FI71741C - Foerfarande foer framstaellning av nya terapeutiskt anvaendbara acyloxialkyl-6-(substituerade amidino)- penicillanater. - Google Patents

Description

•AS*·'*] KUULUTUSjULKAISU 7174Ί B 11 UTLÄGGNINGSSKRIFT f \ f H \ C (45) Ρ-*·0:1^ΐ ' * ^ (51) Kv.lk.*/lnt.ci.* C 07 D ^99/02, 519/00 SUOMI—FINLAND (21) Patenttihakemus — Patentansökning 800412 (22) Hakemispäivä — Ansökningsdag 1 1.02.80 (Fl) (23) Alkupäivä — Giltighetsdag 11 .02.80 (41) Tullut iulkiseksi — Blivit offentlig lA.Q8.80

Patentti* ja rekisterihallitus Nähtäväksi panon ja kuul.julkaisun pvm.— ^1 1 0 86

Patent* och registerstyrelsen ' ' Ansökan Utlagd och utl.skriften publicerad (86) Kv. hakemus — Int. ansökan (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begärd prioritet 13.02.79 i9.O6.79 Eng 1 anti-England(GB) 7905021 79213^2 (71) Leo Pharmaceutical Products Ltd. A/S (Livens Kemiske Fabrik Produktionsaktieselskab), Industriparken 55, Ballerup,

Tanska-Danma rk(DK) (72) Wagn Ole Godtfredsen, Vaerltfse, Welf von Daehne, Rungsted Kyst, Tanska-Danma rk(DK) (71*) Oy Kolster Ab (5*0 Menetelmä uusien terapeuttisesti käyttökelpoisten asyylioksialkyy1i--6-(substituoitujen amidino)pen isi1lanaattien valmistamiseksi -Förfarande för framstä11 ning av nya terapeutiskt användbara acyloxi-a1kyl-6-(subst i tuerade amidi no)pen ie i1 lanater

Tämän keksinnön kohteena on menetelmä uusien terapeuttisesti käyttökelpoisten asyylioksialkyyli-6-(substituoitujen amidino)penisillanaattien valmistamiseksi, joilla on yleinen kaava I

Vs - ^ ! ' i y-N-

0 H * " C-O-CH-A

«I I

o r2 jossa on heksahydroatsepinyyli tai heksahydroatsosinyyli; R2 on vetyatomi tai alempi alkyyli; ja A on

a) radikaali, jolla on kaava II

2 R h°\ ,^° 71741

R. f ; S

*) Γ Ύ' 11 /—N-^ 0 n/ c-o- o jossa on vety- tai halogeeniatomi; on vetyatomi tai subs- tituoitu bentsamidoryhmä; ja jossa ainakin toinen R^:sta ja R^: sta on vety: b) radikaali, jolla on kaava III:

H H III

sv_ i j

II

O

jossa R,. on halogeeniatomi; tai c) radikaali, jolla on kaava IV:

H __OH

i

Hm C-0-

II

o sekä kaavan I mukaisten yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävillä myrkyttömillä hapoilla muodostettujen suolojen; kaavan I mukaisten puhtaiden diastereomeerien, näiden suolojen ja - siinä tapauksessa että R^ ja/tai esteriosa sisältävät kiraalikeskuksen -myös niiden seosten valmistusmenetelmä.

Yleisesti "alempi alkyyli" tarkoittaa 1-6 hiiliatomia sisältävää suoraketjuista tai haarautuvaa radikaalia.

Koska on mahdollista, että R^ssä ja esteriosassa on yksi tai useampia kiraalikeskuksia, yleisen kaavan I mukaisilla yhdisteillä voi olla useita diastereomeerisia muotoja. Tämä keksintö kattaa kaikki kaavan I mukaisten yhdisteiden mahdolliset diastereomeeriset muodot sekä niiden seokset.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden suoloja valmistetaan käyt- tt 3 71741 täen farmaseuttisesti hyväksyttäviä myrkyttömiä happoja, esim. kloorivety-, bromivety- tai jodivetyhappoa, fosforihappoa, rikkihappoa, typpihappoa, p-tolueenisulfonihappoa, metaanisulfonihap-poa, muurahaishappoa, etikkahappoa, propionihappoa, sitruunahappoa, viinihappoa, maleiinihappoa, palmitiinihappoa tai p-(dipro-pyylisulfamyyli)bentsoehappoa (probenecidia). Myös happamien antibioottien suolat kuuluvat keksinnön piiriin. Joissakin tapauksissa on edullisempaa käyttää helposti liukenevia suoloja, kun taas toisiin tarkoituksiin saattaa olla parempi käyttää vain vähäisessä määrin liukenevaa suolaa, esim. pitempiaikaisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Pitkäaikainen vaikutus saadaan aikaan erityisesti käytettäessä probenecidillä valmistettua suolaa, sillä se estää fb-laktaamiyhdisteiden imeytymisen tiehyisiin.

Tietyt 6-amidinopenisillaanihapot tunnetaan arvokkaina antibiootteina, joilla on erityisen tehokas monia gram-negatiivisia bakteereja vastustava vaikutus. Ne eivät kuitenkaan imeydy riittävän hyvin suun kautta annettaessa ja niitä annetaankin enimmäkseen parenteraalista tietä. Suun kautta tapahtuvassa antamisessa käytetään näiden yhdisteiden helposti hydrolysoituvia estereitä, esim. asyylioksialkyyliestereitä, jotka päinvastoin kuin vapaat hapot imeytyvät hyvin ruoansulatuskanavan kautta. Tällaiset esterit voivat olla alkanoyylioksialkyyliestereitä, mutta myös alde-hydihydraattien kanssa muodostettuja 6-amidinopenisillaanihapon bis-estereitä. Näitä jälkimmäisiä yhdisteitä on kuvattu DE-hake-musjulkaisussa 27 16 172.

Bakteeri-infektioiden kliinisessä hoidossa ovat kuitenkin vakavana ongelmana yhä yleisemmiksi käyvät ^-laktamaaseja tuottavat bakteerit. Nämä entsyymit tekevät useimmat fb -laktaamianti-biootit tehottomiksi ja onkin voitu todeta, että sekä gram-posi-tiivisten että gram-negatiivisten bakteerien tuottamat β-lakta-maasit ovat tärkeä tekijä bakteerien β -laktaamiantibiootteja vastustavissa ominaisuuksissa.

Useita luonnossa esiintyviä /2>-laktamaasi-inhibiittoreita on kuvattu, etenkin klavulaanihappo ja olivaanihapot. Aivan hiljattain on todettu eräiden puolisynteettisten (¾ -laktaamiyhdisteiden esim. penisillaanihapon 1,1-dioksidin, 6«^-klooripenisillaaniha- 4 71741 pon 1,1-dioksidin, joidenkin klavulaanihappojohdannaisten, 6fr-halogeenipenisillaanihappojen, kuten 6 f* -bromipenisillaaniha-pon, metisilliinisulfonin ja kinasilliinisulfonin omaavan samoja biologisia ominaisuuksia. Eräin poikkeuksin näillä yhdisteillä on ainoastaan heikko useimpia gram-positiivisia ja gram-negatii-visia organismeja vastustava vaikutus, mutta ne pystyvät tehokkaasti estämään varsin laajan valikoiman fb -laktamaaseja. Valikoituihin penisilliineihin ja kefalosporiineihin yhdistettyinä nämä yhdisteet vastustavat synergisesti monia [b -laktamaasia tuottavia bakteereja turvatessaan penisilliinien ja kefalosporiinien toiminnan.

Kaavan I mukaiset uudet yhdisteet on tarkoitettu etenkin enteraaliseen käyttöön ja niillä on voimakas antibakteerinen vaikutus in vivo. -laktamaasia tuottavia bakteereita vastustava suotuisa vaikutus johtuu siitä, että yhdisteissä on samassa molekyylissä sekä erittäin hyvin bakteereja vastustava 6-amidinopeni-sillaanihappo-osa ja tehokkaasti /^-laktamaasia estävä osa. Näiden uusien yhdisteiden tämän ominaisuuden hyväksikäytölle on kuitenkin kaksi välttämätöntä edellytystä. Niiden täytyy voida imeytyä ruoansulatuskanavan kautta ja joko imeytymisen aikana tai sen jälkeen niiden täytyy hydrolysoitua, jolloin aminopenisillaanihappo ja (¾ -laktamaasi-inhibiittori vapautuvat. On käynyt ilmi, että nämä molemmat ehdot voidaan täyttää ja siten kaavan I mukaiset yhdisteet ovat sekä amidinopenisillaanihappojen että jb -laktamaasi-inhibiittoreiden arvokkaita kanta-aineita.

Yhdisteitä, jotka sisältävät sekä amidinopenisillaanihappo-ryhmän että -laktamaasi-inhibiittorin ei tunneta tekniikan tason perusteella. GB-patenttijulkaisussa 1 303 491 kuvataan bis-estereitä, jotka sisältävät kaksi erilaista penisilliiniryhmää, GB-patenttijulkaisussa 1 335 718 kuvataan bis-estereitä, jotka sisältävät penisilliiniryhmän ja amidinopenisillaanihapporyhmän, jotka hajotuksen jälkeen muodostavat synergistisen seoksen. DE-patenttijulkaisussa 2 713 683 kuvataan bis-estereitä, jotka koostuvat amoksisilliinistä ja amidinopenisillaanihaposta, jotka myös voivat hajotuksen jälkeen muodostaa synergistisen seoksen, ja FI-patenttijulkaisun 63 759 kohteena on bis-amidinopenisillaani- 5 71741 happo, siis bis-esteri, joka sisältää kaksi samanlaista peni-sillaanihapporyhmää.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle uusien kaavan I mukaisten yhdisteiden ja niiden suolojen valmistamiseksi on tunnusomaista, että siinä a) yhdiste, jolla on kaava V:

R1 -CH=N * S

1 V_

I I i X V

C^-H -4.

° ' C-O-CH-X

H » · o r2 jossa R^ ja R2 ovat samat kuin edellä ja jossa X on lähtevä ryhmä, kuten halogeeniatomi, saatetaan reagoimaan kaavan A-M yhdisteen kanssa, jossa A on sama kuin edellä ja M on kationi; tai b) yhdiste, jolla on kaava VIII:

H H

R1-CH=N^':

' VIII

J N

ΗΓ '-°-M 0 jossa R^ ja M ovat samat kuin edellä, saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava VII:

A-CH-X

; R2 jossa A, R2 ja X ovat samat kuin edellä; tai c) yhdiste, jolla on kaava X:

H H

H2N<_X

O 7 "" C-O-CH-A

TT* Il I

o R2 jossa R2 ja A ovat samat kuin edellä, tai mainitun yhdisteen 71741 trialkyylisilyylijohdannainen saatetaan reagoimaan kaavan XI:

R1-CH=Z XI

jossa R,j on sama kuin edellä ja Z on happi tai rikki, mukaisen amidin tai tioaraidin reaktiivisen johdannaisen kanssa; tai d) yhdiste, jolla on kaava X saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava XII: 0 Θ

H2N = CH-Z-R7 X XII

jossa X ja Z ovat samat kuin edellä ja on alempi alkyyli- tai bentsyyliradikaali, jolloin kaavan X 6-aminoryhmän vetyatomit korvautuvat ryhmällä R7Z-CH= , ja erottamatta reaktiotuotetta lisätään reaktioseokseen kaavan R^-H mukainen amiini, jossa R^ on sama kuin edellä; minkä jälkeen kaavan I mukainen yhdiste otetaan talteen joko sellaisenaan tai suolan muodossa.

Menetelmän ensimmäisen suoritusmuodon mukaisesti yhdiste, jolla on kaava V:

H H

VCH=N<_s' ^ i

V

J N ^c-O-CH-X

TT " · H 0 R2 jossa kaavassa R1 ja R2 ovat samat kuin edellä ja jossa X on lähtevä ryhmä, kuten halogeeniatomi, mieluimmin jodi, saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava A-M, jossa A on sama kuin edellä ja M on kationi, kuten Na+, K+, ammoniumioni, tri- tai. tetra-alkyyliammoniumioni, esim. tetrabutyyliammoniumioni.

Reaktio suoritetaan sopivassa liuottimessa, esim. dimetyy-liformamidissa, etyyliasetaatissa, dikloorimetaanissa, asetonissa tai heksametyylifosforihapon triamidissa, riittävän pitkän ajan kuluessa ja sopivassa lämpötilassa halutun muutoksen aikaansaamiseksi, mikä tapahtuu yleensä 0-60°C:en lämpötilassa.

Kaavan I yhdisteet voidaan myös valmistaa menetelmällä, 71741 jossa ensimmäisenä vaiheena kaavan A-M yhdiste saatetaan reagoimaan kaavan VI yhdisteen kanssa kaavan VII välituotteen aikaansaamiseksi :

Y-CH-X A-CH-X

f I

R2 R2

VI VII

Kaavoissa VI ja VII , A ja X ovat samat kuin edellä ja Y on lähtevä ryhmä, kuten bromi tai jodi, halogeenisulfonyyliok-si, esim. kloorisulfonyylioksi, alkyylisulfonyylioksi, ^-halo-geenialkoksisulfonyylioksi tai substituoimaton tai substituoitu aryylisulfonyylioksi, kuten bentseenisulfonyylioksi, tosyylioksi tai bromibentseenisulfonyylioksi ja tällöin Y on parempi lähtevä ryhmä kuin X.

Reaktio suoritetaan samalla tavalla kuin on kuvattu kaavan V mukaisten tunnettujen yhdisteiden valmistamiseksi ja se tapahtuu sopivassa liuottimessa, esim. dimetyyliformamidissa, etyyliasetaatissa, dikloorimetaanissa, asetonissa tai heksametyylifos-forihapon triamidissa yleensä 0-60°C:ssa.

Toisessa vaiheessa kaavan VII mukainen välituote saatetaan reagoimaan amidinopenisillaanihappojohdannaisen kanssa, jolla on kaava VIII:

H H

R1-CH=N^| :j^S

I VIII

N J C-O-M M

H 0 jossa R1 ja M ovat samat kuin edellä, kaavan I mukaisen esterin muodostamiseksi. Haluttaessa kaavassa VII oleva X voidaan ennalta vaihtaa parempaan lähtevään ryhmään.

Yllä esitetyt reaktiot suoritetaan reaktion suhteen iner-tissä orgaanisessa liuottimessa esimerkiksi dimetyyliformamidissa, etyyliasetaatissa, dikloorimetaanissa, asetonissa tai heksametyy-lifosforihapon triamidissa yllä mainituissa olosuhteissa ja yleensä 0-60°C:ssa.

71741

Toinen menetelmän suoritusmuoto käsittää ensimmäisen vaiheen, jossa kaavan A-M mukainen yhdiste saatetaan reagoimaan kaavan IX mukaisen 6-aminopenisillaanihapon esterin tai jonkin sen aminosuojatun johdannaisen esim. trialkyylisilyylijohdannaisen kanssa, kaavan X mukaisen yhdisteen aikaansaamiseksi:

H H H H

H2 N\t_H2N-J j/s\^ I ' I" Τ'

/'''C-O-CH-X N / ''C-O-CH-A

" 1 U II I

OR, 0 R2 IX 2 x joissa kaavoissa R2, A ja X ovat samat kuin edellä. Reaktio suoritetaan sopivassa orgaanisessa liuottimessa, esim. dimetyyli-formamidissa ja mieluimmin 0-30°C:en lämpötilassa.

Kaavan X mukaiset välituotteet voidaan vaihtoehtoisesti valmistaa saattamalla 6-aminopenisillaanihappo tai sen suola tai ami-nosuojattu johdannainen reagoimaan kaavan VII mukaisen yhdisteen kanssa.

Toisessa vaiheessa kaavan X mukainen yhdiste tai sen trialkyylisilyyli johdannainen saatetaan reagoimaan reaktiivisen amidi- tai tioamidijohdannaisen kanssa, jolla on kaava XI:

R1-CH=Z XI

jossa R^ on sama kuin edellä ja Z on happi tai rikki, kaavan I mukaisen esterin saamiseksi.

Esimerkkeinä kaavan XI mukaisten yhdisteiden reaktiivisista johdannaisista voidaan mainita esimerkiksi iminiumkloridit, iminiumeetterit, iminiumtioeetterit, amidiasetaalit.

Mainituilla reaktiivisilla johdannaisilla tapahtuvat reaktiot ovat tuttuja aminopenisillaanihappojohdannaisten valmistuksen hallitsevalle asiantuntijalle.

Erään toisen suoritusmuodon mukaisesti kaavan I mukaiset yhdisteet valmistetaan saattamalla kaavan X mukainen yhdiste tai sen trialkyylisilyylijohdannainen reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava XII: 0 <C)

H2N = CH-Z-R2 X ^ XII

il 9 71741 jossa X ja Z ovat samat kuin edellä ja R^ on alempi alkyyli- tai bentsyyliradikaali, jolloin kaavan X 6-aminoryhmän vetyatomit korvautuvat R^-Z-CH= -ryhmällä. Reaktiotuotetta erottamatta lisätään reaktioseoksen amiini R^-H, jossa R^ on sama kuin edellä, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste.

Reaktio suoritetaan mieluimmin inertissä orgaanisessa liuot-timessa, kuten dietyylieetterissä, tetrahydrofuraanissa, etyyliasetaatissa tai bentseenissä huoneenlämpötilassa tai sitä alemmassa lämpötilassa. Reaktion ensimmäinen vaihe etenee nopeasti ja amiinin R^-H lisäämisen jälkeen reaktioseos pidetään huoneenlämpö-tilassa tai sitä alemmassa lämpötilassa kunnes reaktio on päättynyt .

Kaavojen VII ja X mukaiset välituotteet ovat tähän asti tuntemattomia yhdisteitä.

Kaavojen V, VI, Vili, IX, XI ja XIII mukaiset lähtöaineet ovat tunnettuja ja ne voidaan valmistaa samanlaisten tunnettujen yhdisteiden valmistamiseen käytettyjen menetelmien kanssa analogisilla menetelmillä.

Kaavan A-M mukaiset lähtöaineet tai niiden vastaavat hapot ovat tunnettuja yhdisteitä.

Kaavan I yhdisteet voidaan puhdistaa ja erottaa tavanomaisilla menetelmillä ja ne voidaan saada joko vapaina tai suolan muodossa.

Joissakin tapauksissa yhdisteet saadaan diastereomeerisinä seoksina, jotka voidaan sitten haluttaessa erottaa tunnetuilla menetelmillä, esim. kromatografisesti.

Eläimillä ja vapaaehtoisesti tutkimuksiin osallistuneilla ihmisillä suoritetut kokeet ovat osoittaneet, että uudet yhdisteet imeytyvät helposti ruoansulatuskanavan kautta. Imeytymisen aikana tai sen jälkeen ne hydrolysoituvat, jolloin vapautuu ekvi-molaariset määrät molempia kyseessä olevia komponentteja, 6-ami-dinopenisillaanihappoa ja |?>-laktamaasi-inhibiittoria ja näitä kahta komponenttia on samanaikaisesti suurina pitoisuuksina sekä veressä että kudoksissa. Näin 6-amidinopenisillaanihappojen toiminta suojautuu mitä tehokkaimmalla tavalla f? -laktamaaseja vastaan.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden tehokasta imeytymistä ja nii- 10 71 741 den in vivo tapahtuvaa hydrolysoitumista on tutkittu vapaaehtoisesti osallistuvilla ihmisillä antaen heille suun kautta yhtä uutta yhdistettä, nimittäin 1,1-dioksopenisillanoyylioksometyyli-6-ZJheksahydro-1H-atsepin-1-yyli)metyleeniaminö7penisillanaatin hydrokloridia, jota seuraavassa kutsutaan VD-1825:ksi.

Vertailun vuoksi samalle vapaaehtoisryhmälle annettiin ek-vimolaariset määrät mecillinamin (Mecillinam on 6/Jheksahydro-1H-atsepin-1-yyli)metyyliamino7penisillaanihapon yleinen nimitys) suun kautta annettuna tehoavaa pivaloyylioksimetyyliesteriä, piv-mecillinamhydrokloridia ja kaliumpenisillanaatin 1,1-dioksidia, vastaavasti.

Näiden tutkimusten tulokset on koottu taulukkoihin I ja II.

I 71741 3 ί 1 £ >, •p i S ω g rt £ rt W CQ in m m oo *3· in --- C jj TT Lil 'i <i rn <f Ή •H P CN r-t r_) -rH I--—-->1 1 <C Or-OOCOOO -<3· , (o *h e m ro z ^ ^ 1 <u U m ^

Cu <D 2----I

? ^ g CQ (N <N VO (N ΓΟ .5 p p >, in -«a* ^ m «sr « •P Jj VO ΠΗ (0 CU +J I_____<u rH -HO + (0 H oi PC < ο *- r-~ co r- ro +j > Jg 1 (ö (ö o 5____k O C O :(0 *-

P -H t- 'f-* I

U (¾ - C Γ"- VO VO VO VO Γ" P

rt -P c m oooo^—o p (0 -P QJ Cfl ® » «» » *> * Ό CL, Φ .p -H oooooo >, to λ -p P___<β to G nJ to c o m o m m in to

tn-p-Prö S o r- i- ί- T- r- M

(0-P > (<*.*·»··**· CD

to <D (0 rt OOOOOO r; -p cj *h qP r p c ό to $____

•rl (0 -rH -rH c VO VO t— 00 *— ^3- I

> ρ Ό 3 ί η η io Tf vo

•HO-HfO -P ® ~ ' I

(OrHrHPC _ OOOOOO ,H

π Ο Λ! 0<D (0____--1 0 1—I tO 4J (M >1 Η (ΟΦΡΛί^ .C r- ο VO OD o 1- >1 iflrH-öOO Q . vor^vooin r~ +j X 3 3 £ £3 I Ο Ο o o o'- o <§

Λί g Q) E >i<H -r-i____-P

3 G .G <TJ .G -P (0 to rHPCto to conv-nvon χ G CD G -P G CD X? ® ^ ^ ^ ^ ^ 0

<0 <1) 3 <-H .. > .¾ -P

Eh CO^r-H* _ u ,-___Ή rl lOr. rH S >1 to G O <n rt «i£3 T-invoovo vo >, 3 0) ¢1 OOP < ^ ^ ^ oj· ^ ,-T 0 3 CU g T- Ό S' ^ ' (Nr c to X > I -P ____(0

•rl H *H Q M ,w’ rH

O :<T5 Cl* > 0 ^ <n r Tf n ^ rH

-p ·η --1 & m ^ ^ ^ ^ ^ -p •p tn .§ m to-ri a c g ε o 3 -___-p -p

CD P 3 O--G -P

C ill O co-0 to nooootN o QjrO

•H o cn >i -P inrnvovooo lh a nj

grt»-»-x; 2 ooooo o OC

(d rH .,-1 co <d

C H · · Cu _ - _____ -- _ 4* rH

^•^<W f VO mor, Opj •PO ω m oot-ooo i-p o -P (D <N r- c ¢) X CO *___ - φ

StW ° vo vo w -ί -ί o ^r^vrt OOOr-m r . Π3 ·Λ

(ti · ^ - «. CO -P

OOOOO O OG -P

V V V -rl φ --r-4-----m g -p 5 o 04 rt >i !h S oo -P :3 Ί 2^0

p H Q Q) -P

% 13 > rH <U

J_ s g s i ;s 1 a * 71 741 12

Taulukko II

Penisillaanihapon 1,1-dioksidin erittyminen virtsaan paastoavilla vapaaehtoisilla sen jälkeen kun heille oli annettu: A. 60 mg kaliumpenisillanaatin 1,1-dioksidia (mikä vastaa 52 mg:a penisillaanihapon 1,1-dioksidia) vesiliuoksena B. 128 mg VD-1825:n hydrokloridia (mikä vastaa 49,0 mg penisillaanihapon 1,1-dioksidia) vesiliuoksena.

Erittyminen virtsaan (% annoksesta)

Koehenkilö A_ B_ GK 2,4 78 MK 3,2 86 FJ 7,7 70 MM 5,2 79 LA 2,9 83

Keskiarvo 4,3 77 13 71 741

Taulukosta I käy ilmi, että annettaessa suun kautta VD-1825:ttä päästään samanlaisiin mecillinamin pitoisuuksiin seerumissa kuin annettaessa ekvimolaarinen annos pivmecillinamia. Taulukosta I käy myös ilmi, että virtsaan erittyvän mecillinamin määrä VD-1825:ttä annettaessa on vertailukelpoinen pivmecillina-milla saadun vastaavan tuloksen kanssa.

Kuten taulukosta II ilmenee, vain 4,3 % penisillaanihapon 1,1-dioksidista erittyi virtsaan annettaessa suun kautta yhdisteen vastaavaa kaliumsuolaa. Annettaessa ekvimolaarinen määrä VD-I825:ttä penisillaanihapon 1,1-dioksidi poistui virtsaan 77 %:sesti, mikä jälleen on osoitus VD-1825:n tehokkaasta imeytymisestä .

Kaavan I mukaisten yhdisteiden tehokasta imeytymistä ja niiden in vivo tapahtuvaa hydrolyysiä tutkittiin edelleen kahdeksalla paastoavalla ja terveellä vapaaehtoisesti kokeisiin osallistuvalla ihmisellä, joille annettiin suun kautta kapselina 260 mg:n annos VD-1825:n hydrokloridia (vastaten 200 mg:aa pivmecillinamhydrokloridia). Yhdisteen antamisen jälkeen määritettiin mecillinamin ja penisillaanihapon 1,1-dioksidin pitoisuudet seerumissa ja tulokset käyvät ilmi kuviosta 1. Katkoviiva ilmaisee penisillaanihapon 1,1-dioksidin pitoisuudet seerumissa ja jatkuva viiva mecillinamin pitoisuudet seerumissa.

Kuviosta 1 käy ilmi, että annettaessa VD-1825:n hydrokloridia mecillinamin ja -laktamaasi-inhibiittorin pitoisuudet ovat samanaikaisesti korkeita ja lisäksi että jälkimmäistä on aina läsnä suunnilleen samassa moolisuhteessa, jolloin se pystyy suojaamaan tehokkaasti mecillinam-molekyyliä fr -laktamaasien vaikutukselta.

Käytettäessä kaavan I mukaisia yhdisteitä kyseessä olevan 6-amidinopenisillaanihapon antibakteerinen vaikutusalue laajenee huomattavasti, koska tällöin voidaan hoitaa myös fr-laktamaasia tuottavia kantoja. Näitä β -laktamaasia tuottavia kantoja löytyy jatkuvasti lisää ja ne ovat vakava ongelma kliinisessä terapiassa. Kaavan I mukaiset yhdisteet ovat siis tässä mielessä erityisen arvokkaita.

Tautien hoidossa kaavan I mukaisilla hydrolysoituvilla yh- 14 71 741 disteillä on selviä etuja pelkkiin amidinopenisillaanihappojen ja p> -laktamaasi-inhibiittoreiden yhdistelmiin tai näiden suun kautta annettaviksi tarkoitettujen estereiden yhdistelmiin nähden.

Esimerkiksi monet p> -laktamaasi-inhibiittorit, penisillaa-nihapon 1,1-dioksidi mukaanlukien, kts. taulukko II, imeytyvät heikosti tai epäsäännöllisesti ruoansulatuskanavan kautta. Myös monet amidinopenisillaanihapot, kuten mecillinam imeytyvät epätäydellisestä, jos niitä annetaan suun kautta. Lisäksi yksilölliset vaihtelut monien amidinopenisillaanihappojen ja p1 -laktamaa-si-inhibiittorien imeytymisvauhdissa saattavan joissakin tapauksissa johtaa tilanteeseen, jossa aktiiviset aineosat eivät ole läsnä samanaikaisesti tai niiden pitoisuuksien suhde ei ole optimaalinen siitäkin huolimatta että molemmat lääkkeet annetaan yhtäaikaa.

Tietyt amidinopenisillaanihappojen ja p>-laktamaasi-inhibiittoreiden helposti hydrolysoituvat esterit imeytyvät paremmin ruoansulatuskanavan kautta kuin vastaavat vapaat hapot. Näiden estereiden hydrolysoituessa elimistössä muodostuu kuitenkin tehottomia sivutuotteita ja vaikkakin nämä sivutuotteet ovat suhteellisen myrkyttömiä, ei ole toivottavaa saattaa elimistöä alttiiksi tarpeettomille metaboliiteille. Toinen haitta käytettäessä amidi-nopenisillaanihappojohdannaisten ja p> -laktamaasi-inhibiittoreiden helposti hydrolysoituvien estereiden yhdistelmiä on se, että esteriosat lisäävät yhdisteiden molekyylipainoa ja sen seurauksena annosyksikön kokoa. Käyttämällä kaavan I mukaisia yhdisteitä annosyksikköjen kokoa voidaan huomattavasti pienentää.

Lisäksi mainittujen estereiden imeytyminen ei yleensä tapahdu yhtä aikaa, vaikka yhdisteet annettaisiinkin potilaalle samanaikaisesti. Esimerkiksi mecillanamin pivaloyylioksimetyyliesteri imeytyy hyvin nopeasti, kun taas niukkaliukoisempi β -laktamaasi-inhibiittorin, penisillaanihapon 1,1-dioksidin pivaloyylioksimetyyliesteri imeytyy hitaammin.

Kaikki nämä haitat voidaan välttää käyttämällä kaavan I mukaisia yhdisteitä.

On todettu, että erilaisten p) -laktamaasi-inhibiittoreiden ja useiden amidinopenisillaanihappojohdannaisten välinen in vitro- 15 71 741 synergia on erityisen selvä, kun näiden kahden komponentin välinen suhde on 3:1 - 1:3. Koska eri amidinopenisillaanihappojohdannaisten biologiset puoliintumisajat ja jakautumisominaisuudet poikkeavat hieman toisistaan uusien yhdisteiden vapautuneiden komponenttien välinen suhde elimissä ja kudoksissa vaihtelee jossain määrin, mutta on yleensä edellä mainituissa suositeltavissa rajoissa.

Kaavan I yhdisteet on tarkoitettu käytettäväksi farmaseuttisissa yhdistelmissä, jotka ovat käyttökelpoisia infektiotautien hoidossa sekä ihmisillä että eläimillä ja joita voidaan käyttää enteraalisesti, parenteraalisesti tai paikallisesti.

Tällaiset yhdistelmät sisältävät vaikuttavana aineosana ainakin yhtä edellä määritellyn kaavan I mukaisten yhdisteiden tai niiden suolojen joukosta valittua yhdistettä yhdistettynä kiinteisiin tai nestemäisiin farmaseuttisiin kanto- ja/tai laimennus-aineisiin.

Terapeuttisesti aktiivisen aineen suhteellinen määrä voi mainituissa yhdistelmissä vaihdella 1-95 paino-%:n välillä. Yhdistelmistä voidaan muodostaa monia erilaisia farmaseuttisia an-nostusmuotoja, kuten tabletteja, pillereitä, rakeita, peräpuikkoja, kapseleita, hitaasti liukenevia tabletteja, suspensioita ja sen kaltaisia, jotka sisältävät kaavan I mukaisia yhdisteitä tai niiden myrkyttömiä suoloja kantaja- ja/tai laimennusaineisiin sekoitettuina.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä sisältävien yhdistelmien valmistamiseen voidaan käyttää farmaseuttisesti hyväksyttäviä myrkyttömiä, orgaanisia tai epäorgaanisia, kiinteitä tai nestemäisiä kantaja- ja/tai laimennusaineita. Gelatiini, laktoosi, tärkkelys, magnesiumstearaatti, talkki, kasvi- ja eläinrasvat ja -öljyt, kumi, polyalkyleeniglykoli, puskurit ja muut tunnetut kantaja-aineet, lisäaineet ja/tai laimennusaineet ovat kaikki sopivia.

Yhdistelmät voivat lisäksi sisältää muita terapeuttisesti aktiivisia aineosia, joita voidaan sopivasti antaa kaavan I mukaisten yhdisteiden ohella infektiotautien hoidossa, ja näitä ovat muut antibakteeriset aineet, yskänlääkkeet, kipuja lievittävät lääkkeet, probenecid jne. Erityisen soveliaita ovat anti- 16 71 741 bakteeriset aineet, kuten penisilliinit ja kefalosporiinit, jotka vaikuttavat synergistisesti joko toisen tai molempien kaavan I mukaisten yhdisteiden in vivo-hydrolyysin tuloksena vapautuneiden aktiivisten aineosien kanssa.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää joko sellaisenaan tai suolamuodossa. Sellaisenaan yhdisteet liukenevat vain heikosti veteen, mutta monet suoloista, esimerkiksi hydrokloridit liukenevat helposti veteen.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä annetaan sellaisina annoksina, että haluttu vaikutus saadaan aikaan ilman samanaikaisia sekundaarisia vaikutuksia. Hoidettaessa tauteja ihmisillä kaavan I mukaisia yhdisteitä on mukavinta antaa (aikuisille) annosyksikköinä, jotka sisältävät vähintään 50 mg ja enintään 2500 mg, mieluimmin 100-1000 mg kaavan I mukaista yhdistettä.

Termillä "annosyksikkö" tarkoitetaan tässä yhtä yksittäistä annosta, joka voidaan antaa potilaalle ja joka on helposti käsiteltävissä ja pakattavissa ja säilyy fysikaalisesti pysyvänä yksittäisenä annoksena ja sisältää joko aktiivisen aineen sellaisenaan tai sekoitettuna kiinteisiin tai nestemäisiin farmaseuttisiin laimennus-, kantaja-, liuotin- ja/tai lisäaineisiin.

Annosyksikkömuodossa yhdistettä voidaan antaa kerran tai useampia kertoja päivässä sopivin väliajoin ottaen kuitenkin aina huomioon potilaan tilan ja noudattaen lääkärin antamia määräyksiä.

Suositeltava päivittäinen annos on siten 0,25-15 g kaavan I mukaista yhdistettä tai ekvivalenttinen määrä sen yllä esitetyn mukaista suolaa ja tämä määrä on mukavinta jakaa useisiin yksittäisiin annoksiin.

Infektiotauteja potevien potilaiden jatkuvassa hoidossa tabletit ja kapselit ovat sopivia valmisteita ja niitä voidaan haluttaessa käyttää pitkävaikutteisessa muodossa.

Edellä mainittuja farmaseuttisia yhdistelmiä voidaan käyttää myös eläinlääketieteessä ja tällöin annosyksiköt sisältävät mieluimmin 50 mg - 25 g kaavan I mukaista yhdistettä tai vastaavan määrän sen suolaa.

Maitorauhashäiriöiden, etenkin nautaeläinten utaretulehduksien hoidossa antibakteerinen aine voidaan antaa maitorauhaseen 17 71 741 nestemäisessä tai puolinestemäisessä muodossa kuten voiteena tai sitten yhdistettynä veteen ja öljyyn liukenemattomaan rakeiseen sideaineeseen.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä annetaan tavallisesti 3-200 mg potilaan ruumiin painokiloa ja päivää kohden, mikä vastaa aikuisilla ihmispotilailla 0,25 g - 15 g päivittäin, tai sitten ekvivalenttinen määrä kaavan I mukaisen yhdisteen edellä määritellyn mukaista suolaa.

Potilaita hoidettaessa kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan antaa joko yksin tai yhdessä muiden terapeuttisesti aktiivisten osaltaan bakteerien aiheuttamaa infektiota vastustavien yhdisteiden, esim. propbenecidin kanssa. Tällainen yhdistetty hoito voidaan toteuttaa joko käyttäen yhdistelmiä, jotka sisältävät muitakin terapeuttisesti aktiivisia yhdisteitä tai kaikki kyseisessä tapauksessa tarvittavat terapeuttisesti aktiiviset yhdisteet, tai ne voidaan antaa erillisissä yhdistelmissä joko samanaikaisesti tai sopivin väliajoin.

Potilaita hoidettaessa päivittäinen annos annetaan joko kerran päivässä tai se jaetaan annettavaksi useampana kertana, esim. kaksi, kolme tai neljä kertaa päivässä.

Uusien lähtöaineiden ja välituotteiden valmistusmenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisemmin seuraavissa "valmisteissa".

Valmiste 1 6oO-b'romipenisillaanihapon 1,1 -dioksidi

Liuokseen, joka sisälsi kaliumpermanganaattia (1,90 g, 12 mmoolia), vettä (35 ml) ja etikkahappoa (1,36 ml, 24 mmoolia), lisättiin koko ajan sekoittaen tipoittain 0-5°C:ssa jääkylmä kalium -bromipenisillanaatin (1,91 g, 6 mmoolia) vesiliuos (25 ml). Lisäyksen päätyttyä (n. 15 minuutin kuluttua), sekoitusta jatkettiin vielä 20 minuuttia matalassa lämpötilassa. Jäähdy-tyshaude poistettiin ja seokseen lisättiin kiinteitä natriumpyro-sulfiittia (1,52 g, 8 mmoolia) ylimääräisen hapetusaineen pelkistämiseksi. Saostuneet mangaanioksidit suodatettiin pois ja suodok-seen (n. 60 ml) lisättiin kiinteää natriumkloridia (20 g) ja etyyliasetaattia (50 ml). Seoksen pH säädettiin 1,5:een lisäämällä 4 N kloorivetyhappoa koko ajan sekoittaen ja erotettiin sitten orgaaninen faasi. Vesifaasi uutettiin vielä etyyliasetaatilla (25 ml) 18 71 741 ja yhdistetyt orgaaniset uutteet pestiin kyllästetyllä natrium-kloridin vesiliuoksella, kuivattiin ja haihdutettiin in vacuo. Näin saatu amorfinen jäännös kiteytettiin eetteri/di-isopropyy-lieetteri-seoksesta, jolloin saatiin 6«ό< -bromipenisillaanihapon 1.1- dioksidi, sulamispiste: 124-127°C.

Yllä saadun yhdisteen kiteinen kaliumsuola saatiin lisäämällä kalium-2-etyyliheksanoaatin 1 M asetoniliuosta (3,6 ml) koko ajan sekoittaen 6 dO -bromipenisillaanihapon 1,1-dioksidin (0,94 g, 3 mmoolia) asetoniliuokseen (12 ml).

Kalium-6oU-bromipenisillanaatin 1,1-dioksidin NMR-spektri (CD^OD) antoi signaalit kohdissa S = 1,48 (s, 3H; 2-CH3), 1,59 (s, 3H; 2-CH3), 4,48 (s, 1H; 3-H), 5,10 (d, J=2Hz, 1H; 6-H) ja 5,35 (d, J=2Hz, 5-H) ppm. Tetrametyylisilaania käytettiin vertailuaineena.

Valmiste 2 6oU-klooripenisillaanihapon 1,1-dioksidi

Korvaamalla valmisteen 1 menetelmässä käytetty kalium-6'Ό -bromipenisillanaatti kalium-6^-klooripenisillanaatilla saatiin 6oC-klooripenisillaanihapon 1,1-dioksidi kiteyttämällä di-iso-propyylieetteristä, sulamispiste: 134-137°C.

NMR-spektri (CDCl^) antoi signaalit kohdissa S = 1,50 (s, 3H; 2-CH3), 1,64 (s, 3H; 2-CH3), 4,46 (2, 1H; 3-H), 4,70 (d, J=1,5Hz, 1H; 6-H) ja 5,18 (d, J=1,5Hz, 1H? 5-H) ppm. Tetra-metyylisilaania käytettiin vertailuaineena.

Yllämainitun yhdisteen kiteinen kaliumsuola saatiin lisäämällä ekvimolaarinen määrä kalium-2-etyyliheksanoaatin 0,8 M asetoniliuosta koko ajan sekoittaen 6oK->-klooripenisillaanihapon 1.1- dioksidin asetoniliuokseen.

Valmiste 3

Kloorimetyylipenisillanaatin 1,1-dioksidi

Liuokseen, joka sisälsi penisillaanihapon 1,1-dioksidia (1,17 g, 5 mmoolia) dimetyyliformamidissa (7,5 ml) lisättiin tri-etyyliamiinia (0,98 ml, 7 mmoolia) ja kloorijodimetaania (2,18 ml, 30 mmoolia) ja seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 4 tuntia. Sen jälkeen seos laimennettiin etyyliasetaatilla (30 ml) ja pestiin ensin vedellä (3 x 10 ml) ja sitten natriumkloridin 19 71 741 kyllästetyllä vesiliuoksella (5 ml), kuivattiin ja haihdutettiin in vacuo, jolloin jäljelle jäi haluttu tuote keltaisena öljynä, joka kiteytettiin eetteri-petroli-eetteriseoksesta, sulamispiste: 94-96°C.

NMR-spektri (CDCl^) antoi signaalit kohdissa <5 = 1,47 (s, 3H; 2-CH3), 1,66 (s, 3H; 2-CH3), 3,53 (d, J=3Hz, 2H; 6cO-H ja 6 -H), 4,46 (s, 1H; 3-H), 4,68 (t, J=3Hz, 1H; 5-H) ja 5,85 (ABq, J=6Hz, 2H; OC^Cl) ppm. Tetrametyylisilaania käytettiin vertailu-aineena.

Valmiste 4 1-kloorietyylipenisillanaatin 1,1-dioksidi

Noudattaen valmisteen 3 menetelmää, mutta korvaten kloori-jodimetaani 1-kloori-1-jodietaanilla ja lisäten reaktioaika 16 tunniksi saatiin keltainen öljymäinen 1-kloorietyylipenisillanaatin 1,1-dioksidin raakatuote, joka puhdistettiin silikageelillä käyttäen kuivaa pylväskromatografiaa (etyyliasetaattipetrolieette-ri, 7:3).

Valmiste 5

Kloorimetyyli-6oO-bromipenisillanaatin 1,1-dioksidi

Korvaamalla valmisteen 3 menetelmässä käytetty penisillaani-hapon 1,1-dioksidi 6vO-bromipenisillaanihapon 1,1-dioksidilla saatiin kloorimetyyli-6 <*j-bromipenisillanaatin 1,1-dioksidi kellertävänä öljynä.

NMR-spektri (CDC13) antoi signaalit kohdissa S = 1,48 (s, 3H; 2-CH3), 1,64 (s, 3H; 2-CH3), 4,46 (s, 1H; 3-H), 4,71 (d, J= 1,5 Hz, 1H; 6-H) , 5,17 (d, J=1,5 Hz, 1H; 5-H) ja 5,80 (Abq, J = 6 Hz, 2H; 0CH2C1) ppm. TMS käytettiin vertailuaineena.

Valmiste 6

Kloorimetyyli-6 /3-bromipenisillanaatti

Korvaamalla valmisteen 3 menetelmässä käytetyt penisillaa-nihapon 1,1-dioksidi ja trietyyliamiini kalium-6/S -bromipenisil-lanaatilla saatiin kloorimetyyli-6 ^5-bromipenisillanaatin jäykkänä öljynä.

Valmiste 7

Kloorimetyylipenisillanaatin 1,1-dioksidi

Suspensioon, joka sisälsi kaliumpenisillanaatin 1,1-dioksi-dia (1,08 g) dimetyyliformamidissa (12 ml), lisättiin bis-kloori- 20 71 741 metyylisulfaattia (1,6 g), ja seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 45 minuuttia. Sen jälkeen seos laimennettiin etyyliasetaatilla (50 ml) ja pestiin ensin vedellä ja sitten natriumbikarbonaatin vesiliuoksella, kuivattiin ja haihdutettiin in vacuo, ja öljymäinen jäännös puhdistettiin silikageelillä kromatografi-sesti, jolloin saatiin haluttu, valmisteen 3 kanssa identtinen yhdiste.

Valmiste 8

Kloorimetyyli-6c<J -klooripenisillanaatin 1 ,1-dioksidi

Korvaamalla valmisteen 3 menetelmässä käytetty penisillaa-nihapon 1,1-dioksidi 6*j-klooripenisillaanihapon 1,1-dioksidilla saatiin kloorimetyyli-6<*J-klooripenisillanaatin 1,1-dioksidi jäykkänä öljynä.

NMR-spektri (CDCl^) antoi signaalit kohdissa S = 1,48 (s, 3H; 2-CH3), 1,64 (s, 3H; 2-CH3), 4,47 (s, 1H; 3-H), 4,68 (d, J=1,5 Hz, 1H; 6-H), 5,17 (d, J=1,5 Hz, 1Hy 5-H) ja 5,81 (Abq, J = 6 Hz, 2H; OC^Cl) ppm. TMS käytettiin vertailuaineena.

Valmiste 9

Jodimetyylipenisillanaatin 1,1-dioksidi

Liuokseen, joka sisälsi kloorimetyylipenisillanaatin 1,1-dioksidia (5,6 g, 20 mmoolia) asetonissa (45 ml), lisättiin nat-riumjodidia (9 g) ja seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 16 tuntia. Saostunut natriumkloridi (1,15 g) suodatettiin pois, liuotin poistettiin in vacuo ja saatu jäännös käsiteltiin etyyliase-taatti/eetteri-seoksella (1:1). Liukenematon natriumjodidi (6 g) suodatettiin pois ja suodos haihdutettiin alennetussa paineessa.

öljymäinen jäännös puhdistettiin silikageelillä pylväskro-matografisesti (etyyliasetaatti-n-heksaani, 4:6), jolloin saatiin otsikon yhdiste värittöminä kiteinä, jotka eetteristä kiteytettyinä sulavat 101-102°C:ssa.

Valmiste 10 6 -aminopenisillaanihapon 1,1-dioksidin hydraatti A. 6ψ -bentsyylioksikarbonyyliaminopenisillaanihapon 1,1- dioksidi

Liuokseen, joka sisälsi 6 -bentsyylioksikarbonyyliamino-penisillaanihappoa (63,5 g) ja kaliumvetykarbonaattia (18,1 g) 21 71741 vedessä (1125 ml), lisättiin hitaasti (noin 45 minuutin aikana) koko ajan sekoittaen 0°C:ssa kaliumpermanganaattia (38 g) liuotettuna veteen (915 ml). Hapetuksen aikana reaktioseoksen pH pidettiin 6,5:ssä lisäämällä laimeata rikkihappoa. Liukenemattomat aineet poistettiin suodattamalla ja suodokset uutettiin etyyli-eetterillä. Saatu vesifaasi suodatettiin jälleen, minkä jälkeen siihen lisättiin etyyliasetaattia (600 ml) ja lisättiin happoa koko ajan sekoittaen kunnes pH oli 2,5. Orgaaninen faasi erotettiin ja vesifaasi uutettiin vielä etyyliasetaatilla (2 x 300 ml). Kuivaamisen jälkeen yhdistetyt etyyliasetaattiuutteet haihdutettiin in vacuo. Jäännös kiteytettiin uudelleen etyyliasetaatista (250 ml) ja petrolieetteristä (500 ml), jolloin saatiin puhdas yhdiste, sulamispiste: 153-154°C; · +146,9° (c = 1,96 % c2h5oh).

B. 6[^-aminopenisillaanihapon 1,1-dioksidin hydraatti 6 j5-bentsyylioksikarbonyyliaminopenisillaanihapon 1,1-dioksidin (15,3 g) ja kaliumvetykarbonaatin (4 g) suodatettua vesiliuosta (160 ml) hydrattiin 10 % Pd/BaSO^:llä (5 g) 4 tuntia hieman korotetussa paineessa. Suodatuksen ja etyylieetterillä uuttamisen (100 ml) jälkeen jääkylmän vesiliuoksen pH säädettiin 2,5:een. Tällöin muodostunut saostuma erotettiin suodattamalla, pestiin vedellä ja kuivattiin ilmassa. Dimetyyliformamidista ja vedestä uudelleen kiteyttämällä saatiin puhdas monohydraatti; sulamispiste: 199-200°C (hajoaa); +252,9° (c = 1 , dime- tyyliformamidi).

Valmiste 11

Kloorimetyyli-1,1-dioksopenisillanaatti

Seokseen, joka sisälsi kalium-1,1-dioksipenisillanaattia (2,7 g, 10 mmoolia), kaliumvetykarbonaattia (6,0 g, 60 mmoolia) ja tetrabutyyliammoniumvetysulfaattia (0,34 g, 1 mmooli) vedessä (10 ml) ja dikloorimetaanissa (15 ml), lisättiin kloorimetyyli-kloorisulfaattia (1,5 ml). Seosta sekoitettiin 1 tunti 30°C:ssa, minkä jälkeen se suodatettiin ja orgaaninen faasi erotettiin ja kuivattiin (natriumsulfaatti). Sen jälkeen liuos laimennettiin 2-propanolilla (25 ml), konsentroitiin sitten noin 10 ml:ksi in vacuo ja annettiin seistä 5°C:ssa 1 tunti. Kiteet suodatettiin, 22 71 7 41 pestiin kylmällä 2-propanolilla ja kuivattiin in vacuo, jolloin saatiin otsikon yhdiste värittöminä kiteinä, jotka sulivat 94-96°C:ssa.

Valmiste 12 1-kloorietyyli-1,1-dioksopenisillanaatti

Seokseen, joka sisälsi kalium-1,1-dioksopenisillanaattia (40,7 g, 0,15 moolia), hopeanitraattia (22,5 g, 0,15 moolia) ja hopeaoksidia (7,5 g) asetonitriilissä (750 ml), lisättiin 1-kloori-1-jodietaania (42 ml). Seosta sekoitettiin 48 tuntia huoneenlämpötilassa, minkä jälkeen hopeasuolat suodatettiin pois ja suodos haihdutettiin kuiviin in vacuo. Jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin (200 ml) ja liuos pestiin natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, suodatettiin, kuivattiin ja haihdutettiin in vacuo. Jäännös puhdistettiin kromatografisesti silikageelillä (heksaani-etyyliasetaatti, 3:2), jolloin saatiin otsikon yhdiste kahden diastereomeerin seoksena, sulamispiste 130-132°C.

Valmiste 13 1-jodietyyli-1,1-dioksopenisillanaatti

Liuokseen, joka sisälsi 1-kloorietyyli-1,1-dioksopenisillanaattia (30 g, 0,1 moolia) asetonissa (100 ml), lisättiin natrium-jodidia (30 g, 0,2 moolia) ja seosta sekoitettiin huoneenlämpö-tilassa 3 päivää. Lisättiin natriumtiosulfaatin vesiliuosta ja poistettiin asetoni in vacuo, öljymäinen jäännös puhdistettiin kromatografisesti silikageelillä (heksaani-etyyliasetaatti, 3:1), jolloin saatiin diastereomeeristen 1-jodietyyli- ja 1-kloorietyy-liestereiden kiteinen seos, joka jodin mikroanalyyttisen määrityksen perusteella sisälsi 40 % jodiyhdistettä.

Valmiste 14

Kloor imetyyli-6j^ -bromipenisi 1 lanaatti

Liuokseen, joka sisälsi kalium-6β-bromipenisillanaattia (0,96 g, 3 mmoolia) ja kaliumbikarbonaattia (1,80 g, 18 mmoolia) vedessä (9 ml) ja etyyliasetaatissa (9 ml), lisättiin koko ajan sekoittaen tetrabutyyliammoniumvetysulfaattia (0,10 g, 0,3 moolia) ja sen jälkeen kloorimetyylikloorisulfonaattia (0,45 ml, 4,5 mmoolia) ja jatkettiin sitten sekoitusta huoneenlämpötilassa 1,5 tuntia. Orgaaninen faasi erotettiin ja vesifaasi uutettiin vielä etyyliasetaatilla (9 ml) yhdistetyt orgaaniset uutteet pestiin 23 71 741 vedellä (2x5 ml), kuivattiin ja konsentroitiin noin 5 ml:ksi alennetussa paineessa. Konsentraatti puhdistettiin silikageelillä käyttäen kuivaa pylväskromatografiaa (petrolieetteri-etyyliase-taatti, 9:1), jolloin saatiin puhdas kloorimetyyli-6^b-bromi-penisillanaatti lähes värittömänä öljynä.

NMR-spektri (CDCl^) antoi signaalit kohdissa = 1,54 (s, 3H; 2-CH3), 1,70 (s, 3H; 2-CH3), 4,54 (s, 1H; 3-H), 5,35 ja 5,59 (2d, J=4Hz, 2H; 5-H ja 6-H) ja 5,77 (ABq, J=5Hz, 2H; 0CH2C1) ppm. Tetrametyylisilaania käytettiin vertailuaineena.

Valmiste 15

Jodimetyyli-6 j'i-bromipenisillanaatti

Liuokseen, joka sisälsi kloorimetyyli-6j?>-bromipenisilla-naattia (0,82 g, 2,5 mmoolia) asetonissa (5 ml), lisättiin kiinteätä natriumjodidia (0,75 g, 5,0 mmoolia) ja suojattiin seos valolta, minkä jälkeen sitä sekoitettiin huoneenlämpötilassa 24 tuntia. Saostunut natriumkloridi poistettiin suodattamalla, pestiin asetonilla (2x1 ml) ja suodos haihdutettiin in vacuo ja näin saatu öljymäinen jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin (20 ml). Saatu liuos pestiin vedellä (2 x 10 ml), kuivattiin (MgS04) ja konsentroitiin alennetussa paineessa noin 5 ml:ksi ja puhdistettiin pylväskromatografisesti silikageelillä käyttäen eluenttina petrolieetterin ja etyyliasetaatin 9:1-seosta. Ohutlevykromato-grafian (TLC) avulla todetut puhdasta otsikon yhdistettä sisältävät fraktiot yhdistettiin ja haihdutettiin in vacuo, jolloin saatiin jodimetyyli-6 )β -bromipenisillanaatti heikosti kellertävänä öljynä.

NMR-spektri antoi signaalit kohdissa £= 1,55 (s, 3H; 2-CH3), 1,69 (s, 3H; 2-CH3), 4,50 (s, 1H; 3-H), 5,34 ja 5,57 (2d, J=4Hz, 2H; 5-H ja 6-H), ja 5,97 (Abq, J=5Hz, 2H; OC^I) ppm. Tetrametyylisilaania käytettiin vertailuaineena.

Valmiste 16

Kloorimetyyli-1 ,1-diokso-6/2> - (2,6-dimetoksibentsamido) - penisillanaatti

Lisättiin 20 minuutin aikana huoneenlämpötilassa kloorime-tyylikloorisulfaattia (1,8, 18 mmoolia) seokseen, joka sisälsi 1,1-diokso-6p -(2,6-dimetoksibentsamido)penisillaanihappoa (me-tisilliinisulfonia; 6,2 g, 15 mmoolia), kaliumvetykarbonaattia 24 71 741 (8,7 g, 87 irunoolia) ja tetrabutyyliammoniumvetysulfaattia (0,15 g, 1,5 irunoolia) vedessä (15 ml) ja dikloorimetaanissa (15 ml).

Sekoitusta jatkettiin vielä 15 minuuttia, minkä jälkeen orgaaninen faasi erotettiin, kuivattiin ja haihdutettiin in vacuo ja kiteytettiin jäännös 96 % etanolista, jolloin saatiin värittömiä kiteitä, sulamispiste: 142-143°C (hajoaa). Kiteyttämällä uudelleen asetoni-vesiseoksesta kaksi kertaa saatiin analyyttisesti puhdas yhdiste, joka suli 154-155°C: ssa (hajoaa); ' +195° (c 1, CHC13) .

Valmiste 17

Jodimetyyli-1,1-diokso-6[b-(2,6-dimetoksibentsamido)peni- sillanaatti

Lisättiin natriumjodidia (3 g, 20 mmoolia) liuokseen, joka sisälsi kloorimetyyli-1 ,1-diokso-6/2> - (2,6-dimetoksibentsamido) -penisillanaattia (2,31 g, 5 mmoolia) asetonissa (10 ml) ja sekoitettiin seosta huoneenlämpötilassa yön ajan. Otsikon yhdiste saostui vettä lisättäessä kiteinä, jotka koottiin suodattamalla ja kuivattiin in vacuo; sp. 153-156°C (hajoaa).

Tuote liuotettiin asetonin ja 96 % etanolin seokseen, asetoni poistettiin in vacuo ja haluttu yhdiste kiteytyi. Toistamalla tämä menettely sulamispiste saatiin nousemaan 169-170°Creen (hajoaa); ZöcJ^0: +197° (c = 1, CHC13).

Valmiste 18

Kloorimetyyli-1,1-diokso-6oo-klooripenisillanaatti

Korvaamalla valmisteen 14 menetelmässä käytetty kalium-6 ft-bromipenisillanaatti kalium-1,1-diokso-6-o-klooripenisilla-naatilla saatiin otsikon yhdiste värittöminä kiteinä eetteri-isopropyylieetteri-seoksesta; sulamispiste 111-113°C; · +210° (c = 0,5, CHC13).

Valmiste 19

Jodimetyyli-1,1-diokso-6oO-klooripenisillanaatti

Korvaamalla valmisteen 15 menetelmässä käytetty kloori-metyyli-6 β -bromipenisillanaatti kloorimetyyli-1,1-diokso-6c>ö -kloo-ripenisillanaatilla saatiin otsikon yhdiste värittömänä vaahtona.

NMR-spektri (CDC13) antoi signaalit kohdissa S = 1,49 (s, 3H; 2-CH3, 1,62 (s, 3H; 2-CH3), 4,41 (s, 1H; 3-H), 4,66 ja 5,16 (2d, 25 7 1 741 J=1,5 Hz, 2H; 5-H ja 6-H), ja 6,01 (ABq, J=5 Hz, 2H; OCH2D ppm. Tetrametyylisilaania käytettiin vertailuaineena.

Valmiste 20

Kloorimetyyli-1,1-diokso-6oö-bromipenisillanaatti

Korvaamalla valmisteen 14 menetelmässä käytetty kalium-6^>-bromipenisillanaatti kalium-1,1-diokso-6pO-bromipenisillanaatilla saatiin otsikon yhdiste värittöminä kiteinä eetteri-di-isopropyy-lieetteriseoksesta; sulamispiste; 92-93°C; : +185°C (c = 0,5, CHC13).

Valmiste 21

Jodimetyyli-1,1-diokso-6o^-bromipenisillanaatti

Korvaamalla valmisteen 15 menetelmässä käytetty kloorimetyy-li-6 /3-bromipenisillanaatti kloorimetyyli-1,1-diokso-6 o^-bromipe-nisillanaatilla saatiin otsikon yhdiste värittömänä vaahtona, jota ei saatu kiteytymään.

NMR-spektri (GDCl^) antoi signaalit kohdissa δ = 1,49 (s, 3H; 2-CH3), 1,63 (s, 3H; 2-CH3), 4,41 (s, 1H; 3-H), 4,70 ja 5,16 (2d, J=1,5 Hz, 2H; 5-H ja 6-H), ja 6,01 (ABq, J=5 Hz, 2H; OCH2I ppm. Tetrametyylisilaania käytettiin vertailuaineena.

Valmiste 22

Kloorimetyyli-6 p> -jodipenisillanaatti

Korvaamalla valmisteen 14 menetelmässä käytetty kalium-6^\-bromipenisillanaatti kalium-6 /2> -jodipenisillanaatilla saatiin otsikon yhdiste heikosti kellertävänä öljynä.

NMR-spektri (CDC13) antoi signaalit kohdissa= 1,52 (s, 3H; 2-CH3), 1,71 (s, 3H; 2-CH3), 4,55 (s, 1H; 3-H), 5,40 ja 5,63 (2d, J=3,5 Hz, 2H; 5-H ja 6-H) ja 5,78 (Abq, J=5,5 Hz, 2H; 0CH2C1) ppm. Tetrametyylisilaania käytettiin vertailuaineena.

Valmiste 23

Jodimetyyli-6|3 -jodipenisillanaatti

Korvaamalla valmisteen 15 menetelmässä käytetty kloorimetyyli-6 ^ -bromipenisillanaatti kloorimetyyli-6/^ -jodipenisillanaatilla saatiin otsikon yhdiste kellertävänä öljynä.

NMR-spektri (CDC13) antoi signaalit kohdissa S = 1,53 (s, 3H; 2-CH3), 1,70 (s, 3H; 2-CH3), 4,53 (s, 1H; 3-K), 5,39 ja 5,61 (2d, J=3,5 Hz, 2H; 5-H ja 6-H), ja 6,00 ABq, J=5,5 Hz, 2H; 0CH2D ppm. Tetrametyylisilaania käytettiin vertailuaineena.

26 71 741

Valmiste 24

Kloorimetyyli-6 jb-klooripenisillanaatti

Korvaamalla valmisteen 14 menetelmässä käytetty kalium-6fh-bromipenisillanaatti kalium-6/^-klooripenisillanaatilla saatiin otsikon yhdiste värittömänä öljynä.

NMR-spektri (CDCl^) antoi signaalit kohdissa S = 1,53 (s, 3H; 2-CH3), 1,69 (s, 3H; 2-CH3), 4,54 (s, 1H; 3-H), 5,24 ja 5,62 (2d, J=4 Hz, 2H; 5-H ja 6-H) ja 5,80 (ABq, J=5 Hz, 2H; 0CH2C1) ppm. Tetrametyylisilaania käytettiin vertailuaineena.

Valmiste 25

Jodimetyyli-6 fb -klooripenisillanaatti

Korvaamalla valmisteen 15 menetelmässä käytetty kloorimetyyli-6 P -bromipenisillanaatti kloorimetyyli-6(?> -klooripenisilla-naatilla saatiin otsikon yhdiste heikosti kellertävänä öljynä.

NMR-spektri (CDC13) antoi signaalit kohdissa <S = 1,52 (s, 3H; 2-CH3), 1,69 (s, 3H; 2-CH3>, 4,52 (s, 1H; 3-H), 5,22 ja 5,58 (2d, J= Hz, 2H; 5-H ja 6-H) ja 5,99 (Abq, J=5 Hz, 2H; OCH2I) ppm. Tetrametyylisilaania käytettiin vertailuaineena.

Valmiste 26

Kloorimetyyli-6/?> -bromipenisillanaatti A. Kloorimetyyli-6,6-dibromipenisillanaatti

Korvaamalla valmisteen 14 menetelmässä käytetty kalium-6/rS -bromipenisillanaatti kalium-6,6-dibromipenisillanaatilla saatiin otsikon yhdiste heikosti kellertävänä öljynä, joka kiteytyi eet-teri-isopropyylieetteri-seoksesta; sulamispiste: 105-107°C; /J^J^: +206° (c = 0,5, CHC13).

NMR-spektri (CDC13) antoi signaalit kohdissa k = 1,54 (s, 3H; 2-CH3), 1,66 (s, 3H; 2-CH3), 4,60 (s, 1H; 3-H), 5,80 (ABq, J=5 Hz, 2H; OCH2Cl) ja 5,83 (s, 1H; 5-H) ppm. Tetrametyylisilaania käytettiin vertailuaineena.

B. Kloorimetyyli-6|3 -bromipenisillanaatti

Liuokseen, joka sisälsi kloorimetyyli-6,6-dibromipenisilla-naattia (1,63 g, 4 mmoolia) kuivassa bentseenissä (40 ml), lisättiin koko ajan sekoittaen typpikaasun läsnäollessa 0°C:ssa tri-n-butyylitinahydridiä (1,16 g, 4 mmoolia). Sekoitusta jatkettiin huoneenlämpötilassa 18 tuntia, minkä jälkeen seos haihdutettiin 27 7 1 741 in vacuo, öljymäinen jäännös puhdistettiin silikageelillä käyttäen kuivaa pylväskromatografiaa (petrolieetteri-etyyliasetaatti, 85:15), jolloin saatiin puhdas kloorimetyyli-6 p> -bromipenisilla-naatti heikosti kellertävänä öljynä.

Tuotteen NMR-spektri oli identtinen valmisteen 14 yhteydessä kuvatun yhdisteen spektrin kanssa.

Valmiste 27

Bromimetyyli-1,1-dioksopenisillanaatti

Liuokseen, joka sisälsi natriumbromidia (1,0 g) N,N-di-metyyliformamidissa (10 ml), lisättiin kloorimetyyli-1,1-diokso-penisillanaattia (0,28 g, 1 mmoolia) ja seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 20 tuntia. Seos laimennettiin sitten etyyliasetaatilla (50 ml) ja pestiin sitten vedellä (4 x 10 ml), kuivattiin ja haihdutettiin in vacuo. Jäännös puhdistettiin silikageelillä pylväskromatografisesti, jolloin saatiin haluttu yhdiste kellertävänä öljynä.

NMR-spektri (CDClj) antoi signaalit kohdissa & = 1,49 (s, 3H; 2-CH3), 1,64 (s, 3H; 2-CH3), 3,52 (m, 2H; 6-H), 4,47 (s, 1H; 3-H), 4,75 (m, 1H; 5-H) ja 5,98 (ABq, J=4,5 Hz, 2H; OCH2Br) ppm. Tetra-metyylisilaan.la käytettiin vertailuaineena.

Keksintöä valaistaan vielä seuraavien esimerkkien avulla.

Esimerkki 1 1,1-dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6-,r(heksahydro-1flat sepin- 1-yy li) metyleeniamino7penisillanaat in hydrokloridi

Liuokseen, joka sisälsi kloorimetyyli-6-/_(heksahydro-1H-atsepin-1-yyli)metyleeniamino7penisillanaattia (1,87 g, 5 mmoolia) dimetyyliformamidissa (25 ml), lisättiin kaliumpenisillanaatin 1,1-dioksidia (1,36 g, 5 mmoolia) ja seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 48 tuntia. Sitten seokseen lisättiin etyyliasetaattia (75 ml) ja seos pestiin vedellä (4 x 25 ml) dimetyyliformamidin poistamiseksi. Jäljelle jäänyt orgaaninen faasi kuivattiin ja tehtiin värittömäksi aktiivihiilellä. Aktiivihiili suodatettiin pois ja suodos konsentroitiin noin 30 ml:ksi, minkä jälkeen lisättiin vettä (25 ml) ja seoksen näennäinen pH säädettiin 2,6:ksi lisäämällä 4 N kloorivetyhappoa koko ajan sekoittaen. Vesifaasi erotettiin ja pakastekuivattiin, jolloin saatiin haluttu yhdiste 28 71 741 amorfisena jauheena.

NMR-spektri (D2O) antoi signaalit kohdissa & = 1,48 ja 1,55 (2s, 6H; C(CH3)2), 1,60 ja 1,72 (2s, 6H; C(CH3)2), 1,68 (b, 8H; CH2CH2CH2) , 3,65 (m, 6H; CH2NCH2, 6oO -h ja 6p> -H) , 4,68 (s, 1H; 3-H), 4,75 (s, 1H; 3-H), 5,08 (dd, J1=4 Hz, J2 = 2 Hz, 1H; 5-H), 5,56 (d, J=4 Hz, 1H; 6-H), 5,68 (d, J=4 Hz, 1H; 5-H), 6,02 (s, 2H; 0CH20) ja 8,03 (s, 1H; N-CH=N) ppm. Ulkoisena vertailuaineena käytettiin tetrametyylisilaania.

Liuokseen, joka sisälsi edellä saatua tuotetta (0,5 g) me-tanolissa (1,5 ml), lisättiin isopropanolia kunnes liuos sameni, jolloin kiteytyminen saatiin aikaan raaputtamalla. Seosta pidettiin 24 tuntia jääkaapissa, minkä jälkeen kiteet erotettiin suodattamalla, pestiin isopropanolilla ja kuivattiin in vacuo saaden otsikon yhdiste värittömänä kiteisenä tuotteena, jonka sulamispiste oli vaikeasti määritettävissä (hidas hajoaminen yli 120°C:ssa).

IR-spektri (KBr) antoi absorptiovyöt taajuuksilla^ = 1690 ja 1790 (leveä) cm \

Esimerkki 2 1.1- dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6-Oheksahydro-1flat sepin-1-yyli)metyleeniamino7penisillanaatin hydrokloridi Lisättiin kloorimetyylipenisillanaatin 1,1-dioksidia (1,41 g, 5 mmoolia) liuokseen, joka sisälsi 6-£(heksahydro-1H-atsepin-1-yyli)metyleeniamind7penisillaanihappoa (1,63 g, 5 mmoolia) ja trietyyliamiinia (0,7 ml, 5 mmoolia) dimetyyliformamidissa (25 ml) ja sekoitettiin seosta huoneenlämpötilassa 16 tuntia. Sitten seos laimennettiin etyyliasetaatilla (75 ml) ja pestiin vedellä (4 x 20 ml) ja jäljelle jäänyt orgaaninen faasi kuivattiin ja tehtiin värittömäksi aktiivihiilellä. Aktiivihiili poistettiin suodattamalla ja suodokseen lisättiin vettä (35 ml). Seoksen näennäinen pH säädettiin 2,8:ksi lisäämällä 2 N kloorivetyhappoa koko ajan sekoittaen. Vesifaasi erotettiin ja pakastekuivattiin, jolloin saatiin amorfinen esimerkissä 1 saatun tuotteen kanssa identtinen yhdiste.

Esimerkki 3 1.1- dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6-/Jheksahydro-1(2H)-atsosin-1-yyli)metyleeniaminö7penisillanaatin hydrokloridi Korvaamalla esimerkin 2 menetelmässä käytetty 6-£iheksa- 11 29 71 741 hydro-1 H-atsepin-1 -yyli)metyleeniaminc>7penisillaanihappo 6-£Jheksahydro-1(2H)-atsosin-1-yyli)metvleeniamin57penisillaani-hapolla saatiin otsikon yhdiste.

NMR-spektri (CD^OD, TMS sisäisenä standardina antoi signaalit kohdissa & = 1,46 (s, 3H; 2-CH^) 1,57 (s, 6H; 2-CH^)/ 1,74 (s, 3H; 2-CH3), 1,5-2,0 (m, 10H; (CH2)5), 3,2-3,8 (m, 6H; (CH2)2N, 6qG-H ja 6f*>-H), 4,48 (s, 1H; 3-H) , 4,63 (s, 1H; 3-H) , 4,93 (m, 1 H; 5-H), 5,53 (s, J=4 Hz, 1H; 6-H) , 5,63 (d, J= 4 Hz, 1H, 5-H), 5,97 (s, 2H; 0CH20) ja 8,18 (s, 1H; N-CH=N) ppm. Esimerkki 4 1,l-dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6-^heksahydro-lH-atsepin-1-yyli)metyleeniamino7penisillanaatin hydrokloridi Jäähdytettyyn seokseen, joka sisälsi 6-£Theksahydro-1H-atsepin-1-yyli)metyleeniamino7penisillaanihappoa (5,58 g, 18 mmoolia) dikloorimetaanissa (35 ml) ja vedessä (35 ml), lisättiin koko ajan sekoittaen natriumhydroksidin 2 N vesiliuosta (18 ml). Orgaaninen faasi erotettiin ja vesifaasi uutettiin vielä dikloori-metaanilla (15 ml) ja yhdistetyt dikloorimetaaniuutteet kuivattiin (MgSO^) ja haihdutettiin in vacuo. Näin saatu väritön öljy liuotettiin etyyliasetaattiin (100 ml) ja saatu liuos konsentroitiin noin puoleen tilavuuteensa alennetussa paineessa. Konsent-raattiin lisättiin yhdellä kertaa jodimetyylipenisillanaatin 1,1-dioksidin liuos (5,6 g, 15 mmoolia) ja seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 10 minuuttia. Saostunut tetrabutyyliammoniumjo-didi poistettiin suodattamalla ja suodokseen lisättiin vettä (75 ml) ja seoksen näennäinen pH säädettiin 3,0:ksi 1 N kloorivety-hapolla koko ajan sekoittaen 5°C:ssa. Vesifaasi erotettiin ja sen pH säädettiin etyyliasetaattikerroksen alla (50 ml) 7,2:ksi lisäämällä natriumvetykarbonaatin 0,5 M vesiliuosta koko ajan sekoittaen. Kun orgaaninen kerros oli erotettu, lisättiin vettä (50 ml) ja seoksen pH säädettiin 3,0:ksi 1 N kloorivetyhapolla koko ajan sekoittaen. Vesifaasi erotettiin ja pakastekuivattiin, jolloin saatiin otsikon yhdiste värittömänä amorfisena jauheena.

Yllä saadun tuotteen (5 g) etanoliliuosta (15 ml) laimennettiin isopropanolilla (noin 20 ml) kunnes se sameni minkä jälkeen se ympättiin. Liuosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa vielä 30 71 741 noin tunti, jolloin muodostui paksu kiteinen sakka. Seos laimennettiin vähitellen isopropanolilla (40 ml) ja sen lämpötila pidettiin 5°C:ssa kolmen tunnin ajan. Saostuma erotettiin suodattamalla, pestiin ensin isopropanolilla, sitten eetterillä ja kuivattiin in vacuo, jolloin saatiin esimerkissä 1 kuvatun tuotteen kanssa identtinen 1,1-dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6-£(heksahydro-1H-atsepin-1-yyli)metyleeniaminö7penisillanaatin hydrokloridi värittöminä kiteinä, joiden sulamispiste oli vaikeasti määritettävissä (hidas hajoaminen yli 120°C:ssa).

Esimerkki 5

Klavulanoyylioksimetyyli-6-£Theksahydro-1H-atsepin-1-yyli)-metyleeniaminö7penisillanaatin hydrokloridi

Korvaamalla esimerkin 1 menetelmässä käytetty kaliumpenisil-lanaatin 1,1-dioksidi natriumklavulanaatilla ja lyhentämällä reaktioaika 16 tunniksi saatiin haluttu yhdiste kellertävänä vaahtona.

NMR-spektri (CDC13, TMS sisäisenä standardina) antoi signaalit kohdissa &= 1,49 (s, 3H? 2-CH3), 1,65 (s, 3H; 2-CH3), 1,4-2,0 (m, 8H; (CH2)4), 3,11 (d, J = 17 Hz, 1H; 6f?>-H), 3,48 (dd, J = 17 Hz, J = 3 Hz, 1H; 6-jO-H), 3,3-3,6 (m, 4H; (CH2)2N), 4,22 (d, J=7 Hz, 2H; CH20H), 4,41 (s, 1H; 3-H), 4,91 (t, J=7 Hz, 1H; C=CH), 5,08 (s, 1H; 3-H), 5,18 (d, J=4 Hz, 1H; 6-H), 5,51 (d, J=4 Hz, 1H; 5-H), 5,68 (d, J = 3 Hz, 1 H; 5-H), 5,87 (m, 2H; O-CHjO) ja 7,60 (s, 1H; N-CH=N) ppm.

Esimerkki 6 6 p»-bromipenisillanoyylioksimetyyli-6-£Jheksahydro-1H-atse-pin-1-yyli)metyleeniamino7penisillanaatin hydrokloridi Korvaamalla esimerkin 2 menetelmässä käytetty kloorimetyyli-penisillanaatin 1,1-dioksidi kloorimetyyli-6 Jb-bromipenisillanaa-tilla saatiin haluttu yhdiste amorfisena jauheena.

NMR-spektri (D20) antoi signaalit kohdissa S = 1,48 (s, 3H; 2-CH3), 1,51 (s, 3H; 2-CH3), 1,62 (s, 3H; 2-CH3), 1,68 (s, 3H; 2-CH3), 1,4-2,0 (m, 8H; (CH2)4), 3,47-3,75 (m, 4H, (CHj) N), 4,71 (s, 1 H; 3-H), 4,76 (s, 1H; 3-H), 5,46, 5,59, 5,62 ja 5,66 (4d, J= 4 Hz, 8H; 5-H ja 6-H), 5,93 (s, 2H; 0CH20) ja 7,97 (s, 1H; N-CH=N) ppm.

il 71 741 31

Esimerkki 7 1.1- dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6-/Jheksahydro-1(2H)-atsosin-1-yyli)metyleeniamino/penisillanaatin hydrokloridi Noudattaen esimerkin 4 menetelmää ja korvaten 6-£(heksahydro- lH-atsepin-1-yyli)metyleeniamino7penisillaanihappo 6-<T(heksahydro- 1-(2H)-atsosin-1-yyli)metyleeniamino7penisillaanihapolla saatiin otsikon yhdiste värittömänä pakastekuivattuna jauheena.

NMR-spektri CD^OC, TMS vertailuaineena) antoi signaalit kohdissa S = 1,46 (s, 3H; 2-CH3), 1,57 (s, 6H; 2-CH3), 1,74 (s, 3H; 2- CH3) , 1,5-2,0 (m, 10H; (CH2)5), 3,2-3,8 (m, 6H; (CH2)2N, 6oO-h ja 6 -H) , 4,48 (s, 1H; 3-H) , 4,63 (s, 1H; 3-H) , 4,93 (m, 1H, 5-H) , 5,53 (d, J=4 Hz, 1H; 6-H), 5,63 (d, J=4 Hz, 1H; 5-H), 5,97 (s, 2H; 0CH20) ja 8,18 (s, 1H; N-CH=N) ppm.

Esimerkki 8

1 - (1 ,1 -dioksopenisillanoyylioksi) etyyli-6-,/Jheksahydro-1II-atsepin-1-yyli)metyleeniamino/penisillanaatin hydrokloridi Liuokseen, joka sisälsi tetrabutyyliammonium-6-£Iheksahydro-lH-atsepin-1-yyli)metyleeniamino7penisillanaattia (.4,53 g, 8 mmoo-lia) etyyliasetaatissa (40 ml), lisättiin 1-jodietyyli-1,1-diokso-penisillanaattia (8,13 g, puhtaus 38 %, vastaten 3,09 g, 8 mmoolia) etyyliasetaattiin (25 ml) liuotettuna. Sekoitettiin 5 min huoneenlämpötilassa, minkä jälkeen erottunut tetrabutyyliammoniumjodidi poistettiin suodattamalla ja pestiin etyyliasetaatilla. Otsikon yhdiste siirrettiin suodoksesta vesifaasiin (40 ml) 1 N kloorivety-hapolla (pH 3,0, 5°C) ja vesifaasista orgaaniseen faasiin (etyyliasetaatti, 40 ml) natriumvetykarbonaatin vesiliuoksen avulla (pH

7,0, 5°C). Orgaaninen faasi pestiin vedellä ja otsikon yhdiste siirrettiin jälleen vesifaasiin edellä kuvatulla tavalla. Pakaste-kuivaamalla vesifaasi saatiin otsikkoyhdiste värittömänä kiteisenä aineena.

NMR-spektri (D20) antoi signaalit kohdissa £ = 1,50 (s), 1,56 (s), 1,61 (s), 1,66 (d, J=7), 1,73 (s), 1,5-2,0 (m), 3,20- 3,85 (m), 4,61 (s), 4,75 (s), 5,10 (m), 5,53 (d, J=4), 5,68 (d, J=4), 7,05 (q, J=7), ja 8,03 (s).

Esimerkki 9 1.1- diokso-6-(2,6-dimetoksibentsamido)pensillanoyylioksi-metyyli-6-/7(heksahydro-1 H-atsepin-1 -yyli) metyleeniamino/- 71 741 32 penisillanaatin hydrokloridi

Lisättiin natrium-6-£(heksahydro-1H-atsepin-1 -yyli) -metyleeniamino7penisillanaattia (0,7 g, 2 mmoolia) jääkylmään liuokseen, joka sisälsi jodimetyyli-1,1-diokso-6-(2,6-dimetoksi-bentsamido)penisillanaattia (1,11 g, 2 mmoolia) dimetyyliformami-dissa (10 ml). Seosta sekoitettiin 30 minuuttia huoneenlämpötilassa ja laimennettiin se sitten etyyliasetaatilla (40 ml) ja pestiin vedellä (4 x 10 ml).

Orgaanista faasia sekoitettiin veden kanssa lisäten samalla kloorivetyhappoa kunnes pH oli 3. Vesifaasi pakastekuivattiin, jolloin saatiin otsikkoyhdiste värittömänä jauheena.

NMR-spektri (CD^OC, TMS vertailuaineena) antoi signaalit kohdissa S= 1,47 (s, 3H; 2-CH3), 1,58 (s, 6H; 2-CH3), 1,76 (s,

3H; 2-CH3), 1 ,25-2,25 (m, 8H? (CH^), 3,5-4,0 (m, 4H; (CH^N), 3,83 (s, 6H; OCH3), 4,67 (s, 1H; 3-H), 4,70 (s, 1H; 3-H), 5,29 (d, J=4 Hz, 1H; 5-H), 5,5-5,8 (m, 2H; 5-H ja 6-H), 6,03 (m, 2H; OC^O) , 6,26 (d, J=4 Hz, 1H; 6-H), 6,71 (d, 2H; aromaattinen 3H

ja 5-H), 7,41 (t, 1H; aromaattinen 4-H) ja 8,21 (s, 1H, N-CH=N) ppm.

Esimerkki 10

Klavulanoyylioksimetyyli-6-Oheksahydro-1H-atsepin-1-yyli) metyleeniaminö7penisillanaatti

Lisättiin litiumklavulanaattia (0,1 g, 0,5 mmoolia) liuokseen, joka sisälsi jodimetyyli-6-^Theksahydro-1H-atsepin-1-yyli)-metyleeniamino7penisillanaattia (0,23 g, 0,5 mmoolia) heksametyy-lifosforihapon triamidissa (3 ml). Seosta sekoitettiin 90 minuuttia huoneenlämmössä, laimennettiin sitten etyyli-asetaatissa (20 ml) ja pestiin vedellä (4 x 10 ml). Orgaanista faasia sekoitettiin veden kanssa (20 ml) lisäten samalla kloorivetyhappoa kunnes pH oli 3. Vesifaasi erotettiin ja sitä sekoitettiin etyyliasetaatin kanssa (10 ml) lisäten samalla natriumvetykarbonaatin vesiliuosta kunnes pH oli 7. Orgaaninen faasi kuivattiin ja haihdutettiin ja saatu öljymäinen jäännös puhdistettiin kromatografisesti Sephadex LH-20:llä (8 g). Otsikkoyhdiste erottui värittömänä öljynä.

NMR-spektri (CDC13, TMS vertailuaineena) antoi signaalit kohdissa S = 1,49 (s, 3H; 2-CH3), 1,65 (s, 3H; 2-CH3), 1,4-2,0 33 71 741 (m, 8H; (CH2> 4) , 3,11 (d, J=17 Hz, 1H; 6/^-H), 3,48 (dd, J=17 Hz, J=3 Hz, 1H; 6cO-h), 3,3-3,6 (m, 4H; (CH2)2N), 4,22 (d, J=7 Hz, 2H; CH2OH), 4,41 (s, 1H; 3-H), 4,91 (t, J=7H, 1H, C=CH), 5,08 (s, 1 H; 3-H), 5,18 (d, J=4 Hz, 1H; 6-H), 5,51 (d, J=4 Hz, 1H; 5-H), 5,68 (d, J=3 HZ, 1H; 5-H), 5,87 (m, 2H? 0-CH20) ja 7,60 (s, 1 H; N-CH=N) ppm.

Esimerkki 11 6 β-bromipenisillanoyylioksimetyyli-6-iTrheksahydro-lH-atse-pin-1-yyli)metyleeniamino/penisillanaatin hydrokloridi Lisättiin kalium-6 p?-bromipenisillanaattia (535 mg, 1,68 mmoolia) liuokseen, joka sisälsi jodimetyyli-6-£Theksahydro-1H-atsepin-1-yyli)metyleeniamin57penisillanaattia (6,52 mg, 1,40 mmoolia) dimetyyliformamidissa (15 ml). Seosta sekoitettiin 30 minuuttia huoneenlämpötilassa, laimennettiin sitten etyyliasetaatilla (60 ml) ja pestiin vedellä (4x15 ml). Orgaaninen faasi erotettiin ja konsentroitiin in vacuo noin 20 ml:ksi. Konsent-raattiin lisättiin vettä (15 ml) ja seoksen näennäinen pH säädettiin 3:ksi lisäämällä 0,5 N kloorivetyhappoa koko ajan sekoittaen. Vesifaasi erotettiin ja pakastekuivattiin, jolloin saatiin otsik-koyhdiste värittömänä vaahtona.

NMR-spektri (D20) antoi signaalit kohdissa S = 1,48 (s, 3H; 2-CH3), 1,51 (s, 3H; 2-CH3), 1,62 (s, 3H; 2-CH3), 1,68 (s, 3H; 2-CH3), 1,4-2,0 (m, 8H; (CH^), 3,47-3,75 (m, 4H; (CH^Nl, 4,71 (s, 1H; 3-H), 4,76 (s, 1H; 3-H), 5,46, 5,59, 5,62 ja 5,66 (4d, J=4 Hz, 8H; 5-H ja 6-H), 5,93 (s, 2H; 0CH20) ja 7,97 (s, 1H; N-CH=N) ppm.

Esimerkki 12 6 fi> -jodipenisillanoyylioksimetyyli-6-/Jheksahydro-1H-atse-pin-1-yyli)metyleeniaminö7penisillanaatin hydrokloridi Noudattaen esimerkissä 11 kuvattua menetelmää, mutta korvaten 6 fb -bromipenisillanaatti vastaavalla -jodipenisillanaatil- la saatiin otsikkoyhdiste värittömänä jauheena.

IR-spektri (KBr) antoi voimakkaat absorptiovyöt taajuuksilla 1780 ja 1680 cm .

71 741 34

Esimerkki 13 1,1-dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6-/Jheksahydro-1H-atsepin-1-yyli)metyleeniaminö7penisillanaatin hydrokloridi A. Tetrabutyyliammonium-6/^-aminopenisillanaatti Jääkylmään seokseen, joka sisälsi 6^-aminopenisillaani- happoa (4,32 g, 20 mmoolia), tetrabutyyliammoniumvetysulfaattia (6,8 g, 20 mmoolia), dikloorimetaania (50 ml) ja vettä (20 ml), lisättiin hitaasti koko ajan sekoittaen natriumhydroksidia (1,60 g, 40 mmoolia) veteen (3,5 ml) liuotettuna. Orgaaninen faasi erotettiin ja vesifaasi uutettiin dikloorimetaanilla (2 x 25 ml). Yhdistetyt orgaaniset faasit kuivattiin ja haihdutettiin in vacuo, jolloin haluttu tuote saatiin jäykkänä öljynä.

IR-spektri (CHCl^) antoi voimakkaat absorptiovyöt taajuuksilla 1760 ja 1610 cm”"'.

B. 1,1-dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6 fb-aminopenisilla-naatin hydrokloridi

Liuokseen, joka sisälsi tetrabutyyliammonium-6 jb -aminopeni-sillanaattia (5,1 g, 11 mmoolia) etyyliasetaatissa (25 ml), lisättiin jodimetyylipenisillanaatin 1,1-dioksidia (3,72 g, 10 mmoolia) liuotettuna etyyliasetaattiin (25 ml). Seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 15 minuuttia, jonka jälkeen saostuma suodatettiin pois ja suodos haihdutettiin in vacuo. Jäännös puhdistettiin pyl-väskromatografisesti Sephadex ® LH 20:llä käyttäen kloroformin ja heksaanin 65:35-seosta eluenttina. Puhdistettu tuote liuotettiin etyyliasetaattiin (25 ml), lisättiin vettä (25 ml) ja säädettiin seoksen pH-arvo 2,0:aan lisäämällä 2 N kloorivetyhappoa.

Vesifaasi erotettiin ja pakastekuivattiin, jolloin saatiin otsikkoyhdiste värittömänä jauheena.

NMR-spektri (D2O) antoi signaalit kohdissa £> = 1,52 (s, 3H; 2-CH3) , 1,60 (s, 3H; 2-CH3> , 1,65 (s, 3H; 2-CH.j) , 1,76 (s, 3H; 2- CH3), 3,52-3,8 (s, 2H; 6-H), 4,78 (s, 1H; 3-H), 4,90 (s, 1H; 3- H), 5,05-5,25 (m, 1H; 5-H), 5,20 (d, J=4 Hz, 1H; 6-H), 5,78 (d, J=4 Hz; 5-H) ja 6,08 (bs, 2H; OC^O) ppm. TMS käytettiin ulkoisena vertailuaineena.

C. 1,1-dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6^3 -aminopenisilla-naatti

Esimerkin 13 B mukaisesti saatu hydrokloridi liuotettiin ve- 35 71 741 teen ja jäähdytettiin jäähauteella. Lisättiin etyyliasetaattia ja sitten natriumvetykarbonaatin kyllästettyä vesiliuosta koko ajan sekoittaen kunnes vesifaasin pH oli noin 7. Orgaaninen faasi erotettiin, kuivattiin ja haihdutettiin in vacuo, jolloin saatiin jäännökseksi haluttu tuote keltaisena öljynä.

D. 1,1-dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6-/Theksahydro-1H-atsepin-1-yyli)metyleeniamino7penisillanaatin hydrokloridi Jääkylmään liuokseen, joka sisälsi 1-tioformyyliheksametyy-li-imiiniä (1,43 g), kuivassa dikloorimetaanissa (20 ml), lisättiin trietyylioksoniumtetrafluoriboraattia (1,90 g). Liuosta sekoitettiin puoli tuntia huoneenlämpötilassa ja jäähdytettiin jälleen jäähauteella. Siihen lisättiin jääkylmä liuos, joka sisälsi 1,1-diokso-penisillanoyylioksimetyyli-6 -aminopenisillanaattia (4,15 g) ja N,N-di-isopropyylietyyliamiinia (1,80 ml) kuivassa dikloorimetaanissa (20 ml), minkä jälkeen reaktioseosta konsentroitiin hitaasti in vacuo noin 0°C:ssa. Noin kolmen tunnin kuluttua liuotin haihdutettiin kokonaan pois. Jäännös uutettiin dietyylieetterillä (3 x 100 ml) ja dietyylieetteriuute kuivattiin ja käsiteltiin aktiivihiilellä. Lisättiin vettä (100 ml) ja säädettiin seoksen pH 2,5:ksi lisäämällä 2 N kloorivetyhappoa ja pakastekuivattiin sitten vesifaasi, jolloin saatiin haluttu yhdiste amorfisena jauheena. Tuote oli identtinen esimerkissä 1 saadun tuotteen kanssa.

Esimerkki 14 1 ,1-dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6-j/7heksahydro-1H-atse-pin-1-yyli)metyleeniamino7penisillanaatin hydrokloridi Liuokseen, joka sisälsi 1,1-dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6 ^-aminopenisillanaattia (4,15 g) ja trietyyliamiinia (3,2 ml) kuivassa alkoholittomassa kloroformissa (25 ml), lisättiin 1-kloorime-tyleeniheksametyleeni-iminiumkloridia (2,0 g) kuivassa alkoholittomassa kloroformissa (10 ml) tipoittain noin -20°C:een lämpötilassa. Seosta pidettiin sitten puoli tuntia -20°C:ssa, minkä jälkeen lämpötila nostettiin 0°C:een 15 minuutissa. Liuos haihdutettiin in vacuo. Jäännöstä sekoitettiin dietyylieetterissä (150 ml) ja liukenematon trietyyliamiinin hydrokloridi poistettiin suodattamalla. Lisättiin vettä (50 ml) ja seoksen pH-arvo säädettiin 2,5:ksi lisäämällä 2,5 N kloorivetyhappoa. Vesifaasi erotettiin ja pakastekuivattiin, jolloin saatiin haluttu yhdiste amorfisena jauheena. Tuote oli identtinen esimerkissä 1 saadun tuotteen kanssa.

Claims (4)

71 741 36

1. Menetelmä uusien terapeuttisesti käyttökelpoisten asyy-1ioksialkyyli-6- (substituoitujen amidino)penisillanaattien valmistamiseksi, joilla on yleinen kaava I R..-CH=N^? ? /S. ^ i—r X ! j i /?---N--7^ o' / C-O-CH-A H " '

0 R2 jossa on heksahydroatsepinyyli tai heksahydroatsosinyyli; on vetyatomi tai alempi alkyyli; ja A on a) radikaali, jolla on kaava II R, HO O H 0 jossa R, on vety- tai halogeeniatomi; R4 on vetyatomi tai substituoitu bentsamidoryhmä; ja jossa ainakin toinen R_.:sta ia R :

3 J 4 stä on vety: b) radikaali, jolla on kaava III: H 5V_../Sv J — N------ III o J ' c-o- H ö jossa R,- on halogeeniatomi; tai c) radikaali, jolla on kaava IV: H - OH —r°x -4'* IV o J x-o- H 0 37 71741 sekä kaavan I mukaisten yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävillä myrkyttömillä hapoilla muodostettujen suolojen; kaavan I mukaisten puhtaiden diastereomeerien, näiden suolojen ja -siinä tapauksessa että R^ ja/tai esteriosa sisältävät kiraali-keskuksen - myös niiden seosten valmistusmenetelmä, tunnet-t u siitä, että siinä a) yhdiste, jolla on kaava V: H H R1 -CH=N ^ I I" 0^—N J'''-C-O-CH-Χ u* M I H o r2 jossa R1 ja R2 ovat samat kuin edellä ja jossa X on lähtevä ryhmä, kuten halogeeniatomi, saatetaan reagoimaan kaavan A-M yhdisteen kanssa, jossa A on sama kuin edellä ja M on kationi; tai b) yhdiste, jolla on kaava VIII: H H R1-CH=N^ i J-N---X VIII 0" J "-C-0-M it W II H 0 jossa R1 ja M ovat samat kuin edellä, saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava VII: A-CH-X ' VII R2 jossa A, R2 ja X ovat samat kuin edellä; tai c) yhdiste, jolla on kaava X H H b,hV_

2. Patenttivaatimuksen 1 kohdan a) tai b) mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siinä X on jodi.

2. I x /-N T - - C-O-CH-A ^ M Hl H 0 R2 38 7 1 741 jossa 1*2 ja A ovat samat kuin edellä, tai mainitun yhdisteen trialkyylisilyylijohdannainen saatetaan reagoimaan kaavan XI: R1~CH=Z XI jossa R1 on sama kuin edellä ja Z on happi tai rikki, mukaisen amidin tai tioamidin reaktiivisen johdannaisen kanssa; tai d) yhdiste, jolla on kaava X saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava XII: 0 Θ H2N = CH-Z-R? X XII jossa X ja Z ovat samat kuin edellä ja on alempi alkyyli- tai bentsyyliradikaali, jolloin kaavan X 6-aminoryhmän vetyatomit korvautuvat ryhmällä R^Z-CH= , ja erottamatta reaktiotuotetta lisätään reaktioseokseen kaavan R^-H mukainen amiini, jossa R^ on sama kuin edellä; minkä jälkeen kaavan I mukainen yhdiste otetaan talteen joko sellaisenaan tai suolan muodossa.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että valmistetaan 1,1-dioksopenisillanoyylioksimetyy-li-6-/7heksahydro-1H-atsepin-1-yyli)metyleeniamiriQ7penisillanaat-ti tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola, edullisesti 1,1-dioksopenisillanoyylioksimetyyli-6-/lheksahydro-1H-atsepin-1-yyli)-metyleeniaminö7 penisillanaattihydrokloridi. il 71741 39