FI74285B - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt anvaendbara 6- -(d-2-aminofenylacetamido)penicillanoylioximetyl -6'- -(hydroximetyl)penicillanat-1',1'-dioxid och 6- -/d-2-amino-2-(p- hydroxifenyl)acetamido/penicillanoyloximetyl-6'- -(hydroximetyl)penicilla- nat-1,1'-dioxid samt mellanprodukter som anvae - Google Patents

Description

74285

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 6-/*- (D-2-amino-fenyyliasetamido)penisillanoyylioksimetyyli-6'-fi-(hydroksimetyyli) penisillanaatti-1 1 ' -dioksidin ja 6-/7-/(p-2-amino- 2-(p-hydroksifenyyli)asetamido/penisillanoyylioksimetyyli-5 61-β-(hydroksimetyyli)penisillanaatti-11'-dioksidin val mistamiseksi sekä menetelmässä käytettävät välituotteet

Keksintö koskee menetelmää terapeuttisesti käyttökelpoisten 6 —/ί>— (D-2-aminofenyyliasetamido) penisilla-10 noyylioksimetyyli-6'-β-(hydroksimetyyli)penisillanaatti- 11 ,11 -dioksidin ja 6-/*-/15-2-amino-2- (p-hydroksifenyyli)-asetamido?penisillanoyylioksimetyyli-6'- /3-(hydroksimetyyli)-penisillanaatti-11'-dioksidin valmistamiseksi, joilla on kaava --"-

Il O \ 20

O

o o I

H0«2 CH1 \_CH2 <»

Ph ^“3

25 N '0/ C ---O

^ Il o ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttyjen suolojen valmista-30 miseksi, jossa kaavassa R on D-2-amino-2-fenyyliasetamido tai D-2-amino-2-(4-hydroksifenyyli)asetamido.

Keksintö koskee edelleen menetelmässä käytettävää välituotetta.

Yksi tunnetuimmista ja laajalti käytetystä luokasta 35 bakteerinvastaisia aineita ovat nk. f* -laktaamiantibiootit. Näille yhdisteille on tunnusomaista runko, joka käsittää 74285 2-atsetidinoni (^-laktaami)-renkaan liittyneenä tiatsolidii-ni-, dihydro-1,3-tiatsiini- tai muuhun senkaltaiseen rengas järjestelmään. Rungon sisältäessä tiatsolidiinirenkaan yhdisteitä nimitetään tavallisesti penisilliineiksi, kun 5 taas rungon sisältäessä dihydrotiatsiinirenkaan yhdisteitä nimitetään kefalosporiineiksi. Tyypillisiä esimerkkejä penisilliineistä, joita tavallisesti käytetään kliinisesti, ovat bentsyylipenisilliini (penisilliini G), fenoksimetyylipeni-silliini (penisilliini V), ampisilliini, amoksisilliini, 10 hetasilliini ja karbenisilliini; tyypillisiä esimerkkejä tavallisista kefalosporiineista ovat kefalotiini, kefalek-siini ja kefatsoliini.

Huolimatta p -laktaamiantibioottien laajasta käytöstä ja laajasta hyväksymisestä arvokkaina kemoterapeuttisina 15 aineina niillä on kuitenkin suurena haittana se, että tietyt jäsenet eivät ole aktiivisia eräitä mikro-organismeja vastaan. Ajatellaan, että useissa tapauksissa tietyn mikro-organismin vastustuskyky käytettyyn ^-laktaamiantibioottiin nähden johtuu siitä, että mikro-organismi tuottaa p’-lakta-20 maasia. fl·-laktamaasit ovat entsyymejä, jotka katkaisevat penisilliinien ja kefalosporiinien /^-laktaamirengaan tuotteiden muodostuessa, joilla ei ole bakteerinvastaista aktiviteettia. Tietyillä aineilla on kuitenkin kyky inhiboida P-laktamaaseja ja käytettäessä /?-laktamaasi-inhibiittoria 25 yhdessä penisilliinin tai kefalosporiinin kanssa voidaan parantaa tai tehostaa penisilliinin tai kefalosporiinin bakteerinvastaista tehokkuutta tiettyjä /3-laktamaasia tuottavia mikro-organismeja vastaan. Katsotaan, että bakteerinvas-tainen tehokkuus paranee silloin kun β-laktamaasi-inhibiit-30 torin ja y3-laktaamiantibiootin yhdistelmän tehokkuus on huomattavasti suurempi kuin yksittäisten komponenttien bak-teerinvastaisten aktiviteettien summa /3-laktamaasia tuottavaa mikro-organismia vastaan.

Keksintö koskee siten menetelmää kaavan I mukaisten yhdis-35 teiden valmistamiseksi. Yhdisteet ovat 6-p> - (hydroksimetyy-li)penisillaanihappo-1,1-dioksidin ja kliinisesti yleisesti 74285 käytettyjen penisilliinien bis-l,l-alkaanidioliestereitä. Esterit hydrolysoituvat helposti in vivo penisilliiniksi ja 6- fi-(hydroksimetyyli)penisillaanihappo-1,1-dioksidiksi, joka on erikoisen voimakas inhibiittori fi>-laktamaaseille 5 ja joka voimistaa penisilliinin tehokkuutta. Keksintö koskee edelleen välituotteita käytettäväksi yhdisteiden valmistamiseksi .

/5-laktaamiantibioottien ja β-laktamaasi-inhibiit-toreiden bis-estereitä on aikaisemminkin kuvattu alan kir-10 jallisuudessa, erikoisesti β-laktaamiantibioottien ja penisillaanihappo-1 ,1-dioksidin bis-1,1-alkaanidioliestereitä on kuvattu GB-hakemusjulkaisussa 2 044 255 ja US-patentti-julkaisussa 4 244 951. Kaavan I mukaisilla yhdisteillä on kuitenkin laajempi aktiivisuusspektri kuin tunnetuilla yh-15 disteillä, esimerkiksi suurempi aktiivisuus Pseudomonas aeruginosa' n ja Enterobacter cloacae'n j\-laktamaasia tuottavia kantoja vastaan, joita organismeja vastaan tunnetuilla yhdisteillä on pieni tai ei mitään aktiivisuutta.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistuksessa arvok-20 kaita keksinnön mukaisia välituotteita ovat yhdisteet, joilla on kaava 25 v Γη ^ch3 Λ-N-Wc O ! V.

° Nv 30 ^0

o o I

HOCH. \ / CH ' . 2 S ,CH3 pH ''“S j 35 O ^ ///<zn ‘ 0

O

(2) 4 74285 jossa R" on D-muoto yhdisteestä Ϊ-/ V CHCONH- \=/ l 5 jossa Y on vety tai hydroksi ja Z on atsido tai bentsyyli-oksikarbonyyliamino.

Erityisen edullinen on yhdiste, jossa R" on D-2-atsido-2-fenyyliasetamido.

10 Kaavan I ja 2 mukaiset yhdisteet ovat 6-fi- (hydroks ime tyy li) penisillaanihappo-1,1-dioksidin johdannaisia, jolla yhdisteellä on kaava 15 H0£H2 CU, J=-N -^

CT ''COOH

(6) 20 Kaavan (6) substituentin katkoviivalla osoitettu liitäntä bisykliseen runkoon merkitsee sitä, että substituentti on bisyklisen rungon tason alapuolella. Sellaisen substituentin sanotaan olevan ot-konf iguraatiossa. Vastaavasti substituentin levenevällä viivalla osoitettu liitäntä bisykliseen 25 runkoon merkitsee, että substituentti on kiinnittynyt rungon tason yläpuolelle. Tämä konfiguraatio on /3-konfiguraatio.

Käyttäen tätä järjestelmää kaavojen I ja 2 mukaisia yhdisteitä nimitetään 1-(penisillanoyylioksi)-alkyyli-6'-β> - (hydroksimetyyli) penisillanaatti-1', 1' -dioksidin (7) 30 6- p-substituoiduiksi johdannaisiksi, joissa alkyyliryhmän 1-asema ja ensimmäisen rengasjärjestelmän 1-asema on yksiselitteinen nimistöjärjestelmässä, mutta joissa perus- ja ei-perussijainteja käytetään erottamaan kaksi rengasjärjes-telmää, nimittäin: 35 74285 R'" e CH.

,\_3 6 ''"/H \CH3

>- N-W

0 c \

II

0 \ 5 HOCH /° ‘ I 1 ' * CH CHR' 6 » _f" S \ 3 fn r ν€Η3

10 N 'Ό C-O

If (7) 0

Keksinnön mukaiselle menetelmälle kaavan I ja 2 mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi on tunnusomaista, että 15 yhdiste, jolla on kaava 0. ,0 H0CHo \ / fr h N:h,

20 J

0 ^ N 4/C-0-CH--X

Il 4 o jossa X on poistuva ryhmä, kuten kloori, bromi, jodi, (C3~C4)-alkyylisulfonyylioksi, bentseenisulfonyylioksi tai 25 tolueenisulfonyylioksi, annetaan reagoida karboksylaatti-suolan kanssa, jolla on kaava R>_ 30 \'/H ^CH3 UH)

0 ^ Ϋ COOM

jossa R" on D-muoto yhdisteestä 35 Y--(f 'S—CHCONH- W i z 6 74285 jossa Y on vety tai hydroksi ja Z on atsido tai bentsyyli-oksikarbonyyliamino ja M on tavanomainen karboksylaattisuo-lan muodostava kationi ja välituoteyhdiste hydrogenolysoi-daan; ja haluttaessa muutetaan kaavan I mukainen yhdiste 5 farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolakseen.

Erilaisia kationeja M voidaan käyttää karboksylaatti-suolan muodostamiseksi kaavan (III) mukaisessa yhdisteessä; tavallisesti käytettävät suolat ovat: maa-alkalimetallisuo-lat, kuten kalsium- ja bariumsuolat, tertiääristen amiinien 10 suolat, kuten trimetyyliamiini-, trietyyliamiini-, tributyy-liamiini-, di-isopropyylietyyliamiini-, N-metyylimorfoliini-, N-metyylipiperidiini-, N-metyylipyrrolidiini-, Ν,Ν'-dime-tyylipiperatsiini- ja 1,2,3,4-tetrahydrokinoliini-suolat, ja kvaternääriset ammoniumsuolat, kuten tetrabutyyliammonium-15 suolat. Kvaternääriset ammoniumsuolat ovat edullisia suoloja, koska reaktio kaavojen II ja III mukaisten yhdisteiden välillä on poikkeuksellisen nopea ja β -laktaamien hajoaminen pysyy tällöin mahdollisimman pienenä.

Reaktio suoritetaan tavallisesti saattamalla reagens-20 sit yhteen polaarisessa orgaanisessa liuottimessa lämpötilassa alueella noin 0 - 80°C, edullisesti 0 - 35°C. Kaavojen II ja III mukaiset yhdisteet saatetaan tavallisesti yhteen olennaisesti ekvimolaarisissa määrissä, mutta voidaan käyttää ylimäärää jompaa kumpaa reagenssia, esim. aina 10-ker-25 täiseen ylimäärään saakka. Erilaisia liuottimia voidaan käyttää, mutta tavallisesti on edullista käyttää suhteellisen polaarista liuotinta, koska se nopeuttaa reaktiota. Alhaalla kiehuva liuotin, joka on helposti poistettavissa haihduttamalla tyhjössä, on myös edullinen. Tyypillisiä 30 liuottimia, joita voidaan käyttää, ovat asetoni, N,N-dime-tyyliformamidi, Ν,Ν-dimetyyliasetamidi ja N-metyylipyrroli-doni. Reaktioaika vaihtelee riippuen useista tekijöistä, mutta tavallisesti käytetään noin 25°C:ssa reaktioaikoja muutamista minuuteista useihin tunteihin, esim. 12-24 tuntia, 35 riippuen erikoisesti symbolien M ja X arvoista. Kun M on kvaternäärinen ammonium (esim. tetrabutyyliammonium) ja 74285 X on jodi, on edullista yleensä käyttää lyhyitä reaktioai-koja (esim. 3-30 minuuttia). Reaktioita voidaan seurata si-likageeli-ohutkerros-kromatografiällä, josta myöhemmin esitetään esimerkki. Kun X on kloori tai bromi, on toisinaan 5 edullista lisätä aina yhteen molaariseen ekvivalenttiin saakka alkalimetallijodidia, joka nopeuttaa reaktiota.

Edellä esitetystä on selvää, että kun haluttu baktee-rinvastainen yhdiste 1 sisältää aminorvhmän, käytetään suojattua tai prekursorin muodossa olevaa aminoryhmää,. Nämä 10 ovat sopivasti sellaisia ryhmiä kuin atsidoryhmä tai bent-syylioksikarbonyyliamino (karbobentsoksiamino), jotka helposti hydrogenolysoituvat aminoryhmäksi vastaavasti. Nämä hydrogenolyysit suoritetaan tunnettujen menetelmien mukaan, kuten hydraamalla sopivan katalyytin, kuten palladiumin, pla-15 tinan tai rodiumin kanssa, joka mahdollisesti on kantajalla kuten hiilellä, kalsiumkarbonaatilla tai aluminiumoksidilla, inertissä liuottimessa, siten että hajoaminen on mahdollisimman pientä. Siten olosuhteet ovat edullisesti lähellä neutraalia ympäristön lämpötilaa tai alempana ja sopivasti 20 alhaisesta kohtuulliseen paineeseen (esim. 1-7 ilmakehää). Korkeita paineita esim. aina 70 ilmakehään saakka voidaan käyttää, mutta niistä ei ole mitään etua. "Inertillä liuottimena" tarkoitetaan liuotinta, joka liuottaa lähtöaineen mutta ei merkittävästi reagoi lähtöaineiden, tuotteiden tai 25 reagenssien (tässä tapauksessa vety ja katalyytti) kanssa. Edullisia liuottimia hydrogenolyysia varten ovat myös sellaiset, jotka ovat haihtuvia ja joihin myös tuote liukenee, jolloin tuote voidaan ottaa talteen pelkästään haihduttamalla tyhjössä (tai tarvittaessa pakastekuivaamalla) suodos 30 katalyytin talteenottamisen jälkeen. Edullinen katalyytti esillä olevaa hydrogenolyysiä varten on hiilellä oleva palladium. Optimiolosuhteet (esim. aika, katalyytin pitoisuus, katalyytin panos) kunkin yhdisteen hydrogenolyysiä varten on helposti määrättävissä ohutkerroskromatografiän avulla 35 käyttäen erikoisesimerkeissä kuvattuja menetelmiä.

74285

Kaavan III mukaiset lähtöaineet ovat hyvin tunnettuja penisilliinialalla joko vapaina happoina tai erilaisina metallisuoloina. Edulliset suolat, so. kaavan III mukaisten yhdisteiden kvaternääriset ammoniumsuolat valmistetaan hel-5 posti antamalla vastaavan kvaternäärisen ammoniumhydroksi-din molaarisen ekvivalentin reagoida yhdisteen III vapaan hapon kanssa 2-faasisessa, vesi-orgaanispitoisessa järjestelmässä. Kvaternäärinen suola eristetään haihduttamalla orgaaninen kerros; sen vuoksi alhaalla kiehuva liuotin kulo ten metyleenikloridi on edullinen.

Kaavan II mukaiset lähtöyhdisteet valmistetaan 6,6-dibromipenisillaanihaposta suoritusesimerkeissä kuvattujen menetelmien mukaan.

Yhdisteiden, joissa on vapaa aminoryhmä, farmaseutti-15 sesti hyväksyttävät happoadditiosuolat valmistetaan sinänsä tunnetulla tavalla. Esim. hapon ekvivalentti yhdistetään amiinin kanssa orgaanisessa tai vesipitoisessa liuottimes-sa. Suola eristetään väkevöimällä ja/tai lisäämällä ei-liuo-tinta. Haluttaessa suola voidaan suoraan eristää reaktioseok-20 sesta eristämällä vapaata amiinia. Farmaseuttisesti hyväksyttävät happoadditiosuolat käsittävät esimerkiksi kloorivety-hapon, rikkihapon, typpihapon, fosforihapon, sitruunahapon, maleiinihapon, meripihkahapon, p-tolueenisulfönihapon ja metaanisulfonihapon.

25 Kaavan I mukaisia bis-esteriyhdisteitä käytetään systeemisinä bakteerivastaisina aineina, joilla on poikkeuksellisen laaja spektri. Näitä yhdisteitä käytetään kliinisesti hoidettaessa nisäkkäissä infektioita, joita on aiheuttanut mikä tahansa tälle laajalle spektrille herkkä baktee-30 ri. Näiden yhdisteiden systeeminen käyttö on tuloksena niiden in vivo hydrolyysistä penisilliiniantibiootin ja voimakkaan /.^-laktamaasi-inhibiittorin, nimittäin 6- /3- (hydroksi-metyyli)penisillaanihappo-1,1-dioksidin (kaava 6) seoksen muodostuessa.

35 Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan sisällyttää farmaseuttisiin koostumuksiin, jotka ovat sopivia bakteeri- i 74285 infektion hoitamiseksi nisäkkäissä. Yhdisteitä voidaan annostella joko paranteraalisesti tai suun kautta, mutta ne ovat erikoisen edullisia annosteltuna suun kautta.

Yhdisteet absorboituvat hyvin ja hydrolysoituvat 5 in vivo penisilliiniantibiootiksi ja fb-laktamaasi-inhi-biittoriksi, joka tällöin voimakkaasti tehostaa penisilliinin laajaspektristä aktiivisuutta patogeenisiä organismeja vastaan.

Bis-esteriyhdisteiden kliininen käyttökelpoisuus 10 tiettyjä patogeenisiä bakteereja vastaan ilmenee yhdisteen 6 aktiivisuuden mittauksista in vitro bakteereista johdettuja ^-laktamaaseja vastaan samoin kuin penisilliinin ja /3-laktamaasi-inhibiittoriyhdisteen 6 yhdistelmän 1:1 pienimmän estoväkevyyden mittauksista. Seuraavassa esitetään sel-15 laisten tutkimusten yksityiskohtainen kuvaus ja tyypilliset tulokset.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä arvostellaan siten yhdisteen kyvyllä in vitro estää β-laktamaasientsyymien aiheuttama /^-laktaamiantibioottien hydrolyysi. Ampisilliinin 20 ja penisilliinin G hydrolyysi määrätään mikrojodometrisella menetelmällä, jonka on kuvannut Novick /Biochem, J. 83 (1962) 23.67 · Olosuhteet tätä koetta varten ovat 0,5M kaliumfosfaatti, pH 6,5 ja 37°C. Reaktiot saatiin aikaan lisäämällä soluva-paata /-'-laktamaasia, lukuunottamatta esiviljelykokeissa, 25 joissa inhibiittoria ja entsyymiä viljeltiin yhdessä koe-seoksessa 10 minuuttia ennenkuin reaktio saatettiin alkuun lisäämällä substraattia. Käytettäessä organismien Staphylococcus aureus, Escherichia coli, Klebsiella pneumoniae ja Pseudomonas aeruginosa soluvapaita uutteita substraatti oli 30 ampisilliini väkevyytenä 33 mikro M (13 mikrog/ml). /3-lak-tamaasivalmisteiden tyypilliset spesifiset aktiivisuudet olivat vastaavasti 6,019, 88,970, 260 ja 76 mikromoolia/tun-ti yhtä mg kohti proteiinia. Penisilliiniä G (33 mikromoo-lia) käytettiin substraattina Enterobacter cloacae /^-lak-35 tamaasin kanssa, joka osoitti tyypillistä spesifistä aktiivisuutta 10,080 mikromoolia/tunti yhtä mg kohti proteiinia.

10 74285

Soluvapaat uutteet valmistettiin äänikäsittelemällä (käyttäen kolmea 30 sekunnin purkausta 4°C:ssa lukuunottamatta S. aureus'ta, joka hajotettiin Frech-puristimella) viljelmiä, jotka oli kasvatettu aivo-sydän-infuusiossa 5 pyörivässä täryviljelylaitteessa. S. aureus-, P. aeruginosa-ja E. cloacae-kantoja varten /^-laktamaasin de novo synteesi aikaansaatin viljelemällä logaritmifaasiviljelmää kun läsnä oli melkein tappava väkevyys penisilliiniä G määrässä 100, 1000 ja 300 mikrog/ml vastaavasti 2,5 tunnin ajan.

10 Yhdisteen 6 ja natriumpenisillaanihappo-1,1-dioksi- din -laktamaasia estävät aktiivisuudet on esitetty yhteenvetona taulukossa I. Erikoisesti on huomattava yhdisteen A aktiivisuus -laktamaasia tuottavia Pseudomonas aeruginosa- ja Enterobacter cloacae-kantoja vastaan, joita vas-15 taan tunnetulla -laktamaasi-inhibiittorilla, penisillaa- happo-1,1-dioksidilla on parhaimmillaankin pieni aktiivisuus.

11 74285

Taulukko I

Yhdisteiden aktiivisuus soluvapaiden ^-lakta-maasien inhibiittoreina_ A. 6-^-(hydroksimetyyli)penisillaanihappo-l,l-^ dioksidi (kalsiumsuola).

B. Penisillaanihappo-1,1-dioksidi (natriumsuola) /3 -laktamaasien Antibiootti Inhibiittori Esto-% 0 -lak- lähde_ (väkevyys) A/B (väkevyys) taarnin hydrolyysi

Staphylococcus aureus 0IA400 Ampisillii- ni (33 ,uM) A 66 ,uM 98,3 ' 16,5 78,8 1.0 39,3 B 66 100 16.5 95 15 1,0 0

Escherichia Ampisillii- coli 51A129 ni (33 ,uM) A 66 100 ' 16,5 100 1.0 95,7 0,67_____92L1_ 20 υ B 66 100 16.5 100 1.0 97,0

Klebsiella Ampisillii- pneumoniae ni (33 ,uM) A 66 100 25 53A129 ' 16,5 100 1.0 81,2 B 66 100 16.5 100

Pseudomonas Penisillii- G

aeruginosa ni (33 ,uM) A 66 ,uM 98,8 52A104 ' 16,5' 93,4 ___1*0_____ 21*7_ _ B 66 0

Ampisillii- ni (33 ,uM) B 66 27,5 35 ' 16,5 5,0 12 742 8 5 (Taulukko I - jatkoa) β -laktamaasien Antibiootti Inhibiittori Esto-% β -lak- lähde_ (väkevyys) A/B (väkevyys) taamin hydrolyysi

Enterobacter Penisillii- 5 cloacae 67B009 ni G A 66 77,0 (33 ,uM) 16,5 52,0 ' 1,0 11,4 B 66 0 16,5 0 1,0 0 10 66a 26 ^ Esiviljely (katso selostusta) 74285

Yhdisteiden in vitro aktiivisuus osoitetaan mittaamalla yhdisteen 6 pienimmät estoväkevyydet (MIC) mcg/ml yhdessä penisilliinin kanssa eri mikro-organismeja vastaan. Tällöin käytetään menetelmää, jota on suositellut the Inter-5 national Collaborative Study on Antiobiotic Sensitivity Testing /Ericcson and Sherris, Acta. Pathologia et Micro-biologia Scandinav, Supp. 217, Sections A and B: 64-68 (1971).,7, ja siinä käytetään aivo-sydän-infuusio- (BHI) -aga-ria ja ymppikertauslaitetta. Putket, joita on viljelty yli 10 yön, laimennetaan 100-kertaisesti käytettäväksi standardi-ymppinä (20000-10000 solua suunnilleen 0,002 ml:ssa pannaan agarpinnalle; 20 ml BHI-agaria/malja). Kaksikymmentä 2-ker-taista laimennusta koeyhdistettä käytetään koelääkkeen al-kuväkevyyden ollessa 200 mcg/ml. Yksittäiset pesäkkeet jäte-15 tään huomioonottamatta luettaessa putkia 18 tunnin kuluttua 37°C:ssa. Koeorganismin herkkyydeksi (MCI) hyväksytään pienin väkevyys yhdistettä, mikä voi aikaansaada kasvun täydellisen eston arvosteltuna paljain silmin. Tapa, jolla mainitut kaavan B mukaiset yhdisteet lisäävät /3-laktaami-20 antibiootin tehokkuutta, voidaan osoittaa vertaamalla kokeisiin, joissa mitataan yksistään tunnetun antibiootin ja yksistään kaavan 6 mukaiset yhdisteen MIC. Näitä MIC-arvoja vertaillaan sitten niihin MIC-arvoihin, jotka saadaan annetun antibiootin ja kaavan 6 mukaisen yhdisteen yhdistelmäl-25 lä. Kun yhdistelmän bakteerinvastainen voimakkuus on huomattavasti suurempi kuin mitä voitaisiin odottaa yksityisten yhdisteiden voimakkuuksien perusteella katsotaan, että kysymyksessä on aktiivisuuden voimistuminen. Yhdistelmän MIC-arvot mitataan käyttäen menetelmää, joka on kuvattu jul-30 kaisussa Barry ja Sabath: "Manual of Clinical Microbiology", julkaisija Lenette, Spaulding and Truant, 2. painos, 1974, American Society for Microbiology.

Kokeiden tulokset osoittaen, että kaavan 6 mukainen yhdiste tehostaa ampisilliinin tehokkuutta, on esitetty tau-35 lukossa II. Mukana on vertailua varten tunnetun ^-laktamaa-si-inhibiittorin, penisillaanihappo-1,1-dioksidin arvot. Todetaan yhdisteen 6 parantunut spektri ja voimakkuus (synergia tai korostunut synergia).

14 74285

Taulukko II

Ampisilliinin ja '^-laktamaasi-inhibiittorien 1:1 seoksien MIC-arvot____ C. 6-β-(hydroksimetyyli)penisillaanihappo-1,1-diok- 5 sidit (natriumsuola) D. Penisillaanihappo-1,1-dioksidi (natriumsuola) E. Ampisilliini MTr-ar^nt Vaikutus3 MIC-arvot Vaikutus3

Mikro-organismi D 1:1D:E D C 1:1C: E C

Staphylococcus

aureus 01A005 100 <0 ,2 NT >200 0, 39 AT

10 - —

Staphylococcus

aureus 01A400 200 3 ,12 PS >200 3,12 PS

Escherichia

coli 51A266 25 3,12 N 50 3,12 N

Citrobacter

diversus 70C031 200 12,5 PS 200 25 PS

15

Escherichia

coli-R 51A129 200 100 A 50 12,5 S

Pseudomonas aeruginosa 52A104 >200 >100 NT >200 100 s

Klebsiella 2q pneumoniae 53A079 50 12,5 S 50 6,25 ps

Proteus morgani

57G001 200 12,5 PS >200 1,56 PS

Serratia

marcescens 63A095 200 6,25 PS 200 6,25 PS

Enterobacter

25 cloacae 67B009 100 25 S 100 12,,5 PS

^a^PS = Voimistunut synergia S = Synergia 30 A = Additiivinen vaikutus N = Ei vaikutusta AT = Antagonismi NT = Ei koetta 35 15 74285 Käytettäessä kaavan I mukaista yhdistettä nisäkkäissä, erikoisesti ihmisessä yhdistettä voidaan annostella yksinään tai se voidaan sekoittaa muiden antibioottien ja/tai farmaseuttisesti hyväksyttävien kantajien tai laimennusainei-5 den kanssa. Mainitut kantajat tai laimennusaineet valitaan aiotun annostelutavan perusteella. Esimerkiksi harkittaessa edullista käyttöä suun kautta yhdistettä voidaan käyttää tabletteina, kapseleina, pastilleina, lääkenappeina, jauheina, siirappeina, eliksiireinä, vesiliuoksina ja suspensioi-10 na ja senkaltaisina. Aktiivisen aineosan määrän suhde kantajaan riippuu luonnollisesti aktiivisen aineosan kemiallisesta luonteesta, liukoisuudesta ja stabiliteetista samoinkuin annettavasta annoksesta. Koskien tabletteja suun kautta käytettäväksi tavanomaiset kantajat ovat laktoosi, natriumsit-15 raatti ja fosforihapon suolat. Erilaisia hajoittavia aineita kuten tärkkelystä ja liukkaaksi tekeviä aineita kuten magnesiumstearaattia, natriumlauryylisulfaattia ja talkkia käytetään tavallisesti tableteissa. Annosteltaessa suun kautta kapseleina käyttökelpoiset laimennusaineet ovat lak-20 toosi ja suurimolekyylipainoiset polyetyleeniglykolit, esim. polyetyleeniglykolit, joiden molekyylipaino on 2000-4000. Käytettäessä suun kautta vesisuspensioita yhdistetään aktiivinen aineosa emulgointi- ja suspendointiaineiden kanssa. Haluttaessa voidaan lisätä makeuttamis- ja/tai hajusteai-25 neita.

Kuten edellä on esitetty ovat kaavat I mukaiset bak-teerinvastaiset yhdisteet käyttökelpoisia ihmiselle ja käytettävät päivittäiset annokset eivät merkittävästi eroa muista kliinisesti käytettävistä penisilliiniantibiooteis-30 ta. Tarkoituksenmukainen annon vaihtelee potilaan iän, painon ja reaktiokyvyn samoinkuin potilaan oireiden luonteen ja vakavuuden mukaan. Kaavan I mukaisia yhdisteitä annetaan normaalisesti suun kautta ja parenteraalisesti annoksina alueella noin 5-100 mg yhtä kg kohti ruumiinpainoa 35 päivässä tavallisesti jaettuina annoksina. Eräissä tapauk-sissä voi olla tarpeellista käyttää annoksia mainitun alueen ulkopuolella.

74285 16

Keksintöä valaistaan seuraavien esimerkkien avulla.

Esimerkki 1

Kloorimetyyli-6,6-dibromipenisillanaatti 6,6-dibromipenisillaanihappo Zjpiayton, J. Chem. Soc.

5 C, (1969) 2123; 25 g7 yhdistetään 100 ml: aan metyleeniklori-dia ja 25 ml:aan vettä ja pH säädetään arvoon 8,0 40 % tet-rabutyyliammoniumhydroksidilla 16 minuutin ajan. Metyleeni-kloridikerros erotetaan ja vesipitoinen kerros uutetaan kolme kertaa 3,5 ml:n annoksilla tuoretta metyleenikloridia.

10 Metyleenikloridikerrokset yhdistetään, kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla, suodatetaan ja haihdutetaan tyhjössä, jolloin saadaan 6,6-dibromipenisillanaattia (39,0 g) viskoosisena öljynä. Suola yhdistetään 125 ml:n kanssa kloori jodimetaania ja seosta sekoitetaan 16 tuntia, väkevöidään 15 kuiviin tyhjössä ja jäännös kromatrografoidaan käyttäen 1 g silikageeliä ja 19:1 tolueeni/etyyliasetaattia eluanttina ja käyttäen tlc:tä /Rf 0,75 (1:1 heksaani/etyyliasetaattiO·

Saadut puhtaat fraktiot yhdistetään, haihdutetaan kuiviin ja jäännös kiteytetään uudelleen eetteri-petrolieetteristä, 20 jolloin saadaan otsikoitu tuote kahtena saantona (14,1 g ja 1,2 g); pnmr/CDCl^/delta (ppm) 1,6 (s, 3H) , 1,75 (s, 3H) , 4,62 (s, 1H), 5,8 (dd, 2H), 5,82 (s, 1H); sp. 105-106°C.

Esimerkki 2

Kloorimetyyli-6-o< -bromi-6-/3 - (hydroksimetyyli)peni-25 sillanaatti ja kloorimetyyli-6- β-bromi- -(hydroksimetyyli)-penisillanaatti

Edellisen esimerkin otsikoitu yhdiste (14,1 g) yhdistetään 175 ml:aan kuivaa tetrahydrofuraania ja jäähdytetään -78°C:seen. Tert.-butyylimagnesiumkloridia (12,8 ml 2,7 M 30 tetrahydrofuraanissa) lisätään pisaroittain 10 minuutin ajan, samalla pitäen lämpötilaa alle -65°C:ssa. Reaktioseosta sekoitetaan vielä 30 minuuttia -78°C:ssa. Kuivaa paraformalde-hydiä (45 g), joka on kuumennettu 150°C:seen typpiatmos-fäärissä käyttäen öljyhaudetta, syötetään formaldehydinä 35 reaktioseokseen 4 tunnin ajan käyttäen hidasta typpivirtaa. Kylmään reaktioseokseen lisätään etikkahappoa (5 ml) ja seos lämmitetään huoneen lämpöön, väkevöidään tyhjössä, I, 74285 otetaan etyyliasetaattiin ja pestään perättäisestä 200 ml:lla IN kloorivetyhappoa, 2 x 100 ml:lla vettä ja 100 ml :11a kyllästettyä suolaliuosta, kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla ja väkevöidään öljyksi, öljy kromatogra-5 foidaan käyttäen 600 g silikageeliä ja 9:1 tolueeni/etyyli-asetaattia ja sitten 4:1 tolueeni/etyyliasetaattia eluant-tina ja käyttäen tlc:tä. Otsikoidut tuotteet saadaan öljynä 0 -hydroksimetyylin ja o< -hydroksimetyylin suhteessa noin 1:5 /_5,2 g; Rf 0,12, 0,18 (4:1 tolueeni:etyyliase- 10 taatti); pnmr/CDCl^/delta(ppm) 1,58 (s, 3H), 1,7 (s, 3H), 2,4-2,85 (m, 1H), 4,13 (leveä s, 2H), 4,54 (s, 1H) , 5,52 (s, 1H) , 5,75 (dd, 2H)7.

Esimerkki 3

Kloorimetyyli-6- d-(hydroksimetyyli)penisillanaatti 15 Edelliseen esimerkin otsikoitujen yhdisteiden seos (4,5 g, 12,5 mmoolia) yhdistetään bentseenin (75 ml) ja tributyylitinahydridin (3,48 ml, 13,1 mmoolia) kanssa ja kuumennetaan paluujäähdyttäen. Tlc:n avulla osoitettu reaktio saatetaan loppuun kahdessa tunnissa. Reaktioseos jäähdy-20 tetään ja väkevöidään tyhjössä viskoosiseksi öljyksi, joka antaa kumimaisen aineen trituroitaessa heksaanilla. Kumimai-nen aine kromatografoidaan käyttäen 200 g silikageeliä ja eluoidaan 1:1 tolueeni/etyyliasetaatilla ja otetaan talteen 25 ml:n fraktioina. Puhtaan tuotteen fraktiot 19-32 yhdiste-25 tään ja haihdutetaan, jolloin saadaan otsikoitu tuote vis-koosisena öljynä /T, 8 g; ir (nujoli) 1775 cm~S pnmr/CDCl^/ delta(ppm) 1,56 (s, 3H), 1,68 (s, 3H), 3,18-2,42 (m, 1H), 3,78-4,12 (m, 3H) , 4,4 (s, 1H), 5,42 (d, 1H) , 5,74 (dd, 2H) ; Rf 0,34 (1:1 tolueeni:etyyliar.etaatti)7.

30 Esimerkki 4

Kloorimetyyli-6-fi -(hydroksimetyyli)penisillanaatti- 1,1-dioksidi

Edellisen esimerkin otsikoitu yhdiste (2,8 g) yhdistetään etyyliasetaatin (50 ml) kanssa ja jäähdytetään lämpö-35 tilaan 0°C. m-klooriperbentsoehappoa lisätään (2,24 g). 15 minuutin kuluttua reaktioseos tarkastetaan tie :n avulla ja 18 74285 osoitetaan täydellinen muuttuminen 1-oksidiksi ARf 0,09 (1:1 tolueeni/etyyliasetaattil7. Lisätään vielä m-kloori-perbentsoehappoa (2,24 g) ja seosta sekoitetaan 16 tuntia huoneen lämmössä, jonka aikana tlcsllä osoitetaan täydelli-5 nen muuttuminen dioksidiksi. Reaktioseokseen lisätään vettä (50 ml) ja peroksidiylimäärät hävitetään natriumbisul-fiitilla. pH säädetään arvoon 7 ja orgaaniset kerrokset erotetaan, pestään peräkkäin 25 ml:n annoksilla kyllästettyä natriumbikarbonaattia, vettä ja suolaliuosta, kuivataan 10 vedettömällä natriumsulfaatilla, suodatetaan ja väkevöidään, jolloin saadaan otsikoitu tuote kumimaisena aineena /2,6 g; ir (nujoli) 1780 cm ^ pnmr/CDCl^/delta(ppm) 1,48 (s, 3H), 1,62 (s, 3H, 2,8-3,15 (leveä s, 1H), 4,08-4,5 (m, 1H), 4.5 (s, 1H) , 4,68-4,83 (m, 1H), 5,8 (dd, 2Hj7.

15 Esimerkki 5

Jodimetyyli-6-β -(hydroksimetyyli)penisillanaatti- 1.1- dioksidi

Edellisen esimerkin otsikoitu yhdiste (2,4 g) yhdistetään 30 ml:n kanssa asetonia ja natriumjodidia (5,77 g) 20 ja seosta sekoitetaan 16 tuntia. Reaktioseos väkevöidään tyhjössä öljymäisiksi kiinteiksi aineiksi, jotka jaetaan 75 ml:n etyyliasetaattia ja 50 ml:n vettä kesken. Etyyliasetaatti erotetaan, pestään perättäisesti kahdesti 25 ml:n annoksella vettä ja yhdellä 25 ml:n annoksella suolaliuosta, 25 kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla, suodatetaan ja väkevöidään tyhjössä. Jäännös kromatografoidaan käyttäen 200 g silikageeliä, ja eluoidaan etyyliasetaatti/metyleeni-kloridilla 7:3 ja otetaan talteen 20 ml:n fraktioina. Puhdas tuote, joka sisältää fraktiot 14-25, yhdistetään ja 30 haihdutetaan, jolloin saadaan otsikoitu tuote tahmeana vaahtona. /2,4 g; ir (nujoli) 1780 cm Rf 0,64 (7:3 etyyliasetaatti :metyleenikloridi) ; pnmr/CDCl^/delta(ppm) 1,48 (s, 3H), 1.6 (s, 3H), 2,8-3,15 (leveä s, 1H), 4,2 (leveä s, 2H), 4.1- 4,42 (m, 1H), 4,68-4,8 (m, 1H), 5,94 (dd, 2H )J.

35 19 P . νν. , 74285

Esimerkki 6 6-P· -(D-2atsido-2-fenyyliasetamido)penisillanoyyli-oksimetyyli-6'-p> -(hydroksimetyyli)penisillanaatti-11,1'-dioksidi 5 Seos, jossa on 3,5 g 6-(D-2-o< -atsidofenyyliasetami- do)penisillaanihappon natriumsuolaa 20 ml:ssa metyleeniklo-ridia ja 20 ml:ssa vettä, käsitellään riittävällä määrällä 6 N kloorivetyhappoa, jotta saataisiin pH arvoon 2,0. Lisätään vähitellen tetrabutyyliammoniumhydroksidia (40 % ve-10 dessä) kunnes pH-arvo on 7,0. Orgaaniset faasit erotetaan ja vesipitoinen kerros uutetaan edelleen (2 x 20 ml) tuoreella metyleenikloridilla. Metyleenikloridikerrokset yhdistetään, kuivataan natriumsulfaatilla ja väkevöidään vakuu-missa, jolloin saadaan 4,2 g vastaavaa tetrabutyyliammo-15 niumsuolaa. Tetrabutyyliammoniumsuola (1,65 g, 2,7 mmoolia) ja edellisen esimerkin jodimetyyliesteri (1,07 g, 2,7 mmoolia) yhdistetään 20 ml:aan asetonia ja sekoitetaan, jotta ne liukenevat. Tlc:n (1:1 etyyliasetaatti/tolueeni) avulla osoitetaan, että reaktio päättyy 3 minuutin kuluttua liuke-20 nemisesta. Tästä 10 minuutin kuluttua reaktioseos haihdutetaan tyhjössä vaahdoksi, joka kromatografoidaan käyttäen si-likageeliä ja 3:2 metyleenikloridi/etyyliasetaattia eluent-tina ja otetaan talteen 20 ml:n fraktioina. Puhtaan tuotteen fraktiot (tie) yhdistetään ja väkevöidään tyhjössä, jolloin 25 saadaan otsikoitu yhdiste vaahtona /T,7 g; Rf 0,12 (1:1 etyyliasetaatti:tolueeni), 0,43 (3:2 metyleenikloridi:etyyliasetaatti) , 0,5 (1:1 metyleenikloridi:etyyliasetaatti); pnmr/CDCl-j/delta (ppm) 1,4, 1,5, 1,54, 1,61 (4s, 4 x 3H) , 2,3-2,6 (m, 1H), 4,0-4,5 (m, 3H), 4,4 (s, 2H), 5,0 (s, 1H), 30 5,4-5,8 (m, 2H), 5,8 (leveä s, 2H), 7,05 (d, 1H), 7,3 (s, 5HL7.

Esimerkki 7 6-β-(D-2-aminofenyyliasetamido)penisillanoyylioksi-metyyli-6'- β-(hydroksimetyyli)penisillanaatti-1',1'-diok-35 sidi

Edellisen esimerkin otsikoitu yhdiste (1,4 g) yhdistetään 30 ml:aan metyleenikloridia ja 30 ml:aan isopropyyli- 20 7 4 2 8 5 2 alkoholia ja hydrogenoidaan paineessa 3,5 kg/cm 45 minuuttia käyttäen 10 % Pd/C. Tie:n avulla osoitetaan, että reaktio on saatettu loppuun n. 75-%risesti. Lisäannos katalyyttiä (1,5 g) lisätään ja hydrogenointia jatketaan 45 minuut-5 tia. Koska lähtöaineista on vielä jälkiä jäljellä, lisätään enemmän katalyyttiä (1 g) ja hydrogenoidaan 30 minuuttia. Katalyytti otetaan talteen suodattamalla ja pesemällä mety-leenikloridi/isopropyylialkoholilla (1:1). Yhdistetyt suo-dokset ja pesunesteet haihdutetaan kiinteiksi aineiksi.

10 Jäännös trituroidaan eetterillä ja suodatetaan, jolloin saadaan otsikoitu tuote. /0,83 g; ir (nujoli) 1735-1800 cm ; pnmr/DMSO-dg/delta(ppm) 1,38, 1,39, 1,42 ja 1,5 (4s, 12H), 3,6-4,35 (m, 3H), 4,42 (s, 1H), 4,55 (s, 1H), 4,81 (s, 1H), 5,1-5,26 (m, 1H), 5,38-5,62 (m, 2H), 5,9 (leveä s, 2H), 15 7,4 (leveä s, 5h£7.

Esimerkki 8 6-fi-(D-2a-amino-2-fenyyliasetamido)penisillanoyyli-oksimetyyli-6'- Λ -(hydroksimetyyli)penisillanaatti-1' , 1' -dioksidihydrokloridi 20 Kloorivetyhappo (0,1N, 12,5 ml) jäähdytetään 0°C:seen ja lisätään (0,78 g) edellisen esimerkin vastaavaa vapaata emäsmuotoa. Seosta sekoitetaan 5 minuuttia, jolloin saadaan samea liuos, jolla on pH-arvo 1,9. Liuos kirkastetaan suodattamalla piimaakerroksen läpi ja pesemällä 30 ml:11a vettä.

25 Suodos ja pesuneste yhdistetään ja pakastekuivataan, jolloin saadaan otsikoitu tuote βΓ, 76 g; ir (nujoli) 1730-1800 cm"S pnmr/DMSO-dg/delta(ppm) 1,2-1,62 (m, 12H), 3,5- 4,3 (m; 3H) , 4,38 (s, 1H), 4,5 (s, 1H), 4,8-5,7 (m, 4H) , 5,88 (leveä s, 2H), 6,75 (d, 2H), 7,22 (d, 2H), 8,5-9,1 30 (leveä s, 2H), 9,4 (d, 1H), 9,8-10,2 (leveä s, 1H]7.

Esimerkki 9 6- β-/J)-2-bentsyylioksikarbonyyliamino-2-(p-hydroksi-fenyyli)asetamido7penisillanoyylioksimetyyli-6'-fi-(hydroksimetyyli) penisillanaatti-1*,1 *-dioksidi 35 6- β -/p:-2-bentsyylioksikarbonyyliamino-2- (p-hydroksi- fenyyli)asetamido7penisillaanihappo ("karbobentsoksiamoksisil- 21 74285 liini", 5,0 g) yhdistetään 75 ml:aan metyleenikloridia ja 25 mitään vettä. Kiinteät aineet tulevat kumimaisiksi. pH säädetään arvoon 8,5 40 % tetrabutyyliammoniumhydroksidil-la; kumimaiset aineet liukenevat. Metyleenikloridikerros 5 erotetaan ja vesipitoinen kerros uutetaan kahdella 40 ml tn annoksella metyleenikloridia. Orgaaninen metyleenikloridikerros ja uutteet yhdistetään ja haihdutetaan, jolloin saadaan vastaava tetrabutyyliammoniumsuola (7,2 g). Tällä menetelmällä valmistettu tetrabutyyliammoniumsuola (3,33 g, 10 4,5 mmoolia) yhdistetään jodimetyyli-6-^J-(hydroksimetyyli)- penisillanaatti-1,1-oksidin (1,25 g, 3,1 mmoolia) kanssa 15 mlissa asetonia. Reaktiota tarkkaillaan tlctllä, joka osoittaa reaktion päättyneen 5 minuutin kuluttua ja 30 minuutin kuluttua lähtöaineesta on vain jälkiä jäljellä. Reak-15 tioseos väkevöidään tyhjössä viskoosiseksi kumiksi. Jäännös otetaan 15 ml:aan etyyliasetaatti/metyleenikloridia 7:3 ja kromatografoidaan käyttäen 125 g silikageeliä ja käyttäen samaa liuotinsysteemiä eluenttina ja käyttäen tlc:ää. Tuotetta sisältävät fraktiot yhdistetään ja haihdutetaan, 20 jolloin saadaan 1,8 g osittain puhdistettua tuotetta. Jälkimmäinen uudelleenkromatografoidaan, jolloin saadaan puhdas otsikoitu tuote ZJ.,25 g; Rf 0,32 (7:3 etyyliasetaatti-metyleenikloridi); pnmr/DMSO-dg/delta(ppm) 1,4, 1,42, 1,48, 1,58 (4s, 12H), 3,55-4,3 (m, 3H), 4,4 (s, 1H), 4,59 (s, 1H), 25 5,06 (s, 2H), 5,05-5,3 (m, 2H), 5,32-5,68 (m, 2H), 5,95 (leveä s, 2H), 6,68 (d, 2H) , 7,2 (d, 2H) , 7,34 (s, 5H) , 7,78 (d, 1H), 8,9 (d, 1H) , 9,4 (s, 1HJ7 ·

Esimerkki 10 6- ^-^-2-amino-2- (p-hydroksifenyyli) asetamido7peni-30 sillanoyylioksimetyyli-61- f>-(hydroksimetyyli)penisillanaatti-1 1,11-dioksidi

Edellisen esimerkin otsikoitu esteri (1,2 g) yhdistetään 15 ml:n kanssa isopropyylialkoholia ja 15 ml:n kans- 2 sa metyleenikloridia ja hydrogenoidaan paineella 3,5 kg/cm 35 käyttäen 1,5 g 10 % Pd/C 45 minuutin ajan, jonka aikana tlc:n avulla osoitetaan reaktion päättyneen n. 50-%:isesti.

74285

Katalyyttiä lisätään 1,5 g ja hydrogenointia jatketaan edelleen 45 minuuttia, kunnes tlc:n avulla osoitetaan reaktion 80-%:inen päättyminen. Kolmas 1,5 g:n annos katalyyttiä ja 45 minuutin hydrogenointi ei jätä kuin jälkiä lähtöaineis-5 ta. Katalyytti otetaan talteen suodattamalla. Suodoksen haihduttaminen tyhjössä kiinteiksi aineiksi ja trituroimi-nen eetterilä antaa otsikoidun tuotteen ZJ), 42 g pnmr/DMSO-dg/delta(ppm) 1,39, 1,42, 1,5 (s, 12H), 3,5-4,25 (m, 3H), 4,38 (s, 1H), 4,52 (s, 1H), 4,8-5,7 (m, 4H), 5,88 (leveä s, 10 2H), 6,72 (d, 2H), 7,22 (d, 2HE7:

Esimerkki 11 6- /3-ZP-2-amino-2- (p-hydroksifenyyli) asetamidc[7peni-sillanoyylioksimetyyli-6'--(hydroksimetyyli)penisilla-naatti-1,1-dioksidi-hydrokloridi 15 Esimerkin 8 menetelmän mukaan edellisen esimerkin otsikoitu tuote (0,38 g) muutetaan otsikoiduksi hydroklori-disuolaksi. /JT, 33 g; pnmr/DMSO-dg/delta(ppm) 1,2-1,62 (m, 12H), 3,5-4,3 (m, 3H), 4,38 (s, 1H), 4,5 (s, 1H), 4,8-5,7 (m, 4H), 5,88 (leveä s, 2H), 6,75 (d, 2H), 7,22 (d, 2H), 20 8,5-9,1 (leveä s, 2H), 9,4 (d, 1H), 9,8-10,2 (leveä s, 1HJ7.

Claims (5)

1. Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 6-p-(D-2-aminofenyyliasetamido)penisillanoyylioksimetyyli-5 6'- P1-(hydroksimetyyli)penisillanaatti-1',1'-dioksidin ja 6-fi-ljb-2-amino-2-(p-hydroksifenyyli)asetamidq/penisil-lanoyylioksimetyyli-6'--(hydroksimetyyli)penisillanaatti-1 1'-dioksidin valmistamiseksi, joilla on kaava

10 CH, Ί ^ N -du, c °' li\ 0 15 O

0. I (i) KOCH2 \ / CH_ I \_r f 2 | [\H ^ch3 20 --N -'»I.. C__o ϋ ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttyjen suolojen valmistamiseksi, jossa kaavassa R on D-2-amino-2-fenyyliasetami- 25 do tai D-2-amino-2-(4-hydroksifenyyli)asetamido, tunnettu siitä, että yhdisteen, jolla on kaava O O

30 H0CH2 \/ CH, -f% ^CH3 UI) s# N C-0-CHo-X 24 74285 jossa X on poistuva ryhmä, kuten kloori, bromi,jodi (C^-C^)-alkyylisulfonyylioksi, bentseenisulfonyylioksi tai tolueenisulfonyylioksi, annetaan reagoida karboksy-laattisuolan kanssa, jolla on kaava 5 *Y-<rC SS N ^COOM 10 jossa R" on D-muoto yhdisteestä Y -U 'S- CHCONH- i5 \=y Z jossa Y on vety tai hydroksi ja Z on atsido tai bentsyy-lioksikarbonyyliamino ja M on tavanomainen karboksylaat-tisuolan muodostava kationi, ja välituoteyhdiste hydro-20 genolysoidaan; ja haluttaessa muutetaan kaavan I mukainen yhdiste farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolakseen.

2. Yhdiste, jolla on kaava 25 rH ^ CH3 -N *> C 0 \

0. I

30 HOCH- \ X I Γ X - N '/// c-O cr o jossa R" on D-muoto yhdisteestä f, 35 5 74285 Y -// \\__C HCONH- \=/i jossa Y on vety tai hydroksi ja Z on atsido tai bentsyy-lioksikarbonyyliamino.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen yhdiste, tunnettu siitä, että R" on D-muoto yhdisteestä 10 ^ ^-CHCONH- 15 74285