FI75075B - Anordning foer alstrande av storleken hos vektorsumman av tvao vektorsignaler. - Google Patents

Description

1 75075

Laite kahden vektorisignaalin vektorisumman suuruuden kehittämiseksi Tämä keksintö koskee laitetta, joka tuottaa kahden 5 vektorisignaalin vektorisumman suuruuden likiarvon. Keksintö on yleisesti käyttökelpoinen mitä tulee sen tarkoitettuun tehtävään nähden, mutta se on erityisesti käyttökelpoinen digitaali-TV-vastaanottimissa ja se tullaan kuvaamaan tässä yhteydessä.

10 Monissa elektronisissa systeemeissä on tarpeellista määrittää ortogonaalisignaalien vektorisumman suuruus. Esimerkiksi digitaali-TV-vastaanottimissa on sopivaa suorittaa automaattinen värikorjaus käsittelemällä värikkyysvek-torin suuruutta ja vahetta. Tämä vektori, kuitenkin, esiin-15 tyy neliöllisten signaalien muodossa, joita edustavat I- ja Q- tai (R-Y)- ja (B-Y)-väriseossignaalit. Niinpä vaaditun käsittelyn suorittamiseksi täytyy värikkyysvektorin suuruus määrittää sen komponenttiosista.

On hyvin tunnettua, että vektorin suuruus voidaan 20 saada selville tuottamalla sen ortogonaalikomponenttien amplitudien suuruuksien neliöiden summan neliöjuuri.

Tämä voidaan aikaansaada käyttämällä kertojapiirejä ampli-tudiarvojen neliöimiseksi, yhteenlaskukytkentöjä neliöiden yhteenlaskemiseksi ja neliöjuurikytkentöjä summan ne-25 liöjuuren määrittämiseksi. Toisaalta, funktio voidaan saa da suoritetuksi tuottamalla komponenttiamplitudiarvojen logaritmit, yhdistämällä nämä logaritmit sopivasti ja aikaansaamalla näistä vastalogaritmit vektorien amplitudien suuruuksien tuottamiseksi. Lisäksi komponenttivektorien 30 arvojen suuruus täytyy yhdistää osoitekoodiksi, joka on johdettu muistiin, joka on ohjelmoitu tuottamaan käytettyjen osoitekoodien vektorisumman suuruutta vastaavat lähtötiedot.

Niiden, jotka taitavat signaalikäsittelyn, on help-35 po arvioida, että jokainen edellä olevasta menetelmästä vaatii merkittävän määrän prosessointikovoa, joka lisään- 2 75075 tyy enemmän kuin lineaarisesti, kun signaalibittejä lisätään. Lisäksi tarvittavat komponentit eivät ole helposti saatavissa laajakaistasignaalien reaaliaikaisen käsittelyn suorittamiseksi. Nämä tekijät ovat erityisesti rajoittavia puutteellisuuksia di-5 gitaali-TV-vastaanottimen yhteydessä, jossa on haluttua saada piirikomponenttien määrä minimiin ja komponenttien olisi oltava realisoitavissa VLSI-integroidussa muodossa.

Tämän keksinnön periaatteiden mukaan, tuottaa laite kahden komponenttivektorin vektorisumman arvojen suuruuden.

10 Signaalit, jotka vastaavat komponenttivektoreja ja vektori-summan ja yhden komponentin akselin välistä kulmaa, vastaanotetaan lähteestä. Laitteet tuottavat vakion K arvot vasteena kulma-arvoille. Painofunktiolaite painottaa kertoimella K siihen johdettavat signaalit. Yhteenlaskupiirissä on yksi 15 tulo, joka on yhdistetty painotuslaitteen lähtöön. Lisälaite yhdistää toisen kahdesta komponentista painotuslaitteen toiseen tuloon ja toisen komponentin yhteenlaskulaitteen toiseen tuloon. Yhteenlaskulaitteen lähtö tuottaa signaalit, jotka edustavat kahden komponenttivektorin vektorisumman suu-20 ruutta.

Tekijä K on muuttuja, joka on verrannollinen vaihekulmaan vektorissa C, joka on suhteessa toiseen vektoreista I ja Q. Kytkennät, jotka vaaditaan tuottamaan vektorin C suuruus tällä algoritmilla, ovat merkittävästi vähentyneet ja 25 ovat helpommin realisoitavissa kuin ne kytkennät, joita edellä olevat menetelmät vaativat.

Kuvio 1 on lohkokaavio esimerkkikytkennöistä, joilla suoritetaan automaattinen korjaus digitaali-TV-vastaanotti-messa.

30 Kuviot 2 ja 3 ovat lohkokaavioita kytkennöistä, joi den avulla tuotetaan tämän keksinnön ortogonaalivektorien vektorisumman suuruus.

Kuvion 1 piiri antaa esimerkin laitteesta, joka suorittaa automaattisen korjauksen digitaali-TV-vastaan-35 ottimessa. Kytkennät sijaitsevat vastaanottimen värisig- naalin käsittelyosassa ja ne vaikuttavat komposiittisignaa- 3 75075

Iin värikomponentteihin valotiheyskomponenteista erottamisen jälkeen, jne. Kuviossa 1 ovat signaalit digitaalimuodossa (esim. 8 bitin rinnakkais-PCM-signaalit), vaikka käsitteet ovat käyttökelpoisia analogiseen signaalikäsittelyyn.

5 Yksityiskohtainen piirin toiminnan kuvaus löytyy U.S. patenttihakemuksesta, jonka sarjanumero on 501896 ja joka on arkistoitu 7. kesäkuuta 1983 ja on otsikoitu "An Auto Tint Circuit for a TV Receiver".

Lyhyesti kuvion 1 piiri toimii seuraavasti. Automaatti-10 nen korjaus suoritetaan kiertämällä värikkyysvektori kohti I

komponenttivektoria aina, kun värikkyysvektorin vaihekulma on tietyn väreihin liittyvän arvoalueen sisällä. Värikkyys-vektori esitetään kuitenkin sen komponenttiosien avulla olennaisesti ortogonaalisten värisekoitusvektorien I ja Q 15 muodossa. Piiri antaa ulos kierretyn värikkyyssignaalin, jota edustaa olennaisesti ortogonaaliset värisekoitussignaa-lit 1' ja Q', jotka vastaavat kierrettyä värikkyysvektoria.

ja Q-signaalit kytketään vastaavasti liittimiin 10 ja 11, joista ne molemmat johdetaan suuruusdetektoriin 12 20 ja kulma etektoriin 13. Suuruusdetektori tuottaa signaalin C, joka edustaa I- ja Q-signaalien vektorisumman suuruutta, / /^5 τ' esim. C = 1/I + Q ja tuottaa tämän signaalin väylään 14.

Kulmadetektori tuottaa signaalin väylään 15, joka edustaa kulmaa Kulmasignaali johdetaan osoitekoodeina element-25 teihin 21 ja 22, jotka tuottavat vastaavasti niiden argu menttien sini- ja cosini-arvot, jotka vastaavat niiden tuloihin johdettuja osoitekoodeja. Elementit 21 ja 22 voivat olla lukumuisteja (ROM:ja). Kulmille θ', jotka eivät ole sen kulma-alueen sisällä, jota pidetään seurauksena sävyistä, 30 ohjelmoidaan ROM:t antamaan ulos käsiteltyjen kulma-arvojen sinit ja cosinit. Kulmilla 49, jotka ovat niiden kulma-arvojen sisällä, jotka liittyvät sävyihin, tuottavat ROM:t niiden kulmien sinit ja cosinit, jotka vastaavat -θ' +£,&:tä, jossa t θ' edustaa haluttua kiertoa ja on £:n funktio.

4 75075

Cosini- ja siniarvot johdetaan vastaavasti kertojiin 24 ja 25, joissa ne kerrotaan C-arvojen suuruudella tuottamaan korjatut komponenttivektorit 1' = C cos θ ja Q' = C s in β.

5 Kuvio 2 esittää tähän keksintöön liittyvää kytken tää, joka voidaan asettaa kuvion 1 suuruusdetektorin 12 sijaan. Kuvion 2 piiri tuottaa vektorien I ja Q vektorisumman C suuruuden algoritmin mukaan 10 C = I + KQ I > Q (la) ja C = Q + ΚΙ I < Q (Ib)

Kerroin K on muuttuja, joka riippuu kulmasta θ', joka on vektorisumman ja toisen komponenttivektorin I tai Q akselin 15 välissä. Esimerkiksi, jos θ' on kulma vektorisumman ja I-vek-torin akselin välissä, siis kun C = I + KQ, I > Q, on tarkasti yhtäsuuri kuin vektorisumman suuruus, voidaan osoittaa, että K:n täytyy olla yhtä suuri kuin (1- cos θ') /sin θ' ja kun C=Q+KI, I < Q, täytyy K:n olla yhtä suuri kuin 20 (1- sin θί/cos Θ'. Kun θ on alueessa nollasta yhdeksäänkym- meneen asteeseen, on K olennaisesti monotoonisesti kasvava arvosta nolla nolla-asteessa arvoon 0,41 45 asteessa, siis olennaisesti monotoonisesti pienenevä arvosta 0,41 45 as teessa arvoon nolla 90 asteessa.

25 Jokaisella <θ:η arvolla voidaan K:n arvo laskea C:n laskemista varten yhtälöiden (la) ja (Ib) avulla. K:n arvo voidaan ohjelmoida ROM: iin, joka on osoitettuiin arvoilla eliminoimaan reaaliaikaisen laskemisen välttämättömyys. Jos ei vaadita tarkkaa C:n arvoa, voidaan silloin 30 käyttää samaa K:n arvoa koko kulma-alueessa ROM:in koon pienentämiseksi. Esimerkiksi, jos käytettäisiin vain 13 K:n arvoa alueessa 0:sta 45:een asteeseen (jokaisen K:n arvon peittäessä noin 3,5 astetta), voidaan maksimivirhe C:ssä rajoittaa pienemmäksi kuin puoli prosenttia.

Il 5 75075 K yhtälöissä (la) ja (Ib) on painotuskerroin. Digi-taalisysteemeille ovat painotuskytkennät merkittävästi yksinkertaistettuja, jos painotuskertoimet on rajoitettu olemaan 2:n käänteisarvon kerrannaisia. Tämä sallii kertomisen 5 suorittamisen yksinkertaisesti bittisiirtona ja/tai bittisiirto- ja lisäystekniikalla, jotka ovat hyvin tunnettuja. Valitsemalla K:n arvot tämän kriteerin mukaan, menetetään kuitenkin C:n arvojen laskemisessa tarkkuudessa. Esimerkiksi, jos kolmetoista K:n arvoa (valittu tämän kriteerin mu-10 kaan) käytetään 0-45 asteen alueessa (katso taulukko 1) on maksimivirheprosentti vielä 1,6 prosenttia ja tulee olemaan pienillä kulma-alueilla, joissa K:n arvot muuttuvat.

Taulukko I 15

Alue asteina K-kerroin 0 - 5,2 (84,8 - 90) 1/32 = ,031 5,2 - 9,0 (81 - 84,8) 2/32 = ,063 20 9,0 - 12,4 (77,6 - 81) 3/32 = ,094 12.4 - 16,0 (74 - 77;6) 4/32 = ,125 ' 16.0 - 19,4 (70,6 - 74) 5/32 = ,156 19.4 - 23,0 (67 - 70,6) 6/32 = ,188 23.0 - 26,4 (63/6 - 67) 7/32 = ,219 25 26/4 - 29/6 (60,4 - 63/ 6) 8/32 = ,250 29,6 - 33,0 (57 - 60,4) 9/32 = ,281 33.0 - 36,4 (53,6 - 57) 10/32 = ,313 36.4 - 39,4 (50,6 - 53,6) 11/32 = ,344 39.4 - 42,4 (47,6 - 50,6) 12/32 = ,375 30 42;4 " 45 (45 - 47/6) 13/32 = ,406

Koska I:n ja Q:n vektorisumman suuruus C on etumerki-tön skalaarisuure, suoritetaan laskeminen käyttämällä absoluuttisia tai etumerkittömiä komponenttivektorien I ja Q 35 arvoja. Tämä yksinkertaistaa kulmadetektointia, koska mahdollinen kulmien alue rajoitetaan 0-90 asteeseen huolimatta siitä neljänneksestä, jossa C-vektori sijaitsee.

6 75075

Kuviossa 2 signaalinäytteet, jotka vastaavat ortogo-naalisia I- ja Q-vektorikomponentteja, johdetaan vastaavasti liittimiin 30 ja 31, joista ne johdetaan piirielementteihin 32 ja 33. Elementit 32 ja 33 tuottavat johdettujen signaali-5 näytteiden absoluuttiarvot ja saattavat olla piirejä, jotka täydentävät selektiivisesti signaaleja, jotka ovat vastuussa sopivasta vastaavan näytteen merkkibitistä.

I:n ja Q:n absoluuttiarvot johdetaan vähentäjäpii-riin 37 väylien 34 ja 35 kautta. Erotuksen merkki on osoi-10 tus siitä, onko I:n suuruus suurempi vai pienempi kuin Q:n suuruus, esim., jos I on suurempi kuin Q, on merkkibitti looginen yksi ja, jos I on pienempi kuin Q, on merkkibitti looginen nolla. Merkkibitti (Sgn) johdetaan kytkimeen 38 kontrolloimaan siten kytkimen asentoa. Kytkimellä 38 on vastaa-15 vasti ensimmäinen ja toinen tuloportti tai liitin kytketty väyliin 34 ja 35. Sillä on myös ensimmäinen ja toinen läh-töportti yhdistetty vastaavasti väyliin 43 ja 44. Mikäli merkkibitti kytkimestä 37 on looginen ykkönen (se on I > Q), johtaa kytkin 38 Q-näytteet väylässä 35 väylään 43 ja I-näyt-20 teet väylästä 34 väylään 44. Merkkibitin ollessa looginen nolla (se on I < Q) johtaa kytkin 38 I-näytteet väylästä 34 väylään 43 ja Q-näytteet väylästä 35 väylään 44.

Väylä 43 kytketään kuten tuloportti toisessa kertoja-elementissä 40, joka voi olla siirto- tai lisäyspainotuspii-25 ri. K:n arvot tai kontrollisignaalit, jotka vastaavat K:n arvoja, johdetaan elementistä 39 toiseen kertojan 40 tuloon. Kertoja 40 tuottaa lähtöarvot, jotka vastaavat näytearvoja, jotka johdetaan sinne painotettuna Kiila.

Painotetut näytteet kertojasta 40 johdetaan toiseen 30 yhteenlaskupiirin 41 tuloporttiin ja näytteet väylässä 44 johdetaan toiseen yhteenlaskupiiriin 41 tuloporttiin. Yhteenlaskupiirin 41 lähtösummat vastaavat C:n suuruutta yhtälöiden (la) ja (Ib) mukaan.

Il 7 75075

Kulma-arvot θ' tuotetaan, kulmadetektorilla 36 , joka vastaanottaa lähdöt väylistä 34 ja 35. Kulmadetektori 36 voi sisältää log-taulukoita vasteena I- ja Q-näytteille näytteiden log I ja log Q tuottamiseksi, vähentäjän tuottamaan erotuk-5 set, jotka ovat yhtä suuria kuin log Q-log I ja vastalogarit-mitaulukon vasteena erotuksille log-erotuksien arc-tangent-tien, Θ, tuottamiseksi. Arvot θ'johdetaan elementtiin 39, joka tuottaa K kertoimet tai kontrollisignaalit, jotka vastaavat K kertoimia. Huomaa, jos kertoja 40 on todellinen 10 kertojapiiri, vaaditaan silloin kertoimet, jotka ovat yhtä suuria kuin K:n arvot. Toisaalta, jos elementti 40 on esimerkiksi siirto- ja yhteenlaskutyyppinen painotuspiiri, ovat silloin arvot, jotka tuotetaan elementillä 39 signaaleja, jotka ovat välttämättömiä kontrolloimaan tarpeellisia 15 bittisiirtoja haluttujen painotettujen näytearvojen tuottamiseksi .

Taulukosta I nähdään, että K:n arvot heijastetaan noin 45 astetta niin, että vain K:n arvot nollan ja 45 asteen välissä tarvitsee laskea ja panna muistiin element-20 tiin 39. Kulmadetektori 36 saattaa olla siksi suunniteltu kehittämään lähtöarvot 0:sta 45 asteeseen. Tämä on helpoimmin saavutettavissa johtamalla näytearvojen absoluuttiarvot väylissä 43 ja 44 tuloina elementtiin 36. Muistaen, että vektorit kytketään väyliin 43 ja 44, kun I > Q, tuottaa kulma-25 detektori 36 kulma-arvot O-, jotka ovat yhtä suuria kuin 0:sta 45 asteeseen, se on arctan (Q/l). Kun I < Q, tuottaa kulmadetektori 36 arctan (I/Q) -arvot, jotka voidaan osoittaa olevan yhtäsuuria kuin 90- O-'astetta, niin että kulma-arvot, jotka tuotetaan elementillä 36 kulmalle -θ', joka on yhtä suu-30 ri kuin 45:sta 90 asteeseen, ovat kulma-arvoja 45:stä 0 asteeseen.

Jos tosiasiassa kulmat θ· 0:sta 90 asteeseen tuotetaan detektorilla 36, voidaan kaikki näytearvot C tuottaa yhtälöllä (la) ja sopivilla K-kertoimilla. Tässä tapauksessa 35 voidaan vähentäjä 37 ja kytkin 38 jättää pois piiristöstä.

8 75075

Toisaalta, kulmadetektori 36, K-arvogeneraattori 39 ja kertoja 40 tulevat monimutkaisemmiksi.

Jos kuvion 2 piiri pannaan täytäntöön kuvion 1 tapaisella järjestelmällä, voidaan kulmadetektori 36 eliminoi-5 da ja kulma-arvot voidaan varmistaa kuvion 1 kulmadetekto- rissa 13 (väylän kautta, joka esitetään katkoviivoin 15). Huomaa, että sillä ehdolla, että kulmadetektori 13 tuottaa koko kulma-€*-alueen 0-360 astetta, sisältää K-arvogeneraattori dekooderin, jolla käännetään kulma-alue 0-360 as-10 tetta joko kulma-alueeksi 0:sta 45 asteeseen tai kulma-alueek si 0:sta 90 asteeseen.

Kuvio 3 on kuvion 2 piirin muunnos. Piirissä I ja Q ortogonaaliset vektorit johdetaan tuloportteihin 50 ja 51.

Nämä signaalit multipleksoidaan yhden absoluuttiarvopiirin 15 54 läpi lukkopiirien 52, 53, 55 ja 56 kautta käyttäen tek niikkaa, joka on tunnettu digitaalisignaalikäsittelyssä.

I:n ja Q:n absoluuttiarvot lukkopiireistä 55 ja 56 johdetaan vähentäjälle 58, joka kehittää merkkibittilähdön, joka osoittaa kumpi näytteistä I vai Q on suurempi. Merkkibitti 20 vähentäjältä 58 johdetaan kontrollisignaalina multiplekse-reille 57 ja 59. Sekä I- että Q-signaalit lukkopiireistä 55 ja 56 johdetaan tulosignaaleina sekä multiplekseriin 57 että 59. Riippuen merkkibittilähdöstä vähentäjästä 58 antaa multiplekseri 57 suuremman I- ja Q-näytteistä ja 25 multiplekseri 59 antaa pienemmän. (Multiplekserit 57 ja 59 suorittavat kytkimen 38 toiminnan kuviossa 2).

Lähtönäytteet multiplekseristä 57 väylässä 66 johdetaan siihen lisämultiplekserin 60 toiseen tuloon, joka vastaanottaa toisen tulon lukkopiiristä 62. Multiplekse-30 rin 60 lähtö johdetaan ensimmäisenä tulona yhteenlasku-piiriin 61.

Lähtönäytteet multiplekseristä 59 johdetaan bitti-siirtäjän 63 signaalituloon, jonka lähtö johdetaan toisena lähtönä yhteenlaskuriin 61. Bittisiirtorekisteri 35 63 (esim. Advanced Micro Devices Inc. AM25S10 bittisiir torekisteri) siirtää tulonäytteiden kaikki bitit oikealle

II

9 75075 N bitin paikkaa, arvon N ollessa kontrollisignaali, joka syötetään elementistä 64. N bitin paikkojen siirto oikealle ja-

N

kaa näytearvon 2 :llä, se on, jos näyte siirretään oikealle 3 bitin paikkaa, jaetaan näytearvo 8:11a. Binääriluvun ja-5 kamiseksi arvoilla, jotka ovat 2N kertoimien välillä, voidaan näyte siirtää peräkkäin bitittäin eri bittiasemien kautta panemalla muistiin peräkkäiset tulokset ja laskemalla ne sitten yhteen.

Kuvion 3 järjestelmässä, käytetään yksittäistä yhteen-10 laskuria (61) suorittamaan yhtälöiden (la) ja (Ib) yhteenlaskut, jotka vaaditaan siirtämisen ja yhteenpainotuksen suorittamiseen. Yhteenlaskurin 61 lähtö johdetaan lukkopiiriin 62, joka varastoi välitulokset, jotka tulokset johdetaan tulonäyt-teinä multiplekseriin 60.

15 Oletetaan, että siirto- ja yhteenlaskutoiminta läpikäy kolme kierrosta tulonäytejaksoa kohti. Näytejakson alussa, TQ, multiplekseri 60 kellon 0 B (kuvio 3b) kontrolloimana johtaa näytteen multiplekseriltä 57, esim. 1^, yhteenlaskuriin 61.

Saman jakson aikana ensimmäinen siirtokontrollisignaali, 20 joka vastaa N-kerrointa, jonka määrittää kulma θ', johdetaan bit- tisiirtorekisteriin 63 elementin 64 toimesta, joka on vastuussa kellotussignaalista 0 A. Tämä signaalinäyte esim. Qq multiplek- seristä 59, joka johdetaan siirtorekisteriin 63, siirretään N1 N1 bitin paikkaa jaen Qg:n 2 :llä. Jaettu Q^-näyte ja I^-näyte 25 lasketaan yhteen yhteenlaskurissa 61 arvon IQ + Qq/2N1 tuottamiseksi. Tämä arvo pannaan muistiin lukkopiiriin 62 ajan-hetkellä T^ kellon 0 A:n alkaessa nousta huippuunsa. Ajan-hetkellä T^ multiplekseri 60 erottaa I^-näytteen tulosta yhteenlaskuriin 61 ja johtaa arvon IQ + Qq/2N1. Ajanhetkellä 30 T.| kellon 0 A kontrolloimana johtaa elementti 64 toisen siir- tokontrollisignaalin siirtorekisteriin 63, joka siirtää sa- N2 man QQ-näytteen N2 bitin paikkaa. Arvo Qq/2 lasketaan arvon ΙΩ + Qn/2N1 kanssa yhteen yhteenlaskurissa 61 ja uusi summa Iq + Qq/2 + asetetaan muistiin lukkopiiriin 62 ajan- 35 hetkellä T^. Samanaikaisesti, ajanhetkellä T2, johdetaan koi- 10 75075 mas siirtokonttolliarvo siirtorekisteriin 63 ja näyte Qq ja näyte Qn siirretään N3 bittipaikkaa tuottaen arvon Qq/2 * Tämä arvo ja viimeisin summa, joka on asetettu muistiin lukkopiiriin 62, lasketaan yhteen laskurissa 61, 5 joka tuottaa C:n suuruuden yhtälön mukaan

Co = VV2"*+V2N2+V2“3 (2) = I0M1/2N1+1/2N2+1/2N3) Q0 (3) = VK20· .

10 Tämä viimeinen summa asetetaan sitten muistiin lisä-käsittelyä varten lukkopiiriin 65 seuraavan näytejakson alussa kellon B kontrolloimana. Hetkellä, jolloin painotus voidaan suorittaa yksinkertaisen bittisiirtokierroksen 15 avulla, kontrollisignaali, joka johdetaan bittisiirtorekis- terin 63 toisen ja kolmannen kierroksen aikana, järjestetään siten, että se estää biittisiirtorekisterin lähdöt niin, että arvo 0 lisätään summaan, joka on asetettu muistiin lukkopiirissä 62 näiden kierrosten aikana. Tämä systeemi 20 voi toimia enemmällä tai vähemmällä määrällä näytteitä riippuen halutusta tarkkuudesta tai kaistanleveys/ajoitus -rajoituksista, jnen. ja 3 kierrosta/näyte -nopeus on vain esimerkki .

Il

Claims (11)

11 Patenttivaatimukset 7 J O 7 5

1. Laite kahden komponenttivektorin vektorisumman arvojen suuruuden tuottamiseksi käsittäen: signaalien läh- 5 teen, joka vastaa kahta sanottua komponenttivektoria, kulma-arvojen lähteen, joka vastaa kulmaa sanotun vektorisumman ja sanotusta kahdesta komponenttivektorista toisen akselin välissä, tunnettu siitä, että se käsittää laitteen (39), joka tuottaa sanotuista kulma-arvoista 10 vakioarvot, K, jotka ovat suhteessa sanottuihin arvoihin; laitteen (40), joka painottaa sanotuista arvoista K signaalit, jotka johdetaan siihen; yhteenlaskupiirin (41), jonka ensimmäinen tuloportti on kytketty sanottuun paino-tuslaitteeseen (40), ja jolla toinen portti ja lähtöport-15 ti; ja laitteet (32, 33, 37, 38), joiden avulla kytketään toinen sanotun yhteenlaskupiirin toiseen tuloporttiin ja toinen sanotuista kahdesta komponenttivektorisignaalista sanottuun painotuslaitteeseen (40); jossa signaaliarvot C, jotka tuotetaan sanotun yhteenlaskupiirin (41) lähtö-20 portissa, edustavat sanottujen kahden vektorisignaalin (I,Q) vektorisumman arvojen suuruutta.

2. Laite, joka on tuotu esiin patenttivaatimuksessa 1, tunnettu siitä, että sanotut laitteet (32, 33, 37, 38) sanotun lähteen kytkemiseksi sanottuun yhteenlaskupii-25 riin ja sanottuun painotuslaitteeseen, sisältävät vähintään yhden absoluuttiarvopiirin (32, 33), joka laskee läpi vain sanottujen kahden komponenttivektorisignaalien (I,Q) suuruudet .

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen laite, tunnet-30 t u siitä, että sanotut laitteet kytkemistä varten (32, 33, 37, 38) sisältävät laitteen (37) pienemmän suuruuden omaavien vektorien A tai B määrittämiseksi signaali-vektoreista A ja B; sanotun laitteen painotusta varten (40) pienemmän suuruuden omaavien signaalivektorien A ja B 35 painottamiseksi tekijällä K signaalista, joka vastaa K:n arvoja; ja sanotun laitteen yhteenlaskemiseksi (41), joka 7 5 0 7 5 laskee yhteen painotetut signaalit niiden signaalien kanssa, jotka vastaavat signaalivektoreja A tai B, joilla on suurempi arvo, yhteenlaskupiirin lähdön ollessa olennaisesti yhtä suuri kuin vektorisumman arvo.

4. Laite, joka on tuotu esiin patenttivaatimuksessa 3, tunnettu siitä, että sanottu laite (37) , jonka avulla määritetään vektori, jolla on pienempi suuruus, sisältää sanotun laitteen, joka on kytketty sanottujen kahden komponenttivektorisignaalin sanottuun lähteeseen 10 kontrollisignaalin (SGN) tuottamiseksi, jolla on ensimmäi nen tila, kun toinen sanotun kahden komponenttivektorin signaaleista on suurempi kuin toinen sanotun kahden komponentti-vektorin signaaleista ja jolla on muutoin toinen tila; ja sanotun laitteen kytkemistä varten, joka sisältää kytkentä-15 laitteen (38), jonka avulla sanottu kontrollisignaali kyt ketään siten, että kahdesta komponenttivektorisignaalista arvoltaan suuremman absoluuttiarvot kytketään yhteenlasku-piirin toiseen tuloon ja kahdesta komponenttivektorisignaalista toisen absoluuttiarvot painotuslaitteeseen.

5. Laite, joka on tuotu esiin patenttivaatimuksissa 1 tai 3, tunnettu siitä, että sanottu painotuslaite käsittää siirto- ja yhteenlaskupiirin ja vakioarvot K ovat bittisiirtokontollisignaalien muodossa.

6. Laite, joka on tuotu esiin patenttivaatimuksessa 25 1,tunnettu siitä, että sanottu laite vakioarvojen (39), K tuottamiseksi on ROM-ohjelmoitu antamaan K:n arvot vasteena sanotuille kulma-arvoille (-θ') , jotka johdetaan siihen osoitekoodeina.

7. Laite, joka on tuotu esiin patenttivaatimuksessa 30. tai 6, tunnettu siitä, että sanottu laite vakioar vojen K (39) tuottamiseksi, tuottaa K:n kaltaiset arvot kulmien θ' edeltämäärättyjen alueiden perusteella.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laite, tunnettu siitä, että sanotut komponenttivektorit ovat 35 kaksi olennaisesti ortogonaalisia vektorisignaaleja I ja Q; sanotut laitteet kytkemistä varten (32, 33, 37, 38) käsittä- II 75075 vät laitteet kytkemistä varten (33, 38) I-vektorisignaalien kytkemiseksi sanotun yhteenlaskupiirin (41) toiseen porttiin ja laitteet (32, 38) Q-vektorisignaalien kytkemiseksi sanottuun painotuspiiriin (40); jossa arvot, jotka ovat 5 käytettävissä sanotussa lähtöportissa ovat yhtä suuria kuin summat I + KQ vähintäin kulma-arvojen alueen yli, ja summat I + KQ approksimoivat I:n ja Q:n vektorisumman suuruuden C.

9. Laite, joka on tuotu esiin patenttivaatimuk-10 sessa 8, tunnett u siitä, että sanottu laite I-signaalivektorien kytkemiseksi (32, 33, 37, 38) yhteen-laskupiiriin ja Q-signaalivektorien kytkemiseksi painotus-laitteeseen sisältää: laitteen (37) vasteena I- ja Q-sig-naaleille kontrollisignaalin tuottamiseksi, kun I-signaali-15 vektorin suuruus ylittää Q-signaalivektorin suuruuden; kytkentälaitteen (38), jossa on tuloportit I ja Q sig-naalivektorien johtamiseksi ja jolla on ensimmäinen lähtö-portti kytkettynä yhteenlaskupiirin toiseen tuloon ja toinen lähtöportti kytkettynä painotuslaitteen toiseen tu-20 loon, sanottu kytkentälaite kytkien I- ja Q-signaalivekto- rit sen ensimmäiseen ja toiseenlähtöporttiin vastaavasti vasteena sanotulle kontrollisignaalille ja kytkien I- ja Q-signaalivektorit muuten sen toiseen ja ensimmäiseen lähtö-porttiin.

10. Laite, joka on tuotu esiin patenttivaatimukses sa 9, tunnettu siitä, että sanotut laitteet (32, 33, 37, 38) I-signaalivektorien kytkemiseksi yhteenlas-kupiiriin (41) ja Q-signaalivektorien kytkemiseksi painotus-laitteeseen (40) sisältää lisäksi laitteet (32, 33), jotka 30 on kytketty I- ja Q-signaalivektorien johtamiseen tarkoitetun laitteen ja yhteenlaskupiirin väliin ja painotuslaitteen I- ja Q-signaalivektorien muuntamiseksi signaaleiksi, jotka vastaavat vain niiden suuruuksia.

11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laite, t u n-35 n e t t u siitä, että se on TV-vastaanottimessa, jossa on 14 75075 sellainen värikorjauskytkentä, joka suorittaa värikorja-uksen tehokkaasti kiertämällä värikkyysvektoria, jossa sanotut kaksi komponenttivektoria ovat vastaavasti ensimmäinen ja toinen olennaisesti ortogonaalinen värisekoitus-5 signaali. Il 15 7 5 0 7 5