FI74951B - Foerfarande foer framstaellning av en monohydratiserad isoftalsyrapikolylamid i stabil kristallin form. - Google Patents

Description

74951

Menetelmä monohydratoidun, stabiilissa kiteisessä muodossa olevan isoftaalihappopikolyyliamidin valmistamiseksi Tämä keksintö kohdistuu menetelmään farmaseuttisesti aktiivisen monohydratoidun, stabiilissa kiteisessä muodossa olevan Ν,Ν'-bis-(3-pikolyyli)-4-metoksi-isoftaaliamidin valmistamiseksi, jolla on kaava C0-NH-CH2 -jgj föl * h2°

c°-nh-ch2 -fnI

0CH3 jolloin annetaan 4-metoksi-isoftaalihapon funktionaalisen johdannaisen reagoida 3-pikolyyliamiinin kanssa vedettömässä orgaanisessa liuottimessa. Yhdiste estää verihiutaleiden aggre-goitumista, ehkäisee veritulppasairauksia ja hidastaa veren hyytymistä. Keksintö koskee myös menetelmää tämän uuden kiteisen yhdisteen syntetisoimiseksi.

Erityisesti keksintö koskee monohydratoitua N,N'-bis-(3-pikolyyli) -4-metoksi-isoftaaliamidia, menetelmää tämän valmistamiseksi ja tätä yhdistettä sisältäviä farmaseuttisia valmisteita.

On yleisesti tunnettua, että Ν,Ν'-bis-(3-pikolyyli)-4-metoksi-isof taaliamidi , josta tämän jälkeen käytetään sen kansainvälisesti käytössä olevaa nimitystä "pikotamidi", on yhdiste, jolla on korkea fibrinolyyttinen ja hyytymistä estävä aktiivisuus (ks. FR-patentti 2100850; Chimie Thärapeutique, 6, 203-7, 1971), ja myös hyvä verihiutaleiden aggregoitumista estävä vaikutus (US-patentti 3973026; Age and Ageing, 7, 246, 1978).

Pikotamidi, kuten se yllä mainituissa julkaisuissa ja patenteissa kuvataan, on vedettömässä muodossa ja sen sulamispiste on FR-patentin 2100850 mukaan mitattuna Kofler-laitteella 124°C.

2 74951 Tämän, yhdisteen raakatuote, joka sisältää paljon epäpuhtauksia, puhdistetaan yllä mainituissa patenteissa kuvattujen menetelmien mukaan, kiteyttämällä vedettömistä ja apolaarisista orgaanisista liuottimista.

Kiteyttämällä synteesireaktiossa saatu raaka pikotamidi vedettömistä tai apolaarisista orgaanisista liuottimista, kuten bentseenistä, saadaan jauhemainen tuote, joka mikroskoopilla katsottuna on kuituinen. Mainittu jauhe ottaa helposti elektro-staattisen varauksen ja on suhteellisen epästabiili. Nämä ominaisuudet ovat erityisen vahingollisia valmistettaessa yhdistettä farmaseuttisiin tarkoituksiin. Sähköistetyt hiukkaset torjuvat toisiaan ja haihtuvat helposti niitä punnittaessa ja vietäessä laitteisiin, joissa valmistetaan eri farmaseuttisia valmisteita, joka johtaa hiukkaskoon vaihteluihin ja joka taas vaikeuttaa titterin stabilisoimista.

Nyt on havaittu, että antamalla 4-metoksi-isoftaalihapon funktionaalisen johdannaisen reagoida 3-pikolyyliamiinin kanssa, ja kiteyttämällä raakatuote vesipitoisesta liuoksesta, saadaan monohydratoitua Ν,Ν'-bis-(3-pikolyyli)-4-metoksi-isoftaali-amidia, jolla on kemiallis-fysikaaliselta rakenteeltaan ominaisuuksia ja stabilisuus, joiden ansiosta tämä yhdiste on selvästi edullinen tekniikan tason mukaisiin tunnettuihin kidevedettömiin pikotamideihin nähden.

On vielä yllättäen havaittu, että mainittu näin saatu mono-hydratoitu pikotamidi on aktiivisempi ja tehokkaampi kuin kidevedetön pikotamidi, sekä farmakodynaamiselta että kliinisen farmakologian kannalta.

Keksinnön kohteena on täten menetelmä monohydratoidun Ν,Ν'-bis- (3-pikolyyli) -4-metoksi-isoftaaliamidin, C2iIi20N4<^3 *H2^' molekyylipaino 394,4, valmistamiseksi.

Yllämainitun yhdisteen yleinen kemiallinen kaava voidaan esittää seuraavasti: 74951 3

CO-NH-CH„ -r^N

a, 2IQJ PX » · «2° co-nh-ch2 0CH3

Keksinnön mukainen monohydratoitu pikotamidi on valkoinen, hajuton, kitkerän makuinen, kiteinen jauhe, joka on stabiili ilmassa ja helposti kiteytettävissä vedestä, ja jolla on sulamispiste välillä 95-97°C mitattuna Kofler-laitteella.

Seuraavassa tullaan yllämainittua yhdistettä yksinkertaisuuden vuoksi nimittämään yleisellä nimityksellä "monohydratoi-tu pikotamidi".

Keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettu yhdiste eroaa fysikaalis-kemiallisessa mielessä aikaisemmin hyvin tunnetusta yhdisteestä siinä, että sillä on yllättävä ja selvästi parempi stabiilisuus. Mainittu stabilisuuden paraneminen johtuu siitä seikasta, että hydraattivesimolekyyli on osana keksinnön mukaisen yhdisteen rakenteessa, sen ollessa kidehilassa tarkoin määrätyssä asemassa, jossa hydraattiveden happiatomi muodostaa selvästi tunnistettavissa olevia vetysidoksia eri pikotamidin molekyylien tiettyjen atomien kanssa, kuten osoitetaan myöhemmin, siten, että yhdisteestä muodostuu yksi hyvin selvät ominaisuudet omaava kide. Mainitut ominaisuudet vaikuttavat yllättävällä tavalla uuden yhdisteen farmaseuttiseen vaikutukseen ja sen biologiseen käyttökelpoisuuteen nisäkkäissä, absorboimalla nopeammih sitä annettaessa mainitulle eläinryhmälle, ihminen mukaanluettuna.

Kiteisessä muodossa oleva keksinnön mukainen monohydra-toitu pikotamidi ei pelkästään poista yllättävästi kide-vedettömään pikotamidiin liittyneitä haittoja, vaan vielä yllätyksellisempää on se, että tämä yhdiste on farmakologisen käyttökelpoisuuden kannalta aktiivisempi ja tehok- 4 74951 kaampi, kun otetaan huomioon sitä eläimiin tai ihmiseen annettaessa havaitut edulliset vaikutukset.

Voidaan olettaa, että keksinnön mukaisen kiteisen yhdisteen liukeneminen veteen seuraa eri mekanismia kuin hyvin tunnetun amorfisessa muodossa olevan kidevedettömän yhdisteen liukeneminen veteen, vaikkakaan tälle kokeellisesti saadulle tulokselle ei tällä hetkellä ole löydetty pätevää teoreettista selitystä.

Keksinnön eräänä kohteena on vielä menetelmä uuden hydraat-timolekyylin valmistamiseksi.

Kuten jo aikaisemmin mainittiin on monohydratoidun pikot-amidin sulamispiste 95-97°C.

Tässä yhteydessä mainitaan, että kidevedettömällä pikot-amidilla on sulamispiste 124°C. Jo tämä sulamispisteiden ero osoittaa sen, että yhdisteiden molekyylirakenteet eroavat toisistaan, joka merkitsee, että kidevedetön pikotamidi eroaa olennaisesti monohydratoidusta pikot-amidista.

Keksintöä selitetään tarkemmin seuraavassa viitaten oheisiin piirustuksiin, joissa: kuvio 1 esittää monohydratoidun pikotamidin kolmiulotteista molekyylimallia, joka on saatu perustuen röntgenspektriin ; kuvio 2 esittää monohydratoidun pikotamidin monokiteen kolmiulotteista mallia; kuvio 3 esittää kuviossa 2 esitetyn kiteen tarkemmin; ja kuvio 4 esittää kaaviota, joka esittää vertailua mono- 5 74951 hydratoidun pikotamidin ja kideyedettömän pikotamidin verihiutaleiden aggregoitumista estävästä aktiivisuudesta.

Monohydratoidun pikotamidin kiderakenne on karakterisoitu fysikaalis-kemiallisen analyysin lisäksi myös sen mono-kiteen röntgen-spektrin avulla.

Seuraavassa taulukossa I esitetään röntgen-diffraktio-spektri tiedot , jotka paljastavat atomikeskusten avaruus-sijainnin uudessa molekyylissä, kun tämän oletetaan kokonaisuudessaan muodostuvan tiheästä, stabiilista ei-hygro-skooppisesta kiteestä, jossa taulukossa X, molekyylin eri atomit on merkitty niiden kemiallisella symbolilla, jota seuraa identifioimisnumero. Mainittujen atomien avaruus-sijainti ja identifioimisnumero ilmenee kuviosta 1, joka antaa taulukon I perusteella saadun atomikeskusten geo-metrisesti kolmiulotteisen sijainnin.

6 74951

Taulukko I

Monohydratoidun pikotamidin avsruuskoordinaatit (röntgen) maksimi = 92,52 minimi = -86,27 kertoma 167,8829

Projektio- Atomi Korkeus X/A Y/B Z/C S.O.F Mole- Ele-numero kyyli vaatio 1 08 ,1895 ,6286 ,8386 1,0000 1 1,26 2 C38 ,1967 ,7283 ,8919 1,0000 1 ,27 3 Cl ,2670 ,5074 ,3663 1,0000 1 ,82 4 C3 ,2047 ,4937 ,6312 1,0000 1 1,60 5 C5 ,2299 ,4539 ,4720 1,0000 1 1,44 6 C6 ,2944 ,4562 ,2040 1,0000 1 ,75 7 C7 ,2164 ,5904 ,6832 1,0000 1 1,11 8 09 ,1627 ,3432 ,6819 1,0000 1 2,75 9 CIO ,2795 ,6035 ,4219 1,0000 1 ,35 10 Nil ,1385 ,4642 ,8824 1,0000 1 2,43 11 012 ,2847 ,3716 ,1698 1,0000 1 1,24 12 C13 ,1665 ,4277 ,7347 1,0000 1 2,31 13 C14 ,2547 ,6442 ,5815 1,0000 1 ,51 14 C15 ,3600 ,4594 -,0529 1,0000 1 ,11 15 N19 ,3326 ,5077 ,1101 1,0000 1 ,21 16 C22 ,1082 ,3996 1,0097 1,0000 1 3,28 17 027 ,3771 ,7056 ,1461 1,0000 0 0,00 18 C221 ,4250 ,4199 ,0573 1,0000 1 1,34 19 N222 -,0616 ,3513 ,9680 1,0000 1 2,34 20 C223 ,5422 ,3476 ,2266 1,0000 1 3,43 21 N224 ,5202 ,3510 ,0056 1,0000 1 2,34 22 C227 ,0384 ,3880 ,9075 1,0000 1 2,47 23 C228 ,0004 ,3683 1,0498 1,0000 1 2,96 24 C229 ,4606 ,3864 -,0822 1,0000 1 1,28 25 C231 -,0875 ,3574 ,7563 1,0000 1 1,23 26 C232 ,0127 ,3932 ,6853 1,0000 1 1,33 27 C234 ,4483 ,4146 ,2819 1,0000 1 2,47 28 C235 -,0519 ,3732 ,6042 1,0000 1 ,72 29 C244 ,5071 ,3758 ,3636 1,0000 1 3,53 30 Q 1 96. ,0376 ,3935 ,5361 1,0000 1 ,88 31 Q 2 92. ,5364 ,3978 ,3476 1,0000 1 3,48 32 Q 3 84. ,2173 ,3847 ,4186 1,0000 1 1,70 33 Q 4 84. ,3392 ,3922 -,0552 1,0000 1 ,51 34 Q 5 83. ,3204 ,6259 ,3130 1,0000 1 0,00 7 74951

Sidokset (sisältäen symmetrisesti sijaitsevat atomit) 1- 2 1,44 3- 5 1,40 4- 5 1,39 3- 6 1,50 6-11 1,22 4-12 1,51 8-12 1,23 10-12 1,35 14-15 1,49 10-16 1,48 14-18 1,54 20-21 1,37 18-24 1,40 21-24 1,39 19-25 1,33 22-26 1,38 20-29 1,36 27-29 1,39 26-30 1,21 20-31 1,08 18-33 1,89 9-34 1,31

Voidaan erityisesti havaita, että atomi n:o 17, joka on merkitty numerolla 027 edustaa hydraattivettä, kun taas atomi n:o 8, merkitty numerolla 09, edustaa metoksi-ryhmän happea, atomi n:o 15, merkitty N19, on amidiryhmän typpi ja atomi n:o 21, merkitty N224, on pyridiiniryhmän typpiatomi.

Taulukossa 1 symbolit X/A, Y/Bja Z/C merkitsevät eri atomien avaruuskoordinaatteja.

Kuten kuviosta 1 voidaan nähdä, joka kuvio esittää mono-hydratoidun pikotamidin rakennetta, sijaitsee hydraatti-veden happiatomi tarkoin määrätyssä paikassa kidehilassa pikotamidimolekyyliin nähden.

Kuviosta 2 voidaan nähdä, että hydraattiveden monokiteen sisällä sijaitseva happi, joka on merkitty suorakulmiolla, on sitoutunut vetysidoksin (merkitty pilkkuviivalla) eri pikotamidimolekyylien tarkoin määrättyihin atomeihin, jotka molekyylit ovat sijoittuneet järjestettyyn kolmi-uloitteiseen kuvioon ja sidotut toisiinsa hydraattihapen vetysidoksien avulla.

Mainittu sitoutuminen esitetään tarkemmin kuviossa 3, jossa nähdään selvästi, että hydraattiveden happi 027 on sitoutunut vetysidoksin: 1) ensimmäisen pikotamidimolekyylin metoksiryhmän (O^) =CO happeen (sidospituus : 2,81 A); 8 74951 2) toisen pikotamidimolekyylin amidiryhmän =NH (N^g) typpeen, joka toinen molekyyli sijaitsee samalla tasolla kuin yllä mainittu molekyyli (sidospituus : 2,96 A); 3) kolmannen pikotamidimolekyylin pyridiinirenkaan (N224) typpeen, joka kolmas molekyyli sijaitsee muihin kahteen sitoutuneeseen molekyyliin nähden ylläolevalla tai allaolevalla tasolla (sidospituus : 2,80 A),

Mainitut kolme sidosta selittää sekä sen, että kidevesi on voimakkaasti sitoutunut eri kidettä muodostavan pikotamidimolekyylin väliin ja että itse kide on tiivis. Mainitun kiteen tiivis muoto, jonka saa aikaan kidevesimolekyyli, katsotaan olevan syynä monohydraatin parannettuun biologiseen käyttäkelpoisuuteen verrattuna aikaisemmin tunnettuun kidevedettömään muotoon, joka parannettu vaikutus esitetään seuraavassa farmaseuttisesti, vertaamalla absorptioaikoja, näiden aineiden pitoisuutta veressä ja näiden aineiden aktiivisuutta .

Tosiasiassa ei ole voitu tekniikan tason kidevedettömästä pikotamidista antaman tiedon perusteella olettaa, että lisäämällä kristallivesimolekyyli pikotamidiin saadaan aikaan parannus pikotamidin avaruusrakenteen tiheyteen, sekä vielä olennainen parannus tämän biologisessa käyttökelpoisuudessa .

Elementäärisellä kemiallisella analyysillä on päästy tuloksiin, jotka sopivat yhteen yllä esitetyn rakenteen kanssa.

Yhdisteelle C2iH20N4°3*H2° (m°le^yyliPaino 394,4) saatiin: C% 63,87 (teoreettisesti 63,94); H% 5,72 (teoreettisesti 5,62); N% 14,18 (teoreettisesti 14,20) ja loput happea.

Menetelmä uuden monohydratoidun pikotamidin valmistamiseksi suoritetaan yhdisteen synteesin kohdalta tunnetun me- 9 74951 netelmän mukaan kidevedettömän pikotamidin valmistamiseksi.

Kun on saatu raakapikotamidia, on yllättäen havaittu, että uudelleenkiteytettäessä raakatuote vesipitoisesta liuoksesta, saadaan, päinvastoin kuin tunnetun menetelmän kideve-detön seos, edellä määritelty kiteinen monohydraattituote.

Seuraavat esimerkit kuvaavat menetelmää monohydratoidun pikotamidin valmistamiseksi, alkaen 4-metoksi-isoftaloyyli-dikloridista tai jostakin muusta 4-metoksi-isoftaalihapon funktionaalisesta johdannaisesta, väliaineessa, joka sisältää protoneja vastaanottavia aineita.

Valmistusesimerkki 4-metoksi-isoftaloyylikloridi 100 g (0,43 mol) (moolipaino 233) 100 g (0,43 mol) 3-pikolyyliamiini (moolipaino 108) 130 g (1,2 mol)

Trietyyliamiini 120 ml

Tetrahydrofuraani (vedetön) 120 + 200 ml 3- pikolyyliamiinia, trietyyliamiinia ja 120 ml vedetöntä tetrahydrofuraania lisätään 3 litran pulloon, joka on varustettu palautusjäähdyttäjällä, tiputussuppilolla ja mekaanisella sekoittajalla.

4- metoksi-isoftaloyylidlkloridi liuotetaan erikseen 200 ml:an vedetöntä tetrahydrofuraania. Tämä liuos lisätään hitaasti tiputussuppilosta pullossa olevaan reaktioseok-seen samalla sekoittaen. Lisääminen suoritetaan 1,5-2 tunnissa, jonka aikana tapahtuu seuraava eksoterminen reaktio: 10 74 951

COCl CO-NH

iL ·*

OCH3 OCH3 SiX

I II III

Kun mainittu dikloridiliuos on lisätty, reaktioseosta keitetään palautusjäähdyttäen noin 2 tuntia, ja laimennetaan hitaasti vedellä tilavuuteen 2 litraa, ja sekoittamista jatketaan kunnes kiteinen liete erottuu, joka koostuu raa-kapikotamidista.

Mainittu liete otetaan talteen suodattamalla ja kiteytetään märkänä 700-800 mltsta asetoni-vesiseosta (6 tilavuutta asetonia + 11 tilavuutta vettä).

Saatu tuote kiteytetään uudelleen vedestä, jolloin saadaan monohydratoitu pikotamidi, sulamispiste 95-97°C, mitattuna Kofler-laitteella.

Yllä mainitusta käy ilmi, että keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista kiteyttää synteesireaktiolla saatu raakapikotamidi uudelleen vesipitoisesta liuottimes-ta, päinvastoin kuin tekniikan tason mukaan, jossa käytetään vedettömiä ja ei-polaarisia orgaanisia liuottimia, kuten bentseeniä, jolloin saadaan kidevedetön tuote.

Farmakologiset kokeet

On havaittu, että monohydratoidulla pikotamidilla on korkea aktiivisuus verihiutaleiden aggregoitumista estävänä aineena ja fibrinolyyttisenä aineena.

Mainittuja aktiivisuuksia tutkittiin in vivo käyttämällä Bornin mukaista spektrofotometristä määritystä verihiutaleiden aggregoitumisen estovaikutuksen osalta ja 11 74951

Fearnleyn verihyytymän totaalinen liukenemistesti fibrino-lyyttisen aktiivisuuden osalta.

Esimerkki 1

Kaniinin verihiutaleiden aggregoitumisestoaktiivisuus in vivo.

New-Zealand-kaniineja, joita oli pidetty paastossa 12 tunnin ajan mutta jotka saivat vapaasti vettä nukutettiin antamalla vatsaontelon sisäisesti uretaania 2Q % etyyli-liuoksessa, annostuksen ollessa 0,6 ml/100 g. Veri otettiin talteen eläinten päänvaltimosta ennen (kontrolli) ja puolentoista tunnin jälkeen siitä, kun annettiin monohyd-ratoitua pikotamidia vatsaontelonsisäisenä ruiskeena, annoksena 25-50-100 mg/kg. Verinäytteet tehtiin hyytymättö-miksi 3,8 %:sella natriumsitraatilla lisäämällä tätä tilavuussuhteessa 9/1 ja sentrifugoitiin tämän jälkeen 1000 rpm:ssä 15 minuutin ajan, jolloin saatiin verihiutale-runsas plasma (PRP). Erä tätä plasmaa sentrifugoitiin tämän jälkeen 8000 rpm:ssä 10 minuutin ajan, jolloin saatiin verihiutaleköyhä plasma (PPP).

PPP:tä käytettiin Hornin aggregometrin nollaamiseen ja laitteen mittauskammioon lisättiin 1 ml PRP:tä. Lisäämällä dinatriumadenosiinidifosfaattia dinatrium (ADP) eri pitoisuuksissa saatiin aikaan verihiutaleiden aggregoitu-minen, joka aggregoituminen oli riippuvainen hiutaleiden reaktiivisuudesta. Verihiutaleiden aggregoitumista estävä aktiivisuus laskettiin aggregoitusmikäyrän 50 %:sena in-hiboitumisena käsittelyn jälkeen verrattuna kontrolliryhmään (Id5q).

Tulokset esitetään jäljempänä.

12 74951

Esimerkki 2

Koirien verihiutaleiden aggregoitumisen aikariippuvuus.

Beagle-rotuisille uroskoirille, joita pidettiin paastossa 18 tuntia vettä vapaasti saaden, annettiin suun kautta 100 mg/kg monohydratoitua pikotamidia.

Verinäytteitä otettiin ennen (kontrolli) ja 2-4-6-8-10 tuntia käsittelyn jälkeen ja määritettiin verihiutaleiden aggregoitumista estävä aktiivisuus ajan funktiona (kuten yllä on selostettu), sekä annetun aineen pitoisuus veressä.

Pitoisuus veressä määritettiin UV-spektrofotometrillä seuraavan menetelmän mukaan.

5 ml:aan plasmaa, joka saatiin sentrifugoimalla 100 rpmrssä 10 minuutin ajan lisättiin 2 ml väkevää HCl:ää ja hydrolysoitiin vesihauteella 10Q°C;ssa tunnin ajan. Seos jäähdytettiin ja lisättiin 2 ml vettä ja suodatettiin. Suodos tehtiin vahvasti emäksiseksi NH4OH:lla ja uutettiin 30 ml :11a CHCl-^a. Kloroformikerros kuivattiin Na2S04:llä ja uutettiin I^SO^tllä tilavuuteen 100 ml ja otettiin spektro-metrilukema aallonpituudella 228 nm. Tulokset esitetään jäljempänä.

Esimerkki 3

Fibrinolyyttinen aktiivisuus on vivo marsuille.

Fibrinolyyttinen aktiivisuus määritettiin italialaisilla marsuilla, jolloin annettiin suun kautta 1Q0 mg/kg monohydratoitua pikotamidia.

Tässä kokeessa käytettiin seuraavalla tavalla modifioitua Fearnleyn menetelmää;

Koeputkiin, joita pidettiin 0°C:ssa lisättiin 1,7 ml fosfaattipuskuria (pH 7,4) ja 0,1 ml trombiiniliuosta 50 NIH/ml. Putkia pidettiin 0°C:ssa 30 minuutin ajan sen j.äl- 13 74951 keen kun oli lisätty 0,2 ml marsun verta hyytymän muodostamiseksi, ja tämän jälkeen putkia pidettiin 37°C:ssa 30 minuutin ajan liukenemisen aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen määritettiin hyytymän paino.

Fibrinolyyttinen aktiivisuus laskettiin prosenteissa käsiteltyjen eläinten hyytymän painon vähenemisenä verrattuna.

Esimerkki 4

Ihmisen verihiutaleen aggregoitumista estävä ja fibrinolyyttinen aktiivisuus.

Monohydratoidun pikotamidin yllä mainitut aktiivisuudet in vivo todettiin terveissä koehenkilöissä, jotka koehenkilöt olivat kumpaakin sukupuolta 35-65 ikään, ja jolloin annostus suun kautta oli yhtenä annoksena 12 mg/kg.

Verihiutaleiden aggregoitumisen estyminen määritettiin käyttämällä dinatrium ADP:tä antagonistina esimerkissä 1 esitetyn menetelmän mukaan.

Fibrinolyyttinen aktiivisuus määritettiin mittaamalla euglobinien (seerumin eräs proteiini) hajaantumisaika.

Saadut tulokset esitetään jäljempänä.

Tulokset

Kokeista, joissa määritettiin kaniinien verihiutaleiden aggregoitumisen in vivo estyminen (esimerkki 1) laskettiin kokeilemalla (probit analysis) annos, joka inhiboi verihiutaleiden aggregoitumista 50 %;sesti (ID,-q) , ja tämä annos oli 54,10ll,43 mg/kg.

Koirilla oli maksimivaikutus (esimerkki 2} neljän tunnin kuluttua. Vastaava pitoisuus veressä oli 22,6 γ/ml plasmaa ja tämä vastaa maksimiarvoa, kuten kaaviossa 4 esitetään.

14 74951

Marsuilla määritetty fibrinolyyttinen aktiivisuus (esimerkki 3) annostuksen ollessa 100 mg/kg suun kautta oli 27,83 %.

Ihmiselle (esimerkki 4) saatiin yhdellä annoksella 12 mg/kg suun kautta neljän tunnin kuluttua annostuksesta maksimi verihiutaleiden aggregoitumisen estyminen ja tämän määritettiin olevan 81,4 %. Maksimitibrinolyyttiseksi aktiivisuudeksi saatiin 54,2 %:n lasku euglobinien hajaantumisessa .

Verrattaessa aktiivisuus ja toksisuustuloksia, jotka on saatu monohydratoituneelle pikotamidille US-patentissa 3 973 026 kuvattuun vedettömään pikotamidiin, voidaan havaita, että näiden välillä on huomattava ero aktiivisuuden suhteen, monohydratoidun pikotamidin ollessa aktiivisempi. Tämä on yllättävää ottaen huomioon, että parannus on saatu aikaan tuomalla yhdisteeseen kidevesimolekyyli.

Yllämainittujen yhdisteiden vertaamiseksi samoissa koeolosuhteissa määritettiin vedettömän pikotamidin aikariippuvuus ja pitoisuus koirien veressä sitä suun kautta annettaessa, tämän yhdisteen biologisen käytettävyyden määrittämiseksi annostuksen jälkeen.

Tämän kokeen tulokset on esitetty kuvion 4 käyrällä, joka ilmaisee verihiutaleiden aggregoitumisen aikariippuvuuden ja annetun yhdisteen pitoisuuden veressä tätä annettaessa koirille 100 mg/kg suun kautta.

Ordinaatta kuvaa aikaa tunneissa ja abskissa tutkittavan yhdisteen pitoisuutta veressä ilmaistuna γ/ml plasmaa, ja myös verihiutaleiden aggregoitumisen estoaktiivsuus ilmaistuna prosenteissa. Käyrät 1 ja 1’ kuvaavat monohydratoidun pikotamidin verihiutaleiden ja vastaavasti vedettömän pikotamidin aggregoitumisen estoaktiivisuutta ja 15 74951 jatkuvat käyrät 2 ja 2' kuvaavat monohydratoidun pikot-amidin ja vastaavasti vedettömän pikotamidin pitoisuuksia veressä.

Kaaviosta käy selvästi ilmi, että vedettömällä pikotamidil-la on maksimi verihiutaleiden estovaikutus 8 tunnin jälkeen sen silloin ollessa 49 % ja maksimipitoisuus veressä on 19,75 γ/ml, joka sitten rupeaa laskemaan 6 tunnin jälkeen ,

Monohydratoidun pikotamidin maksimi verihiutaleiden aggre-goitumisen estovaikutus taas saavutetaan neljän tunnin kuluttua ja lisäksi maksimiaktiivisuus sattuu samaan aikaan kuin maksimipitoisuus veressä, joka todistaa tämän yhdisteen nopeampaa biologista käyttökelpoisuutta verrattuna vedettömään pikotamidiin.

Monohydratoidulle pikotamidille suoritettujen farmakologisten kokeiden tulokset esitetään seuraavassa taulukossa II, josta myös ilmenee vedettömälle pikotamidille suoritettujen kokeiden tulokset.

16 74951

Taulukko XI

Koe Parametri Monohydratoitu Kidevedetön pikotamidi pikotamidi

Verihiutaleiden aggregoituminen in vivo (kaniini) vatsaontelon sisäisesti ID5Q«mgAg 54,1 108,2

Verihiutaleiden Aggregoitumisen aggregoituminen maksimi-inhibointi% 53,83 48,12 in vivo (koira) - 100 mg/kg suun Määritetty maksimi- kautta aktiivsuusaika 4 tuntia 8 tuntia

Maksimipitoisuus plasmassa γ/ml 22,6 19,75 Määritetty maksimi- pitoisuusaika 4 tuntia 6 tuntia

Verihiutaleiden Aggregoitumisen aggregoituminen maksimi-inhibointi% 81,4 70,11 ihmisessä yhden - annostuksen Määritetty maksimi- jälkeen aika 4 tuntia 8 tuntia

Akuutti myrkytys rotalle ja koiralle suun kautta -mg/kg >3,000 >3,000

Vertaamalla taulukossa II esitettyjä tuloksia mainitulle kahdelle yhdisteelle, nähdään, että monohydratoidun pikot-amidin farmaseuttinen vaikutus on parempi kuin vedettömän pikotamidin. Tämä odottamaton parannus näyttää johtuvan tämän uuden yhdisteen paremmasta biologisesta käyttökelpoisuudesta sen ollessa stabiilin monohydraattikiteen muodossa .

Monohydratoitua pikotamidia voidaan sen alhaisen myrkyllisyyden, hyvän siedettävyyden ja ei-toivottujen sivuvaikutusten puutteen vuoksi käyttää ihmisille hoidettaessa erilaisia veritulppasairauksia, erityisesti aivoverisuonten sairauksia, sydänlihasinfarktia, verisuonten tulppia, 17 74951 keuhkotulppia, valtlmonkovettumistiloja ja sydänleikkausten yhteydessä yleensä.

Mainittuihin käyttötarkoituksiin voidaan käyttää eri farmaseuttisia valmisteita sisältäen 10-5Q0 mg aktiivista ainetta, joista valmisteista annetaan seuraavassa esimerkkejä: a] suun kautta: kapselit, tabletit, pillerit sisältäen 1Q-500 mg, jolloin päivittäinen annos on 50-3000 mg/päivä; b} parentaalisesti: steriloituina laskimonsisäisesti ruiskutettavaksi lääkepulloissa sisältäen 1Q-5Q mg, päivittäisen annoksen ollessa 1Q-2QQ mg/päivä.

Farmaseuttista valmistetta voidaan myös antaa suolen kautta peräpuikkoina.

Farmaseuttinen valmiste voi myös sisältää aktiivisen aineen lisäksi tavanomaisia farmaseuttisesti hyväsyttäviä kanto-aineita ja apuaineita, jotka tunnetaan hyvin farmaseuttisella alalla. On myös selvää, että monohydratoidun pikot-amidin antotavat ja vastaavasti annostuksia voidaan vaihdella kliinisen käytännön mukaan ja lääkärin harkinnan mukaan .

Claims (2)

74951

1. Menetelmä farmaseuttisesti aktiivisen monohydratoidun, stabiilissa kiteisessä muodossa olevan N,N1-bis-(3-pikolyyli)- 4-metoksi-isoftaaliamidin valmistamiseksi/ jolla on kaava CO-NH-CH- ^ · h20 CO-NH-CH2 0CH3 ^ jolloin annetaan 4-metoksi-isoftaalihapon funktionaalisen johdannaisen reagoida 3-pikolyyliamiinin kanssa vedettömässä orgaanisessa liuottimessa, tunnettu siitä, että reaktio-tuote saostetaan vedellä ja että siten saatu raakatuote kiteytetään uudelleen vesipitoisesta liuoksesta ja sitten vedestä, jolloin lopullisen tuotteen sulamispiste on välillä 95-97°C mitattuna Koflerin laitteella ja monokiteen röntgensäde-diffrak-tiospektri on selityksen taulukossa 1 esitetyn kaltainen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä,että mainittu tuote sen jälkeen kun se on saostettu vedellä kiteytetään asetonista/vedestä ja kiteytetään uudelleen vedestä.