FI94770B - Lämmössä tarttuva silikoniliima-ainekoostumus - Google Patents

Description

94770 Lämmössä tarttuva silikoniliima-ainekoostumus - Värmebin-dande silikonlimmedelkomposition

Esillä oleva keksintö kohdistuu menetelmään lämmössä tarttuvan silikoniliima-ainekoostumuksen valmistamiseksi, jossa 5 koostumuksessa ei kehity liimaisuutta tai liimauskykyä huoneenlämpötilassa, kun orgaaninen liuotin poistetaan, vaan jossa kehittyy kuumennettaessa suuri tartuntalujuus.

Silikoniliima-aineilla on erinomainen liimaisuus, tartuntalujuus, paineherkkä tartuntalujuus jne. ympäristön lämpö-10 tiloissa. Lisäksi niiden ominaisuudet, kuten lämmönkestä-vyys, kylmänkestävyys, sähköiset ominaisuudet jne, ovat niitä, jotka on silikoneille luonteenomaisia. Sen seurauksena niitä käytetään laajalti sähköneristysaineisiin, joissa suuri toimintavarmuustaso on oleellinen, sekä liima-ai-15 neissa ja erilaisissa paineherkissä liima-aineissa, joissa lämpöstabiilius ja kylmänkestävyys ovat kriittisiä.

Yleisesti nämä silikoniliima-ainekoostumukset ovat organo-peroksidilla kovettuvia koostumuksia, jotka koostuvat dime-tyylisiloksaanikumin ja metyylipolysiloksaanihartsin seok-20 sesta. Tässä suhteessa eroavia ovat koostumukset, jotka kovetetaan platinatyyppisellä katalyytillä ja jotka koostuvat . alkenyy li ryhmän sisältävän diorganopolysiloksaanin ynnä or- ganovetypolysiloksaanin ynnä organopolysiloksaanihartsin seoksista. Kuitenkin edellä mainitut liima-ainekoostumukset 25 ovat kussakin tapauksessa voimakkaan liimaisia ja erittäin liimauskykyisiä tai niillä on paineherkkä tartuntalujuus huoneenlämpötilassa. Tällöin levitettäessä niitä erilaisten substraattien pinnoille valmistettaessa nauhanmuotoisia liima-aineita syntyy ongelma, että päällystetty pinta ja 30 nauhasubstraatin takapinta tarttuvat toisiinsa ja niitä ei voida irrottaa toisistaan erilleen. Nauhasubstraatin takapinnan irrotuskäsittely on siten välttämätöntä, jotta saadaan aikaan tällainen nauha, jolla on käytännöllinen perus-• ta. Samaten, jos rainamuodossa oleva liima-aine takertuu 35 valmistuksen jälkeisen varastoinnin aikana, on tarpeellista 2 94770 lisätä erotus- tai irrotusmateriaali liima-aineella päällystetyn pinnan ja rainanmuotoisen substraatin väliin.

Esillä olevan keksinnön kohteena on saada aikaan lämmössä 5 tarttuva silikoniliima-ainekoostumus, joka muodostaa kalvon, kun orgaaninen liuotin poistetaan ja joka ei ole liinainen tai liimauskykyinen huoneenlämpötilassa, kun taas se kehittää suuren tartuntalujuuden kuumennettaessa. Tämä kohde, ja muut, jotka tulevat ilmeisiksi ottaen huomioon seulo raava selostus ja oheenliitetyt patenttivaatimukset, saavutetaan esillä olevan keksinnön avulla, joka lyhyesti sanottuna kohdistuu lämmössä tarttuvaan silikoniliima-ainekoos-tumukseen, joka käsittää (A) 100 paino-osaa organopolysil-oksaaniyhdistettä, joka on valmistettu vaivaamalla kuumen-15 taen lämpötila-alueelle 100-200°C (a) 60-90 paino-osaa po-lydiorganosiloksaania, jota esittää keskimääräinen yksikkö-kaava R„SiO(4_a)/2, jossa R on monovalentti hiilivetyryhmä ja a = 1,9-2,05, ja (b) 10-40 paino-osaa mikropartikkelimaista piidioksia, (B) 20-200 paino-% organopolysiloksaanihartsia, 20 joka muodostuu R^SiO^-yksiköstä, jossa R1 on monovalentti hiilivetyryhmä tai hydroksyyliryhmä, ja Si02-yksiköstä moo-lisuhteessa (0,6:1,0) - (1,0:1,0) ja (C) orgaanisen liuottimen vapaasti määrättävän määrän; sekä menetelmä sen valmistamiseksi .

25

Edellä olevan selittämiseksi yksityiskohtaisemmin komponen-• tin (A) muodostavassa organopolysiloksaanisyhdisteessä käy tettävän polydiorganosiloksaanin suhteen käsittää edellä mainitun kaavan ryhmä R monovalenttiset hiilivetyryhmät, 30 kuten sellaiset alkyyliryhmät kuten metyyli, etyyli, pro-pyyli jne.; alkenyyliryhmät kuten vinyyli, allyyli, prope-nyyli jne.; fenyyliryhmän ja niiden kaltaiset. Metyyliryhmä < muodostuu edullisesti vähintään 95 mooli-%:sta kokonaisryhmiä R. Sen molekyyliketjuterminaalit eivät ole erityisen 35 ratkaisevia ja ne voivat olla mikä tahansa metyylistä, fe-nyylistä, vinyylistä, hydroksyylistä jne. Komponentin (a) molekyylipaino ei ole myöskään erityisen ratkaiseva niin kauan, kun se on alueella, joka ei heikennä esillä olevan « keksinnön mukaisen lämmössä tarttuvan liima-ainekoostumuk-40 sen käytännön käyttökelpoisuutta, valmistettavuutta ja lii- 3 94770 mauskykyä. Yleensä sen molekyylipai.no on sellainen, että saadaan aikaan polydiorganosiloksaanin viskoosius, joka vaihtelee kaadettavasta nesteestä muotoiltavaan kumiin.

5 Mikropartikkelimainen piidioksidi, joka käsittää esillä olevassa keksinnössä käytetyn komponentin (b), toimii lii-maisuuden ja liimauskyvyn eliminoimiseksi ympäristön lämpötiloissa, ja kun sitä käytetään yhdessä komponentin (B) kanssa, se toimii saaden aikaan suuren liimauskyvyn kuumen-10 nettaessa.

Tämä komponentti (b) käsittää hyvin tunnetun kuivamenetel-mäpiidioksidin, joka on valmistettu esimerkiksi tetrakloo-risilaanin jne. reagoittamisella räjähdyskaasuliekissä, sa-15 moin kuin hyvin tunnetun märkämenetelmäpiidioksidin, joka on saatu poistamalla vesi ja suola hapon reagoittamisen vesilasin kanssa jälkeen. Vaikkakin esillä olevassa keksinnössä voidaan käyttää sekä kuivamenetelmäpiidioksidia että märkämenetelmäpiidioksidia, on kuivamenetelmäpiidiok-20 sidi tavallisesti edullinen, koska vastaava tartuntalujuus on suuri kuumentamisen aikana.

Esillä olevan keksinnön komponentti (A) käsittää organopo-lysiloksaaniyhdisteen, joka on valmistettu vaivaamalla 25 edellä mainitut komponentit (a) ja (b) kuumentaen lämpötila-alueelle 100-200°C. Tämän yhdisteen valmistaminen on • oleellista ottaen huomioon esillä olevan keksinnön kohteen saavuttaminen. Sekoittamalla pelkästään yksinkertaisesti komponentit (a) ja (b) tai komponentit (a), (b), (B) ja (C) 30 on tuloksena tartuntalujuuden väheneminen, joka lujuus kehittyi kuumennettaessa lopullisesti saatu koostumus, ja esillä olevan keksinnön kohdetta ei saavuteta.

Vaivaaminen kuumentaen -menetelmä ei ole erityisen kriit-35 tinen niin kauan kuin olosuhteet pitävät yllä komponenttien (a) ja (b) homogeenista sekoittamista ja vaivaamista, ja saavuttavat esillä olevan keksinnön kohteen. Tässä suhteessa koostuu esimerkkimenetelmä komponentin (b) lisäämisestä komponenttiin (a) ympäristön lämpötilan paikkeilla sekoit-40 tamalla ja vaivaamalla tiettyyn, esim. alustavaan, astee- 4 94770 seen ja sekoittamalla ja vaivaamalla sitten sopivaan, so. homogeeniseen, asteeseen samalla kun kuumennetaan. Toinen esimerkkimenetelmä koostuu komponentin (b) lisäämisestä komponenttiin (a) sekoittamalla ja vaivaamalla sopivaan as- 5 teeseen, mitä seuraa vaivaaminen kuumentaen ja antaen seoksen ikääntyä seisottaen sellaisenaan samalla kuumentaen. Yleisesti kuumennuslämpötila on, kuten sanottu, alueella 100°C-220°C.

10 Samaten voidaan lisätä erilaisia pehmentimiä vaivaamispro-sessin helpottamiseksi. Tällaisista pehmentimistä voidaan antaa esimerkkinä alhaisen molekyylipainon polydiorganosi-loksaani, jossa on terminaalisia hydroksyyliryhmiä, heksa-metyylidisilatsaania jne.

15

Organopolysiloksaanihartsin, joka käsittää esillä olevassa keksinnössä käytetyn komponentin (B) , suhteen on edellä olevassa kaavassa ryhmä R1 hydroksyyliryhmä tai monovalent-ti hiilivetyryhmä, josta esimerkkinä ovat alkyyliryhmät, 20 kuten metyyli, etyyli, propyyli jne.; alkenyyliryhmät, kuten vinyyli, allyyli jne.; ja niiden kaltaiset ryhmät. Me-tyyliryhmä käsittää edullisesti vähintään 95 mooli-% koko-naisryhmästä R1. Lisäksi on edullista, että hydroksyyliryh-mäpitoisuus on alueella 0,1-5 paino-%. Lisäksi R'jSiOj^-yk-25 sikkö:Si02-yksikkömoolisuhteen pitää olla alueella 0,6:1, ΟΙ, 0:1,0. Tartuntalujuus rajoittuu, jos R^SiO,^-yksikkö on ·· alle 0,6, kun taas koheesiolujuus rajoittuu, jos se ylittää 1,0.

30 Organopolysiloksaanihartseja ja niiden valmistusta on kuvattu US-patentissa no 2 676 182, joka on liitetty tähän . viitteenä opettamaan komponentin (B) valmistusmenetelmää.

• h · *

Komponenttia (B) on lisättävä 20-200 paino-osaa 100 paino-35 osaan komponentin (A) käsittävää organopolysiloksaaniyhdis-tettä kohti. Tyydyttävää tartuntalujuutta ei saavuteta, jos tämän lisäämisen määrä on alle 20 paino-osaa. Toisaalta ylitettäessä 200 paino-osaa syntyy liimakalvon pinnalle » ‘ säröjä, jotka aiheutuvat liuottimen poistamisesta, kun kai-

il ϊβ i lii li I I i iH

5 94770 voa taivutetaan. Samaten liimapinta erottuu yksinkertaisesti, kun sitä painetaan.

Esillä olevassa keksinnössä käytetty komponentin (C) käsit-5 tävä orgaaninen liuotin toimii liuottaen komponentin (A) ja komponentin (B) ja helpottaa täten keksinnön mukaisen liima-ainekoostumuksen levittämistä erilaisille substraateille, ja sen pitäisi liuottaa edellä mainitussa komponentissa (A) oleva komponentin (a) käsittävä polydiorganosiloksaani.

10 Tässä suhteessa ovat konkreettisia esimerkkejä tolueeni, ksyleeni, bentseeni, lakkabensiinit, liuotinnafta, n-hek-saani, n-heptaani, isopropyylialkoholi, perkloorietyleeni, trikloorietyleeni jne. Näitä orgaanisia liuottimia voidaan käyttää yksinään tai seoksina. Koska se on paras valita 15 käytön aikana, komponentin (C) lisäysmäärä ei ole tiukasti eritelty ja tätä komponenttia käytetään vapaasti valittavissa määrissä.

Niin kauan kuin tämän keksinnön kohdetta ei saateta huonoon 20 valoon, voidaan lisätä pieniä määriä täydentäviä komponentteja edellä mainittujen komponenttien (A) - (C) lisäksi. Nämä täydentävät komponentit käsittävät esimerkiksi erilaiset hapettumisen estoaineet, pigmentit, stabilointiaineet ja organoperoksidit. Substraatit, joita voidaan käyttää nau-25 hanmuotoisen tai rainanmuotoisen liiman valmistamiseen käyttämällä tämän keksinnön mukaista liima-ainekoostumusta, .* käsittävät erilaiset materiasiityypit, kuten polypropylee ni-, polyesteri-, polytetrafluorietyleeni-, polyimidimuovi-kalvot jne.; paperit, kuten synteettinen paperi, japanin-30 paperi; tekstiilit; lasivillan, metallikalvot, jne.

Edellä kuvattu esillä olevan keksinnön mukainen liima-aine- > · · koostumus ei kehitä liimaisuutta tai liimauskykyä huoneenlämpötilassa orgaanisen liuottimen poistamisen jälkeen, 35 mutta se kehittää vahvan liimauskyvyn kuumennettaessa. Tästä johtuen, kun se on levitetty erilaisille substraateille nauhanmuotoisten tai rainanmuotoisten liimojen valmistamiseksi, ei tarvita enää irrotuskäsittelyä tai irrotusmate-riaalia liimapinnalle tai substraatin takapinnalle. Täten 6 94770 esillä olevan keksinnön mukaisella liima-ainekoostumuksella voidaan saada aikaan erittäin tehokas liimaus.

Täten harkittavana olevaa keksintöä selostetaan yksityiskohtaisemmin käyttäen kuvaavia eimerkkejä. Esimerkeissä 5 ovat osat paino-osia ja prosentit painoprosentteja. Esimerkeissä tarkastellut erilaiset ominaisuudet mitattiin seu-raavilla menetelmillä.

"Kuulaliimaisuus" mitattiin seuraavasti. Lämmössä tarttuvaa liima-ainekoostumusta levitettiin substraatin pinnalle 10 5,0 mikronin paksuudessa kiintoaineina ja liimaraina val mistettiin poistamalla orgaaninen liuotin seisottamalla 5 minuuttia kuivaimessa 110 °C:ssa. Tämä liimaraina sijoitettiin kuulaliimaisuuden testauslaitteelle (Tester Sangyo Ka-bushiki Kaishasta) 30 asteen kaltevuudessa liimapinta ylös-15 päin. Käyttämällä 10 cm levyistä apukaistaa vieritettiin erikokoisia teräskuulia alas: raportoitu arvo on suurimman teräskuulan halkaisija (yksikköinä 0,794 mm), joka pysähtyi liima-aineen pinnalle 10 cm päässä. Esimerkiksi raportoitu arvo 10 tarkoittaa, että suurin teräskuula, joka voisi py-20 sähtyä liimapinnalle on kuula, jonka halkaisija on 7,94 mm.

"Tartuntalujuus" mitattiin seuraavasti. Käyttämällä 2 kg:n kumitelaa kiinnitettiin liimaraina, joka valmistettiin kuten edellä kuulaliimaisuusmittausmenetelmää varten, ruos-. ·. tumattomalle teräslevylle (SUS 304, joka kiillotettiin no 25 280 vettä kestävällä hiomapaperilla) 25 °C:ssa (huoneenläm pötilassa liimaaminen). Liimaaminen suoritettiin myös asettamalla liimarainan liima-ainepinta ruostumattomalle teräs-levylle, kuten edellä kuvattiin, ja kuumaprässäämällä noin 110 °C:ssa (kuumaliimaaminen). Yhden tunnin 25 °C:ssa sei-30 sottamisen jälkeen mitattiin tartuntalujuus irrottamalla nopeudella 0,3 m/minuutti vetotestauslaitetta (Tensilon Toyo Baldwin Companystä) käyttämällä. Tulokset on annettu yksikkönä g/2,5 cm.

Esimerkki 1 ! 35 7 osaa hydroksyylipäätettyä dimetyylipolysiloksaania (vis- 9 a il t liiti I· - iti i 7 94770 koosisuus = 25 senttistokia 25 °C:ssa) pehmentimenä lisättiin 80 osaan hydroksyylipäätettyä dimetyylipolysiloksaa-nia. Sitten 20 osan kuivamenetelmäpiidioksidia, jonka omi-naisala on 200 m^/g, lisäämisen ja vaivaamisen jälkeen saa-5 tiin organopolysiloksaaniyhdiste korottamalla vaivaamisläm-potilaa 170 °C:een ja jatkamalla vaivaamista 3 tuntia. Or-ganopolysiloksaaniyhdisteen tolueeniliuos valmistettiin lisäämällä liuottaen 300 osaa tolueenia 100 osaan tätä yhdistettä. Valmistettiin liima-ainekoostumus, joka nimettiin 10 näyte 1:ksi, lisäämällä sekoittaen 50 osaa metyylipolysi-loksaanihartsia (muodostettu (CH3)3SiOi/2-yksikoistä ja SiC>2-yksik5istä 0,7:1 ,0 moolisuhteessa, hydroksyyliryhmäpi-toisuus - 2 %) tähän toiueeniliuokseen. Valmistettiin myös toinen liima-ainekoostumus, joka nimettiin näyte 2:ksi, 15 lisäämällä sekoittaen 150 osaa edellä mainittua metyylipo-lysiloksaanihartsia tolueeniliuokseen, joka valmistetttiin, kuten edellä.

Nämä liima-ainekoostumukset levitettiin vastaavasti polyester ikalvolle (paksuus ** 38 mikronia) ja kuulaliimaisuus 20 sekä tartuntalujuus mitattiin sitten. Saadut tulokset on selostettu taulukossa 1.

Vertailun vuoksi liuotettiin 100 osaa edellä mainittua kumia 300 osaan tolueenia ja valmistettiin seos, joka nimettiin näyte 3:ksi, lisäämällä liuottaen 50 osaa edellä mai-25 nittua metyylipolysiloksaanihartsia tähän liuokseen. Samaten liuotettiin 100 osaa edellä mainittua kumia 300 osaan tolueenia ja seos, joka nimettiin näyte 4:ksi, valmistettiin liuottamalla 150 osaa edellä mainittua metyylipolysi-loksaaniahartsia tähän liuokseen. Näiden näytteiden kuula-30 liimaisuus ja tartuntalujuus mitattiin, kuten edellä, ja : näiden mittausten tulokset on selostettu myös taulukossa 1.

8 94770

Taulukko 1

Tartuntalujuus (g/2,5 an) huoneen läm- kuulalii- tilassa lämmössä 5 liimaisuus tarttuminen tarttuminen esillä oleva*! näyte 1 0 0 3900 keksintö J näyte 2 0 0 4400 vertailu- η näyte 3 24 2200 2100 esimerkit J näyte 4 26 3500 3300 10 Keksinnön näytteillä 1 ja 2 ei ollut liimaisuutta tai lii-mauskykyä huoneenlämpötilassa, mutta ne kehittivät suuren tartuntaluj uuden kuumennettaessa.

Esimerkki 2 15 osaa heksametyylisilatsaania pehmentimenä ja 30 osaa 15 kuivamenetelmäpiidioksidia, jonka ominaispinta-ala on 200 m2/gf lisättiin ja vaivattiin 70 osaan dimetyylivinyylisi-loksaanipäätettyä dimetyylisiloksaani-metyylifenyylisilok-saanikopolymeeriä (viskoosisuus 25 °C:ssa - 60 000 sentti-stokia, fenyyliryhmäpitoisuus - 2 mooli-%). Tätä seurasi 20 lämpökäsittely 3 tuntia 170 °C:ssa samalla vaivaten organo-polysiloksaaniyhdisteen saamiseksi. Valmistettiin liima-ainekoostumus, joka nimettiin näyte 5:ksi, liuottamalla 100 osaa tätä yhdistettä 200 osaan tolueenia, mitä seurasi 100 osan metyylipolysiloksaanihartsia (muodostuu (CH3)3SiOi/2-25 yksiköistä ja Si02~yksiköistä 0,8:1,0 moolisuhteessa, hyd-roksyyliryhmäpitoisuus - 2,8 %) lisääminen liuottaen.

» Tämä levitettiin sitten 50 mikronin alumiinifoliolle, ja kuulaliimaisuus ja tartuntalujuus mitattiin. Nämä tulokset on selostettu taulukossa 2.

30 Vertailun vuoksi valmistettiin, kuten edellä, koostumukset, jotka nimettiin vastaavasti näyte 6:ksi ja näyte 5:ksi, mutta lisäten 10 osaa tai 250 osaa metyylipolysiloksaanihartsia. Niiden ominaisuudet mitattiin myös ja nämä tulokset on selostettu samaten taulukossa 2.

!l lU l lllli IH1» 1

Taulukko 2 9 94770

Tartuntaluj uus (g/2,5 an) huoneenläm- kuulalii- potllassa lämmössä 5 näyte liimalsuus tarttuminen tarttuminen kalvo esillä oleva 5 0 0 3800 ei säröjä keksintö vertailu- Ί 6 5 150 130 ei säröjä esimerkit J 7 4 244 2600 säröjen ke- 10 liittymistä Näytteellä 5, keksinnön mukainen näyte, oli nollakuulalii-maisuus eikä se ollut myöskään liimauskykyinen huoneenlämpötilassa. Kuitenkin se kehitti suuren tartuntaluj uuden kuumennettaessa. Päivastoin kuin se, näyte 6 kehitti alhai-15 sen tartuntalujuuden kuumennettaessa. Koska näytteen 7 pai-neherkkään liimakalvokerrokseen kehittyi säröjä taivutettaessa, se oli sopimaton käytännössä.

Esimerkki 3 15 osaa märkämenetelmäpiidioksidia, jonka ominaispinta-ala 20 on 200 m2/g, lisättiin ja vaivattiin 85 osaan trimetyylisi-loksaanipäätettyä dimetyylipolysiloksaania (viskoosisuus -120 000 senttistokia 25 °C:ssa). Tätä seurasi lämpökäsittely 3 tuntia 170 “Cissa, jolloin saatiin organopolysiloksaa-niyhdiste. Valmistettiin liima-ainekoostumus, joka nimet-25 tiin näyte 8:ksi, liuottamalla tämä yhdiste 200 osaan ksy-leeniä, mitä seurasi 30 osan metyylipolysiloksaanihartsia ' (muodostuu (CH3)3SiO-|/2~yksiköistä ja Si02~yksiköistä moo li suhteessa 0,7:1,0, hydroksyyliryhmäpitoisuus - 0,5 %) liuottaminen.

30 Tämä liima-ainekoostumus levitettiin 30 mikronin polypropy-leenikalvolle ja kuulaliimaisuus ja tartuntalujuus mitat-. ; tiin kuten esimerkissä 1. Nämä tulokset on selostettu tau lukossa 3. Vertailun vuoksi valmistettiin koostumus, joka nimettiin näyte 9:ksi, liuottamalla 85 osaa dimetyylipoly-35 siloksaania, kuten edellä kuvattiin, suoraan 200 osaan ksy-leeniä ja lisäämällä sitten 15 osaa märkämenetelmäpiidioksidia, kuten edellä kuvattiin, tähän liuokseen sekoittamal-• la. Tämän koostumuksen ominaisuudet mitattiin, kuten edel- 94770 10 lä, ja tulokset on selostettu samaten taulukossa 3.

Taulukko 3

Tartuntalujuus (g/2,5 cm) huoneenläm- 5 kuulalll- tilassa lämmössä lllmalsuus tarttuminen tarttuminen esillä oleva näyte 8 0 0 3300 keksintö vertailu- näyte 9 0 0 280 10 esimerkit

Esillä olevan keksinnön mukainen liima-ainekoostumus kehitti suuren tartuntalujuuden kuumennettaessa, kun taas ver-tailuesimerkin koostumus kehitti puolestaan äärimmäisen heikon tartuntalujuuden kuumennettaessa.

15 Esillä olevan keksinnön mukainen lämmössä tarttuva siliko-niliima-ainekoostumus ei kehitä liimaisuutta tai liimaus-kykyä huoneenlämpötilassa orgaanisen liuottimen poistamisen jälkeen, koska se koostuu komponenteista (A)-(C), ja erityisesti koska komponentti (A) on organopolysiloksaaniyh-20 diste, joka on valmistettu vaivaamalla kuumentaen määritelty määrä polydiorganosiloksaania sisältävää komponenttia (a) ja määritelty määrä mikropartikkelimaista piidioksidia sisältävää komponenttia (b), vaan kehittää suuren tartuntaluj uuden kuumennettaessa.

> au t aiiN i>i * »

Claims (4)

11 94770

1. Lämmössä tarttuva silikoniliima-ainekoostumus, tunnettu siitä, että se käsittää: (A) 100 paino-osaa organopolysiloksaaniyhdistettä, joka on 5 valmistettu vaivaamalla kuumentaen länpötila-alueelle 100-220°C (a) 60-90 paino-osaa polydiorganosiloksaania, jota esittää keskimääräinen yksikkökaava R,S iO(4_>)/2, jossa R on monovalent-ti hiilivetyryhmä ja a = 1,9-2,05, ja (b) 10-40 paino-osaa mikropartikkelimaista piidioksidia 10 (B) 20-200 paino-osaa organopolysiloksaanihartsia, joka muodostuu R^SiOj/j-yksiköstä, jossa R1 on monovalentti hiili-vetyryhmä tai hydroksyyliryhmä, ja Si02-yksiköstä moolisuh-teessa (0,6:1,0)-(1,0:1,0), ja (C) vapaasti valittavan määrän orgaanista liuotinta. 15

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen lämmössä tarttuva liima -ainekoostumus, tunnettu siitä, että organodipolysilok-saaniin (a) sekoitetaan pehmennintä vaivaamisprosessin helpottamiseksi . 20

3. Menetelmä lämmössä tarttuvan silikoniliima-ainekoos-tumuksen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että sanottu menetelmä käsittää (A) sen, että vaivataan kuumentaen lämpötila-alueelle 100-25 220°C seos, jossa on (a) 60-90 paino-osaa polydiorganosiloksaania, jota esittää · keskimääräinen yksikkökaava R4SiO(4.i)/2, jossa R on monovalent ti hiilivetyryhmä ja a = 1,9-2,05, ja (b) 10-40 paino-osaa mikropartikkelimaista piidioksidia 30 (B) sen, että sekoitetaan 100 paino-osaan organopolysilok saaniyhdistettä, joka on valmistettu vaiheessa (A), 20-200 paino-osaa organopolysiloksaanihartsia, joka muodostuu R^SiO^-yksiköstä, jossa R1 on monovalentti hiilivetyryhmä tai hydroksyyliryhmä, ja Si02-yksiköstä moolisuhteessa 35 (0,6:1,0)-(1,0:1,0), ja (C) vapaasti valittavan määrän orgaanista liuotinta.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polydiorganosiloksaaniin (a) sekoitetaan peh- 40 mennintä vaivaamisprosessin helpottamiseksi. 94770