FI66503C - Flerskiktig avlaenkningsspolenhet - Google Patents

Description

ES^l ΓβΊ fmKUULUTU*JULKAISU s s c n 7

JpBTa LJ '1' utläggningssiciuft 6 6503 pi) Kv.lk./lm.CL H 01 J 29/76 // H 01 J 9/236 SUOMI—FINLAND 782893 (22) H-k-mhpilvt —Ai»Btali»f»d-t 22.09.78 ' ' (23) AHwpihf·—22.09.78 (41) ThM* |«IUMksl — Blhrtt off-MNg og qo ηη

Patentti- ja rekisteri hallitila ......... . . _ _ ' (44) NUirtvlMpvnon )· Im-H-Hral—i pvm. —

Patent- och registerstyralaan AwSk*-thed odi-cUkritea prt*ewid 29.06.84 (32)(33)(31) i»o»k—» l»i«ni prioHut 29 09 77 USA(US) 837854 (71) RCA Corporation, 30 Rockefeller Plaza, New York, N.Y. 10022, USA(US) (72) John Walter Mirsch, Lewittown, Pennsylvania, USA(US) (74) Oy Kolster Ab (54) Monikerroksinen poikkeutuskelayksikkö - Flerskiktig avlankningsspolenhet Tämän keksinnön kohteena on televisiovastaanottimen poik-keutuskelayksikkö, johon kuuluu ydin sekä tämän ytimen ympärille käämittynä vähintään kaksi johdinkierroskerrosta jotka sisältävät mm. ensimmäisen kerroksen loppujohdinkierroksesta toisen kerroksen alkujohdinkierrokseen tai toisen kerroksen loppujohdinkierroksesta ensimmäisen kerroksen alkujohdinkierrokseen ytimen poikki kulkevan paluupoikkijohtimen.

Televisiovastaanottimen katodisädeputken elektronisuihkujen poikkeutus saadaan aikaan putken kaulalle asennetulla poikkeutus-kelayksiköllä, jossa on vaaka- ja pystypoikkeutuskäämit. Satula-tyyppisessä poikkeutuskelayksikössä kaikki vaaka- ja pystykäämit muodostavat kelat ovat tavanomaisessa satulamuodossa ja sijaitsevat sopivan muotoisessa kotelossa ja kiinnitysrakenteessa. Täysin to-roidimaisessa poikkeutuskelayksikössä sekä vaaka- että pystykää-meissä on useita johdinkerroksia, jotka on kiedottu magneettisesti läpäisevästä aineesta valmistetun, yleisesti toisesta päästään leviävän onton sylinterin muotoon tehdyn toroidiytimen ympärille. Satulatoroidi- (ST-) eli hybridikelayksikössä vaakakäämissä on kaksi satulanmuotoista kelaa, jotka on sijoitettu satulanmuotoi-seen ei-magneettiseen koteloon symmetrisesti vaaka-akselin ja 2 66503 -tason suhteen. Pystykäämissä on tyypillisessä tapauksessa kaksi kelaa, jotka on kiedottu toroidimaisesti halkaistun toroidiytimen ylä- ja alapuolen ympärille. Kun käämi on valmis, ytimen osat asetetaan satulanmuotoisen kotelon ulkopuolta vasten siten, että pystykelat tulevat symmetriseen asentoon pystyakseliin ja -tasoon nähden.

Sekä täysin toroidimaisessa kelayksikössä että hybridike-layksikön toroidimaisessa pystyosassa saattaa olla toivottavaa käämiä johdinkierrokset moniin kerroksiin, joissa kussakin on tietty johdinkierrosten kulmajakautuma, jolloin saadaan aikaan poikkeutusmagneettikenttä, joka korjaa myös konvergointivirheitä, esim. koomaa ja astigmaattisuutta. Näitä monia kerroksia käämittäessä esim. tavanomaisella indeksoivalla toroidikäämityskoneella on toivottavaa voida palata ensimmäisen tai edeltävän kerroksen loppupisteestä kaikkein nopeimmalla ja suorimmalla tavalla toisen tai seuraavan kerroksen alkupisteeseen.

Tämän keksinnön mukaiselle poikkeutuskclayksikölle on tunnusomaista, että siinä on ytimen ulkopinnan vieressä vähintään kolme paluupoikkijohtimen käännepisteinä toimivaa uloketta, joista ensimmäinen sijaitsee lähellä ainakin jommankumman ko. ensimmäisen ja toisen kerroksen alkujohdinkierrosta, toinen uloke lähellä ainakin jommankumman ko. ensimmäisen ja toisen kerroksen loppujoh-dinkierrosta, ja kolmas uloke ensimmäisen ja toisen ulokkeen välissä siten että paluupoikkijohdin ei pääse pistämään esiin ytimen pään yli.

Piirroksista kuvio 1 esittää tekniikan tason mukaista paluujohdinta yhden kerroksen lopusta seuraavan alkuun, kuvio 2 esittää tämän keksinnön mukaista ydinkappaletta, kuviot 3 ja 4 esittävät tämän keksinnön suoritusmuotojen mukaisia poikkeutuskelayksiköitä, ja kuviot 5 ja 6 esittävät tämän keksinnön mukaisia, eri tavoin muotoiltuja ulokkeita.

Tekniikan tason mukaisissa ratkaisuissa on käytetty erilaisia menetelmiä palattaessa edellisen johdinkierroskerroksen lopusta uuden kerroksen alkuun. Kuviossa 1 on esitetty kiertopaluumenetel-mä, jota käytetään hybridikelayksikön kummallekin pystykelaraken-teelle 20a ja 20b. Vastaavanlaista tekniikkaa voidaan käyttää täysin 3 66503

Toroidimaisessa kelayksikössä. Toroidiydin on jaettu kahteen osaan 21a ja 21b, joissa on levenevät päät 22a ja 22b sekä kapeat päät 23a ja 23b. Kumpikin kelarakenne on käämitty erikseen omassa kää-mityskoneessaan samalla tavalla. Tämä kone pitää ydinkappaleen, esim. osan 21a, jäykästi paikallaan ytimen pituusakseli pystysuunnan eli Y-suunnan suuntaisena. Käämityskorieen käamityselintä, johon on kiinnitetty johdinlankakelan toinen pää, siirretään vaaka- eli X-suuntaan kunnes tullaan ensimmäisen johdinkierros-kerroksen alkupisteeseen 2äa. Tämän jälkeen käämityselin alkaa käämiä johdinta ylöspäin ydinkappaleen sisäpuolella sijoittaen ydin-kappaletta 21a vasten ensimmäisen kerroksen alkukierroksen kierroksen 25a ensimmäiseksi sisäjohtimeksi (kuvio 1). Kun näihin sisä-johdinkierroksiin tuodaan pyyhkäisyvirtaa, ne aiheuttavat poikkeu-tusmagneettikentän.

Kun käämityselin on kulkenut kappaleen 21a leveän pään 22a ohitse, se alkaa kulkea alaspäin kappaleen 21a ulkopinnan ympäri. Samalla käämityselintä siirretään oikealle (kuvion 1 nuoli) toisen aktiivisen sisäjohdinkierroksen 27a alkupisteeseen 26a.

Kun käämityselin on tullut pisteeseen 26a, se on sijoittanut kappaletta 21a vasten ensimmäisen ulkopuolisen paluujohtimen 28a (ei esitetty kuviossa 1). Pystykelaosan 20b vastaava ensimmäinen ulkopuolinen paluujohdin on merkitty numerolla 28b (kuvio 1).

Muut sisäpuoliset johdinkierrokset tehdään siirtämällä käamityselintä edelleen eri pisteisiin, jotka määräytyvät valitusta käämijakautumasta, kunnes viimeinen sisäpuolinen kierros 29a eli ensimmäisen kerroksen loppukierros on tehty. Kuviosta 1 on jätetty selvyyden vuoksi pois monia sisä- ja ulkopuolisia johdinkier-roksia. On huomattava, että vaikka tässä on esitetty tietty käämitys- ja siirtomenetelmä, voidaan käyttää myös muita tavanomaisia käämitysmenetelmiä. Ensimmäisten johdinkierrosten liikkuminen voidaan estää kiinnittämällä kierrokset paikoilleen tavanomaisilla ankkurointimenetelmillä, joita ei tässä esitetä.

Kun ensimmäinen johdinkierroskerros on tehty, käämityselin on kappaleen 21a loppupisteessä 30a. Toisen kerroksen aloituspiste on esimerkiksi kohdassa 31a, joka sijaitsee sisäpuolisen johdin-kierroksen 27a ja seuraavan kierroksen 32a välissä. Pystykela-osassa 20b ensimmäisen kerroksen vastaava loppupiste cm 30b ja toisen kerroksen aloituspiste on 31b.

'* 66503

Kiertopaluumenetelmässä käämityselin kulkee jatkuvasti ydin-kappaleen sisä- ja ulkopuolen ympäri. Samalla käämityselinta siirretään jatkuvasti edelliselle suunnalle vastakkaiseen suuntaan eli vasemmalle pisteeseen 31a asti, josta toisen johdinkerroksen teko alkaa. Poikkiliikkeen aikana käämityselin sijoittaa ydinkappaleen sisä- ja ulkopinnoille paluupoikkijohtimia, joilla tarkoitetaan sellaisia johtimia jotka on sijoitettu paikoilleen siirryttäessä yhden kerroksen loppupisteestä toisen alkupisteeseen.

Pystykelaosan 2 0a paluupoikkijohtimot on es itetty sisäpuolisina johtamina 33a ja 34a sekä ulkojohtimina 35a, 36a ja 37a (ei esitetty kuviossa 1). Pystykelaosan 20b vastaavat johtimet ovat ulkojohtimet 35b, 36b ja 37b sekä sisäjohtimet 33b ja 34 b (ei esitetty).

Kuten kuviossa 1 on esitetty, sekä sisä- että ulkopuoliset paluupoikkijohtimet ovat ristijohtimia eli niiden sijoitussuunta on olennaisen suuruisessa kulmassa ensimmäisen kerroksen sisäjoh-timien pituussuuntaan nähden. Ristijohtimien suurin kulma pituus-akseliin nähden ilman että ne luiskahtavat irti ankkureistaan määräytyy esim. käytetyn johdinlangan läpimitasta sekä ytimen leveän ja kapean pään mitoista. Tyypillisessä tapauksessa sijoitetaan kaksi tai kolme sisä- ja ulkopuolista paluupoikkijohdinta noin 140 astetta kutakin ydinkappaletta pitkin.

Vaikka kiertopaluumenetelmällä onkin suhteellisen nopea paluu, siinä on se huono puoli että ydinkappaleen aktiivisella sisäpinnalla tarvitaan ristipaluujohtimia. Tällöin toisen ja seuraa-vien kerrosten s isäjohdinkierrosten tekeminen vaikeutuu, koska kierrokset tulevat paluuristijohtimien päälle. Kiertopaluumenetelinä aiheuttaa myös ensimmäisten johdinkerrosten sisäjohtimien suhteellista herkkyyshäviötä. Koska peräkkäiset kerrokset on sijoitettava ristijohtimien päälle, kukin kerros pullistuu aina enemmän ytimen sisätilaan. Jotta vältettäisiin kosketus katodisädeputken kuoreen, ydin ja kotelo on suunniteltava siten että ensimmäiset kerrokset ovat toivottavaa kauempana ko. kuoresta ja siis myös toivottavaa kauempana kuoren sisällä kulkevista elektronisuihkuista, bnsimmäisten kerrosten kierrosten herkkyys laskee, joten tarvitaan joko enemmän johdinkierroksia tai suurempi pyyhkä.isyvirta kelojen läpi aikaansaamaan sopivan voimakkaan poikkeutuskentän.

5 66503

Sisäpuoliset ristijohtimet voidaan eliminoida toisella tekniikan tason mukaisella menetelmällä, ns. pysäytyspaluumenetel-mällä. Sen sijaan että käämityselinlä siirrettäisiin jatkuvasti takaisin alkupisteeseen paluuliikkeen aikana, se pysäytetään ajoittain määrättyihin pisteisiin. Jos edellisen kerroksen tekemisen aikana sisäjohdinkierroksiin tehdään aukkoja, näissä määräpisteissä ei ole sisäpuolisia johdinkierroksia. Kun paluuliikkeen aikana tullaan tällaiseen pisteeseen, käämityselin pysähtyy, sijoittaa sisäjohtimen pituussuuntaan ja jatkaa siirtymistä ydinkappaleen ulkopinnalla kunnes se saapuu toiseen aukkopaikkaan, johon se sijoittaa taas pituussuuntaisen johdinkierroksen. Niitä vaiheita toistetaan seuraavan kerroksen alkupisteeseen asti.

Pysäytyspaluumcnetelmässä ovat ainoastaan ulkopuoliset pa-luupoiKkijohtimet ristijohtimia. Sisäpuoliset paluupoikkijohtimet eivät ole ristijohtimia, vaan muodostavat osan edellisen kerroksen tai edellisten kerrosten aktiivisista sisäjohdinkierroksista.

Tyypillisessä tapauksessa tarvitaan seitsemän tai kahdeksan pysäytyspaluujohdinta katettaessa 140 astetta ydintä. Käämityseli-men on siis hidastuttava tai pysähdyttävä suhteellisen monta kertaa sen siirtyessä aukkopaikkoihin ja sijoittaessa näihin sisäpuoliset johdinkierrokset. Nämä pysähdykset lisäävät yhden kerroksen tekemiseen kuluvaa aikaa ja siten myös monikerroksisen ydinkappaleen valmistamiseen kuluvaa aikaa.

Lisäksi on havaittu, että paluuliikkeen aikana sijoitettuihin sisäpuolisiin johdinkierroksiin tulee vaakataajuinen värähtely, jonka indusoi vaakakäämin synnyttämä magneettivuo. On siis toivottavaa voida suorittaa paluuliike mahdollisimman vähillä sisäpuolisilla johdinkierroksilla, jotta mahdollisen värähtelyjännitteen amplitudi pysyisi mahdollisimman pienenä.

Kuvioissa 2-4 on esitetty tämän keksinnön mukainen poikkeu-tuskelayksikkö, joka minimoi em. värähtelyjännitteen ja palaa nopeasti seuraavan kerroksen alkuun.

Kuten kuviossa 2 on esitetty, ydinkappaleen 103 leveän pään 102 ulkopinnalle on kiinnitetty ei-magneettinen muovinauha 101, ja ydinkappaleen 103 toinen pää 117 on kapea. Muoviliuskassa on ulospäin suuntautuvat ulokkeet 104-106. Uloke 104 sijaitsee yhden johdinkierroskerroksen alkujohtimien vieressä (ei esitetty kuviossa 2)· 6 66503

Uloke 105 sijaitsee yhden kerroksen loppukierrosten lähellä, ja väliuloke 106 sijaitsee ulokkeiden 104 ja 105 välissä seuraavassa määriteltävässä kohdassa.

Kuten kuviossa 3 on esitetty, ensimmäisen kerroksen käämiminen alkaa tavanomaisesti alkupisteestä 107 ja jatkuu ulokkeen 105 oikealla puolella olevaan loppupalkkaan 108 asti. Seuraavan kerroksen alkukohta on esimerkiksi kohdassa 109. Tämän keksinnön eräs ominaisuus on se, että siinä käytetään·, ulokkeita 104-106 hyväksi suoritettaessa paluuliike kohtaan 109 nopeasti ja suoraan siten, että paluupoikkijohdin 110 sijoittuu kokonaan ydinkappaleen 103 ulkopinnoille aikaisemmin tehtyjen ulkopuolisten paluujohtimien päälle.

Kun käämintäelin on tullut kohtaan 108, se kääntyy kulkemaan alaspäin jonkin matkaa, minkä jälkeen se siirretään takaisin toisen kerroksen alkupisteeseen 109. Kuten kuviosta 3 näkyy, uloke 105 toimii paluupoikkijohtimen 110 käännepisteenä, josta johdin kääntyy kulkemaan lyhintä tietä ulokkeiden 104 ja 105 välillä.

Johdin 110 kulkee siis yleisesti ytimen 103 pituusakselia vastaan kohtisuoraan suuntaan. Ensimmäisen ja toisen kerroksen alkukierrosten lähellä sijaitseva uloke 104 toimii paluujohtimen 110 käännepisteenä, josta johdin lähtee yleisesti pituusakselin suuntaan alkupisteeseen 109 päästäkseen.

Väliuloke 106 toimii paluujohtimen 110 va1ipisteenä, joka estää johdinta pistämästä esiin leveän pään 102 ohitse ja täten häiritsemästä seuraavien kerrosten tekemistä. Ulokkeen 106 tarkka sijainti määräytyy mm. leveän pään 102 kaarevuudesta ja käytetyn johdinlangan läpimitasta. Jos leveä pää 10? tehdään paluujohtimen esiinpistämisen estämistä silmälläpitäen suhteellisen jyrkästi kaarevaksi, väliuloke 106 tulee sijaitsemaan lähempänä uloketta 104 ja kauempana ulokkeesta 105 kuin loivemmin kaarevalla leveällä päällä. Jos väliuloke 106 kuitenkin on liian lähellä uloketta 104, paluujohtimen 110 ulokkeiden 104 ja 106 välillä kulkeva osa 110a saattaa joutua taipumaan ylöspäin suurempaan kulmaan kuin ehkä on mahdollista.

Kuten kuviossa 4 on esitetty, keksinnön mukaisen ydinkappaleen ympärille on mahdollista tehdä monia johdinkerroksia. Ensimmäisen kerroksen loppukohta on 108. Ensimmäinen poikkipaluujohdin 110 kääntyy ulokkeen 105 ympäri, tukeutuu sitten ulokkeen 106 ympäri ja 7 66503 lopuksi ulokkeen 104 ympäri kohti toisen kerroksen alkupistettä. Toista kerrosta käämitään loppukohtaan 111 asti. Tämän jälkeen paluu-johdin 112 kulkee ulokkeiden 104-106 ympäri kolmannen kerroksen alkuun. Kolmannen kerroksen loppupiste on 113, joka sijaitsee ulokkeesta 105 vasemmalle. Tällaisissa tilanteissa voi olla toivottavaa, että liuskassa 101 on neljäs uloke 114 ulokkeen 105 vieressä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää pelkästään uloketta 105, jos se sijoitetaan kaikkien kysymykseen tulevien kerrosten loppupisteiden sisäpuolelle. Paluujohdin 118 kulkee jälleen ulokkeiden 104-106 ympäri neljännen kerroksen alkuun. Lisäkerroksia voidaan tehdä vastaavalla tavalla. On huomattava, että kuvioissa 3 ja 4 esitetyt alku- ja loppupisteet on valittu esityksen selkeyden perusteella. Käytännössä nämä pisteet tulevat olemaan eri paikoissa halutusta käämijakautumasta riippuen. Vastaavista syistä on monet pituussuuntaan kulkevat johtimet jätetty pois kuvioista.

Kunkin ulokkeen ulottumamatka ytimestä 103 riippuu mm. kerroslukumäärästä, kunkin ulokkeen ympärille tulevien paluujohtimien lukumäärästä sekä siitä etäisyydestä, johon käämintäelin lähestyy kutakin uloketta. Kunkin ulokkeen paksuus riippuu mm. sen pituudesta sekä siitä voimasta, jonka käämintäelin kohdistaa ulokkeeseen langan kääntyessä ulokkeen ympäri.

On toivottavaa, että kunkin ulokkeen ulkokärki (kuvio 5) on terävä ja että siinä on viistopintojen 115 ja 116 muodostama viiste. Kun kärki on terävä, käämintäelimen ulokkeen lähelle sijoittamat ulkopuoliset, pituussuuntaiset johtimet eivät tartu kärkeen vaan luistavat pitkin sen kylkeä. Koska ulokkeen lähelle tulevat ulkopuoliset paluujohtimet tulevat sivuttain, ulokkeen tulee olla mahdollisimman ohut ern. tekijöiden asettamissa rajoissa, jotta estetään paluujohtimien sijoittuminen liian suureen kulmaan pituussuuntaan nähden. Tyypillisessä tapauksessa ulokkeen paksuus on alle kaksi tai kolme kertaa johtimen läpimitta, jos halutaan tarkkaa johdinsijoittelua.

Myös muunmuotoisia ulokkeita voidaan käyttää, esim. sopivan paksuisia ulospäin osoittavia neuloja. Yleisesti katsoen suorakulmaisten ulokkeiden sijasta voidaan käyttää koukkumaisia ulokkeita (kuvio 6). Vaihtoehtoisesti itse ytimeen voidaan sijoittaa sopivasti muotoiltuja ja sijoitettuja ulokkeita.

8 66503 Tämän keksinnön eräs piirre on se, että vähintään kolmea uloketta käytettäessä ne on edullista sijoittaa ydinosan 103 leveään päähän 102. Tämä on suositeltavaa useistakin syistä. Tässä päässä käämintäelin on lähempänä ydintä kuin alempana, kapean pään lähellä, joten voidaan käyttää lyhyempää ja ohuempaa ulokemallia.

Lisäksi ulokkeiden sijoitus leveään päähän sallii suuremman vapauden kunkin seuraavan kerroksen alkupisteen sijoittelussa kapeaan päähän. Kuten kuviossa 3 on esitetty, alkupiste 109 sijaitsee kahden aikaisemmin sijoitetun johtimen välisessä urassa. Kun paluu-poikkijohtimen osan 110b kulma pituussuuntaan nähden on loiva, osa 110b ei pääse luistamaan oikeasta sijaintipaikastaan 109. Ulokkeeseen kohdistuu myös pienempi vääntövoima. Tyypillisessä tapauksessa halutaan amerikkalaisella johdinpaksuudella 23 tai 25 pituusakseliin nähden kulma 15 tai 20 astetta, jotta johdin ei luista pois urastaan.

Edelleen ulkopuoliset pituussuuntaiset johtimet pullottavat jossain määrin sekä ulos että sivulle ulokkeen lähellä. Jos esim. uloke 104· sijaitsee lähellä kapeaa päätä 117, missä johdintiheys on suhteellisen suuri, paluujohtimet painuvat syrjään paljon toivottua suuremman määrän tässä päässä. Tällöin päässä 117 on vaikeata sijoittaa paluujohdin täsmälleen haluttuun kohtaan seuraavan sisä-ja ulkokierroksen tekemistä varten.

Claims (8)

66503

1. Poikkeutuskelayksikkö, johon kuuluu ydin sekä tämän ytimen ympärille käämittynä vähintään kaksi johdinkierroskerrosta jotka sisältävät mm. ensimmäisen kerroksen loppujohdinkierroksesta toisen kerroksen alkujohdinkierrokseen tai toisen kerroksen loppujohdinkierroksesta ensimmäisen kerroksen alkujohdinkierrokseen ytimen poikki kulkevan paluupoikkijohtimen, tunnettu siitä, että siinä on ytimen (103) ulkopinnan vieressä vähintään kolme paluupoikki johtimen (110) käännepisteinä toimivaa uloketta (104, 105, 106), joista ensimmäinen (104) sijaitsee lähellä ainakin jommankumman ko. ensimmäisen ja toisen kerroksen alkujohdinkierrosta, toinen uloke (105) lähellä ainakin jommankumman ko. ensimmäisen ja toisen kerroksen loppujohdinkierrosta, ja kolmas uloke (106) ensimmäisen ja toisen ulokkeen välissä siten että paluupoikkijohdin ei pääse pistämään esiin ytimen pään yli.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kelayksikkö, tunnet-t u siitä, että ko. kolme uloketta (104, 105, 106) sijaitsevat lähellä ytimen (103) levenevää päätä.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen kelayksikkö, tunnettu siitä, että ko. kolme uloketta (104, 105, 106) ovat olennaisesti linjassa, joka on kohtisuorassa ytimen (103) pituus-akseliin nähden.

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen kelayksikkö, tunnettu siitä, että ainakin yhdellä ko. kolmesta ulokkeesta on siten muotoiltu yläosa, (kuten 106 kuviossa 5), että se sallii joh-dinlangan liukumisen ulokkeen kylkeä pitkin silloin kun tätä joh-dinlankaa asetetaan paikalleen,

5. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen kelayksikkö, tunnettu siitä, että ko. toinen uloke (105) toimii kääntöpistee-nä, joka kääntää paluupoikkijohtimen kulkemaan olennaisesti kohtisuoraan ytimen (103) pituusakseliin nähden.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen kelayksikkö, tunnet-t u siitä, että ko. ensimmäinen uloke (104) toimii kääntöpistee-nä, joka kääntää paluupoikkijohtimen kulkemaan yleisesti katsoen pituussuuntaan.

7. Minkä tahansa edellisen patenttivaatimuksen mukainen kelayksikkö, tunnettu siitä, että siinä on satulatoroidi-tyyppinen kelayksikkö, jossa johdinkierroskerrokset muodostavat 10 66503 osan pystypoikkeutuskäämiä.

8. Patenttivaatimuksen 6 tai 7 mukainen kelayksikkö, tunnettu siitä, että toisen ulokkeen (105) lähellä on neljäs uloke (114), joka toimii kolmannen johdinkierroskerroksen loppujohtimen käännepisteenä.