FI96426B - Komposiittilevy - Google Patents

Description

96426

Komposiittilevy Tämä keksintö koskee komposiittilevyä, joka sisältää lateksikoostumusta, joka on hyödyllinen sideaineena 5 epäorgaanisia materiaaleja ja selluloosamateriaaleja sisältävissä päällystelevyissä.

Tärkkelys on alalla sinänsä tunnettu sideaineena päällystelevyissä kuten sisäkattolaatoissa. Kuitenkin tietyissä ympäristöolosuhteissa kuten korkeassa lämpötilassa 10 ja kosteudessa, levyt menettävät mittasuhteiden stabiili-suutta, esim. sisäkattolaatta, jossa on tärkkelystä sideaineena, taipuu. Samanaikaiesti laatalla on myös oltava riittävä lujuus, esim. hyvä murtomoduuli, jotta se kestäisi normaalin käsittelyn ja käytön.

15 Siten olisi toivottua kehittää sideainekoostumus, joka korvaa osittain tai kokonaan tärkkelyksen, ja joka tuottaa päällystelevyn, jolla on riittävä lujuus ja mittasuhteiden stabiilisuus kohonneessa lämpötilassa ja kosteudessa.

20 Eo. keksinnössä käytetään sellaista lateksikoostu musta. Sideaine sisältää kopolymeerilateksin, jolla kopo-lymeerillä on sellainen lasiutumislämpötila (Tg), että tuloksena saatavalla päällystelevyllä on riittävä lujuus tarvittavaan käsittelyyn ja käyttöön ja että se säilyttää * 25 mittasuhteiden stabiilisuuden kohonneessa lämpötilassa ja kosteudessa.

Keksinnön mukaiselle komposiittilevylle on siten tunnusomaista se, että se sisältää epäorgaanisia materiaaleja tai selluloosamateriaaleja tai sekä epäorgaanisia 30 että selluloosamateriaaleja sekä lateksisideainetta, joka sisältää kopolymeeriä, jonka Tg on vähintään noin 82 “C ja joka käsittää kovan monomeerin, jonka Tg homopolymeerinä on vähintään 80 °C, sekä pehmeän monomeerin, jonka Tg homopolymeerinä on alle 35 °C, ja että kovaa monomeeriä on muka-35 na 50 - 99 paino-% ja pehmeää monomeeriä on mukana 1-50 96426 2 paino-%, jolloin saadun komposiittilevyn murtomoduuli on vähintään 0,9 MPa (130 psi) mitattuna ASTM 367-78 mukaan ja kun 40 x 150 mm:n kokoisia komposiittilevyliuskoja käsitellään 90 %:n suhteellisessa kosteudessa 35 °C:ssa 96 5 tuntia, taipuu komposiittilevy vähemmän kuin 0,8 mm.

"Mittasuhteiden stabiilisuudella" tarkoitetaan päällystelevyn liikkumattomuutta kohonneessa lämpötilassa ja kosteudessa. Mittasuhteiden stabiilisuus voidaan mitata arvioimalla päällystelevyn taipumislujuus. Taipumislujuus 10 määritetään käsittelemällä esimerkin 1 koostumuksesta valmistettu päällystelevyn liuska, 40 mm x 150 mm (1 1/2 x 6 tuumaa) 35 °C:ssa (94°F) ja 90 prosentin suhteellisessa kosteudessa 96 tuntia, liuskan pidellessä 330 g:n painoa, minkä jälkeen mitataan levyn keskikohdan poikkeama milli-15 metreissä (mm). Edullisesti päällystelevy taipuu 1,0 mm tai vähemmän, vielä edullisemmin alle 0,8 mm ja edullisimmin alle 0,5 mm.

"Lujuudella" tarkoitetaan, että koostumuksesta saatavalla päällystelevyllä on tarpeellinen eheys, jotta se 20 kestää käsittelyn, valmistuksen, jalostuksen ja muut voimat, jotka kohdistetaan päällystelevyyn. Tarpeellinen lujuus voidaan määrittää mittaamalla päällystelevyn murto-moduuli (MOR, module of rupture) ASTM 367-78 mukaan. Edullisesti päällystelevyn murtomoduuli (MOR) on vähintään 130 • 25 psi (0,90 MPa). Edullisemmin päällystelevyn MOR on vähin tään 140 psi (0,96 MPa). Edullisimmin MOR on vähintään 150 psi (1,0 MPa).

MOR lasketaan 3 pisteen murtuma-kuormitus-standar-ditestissä, jota on kuvattu ASTM 367-78:ssa seuraavasti: 30 murtomoduuli (MOR) = 3 PL/bd2 missä: P = huippuvoima, joka vaaditaan näytteen rikkomiseen (naulaa) L = näytteen tukien välinen etäisyys (tuumaa) 35 b = näytteen leveys (tuumaa) 96426 3 d = näytteen paksuus Tälle murtomoduulille tehdään tiheydenvaihtelukor-jaus kuten on esitetty: korjattu MOR = (MOR) D2 5 missä D on tiheyskorjaus D = haluttu tiheys/varsinainen tiheys Kyseisen keksinnön lateksin kopolymeerin lateksin lasiutumislämpötila (Tg) määritellään funktionaalisesti sellaisena Tg-arvona, joka on riittävä säilyttämään tulok-10 sena saatavan päällystelevyn mittasuhteiden stabiilisuu-den, joka päällystelevy joutuu tiettyihin ympäristöolosuhteisiin, ja saamaan aikaan päällystelevyn, jonka murtomo-duuli on vähintään 130 psi (0,90 MPa) mitattuna ASTM 367-78 mukaan. Lateksipolymeerin edullinen Tg on vähintään 15 82 °C. Edullisempi Tg on 82 - 115 °C ja kaikkein edullisin

Tg on 82 - 110 °C.

Tämän keksinnön lateksikopolymeeri voidaan valmistaa tavanomaisella emulsiopolymerointimenetelmällä vettä sisältävässä väliaineessa, jossa on tavanomaisia lisäai-20 neita. Tyypillisesti vesifaasi sisältää 0,5-5 painoprosenttia (perustuen monomeerien määrään) tavanomaista nonionista tai anionista emulgointiainetta (esim. kalium, N-dodekyylisulfonaatti,natriumiso-oktobentseenisulfonaat-ti, natriumlauraatti ja nonyylifenolieetterit tai polyety-* 25 leeniglykolit).

Tavanomaisia emulsiopolymerointikatalysaattoreita voidaan käyttää edellä mainituissa lateksipolymeroinneissa ja yleisiin esimerkkeihin kuuluvat peroksidit kuten vetyperoksidi; persulfaatit kuten natriumpersulfaatti, kalium-30 persulfaatti ja ammoniumpersulfaatti; peroksidit kuten vetyperoksidi; ja atsoyhdisteet kuten atsodi-isobutyyridi-amidi. Voidaan käyttää myös katalysaattoreita (esim. re-dox-katalysaattoreita), jotka aktivoidaan vesifaasissa (esim. vesiliukoisella pelkistävällä aineella). Kataly-35 saattorin tyyppi ja määrä, kuten myös käytettävät polyme- 96426 4 rointiolosuhteet, riippuvat tavallisesti muista käytettävistä monomeereistä, ja polymerointiolosuhteista, jotka yleensä valitaan siten, että ne suosivat sellaisten muiden monomeerien polymerointia. Tyypillisesti sellaisia kataly-5 saattoreita käytetään katalyyttisiä määriä, esim. 0,01 - 5 painoprosenttia perustuen monomeerien painoon. Yleensä po-lymerointi suoritetaan lämpötilassa, joka on -10 - 110 °C, edullisesti 50 - 90 °C.

Vastaavasti voidaan myös käyttää tavanomaisia ketjunsiir-10 täjiä kuten esimerkiksi n-dodekyylimerkaptaania, bromofor-mia ja hiilitetrakloridia, normaalilla tavalla polymeroin-nissa siinä muodostuvan polymeerin moolimassa säätelyssä ja tyypillisesti käytettäessä sellaisia ketjunsiirtäjiä niitä käytetään 0,01 - 10, edullisesti 0,1 - 5 painopro-15 senttiä perustuen polymeroinnissa käytettyyn monomeerien massaan. Käytetty ketjunsiirtäjien määrä riippuu jossain määrin käytettävästä ketjunsiirtäjästä ja polymeroitavista monomeereistä.

Vastaavasti tavanomaisia silloitusaineita, jotka 20 voivat olla di-, tri- tai tetravinyyliyhdisteitä, voidaan myös käyttää normaalilla tavalla polymeroinnissa siinä muodostuneen polymeerin Tg:n ja moolimassan säätelyssä. Edustavia esimerkkejä silloitusaineista ovat divinyyli-bentseeni, allyylimetakrylaatti tai mono-, di-, tri- tai • 25 tetraetyleeniglykolidiakrylaatti tai -dimetakrylaatti.

Tyypillisesti sellaisia silloitusaineita käytettäessä niitä käytetään 0,01 - 4,0, edullisesti 0,1 - 1,0 painoprosenttia perustuen polymeroinnissa käytettyyn monomeerien massaan. Käytetty silloitusaineen määrä riippuu polymeroi-30 tavista monomeereistä.

Erityisesti lateksikoostumus, jolla on riittävä Tg, voidaan valmistaa kovan ja pehmeän monomeerin yhdistelmällä. a,β-etyleenisesti tyydyttymätöntä karboksyylihappoa voidaan myös sekoittaa.

96426 5

Termi "kova monomeeri" tarkoittaa monomeeriä, jonka homopolymeerin Tg on vähintään 80 °C ja termi "pehmeä monomeeri" tarkoittaa monomeeriä, jonka homopolymeerin Tg on alle 35 °C. Tyypillisiä kovia monomeerejä ovat sinänsä 5 yleisesti tunnetut, esim. styreeni ja metyylimetakrylaat-ti. Pehmeät monomeerit ovat myös sinänsä yleisesti tunnettuja ja niihin kuuluvat esimerkiksi butadieeni, etyyliak-rylaatti tai butyyliakrylaatti.

a, β-etyleenisesti tyydyttymättömiin karboksyylihap-10 poihin kuuluvat koostumukset, joilla on kaava R'

RCH=C-C00H

15 missä R on H ja R' on H, Ci-C^-alkyyli tai -CH2C00X; R on -COOX ja R' on H tai -CH2C00X; tai R on CH3 ja R' on H; ja X on H tai C1-C4-alkyyli.

Sopivia a,β-etyleenisesti tyydyttymättömiä alifaat-tisia karboksyylihappoja ovat monoetyleenisesti tyydytty-20 mättömät monokarboksyylihapot, joilla on etyleenisesti tyydyttymätön alfa-beeta vähintään yhdessä karboksyyli-ryhmistä ja vastaavat monomeerit, joilla on suurempi määrä karboksyyliryhmiä. Ymmärrettävää on, että karboksyyliryh-mät voivat olla hapon tai suolan muodossa (-C00M, jossa M * 25 on vety tai metalli kuten esimerkiksi natrium tai kalium) ja ne on helposti muutettavissa toisikseen sinänsä tunnetuilla menetelmillä.

Erityisiä esimerkkejä a,β-etyleenisesti tyydytty-mättömistä alifaattisista karboksyylihapoista ovat akryy-30 lihappo, metyylihappo, fumaarihappo, itakonihappo, male-iinihappo, akonitiinihappo, erilaiset α-substituoidut ak-ryylihapot kuten α-etakryylihappo, a-propyyliakryylihappo ja a-butyyliakryylihappo.

Lateksikoostumus sisältää tyypillisesti 50 - 99 35 painoprosenttia kovaa monomeeriä ja 1 - 50 painoprosenttia pehmeää monomeeriä perustuen koostumuksen painoon. Karbok- 6 96426 syylihappopitoisuus voi olla 0-20 painoprosenttia. Edullisesti kovaa monomeeriä on 65 - 95 painoprosenttia, pehmeää monomeeriä on 5 - 35 monomeeriä ja karboksyylihappoa on edullisemmin määrä, joka on 0,5 - 10 painoprosenttia, 5 kaikki perustuen koostumuksen painoon.

Tietty kopolymeeriryhmä, joka on sopiva kyseisen keksinnön lateksiin, on kopolymeeri, joka sisältää mono-vinylideenimonomeerin ja alifaattisen konjugoidun dieenin. Normaalisti a,B-etyleenisesti tyydyttymätön karboksyyli-10 hapon termonomeeriä sekoitetaan polymeeriin.

Termi "monovinylideenimonomeeri" käsittää ne mono-meerit, joissa on suoraan aromaattiseen ytimeen, joka sisältää 6-10 hiiliatomia, mukaan lukien ne, joissa aromaattista ydintä substituoi alkyyli- tai halogeenisubsti-15 tuenttejä, kiinnittyneenä radikaali, joka on kaavan

R

ch2=c- 20 mukainen (jossa kaavassa R on vety tai alempi alkyyli kuten alkyyli, jossa on 1 - 4 hiiliatomia). Tyypillisiä tällaisia monomeerejä ovat styreeni, a-metyylistyreeni, or-to-, meta- ja parametyylistyreeni; orto-, meta- ja para-etyylistyreeni; o,p-dimetyylistyreeni; o,p-dietyylistyree-25 ni; isopropyylistyreeni; o-metyyli-p-isopropyylistyreeni; pklooristyreeni; p-bromistyreeni; o,p-diklooristyreeni; o,p-dibromistyreeni, vinyylinafteeni; erilaiset vinyyli-(alkyylinaftaleenit) ja vinyyli(halogeeninaftaleenit) ja niiden komonomeeriset seokset.

30 Tässä yhteydessä hyödyllisesti käytettäviin asykli- siin alifaattisiin konjugoituihin dieneeihin kuuluvat tyypillisesti ne yhdisteet, joilla on 4 - 9 hiiliatomia, esimerkiksi 1,3-butadieeni, 2-metyyli-l,3-butadieeni; 2,3-di-metyyli-1,3-butadieeni; pentadieeni; 2-neopentyyli-l,3-bu-35 tadieeni ja muut 2,3-butadieenin hiilivetyanalogit kuten 96426 2-kloori-l,3-butadieeni; 2-syano-l,3-butadieeni, substitu-oidut suoraketjuiset konjugoidut pentadieenit, suoraket-juiset ja haarautuneet konjugoidut heksadieenit, muut suoraket juiset ja haarautuneet konjugoidut dieenit, joissa on 5 4-9 hiiliatomia, ja niiden komonomeeriset seokset. 1,3- butadieenihiilivetymonomeerit, kuten ne, jotka tässä aiemmin mainittiin, saavat aikaan interpolymeerejä, joilla on erityisesti toivottuja ominaisuuksia ja jonka vuoksi ne ovat edullisia. Kustannukset, helpoo saatavuus ja siitä 10 valmistettavien interpolymeerien erinomaiset ominaisuudet tekevät 1,3-butadieenistä kaikkein edullisimman asyklisen alifaattisen konjugoidun dieenin.

Toinen sopiva kopolymeeriryhmä on monovinylideeni-yhdisteen (yllä määritellyn mukainen) ja a,6-etyleenisesti 15 tyydyttymättömän karboksyylihapon (yllä määritellyn mukai nen) esterin kopolymeeri, jonka Tg on alle 25 °C. α,β-ety-leenisesti tyydyttymätöntä karboksyylihappotermonomeeriä voidaan myös sekoittaa polymeeriin.

Tässä yhteydessä pehmeinä monomeereinä hyödylli-20 siin, a,β-etyleenisesti tyydyttymättömiin karboksyylihapon estereihin kuuluvat tavallisesti pehmeät akrylaatit (s.o. ne, joilla homopolymeerien kanssa on Tg alle 25 °C) kuten bentsyyliakrylaatti, butyyliakrylaatti, sek-butyyliakry-laatti, sykloheksyyliakrylaatti, dodekyyliakrylaatti, hyd-• 25 roksietyyliakrylaatti, hydroksipropyyliakrylaatti, etyyli- akrylaatti, 2-etyylibutyyliakrylaatti, 2-etyyliheksyyli-akrylaatti, heptyyliakrylaatti, heksyyliakrylaatti, iso-butyyliakrylaatti, isopropyyliakrylaatti, metyyliakrylaat-ti, propyyliakrylaatti ja pehmeät metakrylaatit kuten bu-30 tyylimetakrylaatti ja heksyylimetakrylaatti. Butyyliakry- '. laatin ja etyyliakrylaatin kustannukset, saatavuus ja tun netut ominaisuudet tekevät nämä monomeerit edullisiksi akrylaattien joukosta.

Vielä kolmas ryhmä kopolymeerejä, jotka ovat hyö-35 dyllisiä kyseisen keksinnön lateksissa, sisältää kahden 96426 tai useamman etyleenisesti tyydyttymättömän hapon esterin kopolymeerin, joista yhdellä on homopolymeeri, jonka Tg on alle 25 °C ja toisella on homopolymeeri, jonka Tg on yli 80 °C, yllä määritellyn mukaisesti, kuten esimerkiksi me-5 tyylimetakrylaatti ja etyyliakrylaatti. Kopolymeeri voi myös sisältää a, β-etyleenisesti tyydyttymättömän karbok-syylihapon termonomeerin.

a, B-etyleenisesti tyydyttymättömien karboksyylihapj pojen estereihin, joilla on homopolymeeri, jonka Tg on suu-10 rempi kuin 80 °C, kuuluvat tyypillisesti kovat metakrylaa-tit kuten tert-butyylimetakrylaatti, isopropyylimetakry-laatti ja metyylimetakrylaatti. Metyylimetakrylaattien kustannukset, saatavuus ja tunnetut ominaisuudet tekevät sen edulliseksi muiden metakrylaattien joukosta.

15 Lisäksi muita monomeerejä voidaan lisätä mihin ta hansa yllä kuvatuista kopolymeerien ryhmästä kuten esimerkiksi termonomeerejä, joilla on homopolymeerejä, joilla on välissä oleva Tg yli 25 °C mutta alle 80 °C. Esimerkkeihin näistä monomeereistä kuuluvat 4-bifenyyliakrylaatti, tert-20 butyyliakrylaatti, vinyyliasetaatti, sek-butyylimetakry-laatti, sykloheksyylimetakrylaatti, etyylimetakrylaatti, isobutyylimetakrylaatti, propyylimetakrylaatti, isobutyy-limetakrylaatti, n-propyylimetakrylaatti ja tertbutyyli-aminoetyylimetakrylaatti.

* 25 Päällystelevy, esim. sisäkattolaatta, voidaan val mistaa millä tahansa tavanomaisella menetelmällä kuten esimerkiksi vedellä huovitus-Fourdrinier-menetelmällä, vedellä kuljetusmenetelmällä (lietettynä veteen) tai sula-muovausmenetelmällä .

30 Koostumuksen epäorgaaniset ainekset tunnetaan ta vallisesti täyte- ja sideaineina. Esimerkiksi mineraali-villa (epäorgaaninen kuitu), perliitti (epäorgaaniset täyteaineet) ja selluloosa (selluloosamateriaali).

Tyypilliset sideaineen määrät ovat 1-25 painopro-35 senttiä; selluloosamateriaalin määrät ovat 5-50 paino- β 96426 prosenttia; epäorgaanisen kuidun määrät ovat 10 - 70 painoprosenttia; ja epäorgaanisen täyteaineen määrät ovat 5 -90 painoprosenttia, perustuen päällystelevyn kokonaispainoon .

5 Sideainesysteemi ei rajoitu ainoastaan lateksiin vaan lateksi voi olla koko sideainesysteemi tai osa siitä, esim. lateksi plus tärkkelys.

Kattolaatta valmistetaan dispergoimalla sanomalehtipaperia ja sekoittamalla dispersioon epäorgaaninen mate-10 riaali ja selluloosamateriaali. Tähän seokseen lisättiin lateksi, sitten flokkulantti ja tuloksena saatu massa kaadettiin muottiin, laimennettiin ja juoksutettiin kuivaksi. Tuloksena saatu märkä matto puristettiin ja kuivattiin sitten.

15 Keksintöä kuvataan lisää seuraavilla esimerkeillä, mutta niihin ei rajoituta, ja kaikki osat ja prosenttiosuudet ovat painosta, jollei toisin määritellä.

Esimerkki 1

Yhden litran lasireaktoriin, joka oli upotettu ter-20 mostoituun vesihauteeseen, lisättiin 359 g de-ionisoitua vettä, 3,0 g 1 prosenttista aktiivista pentanatriumdiety-leenitriamiinipenta-asetaatti-liuosta, ja 3,0 g fumaari-happoa. Reaktori kuumennettiin 60 °C:seen fumaarihapon liuottamiseksi ja sitten lisättiin 4,5 g 33,2 % kiintoainet-• 25 ta sisältävää siemenlateksia, joka sisälsi polystyreenipo- lymeeripartikkeleita. Reaktoria huuhdottiin typellä ja kuumennettiin 85 °C:seen ja monomeerivirta, joka sisälsi 270 g metyylimetakrylaattia ja 27 g etyyliakrylaattia lisättiin 2 tunnin aikana.

30 Alkaen monomeerilisäyksen alusta lisättiin 2 1/6 tunnin aikana vesivirta, joka sisälsi 90,0 g de-ionisoitua vettä, 1,5 g natriumpersulfaattia, 0,3 g natriumhydroksi-dia ja 3,3 g 45 % aktiivista pinta-aktiivisen aineen liuosta. Monomeerin ja vesivirtojen lisäyksen jälkeen reak-35 toria pidettiin 85 °C:ssa 1 tunti ja jäähdytettiin sitten.

96426 10

Lateksi sekoitettiin sitten sideaineena sisäkatto-tilaattoihin seuraavalla tavalla:

Painettu sanomalehtipaperi dispergoitiin veteen siten, että kiintoainepitoisuudeksi saatiin 2,0 prosenttia.

5 Cowles-terää käytettiin ilmasekoittimen kanssa korkealla rpm-arvolla selluloosan uudelleen dispergoimiseksi CA-standardin vapaus-arvoon 250 - 300 ml (Canadian Standard Freeness). Vesi (4000 ml), savi (6,0 g), perliitti (37,5 g), mineraalivilla (75,0 g) ja dispergoitu sanomalehtipa-10 peri (825 ml, 16,5 g kuitua) sekoitettiin kolme minuuttia kohtuullisella sekoituksella käyttäen Cowles-terää. Lateksi (15,0 g polymeeriä) lisättiin ja lietettä sekoitettiin 30 sekuntia. Flokkulanttia (kationinen polyakryyliamidi) lisättiin kunnes lateksi oli täydellisesti flokkuloitunut 15 (määritettiin siitä pisteestä, jolloin vesi tuli kirkkaaksi). Flokkulointi suoritettiin alemmalla kuin kohtuullisella sekoitusnopeudella. Flokkuloitu massa kaadettiin Williamsin arkkimuottilaitteeseen ja laimennettiin, jotta kiintoainepitoisuudeksi tuli 2,0 prosenttia. Massa disper-20 goitiin ja valutettiin ylläpitävän langan päällä. Märkä matto puristettiin 630 milsin (16 mm) paksuuteen ja kuivattiin 375 - 400 eF:ssa (190 - 205 °C) kiertoilmauunissa. Tuloksena saatu laatta oli suunnilleen 8,2 x 8,2 tuumaa (208 x 208 mm), paksuus oli 0,7 tuumaa (18 mm) ja tiheys • 25 12 naulaa/neliäjalka (19 kg/m3).

Esimerkki 2

Yhden litran lasireaktori, joka oli upotettu ter-mostoituun vesihauteeseen, lisättiin 359 g de-ionisoitua vettä, 3 g 1 % aktiivista pentanatriumdietyleenitriamiini-30 penta-asetaatti-vesiliuosta ja 5,06 g 27 % kiintoainetta sisältävää siemenlateksia, joka sisälsi polystyreenipoly-meeripartikkeleita. Reaktoria huuhdottiin typellä ja kuumennettiin 90 °C:seen. Sitten monomeerivirta, joka sisälsi 255 g styreeniä, 18 g akryylihappoa ja 27 g etyyliakry-35 laattia, lisättiin 3 tunnin kuluessa.

11 96m

Monomeerin lisäyksen alusta alkaen lisäittiin myös 3 1/4 tunnin kuluessa vesivirta, joka sisälsi 90 g deioni-soitua vettä, 1,5 g natriumpersulfaattia, 0,3 g natrium-hydroksidia ja 3,3 g 45 % aktiivista pinta-aktiivisen ai-5 neen liuosta. Monomeerin ja vesivirtojen lisäyksen jälkeen reaktoria pidettiin 90°C:ssa 30 minuutin ajan ja jäähdytettiin sitten.

Sisäkattolaatta muodostettiin sitten esimerkissä 1 kuvatulla tavalla.

10 Sisäkattolaatat valmistettiin kuten esimerkissä 1 seuraavista latekseista:

Taulukko I

Kattolevyn arviointi 15 Esi- MOR Taipuma merkki Sideaine _ psi (MPA) (mm) 1 MMA/EA/FA 90/9/1 106 170 (1,17) 0,2 2 S/EA/AA 85/9/6 104 182 (1,25) 0,1 3 S/EA/FA 90/9/1 98 159 (1,10) 0,1 20 4 MMA/EA/FA 80/19/1 82 151 (1,04) 0,5 5 S/B/AA 88/10/2 86 150 (1,03) 0,3

Vertailuesimerkki A tärkkelys — 135 (0,93) 1,2

Vertailuesimerkki :· 25 B S/IA 99/1 106 100 (0,69) 0,8

Taulukko II Monomeeritermit (S) - styreeni 3q (B) - butadieeni w « (MMA) - metyylimetakrylaatti (EA) - etyyliakrylaatti (BA) - butyyliakrylaatti (AA) - akryylihappo 35 (IA) - itakonihappo (FA) - fumaarihappo 96426 12

Yllä oleva taulukko osoittaa, että tärkkelystä sisältävällä sisäkattolaatalla (vertailuesimerkki A) oli korkea MOR (suuri lujuus), mutta pieni taipumiskestävyys. Polystyreenilateksi-sideainetta sisältävällä sisäkattolaa-5 talla (vertailuesimerkki B) oli kohtalainen taipumislu-juus, mutta pieni MOR (pieni lujuus).

Keksinnön lateksi-sideaineilla (esimerkit 1 - 5) on sekä erinomainen lujuus (korkea MOR) ja pieni taipumus, s.o. MOR on vähintään 130 psi (0,90 MPa) ja taipuma on 1 10 mm tai alle.

Esimerkin 1 mukaisella kopolymeerillä, metyylimeta-krylaatti, etyyliakrylaatti ja fumaarihappo (90/9/1), oli suuri sidoslujuus -MOR 170 psi (1,17 MPa) ja suuri taipu-mislujuus -0,2 mm taipuma.

*

Claims (2)

96426

1. Komposiittilevy, tunnettu siitä, että se sisältää epäorgaanisia materiaaleja tai selluloosamate- 5 riaaleja tai sekä epäorgaanisia että selluloosamateriaale-ja sekä lateksisideainetta, joka sisältää kopolymeeriä, jonka Tg on vähintään noin 82 °C ja joka käsittää kovan monomeerin, jonka Tg homopolymeerinä on vähintään 80 °C, sekä pehmeän monomeerin, jonka Tg homopolymeerinä on alle 10 35 °C, ja että kovaa monomeeriä on mukana 50 - 99 paino-% ja pehmeää monomeeriä on mukana 1-50 paino-%, jolloin saadun komposiittilevyn murtomoduuli on vähintään 0,9 MPa (130 psi) mitattuna ASTM 367-78 mukaan ja kun 40 x 150 mm:n kokoisia komposiittilevyliuskoja käsitellään 90 %:n 15 suhteellisessa kosteudessa 35 °C:ssa 96 tuntia, taipuu komposiittilevy vähemmän kuin 0,8 mm.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen komposiittilevy, tunnettu siitä, että lateksisideaine käsittää (1) monovinylideenimonomeerin, alifaattisen konju-20 goidun dieenimonomeerin ja a,B-etyleenisesti tyydyttymät- tömän karboksyylihapon, (2) metyylimetakrylaattia, etyyliakrylaattia ja fumaarihappoa, (3) styreenin ja butadieenin kopolymeerin, * 25 (4) styreenin ja yhden tai useamman etyleenisesti tyydyttymättömän karboksyylihapon esterin, joka on valittu ryhmästä, johon kuuluvat metyylimetakrylaatti, etyyliakry-laatti ja butyyliakrylaatti, muodostaman kopolymeerin, tai (5) styreenin, etyyliakrylaatin ja akryylihapon ko-30 polymeerin. 14 96426