FI76330B - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt aktivt -monohydrat av (+)-katekin. - Google Patents

Description

76330

Menetelmä (+)-katekiinin terapeuttisesti aktiivisen ct-monohyd-raatin valmistamiseksi - Förfarande för framställning av te-rapeutiskt aktivt α-monohydrat av (+)-katekin Tämä keksintö koskee menetelmää (+)-katekiinin terapeuttisesti aktiivisen α-monohydraatin valmistamiseksi, jonka röntgenjauhediffraktiospektrissä, joka on saatu käyttämällä Cu:Kai-säteitä, on seuraavat yhdeksän hilaväliä ja suhteellista intensiteettiä:

O

Hilaväli A:ssa_Suhteelliset intensiteetit 7.17 1 0,10 hyvin vahva 6.17 ± 0,06 keskim.

5,95 ± 0,06 keskim.

4,49 ± 0,04 vahva 4,20 ± 0,04 vahva 3,84 ± 0,03 vahva 3,65 ± 0,03 hyvin vahva 3,41 ± 0,02 keskim.

3,24 1 0,02 keskim.

Menetelmä tunnetaan siitä, että a) vesipitoinen liuos, joka on ylikyllästetty pelkästään (+)-katekiinin α-monohydraatin suhteen ja sisältää n. 10 -n. 20 % (+)-katekiinia, ja joka on saatu liuottamalla kiinteätä (+)-katekiiniä, joka eroaa a-monohydraattimuodosta, noin 50-90 °C:n lämpötilassa, ympätään (+)-katekiinin a-mo-nohydraattikiteillä, ja (+)-katekiinin α-monohydraatin annetaan kiteytyä, tai b) pidetään kiinteätä (+)-katekiinia, joka eroaa a-monohydraattimuodosta, tai sen seosta (+)-katekiinin jonkin muun kiinteän muodon kanssa noin 50 - noin 140 °C:n välisessä lämpötilassa veden läsnäollessa.

2 76330 (+)-Katekiini on yhdiste, jonka kaava on

A /0H

• ·

H0\ A A A A

ί II I 011 (I),

y ν' v0H

0!l ja se voidaan nimetä (2R,3S)-2-(3,4-dihydroksifenyyli)-3,4-dihydro-2H-1-bentsopyran-3,5,7-trioliksi, (2r,3S)-5,7,3',4'- tetrahydroksi-flavanoliksi-3 tai (2R,3S)-3,31,41,5,7-penta-5 hydroksiflavaaniksi. Sitä kutsutaan myös d-katekiiniksi ja ( + )-syanidanoliksi-3 , tai väärin d-katekoliksi , d-katekiini-hapoksi, d-katekuihapoksi, tai d-syanidoliksi, jolloin ( + )-muotoa ilmaisevaa "d":tä ei aina käytetä.

Yhdiste esiintyy ensisijaisesti korkeammissa puumaisissa 10 kasveissa yhdessä (-)-epikatekiinin kanssa ja teollisia tarkoituksia varten se saadaan pääasiassa uuttamalla Uncaria gambir'in lehtiä ja oksia tai Acacia catechu'n puumaisia osia kuumalla vedellä, haihduttamalla uute ja puhdistamalla saatu jäännös, nk. kakkugambiiri (block gambir) ja vastaavasti 15 akaasiakateku, ja lisäksi kiteyttämällä uudestaan vedestä ja kuivaamalla kiteet (The Merck Index, 9th Ed., 1976, sivu 1901).

(+)-Katekiini on supistava aine ja sitä käytetään terapeuttisesti maksasairauksien hoitamiseksi (vrt. Lancet ii, 3 76330 1 153-1 155, (1977) ja Fortschritte der Medizin, 9_2, 75-79 (1978)) .

On aikaisemmin tunnettua että (+)-katekiinia saadaan kidemuodossa tetrahydraattina, monohydraattina tai vedettö-5 mässä muodossa (vrt. R. Clauser, Chemische Berichte, 36, 101-107, 1903). On yleisesti otaksuttu että raa'an katekii-nin uudelleenkiteytys vedestä ja kuivaaminen huoneen lämpötilassa antaa (+)-katekiinin tetrahydraattia (sul.p. 96°C; lyhennelty n in: i l ys tässä selity* sessä : ” teLrahydraatti" ) jo-10 ka muuttuu tunnetuksi (+)-katekiini-monohydraatiksi (sul.p.

176°C; lyhennetty nimitys tässä selityksessä: "β-monohydraat-ti") kuivaamalla rikkihapon päällä huoneen lämpötilassa, ja kuivaamalla β-monohydraatti 100°C:ssa atmosfääripaineessa saadaan (+)-katekiinin tunnettu vedetön muoto (sul.p. 210°C; 15 lyhennetty nimitys tässä selityksessä: "η-anhydraatti").

H.L. Hergert ja E. F. Kurth, Journal of Organic Chemistry, 18, 251 (1953),ovat raportoineet alhaalla sulavan muodon sul.p. 176-177°C) ja korkealla sulavan muodon (sul.p. 219°C) röntgen-diffraktio spektrit jotka on saatu raa'asta ( + )-20 katekiinista. Tämän keksinnön keksijät ovat todenneet, vertaamalla Berichte-artikkelin mukaisella menetelmällä valmistetun β-monohydraatin ja η-anhydraatin röntgen-diffraktio-spektrejä, että julkaisussa Journal of Organic Chemistry selitetystä kahdesta muodosta, alhaalla sulava muoto on 25 Berichte-artikkelissa kuvatun β-monohydraatin ja η-anhydraatin seos, ja että korkealla sulava vastaa Berichte-artikkelissa kuvattua η-anhydraattia.

(+)-katekiinin tetrahydraatin, β-monohydraatin ja η-an-hydraatin tunnetut kidemuodot voidaan erottaa niiden eri 30 röntgen-diffraktiospektrien perusteella (esim. saatu käyt tämällä CU :Kal-säteitä), ja myös termogravimetrian perusteella, jonka mukaan määritetään gravimetrisesti vesihäviö kuumennettaessa näytettä nopeudella 5°C minuutissa normaalissa ilma-atmosfäärissä eri lämpötiloissa.

4 76330

Seuraavat hila-välit Angströmeissä (A) eri kidejauhei-den röntgen-diffraktiospektreissä saadaan määrittämällä CU:K^~ säteiden (λ = 1,5405 A) diffraktioviivat filmillä Guinier IV-kameran avulla.

5 Standardina käytetään α-kvartsia, jonka d-arvot laske taan aQ = 4,913 A ja cQ = 5,405 A. Viivojen suhteelliset intensiteetit arvioidaan visuaalisesti tarkistamalla.

Tetrahydraatin röntgen-diffraktiospektrille on ominaista seuraavat 11 puädiifraktioviivaa: 10 Hilaväli A:ssa Suhteelliset intensiteetit 16,3 - 0,3 vahva 11,1 - 0,1 hyvin vahva 6,40 - 0,06 keskim.

5,32 - 0,05 vahva 4,56 - 0,04 vahva 4,25-0,04 keskim.

3,95 - 0,03 keskim.

3,76 - 0,03 hyvin vahva 3,43 - 0,02 hyvin vahva 3.22 - 0,02 vahva 3,12 - 0,02 vahva

Tetrahydraatin röntgen-diffraktiospektrille on lisäksi ominaista että sillä on mainitun 11 diffraktioviivan ohella seuraavat 6 diffraktioviivaa:

Hilaväli A:ssa Suhteelliset intensiteetit 4,68 - 0,04 keskim.

4.22 - 0,04 keskim.

4.04 - 0,04 keskim.

3,92 - 0,03 keskim.

3,26 - 0,02 keskim.

3.05 - 0,02 keskim.

5 76330 β -Monohydraatin röntgen-diffraktiospektrille on ominaista seuraavat 12 päädiffraktioviivaa:

Hilaväli Ä:ssa Suhteelliset intensiteetit 10,70-0,10 keskim.

9,60 - 0,10 keskim.

6,30 - 0,06 keskim.

5,35-0,05 hyvin vahva 5,00- 0 , G 5 ke sk iir .

4,53- 0,05 hyvin vahva 4,19- 0,04 keskim.

4,00i 0,03 keskim.

3,82^0,03 keskim.

3,56 - 0,03 keskim.

3,41 ί 0,02 hyvin vahva 3,09-0,02 keskim.

β-Monohydraatin röntgen-diffraktiospektrille on lisäksi ^ ominaista että sillä on mainitun 12 diffraktioviivan ohella seuraavat 5 diffraktioviivaa:

Hilaväli A:ssa Suhteelliset intensiteetit 4,62-0,05 keskim.

4,31 - 0,03 heikko 3,36 - 0,02 keskim.

3,23 - 0,02 keskim.

3,19 - 0,02 keskim.

β-Monohydraatille on lisäksi tunnusomaista edellä mainittu termogravimetrinen menetelmä seuraavasti: 6 76330 Lämpötila °C:ssa Painohäviö vetenä %:na 40 0,3 - 0,10 50 0,6-0,15 60 1,1-0,20 70 1,6-0,25 80 2,2 - 0,30 90 3,3 - 0,35 100 4,5 - 0,40 110 5,3 1 0,40 120 5,7 - 0,50 130 5,9 - 0,50 140 6,0 - 0,50 150 6,0 - 0,50 160 6,0 - 0,50 180 6,1-0,50

Annetuissa olosuhteissa on β-monohydraatin maksimaalinen haihtumisnopeus 93°C:ssa.

η-Anhydraatin röntgen-diffraktiospektrille on ominaista, yhtäpitävästi kirjallisuus arvojen kanssa (II.L. Hergert et 5 ai edellä) seuraavat 9 diffraktioviivaa:

Hilaväli Ä:ssa Suhteelliset intensiteetit 11,50 - 0,20 vahva 5,76 - 0,06 vahva 4,45 - 0,05 keskim.

4,10 - 0,04 keskim.

3,95 - 0,04 keskim.

3,72 - 0,04 heikko 3,59 - 0,04 hyvin heikko 3,47 - 0,03 keskim.

3,34 - 0,03 heikko 7 76330 η-Anhydraatille on lisäksi ominaista edellä mainittu termogravimetrinen menetelmä seuraavasti: Lämpötila °C:ssa Painohäviö vetenä %:na 30 0,4 40 0,5 50 0,8 60 1,0 70 1,2 80 1,3 90 1,4 100 1,5 120 1,5 140 1,5 160 1,5 η-Anhydraatin maksimaalinen haihtumisnopeus annetuissa 5 olosuhteissa havaitaan 50°C:n lämpötilassa.

η-Anhydraatin vesisisältö johtuu voimakkaasta hygroskooppisuudesta. Tämä havainto on sopusoinnussa kirjallisuustietojen kanssa (H. L. Hergert et ai. edellä).

Tämän keksinnön keksijöiden tutkimukset ovat osoitta-10 neet että edellä mainitun Berichte-artikkelin mukaisesti valmistettu tetrahydraatti muuttuu β-monohydraatiksi huoneen lämpötilassa kun läsnä ei ole dehydratoivaa ainetta, kuten rikkihappoa, mikäli se sijoitetaan alhaisen kosteuspitoisuuden (vesisisällön) omaavaan atmosfääriin, ja että 15 tetrahydraatti, β-monohydraatti ja η-anhydraatti muuttuvat toinen toisikseen huoneen lämpötilassa riippuen ympäröivän atmosfäärin kosteuspitoisuudesta.

Esimerkiksi oheen liitetyn piirustuksen kuvio 4 osoittaa että 20°C:n lämpötilassa η-anhydraatti muuttuu β-mono-20 hydraatiksi yli noin 10%:n suhteellisessa kosteudessa; β-monohydraatti muuttuu tetrahydraatiksi yli noin 40%:n suhteellisessa kosteudessa: ja tetrahydraatti muuttuu β-mono-hydraatiksi alle noin 70%:n suhteellisessa kosteudessa (vrt. jälempänä s. 18-19 ja kuviota 4).

8 76330

Niinpä on (+)-katekiinin tunnetuilla kidemuodoilla vakavia epäkohtia, erityisesti valmistettaessa näitä sisältäviä farmaseuttisia valmisteita, koska niiden hydratointiaste muuttuu tavallisissa lämpötiloissa ympäröivän atmosfäärin kosteusvaihte-luiden myötä. Hydratointiasteen nämä muutokset voivat farmaseuttisten koostumusten valmistusprosessin aikana aiheuttaa vaihteluja farmaseuttisten valmisteiden (+)-katekiinipitoisuudessa, jonka tulee olla täsmällinen. Hydratointiasteen vaihtelujen aiheuttamat vaikutukset ovat vakavia ottaen huomioon esimerkiksi että 1 g 6-monohydraattia vastaa 1,17 g tetrahydraattia.

(f)-katekiinin hydratointiasteen vaihtelu’ edellyttävät ympäröivän atmosfäärin kosteuden tarkan kontrollin irtotuotteen varastoinnin aikana, tai erityyppisten farmaseuttisten valmisteiden (esim. jauheiden, tablettien jne) valmistuksen ja varastoinnin aikana. Esimerkiksi B-monohydraattia sisältävillä tableteilla on taipumus paisua varastoinnin aikana kosteuspitoisuuden kasvaessa, ja näin ollen ne deformoituvat tai niiden kovuus pienenee (vrt. Esimerkkiä 1 ja jälempämä seuraavaa taulukkoa 3). On huomattava että tunnetuilla kidemuodoilla on epämiellyttävä kitkerä maku, joka tekee niistä vähemmän sopivia oraalista annostamista varten. Maun peittämiseksi on näitä tunnettuja kidemuotoja sisältävät tabletit päällystettävä. Näin ollen on ilmeistä että on vallinnut voimakas tarve parantaa aktiivi-aineen laatua ja poistamaan tunnettujen kidemuotojen aiheuttavat epäkohdat.

Nyt on keksinnön mukaisesti todettu, että (+)-katekiinin mo-nohydraatin uusi kidemuoto (lyhennetty nimitys tässä selityksessä: "α-monohydraaatti"), joka eroaa tavanomaisen 6-monohydraa-tin kidemuodosta, ja joka on vapaa tai olennaisesti vapaa (+)-katekiinin tunnetuista kidemuodoista, yllättävällä tavalla tyydyttää nämä tarpeet. Niinpä on uudella α-monohydraatilla erittäin paljon parempi lämpötila-, kosteus- ja valostabiliteetti.

Tämän keksinnön päämääränä on aikaansaada (+)-katekiinin mo-nohydraatin uusi kidemuunnos (nimitetään α-monohydraatiksi), joka on stabiili lämpötilaan, kosteuteen ja valoon nähden ja jolla on vähemmän kitkerä maku.

Keksinnön mukaisesti valmistetun kidemuunnoksen hilavälien yksittäisissä mittauksissa esiintyvät virheet edellä mainitussa röntgen-diffraktiospektrissä, ja myös kaikissa muissa tässä se- 7 6 3 3 0 lityksessä annetuissa röntgen-diffraktiospektreissä, on esitetty 68%:n luotettavuusvälein.

(+)-katekiini-monohydraatilla on edellä mainitussa uudessa α-muodossa edullisesti alussa mainittujen yhdeksän 5 diffraktioviivan ohella lisäksi seuraavat kahdeksan diffrak-tioviivaa ja suhteellista intensiteettiä:

Hilaväli A:ssa Suhteelliset intensiteetit 4,39 - 0,04 keskim.

4,13 - 0,04 vahva 10 3,97-0,01 ke .sk im.

3,78-0,03 keskim.

3,75 - 0,03 keskim.

3,58 - 0,03 keskim.

3,37 - 0,02 keskim.

15 3,19 - 0,02 keskim.

Monohydraatin uusi kidemuoto (a-monohydraatti) eroaa tähän mennessä tunnetusta monohydraatti-kidemuodosta (β-mo-nohydraatti), mikä ilmenee verrattaessa keskenään molempia röntgen-diffraktiospektreja.

20 Uudelle a-monohydraatille on lisäksi tunnusomaista ja se voidaan erottaa β-monohydraatista edellä mainitun termogravimetrisen menetelmän perusteella. Vesihäviö nor-maaliatmosfäärissä mitattuna käyttäen mittausnopeutta 5°C minuutissa on annettu eri nouseville lämpötiloille seuraa-25 vassa taulukossa: Lämpötila °C:ssa Painohäviö vetenä %:na 40 0,02 - 0,03 50 0,02 - 0,03 60 0,04 - 0,03 30 70 0,06 - 0,03 80 0,09 - 0,05 90 0,16-0,10 100 0,25-0,15 110 0,47-0,20 35 120 1,16 - 0,25 130 2,60 - 0,40 10 76330 _Lämpötila °C:ssa_Painohäviö vetenä %:na 140 4,33 ± 0,40 150 5,48 ± 0,40 160 5,65 ± 0,40 5 170 5,68 ± 0,40 180 5,73 ± 0,40

Virheet vesihäviön keskiarvoissa annetuissa olosuhteissa on a- ja B-monohydraatilie ilmoitettu 68%:n luotettavuusvä-lein.

10 Veden haihtumisnopeuden maksimi havaitaan a-monohydraa- til:n annetuissa olosuhteissa 130°C:n lämpötilassa.

Sekä a- että -monohydraati11a on identtiset alkuaineana-lyysiarvot (CisH^Og ·Η2θ) , vesipitoisuus, UV-spekt.ri, ohut-kerroskromatogrammi, kaasukromatogrammi ja ominaiskierto.

15 Yllättävästi on uusi α-monohydraatti stabiilimpi lämpö tilaan, kosteuteen (vesi) ja valoon nähden kuin tunnettu 6-monohydraatti, mikä osoitetaan jälempänä.

Näitä a-monohydraatin yllättäviä etuja B-monohydraattiin ja muihin tunnettuihin muotoihin nähden ja niiden merkitystä 20 farmaseuttisten valmisteiden valmistuksen kannalta, käsitellään yksityiskohtaisesti jälempänä seuraavassa.

Menetelmä a): Pelkästään (+)-katekiinin α-monohydraatin suhteen ylikyllästetty vesipitoinen liuos on vesipitoinen liuos, jossa (+)-katekiinin konsentraatio mielivaltaisessa kiteyty-25 mislämpötilassa on (+)-katekiinin α-monohydraatin liukoisuus-käyrän yläpuolella, mutta minkä tahansa muun (+)-katekiinin kidemuodon liukoisuuskäyrän alapuolella, erityisesti (+)-katekiinin tetrahydraatin tai (+)-katekiinin B-monohydraatin liukoisuuskäyrän alapuolella, annetussa liuottimessa.

30 Tämä vesipitoinen ylikyllästetty liuos voidaan valmistaa liuottamalla mikä tahansa tämän yhdisteen tunnettu muoto, esim. tetrahydraatti, β-monohydraatti tai n-anhydraatti, tai γ- tai δ-anhydraatti, tai (+)-katekiinin tai sen hydraattien eri kidemuotojen seokset, vedessä tai veden ja orgaanisen 35 liuottimen seoksessa ja välttämällä tai eliminoimalla ymppi-kiteet tai muut kiteytyssydämet kokonaan, ja saattamalla saatu puhdas liuos ylikyllästystilaan kuten alla on selitetty. Mikäli halutaan veden ja orgaanisen liuottimen seos, yhdiste liuotetaan edullisesti orgaaniseen liuottimeen ja sen jäi- 11 76330 keen lisätään vettä. Käyttökelpoisia liuottimia ovat ne, joihin (+)-katekiini-lähtöaine liukenee. Tällaisia liuottimia ovat erityisesti polaariset liuottimet, kuten alkoholit, erityisesti alemmat alkanolit, esimerkiksi metanoli, etanoli 5 tai propanoli, nestemäiset hapot, kuten vastaavat alempial-kaanihapot, esimerkiksi muurahaishappo tai erityisesti etik-kahappo, ketonit, erityisesti alemmat alkanonit, esimerkiksi asetoni tai metyylietyliketoni, esterit, kuten alemmat al-kyylialkanoaatit, esimerkiksi etyyliasetaatti, eetterit, ku-10 ten dialempialkyylieetterit tai dioksasykloalkaaniyhdisteet, esimerkiksi dietyylieetteri tai dioksaani, amidit, kuten N-alempialkyyiisubstituoiclut alkaanihappoamidit, erityisesti formamidit, esimerkiksi dimetyyliformamidi, nitriilit, erityisesti alempien alkaanihappojen nitriilit, esimerkiksi 15 asetonitriili, ja vastaavat. Kiteytyksen aikana tai ennen sitä voidaan liuotin tislata pois vesipitoisen liuoksen yli-kyllästysasteen nostamiseksi. Ylikyllästetyn lähtöliuoksen konsentraatio voi vaihdella sisältäen noin 10 - noin 20% vedetöntä (+)-katekiinia.

20 On ymmärrettävä että menetelmässä a) on aikaansaatu yli- kyllästystila α-monohydraatin suhteen. Ylikyllästetty liuos saadaan kyllästämällä liuotin tai liuotinseos kidemuodolla joka on paremmin liukeneva kuin haluttu kidemuoto.

(+)-katekiinin muoto, joka on paremmin liukeneva kuin a-25 monohydraatti, erityisesti tetrahydraatti, liuotetaan mieluimmin veteen noin 50 - noin 90°C:n lämpötilasa, mieluimmin noin 80°C:n lämpötilassa, sellaisena määränä että sadaan kyllästetty liuos, ja tämä kyllästetty liuos jäähdytetään huoneen lämpötilaan sen jälkeen kun se on ympätty a-monohydraa-30 tin kiteillä. Jäähdytysprosessin tulee tapahtua riittävän hitaasti pelkän α-monohydraatin kiteytymisen varmistamiseksi. Jos kiteytysseosta jäähdytetään liian nopeasti, on olemassa vaara, että jonkin muu muoto, erityisesti 6-monohyd-raatti ja/tai tetrahydraatti, kiteytyvät samanaikaisesti.

35 α-monohydraatin ymppikiteet voidaan saada menetelmän b) mukaisesti tai voidaan muuten valmistaa in situ kiteytys-seoksessa menetelmän b) muunnoksen mukaisesti, jossa mitä tahansa (+)-katekiinin ei-a-monohydraattimuotoa pidetään noin 50 - noin 140°C:n lämpötilassa vedessä. Esimerkiksi 40 (+)-katekiinin vesiliuos, joka on ylikyllästetty a-monohyd- ,2 76330 raatin suhteen, voidaan jäähdyttää nopeasti kunnes osa tet-rahydraatista tai β-monohydraatista tai näiden seoksesta kiteytyy, minkä jälkeen kiteytysseos pidetään edellä mainitussa lämpötilassa, tarvittaessa kuumentamisen jälkeen 5 mieluimmin noin 50 - 90°C:n tai erityisesti noin 60 - noin 80°C:n lämpötilassa. Kun pidetään pidemmän aikaa tässä lämpötilassa väliaikaiset kidemuodot muuttuvat halutuksi a-mo-nohydraatiksi ja heti kun läsnä on riittävästi a-monohydraa-tin ympp iki teitä jatketaan jäähdytystä. Ynpp vkiteet lisä-10 tään edullisesti hienoksi jauhetussa muodossa, mieluimmin partikkelikoossa alle 10 ym, ja riittävän suuressa määrässä että vain α-monohydraatti kiteytyy. Ymppikiteiden määrä voi vaihdella laajoissa rajoissa. Yleensä on noin 0,1 - noin 10 %:n, mieluimmin noin 1 - noin 3%:n määrä ymppikiteitä riit-15 tävä.

Menetelmä voidaan suorittaa astiassa atmosfääripainees-sa, tai, mikäli tarvitaan yli 100°C:n lämpötiloja, suljetussa astiassa paineen alaisena.

Saatu (+)-katekiinin α-monohydraatti kerätään kiteytys-20 seoksesta tunnetuilla menetelmillä, kuten suodattamalla, sentrifugoimalla ja vastaavalla, haluttaessa pestään, esim. vedellä, ja kuivataan noin 50 - noin 100°C:n lämpötilassa, haluttaessa alennetussa paineessa, riittävän pitkän ajan, jotta α-monohydraatissa läsnäoleva 1 mooli kidevettä ei 25 poistu.

Menetelmä b) : Kiinteä (+) -katekiini, joka eroaa ot-mono- hydraatista ja jota voidaan käyttää tässä menetelmässä, on tunnettu tetrahydraatti, (3-monohydraatti tai η-anhydraatti, tai γ- tai 6-anhydraatti; 30 lähtöaineina käytetyt (+)-katekiinin kiinteiden muotojen seokset käsittävät edellä mainittujen muotojen seokset a-monohydraatin kanssa. Lähtöaineet pidetään annetuissa olosuhteissa kiinteässä muodossa, esim. suspensioiden muodossa missä tahansa sopivassa vettä sisältävässä liuottimessa, 35 esim. missä tahansa edellä menetelmän a) yhteydessä maini- 13 76330 tuissa vesipitoisissa liuottimissa, tai mieluimmin vedessä, kiinteän jauheen tai sulan muodossa. Läsnäoleva vesi voi olla suspension nestefaasi tai osa siitä, tai vettä sisältävän kaasumaisen faasin muodossa, jonka suhteellinen kosteus 5 on ainakin 50%. Kaasufaasi koostuu edullisesti ympäröivästä atmosfääristä, ts. ilmasta, mutta myös inerttikaasusta, esim. typestä, tai eri kaasujen tai kaasujen ja ilman seoksista.

Lähtöaineen suspension, esim. vesipitoisen suspension voidaan antaa ro stä tai sitä voidaan hämmentää kuumennus-10 ajan aikana. Yli lU0°C:n lämpötilojen ylläpitämiseksi voi olla tarpeen käyttää suljettua paineastiaa. Suspensio, esim. vesipitoinen suspensio, tai kaasumainen faasi, jossa lähtöaine pidetään, pidetään mieluimmin noin 50 - noin 90°C:n, erityisesti noin 60 - 80°C:n lämpötilassa. Kaasufaasin suh-15 teellinen kosteus on mieluimmin noin 70 - noin 90%.

Lähtöaineen pitämiseksi jauheena edellä mainitussa atmosfäärissä voidaan aineen antaa olla atmosfäärissä suljetussa astiassa, tai avosysteemissä olevan lähtöaineen läpi voidaan johtaa kaasufaasivirta. Yksinkertaisin tapa on muodos-20 taa edellä mainittu kaasumainen faasi käyttämällä vakioläm-pötila- ja kosteus-laitetta ja pitää lähtöaine siinä.

Sula muoto muodostetaan mieluimmin tetrahydraatista kuumentamalla viimemainittua sen sulamispisteen yläpuolelle, t.s. yli 96°C, erityisesti noin 140 - noin 160°C, erityises-25 ti noin 150°C:seen, jolloin tetrahydraatti menettää osan vedestään.

Lähtöaineen muuttamista α-monohydraatiksi voidaan edistää ja tehdä tasaiseksi jauhamalla lähtöaine, sekoittamalla joitakin (+)-katekiini α-monohydraatin ymppikiteitä ja sus-30 pendoimalla jauhe vesipitoiseen suspensiofaasiin tai levittämällä jauhe kerroksena,jonka paksuus on aina noin 15 cm, mieluimmin noin 2 - noin 10 cm, ja ajoittain sekoittamalla suspensio tai jauhekerros. Sulaan muotoon lisätään ymppikiteitä edullisesti sen jälkeen kun noin 3 moolia tetrahydraa-35 tissa läsnäolevasta vedestä on haihtunut.

14 76330 Lähtöaineen kuumentamiseksi tarvittava aika vaihtelee riippuen käytetystä lähtöainetyypistä, suspension lämpötilasta tai kaasufaasin lämpötilasta ja suhteellisesta kosteudesta. Se vaihtelee muutamasta minuutista aina noin 300 tuntiin, 5 ja on yleensä noin 12 - noin 35 tuntia suspensioiden ja kuivan jauheen ollessa kysymyksessä, ja muutamasta minuutista muutamaan tuntiin sulan muodon ollessa kysymyksessä.

η-, γ- ja δ-anhydraatit saattavat vaatia hieman enemmän aikaa koska nämä anh '/-Ira at. i t on ensin muut rt Lava monohydraa-10 tiksi tai mahdollisesti tetrahydraattimuotoon. Käytettäessä anhydraatteja lähtöaineena on kaasufaasin suhteellinen kosteus mieluimmin ainakin 80% ja lämpötila noin 50 - noin 70°C.

α-Monohydraatin ottamiseksi talteen suspensiosta voidaan käyttää samoja menetelmiä kuin menetelmän a) yhteydes-15 sä on mainittu.

α-Monohydraatilla, joka on saatu joko edullisen menetelmän a) tai sitten edullisen suspensiomenetelmän b) mukaisesti, on erittäin mieto ja paljon vähemmän kitkerä maku kuin tunnetulla β-monohydraatilla.

20 Tunnettujen lähtöaineiden, tetrahydraatin, β-monohydraa- tin ja η-anhydraatin valmistus tapahtuu tavanomaisella tavalla. Tetrahydraatti saadaan esimerkiksi uuttamalla Ungaria gambir'in lehtiä ja oksia tai Acacia catechu'n puumaisia osia vedellä, haihduttamalla vesiuute enintään 15%:n vesipitoi-25 suuteen ja kiteyttämällä uudestaan niin kutsuttu kakkugam-biiri, joka sisältää pääasiassa (+)-katekiinin tetrahydraat-tia, eri liuottimista ja/tai vedestä, β-monohydraatti voidaan saada kuivaamalla tetrahydraatti rikkihapon tai muiden kuivausaineiden päällä, jolloin kolme moolia vettä poistuu, 30 tai kuivaamalla korotetussa enintään 120°C:n lämpötilassa ja/tai kuivalla ilmalla, kuivalla typellä tai muilla kuivaus-aineilla. η-anhydraatti saadaan joko tetrahydraatista tai β-monohydraatista kuivaamalla edelleen tai kiteyttämällä uudestaan (+)-katekiinin vesiliuos 38 - 40°C:ssa (Beilstein 35 YT_, s. 211 ja 17/3 + 4, s. 3842).

15 76330 ( +) -katekiinin γ- ja <5-anhydraatit, joita myös voidaan käyttää lähtöaineina ovat uusia yhdisteitä, γ-anhydraatti voidaan valmistaa siten, että pidetään β-monohydraatti noin 100 - noin 130°C:n lämpötilassa ja enintään noin 20%:n suhteellisessa kosteudessa ja kerätään (+)-katekiini γ-anhydraatti, tai että kuumennetaan (+)-katekiinin-tetrahydraat-tia sen sulamispisteen yläpuolella olevassa lämpötilassa enintään noin 180°C:ssa, ympätään, tai ei ympätä, sulaa muotoa (+)-katekiinin γ-anhydraatin ymppikiteillä ja kerätään (+)-katekiinin γ-anhydraatti, tai että kuumennetaan (+)-katekiinin η-anhydraattia noin 130 - noin 180°C:ssa ainakin 15 minuutin ajan, suhteellisessa kosteudessa, joka on noin nolla, ja kerätään (+)-katekiinin γ-anhydraatti.

Ensimmäisen menetelmän mukaisesti on kuumennusaika noin 50 - noin 150 tuntia lämpötilasta riippuen. Lähtöainetta kuumennetaan mieluimmin noin 50 - 80 tuntia, erityisesti noin 70 tuntia noin 110-130°C:n lämpötilassa, erityisesti noin 112°C:ssa, jolloin suhteellinen kosteus kokeen loppupuolella on noin 0 - noin 20%.

Toisen menetelmän mukaisesti kuumennetaan lähtöainetta yli noin 96°C:n (tetrahydraatin sulamispiste) ja mieluimmin korkeammassa lämpötilassa aina noin 140-150°C:ssa, jolloin veden annetaan haihtua, ja sula faasi ympätään ennenkuin n-anhydraatti alkaa kiteytyä (+)-katekiinin γ-anhydraatin ymppikiteillä. Voi olla edullista hämmentää. Tarvittava aika riippuu käytetystä lähtöainemäärästä. Lähtöaineena käytetään mieluimmin märkää tetrahydraattia.

Kolmannen menetelmän mukaisesti kuumennetaan lähtöainetta mieluimmin noin 150 - noin 170°C:n lämpötilassa. Kuumennusaika vaihtelee noin 15 minuutista aina noin 3 tuntiin tai pitempään ja riippuu lämpötilasta. Edullisessa lämpötilassa on noin 30 minuutin kuumennusaika riittävä. Kuumennus suoritetaan mieluimmin sulkemalla kosteus pois, ts. suhteellisessa kosteudessa, joka on nolla tai lähellä nollaa. Edullisesti voidaan käyttää kuivausuunia.

Menetelmä (+)-katekiinin δ-anhydraatin valmistamiseksi 16 76330 käsittää n-anhydraatin pitämisen noin 100 - noin 130°C:n lämpötilassa ja enintään noin 20%:n suhteellisessa kosteudessa ja (+)-katekiinin δ-anhydraatin keräämisen, tai (+)-katekii-nin tetrahydraatin kuumentamisen lämpötilassa, joka on sen sulamispisteen yläpuolella aina noin 180°C:seen asti, sulan muodon ymppäämisen, tai ei-ymppäämisen, (+)-katekiinin δ-anhydraatin ymppikiteillä ja (+)-katekiinin δ-anhydraatin keräämisen, tai (+)-katekiinin β-monohydraatin kuumentamisen noin 50 - noin 90°C:n lämpötilassa ja enintään noin 20%:n suhteellisessa kosteudessa ja (+ )-katekiinin ''-anhydraatin keräämisen.

Ensinmainitun menetelmän mukaisesti on kuumennusaika noin 10 - noin 100 tuntia lämpötilasta riippuen. Lähtöainetta kuumennetaan mieluimmin noin 10 - noin 30 tuntia, erityisesti noin 23 tuntia, noin 100 - noin 120°C:n, erityisesti noin 112°C:n lämpötilassa, jolloin suhteellinen kosteus kokeen loppupuolella on noin 1 - noin 10%.

Toiseksi mainitun menetelmän mukaisesti lähtöainetta kuumennetaan yli noin 96eC:n (tetrahydraatin sulamispiste) ja mieluimmin korkeammassa lämpötilassa, aina lämpötilassa noin 140-150°C, jolloin annetaan veden haihtua, ja sula faasi ympätään ennenkuin η-anhydraatti alkaa kiteytyä δ-anhydraatin ymppikiteillä. Voi olla edullista hämmentää. Tarvittava aika riippuu käytetystä lähtöainemäärästä. Mieluimmin käytetään märkää tetrahydraattia lähtöaineena.

Kolmanneksi mainitun menetelmän mukaisesti on kuumennusaika noin 30 - noin 100 tuntia lämpötilasta ja käytetystä lähtöainemäärästä ja kidejauhekerroksen paksuudesta riippuen. Lähtöainetta kuumennetaan mieluimmin noin 45-50 tuntia, noin 15%:n suhteellisessa kosteudessa vakiolämpötila- ja kosteus-laitteessa ja käyttäen noin 3-4 cm:n paksuista kidejauheker-rosta.

Halutun kidemuodon kerääminen edellä mainittujen menetelmien mukaisesti käsittää haluttujen kiteiden mekaanisen pois-raaputtamisen reaktioastiasta ja haluttujen kiteiden maunu-aalisen erottamisen ja poimimisen.

17 763 30

Uuden α-monohydraattikidemuunnoksen sisältävät farmaseuttiset valmisteet ovat kiinteitä valmisteita, kuten jauheita, rakeita, tabletteja, päällystettyjä tabletteja, suspensioita ja vastaavia. Näiden farmaseuttisten valmisteiden valmistamiseksi voidaan käyttää tavanomaisia farmaseuttisesti hyväksyttäviä lisäaineita, kuten kantaja-aineita, sideaineita, voiteluaineita, päällystysaineita, väriaineita ja hajusteita. Valmisteiden valmistuksessa voidaan käyttää tavanomaista formulointitekniikkaa.

Oheen liitetyn piirustuksen kuviot 1, 2 ja 3 osoittavat että keksinnön mukaisella α-monohydraati11a on hyvä stabiliteetti kosteuteen nähden, ja on myös kestävämpi valon suhteen kuin (+)-katekiinin tunnetut kidemuodot. Tämä tarkoittaa sitä, että α-monohydraatilla on ominaisuuksia, jotka ovat erittäin edullisia farmaseuttisten valmisteiden valmistusta tai varastointia varten, esim. farmaseuttisten valmisteiden muodossa (vrt. taulukkoa 3 ja kuviota 3).

Oheisen piirustuksen kuvio 1 esittää keksinnön mukaisen α-monohydraatin vesipitoisuuden käyttäytymistä mikä ei ole riippuvainen atmosfäärin kosteuspitoisuudesta. Kuviosta 1 nähdään, että 6-anhdyraatti helposti muuttuu a-monohydraatik-si, mutta α-monohydraatissa ei esiinny juuri lainkaan muutoksia vesipitoisuudessa tai siinä ei esiinny oleellisia vesipitoisuuden muutoksia alhaisessa (suhteellinen kosteus 0-20%) tai korkeassa kosteudessa (suhteellinen kosteus yli 60%) .

Oheisen piirustuksen kuvio 1 esittää siten muutoksia keksinnön mukaisen α-monohydraatin (viiva, joka saadaan yhdistämällä pilkut kuviossa 1) vesipitoisuudessa (ordinaatta) riippuen ympäröivän atmosfäärin (20°C) kosteuspitoisuudesta (ilmoitettu suhteellisena kosteutena kuvion 1 abskissalla). Koe ιβ 76330 suoritettiin seuraavalla tavalla. Yksi gramma näytettä pantiin punnituspulloon ja annettiin seistä kaksi viikkoa 20°C: ssa desikkaattorissa, jonka kosteuspitoisuus säädettiin käyttämällä kunkin jälempänä mainitun suhteellisen kosteuden omaavan suolan kyllästettyä vesiliuosta. Sen jälkeen näytteen vesipitoisuus mitattiin Karl-Fischer-menetelmällä.

Suhteellinen kosteus (%) Suola 12 LiCl

23 CH3COOK

33 MgCl2 44 K2C03 57 NaBr 68 CUCI2 75 NaCl 84 KBr 9 4 KNO3

Kuviosta 1 nähdään, että keksinnön mukaisena uutena kidemuotona olevan monohydraatin vesipitoisuus vaihtelee tuskin ollenkaan atmosfäärin kosteusvaihtelujen myötä.

Oheisen piirustuksen kuvio 4 esittää samoin tunnetun tet-rahydraatin, 3-monohydraatin ja n-anhydraatin vesipitoisuuden käyttäytymistä, joka muuttuu atmosfäärin kosteuspitoisuuden muuttuessa.

Kuviossa 4 esitetään muutokset tetrahydraatin (viiva, joka saadaan yhdistämällä kuvion 4 pilkut) vesipitoisuudessa (kuvion 4 ordinaatta) 3-monohydraatin (viiva, joka saadaan yhdistämällä pienet ympyrät kuviossa 4) vesipitoisuudessa ja η-anhydraatin (viiva, joka saadaan yhdistämällä kuvion 4 pienet kolmiot) vesipitoisuudessa riippuen atmosfäärin kosteuspitoisuudesta (20°C) (ilmotettu suhteellisena kosteutena kuvion 4 abskissalla). Koe suoritettiin samoissa olosuhteissa kuin jälempänä kuvion 2 yhteydessä on mainittu. Kuviosta 4 nähdään että tetrahydraatin vesipitoisuus vähitellen pienenee atmosfäärin kosteuden pienetessä, ja että 3-monohydraa-tin ja η-anhydraatin vesipitoisuudet vähitellen kasvavat atmosfäärin kosteuden kasvaessa kunnes ne muuttuvat tetrahyd- 19 7 6330 raatiksi. Kuviosta 4 nähdään siis, että nämä tunnetut hyd-raatti- ja anhydraattimuodot helposti muuttuvat vesipitoisuudeltaan riippuen atmosfäärin kosteuspitoisuudesta.

Oheisen piirustuksen kuvio 2 esittää S-monohydraatin ja α-monohydraatin pysyvyyttä ultraviolettivaloon nähden. Nähdään, että B-monohydraatti värjääntyy (muuttuu valkoisesta ruskeaksi) ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta, kun taas a-monohydraatti ei värjäänny yhtä helposti ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Tämä koe suoritettiin seuraavalla tavalla: 6 grammaa näytettä täytettiin kennoon, joka on tarkoitettu jauhemittausta varten väridifferenssimittarilla (digitaalinen väri- ja väridifferenssimittari, Malli ND-101 D, valm. Nippon Densohku Kogyo K.K.) ja sijoitettiin noin 10 cm korkeapaine-elohopealampun alapuolelle (300 W korkeapaine-elohopealamppu, valm. Eikosha K.K.) ja saatettiin valosätei-lylle alttiiksi. Kenno poistettiin ajoittain ja Hunter'in L-, a- ja b-arvot mitattiin väridifferenssimittarilla. Hunter*in väriero (ΔΕ) laskettiin seuraavan yhtälön mukaisesti: ΔΕ = \/ (Aa)2 + (Ab)2 + ( Al) 2

Kuten kuviosta 2 nähdään, on α-monohydraatin värjäänty-misaste (valkoisesta ruskeaksi) pienempi kuin B-monohydraa-tin valosäteilytyksen jälkeen, ja niinpä ensinmainittu on paremmin valoa kestävä.

α-monohydraatti on kemiallisesti sama aine kuin tunnettu B-monohydraatti, mikä ilmenee selvästi taulukosta 1 alla.

20 76330

Taulukko 1

Koe β-monohydraatti α-monohydraatti

Alkuaineanalyysi

Saatu C 58,20%, H 5,10% C 58,35%, H 5,09%

Laskettu C 58,44%, H 5,23% C 58,44%, H 5,23%

Vesipitoisuus (*1)

Saatu 5,80% 5,72%

Laskettu 5,84% 5,84% UV spektri (*2) 'maks 280 nm .Xmaks 280 nm

Amin 250 nm Amin 250 nm

Ohutkerroskroma- Yksittäinen täplä Yksittäinen täplä togrammi (*3) kohdassa Rf = 0,65 kohdassa Rf = 0,65

Kaasukromatogram- Yksittäinen piikki Yksittäinen piikki mi (*4) Rt = 11,5 min Rt = 11,5 min

Ominaiskierto (a]20 (*5) +15,2° +15,2 (*1): mitattu Karl-Fischer'in kosteuspitoisuusmittarilla (*2): UV-spektri mitattiin näytteen etanoliliuoksesta (1—^ 20,000) käyttäen etanolia kontrollina (*3): Ohutkerroskromatogrammi 5 Ohutkerroslevy: valmistettu käyttämällä selluloosaa ohutkerroskromatografointia varten (DC Fertig Platten Cellulose, valm. Merck & Co) .

Kehitysliuotin: dioksaani/etikkahappo/vesi (1:1:10).

10 Detektiomenetelmä: suihkutettiin 10%:nen natriumkarbo naatin vesiliuos ja 0,5 %:nen Fast Blue B-suolan vesiliuos (*4): Kaasukromatogrammi

Erotuskolonni: 2 % silikonia UC, 2 m 15 Kolonnin lämpötila: 250°C

Kantajakaasu: typpi 50 ml/min Näyte kromatografoitiin trimetyylisilyloinnin jälkeen (*5){ Mitattiin käyttäen 50%:sta vesipitoista asetoniliuosta.

21 76330

Farmaseuttisten valmisteiden valmistuksessa (+)-katekii-nin α-monohydraatilla on suuria ja ratkaisevia etuja tunnettuihin muotoihin nähden. Ensinnäkin koska α-monohydraatti on pysyvä kosteuteen (veteen) nähden, ei tarvita mitään työlästä ympäröivän kosteuden (vesipitoisuuden) säätöä farmaseuttisten valmisteiden valmistuksen ja varastoinnin aikana, erityisesti farmaseuttisten valmisteiden varastoinnin aikana. Lisäksi voidaan valmistaa farmaseuttisia valmisteita, joissa on vakiopitoisuus aktiiviainetta ((+)-katekiinia). Vastakohtana tunnettua B-monohydraattia sisältäviin farmaseuttisiin valmisteisiin uutta kidemuunnosta sisältävät kiinteät farmaseuttiset valmisteet lisäksi muuttuvat vain vähän painoltaan, paksuudeltaan ja kovuudeltaan ja ne ovat erittäin pysyviä (vrt. taulukkoa 3 jälempänä). Aktiiviaineosan liukenemis-käyttäytyminen farmaseuttisista koostumuksista ei muutu (vrt. taulukkoa 4 jälempänä) ja viimemainittu on stabiili ultraviolettivaloon nähden (vrt. kuviota 3). Esim. keksinnön mukaisen uuden α-monohydraatin biohyväksikäyttö on sama kuin tunnetun B-monohydraatin (vrt. kuviota 5).

Farmaseuttisten valmisteiden vertailu 20 g esimerkin 4 mukaisesti saatua (+)-katekiinin a-mo-nohydraattia sekoitetaan 20 g:n kanssa laktoosia jauheen muodostamiseksi (farmaseuttinen valmiste A).

Vertailun vuoksi sekoitettiin 20 g (+)-katekiinin B-mo-nohydraattia 20 g:n kanssa laktoosia jauheen muodostamiseksi (farmaseuttinen vertailuvalmiste A).

Farmaseuttista valmistetta A ja farmaseuttista vertailu-valmistetta A säilytettiin kutakin viikon ajan 20°C:n lämpötilassa ja 84%:n suhteellisessa kosteudessa, ja näiden valmisteiden painossa esiintyvät vaihtelut tutkittiin. Todettiin, että farmaseuttisessa valmisteessa A ei esiintynyt lainkaan muutoksia painossa, kun taas farmaseuttisen vertailuval-misteen A paino nousi 8,8%:lla. Niinpä on valmisteella A parempi varastointipysyvyys kuin farmaseuttisella vertailuval-misteella A.

22 7 6 3 3 0

Oheisen piirustuksen kuvio 3 esittää farmaseuttisen valmisteen A stabiliteettia (viiva, joka saadaan yhdistämällä pilkut kuviossa 3) ultraviolettivaloon nähden, sekä farmaseuttisen vertailuvalmisteen A stabiliteettia (viiva, joka saadaan yhdistämällä pienet ympyrät). Koe suoritettiin samalla tavalla kuin edellä on mainittu. Kuviosta 3 nähdään, että farmaseuttisella valmisteella A on parempi stabiliteetti ultraviolettivaloon nähden kuin farmaseuttisella vertai-luvalmisteella A.

Farmaseuttinen valmiste B (tabletit):

Esimerkin 4 mukaisesti saatuja (+)-katekiinin a-monohyd-raattikiteitä jauhettiin 10 mikronin kokoon, ja 265 g saatua jauhetta sekoitettiin 8 g:n kanssa karboksimetyyliselluloosa-kalsiumia ja 2 g:n kanssa magnesiumstearaattia. Seos table-toitiin käyttäen pyörivää tabletointikonetta (leimasimen halkaisija 9 mm ja 11R; tabletin paino 275 mg) a-monohydraattia sisältävien tablettien valmistamiseksi (farmaseuttinen valmiste B) .

Vertailun vuoksi tabletoitiin (+)-katekiinin B-monohyd-raattikiteitä samalla tavalla kuin edellä 3-monohydraattia sisältävien tablettien valmistamiseksi (farmaseuttinen ver-tailuvalmiste B).

Farmaseuttinen valmiste B ja farmaseuttinen vertailuval-miste B varastoitiin kumpikin 20°C:n lämpötilassa ja 84%:n suhteellisessa kosteudessa ja tutkittiin kussakin valmisteessa esiintyvät muutokset painossa, paksuudessa ja kovuudessa. Kovuus mitattiin Erweka-kovuuden mittauslaitteella (malli TB 24, valm. Erweka-Apparatebau). Tulokset on annettu taulukossa 3.

23 7 6 5 3 0

Taulukko 3

Tabletti Koe Varastointiolosuhteet ja -aika

Kokeen 20°C/84 % RH

alussa - 0,5 kuuk 1 kuuk.

Vertailu- paino (mg) 275,2 310,2 308,4 valmiste B paksuus (nm) 4,30 4,55 4,54 β-monohyd- kovuus (kg) 8,3 4,3 4,4 raatti paino (mg) 275,1 276,0 275,8 paksuus (mm) 4,31 4,32 4,32

Valmiste B kovuus (kg) 9,6 9,0 8,9 a-monohyd-raatti

Kuten taulukosta 3 nähdään on farmaseuttisella valmisteella B parempi varastointistabiliteetti kuin farmaseuttisella vertailuvalmisteella B.

Farmaseuttinen valmiste C (päällystetyt tabletit):

Edellä saadut α-muodossa olevan (+)-katekiinin monohyd-raatin tabletit (farmaseuttinen valmiste B) päällystetiin päällystysliuoksella, jossa oli 9 osaa hydroksipropyylimetyy-liselluloosaa, 1 osa titaanidioksidia ja 90 osaa vettä määrällä 11 mg/tabletti. Näin saatiin α-monohydraatin päällystettyjä tabletteja (farmaseuttinen valmiste C).

Farmaseuttinen valmiste C varastoitiin 40°C:n lämpötilassa ja 80%:n suhteellisesa kosteudessa ja mitattiin (+)-katekiinin liukenemisnopeus tableteista.

(+)-katekiinin liukenemiskoe suoritettiin seuraavalla tavalla. Koeliuos (JXP, ensimmäinen liuos, 1 litra) ja yksi koetabletti sijoitettiin liukenemiskoelaitteeseen (pyörivä korimenetelmä) "rotary basket method", joka on kuvattu japanilaisessa Pharmacopoeia'ssa. Laitetta pyöritettiin nopeudella 100 rpm ja sisällöstä otettiin ajoittain näuyte. (+)-katekiinin määrä määritettiin spektrofotometrialla. Liukene-mistestin tulokset on esitetty taulukossa 4.

24 7 6 3 3 0

Taulukko 4

Liukenemisaika (t^) (*1) Päällystetyt Varastointiolosuhteet ja -aika tabletit ---

Kokeen alussa 40°C / 75 % RK

0,5 kuuk. 1 kuuk.

Keksinnön valmiste C 8,0 min. 8,2 min. 7,8 min.

(* 1) : Aika joka kului kunnes 50% (+)-katekiinista liukeni koetabletista koeliuokseen.

Farmakologinen vertailu (absorptio-erittynis-koe)

Koiraspuolisten Beagle-koirien, joiden kehonpaino oli 10-11 kg, neljä koiraa kussakin ryhmässä, annettiin paastota päivän, ja koirille annettiin 500 mg, laskettuna anhydraatti-na, kulloinkin α-monohydraattia, tetrahydraattia ja β-mono-hydraattia oraalisesti käyttäen "crossover"-menetelmää. 0,5, 1, 2,3,4, ja 6 tunnin kuluttua annostamisen jälkeen otettiin kulloinkin noin 3 ml:n verinäyte eläimistä, ja sentrifugoi-tiin. Otettiin 1 ml plasmaa, ja 2 ml asetaattipuskuria (pH 5,0) ja 5 ml etyyliasetaattia lisättiin. Seosta ravisteltiin. Sen jälkeen otettiin 4 ml etyyliasetaattikerroksesta päällimmäisenä kerroksena ja haihdutettiin. Saatuun kiinteään aineeseen lisättiin 30 mikrolitraa pyridiiniä ja 50 mikrolitraa bis-TMS-trifluoriasetamidia. Seos ruiskutettiin kaasukromatografiin (kaasukromatografi Malli 163, valm. Hitachi Limited; kolonni 2% OV-1, 2 m; kolonnin lämpötila 280°C; kan-tajakaasu typpi 30 ml/min). Plasman katekiinikonsentraatio laskettiin saadun kaasukromatogrammin piikin korkeudesta (Rt=4,5 min).

Tulokset on esitetty kuviossa 5. Kuviossa 5 abskissa edustaa verennäytteen ottoaikaa (tunteina) annostuksen jälkeen ja ordinaatta plasman katekiinikonsentraatiota (yg/ml). Kuviossa 5 pilkut esittävät α-monohydraatilla saatuja tuloksia; ja pienet ympyrät ja kolmiot $-monohydraatilla ja vastaavasti tetrahydraatilla saatuja tuloksia.

Kuvio 5 osoittaa että α-monohydraatilla, tetrahydraatilla ja β-monohydraatilla on sama plasmakonsentraatiomalli eikä niiden välillä esiinny mitään huomattavia eroja. Näin o?1en niillä on ekvivalentti biokäyttökelpoisuus.

25 76330

Uudella α-monohydraatilla, kun se kiteytetään menetelmän a) mukaisesti kuumasta vedestä, tai valmistetaan vesipitoisesta suspensiosta menetelmän b) mukaisesti, on paljon vähemmän kitkerä maku kuin tähän mennessä tunnetuilla muodoil-5 la. Tämä osoittaa että tämän menetelmän mukaisesti (+)-katekiiniin yleensä liittyvät kitkerät aineosat on voitu poistaa.

α-monohydraattia sekä tätä sisältäviä farmaseuttisia valmisteita, voidaan antaa samoihin terapeuttisiin tarkoituksiin 10 ja käyttäen samoja annostusmenetelmiä ja samoina annoksina (laskettuna (+)-katekiinina) kuin tunnettua tetrahydraattia tai β-monohydraattia sisältäviä valmisteita.

Esimerkiksi käsiteltäessä akuuttista hepatiittia annetaan uudet kidemuunnokset oraalisesti annoksina noin 1,5 -15 3,0 g (laskettuna vedettömänä (+)-katekiinina) päivässä po tilaalle kerran tai kahtena tai kolmena annoksena.

Seuraavat esimerkit ja vertailuesimerkit havainnollistavat keksintöä ja sen etuja yksityiskohtaisemmin.

Käytetään seuraavia lyhennyksiä: HPLC: korkeapaine-nes-20 tekromatografia; pylväs RP-tyyppiä, liuotin metanoli/etikka-happo/vesi 250:10:100; TLC: ohutkerroskromatografia; selluloosalla liuotinsysteeminä vesi/dioksaani 100:10.

Esimerkki 1: a) Hämmennetty liuos, jossa on esipuhdistettua (+)-ka-25 tekiinin tetrahydraattia vedessä (4000 litraa, sisältää 10,5 % vedetöntä (+)-katekiinia) jäähdytetään 3-4 tunnissa 75°C:sta 50°C:seen. 65°C:ssa lisätään 1 kg a-monohydraatin ymppikiteitä. Reaktioastiaa huuhdellaan typellä (1,2 - 1,3 baaria) ja samalla hämmentäen jatkuvasti annetaan jäähtyä 30 20°C:seen. Kun kiteytyminen on lakannut, suspensio sentrifu-goidaan noin 30 minuuttia, minkä jälkeen saatujen a-ir.ono-hydraattikiteiden vesipitoisuus on 21,6 %. Kuivaamista jatketaan leijukerroskuivaajassa vielä noin tunnin 50°C:ssa, minkä jälkeen lämpötila nostetaan muutamaksi minuutiksi 35 100°C:seen. Kuivaamisen loppupiste saavutetaan kun kiteet sisältävät vain yhden moolin vettä (kontrolli Karl-Fischer- 26 7 63 30 menetelmällä). Saadulla (+)-katekiini-a-monohydraatilla on seuraavat ominaisuudet: (a)p^ = +15° (vesi-asetoni 1:1 v/v) vesipitoisuus laskettu 5,85 % 5 saatu 6,23 % (Karl Fischer) HPLC: 101,3 % (+)-katekiinia (laskettuna vedettömästä muodosta) ja alle 0,1 % epikatekiinia; ei muita epäpuhtauksia, HPLCrn tai TLC:n mukaisesti; röntgen-jauhediagramina osoittaa että läsnä on a-monuiiydraatt ia.

10 Saadun (+)-katekiinin α-monohydraatin (jauheena) rönt- gendiffraktiospektrin hilavälit Angstrom'eina (A) lasketaan CuK^^-säteiden diffraktioviivoista (λ = 1,5405 A) tallennettu filmille Guinier IV kameran avulla. Standardina käytetään α-kvartsia, jonka d-arvot lasketaan arvoista aQ = 4,913 A 15 ja cq = 5,405 A. Viivojen suhteelliset intensiteetit määritetään paljain silmin tutkimalla. Saadaan seuraavat hila-välit ja suhteelliset intensiteetit:

Hilavälit A:na Suhteelliset intensiteetit 7.1 vahva 6.2 keskim.

5,95 heikko 4,49 vahva 4,38 heikko 4,20 vahva 4,13 hyvin vahva 3,97 vahva 3,85 keskim.

3,78 keskim.

3,75 heikko 3,65 hyvin vahva 3,58 keskim.

3,41 vahva 3,37 heikko 3,24 keskim.

3,18 keskim.

27 76330 α-monohydraatille on ominaista termogravimetria, jolloin määritetään gravimetrisesti vesihäviö kuumennettaessa näytettä nopeudella 5°C minuutissa normaalissa ilma-atmosfäärissä eri lämpötiloissa, seuraavasti: 5 Lämpötila Painohäviö vetenä %:na 30 0 40 0 50 0,01 60 0,03 70 0,05 80 0,08 90 0,14 100 0,22 110 0,41 120 1,06 130 2,47 140 4,30 150 5,68 160 5,90 170 5,93 180 5,95

Jos α-monohydraatin asemesta saataisiin tetrahydraattia tai 8-monohydraattia tai näiden seoksia on lähtöaine puhdistettava edelleen, on käytettäviä joko hienompia ja/tai enemmän ymppikiteitä (enemmän ymppiytimiä) ja/tai ymppäämistä 10 seuraavaa jäähdytysaikaa on pidennettävä α-monohydraatin kiteytymisen varmistamiseksi.

b) Hämmennetty liuos, jossa on puhdasta (+)-katekiini-tetra-hydraattia vedessä (543 g liuosta, joka sisältää 18,4 % vedetöntä (+)-katekiinia) pidetään 5 minuuttia 87,5°C:ssa kunnes 15 saadaan kirkas liuos, ja annetaan sen jäähtyä 69°C:seen 25 minuutin sisällä. Ymppikiteiksi lisätään 2,17 g a-monohyd-raattia hienona kidejauheena (kiteiden kidekoko alle 10 ym).

Lämpötila pidetään 18 minuuttia 69°C:ssa. Havaitaan selvä kiteytyminen.

28 r, , , , „ 76330 Lämpötilaa alennetaan portaittain seuraavan ohjelman mukaisesti:

Aika ynppäyksen Lämpötila °C:na Vedettömän (+)-katekiinin jälkeen (h) konsentraatio emäliuoksessa 0 69 18,4 0,3 68,8 8,1 1,0 59,7 4,5 1.7 50,9 2,9 2.7 22,5 1,3 5 Suspensio suodatetaan ja saadut kiteet levitetään ja il- makuivataan huoneen lämpötilassa. Röntgendiffraktiospektri ja termogravimetria vastaavat a-monohydraatin.

Kiteiden muoto: hienot, hieman keltaiset kiteet Vesipitoisuus termogravimetrian perusteella: 5,9%.

10 Saadun α-monohydraatin maku jauheena ja vesiliuoksena on erittäin mieto verrattuna β-monohydraattia edustavien näytteiden makuun.

Esimerkki 2:

Suspensiota, jossa on 27,5 g (+)-katekiini-tetrahydraat-15 tia (märkäsentrifugoitu tetrahydraatti,vesipitoisuus 37%) 100 ml:ssa vettä, kuumennetaan 59,5°C:seen 22 tunnin ajan. Kiteet suodatetaan ja ilmakuivataan, jolloin saadaan 12,6 g (+)-katekiinin α-monohydraattia. Röntgendiffraktiospektri ja termogravimetria vastaavat α-monohydraattia: 20 Hilaväli A:na Suhteelliset intensiteetit 7.2 hyvin vahva 6.2 keskim.

5,95 keskim.

4,49 hyvin vahva 4,39 keskim.

4,20 vahva 4,13 vahva 3,97 vahva 3,84 keskim.

29 76330

Hilaväli A:na Suhteelliset intensiteetit 3,78 keskim.

3,75 keskim.

3,65 vahva 3,58 keskim.

3,41 keskim.

3,37 heikko 3,24 keskim.

3,19 keskim.

Termogravimetria: Lämpötila °C:na Painohäviö vetenä %:na 30 0,03 40 0,03 50 0,05 60 0,05 70 0,08 80 0,10 90 0,12 100 0,18 110 0,25 120 0,71 130 2,03 140 3,77 150 5,50 160 5,77 170 5,79 180 5,81 TLC: ei havaittavissa hajoamistuotteita 5 Optinen kierto on identtinen esimerkissä 1 ilmoitetun kanssa. Esimerkki 3:

Painekapselissa, joka kestää enintään 30 barin höyryn-paineita, kuumennetaan 53 mg:n näyte (+)-katekiinin β-mono-hydraattia DSC.2C:ssa (Differential Scanning Calorimeter, 10 Perkin-Elmer Corp.) nopeudella 10°C minuutissa aina lämpötilaan 126°C asti. Äkkijäähdyttämisen jälkeen (jäähdytysno- 76330 30 peus 320°C/min) näytteellä on α-monohydraatin röntgendiffrak-tiospektri. TLC: ei havaittavissa hajoamistuotteita; termo-gravimetria ilmaisee että läsnä on α-monohydraattia.

Esimerkki 4: 5 (+)-katekiini-tetrahydraattia, joka on valmistettu jul kaisussa Chemische Berichte 3_6, 101-107 ( 1 903) selitetyn menetelmän mukaisesti, jauhetaan 10 mikronin kokoon ja 400 g jauhetta levitetään vakiolämpötila- ja -kosteuslaitteessa (Malli PR-3A, valm. Tubai Seisakusho K.K.) siten että jauhe-10 kerroksen paksuus on 3-4 cm. Jauheen annetaan olla yli yön 70°C:n lämpötilassa ja 80%:n suhteellisessa kosteudessa jolloin saadaan α-monohydraattia, jolla on seuraavat ominaisuudet: Muoto: valkoiset neulaset

Alkuaineanalyysi C^H^Og-H^O: Laskettu: C 58,44%, H 5,23% 15 Saatu: C 58,35%, H 5,09%

Vesipitoisuus: Laskettu: 5,84%

Saatu: 5,72% Röntgendiffraktiospektri sama kuin edellä.

Edellä mainitut ominaisuusarvot omaavaa a-monohydraat-20 tia saadaan myös käyttämällä julkaisussa Chemische Berichte 36, 101-107 (1903) selitetyn menetelmän mukaan valmistettua β-monohydraattia tai η-anhydraattia.

^§]}£23iQ§id§n_yalmistus (1) (+)-katekiini-tetrahydraatin valmistus: 25 Raakaa katekiinia (500 g) liuotettiin 5000 ml:aan vettä samalla lämmittäen. Liuoksen annettiin jäähtyä, ja saostuneet kiteet kerättiin suodattamalla. Kiteet kuivattiin johtamalla ilmaa huoneen lämpötilassa 4 tunnin ajan tetrahydraat-ti-kiteiden valmistamiseksi.

30 Muoto: valkoiset neulat Sulamispiste: 95 - 96°C

Alkuaineanalyysi C · 41^0: Laskettu: C 49,72%, H 6,12%

Saatu: C 49,52%, H 6,07%.

31 76330

Vesipitoisuus: laskettu 19,89% saatu: 20,05% Röntgendiffraktiospektri esitetty edellä.

(2) ( + )-katekiinin β-monohydraatin valmistus: 5 ( +)-katekiini-tetrahydraattikiteitä (400 g) kuivattiin rikkihappodesikkaattorissa huoneen lämpötilassa ja atmosfää-ripaineessa kahden päivän ajan jolloin saatiin β-monohydraat-tikiteitä.

Muoto: valkoisia neuloja 10 Sulamispiste: 170-177°C

Alkuaineanalyysi C-j^H^OgLaskettu: C 58,44%, H 5,23%

Saatu: C 58,20%, H 5,10%

Vesipitoisuus: laskettu: 5,84% saatu: 5,80% 15 Röntgendiffraktiospektri esitetty edellä.

(3) (+)-katekiinin η-anhydraatin valmistus:

Tetrahydraattikiteitä kuivattiin johtamalla niihin ilmaa 100°C:ssa 2 tunnin ajan.

Muoto: valkoisia neuloja· 20 Sulamispiste: 205-210°C (haj.).

Alkuaineanalyysi ci5H-|40g : Laskettu C 62,07%, H 4,86%

Saatu: C 62,37%, H 4,71%

Vesipitoisuus: Laskettu: 0%

Saatu: 0,2% 25 Röntgendiffraktiospektri esitetty edellä.

Claims (1)

1. 32 7 6 3 3 0 Patenttivaatimus: Menetelmä (+)-katekiinin terapeuttisesti aktiivisen ot-monohydraatin valmistamiseksi, jonka röntgenjauhediffraktio-spektrissä, joka on saatu käyttämällä CutKai-säteitä, on seu-raavat yhdeksän hilaväliä ja suhteellista intensiteettiä: O _Hilaväli A:ssa_Suhteelliset intensiteetit 7.17 ± 0,10 hyvin vahva 6.17 ± 0,06 keskim. 5,95 ± 0,06 keskim. 4,49 ± 0,04 vahva 4,20 ± 0,04 vahva 3,84 ± 0,03 vahva 3,65 ± 0,03 hyvin vahva 3,41 ± 0,02 keskim. 3,24 ± 0,02 keskim. tunnettu siitä, että a) vesipitoinen liuos, joka on ylikyllästetty pelkästään (+)-katekiinin α-monohydraatin suhteen ja sisältää n. 10 -n. 20 % (+)-katekiinia, ja joka on saatu liuottamalla kiinteätä (+)-katekiiniä, joka eroaa cx-monohydraattimuodosta, noin 50-90 °C:n lämpötilassa, ympätään (+)-katekiinin a-mo-nohydraattikiteillä, ja (+)-katekiinin α-monohydraatin annetaan kiteytyä, tai b) pidetään kiinteätä (+)-katekiinia, joka eroaa a-mono-hydraattimuodosta, tai sen seosta (+)-katekiinin jonkin muun kiinteän muodon kanssa noin 50 - noin 140 °C:n välisessä lämpötilassa veden läsnäollessa.