FI79412C - Foerfarande och anordning foer framstaellning av ett optiskt foergreningsmedel. - Google Patents

Description

1 79412 / /

Menetelmä Ja laite optisen haaroittimen valmistamiseksi

Keksinnön kohteena on menetelmä optisten haaroitti-mien valmistamiseksi, menetelmän käsittäessä vaiheet: a) 5 vaippamateriaali poistetaan lyhyeltä matkalta kahdesta tai useammasta optisesta kuidusta, b) optisten kuitujen vai-pattomat alueet saatetaan kosketukseen toistensa kanssa, c) optiset kuidut sulatetaan kosketusalueella yhteen ja vedetään kartioiksi. Keksinnön kohteena on myös optisten 10 haaroittimien valmistuksessa käytettävä uuni.

Yllä mainitun tyyppisiä valmistusmenetelmiä kutsutaan yleisesti nimellä "fused tapered"-menetelmä. Sulatus-vaiheessa käytetään yleisimmin kaasuliekkiä sulattamaan optiset kuidut yhteen. Kaasullekin säätö on kuitenkin hi-15 dasta ja vaikeaa. Myös wolframihehkulankaa on tutkittu lämmön lähteenä, mutta sekin vaatii tyhjiön tai suojakaa-sun. Optisten haaroittimien valmistusmenetelmiä on esitetty esim. seuraavissa julkaisuissa: FR 850 919, GB 846 274, AU 8 289 666, GB 2 112 165, US 222 113 ja US 4 400 055.

20 Keksinnön päämääränä onkin aikaansaada aikaisempaa yksinkertaisempi ja helpommin hallittavissa oleva tapa valmistaa laadultaan hyviä optisia haaroittimia ja parantaa valmistuksen saantoa.

Keksinnön päämääränä on myös aikaansaada laitteisto 25 keksinnön mukaisen menetelmän toteuttamiseksi.

Tähän päästään selityksen ensimmäisen kappaleen mukaisella menetelmällä, jolle keksinnön mukaisesti on tunnusomaista, että optiset kuidut sulatetaan lämmittämällä niitä oleellisesti optisten kuitujen suuntaisella valokaa-30 rella.

Keksinnön perusajatuksena on, että kuitujen sulat-tamiseen käytetään valokaarta. Hakija on kuitenkin kokeissaan todennut, että kohtisuoraan kuitua vastaan palavan valokaaren, jollaista käytetään kuitujatkoslaitteissa 35 päittäisliitosten tekoon, aikaansaama kuuma vyöhyke on 2 79412 liian kapea. Tämän kuuman vyöhykkeen laajentamiseksi tarvitaan kuivun kanssa oleellisesti samansuuntainen valokaari.

Koska valokaari pyrkii kulkemaan vähiten energiaa 5 kuluttavaa reittiä elektrodilta toiselle, se hakeutuu poispäin kylmästä kuidusta. Tämän vuoksi keksinnön mukaisen menetelmän eräässä suoritusmuodossa valokaari pakotetaan lähelle kuitua synnyttämällä valokaari kammiossa, jonka koko on kuidun säteen suunnassa rajoitettu.

10 Jos valokaari palaa vain kuidun yhdellä puolella, voi seurauksena olla kuidun epätasainen sulaminen tai jopa poikki palaminen. Tämän vuoksi keksinnön eräässä edullisessa suoritusmuodossa valokaarta katkotaan alhaisilla taajuuksilla, jolloin valokaari syttyy ja sammuu satunnai-15 sissa paikoissa kammiossa kuituakselia kiertäen, jolloin valokaaren lämpö kohdistuu tasaisesti keskellä olevaan kuituun.

Valokuitua lämmittävänä valokaarena voi käyttää joko tasavirta- tai vaihtovirtakaarta.

20 Esillä olevan menetelmän etuna on mm., että valo- kaari on helposti sähköisesti hallittavissa elektrodeja syöttävän suurjänniteosan avulla, esimerkiksi kuidun lämmittäminen voidaan lopettaa nopeasti ja tarkasti, kun kuitujen kytkeytyminen tapahtuu. Myös valokaaren teho on hel-25 posti säädettävissä. Valokaari ei välttämättä vaadi tyhjöä tai suojakaasua ja valokaarta säätävä laitteisto voidaan tehdä melko yksinkertaiseksi.

Esillä olevan keksinnön mukaiselle uunille on tunnusomaista, että uuni käsittää keraamisen kappaleen läpi 30 ulottuvan sulatuskammion, jonka molemmissa päissä on säh-köelektrodi kammion läpi johdettujen, yhteen sulatettavien optisten kuitujen suuntaisen valokaaren muodostamiseksi sulatuskammion sisään.

Keraaminen kappale on ensisijaisessa suoritusmuo-35 dossa Macorista valmistettu kiekko, jonka keskellä on su- 3 79412 latuskammion muodostava reikä. Keraamisen kiekon molemmilla puolilla on wolframista valmistettu sähköelektrodilevy, jossa oleva reikä on kohdistettu sulatuskammion muodostavan reiän suhteen.

5 Keksinnön mukainen uuni on yksinkertainen eikä sitä tarvitse sulkea esimerkiksi tyhjöön tai ympäröidä suoja-kaasulla. Valokaarta voidaan säätää sähköisesti melko yksinkertaisella laitteistolla ja valmistettavien haaroitti-mien ominaisuudet ovat tarkasti määrättävissä, mikä johtaa 10 haaroittimien parempaan laatuun ja suurempaan saantoon. Myös haaroittimien valmistuksen toistettavuus paranee.

Keksintöä selitetään seuraavassa viitaten oheiseen piirustukseen, jossa kuvio 1 esittää keksinnön mukaisen uunin ensisijai-15 sen suoritusmuodon, kuvio 2 esittää erään suurjännitelähteen valokaaren synnyttämiseksi elektrodien väliin, ja kuvio 3 esittää lohkokaaviomuodossa järjestelmän, joka sisältää keksinnön mukaisen uunin, optisten haaroit-20 timien valmistamiseksi,

Kuviossa 1 on esitetty eräs keksinnön mukainen uuni kahden tai usemman optisen kuidun lämmittämiseksi ja su-lattamiseksi yhteen optisen haaroittimen valmistuksen aikana keksinnön mukaisen menetelmän mukaisesti.

25 Uuni käsittää rungon 106, jonka yläpinnalla on oleellisesti ympyrän muotoinen syvennys, joka syvyys on noin puolet rungon 106 korkeudesta. Syvennyksen pohjalla on seuraavassa järjestyksessä alempi sähköelektrodilevy 103, keraaminen kiekko 201 ja ylempi sähköelektrodilevy 30 102.

Keraamisen kiekon 101 keskellä on sen akselin suuntainen, pystysuora reikä, joka muodostaa sulatuskammion 104, johon valokaari syttyy elektrodilevyjen 102 ja 103 väliin. Kiekon 101 kammio 104 rajoittaa valokaarta ja pa- 35 kottaa sen lähemmäksi kuitua kuin normaalisti olisi mah- 4 79412 elollista. Myös elektrodilevyissä 102 ja 103 on kuitujen läpivientiä varten reiät 105, jotka on keskitetty keraamisessa kiekossa olevan reiän 104 suhteen. Tarkkuus, jolla elektrodilevyjen 102 ja 103 reiät 105 on keskitetty kam-5 mion 104 suhteen, vaikuttaa voimakkaasti valokaaren liikkumiseen elektrodeilla. Keskittäminen on tehtävä erityisen työkalun avulla, jolloin ainoastaan elektrodilevyjen reikien työstön epätarkkuudet aiheuttavat poikkeamaa symmetrisestä rakenteesta.

10 Kiekon 101 materiaalina käytetään sopivaa keraamis ta tai muuta vastaavaa materiaalia, joka on hyvä lämmön-ja sähköneriste ja joka kestää kuitujen pehmenemiseen tarvittavan noin 1700°C lämpötilan. Keksinnön ensisijaisessa suoritusmuodossa käytetään keraamista Macoria, jonka läm-15 mön kesto on noin 1000°C. Kuidun sulattamiseen tarvittava lämpömäärä on kuitenkin niin pieni, että Macor-kiekon lämpötila ei nouse liian korkeaksi.

Elektrodilevyjen edullisin materiaali on wolframi, josta ei irtoa valokaaren palaessa atomeja yhtä paljon 20 kuin muista mahdollisista elektrodimateriaaleista. Tämä on tärkeää, koska elektrodeista irtoavat atomit kerääntyvät kuitujen pinnalle aiheuttaen valmiissa haaroittimessa li-sävaimennusta ja kytkennän huonontumista.

Rungon 106 syvennyksessä olevien elektrodilevyjen 25 102, 103 ja keraamisen kiekon 101 päälle on sijoitettu rengasmainen kansi 107, joka sulkee syvennyksen. Kuten kuviosta 1 voidaan nähdä, rungon 106 syvennys ja kannen 107 alaosa ovat siten muotoiltuja, että ne ympäröivät tiiviisti kiekkoa 101, mutta jättävät kiekon 101 kehän ympärille 30 ilmaraon 108. Näin aikaansaadaan riittävä läpilyöntieris-tys, kun uunin rakenteessa ja mitoituksessa on huomioitu elektrodilevyille syötettävän suurjännitteen vaatimat eristepaksuudet ja ilmavälien pituudet. Rungon 106, kannen 107 ja kiekon 101 on luonnollisesti oltava sähköeristeitä. 35 Uunin runko 106 ja kansi on keksinnön ensisijai- 5 79412 sessa suoritusmuodossa valmistettu teflonista, jonka lämmön kesto on 300°C. Tämä on todettu käytännössä riittäväksi, mikä johtuu siitä, etteivät palava valokaari ja kuumat elektrodit ole suoraan kosketuksessa teflon-osiin.

5 Elektrodilevyjen 102 ja 103 kiinnitys ja suurjän nitteen syöttö elektrodilevyille tapahtuu metalliputkilla 109a ja 109b. Metalliputki 109a, edullisesti kuparia, on sijoitettu rengasmaisessa kannessa 107 olevaan keskirei-kään siten, että metalliputken 109a alapää on ylemmän 10 elektrodilevyn 102 yläpintaa vasten painaen elektrodilevyä kiekkoa 101 vasten. Metalliputken 109a yläpää ulottuu kannen 107 yläpuolelle, niin että siihen voidaan kytkeä suur-jännitejohdin. Vastaavasti rungon 106 pohjassa olevaan aukkoon on sijoitettu toinen metalliputki 109b, jonka ylä-15 pää painaa elektrodilevyä 103 keraamisen kiekon 101 alapintaa vasten.

Kummankin metalliputken 109 sisässä on samankeskinen ohjainholkki 110a ja vastaavasti 110b, joiden sisällä on keraamiset AI2O3-putket (alumina) lila ja 111b, joiden 20 lämmönkesto on n. 1700°C. Ohjainholkit 110 ja ohjainputket 111 keskittävät kuidut keskelle kammiota 104 ja estävät kuitujen tarttumisen kuumiin elektrodeihin 102 ja 103. Keraamiset ohjainputket 111 kestävät kammiosta 104 nousevan lämmön. Ohjainholkit 110a ja 110b ovat esim. Derlin-Pom-25 muovia. Ohjainholkkien 110 elektrodilevyjen puoleiset päät suippenevat kärjeksi, joka ei kosketa elektrodilevyjä 102 ja 103 ja josta keraamiset ohjainputket 211 ulkonevat ulottuen elektrodilevyjen reikiin 105 asti tai haluttaessa jopa niiden sisään.

30 Optiset kuidut työnnetään sisään ohjainholkin 110a yläpäästä, ja ohjainholkin 110a, ohjainputken 111 ja elek-trodilevyn 102 läpi sulatuskammioon 104, edelleen ulos kammiosta 104 elektrodilevyn 103, ohjainputken 111b ja ohjainholkin 110b kautta uunin ulkopuolelle. Sulatettava 35 kohta jää elektrodilevyjen väliin. Kammioon 104 syttyy 6 79412 kuitujen suuntainen valokaari, kun elektrodilevyille 102 ja 103 syötetään metalliputkien 109a ja 109b kautta 30 -40 kV suurjännite.

Valokuitua lämmittävänä valokaarena voidaan käyttää 5 joko tasavirta- tai vaihtovirtakaarta. Molemmilla on omat hyvät ja huonot ominaisuutensa. Tasavirtakaaren etuina on palavan valokaaren stabiilisuus ja syntyvän plasman tasaisuus sekä mahdollisuus ohjata plasmaa ulkoisen magneettikentän avulla. Tasavirtakaaren aikaan saamiseksi tarvitaan 10 kuitenkin elektrodeja syöttävän muuntajan suurjännitepuo-lelle tasasuuntaus ja suodatusta. Lisäksi tämä asettaa suurjännitediodien hitaudesta johtuen muuntajan ensiöpuo-lella olevan vaihtosuuntaajan ylärajataajuudeksi 50 Hz. Tasavirtakaari kuluttaa katodielektrodia enemmän kuin ano-15 dia. Jotta katodi kuluisi tasaisesti, on ohjaavan magneettikentän käyttäminen välttämätöntä. Suurjännitepuolesta tulee siis monimutkainen.

Vaihtovirtavalokaari vastaa stabiilisuudeltaan ja tasaisuudeltaan tasavirtakaarta, mikäli taajuus nostetaan 20 10-30 kHz:iin. Vaihtovirtakaarella elektrodit toimivat vuorotellen katodina tai anodina. Tämän ansiosta elektrodien kuluminen on vähäisempää ja tasaisempaa kuin tasavir-takaarella. Suhteellisen korkeasta taajuudesta johtuen valokaari sammumisensa jälkeen syttyy uudelleen ennen kuin 25 vapaat ionit ehtivät rekombinoitua, joten elektrodien välinen kaasu on koko ajan sähköä johtavaa. Tämän vuoksi ka-todipisteen liikkuminen on vähäistä, t.s. valokaari pysyy oleellisesti paikallaan kuituihin nähden. Tätä voidaan korjata siten, että valokaari sammutetaan hiukan pidemmäk-30 si aikaa pakko-ohjauksella alhaisella, edullisesti noin 40-400 Hz taajuudella. Edullinen sammutuspulssin pituus on esimerkiksi suuruusluokkaa 700-1000 ^us. Liian pitkä puls-sinpituus sammuttaa valokaaren kokonaan ja liian lyhyt pulssinpituus aiheuttaa sen, että valokaari ei liiku. Näin 35 on saatu aikaan satunnaisesti paikkaa vaihtava valokaari, 7 79412 joka ei kuluta elektrodeja ja joka kiertää satunnaisesti kuituakselin ympäri, jolloin kuumin kohta on keskellä kammiota. Lisäksi suurjännitepiiri säilyy yksinkertaisena.

Keksinnön ensisijaisessa suoritusmuodossa on käy-5 tetty vaihtovirtavalokaarta. Seuraavassa selostetaan hieman ensisijaisessa suoritusmuodossa käytettyä suurjännite-muuntajaa ja vaihtosuuntaajaa.

Suurjännitemuuntajan toision on kestettävä useiden kymmenien kilovolttien huippujännitteitä. Vaatimustaso 10 laskee, jos muuntajaa käytetään lyhyiden kipinöiden sytyttämiseen. Keksinnön ensisijaisessa suoritusmuodossa käytetään muuntajarakennetta, jossa ferriittirungolle on käämitty yksi ensiökäämitys ja kaksi sarjaankytkettyä toisio-käämitystä, joiden keskipiste on maadoitettu. Toisiokäämi-15 tykset on käämitty 10 lokeroiselle Derlin-Pom-muovirungol-le. Muuntajan muuntosuhde on 280.

Vaihtosuuntaajana käytettiin keksinnön ensisijaisessa suoritusmuodossa kuvion 2 mukaista puolisiltakytken-tää. Muita vaihtoehtoja ovat esim. push-pull ja kokosilta-20 kytkennät. Tehopuolijohteeksi valittiin N-FET, jota on helppo ohjata esimerkiksi tähän tarkoitukseen suunnitellulla kaupallisella mikropiirillä, kuten Motorolan SG-3525, pulssimuuntajien välityksellä. Puolisilta on helposti viritettävissä suurjännitemuuntajan resonanssitaajuu-25 delle ja resonanssitaajuutta on melko helppo säätää vaihtamalla kondensaattorien arvoja. Valokaaren tehoa voidaan säätää muuttamalla ohjaustaajuutta ja siten valokaaren taajuutta.

Puolisiltakytkennässä on suurjännitemuuntajan 30 ensiökäämin toinen pää P^ kytketty kahden sarjassa olevan, käyttöjännitteestä maahan kytketyn kondensaattorin ja C2 väliin. Muuntajan ensiökäämin toinen pää P2 on kytketty kahden sarjassa olevan, käyttöjännitteestä maahan kytketyn FETin TR2 ja TR4 väliin. FETejä TR2 ja TR4 ohjaa-35 maila muuntajan ensiön toinen syöttöpiste P2 kytketään β 79412 vuorotellen maahan ja käyttöjännitteeseen, jolloin kondensaattorien ja C2 välisen pisteen jännite saavuttaa parhaimmillaan arvon, joka on kolme kertaa käyttöjännitteen arvo. Ulos saatavana jännitettä rajoittaa FETien tehonkes-5 to ja kuorman impedanssi. FETien TR2 ja TR4 kulkee ennen valokaaren syttymistä jopa kymmenien amppeerien suuruisia lyhyitä virtapiikkejä. Ne johtuvat osittain FETien hitaudesta. Kytkennän virran kestoisuutta on lisätty kytkemällä FETien TR2 ja TR4 rinnalle toisen FETin TR1 ja vastaavasti 10 TRg. Suurimpana ongelmana vaihtosuuntaajan rakentamisessa on ollut FETien riittävä suojaus. Kun kuorma on induktiivinen ja tässä tapauksessa vielä muuttuva riippuen siitä palaako valokaari, vai ollaanko sitä sytyttämässä, ongelmat moninkertaistuvat. Puolisillan perusrakenne ei myös-15 kään ole suojauksen kannalta helppo. Ensimmäinen tehtävä on suojata FETien ohjaus, eli gate-source-navat, ylijännitteiltä. Gate-source-väli kestää enintään ± 20 V jännitteen. Ongelma johtuu siitä, että drain-source-välillä olevat jännitepiikit kytkeytyvät hajakapasitanssien välityk-20 sellä myös gate-source-välille. Seuraavaksi on suojattava myös drain-source-väli ylijännitteiltä huolimatta sen kohtuullisesta jännitekestosta (450 V).

Ylijännitesuojauksen ongelmana on se, että induktiivisen kuorman aiheuttamat kytkentäpiikit ovat nopeita. 25 Tämän lisäksi FETit on vielä suojattava virtapiikeiltä. Eräs vaikea ongelma on FETien kytkentähäviöistä johtuva lämpeneminen. Vaikka käytetyt FETit ovat suhteellisen nopeita, ilman erillistä suojausta ne eivät kestä syntyviä lämpöhäviöitä varsinkaan, kun niiden virrankesto alenee 30 olennaisesti lämpötilan noustessa. Ongelman ratkaisevan kuvion 2 mukaisen kytkennän periaatteena on hidastaa virran nousunopeutta FETin alkaessa johtaa ja hidastaa jännitteen nousunopeutta sen sulkeutuessa. Ylimäräinen energia varastoidaan joko induktanssiin tai kapasitanssiin ja 35 muutetaan lämmöksi purkuvastuksessa. Käytettäessä passii- 9 79412 visla komponentteja hyötysuhde ei parane. Jos kytkentään lisätään aktiivisia komponentteja, on mahdollista järjestää niin, että ennen kytkentähäviöihin kulunut teho saadaan osittain talteen. Esimerkkitapauksessa tämä ei ollut 5 mielekästä pienistä häviöistä (max noin 20 H) johtuen.

Kuviossa 3 on esimerkinomaisesti esitetty eräs optisten haaroittimien valmistusjärjestelmä, jossa voidaan soveltaa keksinnön mukaista menetelmää ja uunia.

Uunin 301 johdettujen kuitujen valotehoa mitataan 10 prosessin takaisinkytkentää varten syöttämällä kuituun 302 valoa valolähteestä 304 ja mittaamalla kuidun 303 toisessa päässä oleva valoteho vastaanottimella 306. Mitattava aallonpituus valitaan suodattimena 308. Vastaanotettu signaali syötetään vahvistimen 307 kautta lock-in-vahvisti-15 melle 309, joka erottelee varsinaisen signaalin erilleen häiriöistä valolähteen ohjauksen 305 antaman signaalin mukaan. Vahvistimen 309 ulostulossa on komparaattori 310, joka vertaa vastaanotettua valotehoa ennalta asetettuun kynnysarvoon ja antaa valokaaren ohjausyksikölle 311 valo-20 kaaren katkaisevan signaalin, kun kynnysarvo saavutetaan, ts. kun kuitujen kytkeytyminen tapahtuu. Lisäksi mitataan vaihtosuuntaajan 312 virtaa, joka sisältää tehoasetuksen lisäksi tiedon siitä, koska valokaari on sytytetty ja koska se on sammunut. Sekä kuidun valotehon että vaihtosuun-25 taajan virran mittaustulokset tallennetaan tietokoneelle, koska prosessi on niin nopea, että sen seuraaminen on muutoin lähes mahdotonta.

Prosessin kulku on pääpiirteiltään seuraava.

Ensiksi kuoritaan ja puhdistetaan kuidut noin 6 cm 30 matkalta. Sitten ne liimataan toisiinsa läheltä kuorittuja kohtia. Kuidut kierretään toistensa ympäri 4-10 kertaa, jotta ne ovat tiukasti toisissaan kiinni ja liimataan kuoritun kohdan toisesta päästä yhteen. Sitten ne pujotetaan lasiputken ja uunin 301 läpi. Kuidut kiinnitetään ylhäältä 35 uuniin 301 ja niihin kohdistetaan vetojännitys alapäässä 10 7941 2 olevalla vetolaitteella, jollaiset ovat alalla hyvin tunnettuja. Yksinkertaisimmillaan tämä voi olla kuitujen alapäähän kiinnitetty n. 10 g paino. Lasiputkea käytetään haaroittimen koteloimiseen. Ennen haaroittimen sulattamis-5 ta mitataan kuidun valon läpäisy ja asetetaan komparaattorin 310 arvo. Kun prosessia ohjataan kytkeytyvän tehon mukaan, asetetaan komparaattori 310 alussa reagoimaan hyvin pienelle valoteholle. Tällöin kuitu ei ehdi katketa ennen valokaaren sammumista.

10 Prosessin käynnistämiseksi kytketään vaihtosuun taajan 312 ja valokaaren ohjauksen 311 jännite. Valokaari syttyy uuniin 301 painettaessa käynnistyspainiketta, koska silloin vaihtosuuntaajan 312 taajuus siirtyy suurjännite-muuntajan resonanssitaajuudelle. Resonanssissa ollessaan 15 syntyy muuntajaan suurin jännite. Valokaaren sytyttyä resonanssitaaj uus kasvaa. Kytkentä kasvattaa myös ohjaustaa-juutta, jolloin valokaaren teho kasvaa. Ohjaustaajuutta säätämällä saadaan valokaaren teho säädettyä. Ohjaustaa-juuden katkominen muuttaa tehoasetuksia, joten sitä voi-20 daan haluttaessa myös käyttää tehonsäädössä. Kuitujen sulaessa melko yllättäen tapahtuu valon kytkeytymistä kuidusta toiseen. Komparaattori 310 reagoi tähän ja katkaisee valokaaren. Uunin 301 jäännöslämpö ei riitä kuidun katkaisemiseen. Näin on kuitupari sulautunut yhteen ja muodosta-25 nut 1-3 cm pituisen kartion.

Piirrokset ja niihin liittyvä selitys on tarkoitettu vain havainnollistamaan esillä olevaa keksintöä. Keksinnön mukainen menetelmä ja uuni voivat yksityiskohdiltaan vaihdella oheisten patenttivaatimusten puitteissa ja 30 keksinnöllisen perusidean puitteissa.

Claims (12)

1. Menetelmä optisen haaroittimen valmistamiseksi menetelmän käsittäessä vaiheet: a) vaippamateriaali pois- 5 tetaan lyhyeltä matkalta kahdesta tai useammasta optisesta kuidusta, b) optisten kuitujen vaipattomat alueet saatetaan kosketukseen toistensa kanssa, c) optiset kuidut sulatetaan kosketusalueella yhteen ja vedetään kartioiksi, tunnettu siitä, että optiset kuidut sulatetaan 10 lämmittämällä niitä oleellisesti optisten kuitujen suuntaisella valokaarella.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valokaari sytytetään ja sammutetaan alhaisella taajuudella, niin että valokaari syt- 15 tyy satunnaisesti vaihtelevissa paikoissa kuitujen ympärillä ja lämmittää niitä keskimäärin saman verran joka puolelta.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valokaari on tasavirtavalo- 20 kaari.

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valokaari on vaihtovirtavalo-kaari, jonka taajuus on edullisesti noin 10-35 kHz.

5. Jonkin aikaisemman patenttivaatimuksen 2-4 mu- 25 kainen menetelmä, tunnettu siitä, että valokaaren sytytys- ja sammutustaajuus on alueella 40-500 Hz.

6. Jonkin aikaisemman patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valokaari pakotetaan lähelle kuituja sytyttämällä se kuitujen säteen suun- 30 nassa rajoitetussa kammiossa.

7. Uuni kahden tai useamman optisen kuidun lämmittämiseksi ja sulattamiseksi paikallisesti yhteen optisen haaroittimen valmistuksen aikana, tunnettu siitä, että uuni käsittää keraamisen kappaleen (101) läpi ulottu- 35 van sulatuskammion (104) , jonka molemmissa päissä on säh- i2 7941 2 köelektrodi (102, 103) kammion (104) läpi johdettujen, yhteen sulatettavien optisten kuitujen suuntaisen valokaaren muodostamiseksi sulatuskanunion (104) sisään.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen uuni, t u n -5 n e t t u siitä, että keraaminen kappale on keraaminen kiekko (101), jossa sulatuskanunion muodostaa kiekon keski-akselin suuntainen reikä (104), ja että keraamisen kiekon (101) molemmilla puolilla on reiällinen sähköelektrodilevy (102, 103), jossa oleva reikä (105) on kohdistettu sula-10 tuskammion muodostavan reiän (104) suhteen.

9. Patenttivaatimuksen 7 tai 8 mukainen uuni, tunnettu siitä, että keraaminen kiekko (101) ja elektrodilevyt (102, 103) ovat ylhäältä avoimen runko-osan (106) sisässä päällekkäin järjestyksessä ensimmäinen elek- 15 trodilevy (103), keraaminen kiekko (101) ja toinen elek-trodilevy (102), runko-osan (106) ollessa suljettu keraamisen kiekon (101) päälle sijoitetulla rengasmaisella kannella (107), jolloin kannen (107) keskellä olevassa aukossa on metalliputki (109a), jonka toinen pää koskettaa kan-20 nen (107) alla olevaa toista elektrodia (102) ja jonka toinen pää ulkonee kannen (107) yläpuolelle, ja jolloin runko-osan (106) pohjassa olevassa aukossa on toinen metalliputki (109b), jonka toinen pää koskettaa ensimmäistä elektrodia (103) ja jonka toinen pää ulkonee runko-osan 25 (106) alapuolelle, ja että kummankin metalliputken (109a, 109b) sisään on sijoitettu samankeskinen ohjainholkki (110a, 110b), jonka sisään on sijoitettu samankeskinen oh-jainputki (lila, 111b), jonka toinen pää ulottuu ohjain-hoikin (110a, 110b) ulkopuolelle ja elektrodilevyn (102, 30 103) reiän viereen tai sisään, jolloin ohjainholkit (110a, 110b) ja -putket (lila, 111b) keskittävät kuidut keskelle sulatuskammiota (104) ja estävät kuitujen tarttumisen kuumiin elektrodeihin (102, 103).

10. Jonkin patenttivaatimuksista 7-9 mukainen uuni, 35 tunnettu siitä, että valokaari on vaihtovirtavalo- i3 7941 2 kaari.

11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen uuni, t u n n e t t u siitä, että vaihtovirtavalokaaren taajuus on 10-35 kHz.

12. Patenttivaatimuksen 10 tai 11 mukainen uuni, tunnettu siitä, että valokaaren sytytys- ja sammu-tustaajuus on 40-500 Hz. i4 7941 2