FI68054B - Foerfarande foer framstaellning av nya guaninderivat - Google Patents

Description

68054

Menetelmä uusien guaniinijohdannaisien valmistamiseksi

Keksintö kohdistuu menetelmään uusien guaniinijohdannaisten valmistamiseksi, joita voidaan käyttää sellaisten viruksien, kuten herpesviruksien jne., jotka voivat aiheuttaa erilaisia sairauksia eläimissä, ihminen mukaanluettuna, torjumiseksi selektiivisesti. Tällaiset sairaudet käsittävät sekä tavallisia infektioita että kasvainsairauksia, so. syöpää.

Virusten vaikutukset kehon toimintoihin on sellaisten muutoksien lopputulos, jotka esiintyvät solutasolla ja solujen alla olevilla tasoilla. Solutasolla tapahtuvat patogeeniset muutokset ovat erilaisia eri virusten ja isäntä-solujen yhdistelmille. Joskin tietyt virukset aiheuttavat määrätyn solujen yleisen tuhoutumisen (killing), voivat muut muuttaa solut syöpätilaan.

Tärkeitä yleisiä virusinfektioita ovat ihorokahtuma (huu-lirokahtuma mukaanluettuna), sarveiskalvorokahtuma, suku-elinrokahtuma, vyöruusu, aivorokahtuma, tarttuva rauhas-kuume ja cytomegalovirustartunnat, jotka kaikki aiheutuvat herpesvirusryhmään kuuluvista viruksista. Muita tärkeitä virussairauksia ovat influenssa A ja B, joita aiheuttavat influenssa A- ja B-virus. Toinen tärkeä yleinen virus-sairaus on virusrokahtuma ja eityisesti hepatitis B-virus-infektiot ovat laajalti levinneitä. Tehokkaita ja selektiivisiä viruksenvastaisia aineita tarvitaan näiden sairauksien hoitamiseksi kuten myös muiden virusten aiheuttamien sairauksien hoitamiseksi.

Lukuisten erilaisten sekä DNA- että RNA-tyyppisten virusten on osoitettu aiheuttavan syöpää eläimissä. Syöpää aiheuttavien kemikaalien vaikutus voi eläimissä johtaa latenttien syöpävirusten aktivoitumiseen. On mahdollista, että syöpävirukset liittyvät ihmisen syöpään. Kaikkein toden- 2 68054 näköisimmät tapaukset, jotka tänään tunnetaan ihmisellä ovat verisyövät, sarkoomat, rintasyövät, Burkitt'in imu-kudoskasvaimet, nenä-nielusyövät ja kohdunkaulasyövät, joissa on osoitettu RNA-syöpäviruksia ja herpesviruksia.

Tämä tekee syöpää aiheuttavien virusten ja niiden toimintojen selektiivisten inhibiittorien etsimisen tärkeäksi tehtäväksi yritettäessä hoitaa syöpää.

Yhdistettä 9-(4-hydroksibutyyli)-guaniinia on selostettu julkaisussa Chem. Pharm. Bull. 17_ (1969) 1268-1270 ja Agr. Biol. Chem., 21_ (1973) 2037-2043. Mitään viruksenvas-taista tai muuta farmakologista aktiviteettia ei kuitenkaan ole osoitettu mainitulle yhdisteelle.

US-patenttijulkaisussa 4 199 574 on selostettu substituoi-tujen puriinien laajaa ryhmää, jolla on kaava R1 fVk

In. J-N - CH-X-CH - CH-R

R2^ N i6 U h R R6 R3 R4 jossa X on happi tai rikki; R3 on vety, halogeeni, hydroksi, alkoksi, atsidi, tio, alkyylitio, amino, alkyyli- 2 amino tai dialkyyliamini; R on vety, halogeeni, alkyyli- 3 tio, asyyliamino, amino tai atsidi; R on vety, suora tai haarautunut tai syklinen alkyyli, hydroksialkyyli, bent- 4 syylioksialkyyli tai fenyyli; R on vety, hydroksi tai al- 5 kyyli; R on vety, hydroksi, amino, alkyyli, hydroksialkyy-li, bentsyylioksi, bentsoyylioksi, bentsoyylioksimetyyli, sulfamoyylioksi, fosfaattikarboksipropionyylioksi, suora-ketjuinen tai syklinen asyylioksi, jossa on 1-8 hiiliatomia, esimerkiksi asetoksi tai substituoitu karbamoyyliryhmä, jolla on kaava NHCO-Z, jossa Z on alkyyli, aryyli tai aralkyyli, joka mahdollisesti on substituoitu yhdellä tai useammalla sulfonyylillä, arainolla, karbamoyylillä tai

It 3 68054 halogeenilla; on vety tai alkyyli, edellyttäen että kun X on happi ja R2, R2, R^ ja R^ tarkoittavat vetyä, 1 5 ex R tarkoita aminoa tai metyyliaminoa, kun R on vety tai hydroksi. On todettu, että näillä yhdisteillä on vi-ruksenvastainen vaikutus erilaisia DNA- ja RNA-virusluok-kia vastaan. Esimerkkeinä erityisen aktiivisista yhdisteistä mainitaan 9-(2-hydroksietoksimetyyli)guaniini ja 2-amino-9-(2-hydroksietoksimetyyli)adeniini.

Esillä oleva keksintö kohdistuu yhdisteeseen, jolla on kaava 0

sK'S

Ηΐ i >

JJ-N - CH,-CH-CH-CHo0H I

h2n^^n^ l| R1 R2 jossa sekä että R2, jotka ovat samanlaisia tai erilaisia, tarkoittavat vetyä, hydroksia tai fluoria, edellyttäen että R^ tai R2 on vety, kun R^ ja R2 ovat erilaisia, ja edellyttäen että R^ ja R2 ovat hydroksi tai fluori, kun R^ ja R2 ovat samanlaisia, ja sen fysiologisesti hyväksyttäviin suoloihin tai optisiin isomeereihin.

On havaittu, että tällaisella yhdisteellä on viruksenvas-tainen vaikutus ja että se estää tiettyjä virustoimintoja, kasvaimen syntymistä ja virusten moninkertaistuminen mukaanluettuna .

Keksintö aikaansaa siten yhdisteen ja sen fysiologisesti hyväksyttäviä suoloja, jotka yhdisteet ovat käyttökelpoisia virussairauksien terapeuttisessa ja/tai ehkäisevässä hoidossa ja jotka voivat olla käyttökelpoisia virusten aikaansaaman syövän terapeuttisessa ja/tai ehkäisevässä hoidossa.

Tehokkaalla selektiivisellä viruksenvastaisella aineella, 4 6 8 0 5 4 jolla on hyväksyttävät sivuvaikutukset, tuleo olla selektiivinen ehkäisevä vaikutus sen viruksen määrättyä virus-funktiota vastaan, jota vastaan taistellaan.

Erityisen tärkeä käyttöala keksinnön mukaisille yhdisteille on hoidettaessa herpesvirusinfektioita. Herpesviruksista mainittakoon Herpex simplex tyyppi 1 ja 2, vesirokkovirus (vyöruusu), tarttuvaa rauhaskuumetta aiheuttava virus (so. Epstein-Barr-virus) ja cytomegalovirus. Tärkeitä herpesvirusten aiheuttamia sairauksia ovat ihorokahtuma (huulirokahtuma mukaanluettuna), sukuelinrokahtuma, sarveis-kalvorokahtuma, aivorokahtuma ja vyöruusu.

Toinen mahdollinen käyttöala keksinnön mukaisille yhdisteille on syövän ja kasvainten hoidossa, erityisesti virusten aiheuttamissa. Tämä vaikutus voidaan aikaansaada eri tavoin, so. estämällä virus-infektoitujen solujen muuttuminen kasvaimiksi ja ehkäisemällä virusten leviäminen muuttuneista soluista muihin tavallisiin soluihin ja keskeyttämällä sellaisten solujen kasvu, joita virukset ovat muuttaneet .

11 5 68054

Toinen käyttöala esillä olevan keksinnön yhdisteille on muuttuneiden solujen ehkäiseminen johtuen näissä soluissa läsnä olevista erityisistä herpesvirusentsyymeistä, kuten tymidiinikinaasista.

Esillä olevan keksinnön yhdisteiden mahdollisia käyttöaloja syövän kemoterapiassa ovat leukemian, imukudoskas-vainten, Burkitt'in imukudoskasvain ja Hodgkins'in tauti mukaanluettuna, sarkoomien, rintasyövän, nenä-nielusyöpien ja kohdunkaulasyöpien hoitoon, joissa on indikoitu viruksia. Esillä olevan keksinnön yhdisteiden muita mahdollisia käyttöaloja syövän kemoterapiassa ovat multippeliluuydin-kasvain ja keuhkojen (sekä keuhkoputken) syövän, vatsan, maksan, paksusuolen, virtsarakon, huulien, luiden, munuaisten, munasarjan, prostatan, haiman, ihon (melanooma), peräsuolen, sylkirauhasten, suun, ruokatorven, kivesten, aivojen (ja kallo-selkäydinkalvojen), kilpirauhasen, sappirakon (ja -tiehyeiden), nenän, kurkunpään, yhdyskudosten, peniksen, kohdun, emättimen, kohdun rungon ja kielen syövän hoito.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää A. virusten.aiheuttamien sairauksien hoitamiseksi eläimissä, ihminen mukaanluettuna, jolloin annetaan näin infektioituneelle eläimelle terapeuttisesti tehokas määrä kaavan I yhdistettä tai sen fysiologisesti hyväksyttävää suolaa, B. virusten, erityisesti herpesvirusten moninkertaistumisen ehkäisemiseksi eläimissä, ihminen mukaanluettuna, antamalla eläimelle, joka tarvitsee tällaista hoitoa, kaavan I yhdistettä tai sen fysiologisesti hyväksyttävää suolaa niin paljon, että se riittää mainitun moninkertaistumisen ehkäisyyn, C. virusten aiheuttamien kasvainsairauksien hoitamiseksi eläimissä, ihminen mukaanluettuna, ehkäisemällä virustoimintoja osoittavien solujen kasvu, 6 68054 antamalla näin infektoituneella eläimelle terapeuttisesti tehokas määrä kaavan I yhdistettä tai sen fysiologisesti hyväksyttävää suolaa, D. virusten muuttamien solujen kasvun ehkäisemiseksi eläimissä, ihminen mukaanluettuna, antamalla tällaista hoitoa tarvitsevalle eläimelle kaavan I yhdistettä tai sen fysiologisesti hyväksyttävää suolaa niin paljon, että se riittää mainitun kasvun ehkäisemiseksi, E. virusten aiheuttamien kasvainsairauksien hoitamiseksi eläimissä, ihminen mukaanluettuna, inhiboimalla kasvain-virusten moninkertaistuminen, antamalla tällaista hoitoa tarvitsevalle eläimelle kaavan I yhdistettä tai sen fysiologisesti hyväksyttävää suolaa määrässä, joka riittää inhiboimaan tällaisen moninkertaistumisen, ja F. kasvainsairauksien hoitamiseksi eläimissä, ihminen mukaanluettuna, antamalla eläimelle terapeuttisesti tehokas määrä kaavan I yhdistettä tai sen fysiologisesti hyväksyttävää suolaa.

Kuten edellä mainittiin, on esillä olevan keksinnön yhdisteellä kaava 0

II

η il "Ί

U '1-n - CH„-CH-CH-CH o0H I

V R, R2 jossa sekä että R2, jotka ovat samanlaisia tai erilaisia, 7 68054 tarkoittavat vetyä, hydroksi tai fluoria, edellyttäen että R^ tai R2 on vety kun R^ ja R2 ovat erilaisia, ja edellyttäen että R^ ja R2 tarkoittavat hydroksia tai fluoria, kun R·^ ja R2 tarkoittavat samaa, fysiologisesti hyväksyttävät suolat ja optiset isomeerit mukaanluettuna.

Keksinnön yhdisteiden edullinen alaryhmä saadaan, kun vähintään toinen ryhmistä R^ ja R2 kaavassa I on hydroksi. Toinen edullinen alaryhmä saadaan, kun vähintään toinen ryhmistä R^ ja R2 kaavassa I on fluori.

Ryhmien R^ ja R2 määritelmässä olevat ehdot yllä, tarkoittavat että ainoastaan seuraavat kuusi erityistä yhdistettä, näiden suolat ja optiset isomeerit mukaanluettuna, muodostavat osan esillä olevasta keksinnöstä: 9-(3,4-dihydroksibutyyli)guaniini 9- (2,4-dihydroksibutyyli)guaniini 9-(2,3,4-trihydroksibutyyli)guaniini (erytro ja treo).

9- (3-fluori-4-hydroksibutyyli)guaniini 9- (2-fluori-4-hydroksibutyyli)guandini 9- (2,3-difluori-4-hydroksibutyyli)guaniini (erytro ja treo).

Ensimmäinen yhdiste 9-(3,4-dihydroksibutyyli)guaniini on keksinnön mukainen suosittu yhdiste.

Kaavan I yhdisteet sisältävät yhden tai kaksi asymmetristä keskusta. Näin ollen ne esiintyvät kahtena tai neljänä optisena muotona, ja kaikki tällaiset muodot sisältyvät keksinnön piiriin.

Valmistusmenetelmät

Keksinnön yhdisteet voidaan valmistaa jollakin alla olevista menetelmistä A-E.

β 68054 A. Pelkistetään yhdiste, jolla on kaava 0 HN ,· Ί ,

I ' _N - CH~CH (R ) CH (R„) COOR II

h2n jossa ja tarkoittavat samaa kuin yllä, ja jossa R on vety, 1-8 hiiliatomia sisältävä alkyyli, substituoitu tai substituoimaton fenyyli tai bentsyyli.

Pelkistys voidaan suorittaa boorihydrideillä, aluminiumhyd-rideillä, muilla hydridipelkistimillä, natriumilla etanolissa, katalyyttisellä hydrauksella tai sentapaisilla esterien sinänsä tunnetuilla pelkistysmenetelmillä alkoholeiksi. Pelkistys suoritetaan edullisesti orgaanisessa 1iuottimessa, kuten iso-propanolissa metalli-boorihydrideillä, dioksaanissa aluminium-hydrideillä tai etanolissa katalyyttisissä hydrauksissa. Reaktiolämpötila on edullisesti 0°- 50°C 1 h - 3 päivän ajan.

B1. Hydrolysoidaan yhdiste, jolla on kaava Y

. J - .Nx n | Ί

i 1 _________N - CH0CH - CH - CH„OR5 IV

HN ' " -N "· _ I 1 1 ^6 H OR3 4

OR H

4 3

OR OR

H F

F H

F F

jossa Y on OH tai ryhmä , joka on hydrolyysillä muutettavissa hydroksiryhmäksi, kuten kloori, bromi, jodi tai ryhmä -SH, 2 2 2 2 -OR , -SR tai -SO2R , joissa kaavoissa R on 1-8 hiiliatomia sisältävä alkyyli, 1-8 hiiliatomia sisältävä fluorattu alkyylir alkyyliaryyli, kuten bentsyyli tai aryyli, ja R^, R^, R~* ja R^ 2 2 ovat samoja tai erilaisia ja tarkoittavat vetyä, -COR tai -SO2R , joissa R^ tarkoittaa samaa kuin yllä.

Reaktio suoritetaan edullisesti vedessä hapolla tai emäksellä kuten kloorivedyllä tai natriumhydroksidilla, lämpötilassa 20° ja 100°C 1-24 h.

Il 9 68054

B2. Hydrolysoidaan menetelmässä B1 määritetty kaavan IV

mukainen yhdiste, jossa lisäksi R3 ja R4 vhdessä tai R3 ja R5 4.5 yhdessä tai R 3a R yhdessä muodostavat syklisen ketaalin, kuten on määritelty menetelmässä E, tai syklisen karbonaatti-esterin .

Hydrolyysin reaktio-olosuhteita on selostettu menetelmässä B1 .

C. Kondensoidaan yhdiste, jolla on kaava R7 N t

I' I

k !!____NH VI11 HN N ^ i11 yhdisteen kanssa, jolla on kaava X2 - CH~ - CH - CH - CH„R1° "h r8-

R9 H

R9 R8

H F

F H

F F _ 7 jossa R on silyylioksiryhmä kuten trimetyylisilyylioksi tai tert. - butyylidifenyylisilyylioksi tai ryhmä Y, kuten on määri- 1 1 telty menetelmässä B1 , R on silyyliryhmä kuten trimetyyli- silyyli tai tert.-butyylidifenyylisilyyli tai ryhmä R6, kuten 8 9 10 on määritelty menetelmässä B1, ja R , R ja R ovat samanlaisia tai erilaisia ja tarkoittavat silyyliryhmiä kuten tri- metyylisilyylioksia tai tert.-butyylidifenyylisilyylioksia 1 2 3 tai ryhmiä Z , Z 7a Z , jotka ovat samanlaisia tai erilaisia ja tarkoittavat halogeenia, kuten klooria, bromia tai 3 4 5 jodia, tai ryhmiä OR , OR tai OR kuten on määritelty mene- 2 telmässä B1 tai menetelmässä B2, ja X on poistettava ryhmä 2 2 kuten kloori, bromi, jodi tai ryhmä SO?R , jossa R on määri- λ 7 11 telty menetelmässä UI, minkä jälkeen ryhmät R -R hydrolysoidaan.

68054 10

Kondensaatio suoritetaan edullisesti orgaanisessa liuottimes-sa kuten dimetyyliformamidissa tai etanolissa ja lämpötilassa, joka on välillä 0° - 100°C 1 h ja 3 päivän välillä emäksen, kuten kaliumkarbonaatin läsnäollessa.

Sen lisäksi että käytetään menetelmässä B1 selostettuja reaktio-olosuhteita hydrolyysille, voidaan joitakin silyyliryh-miä, kuten trimetyylisilyylioksia lisäksi hydrolysoida liuot-timessa, kuten vedessä tai metanolissa, ja muita silyyliryhmiä kuten tert.-butyylidifenyylisilyylioksia voidaan myös hydrolysoida käsittelemällä fluoridi-ionilla 1iuottimessa kuten pyridiinissä 0° ja 50°C:ssa 1-24 h.

D. Suljetaan renkaaksi yhdiste, jolla on kaava R7 '-r nh2 , n

IIXT S—NH - CH„ - CH - CH - CH„R1° VII

HN 2 i i 2 i" ‘r8 >

H H

R8 R8 F F H H _F f J

7 8 9 10 11 jossa R , R , R , R ja R tarkoittavat samaa kuin menetelmässä C, saattamalla se reagoimaan muurahaishapon tai sen johdannaisen kuten ortoformiaattiesterin kanssa ja hyd- 7 11 rolysoimalla ryhmät R -R sen jälkeen.

Renkaaksisulkeminen suoritetaan edullisesti orgaanisessa liuottimessa kuten formamidissa tai etanolissa ja lämpötilassa, joka on välillä 20° - 210°C 1-10 h.

n 68054 1 1 E. Kondensoidaan yhdiste, jolla on kaava R7 N·^ | i .! I xi1 NH yhdisteen kanssa, jolla on kaava k" X2-CH0-CH -CH - CH_ tai X2-CH -CH-CH~-CH_ tai X2-CH -CH-CH-ai OR5 2 ^ | I 2 2 i l \ λ 2 t | 2

0 0 O O O O

V V XI11 R1' V2 R1' XR12 »'’V2 1 12 joissa kaavoissa R on määritelty menetelmässä A, R on 1-8 17 11 2 hiiliatomia sisältävä alkoksi tai R ; R , R ja X on määritelty menetelmässä C ja R^ on määritelty menetelmässä B1, minkä jälkeen suojaryhmät hydrolysoidaan sellaisen kaavan I mukaisen yhdisteen muodostamiseksi, jossa R1 tai R2 on hydroksi.

Kondensoinnin reaktio-olosuhteita on selostettu menetelmässä C.

Selostettuja menetelmiä A-E voidaan käyttää enantiomeeriseok-sien aikaansaamiseksi tai sopivissa tapauksissa yhden ainoan enantiomeerisen isomeerin aikaansaamiseksi. Yksi ainoa enan-tiomeerinen isomeeri voidaan lisäksi aikaansaada enantiomeeri-sistä seoksista sinänsä tunnetuilla menetelmillä.

Lähtöaineet yllä olevissa menetelmissä A-E ovat joko tunnettuja yhdisteitä tai voidaan ne valmistaa tunnetuilla menetelmillä.

Suolat

Keksinnön yhdisteiden fysiologisesti hyväksyttäviä suoloja valmistetaan alla sinänsä tunnetuilla menetelmillä. Suolat ovat uusia yhdisteitä. Metallisuoloja voidaan valmistaa saattamalla metallihydroksidi reagoimaan keksinnön yhdisteen kanssa. Esimerkkejä metallisuoloista, joita voidaan valmistaa 68054 tällä tavoin, ovat litiumia, natriumia ja kaliumia sisältävät suolat. Vähemmän liukoinen metallisuola voidaan saostaa enemmän liukoisen suolan liuoksesta lisäämällä sopivaa metal-1iyhdistettä. Happosuoloja voidaan valmistaa saattamalla keksinnön yhdiste reagoimaan hapon, kuten HCl:n, HBr:n, t^SO^n tai orgaanisen sulfonihapon kanssa.

Farmaseuttisia valmisteita

Kliinisessä käytössä keksinnön yhdisteitä annetaan tavallisesti ulkoisesti, suun kautta, nenään tai ruiskeena tai sisäänhengit-tämällä farmaseuttisen valmisteen muodossa, joka sisältää aktiivista ainesosaa alkuperäisen yhdisteen tai mahdollisesti sen farmaseuttisesti hyväksyttävän suolan muodossa yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan kanssa, joka voi olla kiinteä, puolikiinteä tai nestemäinen laimennusaine tai ruuansulatuskanavassa sulava kapseli, ja tällaiset valmisteet muodostavat keksinnön lisäpiirteen. Yhdistettä voidaan myös käyttää ilman kantaja-ainetta. Esimerkkeinä farmaseuttisesti valmisteista voidaan mainita tabletit, tipat, kuten nenätipat, silmätipat, ulkoisesti levitettävät valmisteet kuten voiteet, hyytelöt, salvat ja suspensiot, sisäänhengitettävät suihkeet, nenäsuihkeet, liposomit jne. Aktiivinen aine sisältää tavallisesti 0,01 ja 99 tai 0,1 ja 99 paino-% valmistetta, esimerkiksi 0,5 ja 20 % valmisteissa, jotka on tarkoitettu ruiskutettavaksi ja 0,1 ja 50 % valmisteissa, jotka on tarkoitettu suun kautta otettaviksi.

Valmisteet ovat edullisesti annosyksikkömuodossa. Ne ovat lisäksi edullisesti saatavana steriilissä muodossa.

Farmaseuttisten valmisteiden valmistamiseksi suun kautta otettavien annosyksikköjen muodossa, jotka sisältävät keksinnön yhdistettä, voidaan aktiivinen ainesosa sekoittaa kiinteän, jauhemaisen kantajan, esimerkiksi laktoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, tärkkelyksen kuten perunatärkkelyksen, maissitärkkelyksen, amylopektiinin, laminaarijauheen tai sitrushedelmälihajauheen, selluloosajohdannaisen tai gelatiinin kanssa ja se voi myös sisältää voiteluaineita, kuten magnesium- tai kalsiumstearaattia 13 68054 tai karbovahaa tai muita polyetyleeniglykolivahoja ja se voidaan puristaa tablettien tai raeytimien muodostamiseksi. Jos halutaan rakeita, voidaan ytimet päällystää esimerkiksi väkevillä sokeriliuoksilla, jotka voivat sisältää arabi-kumia, talkkia ja/tai titaanidioksidia tai vaihtoehtoisesti kalvoa muodostavalla aineella, joka on liuotettu helposti haihtuviin orgaanisiin liuottimiin tai orgaanisten liuottimien seoksiin. Väriaineita voidaan lisätä näihin päällysteisiin, esimerkiksi aktiivisen aineen eri sisältöjen erottamiseksi toisistaan. Pehmeiden gelatiinikapse-lien valmistamiseksi, jotka muodostuvat gelatiinista ja esimerkiksi glyserolista ja pehmittimestä tai sentapaisten suljettujen kapselien valmistamiseksi, voidaan aktiivinen aine sekoittaa karbovahan tai sopivan öljyn, kuten esimerkiksi sesamöljyn, oliiviöljyn tai arakkisöljyn kanssa.

Kovat gelatiinikapselit voivat sisältää aktiivisen aineen rakeita kiinteiden, jauhemaisten kantajien, kuten laktoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, tärkkelysten (esimerkiksi perunatärkkelyksen, maissitärkkelyksen tai amylopektiinin), selluloosajohdannaisten tai gelatiinin kanssa, ja voivat myös sisältää magnesiumstearaattia tai steariinihappoa voiteluaineina.

Käyttämällä aktiivista lääkettä useissa kerroksissa, joita hitaasti liukenevat päällysteet erottavat toisistaan, saadaan hidastetusti liukenevia tabletteja. Toinen tapa hitaasti liukenevien tablettien valmistamiseksi, on jakaa aktiivisen lääkkeen annos useisiin rakeisiin, jotka on päällystetty eri paksuisilla päällysteillä ja puristaa rakeet tableteiksi yhdessä kantaja-aineen kanssa. Aktiivinen aine voidaan myös lisätä hitaasti liukeneviin tabletteihin, jotka on valmistettu esimerkiksi rasva- ja vaha-aineista tai tasaisesti jaettu liukenemattoman aineen tablettiin, kuten fysiologisesti inertin muoviaineen tablettiin.

Suun kautta otettavat nestevalmisteet voivat olla eliksii- 14 68054 rien, siirappien tai suspensioiden muodossa, esimerkiksi liuoksia, jotka sisältävät noin 0,1 - 20 paino-% aktiivista ainetta, sokeria ja etanolin, veden, glyseriinin, propyleeniglykolin ja mahdollisesti aromiaineiden, sakka-riinin ja/tai karboksimetyyliselluloosan liuoksia disper-gointiaineina.

Ruuansulatuskanavan ulkopuolisesti ruiskeena annettavat valmisteet voivat sisältää aktiivisen aineen tai sen fysiologisesti hyväksyttävän suolan vesiliuosta, edullisesti väkevyydessä 0,05-10 % ja mahdollisesti myös stabilointiainetta ja/tai puskuriaineita vesiliuoksessa. Liuoksen an-nosyksiöt voidaan edullisesti sulkea ampulleihin.

Ulkoista antoa varten, erityisesti ihon, sukuelinten ja suun sekä silmien herpesvirusinfektioiden hoitamiseksi, ovat valmisteet edullisesti liuoksen, salvan, geelin, suspension, voiteen tai sentapaisen muodossa. Aktiivisen aineen määrä voi vaihdella, esimerkiksi välillä 0,05-20 paino-% aktiivista ainetta. Tällaiset ulkoisesti levitettävät valmisteet voidaan valmistaa tunnetulla tavalla sekoittamalla aktiivinen aine tunnettujen kantaja-aineiden, kuten isopropanolin, glyseriinin, paraffiinin, stearyylial-koholin, polyetyleeniglykolin jne. kanssa. Farmaseuttisesti hyväksyttävä kantaja voi myös sisältää tunnettua kemiallista absorptiota edistävää ainetta. Esimerkkejä absorptiota edistävistä aineista ovat esimerkiksi dimetyyliaset-amidi (US-patenttijulkaisu 3 472 931), trikloorietanoli tai trifluorietanoli (US-patenttijulkaisu 3 391 757), määrätyt alkoholit ja niiden seokset (brittiläinen patenttijulkaisu 1 001 949).

Annos, jonka suuruisena aktiiviset aktiiviset ainesosat annetaan, voi vaihdella laajalla alueella ja riippuu eri tekijöistä, kuten esimerkiksi infektion vakavuudesta, potilaan iästä jne. ja voi olla että sitä joudutaan yksi- ,5 68054 löllisesti säätämään. Mahdollisena alueena keksinnön yhdisteiden määrälle, jota voidaan päivittäin annostella, mainittakoon noin 0,1 mg - 2000 mg tai noin 1 - 2000 mg tai edullisesti 1 - 2000 mg ulkoinaisesti annettaessa, 50 - 2000 mg tai 100 - 1000 mg suun kautta annettaessa ja 10 - 2000 mg tai 50 - 500 mg ruiskeena annettaessa.

Vakavissa tapauksissa voi olla tarpeen lisätä näitä annoksia viisin- kymmenkertaisesti. Vähemmän vakavissa tapauksissa voi 500 - 1000 mg:n käyttö olla riittävä.

Aktiivisia ainesosia sisältävät farmaseuttiset seokset muodostetaan edullisesti siten, että ne antavat näillä alueilla olevia annoksia joko yksittäisinä annosyksikköi-nä tai moninkertaisina annosyksikköinä.

Keksinnön mukaisesti on siten havaittu, että kaavan I yhdisteitä ja niiden fysiologisesti hyväksyttäviä suoloja voidaan käyttää herpesviruksen lisääntymisen ehkäisyyn. Kaavan I yhdisteet ja niiden fysiologisesti hyväksyttävät suolat ovat käyttökelpoisia virusinfektioiden terapeuttisessa ja/tai ennakolta ehkäisevässä hoidossa.

Kaavan I yhdisteiden tai niiden fysiologisesti hyväksyttävän suolan käyttö herpesvirusinfektioiden hoidossa on keksinnön edullinen suoritusmuoto.

Suoritusesimerkit

Keksinnön mukaisten yhdisteiden valmistusta selostetaan alla olevilla esimerkeillä.

I. Lähtöaineiden valmistus

Esimerkki 1. 4-bromi-2-hydroksibutyylihappoetyyliesterin _valmistus___

Br-CH~CHoCH-C00CHoCH,

OH

1 S · 16 68054 2-hydroksibutyrolaktonia, brittiläinen patenttijulkaisu 688 253 /C. A. 48, p. 3996 (1954|Ä (5,1 g) liuotettiin 10 ml:aan etanolia ja liuos kyllästettiin vetybromidilla 0°C:ssa. Saatuaan seistä huoneen lämpötilassa 66 h, haihdutettiin liuotin alhaisessa paineessa. Jäännös sekoitettiin jää-veteen ja seos neutraloitiin natriumkarbonaatin 10 %:sella vesiliuoksella. Seos uutettiin sen jälkeen useita kertoja dietyvlieetterillä ja yhdistetyt eetteriuutteet pestiin kyllästetyllä natriumsulfaatin vesiliuoksella ja kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla. Liuottimen haihduttamisen jälkeen tislattiin jäännös 12 mm Hgrssä.

Alla olevassa esimerkissä 2 käytettiin 109-112°C:ssa kiehuvaa jaetta, joka painoi 3,79 g.

Esimerkki 2. 4-(2-amino-6-klooripurin-9-yyli)-2-hydroksi- _butyyrihappoetyyliesterin valmistus_

Cl

-N

l !l JJ

Η,,Ν·^ N ^ V N OH

2W I | CH2CH2CH-COOCH2CH3 2-amino-6-klooripuriinia (0,509 g, 3,00 mmoolia), 4-bromi- 2-hydroksibutyyrihappoetyyliesteriä (0,633 g, 3,00 mmoolia; valmistettu esimerkin 1 mukaisesti) ja vedetöntä kalium-karbonaattia (0,415 g, 3,00 mmoolia) sekoitettiin 10 ml:n kanssa dimetyyliformamidia ja seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 65 h:n ajan. Seos suodatettiin sen jälkeen ja suodate haihdutettiin 0,1 mm Hg:n paineessa. Kiteinen jäännös trituroitiin 8 ml :11a kloroformia ja liukenematon aines poistettiin suodattamalla ja pestiin 2 ml :11a kloroformia. Saatu aine trituroitiin sen jälkeen 5 ml :11a vettä ja liukenematon aines poistettiin suodattamalla ja pestiin 2 ml :11a vettä. Uudelleenk.itäyttämällä 11 ml:sta etanolia saatiin 0,360 g tuotetta. Sp. 163-164°C (korjaamaton) 17 6 8 0 5 4 UV-spektri (etanoli): λ (nm) 311, 248. Analyysi - ha vaittu: C 43,90; H 4,78; Cl 11,72; N 23,52; O 15,90 %. Laskettu yhdisteelle C11H14C1N503: C 44,08; H 4,71; Cl 11,83; N 23,37; O 16,01 %.

Esimerkki 3. 4-(2-amino-l,6-dihydro-6-oksopurin-9-yyli)- _2-hydroksibutyyrihapon valmistus__

O

A

HN ^ A-N

I 1 I)

H ν'Ά'Ά ^ OH 2 I I

CH2CH2CH-COOH

4- (2-amino-6-klooripurin-9-yyli)-2-hydroksibutyyrihappo-etyyliesteriä (1,40 g, 4,67 mmoolia; valmistettu esimerkin 2 mukaisesti) 100 ml:ssa IM suolahapon vesiliuosta refluk-soitiin 2,5 h. Liuotin haihdutettiin sen jälkeen noin 10 mm Hg:n paineessa. Vettä (25 ml) lisättiin jäännökseen ja liuotin haihdutettiin uudestaan. Tämä toimitus toimitettiin 4 kertaa. Jäännös trituroitiin 150 ml:11a asetonia ja puolikiinteä aines poistettiin suodattamalla, jolloin saatiin 1,38 g. Tämä raakatuote (1,27 g) liuotettiin osittain 5 ml:aan vettä, liuos suodatettiin ja liukenematon aine pestiin 2,5 ml :11a vettä. Suodatteen pH säädettiin sen jälkeen arvoon 6-7 kiinteällä natriumbikarbonaatilla. Saatu vesiliuos suodatettiin ja liukenematon aine pestiin 7,5 mlrlla vettä. Etikkahappoa lisättiin sen jälkeen 0,4 ml suodatteeseen. Jäähdytyksen jälkeen 0°C:een poistettiin sakka suodattamalla, pestiin 3 ml :11a vettä. Uudelleenkiteyt-tämällä 75 mlrsta vettä saatiin 0,68 g tuotetta. Sp. >200°C (hajoaa). UV-spektri (0,1M suolahappoa): Xmaks (nm) 279, 254; UV-spektri (0,1M natriumhydroksidi) : Xmaj.s (nm) 269, 256 ( inf1.).

Analyysi havaittu: C 42,63; H 4,41; N 27,74; O 25,30 %. Laskettu yhdisteelle C9HnN5°4: C 42,69; H 4,38; N 27,66; 0 25,27.

ib 6 8 0 5 4

Esimerkki 4. 4-(2-amino-l,6-dihydro-6-oksopurin-9-yyli)- _2-hydroksibutyyrihappoetyyliesterin valmistus

O

i i] 1

^ ^ N

CH2CH2JHCOOC2H5 4-(2-amino-l,6-dihydro-6-oksopurin-9-yyli)-2-hydroksi-butyyrihappoa (2,00 g, 7,9 mmoolia; valmistettu esimerkin 3 mukaisesti) sekoitettiin 500 ml:n kanssa etanolia. Seos kyllästettiin kloorivetykaasulla, ensin ilman jäähdytystä ja sen jälkeen jäähdyttäen jää-vedessä. Lisäysaika oli kokonaisuudessaan noin 15 min. Sen jälkeen seosta lämmitettiin hitaasti huoneen lämpötilaan ja annettiin seistä yön yli. Liuottimen haihduttamisen jälkeen käsiteltiin jäännöstä kolme kertaa kulloinkin 25 ml :11a etanolia, jolloin liuotin haihdutettiin uudestaan kunkin käsittelyn jälkeen. Jäännös liuotettiin sen jälkeen 12 ml:aan vettä ja pH säädettiin arvoon 6-7 kyllästetyllä natriumbikarbonaatin vesiliuoksella. Sakka poistettiin suodattamalla, pestiin 2 ml :11a vettä ja kuivattiin tyhjössä, jolloin saatiin 1,60 g. Uudelleenkiteyttämällä etanolista saatiin puhdas tuote, sp. 161-163°C (analyysinäytteellä oli sulamispiste 162-163°C). Analyysi-havaittu: C 46,96; H 5,35; N 24,77; O 22,60 %. Laskettu yhdisteelle cji xHj[5N5°4: c 46,97; H 5,38; N 24,90; O 22,74 %.

Esimerkki 5. 4-(2-amino-6-klooripurin-9-yyli)metyyli-1,3- ___dioksaanin valmistus _ __

Ci

L .N

ΓΥ1 H-N /

/ /CH CU

ch9-chC" O

^ ^ O CH2X

19 680 5 4

Ekvimolaarisia määriä 2-amino-6-klooripuriinia, 4-bromimetyy- li-1,3-dioksaania (valmistettu Price C.C. mukaan J.Amer.

Chem. Soc. 1950, 72, 5335-6) ja vedetöntä kaliumkarbonaattia sekoitettiin kuivaan dimetyyliformamidiin. 7 päivän sekoi tuksen jälkeen huoneen lämpötilassa seos suodatettiin ja suo-date haihdutettiin alennetussa paineessa. Jäännös trituroi-tiin kuumalla etanolilla ja liukenematon aine poistettiin suodattamalla. Suodate haihdutettiin kuiviin ja saatiin keltainen kiteinen kiintoaine, joka uudelleenkiteytettiin kloroformista, jolloin saatiin värittömiä sauvanmuotoisia kiteitä. Sp. 169-70°C (korjaamaton) UV-spektri (suolahappo 0,01 moolia/ 1); 308, 245. UV-spektri (etanoli): (nm) 310, 247. M.S: 11,2 a J., m/e (int.): 271/269 (0,19/0,55), 226/224 (0,11/0,28) 212/210 (0,33/0,82) 171/169 (0,35/1,0).

Esimerkki 6. 2-fluoributyrolaktonin valmistus 2-bromibutyrolaktonia (15 g) ja hopeafluoridia (23 g) sekoitettiin 24 tuntia palautusjäähdytetyssä kuivassa asetonit-riilissä (150 ml). Jäädytyksen jälkeen huoneen lämpötilaan suodatettiin seos ja liuotin haihdutettiin tyhjössä. Tumma jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin (200 ml) ja pestiin vedellä (6 x 50 ml). Vesifaasi vastapestiin etyyliasetaatilla (80 ml) ja yhdistetty etyyliasetaattiliuos kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin, jolloin saatiin 2-fluori-butyrolaktonia (21 %). ^H-NMR (asetoni-d^, Me^Si): 6 5,02 ja 5,95 CHFrllä (kaksi triplettiä, J=8 Hz. J^„ =51 Hz).

Esimerkki 7. 4-bromi-2-fluorivoihappoetyyliesterin valmistus Bromivetykaasua lisättiin noin 30 minuutin aikana 2-fluori-butyrolaktonin (1,8 g) etanoliliuokseen (15 ml) 0°C:ssa. Reaktioseos jätettiin huoneen lämpötilaan 3 päiväksi,minkä jälkeen se haihdutettiin tyhjössä. Jäännös liuotettiin jää-veteen, liuos neutraloitiin natriumkarbonaatilla ja uutettiin eetterillä. Eetteriliuos pestiin kyllästetyllä natriumsul-faatin vesiliuoksella, kuivattiin natriumsulfaatilla ja haihdutettiin, jolloin saatiin 4-bromi-2-fluorivoihappoetyylies-teriä (1,26 g, 34 %). nj =1,4698.

20 68054 1K-NMR (C0C13, MeSi) 6: 1,3 (t, J=7Hz, CH3); 2,1-2,8 (m, CH2); 3,55 (t, J=7Hz, CH2Br); 4,3 (q, J=7Hz, CH2); 4,75 ja 5,55 (kaksi triplettiä, J=6Hz, CHF, J^„„=50 Hz).

Lnr

Esimerkki 8. 4-(2-amino-6-klooripurin-9-yyli)-2-fluori- ___voihappoetyyliesterin valmistus

Cl xx> H N N 2 · CH2CH2CH-C02CH2CH3

F

4-bromi-2-fluorivoihappoetyyliesteriä (0,23 g), 2-amino-6-klooripuriinia (0,19 g) ja vedetöntä kaliumkarbonaattia (0,15 g) sekoitettiin dimetyyliformamidiin (3,7 ml) huoneen lämpötilassa 2 päivää. Liuos suodatettiin ja haihdutettiin tyhjössä. Jäännöstä trituroitiin kloroformilla (4+2 ml) ja kirkas kloroformiliuos haihdutettiin, jolloin saatiin haluttu tuote (0,24 g, 72 %). TLC (piigeeli, i-propanoli-vesi-väkevä ammoniakki 8-1-1): R^=0,76. NMR (CDCl3, Me^Si) δ: 1,26 (t, CH3); 2,4-2,5 (m, CK2); 4,2-4,3 (t ja q, NCH? ja C02CH2); 4,77 ja 5,03 (CHF, J=5lHz); 5,2 (NH2); 7,77 (8-CH).

Esimerkki 9. 4-(2-amino-6-klooripuri.n-9-yyli)-2-fluoributa- ___nolin valmistus__________________________ j&>

u M N N

H2N I

CH2CH2CHCH20H

F

Natriumboorihydridiä (15 mg) liuotettiin kuivaan dietyieeni-glykolidietyylieetteriin (0,9 ml) ja sekoitettiin. Lisättiin hienoksi jauhettua ja kuivaa litiumbromidia (34 mg), minkä 21 6 8 0 5 4 jälkeen 1/2 tunnin kuluttua lisättiin 4-(2-amino-6-kloori-purin-9-yyli)-2-fluorivoihappoetyy]iesteriä (100 mg). Rcak-tioseosta kuumennettiin 100°C:ssa 3 tuntia, kaadettiin s'i jälkeen murskatulle jäälle (10 g), johon oli lisätty väkevää suolahappoa (0,5 ml) ja sekoitettiin. pH säädettiin arvoon 6,5 natriumvetykarbonaatilla, liuos haihdutettiin tyhjössä ja jäännös liuotettiin uudestaan metanoli-kloroformiin (40-60, 10 ml) ja suodatettiin. Liuos puhdistettiin kromato-grafoimalla piigeelikolonnissa, jota eluoitiin metanoli-kloroformigradientilla, jolloin saatiin haluttu tuote (52 mg, 60 %) TLC (piigeeli, metanoli-kloroformi 40-60) : R^-0,66-UV (etanoli) Amakg: 310 ja 247 nm.

Esimerkki 10. (£3)-4-( 2-amino-6-bentsyylioksipurin-9-yyi i ) - ____1,2-0-isopropylideeni-l, 2-dihydroksi L> u t a a rii_ __ ?'CH2C6H5

Xx> h2n n j CH»—CH-—CH -CH» (S) 2 2 i | 2

O O

X

CH3 ch3 (S)-1,2-0-isopropylideenibutaani-l,2,4-triolia (valmisteliu (S)-(-)-maleiinihaposta Hayashi H. et ai. mukaan J.Amer.

Chem. Soc. 1973, 92, 8749-8757) mesyloitiin (Crossland R.<. ja Servis K.L. menetelmän mukaan, Org.Chem. 1970, 35, 3195) ja (S)-4-0-metaanisulfonyyli-l,2-0-isopropylideenibutaani- 1,2,4-trioli käytettiin ilman 1isäpuhdistusta.

2-amino-6-bentsyylioksipuriinia (Bowles W.A. et ai. ä.Med. Chem. 1963, 6, 471-480) ja tetrabutyyliammoniumhydroksidia vedessä, uutettiin kloroformilla ja uute kuivattiin (MgSO^) ja haihdutettiin, jolloin saatiin 2-amino-6-bentsyylioksi-puriinitetrabutyyliammoniumsuolaa.

22 68054 2-amino-6-bentsyylioksipuriinitetrabutyyliammoniumsuolan (300 mg, 0,62 mmoolia), (S)-4-O-metaanisulfonyyli-l,2-0- isopropylideenibutaani-1,2,4-triolin (140 mg, 0,62 mmoolia), ja tetrabutyyliammoniumjodidin (22 mg, 0,06 mmoolia) kloro-formiliuosta (10 ml) refluksoitiin 24 tuntia ja haihdutettiin sen jälkeen tyhjössä. Kromatografoimalla (piigeeli, metanoli-kloroformi 5-95 eluantti) saatiin 72 mg (31 %:nen saanto) otsikon yhdistettä.

Vedellä suoritetun käsittelyn, tyhjökuivauksen ja pienillä eetteriannoksilla suoritetun käsittelyn jälkeen ilmestyi likaisenvalkoinen kiintoaine yhtenä ainoana täplänä TLC:ssä (piigeeli, CHCl3-MeOH 20-1, Rf 0,33). 1H N MR (CDCl3) : 1,36 ja 1,44 (2s, 2x3 H) isopropylideeniryhmä; 2,1 (m, 2H) 2 H2; 3,6-4,4 (m, 5H) 2Ηχ, 1H3, 2H4; 5,15 (leveä s, 2H) NH2; 5,64 (s, 2H) bentsyylinen CH2; 7,5 (m, 5H) fenyyli; 7,73 (s, 1H) Hg.

II Keksinnön yhdisteiden valmistus

Esimerkki 11. 9-(3,4-dihydroksibutyyli)guaniinin valmistus 1¾ H2N N / / CH2-CH2-CH-CII2OH (VIS 707)

OH

Etyyli-4-(2-amino-l,6-dihydro-6-oksopurin-9-yyli)-2-hydroksi-butyraatin suspensioon (valmistettu esimerkin 4 mukaisesti) isopropanolissa lisättiin ylimäärin natriumboorihydridiä ja seosta refluksoitiin yön yli (vähintään 8 tuntia). Suolahappoa lisättiin kunnes saatiin kirkas liuos (neutraali pH). Liuottimen poistamisen jälkeen liuotettiin jäännös pienim-pään mahdolliseen määrään kiehuvaa vettä ja pidettiin 0°C:ssa parisen tuntia. Kiintoaine poistettiin suodattamalla. Suo-date haihdutettiin alennetussa paineessa ja jäännös liuotettiin suolahappoon (1 mooli/1) ja adsorboitiin kationinvaihto- ii 23 6 8 0 5 4 hartsiin (Dowex 50 W, H+-muoto). Hartsi pestiin vedellä ja eluoitiin sen jälkeen 5 %:sella ammoniumhydroksidi11a. Eluentti haihdutettiin, jolloin saatiin kiteinen kiintoaine, joka kiteytyi vedestä ja antoi värittömiä neulasia. Sp. 260-l°C (hajoaa) (korjaamaton) UV-spektri (suolahappo 0,01 mooli/1) : λ (nm) 277, 253 (c. = 11500) M.S: 11,2 a J. (int.): 239 (M+, 0,13), 222 (0,19), 221 (0,11), 152 (0,43), 151 (0,56), 44 (1,0).

Esimerkki 12. 9-(2,4-dihydroksibutyyli)guaniinin valmistus

O

Jk U_-Nl (VIS 715) H2N /

CH2^H-CH2CH2OH

OH

4-(2-amino-6-klooripurin-9-yyli)metyyli-1,3-dioksaania (valmistettu esimerkin 5 mukaan) liuotettiin suolahappoon (1 mooli/1) ja refluksoitiin 4 tuntia. Liuos tehtiin emäksiseksi laimealla ammoniumhydroksidilla ja haihdutettiin kuiviin alennetussa paineessa. Jäännös liuotettiin veteen ja puhdistettiin preparatiivisella HPLCrllä käänteisfaasikolonnilla (yU Bondapack C^g), eluoituna metanolin ja veden seoksella (1:3). Saatu tuote oli valkoinen kiteinen kiintoaine. Sp. 226-8°C (hajoaa) (korjaamaton) UV-spektri (suolahappo 0,01 mooli/1): Amaks (nm) 277, 254 (c=107O0).

Esimerkki 13. 9-(3-fluori-4-hydroksibutyyli)-guaniinin __valmistus 0 H,N (VIS 912)

H N ™ V F

2 I I

CH CH2CHCH OH

24 68054 4-(2-amino-6-klooripurin-9-yyli)-2-fluoributanolia (52 mg) kuumennettiin refluksoivassa IM HCl:n vesiliuoksessa (4,5 ml) 50 minuuttia. Liuos haihdutettiin tyhjössä, jäännös liuotettiin vereen ja liuos neutraloitiin IM ammoniakilla ja lyofilisoitiin. Jäännös puhdistettiin anioninvaihto-kolonnilla (Dowex 1x2, OH ). Haihdutetusta liuoksesta saatiin haluttu tuote (37 mg, 77 %).

NMR (DMSO-d,) δ: 1,95-2,15 (m, CH„); 3,3-3,5 (m, CH_0); b 2 2 4,05 (t, NCH2); 4,3 ja 4,5 (CHF, J=49 Hz); 6,45 (NH2); 7,7 (8-CH); 10,6 (NH).

Esimerkki 14. 9-(DL-erytro-2,3,4-trihydroksibutyyli)- __ guaniinin valmistus_____________ Λλ HN , 1 I (VIS 925)

y·-N-CH_-CH-CH-CHo0H

H,N N 2 I I 2

OH OH

6-klooriguaniiniä (0,75 g) ja natriumhydridiä (60 % öljyssä, 0,18 g) kuivassa dimetyyliformamidissa sekoitettiin huoneen lämpötilassa tunnin ajan. DL-erytro-2,2-dimetyyli-4-p-tolueenisulfonyylioksimetyyli-5-hydroksimetyy]i-1,3-dioksoJääniä /0,70 g, valmistettu A. Holy mukaan, Coll . Czech.Chem. Commun Voi 44, sivut 593-612 (1979j_/ lisättiin ja reaktio-seosta kuumennettiin 100°C:ssa 17 tuntia, minkä jälkeen se suodatettiin Celite-vanun läpi ja liuotin haihdutettiin tyhjössä. Jäännös refluksoitiin etikkahapolla (25 mi) 2 tunnin ajan. Liuotin haihdutettiin ja jäännös haihdutettiin yhdessä veden kanssa (3x5 ml). Jäännös liuotettiin pieneen tilavuu- -l teen IN suolahappoa ja lisättiin Dowex 50x8 kolonniin (ti', 70 ml), joka eluoitiin vedellä (1 litra) ja sen jälkeen ammoniakin vesiliuoksella (laimennettu 1/iO). Eluointia seurattiin UV-detektorilla. Sopivat fraktiot haihdutettiin tyhjössä ja jäännös haihdutettiin yhdessä veden kanssa useita kertoja, liuotettiin lopuksi kiehuvaan veteen (230 ml) ja n 25 68054 suodatettiin, jolloin saatiin 9- (DL-ery tro-2,3,4-trihydro*s i -butyyl i) guaniinia (0,20 g). NMR (DMSO-d ) ä : 7,8 (s, 8C-II); 6,4 (NH2); 4,22 (N-CH2).

Es imerkki 15. (S)—9—(3,4-dihydroksibutyyli )-guaniinin __ _ valmistus_______ _____________________

O

HtA,.-'' i 11 N7

H2M I

CH „.CHnCH-CH „011 (S) Z SL ’ Z --

OH

(S) -4- (2-amino-6-bent syylioksinurin-9-yy 1 1 ) — 1 , 2 - O - i sop ropyi -deeni-1,2-hydroksibutaanin käsittelyn suolahapolla )1 moo-li/1) 100°C:ssa 1 tunnin ajan antoi (S) - 9-( 3 , 4 — el i hydr^k si - butyyli)guaniinia.

TLC (piigeeli, isopropanoli-vesi-väkevä ammoniakki 7:2:1, 0,60), HPLC Bondapak Phenyl/porasil B kolonni, metanoli-vesi 30-70), ja UV (suolahappo 0,1 mooli/1) olivat identtisiä raseemisen yhdisteen kanssa (VIS 707).

Esimerkki 16. R-( + )-9-(3,4-dihydroksibutyyli)guan’in m _________valmistus_____

Vaihe a: R-(+)-1,2,4-butaanitriolin valmistus R- (+ ) -di me tyy lima la ttia( 1 , 62 g, 10 mmol), joka oli. valmistettu Bogerin, D.L. ja Panekin, J.S. mukaan J. Org. Chem. 19b;, s 6, 1208-1 0, liuotettiin THFrään (10 ml) ja lisättiin tipoitta in esilämmitettyyn suspensioon, jossa oli lit iumaluminihydri 5 ·, .n (0,63 g, 16,5 mmol) THFrssä (15 ml). Reakt .ie seos ta sekoitat· r i ·; yön yli. 55°C:ssa. Sen jälkeen kun peräkkäin oli lisä ety verp; (0,62 ml), 10 %:ta natriumhydroksi dia (1,20 ml) ja vettä Π 9 n ;r,; seos suodatettiin ja kiinteä jäännös keitettiin kahdesti ; > kanssa (2 x 20 ml.) ja suodatettiin. Suodokset yhdistettiin haihdutett iin alennetussa paineessa (13 Pa, 30°C) , jolloin san;...

26 68054 raakaa 1,2,4-butaanitriolia (0,7 g, 6,6 mmol), 66 %.

Vaihe b: R-(+)-isopropylideonLbutaani - 1,2,4-triol in valmistus R-(+)-butaanitriolia (0,7 g, 6,6 mmol), joka oli valmistettu vaiheessa a esitetyllä tavalla, sekoitettiin 1,5 tuntia asetonissa (50 ml), joka sisälsi 3 tippaa väkevää perk 1oorihnppoa, siihen lisättiin natriumbikarbonaatin kyllästetty vesiliuos (2 ml) ja sekoittamista jatkettiin vielä 10 minuuttia. Saostuma suodatettiin eroon ja suodos haihdutettiin alennetussa paineessa (2,7 Kpa, 30°C). Jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin, pestiin natriumbikarbonaatin kyllästetyllä vesiluoksella (5 ml) ja suolaliuoksella (5 ml) ja kuivattiin magnesiumsulfaatilla. Liuotin haihdutettiin ja jäännös tislattiin, jolloin saatiin otsikossa mainittu yhdiste värittömänä öljynä (0,3 g, 2,05 mmol), 31 '<’.): sulamispiste 104-6°C noin 2,7 kParssa, n = 1,4390.

Vaihe c: R- ( + ) -4-bromi-isopropylideen.ibutaani- 1 ,2-diolin valmistus R-(+)-isopropyylideeni-butaani-1,2,4-triolla (0,3 g, 2,05 mmol) ja trifenyylifosfiinia (0,63 g, 2,4 mmol) liuotettiin metyleeni kloridiin (5 ml) ja jäädytettiin lämpötilaan 0°C. Lisättiin N-bromisukkiini-imidia (0,38 g, 2,16 mmol) pieninä annoksina sekoittaen 0°C:ssa. Sekoitettiin vielä 1 tunti 0°C:ssa, minkä jälkeen lisättiin heksaania (15 ml) ja saatu saostuma poistettiin suodattamalla ja pestiin kahdesti heksaanilia (2x5 ml).

Yhdistetyt heksaaniliuokset laskettiin lyhyen piihappogeeli kolonnin (5 g) läpi. Eluoitaessa heksaanilia (15 ml) saatiin haihduttamisen ja tislauksen jälkeen otsikossa mainittu yhdiste värittömänä öljynä (0,2 g, 0,96 mmol, 47 ?,) : sulamispiste 20 - 20 74-6 2,7 kPa:ssa (20 mm Hg), n^ = 1,4630. /- + 27,7 (c = 20, CHC13).

Vaihe d: R-(+)-4-(2-amino-6-klooripurin-9-yyli)-isopropyyli- deeni -butaani-1,2-diolin valmistus 2-amino-6-klooripuriinia (162 mg, 0,96 mmol), R-(+)-4-bromi-isopropyylideeni-butaanidiolia (200 mg, 0,96 mmol) ja kalium-karbonaattia (132 mg) sekoitettiin DMFrssä (10 ml). 16 tunnin ti 68054 sekoittamisen jälkeen reaktioseos suodatettiin seliitin läpi ja liuotin haihdutettiin alennetussa paineessa /13 Pa (0,1 mm Hg), 50°C/. Jäännöstä trituoitiin lämpimällä kloroformilla (5 ml) ja liukenematon aine suodatettiin eroon.

Liuotin haihdutettiin, jolloin saatiin vaalean keltainen kiteinen kiinteä aine, joka muodostui pääasiassa 9- ja 7-isomeereistä. Nämä erotettiin piihappogeelisuihkukromatogra-fiällä. Eluoitaessa kloroformi/metanolilla (15:1) saatiin otsikossa mainittu yhdiste puhtaassa muodossa (106 mg, 0,36 mmol, 37 %) : sulamispiste 12 9-30°C, = + 57,5 (c - 6,97, CHCl-j).

Vaihe e: R-(+)-9-(3,4-dihydroksibutyyli)-guaaninin valmistus

Vaiheen d mukaisesti valmistettu R-(+)-4-(2-amino-6-kloori- purin-9-yyli)isopropyylideeni - butaani-1,2-dioli (100 mg, 0,33 mmol) liuotettiin kloorivetyhappoon (1 mooli/1) ja refluksoitiin 1 tunnin ajan. Liuos väkevöitiin tyhjiössä ja jäännös liuotettiin veteen (5 ml) tehtiin alkaaliseksi lisäämällä ammoniumhydroksidin vesiliuosta. Haihduttamisen jälkeen kiinteä jäännös kiteytettiin uudelleen vedestä, jolloin saatiin otsikossa mainittu yhdiste valkoisina neuloina (40 mg, 0,17 mmol, 51 %). UV-spektri (kloorivetyhappo 0,01 moolia/1): (nm) 2 77, 253. /ct/^1 = + 30,8 (c = 0,25, vesi). PMR (Do0 max * u z sisäinen ref. t-BuOH, 6^ = 1,23 ppm), 1,75-2,15 ppm (m,2H), 3,40-3,70 ppm (m,3H), 4,1^ ppm (AB , 2H) ja 7,77 ppm (s,lH).

q

Esimerkki 17. R- ( + ) -9 - (3,4-dihydroksibutyyl i) guani. in i-hydro -_kloridin valmistus___ (R)-9-(3,4-dihydroksibutyyli)guaniinia (5,02 g, 21,0 mmol) liuotettiin 5 M kloorivetyhappoon (5,6 ml, 28 mmol) kuumentamalla. Kiteyttämisen jälkeen 0°C:ssa seos lyofilisoitiin, jolloin saatiin hydrokloridia saannon ollessa kvantitatiivinen, sulamispiste noin 160°C (tyhjökuivauksen jälkeen 110°C:ssa).

H NMR (D20): 61,9-2,3 (m,2H) NCH2CH2; 3,5-3,9 (m,3H) CHCl^O; 4,39 (t,2H) NCH„; 4,9 (s) HDO; 8,91 (s, 1H9 H0) .

/ O

28 68054

Esimerkki 18. 9-(3,4-dihydroksibutyyli)guaniinin valmis tus

Vaihe a: 4-(2-amino-5-nitro-6-oksi-pyrimidin-4-yyl i) -1 ,2-0- isopropylideeni-1,2-butaanidioliamiinin valmistus

O

H x N0?

NN

H2N'X^V^N^XNHCH2ai2ai _CH2

I I

o o

V

H3C ch 2-amino-4-kloori-5-nitro-6-pyrimidinolia (3,80 g, 20 mmoolia), kaliumbikarbonaattia (2,00 g, 20 mmoolia) ja 1-amino-3,4-0-isopropylideeni-dihydroksibutaania (2,92 g, 20 mmoolia) 40 mlrssa dimetyyliformamidia sekoitettiin yön yli. Liuotin haihdutettiin ja jäännös trituroitiin 50 ml:lla etanolia. Valkoinen kiinteä aine poistettiin suodattamalla, kuivattiin ja uudelleenkiteytettiin 1 l:sta etanolia. Liukenematon aines 2,29 g poistettiin suodattamalla. Etanoliliuoksesta poistettiin suodattamalla 1,88 g valkoisia kiteitä.

Vaihe b: 9-(3,4-dihydroksibutyyli)guaniinin valmistus 4-(2-amino-5-nitro-6-okso-pyrimidin-4-yyli)-1,2-0-isopro-pylideeni-1 ,2-butaanidioliami.inia (283 mg, 1 mmoolia) 100 ml:ssa etanolia hydrattiin käyttäen 5 % palladium-puuhiiltä 4 atm paineessa 72 tuntia. Liuotin haihdutettiin typen alla ja lisättiin dietoksimetyyliasetaattia (5 ml, 31 mmoolia).

Seoksen annettiin seistä yön yli. Ylimäärä dietoksimetyyli-asetaattia haihdutettiin ja lisättiin trifluorietikkahappoa (5 ml, 65 mmoolia). Seoksen annettiin seistä jääkaapissa 5 vuorokautta. Tuote analysoitiin HPLC:llä käyttäen 30 ?·. metanolia vedessä g-kolonnissa ja tuote oli identtinen menetelmän A (esimerkki 11) mukaan valmistetun yhdisteen kanssa. HPLC osoittaa yli 88 % saantoa.

29 6 8 0 5 4

Esimerkki 19. (R)-9-(3,4-dihydroksibutyyli)guaniini-d-kam- _ferisulfonaatin valmistus _________

Seos, jossa oli (R)-9-(3,4-dihydroksibutyy1i)guaniinia (0,50 g, 2,09 mmoolia) ja d-kamferisulfonihappoa (0,50 g, 2,15 mmoolia), liuotettiin kuumentaen 1,5 ml 2-propanolia, jäähdytettiin ja sekoitettiin kiteytymisen kiihdyttämiseksi ja suodatettiin, jolloin saatiin 0,896 g (80 %) otsikon yhdistettä. Uudelleen kiteyttämällä 1-propanolin ja etyyliasetaatin 95 %:sta vesiliuoksesta saatiin sulamispisteeksi 190-2°C.

"'h NMR (D20) : ^ 1 >23 (CH^ t-BuOH: ssa , ref) , 4,37 (t,NCH2) ; 8,79 (s,Hg).

Esimerkki 20. (S)-9-(3,4-dihydroksibutyyli)guaniini-d-kam- __ferisulfonaatin valmistus___

Seosta, jossa oli (S)-9-(3,4-dihydroksibutyyli)guaniinia ja d-kamferisulfonihappoa, käsiteltiin esimerkissä 19 kuvatulla tavalla, jolloin saatiin 81 % otsikon yhdsitettä, sp. 170-2°C (95 % n-PrOH+EtOAc).

1H NMR (D20) : 4,38 (t,NCH2); 8,67 (s,Hg).

30 68054

Biologisia testejä

Keksinnön yhdisteiden herpesvirusta inhiboivaa vaikutusta testattiin alla selostettuja menetelmiä käyttäen. Yhdisteiden solumyrkyllisyyttä isäntäsolun toimintoihin testattiin myös.

Yhdistettä 9-(3,4-dihydroksibutyyli)guaniinia (emäs) merkitään alla VIS 707, yhdistettä 9-(2,4-dihydroksibutyyli)-guaniinia (emäs) merkitään VIS 715 ja yhdistettä 9-(3-fluori-4-hydroksibutyyli)guaniinia (emäs) merkitään VIS 912.

I. Viruslisääntymisen inhibointi soluviljelmissä Yhdisteiden VIS 707, VIS 715 ja VIS 912 herpesvirusinhibitio-ta on mitattu täplävähenemisenä alla olevan menetelmän mukaisesti .

A. Yhdisteiden VIS 707, VIS 715 ja VIS 912 herpes simplex _tyypin 1 täplän inhibointi__ Täpläreduktio, koe herpes simplex tyypille 1, suoritettiin Vero-soluille (vihreän apinan munuaissoluille), kuten Ejercito et ai. on selostanut julkaisussa J.Gen.Virol. 2 (1968) 357. Yksinkertaisia kerroksia 5 cm:n petrimaljoilla käytettiin ja virusadsorption jälkeen lisättiin testattavia yhdisteitä VIS 707, VIS 715 tai VIS 912 väliaineeseen. Tulokset on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1

Yhdisteiden VIS 707, VIS 715 ja VIS 912 herpes simplex tyypin 1 täplää inhiboiva vaikutus yksinkertaisilla Vero-solukerrok- silla______________

Pitoisuus Yhdiste Inhibitio (^uM) (%) 1 (VIS 707) 65 5 (VIS 707) >90 100 (VIS 715) 90 10 (VIS 912) 30 50 (VIS 912) 85 100 (VIS 912) >90 n 31 68054 B. Yhdisteiden VIS 707 ja VIS 912 herpes simplex tyypin 2 täplää inhiboiva vaikutus_______ Täpläreduktiokoe herpes simplex tyypille 2 suoritettiin samoin kuin esimerkissä A. Tulokset on esitetty taulukossa 2.

Taulukko 2

Yhdisteiden VIS 707 ja VIS 912 herpes simplex tyypin 2 potilaasta eristetyn täplän inhibitio yksinkertaisilla Veroko^kerroksilla_____________

Pitoisuus Yhdiste Inhibitio (/UM) (%) 10 (VIS 707) 85 20 (VIS 707) >99 lOO (VIS 707) 100 100 (VIS 912) 80 II. Solumyrkyllisyys

Yhdisteiden VIS 707, VIS 715 ja VIS 912 solumyrkyllisyyttä tutkittiin, kuten on esitetty taulukossa 3. Stenberg on selostanut käytettyä menetelmää /Biochemical Pharmacology, Voi 20 (1980), 1005-1008/. Nähdään, että VIS 707 ei merkittävästi vaikuttanut solun kasvuun 100 /UM:ssä. Paljon alhaisemmassa pitoisuudessa 5 /UM herpes-viruksen lisääntyminen kuitenkin inhiboitui enemmän kuin 90 % (katso taulukko 1).

Taulukko 3

Yhdisteiden VIS 707, VIS 715 ja VIS 912 solumyrkyllisyys ilmaistuna solun kasvun prosentuaalisena vähenemisenä 48 tunnin inkuboinnin jälkeen_____

Pitoisuus Yhdiste Vero-solujen kasvun prosen- ( ,uM) tuaalinen väheneminen solu- ' jen lukumääränä ilmaistuna 100 (VIS 707) 10 100 (VIS 715) 29 100 (VIS 912) 30 68054 32 III. Eläinkokeita A. Sarveiskalvoherpestutkimukset kaneilla ovat osoittaneet, että yhdisteellä VIS 707 on ulkonaisesti käytettävinä valmisteina esimerkin 30 mukaisesti terapeuttinen vaikutus.

Alenius et ai on selostanut käytettyä menetelmää /Acta Ophthalmologica Voi. 58 (1980) 167-173/. Hoito aloitettiin 3 päivää infektion jälkeen ja jatkui 5 päivää. Kaikki hoidot annettiin neljä kertaa päivittäin. Tulokset on esitetty taulukossa 4, jossa 0 tarkoittaa normaalia sarveiskalvoa ja 3 tarkoittaa laajaa sarveiskalvohaavaumaa.

Taulukko 4 3 %:sen VIS 707-salvan vaikutus sarveiskalvon pintatulehduk- seen kaneissa___________ Pä i vn: 3 5 7 10 12

Sarveiskalvotulehduksen ankaruus 3 %:nen VIS 707-salva 1,0 0,75 000

Placebo-salva 0,6 1,6 2,5 0,4 0,6 B. Kokeet ihoherpeksellä marsuissa, on osoittanut, että yhdisteellä VIS 707 on esimerkin 30 mukaisissa ulkonaisesti käytettävissä valmisteissa terapeuttinen vaikutus. Alenius et ai on selostanut käytettyä menetelmää /Archives of Virology 58 (1978) 277-28EJ/. Hoito aloitettiin 24 tuntia infektion jälkeen ja jatkui 4 päivää. Kaikki hoidot annettiin neljä kertaa päivässä. Tulokset on esitetty taulukossa 5.

Taulukko 5

Yhdisteen VIS 707 terapeuttinen vaikutus paranemisaikaan ja kumulatiivinen tulos ______________________

Hoito Paranemisaika, päiviä Kumulatiivinen tulos

Keskiarvo S.D. Keskiarvo S.D.

5 %:nen VIS 707- 6,6 1,8 9,0 4,1 salva

Placebo-salva 9,8 1,5 19,8 4,4

II

68054 C. Kokeet käyttäen systeemistä HSV-2 infektiota hiirillä, ovat osoittaneet, että suun kautta annetulla yhdisteellä VIS 707 on terapeuttinen vaikutus. Olsen et ai on selostanut käytettyä menetelmää /The Journal of Infectious Diseases Voi. 137 (1978) 428-436/. Hoito aloitettiin tunti infektion jälkeen ja jatkui 10 päivää. Hiiriä käsiteltiin suun kautta kaksi kertaa päivittäin 75 mg/kg:lla VIS 707 tai fosfaatti-puskuroidulla suolaliuoksella placebona. Tulokset on esitetty taulukossa 6. VIS 707-hoito alensi lopullista kuolleisuutta ja lisäsi keskimäärin päivien lukumäärää kuolemaan (MDD).

Taulukko 6 VIS 707-hoidon vaikutus kuolleisuuslukuun ja keskimääräinen kuolinpäivä hiirillä, jotka oli infektoitu vatsaontelon sisäisesti herpes simplex tyypillä 2__

Hoito Lukumäärä kuolleita/ % Keskimääräinen lukumäärä testattuja kuolinpäivä VIS 707 3/10 (30) 13,7

Placebo 10/10 (100) 9,3

Eläinkokeet osoittivat, että yhdisteellä VIS 707 oli terapeuttinen vaikutus sarveiskalvohaavauman, ihoherpesinfektioihin ja systeemisiin herpesinfektioihin, kuten taulukosta 4, 5 ja 6 ilmenee.

Kohdassa C kuvattu koe suoritettiin myös R—(+)-9-(3,4-dihydroksi-butyyli)guaniinille, joka seuraavassa on merkitty (R)-VIS 707:ksi, seuraavasti. Suoritettiin vertailu placebon tehon suhteen ja ennestään tunnetun yhdisteen asykloviirin, eli 9-(2-hydroksi-etoksimetyyli)guaniinin, tehon suhteen.

Naaras NMRI-hiiriin, joiden paino oli 15,0 + 0,9 g, ympättiin 4 vatsaontelon sisäisesti 10 PFU herpes simplex tyyppi 2 virusta.

Ne jaettiin viiteen ryhmään, joissa kussakin oli 10 hiirtä.

34 68054

Kahdelle ryhmälle annettiin (R)-VIS 707 ja kahdelle ryhmälle annettiin asykloviiria. Kummankin lääkkeen osalta käytettiin annosta 15 mg/kg ruumiinpainoa.

Hoito aloitettiin tunti ymppäyksen jälkeen ja yhdisteet annettiin suun kautta kahdesti päivässä 10 päivän ajan. Kontrolliryhmälle annettiin ainoastaan placebota.

Sen pyhmän kuolleisuus, jolle annettiin (R)-VIS 707, oli 30 %, kun taas sen ryhmän kuolleisuus, jota hoidettiin asykloviirillä, oli 70 %. Tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa.

Taulukko 7 (R)-VIS 707:n ja asykloviirin vaikutus, annostasolla 15 mg/kg ruumiinpainoa suun kautta annettuna, ja placebon vaikutus systeemiseen HSV-2 infektioon hiirillä

Koeyhdiste Kuolleisuus %:eina, päiviä ymppäyksen jälkeen 7 8 9 10 11 13 14 17

Placebo 20 50 90 90 asykloviiri 10 20 40 40 70 70 (R)-VIS 707 10 10 20 20 30 30

»I

35 6 8 0 5 4 Föreliggande uppfinning hänför sig till förfarande för fram-ställning av nya guaninderivat, vilka kan användas för selektiv bekämpning av virus, säsom herpesvirus etc., sora kan orsaka olika sjukdomar i djur inklusive människa. Sädana sjukdomar innefattar säväl vanliga infektioner soin neoplastiska sjukdomar, dvs. cancer.

Effekterna av virus pa kroppsfunktioner är slutresultatet av förändringar som inträffar pä cellular och subcellulär niva. De patogena förändringarna pa cellnivä är olika för olika kombinationer av virus och värdceller. Medan en del virus orsakar en allmän förstöring (dödande) av vissa celler, kan andra transformera celler tili neoplastiskt tillstand.

Viktiga allmänna virusinfektioner är herpes dermatit (inklusive herpes labialis), herpes keratit, herpes genitalis, herpes zoster, herpes encefalitis, infektiös mononucleos och cytomegalovirus infektioner, vilka alla orsakas av virus som hör tili herpesvirusgruppen. Andra viktiga virussjukdomar är influensa A och B som orsakas av influensa A- och B-virus.

En annan viktig allmän virussjukdom är viral hepatit och speciellt hepatit B-virusinfektioner är vitt utbredda.

Effektiva och selektiva antivirala medel behövs för behandling av dessa sjukdomar, liksom även för behandling av sjukdomar orsakade av andra virus.

Otaliga olika virus av säväl DNA- som RNA-typ har pävisats orsaka cancer i djur. Effekten av cancerogena kemikalier kan i djur resultera i aktivering av latenta cancervirus. Det är möjligt att cancervirus har samband med cancer i människa.

De mest sannolika fallen, vilka i dag känns hos människa, är leukemi, sarkom, bröstcancer, Burkitt lymfom, nasofaryngiala cancer och cervixcancer där RNA- cancervirus och herpesvirus är indicerade. Detta gör att forskningen efter selektiva inhibitorer för cancerogena virus och deras funktioner är en viktig uppgift i avsikt att behandla cancer.

36 68054 Föreningen 9-(4-hydroxibutyl)-guanin är beskriven i publi-kationen Chem. Pharm. Bull. (1 969) 1 268-1 270 och Agr.

Biol. Cheml, 3_7 (1973) 2037-2043 . Ingen antiviral eller nägon annan farmakologisk aktivitet har emellertid pävisats för nämnda förening.

I US-patentskriften 4 199 574 beskrivs en omfattande grupp av substituerade puriner med formeln R1 N ^ L J___N - CH-X-CH - CH-R5 D 2^ N ^ lii R 16 3 1 4 Rö RJ Rq väri X är syre eller svavel; R är väte, halogen, hydroxi, alkcxi, azid, tio, alkyltio, amino, alkylamino eller dialkyl-2 amin; R är väte, halogen, alkyltio, acylamino, amino eller 3 azid; R är väte, rak eller grenad eller cyklisk alkyl, hydroxi- 4 alkyl, benzyloxialkyl eller fenyl; R är väte, hydroxi eller alkyl; R5 är väte, hydroxi, amino, alkyl, hydroxialkyl, benzyl-oxi, benzoyloxi, benzoyloximetyl, sulfamoyloxi, fosfatkar-boxipropionyloxi, rakkedjad eller cyklisk acyloxi med en 1-8 kolatomer, t.ex. acetoxi eller en substituerad karbamoylgrupp med formeln NHCO-Z, väri Z är alkyl, aryl eller aralkyl möj-ligen substituerad med en eller flera sulfonyl, amino, karba- g moyl eller halogen; R är väte eller alkyl, förutsatt att da X är syre och R^, R"^, R^ och R^ är väte, R*' är icke amino eller metylamino, da R^ är väte eller hydroxi. Dessa föreningar har konstaterats ha antiviral aktivitet mot olika klasser av DNA- och RNA-virus. 9-(2-hydroxietoximety1)guanin och 2-amino--9-(2-hydroxietoximety1)adenin är nämnda som exempel ρέ spe-ciellt aktiva föreningar.

Föreliggande uppfinning hänför sig tili föreningen med formeln

It 37 68054

HN I I

L I-N - CH0-CH-CH-CH„OH I

V2 väri och R2, som är lika eller olika, vardera betecknar väte, hydroxi eller fluor, förutsatt att R^ eller R^ är väte da och R2 är olika och förutsatt att R^ och R2 betecknar hydroxi eller fluor da R^ och R2 är lika, och fysiologiskt acceptabla salter eller optiska isomerer därav.

Det har befunnits att en sadan förening uppvisar en antiviral effekt och att den inhiberar vissa virusfunktioner, inklusive tumörframkallande funktioner och förökning av virus.

Uppfinningen ästadkommer saledes en förening och fysiologiskt acceptabla salter därav, vilka föreningar är användbara vid terapeutisk och/eller profylaktisk behandling av virussjuk-domar och kan vara användbara vid terapeutisk och/eller profylaktisk behandling av cancer förorsakad av virus.

Ett effektivt selektivt antiviralt medel ined acceptabla bi-verkningar, bör ha en selektiv inhiberande verkan pä en specif ik viral funktion av virusen som skall bekämpas.

Ett speciellt viktigt användningsomräde för föreningarna enligt uppfinningen är vid behandling av herpesvirusinfek-tioner. Av herpesvirus kan nämnas Herpes simplex typ 1 och 2, varicella (Herpes zoster), virus som orsakar infektios mono-nucleos (dvs. Epstein-Barr-virus) och cytomegalovirus. Bety-delsefulla sjukdomar orsakade av herpesvirus är herpes dermatit (inklusive herpes labialis), herpes genitalis, herpes keratitis, herpes encefalitis och herpes zoster.

Ett annat möjligt användningsomräde för föreningarna enligt uppfinningen är vid behandling av cancer och tumörer, speciellt 68054 38 sädana som orsakats av virus. Derma effekt kan erhällas pä olika sätt, dvs. genom inhibering av transformationen av virusinfekterade celler tili tumörer och genom inhibering av spridningen av virus frän transformerade celler tili andra normala celler och genom att stoppa tillväxten hos virustransformerade celler.

Ett annat användningsomräde för föreningarna enligt upp-finningen är för inhibering av transformerade celler beroende pä närvaron av specifikä herpesvirusenzymer, säsom tymidin-kinas i dessa celler.

Möjliga användningsomräden för föreningarna enligt förelig-gande uppfinning vid kemoterapi av cancer är behandling av leukemi, lymfom inklusive Burkitts lymfom och Hodgkins sjukdom, sarkom, bröstcancer, nasofaryngela cancer och cervixcancer där virus är indicerade. Andra möjliga användningsomräden för föreningarna enligt föreliggande uppfinning vid kemoterapi av cancer är behandling av multipla myelom och cancer i lunga (samt bronker), mage, lever, tjocktarm, urinbläsa, läppar, ben, njurar, äggstock, prostata, bukspottkörtel, hud (melanom), ändtarm, spottkörtlar, mun, matstrupe, testiklar, hjärna (och skalle-ryggmärgshinnor),sköldkörtel, gailbläsa (och -gängar), näsa, larynx, bindväv, penis, vulva, vagina, liv-moderns centrala del och tunga.

Föreningarna med formeln I kan användas A. för behandling av sjukdomar orsakade av virus i djur inklusive människa, varvid det sälunda infekterade djuret ges en terapeutiskt effektiv mängd av en förening med formeln I eller ett fysiologiskt acceptabelt sait därav, B. för inhibering av förökningen av virus, speciellt herpesvirus, i djur inklusive människa, genom att ge djuret som är i behov av en sädan behandling en förening med formeln I eller ett fysiologiskt acceptabelt sait därav i en mängd som är tillräcklig för inhibering av nämnda förökning,

II

39 6 80 5 4 C. för behandling av virusinducerade neoplastiska sjuk-domar i djur inklusive människa, genom inhibering av till-växten av celler som visar virala funktioner, genom att ge sälunda infekterade djur en terapeutiskt effektiv mängd av en förening med formeln I eller med fysiologiskt acceptabelt sait därav, D. för inhibering av tillväxten av virustransformerade celler i djur inklusive människa, genom att ge ett djur som är i behov av en sadan behandling en förening med formeln I eller ett fysiologiskt acceptabelt sait därav i en mängd som är tillräcklig för inhibering av nämnda tillväxt, E. för behandling av virusinducerade neoplastiska sjukdomar i djur inklusive människa, genom inhibering av förökningen av tumörvirus, genom att ge ett djur som är i behov av en sadan behandling en förening med formeln I eller ett fysiologiskt acceptabelt sait därav i en mängd som är tillräcklig för inhibering av en sadan förökning, och F. för behandling av neoplastiska sjukdomar i djur inklusive människa, genom att ge djuret en terapeutiskt effektiv mängd av en förening med formeln I eller dess fysiologiskt acceptable salt.

Säsom ovan nämnts har föreningen enligt föreliggande upp-finning formeln

O

--Ί - ch2-ch-ch-ch2oh 2 R, R2 väri och R2, som är lika eller olika, vardera betecknar väte, hydroxi eller fluor, förutsatt att R1 och R2 är väte da R.j och R2 är olika, och förutsatt att R^ och R2 betecknar hydroxi eller fluor, da R^ och R2 är lika, inklusive fysiolo- 40 6 8 0 5 4 giskt acceptabla salter och optiska isomerer.

En föredragen subgrupp av föreningar enligt uppfinningen erhalls, da ätminstone den ena av grupperna och R2 i formeln I är hydroxi. En annan föredragen subgrupp erhalls, da ätminstone den ena av grupperna R^ och R^ i formeln I är fluor.

De ovan angivna villkorena i definitionen av grupperna R^ och R2 innebär att endast följande sex specifikä föreningar, inklusive salter och optiska isomerer därav, utgör en del av föreliggande uppfinning: 9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin 9-(2,4-dihydroxibutyl)guanin 9-(2,3,4-trihydroxibutyl)guanin (erytro och treo).

9-(3 — fluor-4-hydroxibutyl)guanin 9-(2-fluor-4-hydroxibutyl)guanin 9-(2,3-difluor-4-hydroxibutyl)guanin (erytro och treo).

Den första föreningen 9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin är den föredragna föreningen enligt uppfinningen.

Föreningarna med formeln I innehäller ett eller tvä asymmet-riska centra. Följaktligen existerar de i tvä eller fyra optiska former, och alla dessa former faller inom ramen för uppfinningen.

Framställningsmetoder Föreningarna enligt uppfinningen kan framställas medelst nägon av följande metoder A-E.

A. En förening med formeln 41 68054 "N I I ,

L J___N - CH-.CH (R1 ) CH (R0) COOR II

H2N^V N ^ 2 12 vari R.j och R2 har ovan angivna betydelse, och väri är väte, alkyl med 1-8 kolatomer, substituerad eller osubstitue-rad fenyl eller benzyl, reduceras.

Reduktionen kan utföras med borhydrider, aluminiumhydrider, andra hydridreduktionsmedel, natrium i etanol, med katalytisk hydrering eller med liknande i och för sig kända metoder för reducering av estrar till alkoholer. Reduktionen utförs före-trädesvis i ett organiskt lösningsmedel, säsom isopropanol för metall-borhydrider, dioxan för aluminiumhydrider eller etanol för katalytisk hydrering. Reaktionstemperaturen är företrädesvis 0°-50°C under 1 timme - 3 dagar.

B1. En förening med formeln

Y

” | 5

JL ' _N - CH~CH - CH - CH-OR IV

2 I I 2 '6 H OR3 4

OR H

4 3

OR OR

H F

F H

F F

väri Y är OH eller en grupp X som genom hydrolys kan omvand-las till en hydroxigrupp, säsom klor, brom, jod eller en grupp -SH, -OR2, -SR2 eller -S02R2, i vilka formler R2 är alkyl med 1-8 kolatomer, fluorerad alkyl med 1-8 kolatomer, alkylaryl, säsom benzyl eller aryl, och R3, R4 , R5 och R6 är lika eller olika och betecknar väte, -COR eller -S02R , väri R har ovan angivna betydelse, hydrolyseras.

42 68054

Reaktionen utförs företrädesvis i vatten med en syra eller bas, säsom klorväte eller natriumhydroxid, vid en teraperatur av 20°-100°C under 1-24 timmar.

B2. En i metoden B1 definierad förening med formeln IV, 3 4 3 5 väri ytterligare R och R tillsammans eller R och R till- sammans bildar en cyklisk ketal som definierats i metoden E, eller en cyklisk karbonatester, hydrolyseras.

Reaktionsförhällandena för hydrolysen är beskrivna i metod B1 .

C. En förening med formeln R7 »A» Λ-ώ

I 11 R

kondenceras med en förening med formeln X2 - CH0 - CH - CH - CH_R10 2 r I I - 2 H R8

R9 H

R9 R8

H F

F H

F F

_J

väri R7 är en silyloxigrupp säsom trimetylsilyloxi eller ter.-butyldifenylsilyloxi eller en grupp Y som definierats i 11 metod B1, R är en silylgrupp säsom trimetylsilyl eller tert.-butyldifenylsilyl eller en grupp R8 som definierats i 8 9 10 metod B1, och R , R och R är lika eller olika och betecknar silylgrupper säsom trimetylsilyloxi eller tert.-butyldifenylsilyloxi eller grupper z\z2 och Z3 som är lika eller olika och betecknar halogen säsom klor, brom eller jod, eller 3 4 5 grupper OR , OR eller OR som definierats i metod B1 eller 2 43 6 8 0 5 4 metod B2, och X är en avgängsgrupp säsom klor, brom, jod 2 2 eller en grupp SO~R , väri R är soin definierats i metod B1 , * 7 11 varefter grupperna R -R hydrolyseras.

Kondensationen utförs företrädesvis i ett organiskt lösnings-medel säsom dimetylformamid eller etanol och vid en tempera-tur mellan 0° - 100°C under 1 timme tili 3 dagar i närvaro av en bas säsom kaliumkarbonat.

Förutom att man använder de i metod B1 beskrivna reaktions-förhällandena för hydrolysen, kan en del silylgrupper, säsom trimetylsilyloxi därtill hydrolyseras i ett lösningsmedel säsom vatten eller metanol, och andra silylgrupper säsom tert.-butyldifenylsilyloxi kan även hydrolyseras medelst behandling med fluoridjoner i ett lösningsmedel säsom pyri-din vid 0°-50°C under 1-24 timmar.

D. En förening med formeln R1

N χ--NH “ CH2 - CH - CH - CH2R2 VII

'11 > i3 4'

H H

R3 R3

F F

H il

F F

L. _ 8 9 10 11 väri R , R , R , R och R är som definierats i metod C, 2 R -R hydrolyseras.

3 ringsluts genom att omsätta denna med myrsyra eller ett 4 derivat därav säsom en ortoformiatester, varefter grupperna 7 11 44 6 8 0 5 4

Ringslutningen utförs företrädesvis i ett organiskt lösnings-medel säsom formamid eller etanol och vid en temperatur av mellan 20° - 210°C under 1-10 timmar.

E. En förening med formeln R7 N*s XI1

N I I

M J-NH kondenseras med en förening med formeln HN^ N ^

I i -j R

X2-CH0-CH9-CH - CH0 eller X2-CH9-CH-CH9-CH9 eller 2 2 | | 2 2 | 2 | 2 0 0 0 .0 \ / \ / R1/CV2 R1/ V2 X2-CHn-CH - CH-CIUOR5 2 | | 2 0 0 \ / cv -j/ \ 1 2

R' R

1 12 i vilka formler R är som definierats i metod A, R är alkoxi 17 11 2 med 1-8 kolatomer eller R ; R , R och X är som definierats i metod C och R~* är som definierats i metod B1 , varefter skydds-grupperna hydrolyseras tili bildning av en förening med formeln I, där R^ eller R2 är hydroxi,

Reaktionsförhällandena för kondensationen är beskrivna i metod C.

De beskrivna metoderna A-E kan användas för bildande av enantiomera blandningar eller i lämpliga fall en enda enantiomer isomer.

Därtill kan en enda enantiomer isomer erhällas frän enantiomera blandningar pä i och för sig kända sätt.

Utgängsmaterialen i metoderna A-E ovan är antingen kända föreningar eller de kan framställas enligt kända metoder.

tl 45 68054

Salter

Fysiologiskt acceptable salter av föreningarna enligt uppfinningen framställs genom i och för sig kända metoder. Salterna är nya föreningar. Metallsalter kan framställas genom att omsätta en metallhydroxid med en förening enligt uppfinningen. Exempel pä metallsalter som kan framställas pä detta sätt är salter inne-hällande litium, natrium och kalium. Ett mi.ndre lösligt metall-salt kan utfällas frän en lösning av ett mera lösligt sait genom tillsats av en lämplig metallförening. Syrasalter kan framställas genom att omsätta en förening enligt uppfinningen med en syra, säsom HC1, HBr, I^SO^ eller en organisk sulfonsyra.

Farmaceutiskä beredningar

Vid klinisk användning administreras föreningarna enligt uppfinningen normalt topiskt, oralt, nasalt eller genom injektion eller genom inhalering i form av ett farmaceutiskt preparat inne-hällande den aktiva beständsdelen i form av den ursprungliga föreningen eller möjligen i form av ett farmaceutiskt acceptabelt sait därav tillsammans med en farmaceutiskt acceptabel bärare, som kan vara ett fast, halvfast eller flytande utspädningsmedel eller en förtärbar kapsel och dessa beredningar utgör en ytter-ligare aspekt av uppfinningen. Föreningen kan även användas utan bärarmaterial. Som exempel pä farmaceutiskä beredningar kan nämnas tabletter, droppar, säsom näsdroppar, ögondroppar, beredningar för topisk applicering säsom krämer, geleer, salvor och suspen-sioner, aerosoler för inhalering, nasalsprayer, liposomer etc.

Den aktiva substansen innehäller vanligtvis mellan 0,01 och 99 eller 0,1 och 99 vikt-% av beredningen, t.ex. mellan 0,5 och 20 % för beredningar avsedda för injektion och mellan 0,1 och 50 % för beredningar avsedda för oral administration.

Beredningarna är företrädesvis i form av dosenheter. De är vidare företrädesvis tillgängliga i steriliserad form.

För att framställa farmaceutiska beredningar i form av dosenheter för oral användning innehällande en förening enligt uppfinningen, kan den aktiva beständsdelen blandas med en fast, 46 6 8 0 5 4 pulverformig bärare, t.ex. laktos, sackaros, sorbitol, mannitol, stärkelse sasom potatisstärkelse, majsstärkelse, amylopektin, laminariapulver eller massapulver av citrusfrukter, cellulosa-derivat eller gelatin, och den kan ocksä innehälla smörjämnen säsom magnesium- eller kalciumstearat eller karbovax eller andra polyetylenglykolvaxer, och den kan pressas till bildning av tab-letter eller kärnor för dragöer. Om drageer önskas, kan kärnorna överdras med t.ex. koncentrerade sockerlösningar, som kan innehälla gummiarabikum, talk och/eller titandioxid eller alternativt med en filmbildande substans upplöst i lättflyktiga organiska lösningsmedel eller blandningar av organiska lösningsmedel. Färg-ämnen kan tillsättas dessa beläggningar, t.ex. för att skilja mellan olika innehäll av aktiv substans. För beredning av mjuka gelatinkapslar bestäende av gelatin och t.ex. glycerol och mjuk-görare eller liknande slutna kapslar, kan den aktiva substansen blandas med karbovax eller en lämplig olja, säsom t.ex. sesamolja, olivolja eller arackisolja. Härda gelatinkapslar kan innehälla granulat av den aktiva substansen med fasta, pulverformiga bärare säsom laktos, sackaros, sorbitol, mannitol, stärkelse (t.ex. potatisstärkelse, majsstärkelse eller amylopektin), cellulosa-derivat eller gelatin och de kan ocksä innehälla magnesiumstearat eller stearinsyra som smörjmedel.

Med användning av flera skikt av det aktiva läkemedlet, ätskilda av längsamt lösliga beläggningar, erhälls tabletter med fördröjd upplösning. Ett annat sätt att framställa längsamt lösliga tabletter är att uppdela dosen av det aktiva läkemedlet i flera granulat belagda med beläggningar av olika tjocklek och pressa granulaten tili tabletter tillsammans med ett bärarmaterial. Den aktiva substansen kan även tillsättas de längsamt lösliga tab-letterna gjorda av t.ex. fett- och vaxämnen eller jämnt fördelade i en tablett av ett olösligt material, säsom ett fysiologiskt inert plastmaterial.

Flytande beredningar för oral administrering kan föreligga i form av elixir, sirupar eller suspensioner, t.ex. lösningar innehällande ca 0,1 - 20 vikt-% av den aktiva substansen, socker och lösningar av etanol, vatten, glycerin, propylenglykol och möjligen aromämnen, tl 47 68054 sackarin och/eller karboximetyicellulosa som dispergermedel.

Beredningar för parenteral administrering genom injektion kan innehalla en vattenlösning av den aktiva substansen eller ett fysiologiskt acceptabelt salt därav, företrädesvis i en koncent-ration av 0,05 - 10 %, och möjligen även ett stabiliserings-medel och/eller buffringsmedel i vattenlösningen. Doseringsen-heter av lösningen kan företrädesvis inneslutas i ampuller.

För topisk administrering, speciellt för behandling av herpesvirus-infektioner pä huden, könsorganen och i munnen samt ögonen, är beredningarna företrädesvis i form av en lösning, salva, gel, suspension, kräm eller liknande. Mängden av den aktiva substansen kan variera, t.ex. mellan 0,05 - 20 vikt-% av den aktiva substansen. Sadana beredningar för topisk administrering kan fram-ställas pä känt sätt genom att blanda den aktiva substansen med kända bärarmaterial, säsom isopropanol, glycerin, paraffin, stea-rylalkohol, polyetylenglykol etc. Den farmaceutiskt acceptabla bäraren kan även innehälla en känd kemisk absorptionspromotor. Exempel pä absorptionspromotorer är t.ex. dimetylacetamid (US-patentskriften 3 472 931), trikloretanol eller trifluor-etanol (US-patentskriften 3 891 757), bestämda alkoholer och blandningar därav (brittisk patentskrift 1 001 949).

Den dosering i vilken de aktiva beständsdelarna administreras kan variera inom ett vitt intervall och beror pä olika faktorer säsom t.ex. infektionsgraden, patientens älder etc. och den mäste möjligen justeras individuellt. Som ett möjligt intervall för mängden av föreningarna enligt uppfinningen som kan administreras per dag, kan nämnas ca 0,1 mg - 2000 mg eller ca 1 -2000 mg eller företrädesvis 1 - 2000 mg för topisk administrering, 50 - 2000 mg eller 100 - 1000 mg för oral administrering och 10 - 2000 mg eller 50 - 500 mg för injektion.

I allvarliga fall kan det vara nödvändigt att öka dessa doser fem- till tiofaldigt. I mindre allvarliga fall kan en användning av 500 - 1000 mg vara tillräcklig.

48 6 8 0 5 4

De farmaceutiska beredningarna innehällande de aktiva beständs-delarna utformas företrädesvis sä att de ger doser inom dessa intervall antingen i en enda dosenhet eller soin multipla dos-enheter.

Det har säledes befunnits enligt uppfinningen att föreningarna med formeln I ooh fysiologiskt acceptabla salter därav kan användas för att inhibera förökningen av herpesvirus. Föreningarna med formeln I och fysiologiskt acceptabla salter därav är an-vändbara i terapeutisk och/eller profylaktisk behandling av virusinfektioner.

En föredragen aspekt av uppfinningen är användningen av föreningarna med formeln I eller ett fysiologiskt acceptabelt sait därav vid behandling av herpesvirusinfektioner.

Utföringsexempel Följande exempel illustrerar framställningen av föreningarna enligt uppfinningen.

I. Framställning av utgängsmaterial

Exempel 1. Framställning av 4-brom-2-hydroxibutylsyraetylester

Br-CH^CH -,CH-COOCHnCH-, λ 2 i 2 ό

OH

2-hydroxibutyrolakton, brittisk patentskrift 688 253 _/C. A. 48, p. 3996 (1 954]_7, (5,1 g) upplöstes i 10 ml etanol och lösningen mättades med vätebromid vid 0°C. Efter att ha fatt stä vid rums-temperatur under en period av 66 timmar indunstades lösnings-medlet under reducerat tryck. Aterstoden blandades med is-vatten och blandningen neutraliserades med en 10 %:ig vattenlosning av natriumkarbonat. Blandningen extraherades därefter flera ganger med dietyleter och de kombinerade eterextrakten tvättades med en mättad vattenlosning av natriumsulfat och torkades över vatten-fritt natriumsulfat. Efter indunstning av lösningsmedlet destil-lerades aterstoden vid 12 mm Hg. Fraktionen sora kokade vid 109— 112°C med vikten 3,79 g, användes i exemplet 2 nedan.

il « 68054

Exempel 2. Framställning av 4-(2-amino-6-klorpurin-9-yl) -___-2-hydroxibutyrsyraetylester _

Cl

" l-N

L 1 11

H2K I (j)H

CH CH2CH-COOCH2CH3 2-amino-6-klorpurin (0,509 g, 3,00 mmol), 4-brom-2-hydroxibutyr-syraetylester (0,633 g, 3,00 mmol; framställd enligt exempel 1) och vattenfritt kaliumkarbonat (0,415 g, 3,00 mmol) blandades med 10 ml dimetylformamid och blandningen blandades vid rums-temperatur under 65 timmar. Blandningen filtrerades därefter och filtratet indunstades vid ett tryck av 0,1 mm Hg. Den kristallina aterstoden triturerades med 8 ml kloroform och det olösliga materialet avfiltrerades och tvättades med 2 ml kloroform. Det erhällna materialet triturerades därefter med 5 ml vatten och det olösliga materialet avfiltrerades och tvättades med 2 ml vatten. Omkristallisering ur 11 ml etanol gav 0,360 g av produkten. Smp. 16 3-1 6 4°C (ej korrigerad) . UV-spektra (etanol): λ Inax /nm) 311, 248. Analys - funnet: C 43,90; H 4,78; Cl 11,72; N 23,52; O 15,90 %. Beräknat för föreningen C. .H. .ClNr-O,: C 44,08; H 4,71; II I h O 3

Cl 11,83; N 23,37; 0 16,01 %.

Exempel 3. Framställning av 4-(2-amino-1 , 6-dihyd.ro-6-oxopur in-__-9-yl)-2-hydroxibutyrsyra__ 0

Jk HN . li

JL 1 II

u

h,N , OH

ί I i

CH2CH2CH-COOH

4-(2-amino-6-klorpurin-9-yl)-2-hydroxibutyrsyraetylester (1,40 g, 4,67 mmol; framställd enligt exempel 2) i 100 ml 1M vattenhaltig saltsyra refluxerades under 2,5 timmar. Lösningsmedlet indunsta-des därefter vid ett tryck av ca 10 mm Hg. Vatten (25 ml) tili- so 6 80 5 4 sattes äterstoden och lösningsmedlet indunstades änyo. Denna procedur utfördes fyra ganger. Aterstoden triturerades med 150 ral aceton och det halvfasta materialet avfiltrerades, var-vid erhölls 1,38 g. Denna räa produkt (1,27 g) upplöstes delvis i 5 ml vatten, lösningen filtrerades och det olösliga materialet tvättades med 2,5 ml vatten. Filtratets pH inställdes därefter till ett värde av 6-7 med fast natriumbikarbonat. Den erhallna vattenlösningen filtrerades och det olösliga materialet tvättades med 7,5 ml vatten. 0,4 ml ättiksyra sattes därefter tili filtratet. Efter avkylning tili 0°C avfiltrerades fällningen, tvättades med 3 ml vatten. Omkristallisering ur 75 ml vatten gav 0,68 g av produkten. Smp. 200°C (sönderfaller). UV-spektra (0,1M saltsyra): (nm) 279, 254; UV-spektra (0,1M natriumhydroxid) ;(nm)

IllclX ulciX

269 (infl.) Analys - funnet: C 42,63; H 4,41; N 27,74; O 25,30 %. Beräknat för föreningen CgH^N^O^: C 42,69; H 4,38; N 27,66; O 25,27.

Exempel 4. Framställning av 4-(2-amino-1,6-dihydro-6-oxipurin-_— 9 —y1)-2-hydroxibutyrsyraetylester_

O

-N

L X j CH2CH2CpHCOOC2H5

OH

4-(2-amino-1,6-dihydro-6-oxipurin-9-yl)-2-hydroxibutyrsyra (2,00 g, 7,9 mmol; framställd enligt exempel 3) blandades med 500 ml etanol. Blandningen mättades med klorvätegas, först utan avkylning och därefter med avkylning i is-vatten. Den totala tillsatstiden var ca 15 minuter. Blandningen uppvärmdes därefter längsamt tili rumstemperatur och fick stä över natten. Efter avdunstning av lösningsmedlet behandlades äterstoden tre ganger med 25 ml etanol per gang, varvid lösningsmedlet indunstades änyo efter varje behandling. Aterstoden upplöstes därefter i 12 ml vatten och pH inställdes tili ett värde av 6-7 med en mättad vattenlösning av natriumbikarbonat. Fällningen avfiltrerades, tl 51 68054 tvättades med 2 ml vatten och torkades under vakuum, varvid erhölls 1,60 g. Omkristallisering ur etanol gav en ren produkt, smp. 161-163°C (ett analysprov hade smältpunkten 162-162°C).

Analys - funnet: C 46,96; H 5,35; N 24,77; O 22,60 %. Beräknat för föreningen C^H^N^O^: C 46,97; H 5,38; N 24,90; O 22,74 %.

Exempel 5. Framställning av 4-(2-ammo-6-klorpurin-9-yl)metyl-_-1 , 3-dioxan_____

Cl

^ ^-N

H2^ / CH_—CH

CH X0 — CH2^

Ekvimolära mängder av 2-amino-6-klorpurin, 4-brommetyl-1,3-dioxan (framställt enligt Price C.C. J. Amer. Chem. Soc. 1950, 72, 5335-6) och vattenfritt kaliumkarbonat blandades i torr dimetylformamid.

Efter 7 dagars blandning vid rumstemperatur filtrerades bland- ningen och filtratet indunstades under reducerat tryck. Ater- stoden triturerades med het etanol och det olösliga materialet avfiltrerades. Filtratet indunstades tili torrhet och ett gult kristallint fast ämne erhölls, som omkristalliserades ur kloroform,

varvid färglösa stavformade kristaller erhölls. Smp. 169-70°C

(ej korrigerad) UV-spektra (saltsyra 0,01 mol/1): λ (nm) 308, 245. UV-spektra (etanol): λ (nm) 310, 247. M.S: 11,2

ITlclX

a J., m/e (int.): 271/269 (0,19/0,55), 226/224 (0,11/0,28) 212/210 (0,33/0,82) 171/169 (0,35/1,0).

Exempel 6. Framställning av 2-fluorbutyrolakton 2-brombutyrolakton (15 g) och silverfluorid (23 g) blandades under 24 timmar i aterloppskokande torr acetonitril (150 ml).

Efter avkylning tili rumstemperatur filtrerades blandningen och lösningsmedlet indunstades under vakuum. Den mörka äterstoden upplöstes i etylacetat (200 ml) och tvättades med vatten (6 x 50 ml). Vattenfasen tvättades tillbaka med etylacetat (80 ml) och den kombinerade etylacetatlösningen torkades över magnesium- 52 68054 sulfat och indunstades, varvid erhölls 2-fluorbutyrolakton (21 %). 1H-NMR (aceton-d6, Me4Si) 6:5,02 och 5,95 för CHF (tvä tripletter, J=8 Hz. 0^^=51 Hz).

Exempel 7. Framställning av 4-brom-2-fluorsmörsyraetylester Bromvätegas tillsattes under ca 30 minuter till en lösning av 2-fluorbutyrolakton (1,8 g) i etanol (15 ml) vid 0°C. Reaktions-blandningen lämnades vid rumstemperatur för 3 dagar, varefter den indunstades under vakuum. Aterstoden upplöstes i is-vatten, lösningen neutraliserades med natriumkarbonat och extraherades med eter. Eterlösningen tvättades med en mättad vattenlösning av natriumsulfat, torkades over natriumsulfat och indunstades, varvid erhölls 4-brom-2-fluorsmörsyraetylester (1,26 g, 34 %). n^° = 1,4698.

1H-NMR (C0C13, MeSi) 6: 1,3 (t, J=7Hz, CH3); 2,1-2,8 (m, CH2); 3,55 (t, J=7Hz, CH2Br); 4,3 (q, J=7Hz, CH2); 4,75 och 5,55 (tva tripletter, J=6Hz, CHF, JcHp=50 Hz) .

Exempel 8. Framställning av 4-(2-amino-6-klorpurin-9-yl)-2-_-fluorsmörsyraetylester_

Cl

,/r V

CH_CHoCH-C0oCHoCH,

i. Z j / / J

F

4-brom-2-fluorsmörsyraetylester (0,23 g), 2-amino-6-klorpurin (0,19 g) och vattenfritt kaiiumkarbonat (0,15 g) blandades i dimetylformamid (3,7 ml) vid rumstemperatur under 2 dagar. Lösningen filtrerades och indunstades under vakuum. Aterstoden tri-turerades med kloroform (4+2 ml) och den klara kloroformlös-ningen indunstades, varvid den önskade produkten erhölls (0,24 g, 72 %). TLC (silikagel, i-propanol-vatten-konc. ammoniak 8-1-1): Rf=0f76. NMR (CDC13, Me4Si) 6: 1,26 (t, CHj); 2,4-2,5 (m, CH2); 4,2-4,3 (t och q, NCH2 och C02CH2); 4,77 och 5,03 (CHF, J=51Hz); 5,2 (NH2); 7,77 (8-CH).

ti 53 68054

Exempel 9. Framställning av 4-(2-amino-6-klorpurin-9-yl)-2-_-fluorbutanol______

Cl i XI > N / N ' H | ch2ch2chch2oh

F

Natriumborhydrid (15 mg) upplöstes i torr dietylenglykoldiety1-eter (0,9 ml) och omrördes. Finmalen och torr litiumbromid (34 mg) tillsattes, varefter efter i timme tillsattes 4-(2-amino-6-klor-purin-9-yl)-2-fluorsmörsyraetylester (100 mg). Reaktionsbland-ningen uppvärmdes vid 100°C under 3 timmar, hälldes därefter pä krossad is (10 g) med tillsatt koncentrerad saltsyra (0,5 ml) och omrördes. pH inställdes tili värdet 6,5 med natriumbikarbonat, lösningen indunstades under vakuum och äterstoden upplöstes änyo i metanol-kloroform (40-60, 10 ml) och filtrerades. Lösningen renades medelst kromatografering i en silikagelkolonn, som eluera-des med en metanol-kloroformgradient, varvid den önskade produkten erhölls ( 52 mg, 60 %) TLC (silikagel, metanol-kloroform 40-60): R_=0,66. UV (etanol) λ : 310 och 247 nm.

ς m cix

Exempel 1 0 . (s) -4- (2-amino-6-benzylox.ipurin-9-yl) -1 , 2-O-isopro- __pyliden-1,2 -dihydroxibutan_______ 0-CHoCcHc T 2 6 5 XX > ΗΛΓ N i1 x CH--CH--CH - CH0 (S) 2 2 | | 2 °x /°

C

/ \ CH3 CH3

__ - TT

54 6 8 054 (S)-1,2-0-isopropylidenbutan-1,2,4-triol (framställd ur (S)-(-)--maleinsyra enligt Hayashi H. et ai. J. Amer. Chem. Soc. 1973, 92, 8749-8757) mesylerades (enligt metoden Crossland R.K. ooh Servis K.L. Org. Chem. 1970, 35, 3195) ooh (S)-4-0-metansulfonyl-1,2-0--isopropylidenbutan-1,2,4-triolen användes utan ytterligare rening.

2-amino-6-benzyloxipurin (Bowles W.A. et ai. J.Med.Chem. 1963, 6, 471-480) och tetrabutylammoniumhydroxid i vatten refluxerades med kloroform och extraktet torkades (MgSO^) och indunstades, varvid erhölls 2-amino-6-benzyloxipurintetrabutylanunoniumsalt.

En losning av 2-amino-6-benzyloxipurintetrabutylammoniumsalt (300 mg, 0,62 mmol), (S)-4-0-metansulfonyl-1,2-0-isopropylidenbutan-1,2,4--triol (140 mg, 0,62 mmol) och tetrabutylämmöniumjodid (22 mg, 0,06 mmol) i kloroform (10 ml) refluxerades under 24 timmar cch indunstades därefter i vakuum. Medelst kromatografering (silikagel, metanol-kloroform 5-95 eluens) erhölls 72 mg (31 %:igt utbyte) av titelföreningen.

Efter behandling med vatten, torkning i vakuum och behandling med en liten mängd eter framträdde det smutsvita fasta ämnet som en enstaka fläck i TLC (silikagel,CHCl3-MeOH 20-1, Rf 0,33). 1H NMR (CDCl^): 1,36 och 1,44 (2s, 2x3 H) isopropylidengrupp; 2,1 (m, 2H) 2 H2; 3,6-4,4 (m, 5H) 2H1, 1H3, 2H4; 5,15 (bred s, 2H) NH2; 5,64 (s, 2H) benzylisk CH2; 7,5 (m, 5H) fenyl; 7,73 (s, 1H) Hg.

II Framställning av föreningar enligt uppfinningen Exempel 11. Framställning av 9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin

O

L l_nI

h2n^n / CHo-CHo-CH-CH^0H (VIS 707)

£. £. | Z

OH

Tili en suspension av etyl-4-(2-amino-1,6-dihydro-6-oxopurin-9-yl)--2-hydroxibutyrat (framställd enligt exempel 4) i isopropanol 55 68054 sattes ett överskott av natriumborhydrid och blandningen refluxe-rades över natten (minst 8 tinunar) . Saltsyra tillsattes tills en klar lösning erhölls (neutralt pH) . Efter lösningsmedlets avlägs-nande upplöstes äterstoden i en minimal mängd kokande vatten och hölls vid 0°C under nägra timmar. Det fasta ämnet avfiltrerades. Filtratet indunstades under reducerat tryck och äterstoden upplöstes i saltsyra (1 mol/1) och adsorberades pä ett katjonbytarharts (Dowex 50 W, H+-form). Hartset tvättades med vatten och eluerades därefter med 5 %:ig ammoniumhydroxid. Elueringsmedlet indunstades, varvid ett kristallint fast ämne erhölls, som kristalliserades ur vatten och gav färglösa nälar. Smp. 260-1°C (sönderfaller) (ej korrigerad) UV-spektra (saltsyra 0,01 mol/1):λ (nm) 277, 253 (ε=11500) M.S: 11,2 a J. (int.): 239 (M+, 0,13), 222 (0,19), 221 (0,11), 152 (0,43), 151 (0,56), 44 (1,0).

Exempel 12. Framställning av 9-(2,4-dihydroxibutyl)guanin HJi I I (VIS 715)

CH2CH-CH2CH2OH

OH

4-(2-amino-6-klorpurin-9-yl)metyl-1,3-dioxan (framställt enligt exempel 5) upplöstes i saltsyra (1 mol/1) och refluxerades under 4 timmar. Lösningen gjordes alkalisk med utspädd ammoniumhydroxid och indunstades till torrhet under reducerat tryck. Äterstoden upplöstes i vatten och renades med preparativ HPLC pä en omvänd faskolonn (^u Bondapack Clg), eluerad med en blandning av meta-nol och vatten (1:3). Den erhällna produkten var ett vitt kristallint fast ämne. Smp. 226-8°C (sönderfaller) (ej korrigerad) UV-spektra (saltsyra 0,01 mol/1):λ__„ (nm) 277, 254 (ε = 10700).

Exempel 13. Framställning av 9-(3-fluor-4-hydroxibutyl)guanin 56 68054

Hf I S (VIS 912)

N N ' F

H I I

ch2ch2chch2oh 4-(2-amino-6-klorpurin-9-yl)-2-fluorbutanol (52 mg) uppvärmdes i refluxerande 1M vattenhaltigt HC1 (4,5 ml) under 50 minuter. Lös-ningen indunstades under vakuum, äterstoden upplöstes i vatten och lösningen neutraliserades med 1M ammoniak och lyofiliserades. Äterstoden renades med en anjonbytarkolonn (Dowex 1x2, OH ).

Den indunstade lösningen gav den önskade produkten (37 mg, 77 %) . NMR (DMSO—dg) 6:1 ,95-2,15 (m, CH2) ; 3,3-3,5 (m, C.H20) ; 4,05 (t, NCH2); 4,3 och 4,5 (CHF, J=49 Hz); 6,45 (NH2); 7,7 (8-CH); 10,6 (NH).

Exempel 14. Framställning av 9-(DL-erytro-2,3,4-trihydroxibutyl)-_guanin___ fl

HN^X/'NX

I I | (VIS 925)

L Π__N-CH~-CH-CH-CH-OH

2 I I 2

H2N OH OH

6-klorguanin (0,75 g) och natriumhydrid (60 % i olja, 0,18 g) i torrt dimetylformamid blandades vid rumstemperatur under 1 timme. DL-erytro-2,2-dimetyl-4-p-toluensulfonyloxirnetyl-5-hydroximetyl--1 ,3-dioxolan /0,70 g, framställt enligt A. Hol£, Coll .Czech. Chem. Commun Voi 44, sidorna 593-61 2 (1 979|_7 tillsattes och reaktions-blandningen värmdes vid 100°C under 17 timmar, varefter den filtrerades genom en Celite-bädd och lösningsmedlet indunstades under vakuum. Äterstoden refluxerades med ättiksyra (25 ml) under 2 timmar. Lösningsmedlet indunstades och äterstoden indunstades tillsammans med vatten (3x5 ml) . Äterstoden upplöstes i en liten volym 1N saltsyra och tillsattes Dowex 50x8 kolonnen (H+, 70 ml), som eluerades med vatten (1 liter) och därefter med en vatten- il 57 6 8 0 5 4 lösning av ammoniak (utspädd 1/10). Elueringen övervakades med en UV-detektor. Lämpliga fraktioner indunstades under vakuum och äterstoden indunstades tillsammans med vatten flera ganger, upp-löstes slutligen i kokande vatten (230 ml) och filtrerades, varvid erhölls 9-(DL-erytro-2,3,4-trihydroxibuty1)guanin (0,20 g).

NMR (DMSO-dg) δ; 7,8 (s, 8C-H); 6,4 (NH2); 4,22 (N-CH2).

Exempel 15, Framställning av (S)-9-(3;4-dihydroxibutyl)guanin O

οΑΛ»' CH2CH2C^H-CH2OH (S)

OH

Behandling av (S)-4-(2-amino-6-benzyloxipurin-9-yl)-1,2-0-isopropyl iden- 1 ,2-hydroxibutan med saltsyra (1 mol/1) vid 100°C under 1 timme gav (S)-9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin.

TLC (silikagel, isopropanol-vatten-koncentrarad ammoniak 7:2:1,

Rf 0,60), HPLC Bondapak Phenyl/porasil B kolonn, metanol-vatten 30-70), och UV (saltsyra 0,1 mol/1) var indentiska med den racema föreningen (VIS 707).

Exempel 16. Framställning av R-(+)-9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin Steg a: Framställning av R-(+)-1,2,4-butantriol R-(+)-dimetylmalat(1,62 g, 10 mmol), framställt enligt Boger, D.L. och Panek, J.S. J. Org. Chem. 1981, 46, 1208-10, upplöstes i THF (10 ml) och tillsattes droppvis tili en förvärmd suspension av litiumaluminiumhydrid (0,63 g, 16,5 mmol) i THF (15 ml). Reaktions-blandningen blandades över natten vid 55°C. Efter successiv till-sats av vatten (0,62 ml), 10 %:ig natriumhydroxid (1,20 ml) och vatten (1,90 ml) filtrerades blandningen och den fasta äterstoden kokades tvä ganger med THF (2 x 20 ml) och filtrerades. Filtraten kombinerades och indunstades vid reducerat tryck (13 Pa, 30°C), s8 68054 varvid rä 1,2,4-butantriol erhölls (0,7 g, 6,6 mmol), 66 %.

Steg b: Framställning av R-(+)-isopropylidenbutan-1,2,4-triol R-(+ )-butantriol (0,7 g, 6,6 nunol) framställd sasom beskrivits i steg a, blandades under 1,5 timme i aceton (50 ml) innehallande 3 droppar koncentrerad perklorsyra, en mättad lösning av natrium-bikarbonat i vatten (2 ml) tillsattes och blandandet fortsattes ännu under 10 minuter. Fällningen avfiltrerades och filtratet in-dunstades vid reducerat tryck (2,7 Kpa, 30°C). Aterstoden upplös-tes i etylacetat, tvättades med en mättad vattenlösning av nat-riumbikarbonat (5 ml) och en saltlösning (5 ml) och torkades over magnesiumsulfat. Lösningsmedlet indunstades och aterstoden destillerades, varvid titelföreningen erhölls som en färglös olja (0,3 g, 2,05 mmol), 31 %): smp. 104-6°C vid ca 2,7 kPa, n^° = 1,4390.

Steg c: Framställning av R-(+)-4-bromisopropylidenbutan-1,2-diol R-(+ )-isopropyliden-butan-1,2,4-triol (0,3 g, 2,05 mmol) och trifenylfosfin (0,63 g, 2,4 mmol) upplöstes i metylenklorid (5 ml) och kyldes tili 0°C. N-bromsuccinimid (0,38 g, 2,16 mmol) tillsattes i smä portioner under omröring vid 0°C. Omröringen fortsattes ännu 1 timme vid 0°C, varefter hexan (15 ml) tillsattes och den erhallna fällningen avfiltrerades och tvättades tvä ganger med hexan (2x5 ml). De kombinerade hexanlösningarna hälldes genom en kort silikagel kolonn (5 g). Eluering med hexan (15 ml) gav efter indunstning och destillering titelföreningen som en färglös olja (0,2 g, 0,96 mmol, 47 %): Smp. 74-6 vid 2,7 kPa (20 mm Hg), n^° = 1,4630. /Ö7p° = + 27,7 (c = 20, CHClj).

Steg d: Framställning av R-(+)-4-(2-amino-6-klorpurin-9-yl)-isopropyl iden-butan-1 ,2-diol 2-amino-6-klorpurin (162 mg, 0,96 mmol), R-(+)-4-bromisopropyliden-butandiol (200 mg, 0,96 mmol) och kaliumkarbonat (132 mg) omrördes i DMF (10 ml). Efter omröring under 16 timmar filtrerades reaktions-blandningen genom celit och lösningsmedlet indunstades vid redu- 59 68054 cerat tryck /J\2> Pa (0,1 nun Hg) , 50°c7· Aterstoden trituerades med varm kloroform (5 ml) och den olösliga substansen avfiltrerades. Lösningsmedlet indunstades, varvid ett ljusgult kristallint fast ämne erhölls, som huvudsakligen utgjordes av 9- och 7-isomererna. Dessa separerades med silikagenspraykromatografering. Eluering med kloroform/metanol (15:1) gav titelföreningen i ren form (106 mg, 0,36 mmol, 37 %): Smp. 129-30°C /07^0 = + 57,5 (c = 6'97' chci3) .

Steg e: Framställning av R-(+)-9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin R—(+)-4-(2-amino-6-klorpurin-9-yl)isopropy1iden-butan-1,2-diol (100 mg, 0,33 mmol) framställd enligt steg d upplöstes i klorväte-syra (1 mol/1) och refluxerades under 1 timme. Lösningen koncentre-rades i vakuum och aterstoden upplöstes i vatten (5 ml) och gjor-des alkalisk genom tillsats av en vattenlösning av ammoniumhyd-roxid. Efter indunstning omkristalliserades aterstoden ur vatten, varvid titelföreningen erhölls som vita nalar (40 mg, 0,17 mmol, 51 %). UV-spektra (klorvätesyra 0,01 mol/1): l__„(nm) 277, 253.

^ 1 luaX

/07^ = + 30.8 (c = 0,25, vatten). PMR (D20 ref.int. t-BuOH, oCH = 1,23 ppm), 1,75-2,15 ppm (m,2H), 3,40-3,70 ppm (m,3H), 4,15 ppm (AB , 2H) och 7,77 ppm (s,1H).

9

Exempel 17. Framställning av R-(+)-9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin-_hydroklorid__ (R)-9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin (5,02 g, 21,0 mmol) upplöstes i 5 M klorvätesyra (5,6 ml, 28 mmol) med uppvärmning. Efter kristal-lisering vid 0°C lyofiliserades blandningen, varvid hydrokloriden erhölls i kvantitativt utbyte, smp. ca 160°C (efter vakuumtorkning 110°C).

1H NMR (D20): 61,9-2,3 (m,2H) NCH2CH2; 3,5-3,9 (m,3H) CHCH20; 4,39 (t,2H) NCH2; 4,9 (s) HDO; 8,91(S,1H9 Hg<) .

6o 68 0 5 4

Exempel 18. Framställning av 9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin

Steg a: Framställning av 4-(2-amino-5-nitro-6-oxi-pyrimidin-4--yl)-1,2-0-isopropyliden-1,2-butandiolamin

O

i I

N NHCHnCHnCH — CH~ 2 2| | 2

O O

X

H3C CH3 2-amino-4-klor-5-nitro-6-pyrimidinol (3,80 g, 20 mmol), kalium-bikarbonat (2,00 g, 20 mmol) och 1-amino-3,4-0-isopropyliden-dihydroxibutan (2,92 g, 20 mmol) i 40 ml dimetylformamid omrördes över natten. Lösningsmedlet indunstades och äterstoden triturera-des med 50 ml etanol. Det vita fasta ämnet avfiltrerades, torkades och omkristalliserades ur 1 liter etanol. Den olösliga substansen 2,29 g avfiltrerades. Frän etanollösningen avfiltrerades 1,88 g vita kristaller.

Steg b: Framställning av 9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin 4-(2-amino-5-nitro-6-oxc-pyrimidin-4-yl)-1,2-0-isopropyliden-1,2-butandiolamin (283 mg, 1 mmol) i 100 ml etanol hydrerades med an-vändning av 5 % palladium-träkol vid ett tryck av 4 atm under 72 timmar. Lösningsmedlet indunstades under kväve och dietoximetyl-acetat (5 ml, 31 mmol) tillsattes. Blandningen fick stä över natten. överskottet av dietoximetylacetat indunstades och trifluorättik-syra (5 ml, 65 mmol) tillsattes. Blandningen fick stä i ett kyl-skäp under 5 dygn. Produkten analyserades med HPLC med användning av 30 % metanol i vatten pä en C^g-kolonn och produkten var identisk med föreningen framställd enligt metod A (exempel 11). HPLC utvisar ett utbyte pä över 88 %.

Il

Exempel 19. Framställning av (R)-9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin-d- _kamfersulfonat___ si 6 8054

En blandning av (R)-9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin (0,50 g, 2,09 mmol) och d-kamfersulfonsyra (0,50 g, 2,14 mmol) upplcstes under uppvärraning med 1,5 ml 2-propanol, avkyldes och omrördes för pä-skyndande av kristalliseringen och filtrerades, varvid erhölls 0. 896 g (80 %) av titelföreningen. Omkristallisering ur en 95 %:ig vattenlösning av 1-propanol och etylacetat. gav smältpunkten 1 90-2°C.

1H NMR (D20): 6 1,23 (CH3 i t-BuOH, ref), 4,37 (t,NCH2); 8,79 (s,Hg) .

Exempel 20. Framställning av (S)-9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin-d-_kamf ersulf onat_______

En blandning av (S)-9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin och d-kamfersulfon-syra behandlades säsom beskrivits i exempel 19, varvid erhölls 81 % av titelföreningen, smp. 170-2°C (95 % n-PrOH+EtOAc).

1H NMR (D20): 4,38 (t,NCH2); 8,67 (s,Hg).

Biologiska test

Den inhiberande effekten hos föreningar enligt uppfinningen pä herpesvirus testades med användning av nedan beskrivna metoder. Föreningarnas cellulära toxicitet pä värdcellens funktioner testades även.

Föreningen 9-(3,4-dihydroxibutyl)guanin (bas) betecknas nedan VIS 707, föreningen 9-(2,4-dihydroxibutyL)guanin (bas) betecknas VIS 715 och föreningen 9-(3-fluor-4-hydroxibutyl)guanin (bas) betecknas VIS 912.

1. Inhibering av virusförökning i cellkulturer Föreningarnas VIS 707, VIS 715 och VIS 912 inhibering av herpesvirus har mätts som plackreduktion enligt: följande metod.

62 6 8 0 5 4 A. Föreningarnas VIS 707, VIS 715 och VIS 912 inhibering av herpes slmplextyp 1 plack_

Plackreduktionsförsöket för herpes simplextyp 1 utfördes pä Vero-celler (Green Monkey Kidney) sasom beskrivits av Ejercito et ai. i publikationen J.Gen.Virol. 2 (1968) 357. Monoskikt i 5 cm petriskälar användes och efter adsorption av virus tillsattes testföreningarna VIS 707, VIS 715 eller VIS 912 till mediet. Resultaten visas i tabell 1.

Tabell 1 Föreningarnas VIS 707, VIS 715 och VIS 912 inhiberande effekt pä herpes simplextyp 1 plack pa Vero-cell monoskikt_

Koncentration Förening Inhibering (/UM)__(%)_ 1 (VIS 707) 65 5 (VIS 707) > 90 100 (VIS 715) 90 10 (VIS 912) 30 50 (VIS 912) 85 100 (VIS 912) >90 B. Föreningarnas VIS 707 och VIS 912 inhiberande effekt pa herpes simplextyp 2 plack________

Plackreduktionsförsöket för herpes simplextyp 2 utfördes pä samma sätt som i exempel A. Resultaten visas i tabell 2.

Tabell 2 Föreningarnas VIS 707 och VIS 912 inhibering av herpes simplex- typ 2 plack isolerat frän patient pä Vero-cell monoskikt_

Koncentration Förening Inhibering (/UM) (%) 10 (VIS 707) 85 20 (VIS 707) >99 100 (VIS 707) 100 100 (VIS 912) 80 1! 68054 63 II. Cellular toxicitet Föreningarnas VIS 707, VIS 715 och VIS 912 cellulära toxicitet testades sasom visas i tabell 3. Metoden som använts har be- skrivits av Stenberg /Biochemical Pharmacology, Vol 20 (1980), 1005-10087- Det framgär att VIS 707 ej inverkade märkbart pä celltiilväxten vid 100 ^uM. Vid den mycket lägre koncentrationen 5 ;UM inhiberades emellertid herpes virusförökningen mera an / 90 % (se tabell 1).

Tabell 3 Föreningarnas VIS 707, VIS 715 och VIS 912 cellulära toxicitet uttryckt som procentuell reduktion i celltiilväxten efter 48 timmars inkubation__

Koncentration Förening Procentuell reduktion i tillväxten av Vero-celler _uttryckt i cellantal 100 (VIS 707) 10 100 (VIS 715) 29 100 (VIS 912) 30 III. Djurexperiment A. Experiment pä herpes keratitis hos kaniner har visat att föreningen VIS 707 i topiska beredningar enligt exempel 30 har en terapeutisk effekt. Metoden som använts har beskrivits av Alenius et al /Acta Ophthalmologica Col. 58 (1980) 167-173/. Behandlingen päbörjades 3 dagar efter injektionen och fort-sattes i 5 dagar. Alla behandlingar gavs fyra ganger dagligen. Resultaten visas i tabell 4, vari 0 betecknar normal hornhinna och 3 betecknar en utsträckt särbildning i hornhinnan.

Tabell 4

Effekten av 3 %:ig VIS 707-salva pa ytlig inflammation i horn- hinna hos kaniner___

Dag: 3 5 7 10 12 _Häftighet av inflammation i hornhinna 3 %:ig VIS 707-salva 1,0 0,75 0 0 0

Placebo-salva 0,6 1,6 2,5 0,4 0,6 64 68054 B. Experiment pi kutan herpes hos marsvin har visat att föreningen VIS 707 i topiska beredningar enligt exempel 30 har en terapeutisk effekt. Metoden som använts har beskrivits av Alenius et al /Archives of Virology 58 (1978) 277-2887* Behandlingen pabörjades 24 timmar efter infektionen och fort-sattes i 4 dagar. Alla behandlingar gavs fyra ganger dagligen. Resultaten visas i tabell 5.

Tabell 5 Föreningens VIS 707 terapeutiska effekt pa läkningstiden och kumulativt resultat_

Behandling Läkningstid Dagar Kumulativt resultat __Medelvärde_S. D._Medelvärde_S«D._ 5 % :ig VIS 707- salva 6,6 1/8 9f0 4,1

Placebo-salva 9,8 1,5 19,8 4,4 C. Experiment med användning av en systemisk HSV-2 infektion i raöss har visat att föreningen VIS 707 oralt administrerad har en terapeutisk effekt. Metoden som använts har beskrivits av Olsen et al /The Journal of Infectious Diseases Vol 137 (1978) 428-4367* Behandlingen pabörjades 1 timme efter infektionen och fortsattes i 10 dagar. Mössen behandlades peroralt tva ganger dagligen med 75 mg/kg VIS 707 eller med en fosfatbuffrad salt-lösning som placebo. Resultaten visas i tabell 6. Behandlingen med VIS 707 reducerade den slutliga mortaliteten och ökade medel-värdet för antalet dagar till döden (MDD).

Tabell 6

Effekten av behandling med VIS 707 pi mortalitetstalet och medel- dödsdagen hos moss infekterade i.p. med herpes simplextyp 2_

Behandling Antal döda/ % Medeldödsdagen

Antal testade VIS 707 3/10 (30) 13,7

Placebo 10/10 (100) 9,3

Djurexperimenten visade att föreningen VIS 707 hade en terapeutisk effekt pi herpes keratitis, pi kutan herpes infektioner och pi 65 68054 systemiska herpesinfektioner sasom framgär av tabellerna 4, 5 och 6 .

Testet beskrivet under punkt C utfördes även för R—(+)-9-(3,4--dihydroxibutyl)guanin som nedan betecknats (R)-VIS 707 som följer. En jämförelse gjordes med effekten av placebo och effekten av den tidigare kända föreningen acyklovir, dvs. 9-(2--hydroxi-etoximetyl)guanin.

NMRl-möss av honkön som vägde 15,0 + 0,9 g inokulerades i.p. med 4 10 PFU herpes simplextyp 2 virus. De indelades i fern grupper med 10 moss i varje grupp.

Tvä grupper erhöll (R)-VIS 707 och tvi grupper erhöll acyklovir.

En dos pä 15 mg/kg kroppsvikt användes för bäda läkemedlen.

Behandlingen pabörjades en timme efter inokuleringen och för-eningarna gavs oralt tvä ganger dagligen under 10 dagar. Kontroll-gruppen erhöll endast placebo.

Mortaliteten i den grupp som erhöll (R)-VIS 707 var 30 % medan mortaliteten i den grupp som behandlades med acyklovir var 70 %. Resultaten visas i följande tabell.

Tabell 7

Effekten av (R)-VIS 707 och acykloviri dosnivän 15 mg/kg kroppsvikt vid oral administration och placebo pä en systemisk HSV-2 infektion i möss____

Testförening Mortalitet i %, dagar efter inokulering 7 8 9 10 11 13 14 17

Placebo 20 50 90 90 acyklovir 10 20 40 40 70 70 (R)-VIS 707 10 10 20 20 30 30

Claims (2)

1. Menetelmä terapeuttisesti aktiivisen yhdisteen valmistamiseksi, jolla on kaava 0 Il N HN k II 1 H n/n^N ^ N - CH2-CH(R1 )CH(R2)CH2OH I jossa sekä R^ että R2, jotka ovat samanlaisia tai erilaisia, tarkoittavat vetyä, hydroksia tai fluoria, edellyttäen että R^ tai R2 on vety kun R^ ja R2 ovat erilaisia ja edellyttäen, että R^ ja R2 tarkoittavat hydroksia tai fluoria kun R^ ja R2 ovat samanlaisia tai sen fysiologisesti hyväksyttävän suolan tai optisen isomeerin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että A. pelkistetään yhdiste, jolla on kaava O 1 il 1 , --N - CH0CH (R1) CH (R0) COOR1 II H2N 1 212 jossa R.j ja R2 tarkoittavat samaa kuin yllä ja jossa R^ on vety, 1-8 hiiliatomia sisältävä alkyyli, substituoitu tai substituoimaton fenyyli tai bentsyyli, B1. hydrolysoidaan yhdiste, jolla on kaava Y t " | Ί 5 --N - CH.CH - CH - CH„0R3 X ' _21 | o~i 2 «N H OR3 ! R6 OR4 H j IV I OR4 OR3 j H F I F H :„f f J jossa Y on OH tai ryhmä X , joka on hydrolyysillä muutettavissa 67 68054 hydroksiryhmäksi, kuten kloori, bromi, jodi tai ryhmä -SH, 2 2 2 2 -OR , -SR tai -SOjR , joissa kaavoissa R on 1-8 hiiliatomia sisältävä alkyyli, 1-8 hiiliatomia sisältävä fluorattu alkyyli, alkyyli- aryyli, kuten bentsyyli tai aryyli, ja R3, R4, R8 ja R6 ovat samoja tai eri- 2 2 2 laisia ja tarkoittavat vetyä, -COR tai , joissa R tarkoittaa samaa kuin yllä, B2. hydrolysoidaan menetelmässä B1 määritetty kaavan IV mukainen 3 4 3 5 yhdiste, jossa lisäksi R ja R yhdessä tai R ja R yhdessä 4 5 tai R ja R yhdessä muodostavat syklisen ketaalin, kuten on määritelty menetelmässä E, tai syklisen karbonaattiesterin, C. kondensoidaan yhdiste, jolla on kaava R7 J. N-^ -"-N _ ! I jH VIIT HN-' ------N i11 yhdisteen kanssa, jolla on kaava X2 - 0Ho - CH - CH - CH-R10 2. I I 8l 2 H R R9 H R9 R8 H F F H _ F F_ 7 jossa R on silyylioksiryhmä kuten trimetyylisilyylioksi tai tert. -butyylidifenyylisilyylioksi tai ryhmä Y, kuten on mää- 11 ritelty menetelmässä B1, R on silyyliryhmä kuten trimetyyli-silyyli tai tert .butyylidifenyylisilyyli tai ryhmä R6, kuten on määritelty menetelmässä B1, ja R8, R9 ja R^9 ovat samanlaisia tai erilaisia ja tarkoittavat silyyliryhmiä kuten trimetyyli- silyylioksia tai tert.-butyylidifenyylisilyylioksia tai ryhmiä 12 3 Z , z ja Z , jotka ovat samanlaisia tai erilaisia ja tarkoittavat halogeenia, kuten klooria, bromia tai jodia, tai ryhmiä OR3, OR4 tai OR8 kuten on määritelty menetelmässä B1 tai mene- 2 68054 telmässä B2, ja X on poistettava ryhmä kuten kloori, bromi, 2 2 jodi tai ryhmä SO_R , jossa R on määritelty menetelmässä B1, 7 11 minkä jälkeen ryhmät R -R hydrolysoidaan, D. suljetaan renkaaksi yhdiste, jolla on kaava n R' i N'<:; , NH2 i L ^ N x 1 f) HN ' NH - CH0 - CH - CH - CH0R U I i 1 2 . J l q 2 R HR8 9 R H R9 R8 R R VII H F F H ! F F i _ _ 7 8 9 10 11 jossa R , R , R , R ja R on määritelty menetelmässä C, saattamalla se reagoimaan muurahaishapon tai sen johdannaisen kuten ortoformiaattiesterin kanssa, minkä jälkeen ryhmät 7 1 1 R -R hydrolysoidaan, tai E. kondensoidaan yhdiste, jolla on kaava R7 ? I I XII HNNH i" yhdisteen kanssa, jolla on kaava X2-CH0-CH-~CH - CH0 tai X2-CH0-CH-CHn-CHo tai X2-CH_-CH-CH-CH_OR5 2 2 | | 2 2. | 2 | 2 2 | t 2 0 0 0 0 0 0 \ / \ / \ ' Rl/C\12 R^R12 R^R12 XI11 68054 1 12 joissa kaavoissa R on määritelty menetelmässä A, R on 1 7 11 2 1-8 hiiliatomia sisältävä alkoksi tai R ; R , R ja X on 5 määritelty menetelmässä C ja R on määritelty menetelmässä B1, minkä jälkeen suojaryhmät hydrolysoidaan sellaisen kaavan I mukaisen yhdisteen muodostamiseksi, jossa tai R£ on hydroksi, minkä jälkeen saatu emäs mahdollisesti muutetaan farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi tai saatu suola muutetaan emäkseksi tai toiseksi farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi ja mahdollisesti erotetaan saatu isomeerinen seos puhtaaksi enantiomeeri-seksi isomeeriksi. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 9-(3,4-dihydroksibutyyli)guaniinia. 3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 9-(2,4-dihydroksibutyyli)guaniinia. 4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 9-(2,3,4-trihydroksibutyyli)guaniinia, mahdollisesti erytro- tai treanuodossa. 5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 9-(3-fluoro-4-hydroksibutyyli)guani.inia.. 6. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan kaavan I yhdistettä sen optisen isomeerin muodossa. 7. Jonkin patenttivaatimuksista 1-6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan kaavan I yhdistettä sen fysiologisesti hyväksyttävän suolan muodossa. 8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan kaavan I yhdistettä sen hydrokloridi-suolan muodossa. 68054

1. Förfarande för framställning av en terapeutiskt aktiv förening med formeln O il N HN I ----^ “ CH2~CH (R1) CH (R2) CH2OH I väri och R2, som är lika eller olika, vardera betecknar väte, hydroxi eller fluor, förutsatt att R1 eller R2 är väte da R^ och R2 är olika och förutsatt att R^ och R2 betecknar hydroxi eller fluor dä R^ och R2 är lika, eller ett fysiologiskt acceptabelt sait eller en optisk isomer därav, känne-t e c k n a t av att A. en förening med formeln O T i| ^ H N -N " CH2CH<R1 )CHiR2)C00R 11 väri R1 och R2 har ovan angivna betydelse och väri R1 är väte, alkyl med 1-8 kolatomer, substituerad eller osubstituerad fenyl eller bensyl, reduceras, B1. en förening med formeln Y f O K.T J-N - CH0CH - CH - CHo0R3 HN^^N fl I 3“ 2 I 6 H OR R OR4 H IV OR4 OR3 H F F H _ F F väri Y är OH eller en grupp X1 som genom hydrolys kan omvandlas II till en hydroxigrupp, sasom klor, brom, jod eller en grupp -SH, -OR2, -SR2 eller -S02R2, i vilka formler R2 är alkyl med 1-8 kolatomer, fluorerad alkyl med 1-8 kolatomer, alkylaryl sasom 6805 4 bensyl, eller aryl, och R2, R4, R8 och R8 är lika eller olika 2 2 2 och betecknar väte, -COR eller -S02R , väri R har ovan angivna betydelse, hydrolyseras, B2. en i förfarande B1 definierad förening med formeln IV, 3 4 3 5 väri ytterligare R och R tillsammans eller R och R tillsammans 4 5 eller R och R tillsammans bildar en cyklisk ketal som definierats i förfarande E, eller en cyklisk karbonatester, hydrolyseras, C. en förening med formeln R7 N'-:' -'N · I I 1 VIII NH 11 1 R kondenseras med en förening med formeln X2 - CH2 - CH - CH - CH.R10 H R8 R9 H R9 R8 H P F H | F F 7 väri R är en silyloxigrupp säsom trimetylsilyloxi eller tert,- butyldifenylsilyloxi eller en grupp Y som definierats i förfarande B1 , R^ är en silylgrupp säsom trimetylsilyl eller tert.-butyl- difenylsilyl eller en grupp R6 som definierats i förfarande B1, 8 9 10 och R , R och R är lika eller olika och betecknar silylgrupper sasom trimetylsilyloxi eller tert.-butyldifenylsilyloxi eller 1 2 3 grupper Z , Z och Z som är lika eller olika och betecknar halogen sasom klor, brom eller jod eller grupper OR2, OR4 eller 5 2 OR som definierats i förfarande B1 eller förfarande B2, och X 2 är en avgängsgrupp säsom klor, brom, jod eller en grupp SO~R , 2. väri R är som definierats i förfarande B1, varefter grupperna R^-R11 hydrolyseras, 68054 D. en förening med formeln R7 N ''Y- NH2 I \ I NH - CH.. - CH - CH - CH R10 R11 R8- 2 r9 H R9 R8 VII H F F H F F _ 7 8 9 10 11 väri R , R , R , R och R är som definierats i förfarande C, ringslutes genom att omsätta denna med myrsyra eller ett 7 11 derivat därav säsom ortoformiatester, varefter grupperna R -R hydrolyseras, eller E. en förening med formeln R7 XI1 " I *1 —NH HN R11 kondenseras med en förening med formeln X2-CH~-CH„-CH - CH- eller X2-CH0-CH-CH0-CHo eller X2-CH -CH-CH-CH DR5 l 2.

\ | 2 2 | 2|2 2 | i 2 n 0 0 0 0 0 0 Xc/ \c ^ VIII 1/s12 1x \ 12 'i x 19 R R R R Δ R1 R12 1 12 i vilka formler R är som definierats i förfarande A, R är 17 11 2 alkoxi med 1-8 kolatomer eller R ; R , R och X är som definierats i förfarande C och R° är som definierats i förfarande B1, varefter skyddsgrupperna hydrolyseras tili bildning av en förening enligt formeln 1 där R1 eller R2 är hydroxi, varefter eventuellt ti