FI79526B - Foerfarande foer framstaellning av de optiska antipoderna av ( )-1,7-difenyl-3-metylaza-7-cyan-8-metyl- nonan, vilka aer terapeutiskt anvaendbara. - Google Patents

Description

1 79526

Menetelmä (+)-1,7-difenyyli-3-metyyliatsa-7-syaani-8-me-tyyli-nonaanin optisten antipodien valmistamiseksi, jotka ovat terapeuttisesti käyttökelpoisia 5 Fenyyliasetonitriilit ovat ennestään tunnettuja (DE-PS 1 154 810); Verapamil'ia ja Gallopamil'ia käytetään rytmihäiriölääkkeinä tai sepelvaltimolääkkeinä.

Julkaisusta Arzneimittel-Forschung 21» 773 (1981) on tunnettua, että rasemaattiselle 1,7-difenyyli-3-metyy-10 liatsa-7-syaani-7-metyylinonaanilla on negatiivinen ino- trooppinen vaikutus kissan nystyrälihakseen. Lisäksi rase-maatti vaikuttaa 10 kertaa heikommin kuin Verapamil ja 40 kertaa heikommin kuin Gallopamil. Näin ollen mainittu ra-semaatti ei tule kysymykseen lääkeaineena.

15 Nyt on yllättäen todettu, että (+)-1,7-difenyyli- 3-metyyliatsa-7-syaani-7-metyylinonaanin antipodit, ja varsinkin (-)-antipodi, sopivat erittäin hyvin hypoksisten kudosvaurioiden hoitoon. Tämä vaikutus on selvästi parempi kuin Verapamil'in vastaava vaikutus kuten jäljempänä 20 esitetyistä taulukoista 3 ja 4 ilmenee. Rasemaattisella 1,7-difenyyli-3-metyyliatsa-7-syaani-7-metyylinonaalilla ei ole tällaista vaikutusta.

(+)-1,7-difenyyli-3-metyyliatsa-7-syaani-8-metyyli-nonaanin optisia antipodeja saadaan siten, että rasemaat-25 ti saatetaan reagoimaan kiraalisen hapon kanssa, näin saatujen suolojen seoksesta erotetaan kulloinkin saostettu diastereomerinen suola, emäs vapautetaan näin saadusta suolasta ja mahdollisesti muutetaan suolakseen fysiologisesti siedettävän hapon kanssa.

30 Esimerkkejä kiraalisista hapoista ovat kamferi-10- sulfonihapon, alfa-bromikamferi-pi-sulfonihapon, kamferi-hapon,mentoksietikkahapon, viinihapon, mantelihapon, alfa-metoksi-alfa-trifluorimetyylifenyylietikkahapon, 0,0-di-asetyyli-, 0,0-dibentsoyyli- ja 0,0-di-4-toluoyyliviiniha-35 pon optisesti aktiiviset muodot.

Diasteromeeristen suolojen erottaminen voi tapahtua tavalliseen tapaan, esim. jakokiteyttämällä tai pyl-väskromatografoimalla.

2 79526

Rasemaatin jakaminen voi tapahtua myös pylväskroma-tografisesti. Kiraalisina kantoaineina tulevat tätä varten kysymykseen esimerkiksi: optisesti aktiiviset polymetyyli-akrylaatit; 2,4-dinitrobentsoyylifenyyliglysiini sidottu-5 na aminopropyylipiihappogeeliin; asetyloitu ja/tai bentso- yloitu ristisidottu selluloosa; selluloosa-tribentsyyli-eetteri ja/tai selluloosafenyyli-karbamaatti. Tässä tapauksessa saadaan suoraan puhtaat antipodit, viemällä rasemaat-ti pylvään läpi, jossa on mainittuja kantoaineita.

10 Fysiologisesti siedettävinä happoina, jotka sopivat suolanmuodostukseen 1,7-difenyyli-3-metyyliatsa-7-syaani- 8-metyyli-nonaanin ja sen antipodien kanssa, mainittakoot erityisesti rikkihappo, fosforihappo, viinihappo, etikka-happo, meripihkahappo, maitohappo, sitruunahappo, amido-15 sulfonihappo ja erityisesti kloorivetyhappo.

1.7- difenyyli-3-metyyliatsa-8-metyyli-nonaanin valmistus tapahtuu sinänsä tunnetulla tavalla, esim. saattamalla alfa-isopropyylibentsyylisyanidi reagoimaan N-(3-klooripropyyli)-N-metyylifenetyyliamiinin kanssa.

20 Kuten jo minittiin sopii 1,7-difenyyli-3-metyyliat- sa-8-metyylinonaani erittäin hyvin niukkahappisten kudosvaurioiden suojaavaan hoitoon. Tällaisia vaurioita syntyy nopeasti hapen niukkuudesta erityisesti sydämessä, aivoissa ja munuaisissa verettömyys- tai shokkitiloissa, ne ai-25 heuttavat usein pysyviä puutoksia tai johtavat jopa kuolemaan. Myös elinten verenkierron kuristamisessa, johon täytyy ryhtyä esim. leikkaustoimenpiteiden takia, pelätään hap-piniukkuus-vaurioita.

1.7- difenyyli-3-metyyliatsa-8-metyyli-8-oktyylino-30 naanin (jota jatkossa merkitään "A":11a) hyvä vaikutus voitiin osoittaa seuraavissa kokeissa:

Urospuolisia Wistar-rottia, joiden kehon paino oli 250-300 g, saatettiin tiobutabarbitaalinarkoosissa (100 mg/kg kehon painoa vatsaontelon sisäisesti) hengittämään 35 niukkahappista seosta standardoidusti (2 % 02» 98 % 7 min). Jäähdytettiin mekaanisen hienontamisen jälkeen 0,6 N perkloorihappoa lisäämällä liukenevaksi. Linkoamisen 3 79526 jälkeen määritettiin päällä olevasta nesteestä kreatiini-fosfaatti (Bergmeyer1 in, H.U.: Methoden der enzymatischen Analyse, Verlag Chemie, Weinhem, 2, 1825 (1974) mukaisesti), adenosiinitrifosfaatti (Biochem. Biophys. Acta (Amst.) 1, 5 292 (1947) nojautuen) ja glykogeeni (Biochem. J. 56, 1825 (1954) mukaisesti).

Testiaineet annettiin eri ajankohtina ennen nukutusta ja ennen seuraavaa niukkahappisen seoksen sisäänhen-gittämistä valveilla oleville eläimille. Määritettiin ade-10 nodiinitrifosfaatin (ATP), kreatiinifosfaatin (CP) ja gly-kogeenin sydänlihasväkevyyksien prosentuaalinen ero testi-aineella esikäsitellyillä eläimillä verrattuna käsittelemättömiin niukkahappisiin vertailueläimiin.

Taulukko 1 osoittaa, että jo pienin testattu annos 15 5 mg/kg A suun kautta estää sydänlihaksen niukkahappisuu- desta aiheutuvan kreatiinifosfaatin, adenosiinitrifosfaa-tin ja glykolien vähentymisen selvästi. Annoksen suurentaminen lisää suojavaikutusta.

Taulukko 1 20 Sydänlihassuojaus 6 h A:n suun kautta antamisen jälkeen rotalla

Annettu Määrän prosentuaalinen ero seuraavilla määrä A:ta mg/kg CP ATP Glykogeeni 25 5 29 24 10 ;; 10 47 37 27 ; 20 80 63 50

Taulukko 2 osoittaa A:n pitkäaikaisen suojausvaiku-30 tuksen, joka on selvästi osoitettavissa jo 2 h hyvin siedettävän annoksen 20 mg/kg antamisen jälkeen, parametreille CP ja ATP ja joka kestää 24 tuntiin asti.

4 79526

Taulukko 2 A:n kardioprotektiivinen pitkäaikaisvaikutus rotalla Annos: 20 mg/kg suun kautta 5

Tuntia aineen antamisen Määrän prosentuaalinen ero seuraavilla jälkeen_.__CP_ATP_Glykogeeni 2 41 31 -1 10 6 80 63 50 12 42 42 19 18 32 40 16 24 22 11 26 15 Taulukko 3 todistaa, että A on kardioprotektiivisessa (sydänlihasta suojaavassa) vaikutuksessa selvästi parempi Verapamil'ia. Erona A:sta ei Verapamil1 ilia samalla annostuksella ja jopa neljä kertaa suuremmalla annoksella 6 h suun kautta antamisen jälkeen ole mainittavaa suojavaikutusta hap-20 piniukkuuden vaikutuksesta lauennutta CP:n, ATP:n ja glykogee-nin sydänlihaskuvan alentumista vastaan.

Taulukko 3 A:11a ja Verapamil'ilia saadun sydänlihassuojauksen vertailu 6 tuntia suun kautta antamisen jälkeen rotalla 25 : Aine Annos Määrän prosentuaalinen ero seuraavilla _mg/kg__CP_ATP_Glykogeeni A 20 80 63 50 30 --

Verapamil 20 -9 0 9 "40 9 9 -5 " 80 21 20 2 5 79526

Taulukko 4 sisältää vaikutusvertailun A:n rasemaatille ja optisille isomeereille. Kumpikin enantiomeeri vaikuttaa erillisessä testissä annoksesta riippuvasti sydänlihasta suojaavasti. Vasemmalle kiertävän muodon vaikutusannos on huo-5 mattavasti oikealle kiertävän antipodin vaikutusannosta pienempi. Rasemaattiin verrattuna on (-) A n. kaksi kertaa niin tehokas, kun taas (+) A:n vaikutus on n. neljännes rasemaa-tin vaikutuksesta.

Taulukko 4 10 Sydänlihassuojaus rotalla 6 h suun kautta antamisen jälkeen. ED^-g on testiaineen esikäsittelyannos, joka aikaansaa 50 % korkeamman ATP-kuvan kuin niukkahappisella vertailuryhmällä.

Aine ED50 m<?/kg Suhteellinen vaikutusvoima 15 _ (+) A 13,6 1 (-) A 6,6 2,06 (+) A 50,3 0,27 .·. 20

Yllättäen havaittiin edelleen,että A:lla ei vieläpä 20 mg/kg annoksessa suun kautta, jolla rotalle on maksimaalinen sydänlihasta suojaava vaikutus, ole mainittavaa vaikutusta spontaanisti hypertensiivisten rottien verenpaineeseen (mi-25 tattuna pietso-syketuntoelimellä) ja sydämen lyöntitaajuuteen (taulukko 5); muutokset eivät ole merkitseviä. Siten on A:lla yllättäen hyviä sydänlihasta suojaavia vaikutuksia (vrt. taulukko 2 - taulukko 4) verenkierto-opillisesti neutraaleissa annoksissa. Verapamil johtaa sensijaan verrattavissa olevis-:\ 30 sa annoksissa tunnettuihin vaikutuksiin sydämeen ja verenkiertoon, kuten verenpaineen alenemiseen ja A.v.-johtoestoon.

6 79526

Taulukko 5 A:n vaikutus valveillaolevien spontaanisti hyperten-siivisten rottien verenpaineeseen ja sydämen lyöntitaajuuteen

Annos: 20 mg/kg suun kautta 5 _lähtöarvo 6 h aineen antamisen jälkeen Muutos % reissä verenpaine 229 217 -5 sydämen lyön- 10 titaajuus 398 378 -5

Siten on A:11a myös kiihdytysjohtohäiriöiden alullepa-nemisen vaara huomattavasti vähäisempi kuin Verapamil'ilia. Vaikutus AV-johtoon testattiin tätä varten sopivalla lajilla, koi-15 ralla. Jopa 5-kertaiset sellaiset annokset, jotka Verapamil'ilia (0,4 mg/kg, laskimonsisäisesti) kaikilla koe-eläimillä johtavat II. asteen AV-tuloksiin sekä voimakkaaseen PQ-kestoajan pitenemiseen, ovat A:n tapauksessa täysin vapaat AV-johdon haitoista. Siten on A:11a, ottaen huomioon selvästi parempi sy-20 dänlihasta suojaava vaikutus, huomattavasti suurempi terapeuttinen laajuus kuin Verapamil'ilia.

Myös eräässä muussa koejärjestelyssä voidaan A:n hyvä siedettävyys Verapamil'iin verrattuna osoittaa: Verapamil aikaansaa nukutetulla sialla laskimonsisiäisenä annoksena '25 0,2 mg/kg PQ-kestoajan odotetun voimakkaan pitenemisen sekä sy dämen supistuvuuden vähentymisen (maksimaalisen systolisen paineen nousunopeuden vasemmassa kammiossa). Sitävastoin ei 20 kertaa suuremman annoksen A:ta (4 mg/kg laskimonsisäisesti) injektiosta ole seurauksena näiden parametrien mainittavia 30 muutoksia.

Verapamil'iin verrattuna selvästi parempi suojavaikutus aivo-hapenniukkuutta vastaan voitiin osoittaa myös hiirellä: naaraspuolisia hiiriä (NMRI-Ivanovas, paino 24-26 g) pantiin hapenniukkuuskestokyvyn testaamiseksi yksittäin la-‘35 siputkeen, jonka läpi saatettiin käyräinmittarin kautta vir taamaan kaasuseos, jossa oli 96,5 % Nj ja 3,5 % 02# virtaus- 7 79526 nopeudella 4 1/min. Ajan mittaus kuolemaan asti alkoi kaasu-seoksen läpivirtauksen aloittamisesta. Vastakohtana tässä koejärjestelyssä tehottomalle vertailuyhdisteelle Verapamil aikaansaavat A ja sen antipodit (erityisesti (-) A) annokses-5 ta riippuvasti koe-eläinten, jotka ovat hengissä 3 minuutin jälkeen, lukumäärän kasvun. Kaikki vertailueläimet ovat - samoin kuin Verapamil'lila esikäsitellyt eläimet - kuolleita 3 minuutin kuluttua.

Taulukko 6 10 Hapenniukkuuden sietokyky hiirellä, testaus 1 h koeai- neiden antamisen jälkeen suun kautta.

EDcn tarkoittaa, että annetulla annoksella 50 % eläi- 50 mistä oli hengissä 3 minuuttia niukkahappisen hengityksen jälkeen.

15

Aine ED50 mg/kg A 88 20 (-) A 48 (+) A 100 : : A:lie on siten ominaista suuri käytettävyys suun kaut ta ja pitkä vaikutusaika. Lisäksi se on erityisen hyvin siedet-25 tävä eikä johda verenpaineen alenemiseen. A:n elimiä suojaa-van vaikutuksen selektiivisyys käsittää suuremman terapeuttisen varmuuden edun, koska ainetta voidaan käyttää vaarattomasti myös potilailla, joilla on aikaisemmin vahingoittunut AV-johto tai epävakaa verenpaine.

30 Erityisesti sopivat A ja sen antipodit seuraavien hoi don aiheiden hoitoon:

Elinvoimaisten elinten, kuten sydämen, aivojen ja munuaisten hapen niukkuustilat seurauksena verenkiertohäiriöistä tai veren hukasta (verenvuotoshokki), alipaineiset ja funk-35 tionaaliset hapen niukkuustilat (korkeussairaus, epilepsia ja 8 79526 sydämen rytmihäiriöt); myrkytykset; traumaattiset elinvauriot; elinsuojaus (sydän-, aivo- ja munuaisleikkauksissa) sekä elinten siirroissa.

Keksinnön mukaista yhdistettä ja sen antipodeja voi-5 daan antaa tavalliseen tapaan suun kautta tai ruoansulatuska navan ulkopuolisesta (laskimonsisäisesti, lihaksensisäisesti, vatsaontelonsisäisesti).

Annostus riippuu potilaan iästä, tilasta ja painosta sekä antotavasta. Yleensä on päivittäinen vaikutusaineannos 10 väliltä n. 1-10 mg/kg kehon painoa suun kautta annettaessa ja väliltä n. 0,1 - 1 mg/kg kehon painoa ruoansulatuskanavan ul-kopuolisesti annettaessa.

Keksinnön mukaista yhdistettä ja sen antipodeja voidaan käyttää tavallisissa galeenisissa antomuodoissa kiinteänä tai 15 nestemäisenä, esim. tabletteina, kalvotabletteina, kapseleina, jauheina, rakeina, sokerirakeina tai liuoksina. Nämä valmistetaan tavalliseen tapaan. Vaikutusaineet voidaan tällöin muokata tavallisten galeenisten apuaineiden, kuten tablettiside-aineiden, täyteaineiden, säilöntäaineiden, tablettienhajotus-20 aineiden, juoksevuutta säätelevien aineiden, pehmittimien, kos-tutusaineiden, dispergoimisaineiden, emulgaattorien, liuottimien, hidastusaineiden ja/tai hapettumisenestoaineiden kanssa (vrt. H. Sucker et ai: Pharmazeutische Technologie, Thieme-Verlag, Stuttgart, 1978). Näin saadut antomuodot sisältävät 25 vaikutusainetta normaalisti määrässä 0,1 - 99 paino-%.

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä.

Esimerkki 1 (jh) -1,7-difenyyli-3-metyyliatsa-7-syaani-8-metyyli-nonaani-hydrokloridi 30 Kolmikaulapullossa, joka oli varustettu sekoittimella, tiputussuppilolla ja palautusjäähdyttimellä, liuotettiin 15,9 g (0,1 moolia) alfa-isopropyylibentsyylisyanidia 20 ml:aan tolueenia. Tähän liuokseen lisättiin 29,5 g 85 %-sta teknistä kaliumhydroksidi-jauhetta ja 0,3 g tet-35 rabutyyliammoniumjodidia. Voimakkaasti sekoittaen reaktio- seos kuumennettiin 80°C:seen ja tässä lämpötilassa aloit- 9 79526 taen lisättiin tiputtaen liuos, jossa oli 21,2 g (0,1 moolia) N-(3-klooripropyyli)-N-metyylifenetyvliamiinia 20 ml:ssa tolueenia, sillä tavalla, että 85°C:n reaktiolämpötilaa ei ylitetty. Lisäämisen päätyttyä sekoitettiin vielä 3 h 85-5 90°C:ssa. Jäähtyneeseen reaktioseokseen lisättiin 100 ml vettä ja 100 ml tolueenia, tolueenifaasi erotettiin ja pestiin useita kertoja vedellä. Kuivaamisen ja liuottimen haihduttamisen jälkeen saatiin 30 g jäännöstä, joka liuotettiin 200 ml:aan etikkaesteriä ja sekoitettiin senjälkeen etanoli-10 sen kloorivetyhapon kanssa. 15 tunnin kuluttua eristettiin 32 g (85 %) hydrokloridia, sp. 166-168°C.

Esimerkki 2 (+)-1,7-difenyyli-3-metyyliatsa-7-syaani-8-metyyli- nonaani 15 40,4 g (0,12 moolia) raseemista 1,7-difenyyli-3-me- tyyliatsa-7-syaani-8-metyyli-nonaania ja 48,5 g (0,12 moolia) (-)-0,0'-di-4-toluoyyli-L-viinihappoa liuotettiin lämmittäen 400 ml:aan isopropanolia. Yön aikana saostuneet kiteet imusuodatettiin ja kiteytettiin kahdesti uudelleen 2 0 20 etanoli/vesi-seoksesta (4:1). Havaittu kiertymisarvo £k\iaj^ = -70,5 (metanoli, c = 10 mg/ml) ei muuttunut enää uudelleenko teyttämi sen vaikutuksesta. Suolasta vapautuneen emäksen kiertymisarvo on /älfa7p^= +20,4° (bentseeni, c = 10 mg/ml).

Emäs liuotettiin 100 ml:aan etikkahappoetyyliesteriä 25 ja lisättiin etanolista kloorivetyhappoa kunnes pH-arvo oli 3. Kiteyttämisen jälkeen etikkahappoetyyliesteri/etanolista (4:1) ja kuivaamisen jälkeen saatiin 15,6 g (70 %) hydrokloridia, sp. = 184-185°C, /alfa7p°= +11,3° (etanoli, c = 10 mg/ml).

30 Esimerkki 3 (-)-1,7-difenyyli-3-metyyliatsa-7-syaani-8-metyyli- nonaani

Esimerkin 2 mukaisesti (-)-0,0'-di-4-toluoyyli-L-viinihapolla saostamisesta saatu emäliuos haihdutettiin tyh-35 jössä, jäännös koottiin veteen ja siitä vapautettiin emäs ίο 79526 lisäämällä kaliumkarbonaattia. Uuttamisen n-heksaanilla, magnesiumsulfaatilla kuivaamisen ja liuottimen poistislaamisen jälkeen eristettiin 20,4 g öljyä.

Tämä jäämäöljy ja 24,2 g (0,06 moolia) (+)-0,0'-di-4-5 toluoyyli-D-viinihappoa liuotettiin lämmittäen 200 ml:aan iso propanolia. Kolmen tunnin kuluttua saostuneet kiteet imusuo-datettiin ja kiteytettiin kahdesti uudelleen etanoli/vesi-seok-sesta (4:1). Suolan kiertymisarvo /alfa7^= +70,4° (metanoli, c = 10 mg/ml) ei muuttunut uuden kiteyttämisen vaikutuksesta.

10 Suolasta vapautetun emäksen kiertymisarvo oli -20,4° (bentseeni, c = 10 mg/ml).

Emäksestä saatiin, kuten esimerkissä 2 selostettiin, hydrokloridi. Saanto oli 16,8 g (75 %), sp. = 184-185°C, /älfa7p°= -11,3° (etanoli, c = 10 mg/ml).

15 Esimerkki 4

Tablettipuristimella puristetaan tavalliseen tapaan tabletteja, joilla on seuraava koostumus: 40 mg esimerkin 1 ainetta 20 120 mg maissitärkkelystä 13,5 mg gelatiinia 45 mg maitosokeria (R) 2,25 mg Aerosil (kemiallisesti puhdas piihappo sub- mikroskooppisen hienojakoisena) 25 6,75 mg perunatärkkelystä (6-%:sena liisterinä)

Esimerkki 5

Tavalliseen tapaan valmistetaan sokerirakeita, joilla on seuraava koostumus: 20 mg esimerkin 3 ainetta 30 60 mg ydinmassaa 60 mg sokeroimismassaa

Ydinmassa käsittää 9 osaa maissitärkkelystä, 3 osaa (R) maitosokeria ja 1 osan Luviskol VA 64 (vinyylipyrrolidoni-vinyyliasetaatti-sekapolymeraattia 60:40, vrt. Pharm. Ind.

35 1962, 586). Sokeroimismassa koostuu 5 osasta ruokosokeria, 2 osasta maissitärkkelystä, 2 osasta kalsiumkarbonaattia ja