FI80467C - Vaetskeformig ytbelaeggningskomposition och ett foerfarande foer ytbelaeggning av ett underlag med denna komposition. - Google Patents

Description

1 80467

Nestemäinen pinnoiteseos ja menetelmä alustan pinnoittamiseksi tällaisella seoksella

Keksintö koskee nestemäistä pinnoiteseosta, joka 5 perustuu polyasetoasetaattiin, ja polyamiiniin, jossa on primäärisiä ja/tai sekundäärisiä aminoryhmiä, jotka on suojattu ketonilla tai aldehydillä, jossa on korkeintaan 18 hiiliatomia, samalla kun suojattua polyamiinia ja poly-asetoasetaattia on mukana sellaisia määriä, että polyamii-10 nin primääristen ja sekundääristen aminoryhmäekvivalent-tien lukumäärän suhde polyasetoasetaatin asetoasetaatti-ryhmäekvivalenttien lukumäärään on 1/2:n ja 2:n välillä. Edellä esitetyn tyyppinen pinnoiteseos on sinänsä tunnettu yhdysvaltalaisesta patenttijulkaisusta US-3 668 183.

15 Pinnoiteseoksella on se haittapuoli, ettei se kestä tyydyttävästi veden ja happojen ja ulkoilman vaikutusta.

Keksinnön tarkoituksena on esittää pinnoiteseos, jolla ei ole näitä haittapuolia ja jonka muut ominaisuudet ovat myös tyydyttäviä.

20 Pinnoiteseos on tunnettu siitä, että polyaseto- asetaatti on asetoasetaattiryhmiä sisältävä additiopoly-meeri, jonka keskimääräinen moolimassa on 1000-100 000, lasittumispiste -23 - 97°C, hydroksyyliluku 0-200, ja joka sisältää asetoasetaattiryhmiä 3,5-45 paino-%, aseto-25 asetaattiryhmien ollessa mukana rakenneyksiköiden hydrok-sialkyyliakrylaatti, hydroksialkyylimetakrylaatti tai al-lyylialkoholi estereinä.

Esimerkkejä sopivista asetoasetaattiryhmiä sisältävistä additiopolymeereistä, joita voidaan käyttää keksin-30 nön mukaisesti, ovat additiopolymeerit, joissa on 4-100 paino-% hydroksialkyyli(met)akrylaatti- tai allyylialkoho-limonomeeriyksikön asetoetikkahappoesteriä, 0-96 paino-% mono-, di- tai polyfunktionaalisen, 1-18 hiiliatomia sisältävän hydroksyyliyhdisteen akryyli- tai metakryyliesteriä, 2 80467 0-20 paino-% monoetyleenisesti tyydyttymätöntä, 3-12 hiili-atomia sisältävää mono- tai dikarboksyylihappoa tai sen anhydridiä, ja 0-96 paino-% yhtä tai useampaa muuta kopoly-meroituvaa monomeeriä, kuten esimerkiksi styreeniä, ot-me-5 tyylistyreeniä, vinyylitolueenia, akryyliamidia, metakryyli-amidia, akrylonitriiliä, N-metyloliakryyliamidia, dimetyy-limaleinaattia, vinyyliasetaattia, vinyyliversataattia, vi-nyylitrimetoksisilaania ja/tai allyyliglysidyylieetteriä. Sopivia yhden tai useamman asetoasetaattiryhmän sisältäviä 10 monomeeriyksikköjä ovat mm yleisen kaavan: H2C = CHRjC (O) -X-R2“/0-C (O) -CH2“C (O) -CH^7n_^ mukaiset yhdisteet, joissa ryhmä edustaa vetyatomia tai 15 metyyliryhmää, ryhmä X happiatomia tai NH-ryhmää ja ryhmä R2 on n-funktionaalinen orgaaninen ryhmä, jossa on 1-26 hiiliatomia ja n on 2-4; tällaisen monomeeriyksikön moolimassa on yleensä korkeintaan 500, edullisesti 140-300. n-funktionaalinen orgaaninen ryhmä R2 voi sisältää uretaani-2Q ryhmiä, eetteriryhmiä ja/tai esteriryhmiä, esimerkiksi lak-tonista, kuten esimerkiksi £-kaprolaktonista saatuja, tai epoksiyhdisteen tai isosyanaattiyhdisteen, kuten esimerkiksi alkyleenioksidin, glysidolin, 2-18 hiiliatomia sisältävän monokarboksyylihapon glysidyyliesterin, tai di-iso-25 syanaatin ja diolin additiotuotteen. Nämä monomeeriyksiköt saadaan esimerkiksi laktonin, monoepoksiyhdisteen tai di-isosyanaatin ja diolin välisessä reaktiossa muodostuneen additiotuotteen hydroksialkyyli(met)akrylaatin asetoasety-laatiotuotteena. Esimerkkejä muista sopivista monomeeri-3Q yksiköistä ovat etyleenisesti tyydyttämättömien diolien tai triolien allyyliasetoasetaatti- ja asetoetikkahappoesterit, kuten esimerkiksi 2-buteeni-l,4-diasetoasetaatti ja (2-me-tyleeniasetoasetyyli)-l-propeeni-3-asetoasetaatti.

Esimerkkejä sopivista mono-, di- tai polyfunktio-35 naalisen hydroksyyliyhdisteen akryyli- tai metakryylieste- il 3 80467 reistä ovat metyyliakrylaatti, metyylimetakrylaatti, etyy-liakrylaatti, hydroksietyyliakrylaatti, hydroksietyylimeta-krylaatti, propyyliakrylaatti, hydroksipropyylimetakry-laatti, butyyliakrylaatti, butyylimetakrylaatti, hydroksi-5 heksyyliakrylaatti, 2-etyyliheksyyliakrylaatti, oktyyli-akrylaatti, isobornyyliakrylaatti, oleyyliakrylaatti, gly-sidyylimetakrylaatti tai (met)akryloksipropyylitrimetoksi-silaani.

Esimerkkeinä sopivista monoetyleenisesti tyydytty-10 mättömistä 3-12 hiiliatomia sisältävistä mono- tai dikarb-oksyylihapoista tai niiden anhydrideistä voidaan mainita akryylihappo, metakryylihappo, maleiinihappo, itakonihappo, maleiinianhydridi, kanelihappo tai dodekeenihappo.

Additiopolymeerit voidaan valmistaa millä tahansa 15 sopivalla tavalla, esimerkiksi polymeroimalla yhden tai useamman asetoasetaattiryhmän sisältävä monomeeri, valinnaisesti yhteen tai useampaan muuhun monomeeriin sekoitettuna, 5Q-160°C:een lämpötilassa, samalla kun mukana on edullisesti 0,1-10 paino-% heräteainetta, monomeeris(t)en 20 yhdiste(id)en määrästä laskettuna. Esimerkkejä sopivista heräteaineista ovat vapaa radikaali-, heräteaineet, esimerkiksi kaliumpersulfaatti, vetyperoksidi, kumeenihydro-peroksidi, bentsoyyliperoksidi, di-t-butyyliperoksidi, t-butyylipertrimetyyliheksanoaatti, t-butyyliperbentso-25 aatti, atsobisisobutyronitriili, atsobisvaleronitriili, atsobis(2,4-dimetyylivaleronitriili). Polymerointi tehdään veden ja/tai orgaanisen liuottimen, kuten esimerkiksi keto-nin, alkoholin eetterin, esterin tai hiilivedyn ollessa mukana. Polymerointi voidaan tehdä valinnaisesti UV-valoa 30 käyttäen samalla kun UV-heräteaineita, kuten esimerkiksi bentsiiliä, bentsoiinieettereitä ja tioksantonijohdannaisia on mukana.

Muita sopivia asetoasetaattiryhmiä sisältäviä addi-tiopolymeerejä ovat additiopolymeerit, joissa on esimerkik-35 si hydroksyyliryhmiä, joista osa on muunnettu reaktiivi- 4 80467 sella asetoasetaattiyhdisteellä tai asetoasetaattia tuottavalla ryhmällä, esimerkiksi diketeenillä. Esimerkkejä sopivista reaktiivisista asetoasetaattiyhdisteistä ovat asetyy-lietikkahapon alkyyliesterit, edullisesti metyyliaseto-5 asetaatti tai etyyliasetoasetaatti. Sopivia hydroksyyliryh-miä sisältäviä additiopolymeerejä ovat hydroksialkyyli(met)-akrylaatin, kuten esimerkiksi hydroksietyylimetakrylaatin, hydroksipropyylimetakrylaatin ja/tai hydroksibutyyliakry-laatin ja valinnaisesti yhden tai useamman muun komonomee-10 rin kopolymeerit, ja styreenin ja allyylialkoholin kopo-lymeerit.

Esimerkkeinä edustavista polyamiineista, joita voidaan keksinnön mukaisesti käyttää aldiminoidussa tai ke-timinoidussa muodossaan tuotteen toisena komponenttina, voi-15 daan mainita alifaattiset tai sykloalifaattiset amiinit, joissa on 2-10 primääristä ja/tai sekundääristä aminoryh-mää, edullisesti 2-4 primääristä aminoryhmää ja 2-200 hiiliatomia.

Esimerkkejä sopivista polyamiineista ovat etyleeni-20 diamiini, propyleenidiamiini, butyleenidiamiini, pentamety-leenidiamiini, heksametyleenidiamiini, dekametyleenidiamii-ni, 4,7-dioksadodekaani-l,10-diamiini, dodekametyleenidi-amiini, 4,9-dioksadodekaani-l,12-diamiini, 7-metyyli-4,10-dioksatridekaani-1,13-diamiini, 1,2-diaminosykloheksaani, 25 1,4-diaminosykloheksaani, 4,4'-diaminodisykloheksyylimetaa- ni, isoforonidiamiini, bis(3-metyyli-4-aminosykloheksyyli)-metaani, 2,2-bis(4-aminosykloheksyyli)propaani, nitriili-tris(etaaniamiini, bis(3-aminopropyyli)metyyliamiini, 3-ami-no-1-(metyyliamino)propaani, 3-amino-l-(sykloheksyyliamino)-30 propaani, N-(2-hydroksietyyli)etyleenidiamiini ja kaavan H2N-(R2~NH)n-R^-NH2 mukaiset polyamiinit, joissa ryhmä R^ ja n R2~ryhmää voivat olla samoja tai erilaisia ja edustavat alkyleeniryhmää, jossa on 2-6 ja edullisesti 2-4 hiili-atomia ja n on 1-6 ja edullisesti 1-3. Alkyleeniryhmällä 35 tarkoitetaan tässä myös sykloalkyleeniryhmää tai eetteri- 5 80467 happiatomin sisältävää alkyleeniryhmää. Esimerkkejä edustavista polyalkyleenipolyamiineista ovat dietyleenitri-amiini, dipropyleenitriamiini ja dibutyleenitriamiini.

On edullista, että nämä polyamiinit ovat sykloalifaatti-5 siä ja sisältävät 5-15 hiiliatomia, esimerkkinä isoforoni-diamiini; erityisesti viimeksimainitut polyamiinit sisältävät ö£-alkyyliryhmän, esimerkkeinä bis(3-metyyli-4-ami-nosykloheksyyli)metaani ja bis(3-metyyli-4-aminosykloheksyy-li)propaani.

10 Muita sopivia polyamiineita ovat keksinnön mukaan aminoyhdisteen ja polyfunktionaalisen epoksi-, isosyanaatti-, maleinaatti-, fumaraatti- tai akryloyyliyhdisteen tai metakryloyyliyhdisteen additiotuotteet. Esimerkkeinä sopivista epoksiyhdisteistä, jotka sellaisenaan voivat olla 15 kiinteitä tai nestemäisiä, voidaan mainita (syklo)alifaat-tisten tai aromaattisten hydroksyyliyhdisteiden, kuten esimerkiksi etyleeniglykolin, glyserolin, sykloheksaanidiolin, mono- tai polynukleaaristen di- tai trifunktionaalisten fenolien, bisfenolien, kuten esimerkiksi bis-fenoli A:n di-20 tai polyglysidyylieetterit; fenoliformaldehydinovolakan polyglysidyylieetterit; etyleenisesti tyydyttymättömistä, epoksiryhmiä sisältävistä yhdisteistä kuten esimerkiksi glysidyyli(met)akrylaatista, N-glysidyyli(met)akryyliami-dista ja/tai allyyliglysidyylieetteristä, ja valinnaisesti 25 yhdestä tai ueammasta muusta kopolymeroituvasta etyleenisesti tyydyttymättömästä monomeeristä muodostetut polymeerit; sykloalifaattiset epoksiyhdisteet, kuten esimerkiksi epoksidoitu styreeni tai divinyylibentseeni, jotka voidaan valinnaisesti myöhemmin hydrata; rasvahappojen gly-30 sidyyliesterit, joissa on esimerkiksi 6-24 hiiliatomia; glysidyyli(met)akrylaatti; isosyanuraattiryhmän sisältävät epoksiyhdisteet; epoksidoitu polyalkadieeni, kuten esimerkiksi epoksidoitu polybutadieeni; hydantoiiniepoksihart-Sit: alifaattisista ja/tai sykloalifaattisista alkeeneista, 35 kuten esimerkiksi dipenteenidioksidista, disopentadieeni- 6 80467 dioksidista ja vinyylisykloheks-enidioksidista epoksi-doiraalla saadut epoksihartsit, ja glysidyyliryhxniä sisältävät hartsit kuten esimerkiksi polyesterit tai polyuretaanit, joissa on yksi tai useampi glysidyyliryhmä mole-5 kyyliä kohti, tai edellätarkoitettujen epoksihartsien seokset. Epoksihartsit ovat sinänsä tunnettuja asiantuntijalle eikä niitä ole tarpeen kuvata tarkemmin tässä.

On edullista, että käytetään epoksihartsia, joka on bis(4-hydroksifenyyli)-2,2-propaaniin perustuva glysi-10 dyylieetteri. Epoksihartsi(e)n edullinen epoksiekvivalent-tipaino on välillä 87-6000, erikoisesti 120-1000.

Esimerkkejä sopivista isosyanaattiyhdisteistä ovat alifaattiset, sykloalifaattiset tai aromaattiset di-, tri-tai tetraisosyanaatit, jotka mahdollisesti ovat tai eivät 15 ole etyleenisesti tyydyttymättömiä, kuten esimerkiksi 1,2-propyleenidi-isosyanaatti, trimetyleenidi-isosyanaatti, tetrametyleenidi-isosyanaatti, 2,3-butyleenidi-isosyanaat-ti, heksametyleenidi-isosyanaatti, oktametyleenidi-isosya-naatti, 2,2,4-trimetyyliheksametyleenidi-isosyanaatti, 2Q 2,4,4-trimetyyliheksametyleenidi-isosyanaatti, dodekame- tyleenidi-isosyanaatti, 60 , C*-' -dipropyylieetteridi-iso-syanaatti, 1,3-syklopentaanidi-isosyanaatti, 1,2-syklo-heksaanidi-isosyanaatti, 1,4-sykloheksaanidi-isosyanaatti, isoforonidi-isosyanaatti, 4-metyyli-l,3-di-isosyanaatto-25 sykloheksaani, trans-vinylideenidi-isosyanaatti, disyklo-heksyylimetaani-4,4'-di-isosyanaatti, 3,3'-dimetyylidi-sykloheksyylimetaani-4,4'-di-isosyanaatti, tolueenidi-iso-syanaatti, 1,3-bis(1-isosyanaatto-l-metyylietyyli)bentsee-ni, 1,4-bis(1-isosyanaatto-l-metyylietyyli)bentseeni, 1,3-30 bis(isosyanaattometyyli)bentseeni, ksylyleenidi-isosyanaat-ti, 1,4-dimetyyli-2,4-bis(isosyanaattometyyli)bentseeni, 1,5-dimetyyli-2,4-bis(2-isosyanaattoetyyli)bentseeni, 4,4'-di-isosyanaattodifenyyli-, 3,3'-dikloori-4,4'-di-isosyanaat-todifenyyli-, 3,3'-difenyyli-4,4'-di-isosyanaattodifenyyli-, 35 3,3'-dimetoksi-4,41-di-isosyanaattodifenyyli-, 4,4'-di-iso-

II

7 80467 syanaattodifenyylimetaani, 3,3'-dimetyyli-4,4'-di-iso-syanaattodifenyylimetaani, di-isosyanaattonaftaleeni, polyisosyanaatit, joissa on isosyanuraattirakenneyksiköi-tä, 2 di-isosyanaattimolekyylin, kuten esimerkiksi heksa-5 metyleenidi-isosyanaatin tai isoforonidi-isosyanaatin ja diolin, kuten esimerkiksi etyleeniglykolin additiotuote, 3 heksametyleenidi-isosyanaattimolekyylin ja 1 vesimolekyy-lin additiotuote (saatavissa tavaramerkillä Bayerin Desmo-dur N), 1 trimetylolipropaanimolekyylin ja 3 tolueenidi-10 isosyanaattimolekyylin additiotuote (saatavissa tavaramerkillä Bayerin Desmodur L), 1 trimetylolipropaanimolekyylin ja 3 isoforonidi-isosyanaattimolekyylin additiotuote, sellaiset yhdisteet kuten 1,3,5-tri-isosyanaattobents-eeni ja 2,4,6-tri-isosyanaattotolueeni, ja 1 pentaerytri-15 tolimolekyylin ja 4 tolueenidi-isosyanaattimolekyylin additiotuote. Esimerkkejä sopivista polyfunktionaalisista ak-ryloyyliyhdisteistä tai metakryloyyliyhdisteistä ovat kaksi-, kolmi- tai moniarvoisten hydroksyyliyhdisteiden, mm polyesteridiolien tai -polyolien ja polyeetteridiolien tai 20 -polyolien (met)akryyliesterit; toisaalta polyolin hydr-oksyyliryhmän sisältävän (met)akryyliesterin ja toisaalta vähintään bifunktionaalisen isosyanaattiyhdisteen tai epok-siyhdisteen additiotuotteet; ja (met)akryylihapon ja vähintään bifunktionaalisen epoksiyhdisteen additiotuotteet. 25 Lyhyyden vuoksi tässä tarkoitettuihin yhdisteisiin viitataan jäljempänä nimellä poly(met)akryloyyliyhdiste. Esimerkkeinä sopivista kaksi-, kolmi- ja moniarvoisten hydroksyyliyhdisteiden (met)akryyliesteristä voidaan mainita etyleeniglykolin, propyleeniglykolin, dietyleeniglykolin, 3Q tetrametyleenidiolin, neopentyyliglykolin, heksametyleeni-diolin, sykloheksaanidiolin, 4,41-dihydroksibentsofenonin, bis-(4-hydroksisykloheksaani)metaanin, glyserolin, tri-metylolietaanin, trimetylolipropaanin ja pentaerytritolin muodostamat esterit. Näissä estereissä voi valinnaisesti 35 olla hydroksyyliryhmä. Hydroksyyliryhmän sisältävät (met)- 8 80467 akryyliesterit, joiden avulla additiotuote vähintään bi-funktionaalisen isosyanaattiyhdisteen tai epoksiyhdisteen kanssa voidaan muodostaa, ovat polyolien (met)akryyli-estereitä, esimerkiksi edellä määriteltyjä. Esimerkkeinä 5 edellämainitun additiotuotteen muodostamiseen sopivasta vähintään bifunktionaalisesta isosyanaattiyhdisteestä tai epoksiyhdisteestä voidaan mainita jo edellä amiiniyhdis-teen ja polyfunktionaalisen isosyanaattiyhdisteen tai epoksiyhdisteen additiotuotteen komponenttina mainitut isosya-10 naattiyhdisteet ja epoksiyhdisteet. Poly(met)akryloyyli- yhdisteen ekvivalenttimassa on yleensä 85-5000, edullisesti 100-1000.

Keksinnön mukaista pinnoiteseoskäyttöä varten edel-läkuvattujen polyamiinien aminoryhmät suojataan aldehydil-15 lä tai ketonilla, jossa on korkeintaan 18 hiiliatomia, edullisesti 3-10 hiiliatomia. Esimerkkejä sopivista aminoryh-mien suojausaineista ovat asetoni, dietyyliketoni, metyyli-isobutyyliketoni, isobutyraldenydi, hydroksibutyraldehydi, pentanoni, sykloheksanoni, etyyliamyyliketoni, hydroksi-20 sitronellaali, isoforoni ja dekanoni. On edullista käyttää alifaattista tai sykloalifaattista ketonia, erityisesti sellaista, jossa on 3-8 hiiliatomia. Aminoryhmien suojaus on sinänsä tunnettua eikä sitä ole tarpeen kuvata tässä tarkemmin. Suojattujen polyamiinien keskimääräinen mooli-25 massa on yleensä 250-4000, edullisesti 300-2000.

On edullista, että pinnoiteseos sisältää polyaseto-asetaatin ja suojatun polyamiinin liuotinta, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Sopivia esimerkkejä ovat vesi, alifaat-tiset tai aromaattiset hiilivedyt, esterit, eetterit, alko-3Q holit, ketonit, diketoyhdisteet, kuten esimerkiksi asetyy-liketoni ja nitroalkaanit, kuten esimerkiksi nitropropaa-ni, ja asetyylietikkahapon (syklo)alifaattiset tai aromaattiset esterit, joiden (syklo)alkyyliryhmässä tai aromaattisessa ryhmässä on 1-20 hiiliatomia, esimerkiksi etyyliase-35 toasetaatti, sykloheksyyliasetoasetaatti ja fenyyliaseto-asetaatti.

9 · 80467

Pinnoiteseoksessa voi olla myös tavallisia lisäaineita, kuten esimerkiksi pigmenttejä, täyteaineita, ta-soitusaineita, emulgointiaineita, vaahdonestoaineita, Teologisia ominaisuuksia sääteleviä aineita, pelkistäviä ainei-5 ta, hapetuksen estoaineita, UV-stabilointiaineita, laskeutumista sääteleviä aineita ja katalysaattoreita kuten esimerkiksi orgaanisia karboksyylihappoja. Valinnaisesti seoksessa voi olla mukana jotain yhdistettä, kuten esimerkiksi akrylaatti(ko)polymeeriä, selluloosa-asetopropionaattia, 10 selluloosa-asetobutyraattia, nitroselluloosaa, vinyylipoly-meeriä, epoksihartsia ja/tai 06, -etyleenisesti tyydyttämättömän ryhmän sisältävää yhdistettä.

Pinnoiteseos voidaan levittää alustalle millä tahansa sopivalla tavalla, kuten esimerkiksi telalla, ruis-15 kulia, siveltimellä, suihkuttamalla, virtaus- tai kasta- mismenetelmää käyttäen. Seos on edullista levittää ruiskuttamalla.

Sopivia alustoja ovat mm esikäsitellyt ja käsittelemättömät metallit, puu, synteettiset materiaalit, paperi 20 ja nahka. Levitetty pinnoite voidaan sopivasti kuivata esimerkiksi 0-3Q°C:seen lämpötilassa. Valinnaisesti kui-vauslämpötila voi olla korkeampi kuin 30°C, jolloin kuivaus-aikaa voidaan lyhentää. Haluttaessa seos voidaan kuivata myös uunissa, esimerkiksi 60 ja 120°C:een välillä olevas-25 sa lämpötilassa.

Keksintöä kuvataan tarkemmin seuraavissa esimerkeissä, joita ei tule tulkita tämän keksinnön alaa rajoittaviksi. Tässä yhteydessä käytetty sanonta "osat" viittaa "paino-osiin" ja "S""painoprosenttiin." Kaikki happo-, hydr-30 oksyyli- tai asetoasetaattiluvut ja asetoasetaatin prosenttiosuus koskevat kiinteää sideainetta. Pinnoitteen korkeaoktaanisen bensiinin ja metyylietyyliketonin kestävyys määritettiin 1 viikon kuivauksen jälkeen panemalla vastaavaan liuottimeen kastettu pumpulitukko pinnoitteen päälle 35 ja raaputtamalla pinnoitetta lyijykynällä, jonka kovuus oli 10 80467 2B. Kun vaurio tulee näkyviin sen jälkeen, kun pinnoite on ollut vähintään vastaavasti 5 ja 3 minuuttia kosketuksissa korkeaoktaanisen bensiinin kanssa, luokitukset ovat erinomainen ja kohtalainen, vastaavasti.

5 Metyylietyyliketonin ollessa kyseessä luokitukset ovat vastaavasti erinomainen, tyydyttävä, kohtalainen, keskinkertainen, kun vaurio tulee näkyviin 60, 45, 30 ja 15 sekunnin kuluttua, vastaavasti. Esimerkeissä 1-13 mainitut polyasetoasetaatit viittaavat edeltävissä esimerkeissä 1Q valmistettujen polyasetoasetaattiliuoksiin.

Polyasetoasetaatti A:n valmistus

Reaktorissa lämmitettiin 500 osaa styreeniä, 250 osaa butyyliakrylaattia, 250 osaa hydroksietyylimetakry-laattia, 20 osaa bentsoyyliperoksidia (50 % aktiivista ma-15 teriaalia) ja 1172 osaa tolueenia sisältävää seosta 100°C: seen lämpötilaan samalla sekoittaen ja typpivirrassa. Viidessä minuutissa lämpötila nousi kiehumispisteeseen (123°C). Sen jälkeen kun reaktioseosta oli pidetty tässä lämpötilassa 5 tunnin ajan, vielä 10 osaa bentsoyyliperoksidia (50 % 20 aktiivista materiaalia) lisättiin ja reaktioseosta pidettiin kiehumispisteessä vielä 3 tuntia. Sen jälkeen kun seos oli jäähdytetty 9Q°C:seen lämpötilaan. 0,8 osaa trietyyli-amiinia lisättiin, minkä jälkeen lisättiin 2 tunnin kuluessa 161,6 osaa diketeeniä; sitten seosta pidettiin edelleen 25 30 minuutin ajan 9Q°C:een lämpötilassa. Jäähdytyksen jäl keen saatiin 48 %:nen hartsiliuos, jonka viskositeetti oli 30 cPas. Saadun polyasetoasetaatti A:n happoluku oli 1,0, asetoasetaattipitoisuus 16,6 % (asetoasetaattiluku 92), keskimääräinen moolimassa 14 000 ja ekvivalenttimassa 1280, 3Q hartsiliuoksen perusteella laskettuna. Polyasetoasetaatti A:n laskettu lasittumispiste oli 2Q°C.

Polyasetoasetaatti B:n valmistus

Reaktorissa kuumennettiin 667 osaa ksyleeniä 120°C: seen samalla sekoittaen ja typpivirrassa. Sen jälkeen lisät-35 tiin 3 tunnin kuluessa seos, jossa oli 93 osaa hydroksi-

II

n 80467 propyylimetakrylaattia, 406 osaa diketeenin ja hydroksi-propyylimetakrylaatin additiotuotetta, 398 osaa metyyli-metakrylaattia, 103 osaa butyyliakrylaattia ja 7,5 osaa atsobis(dimetyylivaleronitriili)ä. Reaktion annettiin jat-5 kua tunnin ajan 120°C:ssa, minkä jälkeen lisättiin 30 minuutin kuluessa liuos, jossa oli 2,3 osaa atsobis(dimetyylivaleronitriili) ä 70 osassa ksyleeniä. Sen jälkeen kun reaktioseosta oli pidetty samassa lämpötilassa 1 tunnin ajan, lisättiin 30 minuutin kuluessa liuos, jossa 1 osa ]_0 atsobis (dimetyylivaleronitriili) ä 20 osassa di-isobutyyli-ketonia ja reaktioseos pidettiin 120°C:een lämpötilassa 1 tunnin ajan. Tämä viimeinen sykli toistettiin vielä kerran, ennen kuin jäähdytyksen jälkeen saatiin 49 %:nen hartsiliuos, jonka viskositeetti oli 175 cPs. Saadun poly-15 asetoasetaatti B:n happoluku oli 3,5 asetoasetaattipitoi-suus 18 % (asetoasetaattiluku 100), hydroksyyliluku 40, keskimääräinen moolimassa 6100 ja ekvivalenttimassa 1160, hartsiliuoksen perusteella laskettuna. Polyasetoasetaatti B:n laskettu lasittumispiste oli 50°C.

20 Polyasetoasetaatti C:n valmistus

Reaktorissa kuumennettiin 300 osaa styreeni-allyyli-alkoholikopolymeeriä (saatavissa tavaramerkillä Monsanton RJ 100), 195 osaa etyyliasetoasetaattia, 1,5 osaa dibutyy-litinaoksidia ja 200 osaa ksyleeniä sisältävää seosta 25 12Q°C:seen, samalla sekoittaen ja typpivirrassa. Kahden ja puolen tunnin kuluessa poistettiin 44,7 osaa etanolia tislaamalla; samana aikana reaktorin lämpötila nousi 145°C: seen. Kaikki haihtuvat aineosat poistettiin vakuumitislauk-sella. Sitten lisättiin 2Q0 osaa ksyleeniä. Jäähdytyksen 30 jälkeen saatiin 70 %:nen hartsiliuos, jonka viskositeetti oli 150 cPas. Saadun polyasetoasetaatti C:n happoluku oli 1,3, asetoasetaattipitoisuus 23,4 % (asetoasetaattiluku 130), keskimääräinen moolimassa 1800 ja ekvivalenttimassa 614, hartsiliuoksen perusteella laskettuna.

12 80467

Polyasetoasetaatti D:n valmistus

Reaktorissa kuumennettiin 684 osaa ksyleeniä kiehumispisteeseen (140°C), samalla sekoittaen ja typpivir-rassa. Sen jälkeen lisättiin 3 tunnin kuluessa 350 osaa 5 styreeniä, 325 osaa butyyliakrylaattia, 271 osaa hydroksi-etyylimetakrylaattia, 54 osaa metyylimetakrylaattia ja 25 osaa t-butyyliperbentsoaattia, minkä jälkeen seosta kuumennettiin palautusjäähdyttäen 3 tunnin ajan. Sen jälkeen kun seos oli jäähdytetty 100°C:seen, 5,1 osaa dibutyyli-10 tinaoksidia ja 271 osaa etyyliasetoasetaattia lisättiin, minkä jälkeen seos kuumennettiin 120°C:seen. Kahdeksan tunnin kuluessa poistettiin 139 osaa etanoli-ksyleeni-seosta tislaamalla reaktorin lämpötilan noustessa samalla 140°C: seen. Sen jälkeen kun seos oli jäähdytetty, saatiin 64 %: 15 nen polyasetoasetaatti D:n liuos, jonka viskositeetti oli 200 sPas. Saadun polyasetoasetaatti D:n happoluku oli 4,0, asetoasetaattipitoisuus 17,5 % (asetoasetaattiluku 97), keskimääräinen moolimassa 4600 ja ekvivalenttimassa 1280, hartsiliuoksen perusteella laskettuna. Polyasetoasetaatti 20 D:n laskettu lasittumispiste oli 13°C.

Polyasetoasetaatti E

Polyasetoasetaatti E valmistettiin samalla tavalla kuin polyasetoasetaatti D, paitsi että lähtöaineina käytettiin 667 osaa ksyleeniä, 271 osaa hydroksietyylimeta-25 krylaattia, 350 osaa styreeniä, 47 osaa butyyliakrylaattia, 332 osaa metyylimetakrylaattia, 7,5 osaa t-butyyliperbentsoaattia, 271 osaa etyyliasetoasetaattia ja 2 osaa dibutyylitinaoksidia. Saatiin 49 %:nen hartsiliuos, jonka viskositeetti oli 420 cPas. Polyasetoasetaatti E:n happo-30 luku oli 2,8, asetoasetaattipitoisuus 18,2 % (asetoasetaattiluku 101), keskimääräinen moolimassa 11 000 ja ekvivalenttimassa 1140, hartsiliuoksen perusteella laskettuna. Polyasetoasetaatti E:n laskettu lasittumispiste oli 56°C

Polyasetoasetaatti F:n valmistus 35 Reaktorissa kuumennettiin 667 osaa ksyleeniä ja 356 osaa etyyliasetoasetaattia 120°Crseen, samalla se- 13 80467 koittaen ja typpivirrassa. Sen jälkeen lisättiin 3 tunnin kuluessa seos, jossa oli 470 osaa hydroksietyylimetakry-laattia, 379 osaa metyylimetakrylaattia, 150 osaa butyyli-akrylaattia ja 7,5 osaa atsobis(dimetyylivalero)nitriiliä.

5 Reaktion annettiin jatkua 1/2 tunnin ajan 120°C:ssa, minkä jälkeen lisättiin 30 minuutin kuluessa liuos, jossa oli 2,5 osaa atsobis(dimetyylivaleronitriili)ä 70 osassa ksyleeniä. Sen jälkeen kun reaktioseosta oli pidetty samassa lämpötilassa 1 tunnin ajan, lisättiin 30 minuutin kuluessa liuos, 1Q jossa oli 1 osa atsobis(dimetyylivaleronitriili)ä 20 osassa di-isobutyyliketonia ja reaktioseosta pidettiin 120°C:seen lämpötilassa 1 tunnin ajan. Tämä viimeinen sykli toistettiin vielä kerran ennen jäähdytystä 100°C:seen ennen kuin 2 osaa dibutyylitinaoksidia lisättiin 100°C:seen jäähdy-15 tettyyn seokseen. Sen jälkeen kun seos oli kuumennettu 120°C: seen, 152 osaa etanolin ja ksyleenin seosta poistettiin tislaamalla 4 tunnin kuluessa, reaktiolämpötilan noustessa 144°C:seen. Sen jälkeen kun seos oli jäähdytetty ja 263 osaa ksyleeniä lisätty, saatiin 55 %:nen polyasetoasetaatti F:n 20 hartsiliuos, jonka viskositeetti oli 525 cPas. Saadun poly-asetoasetaatin happoluku oli 5,0, hydroksyyliluku 40, ase-toasetaattipitoisuus 22,5 % (asetoasetaattiluku 125), keskimääräinen moolimassa 6500 ja ekvivalenttimassa 822, hart-siliuoksen perusteella laskettuna. Polyasetoasetaatti F:n 25 laskettu lasittumispiste oli 30°C.

Polyasetoasetaatti G:n valmistus

Polyasetoasetaatti G valmistettiin samalla tavoin kuin polyasetoasetaatti F, paitsi että lähtöaineina käytettiin 667 osaa ksyleeniä, 273 osaa etyyliasetoasetaattia, 3Q 382 osaa hydroksietyylimetakrylaattia, 432 osaa styreeniä, 183 osaa butyyliakrylaattia ja 50 osaa atsobis(dimetyylivaleronitriili) ä. Polyasetoasetaatti G:n happoluku oli 2,8, hydroksyyliluku 40,9, asetoasetaattipitoisuus 18,0 % (asetoasetaattiluku 100), keskimääräinen moolimassa 3400 ja ekvi-35 valenttimassa 960, hartsiliuoksen perusteella laskettuna.

14 80 467

Polyasetoasetaatti G:n laskettu lasittumispiste oli 30°C.

Polyasetoasetaatti H:n valmistus

Polyasetoasetaatti H valmistettiin samalla tavoin kuin polyasetoasetaatti F, paitsi että lähtöaineina käy-5 tettiin 667 osaa ksyleeniä, 273 osaa etyyliasetoasetaat-tia, 382 osaa hydroksietyylimetakrylaattia, 404 osaa styreeniä, 183 osaa butyyliakrylaattia, 32 osaa akryylihappoa ja 50 osaa atsobis(dimetyylivaleronitriili)ä. Saatiin polyasetoasetaatti H:n 61 %:nen hartsiliuos, jonka viskosi-10 teetti oli 250 cPas. Polyasetoasetaatti H:n happoluku oli 19,8, hydroksyyliluku 40,9, asetoasetaattipitoisuus 18,0 % asetoasetaattipitoisuus 18,0 % (asetoasetaattiluku 100), keskimääräinen moolimassa 3400 ja ekvivalenttimassa 970, hartsiliuoksen perusteella laskettuna. Polyasetoasetaatti 15 H:n laskettu lasittumispiste oli 57°C.

Polyasetoasetaatti I:n valmistus

Polyasetoasetaatti I valmistettiin samalla tavoin kuin polyasetoasetaatti F, paitsi että lähtöaineina käytettiin 884 osaa tolueenia, 116 osaa etyyliasetoasetaat-20 tia, 139 osaa hydroksietyylimetakrylaattia, 296 osaa bu-tyylimetakrylaattia, 215 osaa metyylimetakrylaattia, 350 osaa styreeniä ja 2 osaa atsobis(dimetyylivaleronitriili)ä. Polymerointireaktion annettiin tapahtua 100°C:ssa; tislaus palautusjäähdyttäen 115°C:ssa. Saatiin polyasetoasetaatti 25 I:n 45 %:nen hartsiliuos, jonka viskositeetti oli 325 cPas. Polyasetoasetaatti I:n happoluku oli 1,3, hydroksyyliluku 9, asetoasetaattipitoisuus 8,3 % (asetoasetaattiluku 46), keskimääräinen moolimassa 30 000 ja ekvivalenttimassa 2670, hartsiliuoksen perusteella laskettuna. Polyasetoasetaatti 3Q I:n laskettu lasittumispiste oli 38°C.

Polyasetoasetaatti J:n valmistus

Reaktorissa kuumennettiin 374 osaa ksyleeniä ja 299 osaa etyyliasetoasetaattia 120°C:seen samalla sekoittaen ja typpivirrassa. Sen jälkeen siihen lisättiin 3 tun-35 nin kuluessa seos, jossa oli 419 osaa hydroksietyylimetakrylaattia, 113 osaa akryylihappoa, 80 osaa metyylimetakry- 15 80 467 laattia, 113 osaa butyyliakrylaattia, 33,4 osaa atsobis-(dimetyylivaleronitriili)ä, 101 osaa n-dodekyylimerkaptaa-nia ja 10 osaa ksyleeniä. Sen jälkeen kun seosta oli pidetty samassa lämpötilassa 1 tunnin ajan, lisättiin 30 mi-5 nuutin kuluessa liuos, jossa oli 1,67 osaa atsobis(dimetyy-livaleronitriili)ä 25 osassa metyyli-isobutyyliketonia ja reaktioseosta pidettiin 120°C:een lämpötilassa 30 minuutin ajan. Sen jälkeen lisättiin 30 minuutin välein kaksi kertaa liuos, jossa oli 0,67 osaa atsobis(dimetyylivaleronitriili)ä 10 1Q osassa metyyli-isobutyyliketonia. Sen jälkeen kun reaktioseosta oli pidetty 120°C:ssa 30 minuutin ajan, se jäähdytettiin 8Q°C:seen. Kun 1,34 osaa dibutyylitinaoksidia oli lisätty, seos kuumennettiin 120°C:seen ja 5 tunnin kuluessa 145 osaa etanolin ja ksyleenin seosta poistettiin tis-15 laamalla reaktiolämpötilan noustessa 144°C:seen. Sen jälkeen jäljelle jäänyt ksyleeni tislattiin pois alipaineessa. Sen jälkeen kun seos oli jäähdytetty ja 250 osaa propyleeniglykolin monometyylieetteriä lisätty, saatiin polyaseto-asetaatti J:n 80 %:nen hartsiliuos, jonka viskositeetti 2Q oli 75Q cPas. Valmistetun polyasetoasetaatin happoluku oli 52, hydroksyyliluku 60, keskimääräinen moolimassa 12QQ ja laskettu lasittumispiste 20°C. 125 osaan polyasetoasetaat-ti I:n 80 %:sta hartsiliuosta lisättiin peräkkäin samalla sekoittaen ja huoneen lämpötilassa 11,3 osaa propyleenigly-25 kolin monometyylieetteriä, 9,5 osaa trietyyliamiinia ja 82 osaa demineralisoitua vettä. Saadun hartsin vesiliuoksen kiintoainepitoisuus oli 43,9 % ja viskositeetti 90 cPas.

Esimerkki 1

Pinnoiteseos valmistettiin sekoittamalla peräkkäin 30 12,8 osaa polyasetoasetaatti A:ta, 7 osaa triketimiiniä, joka oli valmistettu isoforonidiamiinin monoketimiinistä ja metyyli-isobutyyliketimiinistä, jonka on annettu sitten reagoida 1 trimetylolipropaanitriakrylaattiekvivalentin (50 % metyyli-isobutyyliketoni-liuos) kanssa. Saadun seok-35 sen geeliytymisaika oli 15 minuuttia. 52yum:n (kuivauksen 16 80467 jälkeen) paksuiseksi kerrokseksi teräslevylle (Bonder-nro 120) levitetyn ja 20°C:seen lämpötilassa kuivatun pinnoitteen Persoz-kovuus oli 100 sekuntia 1 päivän ja 149 sekuntia 1 viikon kuluttua. Yhden viikon kuluttua pinnoite 5 kesti erinomaisesti korkeaoktaanista bensiiniä ja hyvin tyydyttävästi metyylietyyliketonia.

Esimerkki 2

Pinnoiteseos valmistettiin 6,1 g:sta polyaseto-asetaatti C:tä ja 7,0 g:sta esimerkin 1 triket-imiiniä.

10 Seoksen geeliytymisaika oli noin 18 tuntia. Pinnoiteseosta levitettiin teräslevylle (Bonder-nro 120) 68yum (kuivauksen jälkeen) paksuiseksi kerrokseksi. Sen jälkeen kun saatua pinnoitetta oli kuivattu 7 päivää 20°C:ssa, sen Persoz-kovuus oli 98 sekuntia. Pinnoite kesti hyvin tyydyttäväs-15 ti korkeaoktaanista bensiiniä ja kohtalaisesti metyyli-isobutyy1iketon ia.

Esimerkki 3

Pinnoiteseos valmistettiin 15,0 g:sta polyaseto-asetaatti D:tä ja 7,3 g:sta esimerkin 1 triketimiiniä.

20 Seoksen geeliytymisaika oli 1 tunti. Pinnoiteseosta levitettiin teräslevylle (Bonder-nro 120) 70^um (kuivauksen jälkeen) paksuiseksi kerrokseksi. Sen jälkeen kun pinnoitetta oli kuivattu 7 päivän ajan 20°C:ssa, sen Persoz-kovuus oli 50 sekuntia ja se kesti erinomaisesti korkea-25 oktaanista bensiiniä ja kohtalaisesti metyylietyyliketonia.

Esimerkki 4

Pinnoiteseos valmistettiin 10,0 g:sta polyaseto-asetaatti E:tä ja 1,9 g:sta isoforonidiamiinimetyyli-30 isobutyyliketohidiketimiiniä (käytettiin 90 %:senä metyy-li-isobutyyliketoniliuoksena). Seoksen geeliytymisaika oli 30 minuuttia. Seosta levitettiin teräslevylle (Bonder-nro 120) 45^um (kuivauksen jälkeen paksuiseksi kerrokseksi. Yhden päivän kuivauksen jälkeen 20°C:ssa saadun pinnoit-35 teen Persoz-kovuus oli 264 sekuntia. Seitsemän päivän kui-

II

17 80467 vauksen jälkeen pinnoitteen Persoz-kovuus oli 300 sekuntia ja se kesti erinomaisesti korkeaoktaanista bensiiniä ja metyylietyyliketonia.

Esimerkki 5 5 Pinnoiteseos valmistettiin 75,0 g:sta polyaseto- asetaatti F:ää ja 21,4 g:sta esimerkin 4 diketimiiniä. Seoksen geeliytymisaika oli 1 tunti. Levitettäessä seosta teräslevylle kirkkaaksi pintakerrokseksi niin sanotussa pöhjapinnoite/kirkaspinnoite-järjestelmässä saatiin 10 pinnoitteen kokonaispaksuudeksi 95^,um (kuivauksen jälkeen) kirkkaan pintakerroksen paksuuden ollessa 40^um. Sen jälkeen kun pinnoitetta oli kuivattu 7 päivää 20°C:ssa, sen Persoz-kovuus oli 107 sekuntia ja Erichsen-elastisuus 8,0 mm. Seitsemän päivän kuluttua pinnoite kesti erinomaisesti 15 korkeaoktaanista bensiiniä ja metyylietyyliketonia.

Esimerkki 6

Pinnoiteseos valmistettiin 20,0 g:sta polyasetoase-taatti G:tä ja 5,Q g:sta esimerkin 4 ketimiiniä. Seoksen geeliytymisaika oli 3 tuntia. Seosta levitettiin teräsle-2Q vylle (Bonder-nro 120) 63^um (kuivauksen jälkeen) paksuiseksi kerrokseksi. Senjälkeen kun saatua pinnoitetta oli kuivattu 1 päivän ajan 20°C:ssa, sen Persoz-kovuus oli 198 sekuntia. Seitsemän päivän kuivauksen jälkeen 20°C:ssa pinnoitteen Persoz-kovuus oli 270 sekuntia ja se kesti 25 erinomaisesti korkeaoktaanista bensiiniä ja metyylietyyliketonia.

Esimerkki 7

Pinnoiteseos valmistettiin 20,0 g:sta polyaseto-asetaatti G:tä ja 4,5 g:sta 3,3'-dimetyyli-4,4'-diamino-3Q disykloheksyylimetaanin metyyli-isobutyylidiketimiiniä (käytettiin 97 %:sena metyyli-isobutyyliketoniliuoksena). Seoksen geeliytymisaika oli 3 tuntia. Seosta levitettiin teräslevylle (Bonder-nro 120) 66^um (kuivauksen jälkeen) paksuiseksi kerrokseksi. Sen jälkeen kun saatua pinnoitet-35 ta oli kuivattu yhden päivän ajan 20°C:ssa, sen Persoz- ie 80467 kovuus oli 152 sekuntia. Seitsemän päivän kuivauksen jälkeen pinnoitteen Persoz-kovuus oli 195 sekuntia ja se kesti erinomaisesti korkeaoktaanista bensiiniä ja tyydyttävästi metyylietyyliketonia.

5 Esimerkki 8

Pinnoiteseos valmistettiin 20,0 g:sta polyaseto-asetaatti G:tä ja 3,1 g:sta dimetyylimaleinaattiin, 3 mooliin isoforonidiamiinia ja 3 mooliin metyyli-isobutyyli-ketonia perustuvaa triketimiiniä. Seoksen geeliytymisaika ]_q oli 2 tuntia. Seosta levitettiin teräslevylle (Bonder-nro 120) 65y-um (kuivauksen jälkeen) paksuiseksi kerrokseksi. Senjälkeen kun pinnoitetta oli kuivattu yhden päivän ajan 2Q°C:ssa, pinnoitteen Persoz-kovuus oli 187 sekuntia. Seitsemän päivän kuivauksen jälkeen pinnoitteen Persoz-kovuus 25 oli 280 sekuntia ja se kesti erinomaisesti korkeaoktaanista bensiiniä ja metyylietyyliketonia.

Esimerkki 9

Pinnoiteseos valmistettiin 28,1 g:sta polyaseto-asetaatti G:tä ja 3,2 g:sta isoforonidiamiiniin ja hydrok-20 sisitronellaaliin perustuvaa dialdimiiniä. Pinnoiteseos levitettiin teräslevylle (Bonder-nro 120) 68^um (kuivauksen jälkeen) paksuisena kerroksena. Seitemän päivän kuivauksen jälkeen saadun pinnoitteen Persoz-kovuus oli 248 sekuntia. Kova pinnoite kesti erinomaisesti korkeaoktaa-25 nista bensiiniä ja kohtalaisesti metyylietyyliketonia.

Esimerkki 10

Pinnoiteseos valmistettiin 10,0 g:sta polyasetoase-taatti B:tä ja 2,0 g:sta isoforonidiamiinimetyyli-isobutyy-liketimiiniä (käytettiin 90 %:na metyyli-isobutyyliketoni-30 liuoksena). Pinnoitteen geeliytymisaika oli 3 tuntia. Seosta levitettiin teräspaneille (Bonder-nro 120) 45^,um (kuivauksen jälkeen) paksuiseksi kerrokseksi. Sen jälkeen kun pinnoitetta oli kuivattu yhden päivän ajan 20°C:ssa, sen Persoz-kovuus oli 170 sekuntia. Seitsemän päivän kuivauk-35 sen jälkeen pinnoitteen Persoz-kovuus oli 217 sekuntia ja is 80467 se kesti erinomaisesti korkeaoktaanista bensiiniä ja tyydyttävästi metyylietyyliketonia.

Esimerkki 11

Pinnoiteseos valmistettiin 24,3 g:sta polyaseto-5 asetaatti H:ta ja 5,3 g:sta esimerkin 7 diketimiiniä. Seoksen geeliytymisaika oli 45 minuuttia. Seosta levitettiin teräslevylle (Bonder-nro 120) 40^um (kuivauksen jälkeen) paksuisena kerroksena. Sen jälkeen kun pinnoitetta oli kuivattu 7 päivän ajan 20°C:ssa, saadun pinnoitteen Persoz-10 kovuus oli 308 sekuntia. Kova pinnoite kesti erinomaisesti korkdaoktaanista bensiiniä ja kohtalaisesti metyylietyyliketonia.

Esimerkki 12

Pinnoiteseos valmistettiin 22,8 g:sta polyaseto-15 asetaatti I:tä ja 2,2 g:sta tuotetta, joka oli saatu antamalla 1 moolin bisfenoli A:n diglysidyylieetteriä reagoida dipropyleenitriamiinista ja metyyli-isobutyyliketonista valmistetun 2 diketimiinimoolin (käytettiin 65 %:sena liuoksena, liuottimena tolueeni-butanoli-metyyli-isobutyyli-20 ketoni-seos) kanssa. Seoksen geeliytymisaika oli 2 1/2 tuntia. Seosta levitettiin teräslevylle (Bonder-nro 120) 37^,um (kuivauksen jälkeen) paksuisena kerroksena. Viidentoista minuutin kuluttua saatu pinnoite oli jo pölykuiva ja sen jälkeen kun sitä oli kuivattu yhden päivän ajan 25 2Q°C:ssa, sen Persoz-kovuus oli 197 sekuntia, ja viikon kuluttua kovuus oli kasvanut 262 sekuntiin. Yhden viikon kuluttua pinnoitteen Erichsen-elastisuus oli 9,7 mm. Yhden viikon kuluttua pinnoite kesti erinomaisesti 5 minuutin käsittelyn korkeaoktaanisella bensiinillä.

30 Esimerkki 13

Vesiliukoinen pinnoiteseos valmistettiin sekoittamalla 21,3 g trietyyliamiinilla neutraloitua polyaseto-asetaatti J:n vesiliuosta ja 5,1 g 3,3-dimetyyli-4,4-di-aminodisykloheksyylimetaanin metyyli-isobutyyliketimiiniä 35 (käytettiin 97 %:na metyyli-isobutyyliketonin liuoksena).

20 80 467

Saadun pinnoiteseoksen geeliytymisaika oli 1 tunti. Seosta levitettiin teräslevylle (Bonder-nro 120) 50^um (kuivauksen jälkeen) paksuisena kerroksena. Sen jälkeen kun saatua pinnoitetta oli kuivattu yhden päivän ajan 20°C:ssa, sen Per-5 soz-kovuus oli 98 sekuntia. Seitsemän päivän kuivauksen jälkeen pinnoitteen Persoz-kovuus oli 203 sekuntia ja se kesti erinomaisesti korkeaoktaanista bensiiniä ja kohtalaisesti metyylietyyliketonia.

Claims (7)

2i 80467

1. Nestemäinen pinnoiteseos, joka perustuu polyase-toasetaattiin, polyamiiniin, jossa on primäärisiä ja/tai 5 sekundäärisiä aminoryhmiä, jotka on suojattu ketonilla tai aldehydillä, jossa on enintään 18 hiiliatomia, jolloin suojattua polyamiinia ja polyasetoasetaattia on läsnä sellaiset määrät, että polyamiinin primääristen ja sekundääristen aminoryhmäekvivalenttien lukumäärän suhde polyase-10 toasetaatin asetoasetaattiekvivalenttien lukumäärään on 1/2:n ja 2:n välillä, tunnettu siitä, että poly-asetoasetaatti on asetoasetaattiryhmiä sisältävä additio-polymeeri, jonka luku keskimääräinen moolimassa on 1000-100 000, lasittumislämpötila -23 - 97°C, hydroksyyliluku 15 0-200, ja asetoasetaattiryhmien pitoisuus 3,5-45 paino-%, jolloin asetoasetaattiryhmät ovat hydroksialkyyliakrylaat-ti-, hydroksialkyylimetakrylaatti- tai allyylialkoholira-kenneyksiköiden esterinä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen pinnoiteseos, 20 tunnettu siitä, että polyasetoasetaatti on addi- tiopolymeeri, joka sisältää hydroksyyliryhmiä, joista osa on modifioitu metyyliasetoasetaatilla tai etyyliasetoase-taatilla.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen pinnoiteseos, 25 tunnettu siitä, että suojatussa muodossaan poly- - - amiini on alifaattinen tai sykloalifaattinen amiini, jos sa on 2-4 primääristä aminoryhmää ja 2-200 hiiliatomia.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen pinnoiteseos, tunnettu siitä, että polyamiini on sykloalifaat- 30 tinen polyamiini, jossa on 5-15 hiiliatomia.

5. Patenttivaatimuksen 3 mukainen pinnoiteseos, tunnettu siitä, että polyamiini on amiinin ja bis(4-hydroksifenyyli)-2,2-propaaniin perustuvan diglysi-dyylieetterin additiotuote.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen pinnoiteseos, tunnettu siitä, että polyamiini on suojattu ali- 22 80467 faattisella tai sykloalifaattisella ketoni11a, jossa on 3-8 hiiliatomia.

7. Menetelmä alustan pinnoittamiseksi nestemäisellä pinnoiteseoksella, tunnettu siitä, että käytetään 5 jonkin patenttivaatimuksen 1-6 mukaista pinnoiteseosta. Il 23 8 0 4 6 7