FI89356B - Foerfarande foer framstaellnig av blodsockerhalten saenkande samt atherosklerosis hindrande tiazolidindioner - Google Patents

Description

1 89356

Menetelmä veren sokeripitoisuutta alentavien ja valtimoiden kovettumista estävien tiatsolidiinidionien valmistamiseksi 5 Keksinnön kohteena on menetelmä kaavan (I) mukais ten terapeuttisesti käyttökelpoisten tiatsolidiinidionien sekä niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien kationisuolo-jen valmistamiseksi,

YiN tl^L X lj X V^-MH (Il 15 jossa katkoviiva tarkoittaa mahdollista sidosta. Yhdisteet ovat käyttökelpoisia veren sokeripitoisuutta alentavina ja valtimoiden kovettumista estävinä aineina.

Huolimatta insuliinin aikaisesta keksimisestä ja sen laajalle levinneestä käytöstä sokeritaudin hoidossa 20 sekä myöhemmästä sulfonyyliureoiden (esim. klooripropan-amidi, tolbutamidi, asetoheksamidi, tolatsamidi) 3a bi-guanidien (esim. fenformiini) keksimisestä ja käytöstä suun kautta annettavina veren sokeripitoisuutta alentavina aineina, sokeritaudin hoito ei vieläkään ole edes 25 tyydyttävää. Insuliinin käyttö, mikä on välttämätöntä noin 10 %:lle sokeritautipotilaista, joille synteettiset veren sokeripitoisuutta alentavat aineet ovat tehottomia (tyyppi I -sokeritauti, insuliinista riippuvainen diabetes mellitus), edellyttää monia päivittäin, yleensä itse 30 annettavia ruiskeita. Oikean insuliiniannoksen määrittämiseksi tarvitaan yleensä toistuvia sokeriarvioita virtsasta tai verestä. Ylimääräannoksen antaminen insuliinia aiheuttaa alhaisen veren sokeripitoisuuden sekä vaikutuksia lievistä verensokerin epänormaalisuuksista koomaan, 35 jopa kuolemaan asti. Ei-insuliinista riippuvan diabetes 2 j 9 3 5 6 mellituksen (tyyppi II -sokeritauti) hoito koostuu yleensä ruokavalion, liikunnan, suun kautta annettavien aineiden, esim. sulfonyyliureoiden ja vakavimmissa tapauksissa insuliinin yhdistelmästä. Kliinisesti saatavilla olevat 5 veren sokeripitoisuutta alentavat aineet ovat kuitenkin hyvin toksisia, mikä rajoittaa niiden käyttöä. Joka tapauksessa, jos jokin näistä aineista osoittautuu huonoksi yksittäisessä tapauksessa, jokin toinen voi olla hyvä. On ilmiselvää, että veren sokeripitoisuutta alentavista ai-10 neista, jotka voivat olla vähemmän toksisia tai jotka voivat osoittautua hyviksi toisten osoittauduttua huonoiksi, on jatkuva tarve.

Edellä esitettyjen veren sokeripitoisuutta alentavien aineiden lisäksi on raportoitu monia muita erilaisia 15 yhdisteitä, joilla on tämänkaltainen vaikutus, kuten on kuvattu äskettäin teoksessa Bulk, Burger's Medicinal Chemistry, neljäs painos, osa II, John Wiley and Sons, N.Y. (1979). s. 1057 - 1080.

US-patenttijulkaisussa 4 342 771 tuodaan esille 20 oksatsolidiinidionien luokka veren sokeripitoisuutta alentavina aineina, joilla on yleinen kaava °“Λ° 25 NRa n 0 jossa Ra on H tai tietty asyyliryhmä ja Rb on tietty mono- tai bisyklinen heterosyklinen ryhmä.

30 US-patenttijulkaisussa 4 617 312 tuodaan esille veren sokeripitoisuutta alentavia 5-fenyylitiatsolidiini- 2,4-dioneja, joilla on kaava 0 O n 7 p '

^ *»..· S.J

xa o.

6-¾ 5 Γ\ c

Y 0RC

jossa Rc on alempi alkyyli, X* on F, Cl tai Br ja Ya on H, Cl, alempi alkyyli tai alempi alkoksi.

10 US-patenttijulkaisussa 4 461 902 tuodaan esille tiettyjä 5-[(4-sykloheksyylimetoksifenyyli)metyyli]tiat-solidiini-2,4-dioneja veren sokeripitoisuutta alentavina aineina, joilla on kaava 15 ’Va,»4 w<ch2°^>-ch2T-^0

S\s/''NH

I!

O

20 jossa Rd on H tai alempi alkyyli ja Yb on oksi- tai hyd-roksiryhmä.

US-patenttijulkaisussa 4 703 052 tuodaan esille tiettyjä veren sokeripitoisuutta alentavia tiatsolidiini-25 dioneja, joilla on kaava f 5fjVs" R1 o tai niiden farmaseuttisesti hyväksyttävä kationisuoloja, jossa katkoviivan kohdalla on sidos tai siinä ei ole si- 35 dosta, n on 0, 1 tai 2; X on 0, S, S, S=0, CH,, C=0,

Il II 2 o o 4 89356 CHOH tai NR5, jossa R5 on H, formyyli, (C2.5)alkanoyyli, bentsyylikarbo-nyyli, C0( CH2 )XC6H5, jossa x on kokonaisluku 1-3, (C^)-alkyyli ja mainittu alkyyli on valinnaisesti substituoitu 5 jollakin seuraavista: HO, Cl, Br, OCH3, fenyyli tai COORj, jossa R6 on ()alkyyli; R on H, CH3 tai C2H5; valittaessa erikseen, R3 on H, (C5_7) sykloalkyyli, (C6.8)-metyylisubstituoitu sykloalkyyli, pyridyyli, tienyyli, 10 furyyli, naftyyli, p-bifenylyyli, tetrahydrofuranyyli, tetrahydrotienyyli, tetrahydropyranyyli, C6H4W2 tai alk-W3 ja alk on (C^Jälkeeni, etylideeni tai isopropyylideeni; W3 on H, (C3_4 )alkoksi, (C3_4 )tioalkyyli, pyridyyli, furyyli, tienyyli, tetrahydrofuryyli, tetrahydrotienyyli, naf-15 tyyli, (C5_7) sykloalkyyli tai C6H4W2 ja W2 on H, OH, F, Cl, Br, (C3_4)alkyyli, (Cj_4 )alkoksi tai (C3.4 Jtioalkyyli; R2 on H tai CH3, R3 on H, (Cj^.g)alkyyli, C6H4W2 tai bentsyyli; ja R4 on H; kun R3 ja R2 valitaan yhdessä, ne voivat muodostaa (C4_6) — 20 alkeenin ja R3 ja R4 ovat kummatkin vetyjä; kun R3 ja R4 valitaan yhdessä, ne voivat muodostaa (C4_6)-alkeenin ja Rx ja R2 ovat kummatkin vetyjä; ja kun R2 ja R3 valitaan yhdessä, ne ovat (C3.6Jälkeeni ja R3 ja R4 ovat kummatkin vetyjä.

25 US-patenttijulkaisusta 4 703 052 tunnetut yhdis teet eroavat vaikutukseltaan keksinnön mukaisista yhdisteistä siinä, että niillä ei ole valtimoiden kovettumista estävää vaikutusta.

Tiettyjä 5RS-raseemisia ja 5R-optisesti aktiivi-30 siä oksatsolidin-2-oniyhdisteitä, joilla on kaava I, 5 89356 jossa Rf on -’-^r. 00) 01 (T^

X

W on rikki tai happi; 10 X ja X1 ovat kumpikin itsenäisesti H, Cl, F tai CF3; Y on inter alia

-'CC

15 ·! o ja tiettyjä niiden farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja tuodaan esille kansainvälisessä patenttihakemuksessa nro 20 PCT/US87/01356. Mainitussa patenttihakemuksessa tuodaan esille myös tällaisten yhdisteiden käyttö veren sokeripitoisuutta alentavina aineina ja edelleen tiettyjen, ellei kaikkien, tällaisten yhdisteiden käyttö alennettaessa veren kolesterolitasoja.

25 Valtimon haurauskovetustauti, valtimoihin liittyvä sairaus, on johtava kuolinsyy Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa. Patologinen tapahtumasarja, joka johtaa valtimon haurauskovetustautiin ja sydäntukokseen, on kuvattu yksityiskohtaisesti Rossin ja Glomsetin artikkelissa jul-30 kaisussa New England Journal of Medicine 295, 369 - 377 (1976). Tämän sarjan varhaisin vaihe on "rasvaviirujen" muodostuminen pää-, sepel- ja aivovaltimoissa sekä aortassa. Nämä vauriot ovat väriltään keltaisia, pääasiallisesti sileistä lihassoluista sekä valtimoiden ja aortan 35 sisäkalvon makrofageista löydettyjen, mukana olevien li-pidisaostumien vuoksi. Kolesteroli ja kolesteryyliesteri 6 89356 selittyvät suurimmaksi osaksi tällä lipidillä. Edelleen väitetään, että suurin osa rasvaviiruista löydetystä kolesterolista on peräisin plasmasta. Nämä rasvaviirut vuorostaan lisäävät "kuitumaisen plakin" muodostumista ja 5 plakki koostuu yhteenkerääntyneistä sisimmistä sileistä lihassoluista, jotka ovat täynnä lipidiä ja joita ympäröi solun ulkopuolinen lipidi, kollageeni, elastiini ja pro-teoglykaanit. Solut ja matriksi muodostavat kuitumaisen päällyksen, joka peittää syvemmän saostuman, jossa on 10 kuolleiden solujen jätteitä ja lisää solun ulkopuolista lipidiä. Lipidi on ensisijaisesti vapaata ja esteröity-nyttä kolesterolia. Kuitumainen plakki muodostuu hitaasti ja on todennäköistä, että se kalkkiutuu ja kuolioituu ajan myötä, mikä jouduttaa "monimutkaista vauriota", mikä 15 selittää valtimotukoksen ja taipumuksen seinämien tukkeumaan ja valtimon lihaskouristukseen, jotka ovat tunnusomaisia piirteitä pitkälle kehittyneessä valtimon hau-rauskovetustaudissa.

Epidemiologiset todisteet ovat vakaasti osoitta-20 neet, että hyperlipidemia on ensisijainen riskitekijä valtimon haurauskovetustaudista johtuvan sydänverisuoni-taudin (SVT) synnyssä. Viime vuosina johtavat lääketieteen professorit ovat korostaneet pääasiallisena vaiheena SVT:n estämisessä plasman kolesterolitasojen alentamista 25 sekä erityisesti tiheydeltään erittäin alhaisen plasman lipoproteiinikolesterolitasojen alentamista. "Normaalia" korkeampien rajojen tiedetään nyt olevan merkittävästi alhaisempia kuin mitä tähän mennessä on pidetty hyvinä. Tämän seurauksena suuret osat läntisten maiden väestöis-30 tä ovat nyt todenneet, että tämän tekijän vuoksi heillä on suuri riski saada SVT. Yksittäiset henkilöt, joilla on hyperlipidemian lisäksi riippumattomia riskitekijöitä, kuuluvat erityiseen riskiryhmään. Tällaisia riippumattomia riskitekijöitä ovat glukoosi-intoleranssi, vasemman 35 kammion liikakasvu, verenpainetauti sekä se, että on mies. Sydänverisuonitauti on erityisesti yleistä diabee- li 7 89356 tikoilla, ainakin osittain moninaisten riippumattomien riskitekijöiden olemassaolon vuoksi. Hyperlipidemian onnistunut hoitaminen yleisessä väestössä ja erityisesti diabeetikkojen hoitaminen, on siten lääketieteellisesti 5 poikkeuksellisen tärkeää.

Ensimmäinen vaihe hyperlipidemian suositelluissa terapeuttisissa hoito-ohjeissa on ruokavalion tarkistaminen. Vaikka dieetti yksinään saa aikaan riittävän reaktion joissakin henkilöissä, monet muut ovat edelleen suu-10 ressa vaarassa ja heitä täytyy hoitaa edelleen farmakologisin keinoin. Uusista hyperlipidemian hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä on siten suurta apua monille henkilöille, joilla on suuri riski saada SVT. Edelleen sekä hyperlipidemian ja sokeritautiin liittyvän korkean veren soke-15 ripitoisuuden onnistunut hoitaminen yksittäisellä tera peuttisella aineella on erityisesti toivottavaa.

Keksinnön mukaisilla uusilla tiatsolidiinidioneil-la on kaava (I) 20 0 s -o \^] >>^nh (I) ° °yy 25 jossa katkoviivan kohdalla on sidos tai siinä ei ole sidosta. Myös niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät katio-nisuolat kuuluvat keksinnön piiriin.

Keksinnön yhdisteet ovat käyttökelpoisia veren so-30 keripitoisuutta alentavina aineina ja ne eroavat mekaanisesti tunnetuista veren sokeripitoisuutta alentavista aineista (sulfonyyliureat), joita tällä hetkellä käytetään sokeritaudin hoidossa. Kaavan (I) mukainen yhdiste, jossa katkoviivan kohdalla ei ole sidosta, on edullinen tällai-35 nen veren sokeripitoisuutta alentava aine. Edelleen kaavan (I) mukainen yhdiste, jossa katkoviivan kohdalla ei 8 89356 ole sidosta, on veren sokeripitoisuutta alentavan vaikutuksensa lisäksi käyttökelpoinen valtimon haurauskovetus-taudin vastaisena aineena, koska sillä on kyky alentaa seerumin kolesterolitasoja nisäkkäissä.

5 Optisesti aktiivisten isomeerien ja osittain tai täydellisesti optisesti hajonneiden, tässä patenttivaatimuksissa esitettyjen yhdisteiden isomeerien seokset kuuluvat esillä olevan keksinnön suojapiiriin.

Keksinnön mukaisia yhdisteitä sisältäviä farma-10 seuttisia koostumuksia käytetään (a) hoidettaessa nisäkästä, jolla on korkea veren sokeripitoisuus ja mainitut koostumukset sisältävät veren glukoosia alentavan määrän kaavan (I) mukaista yhdistettä ja farmaseuttisesti hyväksyttävän kantaja-aineen ja/tai (b) alennettaessa verisee-15 rumin kolesterolitasoja ja mainitut koostumukset sisältävät veriseerumin kolesterolia alentavan määrän kaavan (I) mukaista yhdistettä, jossa katkoviivan kohdalla ei ole sidosta sekä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantaja-aineen. Yhdisteitä käytetään alentamaan veren glukoosia 20 korkeasta veren sokeripitoisuudesta kärsivässä nisäkkäässä antamalla hoitoa tarvitsevalle nisäkkäälle veren glukoosia alentava tehokas määrä kaavan (1) mukaista yhdistettä. Yhdisteitä käytetään myös alentamaan veren glukoosi- ja/tai veriseerumin kolesterolitasoja nisäkkäässä 25 antamalla hoitoa tarvitsevalle nisäkkäälle veren glukoosia ja/tai seerumin kolesterolia alentava tehokas määrä kaavan (I) mukaista yhdistettä, jossa katkoviivan kohdalla ei ole sidosta.

Kaavan (I) mukaiset yhdisteet sisältävät asymmet-30 risen keskuksen 2-asemassa. Kaavan (I) mukaisella yhdisteellä (jossa katkoviivan kohdalla ei ole sidosta) on tiatsolidiinidioniryhmän 5-hiilessä lisäasymmetrinen keskus. Annetun yhdisteen enantiomeereistä yksi on tavallisesti muita enantiomeerejä sekä rasemaatteja edullisempi 35 paremman tehokkuutensa vuoksi. Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on käsittää kaavan (I) mukaisten yhdistei- l! 9 09356 den rasemaatit, diastereomeeriset seokset, puhtaat enan-tiomeerit, joiden käyttökelpoisuus määritetään alla kuvatuilla biologisilla arvioilla.

Keksinnön mukaiset yhdisteet valmistetaan esimer-5 kiksi alla esitetyn synteesikaavion A menetelmän mukaisesti .

ίο G 9 3 56

Synteesikaavio A

. ¢0^ · jXTn ^ (II) (III) (V) (IV)

BuLi

DMF

15 ▼ · pr 20 (VI> / IVII) (VIII) pplkir.tys 30 * Λ ,S>S0 pixccpp» (IX) I, 35 11 09356

Edellä olevan synteesikaavion ensimmäisessä vaiheessa arviolta nelinkertainen ylimäärä reagoivaa ainetta II muutetaan vastaavaksi Grignardin reagenssiksi kuumentamalla varovasti palautusjäähdytyslämpötilassa liuosta, 5 jossa on reagoivaa ainetta II inertissä liuottimessa, johon on lisätty eetteriin suspendoitua magnesiumia. Syntynyt Grignardin reagenssi saatetaan reagoimaan reagoivan aineen III kanssa lämpötilassa, joka on -25 - 50°C, edullisen lämpötilan ollessa -10°C:sta huoneenlämpötilaan.

10 Bentsyylioksifenyylimetyyli-akoholifenoli (IV), joka muodostuu ensimmäisestä vaiheesta, muutetaan sitten vastaavaksi kaavan (V) mukaiseksi bentsopyraaniyhdisteek-si kuumentamalla kaavan (IV) mukaista yhdistettä palautus-jäähdytyslämpötilassa tolueenissa, p-tolueenisulfonihapon 15 läsnä ollessa.

Kaavan (V) mukainen bentsopyraani, joka on reaktio-inertissä liuottimessa, saatetaan sitten reagoimaan arviolta ekvimolaarisen määrän kanssa n-butyylilitiumia ja dimetyyliformamidia, lämpötilassa, joka on noin -78°C, 20 jolloin muodostuu kaavan (VI) mukainen aldehydi.

Seuraavassa vaiheessa noin ekvimolaariset määrät kaavan (VI) mukaista aldehydiä ja kaavan (VII) mukaista tiatsolidiinidionia kuumennetaan laimean emäksen läsnä ollessa, jolloin saadaan kaavan (VIII) mukainen olefiini.

25 Vaikka tämä vaihe voidaan suorittaa reaktioinertin liuottimen läsnä ollessa, se suoritetaan edullisesti siten, ettei liuotinta ole mukana, lämpötilassa, joka on riittävän korkea sulattamaan reaktioseoksen ainakin osittain. Edullinen tällainen lämpötila on 100 - 250°C ja erityi-30 sesti edullinen lämpötila on 140 - 200°C.

Esimerkkeinä sopivista heikoista emäksistä edellä olevaan reaktioon ovat heikkojen happojen, kuten alkyylikarboksyylihappojen ja bentsoehappojen alkalimetal-li- ja maa-alkalimetallisuolat; alkalimetalli- ja maa-alka-35 limetallikarbonaatit ja -bikarbonaatit, kuten kalsium-karbonaatti, magnesiumkarbonaatti, kaliumbikarbonaatti; 12 89356 ja tertiaariset amiinit, kuten pyridiini, N-metyylimorfo-liini, N-etyylipiperidiini ja vastaavat. Erityisesti edullinen heikko emäs on natriumasetaatti taloudellisista syistä ja tehokkuutensa ansiosta.

5 Tyypillisessä tällaisessa reaktiossa aldehydilähtö- aine (VI) ja tiatsolidiinidioni (VII) yhdistetään noin ekvimolaarisinä määrinä moolisen ylimäärän kanssa, edullisesti 2 - 4-kertaisen moolisen ylimäärän kanssa vedetöntä natriumasetaattia ja seosta kuumennetaan lämpötilassa, 10 joka on riittävän korkea sulamisen aikaansaamiseksi ja tässä lämpötilassa reaktio on päättynyt noin 5-50 minuutissa. Sitten haluttu kaavan (VIII) mukainen olefiini eristetään, esimerkiksi sekoittamalla veteen ja suodattamalla ja näin saadaan käsittelemätöntä tuotetta, joka puh-15 distetaan haluttaessa esim. kiteyttämällä tai kromatografisin standardimenetelmin.

Kaavan (VIII) mukainen olefiinituote on aktiivinen veren sokeripitoisuutta alentava aine ja se toimii myös välituotteena valmistettaessa vastaavaa kaavan (IX) mu-20 kaista pelkistettyä yhdistettä. Edellä olevan olefiinin pelkistys voidaan suorittaa käyttämällä monia erilaisia pelkistysaineita, joiden tiedetään pelkistävän hiili-hiili-kaksoissidoksia. Koska hydrausmenetelmissä tiedetään kuitenkin tapahtuvan bentsoyyli-hiili-happi-sidosten lohkea-25 mistä, edullinen menetelmä kaavan (VIII) mukaisten yhdisteiden pelkistämiseksi on tunnettu natrium-amalgaamipel-kistys metanolissa, joka tapahtuu tavallisesti ympäristön lämpötilassa tai suurin piirtein siinä, kuten alla olevassa esimerkissä kuvataan.

30 Kun pelkistys on pääasiallisesti päättynyt, halut tu kaavan (IX) mukainen tuote eristetään sitten suodattamalla, liuotin haihdutetaan ja tuote puhdistetaan haluttaessa hyvin tunnettujen menetelmien, kuten kiteyttämisen tai kromatografiän avulla.

35 Ilmaisu "farmaseuttisesti hyväksyttävät kationi- aktiiviset suolat", joita tässä käytetään, tarkoittaa li 13 ö 9 356 suoloja, kuten alkalimetallisuolat (esim. natrium- ja kalium-), maa-alkalimetallisuolat (esim. kalsium- ja magnesium-), aluminiumsuolat, ammoniumsuolat ja orgaanisten amiinien kanssa muodostuvat suolat, kuten bentsatiini-5 (N,N'-dibentsyylieteenidiamiini), koliini, dietanoliamii-ni, eteenidiamiini, meglumiini (N-metyyliglukamiini), be-netamiini (N-bentsyylifenetyyliamiini), dietyyliamiini, piperatsiini, trometamiini (2-amino-2-hydroksimetyyli-l,3-propaanidioli), prokaiini jne. Erityisesti edullinen täl-10 lainen suola on natriumsuola.

Esillä olevan keksinnön mukaisten yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävät kationiaktiiviset suolat valmistetaan helposti saattamalla happomuodot reagoimaan sopivan emäksen kanssa, tavallisesti yhden ekvivalentin 15 kanssa, yhteisliuottimessa. Tyypillisiä emäksiä ovat nat-riumhydroksidi, natriummetoksidi, natriumetoksidi, nat-riumhydridi, magnesiumhydroksidi, kalsiumhydroksidi, bentsatiini, koliini, dietanoliamiini, eteenidiamiini, meglumiini, benetamiini, dietyyliamiini, piperatsiini ja 20 trometamiini. Suola eristetään kuiviin väkevöimällä tai lisäämällä ei-liuotinta. Joissakin tapauksissa suoloja voidaan valmistaa sekoittamalla hapon liuos liuoksen kanssa, jossa on eri kationisuola (natriumetyyliheksanoaatti, magnesiumoleaatti), käyttäen liuotinta, jossa haluttu 25 kationiaktiivinen suola saostuu tai se voidaan muuten eristää väkevöimällä ja lisäämällä ei-liuotinta.

4-bentsyylioksibentsyylikloridia (II) ja 2,4-tiat-solidiinidionia (VII) on kaupallisesti saatavissa. 6-bro-mi-2-kromanoli (III) valmistetaan US-patenttijulkaisussa 30 4 703 052:ssa (valmistus K) kuvatun menetelmän mukaisesti ja menetelmä liitetään tähän viitteellä.

Reaktioita, joita käytetään tämän keksinnön mukaisten yhdisteiden valmistamiseen, voidaan tavallisesti seurata standardi-tlc-menetelmin, käyttäen kaupallisesti 35 saatavia levyjä. Sopivia eluentteja ovat yleiset liuottimet, kuten kloroformi, etyyliasetaatti tai heksaani tai 14 89356 niiden sopivat yhdistelmät, jotka erottavat lähtöaineet, tuotteet, sivutuotteet ja joissakin tapauksissa välituotteet. Käytettäessä näitä menetelmiä, jotka ovat kemiassa hyvin tunnettuja, parannetaan edelleen tässä edempänä yk-5 sityiskohtaisesti kuvattujen esimerkkien tiettyjen esimerkkien metodologiaa, esim. optimaalisempien reaktioaikojen ja -lämpötilojen valintaa ja ne auttavat myös optimaalisten menetelmien valinnassa.

Esillä olevan keksinnön mukaisia tiatsolidiini-10 2,4-dioneja sovelletaan helposti kliiniseen käyttöön so-keritautilääkeaineina ja/tai valtimon haurauskovetustau-din vastaisina aineina.

Vaadittava aktiivisuus, kun yhdisteitä käytetään kliinisesti sokeritautilääkeaineina, määritetään kokeel-15 la, jossa testataan alhaista veren sokeripitoisuusvaiku-tusta ob/ob-hiirissä seuraavan menetelmän mukaisesti: 6-8 viikkoa vanhoja C57 BL/6J-ob/ob-hiiriä (jotka oli saatu Jackson Laboratories'sta, Bar Harbor, Maine) hoidettiin standardieläintenhoitokäytännön mukaisesti si-20 ten, että kussakin häkissä oli viisi hiirtä. Viikon mu-kautumisjakson jälkeen eläimet punnittiin ja niistä otettiin 25 yul verta näkyvän verenvuodon kautta ennen kutakin käsittelyä. Verinäyte laimennettiin välittömästi l:5:een suolaliuoksella, joka sisälsi 2,5 mg/ml natrium-25 fluoridia ja 2 % natriumhepariinia ja sitä pidettiin jäissä glukoosianalyysiä varten. Eläimille annettiin sitten päivittäin neljän päivän ajan lääkettä (10 mg/kg) tai vehikkeliä. Kaikki lääkkeet annettiin vehikkelissä, joka sisälsi 0,25 % (m/V) metyyliselluloosaa vedessä, eikä 30 pH:ta oltu säädetty. Eläimistä annettiin vuotaa verta 24 tuntia neljännen lääkkeen tai vehikkelin antamisen jälkeen (näkyvän vuotoreitin kautta) veren glukoositasojen määrittämiseksi. Kunkin eläimen paino merkittiin käsittelyn päivinä 1 ja 5. Juuri kerättyjä näytteitä (125 yul 35 330 yUl:n putkissa) sentrifugoitiin kaksi minuuttia 10 000 x g:ssa huoneenlämpötilassa. 50 ^ul:n näytteestä li : 15 S9356 analysoitiin glukoosi, esimerkiksi "ΑΒΑ 200 Bichromatic Analyzer"1, käyttäen "A-gent"1 glukoosi-UV-reagenssisys-teemiä2 (heksokinaasimenetelmä), käyttäen 100, 300 ja 500 mg/dl:n standardeja. Plasman glukoosi laskettiin 5 sitten yhtälöstä:

Plasman glukoosi (mg/dl) = Näytearvo 5x5 1,78 = 8,9 x näytearvo 10 jossa 5 on laimennustekijä ja 1,78 plasman hematokriitti-säätö (olettaen, että hematokriitti on 44 %).

Johtopäätös, että kaavan (I) mukaisella yhdisteellä, jossa katkoviivan kohdalla ei ole sidosta, on myös arvokkaita kolesterolia alentavia ominaisuuksia, perustuu 15 seuraavaan tutkimukseen.

Käytettiin 6 - 12-viikkoisia hiiriä (suku C57BR/ cd J), jotka oli saatu Jackson Laboratories'sta, Bar Harbor, Maine ja joita oli totutettu 2-4 viikkoa laboratorioissa, jolloin ne saivat vapaasti juoda vettä ja 20 ruoaksi standardilaboratorioruokaa. Eläimet jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään, joissa oli kussakin 6-8 eläintä. Yhdessä ryhmässä jatkettiin standardilaboratorio-ruoan antamista. Jäljelle jääneet kaksi ryhmää saivat ruokavalion, joka sisälsi 0,75 % kolesterolia, 31 % sak-25 karoosia, 15,5 % tärkkelystä, 20 % kaseiinia, 17 % selluloosaa, 4,5 % maissiöljyä, 5 % kookosöljyä, 0,25 % kooli-happoa, 4 5 suoloja ja 2 % vitamiinisekoitusta, 18 päivän ajan; ja niille annettiin päivittäin kello 9-11, viitenä viimeisenä päivänä letkuruokintana koeyhdistettä 30 seuraavasti: seurantaryhmälle 5 ml/kg vehikkeliä (0,25 %

Abbot Laboratories1 in, Diagnostics Division, 820 Mission Street, So. Pasadena, CA 91030, rekisteröity tavaramerkki. 35 2Muunnelma Richterichin ja Dauwalderin, Schweizerische 2

Medizinische Wochenschrift, 101, 860 (1971) menetelmästä.

h 89356 metyyliselluloosaa) ja koeryhmälle lääkeainetta (20 mg/kg, joka oli vehikkelissä). Neljäntenä päivänä annosten antamisesta eläimet olivat paastolla yön yli, alkaen klo 17.00. Seuraavana aamuna koeryhmälle annettiin viides ja viimei-5 nen lääkeannos ja kolme tuntia myöhemmin eläimet tapettiin katkaisemalla niiden kaulat. Ruumiin veri otettiin talteen ja sen annettiin hyytyä ja seerumista tutkittiin entsymaattisesti, käyttäen Abbot VP -automaattista analysaattoria, kolesteroli, tiheydeltään alhainen seerumin lipo-10 proteiinikolesteroli ja tiheydeltään erittäin alhainen seerumin lipoproteiinikolesteroli sekä kokonaiskolesteroli.

Esillä olevan keksinnön mukaiset tiatsolidiini- 2,4-dionit annetaan kliinisesti nisäkkäille, ihminen mukaan lukien, joko suun kautta tai ruoansulatuskanavan ul-15 kopuolelle. Suun kautta antaminen on edullista, koska se on miellyttävämpää ja näin vältetään mahdollinen ruiskeen aiheuttama kipu ja ärsytys. Kuitenkin tapauksissa, joissa potilas ei pysty nielemään lääkitystä tai suun kautta otettaessa absorbtio heikkenee sairauden tai jon-20 kin muun epänormaalisuuden vuoksi, on olennaista, että lääke annetaan ruoansulatuskanavan ulkopuolelle. Kummassakin antamistapauksessa annostus on noin 0,10 - 50 mg/kg potilaan ruumiinpainoa kohden päivittäin, edullisesti noin 0,01 - 10 mg/kg ruumiinpainoa kohden päivässä, an-25 nettaessa yhtenä tai jaettuna annoksena. Optimaalisen annostuksen määrittää kuitenkin kullekin hoidettavalle potilaalle hoidosta vastaava henkilö ja tavallisesti annetaan aluksi pienempiä annoksia ja sen jälkeen lisätään annosta sopivimman annostuksen määrittämiseksi. Tämä vaih-30 telee tietystä käytettävästä yhdisteestä sekä hoidettavasta kohteesta riippuen.

Yhdisteitä voidaan käyttää farmaseuttisissa valmisteissa, jotka sisältävät yhdisteen tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän kationiaktiivisen suolan, yhdessä farma-35 seuttisesti hyväksyttävän kantaja-aineen tai laimentimen kanssa. Sopivia farmaseuttisesti hyväksyttäviä kantaja- li : 17 89356 aineita ovat inertit kiinteät täyteaineet tai laimentimet ja steriilit vesi- tai orgaaniset liuokset. Aktiivinen yhdiste on mukana tällaisissa farmaseuttisissa koostumuksissa määrinä, jotka ovat riittäviä, jotta saadaan halut-5 tu edellä kuvattuihin rajoihin sopiva annostusmäärä. Siten annettaessa suun kautta, yhdisteet voidaan sekoittaa sopivan nestemäisen kantaja-aineen tai laimentimen kanssa, jolloin muodostuu kapseleita, tabletteja, jauheita, siirappeja, liuoksia, suspensioita ja vastaavia. Farma-10 seuttiset koostumukset voivat haluttaessa sisältää lisä-komponentteja, kuten makua antavia aineita, makeuttajia, apuaineita ja vastaavia. Annettaessa ruoansulatuskanavan ulkopuolelle, yhdisteet voidaan sekoittaa steriilien vesipitoisten tai orgaanisten väliaineiden kanssa, jolloin 15 saadaan injektoitavia liuoksia tai suspensioita. Esimerkiksi voidaan käyttää liuoksia, jotka ovat seesami- tai maapähkinäöljyssä, propyleeniglykolivesiliuoksia ja vastaavia kuin myös yhdisteiden veteenliukenevien, farmaseuttisesti hyväksyttävien happoadditiosuolojen liuoksia. Näin 20 valmistetut injektoitavat liuokset voidaan sitten antaa suonensisäisesti, vatsaonteloon, ihon alle tai lihakseen, joista lihakseen antaminen on edullinen annettaessa ihmiselle.

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä eikä nii-25 den tarkoituksena ole rajoittaa keksintöä esimerkeissä annettuihin suoritusmuotoihin. Protonimagneettiresonans-sispektrit mitattiin 60 MHz:ssä liuoksille, jotka olivat deuterokloroformissa (CDCl^) ja piikkikohdat ilmaistaan miljoonasosina (ppm) lähtien tetrametyylisilaanista. Käy-30 tetään seuraavia lyhenteitä: s, singletti; m, multipletti.

Esimerkki 1

Br 6^Til C°*\I Tf —(IV) is b 9 3 5 6

Magnesiumverkkoa (0,25 mol, 6,0 g) suspendoitiin 25 ml:aan eetteriä huoneenlämpötilassa. 4-bentsyylioksi-bentsyylikloridia (0,098 mol, 22,7 g) liuotettiin 100 mlraan tetrahydrofuraania ja lisättiin magnesiumsuspen-5 sioon 15 minuutin aikana palautus jäähdytys lämpötilassa. Seosta sekoitettiin vielä 15 minuuttia hiljaisessa palautus jäähdytyslämpötilassa ja sitten se jäähdytettiin -10°C:seen. 6-bromi-2-kromanolia (0,024 mol, 5,4 g) liuotettiin 25 ml:aan tetrahydrofuraania ja lisättiin reaktio-10 seokseen 15 minuutin aikana. Reaktio lämmitettiin huoneenlämpötilaan ja sitä sekoitettiin yksi tunti. Sitten reaktio laimennettiin 50 ml:11a 10-%:ista HC1 ja uutettiin etyyliasetaatilla (2 x 150 ml). Yhdistetyt orgaaniset faasit pestiin 50 ml:lla 10-%:ista NaHCO^r sitten 50 ml:lla 15 kylläistä NaCl, kuivattiin MgSO^:lla ja liuotin poistettiin tyhjössä. Jäännös puhdistettiin silikageelillä käyttäen eluenttina heksaani/etyyliasetaattia (3:1), jolloin saatiin 8,3 g kaavan (IV) mukaista yhdistettä kumimaisena aineena, joka käytettiin alla olevan esimerkin 2 syntee-20 sissä.

1H-NMR (CDC13) ppm (delta): 1,8 m (2H), 2,6 - 2,8 m (4H), 3,7 m (1H), 3,8 - 3,9 m (2H, OH), 5,0 s (2H), 6,7 - 7,5 m (12 H).

Esimerkki 2 5°OoCCr 30 Esimerkissä 1 saatua kaavan (IV) mukaista yhdistet tä (8,3 g) kuumennettiin palautusjäähdytyslämpötilaan 500 ml:ssa tolueenia, p-tolueenisulfonihappomonohydraa-tin, jota oli 1,1 g, läsnä ollessa, Dean Stark -vesilu-kolla varustetussa laitteistossa kolme tuntia. Reaktio-35 seos jäähdytettiin ja pestiin 100 ml:lla 10-%:ista NaHCO^, sen jälkeen 100 ml:lla kylläistä NaCl, sitten kuivattiin li 19 89356

MgSO^rlla. Sitten liuotin haihdutettiin tyhjössä. Jäännös kiteytettiin heksaani/eetteristä, jolloin saatiin 5,1 g kaavan (V) mukaista bentsopyraania kiinteänä aineena, sp. 135 - 136°C.

5 Esimerkki 3 0 tl [fS —(vi) 4,5 g (11 mmol) kaavan (V) mukaista bentsopyraania, joka valmistettiin esimerkissä 2, liuotettiin 200 ml:aan tetrahydrofuraania ja jäähdytettiin -78°C:seen.

15 Sitten lisättiin N-butyylilitiumia (11 mmol, 5,25 ml 2,1 M liuos heksaanissa) ja liuosta sekoitettiin yksi tunti. Sitten lisättiin dimetyyliformamidia (11,0 mmol, 804 mg) ja reaktioseosta sekoitettiin vielä tunti -78°C:ssa. Sitten lisättiin 50 ml 10-%:ista HC1 ja liuos lämmitettiin 20 huoneenlämpötilaan ja uutettiin etyyliasetaatilla (2 x 100 ml). Yhdistetyt orgaaniset faasit pestiin 50 ml:lla kylläistä NaCl, kuivattiin MgSO^:lla ja liuottimet haihdutettiin tyhjössä. Jäännös jauhettiin heksaanissa, jolloin saatiin 1,6 g kaavan (VI) mukaista aldehydiä kiin-25 teänä aineena, sp. 162 - 163°C.

Esimerkki 4 dl-5-/T( 2- (4-bent syy lioksi f enyy lime tyyli) -3,4-di-hydro-2H-bentsopyran-6-yyli)meteenijtiätsolidiini-2, 4-dioni 30 Kaavan (VI) mukaista aldehydiä, joka valmistettiin esimerkissä 3 (4,4 mmol, 1,6 g) 2,4-tiatsolidiinidionia (5,0 mmol, 585 mg) ja natriumasetaattia (11,0 mmol, 902 mg) kuumennettiin varovasti 170°C:ssa 45 minuuttia. Seos jäähdytettiin ja jauhettiin vedessä, sen jälkeen metylee-35 nikloridissa, jolloin saatiin 1,3 g otsikon yhdistettä : - kiinteänä aineena, sp. 245 - 250°C.

20 39356

Esimerkki 5 dl-5-/f (2-(4-bentsyy1ioksifenyylimetyyli)-3,4-di- hydro-2H-bentsopyran-6-yy li) me tyyli_7t iät solidi ini- 2.4- dioni 5 Esimerkissä 4 valmistettua olefiinia (1,3 g) ja 3-%:ista Na/Hg (20 g) sekoitettiin 50 ml:ssa metanolia 18 tuntia. Liuotin dekantoitiin pois, tehtiin happamaksi 25 ml:lla 10-%:ista HC1 ja uutettiin etyyliasetaatilla (2 x 100 ml). Yhdistetyt orgaaniset faasit pestiin kyl-10 Iäisellä NaClilla, kuivattiin MgSO^illa ja liuotin poistettiin tyhjössä. Jäännös puhdistettiin silikageelillä, käyttäen eluenttina heksaani/etyyliasetaattia (3:1), jolloin saatiin 1,0 g otsikon yhdistettä kiinteänä aineena heksaanista kiteyttämisen jälkeen, sp. 118 - 120°C.

15 Esimerkki 6 dl-5-Z(2-(4-bentsyylioksifenyylimetyyli)-3,4-di- hydro-2H-bentsopyran-6-yyli)metyyli7tiatsolidiini- 2.4- dioni-natriumsuola 1,0 g dl-5-/"(2-(4-bentsyylioksifenyylimetyyli)-3,4-20 dihyro-2H-bentsopyran-6-yyli)metyyli/tiatsolidiini-2,4-dionia liuotettiin 25 ml:aan metanolia, johon oli lisätty 120 mg natriummetoksidia. Seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 12 tuntia. Metanoli väkevöitiin tyhjössä ja jauhettiin eetterissä, jolloin saatiin 900 mg otsikon yh-25 distettä kiinteänä aineena, sp. 270 - 272°C.

li

Claims (6)

2i b 9 3 5 ό

1. Menetelmä kaavan (I) mukaisten terapeuttisesti käyttökelpoisten tiatsolidiinidionien sekä niiden far-5 maseuttisesti hyväksyttävien kationisuolojen valmistamiseksi, γ^°Ύ^ί /yv^/sY° “ Q ™ jossa katkoviiva tarkoittaa mahdollista sidosta, t u n -15 n e t t u siitä, että kaavan (VI) mukainen aldehydi ^tXXCr'” ™ saatetaan reagoimaan suunnilleen ekvimolaarisen määrän kanssa kaavan (VII) mukaista tiatsolidiinidionia kuumentaen, 25 /T0 V-NH 'VII> 30 molaarisen ylimäärän heikkoa emästä ollessa läsnä ja valinnaisesti inertissä liuottimessa, jolloin saadaan yhdiste, jolla on kaava 22 89356 ja valinnaisesti pelkistetään kaavan (VIII) mukainen yhdiste, jolloin saadaan yhdiste, jolla on kaava 10 ja valinnaisesti muodostetaan kaavan (VIII) tai (IX) mukaisten yhdisteiden kationisuolat sinänsä tunnetuin menetelmin.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kaavan (VI) mukainen alde- 15 hydi saatetaan reagoimaan kaavan (VII) mukaisen tiatsoli-diinidionin kanssa ilman inerttiä liuotinta lämpötilassa 100 - 250°C.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lämpötila on 140 - 200°C.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että heikko emäs valitaan heikkojen happojen alkalimetalli- ja maa-alkalimetallisuolois-ta, alkalimetalli- ja maa-alkalimetallikarbonaateista ja -bikarbonaateista ja tertiaarisista amiineista.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että heikko emäs on natriumase-taatti.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valinnainen pelkistys, jossa 30 kaavan (VIII) mukaisesta yhdisteestä muodostetaan kaavan (IX) mukainen yhdiste, on natriumamalgaamipelkistys, joka suoritetaan metanolissa ympäristön lämpötilassa tai sitä alhaisemmassa lämpötilassa. li 23 8 9 356