FI70244B - Modifierade polyuretanlimblandningar och foerfarande foer laminering av substrat med dessa samt filmkombination - Google Patents

Description

R35r^l ΓΒ1 miKUU.LUTUSJULKAISU ηΠ0ΑΛ B 11 UTLAGG Nl N GSSKRIFT /Uz44 C (45) Patentti nycnn: tty pi ( ->'·'+, .- Λ 1 .1 , t- 1 Q Q.% 1 ·*.*>« * (51) Kv.lk.*/liu.CI.* C 09 J 3/16, B 32 B 27/08 (21) Patenttihakemus — Patentansfikning 8 014 5 5 (22) Hakemispäivä — Ansökningsdag 06.05 · 8 0 (FI) (23) Alkupäivä — Giltighetsdag 06.05-80 (41) Tullut Julkiseksi — Blivlt offentlig 1 0.1 1 .80

Patentti* ja rekisterihallitus ^jhtäväksipanon |a kuul.|ulkaisun pvm.— 28.02.86

Patent- och registerstyrelsen ' ' Ansökan utlagd ooh utl.skriften publicerad (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begärd prioritet 09· 05· 79 USA(US) 037^76 Toteennäytetty-Styrkt (71) National Starch and Chemical Corporation, 10 Finderne Avenue,

Bridgewater, New Jersey, USA(US) (72) Henry Stanley, Cedar Grove, New Jersey,

Dilip K. Ray-Chaudhuri , Bridgewater, New Jersey, USA(US) (7A) Oy Borenius ε Co Ab (5^) Modifioidut polyuretaani-1iimaseokset ja menetelmä alustojen lami-noimiseksi niiden avulla sekä kelmuyhdistelmä - Modifierade poly-uretanlimblandningar och förfarande för laminering av substrat med dessa samt fi1mkombination

Keksinnön kohteena ovat muunnetut polyuretaani-liimaseokset, joilla on entistä paremmat viskositeetti- ja sitomislujuusominaisuudet. Keksinnön kohteena on myös menetelmä alustojen laminoimiseksi näitä poly-uretaaniseoksia käyttämällä.

Polyuretaaniliimat ovat niiden erinomaisten kiinnitarttumisominaisuuk-sien ansiosta erikoisen edullisia alustojen liimaamiseksi. Yleisimmin käytetyt liimat taipuisien pakkauslaminaattien valmistamiseksi perustuvat kovettuviin pienen molekyylipainon omaaviin polyeetteri- ja poly-esteriuretaaneihin, joita toimitetaan kahdentyyppisinä syttyviin liuottimiin perustuvina järjestelminä, nimittäin yksikomponenttisina ja kaksikomponenttisina järjestelminä, jotka molemmat kovettuvat isosya-naattiryhmien (NCO) reaktion vaikutuksesta. Toiset liuottimiin sekoitetut liimat ovat suuren molekyylipainon omaavia, täysin reagoituneita polyuretaaneja. Tämän alan tekniikassa tunnetaan myös ennestään veteen perustuvia uretaaniliimoja.

Näiden liimojen vaihtoehtona voidaan käyttää 100-prosenttisesti reaktiivista, liuotinta sisältämättömiä liimajärjestelmiä, jotka ovat kahta eri tyyppiä: a) reaktiivinen nestemäinen liima, joka levitetään huoneenlämmössä ja kovetetaan säteilyttämällä tai kemiallisen kombinaation avulla, ja b) reaktiivinen kuumassa sulava liima, joka huoneenlämmössä 2 70244 on kiinteää, mutta joka kohtuullisiin lämpötiloihin (82...121 °C:een) kuumennettuna sulaa erittäin viskoosiseksi nesteeksi ja kovettuu joutuessaan kosketukseen ympäristön kosteuden kanssa.

Tyyppiä a) olevat reaktiiviset nestemäiset uretaaniliimat voidaan muodostaa yhdestä tai kahdesta komponentista. Kaksikomponenttisen liiman epätyydyttävä alkuliimauslujuus ja lyhyt käyttöaika sekoittamisen jälkeen ovat tämän liiman kaksi haittaa. Reaktiivisista nestemäisistä liimoista on reaktiivinen yksikomponenttinen liima sopivin, mutta tämän liiman suuren viskositeetin takia lisätään siihen tavallisesti liuotinta ennen liiman levittämistä. Lisäksi voivat jäännösmonomeerit, joita on jäljellä sen jälkeen, kun säteilyttämällä kovetettavat reaktiiviset nestemäiset liimat on kovetettu, kehittää hajuja tai haitallisia uutettavissa olevia komponentteja.

Tämän alan tekniikasta tunnetaan useita tyypin b) mukaisia kuumassa sulavia uretaaniliimoja. Nämä uretaaniin perustuvat järjestelmät ovat ylivoimaisia verrattuna tavanomaisiin kuumassa sulaviin liimoihin, joiden koossapitävät ominaisuudet riippuvat niiden suuresta molekyylipai-nosta, joten niiden viskositeetti on suuri ja on rajoissa 5000...10000 sentipoisia 150...190 °C:ssa. Lisäksi tavanomaiset kuumassa sulavat seokset yleensä sisältävät kaikenlaisia eri komponentteja ja niiden yhteydessä esiintyy stabiilisuusongelmia niiden käyttöön liittyvien korkeiden lämpötilojen takia. Koska nämä liimaseokset eivät ole kovettuvia, ovat ne kestomuoveja eivätkä kestä liuottimien ja lämmön vaikutuksia.

Ennestään tunnetun tekniikan mukaiset tyypilliset kuumassa sulavat uretaaniliimat sisältävät pienen viskositeetin omaavaa polyuretaaniesipoly-meraattia (kuten esimerkkinä on selitetty BE-patentissa 835 022). Tähän esipolymeraattiin lisätään tahmeutta parantavia aineita, sekapolymeraat-teja, kestomuovipolymeraatteja, kiinnitarttumista edistäviä aineita, jne. erilaisina seoksina esipolymeraatin alkuliimauslujuuden ja kokonaissuo-rituskyvyn parantamiseksi (ks. erikoisesti US-patentteja no. 3 931 077 ja 3 991 025) . Esimerkiksi FI-patenttihakemuksesta 543/72 tunnetaan poly-uretaaniliimaa varten tarttuva hartsi, joka on tupeenialkoholien ja aromaattisten polyisosyanaattien polymerointituote. Tavallisesti on pakko käyttää tällaisten lisäaineiden yhdistelmiä tämäntyyppisten liimojen riittävän liimauslujuuden saavuttamiseksi, mikä johtaa monimutkaisiin seoskaavoihin.

Keksinnön ansioista saadaan koostumukseltaan yksinkertainen ja mukavasti I! 3 70244 käytettävä polyuretaaniliima, jolla on entistä paremmat viskositeetti-ominaisuudet ennestään tunnetun tekniikan mukaisiin liimoihin verrattuna, jolla edelleen on hyvä liimauslujuus ja joka eräänä suoritusmuotona omaa hyvän lämmönkestävyyden. Lisäksi saadaan keksinnön mukaan menetelmä alustojen laminoimiseksi sekä laminoitu kelmuyhdis-telmä, jossa liimana käytetään tässä selitettyä modifioitua uretaani-seosta.

Keksinnön mukainen entistä parempi modifioitu polyuretaaniliimaseos sisältää isosyanaattipäätteistä esipolymeraattia tai täysin reagoinutta polyuretaania ja vähintään tehollisen määrän karbamaattiesteri-

monomeeriä, jossa on vähintään yksi kaavan - 0 - C - NH

11 o mukainen sidos, ja joka sopeutuu mainittuun esipolymeraattiin tai täysin reagoineeseen polyuretaaniin eikä reagoi näiden kanssa.

Keksinnön mukaiselle liimaseokselle tunnusomainen parannus perustuu siihen, että polyuretaaniin tai esipolymeraattiin lisätään karbamaatti-esteriä, jossa on yksi tai useampi edellä selitetty sidos. Tässä esterissä ei saa olla mitään isosyanaatti-, hydroksyyli- tai muita funktionaalisia ryhmiä, jotka ovat reaktiivisia isosyanaattiyhdistei-siin ja/tai aktiivisia vetyatomeja sisältäviin yhdisteisiin nähden. Näiden esterien on edelleen sopeuduttava polyuretaaniin tai esipolymeraattiin ja niiden on oltava stabiilit kohtuullisessa lämmössä.

Luullaan, että karbamaattiesteri parantaa liimaseosta sen ollessa kuumennetussa (sulassa) tilassa vaikuttamalla liuottimena tai pehmen-timenä ja parantaa seosta huoneenlämmössä viskositeetin lisääjänä ja lujitusaineena. Tehokkaimmat tässä yhteydessä käytetyt karbamaatti-esterit ovat korkeassa lämpötilassa sulavia, liukenemattomia, kiteisiä, kiinteitä aineita. Viskositeetin pieneneminen esteriä sulaan poly-uretaaniseokseen lisättäessä tapahtuu yllätyksellisesti lämpötiloissa, jotka ovat karbamaattiesterin varsinaisen sulamispisteen alapuolella.

Vaikka karbamaattiesterit edullisesti lisätään esipolymeraatteihin liimaseosten valmistamiseksi ilman liuotinta taipuisien alustojen yhteenliimaamiseksi, kuten edellä selitettiin, voidaan karbamaatti-estereitä myös lisätä esipolymeraatteihin ja täysin reagoineisiin polyuretaaneihin liuotinta sisältävien liimaseosten valmistamiseksi sekä taipuisien että taipumattomien alustojen liimausta varten. Näiden 4 70244 liimojen tyypillisiä orgaanisia inerttejä liuottimia ovat esim. etyyliasetaatti, metyylietyyliketoni, tetrahydrofuraani, metyleenikloridi, asetoni, metyyli-isobutyyliketoni ja tolueeni.

Keksinnön yhteydessä käytettäviksi soveltuvat isosyanaattipäätteiset polyuretaani-esipolymeraatit ovat ennestään tunnettuja tämän alan tekniikassa. Niinpä voidaan esim. polyalkyleeniglykoli tai polyalky-leenieetteri, polyesteri, polyasetaali, polyamidi, polyesteri-polyamidi tai pölytioeetteripolyoli saattaa reagoimaan esim. jonkin seuraavassa mainitun di-isosyanaatin kanssa jäännösisosyanaattiryhmiä sisältävän sopivan esipolymeraatin valmistamiseksi. Esipolymeraatissa voi olla mitä tahansa tavanomaista lisäainetta, esim. ketjunpidentimiä, uretaa-nin katalysaattoreita, jne. Keksinnön mukaan käytettävien di-isosya-naattien esimerkkeinä mainittakoon alifaattiset yhdisteet, kuten tri-metyleeni-, tetrametyleeni-, pentametyleeni-, heksametyleeni-, 1,2-propyleeni-, 1,2-butyleeni-, 2,3-butyleeni-, etylideeni- ja butylideeni-di-isosyanaatit, ja edelleen sykloalkyleeniyhdisteet, kuten 1 ,3-syklo-pentaani-, 1,4-sykloheksaani- ja 1,2-sykloheksaani-di-isosyanaatit, aromaattiset yhdisteet kuten m-fenyleeni-, p-fenyleeni-, 4,4 *-difenyyli-, 1,5-naftaleeni- ja 1,4-naftaleeni-di-isosyanaatit, alifaattiset aromaattiset yhdisteet, kuten metyleeni-bis-fenyyli-, 2,4- tai 2,6-tolyr leeni- (tai niiden seosten), 4,4'-toluidiini- ja 1,4-ksyleeni-di-isosyanaatit, ytimeen substituoidut aromaattiset yhdisteet, kuten dianisid-iini-, 4,4 ' -difenyylieetteri- ja klooridif enyleeni-di-isosya-naatit, jne.

Liiman perustaksi soveltuvat täysin reagoineet polyuretaanit voidaan valita uretaanipolymeraattien laajalta alueelta, ja niitä valmistetaan yleensä saattamalla orgaaninen polyisosyanaatti reagoimaan polyhydri-sen yhdisteen kanssa, edullisesti sopivan uretaanikatalysaattorin ollessa läsnä, ja soveltamalla tämän alan tekniikasta ennestään tunnettuja menetelmiä. Polyuretaaneja voidaan myös saada markkinoilta. Polyuretaanien valmistuksessa käytettäviä tyypillisiä polyisosyanaat-teja ovat edellä mainitut di-isosyanaatit, tri-isosyanaatit, kuten trifenyyli-metaani-4,4’-tri-isosyanaatti, 1,3,5-tri-isosyanaatti- bentseeni ja 2,4,6-tri-isosyanaattitolueeni- edelleen tetraisosyanaa-tit, kuten 4,4’-difen-yli-dimetyylimetaani-2,2'-5,5’-tetraisosyanaatti, polymeroituneet polyisosyanaatit, kuten tolyleeni-di-isosyanaatti-cimeerit ja-trimeerit,jne.

Il s 70244

Sopivia keksinnön mukaan käytettäviä polyhydrisiä yhdisteitä ovat esim. yksinkertaiset polyolit, kuten etyleeniglykoli, propyleeni-glykoli ja glyseroli, samoin kuin muut polymeerit, kuten trimetyloli-propaani, heksaanitrioli, pentaerytritoli, jne., ja mono- ja poly-eetterit, kuten dietyleeniglykoli, polypropyleeniglykoli ja näiden alkyleeni-oksidikondensaatit. Alkyleenioksideista, jotka voidaan kondensoida näiden polyolien kanssa polyeetterien valmistamiseksi, mainittakoon etyleenioksidi, propyleenioksidi, butyleenioksidi, styreenioksidi, jne.

Näitä sanotaan yleensä hydroksipäätteisiksi polyeettereiksi, ja ne voivat olla suora- tai haaraketjuisia. Polyeettereiden esimerkkeinä mainittakoon polyoksietyleeniglykoli, polyoksipropyleeniglykoli, polyoksitetrametyleeniglykoli, polyoksiheksametyleeniglykoli, poly-oksinonametyleeniglykoli, polyoksidekametyleeniglykoli, polyoksidodeka-metyleeniglykoli ja näiden seokset. Voidaan käyttää muuntyyppisiäkin polyoksialkyleeniglykolieettreitä. Erikoisen edullisesti käytettäviä polyeetteripolyoleja ovat sellaiset, jotka on johdettu saattamalla jokin polyoli, esim. etyleeniglykoli, dietyleeniglykoli, trietyleeni-glykoli, 1,4-butyleeniglykoli, 1,3-butyleeniglykoli, 1,6-heksaanidioli tai näiden seokset, glyseroli, trimetylolimetaani, trimetylolipropaani, 1,2,6-heksaanitrioli, pentaerytritoli, dipentaerytritoli, tripenta-erytritoli, polypentaerytritoli, sorbitoli, metyyliglukosidit, sakkaroosi, jne. reagoimaan alkyleenioksidien, kuten etyleenioksidin, propyleenioksidin, näiden seosten, jne. kanssa. Tässä yhteydessä voidaan myös käyttää polyesteripolyoleja, jotka on valmistettu saattamalla dihapot reagoimaan polyolien kanssa, joista esimerkkeinä mainittakoon neopentyyliglykoli-1,6-heksaanidioliadipaatti.

Kuten edellä mainittiin, on esipolymeraatin tai täysin reagoineen polyuretaanin modifiointiin keksinnön mukaan käytettävissä karbamaatti-estereissä oltava yksi tai useampi seuraavan kaavan mukainen sidos - 0 - C - NH - 11 0

Edustavana esimerkkinä esitettäköön, että keksinnön mukaan käytettävät karbamaattiesterit lankeavat seuraavan yleisen kaavan puitteisiin 5 RO - C - NH - R 7 02 4 4

II

o jossa kaavassa R-ryhmat erikseen tarkoittavat substituoitua tai substi-tuoimatonta alkyyli-, alkenyyli-, sykloalkyyli-, aryyli-, alkaryyli-tai aralkyyliradikaaiia, tai substituoitua tai substituoimatonta alky-leeni-, alkenyyli-, sykloalkyleeni- tai aryyliradikaalia, jossa on yksi tai useampi kaavan RO - C - NH - mukainen sidos (jossa kaavassa

Il J

0 R tarkoittaa samaa kuin edellä on selitetty). On huomattava, että näissä karbamaattiestereissä voi yhden tai useamman karbamaattisidok-sen lisäksi olla muitakin sidoksia, esim. karbamidisidos, elleivät tällaiset sidokset vaikuta haitallisesti karbamaattiesterin perustehtävään.

Karbamaattiestereitä voidaan siinä tapauksessa, että niitä ei ole kaupan saatavina, valmistaa soveltamalla mitä tahansa ennestään tunnettua synteettistä menetelmää. Yleisimmin käytetyn menetelmän mukaan saatetaan orgaaninen isosyanaatti reagoimaan hydroksipitoisen yhdisteen kanssa tunnettuja menetelmiä soveltaen. Eräs tällainen menetelmä on selitetty julkaisussa J. Chambers and C. Reese, The British Polymer Journal, March, 1 977, siv. 41... 42, jonka mukaan äsken puhdistettu isosyanaattikomponentti panostetaan reaktioastiaan yhdessä liuottimen kanssa ja puhalletaan typpikaasua, ja lisätään sekoittaen hitaasti hydroksiyhdiste astiaan. Reaktioseosta keitetään tämän jälkeen palautustislausta soveltaen, kunnes isosyanaattia ei enää ole jäljellä, mikä määritetään infrapunaspektroskopian avulla. Vaihtoehtoisesti voidaan hydroksiyhdiste kerrallaan lisätä heti isosyanaattiin,tai isosyanaatti lisätä hydroksiyhdisteeseen. Keksinnön mukaisiin käyttötarkoituksiin tuotetta ei yleensä tarvitse puhdistaa tai kiteyttää uudelleen tässä reaktiosssa saadun tuotteen suhteellisen suuren tuotoksen ansiosta, vaan täten valmistettu karbamaattiesteri eristetään ja käytetään suoraan liiman valmistuksessa.

Karbamaattiestereiden valmistamiseksi edellä selitetyllä tavalla voidaan monoisosyanaatteina käyttää esim. fenyyli-isosyanaattia ja tolyyli-isosyanaattia, kun taas eräät sopivat polyisosyanaatit on mainittu edellä. Voidaan myös käyttää isosyanaattien seoksia. Edullisesti käytetään isosyanaatteina metyleeni-bis-fenyyli-di-isosyanaat-tia, fenyyli-isosyanaattia, isoforoni-di-isosyanaattia, ja tolueeni- n 7 70244 di-isosyanaattia, esim. tuotetta Hylene TM (toiminimen E.I. duPont de Nemours, Inc. tavaramerkki).

Karbamaattiestereiden valmistamiseksi käytettäviksi soveltuvissa mono-tai polyhydroksiyhdisteissä on oltava vähintään yksi alifaattiseen hiiliatomiin liittynyt hydroksyyliryhmä. Aromaattisiin hiiliatomeihin, esim. fenoleissa, liittyneet hydroksyyliryhmät ovat hyviä suojaryhmiä, jotka voidaan poistaa kohtuullisissa lämpötiloissa,joten ne eivät sovellu keksinnön mukaan käytettävien stabiilien karbamaattiestereiden valmistamiseksi. Tässä yhteydessä voidaan käyttää mitä tahansa ali-faattisia (esim. alkyyli-, alkenyyli-, alkoksi-), sykloalifaattisiä (esim. sykloalkyyli-, sykloalkenyyli-, sykloalkoksi-), ja aromaattis-alifaattisia (esim. aralkyyli-, alkaryyli-, aralkenyyli-) mono- tai polyhydroksiyhdisteitä, edellyttäen, että ne muodostavat edellä määritellyn karbamaattiesterin. Näiden yhdisteiden esimerkkeinä mainittakoon metyyli-, etyyli-, kloorietyyli-, n-propyyli-, n-butyyli-, iso-butyyli-, amyyli-, 2-metyylibutyyli-, heksyyli-, 2-metyylipentyyli-, 2-etyyliheksyyli-, n-oktyyli-, nonyyli-, 3,3,5-trimetyyliheksyyli-, desyyli- ja lauryylialkoholit, ja edelleen fenyylikarbinoli, metyyli-fenyylikarbinoli, metoksidietyleeniglykoli, butoksidietyleeniglykoli, 2-metoksietanoli, 2-butoksietanoli, sykloheksanoli, sykloheksenoli, etyleeniglykoli, glyseroli, pentaerytritoli, jne., samoin kuin näiden seokset. Erikoisen edullisesti käytetään hydroksipitoisina yhdisteinä C2 . . .C.j ^-alkoholeja, alkyleeniglykoleja, glyserolia, pentaerytritolia, 2-metoksietanolia ja metoksidietyleeniglykolia.

Keksintöä käytännössä sovellettaessa huomataan, että hydroksiyhdisteen oikea valinta riippuu käytetystä isosyanaatista. Niinpä eräät edellä mainitut yhdistelmät eivät ole toisiinsa sopeutuvia steeristen olosuhteiden takia, jne. Lisäksi on huomattava, että polyisosyanaatti aina saatetaan reagoimaan yhden tai useamman monohydroksiyhdisteen kanssa, kun taas polyhydroksiyhdiste normaalisti saatetaan reagoimaan monoisosyanaatin kanssa. Näiden yhdistelmien esimerkkeinä mainittakoon fenyyli-isosyanaatti ja glyseroli, ja metyleeni-bis-fenyyli-di-isosyanaatti ja n-butanoli.

Sen sijaan että karbamaattiestereitä valmistetaan saattamalla isosyanaatti reagoimaan alkoholin kanssa, voidaan soveltaa muita karbamaatt iestereiden valmistusmenetelmiä, esim. saattamalla karbamoyyli-kloridi (toisin sanoen kloroformiaatti) reagoimaan amiinin kanssa, tai 8 70244 lämmössä hajottamalla nitriilikarbonaatteja tai aminimideja, ja lämmössä dissosioimalla tyypillisiä isosyanaatteja, joissa suojana on esim. fenoli-, alkyylioksi-, laktamiryhmä, jne. Keksinnön mukaan käytettävä seos ei kuitenkaan rajoitu mihinkään erikoiseen menetelmään karbamaatti-estereiden valmistamiseksi, vaan keksinnön mukaan voidaan käyttää mitä tahansa sellaista yhdistettä, jossa on vähintään yksi edellä selitetty karbanaattiesterisidos.

Polyuretaaniin tai esioolymeraattiin lisättävä määrä karbamaattiesteriä riippuu suuresti kulloinkin käytetystä karbamaatista ja polyuretaanista, ja tämän määrän on aina oltava niin suuri, että se pienentää viskositeettia korotetuissa lämpötiloissa ja parantaa liiman sidoslujuuden hyväksyttäviin tasoihin. Sellaista karbamaattiesteriä, joka rakenteellisesti en hyvin samanlainen kuin polyuretaani tai esipolymeraatti, ja joka tämän takia pyrkii olemaan paremmin sopeutuva, voidaan käyttää suuremmin määrin kuin sellaista karbamaattiesteriä, joka ei ole yhtä hyvin sopeutuva. Tavallisesti käytetty määrä karbamaattiesteriä on yleensä rajoissa 2,0...110 paino-%, laskettu polyuretaanin tai esipoly-meraatin painosta, jolloin edulliset määrät lisäksi vaihtelevat lopullisilta tuotteilta haluttujen erikoisominaisuuksien mukaan. Niinpä voidaan liiman hyvä lämmönkestävyys saavuttaa lisäämällä esteriä määrin, jotka ovat pienemmät kuin jonkin määrätyn esterin ja polyuretaanin yhteydessä enintään sallittu määrä, esim. 2...50 paino-%.

On huomattava, että polymeraattia valmistettaessa voidaan karbamaatti-esteri sekä jälkeenpäin lisätä uretaanipolymeraattiin että myös ennen monomeerien polymerointia tai tämän aikana.

Kuten edellä mainittiin, käytetään liimana edullisesti reaktiivista, kuumassa sulavaa, esipolymeraattia sisältävää liimaseosta. Tätä liima-seosta levitetään sulana alustalle käyttämällä mitä tahansa tunnettua menetelmää. Voidaan käyttää mitä tahansa pinnoituslaitetta, esim. tavanomaisia kuumasulatepinnoittimia, joista mainittakoon valssipinnoit-timet (kaiverretut valssit, käänteisvälssit), verhopinnoittimet, suuttimet, suihkut, pyyhkäisyterät, jne., jota on varustettu lämmitetyillä sulatusastloilla. Eräs erikoisen tehokas pinnoituslaite on "Swiss Polylaminator Machine" (tavaramerkki). Sulatusastiaan (liimakaukaloon) voidaan puhaltaa typpikaasua liiman pitemmän kestciän saavuttamiseksi astiassa, mutta on kuitenkin havaittu, että sulalla liimalla on hyvä ^ t ab -L111 eet l i s-inäkin tapauksessa, että ei ryhdytä tällaisiin toimenpiteisiin.

I! 9 70244

Alustoja voidaan pinnoittaa likimain jatkuvasti lisäämällä liimaseosta liimakaukaloon sitä mukaa kuin pinnoitin kuluttaa liimaa. Parhaan sidoslujuuden saavuttamiseksi taipuisien pakkausten laminoinnissa on liiman pinnoituspainon oltava rajoissa 0,36...0,68 kg/riisi (pinta-ala 9 . .

n. 280 m ) riippuen alustasta ja läsnäolevan kosteuden määrästä. Teol-lisuuslaminointeja varten, esim. vaahtoja sidottaessa eristyksissä, tulee liiman pinnoituspaino olemaan huomattavasti suurempi.

Sen jälkeen, kun alustasta on pinnoitettu reaktiivisella kuumassa sulavalla liimalla, aikaansaadaan sitoutuminen sijoittamalla toinen alusta pinnoitetun pinnan päälle korotetussa lämpötilassa ja kohdistamalla puristusta 2 tai 3 sekunnin aikana. Jos toinen alusta sijoitetaan huoneenlämmössä, voidaan puristus tavallisesti poistaa sekunnin kuluessa, koska sidoksen lämpötila nopeasti laskee 60 °C:n alapuolelle. Vaihtoehtoisesti voidaan laminaatti saattaa menemään puristusvalssi-parin läpi esim. 80...85 °C:ssa, minkä jälkeen laminaatin annetaan jäähtyä 60 °C:n alapuolelle. Sitoutuneen monikerroksisen alustan kovettuessa kosteuden ollessa läsnä, esim. 20 tuntia 40 °C:ssa ja suhteellisen kosteuspitoisuuden ollessa 90%, saavutetaan lopullinen täysi sidoslujuus.

Reaktiivisen, kuumassa sulavan liiman avulla laminoitavat taipuisat alustat ovat sellaisia materiaaleja, kuten synteettisiä polymeraatte-ja, joista mainittakoon nyloni, muovit, käsitellyt polyetyleenit, esim. pienen tiheyden omaavaa polyetyleeniä tai suuntautunutta polypropylee-niä olevat kelmut, polyvinylideenikloridilla pinnoitetut kelmut, esim. PVDC-pinnoitettu etyleeniglykoli-dimetyylitereftalaatti (tavaramerkki "Mylar”), polyeetteri- ja polyesteriuretaanivaahdot, alumiinikalvo, paperi, metallit, asbesti ja muut taipuisat alustat, jotka voidaan laminoida tavanomaisilla liimoilla. On huomattava, että eräät alustat, joiden pinnat ovat ominaisesti sellaiset, että liiman tarttuminen niihin on vaikeaa (esim. polyolefiinit), on käsiteltävä sähköstaatti-sesti koronapurkauksen avulla ennen kuin ne pinnoitetaan reaktiivisella, kuumassa sulavalla liimalla keksinnön mukaista menetelmää varten soveltuviksi. Tyypillisiä käyttötapoja on sellaisten kelmujen laminointi, joita käytään ruokatavarapakkauksissa, tyhjöpusseissa, yksikköpakkauk-sissa, jne., ja teollisuuslaminoinnit eristysmateriaalien valmistamiseksi .

ο 7 0 2 4 4

Valmistettaessa keksinnön mukaan muuta liimaa kuin kuumassa sulavaa liimaa, voidaan sitä käyttää missä tahansa liimalle soveltuvassa laninointitanauksessa niin, että keksinnön mukaan voidaan liimata myös taipumattomia alustoja, esim. akrylonitriili-butadieen:-styreenilevyjä, vinyylilevyjä ja metalli liimataan kiinni lasiin.

Seuraavissa esimerkeissä kaikki osat ja prosenttimäärät tarkoittavat painoa ja kaikki lämpötilat on esitetty Celsiusasteina, ellei muuta ole mainittu.

Viskositeettikoe

Viskositeetit mitataan Brookfield-viskosimetriliä tarkastamalla kojeen asteikon lukemaa, kun sopiva pyörivä kara upotetaan näytteeseen. Viskositeettien mittaamiseksi korotetuissa lämpötiloissa käytetään Brook-field-menetelmär. "Thermosel" (tavaramerkki) sovitusta, jossa käytetään sähköllä lämmitettyä kennoa ja näytesäiliötä, jolla on tarkasti säädetyt mitat. Kaikki viskositeetit lausutaan sentipoisina.

Sidoslujuuskoe

Liimanaytteestä sijoitetaan sopivan painoinen kerros toiseen liimattavista alustoista käyttämällä joko laminointikonetta tai työpenkkiä ja sopivaa levitir.tä. Tämän jälkeen toinen alusta puristetaan ensimmäisen alustan pinnoitettuun sivuun, ja täten syntyvä rakenne saatetaan menemään puristusvalssiryhmän läpi, joka pidetään sopivassa lämpötilassa ia puristuksessa. Rakenteesta leikataan noin 20,3 cm pitkiä ja 2,5 cm leveitä näytteitä. Tämän jälkeen jokainen näyte kuoritaan erilleen 180° kulmassa käyttämällä osoitetuin aikavälein tähän tarkoitukseen suunniteltua kaupan saatavaa koelaitetta. Alkuperäinen sidcslujuus osoitetaan kokeilemalla 5...60 min sen jälkeen, kun lamir.aatti on lähtenyt puristusvalssien välistä, tyypillisesti 30 min. jälkeen. Alustojen erottamiseen tarvittava voima lausutaan suureena g/cm.

Esimerkki I

Tämä esimerkki kuvaa keksinnön mukaisten muunnettujen polyuretaani-seosten valmistuksessa käytettävien karbamaattiesterien valmistusta.

Taulukossa I kirjaimilla Λ-H merkityt karbanaattiesterit valmistettiin seuraavalla tavalla:

II

H 70244

Sopiva määrä metyleeni-bis-fenyyli-di-isosyanaattia panostettiin reaktioastiaan, jossa oli lämpömittari, kaasun sisäänpuhallusputki, sekoitin ja lisäyssuppilo. Kuiva typpikaasuvirta puhallettiin astiaan koko reaktion aikana. Sopiva määrä taulukossa mainittua alkoholia lisättiin sitten sekoittaen, reaktioseos lämmitettiin ilmaistuun reaktiolämpötilaan ja annettiin seoksen reagoida osoitetun aikajakson.

Taulukossa kirjaimilla I...0 merkittyjä karbamaattiestereitä valmistettiin samalla tavoin kuin edellä on selitetty, paitsi, että alkoholi ensin panostettiin reaktioastiaan ja metyleeni-bis-fenyyli-di-iso-syanaatti (karbamaattiestereitä I ja J varten) tai tolueeni-di-iso-syanaatti (estereitä K...0 varten) lisättiin hitaasti astiaan mainituin kokonaismäärin 0,5...1,25 tunnin kuluessa 100 °C:ssa.

Karbamaattiestereitä T...R valmistettiin samalla tavoin kuin estereitä A...H, paitsi että metyleeni-bis-fenyyli-di-isosyanaatin asemesta käytettiin fenyyli-isosyanaattia, ja esterit Q ja R valmistettiin siten, että reaktio tapahtui ksyleenin 80% liuoksena. Kaikissa tapauksissa alkoholi lisättiin kahden tunnin kuluessa.

Estereitä S ja T valmistettaessa sovellettiin samaa menetelmää kuin estereiden P...R valmistuksessa paitsi, että isosyanaattina käytettiin isoforoni-di-isosyanaattia.

Kunkin karbamaattiesterin fysikaaliset ominaisuudet on yhteenvetona esitetty taulukossa I.

70244 μ tn μ :θ μ 4j ε

01 T -a OJ :G G 4-1 ; -I

G ·Η G '.!) CJ Ο CJ

'0 D'i 0) Oj CJ CJ O O

•H O ;j ϋ ο o c; ο . l| G 1' < > ,. r, G cn Ο " o ·> μ cd

•H H 3 I'd co cJ v- en I

ε μ „G J] CO I I I I I I CO I I CD I

0

G 1 O

qj eno dj <D -H co ι- to co m

μ g 0) I c I I OJ LO I

μ G μ co cj oj o qj co c I co G μ in r- co c"· r - -f r-~ I iO co co v- G G ·Η I r- c~ c [' CD I I Γ- r- E j CO Gh

CO

t-l μ x. d . co uj < j rfl X o o co cn o co co cj co o o o uj uj (^) .,--1 fo fo ro rc r> r\ <\ #j r> cj <»

Pi G μ; j- j- μ j μ μ _r j- j _-t o cd cd cd o o •H I 0 μ :o 0- . (Td O O O O CD CD O O O CD O OOct

d E H O CJ CO CM CJ O O O O CD v- O CD CD

dl :fd ‘Γ-l l— V- r1 T— T- l— V- v— t— T— t—

Pi μ μ

H txO

1— ! μ o - μ μ :G ld uo co cj co μ .rr μ lo co co co co co

Ol r\ r> f\ r> r· r' r> re cj ο r r r

CO C~> O <λ> CO J}- v- LO fvj O CNJ Cn: o CO CO

* rH rH :srj 1.0 Oi C7> CO G> O') CC CO <.0 uO '.-O x~ Dr ΧΪ _3 rj £μ Csi CnJ Cxi CO ·>— ( VJ V- CM CN v~ ^--

II

H 1 I

C rH r~ t— I Ή

•H --1 O :3 1 t I I fU I I -H H

I—I I 1 H i—1 C H I · Η ♦ H · I · ι Η Ή I CO · H 1 H I rH O

O -H 1 r H ,--. 0 nj -f-' co Ή rH 1H rH rH CO 'C 1rl ro ·Η O C

rC O. «-Η O d -rJ rJ t- rH !>ί-Η 3o Q · .· Ί 1ri £ 1H ς_) ·Η τ! Ci Ή d 0 ^ >! e: ΐ 3 +-‘«y o >· o d o ή co q; «h χ: o —« co a) h Λ4 >> >, Π3 .o -H ri: 4..J - rrj -μ O ,v; (DOC -H C ^ 0) O -> :3 rH >% +-> U) M I c3 ^ ') CU nj CJ 4-> d C C M h2 -H -H 0) C ► O rH ^ d X3 < μ g Pi o e μ μ μ ε μ ε e χι d μ 4-,λ EE t μ >, >. pj ο ιοι ω ο ν- , Η ι ο ι ο ι μ - μ μ do Ο ι μ Ο μ μ ι ro 1 [J ,μ V- -rl ΙΛ O ”J C-J μί Γ·< CM Ο) μ 0) bd Cd !i CJ O E: O PO G ·Η

• H

μ μ >, td

μ id μ G

:<d id ω >, bö μ tn μ O ^ o cj cj o t uj o cj cj o cc ccl Cd cd UJ Id r r' r r' r· r> r1 r· r1 r\ r· r> t> r\ O μ G cj o cj o oo T- cj m cj cj et jt d- J- Λ! ι at) uj lo o lo td r- uj cm lo uj b- c~- μ H o μ :rd cd cd uj cn co Cd cn ^— μ μ μ x— r-

y d E O

Λ! ι x ι μ ·η

G d μ G

μ μ μ ω G G G - G G G T.

μ nc r o < pj cj μ ;g g< μ g: m μ χ: j sr; μ 13 £k 70244 +-1 § o) e <D au to -μ -μ H o

«H C CO r- OD

Ό tn a) a x o 3 O 11) O T- 3 Ai G st

tn ω o *» o r- X

•H ·Η 3 rö j- ·» 3 :> ,G tn l V I I v- oo

G •H 6 O

G I O 0 (DO

(1) ·Η LO

-μ g 0) LO st μ Iti -μ LO i 0 H tn i oo lo 3 3 H Γ" J- J- h w ft j- i 'τ- v- ti

O rC

•μ +j «

Ai iti 3 Ai lo lo o c^r- Q,) *rH r» r. r\ n n n

G (ti 3" LO ID C" LOLO

0 a •h i o μ «d

Ai (¾ iti

Iti g rl St LO O O O OO

α)ίΟ·Η o en oo en οσ> GH +J v- τ- Ι

H bO

>~l<—I

+j O "

μι CN OI T- r~ Cvl CM

O ^ r\ r\ r\ r\ r» r\ en A=ö j- o cm j- en co •H H30 oo oo lo .3· lo st »3 Iti G r— r- I CM τ-

Ι ·Η (ti rH

G tn >,

•H -H -H -H A >. -H

r—i *h i—i i—i i—i n) -μ «—i

O Ή HO I ·Η ϊ>-> O Ä3 O

A Λ OC H H >n H-H -H Λ G

0 (A G iti ^ H O μ* ·Η >τ G H ·Η iti A >n iti ftm >,β CH tMl >ιΌ·ΗΟ p (ti

H >, μ> O LO >,iti 0)0 Q> (ti G lo 3 -H

< -μ 3 G ·· -μ tn O, A g ft Ρ·Η·Η ·· Λ +-> Λ Ptuo ο)Αο>,ηοιι)ηηοο μ» 1 IIA-IOOHGGIOElow Iti •h gg^imj: cMpftNcmo'H iö μ e μ> (ti

A3 A

μ» iti tn μ> G o :iti (ti tn tn A W) «rt

•H tn O

HO" * X X G

tnatiCM t— t— t— oo oo O

Q*rl G" λ n « n £* M I :iti st en en en cm cm

OH »tie-' t— t— t— cm cm G

ΑΌ Sr- t— t— t— cm cm <H

•rl μ> i μ> 1 ·Η H d) iti μ» G μ> Λ μ* tu >ι G Iti μ> =3 3 3 tn Ai x; H o o tGo-oico e-ι x 14

Esimerkki III 70244 Tämä esimerkki kuvaa keksinnön mukaisten modifioitujen polyuretaani-seosten valmistuksessa käytettävien erilaisten isosyanaattipäätteis-ten esipolymeraattien valmistusta.

Taulukossa II viitteillä AA-FF merkittyjä esipolymeraatteja valmistettiin saattamalla taulukossa osoitettu määrä metyleeni-bis-fenyyli-di-isosyanaattia reagoimaan esitetyn polyolimäärän kanssa, jolloin läsnä oli ketjunpidennintä, mikäli taulukossa on näin osoitettu. Reaktio suoritettiin vedettömässä kaasutilassa 4 tuntia 100 °C:ssa. Ketjunpidennintä käytettäessä annettiin reaktion kestää kauemmin. Tämän jälkeen määritettiin esipolymeraattien viskositeetti ja niiden sisältämien isosyanaattiryhmien prosenttimäärä.

li 1 5 S. 7 0244 -μ -M ^

(ti O

(ti g op G μ «

(ti (ti tD CO

>,ati tn ι-n en :d- c-^ co en (/) (/} rv r\ r> r λ λ O^tiQ) .d" CO CM t- CM V- CO Mti Φ M g μ

G

(ti

S

I -H b£) G μ G G ati •n tl) G en μ TJ ati T- l « 0) -H ati » Ή en y a β iit i ί h cm >>

I >0-H

G -h μ .h

I -H G -H Q) O

G G (U i—I g G

G G 0) O O (ti •n O) μ A G ft

μ Ό >ι >> ·Η O

<d ·η μ μ g g A cu lii I m m iti ft o co o λ ϊ\ r Ή t— d" t— G (ti bO e— o τ- Ή μ co oo co μ μ o cm co O ati ati ooo ·> « *> >> G G ·· ·· ·» cd en r-~ μ aö ati o t— o o en en O afl Jfl lo ^— LO t-co o

CU g g 10- CO Γ"· CM CM

i •H ·Η e μ (ti o •h >»μ co μ >, μ d- O Ai O O r r o >,d>GC o or =

(—I i—I ·Η *H LO O

0 O (ti (ti μ o cu g cu cl tn

G O

•H 0) e tn i tu i μ

cd e -AIO

G (—I "A rH CO -A

•A >>μ >0 *·Ό*Α μ -a CU O >r- ·Α μ O ft OAi=aμlGμ= = >o CU G >ι G μ >ti (ti μ >, α«μ <u o (ti (ti

0 >> >, bO CUA tn CU

cu μ μ o >, A -a o iti φ μ αι Ό CU-ro G bOdC (ti

•A

μ bo 1 μ 0 (ti ·» tnröati lo ooen cm to *H ^ r> o r\ λ t\ rv 1 (ti ati o o d- r- d- cm H *A >,aö r- o lo en co o M Q en g co cniocM <— d-

O -H

a: μ A μ G I (ti μ i >v (ti

G μ μ G

(ti tn o Φ <tiPQUQ W Cm H W CU g < CQOO W Cm

Esimerkki III 7 0 2 4 4 1 6 Tämä esimerkki kuvaa erilaisten keksinnön mukaisten modifioitujen polyuretaaniseosten valmistusta ja vertaa niiden suorituskykyä sellaisiin seoksiin, jotka on modifioitu tyypillisillä pehmentimillä.

Taulukossa III viitteillä 1...48 merkittyjä seoksia valmistettiin perusteellisesti sekoittamalla taulukossa osoitettu määrä jotain esi-polymeraattia AA-FF, joko karbamaattiesterin A-T kanssa tai pehmenti-men (vertailuna) kanssa taulukossa osoitetuin määrin. Sekoittamista jatkettiin, kunnes modifioiva yhdiste oli täysin liuennut esipolyme-raattiin. Jokaisen saadun seoksen viskositeetti 100 °C:ssa ja huoneenlämmössä määritettiin edellä selitetyllä tavalla ja verrattiin pelkän esipolymeraatin ominaisuuksiin. Tulokset on yhteenvetona esitetty taulukossa III. Lisäksi seosten 1...5 alkuperäinen sidoslujuus määritettiin käyttämällä alustoina Mylaria ja pienen tiheyden omaavaa poly-etyleeniä, ja tulokset on esitetty taulukossa III. Taulukon arvot näyttävät, että karbamaattiesteri alentaa esipolymeraatin kylmävisko-siteettia pienemmin määrin kuin pehmennin, ja itse asiassa useissa tapauksissa suurentaa esipolymeraatin kylmäviskositeettia. Taulukosta nähdään myös, että tähän tarkoitukseen voidaan käyttää mitä erilaisimpia karbamaattiestereitä.

Il 1 7 o I I I ω £ o o o _·Η ω d o o cm to

g:m O d ^ 1 I

CO-nbO ίσο o o i-i o rs /1 /» α> o> -h d o to σι -rto 7Π9Δ/

^ (¾ C CO H ^ 00 v v v- { u -T -T

l ad o C (Oral ω X

<U :θ m cni " cn ro ^—tor- o to esi o o ro 0 E W rv rv r r rv rv rv ri rv rv rv O 0-00 0 04 r- O T- T- CO Or- 3h fi O -

A

d (d P tn h en o

H CJ

Uh D •h en tl O ° to ooo o o o o o o o oo O <U o ft o o co jj- CO LO J-OOLDO v- co co 03 en j- oo en csicncod- osien o

1 ad O C en τα) tn X

•h a; :o LO J- p O E en »v - - « - - ~ z z ~ ~ - aigaöft ^ lo"“ (U rC iH a

P

H ^ en edoo O tn o X I Ή (Jr ω >,+-> ··

•h h -μ o X

> O a! O

HOoen o = = S

tn <d o o 5r = = = = = = = w eo a m οι

I I

'ri ed ω rd <*p ai o . ®) " OO CO 00 OO o o o o o CO oo (Oi 6 (0 rv r. rv „ „ ,v rv rv rv rv *v rv il ^ 1,1 00 00 00 oq ^^— o O O 00 oo

«Hffl r- r- r- CO Γ0 CO r- ZTzT

k Λ-ρ e td tjd en co en enenen r^r-o-oo oooo Ί) M r» r ^ ^ ^ n *>«\ T- cn enenen t— r- <— co cnjoj •HJDDO CO CO (N 00 CO CO 'T- J-J- tö s (/)

•H

^ ·Η Ή *r(

•C1 II ?: Z l+JWUi 1+jWPl.IH I -P W

O I -H +-> I -H -μ I ·Η +j I -H -p OHO! I ·Η o rH (tJ I ·Η I ·Η O h fö I -h I ·Η I -H o ή rö I ·Η ^ en >, rd td -p en >, ed cd -p ed -p en >, td td -p id -p rd -p tn >, cd rt -p ^ !?* ·Η >,ft Λ-Ρ •Η^ΡτΛΡ'Λ-μ-Η^αιΛΡ’ΛΡ'Λ-Ρ-'-ΐ^ΟιΛ-Ρ C 1 p> -H p,rd= l+j.pSHieJ^nJIpi'Hpm^iltii-iidl-P'Hpid op9 ή y d ·η rd(d -h^xj id cd rdfd-ΗΧΌ (drd rd<d ed id -h a: ts (d rd

OOnJ-PrXE TdOed.XErXE'dOrdrXErXEAlE'dOrd.XE

e

•H

-H^d en co c^- ο- r~~- γ~ r~- ο γ-- •u M r\ r Γ r r> #> rv rs rs rs rs Λ

•d ||d C7> r M m LO LO un LO LO O LO LO

mWO0 to CO CD OOO OOOO O

v- r- v- ,- V- T- 1— r-r-r-τ- Ι Ε >v

rH Ή H O CX

^ f§ S SSS3S3 3SSS5 O W t-* r* λ: d d i -p

rH ·Η ·Η CO

ZJ Ό O O rtf

^ ^ 0r-CM

H ^ ^ e/) cm co uo cd r- co en v- v- t- I I co 18 1-3 co p £ P :<d 0 3 0 3) p £ Tp •n'v.

H OJ Ο Ή 3 Μ Η Γ\ Λ Λ < ftC »H / U ^ 4 4 to I :cd o C CO τ- Ο co χ 0) :0 £ g r, O g co o cm ro oocMcncoj- cd ^ mj ** #\η r n r\ n n r» K i—I o τ- σ o o o cm cm co oo oo cm

3 £ A

μ co •H co

O

•H o

4h D •H CO

Ό O O o o o o ooooooo

O 0) O J- CM CO CM x(- O O 00 CM CO O

S CO t- 00 xl" OO LO CM 00 O 00 LO O

T“ T— T“ IX)

•3 I 3CjO

P G CO v- p a) CO χ CD CD ro <D G g - p O g co xi- t-'· c" •H 3 3d G* rt — n h\ cotCPO LO cm cm rrrrrcMr

O

3 co röco •3 co o > I 3 0 r- >>P ··

«H P O X

O rö o O

(¾ <3 ·> o o LO

•3 p O CO O LO CD

en (D o ft cm cd r «- rrsrrrr

W g h- O CM CM CM

I I

•H cd CO (d dv° <D P CD -:cd g (ti P >, CO O O O CM O LO o o o o o

Ifd (—I CO o H- Λ hh r\ e\ r* r\ r\ r\ r\ :cd O -3 o o o o o cm LO o o o co

S Ph P xl" CM CM CM CM CMLOOCM

V~ G :cd

<Dp 00 xj- (O CM H— CO CO T- T— CM CO

(D rs rv r> rv rs r\ n rs rv rv rs £:rÖ CM CD C'' O O CM J- CD CM O 00 H S M Xt H i— I CM CM T— xt CO V- cö I -3 to I | >,r3-3

P I I >> 0 P O P

£ I I -H ·Η ·Η o ιΗ CO CD X P ·Η

•3 (P-H-HHPIiPPbOP-3>.cO IP 'Z S S S 2 O

O r—I rG >ιΡ ·3 ·Η +J Ph-G C Ό r—I <d I -G P

Ή ·Η I *3 >> >> >> Id I—li—I Γ0 *3 £ CD - * bO O Oi—I cd I ·3 | ·3 t ·3 I ·3 I ·3 I *3

P Ph cd P >> >> G cd >>>itdT!<D,G-G-GC0 CO >, cd cd P cd P cd P et) P cd P cd P

•3 Ph PPPC0(DP>, >,rG CD-3PGP -G >, Ph ,Q +J ,Ρ P hQP PP PP PP

Ό >i pro CDrXpco p G n) t— HPPCDG IP-3 per) p cd P cfl peti Peti peti O >> rd cd I 03 -3 O 3 01 P -->>Ocd<D<D-G3O cd cd o) G edo! id cd cd cd cd cd

ΣΗ ftctgcMp-tdPppp^ Ph3 (drip d O cd MB 3 £ 3 g X £ X G X G

e

•H

p 3d e-' cd

rdp «-CM O »- xf Oxl-xl-T-CMCO

(d 3d LO h- »h o H- rs f* r- r\ n n p 3d O O0 O O CM CM LO x}- Γ" v

0) g fctO v— CD OO h— O O CD CD 00 CO CD

G V- V- >1 >3 i—I *3 P O Ph

Id Ph Ph υ O

M Η i 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3

H

M 3

I P

i3 *3 *3 CO

3ΌΟΟ cd cdrd cd (d O -G (D ro xt- LO co o- oo cd o >— cm ro

E-H 2 4-1 CO t- v- v- T- v- >— >— CM CM CM CM

II

70244 19 I :ιϋ O £4 Ui τ“ ¢) (/1 X dl dl :θ et e

Cg^tDUDuOOJCDr— 00 CO O ,Ο CO CO OI CO et O H W r» n r> n r> c\ rt n rt rt r> rt r r

-H P :¾ CX t— OOOOCNIrO x— OO 00 CN OO 00 00 O CM *1—1 O v- O O LO

•H id iH U A Λ A Λ λ •ιΗ · · (μ O oooooo o o o o o o o ooo o ooo o rl ω D O O C^ O J- CM ooooooo ooo o oooo ΌΟΟΙ1) LO to O OO 000000000 LO CM O 00 oooo O 0) o ω · ....... ... . ....

24 CO CD v v-OCNOOOLOCn J Λ to OO CM LO OO CT) (N r t- M r t— v- l— to I :rd o C M ΤΗ en tn x +1 dl :0 μ cg·' diogcoo' o j- oo oo cm

CL) Hl :(¾ £X is — - - — — r Ξ Ξ Ξ Ξ Ξ »· Ξ Γ r rs — rs Z

-PLCrHOCN OO OO t— OOOO

•M A

ω rti O eno

Ai I ·Η (1)0 en >,μ ·· ν-Ή rH -μ o x > O (¾ O o o oo ooo

CX (¾ *· LO o OO OOO

•HCoen oo-rrrr orrrrto o ο o o (n OJO ft · · - - ..r-r W E f O CM O CM LO LO LO T— o r- et T- t— co

I I

•h nj tn na <jp d) C Q.) ^

Jd g n) o C >0 en rooooo 00 00 00 00 00 00 00 OO CO CO OO 00 00 00 00 1(¾ |—1 <J] o rs rs rs rs is ri n r r n n r i> r> r p i\ n is a

Sfl O *H <M O O O O O OO OO OO OO OO OO OO OOOOOO OO oocooooo 24 ΡΧμ CM CM CM CM CM τ— τ— τ— τ— τ— τ— T— τ— t— v- v- τ-τ-τ-τ- :(¾ C j ω r io to cm en v- o C" oo cm en t— r- o o o c-

C Kli bO is IS IS Is IS Is n IS IS IS IS IS IS rs IS IS IS IS is is IS

dl 3¾ oo en [μ oo oo t— cm oo en o en to oo r~- oo o en co to en dl 24 t t— t t t t— oo co cm cm ro cm co co co oo l co cm cm cm cm

C -H

•H i—l

dl O

en Ai •H I I >.

E Ή ‘rl l—t H K ft O’ (X tn EH H (-OrJSSOQrH < CQ bO-Η < CJ <

O X X I -H

•H ·Η ·Η ·Η ·Η Ή Ή 2ί Ή ·Η ·Η ·Η ·Η ·Η Χτ Ή *Η ·Η Ή I ·γΗ Ή ·Η ·Η Χη -Μ +-> -Μ +-> -Μ Η-· +-> μ μ μ μ μ μ μ C+JHuJ-HDfifJI-i •H μμμμμμ.Χ·ΗμμμμμμΑ:·Ημμ>,α!£·Ημμμ X5 (Tim(T3d5n3(e304->(fln3rö(T5tti(T30H->(T3(T5>,0d)Eeö(e5ill 0 rCrödJdJaJdJi+JdJnJnJftlitrölH-JnJdJ-pcndlrötÖtÖdi

24-h EeeeeeotöEgeeeeoröESc-pccEHE

ex (T5rOrO(tidJitlcn(Öd3(T)(fl(t(tJ(eJ(n(eJ(flrOd)Ci—lOdJtefrO

CX ΛΛΛΛ^Λ-ΗςΧΛΛΛΛΛιΩΉΟιΛ.ΟΕΧηΐΟΗΗΛΑΙΛ

>, CCCCCCI-rHCCCCCClTH^CO^+JrHCCC

>1 (T5rOrOrdrOn3THOft5(T3n3d)d)(T5-HxJrOn3d>THla3rOrörd

Eh iXAiiXAiiXiX-atöAiAiiX^^^OifliXiX CO ex en Ai >4 Ai

C

H

-μ 3¾

(ÖC r~ O t£> CM <[— OO CD OHtOOJ-r— J-tjO CO CD v CO OOOO

(¾ 3¾ 60 ·. r is is is ^ k is IS IS rs IS I, IS r is ^ rs r- rs rs P :nj CNicOLOoooooen .3- en A- oo .d- cm cm v- cm oo et en t- c- (DE en en oo en oo en cd t^J-LooDLoenen oouo lo et et w> • E T T T T T T T— T— CNCNt— V- ST" V~ r iX 4>1 4-* i—I ·ιΗ (¾ o ex •r-ι ex ex o

•H

M CO 4x <<4<<4<4<40 OOOOOOCP Q Q W W W X X

M H. -μ <<<<<< O O O O O O O Q e3 C4 U W WUilX,

M

e • i μ i—I ·Η ·η en 3 T3 O O (¾ dj iflrö nj O ·Η d) lo co t-- co en o r- cm oo j- lo to r~ ooeno t— oi co et E-( 24 Xm en (m n oi n cm cm m co co co ro oo co ro co co et et et et et 70244 20 co v ω » x C g " O g co en oo oo d d to o. ^ μ K i—I ci co oo co '5 ..

HO o o o o ft O o o o o

•H CO LO LO C3 CO

Ό O o cd OCDOCO cncNLOj^· ^) CO t— CO CNJ C\ ^^—

LO

I 3Ö O

•H C (fl r-

+-> <D CO X

-H CD :θ CD C g - (D O g ω ch •H d »d ft · = = r H Σ i—I O co

CO

O ro 44 enco

co i ·Η ω o C

•H >> μ · · t— O

> ft +-> O X o O td 0 o d

ft CO «* O rH

•H o co · r - r ,H

CO CD O ft v- o W g t“ O co ·ι—) rs I I rd •H (ti μ

CO dj öP CO

<D ^ O

CD - C

SO g (T) CC) k >1 CO OOOOCOOO ft 5¾ i—| (0 rs rs r\ rs 3Τ3θ·Η CO CO CO CO ·ΗΠ3 Σ ft-μ τ— l— τ— V- co μ λ; co ο ·η e d ο CD afl > μι

CD μ C ^— CO LO

e :<Χ) « CC

•H ad oo co co lo d ·η cd Σ cmcmcsioj h μ co -H cd •h cd cd S μ· e

•H C CD

O CD g ft > >1

ft ft ><4 S 2 rH

•H CO

Td ·Η ·Η ·Η ·Η cd (¾ ο -μ μι e e cd ·η Σ μ· μ1 μ1 μ· 44 co cd cd cd cd d cd cd d cd cd g h g g g g e ft cd cd cd cd d d ft λ λ ft λ μ· μ> rH C ί-ι C C μ ·Η >> cd cd cd cd cd e

ft 44 44 44 44 μ ·Η -H

O cd μ C g μ

•H C CD

μ:ιΰ j-coj-cn OcdCD

Cd C r r λ . Cd μ edeedbO CMcnr-'Ln μμ·Η C^d loj-loco ·Ημω

<D g T-v-T-T- 44 *H O

J jä C O 44 44 >, (D co co

μ* >H -H g O -H

cd O ft ·Η > •n ft ft CO ·Η

•H >, CD rH C

I I (0 >> ft ft ft ft O CD

ft W μ ft ft ft ft id Λ C

M g g -H

d :¾ >, O

’ I μ C CO μ

<—I ·Η ·Η CO

3 Ό O O

Hj 0*H(D lo tr> r-- co

E-< ^UhCO nj O

II

Esimerkki IV 70244 21 Tämä esimerkki kuvaa modifioidun polyuretaaniseoksen valmistusta ja suorituskykyä esipolymeraattia sisältävänä liuottimeen sekoitettuna liimana.

Taulukossa IV viitteillä 49...51 merkittyjä seoksia valmistettiin soveltamalla esimerkin IIII mukaista menetelmää ja käyttämällä esipolymeraattia AA, paitsi, että seoksiin niiden sekoittamisen aikana lisättiin liuottimena etyyliasetaattia. Taulukossa IV on esitetty täten valmistettujen seosten viskositeetit samoin kuin niiden alkuperäiset sidoslujuudet, jolloin näiden seosten kiinteiden aineiden pitoisuus oli 80%. Tulokset osoittavat, että sekä pehmennän että karbamaattiesteri pienentävät esipolymeraatin viskositeettia. Sellaisen seoksen saamiseksi, jonka liuoksen viskositeetti on verrattavissa samalla kiinteiden aineiden pitoisuudella karbamaatilla modifioidun seoksen viskositeettiin, on esipolymeraattiin lisättävä sellainen määrä pehmennintä, että tämä heikentää seoksen suorituskykyä sidos-lujuutena mitattuna, tai vaihtoehtoisesti on esipolymeraatin molekyyli-painoa (viskositeettia) suurennettava niin paljon, että verrattavissa olevaa liuosviskositeettia ei enää saavuteta.

22 70244

I I

•η co :G O

C G X o (ft CD ·Η co o co (X co G £ o cm

Y G G O cd I

Ο Λί C ·π I o

0) rH (ft G Ö0 O O CD

co <C C (—I I cm v~ P G <υ G X X) g •H 3 I I 3ti Ο ω ·Η G co

Ή »H CO Ή (ft CO

>H ιβ O +J 0)¾ o o o

•P G P G g O CD O

X ·Ρ co (ft o g ω 1- cr> co O g Ή O 3 ft ·

SO>-PrcrHocM

P G tfö 0 <ft G o o- j- G S X M " " "

•H -H :rtJ c- T- T- G

j -μ ε co ro co a) p

G

1 cp g •pig > cp co ai ad •H ·Ρ a> G co oo g

G ε G :n) - G

0 ·Η ·Η 3fl OO CO rp ϊξ o g ε I τ— *— ·ρ

G

Ρ>

1 G G

•h <ft a) 0 a> > •p c

(ρ -P sfl G

•P G G en cd G

X) co at bO - G

Ο ·Ρ :G cd cd +j S ε ε I v- v- co

G

O

(0 C G -P

G G

I -P

•P P G

* I ft-l (ft G

1 ftp ,¾ G

(0 >1 -P CO X

•P P P (ft G

ε λ; ·ρ p i—I ε

•P O P G

O IPG G G

•P G ·Ρ O G ε P P

(p (ft (¾ (OGG cop •P <1) G, -P CX Xl O (ft

X G >i I -P G G P

Ο ·Ρ ftp -P X G -P O

Σ G P I X G ft< G

(X G

I o

I -P bO G

ftpP -HP

HP» P -P ftp

OG»TJ cd r~^ c-~ G Ai P

ftG G - ·» GGP

•PG^G Γ'- lo co g (ft (ft to a) :G j-o o a> g p p w ε ε r-τ— t— ε*ρ·ρ

n ftp co G

rP g :G

O O :G

Λ: I Λ aG ε M -H -P g

G (p co :G -P

H -P g co (ft G (ft

G X P O Uft XI

G Ο ·Ρ Cft CD o v-

Eh SOW p-co co g jQ U

li

Esimerkki V 70244 23 Tämä esimerkki kuvaa karbamaattiesterin konsentraation vaikutusta polyuretaaniseoksen suorituskykyyn.

Esimerkissä II selitetyllä tavalla valmistettiin uretaanin esipoly-meraattia, jossa oli 4,6% jäljellä olevia isosyanaattiryhmiä. Valmistuksessa käytettiin 804,6 osaa metyleeni-bis-fenyyli-di-isosyanaattia, 900,0 osaa polypropyleeniglykolia, jonka molekyylipaino oli 750, ja 373,2 osaa polypropyleeniglykolia, jonka molekyylipaino oli 450.

Esimerkin I estereiden A-H yhteydessä selitettyä menetelmää soveltaen valmistettiin karbamaattiesteriä käyttämällä 1203,1 osaa tolueeni-di-isosyanaattia, 906,1 osaa isobutanolia ja 60,2 osaa metanolia, jolloin jokainen alkoholi lisättiin hitaasti di-isosyanaattiin ja ylimääräinen metanoli myöhemmin tislattiin pois reaktioseoksesta. Täten saadun esterin sulamispiste oli 113...115 °C.

Valmistettiin kuusi taulukossa V viitteillä 52...57 merkittyä seosta sekoittamalla edellä selitetyllä tavalla valmistettuun esipolymeraat-tiin taulukossa osoitettu määrä karbamaattiesteriä. Jokaiseen seokseen lisättiin niin paljon etyyliasetaattia, että saatiin 25-prosentti-nen liuos. Edellä selitetyllä tavalla määritettiin jokaisen liuoksen viskositeetti 100 °C:ssa ja huoneenlämmössä. Jokaista liuosta käytettiin 50 M Mylar-kelmun ja pienen tiheyden omaavan polyetyleenikelmun laminointiin. Liuokset levitettiin alustoille käyttämällä tankoa, jonka ympäri oli kääritty lankaa, ja joka oli suunniteltu siten, että se levitti noin 0,5 kg/riisi suuruisen pinnoitemäärän 25-prosenttises-ta liuoksesta. Täten levitetyt pinnoitteet pakkokuivattiin lämpöpuhal-timella, ja molemmat alustat saatettiin sitoutumaan yhteen saattamalla yhdistelmä menemään puristusvalssiryhmän läpi, jonka lämpötila oli 88 °C ja puristus oli 127 kPa. Jokaisen seoksen alkuperäinen sidos-lujuus sekä sidoslujuus osoitettuina aikaväleinä mitattiin. Tulokset on esitetty taulukossa V.

Nämä tulokset näyttävät, että karbamaattiesterimäärien suurentaminen pienentää polyuretaaniseoksen kuumaviskositeettia mutta suurentaa viskositeettia huoneenlämmössä. Modifioitujen seosten alkuperäiset ja myöhemmät sidoslujuudet ovat lisäksi yleensä paremmat kuin vertai-lunäytteen (modifioimattoman esipolymeraatin) vastaavat ominaisuudet.

2, 70244

Jokaisen seoksen staattinen kuormitus määritettiin valamalla seoksesta kalvo ruostumattoman teräslevyn molemmille sivuille siten, että kalvo 3 tarttui levyn kummankin sivun 6,5 cm suuruiseen alueeseen. Tämän jälkeen levy pidettiin pystyssä, paino ripustettiin siitä ja koko yhdistelmä pantiin uuniin, jonka lämpötila oli 82 °C. Staattinen kuormitus on lämpölujuuden mitta, joka määritetään mittaamalla se etäisyys, jonka liimakalvo liukuu alaspäin pitkin levyä. Pettämättö-myys osoittaa, että kalvo ei liiku ollenkaan, kun taas 100% pettäminen osoittaa, että kelmu putoaa pois kokeen aikana eli liikkuu 2,5 cm. Taulukossa V yhteenvetona esitetyt lukuarvot osoittavat, että vertailu-näytteen hyvä lämpölujuus staattisen kuormituksen avulla mitattuna ei heikkene siinä tapauksessa, että lisätään enintään 35% karbamaatti-esteriä. Huomataan kuitenkin, että tässä on ainoastaan tutkittu yhtä karbamaattiesteriä, ja että muita estereitä käytettäessä voidaan hyvän lämpölujuuden puitteissa sallia suurempia tai pienempiä esteri-määriä.

Il 25 „ S S 70244

+J *H C

CO g -H

•H :¾ £ I £ μ ad I ^ :¾ μ μ •ho μ <u μ μ 3 μ r = £ ft d μ» λ; co ai ο (¾ ms ft dp m c f ιλ o o μ1 CL) ·Η ·Η ·» O o ω (4 £ wrrot-τ-

C H

0 μ* 44 3

•HrHOOOOOlO

•HdLooooroLoeo >44loiocou3locd

H

μ 44 3

rH O O CD 00 O O

C\l 3 C-*. CD O O LO LO

1^44010^^1---1-0

CO · LD LO

3 μι r-~ c- 3 μι oc ovi •n 44 3 I i

^ i—I LD CD CD LO CO CD

iH J- 3 v- lOlOC^-lOOO

CO CN^CMCMCMCMOJCNI

O -H

Ό co •H Cd 44 c/D id co o • 3 co r-~ 3 C4 μ ·· ro > •h μ o t— £ 30 I μ H oo c-~ c-~ c-~ co co 3

il) 4 CQ r C^ 0) CJ) r r i—I

\-44cOv-v-t-c-cncn ·Η id • μ C CO ID μ 1 ·Η OO (T) -L- 0) 3 3d v- i- (N W >

44 μ τ- III

.—I <D I t— r~- e— e dftooLOLOt-~cr>cn id CO v— r— t~ t— t— Id i :do μ (4 co o en CD CO ^— Id

•H ω :0 X O

μ C g r. C

μΟΕωοοοοίΛοοο ·Η (L) ^ il"d Oh ^ ^ λ r, r (U^H ϋ CM CM LO CX> 00 00 μ A .\ a e •h cd id co co id

O en X

44 3 ω O £

•H o O O O O O O

> 0(00000040 d OCCV-OOOOOLOJ- μ

Tr- o oo T- μ d C4 μ

d O

Ό

I I C 44 C

•H ·Η ·Η O O

μ Id CO μ 44 μ ·η cu cd ·η id co -h id cd 44 dOC^dooLooLoo 44 E -h d <d en oicoLoo-o μ d μ d £ ο T- d Λ <D μ >i g > μ μ cd rH ο ·η d co μ o o co O 44 CD 3 CW d 44 44 3 ad 3 i μ g (—C ·Η Ή co cd 3 Ό o O d μ d O *H O CM CO .d" LO CO r- H JT U-| CO LD LO LO LO LO LO d

Esimerkki VI 7 0 2 4 4 26 Tämä esimerkki kuvaa keksinnön mukaisten modifioitujen seosten käyttämistä erilaisten taipuisien alustojen liimaamiseksi yhteen.

Esimerkin V mukaista muunnettua seosta 53 levitettiin taulukon VI eräälle alustalle 25-prosenttisesta liuoksesta esimerkissä V selitetyllä tavalla, ja alustat laminoitiin. Eräät laminaatin sidoslujuutta kokeiltiin taulukossa esitettyinä aikaväleinä. Tulokset on esitetty taulukossa VI.

Taulukko VI

____Sidoslujuudet, g/cm_

Alustat Alku- 15 min.

peräi- kulutt. 24 h 72 h viikon nen 66 °C: kulut- kulut- kulut- _ssa_tua_tua_tua_ P1 0 Mylar/ LDPEa 118-138 157 276 472 748-787

Nyloni/LDPE 118-128 138-157 394 670 630-670 K Cello/LDPE 138 148 157 315 394

Kelmu/LDPE 138-148 157 315-335 630 512-550

a LDPE = pienen tiheyden omaava polyetyleeni Esimerkki VII

Tämä esimerkki kuvaa samanaikaisesti tapahtuvaa a) karbamaattiesterin valmistusta "in situ", ja b) polyuretaaniesipolymeraatin muodostamista karbamaattiesterin ollessa läsnä.

Reaktioastiaan, jossa oli lämpömittari, sekoitin, lauhdutin, lisäys-suppilo ja kaasun sisäänpuhallusputki, puhallettiin kuivaa typpikaasua, minkä jälkeen astiaan lisättiin 40,1 g 2-etyyli-heksanolia ja 105,6 g metyleeni-bis-fenyyli-di-isosyanaattia. Lisätyn metyleeni-bis-fenyyli-di-isosyanaatin määrä on niiden määrien summa, jotka tarvitaan karbamaattiesterin eli metyyli-bis-(2-etyyliheksyyli)-fenyylikarbamaatin valmistamiseksi ja esipolymeraatin synteettiseksi valmistamiseksi. Reaktioseos lämmitettiin 100 °C:een ja annettiin seoksen reagoida tässä lämpötilassa 2 tuntia, minkä jälkeen seuraavia komponentteja lisättiin mainituin määrin:

II

70244 27 1,6-heksaanidioli/neopentyyliglykoliadipaattia, molekyylipaino 3000 349,6 g vettä (ketjunpidennintä) 0,9 g tuotetta "Modaflow" (toiminimen Monsanto Chemical Co tavaramerkki pienen molekyylipainon omaavalle hartsi- jätteelle, joka edistää kostumista ja tasoittumista) 0,25 g Tämän jälkeen reaktioseosta vielä lämmitettiin 3 tuntia 100 °C:ssa, minkä jälkeen seos kaadettiin kuumana astiasta. Tuotteen ominaisuudet olivat seuraavat: kiinteitä aineita 100% isosyanaattiryhmiä 0,8 % viskositeetti 110 °C:ssa 10.000 cps viskositeetti huoneenlämmössä 2.400.000 cps

Tuotteesta tehty kalvo oli kirkas ja tahmea, ja se kovettui yli yön sitkeäksi, kumimaiseksi polymeraatiksi.

Esimerkki VIII

Tämä esimerkki kuvaa karbamaattiesterien käyttöä täysin reagoineiden polyuretaanien modifioimiseksi.

Taulukon VII seoksia 58...72 valmistettiin lisäämällä 20 paino-% keksinnön mukaan käytettäviä taulukossa mainittua karbamaattiesteriä (tai pehmennintä vertailuna) taulukossa mainittuun, kaupan saatavaan, täysin reagoineeseen polyuretaanihartsiin. Tutkittiin kalvoja, joiden paksuus märkänä oli 200 μ m, ja jotka oli valmistettu liuoksista, joissa oli 15...20 paino-% näitä seoksia, hartsissa olevan modifioimis-aineen sopeutuvuuden ja yleisten fysikaalisten ominaisuuksien selvittämiseksi. Tulokset on esitetty taulukossa VII, josta nähdään, että karbamaattiestereillä on hyvä sopeutuvuus polyuretaaneihin, kun taas pehmentimenä käytetyllä dioktyyliadipaatilla on huono sopeutuvuus polyuretaaneihin, jotka on merkitty tavaramerkeillä Q-Thane PA 10 ja Estäne 5710. Lisäksi pehmentimet pyrkivät erittymään kalvosta öljy-mäisenä eritteenä, joka antaa epämiellyttävän tunnun pinnoitteena käytetylle polyuretaanille, kun taas karbamaattiesterit eivät osoita erittymistä. Lisäksi karbamaattiesterit kykenevät parantamaan täysin reagoineiden polyuretaanien kirkkautta joko tekemällä ne kirkkaaksi tai vähemmän sameiksi.

28 7 0 2 4 4

Yhteenvetona mainittakoon, että on saatu keksinnön ansiosta poly-uretaaniliima, jolla on parantuneet viskositeettiominaisuudet, hyvä suorituskyky huoneenlämmössä ja suuri sidoslujuus.

Il 70244 29 3 aD 3 * £ ad fd

3 CO G

0 3 3 44 q 3 q I—I aö £ ϊ ·Η = 3 41 id 3 ad to +-> q > 3 q <u q cocucococococn coqid q idcdidcdqididcdidid X ·Η >; -H 3 3 344-3 44 44 44 44 44 o > 3 = > = £££q3qqqqq CD >, Ή >, id id id ·Η Ή ·Η Ή ·Η ·Η *q

w ΐ ί ,3 cococo44 34444444444 C

ω ·Γ~) ι q ι q •H CD τΗ μ Ο CD g 4-)

H q >, CD I

4-c ·Η +J ad ad μ ,3

rl id f1 Ή r-H CO " O

Ό cn -H q ιΗ ιΗ -H T- Ή Ο Ή q CD >, ·Η ·Η ·γΗ ·γΗ ·Η ·Η ·Η >, ·γ4 *q ·η g ι q 5U£03I44 3 3 3I 3333144333 γΗ ·ΗΌ id -μ o > +-> o ι q id o •H CD I Id Cd

O CD q +4 ft-H

rl 3D CO ·Η g 4η ·Η 3 Ο Ο ·Η Ό ·Η •q 3 3 co qad:rdad ad Jd ad ati qadadad CD 33

3 co 33 0>>> >>>> O > > > 4-> l-H

0-H 03 3 >a >, >, >a >a >, >, 3 >> >> >, 3 -3 g ΣΒ^>*ΧΧΧΧίΧΧΧΧΐΧΧΧΧ 3 ι—I ·Η •q q o o CO 3 -H +4 λ: >ϊ ό O co -H 3 3 0 q +4 > CO 3 0 •H 3 ·γ~) q ι -μ 3 Ή 3 " •H ·Η ·Η ·Η r—l *3 44 ·Η +4 +J -μ μ> ·η ι χ μ> μ μ μ 3 3 =r 44 33 33 3 μ μ »> q 33 33 3 q CO 3 •Η (¾ S SU Eh a<r-i<i-3 ft < μ b 3 ·3 ι g 3 ·Η ·Η 3 ·Η > CO ·Η 3 CO Ό ·Η *Η ·Η Ό μ ·Η ·,Η Ό ·Η ·3 ·Η ·Η μ q •η 3 μ μ μ 3 4π μ μ 3 μ μ μ 3μ μ3 g ·Η μ μ μ ·Η Ή μ μ ·3 μ μ μ 3μ 3 > Ή ι—13 3 3 (Η μ 3 3 Η 3 3 3 33 33 Ο >,333 >>>>33 >ι333 443 3μ •q >> £ £ £ >,>,££ >, £ £ £ 3 e -q 3 4h μ333 μμ33 μ333 S O 44 >, 3 q 44ΛΛΛ 443ΛΛ 44ΛΛΛ q44co-q ό oqqq o λ q q oqqq 33qoq-q O -q 3 3 3 -q -q 3 3 *q 333 μ 3 co 3 o S I 3 44 X 44 I ΌΌ44 44 l Ό 44 44 44 μ 3 £ -q 3 3 3 ·η 3 ι μ *q μ q ·Η 3 44 -Q X O 3 3 X) q 44 o co μ > ι 3 q •q μ o qco3-q>,3 q o o -q μ q h g 3 < < r- 3 3 0 3 ft (ft) Γ' μ r3 3 3 (¾ · μ co ·3 ο 3 μ ι ο, 3 3 3 44 -q -q 3 -q q

^3= = = = 3= = = = 3= = = = q Ό 3 £ rH O

33 3 3 3 ·3 3 I 0 U

m >, ,q x 3 g q 3 -q -q n rH η Η μ -q 3 μ r-ι <o h > ο ι ι co co μ 3 >>-q 3 Ρ-ι O O W 3coq>,3a 0 3 3 3 3 *q 44 I :3 >, >, 3 3 £ 44 *q g r-H ι—ι μ μ 3 3 4h :3 O O -q 3 43 H-qqco q ftft dflo 3 Ό μ O 3 3 333 33 3 Ο ·3 3 oo cr> o CHCoj-uoior^oocDOT— cm

fH SOCOUOLOaOlDcDUDtDcOCDaDLDUDC^C^O- 3Λ O

Claims (4)

30 Patenttivaatimukset 7 02 4 4

1. Modifierad polyuretanlimblandning, som innehäller ett isocyanat-ändat förpolymerat eller ett fullt reagerat polyuretan, känne- t e c k n a d därav, att den innehäller minst en effektiv mängd av en monomerisk karbamatester som innehäller minst en bindning med formeln - O - C - NH - och som är kompatibel med och inte reagerar O med nämnda förpolymerat eller fullt reagerade polyuretan.

1. Modifioitu polyuretaaniliimaseos, joka sisältää isosyanaatti-päätteistä esipolymeraattia tai täysin reagoinutta polyuretaania, tunnettu siitä, että se sisältää vähintään tehollisen määrän monomeerista karbamaattiesteriä, jossa on vähintään yksi kaavan

0. C - NH -II O mukainen sidos, ja joka sopeutuu mainittuun polymeraattiin tai täysin reagoineeseen polyuretaaniin eikä reagoi näiden kanssa.

2. Limblandning enligt patentkravet 1, kännetecknad därav, att man använder ett förpolymerat med isocyanatändgrupp.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liimaseos, tunnettu siitä, että käytetään isosyanaattipäätteistä esipolymeraattia.

3. Limblandning enligt patentkravet 1, kännetecknad därav, att man använder fullt reagerat polyuretan.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liimaseos, tunnettu siitä, että käytetään täysin reagoinutta polyuretaania.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liimaseos, tunnettu siitä, että se myös sisältää liuotinta.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liimaseos, tunnettu siitä, että karbamaattiesteriä on läsnä 2,0...110 paino-%, esipoly-meraatin tai täysin reagoineen polyuretaanin painosta laskettuna, ja että tämä määrä riippuu esteristä ja esipolymeraatista tai polyuretaanista.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liimaseos, tunnettu siitä, että mainittu karbamaattiesteri on kiinteää huoneenlämmössä, ja että sitä käytetään 2...50 paino-% esipolymeraatin tai täysin reagoineen polyuretaanin painosta laskettuna.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liimaseos, tunnettu siitä, että mainittu karbamaattiesteri valmistetaan isosyanaatista, joka valitaan metyleeni-bis-fenyyli-di-isosyanaatin, fenyyli-iso-syanaatin, isoforoni-di-isosyanaatin ja tolueenidi-isosyanaatin joukosta.

8. Menetelmä alustojen laminoimiseksi modifioidulla polyuretaani-liimaseoksella, tunnettu siitä, että käytetään liimaseosta, II 31 70244 joka sisältää isosyanaattipäätteistä esipolymeraattia tai täysin reagoinutta polyuretaania ja vähintään tehollisen määrän monomeeris-ta karbamaattiesteriä, jossa on vähintään yksi kaavan - O - C - nh - O mukainen sidos, ja joka sopeutuu mainittuun polymeraattiin tai täysin reagoineeseen polyuretaaniin eikä reagoi näiden kanssa.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä taipuisien alustojen laminoimiseksi, tunnettu siitä, että liimana käytetään isosyanaattipäätteistä esipolymeraattia ilman liuotinta.

10. Polyuretaaniliimalla laminoitu kelmuyhdistelmä, tunnet-t u siitä, että se on sidottu yhteen liimaseoksen avulla, joka sisältää isosyanaattipäätteistä esipolymeraattia tai täysin reagoinutta polyuretaania ja vähintään tehollisen määrän monomeerista karbamaattiesteriä, jossa on vähintään yksi kaavan - O - C - NH - II o mukainen sidos, ja joka sopeutuu mainittuun polymeraattiin tai täysin reagoineeseen polyuretaaniin eikä reagoi näiden kanssa.

4. Limblandning enligt patentkravet 1, kännetecknad därav, att den även innehäller ett lösningsmedel.