FI77864B

FI77864B - Foerfarande foer framstaellning av ett nytt, terapeutiskt anvaendbart 7-piperidino-1,2,3,5-tetrahydroimidazo /2,1-b/kinazolin-2-on.

Info

Publication number: FI77864B
Application number: FI842532A
Authority: FI
Inventors: Fumiyoshi Ishikawa; Shinichiro Ashida
Original assignee: Daiichi Seiyaku Co
Priority date: 1983-06-21
Filing date: 1984-06-21
Publication date: 1989-01-31
Also published as: DK162999B; FI842532A0; GR81629B; IE57736B1; FI842532A; IL72188A0; PT78775A; ATE29884T1; NO161220B; JPS604186A; YU43576B; DE3466392D1; JPS635030B2; ES8603483A1; DK162999C; FI77864C; ES533609A0; US4596806A; EP0129258A1; KR910003153B1

Description

1 77864

Menetelmä uuden, terapeuttisesti käyttökelpoisen 7-pipe-ridino-1,2,3,5-tetrahydroimidatso^2,l-b^kinatsolin-2-onin valmistamiseksi

Keksinnön kohteena on menetelmä uuden, terapeut-5 tisesti käyttökelpoisen 7-piperidino-l,2,3,5-tetrahydro-imidatso^2,l-b7kinatsolin-2-onin valmistamiseksi, jolla on kaava I

CW— ^ | N ! o

N ^ N ^0 H

15 ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävän happoadditiosuolan valmistamiseksi.

Uusi kaavan I mukainen yhdiste ja sen suolat omaavat verihiutaleiden sakkautumista estävän vaikutuksen.

Tunnettuja yhdisteitä, joilla on sama runko kuin 20 edellä esitetyllä kaavan I mukaisella yhdisteellä, ovat kaavan II mukaiset antihypertensiiviset yhdisteet R1 N-(CH„) 11 25 R2--- 1 J 1

R3 H

30 jossa on vetyatomi tai alkyyliryhmä, jossa on 1 - 6 hiiliatomia; n on 1 tai 2; ja R2 ja R^, jotka ovat erilaisia, merkitsevät vetyatomia, klooriatomia, bromiatomia, fluoriatomia, fluorimetyyliryhmää, sulfonihapporyhmää, hydroksyyliryhmää, alkyyliryhmää, jossa on 1 - 6 hiili-35 atomia, alkoksiryhmää, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, nitro-ryhmää, aminoryhmää tai fenyyliryhmää; tai R2 ja R^, kun 2 77864 ne ovat samoja, merkitsevät vetyatomia, klooriatomia, bromiatomia, fluoriatomia, hydroksyyliryhmää, alkyyliryh-mää, jossa on 1 - 3 hiiliatomia tai alkoksiryhmää, jossa on 1 - 3 hiiliatomia; tai R2 ja R^ yhdessä muodostavat me-5 tyleenioksiryhmän tai kondensoituneen bentseenirenkaan, kuten on esitetty US-patentissa 3 932 407, joka vastaa JP-patenttijulkaisua 23 994/81. Edellä mainitussa US-patent-tijulkaisussa esitetään, että näillä yhdisteillä on verihiutaleiden sakkautumista estävä vaikutus antihypertensii-10 visen vaikutuksen lisäksi.

Kuitenkin edellä kuvattujen tunnettujen kaavan II mukaisten yhdisteiden joukosta ne, joilla on erinomainen verihiutaleiden sakkautumista estävä vaikutus, ovat kaikki erittäin huonosti veteen liukenevia ja siten sopi-15 mattomia parenteraaliseen annosteluun. Edelleen kaavan II mukaisia yhdisteitä luonnehditaan niiden voimakkaalla hy-potensiivisellä vaikutuksella, ja tällainen hypotensiivi-nen vaikutus on pikemminkin haitallinen verenkiertosystee-mille käytettäessä tromboembolian terapiassa käytettäessä 20 hyväksi yhdisteiden verihiutaleiden sakkautumista estävää vaikutusta.

Myös US-patenttijulkaisussa 4 256 748 kuvataan imidatso£2,l-b/kinatsolin-2(3H)-oneja, jotka ovat käyttökelpoisia hoidettaessa ja ennaltaehkäistäessä sydämen toi-25 minnanvajausta ja sydänkohtausta, mutta näissä yhdisteissä on substituentti, esimerkiksi alkyyliryhmä, imidatso-[2,l-b7kinoliinirungon 3-asemassa, ja niiden vaikutus on erilainen kuin keksinnön mukaisen yhdisteen.

Keksijät ovat suorittaneet laajoja tutkimuksia 30 eliminoidakseen edellä kuvattujen tunnettujen kaavan II

mukaisten yhdisteiden haittapuolet, eli vähäisen liukene-vuuden veteen ja epäedullisen vaikutuksen verenkiertosys-teemiin. Tuloksena tästä tutkimuksesta on havaittu, että kaavan I mukainen yhdiste liukenee helposti veteen osoit-35 taen korkeaa aktiviisuutta myös parenteraalisesti annet-·; taessa, ja sillä on myös suhteellisen vähäinen vaikutus verenkiertosyteemiin säilyttäen samalla voimakkaan verihiutaleiden sakkautumista estävän vaikutuksen verrattuna 3 77864 yllä esitettyihin yhdisteisiin (II). Havaittiin myös, että uudella kaavan I mukaisella yhdisteellä on kyky ehkäistä syövän etäispesäkkeitä, ja kyky suojata stressin aiheuttamaa mahan haavaumaa vastaan ja kyky stimuloida 5 haimanesteen ja bikarbonaattien eritystä.

Kaavan I mukainen yhdiste voi esiintyä tautomee-rien muodossa, kuten seuraavat kaavat (Ia ja Ib) osoittavat, ja on ymmärrettävä, että ne myös kuuluvat keksinnön piiriin.

" n

N ^O

15 H

T il i Ib

«O

N N-^OH

20

Esillä olevaa keksintöä kuvataan yksityiskohtaisemmin viittaamalla käytännöllisyyssyistä vain kaavaan I.

Keksinnön mukaiselle meentelmälle uuden, kaavani mukaisen yhdisteen ja sen suolojen valmistamiseksi on tun- 25 nusomaista, että a) yhdiste, jolla on kaava lii 30

O

J CH-COOR

N 2

Li 35 4 77864 jossa R on alempi alkyyliryhmä, jossa on 1 - 6 hiiliatomia ja X on halogeeniatomi, saatetaan reagoimaan ammoniakin kanssa liuottimen läsnäollessa lämpötilassa noin 100 -150°C, tai

5 b) yhdiste, jolla on kaava IV

o

^ Nv CH2NHCH2COOR IV

io NH2 jossa R on alempi alkyyliryhmä, jossa on 1 - 6 hiiliato-15 mia, saatetaan reagoimaan syanohalogenidin tai N-amidino-pyratsolin kanssa liuottimessa palautusjäähdyttäen tai huoneen lämpötilassa, jonka jälkeen reaktioseosta käsitellään heikolla emäksellä, ja saatu kaavan I mukainen yhdiste otetaan tal-20 teen vapaana emäksenä tai happoadditiosuolana.

Menetelmässä a) X on halogeeniatomi, esimerkiksi kloori tai bromi.

Reaktio suoritetaan edullisesti suljetussa putkessa liuottimen, kuten alemman alkoholin, esim. metanolin, 25 etanolin jne. läsnäollessa lämpötilassa noin 100 - 150°C.

Menetelmä b) suoritetaan liuottimessa, kuten alem-·’ massa alkoholissa, esim. metanolissa, etanolissa jne., re- fluksoimalla tai huoneen lämpötilassa, jonka jälkeen reaktioseosta käsitellään heikolla emäksellä, kuten natrium-30 bikarbonaatilla tai natriumkarbonaatilla.

Kaavojen III ja IV mukaisia lähtöaineita voidaan valmistaa seuraavan reaktiokaavion mukaisesti: i ί 5 77864

XV -» CN O^CN

^»ο2 ζχ —> γγ «·* «« Ν°2 * CH,NH, C^-N II O C1

TY ''f /"» -* ^''WA

^X'm2 AAnA LaX

H ° -^Cl «> (e, l 1 C^v^\^Ch2NHCH2C°OR (^ϊ

Wno2 Yr>

Ch) \^NW^C1 I (f)

J

^^\r^^CH2NHCH2COOR Γ^Ι Ό: OCr- (IV) N Cl (III) jossa X ja R tarkoittavat samaa kuin edellä.

6 77864 Näin saatu kaavan I mukainen yhdiste voidaan muuttaa farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi orgaanisten tai epäorgaanisten happojen kanssa. Tällaisia suoloja ovat hydrokloridi-, hydrobromidi-, sulfaatti-, fosfaatti-, 5 alkyyli- tai aryylisulfonaatti-, fumaraatti-, maleaatti-, sukkinaatti-, sitraatti- ja muut suolat, jotka on muodostettu alalla tavanomaisesti käytettyjen happojen kanssa; edullisin on hydrokloridi.

Edellä esitettyjä, uuden kaavan I mukaisen yhdis-10 teen erinomaisia ominaisuuksia havainnollistetaan testi-esimerkeillä. Näissä testiesimerkeissä käytettiin yhdisteen I dihydrokloridimonohydraattia (joskus viitataan yksinkertaisesti yhdisteeseen I) ja vertailuna käytettiin yhdisteitä A - E, joista yhdiste A tunnetaan FI-patentti-15 julkaisusta 66 780. 6-metyyli-l,2,3,5-tetrahydroimidatso-(2,l-b7-kinatsolin-2-onihydrokloridi (yhdiste B, BL-3459) ja 6,7-dikloori-l,2,3,5-tetrahydroimidatso£2,l-b7kinatso-lin-2-onihydrokloridi (yhdiste C, BL-4162) on esitetty huomattavan edullisina yhdisteinä edellä mainitussa US-patent-20 tijulkaisussa 3 932 407, joka vastaa FI-patenttijulkaisua 56 012. 7-amino-l, 2,3,5-tetrahydroimidatso^2, l-Jj/kinatso-lin-2-onidihydrokloridi (yhdiste D, BL-7-NH2), jolla on samanlainen emäksinen tähde kuin yhdisteellä I, ja on myös kuvattu samassa US-patenttijulkaisussa.

25 FI-patenttijulkaisun 63 409 ja EP-patenttijulkai sun 718 mukaiselle yhdisteille on tunnusomaista 3-asemas-sa oleva metyyliryhmä, joten hakija valmisti uuden yhdisteen E, jonka 3-asemassa on metyyliryhmä ja 7-asemassa 1-piperidinyyliryhmä, joka ryhmä puolestaan on tunnus-30 omaista uudelle kaavan I mukaiselle yhdisteelle. Hakijan käsityksen mukaan uutta yhdistettä E, joka rakenteellisesti on lähempänä uutta kaavan I mukaista yhdistettä kuin FI-patenttijulkaisusta 63 409 ja EP-patenttijulkaisusta 718 tunnetut yhdisteet, voidaan käyttää vertailuyhdistee-35 nä.

7 77864 ch3 =H3

Br -^cii3 n-

I j (d) L Π sX

\ N o N 0

H H

Yhdiste A Yhdiste B

BL-3459

Cl ci_ h7n\ j" N- 2 N--

H H

Yhdiste C Yhdiste D

BL-4162 BL-7-NH2 o k^N >CH3 ^ li j* r’

H

Yhdiste E

8 77864

Testiesimerkki 1 Liukoisuustesti

Taulukko 1 5 _Liukoisuus veteen (mg/ml)

Testiyhdiste_Vesijohtovesi^* Vesi, jonka pH oli 4

Yhdiste (I) 270 4,1

Yhdiste A ND ND

10 Yhdiste B (BL-3459) 0,1 0,01

Yhdiste C (BL-4162) 0,01 0,01

Yhdiste D (BL-7-NH2) 290 4,8

Yhdiste E ND ND

Huom.: 15 ND = ei havaittu *) kunkin testattavan yhdisteen vesiliuoksen pH oli noin 2

Kuten taulukosta 1 havaitaan, esillä olevan kek-20 sinnön mukainen yhdiste on erittäin hyvin veteen liukeneva ja sillä on myös riittävä liukoisuus veteen, jolla on sama pH kuin mitä käytetään parenteraalisissa valmisteissa, tehokkuutta silmälläpitäen ehkäistäessä verihiutaleiden sakkautumista, kuten jäljempänä kuvataan. Sitävastoin 25 useimmilla tunnetuilla yhdisteillä on riittämätön liukoi suus veteen, joten ne saadaan liukenemaan veteen vain jotakin liuotusapuainetta käyttämällä. Lisäksi on huomattava, että tunnetun tekniikan perusteella ei voida ennustaa kaavan I mukaisen yhdisteen liukoisuutta. Niinpä uusi kaa-30 van I mukainen yhdiste on ylivoimainen tunnettuihin yhdisteisiin (BL-3459 ja BL-4162) verrattuna vesiliukoisuuden suhteen.

Testiesimerkki 2

Verihiutaleiden sakkautumisen estoa kuvaava tes-35 ti (in vitro)

Testi suoritettiin seuraten menetelmää, jonka ovat kuvanneet Ashida et ai., Thrombosis and Haemostasis, Voi. 40 (1979), s. 542.

9 77864

Verta otettiin punktioimalla pentobarbitaalilla anestoidun Wistar Imamichi-rotan sydämestä ruiskuun, joka sisälsi 1/10-osan tilavuudesta 3,13-%:ista natrium-sitraattidihydraatin vesiliuosta ja sitraatilla käsitelty 5 veri sentrifugoitiin, jolloin saatiin runsaasti verihiuta leita sisältävää plasmaa (PRP). Samalla tavalla sitraatilla käsiteltyä verta otettiin terveen ihmisen, joka ei ollut ottanut aspiriinia tai muuta anti-inflammatorista ainetta 10 päivään, laskimosta ja tämä sentrifugoitiin PRP:n 10 saamiseksi. 0,005 ml kutakin testiyhdistettä lisättiin 0,445 ml:aan kumpaakin näistä PRP-näytteistä ja systeemiä kuumennettiin 30°C:ssa minuutin ajan. 0,05 ml sakkautumi-sen aiheuttajaa (ADP tai kollageeni) lisättiin ja verihiutaleiden sakkautuminen määritettiin käyttäen Born'in esit-15 tämää menetelmää ^ks. Nature 194 (1962), s. 927^. Verihiutaleiden sakkautumisen eston tehokkuus on esitetty 50 % inhibition kosentraationa ja saadut tulokset on esitetty taulukossa 2.

20 Taulukko 2

Verihiutaleiden sakkautumisen estovaikutus (in vitro) IC50

Veren Sakkautumisen aiheuttaja

Testiyhdiste_alkuperä_ADP Kollageeni 25 Yhdiste (I) ihminen 2,5 0,53 rotta 3,8 0,33

Yhdiste A ihminen 1,2 0,50 rotta BL-3459 (B) ihminen 1,7 0,7 30 rotta 5,0 0,76 BL-4162 (C) ihminen 1,2 0,5 rotta 0,8 0,02 BL-7-NH2 (D) ihminen 50 28 rotta 170 16 35 Yhdiste E ihminen rotta 12,0 2,7 10 77864

Kuten taulukon 2 tuloksista käy ilmi, uudella kaavan I mukaisella yhdisteellä on oleellisesti samanlainen verihiutaleiden sakkautumista estävä vaikutus kuin yhdisteillä BL-3459 ja BL-4162, joilla on esitetty olevan 5 voimakas vaikutus.

Lisäksi yhdisteellä BL-7-NH2, jossa on emäksinen tähde, on vähäinen verihiutaleiden sakkautumista estävä vaikutus. Myös yhdisteellä E on heikko aktiivisuus ko. testissä.

10 Testiesimerkki 3

Verihiutaleiden sakkautumisen estoa kuvaava testi (ex vivo, p.o.)

Kutakin testattavaa yhdistettä liuotettiin tai suspendoitiin 0,5-%:iseen Tween 80-vesiliuokseen, ja an-15 nettiin oraalisesti 5 urospuoliselle Wistar Imamichi-ro- talle (paino noin 270 g) ryhmää kohti, jota oli paastotettu yön yli, annoksena 10 mg/kg tai 1,0 mg/kg. Tuntia myöhemmin sydämestä otettiin sitraatilla käsiteltyä verta ja verihiutaleiden sakkautuminen määritettiin samalla taval-20 la kuin on kuvattu testiesimerkissä 2. Saadut tulokset on esitetty taulukossa 3.

Taulukko 3

Verihiutaleiden sakkautumisen estovaikutus (ex vivo; 25 estyminen, %)

Annos Sakkautumisen aiheuttaja

Testiyhdiste mg/kg_ADP_Kollageeni_

Yhdiste (I) 10 33,8(* 59,5(* 1 16,8 20,6(* 30 Yhdiste A 10 BL-3459 (B) 10 31 54 1 12 41 BL-4162 (C) 10 8 53 : 1 10 33 35 BL-7-NH2 (D) 10 0,7 12,0

Yhdiste E 10 9,5 6,7

Huom.: *) P <0,05 11 77864

Taulukosta 3 voidaan havaita, että vain kaavan I mukaisella yhdisteellä on merkittävä sakkautumista estävä vaikutus sekä ADP:llä että kollageenilla aikaansaaduissa sakkautumissa annoksilla sekä 10 mg/kg että 5 1 mg/kg, kun taas vertailuna olevien yhdisteiden aktiivi suus (BL-3459 ja BL-4162), vaikkakin sitä ilmeni, vaihte-li laajalti riippuen yksittäisestä eläimestä, jonka vuoksi sitä ei voida pitää merkittävänä. Tämä osoittaa, että uudella kaavan I mukaisella yhdisteellä saadaan aikaan 10 luotettava vaikutus annettaessa oraalisesti eläimille.

Testiesimerkki 4

Verihiutaleiden sakkautumisen estovaikutusta kuvaava testi (ex vivo; i.v.)

Testieläiminä käytettiin ryhmää kohti 5 urospuolis-15 ta Wistar Imamichi-rottaa (paino noin 270 g), joiden oli annettu syödä ja juoda mielin määrin. Testiyhdiste liuotettiin fysiologiseen suolaliuokseen (J.P.) ja injektoitiin jatkuvasti rottiin, jotka oli nukutettu bentobarbitaalil-la, reisivaltimon kautta. 15 minuutin kuluttua sitraatilla 20 käsiteltyä verta otettiin sydämestä ja verihiutaleiden sak-kautuminen määritettiin samalla tavalla kuin esimerkissä 2. Tulokset on esitetty taulukossa 4.

Taulukko 4 25 Verihiutaleiden sakkautumisen estovaikutus (ex vivo; estyminen, %)

Annos Sakkautumisen aiheuttaja

Testiyhdiste mg/kq/min_ADP_Kollageeni

Yhdiste (I) 0,067 37(* 100(** 30 0,02 11 86(*

Yhdiste D 0,067 3,3 7,9 0,67 32,8 3,9

Yhdiste E 0,067 1,8 22

Huom.: *) P <0,01 **) P < 0,001 12 77864

Koetta ei voitu suorittaa yhdisteille A, B ja C, koska ne eivät olleet riittävän vesiliukoisia. Saaduista tuloksista voidaan todeta, että kaavan I mukaisella yhdisteellä on merkittävän voimakas aktiivisuus ko. testissä, 5 kun taas yhdisteillä D ja E on merkityksetön, heikko ak tiivisuus testissä. Yhdisteellä E ei ole merkittävää voimakasta aktiivisuutta testissä edes kymmenkertaisella annoksella. Täten vain kaavan I mukaisella yhdisteellä on varma ja merkittävä teho ehkäistä verihiutaleiden sakkau-10 tumista äärimmäisen alhaisilla annoksilla. Tämä voi olla esillä olevan keksinnön mukaisen yhdisteen yksi ja merkittävin erinomainen ominaisuus, johtuen tosiasiasta, että monia yhdisteitä, joilla on verihiutaleiden sakkautumista estävää vaikutusta, tunnetaan, mutta millään niistä ei ole 15 samanlaista verihiutaleiden sakkautumista estävää vaikutusta suonensisäisesti annettaessa.

Erityisesti hoidettaessa akuuttia tromboemboliaa on mahdotonta antaa potilaille lääkettä suun kautta, koska monet heistä ovat tajuttomia kohtauksen johdosta. Täten on 20 erittäin merkittävää, että esillä olevan keksinnön mukaisella yhdisteellä osoittautui mahdollisuus suonensisäiseen annostelluun, samoinkuin sen tehokkuus.

Testiesimerkki 5

Vaikutusta verenkiertosysteemiin kuvaava testi 25 5 tai 6 urospuolista normaalia SLC-Wistar-rottaa ryhmää kohti (paino 205 - 255 g) sai oraalisesti 50 mg/kg testattavaa yhdistettää ja verenpaine (hännäniskumenetel-mä) ja sydämen lyöntitiheys mitattiin kokeen aikana tar-koituksena arvioida testattavan yhdisteen vaikutusta ve-30 renkiertosysteemiin. Saadut tulokset on esitetty taulukossa 5.

i3 7 7864 /

Taulukko 5

Testiyhdiste_ Yhdiste (I) BL-3459 BL-4162

Alkuperäinen veren- 132+2,5 129+2,4 130+3,2 paine (mmHg)

Verenpaineen lasku (%)

Aika annostelun jälkeen (h) 1 18** 23** 11* 2 12** 28** 16* 3 12* 26** 17** 4 - 14** 5 12* 34** 14** 6 9 35** 13* 24 - 12*

Testiyhdiste_ Yhdiste (I) BL-3459 BL-4162

Alkuperäinen sydämen 381+10 464+10,3 377+13,9 lyöntitiheys (lyön- tiä/min)

Sydämen lyöntitiheyden nousu (%)

Aika annostelun jälkeen (h) 1 27** 18** 28* 2 32** 20** 37** 3 27* 17** 31** 4 - 37** 5 25* 18** 31** 6 17* 19* 31**

Huom. * P < 0,05 Alkuperäiset arvot edustavat keskiarvoa + S.E.

** P < 0,01 i4 77864

Taulukon 5 tuloksista voidaan nähdä, että uuden kaavan I mukaisen yhdisteen aiheuttama lasku verenpaineessa ja nousu sydämen lyöntitiheydessä on suhteellisen pieni ja myös, että nämä muutokset palautuvat ennalleen ly-5 hyen ajan kuluessa. Tämä osoittaa esillä olevan yhdisteen vähäisempää vaikutusta verenkiertosysteemiin verrattuna vertailuyhdisteisiin (BL-3459 ja BL-4162).

Testiesimerkki 6

Syöpäsolujen aiheuttaman verihiutaleiden sakkau-10 tumisen ehkäisevää vaikutusta kuvaava testi (in vitro)

Otettiin verta 7 viikkoa vanhan urospuolisen C57Bl/6-hiiren vatsavaltimosta ruiskuun, jossa oli 1/10-osaa tilavuudesta 3,13-%:ista natriumsitraattihydraatin vesiliuosta antikoagulanttina. Näin valmistettu sitraatil-15 la käsitelty verinäyte sentrifugoitiin 230 x g:ssä huoneen lämpötilassa 7 minuuttia. Saatu emäliuos käytettiin PRP:nä. Jäännöstä sentrifugoitiin edelleen 1500 x g:ssä huoneen lämpötilassa 10 minuuttia ja emäliuos käytettiin verihiutaleita vähän sisältävänä plasmana (PPP). Veri- 3 20 hiutaleiden määrä PRPsssä säädettiin arvoon 450 000/mm PPP:n avulla. 450 jil PRP:stä sijoitettiin koeputkeen ja sitä sentrifugoitiin 950 rpm:ssä 30°C:ssa. Noin minuutin kuluttua samalla sentrifugointia jatkaen lisättiin 5 |ul 200 mM kalsiumkloridin vesiliuosta niin, että lopullisek-25 si konsentraatioksi saatiin 2 pM. 30 sekunnin kuluttua systeemiin lisättiin 5 μΐ yhdisteen (I) (dihydrokloridi-monohydraattia) suolaliuosta ja jälleen 30 sekunnin kulut- 5 tia lisättiin 50 pl solususpensiota, joka sisälsi 1 x 10 solua B16 melanoma BL6:ta (B16BL6), joka oli peräisin 30 C57BL-hiirestä tai 50 ui solususpensiota, joka sisälsi g ’ 1 x 10 solua Lewis'in keuhkosyöpää (3LL), joka oli peräisin C57BL-hiirestä. Näytesysteemin verihiutaleiden sakkau-tuminen määritettiin muutoksista läpäisevyydessä aggrego-metriä käyttäen.

35 Edellä mainitut solususpensiot valmistettiin mene telmällä, jonka on kuvannut Tanaka et ai., Invasion and Metastasis 2 (1982), s. 289.

is 77864

Testitulokset osoittavat, että esillä olevan keksinnön mukainen yhdiste täydellisesti estää verihiutaleiden sakkautumisen, joka johtuu Bl6BL6-solujen lisäämisestä niin, että lopullinen konsentraatio on 3 pM tai enem-5 män, ja verihiutaleiden sakkautumisen, joka johtuu 3LL-solujen lisäämisestä niin, että lopullinen konsentraatio on 1 jiM tai enemmän, ja osittain estää sakkautumisen, kun kumpaa tahansa soluista on läsnä konsentraationa 0,3 pM.

Testiesimerkki 7 10 Syöpäsolujen aiheuttaman verihiutaleiden sakkautu misen ehkäisevää vaikutusta kuvaava testi (ex vivo)

Kaavan I mukainen yhdiste (dihydrokloridimonohyd-raattina) liuotettiin fysiologiseen suolaliuokseen (J.P.) ja sitä annettiin suonensisäisesti tai suun kautta 7 viik-15 koa vanhalle C57BL/6-urospuoliselle hiirelle (paino noin 20 g). 3 minuutin kuluttua suonensisäisestä annoksesta ja tunnin kuluttua oraalisesta annosta otettiin vatsavalti-mosta verta ruiskuun, jossa oli 1/10-osaa tilavuudesta 3,13-%:ista natriumsitraatin dihydraatin vesiliuosta ja 20 PRP valmistettiin samalla tavalla kuin on kuvattu esimerkissä 6. PRP sijoitettiin koeputkeen samoissa olosuhteissa kuin esimerkissä 6 ja siihen lisättiin 5 μΐ 200 mM kal- siumkloridin vesiliuosta. Minuutin kuluttua systeemiin li- 4 sattiin 50 pl Bl6BL5-solususpensiota (5 x 10 solua/50 pl) i 25 tai 3LL (2 x 10^ solua/50 pl). Samalla tavalla kuin esi merkissä 6 määritettiin verihiutaleiden sakkautuminen.

Tuloksena havaittiin, että Bl6BL6:lla aiheutettu sakkautuminen estyi kokonaan uuden, kaavan I mukaisen yhdisteen annoksella 1 mg/kg riippumatta annostelutavasta.

30 Toisaalta 3LL:llä aiheutettu sakkautuminen viivästyi 150% tai enemmän annoksella 10 mg/kg (i.v.) annettaessa kaavan I mukaista yhdistettä ja estyi kokonaan annoksella 30 mg/kg (i.v.) kaavan I mukaista yhdistettä.

16 77864

Testiesimerkki 8

Testi akuuttiin keuhkoemboliaan kuolemisen ehkäisystä

Uusi, kaavan I mukainen yhdiste (dihydrokloridi-5 monohydraatti) liuotettiin fysiologiseen suolaliuokseen (J.P.) ja sitä annettiin suonensisäisesti 5-viikkoisen C57BL/6-urospuolisen hiiren (paino noin 18,5 g) häntäval-timoon annoksena 10 mg/kg tai 30 mg/kg. 3 minuutin kuluttua siirrostettiin häntävaltimoon 5 x 105 Bl6BL6-soluja.

10 Kuolleiden suhteelliset osuudet 3 ja 10 minuutin kuluttua siirrostuksesta on esitetty taulukossa 6.

Taulukko 6 B16BL6:lla aiheutettuun akuuttiin keuhkoemboliaan kuolemi-15 sen estovaikutus

Kuolleiden eläinten lukumäärä/testattujen eläinten lukumäärä_

Annos 3 min kuluttua 10 min kuluttua mg/kg_ 20 käsittelemättömät 7/9 9/9 10 2/9' 4/9' 30 1/9' 4/9'

Huom.: *) P <0,05 25 **) P <0,01

Testin merkitsevyys arvioitiin Fischer’in todennäköisyyden testillä

Kuten taulukosta 6 ilmenee, siirrostettaessa suo-30 nensisäisesti 5 x 10^ Bl6BL6-soluja kaikki testattavat eläimet kuolivat keuhkoemboliaan 10 minuutin kuluessa annostuksesta. Kuitenkin annettaessa uutta kaavan I mukaista yhdistettä, saatiin aikaan merkittävä estovaikutus.

i7 778 64

Testiesimerkki 9

Keuhkometastaasien ehkäisyä kuvaava testi 1 x 105 solua/eläin B16BL6:ta tai 7 x 10^ solua/ eläin 3LL:a siirrostettiin 10 - 12 eläintä/ryhmä 6-viik-5 koisten urospuolisten C57BL/6-hiirien (paino noin 18,5 g) häntävaltimoon. Yhdiste (I) (dihydrokloridimonohydraatti-na) liuotettiin fysiologiseen suolaliuokseen (J.P.) ja annettiin kullekin eläimelle annoksena 1, 3 tai 10 mg/kg oraalisesti 24 tuntia ennen, tunti ennen ja tunti siirros-10 tuksen jälkeen tai suonensisäisesti välittömästi ennen siirrostusta. 13. päivänä Bl6BL6:n siirrostuksesta tai 11. päivänä 3LL:n siirrostuksesta etäispesäkkeiden määrä keuhkoissa laskettiin käyttäen operoivaa mikroskooppia. Saadut tulokset on esitetty taulukossa 7.

15

Taulukko 7

Ehkäisyvaikutus hematogeenisiin metastaaseihin Etäispesäkkeiden määrä keuhkoissa

Annos, mg/kg_B16BL6_3LL_ 20 Käsittelemättömät 9,4+1,6 17,2.+ 1,2 1 5,5±1,1(* 15,4+2,8 3 5,3±1,1(* 5,9+1,3(* 10 6,4+1,1 4,0±1,1(** 25 Huom.: *) P <0,05 i **) P <0,01 Määrät on annettu keskiarvoina + standardi-virhe. Testin merkitsevyys määritettiin Mann-Whiteney1 n menetelmällä 30

Kun kohtuullinen määrä kasvainsoluja siirrostettiin eläimiin suonensisäisesti, eivät eläimet kuolleet välittömästi, mutta keuhkoihin muodostui etäispesäkkeitä. Kuten taulukosta 7 nähdään, havaittiin 9,4 - 1,6 ja 35 17,2 - 1,2 (M - SE) etäispesäkettä vastaavasti hiirten, joihin oli siirrostettu 1 x 10^ Bl5BL6-solua ja hiirten, 5 joihin oli siirrostettu 7 x 10 3LL-solua,keuhkoissa.

18 77864

Kuitenkin etäispesäkkeiden määrä väheni merkittävästi käsitellyissä ryhmissä, jotka olivat saaneet oraalisesti tai suonensisäisesti keksinnön mukaista yhdistettä ennen tai jälkeen siirrostuksen.

5 Kuten on kuvattu, uudella kaavan I mukaisella yh disteellä on osoitettu olevan vaikutusta ehkäistä syövän etäispesäkkeitä, jota vaikutusta on kuvattu keuhkoihin muodostuvien embolien ja trombien estolla. Tällaista metastaaseja inhiboivaa vaikutusta voidaan käyttää terapiassa 10 annettaessa esimerkiksi potilaille, joilla on syöpä, ennen tai jälkeen leikkauksen, kun hematogeenisia metastaaseja on odotettavissa, ja kun potilailla, joilla on syöpä, on havaittavissa verihiutaleiden ja fibrinogeenin kuluttavaa vähentymistä, mutta ei taipumusta verenvuototautiin.

15 LD^Q-arvot määritettiin esillä olevan keksinnön mu kaiselle yhdisteelle tavanomaisella tavalla, ja ne on esitetty taulukossa 8.

Taulukko 8 LD50 (i.v.) 20 Eläin_Sukupuoli_(mg/kg)_ 3 viikkoa vanha naaras 380,0 ddy-hiiri_uros_314,5_ 5 viikkoa vanha naaras 219,1

Wistar-rotta_uros _232,5_ : : 25 ·.: Testiesimerkki 10

Testi haimanesteen erittymisen stimuloitumisesta koiralla

Aikuisia sekarotuisia koiria (uroksia ja narttuja), 30 joiden ruumiinpainot vaihtelivat välillä 11,8 - 15,8 kg, nukutettiin nembutaalilla ja fenobaalilla ja kanyyli asetettiin haimatiehyeeseen. Yhdisteen (I) liuosta, liuotettuna fysiologiseen suolaliuokseen, annettiin suonensisäisesti reisivaltimon kautta annoksena 0,5 ml/kg. Haimanesteen ti-35 lavuus mitattiin kanyyliin liitetyn polyetyleeniputken avulla, ja bikarbonaatti-ionien konsentraatio haimanesteessä määritettiin neutralisaatiotitrauksella. Vertailun vuoksi ' - annettiin suonensisäisesti fysiologista suolaliuosta. Saa dut tulokset on esitetty vastaavasti taulukoissa 9 ja 10.

19 77864 *

K

«ö m m »» in

M O CN CO CT\ rH ID (N

G ID CN rH rH {M Γ" CN

<l> +1 +1 +1 +1 +1 +1 <1) i m o σι »»m m P m in σ> »» o o ,C o oc tri oo ^TrH oo

>H rH rH CN

O CN

VO »» 00 Γ" rH O iH

id »»m n (n rH

M l +| +| +| +| +| +| "J rH ID rH O O »» jj —. in »r cn m rnm i-h ^ G»rcN cn cn m cn »r U e •H 3

O

M c

_ (D

1) m o M -*r σ\ rH o »»oo o "k h in n »» »» cn i-h — a« l +1 +| +| +| +| +| Γ" n 00 00 rH CN in O O CN t" (Tl (Ti ID in A G CO CN rH rH CN CN »»

0) G

P rH

-H 0> G

cXi P p 0) G to 0) O -H O -HO) X 0 G O * d)

Ai i-h g cn i" in id m i-h σι <u G G G m »r m m cn id Ai h g i +1 +1 +1 +1 +1 +1 0 G -H ro [" cn rH rH ro m Ai

(0 P Ai m m cn id cn oo r-~ G

En tn Ή rH CN CN CN cn CN in rH

rtj Ή G (0

O -P

in -kp X * Φ >1 CN Γ- >

-P in cn rH 00 rH CD rH

•rl rH »» 00 »r rH rH rH Π}

p +1 +1 +1 +1 +1 +1 G

<U i cn mm rH o cn G

CN CN »» CN rH ID -P

G o cn m cn in m m p <U rH Π3

CU P

P P

in <U

Q) >

G

<fl 0)

g p ^ Λ ^ ^ rH

•H tn H Hw, H S' O

(Ö -H — 5Γ K Ό G ? G ;T G ° A H 0)* H Φ i; Hi)?

> -rl -P Tl -H P ? -rl -P V

•h Gin? (Otn^Gin P p -rl p -p p -h o Oh in p 'Go p Ό o p flo a) aj A o <u äo a) ^ o -k

Eh > JH H > >H m > >H rH * 2o 7 7 8 6 4

Taulukko 10

Bikarbonaatti-ionien erityksen stimulointiteho haimanes-teessä koiralla 5 Bikarbonaatti-ionien Bikarbonaatti-ionien konsentraatio erityksen määrä _(mEq/1) ^_(m/Eq/h) _

Vertailu 40,8 + 1,9 38,3 + 9,9

Yhdiste (I) 10 100 pq/kq 44,5 ± 6,1_44,6 ± 9,3_

Vertailu 35,3 + 3,6 33,3 ± 10,4

Yhdiste (I) 300 pq/kq 45,8 ± 2,1(**_65,9 ± 9,6_

Vertailu 30,0 + 3,7 33,2 ± 4,5 15 Yhdiste (I) 1000 pq/kq 79,8 ± 5,6(***_223,7 ±. 24,7(*** *) milliekvivalentti laskettuna HCO^sna **) P <0,05 ***) P < 0,01 20

Kuten taulukon 9 tuloksista ilmenee, uudella, kaavan I mukaisella yhdisteellä ei ole merkittävää vaikutusta haimanesteen erittymiseen annoksella 100 pg/kg (i.v.), kun taas annoksella 300 pg/kg (i.v.) se nostaa erittymisen ta-25 solle 214 % 15 minuutin kuluttua ja annoksella 1000 pg/kg (i.v.) se saa aikaan merkittävän nousun erittymisessä tasolle 440 % 15 minuutin kuluttua ja 202 % 30 minuutin kuluttua verrattuna vertailunäytteeseen (100 %). Kokonaistilavuuksissa, jotka määritettiin 60 minuutin kuluttua, yh-30 disteellä (I) havaittiin nousu 161 %:iin annoksella 300 pg/kg (i.v.) ja merkittävä nousu 254 %:iin annoksella 1000 pg/kg (i.v.) verrattuna vertailunäytteeseen (100 %).

Kuten käy ilmi taulukon 10 tuloksista, yhdiste (I) nostaa bikarbonaatti-ionin konsentraation haimanestees-35 sä 109 %:iin annoksella 100 pg/kg (i.v.), 130 %:iin annoksella 300 pg/kg (i.v.) ja 266 %:iin annoksella 1000 pg/kg (i.v.) verrattuna vertailunäytteeseen; nousut annoksilla 300 ja 1000 pg/kg ovat merkittäviä. Bikarbonaatti-ionien 2i 7 7864 kokonaismäärän nousu määritettiin 30 minuuttia annostuksen jälkeen, yhdisteellä (I) havaittiin nousu 166 %:iin annoksella 100 pg/kg (i.v.), 198 %:iin annoksella 300 pg/kg ja 674 %:iin annoksella 1000 pg/kg verrattuna vertailunäyt-5 teeseen; nousuja annoksilla 300 ja 1000 pg/kg on pidettävä merkittävinä.

Testiesimerkki 11

Vaikutus veteen upottamisella ja immobilisaatiolla aikaansaatuihin vatsan haavautumiin rotilla 10 Urospuolisia Donryu-rottia (painot vaihtelivat vä lillä 352 - 414 g) saatettiin alttiiksi stressin aiheuttamalle vatsahaavaumalle veteen upotus- ja immobilisaatio-testeissä /Takagi ja Okabe, Japan J. Pharmacol. 18 (1968), ss. 9 - 18^ vedessä, jonka lämpötila vaihteli välillä 15 20 - 22°C 7 tunnin ajan. Yhdistettä (I) annettiin oraali sesti suspensiona 0, 5-%:isessa vesipitoisessa CMC-liuok-sessa annoksena 5 ml/kg 30 minuuttia ennen altistamista stressille. Testijakson jälkeen rotat tapettiin ja verekäs alue ja syöpynyt alue vatsan sisäpinnalla määritettiin haa-20 vauman inhibitio-%:n selville saamiseksi. Tulokset on esitetty taulukossa 11.

22 7 7 8 6 4 >1 tn —.

•π <#> i (N tn o ad n σί σι

X

XI W

* * Ή ^ (o +J ε o r-~ οο m Μ >ι 6 *> * * - α> C — to m ο >-) Ό >\ +1+1 +1 +1 C ft 0) cm οο ro to •Η :0 3 ·»**«·» »-«.

id >«|i—t to r~ rH cm i—i E tn id cm γη o jj ^ <d o > «d >i v <d tn

K -rH.—. A

:rö op l en o o ^ Λ! —» to o o X i-H iH (d

H C

C

-P

* -P

* (d

g oo o * * M

tn g - - * * M

adn σι o o 0) M +|+| > <D <D I-H «ςτ

^ l» ^ G

0) H cm ot ad > id to ih ad 6

rH X

rH >1

C M

O tl) 3

X ·Η i ad rH

X -P 3 P H

3 -P ,¾ :td ΐ'-'ΟΓ'Γ" td

• rH O 3 :td -P

3 A rrt g P

td a) EH >

— C

<U

O C

• ·Η a <d

rH

O O O -rl

tj noo M

tn X ι-n m O) 0 ^

C ö" -H

Cg +> l< tn :td > ^ :td

id U H -P

> 2 — +> id C U -rt

P <D H <D X

-P -P -rt <#> -P P

id tn id tn a» •P -rH +J LO -H a in Ό P * Ό tl· Ä 0) o X -k H H > ~ X * 23 778 64 EP-patenttijulkaisun 718 mukaisten yhdisteiden kon- 1 2 densoituneen bentseenirenkaan substituentteina (R ja R ) tulevat kyseeseen mm. mono- ja dialkyyliaminoryhmät. Kuitenkin yhdisteellä (yhdiste E), jossa EP-patenttijulkaisun 5 718 mukaiseen perusrakenteeseen on liitetty 1-piperidinyy- liryhmä, ts. eräänlainen dialkyyliaminoryhmä, on vain heikko verihiutaleiden sakkautumista estävä vaikutus, eikä se ole merkittävän aktiivinen suun kautta tai laskimonsisäisesti annosteltuna. On siis katsottava, että uuden kaavan 10 I mukaisen yhdisteen erinomainen aktiivisuus ei ole ilmeinen EP-patenttijulkaisun 718 perusteella. Lisäksi FI-patent-tijulkaisusta 56 012 käy ilmi, että aminosubstituoiduilla yhdisteillä on luonnostaan heikko aktiivisuus, kun taas uudella kaavan I mukaisella yhdisteellä yllättäen on erinomai-15 nen aktiivisuus, jota ei voida ennakoida tunnetun tekniikan perusteella.

Uusi kaavan I mukainen yhdiste liukenee hyvin veteen ja samalla sillä on merkittävä verihiutaleiden sakkautumista estävä vaikutus sekä suun kautta annosteltuna että 20 laskimoruiskeena tai tipparuiskeena laskimoon annosteltuna. Tunnetuista vertailuyhdisteistä A - E ne, joilla on suuri verihiutaleiden sakkautumista estävä vaikutus suun kautta annettuna, ovat oleellisesti liukenemattomia veteen, joten niitä ei voida antaa laskimoruiskeina, toisaalta ne maini-25 tuista tunnetuista yhdisteistä, jotka liukenevat riittävästi veteen, omaavat vain heikon verihiutaleiden sakkautumista estävän vaikutuksen, joten haluttua aktiviisuustasoa (in vivo) ei voida saavuttaa näitä yhdisteitä annostelemalla. Kuitenkin iskeemisissä sydäntautikohtauksissa, jolloin po-30 tilas usein on tajuton, lääke on voitava antaa potilaalle ruiskeena laskimoon mahdollisimman nopeasti; uusi kaavan I mukainen yhdiste soveltuu mm. tällaiseen hoitotarkoitukseen.

Käytettäessä kaavan I mukaista yhdistettä tai sen suoloja terapeuttisina aineina yhdisteet voidaan tehdä far-35 maseuttisten valmisteiden muotoon sekoittamalla tavanomaisiin farmaseuttisesti hyväksyttäviin kantajiin, jotka on valittu annosmuodon tyypistä riippuen.

24 7 7 8 6 4

Sopivia kantajia, joita voidaan käyttää ovat esimerkiksi vesi, gelatiini, arabikumi, laktoosi, tärkkelys, magnesiumstearaatti, kalsiumvetyfosfaatti, talkki, kasvi-öljyt, polyalkyleeniglykolit ja vastaavat.

5 Terapeuttisten aineiden vaihtelevia annosmuoto- ja voidaan valita riippuen terapian tarkoituksesta. Tyypillisiä annosmuotoja, joita voidaan käyttää, ovat tabletit, kapselit, jauheet, nestemäiset valmisteet, suspensiot ja injektoitavat valmisteet (liuokset, supsensiot jne.).

10 Kaavan I mukaista yhdistettä ja sen suoloja voi daan edullisesti antaa suun kautta tai suonensisäisesti injektoimalla. Yhdisteen annos on tavallisesti noin 1 - 20 mg aikuiselle ihmiselle päivässä annettaessa suun kautta, tai noin 0,01 - 10 mg aikuiselle ihmiselle päivässä annettaes-15 sa suonensisäisesti.

Esillä olevaa keksintöä valaistaan edelleen yksityiskohtaisemmin referenssiesimerkeillä ja esimerkeillä.

Referenssieslmerkki 1 (a) 63,9 g 5-kloori-2-nitrobentsonitriiliä liuotet-20 tiin 200 ml:aan dimetyyliformamidia ja 95 ml piperidiiniä lisättiin liuokseen. Seosta sekoitettiin 50°C:ssa 30 minuutin ajan samalla jäähdyttäen ulkoisesti lämmön kehittymisen takia. Reaktioseos kaadettiin veteen ja näin muodostunut saostuma otettiin talteen, pestiin vedellä ja sitten meta-25 nolilla, kuivattiin, jolloin saatiin 80 g 2-nitro-5-pipe-ridinobentsonitriiliä (sulamispiste: 126-127°C).

(b) 80 g yllä saatua bentsonitriilijohdannaista lisättiin seokseen, joka sisälsi 700 ml konsentroitua kloori-vetyhappoa ja 226 g stannokloridia, samalla sekoittaen ja 30 jäähdyttäen ulkoisesti, jonka jälkeen sekoitusta jatkettiin huoneen lämpötilassa vielä kaksi tuntia. Reaktioseos kaadettiin jääveteen, johon oli liuotettu 700 g natriumhydrok-sidia, ja saostuneet kiteet uutettiin kloroformilla. Uutteet pestiin vedellä, kuivattiin ja tislattiin liuottimen 35 poistamiseksi. Jäännös puhdistettiin silikageelillä kroma-tografoimalla, jolloin saatiin 52,2 g 2-amino-5-piperi-dinobentsonitriiliä (sp. 87-88°C).

25 77864 (c) 50 g yllä saatua aminobentsonitriilijohdannaista sekoitettiin 100 g:n ureaa kanssa ja seosta kuumennettiin öljyhauteella 180-210°C:ssa 2,5 tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen jäännös pulveroitiin ja pestiin vuorotellen vedellä, 5 asetonilla ja dietyylieetterillä. Sitten pesty pulveri lisättiin 300 ml:aan konsentroitua kloorivetyhappoa ja ref-luksoitiin kolme tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen liukenematon materiaali poistettiin suodattamalla ja suodos neutraloitiin ammoniakin vesiliuoksella pH-arvoon 7. Näin muodostu-10 nut saostuma suodatettiin, pestiin vuorotellen vedellä ja asetonilla ja kuivattiin, jolloin saatiin 50 g epäpuhdasta 6-piperidinokinatsoliini-2,4(1H,3H)-dionia (sp. yli 280°C). Tämä tuote käytettiin sellaisenaan seuraavassa reaktiossa.

(d) 50 g yllä kuvattua epäpuhdasta dionijohdannaista 15 muutettiin hydrokloridiksi käsittelemällä metanoli-kloori- vetyhapolla ja tämä lisättiin 500 ml:aan fosforioksikloridia. Saatuun seokseen lisättiin 70 ml N,N-di-isopropyylietyyli-amiinia ja seosta kuumennettiin palautusjäähdyttäen 18 tuntia. Reaktioseos haihdutettiin kuiviin alennetussa painees-20 sa ja jäännös kaadettiin jääveteen. Saostuma suodatettiin ja uutettiin kloroformiin. Uute pestiin vedellä, kuivattiin ja konsentroitiin kuiviin alennetussa paineessa. Jäännös puhdistettiin silikageelillä kromatografoimalla, jolloin saatiin 34,4 g 2,4-dikloori-6-piperidinokinatsoliinia 25 (sp. 101-102°C).

(e) 33,7 g yllä valmistettua dikloorijohdannaista liuotettiin 100 ml:aan kloroformia ja tähän lisättiin 150 ml etanolia. Liuokseen lisättiin edelleen 22,7 g natriumboori-hydridiä samalla sekoittaen. Sekoitusta jatkettiin vielä 30 30 minuuttia huoneen lämpötilassa samalla jäähdyttäen ulkopuolisesta muodostunut lämpö. Reaktioseos kuivattiin kiinteäksi aineeksi alennetussa paineessa ja vettä lisättiin jäännökseen. Liukenematon saostuma otettiin talteen suodattamalla, pestiin perusteellisesti vedellä ja kuivattiin alen-35 netussa paineessa, jolloin saatiin 27,0 g epäpuhdasta 2-kloo-ri-6-piperidino-3,4-dihydrokinatsoliinia amorfisena pulverina. Tämä tuote käytettiin sellaisenaan lähtöaineena esimerkissä 1 .

77864 26

Referenssiesimerkki 2 (a) Seos, joka sisälsi 2,4 ml trifluorietikkahappoa ja 10 ml tetrahydrofuraania, lisättiin tipoittain suspensioon, joka sisälsi 1,2 g natriumboorihydridiä 6 mlrssa 5 tetrahydrofuraania, samalla jäähdyttäen jäillä. Saatuun seokseen lisättiin liuos, joka sisälsi 1,48 g 2-nitro-5-piperidinobentsonitriiliä, joka oli valmistettu referenssi-esimerkissä 1-(a), 15 mlrssa tetrahydrofuraania, jonka jälkeen sekoitettiin yön yli. 20 ml 10-% kloorivetyhapon vesi-10 liuosta lisättiin tipoittain reaktioseokseen samalla jäillä jäähdyttäen, ja saatua seosta kuumennettiin palautusjäähdyttäen yksi tunti. Tetrahydrofuraani poistettiin reaktio-seoksesta tislaamalla alennetussa paineessa. Vesipitoinen kerros pestiin kloroformilla, neutraloitiin natriumvety-15 karbonaatilla ja uutettiin kloroformilla. Uutetut kerrokset pestiin vedellä, kuivattiin ja väkevöitiin kuiviin alennetussa paineessa. Jäännös puhdistettiin silikageelillä kromatografoimalla, jolloin saatiin 2-nitro-5-piperidino-bentsyyliamiinia öljymäisenä aineena.

20 (b) Seosta, joka sisälsi 1,28 g yllä saatua bentsyy- liamiinijohdannaista, 0,29 g natriumkarbonaattia ja 20 ml dimetyyliformamidia, kuumennettiin 80°C:seen sekoittaen ja tähän seokseen lisättiin tipoittain 40 minuutin aikana liuos, joka sisälsi 0,91 g etyylibromiasetaattia 20 mlrssa 25 dimetyyliformamidia. Tämän jälkeen seosta sekoitettiin samassa lämpötilassa 1,5 tuntia, jonka jälkeen se haihdutettiin kuiviin alennetussa paineessa. Jäännös liuotettiin 5-% kloorivetyhapon vesiliuokseen ja pestiin bentseenillä. Vesipitoista kerrosta jäähdytettiin jäillä, tehtiin alkali-30 seksi väkevällä nestemäisellä ammoniakilla ja uutettiin kloroformilla. Uutettu kerros pestiin vedellä, kuivattiin ja sitten konsentroitiin kuiviin alennetussa paineessa. Jäännöstä käsiteltiin silikageelillä kromatografoimalla ja näin saatiin 0,83 g etyyli-2-nitro-5-piperidinobentsyyliamino-35 asetaattia öljymäisenä aineena.

27 7 7 8 6 4 (c) 0,83 g näin saatua etyylibentsyyliaminoasetaat-tijohdannaista liuotettiin 15 ml:aan etanolia ja sille suoritettiin katalyyttinen pelkistys käyttäen 20 mg platinaok-sidia. Kun pelkistys oli täydellinen, käytetty katalyytti 5 erotettiin suodattamalla ja suodos haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 0,67 g etyyli-2-amino-5-piperidinobentsyyli-aminoasetaattia öljymäisenä aineena saannolla 90 %. Tämä raakatuote käytettiin sellaisenaan esimerkissä 2.

Esimerkki 1 10 27,0 g 2-kloori-6-piperidino-3,4-dihydrokinatsolii- nia liuotettiin 200 ml:aan metyleenikloridia ja 19,8 g etyy-libromiasetaattia ja 1 g tetrabutyyliammoniumjodidia lisättiin liuokseen. Saatuun seokseen lisättiin 50 ml 10N nat-riumhydroksidin vesiliuosta typpivirrassa samalla sekoit-15 taen, jonka jälkeen sekoittamista jatkettiin huoneen lämpötilassa yhden tunnin ajan. Reaktioseos pestiin vedellä, kuivattiin ja liuotin poistettiin tislaamalla, jolloin saatiin epäpuhdasta etyyli-2-kloori-6-piperidino-3,4-di-hydro-3-kinätsoliinlasetaattia öljymäisenä aineena käytän-20 nöllisesti katsoen kvantitatiivisella saannolla. Saatu tuote lisättiin 100 ml:aan 10-% ammoniakin etanoliliuosta ja seosta kuumennettiin Suljetussa putkessa 120-130°C:ssa neljä tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen saostuneet kiteet suodatettiin, pestiin vedellä ja kuivattiin, jolloin saatiin 25 13,0 g 7-piperidino-1,2,3,S-tetrahydroimidatso/^,1-b^kinat- solin-2-onia vapaana emäksenä. Tämä tuote suspendoitiin metanoliin ja väkevää kloorivetyhappoa lisättiin säätämään pH arvoon 1-2 liuoksen muodostamiseksi. Sitten liuosta käsiteltiin hiilellä, suodatettiin ja suodos väkevöitiin alen-30 netussa paineessa. Saostuneet kiteet otettiin talteen, jolloin saatiin dihydrokloridi-monohydraatti.

Sulamispiste: >280°C

IR V *Br cm-1 : 2800, 2850, 2150, 1775, 1680, 1610,

illclX

1591 35 1H-NMR (D20) S : 1,5 - 2,2 (6H, m), 3,60 (4H, m), 4,36 (2H, s), 4,86 (2H, s), 7,27 (1H, d), 7,45 - 7,7 (2H, m).

Alkuaineanalyysi gH^gN^O·2HC1*H20:lle

Laskettu: C 49,87 H 6,14 N 15,51

Saatu: C 48,80 H 6,11 N 15,56 28 7 7 8 6 4

Esimerkki 2 0,64 g etyyli-2-amino-5-piperidinobentsyyliaminoase-taattia liuotettiin 7 ml:aan etanolia ja saatuun liuokseen lisättiin liuos, joka sisälsi 0,235 g syanobromidia 2 ml:ssa 5 etanolia, jonka jälkeen sekoittamista jatkettiin yön yli.

Natriumvetykarbonaatin kyllästettyä liuosta lisättiin reak-tioseokseen, jonka jälkeen sekoitettiin 30 minuuttia. Sekoittamista jatkettiin edelleen 60°C:ssa yksi tunti ja näin muodostunut saostuma suodatettiin, pestiin vedellä ja kuivat-10 tiin, jolloin saatiin 0,46 g vapaata emästä, 7-piperidino- 1,2,3,5-tetrahydroimidatso/2,1-b/kinatsolin-2-onia. Varmistettiin, että tämä tuote oli täysin yhdenmukainen esimerkissä 1 saadun tuotteen kanssa.

Esimerkki 3 15 7-piperidino-1,2,3,5-tetrahydroimidatso- 30 mg [2,1-b/kinatsolin-2-oni-dihydrokloridi-monohydraatti

Laktoosi 626 mg

Maissitärkkelys 300 mg 20 Hydroksipropyyliselluloosa 40 mg

Magnesiumstearaatti 4 mg

Yhteensä 1 000 mg

Yllä olevat komponentit sekoitettiin ja granuloitiin tavanomaisella tavalla, jolloin saatiin tabletteja, joista 25 kukin painoi 100 mg.

Esimerkki 4 300 mg 7-piperidino-1 ,2,3, 5-tetrahydroimidatso-[2,1 -b,7kinatsolin-2-onin hydrokloridimonohydraattia ja 1,0 mg mannitolia liuotettiin tislattuun injektioihin tarkoitet-30 tuun veteen, niin että tilavuudeksi saatiin 100 ml. Liuos suodatettiin käyttäen membraanisuodatinta 0,2 ^u, kaadet-I tiin pieniin lääkepulloihin 1 ml:n annoksina, kylmäkuivat- tiin ja suljettiin tiiviisti, jolloin saatiin kylmäkuivattuja injektiovalmisteita.

35 Vaikka keksintö on kuvattu yksityiskohtaisesti ja viitaten tiettyihin suoritusmuotoihin, alan asiantuntijalle on ilmeistä, että erilaisia muutoksia ja modifikaatioita voidaan tehdä ilman, että poiketaan keksinnön hengestä ja laajuudesta.

i

Claims

29 778 64 Patenttivaatimus Menetelmä uuden, terapeuttisesti käyttökelpoisen 7-piperidino-l,2,3,5-tetrahydroimidatso^,l-b^kinatsolin-5 2-onin valmistamiseksi, jolla on kaava I O „
10 L ί /1 I N N H U ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävien happoadditiosuolo-15 jen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että a) yhdiste, jolla on kaava III N ^ CH2COOR
20 III 25 jossa R on alempi alkyyliryhmä, jossa on 1 * 6 hiiliatomia ja X on halogeeniatomi, saatetaan reagoimaan ammoniakin kanssa liuottimen läsnäollessa lämpötilassa noin 100 -150°C, tai b) yhdiste, jolla on kaava IV 30 O CH 2NHCH 2C00R iv
35 I NH2 3o 77864 jossa R on alempi alkyyliryhmä, jossa on 1 - 6 hiiliatomia, saatetaan reagoimaan syanohalogenidin tai N-amidino-pyratsolin kanssa liuottimessa palautusjäähdyttäen tai huoneen lämpötilassa, jonka jälkeen reaktioseosta käsi-5 tellään heikolla emäksellä, ja saatu kaavan I mukainen yhdiste otetaan talteen vapaana emäksenä tai happoadditiosuolana. 31 77864 Förfarande för framställning av ett nytt, terapeu-tiskt användbart 7-piperidino-l,2,3,5-tetrahydroimidazo-5 /JZ , l-b?kinazolin-2-on med formel I ^ -1 1 ίο II j ^ N //\ N H 0 samt farmaceutiskt godtagbara syraadditionssalter därav, kännetecknat därav, att man a) omsätter en förening med formeln III v. N ^ CH2COOR : " OCX X 25 väri R är en lägre alkylgrupp med 1-6 kolatomer, och Y är en halogenatom med ammoniak i närvaro av ett lös-ningsmedel vid en temperatur av ca 100 - 150°C, eller b) omsätter en förening med formeln IV 30 > O ks^^NN^^^s^^^/CH2NHCH2COOR IV
35 I