FI68248C - Saett vid polymerisation av eteniskt omaettade monomerer. - Google Patents

Description

68248

Menetelmä polymeroitaessa vinyylikloridia ja sen kanssa ko-polymeroitavia monomeerejä - Sätt vid polymerisation av vi-nylklorid och därmed sampolymeriserbara monomerer

Keksinnön kohteena on menetelmä polymeroitaessa vinyy-5 likloridia ja sen kanssa kopolymeroitavia monomeerejä, jossa menetelmässä käytetään initiaattorina kiinteää monomeeri-liukoista vapaan radikaalin muodostavaa yhdistettä. Erityisesti keksinnön kohteena on menetelmä, jossa initiaattori lisätään polymerointijärjestelmään vesidispersion muodossa, 10 joka sisältää erityisen emulgointiaineen. Keksinnön kohteena on samoin polymerointimenetelmän suorittamiseen sopiva aine. _ __

Polyvinyylikloridia ja vinyylikloridiin perustuvia kopolymeerejä käytetään laajalti kaapeleiden ja muiden säh-15 kömateriaalien eristämiseen. Tällöin on olennaista, että polymeerin sähköinen eristyskyky, ominaisvastus on mahdollisimman korkea sähköhäviöiden välttämiseksi. Polymeroitaessa esimerkiksi vinyylikloridia vesipitoisissa järjestelmissä käytetään suojakolloideja ja/tai emulgointiaineita halutun 20 polymeraatin raekoon aikaansaamiseksi sekä vapaan radikaalin muodostavia initiaattoreita polymeroinnin suorittamiseksi. Käytettäessä näitä kemikaaleja on otettava huomioon niiden vaikutus valmiin polymeraatin ominaisuuksiin. Ennen kaikkea näiden lisäaineiden määrätyillä tyypeillä on haitallinen 25 vaikutus polymeraatin ominaisvastukseen.

Kiinteinä monomeeriliukoisina vapaaradikaali-initiaatto-reina voidaan käyttää orgaanisia peroksideja, kuten aromaattisia tai alifaattisia diasyyliperoksideja, diaralkyyliperok-sideja ja dialkyyliperoksidikarbonaatteja, orgaanisten sulfo-30 perhappojen ja orgaanisten happojen seka-anhydridejä sekä atsoyhdisteitä. Tämän tyyppiset initiaattorit voidaan sinänsä lisätä polymerointijärjestelmään kiinteässä muodossa tai liuotettuina orgaanisiin liuottimiin, mutta nämä lisäysmenetelmät ovat kuitenkin epäedullisia käsittelyn tai ympäris-35 tön kannalta katsottuna. Viime vuosina on kehitys tästä syystä suunnattu vesipitoisten dispersioiden valmistukseen kiin- 2 68248 teistä initiaattoreista, joita voidaan käyttää suljetuissa reaktiojärjestelmissä.

US-patentissa 3,825,509 on esitetty menetelmä PVC:n valmistamiseksi suspensiopolymeroinnin avulla, 5 jossa initiaattori lisätään emulsion muodossa, joka sisältää etoksyloidun polyoli-esterin tyyppisen emulgointiaineen, lähemmin määriteltynä polyoksieteenisorbitaanimonolauraatin, sekä polyvinyylialkoholia. Kiinteiden peroksidien dispersiot, joissa emulgointijärjestelmä muodostuu kahden tai useamman TO emulgaattorin yhdistelmästä, ovat tunnettuja US-patentista 4,039,475. Tässä patentissa kuvataan initiaat-torisuspensioita, jotka sopivat vinyylikloridipolymerointiin ja jotka sisältävät seoksen, joka on valmistettu ei-ionises-ta emulgointiaineesta, jonka HLB-arvo on korkeintaan 12,5, 15 ja ei-ionisesta emulgointiaineesta, jonka HLB-arvo on vähintään 12,5. Vaihtoehtoisesti voidaan tämän patentin mukaisesti käyttää yhdistelmiä, jotka sisältävät ei-ionisia emulgoin-tiaineita, joiden HLB-arvo on alle 12,5, ja anioniaktiivisia emulgointiaineita, jolloin ei-ioniset emulgointiaineet ovat 20 suurimmaksi osaksi etoksyloituja. Esim. DE-patent- tihakemuksesta 26 29 467 on myös tunnettua käyttää erilaisia kationiaktiivisia ja anioniaktiivisia emulgointiaineita.

Yllä esitetyillä dispersioilla on vaihteleva stabiilius-aste eivätkä useatkaan näistä tuota stabiileja initiaattori-25 dispersioita, vaan vain dispersioita, jotka ovat pumpattavissa tai stabiileja vain lyhyehkön ajan. Eräänä toisena haittana tähän asti tunnetuissa dispersioissa on se, että niihin sisältyvät emulgointiaineet usein huonontavat vaihtelevassa määrin saadun polymeraatin sähköarvoja, niin että tuotteita 30 voidaan käyttää hyvin pienessä laajuudessa esimerkiksi kaa-peliteollisuudessa. Edelleen vaikuttavat useat ehdotetuista emulgointiaineista negatiivisesti polymeroinnissa tavallisesti käytettyjen emulgointiaineiden ja suojakolloidien tehoon, niin että käytettäessä initiaattoridispersioita ei voi-35 da käyttää tavanomaisia polymerointiohjeita modifioimatta tl 3 68248 tai huonontamatta polymeraatin ominaisuuksia.

Nyt on osoittautunut, että määrätyt emulgointlaineiden tyypit voivat tuottaa dispersioita kiinteistä monomeeriliukoisista vapaan radikaalin muodostavista initiaattoreista, 5 jotka dispersiot ovat varastoinnin kestäviä, helposti käsiteltäviä eivätkä muuta olennaisesti negatiivisesti valmistetun polymeerin sähkön eristyskykyä. Dispersiot eivät näytä myöskään missään suuremmassa määrin vaikuttavan tavanomaisesti käytettyihin suojakolloideihin tai emulgointiainei-10 siin, minkä johdosta polymerointiohjeita ei tarvitse modifioida käytettäessä esillä olevia dispersioita.

Keksinnön kohteena on siten menetelmä vinyylikloridin ja sen kanssa kopolymeroitavien monomeerien polymeroimisek-si, jossa initiaattoreina käytetään orgaanista peroksidia, 15 joka lisätään vesidispersion muodossa. Polymerointi- järjestelmään lisättävä initiaattoridispersio sisältää etok-syloidun ei-ionisen emulgointiaineen, jonka HLE-arvo on vähintään 15 ja joka ei sisällä syklisiä sisäisiä eetterisi-doksia.

20 HLB-arvolla tarkoitetaan tässä hydrofiili-lipcfiili-ba- lanssia, kuten on esitetty julkaisussa "The Atlas HLB-System, a time saving guide to emulsifier selection" (julkaisija Atlas Chemical Industries Inc., 1963), ja tuloksena syntyvällä HLB-arvolla tarkoitetaan emulgointiaineseosten sitä 25 HLB-arvoa, joka voidaan laskea ottaen huomioon mukana olevien komponenttien painosuhde, mikä samoin on esitetty mainitussa julkaisussa.

Keksinnön mukaista menetelmää voidaan käyttää tavanomaisesti tunnetuissa menetelmissä vinyylikloridin ja sen kans-30 sa kopolymeroitavien monomeerien polymeroimiseksi vesipitoisissa järjestelmissä käyttämällä peroksidi-initiaattoreita.

68248 4

Vinyylikloridin kanssa kopolymeroitavia monomeerejä, joita on korkeintaan 20 paino-% vinyylikloridin määrästä, ovat esimerkiksi alkeenit, vinyyliasetaatti, vinylikeeniklo-ridi, akryyli- ja metakryylihappo, akrylaatit ja metakrylaa-5 tit, akryylinitriili ja metakryylinitriili, vinyyliesteri jne. ja polymerointi tapahtuu tunnettujen suspensio- ja mikrohel-mipolymerointimenetelmien avulla.

Yllättävällä tavalla on osoittautunut, että initiaatto-ridispersioon käytettävä emulgointiaine ei huononna olennai-10 sesti valmistetun polymeerin sähköeristyskykyä ja valmistettu polymeeri täyttää ne vaatimukset, jotka voidaan asettaa säh-köneritysmateriaalin käytölle. Keksinnön mukaisen initiaatto-rin käytössä saatavat ominaisvastuksen arvot ovat täysin verrattavissa niihin, jotka saadaan, kun initiaattoria käytetään 15 jauhemuodossa, so. ilman ylimääräisten kemikaalien lisäystä.

Polymeroinnin suorittamiseksi käyttämällä initiaattori-dispersiota asetetaan myös vaatimuksina, että dispersiolla on sopiva viskositeetti, jotta sitä on sekä helppo panostaa että jakaa polymerointijärjestelmään. Nämä vaatimukset täytetään 20 keksinnön mukaisilla dispersioilla ja niillä on myös erittäin hyvä stabiilius sekä ne voidaan valmistaa korkeilla initiaat-torikuivapitoisuuksilla, jotka ovat jopa n. 40 paino-%.

On osoittautunut, että polymeerien sähköneristyskyvyn ei-hyväksyttävän muutoksen välttämiseksi ei ainoastaan ole 25 olennaista, että initiaattoridispersioissa ei käytetä ionisia emulgointiaineita, vaan että on myös asetettava erityiset vaatimukset käytetyille ei-ionisille emulgointiaineille.

Siten on osoittautunut, että on olennaista, että etoksy-loitujen ei-ionisten emulgointiaineiden HLB-arvon on oltava 30 suhteellisen korkea, so. niillä on oltava selvästi hydrofiili-set taipumukset. Dispersioiden aikaansaamiseksi, jotka täyttävät kaikki asetetut vaatimukset, on myös olennaista, ettei emulgointiaine sisällä syklisiä sisäisiä eetterisidoksia, so. se ei ole polyhydristen alkoholien anhdyrojohdannainen.

35 Keksinnön mukaisesti käytetään ei-ionista etoksyloitua emulgointiainetta, jonka HLB-arvo on yli 15, ja jota nimitetään seuraavassa hydrofiiliseksi emulgointiaineeksi. Hydrofii- il· 5 68248 linen emulgointiaine ei saa sisältää syklisiä sisäisiä eette-risidoskai ja se valitaan edullisesti seuraavista ryhmistä: etoksyloidut alkyylifenolit, etoksyloidut rasva-alkoholit ja etoksyloidut rasvahapot. Hydrofiilisen emulgointiaineen HLB-5 arvo on mieluimmin yli 17. Arvon sopiva yläraja on 25. Etok-syloituja rasva-alkoholeja ja rasvahappoja pidetään parempana ja erityisesti viimeksi mainittuja. Etoksyloiduilla ei-ioni-silla emulgointiaineilla tarkoitetaan tässä, mitä tulee happojen ja erilaisten alkoholien johdannaisiin, että ne sisältä-10 vät suurimmaksi osaksi eteenioksidiryhmiä, mutta niihin voi kuulua muitakin alempialkyleenioksidiryhmiä, kuten propeeni-oksidia. Mieluimmin ovat kaikki alkyleenioksidiryhmät eteenioksidiryhmiä.

Yhden emulgointiaineen sijasta voidaan tietenkin käyttää 15 kahta tai useampaa niin kauan, kun yllä esitetyt vaatimukset täytetään ja kahden tai useamman hydrofiilisen emulgointiaineen tuloksena syntyvä HLB-arvo on yli 15.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä soveltuvat kiinteiksi öljyliukoisiksi radikaali-initiaattoreiksi erityyppiset kiin-20 teät orgaaniset peroksidit. Kiinteillä orgaanisilla peroksi- deilla tarkoitetaan peroksideja, jotka ovat kiinteitä n. 20°C:n lämpötilassa. Esimerkkeinä tällaisten peroksidien ryhmistä voidaan mainita aromaattiset ja alifaattiset diasyyliperoksidit, esim. dibentsoyyliperoksidi ja dilauryyliperoksidi, dialkyyli-25 ja diaralkyyliperoksidit sekä dikumyyliperoksidi, hydroperok- sidit, peresterit, perketaalit, ketoniperoksidit, peroksidikar-bonaatit. Mieluimmin käytetään polymeroinnissa kiinteitä di-alkyyliperoksidikarbonaatteja ja esimerkkeinä näistä voidaan mainita dimyristyyli-, disetyyli-, distearyyli-, disykloheksyy-30 li-, ja di-4-tert.butyylisykloheksyyliperoksidikarbonaatti.

Dispersioiden initiaattorkuivapitoisuus voi olla jopa n. 40 paino-% ja edullisesti kuivapitoisuus on yli 15 paino-%. Emulgointiaineen kokonaismäärän tulee olla vähintään 1 paino-% initiaattorimäärästä. Koko emulgaattorimäärä ei saa ylittää 35 15 paino-%:a. Dispersioissa voidaan käyttää tietenkin suoja- kolloideja tai -paksunnosaineita.

Keksinnön mukaisesti on osoittautunut, että korkean kui- 6 68248 vapitoisuuden omaavia stabiileja dispersioita voidaan saada käyttämällä ainoastaan yhtä emulgointiainetta ja että negatiivinen vaikutus polymeraatin sähköneristyskykyyn vältetään, kun emulgointiaine täyttää yllä esitetyt vaatimukset. Tietenkin 5 voidaan kuitenkin yllä esitetyt hydrofiiliset emulgointiaineet sekoittaa ei-ionisiin, lipofiilisluonteisiin emulgointiainei-siin, so. emulgointiaineisiin, joilla on suhteellisen alhaiset HLB-arvot. Sekoitettaessa nämä lipofiilisiin emulgointiaineisiin on kuitenkin huolehdittava siitä, että näiden HLB-arvo 10 on alle 9 ja että ne eivät sisällä etoksi-ryhmiä, koska muutoin vaikutetaan haitallisesti valmistetun pol-meraatin sähköneristyskykyyn. Esimerkkeinä emulgointiaineista, joilla on alhainen HLB-arvo ja joita voidaan käyttää tässä, voidaan mainita 2-8 hiiliatomia sisältävien moniarvoisten alkoholien osit-15 täiset rasvahappoesterit tai näiden anhydrojohdannaiset. Sopivia moniarvoisia alkoholeja tai näiden anhydrojohdannaisia ovat glykolit, kuten eteeniglykoli, propeeniglykoli jne., glyseroli, diglyseroli ja korkeammat glyserolit, polyolit, kuten ksylitoli, pentaerytritoli, sorbitoli ja näiden polyolien anhyd-20 rojohdannaiset, kuten sorbitaani. Edullisesti lipofiilisilla emulgo.intiaineilla on käytettäessä niitä yhdessä hydrofiilis-ten emulgointiaineiden kanssa keksinnön mukaisesti HLB-arvona alle 7 ja edelleen on myös edullista, että ne eivät sisällä syklisiä sisäisiä eetterisidoksia. Mieluimmin käytetään alku-25 jaan korkeintaan kolme hydroksyyli-ryhmää sisältävien alkoholien osittaisia rasvahappoestereitä ja erityisesti sopivia ovat glyserolin osittaiset rasvahappoesterit. Jos hydrofiiliset emulgointiaineet sekoitetaan lipofiilisten kanssa yllä olevan mukaisesti, on huolehdittava siitä, että emulgointiseoksen tu-30 loksena syntyvä HLB-arvo on 11-17.

Polymeroitaessa esillä olevilla initiaattoridispersioil-la lasketaan initiaattorin määrä samalla tavoin kuin polymeroitaessa kiinteillä ei-dispergoiduilla initiaattoreilla, so. initiaattorin määrä on tavallisesti 0,01-2 paino-% monomeerin 35 määrästä. Polymeroitaessa esillä olevilla dispersioilla voidaan käyttää tavanomaisesti käytettyjä polymerointiohjäitä ja muita käytettyjä apukemikaaleja voidaan lisätä tavanomaisissa tl 68248 7 määrissä.

Keksinnön kohteena on myös aine, joka sopii käytettäväksi vinyylikloridin ja sen kanssa kopolymeroitavien monomeerien polymerointiin vesipitoisissa järjestelmissä. Aine muodostuu 5 kiinteän monomeeriliukoisen orgaanisen peroksidin, mieluimmin kiinteän dialkyyliperoksidikarbonaatin vesipitoisesta dispersiosta, joka sisältää vähintään yhden aikaisemmin esitettyjen määritelmien raukaisen hydrofiilisen emulgointiaineen, joka on vähintään 1 paino-% vapaan radikaalin muodostavan initiaatto-10 sin määrästä. Koko emulgaattoripitoisuus ei saa ylittää 15 paino-%:a ja pitoisuus on sopivasti 1-10 paino-% ja mieluimmin 1-5 paino-%.

Dispersioiden hydrofiilisen emulgointiaineen HLB-arvo on yli 15 ja mieluimmin yli 17. Tämä emulgointiaine ei saa si-15 sältää syklisiä sisäisiä eetterisidoksia, so. se ei saa olla tyypiltään etoksyloitu sorbitaani-johdannainen. Hydrofiilinen emulgointiaine valitaan sopivasti seuraavista ryhmistä: etok-syloidut alkyylifenolit, etoksyloidut rasva-alkoholit ja etok-syloidut rasvahapot. Näihin kuuluvat alkyyli- tai vast, rasva-20 osat, joilla tarkoitetaan vähintään 8 hiiliatomia sisältäviä alkyyliryhmiä tai vast, vähintään 8 hiiliatomia sisältäviä rasva-tähteitä. Viimeksi mainituilla on mieluimmin 8-22 hiiliatomia ja ne voivat olla tyydyttyneitä tai tyydyttymättömiä. Parhaimpana pidetään etoksyloituja rasva-alkoholjea ja etoksyloi-25 tuja rasvahappoja, etenkin etoksyloituja rasvahappoja. Tähän ryhmään kuuluvat tietenkin rasvahapon ja eteenioksidin sekä rasvahapon ja polyeteeniglykolin väliset pelkistystuotteet, joita viimeksi mainittuja nimitetään usein polyeteeniglyko-liestereiksi, sekä mono- että dirasvahappoesterit kuuluvat 30 myös tähän.

Dispersioissa voi, kuten yllä mainittiin, olla yksi ei-ioninen emulgointiaine, jonka HLB-arvo on alle 9, ja mieluimmin alle 8. Tämä emulgointiaine ei saa olla etoksyloitu ja käytettäessä hdyrfiilisten ja lipofiilisten emul- 8 68248 gointiaineiden seosta seoksen tuloksena syntyvän HLB-arvon tulee olla 11 - 17.

Dispersioiden initiaattorikuivapitoisuus voi olla jopa n. 40 paino-% ja normaalisti se on yli 15 paino-%. Emulgaat-5 torimäärä sovitetaan tietenkin ottaen huomioon initiaattori-määrä, mutta tavallisesti sen ei tule kuitenkaan ylittää 15 paino-%, koska on osoittautunut, että sen johdosta voidaan vaikuttaa viskositeettiin negatiivisesti.

Keksinnön mukaisilla dispersioilla tulee olla suhteelli-10 sen alhainen viskositeetti ja siten hyvä käsiteltävyys. Viskositeetti ei saa ylittää 1000 cp (mitattuna Brookfield-vis-kosimetrillä tyyppi RVT, kara 3, 100 kierrosta/min, 20°C:n lämpötilassa) ja tavallisesti se on alle 150 cp. Dispersioilla on erittäin hyvä stabiilius, millä tarkoitetaan sitä, et-15 tei myöskään pitempiaikaisessa varastoinnissa viskositeetti olennaisesti lisäänny. Myöskään pitempiaikaisessa varastoinnissa dispersioissa ei tapahdu sellaista faasierotusta, ettei niitä tämän johdosta voitaisi käyttää polymeroinnissa. Jotta estettäisiin se, etteivät vesidispersioissa oleva ini-20 tiaattorit voisi enää jakaantua homogeenisesti jatkuvan faasin mahdollisen faasierotuksen jälkeen, on edullista, että dispersioihin liitetään substansseja, jotka vaikuttavat sa-keutusaineina ja/tai suojakolloideina. Nämä substanssit liitetään mieluimmin normaalisti, ja tällöin sellaisissa mää-25 rissa, että vältetään faasierotus suurimmassa mahdollisessa laajuudessa.

Esimerkkeinä tähän tarkoitukseen sopivista aineista mainittakoon synteettiset ja luonnolliset polymeerit, kuten polyvinyylialkoholi, mikä voi olla osittain hydrolysoitu, 30 polyvinyylipyrrolidoni, polyakryylihappo ja akryyliamidin tai akryyliesterin kanssa valmistettu akryylihappo-kopoly-meraatti, vesiliukoiset selluloosajohdannaiset, kuten hyd-roksietyyli- ja hydroksipropyyliselluloosa, metyylisellu-loosa ja karboksimetyyliselluloosa, liivate, tärkkelys jne.

35 Suojakolloidin määrä sovitetaan ottaen huomioon dispersion

II

9 68248 haluttu viskositeetti, käytetyt emhlgaattorit ja käytetty initiaattori. Sopivasti tämä määrä on 0,05 - 10 paino-% dispersion määrästä ja mieluimmin 0,2 - 5 paino-%. Mieluimmin käytetään polyvinyylialkoholia tai vesiliukoisia selluloosa-5 johdannaisia.

Keksinnön mukaiset dispersiot valmistetaan tunnetulla tavalla sekoittamalla ja homogenisoimalla osallistuvat komponentit tunnettujen laitteiden, kuten kolloidimyllyjen, paine-homogenisaattoreiden, kuulamyllyjen, ultraäänihomogenisaatto-10 reiden jne. avulla. Koska peroksidit ovat herkkiä korkeammille lämpötiloille, näiden lämpötila ei yleensä sekoittamisen ja homogenisoinnin yhteydessä saa olla yli 20°C hajoamisen välttämiseksi .

Keksintöä selitetään seuraavassa lähemmin suoritusesimerk-15 kien avulla. Osat ja prosentit tarkoittavat paino-osia tai vast, painoprosentteja, mikäli toisin ei ole ilmoitettu.

Esimerkki 1: 80 g:an vesiliuosta, joka sisälsi 0,8 g polyvinyylialkoho-20 lia ja 1,0 g etoksyloitua oleiinihappoa, jonka HLB-arvo = 18,5, lisättiin 20 g disetyyliperoksidikarbonaattia.

p

Seos dispergoitiin Ultraturrax -laitteella nopeudella 10000 kierrosta/min., minkä jälkeen se homogenisoitiin Ultra-sonic-homogenisaattorilla n. 20°C:n lämpötilassa ja n. 1000 25 kPa:n paineessa.

Saadun dispersion viskositeetiksi mitattiin 55 cp Brook-field-viskosimetrillä, tyyppi RTV, nopeus 100 kierrosta/min., mittakara n:o 3.

Dispersio osoitti vain vähäistä viskositeetin kasvua ja 30 vähäistä erottumista 2 kuukauden varastoinnin jälkeen, mikä merkitsee hyvää varastointistabiiliutta.

Esixaerkki 2: 70 g:an vesiliuosta, joka sisälsi 0,6 g etyylihydroksi-etyyliselluloosaa ja 0,7 g etoksyloitua steariinihappoa, jcn-35 ka HLB-arvo = 17,0, lisättiin 30 g dilauryyliperoksidia.

68248 10

Dispersio valmistettiin esimerkissä 1 esitetyllä tavalla ja tämän viskositeetti oli 71 cp. Vähäinen eroaminen tapahtui 2 kuukauden varastoinnin jälkeen, mutta peroksidi voitiin jakaa helposti homogeenisesti vesifaasiin täryttämällä.

5 Esimerkki 3: 80 g:an vesiliuosta, joka sisälsi 0,5 g hydroksipropyy-limetyyliselluloosaa ja 1,5 g etoksyloitua steariinihappoa, jonka HLB-arvo = 16,5, lisättiin 20 g disetyyliperoksidi-karbonaattia.

10 Dispersio valmistettiin esimerkissä 1 esitetyllä taval la ja tämän viskositeetiksi mitattiin 69 cp. Dispersiolla oli hyvä varastointistabiilius.

Esimerkki 4: 75 g:an vesiliuosta, joka sisälsi 0,5 g hydroksipropyy-15 limetyyliselluloosaa ja 0,5 g etoksyloitua steariinihappoa, jonka HLB-arvo = 18,9, lisättiin 25 g disetyyliperoksidikar-bonaattia.

Dispersio valmistettiin esimerkissä 1 esitetyllä tavalla ja tämän viskositeetiksi mitattiin 65 cp. Dispersiolla oli 20 hyvä varastointistabiilius.

Esimerkki 5; 70 g:an vesiliuosta, joka sisälsi 0,4 g hydroksipropyy-limetyyliselluloosaa ja 0,8 g etoksyloitua stearyylialkoho-lia, jonka HLB-arvo = 16,5, lisättiin 30 g disetyyliperoksi-25 dikarbonaattia.

Dispersio valmistettiin esimerkissä 1 esitetyllä tavalla ja tämän viskositeetiksi mitattiin 91 cp. Dispersiolla oli hyvä varastointistabiilius.

Esimerkki 6: 30 75 g:aan vesiliuosta, joka sisälsi 0,4 g hydroicsipropyyli- metyyliselluloosaa ja 0,8 g etoksyloitua nonyylifenolia, jonka HLB-arvo oli 16,0, lisättiin 25 g disetyyliperoksidikarbonaattia.

Valmistettiin dispersio samalla tavalla kuin esimerkissä 1 ja tämän viskositeetiksi mitattiin 150 cp. Dispersiolla 35 osoittautui olevan hyvä varastointistabiilius.

li 68248

Esimerkki 7: 30 15 litran teräsautoklaaviin lisättiin 6300 g vettä, 5 g sorbitaanimonolauraattia, 4 g hydroksipropyylimetyylisellu-loosaa ja erilaisia keksinnön mukaisia initiaattoridisper-sioita, vast, vertailevaa koetta varten tarkoitettuja initi-aattori-dispersioita ja kiinteässä muodossa olevia initiaat-35 toreita. Jokaista dispersiota lisättiin määrässä joka vastasi 3 g:a kuivaa initiaattoria. Systeemin sekoitusnopeus oli 415 r/min ja lämpötila oli 40°C. Evakuoinnin jälkeen lisättiin 5500 g vinyylikloridia ja systeemi lämmitettiin 55°: n lämpötilaan.

5 Polymerointi keskeytettiin n. 8 tunnin kuluttua, kun pai ne oli 500 kPa.

Jäljellä oleva vinyylikloridi puhallettiin pois ja poly-meraatista poistettiin vesi ja se kuivattiin.

200 g valmistetuista polymeraateista sekoitettiin 16 g: 10 an kolmiemäksistä lyijysulfaattia ja 100 g:an dioktyylifta-laattia. Seokset valssattiin matoksi 10 minuutissa ja puristettiin tämän jälkeen levyiksi 160°C:n lämpötilassa ja vakioitiin vesihauteessa 23°C:ssa 4 tunnin kuluessa. Ominais-vastus mitattiin Radiometer IM6 megaohmimetrillä.

15 Seuraavia dispersioita käytettiin yllä esitetyissä kokeissa: a) esimerkin 4 mukainen dispersio b) esimerkin 5 mukainen dispersio c) vertailukoe. Dispersio, jossa oli 17 g disetyyliperoksidi-20 karbonaattia, 0,5 g hydroksipropyylimetyyliselluloosaa ja 0,5 g etoksyloitua nonyy]ifenolia, HLB-arvo 13,3, 82 g:ssa vettä ja joka oli valmistettu esimerkissä 1 esitetyllä tavalla. Tarkastuksena jokaisessa kokeessa käytettiin polymeraat-25 tia, joka oli valmistettu ja käsitelty yllä esitetyn mukaisesti, jolloin sama määrä disetyyliperoksidikarbonaattia oli lisätty polymerointijärjestelmään jauhemuodossa.

Käytetty dispersio Ominaisvastus x 1010 ohm · m a 53 tarkastus 52 b 49 tarkastus 52 c, vertaileva 15 tarkastus 55

Claims (6)

12 68248 Patenttivaatimukset;

1. Menetelmä polymeroitaessa vinyylikloridia tai vinyy-likloridia ja korkeintaan 20 paino-*, laskettuna vinyyliklo-ridista, ja sen kanssa kopolymeroitavia monomeerejä vesipitoisissa järjestelmissä, jossa menetelmässä initiaattorina käytetään kiinteää monomeerillukoista orgaanista peroksidia, joka lisätään polymerointijärjestelmään vesidispersion muodossa, tunnettu siitä, että initiaattoridispersio sisältää etoksyloidun ei-ionisen emulgointiaineen, joka on etoksyloitu alkyylifenoli, etoksyloitu rasva-alkoholi tai etoksyloitu rasvahappo ja jonka HLB-arvo on yli 15.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että etoksyloidun ei-ionisen emulgointiaineen HLB-arvo on yli 17.

3. Vesidispersio kiinteästä monomeeriliukoisesta orgaanisesta peroksidista, joka sopii vinyylikloridin tai vinyy-likloridin ja korkeintaan 20 paino-%, laskettuna vinyyliklo-ridista, ja sen kanssa kopolymeroitavien monomeerien polyme-rointiin vesipitoisissa järjeltelmissä, tunnettu siitä, että dispersio sisältää etoksyloidun ei-ionisen emulgointiaineen, joka on etoksyloitu alkyylifenoli, etoksyloitu rasva-alkoholi tai etoksyloitu rasvahappo ja jonka HLB-arvo on yli 15 ja jota on vähintään 1 paino-% initiaattorin määrästä.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että etoksyloidun ei-ionisen emulgointiaineen HLB-arvo on yli 17.

5. Patenttivaatimuksen 3 tai 4 mukainen dispersio, tunnettu siitä, että se sisältää 0,05-10 paino-% sakeutus-ainetta dispersion määrästä.

6. Jonkin patenttivaatimuksista 3-5 mukainen dispersio, tunnettu siitä, että orgaaninen peroksidi on dial-kyyliperoksidikarbonaatti. Il