FI85479B - Foerfarande foer framstaellning av farmakologiskt vaerdefulla substituerade 11-//2-/(dietylamino) metyl/-1 -piperidinyl/-asetyl/5,11-dihydro-6h-pyrido/2,3-b//1,4/-bensodiazepin-6 -oner. - Google Patents

Description

1 85479

Menetelmä valmistaa farmakologisesti arvokkaita substituoi-tuja 11-[[2-[(dietyyliamino)metyyH]-1-piper idinyy11]-asetyy1i]-5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]-bentsodiatsepin- 6-oneja - Förfarande för framställning av farmakologiskt värdefulla substituerade 11-[[2-[(dietylamino)mety1]-1-piperidinyl]-asety1]-5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]-bensodiazepin-6-oner

Keksinnön kohteena on menetelmä valmistaa farmakologisesti arvokkaita substituoituja 11-[[2-[(dietyyliamino)metyyl1]-1-piperidinyy1i]-asetyy1i]-5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]-bentsodiatsepin-6-oneja.

Patenttijulkaisuista EP-A-0 038 519 ja 0 057 428 sekä US-A 3.660.380; 3.691.159; 4.213.984; 4.213.985; 4.210.648; 4.410.527; 4.424.225; 4.424.222 ja 4.424.226 jo tunnetaan kondensoituja diatsepinoneja, joilla on uikusta estäviä ja mahanesteen erittymistä ehkäiseviä ominaisuuksia.

Patenttijulkaisussa EP-A-0 156 191 (US-patentti 4 550 107) on kuvattu, että uudenlaisia aminoasyy1iryhmiä liittämällä voidaan Indusoida edellä mainittujen julkaisujen yhdisteisiin verrattuna täysin toisenlaisia, arvokkaita farmakologisia ominau-suuksia. Näihin yhdisteisiin verrattuna keksinnön mukaisilla, substituoidui11a pyrido[2,3-b][1*4]-bentsodiatsepin-6-onei1 la on, samalla kun selektiivisyys on yhtä hyvä tai parempi, yllättäen oleellisesti parempi vaikutus ja resorptio oraalin antamisen jälkeen.

Keksinnön mukaan saaduilla uusilla substituoidui1 la pyrldo-E2,3—b]C1,4]bentsodiatsepin-6-onei1 la on yleiskaava I

2 85479 R2 NH-CO^/V^ 1,3 R1^ N r4 (J|

0 = C - CH2 - N J

CH2 - N (C2H5)2 jossa R1 on metyy1iryhmä, klooriatomi tai vetyatomi, R2 on vetyatomi tai metyy1iryhmä; R3 on vetyatomi, kloori- tai bromiatomi tai metyyli- tai etyy1iryhmä, R4 on vety- tai klooriatomi tai metyy1iryhmä, jolloin aina ainakin yksi ryhmästä Ri-R4 on muu kuin vety, ja niiden fysiologisesti sopivia suoloja epäorgaanisten tai orgaanisten happojen kanssa.

Parhaana pidettyjä tällaisia yleiskaavan I mukaisia yhdisteitä ovat ne, joissa aminoasyy1iryhmänä on [[2-[(dimetyy1iamino)-.·. metyy 1 i ]-1-piper idinyy 1 i ]-asetyyl i]-ryhmä ja jotks ovat mono- kloori- tai monometyy 1 isubstituoituja 2-, 8- tai 9-asemassa tai - * monobromi- tai monoetyy1isubstituoituja 8- tai 9-asemassa.

Yleiskaavan I mukaiset yhdisteet voivat olla myös fysiologisesti sopivina suoloinaan sen jälkeen, kun ne on saatettu reagoimaan epäorgaanisten tai orgaanisten happojen kanssa. Sopiviksi hapoiksi ovat osoittautunueet esimerkiksi suolahappo, · bromi vetyhappo, rikkihappo, metyy 1 ir i kk ihappo, fosfor ihappo, : : : viinihappo, fumaarihappo, sitruunahappo, ma leiinihappo, meri- ;·* pihkahappo, glukonihappo, omenahappo, p-tolueenisulfonihappo, ... metaanisulfonihappo tai amidosu 1 fonihappo.

• · * * »

Keksinnön mukaisesti saadaan uudet, yleiskaavan I mukaiset 3 85479 emäksisesti substituoidut kondensoidut diatsepinonit seuraavilla menetelmillä: a) Yleiskaavan II mukaiset halogeeniasyy1iyhdisteet f2 ? ° mT iTT (ii)1 -A.

ch2 0

Hai jossa R1, R2, R3 ja R4 tarkoittavat samaa kuin edellä ja Hai on kloori-, bromi- tai jodiatomi, saatetaan reagoimaan yleiskaavan III mukaisten sekundääristen amiinien kanssa

K

aCH2N(C2H->, 2 2 5 2 (XII),

Aminointi tapahtuu inertissä liuottimessa lämpötiloissa välillä -10°C ja liuottimen kiehumislämpötila, parhaiten joko käyttämällä vähintään 2 moolia yleiskaavan III mukaista sekundääristä amiinia tai 1 - 2 moolia yleiskaavan III mukaista sekundääristä amiinia ja apuemästä. Liuottimina tulevat kysymykseen esimerkiksi klooratut hiilivedyt, kuten metyleenikloridi, kloroformi tai dikloorietaani; avoketjuiset tai sykliset eetterit, kuten dietyy1ieetteri, tetrahydrofuraani tai dioksaanl; aromaattiset hiilivedyt, kuten bentseenl, tolueeni, ksyleeni, klooribent-seeni tai pyridiini; alkoholit, kuten etanoli tai isopropanoli; ketonit, kuten asetoni; asetoni trii11, dimetyy1iformamidi tai 4 65479 1,3-dimetyyli-2-imidatsolidinoni. Apuemäksinä mainittakoon esimerkiksi tertiääriset orgaaniset emäkset, kuten trietyyliamiini, N-metyylipiperidiini, dietyy1iani1iini, pyridiini ja 4-(dimetyy-1iamino)pyridiini tai epäorgaaniset emäkset, kuten aikaiimetal11-tai maa-alkalimetallikarbonaatti tai -vetykarbonaatit, -hydroksidit tai -oksidit. Reaktiota voidaan mahdollisesti nopeuttaa lisäämällä aikaiimetal1ijodideja. Käytetyn yleiskaavan IM mukaisen amiinin määrästä ja laadusta riippuen reaktioajat ovat 15 minuutista 80 tuntiin.

b.) Yleiskaavan IV mukaiset substituoidut pyrido[2,3-b][1,4]-bentsodiatsepin-6-onit R2 H 0 L X |T <IV>.

H

jossa R1, R2, R3 ja R4 tarkoittavat samaa kuin edellä, asyloidaan yleiskaavan V mukaisilla karboksyy1ihappojohdoksi 1 la

O

II

/ °\

Hal CH2 CH2-N(C2H5)2 (V) 1 - jossa Hai on halogeeni.

Suositeltavaa on, että reaktio suoritetaan vahvojen mineraali-happojen, erityisesti dikloorifosforihapon seka-anhydridien 5 85479 kanssa. Reaktio suoritetaan'mahdol1isesti happoa sitovan aineen (protoniakseptori) läsnäollessa. Sopivina protoniakseptoreina mainittakoon esimerkiksi aikaiimetal1ikarbonaatit tai -vetykar-bonaatit, kuten natriumkarbonaatti tai kaiiumvetykarbonaatti; tertiäärlset orgaaniset amiinit, kuten pyridiini, trietyyli-ami ini, etyylidi-isopropyy1iami ini, 4-(dimetyy1iamino)pyridi ini tai natriumhydridi. Reaktio suoritetaan lämpötiloissa välillä -25°C ja 130°C inertissä 1iuottimessa. Inertteinä liuottimina tulevat kysymykseen esimerkiksi klooratut alifaattiset hiilivedyt, kuten metyleenikloridi, 1,2-dikloorietaani, avoketjuiset tai sykliset eetterit, kuten dietyylieetteri, tetrahydrofuraani tai 1f4-dioksaani; aromaattiset hiilivedyt, kuten bentseeni, totueeni, ksyleeni, o-diklooribentseeni; polaariset aproottiset liuottimet, kuten asetonitrii1i, dimetyy1iformamidi tai heksa-metyylifosforihappotriamidi; tai näiden seokset. Käytetyt yleiskaavan V mukaisen asylointiaineen määrästä ja laadusta riippuen reaktioajat ovat välillä 15 minuuttia ja 80 tuntia. Yleiskaavan V mukaisia yhdisteitä el ole välttämätöntä valmistaa puhtaassa muodossa, pikemminkin niitä voidaan valmistaa tunnetulla tavalla reaktiopanoksessa in situ.

Saadut yleiskaavan I mukaiset emäkset voidaan tämän jälkeen muuntaa happoadditiosuoloikseen tai saadut happoadditiosuolat voidaan muuntaa vapaiksi emäksisiksi tai muiksi faramkologIsesti sopiviksi happoadditiosuoloiksi.

Yleiskaavan I ja keksinnön mukaiset, emäkslsesti substItuoidut kondensoidut 6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-onit sisältävät kahteen asti toisistaan riippumattomia MraaHsia elementtejä, joista toinen asymmetrinen hiiliatomi sivuketjussa. Toisena klraalisena elementtinä on pidettävä itse asyloltua trisykliä, joka voi olla kahdessa pei1ikuvamaisessa muodossa. Trisyklin laadusta riippuu, onko tämän keskuksen Inversion energlakynnys niin korkea, että yksittäiset isomeerit ovat huoneen lämpötilassa stabiileja ja eristettävissä. On osoittautunut, että yleiskaavan 6 85479 I mukaisilla yhdisteillä, jotka ovat substituoimattomia 4-, 7- ja 10-asemassa, tarvittava aktivoitumisenergia on alentunut niin voimakkaasti, että huoneen lämpötilassa ei enää voida osoittaa diastereomeerejä saati sitten eristää preparatiivisesti.

Keksinnön mukaiset aminoasyloidut kondensoidut yleiskaavan I mukaiset diatsepinonit sisältävät siten yleensä kaksi kiraali-suuskeskusta, joista toinen ei aina ole konfiguraatioltaan stabiili huoneen lämpötilassa. Nämä yhdisteet voivat sen vuoksi esiintyä kahtena diastereomeerina tai kulloinkin enantiomeerisinä (+)- ja (-)-muotoina. Keksintö käsittää yksittäiset isomeerit sekä niiden seokset. Kyseisten diastereomeerien erottaminen tapahtuu erilaisten fysikokemial1isten ominaisuuksien perusteella, esimerkiksi fraktiokiteyttämällä uudelleen sopivista liuottimista, korkeapainenestekromatograafisosti, pylväskromatograafi-sesti tai kaasukromatograafisi1 la menetelmillä.

yleiskaavan I mukaisten yhdisteiden mahdollisten rasemaattien erottaminen voidaan suorittaa tunnetuilla menetelmillä, esimerkiksi käyttämällä optisesti aktiivista happoa, kuten (+)- tai (-)-viinihappoa tai tämän johdosta, kuten (+)- tai (-)-diase-tyy1iviinihappoa, (+)- tai (-)-monoetyy1itartraattia tai ( + )” kamferisulfonihappoa.

Sen jälkeen, kun isomeerit on erotettu tavanomaisella menetelmällä, saatetaan yleiskaavan I mukaisen yhdisteen rasemaatti reagoimaan ekvivalenttimäärän kanssa edellä annettua optisesti aktiivista happoa liuottimessa ja saadut kiteiset diastereomee-riset suolat erotetaan käyttämällä hyödyksi niiden erilaista liukoisuutta. Tämä reaktio voidaan suorittaa minkälaisessa liuottimessa tahansa, mikäli suolojen liukoisuudella on tässä riittävän suuri ero. Esimerkiksi käytetään metanolla, etanolia tai niiden seoksia, esimerkiksi tilavuussuhteessa 50:50. Tämän jälkeen kukin diastereomeerinen suola liuotetaan veteen, neutra- 4 7 85479 loidaan emäksellä, kuten natriumkarbonaatilla tai kaliumkarbonaatilla ja näin saadaan vastaava vapaa yhdiste ( + )- tai (-)-muodossa.

Vain yksi enantiomeeri tai kahden optisesti aktiivisen, yleiskaavaan I kuuluvan diastereomeerisen yhdisteen seos saadaan myös siten, että edellä kuvatut synteesit suoritetaan käyttämällä vain yhtä yleiskaavan III tai V mukaista enantiomeeria.

yleiskaavan If mukaisten halogeeniasyy1iyhdisteiden valmistamiseksi saatetaan yleiskaavan IV mukaiset 1ähtöyhdisteet reagoimaan yleiskaavan Hal-CH2-C0-Hal’ (VII tai [Hai-CH2-CO]2O (Vili) mukaisten yhdisteiden kanssa, joissa Hai' tarkoittaa samaa kuin Hai ja Hai tarkoittaa samaa kuin edellä. Tämä asylointi suoritetaan ilman liuotinta tai parhaiten inertissä liuottimessa huoneen lämpötilassa tai korotetussa lämpötilassa, enintään liuottimen kiehumlslämpötilassa, mahdollisesti apuemäksen ja/tal asylointi-katalyytin läsnäollessa. Yleiskaavan VII mukaisia happohalogeni-deja pidetään parempana kuin yleiskaavan Vili mukaisia happoan-hydridejä. Yleiskaavan VII mukainen happohalogenidi on parhaiten klooriasetyyliklorldi, yleiskaavan VIII mukainen happoanhydridi on parhaiten kloorietikkahappoanhydridi. Liuottimina mainittakoon esimerkiksi aromaattiset hiilivedyt, kuten tolueeni, ksyleeni tai klooribentseeni; avoketjuiset tai sykliset eetterit, kuten di-isopropyylieetteri tai dioksaani; klooratut hiilivedyt, kuten dikloorletaani, muut liuottimet, kuten pyridiini, asetonitrii1i tai dimetyy1iformamidi.

Apuemäksinä mainittakoon esimerkiksi tertiääriset orgaaniset emäkset, kuten trietyyliamiini ja metyyli di-isopropyy1iamiini tai pyridiini; tai epäorgaaniset emäkset, kuten vedettömät aikaiime-talli- tai maa-alkalimetal1ikarbonaatit tai -vetykarbonaatit tai maa-alkalimetal1ialkoksidit. Asylointikatalyytteinä tulevat kysymykseen esimerkiksi imidatsoli, pyridiini tai 4-dimetyyli- β 85479 aminopyridiirvi. Jos yleiskaavan II mukaisessa yhdisteessä Hai on klooriatomi, niin tämä voidaan vaihtaa helposti reaktiiviseen jodidiin saattamalla reagoimaan natriumjodidin kanssa asetonissa tai etanolissa.

Yleiskaavan I I I mukaiset lähtöyhdisteet ovat tunnettuja tai ne voidaan valmistaa analogisesti tunnettujen menetelmien kanssa. Siten saadaan esimerkiksi yleiskaavan I I I mukaiset yhdisteet, saattamalla 2-(kloorimetyyli)pyridiini-hydrokloridi reagoimaan yleiskaavan VI mukaisen sekundäärisen amiinin kanssa C2H5 NH (VI) ^ C2H5 [A. Fischer et. ai., Can. J. Chem. 5j6, 3059-3067 (1967)) ja sen jälkeen hydraamalla katalyyttisesti saatu tertiäärinen plkolyyli-amiini, esimerkiksi etanoli-suolahappoisessa liuoksessa ja käyttämällä katalyyttinä platina(IV)-oksidia [kts. myös F.F. Blicke et ai., J. Org. Chemistry 26., 3258 (1961)] tai jääetikassa p1 atina(IV)-oksidin läsnäollessa [kts. myös W.F. Minor et ai., J. Med. Pharm. Chem. 5., 96 105ff (1962) ja A.H. Sommers et ai., J. Amer. Chem. Soc. , 75., 57, 58ff (1953)].

Yleiskaavan IV mukaiset lähtöyhdisteet ovat tunnettuja tai ne voidaan valmistaa analogisesti patenttijulkaisuista DE-B-3 127 849.3 ja DE-B-1 179 943 tunnettujen menetelmien kanssa.

Yleiskaavan V mukaiset lähtöyhdisteet, joissa Nu on alkoksi-ryhmä, saadaan saattamalla yleiskaavan III mukaiset d1am11nit reagoimaan halogeenietikkahappoestereiden kanssa, mahdollisesti käyttämällä lisänä apuemäksiä, esimerkiksi trietyylismiinia tai katalyyttejä, esimerkiksi Triton B. Kun saatu esteri saippuoidaan, esimerkiksi baryytti1ipeällä, saadaan yleiskaavaan lukeu- 9 85479 tuvla karboksyy1ihappoja, jolta voidaan käyttää muita nukleo-fuugisia ryhmiä sisältävien johdosten valmistamiseen.

Yleiskaavan I mukaiset yhdisteet voidaan työstää sinänsä tunnetulla tavalla tavanomaisiksi farmaseuttisiksi valmistemuodoiksi, esimerkiksi liuoksiksi, lääkepuikoiksi, tableteiksi, rakeiksi, kapseleiksi ja teevalmisteiksi. Päiväittäisannos on yleensä välillä 0,02 ja 5 mg/painoki1o, mieluummin 0,02 ja 2,5 mg/painokilo, erityisesti 0,05 ja 1,0 mg/painokilo. Tämä annos annetaan haluttujen tulosten saavuttamiseksi mahdollisesti useampana, mieluummin 1 - 3 yksittäisenä antokertana.

Yleiskaavan I mukaisilla emäksiseksi substituoidui1 la konden-soiduilla diatsepinonei1 la ja niiden happoadditiosuoloi1 la on arvokkaita ominaisuuksia; erityisesti niillä on edullisia vaikutuksia sydämen lyöntitaajuuteen ja niitä voidaan puuttuvien mahahapon eritystä estävien, syljeneritystä estävien ja mustu-aisen laajentumista estävien vaikutusten vuoksi käyttää vagaa-1 isinä tahdistimina ihmis- ja eläinlääketieteessä; osalla yhdisteistä on myös periferiaelimi in, erityisesti paksusuoleen ja rakkoon kohdistuvia spasmolyyttislä ominaisuuksia.

Aineiden terapeuttisen käytön kannalta on erityisen tärkeä edullinen suhde toisaalta takykardisten vaikutusten ja toisaalta terapeutikoi1 la, joilla on antlkol1nerg1s1a vaikutus-komponentteja, esiintyvien ei-toivottujen vaikutusten välillä, jotka kohdistuvat pupillin laajuuteen ja kyynelten, syljen ja mahahapon erittymiseen. Seuraavat kokeet osoittavat, että keksinnön mukaisilla yhdisteillä on tässä suhteessa yllättäen edullisia suhteita.

A. Antimuskariinivaikutuksen funktionaaliseen selektiivi-syyteen kohdistuva tutkimus

Aineet, joilla on antimuskariinisia ominaisuuksia, inhiboivat 10 8547? eksogeenisesti lisättyjen agonistien tai asetyylikoliinin, jota vapautuu kolinergisista hermonpäistä, vaikutuksia. Seuraavassa on uudelleen kuvattu menetelmiä, jotka sopivat kardioselektiivisten antimuskariinikoiden selville saamiseen.

"In vitro" elinvalmisteet

Dissosiaatiovakiot (Kg-arvot) määritettiin "in vitro" marsun sykkyräsuonella ja spontaanisti sykkivällä eteisellä. Sykkyrä-suoli poistettiin ja sitä inkuboitiin elinhauteessa Krebs'in ja Henseleifin liuoksessa. Supistumiset aiheutettiin metako-liinin (M) kasvavilla konsentraatioilla siten, että voitiin muodostaa täydelliset konfiguraatio-vaikutuskäyrät. Tämän jälkeen metakoliini pestiin pois, lisättiin tutkittava aine ja annettiin olla kosketuksessa 30 minuuttia ja jälleen muodostettiin metakoliinin avulla konsentraatio-vaikutuskäyrä.

Annossuhteesta (DR), joka mittaa konsentraatio-vaikutuskäyrän siirtymää, laskettiin dissosiaatiovakiot Arunlakshana'n ja Schild'in menetelmällä (Brit. J. Pharmacol. 14, 48, 1959).

M alensi konsentraatiosta riippuvalla tavalla sydämen lyönti-taajuutta käytettäessä eristettyä, spontaanisti sykkivää oikeaa eteistä. Antimuskariinin lisääminen peruutti jälleen tämän vaikutuksen. Edellä kuvatulla tavalla saatiin dissosiaatiovakiot eteisen muskariinireseptoreille. Kardioselektii-viset aineet voitiin identifioida vertaamalla kummassakin kudoksessa saatuja dissosiaatiovakioita. Tulokset on annettu taulukossa IV.

"In vivo" menetelmät Käytettyjen menetelmien tavoitteena oli vahvistaa antimus-kariinivaikutuksen selektiivisyys. Jokaisesta aineesta, 11 85479 jotka oli valittu "in vitro" tutkimusten perusteella, tutkittiin niiden 1. Takykardiavaikutus valveilla olevilla koirilla, 2. M^-Zl^-selektiivisyys rotilla ja 3. Syljeneritystä ehkäisevä vaikutus rotilla.

1. Sydämen lyöntitaajuutta nostava vaikutus valveilla olevilla koirilla

Aineet joko injisointiin intravenöösisti tai annettiin oraalisesti ja sydämen lyöntitaajuus mitattiin takygraafin avulla. Kontrolliajan jälkeen sydämen lyöntitaajuutta nostettiin antamalla yhdistettä kasvavia annoksia. Seuraava annos annettiin kulloinkin silloin, kun edellisen annoksen vaikutusta ei enää ollut havaittavissa. Graafisesti määritettiin aineen se annos, joka sai aikaan 50 lyöntiä/minuutti suuruisen nousun (ED^Q). Jokainen aine tutkittiin 3-5 koiralla. Tulokset voidaan nähdä taulukosta II.

2 . -/M^-selektiivisyys rotilla : Hammer ja Giachetti (Life Sciences 3_1, 2991-2998 (1982)) : ovat kuvanneet käytetyn menetelmän. 5 minuutin kuluttua siitä, kun ainetta oli injisoitu intravenöösisti joko kiiho-tettiin oikeaa vagusta sähköisesti (taajuus: 25 Hz; pulssin leveys: 2 ms; ärsytysaika: 30 s; volttimäärä: supramaksi-maalinen) tai injisoitiin intravenöösisti 0,3 mg/kg McN-A-343 THOM-urosrottiin. Vagusärsytyksen aiheuttama bradykardia ja McN-A-343:n aiheuttama verenpaineen nousu määritettiin.

“ Graafisesti määritettiin aineiden se annos, joka pienensi 50 % joko vagaalista bradykardiaa (M2) tai verenpaineen *: nousua (M^). Tuloksien suhteen kts. taulukko III.

» * · • · • · 12 85479 3. Syljenerittymistä estävä vaikutus rotilla

Lavy'ri ja Mulder'in mukaisesti (Arch. int. Pharmacodyn.

178, 437-445, (1969)) annettiin yhdistettä nousevat annokset i.v. THOM-urosrotille, jotka oli narkotisoitu 1,2 g/kg:lla uretaania. Syljenerittyminen laukaistiin antamalla s.c.

2 mg/kg pilokarpiinia. Sylki imettiin imupaperiin, johon muodostunut läikkä määritettiin planimetrisesti joka 5. minuutti. Graafisesti määritettiin aineen se annos, joka pienensi 50 % syljen tilavuutta. Tuloksien suhteen kts. taulukko III.

B Sitoutumistutkimukset muskariinireseptoreilla: 1.) in vitro: ICcQ-arvon määrittäminen

Elinlahjoittajina toimivat Spraque-Dawley-urosrotat, joiden paino oli 180-220 g. Sydämen, leuanalussylkirauhasen ja isoaivokuoren poistamisen jälkeen suoritettiin kaikki seuraa-vat vaiheet jääkylmässä Hepes-HCl-puskurissa (pH 7,4; 100 mmol NaCl, 10 mmol MgCI^). Koko sydän pienennettiin saksilla. Kaikki elimet homogenisoitiin tämän jälkeen astiassa.

Elinhomogenaatit laimennettiin sitotumistestiä varten seuraa-valla tavalla:

Koko sydän 1: 400

Isoaivokuori 1:3000

Leuanalussylkirauhanen 1: 400

Elinhomogenaatteja inkuboitiin radioligandin määrätyssä konsentraatiossa ja ei-radioaktiivisten testattavien aineiden konsentraatiosarjassa Eppendorf-sentrifuugiputkissa 30°C:ssa.

Inkubointiaika oli 45 minuuttia. Radioligandina käytettiin 3 3 0,3 nanomolaarista H-N-metyyliskopolamiinia ( H-NMS).

Inkubointi päätettiin lisäämällä jääkylmää puskuria ja 13 85479 sen jälkeen suodattamalla tyhjössä. Suodokset huuhdeltiin kylmällä puskurilla ja määritettiin niiden radioaktiivisuus.

Se tarkoittaa3H-NMS:n spesifisen ja epäspesifisen sitoutumisen summaa. Epäspesifisen sitoutumisen määrä määriteltiin siksi radioaktiivisuudeksi, joka sitoutui, kun mukana oli 1 um kinuklidinyylibentsilaattia. Määritykset suoritettiin aina nelinkertaisesti. Leimaamattomien testattavien aineiden IC^Q-arvot määritettiin graafisesti. Nämä tarkoittavat sitä testattavan aineen konsentraatiota, jossa 3H-NMS:n spesifinen sitoutuminen muskariinireseptoreihin eri elimissä estyi 50 %. Tulokset voidaan nähdä taulukosta 1.

2.) in vivo: ID,-Q-arvo jen määrittäminen Näihin kokeisiin käytettiin naarasrottia, joiden paino oli noin 200 g. Ennen kokeen alkamista eläimet narkotisoi-tiin 1,25 g/kg suuruisella uretaaniannoksella. Eläimille annettiin kulloinkin suunniteltu annos tutkittavaa ainetta i.v. injisoimalla. 15 minuutin kuluttua annettiin samalla tavalla 113 ng/kg 3H-N-metyyliskopolamiinia (3H-NMS). Seuraa-van 15 minuutin kuluttua eläimet tapettiin ja poistettiin sydän, keuhkoputket ja kyynelrauhaset. Nämä elimet liuotettiin Soluene R-liuottimeen ja määritettiin radioaktiivisuus.

Näitä mittausarvoja pidettiin kokonaissitoutumisena. Epäspe-i sifisen sitoutumisen määräksi määriteltiin se radioaktii visuus, jota ei voitu poistaa lisäämällä 2 mg/kg atropii-nia. Näistä kokeista saatiin ED5Q-arvot yksittäisille elimille. ID50-arvot ovat tukittavien aineiden niitä annoksia, jotka estivät 50-prosenttisesti 3H-NMS:n spesifisen sitoutumisen kyseisen elimen muskariinireseptoreihin. Tulokset on annettu taulukossa V:

Edellä olevan mukaisesti tutkittiin esimerkiksi seuraavat yhdisteet: « k 14 85479 A = 9-klooM-11-[ [2-[ (dietyy 1iamino)metyy 1 i ]-1-piperidinyy1i ]-asetyy1i]-5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatse-pin-6-oni (esim. 2) B = 11-[[2-[(eityy1iamino)metyyli]-1-piperidinyy1i]asetyy1i] 5.11- dihydro-8-metyy1i-6H-pyrido[2,3-b[1,4]bentsodiatsepin- 6-oni (esim. 3) C = 8-kloori-11-[[2-[(dietyyliamino)kmetyy1i]-1-piperidinyyH]-asetyy1i J-5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-oni (mainittu esim:ssä 4) ja D = 11-[[2-[(dietyyliamino)metyy1i]-1-pi peri dinyy1i]asetyy1i]- 5.11- dihydro-9-metyy1i-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsβpin- 6-oni (mainittu esimsssä 4) X s 11-[[2-[(dietyyliamino)metyyH]-1-piperidinyyH]asetyyli]- 5.11- dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]benteodiatsepin-6-on1 (FI 850991) Y = 5,11-dihydro-11-[(4-metyy1i-1-piperatsinyyli)asetyy11]-6H-... pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-oni (FI 49 515) ja 1 - atropi ini

Taulukko I : » 1

Reseptori-situoutumistestit, in vitro: * · · • 1 • · ' » · > ' 1 · • 1 is 85479

Tulokset:

Reseptori-sitoutumiskoe Suhde ICso [nM1-1] IC50 leuanalussy1 k 1 —

Leuanalus- Teho- _rauhanen_

sylki- aine X

Aine Cotex Svdän rauhanen_=_J_ICso sydän_ A 500 50 1500 3 30 B 500 30 1000 5 33 C 1500 100 4000 1,5 40 D 1000 70 2000 2 29 X 1200 140 3000 150 5000 1 33 Y 100 1500 200 0,1 0,13 Z 2 4 4 75 1

Taulukossa I esitetyt koetulokset osoittavat, ettft yhdisteillä A - D vaikutus muskariinireeeptoreihin on riippuvainen kudoksesta, tulokset osoittavat selvästi niiden suuren taipumuksen sydämen muskariinireeeptoreihin verrattuna yhdisteisiin Y ja Z.

Suhde ICso (leuanalussylkirauhanen)/ICso (sydän) on erityisen mielenkiintoinen kardloselektiivisen antimuskariinin arvioimisessa. Tämä suhde mahdollistaa sy1jenmuodostuksen inhlboinnin ennakoimisen terapeuttisina annoksina. Taulukosta I selviää, että yhdisteillä A - D on, in vitro, huomattavasti suurempi taipumus sydämen muskar1 inisi in reseptoreihin vastaavalla selekt1ivisyy-dellä kuin yhdisteellä X.

Taulukko I I:

Sydämen lyöntitaajuutta nostava vaikutus valveilla olevalla koiralla.

• * « 16 85479

Takykardla (koira) EDso [pg/kg] intrave- Suhde

Aine nSösi_oraa! inen_EDso_ p.o. / EDso i.v.

A 170 380 2,2 X 120 1750 14,6

Erää toivottava ominaisuus suunkautta annettaville lääkkeille on liäkealneluotettava absorbointi suunkautta ottamisen jälkeen. Taulukon I I arvot osoittavat, että kaavan I mukainen yhdiste resertoltuu erittäin tehokkaasti oraalisen annostuksen jälkeen, koska vaikutus oraaliannostuksen jälkeen on lähes yhtä hyvä kuin suonensisäinen annostus. Suhde EDso p.o. /ED53O i.v. on yhdiste! lää A noin 7 kertaa tehokkaampi kuin kardioselekti1v1selle yhdisteelle X.

Taulukko III:

In-v1vo Mi/Ma-selektilv isyys. M3/M2 selekti1v1syys ja syljeneritystä estävä vaikutus rotilla: M3-aktiivi- suus syljen-erityksen f M2-akt1ivi- Mi-akt1ivi- 1nh1bo1nt1 suus (rotta) suus (rotta) (rotta) Suhde Suhde EDso [pg/kg] EDso [pg/kg] EDso [pg/kg] Εβ,βοΰ,ι Efiaotta Aine i.v._I.v._ I.v._E£s 0H2-ifisoll2 A 77 1476 7568 19,2 98,3 B 29 615 3460 21,2 119,3 C 346 1581 >>4560 4,6 >> 13,2 D 60 512 4257 8,5 71,0 X 160 988 4215 6,2 26,3 Y 883 40 84 0,05 0,1 Z 4 16 8 4 2,3 * · * · 17 8 5 479

Taulukossa III esitetyt tulokset osoittavat, reseptoreitasitovien tulosten mukaisesti, että yhdisteet A - D in vivo myöskin selektiivisesti vaikuttaa sydämen lyönti taajuuteen annoksilla, jotka huomattavasti poikkeavat syljeneritystä inhiboivista annoksista.

Verrattuna yhdisteeseen X yhdisteillä A - D on huomattavasti edullisempi suhde EOso (inhiboivat syljeneritystä) M3/ED50 M2 (Ms tarkoittaa Me-aktiiviteettia, joka vaikuttaa syljeneritykseen, M2 tarkoittaa M2-aktiivisuutta sydämen muskariini-reseptoreihin). Suhde M1/M2 on edullisempi yhdisteille A, B ja D verrattuna yhdisteen X vastaaviin suhteisiin. Yhdisteet A - D ovat in vivo-kokeissa huomattavasti selektiivisempiä kuin vertailuyhdisteet.

Taulukko IV;

Dissosiaatiovakiot (Κβ-arvot) marsun sykkyräsuolella ja spontaanisti sykkivällä eteisellä:

Suhde

Ke [mol/1] Ke Svk.suol. Teho

Aine_Sydän SvkkvräsuoH_KB _sydjn_(aine X=1)_ A 1,48x10-e 5,13x10*7 34,7 7,1 B 4,90x10-» 8,32x10-« 17,0 21,4 C 1,17x10-8 7,24x10-7 61,9 9,0 D 9,77x10-8 3,98x10-7 40,7 10,7 X 1,05x10-7 6,17x10-7 5,9 1 Y 2,40x10-7 1,55x10*7 0,6 0,4 Z 1,41x10-» 8,13x10-10 0,6 74,5

Taulukon IV mukaan yhdisteet A - 0 in vitro-kokeissa myöskin ovat erittäin selektiiviä mitä niiden vaikutukseen sydämen lyöntitaa-juuteen tulee. Yhdisteet A - 0 ovat tehokkaampia kuin yhdiste X

ie 85479 mitä tulee yhdisteiden kykyyn erottaa sydämen ja sileälihaksen reseptorit ja niillä on huomattavasti parempi sitova teho sydämen reseptoreihin.

Taulukko V:

Reseptori-sitoutumistestit, in vivo:

Suhde Suhde _IDso Tma/kal_ |Dso kyynel- IDso kyynel-

Sydän keuhko- kyynel- rauhanen rauhanen

Aine Eteinen Kammio putket_rauhaset IDso eteinen IPso kammio A 0,6 0,3 8,0 30,0 50 100 X 1,0 0,6 15,0 30,0 30 50 Y 5,0 1,0 10,0 10,0 2 10 Z 0,08 0,03 0,1 0,2 2,5 7

Talukko V osoittaa, että kaavan I mukaiset yhdisteet, joita edustaa yhdiste A, myöskin iv vivo-olosuhteissa sitoutuu etupäässä sydämen muskariinireseptoreihln.

Keksinnön mukaan valmisteilla yhdisteillä teho sekä selektiivi-syys on enemmän kuin 2 kertaa vertailuyhdlsteen X vastaavat arvot.

* ·

Edelleen on keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden siedettävyys hyvä. Edes korkeimmilla käytetyillä annoksilla e1 farmakologisissa tutkimuksissa voitu havaita mitään toksisia sivuvaikutuksia.

Seuraavat esimerkit selventävät keksintöä lähemmin: ”Sp." = sulamispiste, "haj." = hajoaa. Kaikilla yhdistellä on tyydyttävät alkualneanalyysitulokset, IR-, UV-, iH-NMR-spektrit ja usein myös massaspektr it.

i9 85479

Lähtöaineiden valmistaminen Esimerkki A

2-kloori-ll-(klooriasetyyli) -5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b/-/1,4/bentsodiatsepin-6-oni 9,08 g (0,04 moolia) 5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentso-diatsepin-6-oni-l-oksidia (CRC Compagnia di Ricerca Chimica S.p.A., S. Giovanni ai Natisone DE-A-3 208 656) suspendoitiin 150 ml:aan kuivaa asetonitriiliä, lisättiin 42,6 g (0,37 moolia) klooriasetyylikloridia ja sen jälkeen lämmitettiin 2 tuntia 76°c sisälämpötilassa.

Tämän jälkeen jäähdytettiin 0°C:een, seisotettiin 2 tuntia ja sen jälkeen muodostunut sakka erotettiin suodattamalla tässä lämpötilassa ja pestiin 15 ml:11a kylmää asetonitriiliä. Emäliuos haihdutettiin tyhjössä, öljymäinen jäännös hierrettiin perusteellisesti seoksen kanssa, jossa oli 20 ml asetonitriiliä ja 50 ml vettä, kiteinen sakka erotettiin suodattamalla ja pestiin 100 ml:11a vettä. Molemmat jakeet yhdistettiin ja kuivattiin tyhjössä 40°C:ssa. Saanto: 11,64 g (90 % teoreettisesta).

, Puhdistamista varten kiteytettiin uudelleen etanolista.

- Värittömiä kiteitä, sp. 235-238°C (haj.).

« Λ

Esiemrkki B

9-kloori-ll-(klooriasetyyli-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b/-/1,4/bentsodiatsepin-6-oni

Kiehuvaan seokseen, jossa oli 81,7 g (0,333 moolia) 9-kloori-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-·. 6-onia, 1660 ml vedetöntä dioksaania ja 75 ml (0,536 moolia) trietyyliamiinia, tiputettiin 30 minuutin sisällä -* 40 ml:aan (0,529 moolia) klooriasetyylikloridia ja tämän jälkeen sekoitettiin vielä 4 tuntia huoneen • 4 »

II

• * 20 85479 lämpötilassa. Vielä kuuma seos suodatettiin, suodatusjäännös pestiin perusteellisesti jääkylmällä vedellä ja yhdistettiin tuotteen kanssa, joka oli saatu haihduttamalla dioksaani-pitoinen suodos ja hiertämällä jäännös veden kanssa.

Tyhjössä kuivaamisen jälkeen kiteytettiin dimetyyliformami-dista. Värittömiä kiteitä, joiden sp. 228-230°C. Saanto: 96 g (89 % teoreettisesta).

Vastaavasti saatiin: 11-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-2-metyyli-6H-pyrido/2,3-b/-/1,4/bentsodiatsepin-6-oni, jonka sp. 202-204°C (haj.) (ksyleenistä); 8-kloori-ll-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b/-/1,4/bentsodiatsepin-6-oni,.jonka sp. 211-212°C (haj.) (etanolista), 11-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-8-metyyli-6H-pyrido/2,3-b/-/1,4/bentsodiatsepin-6-oni, jonka sp. 233-235°C (etoksi-etanolista); 11-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-2,4,10-trimetyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni, jonka sp. 151-153°C (asetonitriili); 11-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-2,4-dimetyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni, jonka sp.

194-195°C (haj.) (asetonitriili); 11-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-2,10-dimetyyli-6-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni, jonka sp.

230-232°C (haj.) (isopropanolista); 11-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-10-metyyli-6H-pyrido/2,3-b/-/1,4/bentsodiatsepin-6-oni, jonka sp. 219-220°C (aseto- 2i 85479 nitriilistä): 11-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-2,8-dimetyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni; 11-(klooriasetyyli-2,9-dikloori-5,ll-dihydro-6H-pyrido-/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni; 11-(klooriasetyyli-2,9-dikloori-5,ll-dihydro-6H-pyrido-/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni; ll-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-8,9-dimetyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni; 11-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-8-etyyli-6H-pyrido-/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni, jonka sp. 200-201°C; ll-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-9-metyyli-6H-pyrido-/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni, jonka sp. 205°C (haj.); 8- bromi-ll-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-6H-pyrido-/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni, jonka sp. 222°C (haj.): » 9- bromi-ll-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-6H-pyrido- ·, /2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni; . 11-(klooriasetyyli)-5,ll-dihydro-7-fluori-6H-pyrido- *" /2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni; 11-(klooriasetyyli)-5,11-dihydro-8-fluori-6H-pyrido-/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni; 11- (klooriasetyyli) -5, ll-dihydro-9-f luori-6H-pyrido-/2,3-b//1,4/bentsodiatsepin-6-oni; * * • · »·» · • · · 22 85479 11-(klooriasetyyli)-5,11-dihydro-2,4,8-trimetyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni, jonka sp.

>230°C (isopropanoli).

Esimerkki C

3-/(dietyyliamino)metyyli/pyrrolidiini

Suspensioon, jossa oli 26,0 g (0,119 moolia) 1-bentsyyli- 2,3-dihydro-5(4H)-okso-lH-pyrroli-3-karboksyylihappoa 200 mlrssa vedetöntä tetrahydrofuraania, lisättiin 9,43 ml (0,131 moolia) tionyylikloridia ja seos pidettiin 1 tunti 45°C:ssa samalla sekoittaen. Muodostunut kirkas liuos haihdutettiin tyhjössä, jäännös otettiin noin 200 ml:aan tuoretta tetrahydrofuraania ja lisättiin tipottain liuos, jossa oli 36,5 ml (0,355 moolia) dietyyli-amiinia 200 mlrssa kuivaa tetrahydrofuraania. Seosta keitettiin 3 tuntia refluksoiden ja jäähdyttämisen jälkeen poistettiin saostunut dietyyliamiini-hydrokloridi. Suodos haihdutettiin, jäljelle jäänyt öljy otettiin 200 ml:aan seosta, joka sisälsi 2 osaa dietyylieetteriä ja 1 osan etikkahappoetyyliesteriä, käsiteltiin 3 g:11a aktiivihiiltä ja haihdutettiin uudelleen. Jäljelle jäänyt viskoosi, kellertävä tuote (30,0 g, 92 % teoreettisesta) otettiin enempää puhdistamatta 500 ml:aan vedetöntä tetrahydrofuraania ja tiputettiin suspensioon, jossa oli 8,36 g (0,222 moolia) litiumalumiinihydridiä 500 mlrssa tetrahydrofuraania. Keitettiin vielä 2 tuntia refluksoiden, annettiin jäähtyä ja lisättiin peräkkäin 9 ml vettä, 9 ml 15-prosenttista vesipitoista natriumhyd-roksidia ja 27 ml vettä. Suodatettiin ja suodos haihdutettiin tyhjössä. Saatu öljymäinen jäännös (25 g, 93 % teoreettisesta) liuotettiin 100 ml:aan eetteriä ja muunnettiin hydrokloridiksi. Tämän hydrokloridin liuos 350 ml:ssa metanolia hydrattiin huoneen lämpötilassa ja normaalipaineessa vedenkulutuksen lakkaamiseen asti, kun mukana 23 85479 oli 12 g 10-prosenttista palladium/eläinhiiltä. Jatkokäsitel- tiin tavalliseen tapaan, jolloin saatiin 12,5 g (79 % teoreettisesta; kokonaissaanto: 67 % teoreettisesta) väritöntä öljyä, kiehumispiste. 0 TT 88-93°C.

12 mm Hg

Esimerkki D

3-/(dietyyliamino)metyyli/morfOliini

Liuokseen, jossa oli 16,6 g (0,08 moolia) 4-bentsyyli- 3-(hydroksimetyyli)-morfoliinia 100 ml:ssa vedetöntä dikloorimetaania, lisättiin tipottain 20,2 g (0,17 moolia) tionyylikloridia, jolloin seos lämpeni itsestään. Keitettiin vielä 2 tuntia refluksoiden, saatu syvän tummanruskea seos hierrettiin jäähdyttämisen jälkeen 100 ml:n kanssa tolueenia ja haihdutettiin tyhjössä.

Jäännös hierrettiin 10 ml:n kanssa tolueeni-asetonitriili-seosta (1:1 v/v), jolloin saatiin 18,0 g (86 % teoreettisesta) värittömiä, erittäin hygroskooppisia kiteitä (4-bentsyyli-3- (kloorimeityyli)morfoliini-hydrokloridi), jotka liuotettiin 30 ml:aan etanolia, lisättiin 73,14 g (1,0 moolia) dietyyliamiinia ja 1,5 g natriumjodidia ja sen jälkeen kuumennettiin 6 tuntia autoklaavissa 100°C:ssa. Annettiin jäähtyä, seos haihdutettiin tyhjössä . ja jäljelle jäänyt jäännös hierrettiin 100 ml:n kanssa t ’ kuumaa t-butyyli-metyylieetteriä. Suodatettiin, suodos käsiteltiin 1 g:11a eläinhiiltä, kiehautettiin ja suoda- * tettiin uudelleen. Haihduttamisen jälkeen jäljelle * jäänyt öljymäinen jäännös puhdistettiin pylväskromatograa-fisesti 600 g:11a piigeeliä (Macherey-Nagel, 35-70 mesh) käyttämällä diklooriemtaani/etikkahappoetyyliesteri/ sykloheksaani/metanoli/väkevä ammoniakki 52,8/41,7/2,6/0,3 (v/v). Eristettiin jakeet, joiden R- oli 0,6 (Macherey- (D) *

Nagel, Polygram ' ’ Sil G/UV254' pre-coated plastic sheets for TLC, ajoaine kuten edellä) ja haluttu 4- * bentsyyli-3-/(dietyyliamino)metyyli/morfOliini tunnistettiin » 24 8 5 479 psketroskooppisesti ja alkuaineanalyysin avulla. Saanto: 15,3 g (85 % teoreettisesta). Värittömän yhdisteen liuos 230 ml:ssa etanolia, johon oli lisätty 3 g palladium-hydroksidia, hydrattiin 30 minuutin aikana 5 barin vetypaineessa. Katalyytin poistamisen ja tavanomaisen jatkokäsittelyn jälkeen saatiin 7,0 g (70 % teoreettisesta) väritöntä öljyä, kp-12 98-110°c (kuulaputki). Kaikkien vaiheiden kokonaissaanto: 51 % teoreettisesta.

Esimerkki E

2- /(dipropyyliamino)metyyli/piperidiini

Seosta, jossa oli 170,1 g (1,0 moolia) 2-(kloorimetyyli)-piperidiini-hydrokloridia (M. Rink ja H.G. LIem, ARch. Pharm. 292, 165-169 (1959))., 506 g (5,0 moolia) dipropyyli-amiinia ja 1,7 1 dikloorimetaania, keitettiin 3 tuntia refluksoiden, minkä jälkeen haihdutettiin tyhjössä ja säädettiin alkaliseksi kaliumhydroksidillä samalla jäähdyttäen ulkoapäin jäillä. Uutettiin tyhjiin t-butyyli-metyylieetterillä, yhdistetyt uutteet pestiin kaksi kertaa 100 ml:11a vettä, kuivattin natriumsulfaatilla ja liuotin poistettiin tislaamalla tyhjössä. Jäännös fraktiotislattiin vesipumpun tyhjössä. Väritön öljy, jonka kp.^2 111,1111 108-114°C. Saanto: 108,6 g (55 % teoreettisesta).

Esimerkki F

9-kloori-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni

Liuokseen, jossa oli 144,0 g (1,12 moolia) 2-kloori- 3- pyridiiniamiinia 432 ml:ssa kuivaa dimetyylisulfoksidia, lisättiin 139,0 g (1,24 moolia) kalium-tert.butanolaattia ja sekoitettiin 10 minuuttia 40°C reaktiolämpötliassa.

25 85479

Muodostuneeseen tummaan liuokseen tiputettiin 10 minuutin aikana liuos, jossa oli 207,0 g (1,12 moolia) 2-amino- 4-klooribentsoehappometyyliesteriä 250 ml:ssa dimetyylisul-foksidia, ja sen jälkeen seosta lämmitettiin vielä 30 minuuttia 50°C:ssa. Annettiin jäähtyä, sekoitettiin 1 litraan jäävettä ja säädettiin pH-arvoon 4 lisäämällä 20-prosenttista vesipitoista suolahappoa. Muodostunut kidepuuro erotettiin imulla, minkä jälkeen suspendoitiin 1 litraan 1-prosenttista vesipitoista ammoniakkia ja suodatettiin uudelleen. Kiertoilmakuivauskaapissa kuivaamisen jälkeen: värittömiä kiteitä, sp. 189-192°C, jotka saatettiin reagoimaan edelleen niitä enempää puhdistamatta. R„ lD \ * 0,8 (Macherey-Nagel, Polygram' SIL Q/UV254' pre-coated plastic sheets for TLC, ajoaine: etikkahappoetyyli-esteri/diklooriemtaani 1:1 v/v).

Saanto: 253 g (80 % teoreettisesta).

278,3 g (0,986 moolia) saatua 2-amino-4-kloori-N-(2-kloori-3-pyridinyyli)bentsamidia suspendoitiin 436 ml:aan vedetöntä 1,2,4-triklooribentseeniä ja kuumennettiin sekoittaen 8 tuntia 220°C:ssa ja sen jälkeen 8 tuntia 250°C:ssa. Jäähdyttämisen jälkeen saatu kidepuuro erotettiin suodattamalla ja pestiin perusteellisesti kaksi kertaa 50 ml:11a triklooribentseeniä, sen jälkeen 100 ml:11a dikloorimetaania ja lopuksi 100 ml:11a seosta, jossa oli 50 ml etanolia ja 50 ml väkevää ammoniakkia. Kiteytettiin uudelleen 250 ml:sta kiehuvaa dimetyyliformamidia, saadut kiteet pestiin vielä kaksi kertaa 50 ml:11a dimetyyliformamidia ja metanolia ja kuivattiin kiertoilmakuivauskaapissa. Saanto: 8,4 g, harmahtavankeltaisia kiteitä, sp. >360°C,. 0,70 (Macherey-Nagel, Polygram^ SIL G/UV254, pre-coated plastic sheets for TLC, ajoaine: etikkahappoetyyliesteri/dikloorimetaani/petrolieetteri 42:42:16 v/v). Emäliuoksesta voitiin vielä saada haihduttamalla ja samalla tapaa jatkokäsittelemällä 17,5 g samanlaatuista ainetta. Kokonaissaanto: 101,5 g (41,3 5 teoreettisesta).

26 8 5 4 7 9

Vastaavalla tavalla saatiin: 5.11- dihydro-2-metyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni, jonka sp. 257-259°C (DMF); 8-kloori-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni, jonka sp. 307-309°C (DMF); 5.11- dihydro-8-metyyli-6H-pyrido/2, 3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni, jonka sp. 257-258°C (dietyleeniglykolidietyylieetteri); 5.11- dihydro-2,4,10-trimetyyli-6H-pyrido/2,3-b//1,4/bentso-diatsepin-6-oni, jonka sp. 310-313°C (etyyliglykoli); 5.11- dihydro-2,4-dimetyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiat-sepin-6-oni, jonka sp. 281-283°C (Ν,Ν-dimetyyliasetamidista); 5.11- dihydro-2,10-dimetyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentso-diatsepin-6-oni, jonka sp. 251-253°C (ksyleeni); 5.11- dihydro-10-metyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodi-atsepin-6-oni, jonka sp. 226-228°C (ksyleeni); 5.11- dihydro-2,8-dimetyyli-6H-pyrido/2,3-b//1,4/bentsodi-atsepin-6-oni, jonka sp. 244-246°C (ksyleeni); 2,9-dikloori-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodi-atsepin-6-oni, jonka sp. >310°C; 5.11- dihydro-8,9-dimetyyli-6H-pyrido/2, 3-b//1,4/bentsodi-atsepin-6-oni ·, 5.11- dihydro-8-etyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni, jonka sp. 232 - 234°C (70-painoprosenttisesta etikkahapon vesiliuoksesta); 27 85479 5.11- dihydro-9-metyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni, jonka sp. 286 - 288°C; 8- bromi-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni, jonka sp. 338 - 340°C (asetonitriili); 9- bromi-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni; 5.11- dihydro-7-fluori-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni; 5.11- dihydro-8-fluori-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni; 5.11- dihydro-9-fluori-6H-pyrido/2/3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni, jonka sp. >330°C (haj.); 10- kloori-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni, jonka sp. 303-305°C (Ν,Ν-dimetyyliasetamidi); 2-kloori-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-oni, jonka sp. 276-278°C (n-propanoli); '·· 5, ll-dihydro-2,4,8-trimetyyli-6H-pyrido/2,3-b//l, 4/bentso- ·’: diatsepin-6-oni, jonka sp. 228-230°c (ksyleeni).

Lopputuotteen valmistus;

Eismerkki 1 2-kloori-ll-//2-/ (dietyyliamino )metwli/-1-piper idinwli/-asetwli/-5,ll-dihydro-6H-pvrido/2.3-b//l.4/bentsodiatsepin-v 6-oni .: Seosta, jossa oli 7,1 g (0,22 moolia) 2-kloori-ll- 28 85479 (klooriasetyyli )-5,11-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//1,4/bentso-diatsepin-6-onia , 30 ml vedetöntä dimetyyliformamidia, 4,4 g (0,0258 moolia) D,L-2-/(dietyyliamino)metyyli/-piperidiiniä ja 2,4 g (0,0226 moolia) natriumkarbonaattia, sekoitettiin 1 tunti 60°C:ssa ja 2 tuntia 70°C reaktio-lämpötilassa. Jäähdytetty reaktioseos sekoitettiin 300 ml:aan jäävettä, saostunut väritön sakka erotettiin suodattamalla ja kiteytettiin uudelleen 50 ml:sta etanolia käyttämällä 0,5 g eläinhiiltä. Saatiin 6,2 g (62 % teoreettisesta) värittömiä kiteitä, joiden sp. 191-192,5°C.

Esimerkki 2 9-kloori-ll-//2-/(dietyyliamino)metyyli/-l-piperidinyyli/-asetyyli-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni

Seosta, jossa oli 125 g (0,388 moolia) 9-kloori-ll-(klooriaestyyli)-5,ll-dihydro-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodi-atsepin-6-onia, 2480 ml kuivaa dimetyyliformamidia, 73,0 g (0,429 moolia) D,L-2-/(dietyyliamino)metyyli/pipe-ridiiniä, 60 ml (0,429 moolia) vedetöntä trietyyliamiinia ja 3,0 g natriumjodidia, sekoitettiin 32 tuntia 50°C sisälämpötilassa ja sen jälkeen 15 tuntia huoneen lämpötilassa. Liukenemattomat ainekset erotettiin suodattamalla ja suodos haihdutettiin öljypumpun avulla ja 45°C haude-lämpötilassa. Jäljelle jäänyt tuote liuotettiin 5 %:iin suolahappoa ja ravisteltiin kaksi kertaa 50 ml:n kanssa dikloorimetaania. Vesikerros säädettiin alkaliseksi lisäämällä väkevää kaliumkarbonaattiliuosta, vapautunut emäs otettiin dikloorimetääniin, käsiteltiin 2 g:11a aktiivihiiltä ja kuivattiin natriumsulfaatilla. Liuottimen haihduttamisen jälkeen jäljelle jäänyt tumma öljy puhdistettiin pylväskromatograafisesti 800 g:11a piihappogeeliä (35 - 70 mesh) ja käyttämällä eluointiin dikloorimetaani/ 29 85479 metanoli/etikkahappoetyyliesteri/sykloheksaani/väkevä ammoniakki 59/7,5/25/7,5/1 (v/v)-seosta. Haluttua yhdistettä sdisältävät jakeet (132 g) liuotettiin laimeaan, vesipitoiseen maleiinihappoliuokseen. Suodatettu liuos pestiin neljä kertaa 50 ml:11a etikkahappoetyyliesteriä, sen jälkeen kyllästettiin kiinteällä kaliumkarbonaatilla ja uutettiin tyhjiin dikloorimetaanilla. Yhdistetyt dikloorimetaanifaasit kuivattiin natriumsulfaatilla ja haihdutettiin, jolloin jäljelle jäi 109 g osittain kiteytynyttä öljyä. Kiteyttämällä kaksi kertaa uudelleen 450 ml:sta asetonitriiliä ja käyttämällä kulloinkin 2 g aktiivihiiltä saatiin 63,0 g (36 % teoreettisesta) värittömiä kiteitä, joiden sp. 167,5-169°C.

Esimerkki 3 11-//2-/(dietyyliamino)metyyli/-1-piperidinyyli/asetyyli/- 5.11- dihydro-8-metyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin-6-oni

Valmistettiin esimerkin 2 mukaisesti 11-(klooriasetyyli)- 5.11- dihydro-8-metyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentodiatsepin- ... 6-onista ja 2-/(dietyyliamino)metyyli/piperidiinistä, :·. kuitenkin käyttämällä liuottimena asetonitriiliä, 54 . % saannolla teoreettisesta, sp. 173-174°C (di-isopropyyli- eetteri).

Esimerkki 4 11-//2-/(dietyyliamino)metyyli/-1-piperidinyyli/asetyyli/- 5.11- dihydro-2-metyyli-6H-pyrido/2.3-b//l,4/bentsodi-atsepin-6-oni » ·«

Valmistettiin esimerkin 2 mukaisesti ll-(klooriasetyyli)-·' 5,ll-dihydro-2-metyyli-6H-pyrido/2,3-b//l,4/bentsodiatsepin- 6-onista ja 2-/(dietyyliaminolmetyyli/piperidiinistä, 30 8 5 4 7 9 kuitenkin käyttämällä liuottimena asetonitrii1iä, 65 % saannolla teoreettisesta. Sp. 184 - 186°C (di-isopropyy1ieetteristä ja asetoni triilistä uudelleenkiteyttämisen jälkeen, jolloin kulloinkin käytettiin aktiivihiiltä).

Vastaavasti saatiin: 11-[[2-[(dietyyliamino)metyy1i]-1-piperidinyy1i]asetyy1i]-5,11-dihydro-9-metyy1i-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-oni,

Sp. 172 - 174°C (asetonitrii1i); 8-kloori-11-[[2-[(dietyy1iamino)metyy1i]-1-piper idinyy1i]ase-tyyli ]-5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-oni, Sp. 186 - 188°C (asetonitrii1istä aktiivihiiltä käyttäen); 11-[[2-[(dietyy1iamino)metyy1i]-1-piperidinyy1i]asetyyli]-5,11-dihydro-2,4,8-trimetyyli-6H-pyr1do[2,3-b]C1,4]bentsodiatsepin-6-oni, Sp. 213 - 215°C (asetonitrii1i); 8- bromi-l1-[[2-[(dletyyl1amino)metyy11]-1-piperidinyy1i]ase-tyy1i ]-5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-oni, SP· 165 - 167°C (asetonitr1i1istä aktiivihiiltä käyttäen); » 4 11-[[2-[(dietyy11amino)metyy1i]-1-piperidinyy1i]asetyyli]-5,11-dihydro-8-etyy1i-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-oni,

Sp. 141 - 143°C (di-isopropyylieetteri).

Esimerkki «> 9- _klPP-or i-11-f Γ2-Γ (dietvvl iaminolmetw 111-1-piDeridinvyH laser tyyli 1-5.1l-dihvdro-6H-pvridor2.3-bir141bentsod1atsepin-6-oni 5,6 g (0,0174 moolia) 9-kloori-11-(klooriasetyyli)-5,11-dihyd-ro-6H-pyr1do[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-onia suspendoiti in 31 85479 100 ml:aan vedetöntä dioksaania, lisättiin 6,0 g (0,035 moolia) 2-[(dietyy1iamino)metyy1i]-piperidiiniä, ja sen jälkeen keitettiin 12 tuntia refluksoiden.

Seos haihdutettiin ja jäännös jatkokäsiteltiin esimerkin 2 mukaisesti. Saatiin 2,1 g (26 % teoreettisesta) värittömiä kiteitä, sp. 167,5 - 169°C (asetonitrii1i/aktiivihii11).

Esimerkki 6 9-kloori-11-Γ Γ2-Γ(dietvvliamino)metvv1i1-1-piperidinw1ilase-tyylii—5.11-dihydro-6H-pyr idoΓ 2.3-bl f 1,4lbentsodiatsepin-6-oni

Seosta, jossa oli 14,43 g (0,0632 moolia) 2-[(dietyy1iamino)-metyy11)-1-piperidiinietikkahappoa ja 2,0 g 75-prosenttista natriumhydridi-dispersiota parafiiniöljyssä, lämmitettiin 160 m1:ssa dimetyy1iformamidia 50 - 80°C:ssa niin kauan, että vedyn kehitys lakkasi. Mainitun hapon muodostuneeseen natrium-suolaan lisättiin 15,35 g (0,0625 moolia) 9-kloori-5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]bentsodiatsepin-6-onia ja -10®C:ssa, 4 tuntia 0°C:ssa ja 20 tuntia huoneen lämpötilassa. Seos sekoitettiin 300 g:aan jäitä, säädettiin pH-arvoon 9 natriumhydrok-sidilla ja ravisteltiin tyhjiin dikloorimetaanl1 la. Yhdistetyt orgaaniset faasit pestiin kerran pienellä määrällä jäävettä, kuivattiin natriumsu1faat11 la ja haihdutettiin. Jäännös kiteytettiin uudelleen asetoni trii1istä käyttämällä aktiivihiiltä. Värittömiä kiteitä, Sp. 167,5 - 169°C, jotka ohutlevykromato-grammin, seossulamispisteen, IR-, UV- ja 1N-NMR-spektrin perusteella olivat täydellisesti identtisiä esimerkin 2 mukaisesti saadun näytteen kanssa.

Saanto: 5,1 g (18 HS teoreettisesta).

Claims (3)

1. 32 85479 Patentt i vaat imus. Menetelmä valmistaa farmakologisesti arvokkaita substituoituja 11_[[2-[(dietyyli ami no)metyy 1 3“1~piperidinyyl i ] -asetyy li]- 5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b]P,4]-bentsodiatsepin-6-oneja hr corr ' Λ-\
2. 0. C * CH2 - NJ CH2 - N (C2H5)2 jossa R1 on metyyliryhmä, klooriatomi tai vetyatomi, R2 on vetyatomi tai metyyliryhmä; R3 on vetyatomi, kloori- tai bromiatomi tai metyyli- tai etyy1iryhmä, R* on vety- tai klooriatomi tai metyy1iryhmä, jolloin aina ainakin yksi ryhmästä R1-R4 on muu kuin vety, * ja niiden fysiologisesti sopivia suoloja epäorgaanisten tai ·. *: orgaanisten happojen kanssa, tunnettu siitä, että : **: a) yleiskaavan II mukaiset halogeeniasyy 1 iyhdisteet :V: R2 HO :T: r*AnA^h cii) £ ^0 ::: CH2 • V Hai 33 85479 jossa R1, R2, R3 ja R4 tarkoittavat samaa kuin edellä ja Hai on kloori-, bromi- tai jodiatomi, saatetaan reagoimaan yleiskaavan III mukaisten sekundääristen amiinien kanssa H CH2N(C2H5)2 (m) inertissä liuottimessa lämpötiloissa välillä -10®C ja liuottimen kiehumlslämpötila, kun mukana on joko vähintään lisämooll yleiskaavan III mukaista sekundääristä amiinia tai apuemästä, tai b) yleiskaavan IV mukaiset substituoidut pyrido[2,3-b][1,4]-bentsodiatsepin-6-onit R2 ® 0 li ίΓ <iv> H jossa R1, R2, R3 ja R4 tarkoittavat samaa kuin edellä, asyloidaan yleiskaavan V mukaisilla karboksyylihappojohdoksilla 34 854 79 o n C / \ Hai 0Ηλ I (v) jossa Hai on halogeeni, inertlssä liuottimessa lämpötiloissa välillä -25°C ja 130°C ja näin saadut yleiskaavan I mukaiset emäkset mahdollisesti muunnetaan tämän jälkeen suololkseen epäorgaanisten tai orgaanisten happojen kanssa tai saadut suolat muunnetaan vapaiksi emäkslkseen ja nämä mahdollisesti muiksi suoloiksi epäorgaanisten tai orgaanisten happojen kanssa. ♦ · 35 85479 Förfarande för framställm'ng av farmakologiskt värdefulla subst i tuerade 11 -[[2-[(diety1amino)mety1]- 1-piper idiny1]-asety1] - 5,11-dihydro-6H-pyrido[2,3-b][1,4]-bensodiazepin-6-oner R2 nh-C0n^^^v^' r3 R1^ N R4 (Ij
3. 0. C - CH2 - \) CH2 - N (C2H5)2 där R1 är en metylgrupp, kloratom eller väteatom, R2 är en väteatom eller metylgrupp; R3 är en väteatom, klor- eller bromatom eller metyl- eller ety1grupp, R4 är en väte- eller kloratom eller metylgrupp, : "·· varvid alltid ätminstone en av grupperna R1-R4 är annat än väte, · och der as fysiologiskt lämpliga salter med oorganiska eller : organiska syror, kännetecknat därav, att a) halogenacy 1 föreningar med den allmänna formeln II R2 HO ri/^nJ\n iM) A»0 ch2 0 ·:::· l : Hai 36 85479 dftr R1, R2, R3 och R4 avser det samma som ovan och Hal ftr en klor-, brom- eller jodatom, omsätts med en sekundär amin med den allmftnna forme In III H i CH2N(C2H5)2 (HO 1 ett Inftrt lösningsmedel v1d melian -10°C och lösningens koktemperatur, d& nfirvarande är antingen en ytterligare mol sekunddär amin med den allmänna formeln III eller hjftlpbas, eller b) substituerade pyrido[2,3-b][1,4]-bensodiazepin-6-oner med den allmftnna formeln IV * * • · 7* R2 H 0 χχΜ~Υγ3 <*>· H dftr R1, R2, R3 och R4 avser det samma som ovan, Ί . acyleras med karboxylsyraderivat med den allmftnna formeln V 37 85 479 o η C / \ Hai CH„ · I 2 /^\/CH2*N*C2H5*2 (J "· dÄr Haiär en halogen, i ett Inert lösningsmedel vid me lian -25°C och 130°C och de s& erh&llna baserna med den aiImänna formeln I eventuellt därefter omvandlas tili sinä salter med oorganiska eller organiska syror eller de erh&llna salterna omvandlas till fria baser och dessa eventuellt tili andra salter med oorganiska eller organiska syror.