FI119881B

FI119881B - Substituoituja 1-okso- ja 1,3-dioksoisoindoliineja ja niiden käyttö farmaseuttisissa koostumuksissa tulehdullisten sytokiinitasojen laskemiseksi

Info

Publication number: FI119881B
Application number: FI20011839A
Authority: FI
Inventors: David I Stirling; George W Muller
Original assignee: Celgene Corp
Priority date: 1999-03-18
Filing date: 2001-09-18
Publication date: 2009-04-30
Also published as: ES2250121T3; CZ20013338A3; JP4728487B2; NO20013982D0; US6380239B1; JP2002539197A; AU771015B2; TR200102688T2; RU2001121987A; HUP0200499A3; DE60023123T2; EP1163219A1; EP1163219B1; ATE306469T1; NO20013982L; BR0010042A; NO20054581L; DE60023123D1; CA2361806C; CA2361806A1

Description

SUBSTITUOITUJA 1-OKSO- JA 1,3-DIOKSOISOINDOLIINEJA JA NIIDEN KÄYTTÖ FARMASEUTTISISSA KOOSTUMUKSISSA TULEH-DULLISTEN SYTOKIINITASOJEN LASKEMISEKSI - SUBSTITUERA-DE 1-OXO- OCH 1,3-DIOXOISOINDOLINER OCH DERAS ANVÄND-5 NING I FARMACEUTISKA SAMMANSÄTTNINGAR FÖR SÄNKANDE AV INFLAMMATORISKA CYTOKINNIVÄER

Esillä olevan keksinnön kohteena on isoindo-liinirenkaan asemassa 4- tai 5- substituoidut 1- okso-ja 1,3-dioksoisoindoliinit, edellä mainitut isoindo-10 liinit inflammatoristen sytokiinitasojen, kuten esi merkiksi tuumorinekroositekijä-a-tasojen, laskemiseen ja tulehdussairauksien, autoimmuunisairauksien, kasvainten ja syövän hoitoon, ja tällaisten johdannaisten farmaseuttiset koostumukset.

15 Tuumorinekroositeki j ä-α (TNFCC) on sytokiini, jota etupäässä mononukleariset fagosyytit vapauttavat vastavaikutuksena suurelle määrälle immunostimulaatto-reita. Se on avainsytokiini tulehdusryöpyssä, joka aiheuttaa muiden sytokiinien ja taudinaiheuttajien muo-20 dostumisen ja/tai vapautumisen. Annettuna eläimille tai ihmisille se aiheuttaa tulehdusta, kuumetautia, sydämeen ja verisuoniin liittyviä vaikutuksia, verenvuotoa, koagulaatiota ja akuutin vaiheen reaktioita, jotka ovat samantapaisia kuin tavataan äkillisissä in-25 fektiotautien ja sokkitilojen aikana. Liiallinen tai säännöstelemätön TNFa tuotanto on siten osallisena suuressa määrässä tautitiloja, kuten esimerkiksi allo-reaktioissa, esimerkiksi käänteishyljintäsairaudessa (GVHD), myeliinikatosairauksissa, matalassa verenpai-30 neessa, hypertriglyseridemiassa, diabeteksessa, osteo- lyysissa, neoplasiassa, leukemiassa, osteomyeliitissa, haimatulehduksessa, tromboottiessa sairaudessa, tulehduksellisessa suolisairaudessa, sklerodermassa, reuma-toidisessa artriitissa, osteoartriitissa ja vaskulii-35 tissa. Anti-TNFa hoidoilla on vahvistettu TNFa esto nivelreumassa, tulehduksellisessa suolisairaudessa, endotoksemiassa ja toksisessa sokkioireyhtymässä (Tra- 2 cy et al., Nature 330, 662-664 (1987) ja Hinshaw et ai., Circ Shock 30, 279-292 (1990))/ kakeksiassa (De- zube et ai., Lancet 335 (8690), 662 (1990)) ja aikuisten hengitysvaikeusoireyhtymässä (ARDS), jossa ARDS 5 potilaiden keuhkoaspiraatiossa on määritetty TNFOC pitoisuuksia, jotka ovat suurempia kuin 12000 pg/ml (Millar et ai., Lancet 2(8665), 712-714 (1989)). Re- kombinantti TNFOC:n systeeminen infuusio saa myös aikaan muutoksia, joita tyypillisesti voidaan havaita 10 ARDS:ssä (Ferrai-Baliviera et ai., Arch. Surg.

124 (12) , 1400-1405 (1989) ) . TNFOC näyttää aiheuttavan luun resorptiosairauksia, mukaan lukien artriittia. Aktivoituna leukosyytit tuottavat luun resorptiota, vaikutus, johon tiedot antavat ymmärtää että TNFOC myö-15 tävaikuttaa (Bertolini et ai., Nature 319, 516-518 (1986) ja Johnson et ai., Endocrinology 124(3), 1424- 1427 (1989)). On myös osoitettu, että TNFOC stimuloi luun resorptiota ja estää luun muodostusta in vitro ja in vivo stimuloimalla osteoklastimuodostusta ja akti-20 vointia yhdistettynä osteoblastitoiminnan estämiseen.

Käänteishyl j innässä lisääntyneet seerumin TNFOC-tasot on yhdistetty suuriin komplikaatioihin, jotka seuraa-vat akuutteja allogeenisia luuydin siirtoja (Holler et ai., Blood. 75(4), 1011-1016 (1990)).

25 Loisinfektioita, kuten malariaa tai Legionel- lainfektiota, voidaan kontrolloida TNFcc:lla. Aivomala-ria on tappava erittäin äkillinen neurologinen oireyhtymä, johon liittyy korkeita veren TNF0C:n tasoja ja vaikein malariapotilaissa esiintyvä komplikaatio. See-30 rumin TNFOC tasot korreloivat suoraan sairauden vaikeuden ja ennusteen kanssa potilaissa, joilla on akuutteja malariakohtauksia, kanssa (Grau et ai., N. Engl. J. Med. 320 (24), 1586-1591 (1989)).

Angiogeneesi (verisuonten uudismuodostus), 35 uusien verisuonien kehittymis- ja muodostumisprosessi esittää tärkeän osan lukuisissa fysiologisissa, sekä normaaleissa että patologisissa, tapahtumissa. An- 3 giogeneesiä esiintyy vastavaikutuksena tietyille signaaleille ja se koostuu monimutkaisesta prosessista, jota karakterisoi tyvikalvon infiltroituminen vasku-laarisilla endoteelisoluilla vastavaikutuksena an-5 giogeneesiselle(ille) kasvusignaalille(eille) , endo- teelisolujen siirtyminen signaalin(en) lähdettä kohden ja tämän jälkeen tapahtuvaa hiussuonitiehyiden lisääntymistä ja muodostumista. Veren virtaaminen vasta muodostettujen hiussuonien läpi alkaa sen jälkeen kun en-10 doteelisolut koskettavat ja yhdistyvät jo ennestään olemassa oleviin hiussuoniin.

Makrofagi-indusoidun angiogeneesin tiedetään välittyvän TNFCtrn avulla. Julkaisussa (Leibovich et ai., Nature, 329, 630-632 (1987)) on esitetty, että 15 TNFa in vivo aiheuttaa kapillaariverisuonimuodostusta rotan sarveiskalvolla ja kehittyvän kananpojan korio-allantonisilla kalvoilla hyvin alhaisilla annoksilla ja on ehdotettu, että TNFa on ehdokas aiheuttamaan an-giogeneesiä tulehduksessa, haavan korjaantumisessa ja 20 tuumorinkasvussa. TNFa tuotanto on myös yhdistetty syöpätiloihin, kuten tuumorilysisoireyhtymään, rak-kosyövän uudelleen esiintymiseen, ja erityisesti epäsuoralla tavalla aiheutettuihin tuumoreihin (Ching et ai., Brit. J. Cancer, (1955) 72, 339-343, ja Koch, 25 Progress in Medicinal Chemistry, 22 166-242 (1985)).

Luonnossa esiintyvä tasapaino angiogeneesin endogeenisten kiihotusaineiden ja estoaineiden välillä on sellainen, jossa estävät vaikutukset ovat vallitsevia (Rastinejad et ai., 1989, Cell 56:345-355). Ne 30 harvinaiset esimerkit, joissa neovaskularisaatiota esiintyy normaaleissa fysiologisissa tiloissa, kuten esimerkiksi haavan paranemisessa, elimen regeneraa-tiossa, sikiön kehittymisessä ja naisten kuukautiskierron aikana, angiogeneesi on tiukasti säädetty ja 35 tilaa koskevasti ja ajallisesti rajoitettu. Sellaisis sa patologisissa angiogeneesitiloissa, jotka karakte- 4 risoivat kiinteätä tuumorikasvua, nämä regulatiiviset kontrollit pettävät.

Säännöstelemätön angiogeneesi tulee patologiseksi ja ylläpitää monien neoplastisten ja ei-5 neoplastisten sairauksien etenemistä. Epänormaali neo-vaskularisaatio dominoi suuria määriä vakavia sairauksia, mukaan lukien kiinteää tuumorikasvua ja metastaaseja, artriittia, joitakin silmäsairauksia ja psoriaa-sista (Moses et ai., 1991, Biotech. 9:630-634; Folkman 10 et ai., 1995, N.Engl. J. Med., 333: 1757-1763; Auer bach et ai., 1985, J. Microvasc. Res. 29:401-411; Folkman, 1985, Advances in Cancer Research, eds. Klein and Weinhouse, Academic Press, New York, pp. 175-203; Patz, 1982, Am. J. Opthalmol. 94: 715-743; ja Folkman 15 et ai., 1983, Science 221: 719-725). Suuressa määrässä patologisia tiloja angiogeneesiprosessi myötävaikuttaa sairauden tilaan. Esimerkiksi on kerätty huomattava määrä tietoa, jossa ehdotetaan, että kiinteiden tuumo-reiden kasvu on riippuvainen angiogeneesistä, (Folkman 20 ja Klagsbrun, 1987, Science 235: 442-447).

Sarveiskalvon, linssin ja trabekulaarisen verkon verisuoneton ylläpito on ratkaiseva näköä samoin kuin silmän fysiologiaa varten (Waltman et ai., 1978, Am. J. Opthal. 85: 704-710 ja Gartner et ai., 25 1978, Surv. Opthal. 22: 291-312). Nykyhetkellä näiden sairauksien hoito, erityisesti sen jälkeen kun neovas-kularisaatiota kerran on esiintynyt, on riittämätön ja usein seurauksena on sokeutuminen.

Angiogeneesiä estävällä aineella voisi olla 30 tärkeä terapeuttinen osa rajoittamalla tämän prosessin osuutta patologisiin taustalla olevien sairaustilojen etenemiseen samoin kuin tuomalla esiin arvokkaita keinoja niiden etiologian tutkimiselle. Vaikuttavat aineet, jotka estävät tuumorin neovaskularisaatiota, 35 voisivat esimerkiksi esittää tärkeän osan estämällä metastaattista tuumorikasvua.

5

Angiogeneesisten komponenttien, joita asetetaan vaskulaarisen endoteelisen soluproliferaation, liikkumisen ja tunkeutumisen yhteyteen, on havaittu olevan osittain polypeptidikasvutekijän säännöstele-5 miä. Kokeet viljelmissä osoittavat, että endotee- lisolut, joita on altistettu sopivia kasvutekijöitä sisältävälle väliaineelle, voidaan indusoida herättämään jonkun tai kaikki angiogeneensiset vastavaikutukset. Useita polypeptidejä, joilla in vitro on endotee-10 liaalista kasvua edistävä vaikutus on identifioitu.

Esimerkkeihin kuuluu happamia ja emäksisiä fibroblas-tikasvutekijöitä, muuntavia kasvutekijöitä a ja β, verihiutaleesta johdettu endoteeliaalinen solukasvutekijä, granulosyyttipesäkettä stimuloiva tekijä, inter-15 leukiini-8, hepatosyyttikasvutekijä, proliferiini, vaskulaarinen endoteliaalinen kasvutekijä ja istukan kasvutekijä (Folkman et ai., 1995, N. Engl. J. Med., 333: 1757-1763).

Useita erilaisia yhdisteitä on käytetty estä-20 mään angiogeneesiä. Julkaisussa (Taylor et ai., Nature 297: 307 (1982)) on esitetty protamiinin käyttämistä angiogeneesin estäjänä. Protamiinin myrkyllisyys rajoittaa sen tarkoituksenmukaista käyttöä terapeuttisena aineena. Julkaisuissa (Folkman et ai., Science 221: 25 719 (1983) ja US pat 5,001,116 ja 4,994,443) on esi tetty hepariinin ja steroidien käyttöä angiogeneesin hallitsemisessa. Steroidien, kuten esim. tetrahydro-kortisoli, jolta puuttuu gluko- ja mineraalikorti-koidivaikutus, on havaittu olevan angiogeneesisiä es-30 toaineita. Interferoni β on myös tehokas allogeenisten pernansolujen indusoiman angiogeneesin estäjä (Sidky et ai., Cancer Research 47: 5155-5161 (1987)). On esitetty, että ihmisen rekombinantti alfa interferoni-cc: a on käytetty onnistuneesti keuhkohemangiomatoosin, an-35 giogeneesi-indusoidun sairauden, hoidossa, kts julkaisu (White et ai., New England J. Med. 320: 1197-1200 (1989)).

6

Muita vaikuttavia aineita, joita on käytetty estämään angiogeneesiä, (Japanense Kokai Tokkyo Koho No. 58-131978), ovat askorbiinihappoeetterit ja läheisesti yhteenkuuluvat yhdisteet. Sulfatoidulla polysak-5 karidilla DS 4152:della on myös osoitettu olevan angiogeneesiä estävä vaikutus (Japanese Kokai Tokkyo Koho No. 63-119500). Sienituote, fumagilliini, on in vitro tehokas angiostaattisesti vaikuttava aine. Yhdiste on myrkyllinen in vivo, mutta synteettistä joh-10 dannaista, AGM12470, on käytetty in vivo hoidettaessa kollageeni II artriittia. Fumagilliinia ja 0-substituoituja fumagilliinijohdannaisia on esitetty julkaisuissa EP 0325199A2 ja 0357061A1.

Julkaisussa US 5,874,081, Parish on tuonut 15 esiin monoklonaalisten vasta-aineiden käyttämistä an- giogeneesin estämiseen. Julkaisussa W092/12717, Brem et ai. on esittänyt, että jotkut tetrasykliinit, erityisesti Minosykliini, Klooritetrasykliini, Demeklo-sykliini ja Lymesykliini ovat käyttökelpoisia an-20 giogeneesin estäjiä. Julkaisussa (Cancer Research 51, 672-675, Jan. 15, 1991, Brem et ai.) on esitetty, että Minosykliini estää angiogeneesiä laajuudessa, joka on verrattavissa hepariinin ja kortisonin yhdistelmähoitoon. Julkaisussa (Cancer Research 52, 6702-6704, Dec.

25 1, 1992, Teicher et ai.) on esitetty, että tuumorikas- vu vähenee ja metastaasien määrää vähenee metastaasien anti-angiogeneesisesti vaikuttavan aineen vähentyessä käytettäessä anti-angiogeneesisesti vaikuttavaa ainetta Minosykliinia yhdessä syöpäkemoterapian tai sätei-30 lytysterapian kanssa.

Ruumiin kaikki erilaiset solutyypit voidaan muuttaa hyvälaatuisiksi tai pahanlaatuisiksi tuumo-risoluiksi. Tuumorin useimmiten esiintyvä sijaintipaikka on keuhkot, jonka jälkeen seuraa kolorektaali-35 nen (koloniin ja peräsuoleen liittyvä) alue, rinta, prostata, rakko, haima ja munasarjat. Muihin yleisiin syöpätyyppeihin kuuluu leukemia, keskushermostosyövät, 7 mukaan lukien aivosyöpä, melanoma, lymfooma, erytro-leukemia, kohtusyöpä ja pään ja kaulan syöpä.

Syöpää hoidetaan nykyään ensisijaisesti yhdellä tai yhdistämällä kolmea terapiatyypiä: leikkaus-5 ta, säteilytystä ja kemoterapiaa. Leikkaukseen kuuluu koko sairastuneen kudoksen poistaminen. Vaikka leikkaus joskus on tehokas poistettaessa kasvaimia, jotka sijaitsevat tietyissä paikoissa, esim. rinnassa, paksusuolessa ja iholla, sitä ei voida käyttää kasvain-10 ten, jotka sijaitsevat muissa paikoissa, kuten esim. selkärangassa, hoitoon tai hoidettaessa levinneitä neo-plastisia tiloja, kuten esim. leukemiaa. Kemotera-piaan kuuluu solun replikaation tai solun aineenvaihdunnan hajottaminen. Sitä käytetään useimmiten hoidet-15 taessa leukemiaa, samoin kuin rinta- keuhko-, ja ki- vessyöpää.

On olemassa viisi pääluokkaa kemoterapeutti-sesti vaikuttavaa ainetta, joita useimmiten käytetään syövän hoidossa: luonnontuotteita ja niiden johdannai-20 siä; antrasykliineja; alkyloivasti vaikuttavia ainei ta; antiproliferatiivisia (kutsutaan myös antimetabo-liiteiksi); ja hormoniaineita.

Kemoterapeuttisesti vaikuttaviin aineisiin viitataan usein antineoplastisina aineina. Alkyloivas-25 ti vaikuttavien aineiden uskotaan vaikuttavan alkyloi- malla ja ristisitomalla guaniinia ja mahdollisesti muita emäksiä DNA:ssa, estämällä solun jakautuminen. Tyypillisiin alkyloiviin aineisiin kuuluu typpisinap-pikaasut, etyleeni-imiiniyhdisteet, alkyylisulfaatit, 30 sisplatiini ja erilaiset nitrosoureat. Näiden yhdis teiden epäkohta on, että ne eivät ainoastaan hyökkää pahanlaatuisia soluja vaan myös muita luonnollisesti jakautuvia soluja, kuten esim. selkäytimen, ihon, ma-ha-suolilimakalvon, ja sikiökudoksen soluja, vastaan. 35 Antimetaboliitit ovat tyypillisesti reversiibeleitä tai ei-reversiibeleitä entsyymi-estäjiä tai yhdisteitä, jotka muulla tavalla interferoivat nukleiinihappo- 8 jen replikaation, translaation tai transkription kanssa .

On identifioitu useita synteettisiä nuk-leosideja, joilla on syöpää vastaan vaikuttava teho.

5 Hyvin tunnettu nukleosidijohdannainen, jolla on vahva syöpää vastaan vaikuttava teho on 5-fluoriurasiili. 5-fluoriurasiilia on käytetty kliinisesti pahanlaatuisten kasvainten, mukaan lukien esim. karsinoomien, sar-koomien, ihosyövän, ruuansulatuselimien syövän, ja 10 rintasyövän, hoidossa. 5-fluoriurasiili aiheuttaa kuitenkin vaikeita haitallisia vaikutuksia, kuten esim. pahoinvointia, tukanlähtöä, ripulia, suutulehdusta, leukosyyttistä trombosytopeniaa, anoreksiaa, pigmen-taatiota ja turvotusta. 5-fluoriurasiilijohdannaiset, 15 joilla on syöpää vastainen vaikutus on esitetty patenttijulkaisuissa US 4,336, 381 ja JP 50-50383, 50- 50384, 50-64281, 51-146482 ja 53-84981. Patenttijul kaisussa US 4,000,137 on esitetty, että inosiinin, adenosiinin tai sytidiinin peroksidaatti hapetustuot-20 teella metanolin tai etanolin kanssa on vaikutus lym- fosyyttileukemiaa vastaan.

Sytosiiniarabinosidi (myös Cytarabin, araC ja Cytosar) on deoksisytidiinin nukleosidianalogi, joka syntetisoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1950 ja tuo-25 tiin kliiniseen lääketieteeseen vuonna 1963. Se on ny kyhetkellä tärkeä lääke hoidettaessa akuuttia mye-loidileukemiaa. Se on myöskin vaikuttava akuuttia lym-fosyyttileukemiaa vastaan ja pienemmässä määrin se on käyttökelpoinen kroonisessa myelosyyttileukemiassa ja 30 non-Hodgkin-lymfoomassa. araC:n ensisijainen vaikutus on nukleaarisen DNA-synteesin estäminen (Handschu-macher, R and Cheng. Y., "Purine and Pyrimidine Anti-metabolites", Cancer Medicine, Chapter XV-l,3rd Edition, Edited by J.Holland, et al., Lea and Febigol, 35 publishers) . 5-atsasytidiini on sytidiinianalogi, jota ensisijaisesti on käytetty hoidettaessa myelosyytti-leukemiaa ja myelodysplastista oireyhtymää.

9

2-fluoriadenosiini-5'-fosfaatti (Fludara myös FaraA) on yksi tehokkaimmista vaikuttavista aineista kroonisen lymfosyyttileukemian hoidossa. Yhdiste vaikuttaa estämällä DNA-synteesi. Solujen hoito F-5 araA:lla on yhdistetty solujen kerääntymiseen Gl/S

faasin rajalle ja S faasiin; siten, se on solusykli S faasi-spesifisinen lääke. Vaikuttavan metaboliitin F-araATP:n liittyminen ehkäisee DNA-ketjun pidentymisen. F-araA on myös tehokas ribonukleotidireduktaasin estä-10 jä, avainentsyymi joka on vastuussa dATP:n muodostuk sesta. 2-kloorideoksiadenosiini on käyttökelpoinen hoidettaessa matala tasoisia B-soluneoplasmoja, kuten esim. kroonista lymfosyyttileukemiaa, non-Hodgkin-lymfoomaa ja hiussoluleukemiaa. Vaikutuksen spektri on 15 samanlainen kuin Fludara:11a. Yhdiste estää Dna- synteesiä kasvavissa soluissa ja estää DNA:n korjauksen lepäävissä soluissa.

Vaikkakin on tunnistettu ja tällä hetkellä käytetään syövän hoitoon suuria määriä kemoterapeutti-20 sesti vaikuttavia aineita, etsitään uusia vaikuttavia aineita, jotka ovat tehokkaita ja joilla on alhainen myrkyllisyys terveitä soluja kohtaan.

TNFCC esittää myös osan astman alueella ja muissa kroonisissa keuhkotulehdussairauksissa. Piiok-25 sidipartikkeleiden kerrostuminen johtaa kivipölykeuh- koon, joka on sairaus, jossa on koko ajan paheneva fibrioottisen reaktion aiheuttama hengitystoiminnan häiriö. Esihoito vasta-aineilla TNFCCra vastaan esti lähes täysin piioksidin aiheuttaman keuhkofibroosin 30 hiirissä (Pignet et ai., Nature, 344, 245-247 (1990)).

Korkeita TNFa tuotannontasoja (seerumissa ja eristetyissä makrofageissa) on eläinmalleissa esitetty piioksidin ja asbestin aiheuttamassa fibroosissa (Bisson-nette ai., Inflammation 13(3), 329-339 (1989)). Alve- 35 olaarimakrofagien keuhkosarkoidoosipotilaista on myös havaittu vapauttavan spontaanisti suuria määriä TNFa:a verrattuna makrofageihin normaaleista luovuttajista 10 (Baughman et ai., J. Lab. Clin. Med. 115(1), 36-42 (1990)).

TNFCC on myös osallisena tulehduksellisessa reaktiossa, joka seuraa reperfuusiota, jota sanotaan 5 reperfuusiovaurioksi, ja on pääasiallinen kudosvaurion syy verenvuotovahingon jälkeen (Vedder et ai., PNAS 87, 2643-2646 (1990)). Kudosvaurioihin voidaan myös sisällyttää leikkausvaurioita ja tulehduksia, ongelmia, jotka seuraavat sydänsiirtoja, systemaattista tu-10 lehduksellista vastavaikutus-oireyhtymää ja multippe- lielintoimintahäiriö oireyhtymää. TNFCC muuttaa myös endoteelisolujen ominaisuuksia ja sillä on erilaisia prokoagulantti vaikutuksia, kuten esim. kudostekijän prokoagulantti vaikutuksen lisäyksen tuottaminen ja 15 antikoagulantti proteiini C:n polun estäminen samoin kuin trombomodulin ekspression alaspäin säätäminen (Sherry et ai., J. Cell. Biol. 107, 1269-1277 (1988)).

TNFCC: 11a on pro-inflamatoorisia vaikutuksia, jotka yhdessä sen varhaisen tuotannon (tulehdustilan alkuvai-20 heen aikana) kanssa tekee siitä mahdollisen kudosvaurion välittäjän useissa tärkeissä sairauksissa mukaan lukien mutta ei rajoittuen myokardinaaliseen salpaukseen, aivohalvaukseen ja verenkiertosokkiin. Erityisen tärkeä saattaa TNF0C:n aikaansaama adheesiomolekyylien, 25 kuten esim. solujenvälisten (intersellulaarinen) ad heesiomolekyylien (ICAM) tai endoteelisten leukosyyt-tiadheesiomolekyylien (ELAM) ulospuristuminen endotee-lisoluihin olla (Munro et ai., Am. J. Path. 135(1), 121-132 (1989)).

30 TNF(X:n estäminen monoklonaalisilla anti-TNFa vasta-aineilla on osoitettu olevan suotuisa nivelreumassa (Elliott et ai., Int. J. Pharmac. 1995 17(2) 141-145). Suuria TNFa-tasoja on yhdistetty Chronin tautiin (von Dulleman et ai., Gastroenterology, 1995 35 109(1), 129-135) ja kliinistä hyötyä on saavutettu TNFCC vasta-aine hoidolla.

11

Julkaisussa US 5,231,024, Moeller, tuo esille hybridomasolulinjoja, jotka syntetisoivat hyvin spesifisiä monoklonaalisia vasta-aineita (mAb) ihmisen tuu-morinekroositekijää (TNF) vastaan. Julkaisussa US 5 4,870,163, Rubin tuo esiin hybridoomia, jotka tuotta vat monoklonaalisia vasta-aineita ihmisen tuumorine-kroositekijää vastaan. Julkaisussa US 5,436,154, Bar-banti, ehdottaa, että vasta-aineet TNFOcia vastaan ja mahdollisesti myös vasta-aineet TNFP:a vastaan voisi-10 vat olla terapeuttisesti käyttökelpoisia sellaisissa tautitiloissa, joissa nämä polypeptidit panevat liikkeelle patogeenisen vaikutuksen. Jotta vasta-aineet TNFCtra vastaan olisivat terapeuttisesti käyttökelpoisia, niiden tulisi pystyä neutraloimaan TNFCC:n myrkyl-15 liset vaikutukset in vivo. Polyklonaalisia vasta- aineita saadaan helposti hyperimmunisoitujen eläimien seerumista. Nämä polyklonaaliset vasta-ainevalmisteet eivät kuitenkaan ole optimaalisia in vivo käyttöä varten, koska ne muodostuvat vasta-aineseoksesta, jossa 20 on vasta-aineita, jotka eivät neutraloi TNF(X:a, ne ovat vasta-aineseos, joka sisältää erilaisia vasta-aineita, joilla on erilaisia affiniteetteja samaa epi-tooppia vastaan ja niitä on vaikea standardisoida te-hotermein riippuen erä erää vastaan vaihteluista.

25 Lisäksi tiedetään nyt, että TNFCC on tehokas retrovirusreplikaation aktivaattori, mukaan lukien HIV-l:n aktivointi (Duh et ai., Proc. Nat. Acad. Sei. 86, 5974-5978 (1989); Poli et ai., Proc. Nat. Acad.

Sei. 87, 782-785 (1990); Monto et ai., Blood 79, 2670 30 (1990); Clouse et ai., J. Immunol. 142 431-438 (1989);

Poll et ai., AIDS Res. Hum. Retrovirus, 191-197 (1992)). AIDS on tulos T-lymfosyyttien infektoitumisesta immuunikatoviruksella (Human Immunodefiency Virus (HIV)). Ainakin kolme HIV tyyppiä tai kantaa on 35 tunnistettu, se on HIV-1, HIV-2 ja HIV-3. HIV tartunnan seurauksena T-solun välittämä immuniteetti heikentyy ja tartunnan saaneet yksilöt osoittavat vaikeita 12 opportunisti-infektioita ja/tai epätavallisia neoplas-meja. HIV:n pääsy T-lymfosyyttiin vaatii T-lymfosyytin aktivoitumisen. Muut virukset, kuten HIV-1 ja HIV-2, tartuttavat T-lymfosyytit T-solun aktivoinnin jälkeen 5 ja tällainen virusproteiini ekspressio ja/tai repli-kaatio välittyy tai ylläpidetään tällaisella T-soluaktivoinnilla. Kun kerran aktivoitunut T-lymfosyytti on infektoitunut HIV:llä T-lymfosyytin on jatkuvasti oltava ylläpidetty aktivoidussa tilassa 10 salliakseen HIV:in geeni ekspression ja/tai HIV repli-kaation. Sytokiinit, erityisesti TNFa, osallistuvat aktivoituun T-solu välitettyyn HIV-proteiini ekspres-sioon ja/tai virusreplikatioon ylläpitäessään T-lymfosyytin aktivointia. Siksi häiriö sytokiinin toi-15 minnassa, kuten esim. sytokiini tuotannon ennalta ehkäisy tai esto, varsinkin TNFCC:n, HIV infektoiduissa yksilöissä auttaa rajoittamaan HIV infektion aikaansaamaa T-lymfosyytti aktivaation ylläpitoa.

Monosyytit, makrofagit ja läheisesti yhteen 20 kuuluvat solut, kuten esim. kupfer- ja gliasolut, ovat myös osallisena HIV infektion ylläpitoon. Nämä solut, kuten T-solut, ovat kohteita virusreplikaatiolle ja virusreplikaation taso on riippuvainen solujen aktivoidusta tilasta (Rosenberg et ai., The Immunopatho-25 genesis of HIV Infection, Advances in Immunology, 57 (1989)). Sytokiinien, kuten esim. TNF(X:n, on osoitettu aktivoivan HIV replikaatiota monosyyteissä ja/tai mak-rofageissa (Poli et ai., Proc. Natl. Acad. Sei., 87, 782-784 (1990)), siksi sytokiinin tuotannon tai akti- 30 voinnin ennaltaehkäisyn tai estäminen auttaa rajoittamaan HIV:n eteneminen niin kuin on esitetty T-soluja varten. Lisätutkimukset ovat tunnistaneet TNFCC:n yleisenä tekijänä HIV:n aktivoinnissa in vitro ja ovat tuoneet esiin selvän toimintamekanismin solujen syto-35 plasmassa löydetyn nukleaarisen säätelijäproteiinin kautta, (Osborn et ai., PNAS, 86, 2336-2340). Lausunto ehdottaa, että TNFa synteesin vähentämisellä voi olla 13 antiviraalinen vaikutus HIV infektioihin vähentämällä transkriptiota ja siten viruksen tuotantoa.

Piilevän HIV:n AIDS virusreplikaatio T-solussa ja makrofagilinjoissa voidaan saada aikaan 5 TNFCC: 11a (Folks et ai., PNAS 86, 2365-2368 (1989)).

Molekyylimekanismina virusta aiheuttavalle vaikutukselle on ehdotettu TNFGCin kykyä aktivoida solujen sytoplasmassa löydetyn geenin säätelijäproteiinia (NFKB), joka edistää HIV replikaatiota sitoutumalla 10 viruksen säätelijägeenisekvenssiin (LTR) (Osborn et ai., PNAS 86, 2336-2340 (1989)). TNFCC:a AIDS assosioi dussa kakeksiassa on esitetty korotetulla seerumin TNFCC: 11a ja spontaanin TNFCC tuotannon suurilla tasoilla potilaiden perifeerisen veren monosyyteissä (Wright 15 et ai., J.Immunol. 141(1), 99-104 (1988)). TNFCCa vai kuttaa mikroitiötautiin (kroonisen ripulin syy HIV-potilaissa) ja suun sammastulehduksiin HIV-potilaissa. TNFCCa on yhdistetty erilaisissa osissa virusinfektioihin, kuten esim. sytomegalosvirukseen (CMV), influens-20 sa virukseen, adenovirukseen ja herpesvirusperheeseen samanlaisista syistä kuin edellä on esitetty. Jotkut virukset kuten esimerkiksi Sendai virus ja influenssa indusoivat TNFCC: a.

Tumatekijä (nukleaarinen tekijä) KB (NFKB) on 25 pleiotrooppinen transkriptionaalinen aktivaattori (Leonardo, et ai., Cell 1989, 58, 227-29). NFKB on

katsottu olevan osallisena transkriptioaktivaattorina suureen määrään sairauksia ja tulehduksellisia tiloja ja sen ajatellaan säätävän sytokiinitasoja mukaan lu-30 kien mutta ei rajoittuen TNFCC: an ja myös olevan HIV

transkription aktivaattorina (Dbaibo et ai., J. Biol. Chem. 1993, 17762-66/ Duh et ai., Proc. Natl. Acad.

Sei. 1989, 86, 5974-78; Bachlerie et ai., Nature 1991, 350, 709-12/ Boswas et ai., J. Aquired Immune Defi-35 ciency Syndrome 1993, 6, 778-786/ Suzuki et ai., Bio- chem. and Biophys. Res. Comm. 1993, 193, 277-83; Su zuki et ai., Biochem. and Biophys. Res. Comm. 1992, 14 189, 1709-15; Suzuki et ai., Biochem. Mol. Bio. Int.

1993, 31(4), 693-700; Shakov et ai., Proc. Natl. Acad. Sei. USA 1990,171, 35-47; ja Staal et ai., Proc. Natl. Acad. Sei. USA 1990, 87, 9943-47). Siten NFKB sidoksen 5 esto voi säätää sytokiini geenin(ien) transkriptiota ja on tämän modulaation ja muiden mekanismien kautta käyttökelpoinen estämään suuren määrän sairaustiloja. Tässä esitetyt yhdisteet voivat estää NFKB vaikutusta tumassa ja siten ne ovat käyttökelpoisia hoidettaessa 10 suuria määriä, mutta ei rajoittuen, sairauksia reuma-toidiartriitti, reumatoidinen spondyliitti, osteoart-riitti ja muut artriittiset tilat, septinen sokki, sepsis, endotoksiinisokki, käänteishyljintä, laihtuminen, Chronin tauti, haavainen paksunsuolentulehdus 15 (ulkeratiivinen koliitti) , multippeli skleroosi, systemaattinen lupus erytrematosis, ENL leprassa, HIV, AIDS ja opportuni-infektiot AIDS:ssa. TNFCC ja NFKB tasoihin vaikuttaa molemminpuolinen takaisinkytkentä silmukka. Kuten edellä on esitetty esillä olevan kek-20 sinnön mukaiset yhdisteet vaikuttavat sekä TNFa että NFKB tasoihin. Tietysti tasot tarkoittavat vaikutus-tasoja yhtä hyvin kuin pitoisuustasoja tai absoluutteja tasoja.

Adenosiini-3',5'-syklisen monofosfaatin 25 (cAMP) tasot välittyvät lukuisiin sellulaarisiin toi mintoihin. Tällaiset sellulaariset toiminnot voivat myötävaikuttaa tulehduksellisiin tiloihin ja sairauksiin mukaan lukien astma, tulehdus ja muita tiloja (Lowe and Cheng, Drugs of the Future, 17(9),799-807, 30 1992)). On osoitettu, että cAMP: n nousu tulehdukselli sissa leukosyyteissä estää niiden aktivaation ja myöhemmän tulehduksellisten välittäjäaineiden, mukaan lukien TNFa ja NFKB, vapautumisen. Lisääntyvät cAMP tasot johtavat myös hengitysteiden sileiden lihasten re-35 laksaatioon. Fosfodiesteraasit säätelevät cAMP tasoja hydrolyysin avulla ja on osoitettu, että fosfodieste-raasiestäjät lisäävät cAMP tasoja.

15 TNFOC-tasojen laskeminen ja/tai cAMP-tasojen lisääminen muodostavat arvokkaan terapeuttisen strategian monen tulehduksellisen, tarttuvan, immunologisen tai pahanlaatuisen sairauden hoitamiseksi. Näihin kuu-5 luvat mutta eivät rajoitu septinen sokki, sepsis, en-dotoksiinisokki, hemodynaaminen sokki ja sepsiksen oireyhtymä, post-iskeeminen reperfuusiovaurio, malaria, mykobakteeri-infektio, meningitis, psoriasis, konges-tiivinen sydämeen vajaatoiminta, fibroosin aiheuttama 10 sairaus, kakeksia, siirteen hyijintä, syöpä, autoim muunisairaus, opportuni-infektiot AIDS:ssa, reuma-toidiartriitti, reumatoidinen spondyliitti, osteoart-riitti, muut artriittiset tilat, Crohnin tauti, ulke-ratiivinen koliitti, multippeli skleroosi, systemaat-15 tinen lupus erytrematosis, ENL leprassa, säteilyvamma ja keuhkorakkulaan liittyvä vaurio. Aikaisemmat TNFCC:n tukehduttamiseen suunnatut yritykset ovat ulottuneet steroidien, kuten esim. deksametasonin ja prednisolo-nin, käytöstä sekä polyklonaalisten että monoklonaa-20 listen vasta-aineiden käyttöön (Beutler et ai.,

Science 234, 470-474 (1985); WO 92/11383).

Esillä oleva keksintö perustuu keksintöön, että tietyt ei-polypeptidiyhdisteluokat, joita seuraa-vassa tullaan esittämään tarkemmin, laskevat TNFCC-25 tasoja, lisäävät cAMP-tasoja, estävät angiogeneesiä, estävät kasvainten kasvua ja estävät inflammatorisia sytokiinejä. Esillä olevan keksinnön kohteena on isoindoliinirenkaan asemassa 4- tai 5- substituoidut 1-oksoindoliinit ja 1,3-dioksoindoliinit, nämä johdan-30 naiset tuumorinekroositekijä CC:n ja muiden inflammato risten sytokiinien tasojen laskemiseksi nisäkkäissä, ja farmaseuttiset koostumukset, jotka sisältävät näitä johdannaisia. TNFCt-taso j en laskeminen ja/tai cAMP-tasojen lisääminen ja/tai angiogeneesin estäminen in 35 vivo, in vitro, ja juotavissa väliaineissa muodostavat myös arvokkaita terapeuttisia strategioita.

Erityisesti keksinnön kohteena on 16 (a) kaavan (I) mukainen 1,3-dioksoindoliini:

O

J '"r2 ° Γ G'™ P% W —» C — R1 l3 X1 0 5 (I) jossa hiiliatomi, joka on merkitty C*, muodostaa kiraalikeskuksen kun n ei ole 0 ja R1 ei ole sama kuin R2; 10 toinen X1 ja X2 on nitro, alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, tai NH-Z, ja toinen X1 tai X2 on vety; kumpikin R1 ja R2 on toisistaan riippumatta hydroksi tai NH-Z; R3 on vety, alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliato-15 mia tai halo; Z on vety, asyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, tai alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia; ja n:llä on arvo 0, 1 tai 2; 20 sillä ehdolla, että jos toinen X1 ja X2 on nitro ja n on 1 tai 2, niin silloin R1 ja R2 ovat muuta kuin hydroksi; (b) kaavan (I) mukaiset suolat; (c) kaavan (II) mukainen 1-oksoindoliini: 25

O

Il „ 0 o~k* 1 f o \ .... π ,

I f | — t —~ R

x1 (II) 17 jossa hiiliatomi, joka on merkitty C*, muodostaa kiraalikeskuksen kun n ei ole 0 ja R1 ei ole sama kuin R2; toinen X1 ja X2 on amino, nitro, alkyyli, jos-5 sa on 1 - 6 hiiliatomia, tai NH-Z, ja toinen X1 tai X2 on vety; kumpikin R1 ja R2 on toisistaan riippumatta hydroksi tai NH-Z; R3 on alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, 10 halo tai vety; Z on vety, asyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, tai alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia; n:llä on arvo 0, 1 tai 2; sillä ehdolla, että jos toinen X1 ja X2 on 15 amino tai nitro, toinen X1 ja X2 on vety, ja n on 1 tai 2, niin silloin R1 ja R2 eivät molemmat ole hydroksi; (d) kaavan II mukaiset suolat.

Jos ei toisin määritetä termi alkyyli tarkoittaa yksivalenssista tyydytettyä haarautunutta tai 20 suoraa hiilivetyketjua, jossa on 1 - 6 hiiliatomia.

Tällaisten alkyyliryhmien edustajia ovat metyyli, etyyli, propyyli, isopropyyli, butyyli, isobutyyli, sek-butyyli ja tert-butyyli. Alkoksi tarkoittaa molekyyli j äännökseen eetterihappiatomin kautta sidottua 25 alkyyliryhmää. Tällaisten alkoksiryhmien edustajia ovat metoksi, etoksi, propoksi, isopropoksi, butoksi, isobutoksi, sek-butoksi ja tert-butoksi. Halo tarkoittaa bromia, klooria, fluoria ja jodia.

Kaavan I ja II mukaisiin suoloihin kuuluvat 30 karboksyylihappojen suolat ja substituoitujen 1-okso- isoindoliinien ja substituoitujen 1,3-dioksoindolii-nien protonisoitavissa olevan typpiatomin sisältävät happoadditiosuolat.

Kaavojen I ja II mukaisia yhdisteitä käyte-35 tään pätevien ammattilaisten valvonnassa estämään TNF(X:n ja muiden inflammatoristen sytokiinien, mukaan lukien IL-1, IL-6 ja IL-12 ei toivottuja vaikutuksia 18 ja/tai ei toivotun angiogeneesin ja tuumorikasvun hoitamiseksi. Yhdisteet voidaan antaa hoitoa tarvitseville nisäkkäille suun kautta, peräsuolen kautta tai ruuansulatuskanavan ulkopuolelta, yksin tai yhdessä mui-5 den terapeuttisten aineiden, mukaan lukien antibioottien, steroidien, kemoterapeuttisesti vaikuttavien aineiden jne., kanssa hoidettaessa syöpiä, nivelreumaa, tulehduksellista suolisairautta, lihasdystrofiaa, Crohnin tautia, jne.

10 Esillä olevan keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan myös käyttää paikallisesti hoidettaessa tai ennaltaehkäistäessä sairaustiloja, joita välittävät tai pahentavat TNF0C:n liiallinen tuotanto tai vast, tulehdus, kuten esim. virusinfektioita, esim. sellai-15 siä joita herpes virus aiheuttaa tai viruksen aiheut tamaa (virussyntyistä) sidekalvontulehdusta, psoriasista, atooppista dermatiittia jne.

Yhdisteitä voidaan myös käyttää nisäkkäiden, muiden kuin ihmisten, jotka ovat TNFCC tuotannon ennal-20 ta ehkäisyn tai eston tarpeessa, eläinlääketieteelli seen hoitoon. TNFa välitettyjä sairauksia, joita terapeuttisesti tai ennaltaehkäisevästi voidaan hoitaa, eläimissä ovat edellä esitetyt sairaustilat, mutta erityisesti viruksen aiheuttamat infektiot. Esimerkke-25 jä näistä ovat kissan immunivajavuustila, hevosen näi- vetystauti virus, vuohen niveltulehdusvirus visna virus, ja maedi virus samoin kuin muut lentivirukset.

Kaavan I mukaista yhdistettä voidaan helposti valmistaa useita eri reittejä pitkin. Eräässä sovellu-30 tuksessa glutamiinihapon, glutamiinin, isoglutamiinin, asparagiinihapon, asparagiinin tai isoasparagiinin annetaan reagoida substituoitujen ftaalianhydridien, kuten esim. 1,3-dioksoisobentsofuraanin, joka lisäksi on substituoitu asemassa 4- tai 5-, kanssa: 35 19 O o || O f Η#ί- C* V-H^COR* x’ 0 o o »«* ^A I , I, ΛΝτ I.

x1 o R

jossa hiiliatomi, joka on merkitty C*, muo-5 dostaa kiraalikeskuksen kun n ei ole 0 ja R1 ei ole sama kuin R2; toinen X1 ja X2 on nitro, alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, tai NH-Z, ja toinen X1 tai X2 on vety; kumpikin R1 ja R2 on toisistaan riippumatta hyd-roksi tai NH-Z; R3 on vety, alkyyli, jossa on 1 - 6 10 hiiliatomia tai halo; Z on vety, asyyli, jossa on 1 -6 hiiliatomia, tai alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia; ja n:llä on arvo 0, 1 tai 2; sillä ehdolla, että jos toinen X1 ja X2 on nitro ja n on 1 tai 2, niin silloin R1 ja R2 ovat muuta kuin hydroksi. Substituoituja 15 N-karbetoksiftalimidejä (kts. esimerkki 1) voidaan käyttää anhydridin asemasta.

Toisessa sovellutusesimerkissä voidaan käyttää seuraavaa reaktiota kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi: 20 p © f || 4- hjsm-c*

Xs NcH2i„COR1

Xf O

0 o y A if f h 1 · Π 1: | || U \\ R4

X1 O

20

Kaavan II mukaisia yhdisteitä voidaan helposti valmistaa käyttämällä useita reittejä. Ensimmäisessä sovellutuksessa glutamiinihapon, glutamiinin, iso-glutamiinin, asparagiinihapon, asparagiinin tai isoas-5 paragiinin annetaan reagoida tetrasubstituoidun fenyy-lin kanssa: G % Γ ΐΓ^°”''ϋΗ3 * ** χ3 -(CHADOR1 X1 o n ^ »2 9 c»~R λ ^ ft t o L n , L il R— x2' y" |s X1 10 jossa hiiliatomi, joka on merkitty C*, muo dostaa kiraalikeskuksen kun n ei ole 0 ja R1 ei ole sama kuin R2; toinen X1 ja X2 on amino, nitro, alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, tai NH-Z, ja toinen X1 tai X2 on vety; X3 on halogeeni; kumpikin R1 ja R2 on toi-15 sistaan riippumatta hydroksi tai NH-Z; R3 on alkyyli, jossa on 1-6 hiiliatomia, halo tai vety; Z on vety, asyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, tai alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia; n:llä on arvo 0, 1 tai 2; sillä ehdolla, että jos toinen X1 ja X2 on amino tai nitro, 20 toinen X1 ja X2 on vety, ja n on 1 tai 2, niin silloin R1 ja R2 eivät molemmat ole hydroksi.

Toisessa sovellutuksessa kaavan II valmistukseksi glutamiinihapon, glutamiinin, isoglutamiinin, asparagiinihapon, asparagiinin tai isoasparagiinin an-25 netaan reagoida asemassa 3- tai 4- substituoidun ftaa-lidialdehydin kanssa: 21 ö f y 4, **^*γ\*ο fcwt1 h o if 2 O &_«* <^vA Ϊ . I ,t * \< Rä X' jossa hiiliatomi, joka on merkitty C*, muodostaa kiraalikeskuksen kun n ei ole 0 ja R1 ei ole 5 sama kuin R2; toinen X1 ja X2 on amino, nitro, alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, tai NH-Z, ja toinen X1 tai X2 on vety; kumpikin R1 ja R2 on toisistaan riippumatta hydroksi tai NH-Z; R3 on alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, halo tai vety; Z on vety, asyyli, jossa on 1 10 - 6 hiiliatomia, tai alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliato mia; n:llä on arvo 0, 1 tai 2; sillä ehdolla, että jos toinen X1 ja X2 on amino tai nitro, toinen X1 ja X2 on vety, ja n on 1 tai 2, niin silloin R1 ja R2 eivät molemmat ole hydroksi.

15 Hiiliatomi, johon R3 kaavan I mukaisissa yh disteissä on sitoutunut, muodostaa kiraalikeskuksen kun n ei ole 0 ja R1 ei ole sama ryhmä kuin R2, muodostaen siten optisia isomeerejä. Esillä olevan keksinnön piiriin kuuluvat sekä näiden isomeerien seokset että 20 itse yksittäiset erotetut isomeerit, samoin kuin dia- stereomeerit, kun on olemassa toinen kiraalikeskus, kuten esimerkiksi haarautuneissa alkyylisubstituen-teissa, joissa on 4 - 6 hiiliatomia. Rasemaatit voi daan käyttää sellaisenaan tai ne voidaan erottaa yk-25 sittäisiksi isomeereiksi mekaanisesti, esim. kromato- grafisesti käyttämällä kiraalista absorbenttia. Vaihtoehtoisesti yksittäiset isomeerit voidaan valmistaa stereoselektiivisesti tai erottaa yksittäiset enan- 22 tiomeerit kemiallisesti seoksesta muodostamalla suoloja kiraalisen hapon tai emäksen, kuten esim. 10-kamferisulfonihapon, kamferihapon, α-bromikamfori-hapon, metoksietikkahapon, viinihapon, diasetyyli-5 viinihapon, omenahapon, pyrrolidoni-5-karboksyylihapon ja sen tapaisten, kanssa ja tämän jälkeen vapauttamalla toinen tai molemmat toisistaan erotetut emäkset, valinnaisesti toistamalla menetelmä, niin että saadaan toinen tai kumpikin isomeeri olennaisesti vapaa toi-10 sesta, so. muodossa, jonka optinen puhtaus on > 95 %.

Esillä olevan keksinnön kohteena on myös kaavan I, joka sisältää protonoitavissa olevan ryhmän; esim. aminon, mukaisen yhdisteen fysiologisesti hyväksyttävät ei myrkylliset happoadditiosuolat. Tällaisiin 15 suoloihin kuuluvat sellaiset, joita saadaan orgaani sista ja epäorgaanisista hapoista, kuten esim. ilman rajoitusta kloorivetyhappo, bromivetyhappo, fosfori-happo, rikkihappo, metaanisulfonihappo, etikkahappo, viinihappo, maitohappo, meripihkahappo, sitruunahappo, 20 omenahappo, maleiinihappo, sorbiinihappo, akoniitti- happo, salisyylihappo, ftaalihappo, embonyylihappo, enentyylihappo, ja sen tapaiset.

Tähän keksintöön sisällytettyjä edustavien yhdisteiden esimerkkejä ovat: 2-(n-X-1,3-dioksoiso- 25 indolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(n-X-1,3-dioksoiso- indolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(n-X-1,3-di-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(n-X- 1.3- dioksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(n-X- 1.3- dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihap- 30 po; 3-(n-X-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyyli- propionihappo; 2-(n-X-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(n-X-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyy-livoihappo; 4-(n-X-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karba-moyylivoihappo; 2-(n-X-l-oksoisoindolin-2-yyli)meri-35 pihkahappo; 2-(n-X-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karba- moyylipropionihappo; ja 3-(n-X-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo, joissa n on 3 tai 4, 23 ja X on nitro, amino, N-metyyliamino, metyyli, etyyli, propyyli, isopropyyli tai butyyli.

Spesifisiin esimerkkeihin kuuluvat: 2-(3- nitro-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2- (3- 5 nitro-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoi- happo; 4-(3-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-kar-bamoyylivoihappo; 2-(3-nitro-l, 3-dioksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(3-nitro-l,3-dioksoisoindolin- 2-yyli) -3-karbamoyylipropionihappo; 3-(3-nitro-l,3-di- 10 oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2- (3-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(3-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4- (3-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoi-happo; 2-(3-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)meripihka-15 happo; 2-(3-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karba- moyylipropionihappo; 3-(3-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2-(4-nitro-l,3-di-oksoisoindolin-2-yyli)odipiinihappo; 2-(4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4- (4-20 nitro-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoi- happo; 2-(4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo, 3-(4-nitro-l,3-dioksoisoin-dolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2-(4-nitro-25 l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(4-nitro-l- oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4- (4- nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropio-30 nihappo; 3-(4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karba moyylipropionihappo; 2-(3-amino-l,3-dioksoisoindolin- 2-yyli)glutaarihappo; 2-(3-amino-l,3-dioksoisoindolin- 2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(3-amino-l,3-diokso-isoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(3-amino-35 1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(3-ami no-l, 3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(3-amino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-kar- 24 bamoyylipropionihappo; 2-(3-amino-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(3-amino-l-oksoisoindolin-2- yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(3-amino-l-oksoisoindo-lin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(3-amino-l-okso-5 isoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(3-amino-l-okso- isoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3- (3-amino-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropioni-happo; 2-(4-amino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)odipii-nihappo; 2-(4-amino-l, 3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-10 karbamoyylivoihappo; 4-(4-amino-l,3-dioksoisoindolin- 2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-amino-l,3-diokso-isoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-amino-l,3-di-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(4-amino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyyli-15 propionihappo; 2-(4-amino-l-oksoisoindolin-2-yyli)- glutaarihappo; 2-(4-amino-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(4-amino-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-amino-l-oksoisoindo-lin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-amino-l-oksoisoindo-20 lin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(4-amino-l- oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2-(3-N-metyyliamino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(3-N-metyyliamino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli) -4-karbamoyylivoihappo; 4-(3-N-metyyliamino-l,3-25 dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2 —(3 — N-metyyliamino-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)meripihka-happo; 2-(3-N-metyyliamino-l,3-dioksoisoindolin-2- yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(3-N-metyyliamino- 1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropioni-30 happo; 2-(3-N-metyyliamino-l-oksoisoindolin-2-yyli)- glutaarihappo; 2-(3-N-metyyliamino-l-oksoisoindolin-2-yyli) -4-karbamoyylivoihappo; 4-(3-N-metyyliamino-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(3-N-metyyliamino-l-oksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 35 2-(3-N-metyyliamino-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karba moyylipropionihappo; 3-(3-N-metyyliamino-l-oksoisoin-dolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2-(4-N-me- 25 tyyliamino-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)odipiinihappo; 2-(4-N-metyyliamino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli) -4-karbamoyylivoihappo; 4-(4-N-metyyliamino-l,3-diokso-isoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-N-me-5 tyyliamino-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-N-metyyliamino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(4-N-metyyliamino-l,3-di-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2- (4-N-metyyliamino-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaari-10 happo; 2-(4-N-metyyliamino-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4- karbamoyylivoihappo; 4-(4-N-metyyliamino-l-oksoisoin-dolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-N-metyyli-amino-l-oksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-N-metyyliamino-1-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyyli-15 propionihappo; 3-(4-N-metyyliamino-l-oksoisoindolin-2- yyli) -3-karbamoyylipropionihappo; 2-(3-metyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(3-metyyli- 1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(3-metyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyy-20 livoihappo; 2-(3-metyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)- meripihkahappo; 2-(3-metyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli) -3-karbamoyylipropionihappo; 3-(3-metyyli-l,3- dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2- (3-metyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2- 25 (3-metyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoi happo; 4-(3-metyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(3-metyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-meripihkahappo; 2-(3-metyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)- 3- karbamoyylipropionihappo; 3-(3-metyyli-l-oksoisoin- 30 dolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2-(4-metyy- li-1/3-dioksoisoindolin-2-yyli)odipiinihappo; 2-(4-me-tyyli-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(4-metyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-metyyli-l,3-dioksoisoindo-35 lin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-metyyli-l,3-dioksoiso- indolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(4-metyyli-l, 3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipro- 26 pionihappo; 2-(4-metyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)glu-taarihappo; 2-(4-metyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(4-metyyli-l-oksoisoindolin-2- yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-metyyli-l-oksoisoin-5 dolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-metyyli-l-oksoisoin- dolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(4-metyy-li-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2-(3-etyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)glutaari-happo; 2-(3-etyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-kar-10 bamoyylivoihappo; 4-(3-etyyli-l,3-dioksoisoindolin-2- yyli) - 4-karbamoyylivoihappo; 2-(3-etyyli-l,3-diokso-isoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(3-etyyli-l,3-di-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(3-etyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyyli-15 propionihappo; 2-(3-etyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)- glutaarihappo; 2-(3-etyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(3-etyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli) -4-karbamoyylivoihappo; 2-(3-etyyli-l-oksoisoin-dolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(3-etyyli-l-oksoisoin-20 dolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(3-etyyli- 1- oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2- (4-etyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)odipiinihappo; 2-(4-etyyli-l, 3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(4-etyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)- 25 4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-etyyli-l,3-dioksoisoindo- lin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-etyyli-l,3-dioksoiso-indolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(4-etyyli-l, 3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropioni-happo; 2-(4-etyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaari-30 happo; 2-(4-etyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo ; 4-(4-etyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)- 4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-etyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-etyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli) -3-karbamoyylipropionihappo; 3-(4-etyyli-l-okso-35 isoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2-(3- propyyli-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(3-propyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyy- 27 livoihappo; 4-(3-propyyli-l,3-dioksoisoindolin-2- yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(3-propyyli-l,3-diokso-isoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(3-propyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 5 3-(3-propyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo,· 2-(3-propyyli-l-oksoisoindolin-2- yyli)glutaarihappo; 2-(3-propyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(3-propyyli-l-oksoiso-indolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(3-propyyli-10 l-oksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(3-propyyli- l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3- (3-propyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karba moyylipropionihappo; 2-(4-propyyli-l,3-dioksoisoindo-lin-2-yyli)odipiinihappo; 2-(4-propyyli-l,3-dioksoiso- 15 indolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(4-propyyli- 1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-propyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-propyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-kar-bamoyylipropionihappo; 3-(4-propyyli-l,3-dioksoisoin-20 dolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2-(4-pro- pyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(4-pro-pyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4- (4-propyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-propyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)meri- 25 pihkahappo; 2-(4-propyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3- karbamoyylipropionihappo; 3-(4-propyyli-l-oksoisoindo-lin-2-yyli) -3-karbamoyylipropionihappo; 2-(3-isopro-pyyli-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(3-isopropyyli-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyy-30 livoihappo; 4-(3-isopropyyli-l,3-dioksoisoindolin-2- yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(3-isopropyyli-l,3-di-oksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(3-isopropyyli-l, 3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropioni-happo; 3-(3-isopropyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-35 3-karbamoyylipropionihappo; 2-(3-isopropyyli-l-okso- isoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(3-isopropyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4- (3- 28 isopropyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoi-happo; 2-(3-isopropyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)meri-pihkahappo; 2-(3-isopropyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)- 3-karbamoyylipropionihappo; 3-(3-isopropyyli-l-okso-5 isoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2-(4- isopropyyli-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)odipiinihappo; 2-(4-isopropyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karba-moyylivoihappo; 4-(4-isopropyyli-l,3-dioksoisoindolin- 2- yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-isopropyyli-l,3- 10 dioksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-isopro pyyli-l, 3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(4-isopropyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli) -3-karbamoyylipropionihappo; 2-(4-isopropyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(4-isopropyyli- 15 l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(4- isopropyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoi-happo; 2-(4-isopropyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-isopropyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)- 3- karbamoyylipropionihappo; 3-(4-isopropyyli-l-okso- 20 isoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 2-(3- butyyli-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(3-butyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(3-butyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(3-butyyli-l, 3-dioksoisoindo-25 lin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(3-butyyli-l,3-dioksoiso- indolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(3-bu-tyyli-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipro-pionihappo; 2-(3-butyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo; 2-(3-butyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-30 karbamoyylivoihappo; 4-(3-butyyli-l-oksoisoindolin-2- yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(3-butyyli-l-oksoisoin-dolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(3-butyyli-l-oksoisoin-dolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; 3-(3-butyyli-l -oksoisoindolin-2-yyli ) -3-karbamoyylipropionihap-35 po; 2-(4-butyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)odipiinihappo; 2-(4-butyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4- karbamoyylivoihappo; 4-(4-butyyli-l,3-dioksoisoindo- 29 lin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-butyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-butyyli- 1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihap-po; 3-(4-butyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karba-5 moyylipropionihappo; 2-(4-butyyli-l-oksoisoindolin-2- yyli)glutaarihappo; 2-(4-butyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 4-(4-butyyli-l-oksoisoin-dolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo; 2-(4-butyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)meripihkahappo; 2-(4-butyyli-l-10 oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo; ja 3-(4-butyyli-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyyli-propionihappo; Näitä yhdisteitä voidaan käyttää syövän hoidossa, immunomoduloivissa lääkkeissä, angiogeneesin 15 ehkäisyssä ja muissa tässä esitetyissä käyttötarkoi tuksissa. Oraalisiin annostusmuotoihin kuuluvat tabletit, kapselit, rakeet ja sen tapaisesti muodostetut, yhteen puristetut farmaseuttiset muodot, joissa on 1 -100 mg lääkettä yksikköannosta kohden. Isotonisia suo-20 laliuoksia, jotka sisältävät 20 - 100 mg/ml, voidaan käyttää parenteraalista annostusta, johon kuuluu lihaksensisäisesti, aivo-selkäydin nesteen alueelle, laskimonsisäisesti ja valtimonsisäisesti annostusta, varten. Rektaalista antoa voidaan tehostaa käyttämällä 25 suppositoreja, joita valmistetaan tavanomaisista kan tajista, kuten esim. kaakaovoista.

Farmaseuttiset koostumukset sisältävät siis yhden tai useamman kaavan I ja II mukaisen yhdisteen yhdessä ainakin yhden farmaseuttisesti hyväksyttävän 30 kantajan, laimennusaineen tai täyteaineen kanssa. Täl laisia koostumuksia valmistettaessa vaikuttavat ainesosat tavallisesti sekoitetaan tai laimennetaan täyteaineen kanssa tai kapseloidaan sellaiseen kantajaan, joka voi olla kapselin tai pienen pussin muodossa. Kun 35 täyteaine toimii laimennusaineena, se voi olla kiinteä aine, puolikiinteä aine tai liuos, joka toimii vehik-kelinä, kantajana tai väliaineena vaikuttavaa ai- 30 nesosaa varten. Siten koostumukset voivat olla tablettien, pillereiden, jauheiden, eliksiirien, suspensioiden, emulsioiden, liuosten, siirappien, pehmeiden ja kovien gelatiinikapseleiden, suppojen, steriilien in-5 jektoitavien liuoksien ja steriilisesti pakattujen jauheiden muodossa. Sopiviin täyteaineisiin kuuluu laktoosi, dekstroosi, sakkaroosi, sorbitoli, mannito-li, tärkkelys, arabikumi, kalsiumsilikaatti, mikroki-teinen selluloosa, polyvinyylipyrrolidinoni, selluloo-10 sa, vesi, siirappi ja metyyliselluloosa, formulaatiot voivat lisäksi sisältää voitelevia aineita, kuten esim. talkkia, magnesiumstearaattia ja mineraaliöljyä, kostutusaineita, emulgointiaineita ja suspendoimisai-neita, säilöntäaineita, kuten esim. metyyli- ja pro-15 pyylihydroksibensoaatteja, makeutusaineita tai tuoksu- aineita .

Koostumuksista valmistetaan edullisesti yk-sikköannosmuotoja, joka tarkoittaa fysikaalisesti erillisiä yksikköannoksia, jotka ovat sopivia jakamat-20 tornina annoksina, tai ennalta määrätty osa jakamatto masta annoksesta, joka tulee annostaa yhtenä ainoana tai moninkertaisena annosmuotona ihmiselle tai nisäkkäälle, jossa jokainen yksikkö sisältää ennalta määrätyn määrän vaikuttavaa ainetta, jonka on laskettu 25 tuottavan haluttu terapeuttinen vaikutus yhdessä sopi van farmaseuttisen täyteaineen kanssa. Käyttämällä ennestään tunnettuja menetelmiä koostumukset voidaan valmistaa niin, että vaikuttava aine potilaalle annostuksen jälkeen vapautuu välittömästi, pitkäaikaisesti 30 tai hidastetusti.

Entsyymisidottuja immuunosorbentti määrityksiä, ELISA-testi, (ELISA) TNFOCra varten voidaan tehdä tavanomaisella tavalla. PBMC eristetään tavallisista luovuttajista Ficoll-Hypaque tiheyssentrifugoinnilla. 35 Solut kasvatetaan RPMI:ssä, johon lisätään 10% AB+ seerumia, 2 mM L-glutamiinia, 100U/ml penisilliiniä ja 100 mg/ml streptomysiiniä. Lääkeaineet liuotetaan di- 31 metyylisulfoksidiin (Sigma Chemical) ja lisälaimennuk-sia tehdään lisätyssä RPMI:ssä. Lopullinen dimetyyli-sulfoksidi pitoisuus lääkeaineiden läsnä tai poissa ollessa PBMC suspensiossa on 0,25 paino-%. Lääkeaineet 5 määritetään puoli-log laimennuksina aloittamalla 50 mg/ml. Lääkeaineet lisätään PBMC:iin (106 solua/ml) 96 kuoppaisille levyille yksi tunti ennen LPS lisäystä. Lääkeaineen läsnä tai poissa ollessa stimuloidaan PBMC (106 solua/ml) käsittelemällä 1 mg/ml LPS:a Salmonella 10 minnesotasta R595 (List Biological Labs, Campbell, CA) . Solut inkuboidaan lämpötilassa 37°C 18 - 20 h.

Supernatantista korjataan sato, josta heti määritetään TNFCt tasot tai se pidetään jäätyneenä lämpötilassa -70°C (ei pidempään kuin 4 vuorokautta) kunnes ne mää-15 ritetään. TNFGC-pitoisuus supernatantissa määritetään ihmis-TNFCC ELISA pakkauksella (ENDOGEN, Boston, MA) valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Seuraavat esimerkit valaisevat vielä lisäksi tämän keksinnän luonnetta, mutta niitä ei pidä tulkita 20 keksintöä rajoittaviksi, vaan monet muunnokset ovat mahdollisia pysyttäessä patenttivaatimusten määrittämän keksinnöllisen ajatuksen puitteissa.

Esimerkki 1 1-(4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)pro-25 paani-1,3-dikarboksyylihappo

Liuokseen, jota sekoitetaan, ja jossa on glu-tamiinihappoa (10 mmoolia) ja natriumkarbonaattia (10,5 mmoolia) vedessä (50 ml), lisätään etyyli-4-nitro-1,3-dioksoisoindoliini-2-karboksylaattia (10 30 mmoolia). Saatua seosta sekoitetaan 3 h. Seos suodate taan. Suodos tehdään tämän jälkeen happamaksi pH:n arvoon 1 4 N:lla suolahapolla, jolloin saadaan 1 — (4 — nitro-1,3-dioksoisiindolin-2-yyli)propaani-1,3-dikar-boksyylihappoa.

35 Esimerkki 2 1-(4-metyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli) -propaani-1,3-dikarboksyylihappo 32

Seosta, jossa on glutamiinihappoa (10 mmoo-lia) ja 4-metyyliftaalianhydridiä alle (10 mmoolia) 20 ml:ssa etikkahappoa lämmitetään palautuslämpötilaan. Tämän jälkeen jäähdytettyä seosta väkevöidään vakuu-5 missä. Jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin ja saatu suspensio suodatetaan pois, jolloin saadaan haluttu tuote. Vaihtoehtona suspension suodattamiselle, voidaan käyttää pylväskromatografiaa halutun tuotteen puhdistamiseksi.

10 Esimerkki 3 4- (4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli) -4-karbamoyylivoihappo

Seosta, jossa on isoglutamiiinia (20 mmoolia) ja 3-nitroftaalianhydridiä (20 mmoolia) etikkahapossa, 15 lämmitetään palautuslämpötilaan. Jäähdytettyä reak-tioseosta väkevöidään ja jäännös puhdistetaan kromato-grafialla, jolloin saadaan 2-(4-nitro-l,3-diokso-isoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappoa.

Esimerkki 4 20 2-(4-metyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4- karbamoyylivoihappo

Seosta, jossa on glutamiinia (10 mmoolia) ja 4-metyyliisobentsofuraani-l,3-dionia (10 mmoolia) 15 ml:ssa etikkahappoa lämmitetään palautuslämpötilaan.

25 Jäähdytettyä reaktioseosta väkevöidään ja jäännös puh distetaan kromatografiällä, jolloin saadaan 2 — (4 — nitro-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappoa .

Esimerkki 5 30 2-(4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3- karbamoyylivoihappo

Seosta, jossa on asparagiiniä (10 mmoolia) ja 3-nitroftaalianhydridiä (10 mmoolia) 15 ml:ssa etikka-happoa lämmitetään palautuslämpötilaan. Jäähdytettyä 35 seosta väkevöidään ja jäännös puhdistetaan, jolloin saadaan 2-(4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli) -3-kar-bamoyylipropionihappoa.

33

Esimerkki 6 2-(4-amino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappo

Seosta, jossa on 2-(4-nitro-l,3-dioksoiso-5 indolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappoa (7,5 mmoo-lia) ja 10 %:sta Pd/C (200 mg) 20 ml:ssa dimetyylifor-mamidia, käsitellään Parr ravistimessa vetypaineessa 60 psi, jolloin saadaan 2-(4-amino-l,3-dioksoiso-indolin-2-yyli)-3-karbamoyylipropionihappoa.

10 Esimerkki 7 2- (4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo

Seosta, jossa on glutamiinia (10 mmoolia) ja 3-nitroftaalianhydridiä (10 mmoolia) 15 ml:ssa etikka-15 happoa; lämmitetään palautuslämpötilaan. Jäähdytettyä reaktioseosta väkevöidään ja jäännös puhdistetaan kro-matografiällä, jolloin saadaan 2-(4-nitro-l,3-diokso-isoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappoa

Esimerkki 8 20 2-(4-amino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli) -4- karbamoyylivoihappo

Seosta, jossa on 2-(4-nitro-l,3-diokso-isoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappoa (5 mmoolia) ja 10m % Pd/C (250 mg) dimetyyliformamidissa, hydra-25 taan vetypaineessa 60 psi Parr tyyppisessä ravistimessa, jolloin saadaan 2-(4-amino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappoa.

Esimerkki 9 2- (4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaari- 30 happo

Liuokseen, jota sekoitetaan, ja jossa on glu-tamiinihappoa (10 mmoolia) ja natriumkarbonaattia (10,5 mmoolia) vedessä (50 ml), lisätään 4-nitroftaalianhydridiä (10 mmoolia). Saatua seosta se-35 koitetaan 3 h. Seos suodatetaan. Suodos tehdään tämän jälkeen happamaksi pH:n arvoon 1 4 N:lla suolahapolla, 34 jolloin saadaan 2-(4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-glutaarihappoa.

Esimerkki 10 2- (4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karba-5 moyylivoihappo

Seosta, jossa on glutamiinia (10 mmoolia) ja 4-nitroftaalianhydridiä (10 mmoolia) 15 ml:ssa etikka-happoa lämmitetään palautuslämpötilaan. Jäähdytettyä reaktioseosta väkevöidään ja jäännös puhdistetaan kro-10 matografiällä, jolloin saadaan 2-(4-nitro-l-oksoiso-indolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappoa.

Esimerkki 11 2- (4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)meripih- kahappo 15 Seosta, jossa on asparagiinihappoa (10 mmoo lia) ja 4-nitroftaalianhydridiä (10 mmoolia) 20 mlrssa etikkahappoa lämmitetään palautuslämpötilaan. Jäähdytettyä seosta väkevöidään vakuumissa. Jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin ja saatu suspensio suodatetaan, 20 jolloin saadaan toivottu tuote. Vaihtoehtona suspension suodattamiselle voidaan käyttää simuloitua liikkuvan täytteen kromatografiaa toivotun tuotteen puhdistamiseen

Esimerkki 12 25 3- (4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3- karbamoyylipropionihappo

Seosta, jossa on asparagiiniä (10 mmoolia) ja 3-nitroftaalianhydridiä (10 mmoolia) 15 ml:ssa etikka-happoa lämmitetään palautuslämpötilaan. Jäähdytettyä 30 seosta väkevöidään ja jäännös puhdistetaan kromatogra-fialla, jolloin saadaan 3-(4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)3-karbamoyylipropionihappoa.

Esimerkki 13 1- (4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)propaani-35 1,3-dikarboksyylihappodibentsyyliesteri

Seosta, jossa on metyyli-3-nitro-2-(bromime-tyyli)bentsoaattia (2,5 g, 9,12 mmoolia), L-glutamii- 35 nihappodibentsyyliesteri-p-tolueenisulfonaattisuolaa (3,0 g, 9,12 inmoolia) ja trietyyliaminia (2,0 g, 20,0 irtmoolia) THF:ssa (50 ml) lämmitetään palautuslämpöti-lassa 16 h. Seosta laimennetaan metyleenikloridilla 5 (150 ml) ja pestään vedellä (2 x 40 ml), suolavedellä (40 ml), kuivataan ja väkevöidään öljyksi. Öljy puhdistetaan kromatografisesti (silikageeli, heksaa- ni:etoksietikkahappo 7:3), jolloin saadaan l-(4-nitro- 1- oksoisoindolin-2-yyli)propaani-1,3-dikarboksyylihap- 10 podibentsyyliesteriä (2,65 g, 59 %) ; ΧΗ NMR(CDCl3) δ 8,39 (d, J=7,8 Hz, 1H) , 8,16 (d, J=7,3 Hz, 1H) , 7,69 (t, J=7, 9 Hz, 1H) , 7,30 (m, 10H) , 5,29 (s, 2H) , 5,29- 5,13 (m, 1H) , 5,03 (s, 2H) , 4,98 (d, J=19,l Hz, 1H) ,

4,85 (d, J=19,2 Hz, 1H) , 2,54-2,39 (m, 4H) / 13C NMR

15 (CDCls) δ 171,79, 169, 92, 166, 72, 143, 47, 137,25, 135,49, 135,04, 134,99, 130,17, 129,67, 128,62, 128,52, 128,29, 128,25, 128,23, 127,04, 67,49, 66,58, 53,70, 48,35, 30,87, 24,79.

Esimerkki 14 20 1-(4-amino-l-oksoisoindolin-2-yyli)propaani- 1,3-dikarboksyylihappo

Seosta, jossa on 1-(4-nitro-l-oksoisoindolin- 2- yyli)propaani-1,3-dikarboksyylihappodibentsyylieste- riä (2,36 g, 5,3 mmoolia) , 10 % Pd/C (0,26 g) ja me- 25 tanolia (50 ml) hydrataan vetypaineessa 50 psi 6 h ajan. Seos suodatetaan piimään läpi ja piimaatäyteker-ros pestään metanolilla (50 ml). Suodos väkevöidään vakuumissa, jolloin saadaan 1-(4-amino-l-oksoiso-indolin-2-yyli)propaani-1,3-dikarboksyylihappoa (1,2 30 g, 81 %); smp 183-185°C; *H NMR (DMSO-d6) δ 7,17 (t, J=7, 6 Hz, 1H) , 6,89 (d, J=7,3 Hz, 1H) , 6,79 (d, J=7,8 Hz, 1H) , 5,50 (b, 2H) , 4,82-4,77 (m, 1H) , 4,23 (s, 2H) , 2,31-1,98 (m, 4H) / 13C NMR (DMSO-d6) δ 173, 46, 172,28, 168,98, 143,58, 132,21, 128,73, 125,65, 35 116,24, 110,34, 52,83, 45,19, 30,32, 24,42/ Anal, las kettu C13H14N2O5/ C, 56,11/ H, 5,07/ N, 10,07/ Saatu: C, 55,95/ H, 5,37/ N, 9,73.

36

Esimerkki 15 1- (4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)pro-paani-1,3-dikarboksyylihappo

Seos, jossa on 3-nitroftaalianhydridiä (1/5 5 g, 7,77 mmoolia) ja L-glutamiinihappoa (1,2 g, 7,77 mmoolia) DMF:ssa (15 ml) lämmitetään lämpötilassa 85°C 6 h ajan. Seos väkevöidään vakuumissa ja jäännös puhdistetaan kromatografiällä (silikageeli, CH2CI2 : CH3OH 95:5), jolloin saadaan 1-(4-nitro-l,3-dioksoisoindo-10 lin-2-yyli)propaani-l-3-dikarboksyylihappoa (1,51 g / 60%); ΧΗ NMR (DMSO-d6) δ 8,32 (d, J=7,9 Hz, 1H) , 8,21 (d, J=7,3 Hz, 1H) , 8,10 (t, J=7,8 Hz, 1H) , 4,88-4,82 (dd, J=3,0 ja 10,0 Hz, 1H), 2,35-2,20 (m, 4H).

Esimerkki 16 15 1-(4-amino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)pro- paani-1,3-dikarboksyylihappo

Seos, jossa on 1-(4-nitro-l,3-dioksoiso-indolin-2-yyli)propaani-1,3-dikarboksyylihappoa (1/4 g, 4,34 mmoolia) ja 10 % Pd/C (0,14 g) metanolissa (50 20 ml) hydrataan vetypaineessa 50 psi 2 h ajan. Seos suodatetaan piimään läpi ja piimaatäytekerros pestään me-tanolilla (40 ml). Suodos väkevöidään ja jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin (25 ml) ja heksaaniin (20 ml), jolloin saadaan 1-(4-amino-l,3-dioksoisoindolin-25 2-yyli)propaani-1,3-dikarboksyylihappoa (1,02 g, 80%); smp 198-200°C; 1E NMR (DMSO-D6) δ 7,46 (t, J=7,6 Hz, 1H) , 7,02-6, 97 (m, 2H) , 6,49 (s, 2H) , 4,72-4,68 (m, 1H) , 2,38-2,20 (m, 4H) ; 13C NMR (DMSO-d6) δ 173, 60, 170,60, 168,90, 167,64, 146,64, 135,33, 132,03, 30 121,56, 110,89, 108,68, 50,56, 30,39, 23,76; Anal, laskettu C13H12N2O6: C, 53, 43; H, 4,14; N, 9,59. Saatu : C, 53,37; H, 4,41; N, 9,43.

Esimerkki 17 2- (4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-35 karbamoyylivoihappo(40761-10)

Seos, jossa on 3-nitroftaalianhydridiä (1,5 g 7,8 mmoolia) ja L-glutamiinia (1,14 g, 7,8 mmoolia) 37 DMF:ssa (15 ml) lämmitetään lämpötilaan 85 - 90°C 4 h ajan. Seosta väkevöidään vakuumissa ja jäännös liuotetaan veteen (30 ml), saatu suspensio suodatetaan ja kiinteä aine pestään vedellä (10 ml), kuivataan (60°C, 5 <1 mmHg), jolloin saadaan 2-(4-nitro-l,3-dioksoisoin- dolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappoa (1,82 g, 73%); smp 182-184°C; XH NMR (DMSO-d6) δ 8,33 (d, J=7,7 Hz, 1H) , 8,22 (d, J=7,0 Hz, 1H) , 8,11 (t, J=7,8 Hz, 1H) , 7,19 (s, 1H) , 6,73 (s, 1H) , 4,82-4,77 (dd, J=4, 6 ja 10 9,8 Hz, 1H) , 2,36-2,11 (m, 4H) ; 13C NMR (DMSO-d6) δ 173,21, 170,03, 165,43, 162,75, 144,45, 136,70, 132,98, 128,83, 127,25, 122,52, 51,87, 31,31, 23,87;

Anal. Laskettu C13H11N3O7: C, 48, 60; H, 3,45; N, 13,08; Saatu : C, 48,52; H, 3,28; N, 13,05.

15 Esimerkki 18 2-(4-amino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo(40761-18)

Seos, jossa on 2-(4-nitro-l,3-dioksoiso-indolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappoa (1,75 g, 5,45 20 mmoolia) ja 10 % Pd/C (0,2 g) metanolissa (52 ml) hyd- rataan vetypaineessa 50 psi 2 h ajan. Seos suodatetaan piimään läpi ja piimaatäytekerros pestään metanolilla (30 ml). Suodos väkevöidään vakuumissa ja jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin (20 ml) 30 min ajan. Saatu 25 suspensio suodatetaan ja kiinteä aine pestään etyyliasetaatilla (10 ml) ja kuivataan (60°C, <1 mm Hg) , jolloin saadaan 2-(4-amino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappoa (1,39 g, 88%) keltaisena kiinteänä aineena, smp 165-167°C; 1R NMR (DMSO-d6) δ 30 13, 08 (b, 1H) , 7,46 (t, J=7,8 Hz, 1H) , 7,22 (s, 1H) , 7,02-6, 97 (dd, J=4,l ja 5,5 Hz, 1H) , 6,73 (s, 1H) , 6,51 (s, 2H) , 4, 68-4, 62 (dd, J=4,5 ja 10,5 Hz, 1H) , 2,50-1, 99 (m, 4H) ; 13C NMR (DMSO-d6) δ 173, 07, 170,75, 168,88, 167,63, 146,66, 135,36, 132,03, 121,58, 35 110,87, 108,63, 50,74, 31,34, 24,03; Anal, laskettu C13H13N3O5: C, 53, 60; H, 4,50; N, 14,43. Saatu: C, 53,71,; H, 4,40; N, 14,31.

38

Esimerkki 19

Tabletteja, joissa jokaisessa on 50 mg 1-(4-nitro-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)propaani-1,3-dikar-boksyylihappoa, voidaan valmistaa seuraavalla tavalla: 5 Aineosat: (1000 tablettia varten) 1- (4-nitro-l,3-dioksoiso-indolin-2-yyli)propaani-1,3-dikarboksyylihappoa 50,0 g laktoosia 50,7 g 10 vehnätärkkelystä 7,5 g polyetyleeniglykoli 6000 5,0 g talkkia 5,0 g magnesiumstearaattia 1,8 g demineralisoitua vettä q.s.

15

Kiinteät aineosat pakotetaan ensin seulan, jonka reikäkoko on 0,6 mm läpi. Tämän jälkeen sekoitetaan vaikuttava aine, laktoosi, talkki, magnesiumstea-raatti ja puolet tärkkelyksestä. Toinen puoli tärkke-20 lyksesta suspendoidaan 40 ml:an vettä ja tämä suspensio lisätään kiehuvaan liuokseen, jossa polyetyleeni on 100 ml:ssa vettä. Saatu pasta lisätään jauhemaisiin aineisiin ja seos granuloidaan , jos on tarpeen lisätään vettä. Granulaatti kuivataan yön yli lämpötilassa 25 35°C, pakotetaan seulan läpi, jonka reikäkoko on 1,2 mm ja puristetaan tableteiksi, joiden halkaisija on n. 6 mm, ja jotka ovat kuperia kummaltakin puolelta. Esimerkki 20

Gelatiinikuivatäytekapseleita, joissa jokai-30 sessa on 100 mg 2-(4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappoa, voidaan valmistaa seuraavalla tavalla:

Koostumus (1000 kapselia varten) 2 - (4-nitro-l,3-dioksoiso-35 indolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappoa 100,0 g mikrokiteistä selluloosaa 30,0 g 39 natriumlauryylisulfaattia 2,0 g magnesiumstearaattia 8,0 g

Natriumlauryylisulfaatti seulotaan 2-(4-5 nitro-1,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoi-happoon seulan, jonka reikäkoko on 0,2 mm, läpi ja kummatkin komponentit sekoitetaan perinpohjaisesti keskenään 10 min ajan. Mikrokiteinen selluloosa lisätään tämän jälkeen seulan, jonka reikäkoko on 0,9 mm, 10 läpi ja kokonaisuus sekoitetaan taas perinpohjaisesti 10 min ajan. Lopuksi magnesiumstearaatti lisätään seulan, jonka halkaisija on 0,8 mm, läpi ja sekoitetaan vielä 3 min ajan, sekoituksen jälkeen seos laitetaan 140 mg annoksina 0 kokoisiin (pitkänomaisiin) gelatii-15 ni kuivatäyttökapseleihin.

Esimerkki 21 0,2%:nen injektioliuos voidaan valmistaa esimerkiksi seuraavalla tavalla: 2- (4-nitro-l,3-dioksoiso-20 indolin-2-yyli)-4-karba- moyylivoihappoa 5,0 g natriumkloridia 22,5 g fosfaatti puskuria pH 7,4 300,0 g demineralisoitua vettä lisätään 2500,0 ml:an 25 2- (4-nitro-l,3-dioksoiso-indolin-2-yyli)-4-karba-moyylivoihappoa liuotetaan 1000 ml:an vettä ja suodatetaan mikrosuodattimen läpi. Lisätään puskuri-liuos ja vettä niin, että kokonaisuudeksi saadaan 2500 30 ml:a. Yksikköannosmuotojen valmistamista varten, laitetaan 1,0 tai 2,5 ml:an annoksia lasiampulleihin (joissa jokaisessa on 2,0 tai vast. 5,0 mg imidia).

Claims

1. Yhdiste, joka on valittu ryhmästä, joka koostuu kaavan mukaisesta 1,3-dioksoisoindolinista: O O l^lj Vl—i^kh *— G— R1 x Ύ n ^ X1 o 5 x jossa hiiliatomi, joka on merkitty C*, muodostaa kiraalikeskuksen kun n ei ole 0 ja R1 ei ole sama kuin

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, jossa R1 on hydroksi; R2 on amino; R3 on vety; ja n on 1 tai 2.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, jossa R1 on amino; R2 on hydroksi; R3 on vety; ja n on 30. tai 2.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, joka on 1-(4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)propaani- 1,3-dikarboksyylihappo.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 5 joka on 1-(4-metyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)propaani- 1,3-dikarboksyylihappo.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, joka on 4-(4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-kar-bamoyylivoihappo.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, joka on 2-(4-metyyli-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-karbamoyylivoihappo.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, joka on 2-(4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-kar- 15 bamoyylivoihappo.

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, joka on 2-(4-amino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-3-kar-bamoyylipropionihappo.

10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 20 joka on 2-(4-nitro-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-kar- bamoyylivoihappo.

10 R2 ; toinen X1 ja X2 on nitro, alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, tai NH-Z, ja toinen X1 tai X2 on vety; kumpikin R1 ja R2 on toisistaan riippumatta hydroksi tai NH-Z;

11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, joka on 2-(4-amino-l,3-dioksoisoindolin-2-yyli)-4-kar-bamoyylivoihappo.

12. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste ei toivottujen inflammatoristen sytokiinitasojen laskemiseksi nisäkkäässä.

13. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen käyttö lääkeen valmistamiseksi ei toivottujen inflam- 30 matoristen sytokiinitasojen laskemiseksi nisäkkäässä.

14. Farmaseuttinen koostumus, joka sisältää riittävän määrän patenttivaatimuksen 1 mukaista yhdistettä, joka annettuna yhtenä ainoana tai moninkertaisena annoksena laskee inflammatorisia sytokiinitasoja 35 nisäkkäässä yhdessä kantajan kanssa.

15. Yhdiste, joka on valittu ryhmästä, joka koostuu kaavan mukaisesta 1-oksoisoindolinista: O o e—Ra 0 | [j1' U- C’—iC.H2)n— C— R1 |3 X1 jossa hiiliatomi, joka on merkitty C*, muodostaa kiraalikeskuksen kun n ei ole 0 ja R1 ei ole sama kuin 5 intoinen X1 ja X2 on amino, nitro, alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, tai NH-Z, ja toinen X1 tai X2 on vety; kumpikin R1 ja R2 on toisistaan riippumatta 10 hydroksi tai NH-Z; R3 on alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, halo tai vety; Z on vety, asyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, tai alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia; 15 n:llä on arvo 0, 1 tai 2; sillä ehdolla, että jos toinen X1 ja X2 on amino tai nitro, toinen X1 ja X2 on vety, ja n on 1 tai 2, niin silloin R1 ja R2 eivät molemmat ole hydroksi; ja 20 sen suolat.

15 R3 on vety, alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliato mia tai halo; Z on vety, asyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, tai alkyyli, jossa on 1 - 6 hiiliatomia; ja 20 n:llä on arvo 0, 1 tai 2; sillä ehdolla, että jos toinen X1 ja X2 on nitro ja n on 1 tai 2, niin silloin R1 ja R2 ovat muuta kuin hydroksi; ja sen suolat.

16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, jossa R1 on hydroksi; R2 on amiini; R3 on vety; ja n on 1 tai 2.

17. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, 25 jossa R1 on amiini; R2 on hydroksi; R3 on vety; ja n on 1 tai 2.

18. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, joka on 2-(4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaari-happo.

19. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, joka on 2-(4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karba-moyylivoihappo.

20. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, joka on 4-(4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-4-karba-moyylipropionihappo.

21. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, 5 jossa 1-oksoisoindoliini on 2-(4-nitro-l-oksoisoindo- lin-2-yyli)meripihkahappo.

22. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, joka on 2-(4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karba-moyylipropionihappo.

23. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, joka on 3-(4-nitro-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karba-moyylipropanonihappo.

24. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, joka on 3-(4-amino-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karba- 15 moylpropionihappo.

25. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, joka on 3-(3-amino-l-oksoisoindolin-2-yyli)-3-karba-moylpropionihappo.

26. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, 20 joka on 2-(4-amino-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaari- happo.

27. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, joka on 2-(3-amino-l-oksoisoindolin-2-yyli)glutaari-happo.

28. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste ei toivottujen inflammatoristen sytokiinitasojen laskemiseksi nisäkkäässä.

29. Patenttivaatimuksen 15 mukaisen yhdisteen käyttö lääkkeen valmistamiseksi ei toivottujen inflam- 30 matoristen sytokiinitasojen laskemiseksi nisäkkäässä.

30. Farmaseuttinen koostumus, joka sisältää riittävän määrän patenttivaatimuksen 15 mukaista yhdistettä, joka annettuna yhtenä ainoana tai moninkertaisena annoksena laskee inflammatorisia syto- 35 kiinitasoja nisäkkäässä yhdessä kantajan kanssa.

31. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, jossa toinen X1 ja X2 on amino TNFa estämiseksi.

32. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen, jossa toinen X1 ja X2 on amino käyttö lääkkeen valmistamiseksi TNFCC estämiseksi.

33. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 5 jossa toinen X1 ja X2 on amino immuunimoduloivana lääkkeenä .

34. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen, jossa toinen X1 ja X2 on amino käyttö immuunimoduloivan lääkkeen valmistamiseksi.

35. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste immuunimoduloivana lääkkeenä.

36. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen käyttö immuunimoduloivan lääkkeen valmistamiseksi.

37. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste ei 15 toivotun angiogeneesin estämiseksi.

38. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen käyttö lääkkeen valmistamiseksi ei toivotun an giogeneesin estämiseksi.

39. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste 20 ei toivotun angiogeneesin estämiseksi.

40. Patenttivaatimuksen 15 mukaisen yhdisteen käyttö lääkkeen valmistamiseksi ei toivotun an giogeneesin estämiseksi.

41. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 25 jossa toinen X1 ja X2 on amino, ei toivotun angiogeneesin estämiseksi.

42. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen, jossa toinen X1 ja X2 on amino, käyttö lääkkeen valmistamiseksi ei toivotun angiogeneesin estämiseksi. 30

43. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, jossa toinen X1 ja X2 on amino, ei toivotun angiogeneesin estämiseksi.

44. Patenttivaatimuksen 15 mukaisen yhdis-35 teen, jossa toinen X1 ja X2 on amino, käyttö lääkkeen valmistamiseksi ei toivotun angiogeneesin estämiseksi.

45. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste syövän hoitoon.

46. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen käyttö lääkkeen valmistamiseksi syövän hoitoon.

47. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste syövän hoitoon.

48. Patenttivaatimuksen 15 mukaisen yhdisteen käyttö lääkkeen valmistamiseksi syövän hoitoon.

49. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 10 jossa toinen X1 ja X2 on amino, syövän hoitoon.

50. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen, jossa toinen X1 ja X2 on amino, käyttö lääkkeen valmistamiseksi syövän hoitoon.

51. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, 15 jossa toinen X1 ja X2 on amino, syövän hoitoon.

52. Patenttivaatimuksen 15 mukaisen yhdisteen, jossa toinen X1 ja X2 on amino, käyttö lääkkeen valmistamiseksi syövän hoitoon.

53. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 20 jossa toinen X1 ja X2 on alkyyli, estämään TNFOC nisäkkäässä.

54. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen, jossa toinen X1 ja X2 on alkyyli, käyttö lääkkeen valmistamiseksi estämään TNFCC nisäkkäässä.

55. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, jossa toinen X1 ja X2 on alkyyli, immuunimoduloivana lääkkeenä.

56. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen, jossa toinen X1 ja X2 on alkyyli, käyttö immuunimodu- 30 loivan lääkkeen valmistamiseksi.

57. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, jossa toinen X1 ja X2 on alkyyli, ei toivotun an-giogeneesin estämiseen.

58. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen, 35 jossa toinen X1 ja X2 on alkyyli, käyttö läkkeen valmistamiseksi ei toivotun angiogeneesin estämiseen.

59. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, jossa toinen X1 ja X2 on alkyyli, ei toivotun an-giogeneesin estämiseen.

60. Patenttivaatimuksen 15 mukaisen yhdis-5 teen, jossa toinen X1 ja X2 on alkyyli, käyttö läkkeen valmistamiseksi ei toivotun angiogeneesin estämiseen.

61. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, jossa toinen X1 ja X2 on alkyyli, syövän hoitoon.

62. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen, 10 jossa toinen X1 ja X2 on alkyyli, käyttö lääkkeen valmistamiseksi syövän hoitoon.

63. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, jossa toinen X1 ja X2 on alkyyli, syövän hoitoon.

64. Patenttivaatimuksen 15 mukaisen yhdis-15 teen, jossa toinen X1 ja X2 on alkyyli, käyttö lääkkeen valmistamiseksi syövän hoitoon.

65. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, joka on olennaisesti kiraalisesti puhdas (R)-isomeeri, olennaisesti kiraalisesti puhdas (S)-isomeeri, tai 20 niiden seos.

66. Patenttivaatimuksen 15 mukainen yhdiste, joka on olennaisesti kiraalisesti puhdas (R)-isomeeri, olennaisesti kiraalisesti puhdas (S)-isomeeri, tai niiden seos. 25 AI