FI66874B - Foerfarande foer framstaellning av kristallina salter av 7beta-(2-(2-amino-4-tiazolyl)-2-metoxi-iminoacetamido)-3-cefem-4-karboxylsyra-pivaloyloximetylester - Google Patents

Description

1 66874

Menetelmä 78-(2-(2-amino-4-tiatsolyyli)-2-metoksi-iminoaset-amido)-3-kefem-4-karboksyylihappo-pivaloyylioksimetyyliesterin kiteisten suolojen valmistamiseksi - Förfarande för fram-ställning av kristallina salter av 73-(2-(2-amino-4-tiazolyl)-5 2-metoxi-iminoacetamido)-3-cefem-4-karboxylsyra-pivaloyloxi-metylester Tämä keksintö koskee uusien suolojen ja varsinkin 73-(2-(2-amino-4-tiatsolyyli)-2-metoksi-iminoasetamido)-3-kefem- 4-karboksyylihapon pivaloyylioksimetyyliesterin kiteisen hyd-10 rokloridin ja kiteisen hydrobromidin valmistusmenetelmää.

73-(2-(2-amino-4-tiastolyyli)-2-metoksi-iminoaseta-mido) - 3-kef em-4-karboksyylihapon pivaloyylioksimetyyliesteri tunnetaan ennestään esimerkiksi suomalaisesta patenttihakemuksesta n:o 79 2112. Nämä yhdisteet ja niiden suolat, 15 varsinkin edellämainitut, ovat hyödyllisiä antibioottises-ti vaikuttavia aineita, joita voidaan käyttää varsinkin bakteerienvastaisina antibiootteina.

Pivaloyylioksimetyyliesteri on vapaana emäksenä ja hydrokloridina tai hydrobromidina edullisempi kuin ennes-20 tään tunnettu 73-(2-(2-amino-4-tiatsolyyli)-2-metoksi-iminoasetamido) -3-kefem-4-karboksyylihapon natriumsuola siinä suhteessa, että se imeytyy koe-eläimillä, kuten rotilla, suun kautta annettuna maha-suoli-kanavassa huomattavasti paremmin ja on näin ollen kemoterapeuttisissa kokeissa suun 25 kautta annettuna tehokkaampi. Esimerkiksi pivaloyylioksi-metyyliesterille saadaan kahdesti hiirille suun kautta annettuna gram-positiivisten kokkien, kuten Staphylococcus aureus 10B ja Streptococcus pyogenes aronson, suhteen ED^g-arvoksi noin 0,7-30 mg/kg, enterobakteerien, kuten Esche-30 rihia coli 205, Escherichia coli 2018, Escherichia coli 205 R+TEM» Klebsiella pneumoniae 327, Proteus mirabilis 774, Salmonella Stanley ja Proteus morganii 2359, suhteen ED5Q-arvoksi noin <0,1-12 mg/kg ja Pseudomonas-kantojen, kuten Pseudomonas aeruginosa, suhteen ED^. g-arvoksi <<100 35 mg/kg. Verrattuina vapaaseen emäkseen imeytyvät uudet esterin suolat täydellisemmin ja ovat näin ollen kemotera-peuttiselta vaikutukseltaan joissakin tapauksissa, esim. hydrokloridi, tehokkaampia kantojen Streptococcus pyogenes Aronson, Escherichia coli 205 ja 218, Klebsiella pneumonia 2 66874 327, Proteus morganii 2359 ja Pseudomonas aeruginosa ATCC 12055 suhteen.

Pivaloyylioksimetyyliesterin eräänä heikkoutena on vaikea puhdistettavuus. Sitä ei vielä ole onnistuttu ki-5 teyttämään. Amorfisuutensa ja epäpuhtautensa vuoksi se on epästabiili ja vaikea varastoida ja puristaa tableteiksi. Sen heikko juoksevuus aiheuttaa myös hankaluuksia tablettien valmistuksessa ja ampullien täytössä. Esterin huono vesiliukoisuus saa aikaan epätasaisen imeytymisen suun 10 kautta annettaessa.

Tähän mennessä vain vapaan emäksen muodossa tunnetulla pivaloyylioksimetyyliesterillä on siis tiettyjä ominaisuuksia, jotka haittaavat sen käyttöä lääkeaineena, sillä ne vaikeuttavat siitä valmistettujen farmaseuttisten 15 antomuotojen valmistusta ja käyttöä. Näin ollen oli olemassa tarve kehittää johdannaisia, jotka sopiva paremmin mainittuun tarkoitukseen.

Sopivien johdannaisten etsinnässä löytyivät yllättäen kiteisessä muodossa olevat 7β-(2-(2-amino-4-tiatso-20 lyyli) -2-metoksi-iminoasetamido) -3-kefem-4-karboksyylihapon pivaloyylioksimetyyliesterin hydrokloridi ja hydrobromidi, jotka täyttävät lääkeaineilla asetettavat vaatimukset huomattavasti paremmin.

Nämä suolat voidaan kiteytymiskykynsä vuoksi puhdis-25 taa paljon yksinkertaisemmin ja paremmin kuin vapaat emäkset. Muita etuja ovat parempi stabiilisuus ja varastoin-ninkestävyys ja helppous sisällyttää farmaseuttisiin valmisteisiin. Ne on varsinkin aikaisempaa helpompi kuivata ja niistä on paremman lämmönkestävyytensä ja paineenkestä-30 vyytensä vuoksi helpompi puristaa tabletteja. Hyvän juok-sevuutensa vuoksi niillä on helppo täyttää kapseleita ja lääkepulloja. Suuremman vesiliukoisuutensa ansiosta ne jakautuvat tasaisesti maha-suoli-kanavaan ja imeytyvät näin ollen täydellisesti. Vapaisiin emäksiin verrattuna 35 tämä on suuri etu suun kautta annettaessa.

3 66874

Keksinnön mukaiset suolat valmistetaan sinänsä tunnetulla tavalla. 78-(2-(2-amino-4-tiatsolyyli)-2-metoksi-imino-asetamido)-3-kefem-4-karboksyylihapon pivaloyylioksimetyyli-esterin kiteinen hydrokloridi ja hydrobromidi valmistetaan 5 siten, että 73-(2-(2-amino-4-tiatsolyyli)-2-metoksi-iminoaset-amido)-3-kefem-4-karboksyylihapon pivaloyylioksimetyyliesteri muunnetaan käsittelemällä -10 - +40°C:ssa ekvivalenttisella määrällä kloorivetyä tai bromivetyä hydrokloridiksi vast, hyd-robromidiksi ja saatu amorfinen hydrokloridi vast, hydrobro-10 midi kiteytetään sopivassa liuottimessa, kuten metyleeniklori-dissa.

Vapaa emäs voi olla epäpuhdasta tai puhdistettua. Kloorivety tai bromivety lisätään vesiliuoksena tai mielellään vedettömässä muodossa ekvivalentti-15 sena määränä eli käytetyn vapaan emäksen puhtausasteesta riippuen käytetään n. 0,8-1,2, mielellään 1-1,1 mooliekvi-valenttia kloorivetyä tai bromivetyä. Suolanmuodostus on edullista suorittaa liuottimessa, kuten vedessä tai orgaanisessa liuottimessa tai näiden seoksessa. Emäkselle so-20 pivina orgaanisina liuottimina tulevat kysymykseen esim. alkoholit, kuten metanoli, etanoli, n-propanoli, isopro-panoli, butanoli ja isobutanoli, ketonit, kuten asetoni tai metyylietyyliketoni, nitriilit, kuten asetonitriili, eetterit, kuten tetrahydrofuraani, dioksaani, dietyylieet-25 teri tai korkeammat eetterit, sulfoksidit, kuten dimetyy-lisulfoksidi, amidit, kuten formamidi, Ν,Ν-dimetyyliform-amidi tai N,N-dimetyyliasetamidi, esterit, kuten etyyli-asetaatti ja "Methylcellosolve " tai halogenoidut hiilivedyt, kuten metyleenikloridi tai kloroformi tms. Kloori-30 vety tai bromivety on myös edullista liuottaa johonkin näistä liuottimista ja lisätä näin amiinin liuokseen. Kloorivety voidaan myös johtaa kaasumaisena amiinin liuokseen. Kloorivety- tai bromivetyliuos voidaan käyttää kyllästetyssä tai laimennetussa muodossa. Edullisessa toteu-35 tustavassa liuotetaan emäs metyleenikloridiin ja lisätään tietty määrä kloorivetyä tai bromivetyä liuotettuna orgaaniseen liuottimeen, mielellään metyleenikloridiin, mutta myös metyleenibromidi ja dietyylieetteri tulevat kysymykseen.

4 66874

Kloori- tai bromivetylisäyksen jälkeen suolapitoinen liuos väkevöidään haihduttamalla pois liuotinta ja/tai lisätään ei-polaarista liuotinta, kuten dietyylieetteriä tai hiilivetyä, kuten pentaania tai heksaania, niin että liu-5 kenemispisteen ylittämisen jälkeen hydrokloridi tai hydro-bromidi saostuu. Lähtöaineen puhtaudesta riippuen saadaan suolat amorfisina tai kiteisinä. Saostus voidaan suorittaa täydellisesti, jos saostusliuos jäähdytetään.

Suolanmuodostus tapahtuu lämpötila-alueella noin -10 10 - +40°C, mielellään välillä noin 0-30°C. Korkeita lämpö tiloja ja kloorivedyn tai bromivedyn ylimäärää pitää välttää, sillä tällöin voi tapahtua hajoamista. Saostunut suola erotetaan tavallisilla erotusmenetelmillä, kuten suodattamalla tai sentrifugoimalla, ja pestään ei-polaarisel-15 la liuottimena, johon kiteet eivät liukene tai liukenevat vain vähäisessä määrin. Jos sakan laatu ei tyydytä puhtausasteen tai kidemuodon suhteen, voidaan sitä parantaa liuottamalla ja kiteyttämällä vielä yhden tai useampia kertoja edellämainituista liuottimista. On edullista 20 uudelleenkiteyttää ensimmäisellä kerralla saatu sakka me-tyleenikloridista. Amorfiset suolat liukenevat metyleeni-kloridiin varsinkin huoneen lämpötilassa tai hieman lämmitettäessä, mutta kiteiset muodot ovat käytännöllisesti katsoen liukenemattomia tähän liuottimeen. Kiteet muodostu-25 vat seisotuksen aikana, varsinkin matalissa lämpötiloissa, kuten noin 0-5°C:ssa. Tarvittaessa uudelleenkoteytetään niin moneen kertaan, että saadaan analyysipuhdas suola.

Valmiste on edullista kuivata suurtyhjössä lämpötilassa, joka on huoneen lämpötilan ja noin 30°C:n välillä, 30 ja mahdollisesti voidaan käyttää jotakin tavallista kui-vausainetta.

On tunnettua, että kyseessä olevat 2-aminotiatsoliyh-disteet voivat esiintyä tautomeerisina 2-iminotiatsolii-neina. NMR-spektrin mukaan (DMSO.d6) on keksinnön mukai-35 nen hydrokloridi 2-aminotiatsolimuodossa. Kuitenkin 2-iminotiatsolimuoto saattaa esiintyä jossakin toisessa liuottimessa.

5 66874 Tämän keksinnön mukaisia kiteisiä suoloja voidaan käyttää farmaseuttisissa valmisteissa siten, että tehollinen määrä vaikuttavaa ainetta sekoitetaan mahdolliseen epäorgaaniseen tai orgaaniseen, kiinteään tai nestemäiseen 5 farmaseuttisesti hyväksyttävään kantaja-aineeseen, joka sopii varsinkin suun kautta annettavaksi tarkoitettuun valmisteeseen. Suun kautta annettaviksi sopivat tabletit, pistokapselit tai liivatekapselit, jotka sisältävät vaikuttavaa ainetta sekä laimennusaineita, kuten laktoosia, 10 dekstroosia, sakkaroosia, mannitolia, sorbitolia, selluloosaa ja/tai glysiiniä, liukuaineita, kuten piimaata, talkkia, steariinihappoa tai sen suoloja, kuten magnesium-tai kalsiumstearaattia, ja/tai polyetyleeniglykolia. Tabletit voivat sisältää myös sideaineita, kuten magnesiumalu-15 miinisilikaattia, tärkkelyksiä, kuten maissi-, vehnä, riisi- tai nuolijuuritärkkelystä, liivatetta, traganttia, me-tyyliselluloosaa, natriumkarboksimetyyliselluloosaa ja/tai polyvinyylipyrrolidonia ja haluttaessa hajotusainetta, kuten tärkkelystä, agaria, algiinihappoa tai sen suoloja, ku-20 ten natriumalginaattia, ja/tai poreiluseoksia, tai absorp-tioaineita, väriaineita, makuaineita ja makeutusaineita. Peräpuikot ovat ensisijassa rasvaemulsioita tai suspensioita .

Farmaseuttiset valmisteet voivat olla steriloituja 25 ja/tai ne voivat sisältää apuaineita, kuten säilöntä, stabilointi-, kostutus- ja/tai emulgointiaineita, liuotusaineita ja/tai puskurointiaineita. Kyseiset farmaseuttiset valmisteet, jotka haluttaessa voivat sisältää myös muita farmakologisia vaikuttavia aineita, tehdään ennestään 30 tunnetuilla menetelmillä, esim. sekoitus-, liuotus- tai lyofilisointimenetelmillä, ja ne sisältävät vaikuttavaa ainetta noin 0,1-100 %, mielellään noin 1-50 %, lyofili-saatti aina 100 %:in asti. Infektion laadusta ja vaikeusasteesta ja potilaan tilasta riippuen on suun kautta annet-35 tava vuorokausiannos lämminverisillä noin 0,5-5 g, kun ruumiinpaino on noin 70 kg.

Keksintöä valaistaan seuraavilla esimerkeillä: 6 66874

Esimerkki 1; 0°C:een jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 4,97 g 7β-(2-(2-amino-4-tiatsolyyli)-2-metoksi-iminoasetamido)-3-kefem-4-karboksyylihapon pivaloyylioksimetyyliesteriä (vapaa 5 emäs) 50 ml:ssa metyleenikloridia, lisätään 61 ml kloorivedyn 0,18 M metyleenikloridiliuosta (1,1 moollekvivalenttia, valmistettu johtamalla kuivaa kaasumaista kloorivetyä kuivaan metyleenikloridiin). Kun seosta sekoitetaan 10 minuuttia ja sen jälkeen lisätään dietyylieetteriä, saadaan 10 sakka. Seosta sekoitetaan vielä 0,5 tuntia 0°C:ssa, sakka suodatetaan talteen ja pestään dietyylieetterillä ja kuivataan suurtyhjössä. Näin saadaan epäpuhdas hydrokloridi vaaleanbeigenä jauheena, joka liuotetaan noin 50 ml:aan metyleenikloridia, haihdutetaan hieman ja jätetään yön 15 ajaksi seisomaan noin +5°C:een. Kiteytynyt yhdiste suodatetaan, pestään pienellä määrällä metyleenikloridia ja dietyylieetteriä ja kuivataan kuten edellä. Näin saadaan väritöntä 78-(2-(2-amino-4-tiatsolyyli)-2-metoksi-iminoasetamido) -3-kefem-4-karboksyylihapon pivaloyylioksimetyyli-20 esterin hydrokloridia, jonka sul.p. on 187-191°C. (°0q^ = +82 ± 1° (c = 0,689 % metanolissa). Ohutkerroskromatogra-finen analyysi: ^ 0,29 (silikageeli, etikkaesteri), UV- spektri (EtOH): maksimit kohdissa 235 (ε = 16600), 245 (olkapää) nm, IR-spektri (nujoli): absorptiokaistat kohdissa 25 3240, 1778, 1757, 1750, 1738, 1658, 1626, 1590, 1665 cm-1.

NMR-spektri (DMSO.dö): 100 MHz. δ = 1 ,18 s, 9H (-C(CH3) 3) 6 = 3,70 m, 2H (H-2) δ = 3,98 s, 3H (OCH3) 30 δ = 5,19 2H, d, J = 4,5 (H-6) δ = 5,96 m, 3H (H-7 ja -0CH20-) δ = 6,63 t, 1H (H—3) δ = 6,97 s, 1H (tiatsoli-H) δ = 9,56 b, 3H (-NH3®) 35 δ = 9,83 d, 1H, J = 8 (CONH) 66874

Mikroanalyysi: löydetty: C 42,79 H 4,44 N 13.30 S 11,71 Cl 6,51 % laskettu: 42,74 4,53 13,12 12,01 6,64

Jauheanalyysi röntgenmenetelmällä: Näyte on kiteinen.

5 Esimerkki 2: Jäällä jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 497 mg 70-(2- (2-amino-4-tiatsolyyli)-2-metoksi-iminoasetamido)-3-kefem-4-karboXsyylihapon pivaloyylioksimetyyliesteriä (vapaa emäs) 5 ml:ssa metyleenikloridia, sekoitetaan 2,72 ml bro-10 mivedyn 0,46 M metyleenikloridiliuosta (noin 1,25 mooliek-vivalenttia). Kun seosta sekoitetaan 10 minuuttia ja sen jälkeen lisätään 35 ml dietyylieetteriä, saadaan sakka. Seosta sekoitetaan vielä 0,5 tuntia 0°C:ssa, sakka suodatetaan talteen, pestään dietyylieetterillä ja kuivataan 15 tyhjössä. Saatu vaaleanoranssi jauhe liuotetaan 2,5 ml:aan metyleenikloridia, josta tuote kiteytyy uudelleen. Lisätään 5 ml metyleenikloridia ja sekoitetaan 1 tunti samalla jään avulla jäähdyttäen. Kun kiteet suodatetaan talteen, pestään metyleenikloridilla ja dietyylieetterillä ja kui-20 vataan suurtyhjössä saadaan 70-(2-(2-amino-4-tiatsolyyli)- 2-metoksi-iminoasetamido) - 3-kefem-4-karboksyylihapon pivaloyy-lioksimetyyliesterin hydrobromidi, sul.p. 215°C (hajoaa). Ohutkerroskromatografinen analyysi: v 0,31 (silikagee- li, etikkaesteri), UV-spektri (EtOH): maksimit kohdissa 225 (ε = 17520), 231 (ε = 16920), 237 (ε = 16240), 243 (ε = 25 15600) ja 249 (ε = 14420) nm, IR-spektri (nujoli): absorp- tiokaista kohdissa 3245, 1776, 1757, 1750, 1738, 1658, 1628, 1590, 1570, 1560 cm”1; NMR-spektri (DMSO.dö): 100 MHZ δ = 1,18 s, 9H (-C(CH3) 3) 30 6 = 3,70 m, 2H (H-2) δ = 3,99 s, 3H (OCH3) δ = 5,20 2H, J = 5,0 (H-6) δ = 5,86 m, 3H (H-7 ja -0CH20-) δ = 6,65 t, 1H (H-3) 35 δ = 9,07 b, 3H (-NH3®) δ = 9,84 d, 1H, J = 8 (CONH)