FI75725B - Engaongsbloeja med elastiskt hopdragbart midjeband. - Google Patents

Description

1 75725

Kertakäyttövaippa, jossa on joustavasti kokoonpuristuva vyötärönauha Tämä keksintö koskee vauvojen kertakäyttövaip-5 poja ja aikuisten virtsan- ja ulosteenpidätyshäiriöihin tarkoitettuja ja vastaavia vaippoja, joissa on joustavasti kokoonpuristuvat vyötärönauhat.

Lapset (ja virtsan- ja ulosteenpidätyshäiriöis-tä kärsivät henkilöt) pitävät kertakäyttövaippoja virt-10 san, ulosteiden ja muiden kehosta erittyvien nesteiden imeyttämiseksi niihin. Kertakäyttövaipat ottavat vastaan esim. virtsan ja ulosteet ja pitävät ne erillään lapsen (tai aikuisen) ihosta ja vaatteista. Nykyaikaiset ker-takäyttövaipparakenteet ovatkin tässä suhteessa hyvin 15 usein aikaisemmin käytettyjä kangasvaippoja parempia.

Kertakäyttövaipoissa on tavallisesti kolme osaa: nesteen läpäisevä etukerros, joka tulee ihoa vasten; nestettä läpäisemätön takakerros, joka muodostaa vaippaa käytettäessä sen ulkopinnan; etu- ja takakerroksen 20 välissä oleva imuosa.

Etukerros on yleensä vesipakoista ei-kudottua materiaalia, joka läpäisee hyvin nestettä. Sen vesipa-koisuudesta johtuen lapsen tai aikuisen ihoon koskettava vaipan pinta pysyy kuivana ja suojattuna imuosaan imey-25 tyneiltä nesteiltä.

Imuosa ottaa vastaan ja imee sisäänsä etukerroksen läpi tulevan nesteen, ja siinä on tavallisesti ilmakuivista puuhiokekuiduista koostuva tyyny.

Takakerros pitää nesteen imuosassa ja suojaa siten 30 vauvan tai sairaan vaatteet ja muutkin pinnat likaan tumiselta. Takakerrokset ovat yleensä nestettä ja höy-.. ryä läpäisemätöntä materiaalia, esim. polyeteenikelmua.

Jo ennestään tunnetaan monia erilaisia perusrakenteita käsittäviä kertakäyttövaippoja. Esim. US-paten-35 tissa 26 152/Duncan ja Baker/31. tammikuuta 1967 esitel- 2 75725 lään kertakäyttövaippa, joka on saanut suuren suosion ja hyvän menekin. US-patentissa 3 860 003/Buell/14. tammikuuta 1975 selostetaan toista kertakäyttövaippaa, joka on saanut samoin suuren suosion ja hyvän menekin. Buellin 5 kehittämä vaippa poikkeaa kuitenkin monessa suhteessa

Duncanin ja Bakerin kehittämästä vaipasta, esim. siten, että Buellin suunnittelemassa vaipassa on kokoonpuristuvat, kimmoisat sivuosat reisien kohdalla. Eurooppalaisessa patenttihakemuksessa 82200801.7/Aziz ja 10 Blaney/29. kesäkuuta 1982 esitellään myös eräs kerta- käyttövaipparakenne. Siinäkin on reisien kohdalla kokoonpuristuvat, kimmoisat sivuosat, mutta se poikkeaa kuitenkin muotoilultaan jonkin verran Buellin kehittämästä rakenteesta.

15 US-patentissa 4 324 245/Mesek et al/13. huhtikuu ta 1982, US-patentissa 4 337 771/Pieniak et al/6. heinäkuuta 1982 ja US-patentissa 4 352 355/Mesek et al/5. lokakuuta 1982 selostetaan sekä kokoonpuristuvat sivuosat että vyötärönauhat käsittäviä kertakäyttövaippoja.

20 US-patentissa 4 253 461/Strickland ja Visscher/3.

maaliskuuta 1981 esitellään erilainen kertakäyttövaippa, jota on joskus nimitetty vain virtsan- ja ulosteen-pidätyshäiriöitä potevien vaipaksi ja joka on tarkoitettu siis aikuisille.

25 Vaikkakin edellä mainittujen kertakäyttövaippo- jen, nimenomaan Duncanin ja Bakerin, Buellin sekä Azizin ja Blaneyn kehittämien vaippojen, toiminta on esimerkillistä, niin nestettä ja höyryä läpäisemättömät takakerrokset sisältävien kertakäyttövaippojen on 30 joskus todettu olevan vähän liian kuumia ja epämukavia.

Lisäksi tällaiset vaipat eivät pysty kuivumaan itsestään, mikä on vaipoissa yleensä mahdollista, koska neste ei pääse nyt haihtumaan imuosasta. Tämän peäkohdan eliminoimiseksi ja vaipan kuivumisen mahdollistamiseksi 35 onkin kehitetty sellaisia takakerroksia, jotka eivät sa- t! 3 75725 nottavasti läpäise nestettä, mutta jotka läpäisevät taas suhteellisen hyvin höyryä. Tällaisia takakerrok-sia nimitetään hengittäviksi takakerrokeiksi. Ne tekevät vaipan viileämmäksi ja niiden ansiosta vaippa kui-5 vuu jo jonkin verran sen ollessa käytössä. Esimerkiksi US-patentissa 3 156 242/Crowe, IR./10. marraskuuta 1964 selostetaan hyvin hienohuokoisen kelmun käyttämistä hengittävänä takakerroksena. US-patentissa 3 881 489/ Hartwell/6. toukokuuta 1975 esitellään sellainen hengit-10 tävä takakerros, jossa on yhdistelmänä kaksi kerrosta: pienen huokostilavuuden käsittävä perforoitu termoplasti-kelmu ja erittäin huokoinen, suuren huokostilavuuden käsittävä vesipakoinen materiaali. Myös US-patentissa 3 989 867/Sisson/2. marraskuuta 1976 selostetaan 15 hengittävää takakerrosta. Siinä on kartiomaiset, ontot ulokkeet, jotka estävät nesteen läpimenon, mutta päästävät höyryn vapaasti lävitseen. US-patentissa 4 341 216/ Obenour/27. heinäkuuta 1982 esitellään vielä eräs, hieman erilainen, hengittävä takakerrosrakenne.

20 Edellä mainitut patentit ja patenttihakemus si sältyvät tähän keksintöön viitteenä.

Hengittävillä takakerroksilla saadaan todella tietty parannus paljon yleisemmin käytettyihin, nestettä ja höyryä läpäisemättömiin takakerroksiin verrattuna, 25 ja vaikkakin Sissonin, Hartwellin ja Obenourin patent tien vaippojen takakerrokset ovat varsin arvokkaita parannuksia, niin tästä huolimatta on pyritty kehittämään iholle vielä miellyttävämpiä ja myös käyttökelpoisempia vaippoja.

30 Nyt selostettava keksintö koskee patenttivaatimuk sen 1 mukaista käyttövaippaa, jossa on joustavasti kokoonpuristuva vyötärönauha, jonka ansiosta vaippa pystyy hengittämään ja joka estää vyötärönauhan kiertymisen rullalle. Tähän päästään sellaisella, vaipparakenteella, jonka vyöt-35 rönauhassa on jousto-osa etukerroksen ja takakerroksen vä- 4 75725

Iissä. Jousto-osa on kiinnitetty sekä etu- että taka-kerrokseen niin, että poikittaisia kanavia muodostuu etukerroksen ja jousto-osan väliin. Sana "poikittainen" tarkoittaa tässä selostuksessa vyötärönauhan yli suun-5 tautuvaa ja lisäksi sitä, että etukerroksen ja jousto- osan sekä takakerroksen ja jousto-osan väliin muodostuvat kanavat ulottuvat vaipan ulkoreunasta sen sisäalueelle.

Kuva 1 on perspektiivi keksinnön mukaisesta ker-takäyttövaipasta paikalleen pantuna, 10 kuva 2 on osittain katkaistu tasokuva kuvan 1 kertakäyttövaipasta taittamattomana, kuva 3 on suurennettu osakuva kuvan 1 vaipan vyötärönauhasta ja esittää tämänkertaisen keksinnön erästä rakennetta, 15 kuva 4 on suurennettu osakuva kuvan 1 vaipan vyö tärönauhasta ja esittää tämän keksinnön toista rakennetta , ja kuva 5 on päätykuva kuvien 3 ja 4 kertakäyttö-vaippojen vyötärönauhaosasta.

20 Vaikka tämän patenttiselityksen jälkeen esite täänkin patenttivaatimukset, joissa painotetaan imenomaan tämän keksinnön kohdetta, keksintöä on varmasti helpompi ymmärtää, kun lukee huolellisesti läpi sitä koskevan yksityiskohtaisen selityksen ja tutustuu oheisiin piirus-25 tuksiin sekä selityksen lopussa olevaan rakenne-esimerk kiin.

Kertakäyttövaipoissa on kolme pääosaa: etukerros, takakerros ja imuosa. Etukerros muodostaa vaipan sisäpuolen, toisin sanoen vaipan sen osan, joka tulee ihoa 30 vasten. Takakerros muodostaa yleensä vaipan ulkopinnan. Imuosa on taas etukerroksen ja takakerroksen välissä.

Kertakäyttövaippa on suunniteltu niin, että se pannaan vauvan jalkojen väliin ja kiinnitetään paikalleen sijoittamalla vaipan etuosa vauvan vyötärön etupuo-35 lelle ja vaipan takaosa vastaavasti selkäpuolelle vauvan vyötärölle.

II

5 75725

Vaipoissa voi olla myös teipit, joilla ne kiinnitetään vauvan vyötärön ympärille. Lisäksi niissä voi olla jousto-osat sivureunoissa, jolloin muodostuu joustavasti kokoonpuristuva sivuosa tai läppä. Edelleen vaip-5 pojen päissä voi olla jousto-osat, jolloin niihin saa daan joustavasti kokoonpuristuvat vyötärönauhat.

Vaipan vyötärönauha on luonnollisesti se osa, joka pannaan vauvan vyötärön kohdalle. Vyötär-nauha voi olla erillinen, vaipan runko-osaan kiinnitetty osa, mut-10 ta useimmiten se on kuitenkin vaipan muiden osien jatke, esim. taka- tai etukerroksen tai näiden molempien pidennys. Lisäksi vyötärönauhana pidetään yleensä vaipan sitä osaa, joka ulottuu vaipan päästä suunnilleen sen imuosan reunaan. Kertakäyttövaipoissa on tavallisesti 15 kaksi vyötärönauhaa: etunauha ja takanauha. Vaippoihin voidaan tosin suunnitella vain yksi vyötärönauha, joka ulottuu vauvan vyötärön ympäri. Tällaisia rakenteita ei kuitenkaan suositeta. Vaipassa voi olla myös kolme tai useampia vyötärönauhaosia, jotka kiinnitetään vauvan 20 vyötärön ympärille, mutta näitäkään rakenteita ei suosi teta.

Nyt selostettava keksintö koskee ainakin yhden, joustavasti kokoonpuristuvan vyötärönauhan käsittävää kertakäyttövaippaa. Vyötärönauha käsittää jousto-osan, 25 joka on sijoitettu etukerroksen ja takakerroksen väliin ja kiinnitetty niihin kokoonpuristuvana rakenteena poikittaisten kiinnitysalueiden avulla. Nämä sijaitsevat mieluimmin tasaisin välein ja rajaavat keskenään (nauha-pari) sellaisen poikittaisen alueen, joka ei ole kiinni-30 tysalue. Tämä alue ulottuu vyötärönauhan ulkoreunasta melkein kokonaan jousto-osan leveyden yli. Tällaiset poikittaisalueet, joita ei käytetä vaipan kiinnittämiseen, ovat etukerroksen ja jousto-osan sekä takakerroksen ja jousto-osan välissä.

35 Sanonta "kiinnitetty kokoonpuristuvana rakenteena" „ 6 75V25 merkitsee sitä, että jousto-osa kiinnitetään etukerrok-seen ja takakerrokseen, kun se on pitkässä muodossaan (venytettynä) lepotilaansa nähden. Kun jousto-osan annetaan vetäytyä takaisin normaaliasentoonsa, jossa se on 5 puristunut kokoon, etukerros ja takakerros ovat puristu neet kokoon yleensä säännöllisellä, etukäteen määrätyllä tavalla.

Kuva 1 on - kuten jo mainittiin - perspektiivi keksinnön mukaisesta kertakäyttövaipasta. Vaikka kuvan 10 1 vaippa perustuu siihen kertakäyttövaipparakenteeseen, joka esitellään edellä mainitussa Buellin patentissa, ja vaikka se on tämän keksinnön soveltamiseen suositettava vaipparakenne, on kuitenkin huomattava, että nyt selostettavaa keksintöä voidaan käyttää ja se onkin 15 tarkoitettu käytettäväksi muiden kertakäyttövaippara- kenteiden yhteydessä. Useita sellaisia rakenteita on esitetty jo edellä mainituissa patenteissa ja patenttihakemuksessa, mutta alan asiantuntijat tietävät hyvin, että muitakin rakenteita voidaan käyttää. Buellin kehit-20 tämä vaippa on valittu tämän keksinnön periaatteen va laisemiseksi, koska se on eräs suositettava rakenne.

Kuvan 1 kertakäyttövaippa 10 esitetään perspektiivinä siinä muodossa, jossa se on vauvan vyötärön ympärillä. Vaipassa 10 on etuosa 11, takaosa 12 ja niiden 25 välissä haaraosa 13. Kun vaippa pannaan vauvalle, haara-osa 13 tulee vauvan jalkojen väliin ja vaipan etuosa 11 ja takaosa 12 taas vatsan ja selän kohdalle. Etukerros 15 muodostaa vaipan 10 sisäpinnan ja takakerros 14 sen ulkopinnan. Sivuläpät (sivuosat) 16 tulevat vauvan reisien 30 kohdalle. Pantaessa vaippa vauvalle etummainen vyötärönau- ha 17 ja takimmainen vyötärönauha 18 tulevat vauvan vyötärölle, toisin sanoen vatsa- ja selkäpuolelle. Vaippa 10 pysyy paikallaan kiinnitysteipin 19 avulla. Kuvassa 1 nähdään vyötärönauhan 29 ulkoreuna vaipan 10 yläreunana.

35 Vyötärönauhojen poikittaiset kiinnitysalueet 25 ja ei- t 7 75725 kiinnitysalueet 26 otetaan käsiteltäviksi yksityiskohtaisemmin vähän myöhemmin.

Nyt on huomattava, että samoilla osilla on kaikissa kuvissa yhdenmukaisesti samat viitenumerot, ja että 5 joidenkin materiaalien vahvuus on selvyyden vuoksi esi tetty liioiteltuna.

Kuva 2 on osoittainen tasoleikkaus vaipasta 10, kun se on avattu suoraksi. Etukerros 15 on tässä kuvassa vaipan yläpinta ja takakerros 14 sen alapinta. Kerros-10 ten 15 ja 14 välissä on imuosa 21.

Vaippa 10 on yleensä symmetrinen sen keskellä sijaitsevan pystyviivan 27 ja poikittasviivan 28 molemmilla puolilla. Tämä on suositettava rakenne, mutta vaipan 10 ei kuitenkaan tarvitse olla symmetrinen, sillä 15 epäsymmetrialla, joka liittyy keskiviivan 28 suuntaan, saadaan täysin tyydyttävä rakenne, kun haaraosaa 13 siirretään etummaiseen vyötärönauhaan 17 päin.

Vaipan 10 sivureunoissa on jousto-osat 22, jotka ovat yleensä yhdensuuntaiset pystysuoran keskiivan 27 20 kanssa. Tässä rakenteessa vaipan 10 kummallakin puolella on kaksi jousto-osaa, jotka voivat olla joko yksi- tai monikerroksisia. Kuitenkin suositetaan kuvan 2 mukaista jousto-osarakennetta.

Vaipan 10 takimmaisen vyötärönauhan 18 kohdalle 25 on kiinnitetty kiinnitysteipit 19.

Etummainen joustava vyötäröosa 23 ja takimmainen joustava vyötäröosa 24 on sijoitettu vastaavasti etummaiseen vyötärönauhaan 17 ja takimmaiseen vyörärönauhaan vyötärönauhan 29 ulkoreunan kohdalle. Kuvien 1 ja 2 mu-30 kaisessa rakenteessa vaipassa 10 on joustavat vyötärö- osat sekä etummaisessa että takimmaisessa vyötärönau-hassa. Tätä rakennetta suositetaan käytettäväksi, mutta keksintöä voidaan soveltaa myös sellaisiin vaippara-kenteisiin, joissa vain etummainen tai takimmainen 35 vyötärönauha on joustava.

75725 8

Kuvassa 2 esitetään myös poikittaiset kiinnitys-alueet 25 ja sellaiset poikittaiset alueet 26, jotka eivät ole kiinnitysalueita.

Takakerroksen 14 eräänä päätehtävänä on estää 5 kohosta erittyvien aineiden 1karkeaminen' kertakäyttö- vaipasta, niin etteivät ne pääse likaamaan vauvan tai sairaan vaatteita tai muita vaippaan koskettavia pintoja. Takakerroksena voidaan käyttää mitä tahansa kehon muotoon mukautuvaa ja ihoa ärsyttämätöntä levymateriaalia, joka 10 ei läpäise kehosta erittyviä nesteitä. Tähän tarkoituk seen sopivia materiaaleja esitellään yksityiskohtaisesti edellä mainituissa patenteissa ja patenttihakemuksessa. Suositettava takakerrosmateriaali on polyeteenikelmu, jonka vahvuus on n. 0,012 - n. 0,051 mm.

15 Sopivia hengittäviä rakakerroksia (siis sellaisia takakerroksia, jotka läpäisevät höyryn ja ilman, mutta hidastavat nesteen siirtymistä niiden läpi) tämän kertaisen keksinnön mukaista rakennetta varten esitellään edellä mainituissa Grow Jr:n, Hartwellin, Sissonin ja 20 Obenourin petenteissa.

Takakerroksen 14 koko määräytyy vaipan mallin ja vaippaa käyttävän vauvan koon mukaan, kuten alan asiantuntijat hyvin tietävät.

Etukerroksena 15 voi olla mikä tahansa kehon muo-25 toon mukautuva, pehmeä ja vaipan käyttäjän ihoa ärsyttä- mätön levymateriaali. Etukerros 15 koskettaa ihoon, ottaa vastaan kehosta erittyviä nesteitä, päästää nämä helposti lävitseen vaipan imuosoaan ja eristää vaipan käyttäjän ihon vaipan imuosassa olevien nesteiden kosketuk-30 seita. Viimeksi mainittuun tavoitteeseen pääsemiseksi etukerroksen 15 on oltava mieluimmin vesipakoinen.

Etukerros 15 voi olla esim. huokoista paperia, joka on valmistettu luonnon- tai tekokuiduista tai niiden seoksista, ei-kudottua materiaalia, joka on valmis-35 tettu luonnon- tai tekokuiduista tai niiden seoksista, 11 4 9 75725 reititettyä muovikelmua, huokoista vaahtoinateriaalia tai vastaavaa. Esimerkkejä sopivista etukerrosmateri-aaleista on edellä mainituissa patenteissa ja patenttihakemuksessa .

5 Etukerrokseksi suositetaan erityisesti punomalla valmistettua, ei-kudottua polyesterimateriaalia, joka koostuu n. 2,2 - n. 2,5 denierin kuiduista; peruspaino 2 n. 17 g/m . Toisen suositettavan etukerrosmateriaalin 2 peruspaino on 22 g/m ja siinä on n. 65 painoprosent-10 tia 1,5 denierin polyesteritapulikuituja (esim. Kodel 411 -polyesterikuidut, myyjä Tennessee Eastman Corporation, Kingsport, Tennessee), n. 15 % kutistettuja 1,5 denierin raiontapulikuituja ja n. 20 % akryylikopo-lymeerisideainetta (esim. Celanese CPE 8335, myyjä 15 Celanese Corporation, Charlotte, North Carolina).

"Tapulikuiduilla" tarkoitetaan ainakin n. 15 mm pituisia kuituja.

Suositettavana etukerroksena voidaan vielä mainita polypropeenikuiduista valmistettu kerros, jonka kui-20 dut on karstattu ja muodostettu lämpökäsittelyn avulla harvaksi kuvioksi. Sopiva kuitujen pituus on n. 3,8 cm ja vahvuus n. 1,5 - n. 3,0 denieriä. Tällaisen etukerroksen 2 peruspaino on n. 24 g/m .

Etukerrokset voidaan valmistaa myös rei'itetyis-25 tä muovikelmuista, joita selostetaan US-patenteissa n:ot 4 342 314/Radel ja Thompson/3. elokuuta 1982, 4 341 217/Ferguson ja Landrigan/27. heinäkuuta 1982 ja 3 929 135/Thompson/30. joulukuuta 1975. Nämä kolme patenttia sisältyvät tähän selitykseen viitteinä.

30 Takakerrosta 14 vastaavasti myös etukerroksen 15 koko määräytyy vaipan muodon mukaan.

Imuosa 21 voi olla mikä tahansa sellainen rakenne, joka puristuu yleensä kokoon, mukautuu hyvin vaipan käyttäjän kehon muotoon, ei ärsytä ihoa ja pystyy sekä 35 imemään sisäänsä, että pitämään sisällään nesteitä.

Imuosa 21 voidaan valmistaa monista sellaisista 10 75725 materiaaleista, joita käytetään yleisesti imukykyisten kertakäyttötuotteiden valmistukseen ja jotka mainitaan edellä luetelluissa patenteissa. Esimerkkejä: selluloo-savanu, imukykyiset vaahtomateriaalit ja sienet, erittäin 5 imukykyiset polymeerit, mutta mieluimmin hienoksi jau hetut ja ilmakuivatut puuhiokekuidut, joita nimitetään yleisesti imunukaksi. Sopivaa materiaalia on sellainen 3 imunukka, jonka tiheys on n. 0,05 - n. 0,175 g/cm .

Takakerrosta 14 ja etukerrosta 15 vastaavalla 10 tavalla imuosan 21 koko määräytyy vaipan muodon mukaan.

Vaihtoehtoisesti imuosan 21 toiseen tai molempiin tasapintoihin voidaan liittää sopiva pintamateriaalia (ei esitetty piirustuksissa). Se on nestettä läpäisevää ainetta, kuten alan ammattimiehet hyvin tietävät, esi-15 merkkinä märkänä luja silkkipaperi. Tällainen pinta materiaali laajenee käytössä imuosan 21 kanssa ja on joko yhtä pitkä tai käännetty imuosan reunojen ympäri. Pintamateriaali voidaan kiinnittää imuosaan 21 millä tahansa alan ammattimiesten hyvin tuntemalla menetelmäl-20 lä.

Imuosa 21 on pantu takakerroksen 14 ja etukerrok-sen 15 väliin ja vaipan 10 muodosta riippuu, ovatko nämä kolme osaa yhtä pitkiä vai eripituisia. Yleensä joko takakerros 14 tai etukerros 15 tai nämä molemmat ulottu-25 vat imuosan 21 reunojen yli. Keksinnön mukaisessa raken teessa sekä takakerros 14 että etukerros 15 ulottuvat imu-osan 21 sivureunojen yli ja ovat suunnilleen samanpituisia sivureunojensa kohdalla.

Takakerros 14 voidaan vaihtoehtoisesti kiinnittää 30 imuosaan 21 millä tahansa sopivalla tavalla (ei esitet ty kuvissa), kuten alan asiantuntijat hyvin tietävät. Esimerkkeinä voidaan mainita yhdensuuntaiset liimapal-teet (esim. uumasulateliima) ja kaksipuolinen teippi. Kummankin kiinnitysrakenteen pituus vastaa suunnilleen 35 imuosan 21 koko pituutta.

Il 11 75725

Jousto-osien 22 tehtävänä on puristaa kokoon vaipan 10 sivuosat (pitkittäisreunaosat) ja pitää ne kosketuksessa vaipan käyttäjän reisiin, jolloin vaippa 'istuu' paremmin ja siitä ulos vuotavan nesteen määrä 5 vähenee. Jousto-osien 22 materiaalina voidaan käyttää esim. joustavaa nauhaa, jonka koko on n. 0,18 mm x n. 1,5 - n. 6,4 mm ja joka on valmistettu luonnonkautsusta, myyjä East Hampton Rubber Company, Stuart, Virginia, Tuotenimike L-1900 Rubber Compound. Jousto-osien valmis-10 tukseen suositetaan myös joustavia luonnonkautsunauhoja, valmistaja Fulflex Company, Scotland, North Carolina, tuotenimikkeet Fulflex 9211 ja Fulflex 9111.

Jousto-osien 22 pituus määräytyy valitun vaippa-mallin perusteella. Kuvien 1 ja 2 mukaisessa rakenteessa 15 jousto-osat 22 ulottuvat suurimmalle osalle vaipan 10 pituutta ja päättyvät vaipan vyötäröalueiden ulkopuolelle .

Jousto-osat 22 kiinnitetään kertakäyttövaipan 10 pitkittäisreunoihin joustavalla kiinnitvsosalla (ei 20 esitetty kuvissa). Tällaisen kiinnitysosan tulisi ol la taipuisa ja tarttua riittävän hyvin vaippaan, niin että se pystyy pitämään jousto-osat 22 venytettyinä käytännöllisesti katsoen loputtomiin. Kuumasulateliima on hyvin tehokas rakenne. Buellin edellä mainitussa paten-25 tissa selostetaan lähemmin, millä tavalla jousto-osat 22 pitäisi sijoittaa ja kiinnittää vaippaan 10.

Jousto-osat 22 kiinnitetään vaippaan 10 elastisesta kokoonpuristuvassa tilassa (venytettyinä), niin että niiden ollessa normaalitilassa (venyttämättöminä) 30 ne puristavat niiden kohdalla olevan vaippamateriaalin tehokkaasti kokoon. Jousto-osat 22 voidaan kiinnittää vaippaan 10 joustavasti kokoonpuristuvassa tilassa ainakin kahdella tavalla. Jousto-osat 22 voidaan esimerkiksi jännittää pitkiksi ja kiinnittää vaippaan 10, 35 jota on myös venytetty, tai vaippa 10 voi olla puristet tu kokoon (haaraosassa 13, esim. laskostamalla), minkä 12 75725 jälkeen jousto-osat 22 kiinnitetään siihen niiden ollessa lepotilassa, siis venyttämättöminä.

Vyötärön etuosa 23 ja vyötärön takaosa 24 voidaan valmistaa jousto-osiin 22 käytetyistä materiaaleista, mut-5 ta vaippojen valmistajan harkinnan mukaan voidaan käyt tää myös muita materiaaleja. Mieluimmin joustavat vyö- täröosat 23 ja 24 ovat joustavaa kelmua, jonka kimmomo- 2 duuli on n. 3,5 - n. 30 kg/cm . Esimerkkejä sopivista materiaaleista: polystyreenin ja polyolefiinin ABA-seg-10 menttikopolymeerit, joihin on lisätty alfametyylisty- reeniä (valmistaja Shell Chemical Company, Jouston,

Texas, tuote Kraton). Sopivaa kelmua valmistetaan myös etyylivinyyliasetaatista (Exxon Chemical Company, Florham Park, New Jersey). Joustavien vyötäröosien 23 ja 24 15 leveys on ainakin 0,6 cm, mieluimmin kuitenkin vähintään 1,6 cm. Vaipan malli ja sen valmistukseen liittyvät taloudelliset tekijät määräävät jousto-osien 23 ja 24 maksimileveyden, mutta yleensä se on n. 3,8 cm.

Kuvien 1 ja 2 rakenteessa vyötärön kohdalle tu-20 levät jousto-osat 23 ja 24 ovat suunnilleen vaipan 10 koko leveydellä. Vaikka tämä onkin suositettava rakenne, voidaan keksintöä soveltaa myös sellaisiin malleihin, joissa jousto-osat 23 ja 24 on sijoitettu vain osalle vaipan leveyttä. Osat 23 ja 24 ovat kuitenkin mieluimmin 25 yli puolet vaipan 10 leveydestä.

Jousto-osat 23 ja 24 on kiinnitetty kokoonpuristuvana rakenteena etummaisen vyötärönauhan 17 ja takimmaisen vyötärönauhan 18 etukerrokseen ja takakerrok-seen poikittaisten kiinnitysalueiden avulla. Jousto-osat 30 23 ja 24 voidaan kiinnittää kokoonpuristuvana rakentee na nauhoihin 17 ja 18 siten, että jousto-osat 23 ja 24 venytetään pitkiksi kumpikin erikseen, minkä jälkeen ne kiinnitetään etukerrokseen 15 ja takakerrokseen 14 näiden ollessa kokoonpuristumattomina. Jousto-osien 23 ja 24 35 annetaan sitten vetäytyä kokoon.

Il 13 75725

Vaihtoehtoisesti jousto-osat 23 ja 24 voidaan valmistaa sellaisista materiaaleista, jotka kutistuvat kokoon yhteen suuntaan ja jotka saadaan joustaviksi erikoiskäsittelyssä, esim. kuumentamalla ne. Lisäksi tunne-5 taan sellaisia elastisia materiaaleja, jotka voidaan kuumentaa niiden muutoslämpötilaan ja venyttää sitten pituussuunnassa. Tämän jälkeen ne jäähdytetään, jolloin niistä tulee suhteellisen joustamattomia ja kiinteitä pituussuunnassa. Kun materiaaleja lämmitetään tämän jäl-10 keen, ne kutistuvat alkuperäiseen kutistumattomaan tilaansa ja tulevat jälleen joustaviksi. Esimerkkejä tällaisista materiaaleista on US-patentissa 3 819 401/ massengale et al/25. kesäkuuta 1974 ja US-patentissa 3 912 565/Koch et al/14. lokakuuta 1975, jotka maini-15 taan tässä selityksessä viitteenä. Kun tällaisia materi aaleja käytetään vyötärön jousto-osina, etukerros, taka-kerros ja jousto-osa kiinnitetään toisiinsa poikittaisilla kiinnitysalueilla kaikkien näiden eri osien ollessa kokoonpuristamattomina. Rakenne kuumennetaan sitten 20 (esim. kuumennetulla ilmalla) ja jousto-osan annetaan puristua kokoon.

Poikittaiset kiinnitysalueet 25 esitetään yleisrakenteena kuvissa 1 ja 2. Kuvissa 3 ja 4 ne esitetään sitävastoin yksityiskohtaisesti ja suurennettuina. Kuvat 25 3 ja 4 havainnollistavat tällöin kuvassa 2 viitenumerol la 3 esitettyä takimmaista vyötärönauhaa 18.

Kuvia 3 ja 4 selostettaessa viitataan siis takimmaiseen vyötärönauhaan 18 ja sen osiin. Samat kommentit koskevat kuitenkin myös etummaista vyötärönauhaa 17 ja 30 siihen kuuluvia osia, koska keksintöä voidaan hyödyntää näissä molemmissa vyötärönauhoissa.

Poikittaiset kiinnitysalueet 25 ulottuvat suunnilleen joustavan vyötäröosan 24 koko leveydelle.

Tässä yhteydessä käytettävä sana "poikittainen" 35 tarkoittaa siis sellaista suuntaa, joka on lähinnä koh- 14 75725 tisuora vyötärönauhan 18 pääsuuntaan nähden, toisin sanoen, koska takimmainen vyötärönauha 18 suuntautuu vaipan 10 leveyden yli ja on periaatteessa yhdensuuntainen keskiviivan 28 kanssa, poikittaiset kiinnitysalueet 25 5 ulottuvat takimmaisen vyötärönauhan 18 yli yhdensuuntai sina pystyviivan 27 kanssa. Kiinnitysalueet 25 suuntautuvat tällöin yleensä vyötärönauhan 29 ulkoreunasta vaipan 10 keskiosaan. Kuvissa esitetyllä tavalla poikittaiset kiinnitysalueet 25 ovat lähinnä suorassa kulmassa 10 keskiviivaan 28 ja vyötärönauhan 18 suuntaan nähden, jota pidetäänkin suositettavana suuntana. Keksinnön suojapiiristä poikkeamatta puheena olevan suunnan ei tarvitse kuitenkaan olla ehdottomasti täysin poikittainen. Poikkeama absoluuttisesta poikittaissuunnasta muo-15 dostuu liian suureksi, kun ei muodostu enää kanavia (selostetaan vielä lähemmin), jotka suuntautuvat likipitäen suoraan vyötärönauhan 18 leveyden yli. Yleistäen voidaankin sanoa, että poikkeama poikittaissuunnasta muodostuu keksinnön soveltamisen kannalta liian suureksi 20 silloin, kun poikkeama poikittaissuunnasta ylittää 45° todellisesti poikittaissuunnasta (tai kohtisuorasta suunnasta pystykeskiviivaan 27 nähden).

Edellä mainittua termi "likipitäen suoraan ... yli" käytetään tässä selityksessä kuvaamaan sitä, ettei 25 poikittaisten kiinnitysalueiden 25 tarvitse ehdottomas ti ulottua elastisen vyötäröosan 24 koko leveydelle, kunhan ne ulottuvat niin suurelle osalle sen leveyttä, että saadaan aikaan vähän myöhemmin selostettavat kanavat.

Kuvassa 3 poikittaiset kiinnitysalueet 25 esite-30 tään suunnilleen tasaisin välein sijoitettuina, yhtenäi sinä vyöhykkeinä, joiden avulla joustava vyötäröosa 24 liittyy tiiviisti etukerrokseen 15 ja takakerrokseen 14, mitä ei kuitenkaan esitetä kuvissa 3 ja 4. Alan ammattimiehet voivat helposti valita sopivan menetelmän tällais-35 ten yhdysvyöhykkeiden muodostamista varten. Esimerkkeinä voidaan mainita muun muassa liimakiinnitys, kuumasau-

II

15 75725 maus ja liuotinsaumaus. Mieluimmin käytetään kuitenkin ultraäänihitsausta.

Kuvissa 3, 4 ja 5 havainnollistetulla tavalla ne pisteet, joissa etukerros 15 ja takakerros 14 kiinni-5 tetään joustavaan vyötäröosaan 24, ovat keskenään samalla kohdalla. Tätä järjestelyä suositetaan, mutta niitä pisteitä, joissa etukerros 15 kiinnittyy joustavaan vyötäröosaan 24, voidaan taas siirtää niistä niiden vieressä olevista pisteistä, joissa takakerros 14 kiin-10 nittyy vyötäröosaan 24. Tällöin joustavan vyötäröosan molemmille puolille muodostuu siirrettyjä, poikittaisia kiinnitysalueita.

Kuvassa 4 on poikittaisten kiinnitysalueiden 25' eräs rakennevaihtoehto. Siinä poikittaiset kiinnitysalu-15 eet käsittävät erillisiä kiinnitysvyöhykkeitä, mieluim min ultraäänihitsauspisteitä, jotka liittävät materiaalit tehokkaasti toisiinsa ja muodostavat seuraavassa selostettavat kanavat. Tällaiset erilliset vyöhykkeet ovat mieluimmin pyöreitä tai ellipsin muotoisia.

20 Poikittaisten kiinnitysalueiden 25 leveys voi olla n. 0,15 - n. 1, 0 cm (toisin sanoen siinä suunnassa, joka on likipitäen yhdensuuntainen sivukeskiviivan 28 kanssa). Kiinnitysalueet sijoitetaan mieluimmin takaisin välein toisistaan, mutta niiden keskinäinen etäi-25 ^yys voi myös vaihdella. Vyöhykkeiden keskipisteiden välinen etäisyys on mieluimmin n. 0,3 - n. 1,5 cm.

Kuva 5 havainnollistaa keksinnön toimintaa ja on päätykuva kuvan 3 ja 4 esittämän takimmaisen vyötärönau-han 18 osista takimmaisen jousto-osan 24 ollessa kokoon-30 puristettuna. Kuvassa 5 poikittaiset kiinnitysalueet esitetään tummennettuina. Koska takimmainen joustava vyötäröosa 24 on kokoonpuristuneena, etukerros 15 ja takakerros 14 näkyvät poimutettuina. Tällaiset poimut muodostavat ja rajaavat poikittaiset ei-kiinnitysalueet 26b 35 takakerroksen 14 ja jousto-osan 25 väliin ja lisäksi poikittaiset ei-kiinnitysalueet 26t etukerroksen 15 ja 16 75725 jousto-osan 24 väliin. Poikittaiset ei-kiinnitysalu-eet 26b ja 26t muodostavat avonaisia poimuja tai kanavia, jotka ulottuvat vaipan reunasta sen sisäpuolelle ja päättyvät imuosan 21 sivureunojen kohdalle. Tällaiset 5 avonaiset kanavat tekevät mahdolliseksi vaipan hengittämisen, koska ilmaa ja höyryä pääsee vaihtumaan vaipan sisäosan ja ympäröivän ilman välillä silloinkin, kun vaippa on vauvalle (aikuiselle).

Kun joustava takimmainen vyötäröosa 24 laajenee 10 pituussuuntaan kiinnitettäessä vaippa vauvan vyötärölle, kanavat pienentyvät. Kanavien koon muuttumisen perusteella vaipan vaihtaja voi jossain määrin tarkkailla vaipan hengiittävyyttä venyttämällä joustavia vyötärönauhoja enemmän ja vähemmän kiinnittäessään vaippaa vauvalle.

15 Ja lisäksi, koska avonaiset kanavat voivat joskus päästää nestettä ulos imuosasta 21, voidaan kanavien kokoa säätämällä ohjata suurinta sallittua nestevuotoa.

Samanaikaisesti poikittaisten ei-kiinnitysalu-eiden 26b ja 26t muodostumisen kanssa etukerros 15 ja 20 takakerros 14 muodostavat aaltorakenteita, jotka suuntautuvat poikittain takimmaisen vyötärönauhan 18 koko leveydelle ja jäykistävät sitä, jolloin vyötärönauhan kääntyminen rullalle voidaan estää.

Esimerkki 25 Tähän keksintöön perustuvat vaipat valmistettiin edellä selostetun,Buellille myönnetyn patentin perusrakenteen mukaisesti. Vaipassa myönnetyn patentin perusrakenteen mukaisesti. Vaipassa oli kaksi vyötärönauhaa (etummainen ja takimmainen).

30 Imuosa oli valmistettu imunukasta, jonka tiheys 3 2 oli n. 0,09 g/cm ja peruspaino n. 650 g/m . Imuosa oli lähinnä tiimalasin muotoinen, n. 40 cm pitkä, n. 26,7 cm leveä kummastakin sivureunastaan ja keskiosasta (haara-osasta) n. 9,5 cm leveä. Imuosa oli symmetrinen pysty-35 keskiviivan kohdalla, mutta epäsymmetrinen poikittais-

II

17 75725 keskiviivan kohdalla siten, että haaraosa oli n. 21,1 cm päässä takimmaisesta sivureunasta.

Etukerros oli lämpökäsiteltyä, edellä mainittua polypropeenia ja takakerros oli 0,04 mm polyeteenikelmu.

5 Molemmat kerrokset olivat tiimalasin muotoisia, n. 45,1 cm pitkiä ja sivureunoistaan n. 31,8 cm leveitä.

Vaippaa valmistettaessa imuosa pantiin etukerrok-sen ja takakerroksen väliin, jotka olivat periaatteessa yhtä pitkiä ja leveitä. Kaksipuoliset teipit, jotka oli-10 vat yhdensuuntaisia vaipan pystykeskiviivan kanssa, kiinnittivät takakerroksen imuosaan ja myös takakerroksen etukerrokseen sivuosien kohdalla, ei kuitenkaan vyötärönauhan alueilla.

Vaippojen sivuosat oli tehty joustaviksi sijoit-15 tamalla kaksi jousto-osaa vaipan haaraosan pitkittäis- reunoihin, siis yksi jousto-osa kumpaankin reunaan. Jousto-osien materiaalina oli Fulflex 9111, ja niiden leveys oli 6,4 cm ja vahvuus 0,18 cm. Sisemmän jousto-osan pituus oli 13,3 cm ja ulomman 15,2 cm. Jousto-osat 20 oli sijoitettu keskellä haaraosaa, siis vaipan kapeam paan kohtaan. Jousto-osaparin rajaama alue oli n. 11,7 cm päässä vaipan pystykeskiviivasta ja yhdensuuntainen sen kanssa. Vaipan reunojen jousto-osat (yhteensä 2 kpl) sijoitettiin yhdensuuntaisille viivoille n. 1,6 cm pää-25 hän toisistaan.

Vaipan kummankin vyötärönauhan leveys vastasi vaipan leveyttä. Kummankin nauhan pituus oli n. 31,8 cm ja leveys n. 2,5 cm poikittaissuunnassa. Kummassakin vyötärönauhassa käytetyn jousto-osan valmistaja oli 30 Clopay Corporation, Cincinnati, Ohio. Materiaalina oli polystyreeni-polyolefiinisegmenttikopolymeeri. Jousto-osan pituus oli n. 40,6 cm, leveys n. 5,1 cm ja vahvuus n. 0,04 mm. Jousto-osa venytettiin n. 49,5 cm pitkäksi ennen sen kiinnittämistä etukerrokseen ja takakerrokseen.

* 35 Kiinnityksen aikana etukerros ja takakerros olivat suorik- 18 7 5 7 2 5 si levitettyinä.

Poikittaisia kiinnitysalueita, jotka olivat erillisiä ultraäänihitsausvyöhykkeitä, käytettiin kuminankin joustavan vyötäröosan kiinnittämiseen sekä etu- että 5 takakerrokseen. Tällaiset poikittaiset kiinnitysalueet käsittivät kuusi erillistä, ellipsin muotoista ultra-äänihitsausvyöhykettä, jokaisen vyöhykkeen suurempi akseli oli n. 1,5 mm ja pienempi akseli n. 0,8 mm. Jokaisen vyöhyke-ellipsin suurempi akseli oli n. 45° kulmassa 10 poikittaissuuntaan nähden. Poikittaiset kiinnitysalueet oli sijoitettu tasaisin välein kumpaankin vyötärönauhaan ja niiden keskipisteet olivat n. 6,4 mm päässä toisistaan.

Vaippaan kiinnitettiin kiinnitysteipit.

Vauvoilla käytettyinä nämä vaipat toimivat tyydyt-15 tävällä tavalla ja niiden vyötärönauhojen todettiin päästävän höyryn siirtymään vaipan sisäpuolelta sen ulkopuolelle. Vyötärönauhan aaltorakenteen todettiin estävän sen kiertymisen rullalle.

Claims (5)

19 75725

1. Kertakäyttövaippa, jossa on ainakin yksi vyötä-rönauha (17, 18, 29) ja joka käsittää etukerroksen (15), 5 takakerroksen (14) ja imuosan (21), joka on sijoitettu etukerroksen ja takakerroksen väliin, joka ainakin yksi, vyötärönauha (17, 18, 29) käsittää jousto-osan (23, 24), joka on sijoitettu etukerroksen (15) ja takakerroksen (14) väliin ja kiinnitetty kokoonpuristuvana rakenteena etu-10 kerrokseen (15) ja takakerrokseen (14), tunnettu siitä, että jousto-osa (23, 24) on kiinnitetty oleellisesti säännöllisillä, poikittaisilla kiinnitysalueilla (25), joiden väliin jää poikittaisia ei-kiinnitysaluei-ta (26) , jotka kun jousto-osa on lepotilassa muodostavat 15 avoimia poimuja tai kanavia (26b, 26t) jotka ulottuvat vyötärönauhan ulkoreunasta oleellisesti jousto-osan (23, 24) koko leveyden yli vaipan (10) sisään imuosan (21) si-vureunojen viereen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen vaippa, t u n - 20. e t t u siitä, että sekä etu- (17) että takapuolen (18) vyötärönauhassa on säännöllisiä poikittaisia kiinnitys-(25) ja ei-kiinnitysalueita (26).

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen vaippa, tunnettu siitä, että poikittaiset kiinnitysalu- 25 eet (25) käsittävät yhtenäisiä liitosvyöhykkeitä.

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen vaippa, tunnettu siitä, että poikittaiset kiinnitysalu-eet (25) ovat erillisiä, toisistaan tietyllä etäisyydellä olevia liitosvyöhykkeitä.

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen vaip pa, tunnettu siitä, että liitosvyöhykkeet ovat ultraäänihitsauksia.