FI94818B - Menetelmä digitaalisesti moduloidun signaalin demoduloimiseksi sekä demodulaattori - Google Patents

Description

94818

Menetelmä digitaalisesti moduloidun signaalin demoduloi-miseksi sekä demodulaattori 5 Keksinnön kohteena on oheisen patenttivaatimuksen 1 johdanto-osan mukainen menetelmä digitaalisesti moduloidun signaalin kvadratuuriseksi demoduloimiseksi sekä oheisen patenttivaatimuksen 6 mukainen demodulaattori. Keksinnön mukainen menetelmä sopii parhaiten vakioamplitudisille 10 modulaatioille, kuten FSK (Frequency Shift Keying) -signaaleille ja MSK (Minimum Shift Keying) -signaaleille, mutta periaate on sovellettavissa myös ei-vakioamplitudisille modulaatioille.

Kvadratuurista demodulaattoria käytetään tyypil-15 lisesti esim. QAM (Quadrature Amplitude Modulation), PSK (Phase Shift Keying) ja CPM (Continuous Phase Modulation) -modulaatioiden yhteydessä. Kuviossa 1 on esitetty tyypillinen kvadratuurista demodulointia käyttävä demodulaattori digitaalisesti moduloidun signaalin demoduloimiseksi.

20 Vastaanotin käsittää sisäänmenossaan tehojakajan 11, joka jakaa vastaanotettavan RF- tai välitaajuisen signaalin S samanvaiheisena I-haaran sekoittimen 12 ja Q-haaran se-koittimen 13 signaalisisäänmenoon. Paikallisoskillaattori signaali LO syötetään toisen tehojakajan 14 kautta saman-25 vaiheisena I-haaran sekoittimen 12 paikallisoskillaatto-risisäänmenoon ja vastaavasti 90 astetta vaihesiirrettynä Q-haaran sekoittimen 13 paikallisoskillaattorisisään-menoon. Sekoittimien ulostuloista saatavat kantataajuiset I- ja Q-signaalit syötetään kumpikin oman kantataajuus-30 vahvistimensa 15 ja vastaavasti 16 kautta prosessointiyksikölle 17, jossa suoritetaan näytteenotto ja päätöksenteko. Kantataajuusvahvistimet sisältävät mahdollisesti myös alipäästösuodatuksen sekä korjaimia.

Prosessointiyksikön 17 kokoonpano riippuu siitä, 35 mitä modulointitapaa kulloinkin käytetään. Esimerkiksi 2 94818 QPSK-signaalin (Quadrature Phase Shift Keying) tapauksessa käsittää prosessointiyksikkö päätöksentekokomparaattorit (jotka vertaavat, onko signaali positiivinen vai negatiivinen eli onko vastaanotettu looginen ykkönen vai looginen 5 nolla) sekä kellon ja kantoaallon generointipiirit. Kellon generointipiireillä asetetaan näytteenottohetki oikeaksi ja kantoaallon generointipiireillä pidetään paikallisos-killaattorisignaali LO vaihelukossa tulevaan signaaliin nähden.

10 Käytettäessä edellä kuvatun kaltaista kvadratuurista demodulointia kohdataan käytännössä erilaisia ongelmia, joita kuvataan seuraavassa.

(A) Ensimmäisen ongelmaryhmän muodostavat paikal-lisoskillaattorien vaihekohina sekä mekaanisista ja säh- 15 köisistä syistä aiheutuvat paikallisoskillaattorisignaalin LO vaiheheilahdukset, jotka aiheuttavat konstellaatioku-vaan pyörähdyksiä ja värinää.

(B) Toisen ongelma-alueen muodostaa sekoittimien (12 ja 13) lähtöjännitteessä ja sitä seuraavissa vahvistimissa 20 (15 ja 16) esiintyvä offset (jännitetason siirtymä), joka aiheuttaa päätöksentekorajojen siirtymistä.

(C) Mikäli edellinen epäkohta on korjattu tekemällä kantataajuusvahvistimet AC-kytketyiksi, tästä aiheutuu signaalivääristymää, sillä signaalin alimmat taajuudet 25 leikkaantuvat pois. Tämä näkyy haitallisena erityisesti • pitkissä ykkös- ja nollajonoissa.

(D) Neljännen ongelma-alueen muodostaa kvadratuu-risekoittimen (12 ja 13) mekaaninen herkkyys (mikrofoni-suus), mikä aiheuttaa kantataajuussignaaleihin häiriöjän- 30 nitteitä. Nämä ovat erityisen haitallisia ns. suorassa vastaanotossa (sisäätuleva signaali on RF-signaali), jolloin kantataajuusvahvistimien vahvistuksen tulisi olla suuri.

(E) Viides ongelma-alue liittyy erityisesti suoraan 35 vastaanottoon, missä sekoittimille (12 ja 13) pääsee laaja 94818 3 taajuuskaista. Tällöin kaukanakin vastaanottotaajuudesta olevat signaalit, joiden amplitudi vaihtelee, aiheuttavat tasasuuntautumista sekoittimissa. Tämä näkyy amplitudimuu-toksia vastaavana häiriöjännitteenä kantataajuisessa sig-5 naalissa. Vaihtoehtoisesti kahden taajuudeltaan toisiaan lähellä olevan häiriösignaalin sekoittuminen keskenään saattaa aiheuttaa häiriöitä kantataajuiseen signaaliin.

Kaikki edellämainitut ilmiöt aiheuttavat virheitä vastaanotossa.

10 Edellä kuvattuja ongelmia on pyritty aikaisemmin ratkaisemaan seuraavin keinoin.

(A) Signaalin vaiheeseen liittyvien häiriöiden vaikutusta on eräissä tapauksissa vaimennettu käyttämällä differentiaalista ilmaisua. Tämä on toteutettu siten, että 15 ilmaisun vaihereferenssinä ei käytetäkään erillisen oskillaattorin generoiman ja signaaliin (kapeakaistaisesti) vaihelukitun referenssikantoaallon vaihetta,. vaan päätök-sentekohetkeä edeltävän (edeltävien) symbolien vaihetta. Tällöin matalataajuisten vaihemuutosten vaikutus pienenee 20 huomattavasti, mutta vastaanoton herkkyydessä menetetään jonkin verran.

(B) ja (C) Kantataajuisten offset-jännitteiden vaikutusta voidaan korjata tekemällä kantaajuusvahvistimet AC-kytketyiksi. Tämä aiheuttaa vääristymää signaaliin, 25 joten vahvistimien alarajataajuus täytyy tehdä hyvin mata-• läksi tai muodostaa päätöksentekoasteessa takaisinkytken tä, joka pyrkii regeneroimaan vahvistimissa hävinneet pientaajuiset signaalikomponentit. Tämä takaisinkytkentä pitää olla suhteellisen hidas, jottei takaisinkytkettäisi 30 liikaa kohinaa. Näillä kytkennöillä voidaan kantataajuu-desta poistaa vain suhteellisen hitaita ilmiöitä.

1 ** (D) Hikrofonisuutta voidaan matalien taajuuksien osalta pienentää kuten kohdassa (B) ja (C), mutta yleensä sekoittimien mikrofonisuudesta johtuvan häiriön spektri 35 yltää niin korkeisiin taajuuksiin, että em. keinot eivät 4 94818 riitä ilmiön täydelliseen poistamiseen.

(E) Riippuen muuttuva-amplitudisten häiriösignaalien amplitudimuutosten nopeudesta ja keskenään sekoittuvien häiriösignaalien taajuuserosta saadaan kantataajuuteen 5 häiriökomponentti, jonka poistamiseksi ei ennestään ole tiedossa menetelmää.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena onkin pienentää edellä kuvattuja ongelmia ja saada aikaan uudentyyppinen differentiaalinen demodulointimenetelmä sekä demodu-10 laattori. Tämä saavutetaan keksinnön mukaisella menetelmällä, jolle on tunnusomaista se, mitä kuvataan oheisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa. Keksinnön mukaiselle demodulaattorille on puolestaan tunnusomaista se, mitä kuvataan oheisen patenttivaatimuksen 6 tunnusmerkki-15 osassa.

Keksinnön ajatuksena on käyttää differentiaalista ilmaisua mittaamalla signaalipisteiden (konstellaatiopis-teiden) I/Q-tasossa tapahtuneiden siirtymien suuntakulmien välisiä eroja ja päättää vastaanotetut symbolit joko pel-20 kästään näiden erojen perusteella tai näiden erojen ja I/Q-tasossa tapahtuneiden siirtymien pituuksien perusteella (käyttäen kulloinkin käytettävästä modulointita-vasta riippuvia päätöksentekorajoja).

Keksinnön mukaisessa differentiaalisessa ilmaisussa 25 ei siis vastoin aiempia ratkaisuja pyritä mittaamaan kons- tellaatiopisteiden kulmia origon suhteen, joista sitten voitaisiin laskea erotus. Keksinnön mukaisesti pyritään sen sijaan mittaamaan peräkkäisten I/Q-tasossa sijaitsevien siirtymien suuntien välistä kulmaa.

30 Keksinnön mukainen demodulaattori kestää hyvin vaihevärinää (ongelma (A)), sillä ongelmana oleva melko - hidas vaiheenmuutos ei ehdi tarkasteluaikavälinä (kaksi näytteenottoväliä) vaikuttaa paljonkaan. Tämä on tyypillistä differentiaalisille demodulointitavoille, jos tar-35 kastelun kohteena oleva aikaväli ei ole kovin pitkä.

94818 5

Uutena piirteenä keksinnössä on se, että keksinnön mukainen demodulaattori kestää hyvin I- ja Q-kanavien off-settia (DC-tason siirtymiä) sekä matalataajuisia ja jopa melko suuritaajuisiakin häiriö jännitteitä kantataajuisessa 5 signaalissa. Sekä vaihevärinän että kantataajuisen häiriön häiritsevyys pienenevät noin 20 dB/dekadi häiriösignaalin ollessa taajuudeltaan alle l/(2*ir*T), jossa T on näyt-teenottoperiodi.

Näinollen kantataajuusvahvistimet voivat olla yksin-10 kertaisia AC-kytkettyjä vahvistimia, joiden alarajataajuus on suhteellisen suuri. Demodulaattori kestää myös erittäin hyvin sekoittimien mikrofonisuuden ja häiriöiden AM-il-maistumisen, kunhan ko. ilmiöt rajoittuvat noin näytetaa-juutta 1.5...2 dekadia pienemmille taajuuksille. Näin asia 15 yleensä onkin.

Seuraavassa keksintöä kuvataan tarkemmin viitaten kuvioiden 2-5 mukaisiin esimerkkeihin oheisissa piirustuksissa, joissa kuvio 1 esittää tyypillistä kvadratuurista ilmaisua 20 käyttävää vastaanotinta, kuvio 2 esittää keksinnön mukaista periaatetta, kuvio 3 esittää keksinnön mukaisen ilmaisimen lohko-kaaviota, kuvio 4 esittää erästä keksinnön mukaisen ilmaisimen 25 yksityiskohtaisempaa toteutusta, ja • kuvio 5 esittää vaihtoehtoista toteutusta kuviossa 4 esitetylle toteutukselle.

Kuviossa 2 on esitetty keksinnön mukaista demodu-lointiperiaatetta esittämällä kolmea peräkkäistä näyt-30 teenottohetkeä vastaavat konstellaatiopisteet (signaali- pisteet) P1-P3 I/Q-tasossa. Viitenumerolla 21 on merkitty käyrää, joka kuvaa konstellaatiopisteen siirtymistä. Tunnetuissa menetelmissä mitataan vastaanotossa konstellaa-tiopisteiden kulmia S1-S3 origon suhteen ja päätellään 35 vastaanotetut bitit kulmien absoluuttisten arvojen perus- 6 94818 teella käyttäen mahdollisesti myös tietoa signaalin amplitudista (koherentti ilmaisu) tai näiden kulmien erojen perusteella (differentiaalinen ilmaisu). Keksinnön mukaisesti ei pyritäkään mittaamaan mainittuja kulmia, vaan 5 mitataan I/Q-tasossa tapahtuvien peräkkäisten siirtymien suuntien välistä kulmaa, toisin sanoen peräkkäisten siirtymien suuntakulmien välisiä eroja. Tällaista kulmaa on kuviossa merkitty viitemerkillä a. Siirtymää pisteestä P1 pisteeseen P2 vastaa suuntakulma β ja siirtymää pisteestä 10 P2 pisteeseen P3 vastaa suuntakulma y. Kyseisten siirtymien suuntien välinen kulma a vastaa siirtymien suuntakulmien välistä eroa, eli a = y—β (kulma β on negatiivinen).

Käytännössä voidaan siirtymät määrittää esimerkiksi signaalipisteen näytteenottohetkisten sijaintien (Pi, P2, 15 P3) erotuksena. Toinen tapa on derivoida I- ja Q-signaalit ensin ja mitata derivaatan arvot oleellisesti siirtymän puolivälissä. Tämä toinen tapa on kuitenkin huonompi, koska se tuottaa vain likiarvon halutulle tulokselle.

Keksinnön mukaisen demodulaattorin periaatteellinen 20 lohkokaavio on esitetty kuviossa 3. Vastaavista osista on käytetty samoja viitenumerolta kuin kuviossa 1. Demodulaattorin etupään osalta kantataajuusvahvistimiin asti vastaa rakenne kuviossa 1 esitettyä tunnettua rakennetta, minkä vuoksi sitä ei kuvata tässä yhteydessä uudelleen.

25 Keksinnön kannalta oleellisia ovat Δυ/ΔΤ-lohkot 37 ja 38, jotka on kytketty kummassakin vastaanottohaarassa kantataajuusvahvistimen perään. Näissä lohkoissa lasketaan I- ja Q-kanavien signaaleista joko siirtymä näytteenoton jälkeen (signaaliarvon muutos kummankin akselin suunnassa 30 kahden peräkkäisen näytteenottohetken välillä) tai derivaatta ennen näytteenottoa. Kuvion katkoviiva kuvaa näyt-? teenoton kellosignaalia. Lohkot 37 ja 38 saattavat olla joissain toteutuksissa myös yhdysrakenteisia ja ne voidaan myös toteuttaa vaihtoehtoisilla tavoilla, kuten jäljempänä 35 kuvataan.

94818 7

Signaalin siirtymien laskemisen jälkeen lasketaan siirtymien suuntakulmat ja niiden välinen erotus prosessointiyksikössä 39. Tähän on käytettävissä tarkkoja ja li-kiarvomenetelmiä, joita ei kuitenkaan varsinaiseen keksin-5 nölliseen ajatukseen kuulumattomina käsitellä tässä yhteydessä. Oleellista on ainoastaan se, että voidaan helposti löytää käyttökelpoisia laskentamenetelmiä suuntakulmien laskemiseksi. Siirtymien suuntien välisestä kulmasta (suuntakulmien erosta) a päätellään vastaanotetun symbolin 10 arvo. Prosessointiyksikössä voidaan myös määrittää I/Q-tasossa tapahtuneiden siirtymien pituudet ja päätöksenteossa voidaan huomioida lisäksi siirtymän pituus, kuten jäljempänä kuvataan.

Keksinnön mukaista menetelmää käyttävän demodulaat-15 torin yksityiskohtainen toteuttamistapa riippuu käytettävästä modulaatiosta.

Jos kyseessä on esimerkiksi 2-FSK-modulaatio (Frequency Shift Keying) ja modulaatioindeksi on esimerkiksi h=l, näytetaajuus on tyypillisesti kaksi kertaa bittitaa-20 juus (jotta saataisiin selville signaalivektorin kier tosuunta) . Jos kulma a on positiivinen, on lähetetty esimerkiksi ylempi taajuus eli tässä esimerkissä looginen ykkönen ja jos kulma a on negatiivinen, on lähetetty alempi taajuus eli tässä esimerkissä looginen nolla.

25 Jos kyseessä on MSK-modulaatio tai 2-FSK-modulaatio, • jossa modulaatioindeksi h=0,5, on näytetaajuus tyypilli sesti sama kuin bittitaajuus. Koska MSK-modulaation tapauksessa voi signaalin vaiheen muutos kahden peräkkäisen näytteenottohetken välillä olla ainoastaan ±90 astetta, 30 ovat päätöksentekorajat keksinnön mukaista menetelmää käytettäessä seuraavat. Jos kulma a on välillä 0...135 astetta, on vastaanotettu ylempi taajuus (esim. looginen ykkönen). Jos kulma a on puolestaan välillä 0 — -135, on vastaanotettu alempi taajuus (esim. looginen nolla). Jos 35 kulma a on välillä ±135...180 astetta, on vastaanotettu 8 94818 eri taajuus (eri bitti) kuin edellä.

Muuttelemalla näytetaajuutta ja päätösrajoja saadaan eri modulaatioille, myös useampitasoisille, ja modulaatio-indekseille sopivat demodulaattorit. Edellä kuvatut esi-5 merkit ovat kuitenkin sikäli edullisia, että ne mahdollistavat suhteellisen yksinkertaisen laitetoteutuksen (modulaattorin ja demodulaattorin).

Kuviossa 4 on esitetty eräs mahdollinen yksityiskohtaisempi demodulaattoritoteutus. Vastaavista osista on 10 edelleen käytetty samoja viitenumerolta kuin kuviossa 1. Kantataajuusvahvistimien 15 ja 16 (jotka sisältävät mahdollisesti myös alipäästösuodatuksen ja mahdollisesti tarvittavat korjaimet) jälkeen signaalista otetaan näytteet, jotka muunnetaan numeeriseen muotoon A/D-muuntimilla 41 ja 15 42. Tämän jälkeen syötetään kummankin haaran signaali omaan vähennyslaskuyksikköönsä Ά (I-haara) ja vastaavasti B (Q-haara). Vähennyslaskuyksikkö käsittää kummassakin haarassa muistielimen 43 ja vastaavasti 44, sekä vähennys-laskupiirin 45 ja vastaavasti 46. A/D-muuntimen ulostulo 20 on kytketty sekä muistielimelle että vähennyslaskupiirille ja muistielimen ulostulo on kytketty vähennyslaskupiirille. Kumpikin muistielin toimii rekisterinä, joka pitää muistissa A/D-muuntimen edellisellä näytteenottohetkellä antaman arvon. Vähennyslaskupiiri laskee digitaalisella 25 vähennyslaskulla siirtymän suuruuden vastaavan akselin (I tai Q) suunnassa. Vähennyslaskupiireiltä syötetään tieto siirtymän suuruudesta muistipiirille 47, esim. PROM-pii-rille, johon on talletettu ohjelmoitava muunnostaulukko I/Q-koordinaatiston ja polaarikoordinaatiston välillä.

30 Tätä taulukkoa hyväksikäyttäen suoritetaan muistipiirissä muunnos I/Q-koordinaatistosta polaarikoordinaatistoon, *' toisin sanoen muunnos lasketuista siirtymistä kulmamuo- toon. Suuruustieto ei ole tarpeen, jos kyseisessä modulaatiossa siirtymien pituus on vakio. Jos siirtymien pituus 35 ei ole vakio (esim. 4-FSK), voidaan pituustietoa käyttää, 94818 9 suuntakulman muutoksen ohella, päätöksenteossa.

Muistipiirin ulostuloista saadaan näin ollen kuhunkin siirtymään liittyen tieto sen suuntakulman suuruudesta ja mahdollisesti myös sen pituudesta I/Q-tasossa. Pituus-5 tieto LD syötetään suoraan päätöksentekopiirille 50 käytettäväksi apuna päätöksenteossa.

Valmiin taulukon sijasta voidaan muunnos myös laskea kombinaatiologiikalla tai ohjelmallisesti, mikäli tarkasteltavat siirtymät tapahtuvat riittävän hitaasti.

10 Suuntakulmien arvot syötetään muistipiiriä seuraa- valle vähennyslaskuyksikölle C, joka vastaa toteutukseltaan vähennyslaskuyksiköitä A ja B käsittäen muistielimen 48 edellisen suuntakulma-arvon tallettamiseksi sekä vähen-nyslaskupiirin 49, jossa lasketaan peräkkäisten suuntakul-15 mien erotus (kulma a) digitaalisella vähennyslaskulla.

Tämän jälkeen on helppo tehdä päätös vastaanotetusta bitistä päätöksentekopiirissä 50 esim. edellä esitetyillä kriteereillä. Kuten edellä jo todettiin, tulevat päätöksentekokriteerit vaihtelemaan sen mukaan, mitä modulointi-20 tapaa käytetään.

Edellä kuvatun kaltainen fyysinen toteutus on yksinkertainen ja suurelta osin digitaalinen, jolloin saavutetaan luotettavasti eri olosuhteissa toimiva laitteisto.

Kuviossa 5 on esitetty vaihtoehtoinen suoritusmuoto 25 kuviossa 4 esitetylle suoritusmuodolle. Tämä vaihtoeh-• toinen suoritusmuoto vastaa edellä mainittua tapaa deri voida I- ja Q-signaalit ensin ja mitata derivaatan arvot siirtymän oleellisesti puolivälissä. Tätä varten on kanta-taajuusvahvistimien perään kytketty derivointipiirit 51 ja 30 vastaavasti 52, jotka derivoivat analogiset I- ja Q-sig-naalit ajan suhteen. Derivoitu signaali muutetaan numeeriseen muotoon (diskreettiaikaisiksi näytteiksi) A/D-muunti-missa 41 ja vastaavasti 42 ja syötetään muistipiirille 47, joka toimii edellä kuvatulla tavalla. Kuvioiden 4 ja 5 35 suoritusmuodoissa on siis periaatteellisena erona ainoas- 10 94818 taan toteutusjärjestys, toisin sanoen se, missä vaiheessa siirrytään jatkuvan signaalin käsittelystä diskreettiaikaisen signaalin käsittelyyn.

Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten 5 oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, on selvää, ettei keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan muunnella edellä ja oheisissa patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnöllisen ajatuksen puitteissa. Kuten edellä on jo todettu, vaihtelee demodulaattorin yksityiskohtaisempi 10 toteutus sen mukaan, mitä modulointitapaa kulloinkin käytetään. Kuten edellä esitetystä myös ilmenee, sopii keksinnön mukainen periaate kaikille sellaisille modulaa-tiotavoille, joissa nollasiirtymä ei ole mahdollinen kahden peräkkäisen näyttenottohetken välillä (nollasiirtymäs-15 tä ei saada selville suuntakulmaa).

*

Claims (13)

94818

1. Menetelmä digitaalisesti moduloidun signaalin demoduloimiseksi, jonka menetelmän mukaisesti vas- 5 taanotettava signaali (S) sekoitetaan oleellisesti kvadra-tuurisesti kantataajuisiksi I- ja Q-signaaleiksi, tunnettu siitä, että kantataajuisista signaaleista mitataan signaalipisteen I/Q-tasossa tapahtuneiden peräkkäisten siirtymien suuntakulmien (0,γ) välisiä eroja (a) 10 ja vastaanotettua symbolia koskevassa päätöksenteossa käytetään hyväksi mainittua eroa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vastaanotettu symboli päätellään pelkästään mainitun eron (a) perusteella.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että vastaanotettu symboli päätellään mainitun eron (a) ja mainitun siirtymän pituuden perusteella.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n - 20. e t t u siitä, että suuntakulman mittauksessa määritetään sekä I- että Q-akselin suunnassa tapahtuneiden siirtymien suuruudet signaalipisteen näytteenottohetkisten sijaintien (Pl, P2, P3) erotuksena.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n - 25. e t t u siitä, että suuntakulman (β,Ύ) mittauksessa määritetään sekä I- että Q-akselin suunnassa tapahtuneiden siirtymien suuruudet derivaatan avulla derivoimalla (51;

52. I- ja Q-signaalit ensin ja mittaamalla sen jälkeen (41; 42) derivaatan arvot oleellisesti siirtymän puolivä-30 Iissä.

6. Demodulaattori digitaalisesti moduloidun signaa- ' Iin demoduloimiseksi, joka demodulaattori käsittää - sekoituselimet (12, 13, 14) vastaanotettavan signaalin (S) sekoittamiseksi I- ja Q-signaaleiksi, jotka 35 ovat keskenään oleellisesti kvadratuurisia, tunnet- 94818 t u siitä, että se käsittää elimet (37, 38, 39) signaali-pisteen I/Q-tasossa tapahtuneiden peräkkäisten siirtymien suuntakulmien (fi,y) välisten erojen (a) mittaamiseksi.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen demodulaattori, 5 tunnettu siitä, että mainitut elimet käsittävät laskentaelimet (A; B) sekä I-akselin suunnassa kahden peräkkäisen näytteenottohetken välillä tapahtuneen siirtymän suuruuden että Q-akselin suunnassa kahden peräkkäisen näytteenottohetken välillä tapahtuneen siirtymän suuruuden 10 laskemiseksi.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen demodulaattori, tunnettu siitä, että mainitut laskentaelimet käsittävät sekä I- että Q- signaalia varten muistielimen (43; 46) ja vähennyslaskuelimen (45; 46) muodostaman vä- 15 hennyslaskuyksikön (A; B) kyseisen akselin suunnassa ta pahtuneen siirtymän suuruuden laskemiseksi.

9. Patenttivaatimuksen 6 mukainen demodulaattori, tunnettu siitä, että mainitut elimet käsittävät laskentaelimet (51; 52) sekä I- että Q-signaalin derivaa- 20 tan määrittämiseksi.

10. Patenttivaatimuksen 7, 8 tai 9 mukainen demodulaattori, tunnettu siitä, että mainitut elimet käsittävät lisäksi muistipiirin, edullisesti PROM-piirin (47) ainakin suuntakulmien (fi,y) määrittämiseksi vasteena 25 mainittujen laskentaelimien antamille tiedoille.

• 11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen demodulaattori, tunnettu siitä, että mainitut elimet käsittävät lisäksi muistielimen (48) ja vähennyslaskuelimen (49) muodostaman kolmannen vähennyslaskuyksikön (C), joka on 30 vasteellinen muistipiirille (47) suuntakulmien välisten erojen (a) määrittämiseksi muistipiirin antamien suunta-- kulmatietojen perusteella.

12. Patenttivaatimuksen 6 tai 10 mukainen demodulaattori, tunnettu siitä, että mainitut elimet kä-35 eittävät lisäksi pituudenmäärityselimet (47) I/Q-tasossa < . ίβ-ί. KIM lii-*-M · - l 94818 tapahtuneen siirtymän pituuden määrittämiseksi.

13. Patenttivaatimuksen 12 ja 10 mukainen demodu-laattori, tunnettu siitä, että pituudenmääri-tyselimet sisältyvät mainittuun muistipiiriin (47). ♦ 94818