FI67543B - Foerfarande foer framstaellning av farmakologiskt aktiv 2-(2-(1,4-benzodioxanyl))-2-imidazolin - Google Patents

Description

1 67543

Menetelmä valmistaa farmakologisesti aktiivista 2-[2-(1,4-bentsodioksanyyli)J-2-imidatsoliinia - Förfarande för framställning av farmakologiskt aktiv 2-|2-(1,4-benzodi-oxanyl)1-2-imidazolin US-patentin 2.979.511 selityksessä on esitetty yleiskaavan I mukaiset yhdisteet 5iZ^Y°> /K 4 a» Z-CH ' R3 ja niiden yhdisteiden, jotka sisältävät emäksisen typpi-atomin, happoadditiosuolat, jossa kaavassa R ja R1 ovat samanlaisia tai erilaisia ja tarkoittavat vetyä, hydroksia, halogeenia, trifluorimetyyliä, nitroa, alempaa alkyyliä, alkenyyliä tai alempaa alkoksia; R2, R^ ja R^ ovat samanlaisia tai erilaisia ja tarkoittavat vetyä tai alempaa alkyyliä; x on nolla tai yksi, y on nolla tai yksi, ja Z on -NH- tai -N(alempi alkyyli)-. Erityisen suositeltuja ovat yhdisteet, joissa R, R^, R2, R^ ja R^ ovat vetyjä, y on nolla ja Z on -NH-.

Nämä yhdisteet valmistetaan kuumentamalla yleiskaavan II mukaista yhdistettä.

2

Tl- jossa R, R ja x tarkoittavat samaa kuin edellä ja A on vety tai alempi alkyyii (parhaiten metyyli) yhdessä yhdisteen kanssa, jonka yleiskaava on H2N - CHR2 - (CHR4)y - CHR3 - ZH 2 3 4 jossa R , R , R , y ja Z tarkoittavat samaa kuin edellä.

Tämän USA-patentin selityksessä on kuvattu yhdisteen, jonka on sanottu olevan 2-/-2-(1,4-bentsodioksanyyli)/-2-imidatsoliini-hydrokloridin, valmistus esimerkissä 1. Tässä mainitussa menetelmässä refluksoidaan 1,4-bentso-dioksaani-2-karboksyylihapon ja etyleenidiamiinin seosta, minkä jälkeen muodostunut vesi poistetaan. Mainitussa esimerkissä reaktioseos käsiteltiin jakotislaamalla, jolloin väitetty yhdiste saatiin emäksenä, joka sen jälkeen muunnettiin hydrokloridisuolaksi, jonka sulamispiste oli noin 241 - 243°C (hajoaa).

Olemme nyt toistaneet valmistuksen (kuvattu jäljempänä esimerkissä 2) ja osoittaneet, että eristetyn yhdisteen rakenne on 67543 OCX^'” ch3 eli yhdiste on 2-metyyli-2-[2-(l,3-bentsodioksolyyli)]-2-imidatsoliini-hydrokloridi.

Olemme nyttemmin menestyksellisesti valmistaneet kaavan IV mukaisen 2-(2-(1,4-bentsodioksanyyli)J-2-imidatsoliinin hydrokloridisuolanaan

CX

Tämän keksinnön kohteena on menetelmä valmistaa yllä esitetyn kaavan IV mukaista 2-[2-(lf4-bentsodioksanyyli)J-2-imidatso-liinia tai sen toksiton suola, joka oleellisesti ei sisällä

_ ·' F

67543 2-metyyli-2-J2-(1,3-bentsodioksolyyli)J-2-imidatsoliinia tai sen toksitonta suolaa, ja jonka yhdisteen protonoidun muodon magneettiresonanssispektrissä on multipletit alueella T4r4 ja T5,4.

On huomattava, että kaavan IV mukainen yhdiste sisältää asymmetrisen hiiliatomin ja että keksintö käsittää sekä raseemisen seoksen että optisesti aktiiviset enantiomeerit.

Toksittomista suoloista ovat esimerkkejä suolat epäorgaanisten happojen, kuten suolahapon, rikkihapon tai fosforihapon kanssa; tai orgaanisten happojen, kuten etikkahapon, propionihapon, malonihapon, meripihkahapon, fumaarihapon, viinihapon, sitruunahapon tai kanelihapon kanssa. Eräs suositeltu suola o hydrokloridi.

Sympaattisen hermoston adredoreseptorit on useita vuosia luokiteltu kahdeksi päätyypiksi, nimittäin alfa («) ja beta (f3) . Viime vuosina tätä luokitusta on täytynyt muuttaa, koska kustakin tyypistä on tunnistettu aliryhmiä, joten koko luokitus on <*2 ia ^1» ^2* Se^ä @1 ja että adrenoreseptorit sijaitsevat pääasiallisesti sileiden lihassolujen pinnalla (postsynaptisesti). Monet tutkijat (Langer, S.Z., Dr. J. Pharmac., 1977, 60, 481) ovat osoittaneet, että 2-adrenoreseptorit sitä vastoin sijaitsevat pääasiallisesti noradrenergiinisten hermojen hermopäätteillä (presynaptisesti). Kun näitä reseptoreita stimuloidaan fysiologisissa olosuhteissa luonnollisen transmitterin, noradrenaliinin avulla, ne inhiboivat sen eksosytoottista vapautumista. Presynaptiset adrenoreseptorit käynnistävät siten negatiivisen feed-back-silmukan, jotka säätää transmitterin konsentraatiota synapsien välissä.

5 67543

Olemassa on aineita, jotka selektiivisesti stimuloivat (agonistit) tai salpaavat (antagonistit) α^, 3^ ja tyyppisiä adrenoreseptoreita, ja eräillä näistä on kliinistä käyttöä. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan saatavissa mitään ainetta, joka hyvin selektiivisesti salpaisi presynaptisia a^-adrenoreseptoreita. Tällainen yhdiste on tämän keksinnön kohteena.

c^-adrenoreseptoreiden selektiivinen antagonismi inhiboisi negatiivisen feedback-silmukan, joka käynnistyy, kun noradrenaliinia vapautuu sympaattisen hermon päistä. Tällainen inhibointi lisäisi noradrenaliinin synaptista konsentraatiota ja näin lisäisi sympaattisen hermoston aktiivisuutta. Tällaisen lääkkeen voidaan ennustaa olevan arvokkaan tiloissa, joiden on oletettu liittyvän saatavissa olevan noradrenaliinin puutteeseen adrenoreseptoreiden postsynaptisissa kohdissa keskushermostossa ja/tai ääreishermostossa. Näihin tiloihin kuuluu sisäsyntyinen depressio, sydänvika ja tilat, joihin liittyy liiallista bronko-konstriktiota, kuten astma ja heinäkuunne. Presynaptisten α-adrenoreseptoreiden uskotaan olevan osallisina myös nesteprosesseissa. Esimerkiksi on osoitettu, että ot^_adreno-reseptoriagonistit käynnistävät ihmisten verihiutaleiden kasautumisen ja antagonistit inhiboivat sitä (Grant, J.A., and Scruton, M.C., Nature, 1979, 277, 659). Selektiivinen presynaptinen 2“ac*renoreseptori-antagonisti voi siten kliinisesti olla toivottava patogeenisissä tiloissa, joihin liittyy verihiutaleiden kasautumista, esimerkiksi migreeni.

Äskettäin on ehdotettu, että inhibiitiomekanismi, johon liittyy c^-adrenoreseptoreita, voi kontrolloida joko suoraan tai epäsuoraan (insuliinin kautta) glukoosin ja lipidien metaboliaa (Berthelsen & Pettinger, Life Sciences, 1977, 2.1, 595). a^-adrenoreseptori-antagonisteilla voi siten olla oma osuutensa metaboliahäiriöiden, kuten TT" .1^1: 6 67543 sokeritaudin ja liikalihavuuden kontrolloinnissa.

Marsun munuaisen proksimaalitiehyeet sisältävät runsaasti «*2-adrenoreseptoreita, joiden aktivointi johtaa natriumin pidättymiseen (Young & Kunar, Eur. J. Pharmac., 1980, 67, 493). Tämä viittaa siihen, että enoreseptori- antagonistit voivat aiheuttaa diureesiaa, joten yhdisteellä voi olla käyttö diureettina.

Kaavan IV mukaista 2-12-(l,4-bentsodioksanyyli)J-2-imidatsoliinia tai sen toksitonta suolaa voidaan myös käyttää depression hoidossa, jossa ihmisille annetaan antidepressiivisesti tehokas määrä 2-|2-(1,4-bentso-dioksanyyli)J-2-imidatsoliinia tai sen toksitonta suolaa.

Kaavan IV mukainen yhdiste voidaan valmistaa kaavan V mukaisesti yhdisteestä

, NH

Cx°y^

ks. J OR.HX

o ^ (V) jossa R on alkyyli C1-4 ja HX on happo (parhaiten farmaseuttisesti hyväksyttävä happo) käsittelemällä vähintään yhdellä mooliekvivalentilla etyleenidiamiinia. Reaktio suoritetaan parhaiten polaarisessa liuottimessa, kuten metanolissa tai etanolissa. R on parhaiten metyyli tai etyyli, HX on kloorivety ja reaktio suoritetaan metanolissa tai vastaavasti etanolissa.

7 67543

Kaavan V mukainen yhdiste voidaan valmistaa kaavan VI mukaisesta yhdisteestä

a:rN

käsittelemällä kaavan RÖH mukaisella alkoholilla, jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä, hapon HX läsnäollessa, jolloin HX tarkoittaa samaa kuin edellä. Käytetty alkoholi on tarkoituksenmukaisimmin etanoli, ja HX on kloorivety, jolloin reaktio suoritetaan käyttämällä liuottimena vedetöntä dietyylieetteriä.

Erityisen tarkoituksenmukainen menetelmän toteuttamistapa on synnyttää kaavan V mukainen yhdiste in situ kaavan VI mukaisesta yhdisteestä. Siten esimerkiksi kaavan RÖH mukaiseen alkoholiin (esimerkiksi metanoli tai etanoli) liuotettu kaavan VI mukainen yhdiste käsitellään natrium-alkoksidilla RONa (esimerkiksi natriummetoksidi tai -etok-sidi), minkä jälkeen saatetaan reagoimaan kloorivedyn (tarkoituksenmukaisesti liuotettuna alkoholiin RÖH, esimerkiksi metanoliin tai etanoliin) ja vähintään yhden mooliekvi-valentin kanssa etyleenidiamiinia.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan, kuinka valmistetaan uutta keksinnön mukaista yhdistettä ja rakenneisomeeriä, joka jo on valmistettu edellä mainitussa USA-patentissa käyttämällä parempaa eristysmenetelmää.

Esimerkeissä lämpötilat on annettu Celsius-asteina. Pylväs-kromatografia suoritettiin alumiinioksidilla (Woelm, neutraali alumiinioksidi, Grade 1). TLC suoritettiin ΊΓ 8 67543 alumiiniioksidilla (Merck, alumiinioksidi 60 ^54 tyyppi E) ja silikalla (Merck, kieselgel 60 ^254^’ Sulamispisteet määritettiin Kofler'in hot stage-laitteessa tai Buchi'n laitteessa lasikapillaariputkissa. Sulamispisteitä ei ole korjattu. NMR-spektritmitattiin Varian Associates T-60 spektrometrillä huoneen lämpötilassa käyttämällä sisäisenä standardina tetrametyylisilaania.

Käytetty HHPLC oli:

Liuotinsysteemi: Water Associates Ltd. Model-M45 Liikkuva faasi: 0,1 % paino/tilavuus ammoniumasetaatti metanolissa: vesi (55:45)

Kolonni: Spherisorb 5 fim silikageeli pakattuna 25 cm x 0,46 cm sisähalk. putkeen.

Detektio: UV absorptio 215 nm (Pye LC3 UV detektori). Näytteiden injisointi Rheodyne 7120 venttiilin ja 20 ui silmukan läpi.

Esimerkki 1 2-/2-(1.4-bentsodioksanyyli)/-2-imidatsoliini-hydrokloridi (a) Etyyli/2-(l,4-bentsodioksanyyli)/-imidoaatti-hydrokloridi.

Kaasumaista kloorivetyä kuplitettiin vakiona pysyvänä virtana 4 1/2 tunnin ajan sekoitetun jäähdytetyn liuoksen läpi, joka sisälsi 2-syano-l,4-bentsodioksaania (88 g), vedetöntä dietyylieetteriä (1 litra) ja etanolia (30,8 ml), jolloin samalla reaktiolämpötila pidettiin alle 10°C. Seosta pidettiin vielä 24 tuntia 0 - 10°C:ssa, minkä jälkeen kiinteä aines otettiin talteen, pestiin vedettömällä dietyylieetterillä ja kuivattiin, jolloin saatiin haluttu tuote hydrokloridina (110 g; 83SS) ; IR v (Nujol) 1670, . m3 x 1595 cm-1.

(b) 2-/2-(l,4-bentsodioksanyyli)/-2-imidatsoliini-hydrokloridi. Etyleenidiamiinin (16,7 ml) liuos etanolissa (50 ml) lisättiin 9 67543 tunnin aikana etyyli/2-(1,4-bentsodioksanyyli)/-imidoaat-ti-hydrokloridin (50 g) sekoitettuun ja jäähdytettyyn (0 - 10°C) liuokseen etanolissa (200 ml). Seosta pidettiin vielä 24 tuntia 0 - 10°C:ssa, minkä jälkeen saostunut etyleenidiamiini-dihydrokloridi poistettiin ja suodoksen tilavuus pienennettiin (noin 50 ml:ksi). Tämän jälkeen etyleenidiamiini-hydrokloridi poistettiin suodattamalla ja jäljelle jäänyt suodos käsiteltiin ylimäärällä kloorivedyn liuosta dietyylieetterissä. Lisäämällä lisää dietyylieetteriä saatiin sakkana puhdistamatonta tuotetta (44 g), joka kiteytettiin uudelleen isopropanolista, jolloin saatiin valkoista kiteistä tuotetta (34 g; 68?ό), sp. 207-208°; IR (Nu joi) 1625, 1590 cm-1; MS m/e 204(M+), 174(100?i);

IDdX

NMR (DMSO) -1,4(2H, s, NH ja HC1 - vaihdettu D20), 3,05 (4H, s, aryyli-h[), 4,4(1H, t, 4Hz, -0CH-), 5,4(2H, d, J 4 Hz, -0CH2-), 6,1(4H, s, N-CH2CH2-N);

Saatu: C, 54,98; H, 5,67; N, 11,68; C11H12N202.HC1 Lask.: C, 54,89; H, 5,44; N, 11,64¾

Seuraavat TLC-systeemit osoittivat tuotteen olevan homogeeni-ssen :

Alumiinioksidi - Kloroformi R^, = 0,5

Silika - Kloroformi:metanoli 4:1 Rf - 0,1

Silika - Kloroformi :metanoli 1:1 Rj- = 0,2

Silika - Klorofromi:metanoli 1:4 Rf - 0,3 HPLC-analyysi osoitti näytteen olevan yli 99-prosenttista. Tässä tuotteessa ei voitu havaita 2-metyy1Ϊ-2-/2-(1,3-bentsodioksolyyli)/-2-imidatsoliinia ja N-(2-aminoetyyli)- 1.4- bentsodioksaani-2-karboksamidia (kumpaakin alle 0,1¾).

Esimerkki 2 2-roetyyli-2-/2-(1.3-bentsodioksolyyli)/-2-imidatsoliini- hydrokloridi 1.4- bentsodioksaani-2-karboksyylihapon (39 g) ja etyleeni-diamiinin (69 ml) seosta kuumenenttiin refluksoiden 18 _ - r 10 67543 tuntia. Vesi poistettiin ottamalla talteen tislettä (15 ml), minkä jälkeen lisättiin lisää etyleenidiamiinia (15 ml). Seosta kuumenenttiin refluksoiden vielä 8 tuntia ja sen jälkeen väkevöitiin tislaamalla. Jäännös fraktio-tislattiin, jolloin saatiin melkein väritöntä tuotetta (13,2 g), kp. 156 - 160°/1 mm Hag. /TLC osoitti, että tämän tislausvaiheen aikana muodostui reaktion pääkomponenttia katekolin lisäksi. HPLC-analyysi osoitti läsnäolevan seuravia yhdisteitä: 2-metyyi-2-/2-(l,3-bentsodioksolyyi)/-2-imidatso-liini = 49%; katekoli - 24%; N-(2-aminoetyyli)-l,4-bentso-dioksaani-2-karboksamidi % 11%; 2-/2-(1,4-bentsodioksanyyli)/-2-imidatsoliini =4%/.

Katekoli poistettiin jakamalla tisle etyyliasetaatin ja natriumhydroksidin 2N vesiliuoksen kesken. Orgaaninen faasi kuivattiin ja haihdutettiin, jolloin jäljelle jäi puolikiinteätä ainetta, joka liuotettiin etanoliin ja käsiteltiin etanolipitoisella kloorivedyllä. Laimentamalla dietyylieetterillä saatiin puolikiinteätä ainetta, josta asetonitriilin kanssa jauhettaessa saatiin kiinteätä ainetta. Kiteyttämällä uudelleen isopropanolista saatiin hieman epäpuhdas näyte tuotetta hydrokloridisuolana. Parempi puhdistustapa oli suodattaa tisleen liuos (metyleehIkloridi : petrolieetterissä 40-60 ) alumiinioksidipylvään läpi ennen hydrok1 oridisuolan muodostamista; tämä käsittely poisti katekoli-epäpuhtaudet. Lopuksi puhdistettu suola kiteytettiin uudelleen isopropanolista, jolloin saatiin väritöntä kiinteätä ainetta (0,9 g; 2%) sp. s 245° (h a j. ) ; IR v (Nujol) 1620, 1590 cm"1; MS m/e 204(M+), 161(100%); m 3 x NMR x(DMSO) -1,2(2H, s, NH ja HC1 - vaihdettu D^Orssa), 3,0(4H, s, aryyli-H), 6,05(4H, s, N-CH2CH2-N), 7,85 (3H,s, CH3);

Saatu: C, 54,75; H, 5,51; N, 11,53: HOI

Lask.: C, 54,89; H, 5,44; N, 11,64%

Seuraavat TLC-systeemit osoittiat tuotteen olevan homogeenisen : 11 67543

Alumiinioksidi - Kloroformi R^. = 0,6

Silika - Kloroformi :metanoli 4:1 R^ = 0,3

Silika - Kloroformi:metanoli 1:1 R^, = 0,4

Silika - Kloroformi:metanoli 1:4 Rf = 0,5 Näytteen HPLC-analyysi osoitti, että mukana oli N-(2-amino-etyyli)-l,4-bentsodioksaani-2-karboksamidia (0,6 %). Tässä tuotteessa ei voitu havaita 2-/(1,4-bentsodioksanyyli)/-2-imidatsoliinia (alle 0,3 %).

Esimerkki 3 2-/2-(1,4-bentsodioksanyyli)/-2-imdidatsoliini-hydrokloridi

Natriummetoksidin (1,45 g) liuos metanolissa (20 ml) lisättiin minuutin aikana huoneen lämpötilassa 2-syano-l,4-bentsodiok-saanin (145 g) sekoitettuun liuokseen metanolissa (870 ml). Sekoitettiin vielä 4 tuntia huoneen lämpötilassa, minkä jälkeen liuos jäähdytettiin ja etyleenidiamiinia (64,7 g) lisättiin tipottain 5°C:ssa.Tämän jälkeen sekoitettuun liuokseen lisättiin 2 tunnin aikana 5°C:ssa kloori-vedyn liuos metanolissa (134 g liuosta, joka sisälsi 34,8 g kloorivetyä). Seosta pidettiin vielä 20 tuntia 0 - 10°C:ssa, minkä jälkeen saostunut etyleenidiamiinidihydrokloridi poistettiin suodattamalla ja suodoksen määrä pienennettiin 300 g:ksi tyhjiössä 40°C:ssa. Etyleenidiamiini-dihydrokloridia poistettiin lisää ja jäljelle jäänyt suodos haihdutettiin kuiviin tyhjiössä 40°C:ssa. Kiinteä jäännös (225 g) sekoitettiin dikloorimetaaniin (1,1 litraa) ja seoksen läpi kupli-tettiin pieni ylimäärä kuivaa kloorivetyä 5 - 10°C:ssa. Puhdistamaton tuote poistettiin sen jälkeen suodattamalla (172 g) ja yhdistettiin toisen erän (24 g) kanssa, joka oli saatu väkevöimällä suodos tyhjiössä 40°C:ssa. Kiteyttämällä nämä kaksi erää etanolista, suodattamalla kuumana ja väkevöimällä suodos tyhjiössä saatiin 384 g epäpuhtaan valkoista kiteistä tuotetta (175,5 g, 81 %). Sp, 207 -208°C. Tuote oli identtinen esimerkin 1 tuotteen kanssa (NMR, MS, IR).

12 67543

Lisäämällä vastakkaisessa järjestyksessä etyleenidiamiini ja kloorivety metanolissa saatiin samanlainen saanto.

Seuraavassa on verrattu esimerkkien 1 ja 2 kummankin yhdisteiden joitakin fysikaalisia ominaisuuksia. Kummatkin nämä yhdisteet olivat isopropanolista uudelleenkiteytettyjä hydrokiDaridisuoloja:

Esimerkki 1=2

Sulamispiste 207-208 245 (haj.) TLC - alumiinioksidi - kloroformi R^, 0,5 0,6 - silika - klorof ormi : metanoli 4:1 R^. 0,1 0,3 - silika - klorof ormi :metanoli 1:1 R^. 0,2 0,4 TLC - alumiinioksidi -kloroformi: metanoli 1:4 Rf 0,3 0,5

Edellä annetut NMR-tiedot osoittavat, että esimerkissä 1 on kaksi selvää multiplettia alueella 4,4 (1 protoni) ja 5,4 (2 protonia), mikä on tunnusomaista kaavan IV mukaiselle dioksaanirenkaalle. (Edellä mainitussa kaavan VI mukaisessa syanoyhdisteessä on samanlaiset multipletit alueella τ5,1 (1 protoni) ja τ5,7 (2 protonia)). Sitä vastoin esimerkin 2 yhdisteen spektrissä on 3 protonin singletti alueella τ7,85, mikä on tunnsuomaista kaavan 3 mukaiselle metyyliryhmälle, eikä siinä ole mitään signaaleja alueella τ4,0 - 6,0, mikä osoittaa, että diok-saanirengasta ei ole mukana.

Oheisen keksinnön mukaisen yhdisteen farmakologinen aktiivisuus hydroklroidina (esimerkki 1) on määritetty. Yksinkertaisuuden vuoksi tästä yhdisteestä on käytetty seuraavissa taulukoissa mekintää "A", kun taas isomeerisesta yhdisteestä (esimerkki 2) on käytetty merkintää "B".

Il 15 67543 1. Esi- .ja jälkisynaptinen a-adrenoreseptorin antagonismi eristetyllä kudoksella tehdyissä kokeissa

Esisynaptinen o^-adrenoreseptorin antagonismin biologinen arviointi tapahtui aluksi määrittämällä pA2-arvot kloni-diinin, joka on yleisesti tunnettu esisynaptinen a-adre-noreseptorin agonisti, inhibiitiovaikutuksia vastaan käyttämällä rotan siemenjohdinta, jota stimuloitiin 0,1 Hz taajuudella Doxey'n menetelmällä Doxey , J.C., Smith, C.F.C. ja Walker, J.M., Br. J. Pharmac., 1977, 6£, 91.

Tämä in vitro malli on erityisen hyödyllinen alkuseulana, jolla tutkitaan esisynaptista aktiivisuutta eristeessä, koska siemenjohdinkudoksen fysiologisesta laadusta johtuen eksogeenisten aineiden on erityisen vaikea päästä siinä sijaitseviin jälkisynaptisiin reseptoreihin. Tämän vuoksi esisynaptisen o-adrenoreseptoriaktiivisuuden osoittamiseen käytetään toista kudosta, nimittäin rotan anococcygeus-lihasta. Noradrenaliinisupistumine antagonismin avulla määritetään pA2«arvot jälkisynaptisissa a-adrenoresepto-reissa. Adrenoreseptorin selektiivisyys määritetään käyttämällä esisynaptisen a-adrenoreseptorin antagonismin (versus klonidiini käyttämällä rotan siemenjohdinta) suhdetta jälkisynaptiseen a-adrenoreseptorin antagonismiin (verus noradrenaliinisupistumat käyttämällä rotan anococcygeus-lihasta). Taulukossa 1 on annettu pA2~arvot yhdisteillä A ja B. Taulukossa 1 on myös annettu neljän standardilääkkeen tulokset: (i) epäselektiivinen α-adrenoreseptorin antagonisti, fentolamiini, (ii) selektiivinen esisynaptinen antagonisti, johimbiini, (iii) erittäin selektiivinen jälkisynaptinen antagonisti, pratsosiini ja (iv) antidepressantti, mianseriini, jolla on farmakologisen profiilinsa osana epäselektiivisiä esi- ja jälkisynaptisia adrenoreseptorin antagonistiomi-naisuuksia.

14 τ . „„ , 67543

Taulukko 1

Yhdiste Esisynaptinen Jälkisynaptinen Esi/jälkisynap- antagonismi pA^ antagonismi pA^ tinen suhde vs klondiini vs noradrenaliini 4eiemenjohdin) (anococcyqeus) A 8,5 6,2 225 B 6,2 <4,4 £67

Fentolamiini 8,4 7,7 4,8

Yohimbiini 8,2 6,4 60

Pratsosiini ^6,6 8,2 ^0,03

Mianseriini 7,3 6,6 5,0 tarkoittaa epäaktiivisuutta konsentraatiossa, joka olisi tuottanut mainitun pA^-arvon).

Tulokset ovat vähintään 5 kokeen keskiarvoja.

Taulukosta 1 voidaan havaita, että yhdiste A oli tutkituista yhdisteistä kaikkein tehokkain esisynaptinen a-adrenore-septorin antagonisti ja että se lisäksi oli kaikkein selektiivisin esisynaptisten kohtien suhteen. Tarkemmin sanoen yhdiste A oli 200 kertaa tehokkaampi esisynaptisena antagonistina kuin yhdiste B.

2. Esisynaptinen a-adrenoreseptorin antagonismi selkäydit- tömässä rotassa 1) Intravenöösinen aktiivisuus rotan siemenjohtimella.

Tämä koemalli laajentaa rotan siemenjohtimella suoritetun esisynaptisen α-adrenoreseptorin antagonismin versus klonidiinin arvioinnin in vivo tilanteeseen. Bro\i/n'in menetelmällä Brown, J,. Doxey, J.C., Handley, S. and Virdee, N., Recent Advances in the Pharmacology of Adrenoceptors, Elsevier North Holland, 1978, seurattiin selkäydittömillä rotilla verenpainetta ja ärsyttämällä

II

67543 indusoituja siemenjohtimen supistumisia. Klonidiinilla (100 pg/kg, i.v.) on pitkäaikainen painetta lisäävä vaikutus ja se inhiboi pitkään siemenjohtimen supistumisia. Testattavia lääkkeitä injisoitiin intravenöösisti kumulatiivisella annostuksella. Niiden kyvyt estää hypogastrisen hermon ärsyttämisen inhibiitio heijastaa niiden esisynaptista antagonismia. Taulukossa 2 on esitetty ne antagonistien annokset, jotka estivät 50-prosenttisesti hypogastrisen hermon ärsytyksen inhiboinnin.

Taulukko 2

Antagonistien suhteelliset tehokkuudet esisynaptisissa n-adrenoreseptoreissa selkäydittömässä rotassa

Yhdiste Antagonistin i.v. annos, joka 50-prosenttisesti palauttaa klonidiinisalpauksen siemen.johtimella. mq/kq_ A 0,009 B 5,60

Yohimbiini HC1 0,86

Hianseriini HC1 £4,4

Fentolamiinimesylaatti 0,12

Tulokset ovat vähintään 4 rotan keskiarvoja.

Valituissa koeolosuhteissa kaikki tutkitut yhdisteet lukuunottamatta mianseriinia ja yhdistettä B estivät täydellisesti hypogastrisen hermon ärsytykseen kohdistuvat klonidiinin inhibiitiovaikutukset. Mianseriinilla ja yhdisteellä B suurimmat palautusvaikutukset olivat 36 λ ja 66 λ vastaavilla kumulatiivisilla intravenööseillä annoksilla 4,4 mg/kg ja 14,4 mg/kg. Taulukosta 2 voidaan nähdä, että yhdiste A on selvästikin tehokkain esisynaptisen α-adrenoreseptorin tutkituista antagonisteista.

___ - r ......

16 67543 2) Oraalinen aktiivisuus rotan siemenjohtimella

Edellisen kmokeen tilannetta (2.1) muutettiin yhdisteen A oraalisen aktiivisuuden osoittamiseksi.

5 rotan ryhmille annettiin oraalisesti joko suolaliuosta (1,0 ml/100 painogrammaa) tai yhdistettä A (1,0 ja 5,0 mg/kg). 30 minuuttia oraalisen antamisen jälkeen rotilta poistettiin selkäytimet, jolloin siemenjohtimen sähköisesti indusoituja supistumia voitiin tutkia in situ. 75 minuuttia suolaliuoksen tai yhdisteen A antamisen jälkeen määritettiin klodiniinin esisynaptisten agonistiominaisuuksien annos-vaste-käyrät.

Oraalisesti annettu yhdiste A aiheutti klonidiinin esisynap-tiseen vaikutukseen kohdistuvan, annoksesta riippuvan kilpailevan antagonistisen vaikutuksen. Klonidiinin kumulatiiviset annokset, jotka inhiboivat 50 % siemenjohtimen nykäysvastetta rotilla, joille oli annettu suolaliuosta, 1.0 ja 5,0 mg/kg yhdistettä A, olivat vastaavasti 6,6, 20,5 ja 93,0 ug/kg, i.v. Klonidiinin jälkisynaptiset vaikutukset (verenpaineen kasvu) eivät estäneet lainkaan yhdisteen A 1,0 mg/kg annoksen jälkeen, vaikkakin annoksella 5.0 mg/kg havaittiin jonkin verran antagonismia.

Taulukko 3

Esisynaptinen ot-adrenoreseptorin antagonismi oraalisen antamisen jälkeen Käsittely Klonidiiniannos, siemen- johdin, uq/kq (i.v.)

Suolaliuos 6,6 A 1 mg/kg (p.o.) 20,5 A 5 mg/kg (p.o.) 93,0 17 67543 3. Intravenöösinen aktiivisuus rotan anococcyqeus-lihaksella Päinvastoin kuin rotan siemenjohtimella ovat rotan anococcygeus-lihkasen sekä esi- että jälkisynaptiset adrenoreseptorit helposti ulkopuolisesti tuotujen aineiden saavutettavissa, ja sen vuoksi tätä testiä voidaan käyttää erottamaan selektiiviset esisynaptiset a-adrenoreseptorin antagonistit epäselektiivisistä aineista. Pienet kloni-diiniannokset inhiboivat rotan anococcygeus-lihaksen supistumia, jotka on indusoitu ärsyttämällä sähköisesti alhaisella taajuudella (1 Hz) sympaattista spinaali-virtausta. Vain selektiiviset esisynaptiset a-adrenoreseptorin antagonistit estävät klonidiinin inhibiitio-vaikutukset. Siten yohombiini (0,3 - 1,0 mg/kg, i.v.) esti täysin klonidiinin inhibiitiovaikutuksen anococcygeus-lihaksella. Tällä mallilla suoritettiin lisäkokeita, mutta käytettiin gunanabentsasetaattia (30 ug/kg, i.v.), joka on selektiviivisempi esisynaptinen a-adrenoreseptorin agonisti kuin klonidiini. Taulukosta 4 voidaan havaita, että yhdiste A oli noin 14 kertaa tehokkaampi kuin yohombiini esisynaptisena α-adrenoreseptorin antagonistina. Fentol-amiinilla ei tässä mallissa ollut presynaptista a-adrenoreseptorin antagonistista aktiivisuutta kumulatiivisella i.v. annoksella 1,4 mg/kg. Näiden tuloksien perusteella yhdiste A on tehokkain tutkittu esisynaptinen a-adrenoreseptorin antagonisti ja fentolamiiniin verrattuna sen esisynaptisiin α-adrenoreseptoreihin kohdistuva vaikutus on erittäin selektiivinen.

F

18 67543

Taulukko 4

Esisynaptinen g-adrenoreseptorin antagonismi selkäydittömän rotan anococcyqeus-lihaksessa.

Yhdistet Antagonistin intravenöösi annos, joka palauttaa 50-prosenttisesti anococcygeus-lihaksen guanabents-salapautumisen rcg/kg_ A 0,021

Yohimbiini HC1 0,280

Fentolamiini-mesylaatti £1,4 4. Vaikutus valveilla olevien hypertensiivisten DOCA-rottien verenpaineeseen .ja sydämen lyöntinopeuteen

Annoksilla 1,0, 5,0 ja 20,0 mg/kg verrattiin yhdisteen A, yhdisteen B ja fentolamiinin vaikutusta verenpaineeseen ja sydämen lyöntinopeuteen, kun näitä aineita annettiin oraalisesti hypertensiivisille DOCA-rotille. Taulukossa 5 on annettu verenpaineen huipun prosentuaalinen lasku.

Taulukko 5

Laatu 1,0 5,0 20,0 mg/kg A - 4 -28 -39 B -15 -25 -14

Fentolamiini -16 -24 -41

Yhdiste A (5,0 ja 20,0 mg/kg) laski keskimääräistä valtimo-verenpainetta annoksesta riippuvalla tavalla. Yhdisteellä A näiden kahden annoksen verenpainetta alentavat vaikutukset olivat samanlaiset kuin vasteet, jotka saatiin samoilla fenotalamiiniannoksilla.

Annoksella 1,0 mg/kg yhdiste A ei merkittävästi muuttanut 19 67543 verenpainetta. Yhdisteen A sillä oraalisella annoksella, joka selektiivisesti inhiboi presynaptisia a-adrenore-septoreita (kts. 2.2), ei siten omaa antihypertensiivistä aktiivisuutta. Sitä vastoin fentolamiini (1,0 mg/kg) pienensi verenpainetta DOCA-rotilla. Sekä in vitro että in vivo kokeissa on osoitettu, että fentolamiinilla ei ole merkittävää selektiivisyyttä esi- tai jälkisynaptisia α-adrenoreseptoreita kohtaan.

Fentolamiinin 20 mg/kg annoksella havaittiin sydämen lyöntinopeuden vastaavasti nousevan reaktiona verenpaineen laskuun. Fentolamiinin kaksi pienempää annosta eivät suuresti vaikuttaneet sydämen lyöntinopeuteen. Yhdisteen A kolmella annoksella ei tässä tutkimuksessa havaittu mitään merkitävää vaikutusta sydämen lyöntinopeuteen.

Päinvastoin kuin yhdiste A indusoi yhdiste B merkittävän antihypertensiivisen vaikutuksen alhaisimmalla tutkitulla annoksella (1 mg/kg, p.o.). Yhdisteen B aiheuttamat verenpaineen laskut eivät olleet annoksesta riippuvia; yhdisteen B 20 mg/kg,p.o. annoksen suurin hypotensiivinen vaikutus oli pienempi kuin yhdisteen B 5 mg/kg annoksen aiheuttama vaikutus. Yhdisteiden A ja B hypotensiivisesta aktiivisuudesta vastaavien mekanismien uskotaan olevan erilaisia. Jälkimmäisen yhdisteen annoksesta riippumattoman vaikutuksen uskotaan voivan johtua jälkisynaptisesta a-adrenoreseptorin agonistisesta aktiivisuudesta, joka havaittiin erillisessä kokeessa, jossa selkäydittömällä rotalla havaittiin painetta lisääviä vasteita, kun yhdistettä B annettiin intravenöösisti annoksilla 1-10 mg/kg.

5. CNS-vaikutus

Klonidiinilla indusoidun hypotermian antagonismi

Von Voigtlander et ai äskettäisessä tutkimuksessa, Nueropharmac., 178, 1_7, 375, osoitettiin, että useat antidepressantit

_ - F

20 67543 ja Λ-adrenoreseptoriantagonistit inhiboivat klonidiinilla indusoitua hypotermiaa näiden aineiden kroonisen mutta ei akuutin antamisen jälkeen. Nämä tulokset sopivat yhteen viivästyneen reaktion kanssa, joka sairaaloissa on havaittu antidepressantei11a.

Sekä yhdisteen A että yhdisteen B kykyä vaikuttaa klonidiinilla indusoidun hypotermian vastaisesti tutkittiin hiirillä. Yhdisteen A intravenöösien 0,1 - 1,0 mg/kg annosten havaittiin aiheuttavan klonidiinilla indusoidun hypotermian tilastollisesti merkittävän ja annoksesta riippuvan estymisen. Yhdiste B esti osittain klonidiinilla indusoitua hypotermiaa annosvälillä 1-10 mg/kg, i.v. Yhdisteellä B havaittu käänteisvaikutus ei kuitenkaan ollut merkittävästi erilainen kuin väliteaineella käsitellyillä eläimillä. Annoksella 30 mg/kg i.v. yhdiste B tehosti klonidiinilla indusoitua hypotermiaa.

Claims (8)

1. 67543
2. 1. Menetelmä valmistaa farmakologisesti aktiivista 2-[2-(l,4-bentsodioksanyyli)]-2-imidatsoliinia, jonka protonoidun muodon magneettiresonanssispektrissä on multipletit alueella *t4,4 ja t 5,4 ja jonka kaava on Oc/y tunnettu siitä, että yhdiste, jonka kaava on . NH οχί—\ <v) VA0J 0R-Hx jossa R on alkyyli C^_4 ja HX on happo, saatetaan reagoimaan vähintään yhden mooliekvivalentin kanssa etyleenidiamiinia.
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että reaktio suoritetaan polaarisessa liuottimessa.
4. 3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kaavan (V) mukaisessa yhdisteessä R on metyyli tai etyyli.
5. 4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kaavan (V) mukaisessa yhdisteessä HX on kloorivety.
6. 5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että yhdiste, jonka kaava on 67543 ^ CN α.τ käsitellään alkoholissa RÖH natriumalkoksidilla RONa (jossa R on alkyyli , minkä jälkeen saatu tuote saatetaan reagoimaan kloorivedyn ja vähintään yhden mooliekvivalentin kanssa etyleenidiamiinia.
7. 6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että alkoholissa RÖH ja alkoksidissa RONa R on metyyli tai etyyli.
8. 1. Förfarande för framställning av farmakologiskt aktiv 2-12-(1, 4-benzodioxanyl)J-2-imidazolin i vars protonerade form magnetresonansspektret har multipletter pä omrädet t4,4 och T5,4 och vars formel är oc°yo kännetecknat därav, att en förening med formeln V