FI84382C - Foerfarande foer foerbaettring av icke-intraengande av tryckfaerger, lack och bestrykningsmassor och foerbaettring av avlaegsnande av tryckfaerg, massor foer utfoerande av foerfarandet och fiberprodukter erhaollna av foerfarandet. - Google Patents

Description

1 84302

Menetelmä painovärien, lakkojen ja päällystysmassojen imeytymättömyyden parantamiseksi ja painovärien poistamisen parantamiseksi, menetelmässä käytettäviä massoja ja menetelmällä saatuja kuitutuotteita 5

Keksintö koskee menetelmää orgaanisia liuottimia sisältäväien painovärien, lakkojen ja päällystysmassojen imeytraättömyyden (holdont) parantamiseksi kuiduista koostuviin pintarakenteisiin, erityisesti paperiin, sekä pai-10 novärin kuiduista poistamisen paranamiseksi lisäämällä veteen liukenemattomia aineita kuitumassan tai kuivatun kuiturakenteen pinnalle. Keksintö koskee myös menetelmässä käytettäviä massoja ja menetelmällä saatuja kuitutuotteita.

15 Esimerkiksi EP-julkaisun 0 017 793 perusteella on tunnettua parantaa paperin painettavuutta lisäämällä paperimassaan hydratoituvia, kalvonmuodostajina toimivia, kolloidisia savia, esimerkiksi bentoniittia, attapulgiittia tai sepioliittia. Näihin kolloidisiin saviin voidaan liit-20 tää myös polyglykolimakromolekyylejä, joiden molekyylipa!-no on 5000 - 100 000. Kiillotettavuuden ja painettavuuden parantuminen, joihin näillä toimenpiteillä pyritään, merkitsee parannettua "väritilaa", ts. painoväri ei leviä nopeasti (paperille levityksen ja kuivumisen välissä), 25 vaan värialueen ääriviivat pysyvät myös valmiiksi painetussa ja kuivatussa paperissa samanlaisina kuin paperille levitettäessä. "Väritilan" ollessa huono painoväri sitä vastoin imeytyy paperiin ja diffundoituu, ts. leviää paperissa, mikä johtaa epätasaiseen ja epätarkkaan ja useimmi-30 ten himmeään painokuvaan. Pääasiallisena syynä parannettuun "väritilaan" pidetään sitä, että hydratoituvat, kalvonmuodosta j ina toimivat, kolloidiset savet sisältävät huomattavan määrän sitoutunutta vettä. Tämä vesi ei poistu paperikoneessa tavallisesti käytettävissä kuivauslämpöti-35 loissa, ja koska se ei sekoitu syväpainovärin liuottimeen, se vaikuttaa tavallaan painoväriä hylkivästi.

2 84382

Kolloidisten savien ja polyglykolien seoksen käyttö perustuu siihen, että polyglykolit, samoin kuin vesikin, jäävät kolloidisten savien välitiloihin eivätkä siis muodosta reaktiotuotteita ja parantavat vahamaisen luonteensa 5 ansiosta kuivauksen jälkeen kiillotettavuutta. Polyglykolit eivät reagoi orgaanisen liuottimen, johon painoväri liuotetaan tai dispergoidaan, kanssa.

TcS^än keksinnön tarkoituksena on orgaanisten liuo-tinsysteemien, kuten painovärien, lakkojen ja päällystys-10 massojen, imeytymättömyyden parantaminen toisella tavalla. Imeytymättömyysongelma on syväpainoväreillä erityisen suuri, koska syväpainovärien viskositeetin täytyy olla oleellisesti pienempi kuin muiden painovärien (kohopaino-, esimerkiksi offsetpainovärien). Keksintö on siis käyttökel-15 poinen ensisijaisesti syväpainoalalla, minkä vuoksi jäljempänä esitettävät suoritusmuodot koskevat etupäässä tätä alaa. Tämän keksinnön mukaisesti painettavissa olevina kuiduista koostuvina pintarakenteina tulevat kyseeseen ensisijaisesti paperit, vaikka myös kuitumattoja tai teks-20 tiilejä (esimerkiksi silkki-, puuvilla- ja pellavakankaita) voidaan painaa tätä keksintöä hyväksi käyttäen.

Syväpaino kuuluu kaikenlaisten suurina määrinä tehtävien painotuotteiden valmistuksessa laajimmin käytettyihin painotapoihin. Käytössä on pääasiassa kahta paperila-25 jia, nimittäin 1. paljon täyteaineita sisältävä, kiillotettu, useimmiten puupitoinen syväpainopaperi, jonka neliömet-ripaino on 40 - noin 80 g/m2, ja 2. Pintakäsitelty puupitoinen tai puuta sisältämä- 30 tön, korkeakiiltoinen syväpainopaperi, jonka neliömetri- paino on 45 - noin 135 g/m2.

Taloudellisista ja postitettavuussyistä on jo vuosia pyritty pienentämään tällaisten paperien neliömetri-painoa. Tämän toiveen suhteen on olemassa rajoituksia eri-35 tyisesti pintakäsiteltyjen syväpainopaperien, mutta myös luonnonsyväpainopaperien ollessa kyseessä.

3 84382

Jotta syväpainovärillä saataisiin hyvä tulos paperin pinnalla, täytyy pintakäsitellyissä laaduissa pintakä-sittelykerroksen paksuuden vastata vähintään neliömetri-painoa 6,5-7 g/m2 sivua kohden; kaksipuolisesti sivelty-5 jen syväpainopaperien ollessa kyseessä merkitsee tämä liitupaperin raakapaperin neliömetripainoa noin 36 g/m2 koko-naisneliömetripainon ollessa 50 g/m2. Tämä on tällä hetkellä a1 aja, koska liitupaperin raakapaperin kuidut saavat yksinään aikaan painopaperin fysikaalisen kestävyyden.

10 Pintakäsittelemättömät luonnonsyväpainopaperit ei vät toisaalta ole saatavissa olevien painotuotteiden valkoisuuden eivätkä kiillon suhteen samanarvoisia pintakäsi-teltyjen syväpainopaperien kanssa. Erityisesti syväpaino-värien kulutus on suuruusluokaltaan noin 2,5 - 3-kertainen 15 pintakäsiteltyihin papereihin nähden, koska luonnonsyvä-painopaperien huokoisuus ja siten imukyky on oleellisesti suurempi. Siksi on painojäljen näkyminen läpi kääntöpuolelle (niin kutsuttu paino-opasiteetti) erityinen ongelma näillä papereilla neliömetripainoa pienennettäessä.

20 Käyttämällä edellä mainitun EP-julkaisun 0 017 793 mukaisesti hydratoituvia, kalvon muodostavia kolloidisia savia, pystytään ainakin tietyssä määrin tiivistämään pin-takäsittelemättömän luonnonpainopaperin pintaa painetta-vuuden parantamiseksi. Siten käsitellyt syväpainopaperit 25 eivät kuitenkaan vielä ole värinkulutuksen suhteen läheskään verrattavissa pintakäsiteltyihin syväpainopapereihin. EP-julkaisussa 0 017 793 kuvattujen hydratoitujen kalvon muodostavien savien käyttö sivelykoostumuksissa tai pinta-päällystyksessä on kuitenkin mahdotonta reologiasyistä.

30 Tämän keksinnön päämääränä on kuiduista koostuvien pintarakenteiden, erityisesti paperin, käsittely sillä tavalla, että orgaaniseen liuottimeen dispergoidut tai liuotetut päällystysmassat tai painovärit tai lakat, erityisesti viskositeetiltaan alhainen syväpainoväri, tunkeutuu 35 paperiin niin vähän kuin mahdollista. Mitä vähemmän tällaista tunkeutumista tapahtuu, sitä pienempi on tällaisten 4 84382 aineiden kulutus ja sitä parempi käsitellyn pinnan kiilto (painokiilto).

Keksintö koskee siten ensisijaisesti menetelmää orgaanista liuotinta sisältävien painovärien, lakkojen ja 5 päällystysmassojen imeytymättömyyden parantamiseksi kuiduista koostuviin pintarakenteisiin, erityisesti paperiin, ja painovärin kuiduista poistamisen parantamiseksi lisäämällä vetr-n liukenemattomia aineita kuitumassaan tai kuivatun kuiturakenteen pinnalle.

10 Menetelmälle on tunnusomaista, että organofiilistä kompleksia, joka koostuu (a) veteen liukenemattomasta, hydratoidusta, katio-ninvaihtokykyisestä, kalvon muodostavasta, smektiittisestä kerrossilikaatista, jonka ioninvaihtokyky on vähintään 50 15 mval/100 g, ja (b) kerrossllikaattiin sitoutuneesta, oniumyhdis-teestä johdetusta orgaanisesta ryhmästä, lisätään kuitumassaan tai kuiturakenteen pinnalle, jolloin organofiilinen kompleksi muodostaa sulkukerroksen 20 orgaanisen liuottimen kanssa tapahtuvan reaktion kautta.

Orgaaninen rynmä, jonka molekyylipaino on yleensä pienempi kuin 1000, on sitoutunut epäorgaaniseen kerrossi-likaattiin ionisella sidoksella. Epäorgaanisen kerrossili-kaatin taipumus muodostaa geeli vesifaasissa on ilmeisen 25 tärkeä, ja sitä kautta myös organofiilinen kompleksi reagoi orgaanisen liuottimen kanssa ja turpoaa geeliin muodostuessa. Koska orgaaninen ryhmä tulee sitoa epäorgaaniseen kerrossilikaattiin ionisidoksella, on epäorgaanisella kerrossilikaatilla tarkoituksenmukaisesti suuri ioninvaih-30 tokyky.

Otaksutaan, että organofiiliselle kompleksille tapahtuu orgaanisen liuottimen kanssa enemmän tai vähemmän voimakas turpoamisreaktio. Tämä turpoamisreaktio on yllättävästi niin voimakas ja myös niin nopea, että kuitumaisen 35 pintarakenteen tai myös pintakäsittelykerroksen, erityi sesti luonnonpaperiarkin, kapillaarivoimat eivät pääse 5 84382 vaikuttamaan. Sillä, että mahdollisesti tapahtuu myös värien tai niiden sideaineiden adsorboitumista organofiili-sen kompleksin muodostamiin hiukkasiin, lienee vain vähäistä merkitystä, sillä käsitellyn pinnan hylkimiskäyt-5 täytyminen puhtaan liuottimen suhteen on käytännöllisesti katsoen samanlainen kuin painovärin, lakan tai päällystys-massan liuoksen tai dispersion suhteen.

Organofiilisen kompleksin valmistukseen käytetään esimerkiksi täysin hydratoitua, kationinvaihtokykyistä, 10 kolloidista, kalvon muodostavaa, smektiittistä kerrossili-kaattia, jonka ioninvaihtokyky on 50-130, edullisesti 70-100 mval/100 g. Organofiilisen kompleksin aikaansaamiseksi vaihdetaan edullisesti vähintään 50 % vaihtuvista kationeista orgaanisiin ryhmiin. Jos organofiilista kompleksia 15 on määrä käyttää jatkossa orgaanisessa faasissa, on lähes 100-%:nen kationinvaihto edullinen. Jos organofiilinen kompleksi on määrä dispergoida vesifaasiin, on vaihtoaste edullisesti noin 20-60 %.

Smektiittisenä kerrossilikaattina käytetään orga-20 nofiilisen kompleksin valmistukseen edullisesti montmo-rilloniittia, hektoriittia, saponiittia, saukoniittia, beidelliittia ja/tai nontroniittia. Käytännön tarkoituksiin käytetään smektiittisenä kerrossilikaattina yleensä bentoniittia, jota on käytettävissä mineraalisena aineena, 25 jossa on erilaisia vaihtuvia kationeja (Na, Ca, Mg) ja jonka pääaineosa on montmorilloniitti.

Kirjallisuudessa [Das Papier, 35, vsk., nro 9 (1981) 407-416] kuvataan kaoliinin käsittelemistä kationi-silla polymeereillä paperin täyteainepatoisuuden suurenta-30 miseksi lujuuden pysyessä samana. Kaoliinilla on kuitenkin tämän keksinnön tarkoituksiin liian pieni ioninvaihtokyky. Kaoliini ei lisäksi ole vesifaasissa kalvonmuodostaja eikä hydratoitavissa geeliksi.

Organofiilisina komplekseina tulevat edullisesti 35 kyseeseen epäorgaanisen kerrossilikaatin reaktiotuotteet orgaanisen ammoniumyhdisteen, edullisesti kvaternaarisen 6 84382 ammoniumyhdisteen, kanssa; kvaternaarisen ammoniumyhdis-teen sijasta voidaan reaktioon epäorgaanisen kerrossili-kaatin kanssa käyttää myös muita kvaternaarisen oniumionin sisältäviä orgaanisia yhdisteitä, esimerkiksi kvaternaari-5 siä fosfoniumyhdisteitä. Muita käyttökelpoisia komplekseja ovat myös epäorgaanisten kerrossilikaattien osittain reagoineet kompleksit kvaternaaristen oniumyhdisteiden kanssa.

Käytettäessä täydellisesti organofiilisen komplek-10 sin reaktiokykyiset valenssit esiintyy hiutaloitumistaipu-musta, kun taas organofiiliset kompleksit osittain reagoineiden epäorgaanisten kerrossilikaattien kanssa voivat, erityisesti vesidispersioissa, olla vielä kolloidisina liuoksina. Luonnollisesti vain reagoinut osa reagoi paino-15 värin, lakan tai päällystysmassan orgaanisen liuottimen kanssa.

Koska vain hienojakoisella jakautumisella paperiin tai sen pintaan on keksinnön mukaisessa menetelmässä merkitystä kapillaaristen imuvoimien kumoamiseksi, käytetään 20 kaikissa vesisysteemeissä edullisesti osittaisreaktiotuot- telta, mikä johtaa parempaan imeytymiseen tai levittymiseen.

Itse asiassa voidaan lähteä siitä, että soveltuvasta organofiilisesta kompleksista tulee kuivauksen jälkeen 25 syväpainoväriin, päällystysmassaan tai lakkaan yhtenäises ti kuuluva aineosa. Tämä on merkityksellistä niin kutsutun siistauksen kannalta, koska tällöin organofiilinen kompleksi irtoaa kuidusta yhdessä värin, lakan tai päällystys-massan kanssa.

30 Organof iilisen kompleksin orgaanisten ryhmien ulos päin osoittama oleofiilinen luonne vaikuttaa erityisen suotuisasti painovärien, erityisesti syväpainovärien kos-tuvuuteen.

Orgaaniseksi liuottimeksi soveltuvat keksinnön mu-35 kaisesti kaikki painovärien, lakkojen, päällystysmassojen 7 84302 tai liimamassojen liuottamiseen tai dispergoimiseen käytettävät liuottimet. Syväpainovärien yhteydessä käytetään edullisesti orgaanista liuotinta, joka on tolueeni, ksy-leeni tai bensiini, mahdollisesti seoksena korkeammassa 5 lämpötilassa kiehuvien aineosien kanssa. Tällaiset komponentit ovat painotekniikassa tavallisia, ja niillä vaikutetaan haihtumiskäyttäytymiseen painovärin kuivumisen aikana ’.akkamaisten päällystysmassojen yhteydessä käytetään tavanomaisia lakkaliuottimia, kuten estereitä, asetonia, 10 alkoholeja, jne.

Keksintö on käyttökelpoinen myös kontaktiliimapääl-lystysmassojen imeytymättömyyden parantamiseen. Nämä pääl-lystysmassat sisältävät liimautuvia hartseja, kuten poly-akrylaatteja ja polyisobutyleeniä, jotka on osittain se-15 koitettu pehmittimiin. Edullisia liuottimia tällaisille päällystysmassoille ovat hiilivetypohjäiset liuottimet, kuten bensiini.

Koska organofiiliset kompleksit turpoavat orgaanisissa liuottimissa ja/tai ovat niissä kolloidisina dis-20 persioina, voidaan yleensä saavuttaa vain rajoitettuja kiintoainepitoisuuksia, korkeintaan 10 p-%. Reaktiivinen organofiilinen kompleksi on edullisesti 1,5 - 10 %:isen dispersion muodossa. Keksinnön mukaisten reaktiivisten organofiilisten kompleksien dispersiot orgaanisissa liuot-25 timissa ovat voimakkaasti tiksotrooppisia, mikä on edul lista esimerkiksi syväpainolaitoksessa rasterivalssin avulla tehtävälle levitykselle.

Organofiilinen kompleksi voidaan levittää joko kui-tumassaan tai kuiturakenteen pinnalle.

30 Keksinnön mukaista menetelmää voidaan, erityisesti kiillotettujen paperien valmistamiseksi, käyttää sillä tavalla, että reaktiivinen organofiilinen kompleksi sekoitetaan vesidispersiona suspendoituun kuitumassaan, joka sisältää tai on sisältämättä täyteaineita, ennen pintara-35 kenteen muodostamista.

8 84382

Keksinnön mukaisen menetelmän eräs muunnos on tunnettu siitä, että orgaaninen kompleksi muodostetaan in situ kuitumassassa ennen pintarakenteen muodostamista antamalla epäorgaanisen kerrossilikaatin reagoida orgaanisen 5 yhdisteen kanssa. Myös tämän, esimerkiksi kvaternaarisen ammoniumyhdisteen kanssa tapahtuvan, reaktion yhteydessä voidaan kuitumassan (pulpin) sijasta käyttää myös täyteai-nesuspen::· ' ta, tai jo valmiiksi sekoitettuja kuituja ja täyteainetta.

10 In situ, esimerkiksi paperitehtaassa, tehtävän muo dostuksen etuna on erityisesti se, että paperikone toimii kuivaimena myös organofiiliselle kompleksille, säästetään siis energiaa.

Kun edellä mainitut kaksi menetelmämuunnosta toteu-15 tetaan paperitehtaassa, voidaan tavanomaiset täyteaineet korvata osittain organofiilisella kompleksilla. Voidaan myös käyttää tavanomaisia retentioaineita ja muita lisäaineita, kuten värejä.

Eräs menetelmämuunnos, joka soveltuu erityisesti 20 liiduttujen, korkeakiiltoisten paperien valmistukseen, on tunnettu siitä, että reaktiivinen organofiilinen kompleksi, mahdollisesti yhdessä sideaineen, pinta-aktiivisen aineen ja/tai inertin sivelypigmentin kanssa, levitetään vesisuspensiona pintarakenteen pintaan tai pinnalle.

25 Inertteinä sivelypigmentteinä voidaan käyttää esimerkiksi tavanomaisia valkopigmenttejä, jotka parantavat opasit-teettia.

Kun sively- tai pintakäsittelyvalmisteelta ei odoteta vaikutuksia paperiarkin opasiteettiin, vaan mielen-30 kiinnon kohteena on etupäässä paino-opasiteetti ja siten painovärin kulutus ja painojäljen kiilto, voidaan tämän menetelmän erään muunnoksen mukaisesti muodostaa organo-fiilinen kompleksi in situ pintarakenteen pinnassa levittämällä epäorgaaninen kerrossilikaatti kolloidisena vesi-35 dispersiona, joka mahdollisesti sisältää sideaineita, pin-ta-aktiivisia aineita ja/tai sivelypigmenttejä, pintaan ja 9 84302 antamalla sen sitten reagoida orgaanisen yhdisteen kanssa. Tämä on mahdollista esimerkiksi kaikissa sellaisissa sive-lykoneissa, joissa on sivua kohden kaksi sivelylaitetta, mikä on nykyään tavallista. Erityisen soveltuvia ovat myös 5 koneet, joissa on kaksi liimauspuristinta. Tällöin levitetään esimerkiksi ensimmäisessä liimauspuristimessa kalvon muodostava, hydratottu, voimakkaasti turpoava bentoniitti. Oma ' ’eaine ei ole välttämätön. Toisessa liimauspuristimessa levitetään sitten kvaternaarisen ammoniumyhdis-10 teen laimennettu liuos.

Toisena mahdollisuutena, joka vaatii vain yhtä liimauspuristinta tai vastaavaa levityslaitetta, on epäorgaanisen kerrossilikaatin sekoittaminen kolloidisena vesidis-persiona, joka mahdollisesti sisältää sideainetta, pinta-15 aktiivisia aineita ja/tai pigmenttejä, kuitumassaan ja tekemällä vain pinnassa reaktio orgaanisen yhdisteen kanssa organofiilisen kompleksin muodostamiseksi. Tässä tapauksessa paperinmassaan lisätään edullisesti 3-5 p-% hyd-ratoitua epäorgaanista, kalvon muodostavaa kerrossilikaat-20 tia massan kokonaispainosta laskettuna.

Sen sijaan että organofiilinen kompleksi muodostettaisiin in situ pinnassa, voidaan se muodostaa myös antamalla epäorgaanisen kerrossilikaatin reagoida orgaanisen yhdisteen kanssa sideaineiden, pinta-aktiivisten 25 aineiden ja/tai sivelypigmenttien läsnäollessa, ja levit tää reaktiotuote sivelymassana kuitumateriaalin pintaan tai pinnalle.

Kaikki nämä menetelmämuunnokset pintakäsiteltyjen paperien valmistamiseksi toteutetaan paperitehtaassa.

30 Menetelmän eräs lisämuunnos on tunnettu siitä, että reaktiivinen organofiilinen kompleksi, mahdollisesti yhdessä sideaineen ja/tai inertin sivelypigmentin, esimerkiksi opasiteettia lisäävän pigmentin kanssa, levitetään orgaanisessa liuottimessa esivalmisteena liuotinsivelykoneen 35 tai painokoneen avulla pintarakenteen pintaan tai pinnal- ίο 8 4 3 8 2 le, minkä jälkeen tehdään välikuivaus ja levitetään painovärit), lakka tai päällystysmassa.

Keksinnön mukaisen reaktiivisen organofiilisen kompleksin levitys orgaanisesta liuoksesta tai dispersios-5 ta voi tapahtua periaatteessa niin kutsutulla liuotinpääl-lystimellä (Solvent-Coater) suurilla nopeuksilla ja nykyaikaisissa leveissä (noin 7-8 m) paperikoneissa.

Te" aisten liuotinsivelukoneiden etuna on ennen kaikkea se, että siveltävän määrän samoin kuin mahdollis-10 ten opasiteettia lisäävien pigmenttien sekoituksen suhteen vallitsee täysi vapaus.

Koska rullapaperisyväpainossa painettaessa ensimmäisessä painokoneessa ei usein käytetä painoväriä, vaan paperi vain "esivalssataan", ja koska monissa suurpainois-15 sa on sivua kohden 4, 5 tai 6 painokonetta, joita ei kaikissa tapauksissa, esimerkiksi mainospainotuotteiden yhteydessä, käytetä, voidaan keksinnön mukainen menetelmä toteuttaa edullisesti myös painossa.

Yhtä painokonetta, esimerkiksi yksinkertaista auto-20 typiasyväpainokonetta, voidaan edellä kuvattujen menetel-mämuunnosten yhteydessä käyttää näkymättömän esipainamisen tekemiseen organofiilisella kompleksilla, joka välikuiva-taan tavanomaisesti ennen varsinaisen syväpainamisen aloittamista.

25 Syväpainolle aiheutuvat kustannukset ovat pienet, jos, kuten tavallista, liuotin otetaan talteen 92-96 %:isesti. Koska organofiilisen kompleksin orgaaninen dis-pergointiväliaine on keksinnön mukaisesti sama kuin myöhemmin käytettävien painovärien liuotin, ei yhteinen tal-30 teenotto muodosta ongelmaa. Esivalssauskoneen, siis tässä käyttöön tulevan ensimmäisen painokoneen, toiminta voidaan säilyttää sellaisenaan, sillä esipainaminen reaktiivisella organofiilisella kompleksilla voidaan tehdä koko pinnalle ja kohdistusta tekemättä.

35 Tämän menetelmämuunnoksen yhteydessä on myös mah dollista levittää organofiilista kompleksia vain osalle 11 84382 pintarakenteen pintaa. Painoväri näyttää näissä kohdissa kiiltävältä, kun taas muissa kohdissa, joissa pinta ei sisällä organofiilista kompleksia, painoväri leviää ja näyttää siten himmeältä.

5 Yleensä voidaan reaktiivisen organofiilisen komp leksin ja painoväri(e)n tai lakan tai päällystysmassan dispergointiaineena käyttää samoja tai samantapaisia orgaani a liuottimia.

Keksintö koskee lisäksi edellä kuvattujen menetel-10 mämuunnosten toteuttamiseen tarkoitettua massaa, joka levitetään kuiturakenteen pinnalle. Massalle on tunnusomaista, että se on edellä kuvatun reaktiivisen organofiilisen kompleksin dispersio vesipitoisessa tai orgaanisessa väliaineessa.

15 Reaktiivinen organofiilinen kompleksi on edullises ti 1,5 - 10 %:isena dispersiona erityisesti orgaanisessa liuottimessa, kuten tolueenissa tai ksyleenissä. Vesiväli-aineessa reaktiivinen organofiilinen kompleksi on edullisesti 2-20 %:isena dispersiona.

20 Keksintö koskee lisäksi kuiduista koostuvaa pinta rakennetta, erityisesti paperia, jolle on tunnusomaista, että se sisältää pinnalla ja/tai kuitumassassa edellä kuvattua organofiilista kompleksia.

Kun keksinnön mukaisen pintarakenteen pinnassa on 25 organofiilista kompleksia, esiintyy se edullisesti hienojakoisena ja sen määrä on 0,1 - 3, edullisesti 0,2 - 0,8 g/m2 sivua kohden. Kun kompleksi on kuitumassassa, on sen osuus edullisesti noin 1,5 - 12 p-%.

Keksintöä voidaan käyttää lisäksi esimerkiksi sink-30 kioksidipaperien valmistukseen. Näiden paperien ollessa kyseessä levitetään tolueenilakka, jossa on täyteaineina fotojohtavaa sinkkioksidia ja johtamattomia sideaineita, johtokykyisen raakapaperin pinnalle. Raakapaperin johtokyky saadaan aikaan lisäämällä liimauspuristinvalmisteen 35 sisältämää tärkkelyseettereistä tai -estereistä tai poly- i2 84 382 vinyylialkoholista koostuvaa johtokykyistä polymeeriä (conductive polymer). Tolueenilakka toimii analogisesti painovärin kanssa. Kuitumassan tai kuiturakenteen pinnan sisältämän reaktiivisen organofiilisen kompleksin sulku-5 vaikutuksen avulla estetään sinkkioksidia sisältävän to-lueenilakan tunkeutuminen kuitumassaan.

Tähän asti on ollut mahdollista vaan suurella työllä, ositt; a kaksinkertaisella liimauspuristinpäällystyk-sellä, osittain tekemällä esisively johtokykyisellä poly-10 meerillä ja kolloidisella sideaineella, saavuttaa aukoton tolueenin imeytymättömyys. Lisäämällä reaktiivista organo-fiilista kerrossilikaattia liimauspuristinvalmisteeseen ja/tai esisivelyaineeseen on mahdollista saavuttaa täydellinen tiiviys tolueenin suhteen myöhemmin tehtävää pääl-15 lystystä varten.

Kaikissa kohdissa, joissa johtokykyisessä raaka-paperissa on virhe, ts. tolueeni imeytyy, esiintyy sinkki-oksidipaperin pinnassa kuvantoistovirhe. Käyttämällä joukossa keksinnön mukaisesti reaktiivisia organofiilisia 20 kerrossilikaatteja voidaan nämä virhekohdat sulkea pois.

Tätä keksintöä voidaan käyttää myös lakkojen, kuten selluloosanitraattilakan, selluloosalakan, muovilakan, spriilakan, jne. kuiturakenteeseen tunkeutumisen estämiseksi . Esimerkiksi etikettipaperit lakataan painamisen 25 jälkeen niin kutsutulla etiketinsuojalakalla, jonka avulla pulloihin kiinnitettävistä etiketeistä tulee hankauksen-kestäviä eivätkä ne muutu kosteuden vaikutuksesta epämiellyttävän näköisiksi.

Jotta etikettipaperi voitaisiin lakata, tulee se 30 pintakäsitellä, mikä tehdään useimmiten yksipuolisesti.

Niin kutsuttuja luonnonetikettipapereita ei voida lakata, koska lakka ei pysy pinnalla vaan tunkeutuu kuitumateriaaliin. Keksinnön mukaisen organofiilisesta kompleksista koostuvan sulkukerroksen avulla vältetään etikettilakan 35 imeytyminen kuitumateriaaliin.

i3 84382

Mainittakoon lisäksi, että esipäällystämällä spontaanisti reagoivalla organofiilisella kompleksimateriaa-lilla voidaan tehdä painettavissa oleva, erityisesti lakattavissa ja orgaanisesta liuoksesta käsin päällystettä-5 vissä oleva sellaisesta paperipinnasta tai muusta tasomaisesta kuiturakenteesta, jonka yhteydessä tämä ei ole tähän asti ollut mahdollista. Näihin kuuluvat kuitumattojen lisäksi yksinkertaiset puupitoiset ja puuta sisältämättömät luonnonpaperit, ja sellaisetkin, jotka eivät sisällä tai 10 sisältävät hyvin vähän täyteaineita ja ovat kiillottamat-tomia.

Tässä suhteessa keksintö on erityisen tärkeä pahvin ollessa kyseessä, jolloin, olipa pahvi pintakäsiteltyä tai ei, jokainen satinointi ja kiillotus kiillotuskoneessa 15 johtaa epätoivottavaan tilavuuden menetykseen ja siten j äykkyyden vähenemiseen.

Keksintö soveltuu lisäksi tarraetikettien valmistukseen.

Kosketusliimalla päällystäminen tehdään useimmiten 20 orgaanisesta liimaliuoksesta käsin. Tällöin on suuri merkitys liimapäällystysmassojen imeytyvyydellä paperiin. Niiden tulisi nimittäin tunkeutua paperin sisään niin vähän kuin mahdollista. Tähän asti on tällaisissa tapauksissa yritetty parantaa imeytymättömyyttä käyttämällä kallii-25 ta liimauspuristusvalmisteita, kuten esimerkiksi kaseiinia tai polyvinyylialkoholia. Tässäkin tapauksessa päällystämällä reaktiivisella organofiilisella kompleksilla tehdään kosketusliiman imeytymisen vähenemisen lisäksi mahdolliseksi myös tähän asti soveltumattomien tai huonosti sovel-30 tuvien pintarakenteiden, kuten kuitukankaiden ja tekstiilien, käyttö. Näistä materiaaleista voidaan keksinnön mukaisesti tehdä myös painettavissa olevia.

Kun organofiiliset kompleksit sisältävät kvater-naarisia ammoniumyhdisteitä, vaikuttavat nämä keksinnön 35 mukaisen pintarakenteen sähköisiin ominaisuuksiin, esi- i4 84382 merkiksi pinta- tai sisäiseen vastukseen. Näillä arvoilla on merkitystä painettavuuden kannalta. Keksinnön mukaisella muuntamisella pienennetään pinta- ja sisäistä vastusta ja suljetaan siten pois elektrostaattisten varausten ai-5 heuttamat häiriöt.

Keksintöä valaistaan seuraavin esimerkein sitä rajoittamatta.

Er:·! merkki 1

Puolivalkaistu havupuusulfaattisellu kuidutetaan 10 sulputtimessa massan pitoisuutena 5 % ja pH-arvossa 7 - 7,8 ja jauhetaan sitten jauhimessa (Refiner) jauhatusas-teeseen 26° SR (Schopper-Riegler).

Massansekoittimessa tämä sellu sekoitetaan suhteessa 25:75 lastuttomaan puuhiokkeeseen, jonka jauhatusaste 15 on 78° SR. Erikseen valmistettu kaoliiniliete, jossa pitoisuus on 40 % ja pH 7 - 7,8, sekoitetaan kuituseokseen suhteessa 70 osaa kuitua/30 osaa kaoliinia (ilmakuivien aineosien suhde). Tähän seokseen lisätään lietteenä, jossa kiintoainepitoisuus on 3,5 %, esiturvotettua natriumbento-20 niittiä, jonka ioninvaihtokyky on 90 mval/100 g, kunnes bentoniitin osuus on 4 p-% kuitujen ja täyteaineen määrästä. Koko seosta sekoitetaan noin 10 min tehokkaasti. Sitten sekoitetaan joukkoon dimetyylibentsyyli-(C12_22-alkyy-li)-ammoniumkloridin vesiliuosta täydellistä ioninvaihtoa 25 vastaava määrä.

15 min:n sekoituksen ja 0,6 %:iseksi laimennuksen jälkeen tästä massasta valmistetaan paperikoneessa paperia, jonka neliömetripaino on 40 g/m2, ja kuivataan se jäännöskosteuteen 8,5 p-%. Sen jälkeen paperi satinoidaan 30 superkalanterilla. Sen Bekk-kiilto on 900 s tiheyden ollessa 1,10 g/cm3. Se sisältää reaktiivista organofiilista bentoniittia 5 p-% kokonaismassasta. Sen tolueeninimeyty-mättömyysarvo on (mitattuna pisaramenetelmällä käyttäen 0,05 ml seresiinipunaisella värjättyä tolueenia) 65 s vas-35 taavan arvon ollessa 36 s muuten samanlaisella, mutta or- is 84 382 ganofUlista bentoniittia sisältämättömällä paperilla. Organofiilinen bentoniitti tarttuu hyvin kuituihin ja täyteaineisiin.

Poistoveden sisältämä pieni NaCl-määrä ei ole häi-5 ritsevä.

Esimerkki 2

Tavanomaista, kvaternaarisilla ammoniumioneilla varattua organofiilista bentoniittia (Tixogel VZ®, valmistaja Sud-Chemie) hienonnetaan suurinopeuksisella se-10 koittimella, jossa vallitsee suuret leikkausvoimat, dispersiona, jonka kiintoainepitoisuus on 20 p-%, nonyylife-nolietoksylaattityyppisen ionittoman pinta-aktiivisen aineen läsnäollessa, 15 min. Tämä dispersio sekoitetaan sitten esimerkin 1 mukaisesti valmistettuihin kuituihin, ja 15 lisätään sitten joukkoon kaoliinilietettä sellainen määrä, että reaktiivisen organofiilisen saven osuus kokonaismassasta on 6 p-%. Laimennuksen ja pH-arvon säätämisen Soiksi jälkeen tavanomaisesti valmistetussa arkissa, jonka neliömetripaino on 60 g/m2, on organofiilisen saven pitoi-20 suus 5,5-6 p-%. Kuumennetuilla teräsvalsseilla 90°C:ssa tehdyn satinoinnin jälkeen sen Bekk-kiilto on 1300 s ja tolueeninimeytymättömyysarvo 50 s.

Esimerkki 3

Puupitoinen liitupaperin raakapaperi, joka sisältää 25 55 p-% puolivalkaistua havupuusulfaattisellua ja 45 p-% puuhioketta ja jonka neliömetripaino on 38 g/m2, sivellään massalla, jonka koostumus on seuraava: 96 osaa sivelykaoliinia 4 osaa hienojakoista, reaktiivista, organofiilista 30 bentoniittia esimerkin 2 mukaisen hienojakoisen vesidispersion muodossa.

Näitä aineosia sekoitetaan tehokkaasti Caddy-se-koittimessa. Sen jälkeen lisätään 4,5 osaa styreenin ja akryylihapon kopolymeeristä muodostettua muovidispersiota 35 syväpainosideaineeksi sekä lisäksi 1,5 osaa täydellisesti saippuoitua, viskositeetiltaan keskinkertaista polyvinyy- ιβ 84382 lialkoholia. pH säädetään arvoon 8,5. Sivelymassan kiinto-ainepitoisuus säädetään 50 p-%:ksi.

Kun paperille on levitetty kummallekin puolelle 7 g/m2 massaa, saadaan pintakäsitelty syväpainopaperi, jonka 5 Bekk-kiilto on satinoinnin jälkeen 1500 - 1600 s ja to-lueeninimeytymättömyysarvo 65 s. Vertailunäytteenä käyttökelpoisen pintakäsitellvn syväpainopaperin tolueeninimey-tymättömyv .arvo on 40 s.

Esimerkki 4 10 Esimerkin 1 mukaisesti valmistetaan puupitoinen, kaoliinia täyteaineena sisältävä, satinoitu luonnonsyvä-painopaperi, jossa massa ei sisällä bentoniittia eikä kva-ternaarista ammoniumyhdistettä. Sivelykoneessa, jossa on kaksi sivelypäätä ja välikuivauslaite sivua kohden, levi-15 tetään ensimmäisellä ja toisella sivelylaitteella tavanomaista bentoniittia, jonkä vaihtuvista kationeista 40 % on Na- ja 60 % Ca-kationeja, 5-%:isena lietteenä. Levitettävä määrä on 1,5 g/m2 sivua kohden.

Sivelylaitteilla 2 ja 4 levitetään välikuivauksen 20 jälkeen esimerkin 1 mukaista kvaternaarisen ammoniumyhdis-teen 4-%:ista liuosta mainitussa esimerkissä annetussa suhteessa. Tämän liuoksen ja aiemmin levitetyn bentoniitin välillä tapahtuu ioninvaihtoreaktio pinnassa, jolloin muodostuu reaktiivinen organofiilinen kompleksi. Koska hydra-25 toitu bentoniitti on kalvonmuodostaja ja myös reaktiivinen organofiilinen kompleksi muodostaa, tosin heikosti tarttuvan, kalvon, ei kolloidisen ja/tai dispergoidun sideaineen käyttö mukana ole välttämätöntä.

Esimerkki 5 30 Puupitoinen, paljon täyteainetta sisältävä paperi, joka valmistettiin EP-julkaisun 0 017 793 mukaisesti kalvon muodostavaa, kolloidista bentoniittia, jossa natrium-ja kalsiumatomien suhde on 60:40, sisältäväksi ja joka sisältää kalvonmuodostajana toimivaa bentoniittia 2,5 35 p-% paperista laskettuna, käsitellään paperikoneen kui- vausosan lopussa tavanomaisen liimauspuristimen avulla i7 84382 esimerkin 1 mukaisen kvaternaarisen ammoniumyhdisteen laimennetulla, 3-%:isella vesiliuoksella. Koska tämän paperin kuitujen ja täyteaineiden pinnalla on kerros, vaikkakin ohut, kalvon muodostavaa bentoniittia, tapahtuu tämän ja 5 kvaternaarisen ammoniumyhdisteen välillä ioninvaihto, ja tuloksena on uudelleenkuivauksen jälkeen se, että pinnalla on keksinnön mukaista organofiilista kompleksia.

Tässä yhteydessä muodostuvista natrium- ja magne-siumklorideista ei ole haittaa.

10 Esimerkki 6

Monissa tehtaissa, joissa tehdään paperin viimeis-tystä, on niin kutsuttu liuotinpäällystin (Solvent-Coater). Se on sivelykone, jossa käytetään liuottimena tai dispergointiaineena veden sijasta erilaisia orgaanisia 15 liuottimia ja otetaan nämä useimmiten talteen poistoilmas-ta.

Puupitoisen luonnonsyväpainopaperin, jonka neliö-metripaino on 40 g/m2, täyteainepatoisuus on 18 p-%. Sen opasiteetti ja paino-opasiteetti ovat epätyydyttävät.

20 Tavanomainen, kvaternaarisilla ammoniumioneilla kuormitettu bentoniitti (Tixogel VP®, valmistaja Siid-Che-mie AG) dispergoidaan voimakkaasti leikkaavalla suurno-peussekoittimella 10 min liuotinseoksessa, joka sisältää 99 paino-osaa tolueenia ja 1 paino-osan etanolia, disper-25 sioksi, jonka kiintoainepitoisuus on 3,5 p-%. Tätä dispersiota levitetään Reverse-Roll-Coater -laitteella paperin kummallekin puolelle, niin että tuloksena on kerros 0,5 g/m2 (ilmakuivana laskettuna) sivua kohden.

Pintakäsittelemättömän paperin tolueeninimeytymät-30 tömyysarvo on 5 s, kun taas täten esikäsitellyn paperin 60 s. Mustalla syväpainovärillä tehty painojälki ei näy juuri ollenkaan kääntöpuolella ja sen kiilto on hyvä.

Esimerkki 7

Syväpainokoneessa on sivua kohden neljä painolai-35 tetta. On kuitenkin määrä tehdä vain kolmiväripainatus.

ie 8 4 382

Yleensä paperin annetaan kulkea ensimmäisen painolaitteen läpi väriä käyttämättä paperirainan esivalssaamiseksi.

Ensimmäisessä painolaitteessa tehdään rasterivals-silla, jossa rasterin numero on 70 ja kaiverrussyvyys 65 5 pm, esipainatus koko pinnalle ja kohdistamatta värittömällä, esimerkin 6 mukaisesti valmistetulla 3-%:isella kolloidisella tolueenidispersiolla. Tällä esipainatuksella saadaan p nettavalle paperille päällyste, jonka neliömet-ripaino on 0,3 g/m2 kuivauksen jälkeen. Vähän täyteainetta 10 sisältävällä luonnonpaperilla on värjätyn tolueeniliuoksen imeytymisaika noin 6 s, kun taas "esipainetulla" paperilla, jossa päällysteen määrä on 0,3 g/m2, aika on 70 s. Lisäämällä tolueeniliuoksesta levitettävän reaktiivisen or-ganofiilisen kompleksin määrää esimerkiksi arvoon 0,6 g/m2 15 ei saavuteta parempaa imeytymättömyysarvoa eikä myöskään parempaa värjätyn tolueenipisaran rajojen terävyyttä, koska jo päällystemäärällä 0,3 g/m2 painopaperin suojaus to-lueenia vastaan on täydellisimmillään.

Esimerkki 8 20 Koska liuotinpitoisten painovärien imeytymättömyy- den parantamiseen liittyy painovärin kiillon lisääntyminen maksimiarvoonsa, on olemassa mahdollisuus saada aikaan ensimmäisessä painolaitteessa esimerkin 7 mukaisella 3-%:isella tolueenidispersiolla osittain painettuja pinto-25 ja. Kaikki myöhemmät painatukset, jotka osuvat esikäsitte-lemättömille pinnan alueille, imeytyvät, ja tuloksena on himmeä painojälki.

Kaikki painoväri, joka osuu esikäsitellyille pinnan alueille, pysyy painopinnalla ja painojäljen kiilto 30 saavuttaa parhaan mahdollisen arvonsa. Siten voidaan esimerkiksi mainospainotuotteissa tehdä mainostettavan tuotteen kuvasta kiiltävä himmeällä taustalla.

Esimerkkien 7 ja 8 suhteen korostettakoon vielä sitä, että tehtäessä esipainatus reaktiivisen kompleksin 35 kolloidisella dispersiolla ei sideaine ole välttämätön.

i9 84 382 koska näiden tuotteiden kalvonmuodostuskyky on kyllin suuri riittävän tarttumisen aikaansaamiseksi.

Kaikissa sellaisissa tapauksissa, joissa tehdään painatus yhdellä tai useammalla muulla, samoin tolueenia 5 sisältävällä painovärillä esipainotuotteelle, tulee otaksua, että tästä esipainatuksesta tulee yhtenäinen osa koko painojälkeä.

Esimerkki 9

Valmistetaan puuta sisältämätön etikettipaperi 60 10 paino-osasta hyvin valkaistua havupuusulfaattisellua, jonka jauhatusaste on 30° SR, ja 40 paino-osasta valkaistua koivusulfaattisellua, jonka jauhatusaste on 45°SR. Opasiteetin parantamiseksi lisätään 10 paino-osaa kaoliinia, 5 paino-osaa Ti02:a ja 5 paino-osaa alumiinihydroksidia. Pa-15 peri käsitellään 2,5 paino-osalla hartsiliimaa, johon on lisätty melamiini-formaldehydi-hartsia märkälujuuden parantamiseksi ja jonka pH on 4,6, toiselta pinnalta kiiltäväksi paperiksi, ja kuumennetaan tuote kuivausvaiheen lopussa 136°C: seen melamiini-formaldehydihartsin silloittumi-20 sen varmistamiseksi. Tämä etikettipaperi tulee painatuksen jälkeen päällystää hankaukselta suojäävällä lakalla.

Etiketit painetaan syväpainossa, jolloin ensimmäisellä painolaitteella tehdään esipainatus esimerkin 6 mukaisella reaktiivisen organofiilisen kompleksin tolueeni-25 dispersiolla. Graafisen painatuksen jälkeen levitetään etikettien suojaksi selluloosanitraattilakka. Se ei imeydy keksinnön mukaisesti käsiteltyyn luonnonpainopaperiin, vaikka se on pintakäsittelemätöntä.

Kaikissa esimerkkien 7, 8 ja 9 mukaisissa tapauk-30 sissa on suositeltavaa käyttää samaa orgaanista liuotinta, mahdollisesti seoksena korkeassa lämpötilassa kiehuvien liuottimien kanssa, jotta liuottimentalteenottolaitoksesta saatava kondensaatti on yhtäläisesti käytettävissä uudelleen.

35 20 8 4 3 8 2

Esimerkki 10

Pintakäsittelemätön moniväripainopahvi, jonka ne-liömetripaino oli 300 g/m2, käsiteltiin syväpainossa esimerkin 6 mukaisella dispersiolla, jolloin kuivatun pääl-5 lysteen määräksi tuli vain 0,2 g/m2. Siten käsitellyllä pahvilla säilyy selluloosanitraattilakka, joka muuten häviäisi, kiiltävänä.

Es terkki 11

Kuitumatto, jonka koostumus on 80 % polyesterikui-10 tuja ja 20 % valkaistua havupuusulfaattisellua dispergoin-tikuituina, kyllästetään polyakryylihappoesterimuovidis-persiolla sen jälkeen, kun se on valmistettu vesisuspensiossa pystyseulakoneella.

Tämä kuitumatto tulee valmistella tekstiilisilk-15 kipainoa varten. Silkkipainovärit ovat, samoin kuin syvä-painovärit, viskositeetiltaan alhaisia ja sisältävät liuottimena tolueenia.

Tavanomaisella orgaanisille liuottimille soveltuvalla sivelykoneella levitetään esimerkin 6 mukaisen orga-20 nofiilisen kompleksin 3,5-%:inen suspensio, johon on lisätty 5 p-% hienojakoista kalsiumkarbonaattia ja 2 p-% polyvinyyliasetaattia. Tällöin on suositeltavaa valita raakelisivelymenetelmä, jotta kuitumaton suuret huokoset sulkeutuvat.

25 Tolueenipitoisella silkkipainovärillä on käsittele mättömän kuitumaton ollessa kyseessä tolueeninimeytymättö-myysarvo 10-15 s, ja sively parantaa tämän arvon noin 40 s:ksi. Saavutettavissa oleva painojäljen kiilto paranee ja silkkipainovärin kulutus pienenee.

30 Esimerkki 12

Valkaistua havupuusellua sisältävään suspensioon, jossa massapitoisuus on 4,5 p-% ja jonka jauhatusaste on 23° SR, sekoitetaan turvotettua Na-Mg-bentoniittilietettä, jonka kiintoainepitoisuus on 5 p-%, kunnes saavutetaan 10 35 %:n osuus sellun määrästä laskettuna.

2i 84382

Sitten joukkoon lisätään valkaistua koivusulfaatti-sellua, jossa massapitoisuus on samoin 4,5 p-% ja jonka jauhatusaste on 40° SR, siten että havupuusellun ja koivu-sellun suhde on 1:2. Na-Mg-bentoniitin pitoisuus on täl-5 löin 3,3 p-% kokonaiskuitumäärästä laskettuna.

Erillisessä liuotusastiassa valmistetaan esimerkin 1 mukaisen kvaternaarisen ammoniumyhdisteen 3-%:inen liuos Tätä liuosta lisätään voimakkaasti sekoittaen kui-10 tu-bentoniittiseokseen sellainen määrä, joka riittää vaihtamaan 30 % vaihtuvista kationeista. Siten tavanomaisilla menetelmillä valmistetun puuta sisältämättömän paperin, jonka neliömetripaino on 80 g/cm, Bekk-kiilto on 1100 s ja tolueeninimeytymättömyysarvo pisaramenetelmällä (seresii-15 nipunaisella värjätyllä tolueenilla) mitattuna 15 s, kun taas käsittelemättömällä paperilla vastaava arvo on 3 s.

Claims (20)

22 8 4 3 8 2

1. Menetelmä orgaanisia liuottimia sisältävien painovärien, lakkojen ja päällystysmassojen imeytymättö-5 myyden parantamiseksi kuiduista koostuviin pintarakentei siin, erityisesti paperiin, sekä painovärin kuiduista poistamisen parantamiseksi lisäämäällä veteen liukenemattomia ai itä kuitumassaan tai kuivatun kuiturakenteen pinnalle, tunnettu siitä, että organofiilistä 10 kompleksia, joka koostuu (a) veteen liukenemattomasta, hydratoidusta, katio-ninvaihtokykyisestä, kalvon muodostavasta, smektiittisestä kerrossilikaatista, jonka ioninvaihtokyky on vähintään 50 mval/100 g, ja 15 (b) kerrossilikaattiin sitoutuneesta, oniumyhdis- teestä johdetusta orgaanisesta ryhmästä, lisätään kuitumassaan tai kuiturakenteen pinnalle, jolloin organofiilinen kompleksi muodostaa sulkukerroksen orgaanisen liuottimen kanssa tapahtuvan reaktion kautta.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään anionista kerros-silikaattia, jonka ionivaihtokyky on 50 - 130 mval/100 g, ja vähintään 20 % vaihdettavista kationeista vaihdetaan orgaanisiin ryhmiin organofiilisen kompleksin aikaansaami- 25 seksi.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että organofiilisen kompleksin valmistukseen käytetään montmorilloniittia, hektoriittia, saponiittia, saukoniittia, beidelliittiä ja/tai nontro- 30 niittiä.

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että epäorgaaninen kerros-silikaatti saatetaan reagoimaan orgaanisen ammoniumyhdis-teen, edullisesti kvaternaarisen ammoniumyhdisteen kanssa.

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen mene telmä, tunnettu siitä, että käytetään orgaanista liuotinta, joka on lakkaliuotin tai painoväriliuotin. 23 84382

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että reaktiivinen organo-fiilinen kompleksi lisätään vesidispersiona suspendoituun kuitumassaan ennen pintarakenteen muodostamista.

7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen mene telmä, tunnettu siitä, että reaktiivinen organo-fiilinen kompleksi muodostetaan in situ kuitumassassa saatt maila epäorgaanisen kerrossilikaatti reagoimaan orgaanisen yhdisteen kanssa ennen pintarakenteen muodosta-10 mistä.

8. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että reaktiivinen organo-fiilinen kompleksi, mahdollisesti yhdessä sideaineen, pin-ta-aktiivisen aineen ja/tai inertin päällystyspigmentin 15 kanssa, levitetään vesisuspensiona pintarakenteen pinnan sisään tai pinnalle.

9. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että reaktiivinen organo-fiilinen kompleksi muodostetaan in situ pintarakenteen 20 pinnassa levittämällä epäorgaanista kerrossilikaattia kolloidisena vesidispersiona, joka mahdollisesti sisältää sideaineita, pinta-aktiivisia aineita ja/tai päällystys-pigmenttejä, pinnan sisään tai pinnalle ja että kompleksi saatetaan sen jälkeen reagoimaan orgaanisen yhdisteen 25 kanssa.

10. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että reaktiivinen organo-fiilinen kompleksi muodostetaan in situ pintarakenteen pinnassa lisäämällä kuitumassaan epäorgaaninen kerrossili- 30 kaatti kolloidisena vesidispersiona, joka mahdollisesti sisältää sideaineita, pinta-aktiivisia aineita ja/tai pigmenttejä, ja että kompleksi saatetaan sen jälkeen reagoimaan pintarakenteen pinnassa orgaanisen yhdisteen kanssa.

11. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen mene- 35 telmä, tunnettu siitä, että reaktiivinen organo- fiilinen kompleksi muodostetaan saattamalla epäorgaanisen 24 8 4 38 2 kerrossilikaatti reagoimaan orgaanisen yhdisteen kanssa sideaineiden, pinta-aktiivisten aineiden ja/tai päällys-tyspigmenttien läsnäollessa ja että reaktiotuote levitetään päällystysmassana pintarakenteen pinnan sisään tai 5 pinnalle.

12. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että reaktiivinen organo-fiilinen jmpleksi, mahdollisesti yhdessä sideaineen ja/-tai inertin päällystyspigmentin kanssa, levitetään orgaa-10 nisessa liuottimessa esivalmisteena liuotinpäällystysko- neen tai painokoneen avulla pintarakenteen pinnan sisään tai pinnalle, ja että sen jälkeen kun on suoritettu väli-kuivaus, levitetään painoväri tai -värit, lakka tai pääl-lystysmassa.

13. Patenttivaatimuksen 12 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että reaktiivisen organofiilisen kompleksin ja painovärin tai -värien ja lakan tai pääl-lystysmassan dispergointiaineena käytetään samaa tai samankaltaista orgaanista liuotinta.

14. Patenttivaatimuksen 12 tai 13 mukainen menetel mä, tunnettu siitä, että reaktiivista organofii-lista kompleksia levitetään vain osaan tai osalle pintarakenteen pintaa.

15. Massa jonkin patenttivaatimuksen 1-6, 8 ja 25 11 - 14 mukaisen menetelmän toteuttamiseksi, tunnet- t u siitä, että se on reaktiivisen organofiilisen kompleksin dispersio vesipitoisessa tai orgaanisessa väliaineessa, jolloin reaktiivinen organofiilinen kompleksi koostuu 30 (a) veteen liukenemattomasta, hydratoidusta, ka- tioninvaihtokykyisestä, kalvon muodostavasta, smektiitti-sestä kerrossilikaatista, jonka ioninvaihtokyky on vähintään 50 mval/100 g, ja (b) kerrossilikaattiin sitoutuneesta, oniumyhdis-35 teestä johdetusta orgaanisesta ryhmästä. 25 84382

16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen massa, tunnettu siitä, että reaktiivinen organofiilinen kompleksi on 1,5 - 10 prosenttisen dispersion muodossa.

17. Kuiduista koostuva pintarakenne, erityisesti 5 paperi, tunnettu siitä, että se sisältää pinnalla ja/tai kuitumassassa jonkin patenttivaatimuksen 1-14 mukaisesti valmistettua organofiilista kompleksia.

18. Patenttivaatimuksen 17 mukainen pintarakenne, tunnettu siitä, että reaktiivisen organofiilisen 10 kompleksin määrä pinnalla on kummallakin puolella 0,1 - 3 g/m2, edullisesti 0,2 - 0,8 g/m2.

19. Patenttivaatimuksen 17 mukainen pintarakenne, tunnettu siitä, että reaktiivisen organofiilisen kompleksin määrä kuitumassassa on 1,5 - 12 %.

20. Patenttivaatimuksen 15 tai 16 mukaisen massan käyttö painoväreillä, lakoilla ja/tai päällystysmassoilla käsiteltyjen kuiduista koostuvien pintarakenteiden siistaukseen. 26 84382