FI88718C - Foerfarande foer framstaellning av nya terapeutiskt anvaendbara 6,7-disubstituerade kinoxalinderivat - Google Patents

Description

1 Q R 71 8

Menetelmä uusien terapeuttisesti käyttökelpoisten 6,7-disubstituoitujen kinoksaliinijohdannaisten valmistamiseksi 5 Tämä keksintö koskee uusien terapeuttisesti käyttö kelpoisten kaavan I mukaisten 6,7-disubstituoitujen kinok-saliinijohdannaisten valmistusta, — Äx;

H R

jossa kaavassa R1 on halogeeni, CN, CF3, etynyyll tai N3 ja 15 R2 on SOjC^-alkyyli, CF3, N02, etynyyli tai CN.

Nämä yhdisteet ovat käyttökelpoisia erityisesti neuroleptislnä aineina.

L-glutamiinihapolla, L-asparagiinihapolla ja joukolla muita läheisesti sukua olevilla aminohapoilla on ta-20 vallisesti kyky aktivoida hermosoluja keskushermostosys-teemissä (CNS). Biokemialliset, elektrofysiologiset ja farmakologiset tutkimukset ovat vahvistaneet tämän ja esittäneet, että happamat aminohapot toimivat kuljettajina valtavalle enemmistölle stimuloivia hermosoluja nisäkkään 25 CNS:ssä.

Vuorovaikutusta glutamiinihapon välittämän hermoso-lusiirron kanssa pidetään käyttökelpoisena lähestymistapana hoidettaessa neurologisia ja psykiatrisia sairauksia. Niinpä tunnetuilla stimuloivien aminohappojen antagonis-30 teillä on osoittautunut olevan voimakkaita antiepileptisiä ja lihaksia rentouttavia ominaisuuksia (A. Jones et ai., Neurosci. Lett. 45, 157 - 61 (1984) ja L. Turski et ai. Neurosci Lett. 53, 321 - 6 (1985)).

On esitetty, että solujen ulkopuolisten stlmuloi-35 vien ja neurotoksisten aminohappojen akkumuloituminen, ja 2 ft 8 71 8 siitä johtuva hermosolujen kiilastimuloituminen, saattaa selittää hermoston degeneroitumiset, joita on havaittu sellaisissa neurologisissa sairauksissa, kuten Huntingto-nin tanssitauti, Parkinsonismi, epilepsia, seniili demen-5 tia ja puutteellisuudet henkisessä ja motorisessa suorituskyvyssä, jotka havaitaan aivoiskemian, anoksian ja hy-poglykemian jälkitiloina (E.G. McGeer et ai., Nature, 263, 517 - 19 (1976) ja R. Simon et ai. Science, 226, 850 - 2 (1984)).

10 Stimuloivat aminohapot käynnistävät toimintansa spesifisten, postsynaptikaalisesti tai presynaptikaalises-ti sijoittuneiden reseptorien avulla. Nämä reseptorit jaetaan nykyään mukavasti kolmeen ryhmään perustuen elektrofysiologiseen ja neurokemialliseen osoitukseen: 1 NMDA(N-15 metyyli-D-aspartaatti)reseptorit, 2 kiskvalaattireseptorit ja 3 kainaattireseptorit. L-glutamiinihappo ja Lasparafii-nihappo luultavasti aktivoivat kaikkia yllä mainittuja stimuloivien aminohapporeseptorien tyyppejä ja mahdollisesti muitakin tyyppejä.

20 Seuraus stimuloivan aminohapon vuorovaikutuksesta postsynaptisten reseptorien kanssa on kasvu solunsisäisen cGMP:n määrässä (G.A. Foster et ai., Life Sei. 27, 215 -21 (1980)) ja Na*-kanavien avaaminen (A. Luini et ai., Proc, Natl. Acad. Sei. 78, 3250 - 54 (1981)). Na*-virtaus 25 hermosoluissa depolarisoi hermosolumembraaneja, aloittaa toimintakapasiteetin ja johtaa viimekädessä siirtäjäai-neen vapautumiseen hermopäätteestä. Koeyhdisteiden vaikutuksia edellä mainittuihin sekundaarisiin reaktioihin reseptorien vuorovaikutuksille voidaan testata yksinkertai-30 silla in vitro-järjestelyillä.

Edellä mainittu stimuloivien aminohapporeseptorien luokittelu NMDA-, kiskvalaatti- ja kainaattireseptoreihin perustuu ensisijaisesti seuraaviin elektrofysiologisiin ja neurokemiallisiin löydöksiin.

.35 1) N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA)) -reseptorit ovat erittäin selektiivisiä stimuloivalle NMDA:lie. Iboteeni- i

3 ρ π 71 B

happo, L-homokysteiinihappo, D-glutamiinihappo ja trans- 2,3-piperidiinidikarboksyylihappo (trans-2,3-PDA) panevat liikkeelle voimakkaasta keskivahvaan olevan agonistivaiku-tuksen näihin reseptoreihin. Erittäin vaikuttavia ja se-5 lektiivisiä antagonisteja ovat 2-amino-5-fosfonokarboksyy- lihappojen, esim. 2-amino-5-fosfonovaleriaanahapon (D-APV) ja 2-amino-7-fosfonoheptaanihapon (D-APH) D-isomeerit, kun taas keskivahva antagonistivaikutus on pitkäketjuisten 2-aminodikarboksyylihappojen (esim. D-2-amlnoadipiinihappo) 10 ja pitkäketjuisilla diaminodikarboksyylihappojen (esim.

diaminopimeliinihappo) D-isomeereillä. NMDA:n aiheuttamia synaptikaalisia reaktioita on laajasti tutkittu nisäkkäiden CNS:ssä, erityisesti selkäytimessä (J. Davies et ai., J. Physiol. 297, 621 - 35 (1979) ja reaktioiden on osoi-15 tettu olevan voimakkaasti Mg2*:n inhiboimia.

2) Kiskvalaatti-reseptoreita aktivoi selektiivisesti kiskvaliinihappo, muiden voimakkaiden vaikuttajien ollessa AMPA (2-amino-3-hydroksi-5-metyyli-4-isoksatsolipro-pionihappo) ja L-glutamiinihappo. Glutamiinihapon dietyy-20 liesteri (GDEE) on selektiivinen mutta hyvin heikko tämän kohdan antagonisti. Kiskvalaattireseptorit ovat suhteellisen epäherkkiä Mg2*:lie.

On hyvin tunnettua, että stimuloivan aminohapon kohdistumista prefrontal cortex'ista nucleus accumbens'iin 25 (tietty etuaivojen osa, jossa on dopamiinihermosoluja) tapahtuu (Christie et ai., J. Neurochem. 45, 477 - 82 (1985)). Edelleen tiedetään hyvin, että glutamaatti moduloi dopaminergistä siirtymistä aivojuoviossa (Rudolf et ai., Neurochem. int. 5, 479 - 86 (1983) sekä liika-aktii-30 visuutta, joka liittyy dopamiinisysteemin presynaptlseen stimulointiin AMPA:11a nucleus accumbens'issa (Arnt. Life Sei. 28, 1597 - 1603 (1981)).

Kiskvalaattiantagonistit ovat sen vuoksi käyttökelpoisia uuden tyyppisinä neurolepteinä.

35 3) Kainaatti-reseptorit. Stimulointireaktiot kai- niinihapolle ovat suhteellisen epäherkkiä NMDA-antagonis- 4 8 8 718 tien ja GDEE:n antagonismille, ja onkin esitetty, että kainiinihappo aktivoisi happamien aminohapporeseptorien kolmatta ryhmää. Tietyt kainiinihapon laktonoidut johdannaiset ovat selektiivisiä antagonisteja (0. Golbderg et 5 ai., Neurosci. Lett. 23, 187 - 91 (1981)) ja dipeptidi-3-glutamyyliglysiinillä on myöskin jonkin verran selektiivi-syyttä kainaattireseptoreille. Ca2*, mutta ei Mg2*, on voimakas kainiinihapon sitoutumisen inhibiittori.

Aineen kuulumista yhteen tai useampaan stimuloivien 10 aminohapporeseptorien eri tyyppiin voidaan tutkia yksinkertaisilla sitoutumiskokeilla. Menetelmä käsittää varsinaisesti tietyn valitun radioleimatun ligandin ja tietyn spesifisen aineen inkuboinnin tutkittavaksi aivohomogenaa-tin kanssa, joka sisältää reseptorin. Reseptorin hallussa-15 pidon mittaaminen suoritetaan määrittämällä radioaktiivisuuden liittyminen homogenaattiin ja ei-spesifisen sitoutumisen väheneminen.

Kiskvalaattireseptorlsidosta voidaan tutkia käyttäen radioiigandina 3H-AMPA.

20 Glutamiinihappoanalogien vaikutusta glutamaatti- reseptorin vuorovaikutusten sekundäärivaikutuksiin, kuten c-GMP:n muodostumiseen ja Na*-virtaukseen, voidaan tutkia in vitro käyttäen aivoleikkeitä. Nämä kokeet antavat tietoa siitä, mitä tulee koeaineiden vaikutuksiin (agonisti/ 25 antagonisti). Tämä on päinvastoin kuin sidostutkimuksissa, jotka antavat tietoa yhdisteiden taipumuksista reseptoreiksi.

US-patentista 3 992 378 tunnetaan hyvin, että 6,7-dimetyyli-2,3-dihydroksikinoksaliinilla ja joillakin mo-30 no- ja joillakin 5,7-disubstituoiduilla 2,3-dihydroksiki- noksaliiniyhdisteillä on hypnoottinen vaikutus.

6-kloori-7-karboksi-2,3-dihydroksikinoksaliini on julkaisussa ZA 67/7613 kuvattu sellaiseksi,että sillä on vaikutus vatsahaavoja vastaan.

35 6-metyyli-7-karboksi-2,3-dihydroksikinoksaliini (Bioche mistry, 6(11), 3602-8 (1967)), i

5 H 8 /1 B

6-metyyli-7-metoksi-2,3-dihydroksikinoksaliini (JP 45/25387), 6-amino-7-nitro-2,3-dihydroksikinoksaliini (DE 2451049), 6-nitro-7-metoksi-2,3-dihydroksikinoksaliini (PL 91909), 5 6-amino-7-metoksi-2,3-dihydroksikinoksaliini (PL 93835), 6-amino-7-metyyli-2,3-dihydroksikinoksaliini (PL 93835), ja 6-amino-7-karbometoksi-2,3-dihydroksikinoksaliini (DE 3106111) on kuvattu sellaisiksi, joilla on erilaisia teol-10 lisiä ja tutkimuskäyttöjä.

6-amino-7-kloori-2,3-dihydroksikinoksaliini esitetään julkaisussa DE 2847285 välituotteena atsovärien valmistuksessa.

Nyt on havaittu, että kaavan I mukaisilla kinoksa-15 liinijohdannaisilla on yhtäläisyyttä kiskvalaattiresepto- rien kanssa ja että ne ovat antagonisteja tämän tyyppisten reseptorien yhteydessä, mikä tekee ne käyttökelpoisiksi hoidettaessa mitä tahansa lukuisista indikaatioista, jotka aiheutuvat stimuloivien aminohappojen liika-aktiivisuudes-20 ta, ja tarkemmin neurolepteinä.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa siten, että a) yhdiste, jonka kaava on 25 ,

Xoj R2>svXSiH2 30 jossa R1 ja R2 tarkoittavat samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan oksaalihapon tai sen reaktiivisen johdannaisen kanssa, tai b) yhdiste, jonka kaava on 35 τ°£Χ 6 Ρ ρ 710 * i jossa R1 tarkoittaa samaa kuin edellä, nitrataan tai c) yhdiste, jonka kaava on :i§rx » jossa R1 tarkoittaa samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan 10 kaliumtetrasyanonikkelaatin kanssa, tai d) yhdiste, jonka kaava on rVVNv'011

,!©X

jossa R3 on halogeeni, CN, CF3, N3, SOjC^-alkyyli tai N02 ja X on halogeeni, saatetaan reagoimaan trialkyylisilyyliase-20 tyleenin kanssa ja saatu yhdiste hydrolysoidaan tai e) yhdiste, jonka kaava on nhcocoor4 25 Tor vi R2/k^^N02 jossa R1 ja R2 tarkoittavat samaa kuin edellä ja R4 on al-kyyli, pelkistetään.

30 Kaavan I mukaisten yhdisteiden farmakologisia omi naisuuksia voidaan valaista määrittämällä niiden kyky korvata radioaktiivisesti leimattu 2-amino-3-hydroksi-5-me-tyyli-4-isoksatsolipropionihappo (AMPA) kiskvalaattityyp-pisistä reseptoreista. Yhdisteiden antagonistiominaisuuk-35 siä esitetään niiden kyvyllä vastustaa kiskvaliinihapon stimuloimaa Na+-virtaa rotan aivojuovioleikkeleistä.

I : 7 8871b

Yhdisteiden korvausaktlivisuus voidaan osoittaa määrittämällä IC50-arvo, joka edustaa konsentraatiota (pg/ml), joka aiheuttaa 50 %:n korvautumisen 3H-AMPA:n spesifisessä sitoutumisessa.

5 Antagonismi mitataan määrittämällä EC50-arvo, joka edustaa sitä konsentraatiota, joka alentaa kiskvaliiniha-pon stimuloimaa natriumin virtaa 50 %:lla.

3H-AMPA-sitoutuminen 500 μΐ sulatettua rotan aivojen kuorikalvohomoge-10 naattia Tris-HCl:ssa (30 mM), CaCl2:ssa (2,5 mM) ja KSCN:ssä (100 mM), pH 7,1, inkuboltiin 0 °C:ssa 30 minuuttia. 25 μ1:η kanssa 3H-AMPA (5 nM:n lopullinen konsentraa-tio) ja koeyhdlstettä ja puskuria. Ei-spesifinen sitoutuminen määritettiin inkuboimalla L-glutamiinihapon (600 15 μΜ:η lopullinen konsentraatio) kanssa. Sitoutumisreaktio lopetettiin lisäämällä 5 ml jääkylmää puskuria ja suodattamalla sen jälkeen Whatman 6F/C lasikuitusuodattimien läpi ja pesemällä 2x5 ml:11a jääkylmää puskuria. Sitoutunut radioaktiivisuus mitattiin tuikelaskurilla. IC50 mää-20 ritettiin Hillin analyysillä ainakin neljästä konsentraa-tiosta koeyhdlstettä.

Kiskvaliinihapon indusoiman 22Na*-vapautumisen antagonismi

Leikkeitä rotan aivojuoviosta esi-inkuboitiin 25 22Na*:n kanssa 30 minuuttia. 22Na*:n latautumisajan jälkeen leikkeet siirrettiin peräkkäin aina minuutin kuluttua läpi putkisarjan, joista kukin sisälsi 1,5 ml ei-radioaktiivis-ta fysiologista liuosta kyllästettynä 02:lla, korinmuotoi-sen siivilän avulla. Klskavaliinlhappoa (2 pg/ml) oli läs-30 nä 5 viimeisessä putkessa ja tutkittavaa yhdistettä oli läsnä samoissa 5 putkessa sekä 3 putkessa ennen niitä. Radioaktiivisuuden määrä jokaisessa huuhteluputkessa sekä se määrä, joka jäi jäljelle leikkeisiin kokeen lopussa, mitattiin tuikelaskurilla. EC50-arvot laskettiin Hillin 35 analyysillä ainakin kolmesta eri koeyhdisteen konsentraa-tiosta koeyhdisteen konsentraationa, joka alentaa Na*- 8 «8710 ionien virtausnopeutta 50 %:iin virtausnopeudesta koeyh-disteen poissaollessa.

Koetulokset, jotka on saatu tutkimalla kaavan I mukaisia yhdisteitä, ilmenevät seuraavasta taulukosta 1.

5 Taulukko 1 _>

H

H1 R2 IC50 EC50 pg/ml pg/ml 15 _

Cl CN 0,82 CN N02 0,06 0,7

Cl N02 0,43 3,0 N3 N02 0,26 3,0 20 CFj CN 0,39

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä.

Esimerkki 1 6-bromi-2,3-dihydroksi-7-nitrokinoksaliini 25 Liuokseen, jossa oli 0,5 g (2,1 mmol) 6-bromi-2,3- dihydroksikinoksaliinia 5 ml:ssa konsentroitua rikkihappoa, lisätään 0 °C:ssa 210 mg (2,1 mmol) KN03. Liuosta sekoitetaan 0 °C:ssa 30 minuuttia ja 24 °C:ssa 3 h. Reaktio-seos kaadetaan jääveteen, jolloin saadaan 0,5 g sakkaa. 30 Epäpuhdas tuote liuotetaan 30 mitään kuumaa 2N NaOH. 4N HC1 lisätään säätämään pH 2teen, jolloin saadaan 0,4 g (67 %) 6-bromi-2,3-dihydroksi-7-nitrokinoksaliinia, sp.

>300 °C. NMRt kaksi singlettiä (ppm 7,3 ja 7,7 alakenttää TMStstä).

9 «8718

Esimerkki 2 6-syano-2,3-dihydroksi-7-nitrokinoksaliini 1 g 6-syano-2,3-dihydroksikinoksaliinia lisätään asteittain 10 ml:aan jääkylmää savuavaa typpihappoa. Seos- 5 ta sekoitetaan 25 °C:ssa 1 h. Reaktioseos kaadetaan jääve-teen, jolloin saadaan 1 g epäpuhdasta tuotetta. Uudelleen-kiteytyksellä (DMF-vesi) saadaan 0,9 g (75 %) 6-syano-2,3-dihydroksi-7-nitrokinoksaliinia, sp. >300 °C. IR: piikki 2240 cm-1:ssä. NMR: kaksi singlettiä (ppm 7,7 ja 8,2 ala-10 kenttään TMS:stä).

Esimerkki 3 a: 6-atsido-2,3-dlhydroksikinoksalilni

Liuos, jossa on 5 g (23,5 mmol) 6-amino-2,3-dihyd-roksikinoksaliinihydrokloridia 250 ml:ssa 0,5N H2S04, jääh-15 dytetään jääkylmäksi ja sitten lisätään liuos, jossa on 1,65 g (24 mmol) NaN02 50 ml:ssa vettä. Kun on sekoitettu 0 °C:ssa 15 minuuttia, lisätään liuos, jossa on 1,5 g (24 mmol) NaN3 100 ml:ssa vettä. Sekoittamalla 0 °C:ssa 34 minuuttia antaa sakan, jossa on 3 g (67 %) 6-atsido-2,3-di-20 hydroksikinoksaliinia. IR: piikki 2220 cm'1:ssä.

b: 6-atsido-2,3-dlhydroksl-7-nitroklnoksallinl 2 g 6-atsido-2,3-dihydroksikinoksaliinia suspendoi-daan 100 ml:aan jääetikkaa. Suspensioon lisätään 16 ml savuavaa typpihappoa 24 °C:ssa. Seosta sekoitetaan 24 °C:ssa 25 4 h, jolloin saadaan sakka, jossa oli 1,9 g (78 %) 6-atsi- do-2,3-dihydroksi-7-nitrikinoksaliinia. IR: piikki 2120 cm*1:ssä. NMR: kaksi singlettiä (ppm 7,0 ja 7,7 alakenttään TMS:stä).

Esimerkki 4 30 2,3-dlhydroksl-6-nltro-7-trifluorlmetyyllklnoksa- lllni

Liuos, jossa on 1 g (4,4 mmol) 2,3-dihydroksi-6-trifluorimetyylikinoksaliinia 10 ml:ssa konsentroitua H2S04, jäähdytetään jääkylmäksi ja lisätään 438 mg (4,4 35 mmol) KN03. Seosta sekoitetaan 0 °C:ssa 0,5 ja 24 eC:ssa 10 8871 8 3 h. Reaktioseos kaadetaan jääveteen, jolloin saadaan 1,02 g. Epäpuhdas tuote liuotetaan 2N NaOH:iin. Lisäämällä 4N HC1, kunnes pH on 5, saadaan 0,86 g (72 %) 2,3-dihyd-roksi-6-nitro-7-trifluorimetyylikinoksaliinia, sp. >300°C.

5 NMR: kaksi singlettiä (ppm 7,5 ja 7,8 alakenttään TMS:stä).

Esimerkki 5 6-syano-2,3-dihydroksi-7-trif luorimetyylikinoksa- liini 10 Liuokseen, jossa oli 680 mg (2,5 mmol) 2,3-dihyd- roksi-6-nitro-7-trifluorimetyylikinoksaliinia 2 ml:ssa konsentroitua HC1, lisätään 24 °C:ssa liuos, jossa on 1,89 g (8 mmol) SnCl2-2H20 4 ml:ssa konsentroitua HC1. Seosta sekoitetaan 70 °C:ssa 1 h. Lisäämällä 10 ml H20 ja 15 50 % NaOH:n vesiliuosta kunnes pH on 11, saadaan sakka (1,5 g), joka TLCillä (CHC13-CH30H 4:1) osoittaa vain yhden täplän. Epäpuhdas tuote liuotetaan 5 ml:aan konsentroitua HC1. Liuokseen lisätään 60 ml H20, ja 0 °C:ssa lisätään liuos, jossa on 170 mg (2,5 mmol) NaN02 5 ml:ssa H20. Kun 20 on sekoitettu 0 °C:ssa 20 minuuttia, lisätään kyllästettyä NaHCOs kunnes pH on 7 ja sen jälkeen liuos, jossa on 1,2 g K2Ni(CN)4 30 ml:ssa H20. Seosta sekoitetaan 24 °C:ssa 3 h. Reaktioseos haihdutetaan ja jäännös trituroidaan asetonin kanssa, jolloin saadaan 200 mg kiteistä tuotetta. Pylväs-25 kromatografia (eluentti: etyyliasetaatti, joka sisältää 5 % etikkahappoa) antaa 100 mg (16 %) 6-syano-2,3-dihyd-roksi-7-trifluorimetyylikinoksaliinia, sp. >300 °C. IR: piikki 2240 cm_1:ssä. NMR: kaksi singlettiä (pp. 7,5 ja 7,6 alakenttään TMS:stä).

30 Esimerkki 6 6-kloori-7-metyylisulfonyyli-2,3-dlhydroksikinoksa- liini

Liuos, jossa on 8 g metyyli-(2-kloori-5-nitro)fe-nyylisulfonia (Dickey et ai., Ind. Eng. Chem. 45, 1730 -35 33 (1953)) 200 ml:ssa asetonia ja 100 ml:ssa etanolia, H 88718 hydrataan ilmakehän paineessa ja 24 °C:ssa käyttäen Ra-Ni-katalyyttiä (3 g). Haihduttamalla saadaan TLC-puhdas tuote. Epäpuhtaan tuotteen liuos 100 ml:ssa etikkahappoan-hydridiä sekoitetaan 100 °C:ssa 15 minuuttia ja 24 °C:ssa 5 3 h. Seos kaadetaan 500 ml:aan vettä, jolloin saadaan 5,5 g N-asetyyli-4-kloori-5-metyylisulfonyylianiliinia.

4,7 g epäpuhdasta N-asetyyli-4-kloori-5-metyylisulfonyyli-aniliinia lisätään pienissä erissä 35 ml:aan savuavaa typpihappoa 0-5 °C:ssa. Kun on sekoitettu 24 °C:ssa 45 mi-10 nuuttia, lisätään 100 ml jäävettä, ja seos uutetaan 3 x 100 ml:11a etyyliasetaatilla, jolloin saadaan 4 g kahden yhdisteen seosta (TLC). Yhdisteet erotetaan käyttäen pyl-väskromatografiaa: I: 1,6 g (2,9 %) N-asetyyli-2-nitro-4-kloori-5-metyylisul-15 fonyylianiliini, NMR: kaksi singlettiä (ppm 8,2 ja 8,8 TMS:stä).

II: 2,0 g (36 %) N-asetyyli-4-kloori-5-metyylisulfonyyli- 6-nitroaniliini, NMR: kaksi duplettia (ppm 7,7 ja 8,1 ala-kenttään TMS:stä). J - n. 9Hz.

20 1,6 g N-asetyyli-2-nitro-4-kloori-5-metyylisulfo- nyyllanillinia seoksessa 25 ml 6N HC1 ja 8 ml etanolia palautusjäähdytetään 2 h. Reaktioseos jäähdytetään 24 °C:een ja lisätään 50 % NaOH kunnes pH on 12, jolloin saadaan 0,9 g (65 %) deasetyloitua yhdistettä. Epäpuhtaan 25 tuotteen liuos seoksessa, jossa on 10 ml 4N HC1 ja 500 ml metanolia, hydrataan ilmakehänpaineessa käyttäen 5 %

Pt-C (100 mg) katalyyttinä. Epäpuhdasta 1,2-diaminoyhdls-tettä seoksessa, jossa on 20 ml 4N HC1 ja 1,6 g oksaali-happodihydraattia, palautusjäähdytetään 2,5 h. Jäähdyttä-30 minen 24 °C:een antaa sakan. Epäpuhdas tuote liuotetaan 2N NaOH:iin ja seostetaan uudelleen lisäämällä 4N HC1 kunnes pH on 2 - 3, jolloin saadaan 0,4 g 6-kloori-7-metyylisul-fonyyli-2,3-dihydroksikinoksaliinia, sp. >300 °C.

12 ” Ö7i8

Esimerkki 7 6-kloori-2,3-dihydroksl-7-nitrokinoksallini

Hienoksi jauhettua kaliumnitraattia (1,01 g, 10 mmol) lisättiin 5 minuutin aikana sekoitettuun liuokseen, 5 jossa oli 6-kloori-2,3-dihydroksikinoksaliinia (1,97 g, 10 mmol) 50 ml:ssa kons. rikkihappoa 0 °C:ssa (jäähaude). 1 tunnin kuluttua jäähaude poistettiin ja sekoittamista jatkettiin 2 1/2 tuntia huoneen lämmössä. Seos kaadettiin 200 ml:aan jäätä/vettä ja sakka eristettiin, pestiin vedellä, 10 etanolilla ja eetterillä. Tuote liuotettiin 70 ml:aan kuumaa 2N natriumhydroksidia, suodatettiin vielä kuumana, ja saostettiin uudelleen kons. vetykloridihapolla, jolloin saatiin 2,12 g (88 %) puhdasta otsikon yhdistettä: sp. >300 °C; IR (KBr) ; 1705, 1620 cm'1; 3H-NMR (DMSO-d6): ppm 15 7,23 (s,1H, H-5; 7,82 (s,lH, H-8); 12,1 (leveä s, 2H, 2NH) alakenttään TMS:stä.

Esimerkki 8 6-kloori-7-syano-2,3-dihydroksikinoksaliini 6-amino-7-kloori-2,3-dihydroksikinoksaliinia 20 (0,42 g, 2,0 mmol) lisättiin 20 ml:aan sekoitettua, kuumaa IM vetykloridihappoa, ja saatu liuos jäähdytettiin 0 °C:een. Hienojakoinen hydrokloridi diatsotoitiin 0 -5 °C:ssa natriumnitriitillä (0,14 g, 2,0 mmol) 5 ml:ssa vettä voimakkaasti sekoittaen, jota jatkettiin 30 minuut-25 tia. Kaliumtetrasyanonikkelaatin (1,3 g, 5,4 mmol) liuos 25 ml:ssa kyllästettyä natriumvetykarbonaatin vesiliuosta lisättiin saatuun seokseen sekoittaen huoneen lämmössä.

3 h:n kuluttua seos jäähdytettiin jäillä ja suodatettiin. Tuote pestiin vedellä, keitettiin seoksessa, jossa oli 2N 30 natriumhydroksidia (25 ml) ja etanolia (50 ml) ja suodatettiin vielä kuumana. Suodos jäähdytettiin, tehtiin happamaksi pH-arvoon 1 konsentroidulla vetykloridihapolla. Saatu sakka eristettiin, pestiin vedellä ja kuivattiin, jolloin saatiin 40 mg (9 %) haluttua tuotetta; sp.

35 >300 °C; IR(KBr); 2235(CN), 1700 cm'1; 1H-NMR( DMS0-d6): ppm 13 H 8 71 8 7,24 (s, 1H, ArH), 7,43 (s, 1H, ArH), 12,1 (leveä s, 2H, 2NH) alakenttään TMSrstä.

Esimerkki 9 a: 2,3-dihydroksi-6-trimetyylisilyylietynyyli-7-5 nitrokinoksaliini

Seokseen, jossa on 500 mg (1,9 mmol) 6-bromi-2,3-dihydroksi-7-nitrokinoksaliinia (esim. 10 ml:ssa kuivaa dimetyyliformamidia ja 20 ml kuivaa trietyyliamiinia, lisätään 4 mg palladium(II)asetaattia, 8 mg trifenyylifos-10 fiiniä ja 600 μΐ (4,3 mmol) trimetyylisilyyliasetyleeniä. Seosta palautusjäähdytetään 2,5 h typessä. Huoneen lämpöön jäähdytyksen jälkeen reaktioseos haihdutetaan vakuumissa. Jäännös sekoitetaan veden kanssa, suodatetaan ja pestään, jolloin saadaan 500 mg epäpuhdasta tuotetta. Epäpuhdas 15 tuoteliuotetaan etyyliasetaattiin ja puhdistetaan pylväs- kromatografialla (silikageeli, jolloin saadaan 400 mg (70 %) 2,3-dihydroksi-6-trimetyylisilyylietynyyli-7-nit- rokinoksaliinia. NMR (DMS0-d6): ppm 7,8 (1H, s), 7,2 (1H, s), 0,3 (9H, s).

20 b: 6-etynyyli-2,3-dihydroksi-7-nitrokinoksaliini

Liuokseen, jossa on 300 mg (0,99 mmol) 2,3-dihyd-roksi-6-trimetyylisilyylietynyyli-7-nitrokinoksaliinia 10 ml:ssa metanolia, lisätään 200 mg (1,45 mmol) kalium-karbonaattia ja sekoitetaan sitten huoneen lämmössä 1 h. 25 Reaktioseos haihdutetaan vakuumissa ja lisätään vettä ja 4H vetykloridihappoa, kunnes pH on 6. Saostunut tuote suodatetaan pois ja pestään vedellä, jolloin saadaan 200 mg (88 %) 6-etynyyli-2,3-dihydroksi-7-nitrokinoksaliinia, sp. >300 °C. NMR (DMS0-d6): ppm 7,7 (lH,s), 7,2 (lH,s), (lH,s). 30 Esimerkki 10 a: 4-etoksalyyliaminoftaalidiamldl

Liuokseen, jossa oli 10 g (56,0 mmol) 4-aminoftaa-lidiamidia 200 ml:ssa kuivaa dimetyyliformamidia, lisättiin 8,5 ml (61,2 mmol) kuivaa trietyyliamiinia. Liuos, 35 jossa oli 7,0 ml (61,5 mmol) etoksalyylikloridia 50 ml:ssa 14 '^8718 kuivaa dimetyyliformamidia, lisättiin pisaroittain. Sekoittamista jatkettiin 25 °C:ssa 1 h. Reaktioseos lisättiin 600 ml:aan metanolia, jäähdytettiin jäillä ja sakka suodatettiin pois ja pestiin pienellä määrällä metanolia, jol-5 loin saatiin 10,6 g (68 %) 4-etoksalyyliaminoftaalidiami-dia, sp. 229,0 °C.

b: 4-etoksalyyliaminoftaalidinitriili Seokseen, jossa oli 10 g (35,8 mmol) 4-etoksalyyli-aminoftaalidiamidia 100 ml:ssa kuivaa pyridiiniä, lisät-10 tiin vaiheittain 5,9 ml (64,9 mmol) fosforioksikloridia. Sekoittamista jatkettiin 25 °C:ssa 30 minuuttia. Reaktio-seos kaadettiin jäällä jäähdytettyyn seokseen, jossa oli 100 ml konsentroitua vetykloridihappoa ja 200 ml vettä, jolloin saatiin 6,6 g (76 %) 4-etoksalyyliaminoftaalidi-15 nitriiliä sakkana, sp. 193,7 °C.

c: 4-etoksalyyllamlno-5-nitroftaalidlnitrlili Liuokseen, jossa oli 5 g (20,6 mmol) 4-etoksalyyli-aminoftaalidinitriiliä 75 ml:ssa 100 % typpihappoa, annettiin olla sekoituksessa 25 °C:ssa 48 h. Reaktioseos kaadet-20 tiin 500 ml:aan jäävettä, jolloin saatiin sakka (4 g). Pylväskromatografia (silikageeli, eluentit: tolueeni, joka sisälsi 25 % etyyliasetaattia) antoi 2 yhdistettä: 4-etok-salyyliamino-3-nitroftaalidinitriilin (1,9 g); NMR (DMS0-d6): 8,5 (1H, d, J=8 Hz), 8,3 (lH,d,J=8 Hz) ja 4-25 etoksalyyliamino-5-nitroftaalidinitriilin (1,9 g); NMR

(DMS0-d6): 9,0 (1H,s) 8,7 (lH,s). Jälkimmäistä yhdistettä käytettiin seuraavassa vaiheessa.

d: 6,7-disyano-2,3-dihydroksikinoksaliini Liuosta, jossa oli 0,5 (1,7 mmol) 4-etoksalyyli-30 amino-5-nitroftaalidinitriiliä seokessa 50 ml etanolia ja 20 ml etyyliasetaattia, hydraattiin ilmakehänpaineessa käyttäen 5 % Pd-C (0,5 g) katalyyttinä. Reaktioseos suodatettiin ja haihdutettiin vakuumissa. Jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin, ja liuos kuljetettiin lyhyen pylvään 35 (silikageelin) läpi, jolloin saatiin välituote 4-amino-5- i .

is S B 71 8 etoksalyyliamlnoftaalidinitrilli. Tämän yhdisteen liuosta 50 mlrssa etanolia palautusjäähdytettiin 3 h, jolloin saatiin 0,2 g (53 %) 6,7-disyano-2,3-dlhydroksikinoksaliinia kiteinä, sp. >300 °C. IR (KBr): 2240 cm"1 (CN); NMR 5 (DMS0-d6): 12,2 (2H, leveä m), 7,6 (2H,s).

Claims (4)

16 9 8 71 8

1. Menetelmä uusien terapeuttisesti käyttökelpoisten 6,7-disubstituoitujen kinoksaliinijohdannaisten val-5 mistamiseksi, joiden kaava on Riprr ;= RlydχΎΗ -

10 H jossa R1 on halogeeni, CN, CF3, etynyyli tai N3 ja R2 on S02Ci_3-alkyyli, CF3, N02, etynyyli tai CN, tunnettu siitä, että 15 a) yhdiste, jonka kaava on JPl

20 R2A^An„2 jossa R1 ja R2 tarkoittavat samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan oksaalihapon tai sen reaktiivisen johdannaisen kanssa, tai 25 b) yhdiste, jonka kaava on "ΤοΠ" 30 n ^oh jossa R1 tarkoittaa samaa kuin edellä, nitrataan tai 35 17 6 8 718 c) yhdiste, jonka kaava on jossa R1 tarkoittaa samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan kaliumtetrasyanonikkelaatin kanssa, tai d) yhdiste, jonka kaava on 10 'VVV* 15 jossa R3 on halogeeni, CN, CF3, N3, S02C1.3-alkyyli tai N02 ja X on halogeeni, saatetaan reagoimaan trialkyylisilyyliase-tyleenln kanssa ja saatu yhdiste hydrolysoidaan tai e) yhdiste, jonka kaava on 20 R^^V^NHCOCOOR4 25 jossa R1 ja R2 tarkoittavat samaa kuin edellä ja R4 on al-kyy1i, pelkistetään.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 6-syano-7-nitro-2,3- 30 dihydroksikinoksaliini.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 6-kloori-7-syano-2,3-dihydroksikinoksaliini.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n-.35 n e t t u siitä, että valmistetaan 6-trifluorimetyyli-7- syano-2,3-dihydroksikinoksaliini. is *8718