FI90074B

FI90074B - Foerfarande foer framstaellning av 2-oxo-1,3-dioxolaner

Info

Publication number: FI90074B
Application number: FI870068A
Authority: FI
Inventors: Gerhard Brindoepke
Original assignee: Hoechst Ag
Priority date: 1986-01-11
Filing date: 1987-01-08
Publication date: 1993-09-15
Also published as: AR243878A1; DE3763670D1; FI90074C; ATE54664T1; PT84087B; PT84087A; CN87100052A; CA1335736C; NO870076D0; DK10287D0; KR950003498B1; JP2561654B2; KR870007151A; CN1016870B; DE3600602A1; FI870068A0; EP0229622B1; EP0229622A3; EP0229622A2; BR8700097A

Description

1 9 Π o 7 4

Menetelmä 2-okso-l,3-dioksolaanien valmistamiseksi

Keksintö koskee menetelmää 2-okso-l, 3-dioksolaanien valmistamiseksi.

5 On tunnettua, että antamalla alkyleenioksidien rea goida hiilidioksidin kanssa katalyyttien läsnäollessa voidaan saada 2-okso-l,3-dioksolaaneja (joita nimitetään myös alkyleenikarbonaateiksi). Hakemusjulkaisussa DE-OS 26 11 087 kuvataan menetelmä yleisen kaavan I mukaisten 10 alkyleenikarbonaattien valmistamiseksi R ^ R" ' c- | I R" 15 0 0

Il o jossa menetelmässä saatetaan alkyleenioksidi reagoimaan 20 C02:n kanssa sellaisen katalyytin läsnäollessa, joka käsit tää kaavan RÖH mukaisen protonisen aineen ja typpeä sisältävän emäksen yhdistelmän, lämpötiloissa, jotka ovat välillä 0 - 200 °C, ja paineessa, joka on välillä 1-98 ba-ria. Protonista aineita ovat vesi, alkoholit ja fenoli. 25 Typpeä sisältäviksi emäksiksi ehdotetaan trimetyyliamii-nia, trietyyliamiinia, pyridiiniä tai dimetyylianiliinia. Substituenteista R ja R" mainitaan vain yleisesti, että nämä voivat olla vety tai alkyyli-, aryyli-, sykloalkyyli-tai aralkyylijäännös. Lähempiä tietoja ei anneta. Esimer-30 keissä käytetään alkyleenioksideina ainoastaan etyleeniok-sidia ja propyleenioksidia ja työskentely tapahtuu aina painetta käyttäen (vähintään 10 baria).

G. Rokicki ja hänen avustajansa kuvaavat julkaisussa "Monatshefte fiir Chemie" 115 (1984), 205 - 214 syk-35 listen karbonaattien valmistuksen C02:sta ja oksiraaneista 2 :)0074 alkalimetallisuola-faasinsiirtokatalyyttien läsnäollessa. Faasinsiirtoaineina käytetään kruunueetteriä, 1,4-diatsa-bisyklo-[2,2,2]-oktaania (DABCO), N,N,N,N-tetrametyyliety-leenidiamiinia (TMEDA) ja trietyylibentsyyliammoniumklori-5 dia (TEBA), mutta myös, pienentyneellä saannolla, polyety-leeniglykolia. Suuria saantoja, so. lähes teoreettisia arvoja, saadaan vain käyttämällä 40 barin alkupaineita. Kun työskennellään käyttäen 6 baria, saadaan noin 25 % pienempi saanto, 1 baria käytettäessä jopa vain 8 %:n saanto.

10 Käytetyt alkalimetallisuolat ovat alkalihalogenideja ja -karbonaatteja. Epoksidikomponentteina mainitaan etyleeni-ja propyleenioksidi, epihalogeenihydriinit, glysidi, N-butyyli-, allyyli- ja fenyyliglysidyylieetteri, styreeni-oksidi ja 3,3-disubstituoitu syklohekseenioksidi.

15 Eräässä toisessa G. Rokickin työssä [Makromol.

Chem. 186, 331 - 337 (1985)] kuvataan syklisten dikarbo-naattien valmistus käyttämällä 2,2-bis[4-(2,3-epoksipro-poksi)fenyyli]propaania tai epoksidihartsia (Epikote® 828) edellä ilmoitetuilla ehdoilla.

20 Lisäksi on tunnettua (PCT WO 84/03,701) valmistaa alkyleenikarbonaatteja käsittelemällä alkyleenioksideja C02:lla alkoholin, kuten metanolin ja substituoidun (subs-tituoimattoman) fosfiiniyhdisteen ollessa läsnä katalyyttinä. Myös tässä tapauksessa työskennellään kohotetussa 25 paineessa (21 baria). Sen lisäksi ilmenee julkaisusta, että sekä alkoholin että myös fosfiinin läsnäolo on välttämätöntä hyvän saannon saamiseksi.

Tekniikan tason perusteella on siis suureen saantoon pääsemiseksi aina työskenneltävä korkeissa paineissa, . . 30 ja/tai protonisen aineen läsnäolo on välttämätön tyydyt täviin saantoihin pääsemiseksi.

Mainitut haitat on esillä olevan keksinnön mukaan mahdollista välttää.

Keksinnön kohteena on siten menetelmä 2-okso-l,3-. 35 dioksolaanien valmistamiseksi saattamalla epoksideja rea- 3 O 0 74 goimaan hiilidioksidin kanssa alkalimetallijodidien läsnäollessa. Menetelmälle on tunnusomaista se, että reaktio suoritetaan kaavan (I) mukaisen yhdisteen läsnäollessa 5 R-0-(CH-CH_0) -(CHCH^O) -R (I)

| u il | £ ITI

R1 R2 jossa R tarkoittaa vetyä, alkyyliä, aralkyyliä, jonka alkyyli-10 ryhmässä on 1 - 10 hiiliatomia, tai glysidyyliryhmää;

Rx ja R2 ovat samanlaisia tai erilaisia ja tarkoittavat vetyä tai alkyyliä, jonka alkyyliryhmässä on 1 - 10 hiili-atomia, ja n on silloin kun R = vety, luku, joka on suurempi kuin 1, 15 ja muussa tapauksessa luku 1 tai luku, joka on suurempi kuin 1, ja m on 0 tai luku, joka on suurempi kuin 0, jolloin siinä tapauksessa, että R tarkoittaa glysidyyliryhmää, kaavan 1 mukainen yhdiste samalla muodostaa epoksi-din.

20 Reaktio suoritetaan lämpötiloissa 40 - 180 °C, joh taen seokseen hiilidioksidia, normaalipaineessa tai hiukan kohotetussa paineessa, vastaaviksi orgaanisiksi karbonaateiksi. Tämän menetelmän mukaan voidaan osa tai kaikki lähtöaineissa olevista epoksiryhmistä saattaa reagoimaan. 25 Tämän menetelmän etuna on, että käytetään normaalia tai heikosti kohotettua painetta, jolloin ei vaadita suuria laitekustannuksia. Lisäksi on syytä korostaa reaktion suurta selektiivisyyttä, ts. ei esiinny käytännöllisesti katsoen ollenkaan epoksidi-sivureaktioita, kuten homopoly-. 30 meroitumista, jollaisia on kuvattu tämän reaktiomekanismin yhteydessä alan nykyisen kehitystason mukaisissa esityksissä. Lisäksi menetelmän avulla on mahdollista valmistaa varastointia kestäviä epoksidi-/karbonaattiseoksia, jotka ovat monifunktionaalisia ja soveltuvat käytettäviksi mo-35 nilla käyttöalueilla. Käytetyn katalyytin neutraalisuus ei 4 '·.) ΐ· 7 4 lisäksi aiheuta epoksidiryhmän tai karbonaattiryhmän mahdollisten seurausreaktioiden inhiboitumista, esim. hapon katalysoimassa epoksiryhmän eetteröinti- tai esteröinti-reaktiossa.

5 Menetelmässä käytettävä paine on yleensä 1 - 10, mieluummin 1 - 5 ja erityisen mielellään 1-3 baria. Useimmissa tapauksissa käytetään normaalipainetta, mutta mahdollisesti voidaan myös työskennellä kohotetussa paineessa. Menetelmässä edullisena pidetty lämpötila-alue on 10 60 - 180, erityisesti 80 - 150 °C.

Epoksidikomponenteiksi, jotka voidaan muuttaa C02:n avulla ja joissa yleensä on vähintään yksi päässä sijaitseva epoksiryhmä, soveltuvat esimerkiksi seuraavat yhdisteet: 15 alifaattiset epoksidit, joissa on vähintään 6 C- atomia, kuten hekseeni-, okteeni- ja dodekeeni-l-oksidi, glysidi ja seuraavan kaavan II mukaiset epihalogee-nihydriinit

20 Z

X-CH--C-CH- (II) 2 \/ 2

O

jossa Z esittää vetyatomia tai metyyli- tai etyyliryhmää 25 ja X halogeeniatomia tai OH-ryhmää. Esimerkkejä sellaisista epihalogeenihydriineistä ovat epikloorihydriini, epi-bromihydriini, 1,2-epoksi-2-metyyli-3-klooripropaani ja * . 1,2-epoksi-2-etyyli-3-klooripropaani.

Muita epoksikomponentteja, jotka sopivat käytettä-30 viksi keksinnön mukaisesti, ovat esim. epoksikomponentit, joissa on keskimäärin vähintään yksi päässä sijaitseva 1,2-epoksiryhmä. Ensisijaisesti nämä ovat epoksiyhdistei-tä, jotka sisältävät keskimäärin vähintään yhden substi-tuoidun tai substituoimattoman glysidyylieetteriryhmän tai 35 substituoidun tai substituoimattoman glysidyyliesteriryh- 5 'J u ϋ 7 4 män, sekä lisäksi epoksidoituja, monityydyttymättömiä yhdisteitä ja amidi- tai uretaaniryhmiä sisältäviä epokside-Ja.

• Epoksiyhdisteitä, jotka sisältävät keskimäärin vä- 5 hintään yhden substituoidun tai substituoimattoman kaavan (III) mukaisen glysidyylieetteriryhmän

Z

0-CH9-C-CH9 (II) / \ / * 10 o jossa Z esittää vetyä tai metyyli- tai etyyliryhmää, ovat esim. yksi- tai useampiarvoisten alkoholien, fenolin tai moniarvoisten fenolien, joissa on yksi tai useampia aro-15 maattisia ytimiä, sekä novolakkojen glysidyyli- tai poly-glysidyylieetterit, alkoholisten polyhydroksyyliyhdistei-den polyglysidyylieetterit, jotka on saatu yhden tai useampia aromaattisia ytimiä sisältävien moniarvoisten fenolien additioreaktiosta alkyleenioksidien kanssa, joissa 20 on 2 - 4 C-atomia, ja yhden tai useampia alisyklisiä renkaita sisältävien alkoholisten polyhydroksyyliyhdisteiden polyglysidyylieetterit. Fenoleina käytetään esimerkiksi fenolia, eri kresoleja, resorsinolia, hydrokinonia, pyro-gallolia, floroglusinolia, 1,5-, 2,7- ja 2,6-dihydroksi-- 25 naftaliinia ja vastaavia, 2,2-bis-(p-hydroksifenyyli)-propaania ja -metaania (tunnetaan bisfenoli A:na tai F:nä), 2,4'-dihydroksidifenyylimetaania jne. Moniarvoisia alkoholeja, jotka voidaan muuttaa glysidyylieettereiksi, ovat esimerkiksi etyleeniglykoli, propyleeniglykoli, butyleeni-30 glykoli, neopentyyliglykoli, heksyleeniglykoli, polyety-leeniglykoli, polypropyleeniglykoli jne. Yksiarvoisia alkoholeja ovat vastaavasti etanoli, n-butanoli ja etyyli-heksanoli.

Mukaan luetaan lisäksi myös pehmitetyt epoksidi-35 hartsit, joissa on päässä sijaitsevia epoksiryhmiä ja jot- 6 ' .1 l: 7 4 ka valmistetaan saattamalla osa vähintään kaksi epoksiryh-mää sisältävien epoksihartsien epoksiryhmistä reagoimaan OH- ja COOH-ryhmiä sisältävien aineiden, kuten moniarvoisten alkoholien, esim. yllä mainittujen diolien, polykar-5 boksyylihappojen, tai karboksyyli- tai OH-ryhmiä sisältävien polyestereiden kanssa.

Muita epoksiyhdisteitä ovat tyydytettyjen tai ety-leenisesti tyydyttymättömien karboksyylihappojen glysi-dyyliesterit, joissa on vähintään yksi seuraavan kaavan 10 mukainen substituoitu tai substituoimaton glysidyylieste-riryhmä

Z

-0C-0-CH„-C-CHo (IV) Z \/ l

15 O

jossa Z esittää vetyatomia tai metyyli- tai etyyliryhmää. Hapot ovat alifaattisia tai aromaattisia, tyydytettyjä tai tyydyttymättömiä mono- tai polykarboksyylihappoja, esim. 20 akryylihappo, metakryylihappo, adipiinihappo, erilaiset ftaalihapot, tetra- ja heksahydroftaalihappo jne. Hyvin yleisesti käytetty glysidyyliesteri on saatavissa kaupallisesti ja käsittää tyydytettyjen, ketjunpituudeltaan 9 -11 hiiliatomia olevien monokarboksyylihappojen seoksen 25 glysidyyliesterin, joka on pääasiallisesti (noin 94 %) muodostunut tertiäärisistä hapoista (versatiinihapon glysidyyliesteri). Tällöin luetaan mukaan myös epoksidihart-sit, jotka on saatu sekapolymeroimalla glysidyylimetakryy-lihappoesteriä muiden sekapolymeroituvien monomeerien, .·. 30 kuten styreenin ja (met)akryylihappoestereiden kanssa.

Sen lisäksi reaktioon soveltuvat amidi- tai uretaa-niryhmiä sisältävät epoksidit, esim. triglysidyyli-iso-syanuraatti tai glysidin kanssa kytketty heksametyleenidi-isosyanaatti. Voidaan myös käyttää mainittujen epoksidi-35 yhdisteiden seoksia.

·;ΐ η r. *7 .< 7 υ 1 i

Esimerkkejä kaavan I mukaisista yhdisteistä ovat esim. polyetyleeniglykolit ja polypropyleeniglykolit, kuten dietyleeni-, trietyleeni-, tetraetyleeni- ja dipropy-leeniglykoli; sekä 5 eetterit tai polyeetterit, kuten etyleeniglykoli- monometyyli- ja -monobutyylieetteri, dimetoksietaani, di-etyleeniglykolimonometyyli- ja -monobutyylieetteri, diety-leeniglykolidimetyyli- ja dietyylieetteri, trietyleenigly-kolimono- ja -dimetyylieetteri, ja propyleeniglykolimono-10 butyylieetteri, sekä sellaisen polyglykolin, jonka valmistukseen on käytetty etyleeni- ja propyleenioksidin seosta, monobutyylieetteri.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä käytetään kulloinkin määrinä 1 - 95, mieluummin 1 - 50, erityisen mielellään 15 10-30 paino-% laskettuna epoksidikomponenteista.

Alkalimetallijodideja käytetään yleensä yksittäisinä tai seoksena määrinä 0,01 - 1, mieluummin 0,05 - 1 ja erityisen mielellään 0,05 -0,5 painoprosenttia, laskettuna epoksidikomponenttien painosta.

20 Reaktioaika voi vaihdella laajoissa rajoissa.

Yleensä reaktio suoritetaan siten, että epoksiryhmät saadaan käytännöllisesti katsoen täydellisesti muutettua. Reaktiota seurataan esimerkiksi titraamalla epoksiryhmät, ja se lopetetaan saataessa tulos, jonka analyysitarkkuuden 25 rajoissa katsotaan tarkoittavan "niukasti tai ei ollenkaan epoksiryhmiä". Tällä tavalla saadaan alkyylikarbonaatteja mistä tahansa epoksiyhdisteistä, joita voidaan jatkotyös-tää tunnetulla tavalla.

Sen lisäksi voidaan, kun on kysymys polyepoksideis-30 ta, lopettaa reaktio missä tahansa halutussa vaiheessa, niin että saadaan yhdisteitä, joissa on karbonaattiryhmien . - ohella vielä koskemattomia epoksiryhmiä. Viimeksi maini tusta tilanteesta on se etu, että kulloinkin halutun ja-lostustavan ja tuotteiden käytön mukaan voi seurata selek-' ' 35 tiivinen epoksiryhmän muuttaminen karbonaattiryhmän ohella 8 J'J L- / 4 ja päinvastoin. Yleensä kun on kysymys polyepoksideista (epoksiryhmien lukumäärä n 2 2) suoritetaan muuttaminen tässä tapauksessa siten että muutettujen epoksiryhmien osuudeksi saadaan 0,1 - 0,9 n.

5 Epoksiyhdisteiden muuttaminen C02:lla voi tapahtua liuottimien läsnäollessa tai ilman niitä. Yleensä ei käytetä liuottimia, jos epoksidiyhdisteet ovat yli 50 °C:ssa nestemäisessä tilassa. Jos ne kuitenkin ovat reaktiolämpö-tilassa sitkeäjuoksuisia sulatteita ja vaikeuttavat siten 10 hiilidioksidin tasaista jakautumista sekoitettaessa, tai jos aikomuksena on jatkotyöstää reaktiotuotetta liuoksessa, käytetään yleensä liuottimia.

Liuottimena voidaan käyttää aromaattisia hiilivetyjä, kuten tolueenia, ksyleeniä ja raakaöljyn krakkauksessa 15 saatavia hiilivetyseoksia, dioksaania, tetrahydrofuraania ja muita, epoksiryhmien suhteen inerttejä, liuottimia.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä saatuja tuotteita käytetään uretaaniryhmiä sisältävien muovien valmistukseen pinnoitteiden tai muotokappaleiden muodossa.

20 Seuraavissa esimerkeissä merkitsee "T" aina paino- osia ja "%" aina painoprosenttia.

Esimerkkej ä

Yleinen ohje karbonaattien valmistamiseksi epoksi- deista 25 Sekoittimella, lämpömittarilla ja kaasunjohtoput- kella varustettuun laitteistoon (mahdollisesti painelait-teistoon) pantiin epoksidia taulukossa mainittuun epoksi-dipitoisuuteen ja kun oli lisätty katalyytti A) ja komponentit B), kuumennettiin voimakkaasti sekoittaen ja joh-·. 30 taen seokseen hiilidioksidia, haluttuun reaktiolämpöti-laan. Reaktiolaitteisto huuhdottiin mahdollisesti etukäteen hiilidioksidilla.

Hiilidioksidin johtamista jatkaen sekoitettiin edelleen 1 barin normaalipaineessa mainituissa reaktio-35 lämpötiloissa, kunnes saavutettiin haluttu jäännösepoksi-dipitoisuus, joka saadaan selville titraamalla. Liuotin 9 90074 saatettiin tislata pois. Mikäli esiintvi sameutta, suoda-' tettiin seuraavaksi kuumuudessa. Saanto tarkoittaa muutos ta, jonka jäännösepoksidipitoisuus ratkaisee. Taulukossa merkitsevät: 0 5 Beckopox EP 140 tekninen bisfenoli A:n diglysidyyli- eetteri (toiminimen HOECHST AG kauppanimi )

Epicote® 1001 tekninen bisfenoli A:n diglysidyyli- eetteri (toiminimen DOW, USA, kaup-10 panimi)

Denacol® EX 861^ polyetyleeniglykolidiglysidyylieetteri

EX 830J

EX 920 polypropyleeniglykolidiglysidyylieet- teri (toiminimen Nagase, Japan, kaup-15 panimi)

Cardura® e 10 versatiinihapon glysidyylieetteri (toiminimen Shell kauppatuote) Beckopox 080 etyyliheksanolin glysidyylieetteri (toiminimen HOECHST AG kauppanimi) 20 Butyyliglykoli etyleeniglykolimonobutyylieetteri DMDG diglykolidimetyylieetteri DMTG triglykolidimetyylieetteri TEG trietyleeniglykoli

Bll/50 polyglykoli Bll/50 (perustana etylee- .25 ni-propyleenioksidi) (toiminimen HOECHST AG nimitys) DEGMM dietyleeniglykolimonometyylieetteri PE 300 polyetyleeniglykoli PE 300 (keskim. molekyylipaino 300) 10 1 n n 7 λ ο'*"' tfP UI OC) H rH o (NO ιη·>4" O O O o^tr^ovo ro -p 3 jis S 22 22 22 ® ^ rP ^ d ^ •iH rH r-1 rl rl H H H H H H .H rH ,Η Λ

CO

i tn

Il 5 *S3S 22 “(N rHCN hSh 2-2^83 2

||£ O ro O O OO OO OO O H O OO'iOfN O

O 2222 2 2. 22 22 M ^ <N N tO O) H (S (N

! * s? s? iύ sS i%£ ssgs s s 1 § i n fi 2222 22 H!0' 22 O o ro Nimno'f oo ΊΒ HHHH ·“· r-l rH ,Η ,Η rH rH rH ^ K (ö ^ ci H g I? §§|Jfj §| §§ §s sss sssss § E® ^ ^ ^ frf *3 ^ ^ |-I*H rH^-l H H H HHHHH ^ a 43 > :(13_ O O H O <N 00 «’OtQQrOn-tiNOOO r}· ^ $ §2 $2 § 3 1 1 1 1 a jj! liiSi ill b! li Hi g.... i ιη ιηιη min in m m in tn

tfP 2 222 2 2 ΉΉ H H ·—··—··—« HHHHH rH

o o o o o o o o' o o o o o o' o o o' o' o :§B 2 22 SS $3 22 2 S S 2

P O rH O O rIH rHrH ·—I O O rH rH HHHHH O

•H |m i| 32S3 S 2 32 33 233 23323 3 :2 71 2 £J 2 Ä 9¾ cno cot" r^oo o en σ\ (n o o ij'-' in S m in <n O O o O m oo 8 § o o m 8 o m

S 1-1 <-l t-ι rH rH

•h 3^ 2222 22 22 ^ ro ίο ίο 2 2 2 γη o>

2 § £ 00 00 OO CO 0000 00 CO 00 00 (O m (N (£ <£ vO VO VO

CO -H

fj S

.OJ pf d, ^ <-i o o o o ^ n, VO (N CN ro ro 3 ta S ωσνσνωοοο ' 2 'H X O : : X 1-1

•H 13 g Ή Wsss=W

sl | M, es .. .. 8 8 § S S I a= =1 = έ ä 1841 s ä 8 -§ h (n ro Ν' invo r- oo ovo h n n N1 in to r- co σ>

tO *—* H H H HHHHH M

W

n :-0-:7 4 Γ\1 ^ 0 <#> 't ro γη O ^γ (j — ...

CO 00 CN t" CM

. I-H 1-t (N <-) CN

P

. ·Η en 1 CO •H 3 - Ό 3^ ro tn in P (0 <#> OJr-ICN iH ^ to vH-—' . . . ·.

λ; 2 o o o o o a id co σ> oo en S -h in in m g <x> σ> σι σι σ% σ> .¾ 3 -P P 3· 3- m r-

^ <—I ·—I »—l *-H <N

K m w p’ — o o o o o :0 U 3" 3" m oo

ö o H H H »H

in \ ] o :r0 f— *—t ko

UH hm rn -H

:; ^

H -H S P CJ

M r—1 O § (1) φ o ö 0 i i E a, ϋ £ p ^ -s 8¾ tn in

h «h m m LO

CAP » « » ^ te O O O o o :rd M rH m E- vD t" t— oo <n

Ira % te % te te g O O CN ro rr

H

$t S δ S δ δ

:<TJ

• ρ :r0 '—' σι r- CN CO <N CO o :ce E-< QOroorocsi·^ S'-' m (—I in in oo I 0) •H 3 CO CN \D CN Γ0 _ Ό 3 i" m . « ...

(rt -H w -Ξ· ' ' CN id 00 id I— 5 in-H# co to η ίο o ^ x Q p * o So

-J 10 fO f-H ro H

w I ο : ,p co oo p 0 T ° 'oi aj K Ö X -π nj -H *H -H 4J W U pH fd ’v* ^ c λ 1—* , Ä Si Ή 1 I Haft $11 rs $ΐ 1:3 q aj ή # ^ή5 *3 3 w η in ft r3 w y q :Ί c ye >i-p

^ ^ S -g Ä & Ä ÄS ÖS

g 0 »—i cn ro rj·

-3 ON (N CN (N (M

to ω

Claims

12 'Όί'7 4

1. Menetelmä 2-okso-l,3-dioksolaanien valmistamiseksi saattamalla epoksideja reagoimaan hiilidioksidin 5 kanssa alkalimetallijodidien läsnäollessa, tunnettu siitä, että reaktio suoritetaan kaavan I mukaisen yhdisteen läsnäollessa R-0-(CH-CH,0) -(CHCH.,0) -R (I) I z ii | z m

10 Rx r2 jossa R tarkoittaa vetyä, alkyyliä, aralkyyliä, jonka alkyyli-15 ryhmässä on 1 - 10 hiiliatomia, tai glysidyyliryhmää; Rx ja R2 ovat samanlaisia tai erilaisia ja tarkoittavat vetyä tai alkyyliä, jonka alkyyliryhmässä on 1 - 10 hiili-atomia, ja n on silloin kun R = vety, luku, joka on suurempi kuin 1, 20 ja muussa tapauksessa luku 1 tai luku, joka on suurempi kuin 1, ja m on 0 tai luku, joka on suurempi kuin 0, jolloin siinä tapauksessa, että R tarkoittaa glysidyyliryhmää, kaavan I mukainen yhdiste samalla muodostaa epoksi-din.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että polyoleina tai eettereinä käytetään di-, tri- tai polyglykoleja tai mono- ja/tai dieette-reitä.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n-30 n e t t u siitä, että käytetään dietyleeni-, trietylee-ni-, tetraetyleeni- ja dipropyleeniglykolia, etyleenigly-kolimonometyyli- tai -monobutyylieetteriä, dimetoksietaa-nia, dietyleeniglykolimonometyyli- ja -monobutyylieetteriä, dietyleeniglykolidimetyyli- ja dietyylieetteriä, tri-35 etyleeniglykolimono- ja dimetyylieetteriä, propyleenigly- 13 9 Ο ϋ 7 4 kolimonobutyylieetteriä samoin kuin etyleeni-propyleeni-glykolimonobutyylieetteriä.

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polyolin tai eetterin 5 määrä on 1 - 95, mieluummin 1 - 50 ja erityisen mielellään 10 - 30 paino-% laskettuna epoksidikomponenteista. i4 v n u 7 4