FI63240C - Analogifoerfarande foer framstaellning av antibakteriella 3-klorcefalosporinderivat - Google Patents

Description

1 ral Mi. KUULUTUSJULKAISU / 7 λ j n

WgJ [B] (JTlAGG NI NGSSKRI FT 6 3240 • ^ (45) myönnetty 10 C5 1983 ' Patent taeddelat v ^ (51) Kv.ik.3/i«.a.3 C 07 D 501/59 | SUOMI —FINLAND (21) Ptt*ntt»hU*mu*-P*.nt*n.<^lr<, c)26/7h (23) Hak*mi*pi)vt—Anaekninpdtf 22.02.7^ (23) Alkupiivt—GiM(tt«tjda« 22.02.7^ (41) Tullut lulklMkd — Bllvlt offtMlIg 2^.08.7^ £££2: <«> sasawss^pXte 3i.oi.83 (32)(33)(31) Pyydetty «uoikwi-Begird prtorlut 23.02.73

USA(US) 335U1U

(Tl) Eli Lilly and Company, 307 East McCarty Street, Indianapolis,

Indiana >6206, USA(US) (72) Robert Raymond Chauvette, Indianapolis, Indiana, USA(US) (7*0 Oy Kolster Ab (5*0 Analogiamenetelmä bakteerinvastaisten 3-kloorikefalosporiini-johdannaisten valmistamiseksi - Analogiförfarande för fram-ställning av antibakteriella 3-klorcefalosporinderivat

Keksinnön kohteena on anaiogiamenetelmä bakteerinvastaisten 3-kloori-kefalosporiinijohdannaisten valmistamiseksi, joiden kaava on I

H

*""—I—f^Sv] 1 S-ci c = o

OH

jossa R on asyyliryhmä, jonka kaava on O

•I

R' - C - jossa R' on ryhmä, jonka kaava on O-"·'”·· 63240 jossa Z on happi tai rikki ja m on O tai 1, tai R* on ryhmä, jonka kaava on

Ot tai R on tenyyliryhmä ja niiden myrkyttömien, farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi. Keksinnölle on tunnusomaista, että 3-hydroksikefalosporiinijohdannainen, jonka kaava on

O H

r.-c-L-^ /- COOR2 jossa R' tarkoittaa samaa kuin edellä, sillä edellytyksellä, että R' ei voi olla ryhmä

Or· ja R2 on karboksyyliryhmää suojaava esteriryhmä, saatetaan reagoimaan a) kloorausaineen kanssa, joka on oksalyylikloridi, tionyylikloridi, fosfori- (III)trikloridi tai fosfori(III)oksikloridi, liuotettuna dimetyyliformami-diin, ja 7-asyyliamidosivuketju haluttaessa lohkaistaan pois reaktiokykyisen halogeeni-iminiumhalogenidin kautta vastaavan 7-amino-3~kloorikefalosporiinin saamiseksi, ja saatu 7-amino-3-kloorikefalosporiini asyloidaan uudelleen sopivan happohalogenidin, esterin tai anhydridin avulla sellaisen kaavan I mukaisen yhdisteen saamiseksi, jossa R on toinen asyylisubstituentti, ja b) karboksyyliryhmää suojaava esteriryhmä lohkaistaan pois vastaavan hapon saamiseksi.

Keksinnön mukaisella menetelmällä valmistetut 7-asyyliamido-3-kloori-kefalosporaanihapot ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat ovat arvokkaita antibioottisia yhdisteitä, joilla on halutut terapeuttiset ominaisuudet.

3 63240

Keksinnön mukaisilla yhdisteillä on poikkeuksellinen rakenne siinä suhteessa, että klooriatomi on suoraan liittynyt dihydrotiatsiinirenkaan 3-asemassa olevaan hiiliatomiin. Kefaaminimistön mukaisesti nimitetään edellä esitettyjä yhdisteitä 7-asyyliamido-3-kloori-3-kefeemi-4-karboksyyli-hapoksi ja -suoloiksi.

3-bromimetyyli-3-kefeemi-4-karboksyylihappoestereitä ja 3-bromimetyyli- 2-kefeemi-4-karboksyylihappo-estereitä on kuvattu ennen tätä keksintöä. Nämä tunnetut 3-bromimetyyli-yhdisteet ovat käyttökelpoisia välituotteita kefalo-sporiiniantibioottien valmistamiseksi. 3-kloori-3-kefeemi-4-karboksyylihapot ovat erikoisen arvokkaita antibiootteja, mitä nämä välituotteet eivät ole.

Edellä mainitun määrittelyn mukainen ryhmä, jolla on seuraava kaava, jossa m on O

^3—c on fenyyliasetyyli. Kun edellä mainitussa kaavassa m on 1 ja Z on O, niin ryhmä on fenoksiasetyyli. Kun edellä mainitussa kaavassa m on 1 ja Z on S, niin ryhmä on fenyylimerkaptoasetyyli.

Kun kaavassa I substituentti R' on asyyliryhmä, jolla on kaava O-0?-

OH

tarkoittaa R'-C = O manteloyyliryhmää,

Edullista ryhmää keksinnön mukaisia 3-kloori-kefalosporiini-anti-biootteja edustaa kaava III

4 63240 (m /—"γ^1

COOH

jossa Ζ ja m merkitsevät samaa kuin edellä. Kuvaavia näistä edullisista yhdisteistä ovat seuraavat: 7-fenyyliasetamido-3-kloori-3-kefeemi-4-karboksyylihappo, 7-fenoksiasetamido-3-kloori-3-kefeemi-4 —karboksyylihappo, ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat.

Toisella edullisella ryhmällä kaavan I mukaisia yhdisteitä on

kaava IV

O H

Il I

r"-ch2-c-“--p > IV

J—

COOH

jossa R" on tienyyliryhmä

Kuvaavia kaavan IV mukaisia edullisia yhdisteitä ovat seuraavat: 7-(2-tienyyliasetamido)-3-kloori-3-kefeemi-4-karboksyylihappo, 7-(3-tienyyliasetamido)-3-kloori-3-kefeemi-4-karboksyylihappo, ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat.

Vielä yksi kaavan I mukainen edullinen yhdiste on 7-D-mante]iami<lo-3-kloori-3-kefeemi-4-karboksyylihappo Οττπγ

COOH

ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat.

Kaavan I mukaiset yhdisteet valmistetaan antamalla 7-asyyliamido-3-hydroksi-3-kefeemiesterin reagoida dimetyyliformamidissa (DMF) reaktiokykyisen klooriyhdisteen kanssa, joka muodostaa DMF:n kanssa kloori- iminiumkloridin, joilla on kaava

+ I

5 63240 CH3 Cl

Edellä mainitun kaavan mukainen reaktiokykyinen kloori-iminiumkloridi muodostuu in situ ja se on erittäin reaktiokykyinen klooraus-välituote. Klooriyhdisteet, jotka muodostavat edellä mainitun iminiumkloridin, ovat tavallisesti käytettyjä kloorausaineita, kuten fosgeeni (karbonyylikloridi), oksalyylikloridi, tionyylikloridi ja fosforikloridit, esim. fosforitrikloridi ja fosforioksikloridi (fosforyylikloridi). Fosforipentakloridia voidaan käyttää valmistettaessa keksinnön mukaisia 3-kloori-3-kefeemi-yhdisteitä, mutta tämä reagenssi reagoi samanaikaisesti lähtöaineen 7-asyyliamido-sivuketjun kanssa muodostaen iminokloridin, joka on reaktiokykyinen välituote hyvin tunnetussa kefalosporiinisivuketjun lohkaisureaktiossa. Näinollen on edullista käyttää jotain muuta kloorausainetta.

3-hydroksikefeemiesterin klooraus suoritetaan käyttämällä liuottimena kuivaa DMF:ää. DMF kuivataan edullisesti molekulaariseulan avulla ennen käyttöä. Jotain toista liuotinta voidaan käyttää ylimäärän kanssa DMF:ää, mutta se ei ole tarpeellista. Sellaista toista liuotinta kuten tetrahydrofuraania, dioksaa-nia, metyleenikloridia, dimetyyliasetamidia tai dimetyylisulfoksidia voidaan käyttää DMF:n kanssa. Edellä kuvattuja kloorausaineita käytetään edullisesti määrässä, joka vastaa lähtöaineena käytetyn 3-hydroksikefeemiesterin kahta ekvivalenttia. Reaktio suoritetaan lisäämällä kloorausaine 3-hydroksi-kefeemi-esterin liuokseen kuivassa DMF:ssä lämpötilassa noin 5-15°C ja antamalla reaktioseoksen seistä huoneen lämpötilassa 4-8 tuntia tai pidemmän aikaa.

Reaktio on alussa eksoterminen ja tästä syystä reaktioastiaa pidetään jää-vesihauteella lämpötilan pysyttämiseksi alle 25°C reaktion alkuvaiheen aikana. Sen jälkeen reaktioseoksen annetaan seistä huoneen lämpötilassa reaktion loppu-ajan. Reaktion edistymistä voidaan seurata ohutkerroskromatografian avulla.

Vaihtoehtoisesti klooraus voidaan suorittaa valmistamalla ensin kloorausaineen seos DMF:ssä kloori-iminiumkloridin muodostamiseksi ja sen jälkeen lisäämällä seokseen 3-hydroksi-3-kefeemiesterin liuos DMF:ssä, DMF:n ja jonkin toisen liuottimen seoksessa tai esimerkiksi dimetyyliasetami-dissa tai tetrahydrofuraanissa.

3-kloori-3-kefeemiesterit otetaan talteen reaktioseoksesta kaatamalla seos veden ja etyyliasetaatin seokseen ja erottamalla tuotteen sisältävä 6 63240 orgaaninen faasi. Orgaaninen faasi pestään, kuivataan ja haihdutetaan 3-kloori- 3-kefeemiesterin saamiseksi amorfisena jäännöksenä. Tuote saadaan useissa tapauksissa kiteisenä sekoittamalla jäännöstä eetterin tai n-heksaanin kanssa.

Edullinen kloorausaine on fosforitrikloridi.

7-asyyliamido——sivuketju lohkaistaan 7-asyyliamido-3-kloori-3-kefeemi-4-karboksyylihappoesteristä sinänsä tunnetulla lohkaisureaktiolla fosforipentakloridin avulla; esim. esteri saatetaan reagoimaan fosforipenta-kloridin kanssa metyleenikloridissa sen iminokloridi-johdannaisen muodostamiseksi; iminokloridivälituotteen annetaan reagoida alkoholin, esim. metanolin tai isobutanolin kanssa vastaavan iminoeetterijohdannaisen muodostamiseksi.

Keksinnön mukaisten yhdisteiden valmistuksessa käytetyt lähtöaineet valmistetaan antamalla 7-asyyliamido-3-eksometyleenikefaami-4-karboksyylihappo-esterin reagoida otsonin kanssa inertissä liuottimessa lämpötilavälillä -80 ja 0°C 3-eksometyleeni-kaksoissidoksen otsonidin muodostamiseksi. Otsonidijohdannainen, jota ei eroteta, hajotetaan antamalla otsonidin reagoida in situ laimean pelkistysaineen kuten natriumbisulfitin tai edullisesti rikkidioksidin kanssa vastaavan 3-hydroksi-3-kefeemi-4-karboksyylihappoesterin muodostamiseksi.

Seuraavan kaavan V mukaisen 7-asyyliamido-3-eksometyleenikefaami-4-karboksyylihappoesterin otsonolyysi suoritetaan johtamalla otsonia 3-eksomety-leenikefaamiesterin liuoksen lävitse inertissä liuottimessa lämpötilassa noin välillä -80 ja 0°C. Eksometyleenikaksoissidos reagoi otsonin kanssa muodostaen in situ välituoteotsonidin, joka hajotetaan myöhemmin kuvattavalla tavalla kaavan VI mukaisen 3-hydroksi-3-kefeemi-esterin muodostamiseksi.

i-N J= CH

(f 2 ^ptsonidi7

V I

COORj λ; —|- VI COOR^ 7 63240

Edellä mainitussa kaavassa R on karboksyylihaposta johdettu asyyliryhmä, joka ei hapetu kuvatuissa otsonolyysi-olosuhteissa. on esteriä muodostava ryhmä ja edullisesti sellainen, joka voidaan helposti poistaa hydrogenolyysillä tai happo- tai emäshydrolyysillä.

Vaikkakin 3-eksometyleeni-kefalosporiinit voivat myös hapettua otsonin voikutuksesta muodostaen sulfoksidin kuvatuissa otsonoimisolosuhteissa, niin eksokaksoissidos reagoi pääasiallisesti otsonin kanssa muodostaen otsonidin. Sulfoksidin muodostuminen tapahtuu ylihapettumisen tuloksena. Eksokaksoissidoksen reagoidessa nopeasti otsonin kanssa tapahtuu reaktio dihydrotiatsiinirenkaan rik-kiatomissa sulfoksidin muodostuessa paljon pienemmällä nopeudella. Kuitenkin seu-raavia ylihapettumistuotteita voi muodostua otsonolyysireaktiossa.

0 A

H t H t

1 i X

R3-N—I-S N R3-N~T-\ \

r~Y 0H

COOR, U COOR^

Otsonikaasu valmistetaan otsonigeneraattorin avulla, jollaista tavallisesti käytetään synteettisessä ja analyyttisessä kemiallisessa työssä otsonin valmistamiseksi antamalla sähköpurkauksen vaikuttaa happeen. Erään sellaisen otsonigeneraattorin valmistaja on Welsback Corporation. Otsonia muodostuu happi-virrassa, jota sen jälkeen johdetaan suoraan reaktioastiaan. Happivirrassa olevan otsonin pitoisuutta voidaan vaihdella haluttaessa esim. muuttamalla hapen virtauksen nopeutta otsonoimislaitteen lävitse samoin kuin muuttamalla sähköpurkauksen voimakkuutta. Otsonin pitoisuus happivirrassa voidaan määrätä jodometrisesti titraamalla natriumtiosulfaatilla ja jodimäärä, jonka generaattorista tuleva otsonium on vapauttanut kaliumjodidin normiliuoksesta. Otsonin pitoisuus happi-virrassa ei ole kriittinen, mutta keksinnön mukaisen otsonolyysimenetelmän suorittamiseksi mahdollisimman yksinkertaisesti määrätään reaktioastiaan virtaava otsonimäärä, koska tällöin on mahdolliseksi määrätä se aika, jonka kuluessa haluttu reaktio päättyy, ja siten voidaan ylihapettumistuotteiden muodostuminen saada mahdollisimman pieneksi.

Vaihtoehtoisesti otsonolyysireaktiota voidaan seurata kromatograafisesti. Esim. reaktioseoksesta otetaan näyte, otsonidi hajoitetaan ja näytteessä läsnäole- 8 63240 van reagoimattoman lähtöaineen ja 3-hydroksi~3-kefeemi-tuotteen määrä analysoidaan vertailemalla ohutkerros-kromatogrammia lähtöaineen ja 3-hydroksi~3-kefeemi-yhdisteen tunnettujen määrien kromatogrammien kanssa.

Otsonolyysireaktiossa käytetään sellaisia inerttejä liuottimia, joihin 3-eksometyleeni-kefaami-esterit liukenevat ainakin osittain ja jotka eivät reagoi otsonin kanssa kuvatuissa olosuhteissa. Tavallisesti käytettyjä orgaanisia liuottimia ovat metanoli, etanoli, etyyliasetaatti, metyyliasetaatti ja metyleeniklo-ridi.

Lähtöaineen väkevyys inertissä liuottimessa ei ole kriittinen ja on edullista käyttää sellaista liuotintilavuutta. että voidaan muodostaa täydellinen liuos. Edullinen lämpötila otsonolyysireaktiossa on noin - 80 - -50°C. Kun otso-nidin muodostuminen on päättynyt, mikä on todettu jommalla kummalla edellä kuvatuista menetelmistä, huuhdotaan kaikki reaktioseoksessa läsnäoleva ylimäärä otsonia pois johtamalla typpeä tai happea seoksen lävitse.

Sen jälkeen kun ylimäärä otsonia on poistettu hajotetaan otsonidi lisäämällä reaktioseokseen laimeata pelkistysainetta, kuten natriumbisulfiittia, rikkidioksidia tai trimetyylifosfiittia 3-hydroksi-3-kefeemi-U-karboksyyliesterin muodostamiseksi. Hajottaminen suoritetaan lisäämällä ylimäärä pelkistysainetta ja sen jälkeen reaktioseosta sekoitetaan lämpötilassa noin -8o - 0°C siihen saakka kunnes reaktioseos on negatiivinen kaliumjodidi-tärkkelyskokeessa.

Edullinen reagenssi välituoteotsonidin hajottamiseksi on kaasumainen rikkidioksidi. Tämä reagenssi on sen vuoksi edullinen, koska se täydellisesti haihtuu reaktioseoksesta seuraavan käsittelyn aikana ja siten ei monimutkaista reaktio-tuotteen talteenottamista.

7-asyyliamido-3-hydroksi-3-kefeemi-l+-karboksyylihappoesterit otetaan talteen reaktioseoksesta ensinnä haihduttamalla seos kuiviin ja sen jälkeen uuttamalla tuote jäännöksestä. Vaihtoehtoisesti N-asyloidut 3-hydroksi-3~kefeemiesterit voidaan ottaa talteen hajotetun seoksen orgasmisesta nestemäisestä faasista erottamalla nestemäinen faasi liukenemattomista aineista ja haihduttamalla orgaaninen kerros pesemisen ja kuivaamisen jälkeen 3-hydroksiesterin saamiseksi.

Lähtöaineet 3-eksometyleenikefaamiesterien valmistamiseksi saadaan antamalla 7-asyyliamido-kefalosporaanihapon reagoida rikkiä sisältävän nukleofiilin kanssa sinänsä tunnettujen menetelmien mukaan kefalosporaanihapon asetoksiryhmän nukleo-fiilisen korvaamisen aikaansaamiseksi ja 7-asyyliamido-3-tiosubstituoitumetyyli-3-kefeemi-l+-karboksyylihapon saamiseksi. Sen jälkeen 3-tiosubstituoitu kefeemituote pelkistetän vedyllä Raney-nikkelin läsnäollessa tai sinkki/muurahaishapolla dime-tyyliformamidin läsnäollessa 3-eksometyleenikefaamihapon saamiseksi. Esim. 7" 9 63240 fenyyliasetamidokefalosporaanihapon annetaan reagoida kaliumetyyliksantaatin kanssa 7~fenyyli asetamido-3-etoksitionokarbonyylitiometyyli-3-kefeemi-l+-karboksyy-lihapon saamiseksi , josta saadaan pelkistettäessä sinkki/muurahaishapolla dime-tyyliformamidin läsnäollessa 7-i'enyyliasetamido-3_eksometyleenikefaami-U-karboksyy-lihappo, jolla on kaava

COOH

Vastaavalla tavalla valmistetaan 3-eksometyleenikefaamiyhdiste, jolla on kaava νΊ—

COOH

antamalla 7-asyyliamido-3-eksometyleenikefaami-U-karboksyylihappoesterin reagoida fosforipentakloridin (PCI,.) kanssa metyleenikloridissa pyridiinin läsnäollessa välituote-imidikloridin saamiseksi. Iminokloridin annetaan reagoida metanolin kanssa kylmässä iminoeetterin saamiseksi. Iminoeetteri hydrolysoituu helposti 7-amino-3-eksometyleenikefaami-U-karboksyylihappoesterin hydrokloridiksi. Sen jälkeen esteriryhmä poistetaan 3-eksometyleenikefaamirungon saamiseksi.

Kuten edellä on kuvattu niin kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa asyloimalla 7~amino-3-kloori-3-kefeemi-U-karboksyylihappo tai sen esterit.

Tämän rungon asyloiminen voidaan suorittaa tunnettujen menetelmien mukaan, joita käytetään 7-aminokefalosporaanihapon tai 7-aminodeasetoksikefalosporaanihapon asyloimista varten. Kefalosporiini-3~“ kloori —runkohapot tai esterit voidaan asyloida vedettömillä asyloimismenetelmillä samoin kuin veden läsnäollessa.

Siten kefalosporiini-3^— kloorirunko vapaana happona tai sen esterinä voidaan asyloida karboksyylihappohalogenidilla vesipitoisessa liuotinjärjestelmässä, esim. vesipitoisessa asetonissa vetyhalogenidia vastaanottavan aineen kuten propyleeni-oksidin, pyridiinin tai natriumbikarbonaatin läsnäollessa. Asyloiminen voidaan myös suorittaa antamalla kloori -runkoesterin reagoida karboksyylihapon kanssa . 10 632 40 kondensoimisaineen, kuten N-etoksikarbonyyli-2-etoksi-l,2-dihydrokinoXiinin (EBDQ) tai disykloheksyylikarbodi-imidin läsnäollessa. Myös 3-kloorirunko-esteri voidaan asyloida seka-anhydridi reaktiolla. Vielä erään toisen tunnetun asyloimismenetelmän mukaan halogeenirunko voidaan asyloida karboksyylihapon aktiivisella esterillä, esim. karboksyylihapon pentakloorifenyyliesterillä.

Asyyliryhmien R'-C = O kuvaavia johdannaisia, joita voidaan käyttää kloorirunko-esterien tai vapaiden happojen asyloimiseksi, ovat seuraavat: fenoksiasetyylikloridi, fenyyliasetyylikloridi ja fenyylimerkaptoetikkahapon pentakloorifenyyliesteri.

7-asyyliamido-3-kloori-3-kefeemi-4-karboksyylihapot (kaava I) ovat käyttökelpoisia antibioottisia yhdisteitä gram-positiivisten ja gram-negatii-visten organismien aiheuttamia infektioita vastaan. Näitä yhdisteitä voidaan annostella injektoimalla (ihonsisäisesti tai lihaksensisäisesti) vapaana happona tai farmaseuttisesti hyväksyttävänä ei-myrkyllisenä happoadditiosuolana. Vapaitten happojen ja epäorgaanisten emästen, kuten natriumbikarbonaatin, kaliumkarbonaatin, natriumhydroksidin ja kalsiumhydriksidin muodostamat natrium-, kalium- ja kalsiumsuolat voidaan annostella esim. isotoonisina liuoksina tai nestemäisinä suspensioina.

Sen sijaan kaavan I mukaisilla bentsyyli-, bentshydryyli-, p-metoksibentsyyli-, p-nitrobentsyyli-, 2,2,2-trikloorietyyli- ja t-butyyliestereillä, ei ole mitään merkittävää antibiottista vaikutusta.

3-kloorikefalosporiinien mikrobien vastainen vaikutus in vitro on ilmoitettu taulukossa I. Taulukko I sisältää 7-/2-(2-tienyyli)-asetamido7~3-kloori-3-kefeemi-4-karboksyylihapon mikrobien vastaisen vaikutuksen, joka on saatu normaalin lautas-levy-menetelmän avulla. Numeroarvot osoittavat esto-vyöhykkeen halkaisijan millimetreinä käytettäessä mainittuja organismeja.

11 63240

Taulukko I

7-/2-(2-tienyyli)asetamido7-3-kloori-3-kefeemi-U-karboksyylihapon antibioottinen aktiiviteetti

Koeorganismi Estovyöhyke (halkaisija mm) väkevyys (mg/ml) 1,0 0,1 0,01

Staphylococcus aureus 31 29 20

Bacillus subtilis 1+8 1+0 2h

Sareina lutea 37 28 21 , -_________ ________ - . . —--- *

Jiycobacterium avium lU

Proteus vulgaris 17 1211^

Salmonella gallinarum 32 22

Escherichia coli 2l+ 19 Tr

Klebsiella pneumoniae 36 27 13

Pseudomonas solanacearcum 28 21 ^ H * sumuinen estovyöhyke 2/ .

Tr = jälkiä estovyohykkeesta

Taulukossa II on esitetty 7-/2-(2-tienyyli)asetamido/-3-kloori-3-kefeemi-l+-karboksyylihapon pienin estoväkevyys (MIC) penisilliiniä kestävää Staphylococcus vastaan sekä seerumin läsnäollessa että poissaollessa. MIC-arvot saadaan gradi-enttilevy-tekniikalla käyttäen menetelmää, jonka ovat kuvanneet Bryson ja Szybalski julkaisussa Science, 116 1+5 (1952).

Taulukko II

63240 12

Antibioottinen vaikutus penisilliiniä kestävää Staphylococcus Ha vastaan

Kliininen eriste Pienin estoväkevyys ^ig/ml ei seerumia seerumia V 1*1 5.0 7.0 V 32 8.U >20 χΙ+001 >20 >20 V 81* 0.8 1.0 X 1.1 0.2 >0.1 ^Metisilliiniä kestävä Staphylococcus

Seuraavassa taulukossa III on esitetty taulukkojen I ja II koeyhdisteen MIC-arvot edustavia gram-negatiivisia organismeja vastaan. Arvot on saatu käyttäen gradientti-levy-tekniikkaa.

Taulukko III

Antibioottinen vaikutus gram-negatiivista organismia vastaan

Koeorganismi Pienin estoväkevyys pg/ml

Shigella sp. 25

Escherichia coli 18.5

Klebsiella pneumoniae 0.6

Aerobacter aerogenes 0.8

Salmonella heidelberg 0.8

Pseudomonas aeruginosa >200

Serratia marcescens >200 13 63240

VERTAILUKOKEET

Seuraavassa taulukossa IV on esitetty keksinnön mukaisesti valmiatetvn yhdisteen ja tunnetun yhdisteen pienin estoväkevyys (MIC) yksikön ollessa pg/ml.

TAULUKKO IV

Gradientti-levy-menetelmä

Shigella E^_ K^_ A^ Sai. Ser. Penicillin- coli pneumoniae aerogenes heidelberg marcescens resistant SP‘ Staph.

Kefalospo- riini x 4,0 6,3 1,0 0,7 0,6 >160 5,8

Cephalexin 15,0 13,5 6,9 5,2 6,3 >200 6,2 x Keksinnön mukainen yhdiste, jossa R on C..H CH(OH)CO-, o 5 lk 6 3240

Sellaisen kaavan I mukaisen 7-asyyliamido-3-kloori-3-kefeemi-l+-karbok-syylihaponesterit, jossa R = R’ -C=C ovat käyttökelpoisia välituotteita valmistettaessa yhdisteiden vapaita happomuotoja. Esteriä muodostavat ryhmät ovat kaikki tunnettuja ryhmiä, joita tavanomaisesti käytetään kefalosporiinimole-kyylin C^-karboksyylihapporyhmän suojaamiseksi suoritettaessa molekyylin muihin ryhmiin kohdistuvia reaktioita. Nämä esteriä muodostavat ryhmät ovat helposti poistettavissa vapaana hapon saamiseksi tunnetulla pelkistys- tai hydrolyysimene-telmallä. Esim. p-nitrobentsyyliesteri-ryhmä poistetaan hydraamalla katalyytti-sesti käyttäen hiilellä olevaa palladiumia; ja difenyylimetyyliryhmä (bentshyd-ryyli) poistetaan trifluorietikkahapolla anisolissa noin 10°C:ssa; p-metoksi-bentsyyliryhmä poistetaan trifluorietikkahapolla noin 10°C:ssa /J. Org.Chem., 36, 1259 (1971),7; 2,2,2-trikloorietyyliryhmä poistetaan sinkillä ja hapolla /J. Am. Chem. Soc. 88, 852 (1966)/; bentsyyliesteriryhmä poistetaan hydraamalla katalyyttisesti palladiumkatalyytin avulla fj. Org. Chem. 27, 13Ö1 (1962)7; ja tert,-butyyliryhmä poistetaan siten kuin on kuvattu julkaisussa J. Org. Chem., 31, 1+1+1+ (1966).

Seuraavassa kuvataan lähtöaineiden valmistusta I p-nitrobentsyyli-7-amino-3-metyyleenikefam-U-karboksylaatti-hydrokloridi

Liuokseen, jossa oli 965 mg (2 mmol) p-nitrobentsyyli-7-fenoksiasetamido- 3-metyleenikefem-l+-karboksylaattia 10 ml:ssa metyleenikloridia, lisättiin 175 mg kuivaa pyridiiniä ja I+60 mg fosforipentakloridia ja seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 6 tuntia, Seokseen lisättiin 1 ml isobutanolia ja pidettiin sen jälkeen 0°C:ssa yli yön. Reaktiotuote p-nitrobentsyyli-7_amino-3-metyleenikefam-l+-karboksylaatti-hydrokloridi, joka muodostui kiteisenä sakkana, suodatettiin, jolloin saatiin 1+30 mg tuotetta (58 % saanto).

Alkuaineanalyysi yhdisteelle ^,-Η^Ν^Ο,-SCl Laskettu: C 1+6,69; H l+,l8; N 10,89 Löydetty: C 1+6,1+0; H U,20; N 10,62 IR (Nujoli)

Karbonyyli-absorptio kohdassa 5,65 (p-laktaami) ja 5»75 (esteri) um. NMR (DMS0 dg) signaalit kohdissa 6,3!+ (2d, 2H, , 1+,98 (d, 1H, Cg-H); 1+,7-1+,1+ (m, 6H, C^-H, esteri CH2, C^CHg ja 0γ-Η); ja 2,1+-1,6 (m, 1+H, aromaattinen H) tau.

15 .63240 11 p-nitrobentsyyli-7-amino-3-metyleenikefam-U-karboksylaatti-p-tolueenisulfo-naattisuola

Liuokseen, jossa oli 965 mg p-nitrobentsyyli-7-fenoksiasetamido-3-metyleeni-kefam-U-karboksylaattia 10 ml:ssa metyleenikloridia, lisättiin 175 mg kuivaa pyri-diiniä ja U60 mg fosforipentakloridia ja seosta sekoitettiin 5 tuntia huoneen lämpötilassa. Sen jälkeen reaktioseos jäähdytettiin 0°C:seen ja lisättiin 50 ml kylmää metanolia. Sen jälkeen kun oli sekoitettu 1 tunti huoneen lämpötilassa, reaktioseos haihdutettiin tyhjössä liuottimien poistamiseksi ja jäljelle jäänyt reaktiotuote liuotettiin etyyliasetaatin ja veden seokseen. pH saatettiin arvoon 7 ja etyyliase-taattikerros erotettiin ja pestiin vedellä ja kuivattiin. Kuivattuun liuokseen lisät tiin 1 ekvivalentti p-tolueenisulfonihappoa ja jäähdytettäessä saatiin 600 mg p-nitrobentsyyli-7~amino-3-metyleenikefam-U-karboksylaatti-p-tolueenisulfonaattia kiteisenä sakkana. Tuote puhdistettiin kiteyttämällä uudelleen seoksesta, jossa oli 12 ml metanolia, 2k ml eetteriä ja 15 ml petrolieetteriä.

Alkuaineanalyysi yhdisteelle ^22^23^3^8^2:

Laskettu: C 50,66; H U,U5; N 8,06 Löydetty: C 50,Ui; H U,51; N 7,86 IR (Nujoli) karbonyyli-absorptio kohdassa 5*65 (p-laktaami) ja 5,71 (esteri) yum NMR (DMS0

V

Signaalit kohdissa 7,70 (s, 3H, p-metyyli); 6,39 (s, 2H, C^-H^); ***^8 (d, 1H, Cg-H); U,7-U,3 (m, 6H C^-H, esteri CH2; C^CHg ja C -H); ja 2,93-1,68 (m, 8h, aromaattinen H) tau.

UV (pH 6 puskuri)

Maksimit kohdassa 219 nm {£- 19,600) ja 268 nm (C s 9,U00).

III p-metoksibentsyyli-7-amino-3-metyleenikefam-U-karboksylaatti-hydrokloridi

Liuokseen, jossa oli U,3 g p-metoksibentsyyli-7-fenoksiasetamido-3-metyleeni-kefam-U-karboksylaattia 50 ml:ssa metyleenikloridia, lisättiin 880 mg kuivaa pyri-diiniä ja 2,3 g fosforipentakloridia ja seosta sekoitettiin palautusjäähdyttäen 3 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin jää-vesi-hauteella ja lisättiin 5 ml isobutanolit Seosta sekoitettiin kylmässä useita tunteja, jolloin seoksesta saostui 2,2 g reaktiotuotetta, p-metoksibentsyyli-7-amino-3-metyleenikefam-U-karboksylaatti-hydro-kloridia. Tuote suodatettiin ja pestiin kylmällä metyleenikloridilla ja kuivattiin tyhjössä.

63240 16

Alkuaineanalyysi yhdisteelle C^H^N^O^SCl:

Laskettu: C 51,82; H 5,16; N 7,55 •Löydetty: C 51,65; H 5,01*; n 7,72 IV p-metoksibentsyyli-7-amino-3-metyleenikefam-U-karboksylaatti-p-tolueeni-sulfonaatti

Liuokseen, jossa oli 937 mg p-metoksibentsyyli-7-fenoksiasetamido-3-metylee-nikefam-U-karboksylaattia 10 ml:ssa metyleenikloridia, lisättiin 0,18 ml kuivaa pyridiiniä ja U60 mg fosforipentakloridia. Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 2 tuntia ja sitten jäähdytettiin 5°C:seen. Kylmään seokseen lisättiin 50 ml kylmää metanolia ja seoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan. Reaktioseos haihdutettiin tyhjössä ja jäännös liuotettiin etyyliasetaatin ja veden seokseen. Liuoksen pH saatettiin arvoon 7 ja etyyliasetaattikerros erotettiin, pestiin vedellä ja kuivattiin. Kuivattuun etyyliasetaattikerrokseen lisättiin 1 ekvivalentti p-tolueeni-sulfonihappoa. Jäähdytettäessä saostui 600 mg p-metoksibentsyyli-3-metyleenikefam-U-karboksylaatti-p-tolueenisulfonaattia kiteisenä aineena.

Alkuaineanalyysi yhdisteelle ^23^26^2^6^2:

Laskettu: C 5^,53; H 5,17; N 5,53 Löydetty: C 5*+,33; H 5,05; N 5,1*7 IR (Nujoli)

Karbonyyli-absorptionauhat kohdassa 5,65 (β-laktaami) ja 5,78 (esteri) jun.

NMR (DMSO dg):

Signaalit kohdissa 7,69 (s, 3H, para-metyyli) 6,1*1 (s, 2H, C2-H2) 6,23 (3, 3H, para-metoksi) 5,0 (d, 1H, Cg-H) 1*,82 (s, 2H, esteri CHg) ,7-1* ,55 (m, UH, C^-H, C^-CHg ja 0γ-Η) 3,2-2,0 (m, 8H, aromaattinen H) tau.

V p-nitrobentsyyli-7-amino-3-hydroksi-3-kefem-U-karboksylaatti-hydrokloridi

Liuos, jossa oli 3,85 g p-nitrobentsyyli-7-amino-3-metyleenikefam-U-karboksy-laatti-hydrokloridia, joka oli valmistettu kohdassa I kuvatulla tavalla, 600 ml:ssa metanolia, jäähdytettiin asetoniin ja kuivan jään hauteella. Otsonin annettiin kuplia reaktioseoksen lävitse noin 20 minuuttia, jolloin reaktioseos muuttui väirltään vaaleansiniseksi. Typpeä johdettiin reaktioseoksen lävitse otsonin ylimääräin poistamiseksi. Sen jälkeen välituote-otsonidi hajoitettiin johtamalla rikkidioksidi-kaasua reaktioseoksen lävitse siihen saakka kunnes seos antoi negatiivisen kalium-jodidi-tärkkelyskokeen.

63240

Reaktioseos haihdutettiin tyhjössä ja jäännös liuotettiin 200 ral:aan 0,1N vetykloridia metyleenikloridissa. Liuos haihdutettiin kuiviin ja jäljelle jäänyt reaktiotuote liuotettiin asetoniin. Jäähdytettäessä saostui 3,15 g p-nitrobentsyy- li-7-amino-3-hydroksi-3-kefem-U-karboksylaatti-hydrokloridia kiteisenä aineena.

IR (Nujoli)

Karbonyyli-absorptio kohdassa 5,55 (p-laktaami-karbonyyli) ja 5,02 (esteri-karbonyyli-vety sidottu 3-hydroksiin) pn Elektrometrinen titraus (66 % DMF) pKa U,0 6,3.

VI p-nitrobentsyyli-7~amino-3~hydroksi-3-kefem-U-karboksylaatti-hydrokloridi Liuos, jossa oli U g p-nitrobentsyyli-7-amino-3-metyleenikefam-U-karboksy- laatti-hydrokloridia 620 ml:ssa metanolia, jäähdytettiin kuivan jään ja asetonin hauteella ja otsonin annettiin kuplia kylmän liuoksen lävitse noin 20 minuuttia. Reaktioseos puhdistettiin jäljelle jääneestä otsonista johtamalla typpeä liuoksen lävitse ja lisättiin 10 g natriumbisulfiittia. Reaktioseosta sekoitettiin 1 tunti jäähaudelämpötilassa, jolloin seos antoi negatiivisen kaliumjodiditärkkelyskokeen.

Seos haihdutettiin tyhjössä, jolloin reaktioseos saatiin amorfisena keltaisena jäännöksenä. Jäännös kiteytettiin asetonista, jolloin saatiin 3,U g p-nitro-bentsyyli-7~amino-3-hydroksi-3-kefem-1*-karboksylaatti-hydrokloridia kiteisenä asetoni-solvaattina.

IR (Nujoli)

Karbonyyli-absorptionauhat kohdassa 5,60 (i3-laktaami) ja 6,0U (esteri-karbonyyli-vety sidottu 3-hydroksiin) pn. NMR (DMSO dg) signaalit kohdissa 7,92 (s, 3H, 1/2 moolia asetonia), 6,22 (2d, 2H, Cg-Hg), 5,07 (d, 1H, CgH), U,8-U,5 (m, 3H, esteri CHg ja C^H), 2,U-1,6 (m, UH, aromaattinen H) tau.

VII p-nitrobentsyyli-7~amino-3-hydroksi-3-kefem-U-karboksylaatti-hydrokloridi

Seuraten kohdissa V ja VI kuvattua otsonoimismenetelmää otsonoitiin 3,85 g p-nitrobentsyyli-7-amino-3-metyleenikefam-U-karboksylaatti-hydrokloridia metanolissa ja välituote-otsonidi hajotettiin lämpötilassa 0°C käyttäen 3,5 ml trimetyylifos-fiittia. Reaktioseos haihdutettiin ja jäännös liuotettiin 100 ml:aan 0,1N HCl:ää metyleenikloridissa. Mainittu liuos haihdutettiin ja jäännös kiteytettiin asetonista, jolloin saatiin 2,8 g p-nitrobentsyyli-7-amino-3-hydroksi-3-kefem-U-karboksylaatti-hydrokloridia.

18 6 3 2 4 0 VIII p-nitrobentsyyli-7-amino-3-hydroksi-3-kefem-l+-karboksylaatti h millimoolia p-nitrobentsyyli-7-amino-3-hydroksi-3-kefem-l+-karboksylaatti-hydrokloridia, joka oli valmistettu kohdan V mukaisesti, liuotettiin veteen ja liuokseen lisättiin etyyliasetaattia. Lietteen pH 2,2 saatettiin arvoon 5 lisäten 1N natriumhydroksidia. Etyyliasetaattikerros erotettiin ja pestiin vedellä ja kuivattiin magnesiumsulfaatilla. Kuivattu etyyliasetaattikerros haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 1,2 g p-nitrobentsyyli~7-amino-3-hydroksi-3-kefem-l*-karboksylaatti kiteisenä jäännöksenä.

Alkuaineanalyysi yhdisteelle: C1UH13N3°6S:

Laskettu: C 1+7,86; H, 3,73; N, 11,96 Löydetty: C, 1+7,87; H, U,00; N, 12,11 IR (Nujoli):

Karbonyyli-absorptio kohdassa 5,65 (leveä, ^-laktaami ja esteri) ja 6,0 (amidi) pm.

NMR (DMSO d6): signaalit kohdissa 6,63 (2d, 2H, C^H), 5,31 (d, 1H, CgH), 1+,89 (d, 1H, 0γΗ), 1+,62 (s, 2H, esteri CHg), 1+,30 (leveä s, 2H, 7 N-H), 2,5-1,8 (m, 1+H, aromaattinen H) ja 1,2 (d, 1H, C30H) tau.

IX Metyyli-7-fenoksiasetamido-3-hydroksi-3_kefem-l+-karboksylaatti Liuos, jossa oli 1,6 g metyyli-7“fenoksiasetamido-3-metyleenikefam-U- karboksylaattia 300 ml:ssa metyleenikloridia, jäähdytettiin asetonin ja kuivan jään hauteella. Otsonia johdettiin kylmän liuoksen lävitse 3 minuutin ajan, jolloin reaktioseos muuttui väriltään heikosti siniseksi. Ylimäärä otsonia poistettiin happivirran avulla ja lisättiin 10 g natriumbisulfiittia. Reaktioseosta sekoitettiin ja annettiin lämmetä 0°C:seen. Nestemäinen faasi erotettiin dekantoi-malla ja pestiin peräkkäin kloorivetyhapon 5~%·isella liuoksella, vedellä ja natriumkloridin kyllästetyllä liuoksella. Pesty seos kuivattiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin 1,5 g raakaa metyyli-7“fenoksiasetamido-3-hydroksi-3-kefem-U-karboksylaattia amorfisena aineena.

Raakatuote liuotettiin etyyliasetaattiin ja uutettiin natriumbikarbonaatin 5~i:isella liuoksella. Uutteeseen lisättiin etyyliasetaattia ja tehtiin sen jälkeen happameksi pH-arvoon 2 lisäten 1N kloorivetyhappoa. Orgaaninen faasi erotettiin ja pestiin natriumkloridin kyllästetyllä liuoksella ja kuivattiin. Kuivattu uute haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 709 mg reaktiotuotetta, jossa 63240 ly oli pieni määrä vastaavaa 3-hydroksi-3-kefemsulfoksidia, ylihapettumistuotetta epäpuhtautena. Tuote erotettiin sulfoksidi-epäpuhtaudesta ja saatiin puhdasta ainetta preparatiivisella ohutkerros-kromatografialla käyttäen silikageeliä ja kloroformi/metanolia (9:1).

Alkuaineanalyysi yhdisteelle: C16H16N2°6S-H2°

Laskettu: C, 50,26; K, 1»,75; N, 7,33; S, 8,38 Löydetty: C, 51,03; H, 1*,62; N, 7,06; S, 8,37 IR (kloroformi): absorptio-piikit kohdissa 2,8 (amidi NH), 5,6 ((5-laktaami-karbonyyli), 5,85 (leveä, amidi- ja esteri-karbonyyli ja 6,6 (amidi II) ^un.

MMR (CDCL^): signaalit kohdissa 6,65 (s, 2H, Cg-Hg), 6,13 (s, 3H, metyyli-esteri), 5,1*0 (s, 2H, sivuketju-CHg), »*,93 (d, 1H, CgH), U,32 (q, 1H, C7H), 3,15-2,38 (m, 6h, aromaattinen ja amidi-H), ja 1,60 (leveä s, 1H, 3-0H) tau.

Elektrometrinen titraus (66 % vesipitoinen DMF): pKa 5,6.

X p-raetoksibentsyyli-7-fenoksiasetamido-3-hydroksi-3-kefem-l*-karboksylaatti Liuos, jossa oli 2,5 g p-metoksibentsyyli-7-fenoksiasetaraido-3-metyleeni-kefam-1+-karboksylaattia 350 ml:ssa etyyliasetaattia, jäähdytettiin asetonin ja kuivan jään hauteella. Otsonia johdettiin kylmän liuoksen lävitse 8 minuuttia ja sen jälkeen happea johdettiin otsonoidun reaktioseoksen lävitse otsonin ylimäärän poistamiseksi. Välituote-otsonidi hajotettiin lisäämällä reaktioseokseen 25 g natrium-bisulfiittia samalla sekoittaen lämpötilassa noin 0°C. Reaktioliuos dekantoitiin ja pestiin peräkkäin vedellä, 5“£:isella kloorivetyhapolla ja natriumkloridin kyllästetyllä liuoksella. Pesty seos kuivattiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin p-metoksibentsyyli-7-fenoksiasetamido-3-hydroksi-3-kefem-1*-karboksylaatti amorfisena aineena.

NMR (CDCl^): signaalit kohdissa 6,73 (s, 2H, CgH^), 6,23 (s, 3H, p-metoksi), 5.53 (s, 2H, sivuketju CHg), 5,03 (d, 1H, CgH), U,87 (s, 2H, esteri CHg), »*,**7 (q, 1H, c7h), 3,1*0-2,50 (m, 9H, aromaattinen H), 2,33 (d, 1H, amidi NH), ja 1.53 (leveä s, 1H, 3 OH) tau.

20 63240 XI p-nitrobentsyyli~7~Z2-(2-tienyyli)asetamid<^7-3-hydroksi-3-kefem-U-karboksy-laatti

Liuokseen, jossa oli 1,55 g p-nitrobentsyyli-7-amino-3-hydroksi-3-kefem-U- m karboksylaatti-hydrokloridia 30 ml:ssa asetonia, joka sisälsi 36U mg (0,5 ml, 3,6 mmol) trietyyliamiinia, lisättiin 962 mg ureaa. Sen jälkeen lisättiin seokseen pisaroittain samalla sekoittaen huoneen lämpötilassa liuos, jossa oli 730 mg (U,U mmol) 2-tiofeeniasetyylikloridia 20 ml:ssa asetonia. 2,5 tunnin kuluttua reak-tioseos suodatettiin ja haihdutettiin. Jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin ja liuos pestiin perättäin vedellä, natriumbikarbonaatin 5“^:isella liuoksella, 5-£:isella kloorivetyhapolla ja natriumkloridin kyllästetyllä liuoksella. Pesty liuos kuivattiin ja sen jälkeen väkevöitiin haihduttamalla tyhjössä, jolloin saatiin 1,2 g reaktiotuotetta kiteisenä jäännöksenä. Tuote kiteytettiin uudelleen etyyliasetaatista, jolloin saatiin puhdas p-nitrobentsyyli-7“/2-(2-tienyyli)asetamido/-3"hydroksi-3-kefem-l*-karboksylaatti, jolla oli seuraavat spektriominaisuudet.

IR (Nujol) absorptio-piikit kohdassa 3,0 (amidi NH), 5,68 (p-laktaami-karbonyyli), ja 6,1 (amidi- ja esterivety sidottu 3-0H:hon) pm.

NMR (CDCl^/DMSO dg) signaalit kohdissa 6,5** (2d, 2H, C^H^), 6,16 (s, 2H, sivuketju CHg), U,90 (d, 1H, CgH U,60 (d, 2H, esteri CHg), U,l*3 (q, 1H, (yi), 3,1-1,6 m, 7H, aromaattinen H) ja 1,30 (d, 1H, amidi NH) tau.

XII p-nitrobent syyli-7~Z.2-(2-tienyyli)asetamido7-3-hydroksi-3~kefem-U—karboksy- laatti 3,85 g p-nitrobentsyyli-7-amino-3-metyleenikefam-U-karboksylaatti-hydroklo-ridia saatettiin reagoimaan otsonin kanssa metanolissa kohdassa V kuvatulla tavalla otsonidin muodostamiseksi. Otsonidi hajotettiin rikkidioksidilla 3-hydroksituotteen saamiseksi, joka erotettiin raakatuotteena. Raaka 3-hydroksi-3-kefem-runkoesteri liuotettiin 175 ml:aan tetrahydrofuraania ja 50 mlraan vettä. Liuokseen suspensoi-tiin 2,1 g natriumbisulfiittia ja suspensioon lisättiin pisaroittain liuos, jossa oli i*,β g 2-tiofeeni-asetyylikloridia 200 ml:ssa tetrahydrofuraania.

Seosta sekoitettiin 2 tuntia huoneen lämpötilassa ja sen jälkeen haihdutettiin vesipitoiseksi jäännökseksi. Jäännös liotettiin etyyliasetaatin kanssa, orgaaninen kerros erotettiin ja pestiin 5~$:isella kloorivetyhapolla ja vedellä. Pesty kerros kuivattiin ja haihdutettiin kuiviin reaktiotuotteen saamiseksi kiteisenä jäännöksenä. Jäännöstä sekoitettiin kolmasti dietyylieetterin kanssa epäpuhtautena olevan 2-tiofeeni-etikkahapon poistamiseksi, jolloin saatiin 2,9 g puhdistettua kiteistä tuotetta, p-nitrobentsyyli-7_/2-(2-tienyyli)asetamido7-3-hydroksi~3-kefem-U-karboksylaattia.

21 63240

Elektrometrinen titraus (66% vesipitoinen DMF) pKa 5,9.

NMR (CDCl^/D^O): signaalit kohdissa 6,6θ (s, 2H, C^H^), 6,13 (s, 2H, sivuketju CH^), 1+,96 (4, 1H, C^H), 1+,62 (d, 2H, esteri CH2), 1+,1+6 (d, 1H, C^H) ja 3,1-1,7 (m, 7H, aromaatti-nen H) tau.

XIII p-nitrohentsyyIi-7-fenyyliasetamido-3-hydroksi-3-kefem-U-karboksylaatti Seuraten kohdassa IX kuvattua otsonoimismenetelmää otsonoitiin liuos, jossa oli 350 mg p-nitrobentsyyli-7-fenyyliasetamido-3-metyleenikefam-l+-karbok-sylaattia 250 ml:ssa metyleenokloridia jäähdytettynä -78°C:seen. Välituote-otso-nidi hajotettiin in situ rikkidioksidilla ja reaktiotuote otettiin talteen ja saatiin kiteisenä uuttamalla etyyliasetaatilla.

Alkuaineanalyysi yhdisteelle C^H^N-^O^S:

Laskettu: C 56,28; H l+,80; N 8,95 Löydetty: C 56,11; H U,15S N 8,7^· NMR (CDClg) signaalit kohdissa 6,68 (2d, 2H, CgHg), 6,37 (s, 2H, sivuketju CH^), 5,03 (d, 1H, CgH), 6,66 (d, 2H, esteri GHg), 1+,1+0 (q, 1H, 0γΗ), 2,7 (m, 6H, amidi NH ja aromaattinen H), 2,53-1,70 (q, 1+H, aromaattinen H) ja yksittäisnauha matalassa kentässä liittyen C^-hyd-roksyyliryhmän tau 1H:hon.

IR (Nujoli) absorptio-piikit kohdassa 3,0l+ (amidi), 5,60 ja 6,0 (/3-laktaami, esteri- ja amidi-karbonyylit) ^um.

XIV Difenyylimetyyli-7-^~(2-tienyyli)asetamido7-3-hydroksi-3-kefem-l+-kar-boksylaatti a) Liuokseen, jossa oli 3I» g (100 millimoolia) 7_/2~(2-tienyyli)aseta-mido7-3-metyleenikefam-l+-karboksyylihappoa 500 ml:ssa metyleenikloridia, lisättiin 21,1+ g (110 millimoolia) difenyylidiatsometaania ja saatua seosta sekoitettiin 2 tuntia 22 6 3 2 4 Ö huoneen lämpötilassa. Liuotin haihdutettiin alennetussa paineessa ja jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin. Etyyliasetaattiliuos pestiin natriumbikarbonaatin 5-/J:isella liuoksella, sitten vedellä ja kuivattiin magnesiumsulfaatilla. Kuivattu liuos väkevöitiin pieneen tilavuuteen. Annettaessa seistä saostui UO g difenyyli-metyyli-7-/2-(2-tienyyli)asetamido7-3-metyleeni-kefam-U-karboksylaattia kiteisenä aineena, sp. noin 132-133°C.

IR (kloroformi) absorptio-piikit kohdissa 2,9 (amidi N-H), 5,65, 5,75 ja 5,93 (fj-laktaarni-, esteri- ja amidi-karbonyy-lit vastaavasti) ja 6,62 (amidi II) jum.

NMR (CDC13) signaalit kohdissa 6,72 (ABq, 2H, yy), 6,21 (s, 2H, «i-CHg), »+,83-1+,65 (m, UH, y-H, Cg-H ja y-Cy), U,39 (q, 1H, Cy-H), 3,U-2,65 (m, 15H, Cy-NH, esteri CH ja aromaattinen H) tau.

b) Liuokseen, jossa oli 8,1 g (16 mmol) edellä mainittua esteriä 80 ml:ssa metyleenikloridia, lisättiin 1,57 g (1,6 ml, 19,6 mmol) kuivaa pyridiiniä ja 3,8 g (18,1 mmol) fosforipentakloridia. Reaktioseosta sekoitettiin 2 tuntia huoneen lämpötilassa ja sen jälkeen jäähdytettiin jäävesihauteella. Kylmää seosta käsiteltiin 8 ml:lla isobutanolia samalla sekoittaen. Sekoittamista jatkettiin 2 tuntia, jona aikana saostui kiteisenä 3 g difenyylimetyyli-7-amino-3-metyleenikefam-U-karboksy-laatti-hydrokloridia. Tuote suodatettiin ja pestiin metyleenikloridilla ja kuivattiin tyhjössä.

Alkuaineanalyysi (%) yhdisteelle y.jiyi^O^Cl:

Laskettu: C 60,50; H 5,08; N 6,72; Cl 8,50; Löydetty: C 60,70; H 5,02; N 6,71; Cl 8,80.

NMR (DMSO dg) signaalit kohdissa 6,U5 (ABq, 2H, yy>), 5,00 (d, 1H, Cg-H), U,68 (d, 1H, C7-H), U,60 (s, 2H, 3-Cy), U,UU (s, 1H, y-H), 3,10 (s, 1H, esteri CH), ja 2,61 (s, 10H, aromaattinen H) tau.

c) 2,1 g (5 mmol) 7~amino-3-oksometyleenikefamesteri-hydrokloridisuolaa liuotettiin 200 ml:aan metanolia ja liuos jäähdytettiin asetonin ja kuivan jään hauteella. Otsonia johdettiin kylmään liuokseen 7 minuuttia välituoteotsonidin muodostamiseksi. Otsonidi hajotettiin johtamalla rikkidioksidikaasua reaktioseoksen lävitse 2 minuuttia. Sen jälkeen reaktioseos haihdutettiin ja jäännös sekoitettiin dietyylieetterin kanssa, jolloin saatiin 1,6 g difenyylimetyyli-7-amino-3-hydroksi- 3-kefem-U-karboksylaatti-hydrokloridia kiteisenä aineena.

NMR (CDCy) signaalit kohdissa 6,U (ABq, 2H, yHg), 5,0-4,5 (m, 2H, Cg-H ja y-H), 3,2-2,U (m, 11H, esteri CH ja aromaattinen H) tau.

23 63240 IR (kloroformi) karbonyyli-absorptio-piikit kohdassa 5*57 ja 5,70 (|i-laktaami- ja esteri-karbonyyli vastaavasti) pa.

UV (pH 7 puskuri ): maks. 275 nm, £ = 7550.

Elektrometrinen titraus (60 % aq. DMF): titrautuvat ryhmät kohdissa l+,5 ja 6,5· d) Liuokseen, jossa oli 81+0 mg difenyylimetyyli-7-amino-3-hydroksi-3-kefem-l+-karboksylaattia 10 ml:ssa vettä ja 10 ml:ssa asetonia, lisättiin 1 g natriumbi-sulfiittia. Seosta sekoitettiin ja lisättiin pisaroittaan 800 mg tiofeeni-2-ase-tyylikloridia 10 ml:ssa asetonia. Seosta sekoitettiin 1*,5 tuntia huoneen lämpötilassa ja sitten haihdutettiin vähennetyssä paineessa. Jäännös liuotettiin etyyliasetaatin ja natriumbikarbonaatin 5-#:isen vesiliuoksen muodostamaan seokseen. Etyyliasetaattikerros suodatettiin, pestiin vedellä ja kuivattiin. Kuivattu liuos haihdutettiin ja jäännös sekoitettiin eetterin kanssa, jolloin saatiin 500 mg difenyylimetyyli-7“Z2-(2-tienyyli)asetamidq7“3“hydroksi-3-kefem-U-karboksylaattia. NMR (CDCl^) signaalit kohdissa 6,79 (s, 2H, CgHg), 6,16 (s, 2H, o(-CH2), 5,0 (d, 1H, Cg-H), 1+,32 (q, 1H, C^H), 3,05-2,1+6 (m, 15H, C^-NH, esteri CH ja aromaattinen H) tau.

IR (kloroformi) absorptio-piikit kohdissa 2,9 (amidi NH), 5,6, 5,73 ja 5,95 (P-laktaami-, esteri- ja amidi-karbonyy-lit vastaavasti) ja 6,65 (amidi II) jum. Seuraavat esimerkit kuvaavat keksintöä.

Esimerkki 1

Di fenyylimetyyli-7-^2-(2-t i enyyli)asetamidc>7“3-kloori-3-kefem-l+-karboksy-laatti

Liuokseen, jossa oli l+,2 g difenyylimetyyli-7-./2-(2-tienyyli)asetamido7-3-hydroksi-3-kefem-l+-karboksylaattia 1+1+ ml:ssa kuivaa dimetyyliformamidia, lisättiin 865 mg fosforitrikloridia. Seosta sekoitettiin 1,5 tuntia huoneen lämpötilassa ja kaadettiin etyyliasetaatin ja kloorivetyhapon 5“£.'isen vesiliuoksen muodostamaan seokseen. Etyyliasetaattikerros haihdutettiin, pestiin 5-#:isella kloorivetyhapolla, vedellä ja kuivattiin. Kuivattu liuos väkevöitiin tyhjössä ja tuote kiteytettiin.

3-kloori-esteri suodatettiin, pestiin kylmällä etyyliasetaatilla ja kuivattiin, jolloin saatiin 2,2 g tuotetta.

Alkuaineanalyysi (%) yhdisteelle C^H^^gO^SgCl:

Laskettu: C 59,1+8; H 1+,03¾ N 5,3U; Cl 6,75 Löydetty: C 59,77; H l+,25; N 5,1+0; Cl 6,91.

NMR (CDCl^) signaalit kohdissa 6,1+9 (ABq, 2H, CgHg), 6,22 (s, 2H, otf-CHg), 5,08 (d, 1H, C6-H), 1+,19 (q, 1H. C7-H), 3,13-2,5 (m, 15H, C^-NH, esteri CH, ja aromaattinen H) tau.

2k 63240 IR (CHCl^) absorptio-piikit kohdissa 2,9 (amidi NH), 5,55, 5,72 ja 5,90 (p-laktaami-, esteri- ja amidi-karbonyylit) ja 6,60 (amidi II) pn.

UV (dioksaani): ^ maks 275 nm, £ = 8700.

Esimerkki 2 p-nitrobentsyyli~7-Z2-(2-tienyyli)asetamida7-3-kloori-3-kefem-»+-karboksy-laatti (tionyylikloridin avulla)

Liuokseen, jossa oli 1,9 g (»+ mmol) p-nitrobentsyyli-7-Z?“(2-tienyyli)-asetamid<j7-3-hydroksi-3-kefem-l+-karboksylaattia 10 ml:ssa dimetyyliformamidia (kuivattu molekulaariseulalla), lisättiin 950 mg (0,58 ml, 8 millimoolia) juuri tislattua tionyylikloridia. Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 6,5 tuntia ja sitten kaadettiin 100 ml:asm etyyliasetaattia, Seosta uutettiin kolmasti 30 ml:n erillä 5-/&:ista kloorivetyhappoa ja natriumkloridin kyllästetyllä liuoksella. Pesty etyyliasetaattiliuos suodatettiin ja haihdutettiin kuiviin tyhjössä. Jäännös sekoitettiin eetterin kanssa, jolloin saatiin 1,2 g p-nitrobentsyyli-7-*Z2-(2-tienyyli)-asetamido7-3-kloori-3-kefem-U-karboksylaattia (tionyylikloridin avulla) ruskeana kiteisenä aineena, sp. noin 16»+-1660C.

Alkuaineanalyysi (%) yhdisteelle C^H^N^O^SgCl:

Laskettu: C »+8,63; H 3,27; N 8,51; Cl 7,18 Löydetty: C »+8,1+7; H 3,29; N 8,78; Cl 6,96 IR (kloroformi) osoitti absorptiovyöhykkeet kohdissa 2,9 (amidi NH), 5,59 (jMaktaami-karbonyyli), 5,75 (esteri-karbonyyli) ja 5,92 mikronia (amidi-karbonyyli). UV-absorptiospektri (asetonitriili) osoitti maksimit kohdissa ^ maks 235 nm, t = 12,100 ^maks 268 nm, £ = 15,800.

Tuotteen massaspektri osoitti molekulaarista ionia »+93 m/e.

NMR (CDCl^) osoitti signaalit kohdissa 6,39 (ABq, 2H, CgHg), 6,17 (s, 2H,o(CH2), 1+,99 (d, 1H, C6-H), 1+,61+ (s, 2H, esteri CH2), »+,19 (q, 1H, C7-H), 3,»+5 (d, 1H, C^-NH), 3,1-1,67 (m, 7H, aromaattinen H) tau.

Esimerkki 3 7-Z2~(2-tienyyli)asetamid£7-3-kloori-3-kefem-l+-karboksyylihappo Liuokseen, jossa oli 995 mg (2 millimoolia) p-nitrobentsyyli-7-Z2-(2-tienyy-li)asetamido7~3-kloori-3-kefem-l+-karboksylaattia, joka oli valmistettu esimerkin 2'. mukaan, 60 ml:ssa tetrahydrofuraania ja 100 ml:ssa metanolia, joka sisälsi 5 pisaraa, 1N kloorivetyhappoa, lisättiin 1 g 5~/&:ista palladiumia hiilellä. Katalysaattori esipelkistettiin suspensiona 1+0 ml:ssa etanolia huoneen lämpötilassa vety- 2 paineessa 3,5 kg/cm ennen käyttöä.

. I»., , 25 6 3 2 4 0 2

Suspensio hydrattiin huoneen lämpötilassa 2,5 tuntia vetypaineessa 3,5 kg/cm · Katalysaattori suodatettiin ja pestiin suodattimena tetrahydrofuraanilla ja vedellä. Yhdistetty suodos ja katalysaattorineste haihdutettiin kuiviin ja reaktiotuotteen jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin ja veden seokseen. Liuoksen pH saatettiin arvoon 2,5 ja etyyliasetaattikerros erotettiin. Hapan reaktiotuote uutettiin medellä etyyliasetaattiliuoksesta pH-arvossa J. Vesipitoinen faasi erotettiin, peitettiin etyyliasetaatilla ja tehtiin happameksi pH-arvoon 2,5· Etyyliasetaattikerros erotettiin, pestiin vedellä, kuivattiin natriumsulfaatilla ja kuivattiin tyhjössä. Amorfinen jäännös trituroitiin eetterillä, jolloin saatiin 165 milligrammaa 7-/2-(2-tienyyli)-asetamidq7-3-kloori-3-kefem-1+-karboksyylihappoa kiteisenä aineena, sp. noin 11U-120°C samalla hajoten ja pehmeten 110°C:ssa.

Pelkistystuotteella oli seuraavat fysikaaliset ominaisuudet: IR (Nujoli) osoitti absorptiovyöhykkeet kohdissa 3,1 (amidi NH), 5,6U ja 5,75 (/3-laktaami- ja karbonihappo-karbonyylit vastaavasti ja 6,1 (amidi II) pm.

UV (asetonitriili): absorptiomaksimit kohdissa maks 235 nm, i - 10,700 maks 268 nm, = 7,200 NMR (CDCl^) osoitti signaalit kohdissa 6,38 (ABq, 2H, C^H^), 6,16 (s, 2H, «(-CH^), 1+,98 (d, 1H, C6-H), 1*,20 (q, 1H, C -H) ja 3,1-2,5 (m, 1+H, aromaattinen H ja CyNH) tau.

Alkuaineanalyysi (%) yhdisteelle ^ ^N^O^SCl

Laskettu: C *+3,52; H 3,09; N 7,81; Cl 9,88 Löydetty: C 1+3,55; H 3,79; N 7,27; Cl 9,28.

Esimerkki 1+ p-nitrobentsyyli-7-/2-( 2-tienyyli )asetamido/-3-kloori-3-kefem-l+-karboksy- laatti (fosforitrikloridin avulla) Jäähdytettyyn liuokseen, jossa oli 1+39 mg (0,93 mmol) p-nitrobentsyyli-7-Z2-(2-tienyyli)-asetamido7-3-hydroksi-3-kefem-l+-karboksylaattia U,U ml:ssa dimetyy-liformamidia, lisättiin hitaasti 85 mg (0,05 ml, 0,63 mmol) fosforitrikloridia. Reaktioseoksen annettiin seistä 1+ tuntia huoneen lämpötilassa ja sen jälkeen reak-tiotuoteseosta käsiteltiin seuraamalla esimerkissä 2 kuvattuja talteenottomenetel-miä, jolloin saatiin 37^+ mg p-nitrobentsyyli-7-/2-(2-tienyyli)asetamido/-3-kloori- 3-kefem-l+-karboksylaattia. Tuotteen NMR-spektri oli yhdenmukainen odotetun tuotteen spektrin kanssa ja esimerkin 2 mukaisen yhdisteen spektrin kanssa.

Esimerkki 5 7-fenoksia8etamido-3-kloori-3-kefem-l+-karbok8yylihappo

Seuraamalla esimerkin 1+ mukaista kloorausmenetelmää valmistettiin p-nitro-bentsyyli-7-fenoksiasetamido-3-kloori-3-kefem-U-karboksylaatti käyttäen fosforitrikloridia. P-nitrobentsyyliesteriryhmä poistettiin esimerkissä 3 kuvatun happaman hydrogenolyysin avulla, jolloin saatiin 3-kloori-kefalosporaanihappoyhdiste.

26 63240

Alkuaineanalyysi {%) yhdisteelle C H<0C1N CLS

15 13 25

Laskettu: C 1*8,85; H 3,55; N 7,60; Cl 9,6] Löydetty: C 1*9,06; H 3,76; N 7J1*; Cl 9,1+0 HMR (tau 60 Hz, ppm, CDCl^/DMSO dg) osoitti signaalit kohdissa 3,70 (ABq, 2H, C2H2), 1+ ,6 (s, 2H, ov-CH2), 5,12 (d, 1H, Cg-H), 5,89 (q, 1H, O^H), 6,88-7,51 (m, 5H, aromaattinen H) ja 7,96 (d, 1H, amidi NH).

Esimerkki 6 p-nitrobentsyyli-7~^2-(2-tienyyli)asetamido/-3-kloori-3-kefem-l*-karboksy- laatti (fosforioksidin avulla).

Liuokseen, jossa oli 325 mg (0,7 mmol) p-nitrobentsyyli-7~/2-(2-tienyyli)-asetamidg.7-3-hydroksi-3-kefem-U-karboksylaattia 3,3 ml:ssa dimetyyliformamidia jäähdytettynä jäävesihauteella lisättiin hitaasti 212 mg (0,13 ml, 1,1* mmol) fosforioksidia. Seoksen annettiin seistä 1* tuntia huoneen lämpötilassa ja otettiin talteen 225 mg tuotetta, jota käsiteltiin edelleen esimerkissä 2 kuvatulla tavalla. Tuotteen ydinmagneettinen resonanssispektri vastasi aikaisemmin todetun yhdisteen spektriä.

Esimerkki 7 p-nitrobentsyyli-7~/2-(2-tienyyli)asetamidq/-3-kloori-3-kefem-l*-karboksy- laatti (käyttäen oksalyylikloridia)

Liuokseen, jossa oli 1*39 mg (0,93 mmol) p-nitrobentsyyli-7~^2-(2-tienyyli)-asetamidi9/-3-hydrokei*~'3-kefem-l*-karboksylaattia 1*,U ml:ssa dimetyyliformamidia jäähdytettynä jäähauteella, lisättiin pisaroittain 11ö mg (0,07 ml, 0,93 mmol) oksalyylikloridia. Reaktioseoksen annettiin seistä 1* tuntia huoneen lämpötilassa ja sen jälkeen kaadettiin 5~/i:isen kloorivetyhapon ja etyyliasetaatin seokseen. Orgaaninen kerros erotettiin ja pestiin peräkkäin 5~%isella kloorivetyhapolla, vedellä ja natriumkloridin kyllästetyllä liuoksella. Pesty kerros kuivattiin ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin reaktiotuote p-nitrobentsyyli-7“/2~(2-tienyyli)asetamido7-3~kloori-3~kefem-l*-karboksylaatti amorfisena aineena. Tuote saatiin kiteisenä sekoittamalla amorfinen jäännös esterin kanissa. Saanto oli 360 mg. Kiteisen tuotteen infrapunaspektri ja NMR-spektri vastasivat autenttisen aineen spektrejä.

1* · *' 27 63240

Esimerkki $ p-nitrobentsyyli-7-amino-3-kloori-3-kefem-l+-karboksylaatti Liuokseen, jossa oli 500 mg p-nitrobentsyyli-7_Z2-(2-tienyyli)asetamido7-3-kloori-3-kefem-l+-karboksylaattia 6 ml:ssa metyleenikloridia, lisättiin 95 mg kuivaa pyridiiniä ja 237 mg fosforipentakloridia. Reaktioseosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 1,5 tuntia ja sen jälkeen jäähdytettiin jäävesihauteella noin 5°C:seen ja lisättiin 0,6 ml isobutyylialkoholia. Jatkettaessa jäähdyttämistä ja sekoittamista kiteytyi reaktioseoksesta reaktiotuote p-nitrobentsyyli-7-amino-3-kloori-3~ kefem-U-karboksylaatti-hydrokloridi. Tuote suodatettiin, pestiin kylmällä metylee-nikloridilla ja kuivattiin, jolloin saatiin 200 mg kiteistä tuotetta, sp. noin 168°C samalla hajoten.

Alkuainekoostumus % yhdisteelle C^H^CIN^O^S.HCI Laskettu: C 1*1,39; H 3,20; N 10,3^; Cl 17,**5 Löydetty: C 1+1,11+; H 3,31; N 10,1*1+; ci 17,29-IR (Nujoli) osoitti absorptionauhat kohdassa 5,55 (A-laktaamikarbonyyli) ja 5,78 (esterikarbonyyli) /um.

UV (pH 7 puskuri) osoitti absorptiomaksimin Kmaks. 268 nm ( £ - 13,800) 3SMR (DMS0 dg) signaalit kohdissa 5,97 (s, 2H, CgHg), 1+,8-1+,5 (m, 1+H, Cg-H, C^-H ja esteri CHg), ja 2,35“1,6 (q, 1+H, aromaattinen H) tau.

Esimerkki 9 7-amino-3-kloori-3-kefem-l+-karboksyylihappo

Liuokseen, jossa oli 750 mg (1,85 mmol) p-nitrobentsyyli-7“amino-3-kloori- 3-kefem-l+-karboksylaatti-hydrokloridia 20 ml:ssa tetrahydrofuraania ja 1+0 ml:ssa metanolia, lisättiin suspensioon, jossa oli 750 mg esipelkistettyä 5-#:ista palla-diumia hiilellä 20 ml:ssa etanolia, ja suspensio hydrattiin vetypaineessa 3,5 kg/cm huoneen lämpötilassa 1+5 minuuttia. Katalysaattori suodatettiin ja pestiin tetrahydrofuraanilla ja vedellä. Suodos ja katalyytti-pesuneste yhdistettiin ja haihdutettiin kuiviin. Jäännös liuotettiin veden ja etyyliasetaatin seokseen ja pH saatettiin arvoon 3. Liukenematon tuote suodatettiin ja sekoitettiin asetonin kanssa. Sen jälkeen tuote kuivattiin, jolloin saatiin 115 mg 7-amino-3-kloori-3~ kef em-l+-karboksyylihappoa.

IR absorptiopiikit kohdissa 5,61 ((V-iaktaami-karbonyyli), ja 6,2 (karboksyylihappo).

NMR (D^O-NaHCO^) signaalit kohdissa 6,25 (ABq, 2H, CgHg) 1+,88 (d, 1H, Cg-H) ja 1+,5^ (d, 1H, 0γ-Η) tau.

UV (pH 7 puskuri) absorptiomaksimi kohdassa ^.maks. 265 nm, £“ 7550.

VV

63240 28

Esimerkki 10

Difenyylimetyyli-7-amino-3-kloori-3-kefem-4-karboksylaatti

Liuokseen, jossa oli 525 mg difenyylimetyyli-7-^2-(2-tienyyli)asetamido/- 3-kloori-3-kefem-4-karboksylaattia 20 ml:ssa metyleenikloridia, lisättiin 0,1 ml kuivaa pyridiiniä ja 237 mg fosforipentakloridia. Reaktioseosta sekoitettiin 2 tuntia huoneen lämpötilassa ja sitten jäähdytettiin jään ja veden seoksella. Kylmään seokseen lisättiin 0,6 ml isobutanolia ja 30 minuutin kuluttua reaktio-seos haihdutettiin. Jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin ja liuos pestiin 5%: isella natriumbikarbonaatilla ja vedellä ja kuivattiin. Kuivattu liuos haihdutettiin kuiviin ja jäännös sekoitettiin eetterin kanssa, jolloin saatiin 190 mg 3-kloorirunko-esteriä, difenyylimetyyli-7-amino-3-kloori-3-kefem-4-karboksylaat-tia. IR absorptiopiikit kohdissa 5,7 ja 5,9 (β-laktaami- ja esterikarbonyyli) pm. NMR (CDC1 ) signaalit kohdissa 6,35 (ABq, 2H, C.H„), 4,78 (2d, 2H, C -H ja 3 2 2 o C?-H) , 3, 05 (s, 1H, esteri CH) ja 2,65 (s, 10H, aromaattinen H).

Esimerkki 11 7-(D-manteliamido)-3-kloori-3-kefem-4-karboksyylihappo

Suspensioon, jossa oli 812 mg (2 mmol) p-nitrobentsyyli-7-amino-3-kloori-3-kefem-4-karboksyylihappo-hydrokloridia 40 ml:ssa etyyliasetaattia, lisättiin liuos, jossa oli 520 mg (5 mmol) natriumbisulfiittia 40 ml:ssa vettä. Seosta sekoitettiin voimakkaasti samalla kun lisättiin 395 mg (2,2 mmol) D-mantelihappo-O-karboksianhydridiä. Seosta sekoitettiin 1,5 tuntia huoneen lämpötilassa ja vesipitoinen kerros erotettiin etyyliasetaattikerroksesta ja pestiin etyyliasetaatilla. Etyyliasetaattipesuneste yhdistettiin etyyliasetaat-tikerroksen kanssa ja yhdistetyt pesu- ja etyyliasetaattikerrokset pestiin useita kertoja vedellä ja sitten kuivattiin ja haihdutettiin, jolloin reaktio-tuote saatiin kuivana jäännöksenä. Jäännös sekoitettiin eetterin kanssa jolloin saatiin 685 mg p-nitrobentsyyli-7-(D-manteliamido)-3-kloori-3-kefem -4-karbok-sylaattia, sp. noin 158-164°C, samalla hajoten.

Alkuaineanalyysi yhdisteelle C H N O SCI: 22 Ib 3 /

Laskettu: C, 52,44; H, 3,60; N, 8,34; Cl, 7,04 % Löydetty: C, 52,25; H, 3,45; N, 8,58; Cl, 6,82 %.

NMR (CDC13): signaalit kohdissa 6,24 (ABq, 2H, C -H ), 5,0-4,7 (m, 2H, C -H ja et-H) , 4,57 (S, 2H, esteri CH0), o 2 6,23 (q, 1H, C^-H), ja 2,8-1,2 (m, 10H, aromaattinen H ja C^-NH) tau.

UV (asetonitriili) : Λ. maks 265nm (£ = 18,600).

Reaktiotuotteen, 200 mg, annettiin reagoida vedyn kanssa kun läsnä oli 5% palladiumia hiilellä p-nitrobentsyyliesteriryhmän poistamiseksi, jolloin saatiin 75 mg 7-(D-manteliamido)-3-kloori-3-kefem-4-karboksyylihappoa.

NMR (D20-natriumbikarbonaatti) : signaalit kohdissa 6,42 (ΑΒς^Η,^-Η^) , 1+,90 (a, 1H, Cg-H), U,68 (s, 1H, M-CH, 1+,37 (d, 1K, 0γ-Η) ja 2,1+9 (s, 5H, aromaattinen H9 tau.

Claims (1)

1. 63240 29 Patenttivaatimus Analogiamenetelmä bakteerinvastaisten 3-kloorikefalosporiini-johdannaisten valmistamiseksi, joiden kaava on I H R'N—I—TL -γ-'1 f -o OH jossa R on asyyliryhmä, jonka kaava on O II R' - C - jossa R* on ryhmä, jonka kaava on jossa Z on happi tai rikki ja m on O tai 1, tai R' on ryhmä, jonka kaava on tai R'on tenyyli, ja niiden myrkyttömien, farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että 3-hydroksi-kefalosporiinijohdannainen, jonka kaava on II O H . I i P1 -Γ-M S' oJ--OH C00R2 . . I 63240 30 jossa R' tarkoittaa samaa kuin edellä, sillä edellytyksellä, että R' ei voi olla ryhmä Or OH ja R^ on karboksyyliryhmää suojaava esteriryhmä, saatetaan reagoimaan a) kloorausaineen kanssa, joka on oksalyylikloridi, tionyylikloridi, fosforiini) trikloridi tai fosfori-(III)oksikloridi, liuotettuna dimetyylifor-mamidiin, ja 7-asyyliamidosivuketju haluttaessa lohkaistaan pois reaktio-kykyisen halogeeni-iminiumhalogenidin kautta vastaavan 7-amino-3-kloori-kefalosporiinin saamiseksi, ja saatu 7-amino-3-kloorikefalosporiini asy-loidaan uudelleen sopivan happohalogenidin, esterin tai anhydridin avulla sellaisen kaavan I mukaisen yhdisteen saamiseksi, jossa R on toinen asyylisubstituentti, ja b) karboksyyliryhmää suojaava esteriryhmä lohkaistaan pois vastaavan hapon saamiseksi. 31 63240 Analogiförfarande för framställning av antibakteriella 3-klor-cefalosporinderivat med formeln I H w-i - __S \ oS-Α^^Λ-ci c = O I OH väri R är en acylgrupp med formeln O n R' - C - väri R' är en grupp med formeln O».-,- väri Z är syre eller svavel ooh m är O eller 1, eller R' är en grupp med formeln Ot OH eller R'är tenyl, och dpras icke toxiska, farmaceutiskt godtagbara salter, kännetecknat därav, att ett 3-hydroxicefalosporinderi-vat med formeln II O H . Il I R -C-N- —f L (II) J—kvs^L-°H COOR2