FI59242B - Analogifoerfarande foer framstaellning av nya aralkylestrar av aminosyror med antidepressiv verkan - Google Patents

Description

RSr^I [b] kuulutusjulka.su ego/o «Ta w (11Jutläggningsskaift C (45J Patentti myönnetty !0 G7 *7 31 'S V ' (51) KvJk?/hbCL3 e 07 C 101/18 SUOMI—Fl N LAN D (21) PwnttiiwiwwM»—ρχμ»«μ6Ιμ»>ι 750585 . (22) H^emtopihfl—An*eto»l«|»d»| 27.02.75 (23) Alkupllvt— GlMgfietidag 02 75 (11) Tullut |ulklMksl — Mvlt offmtllf .0 nQ 7ς

Patanttl- ja r«kist«rih»llltiM .... .......... . , . Iltl ' y' 5

Patent- och raglrtantyraltan 1 ' AmMcm utkedoch wUkrnt*n pubiin 31.03.81 (32)(33)(31) Pyydetty «uoik«us—Begird priorlut 11.03.7!+

Ruotsi-Sverige(SE) 7^+03176-6 (71) Astra Läkemedel Aktiebolag, Kvarnbergagatan 16, S-151 85 Södertälje,

Ruotsi-Sveri ge(SE) (72) Ulf Henrik Anders Lindberg, Södertälje, Svante Bertil Ross, Södertälje, Seth-Olov Thorberg, Södertälje, Sven Ove Ögren, Södertälje,

Ruotsi-Sverige(SE) (7^+) Berggren Oy Ab (5^+) Analogiamenetelmä uusien masennuslääkkeinä vaikuttavien aminohappojen aralkyyliesterien valmistamiseksi - Analogiförfarande för fram-ställning av nya aralkylestrar av aminosyror med antidepressiv ver- kan Tämä keksintö kohdistuu menetelmään uusien aminohappojen aralkyyli-estereiden valmistamiseksi.

Keksinnön tarkoituksena on aikaansaada yhdisteitä, jotka vaikuttavat keskushermostojärjestelmään, erityisesti masennusta vastustavia yhdisteitä, joilla on vähemmän sivuvaikutuksia ja suurempi tehokkuus verrattuna tällä alalla nykyisin käytössä oleviin lääkeaineisiin.

Nykyisin eniten käytetty yhdiste masennusten säätelemiseksi on imipramiini (Tofranil ®) 003 CH2CH2CH2N(CH3)2 59242 Tämä yhdiste on sekä mielentilaa nostattava että tahtoliikettä aktivoiva, mutta sillä on useita haittoja. Se on antikolinerginen ja aiheuttaa antikolinergisiä oireita kuten suun kuivumista, vapinaa, sydämen tiheälyöntisyyttä ja hikoilua. Suurina annoksina se voi aiheuttaa vakavia sydämen rytmihäiriöitä ja normaaliannoksina se voi aiheuttaa myrkyllisiä vaikutuksia henkilöissä, joilla on sydänvikoja. Toinen haitta imipramiinikäsittelyssä on lisäksi masennusta vastustavan vaikutuksen myöhäinen alkaminen, joka vaikutus on havaittavissa vasta noin 3 viikkoa käsittelyn jälkeen.

On osoitettu, että imipramiini vaikuttaa keskushermostojärjestel-mässä olevien välittäjäaineiden toimintaa. Imipramiini ehkäisee tarkemmin sanottuna noradrenaliinin (NA) ja 5-hydroksitryptamiinin (5-HT) uusintayhteytysmekanismia. Masennusta vastustavan vaikutuksen mieltä kohottava osa johtunee pääasiallisesti 5-HT-yhteytyksen ehkäisystä.

Esillä olevan keksinnön mukaisesti on havaittu, että tiettyjä uusia yhdisteitä, joita voidaan kuvata aminohappojen aralkyylies-tereiksi, voidaan käyttää 5-hydroksitryptamiinin keskushermosto-soluyhteyksien selektiiviseksi ehkäisemiseksi. Näiden uusien yhdisteiden myrkyllisyys sydämelle on lisäksi huomattavasti heikompi kuin imipramiinilla.

Keksinnön mukaisella menetelmällä valmistetaan uusia yhdisteitä, jolla on yleinen kaava I, sekä näiden farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja R1 0 R3 ^ 7- CH„-C-0-C-CH-N (I)

Ro-"W 2 I I \ 4

K CH, CH, R

R° 3 3 jossa ryhmät R° ovat samoja tai erilaisia ja tarkoittavat vetyä, 1 3 4 halogeenia tai metyyliä, R on vety tai metyyli, R ja R tarkoittavat samaa tai eri ryhmiä ja ovat vety tai metyyli.

3 59242

Koska nämä uudet yhdisteet sisältävät vähintään yhden asymmetrisen hiiliatomin, voivat ne esiintyä optisesti aktiivisina muotoina ja ne voidaan hajottaa niiden optisiksi antipodeiksi sinänsä tunnetuilla menetelmillä, kuten käyttäen optisesti aktiivisia happoja kuten tartarihappoa, kamferi-10-sulfonihappoa, dibentsoyylitar-tarihappoa ja sentapaista.

Keksinnön mukaisten yhdisteiden suosittu alaryhmä saadaan kun ryhmät R° yllä olevassa kaavassa I ovat halogeeni tai metyyli. Suosittu alaryhmä saadaan lisäksi kun yllä olevassa kaavassa I R1 x . 4 on metyyli ja R ja R ovat vety.

Seuraavien kaavojen mukaisia yhdisteitä voidaan mainita esimerkkeinä keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettavista yhdisteistä: ch3 0

Cl —-ft V- CHo-C-0-C-CH-NHo (GEA 65*0 W/ 2I I 2 CH, CH, 5 3 CH, 0

/r\ I 3 H

CH3 —(* Λ- CH2-C-0-C-CH-NH2 (GEA 937) CH, CH, 3 3 CH, 0

f~\ I 3 II

C N)—CHo-C-0-C-CH-NHo (GEA 935) \=y 2 i i 2

Cl ch3 ck3 CH, 0 _J~\ I 11 ci—</ y—ch2-c-o-c-ch-nh2 (gea 699) ci^^ CK3 ch3 * 59242

CH, O

_ I 3 li ΒΓ—r vS_CH2-C-0-C-CH-NH2 (GEA 917) ” CH3 ch3 0

Cl—^S— CHo-CH-O-C-CH-NHp (GEA 938)

\=/ I I

CH3 CH3 CH3 0 (/ \—CHo-C-O-C-CH-NHo (GEA 916)

\=Γ 2 I I

CH3 CH3 CH, 0

r~\ I II

Cl—f —CHP-Q-O-C-CH-N^ -5 (GEA 953)

\=/ I I XCH

CH3 CH3

Keksinnön mukaisesti yhdisteet valmistetaan a) saattamalla yhdiste, jolla on kaava R1 0

/ΓΛ 1 II

(' CHo-C-O-C-CH-X (II) 2 I i

R° ' I CH CH

R° / R3 · reagoimaan amiinin kanssa, jolla on kaava HN1^ ^ (III) joissa kaavoissa R°, R1, R^ ja R^ tarkoittavat samaa kuin yllä ja X on halogeeni (kuten kloori, bromi tai jodi) tai p-toluee- nisulfonyylioksi, tai b) saattamalla alkoholi, jolla on kaava R1 \y y~CH2-C-OH (IV) R „ CH, R° 3 5 59242 reagoimaan aminohappojohdannaisen kanssa, jolla on kaava o Cl^ V 1 3

X-CH

o' (VI)

^C-NH

jossa kaavassa IV R°, r\ R^ ja R^ ovat vety.

Yllä oleva menetelmä a) on suosittu menetelmä keksinnön mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi.

Kaavan II välituote menetelmässä a) on uusi yhdiste. Mainittu yhdiste voidaan esim. valmistaa saattamalla alkoholi, jolla on yllä oleva kaava IV, reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava

Y-CO-CH-X

CHT

jossa kaavassa X tarkoittaa samaa kuin yllä ja Y on bromi tai kloori.

Menetelmien a) ja b) reaktiot suoritetaan edullisesti inertissä orgaanisessa liuottimessa, joka kykenee liuottamaan reagoivat aineet. Reaktiot suoritetaan edullisesti ilmakehän paineessa tai ylipaineessa, lämpötilassa joka on välillä -10 ja +100°C, edullisesti 0-30°C.

Menetelmän b) mukainen reaktio suoritetaan edullisesti kuivan kloori-vedyn läsnäollessa katalysaattorina. Tämän reaktion lähtöaine, so. kaavojen IV ja VI yhdisteet ovat tunnettuja ja voidaan valmistaa sinänsä tunnetuilla menetelmillä. Kaavan VI mukainen yhdiste esim. voidaan valmistaa saattamalla fosgeeni reagoimaan sopivan aminohapon kanssa, mahdollisesti optisesti aktiivisen aminohapon kanssa, kun halutaan optisesti aktiivinen modifikaatio kaavan I lopputuotteesta.

5 9242

Keksinnön mukaisesti valmistettuja yhdisteitä voidaan käyttää terapeuttisesti (+)- ja (-)-muotojen raseemisina seoksina, joita tavallisesti saadaan synteesissä. Ne voidaan myös erottaa sinänsä tunnetuilla menetelmillä vastaaviksi optisesti aktiivisiksi modifikaatioiksi, joita samalla tavoin voidaan käyttää terapiassa. Haluttaessa voidaan optisesti aktiivinen modifikaatio valmistaa suoralla synteesillä, esim. kaavan VI optisesti aktiivisen yhdisteen kautta, kuten yllä on selostettu.

Farmaseuttisia valmisteita

Kliinisessä käytössä keksinnön mukaisesti valmistettuja yhdisteitä annetaan tavallisesti suun kautta, peräsuoleen tai ruiskeena farmaseuttisten valmisteiden muodossa, jotka sisältävät aktiivista ainesosaa joko vapaana emäksenä tai farmaseuttisesti hyväksyttävänä myrkyttömänä happoadditiosuolana, esim. vetykloridina, vety-bromidina, laktaattina, asetaattina, fosfaattina, sulfaattina, sulfamaattina, sitraattina, tartraattina, oksalaattina ja sentapaisena yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan kanssa. Kantaja-aine voi olla kiintoaine, puolikiinteä tai nestemäinen laimennusaine tai kapseli. Aktiivinen aine muodostaa tavallisesti 0,5-20 paino-% ruiskeeseen tarkoitetuissa valmisteissa ja 2-50 paino-$ suun kautta otettavissa valmisteissa.

Farmaseuttisten valmisteiden valmistamiseksi, jotka sisältävät keksinnön mukaisesti valmistettua yhdistettä suun kautta annettavien annosyksikköjen muodossa, voidaan valittu yhdiste sekoittaa kiinteän jauhemaisen kantaja-aineen, esim. laktoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, tärkkelyksien kuten perunatärkkelyksen, maissitärkkelyksen tai amylopektiinin, selluloosajoh-dannaisien, sideaineen kuten gelatiinin tai polyvinyylipyrroli-donin ja liukastusaineen kuten magnesiumstearaatin, kalsiumstea-raatin, polyetyleeniglykolivahojen ja sentapaisten kanssa ja sen jälkeen puristaa tablettien muodostamiseksi. Jos halutaan päällystettyjä tabletteja voidaan yllä selostetulla tavalla valmistetut ytimet päällystää väkevöidyllä sokeriliuoksella, joka voi sisältää esim. arabikumia, gelatiinia, talkkia, titaanidioksidia ja sentapaista. Vaihtoehtoisesti voidaan tabletti päällystää helposti 7 59242 haihtuvaan orgaaniseen liuottimeen tai orgaanisten liuottimien seokseen liuotettuun lakkaan. Näihin päällysteisiin voidaan lisätä väriaineita erilaisia aktiivisia aineita tai aktiivisten aineiden erilaisia määriä sisältävien tablettien erottamiseksi toisistaan.

Pehmeiden gelatiinikapselien (helmenmuotoisten suljettujen kapselien) valmistamiseksi, jotka ovat gelatiinia ja esim. glyserolia tai samantapaisten suljettujen kapselien valmistamiseksi, voidaan aktiivinen aine sekoittaa kasvisöljyn kanssa. Kovat gelatiinikapselit voivat sisältää aktiivisen aineen rakeita yhdessä kiinteiden jauhemaisten kantaja-aineiden kuten laktoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, tärkkelyksien (esim. perunatärkkelys, maissitärkkelys tai amylopek-tiini), selluloosajohdannaisien tai gelatiinin kanssa.

Peräsuoleen annettavia annosyksikköjä voidaan valmistaa peräpuikkojen muodossa, jotka sisältävät aktiivista ainetta seoksena neutraalin rasvaemäksen kanssa tai gelatiiniperäkapseleiden muodossa, jotka sisältävät aktiivista ainetta seoksena kasvisöljyn tai paraffiiniöljyn kanssa.

Suun kautta annettavat nestevalmisteet voivat olla siirappien tai suspensioiden muodossa, esim. sellaisten liuoksien muodossa, jotka sisältävät noin 0,2-20 paino-# tässä selostettua aktiivista ainetta lopun ollessa sokeria ja etanolin, veden, glyserolin ja propyleeniglykolin seosta. Tällaiset nestevalmisteet voivat mahdollisesti sisältää väriaineita, makuaineita, sakkariinia ja karboksimetyylisel-luloosaa sakeutusaineena.

Ruiskeena ruuansulatuskanavan ulkopuolisesti annettavat liuokset voidaan valmistaa aktiivisen aineen vesiliukoisen farmaseuttisesti hyväksyttävän suolan vesiliuoksena, edullisesti väkevyydessä noin 0,5-10 paino-#. Nämä liuokset voivat myös sisältää stabilointiaineita ja/tai puskurointiaineita ja esiintyvät sopivasti erilaisina annos-yksikköampulleina.

Terapeuttisessa hoidossa on keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden sopiva päiväannos 100-500 mg suun kautta annettaessa ja 20-100 mg ruuansulatuskanavan ulkopuolisesti annettuna.

Keksinnön mukaisesti valmistetulla edullisella yhdisteellä on kaava 8 59242

CH, O

p /“Λ 1 H

C1—\ /—^2-^-0-0-011-1¾ (GEA 6514) CH3 ch3 Tämä yhdiste valmistetaan ja käytetään edullisesti sen vetykloridi-suolan muodossa.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistuksessa käytettävien lähtöaineiden valmistusta on selostettu alla olevissa esimerkeissä 1-5.

Esimerkki 1. Lähtöaineena käytetyn 2-bromipropaanihappo-l-(4-kloori- _fenyyli)-2-metyyli-2-propyyliesterin valmistus_

Liuosta, jossa oli 4-klooribentsyylikloridia (165 g, 1,02 moolia) eetterissä (500 ml) lisättiin tipottain tunnin aikana magnesiumiin (24,3 g, 1,00 moolia) sekoittimella ja palautusjäähdyttimellä varustetussa kolmikaulaisessa pullossa. Spontaanin palautusjäähdytyksen annettiin jatkua toinen tunti ja liuos jäähdytettiin.Asetonia (60,0 g, 1,30 moolia) lisättiin tipottain ja liuosta kuumennettiin palautus jäähdy ttäen 3 tuntia. Jäähdytyksen jälkeen reaktioseos kaadettiin jäälle (500 ml) ja väkevöidylle suolahapolle (92 ml). Faasit erotettiin. Orgaaninen faasi pestiin vedellä, kuivattiin (natriumsulfaatti) ja haihdutettiin tyhjössä, öljymäinen jäännös jakotislattiin, jolloin saatiin 1-(4-kloorifenyyli)-2-metyyli-2-propanolia (kp. 123-124°C/12 mm Hg, n^ = 1,5300, 128,5 g, 70 %:nen saanto).

Yllä mainittu substituoitu propanoli (10,0 g, 54,2 mmoolia) sekoitettiin dimetyylianiliinin (6,7 g, 55,3 mmoolia) ja eetterin (25 ml) kanssa. Liuosta jäähdytettiin ja a-bromipropionyylibromidia (11,6 g, 53,7 mmoolia) lisättiin tipottain 40 minuutin aikana. Sekoitus huoneen lämpötilassa 4 tuntia antoi kiteisen dimetyylianiliinivetyklo-ridisakan. Vettä (25 ml) lisättiin reaktioseokseen. Faasit erotettiin. Orgaaninen faasi pestiin 5 %’sella rikkihapolla, natriumvetykarbo-naatin kyllästetyllä liuoksella ja vedellä. Eetteriliuos kuivattiin (natriumsulfaatti) ja haihdutettiin tyhjössä. Jäännösöljy jakotislattiin, jolloin saatiin 2-bromipropaanihappo-l-(4-kloorifenyyli)-2-metyyli-2-propyyliesteriä (kp. 105-H5°C/0,15 mm Hg, 11,6 g, 60 %:nen saanto).

9 59242

Esimerkki 2. Lähtöaineena käytetyn 2-bromipropaanibappo-1-(3,4- dikloorifenyyli)-2-metyyli-2 - propyyliesterin valmista- _minen____ 3,4-diklooribentsyylikloridin (49,2 g, 0,254 moolia) liuosta kuivassa eetterissä (125 ml) lisättiin tipottain tunnin aikana magnesiumiin (6,08 g, 0,250 moolia) sekoittimella ja palautusjäähdyttimellä varustetussa kolmikaulaisessa pullossa. Palautusjäähdytystä jatkettiin kunnes kaikki magnesium oli liuennut ja sen jälkeen liuos jäähdytettiin. Asetonia (15,0 g, 0,258 moolia) lisättiin tipottain ja liuos kuumennettiin palautusjäähdyttäen 3 tuntia. Jäähdytyksen jälkeen reaktio-seos kaadettiin jäälle (125 ml) ja väkevöidylle suolahapolle (23 ml). Faasit erotettiin ja orgaaninen kerros pestiin vedellä, kuivattiin (natriumsulfaatti) ja haihdutettiin tyhjössä. Jäännösöljy tislattiin, jolloin saatiin l-(3,4-dikloorifenyyli)-2-metyyli-2-propanolia (kp. 8l-83°C/0,2 mm Hg, 31,3 g," 57 %i<nen saanto). Useiden petrolieetteristä suoritettujen uudelleenkiteyttämisien jälkeen suli yhdiste 40-4l°C:ssa. Yllä mainittu substituoitu propanoli (21,9 g, 0,100 moolia) sekoitettiin dimetyylianiliinin (12,4 g, 0,102 moolia) ja eetterin (50 ml) kanssa. Liuos jäähdytettiin ja a-bromipropionyylibromidia (21,4 g, 0,099 moolia) lisättiin tipottain 40 minuutin aikana. Sekoitus huoneen lämpötilassa 48 tuntia antoi dimetyylianiliinivetybromidin ki-tesen sakan, joka poistettiin suodattamalla ja pestiin eetterillä. Eetteriliuokset yhdistettiin ja haihdutettiin tyhjössä. Öljymäinen jäännös tislattiin, jolloin saatiin 2-bromipropaanihappo-l-(3,4-di-klooriferyyli )-2-metyyli-2-propyyliesteriä (kp. 135“l43°C/0,2 mm Hg, 19,2 g, 55 $:nen saanto).

Esimerkki 3· Lähtöaineena käytetyn 2-bromipropaanihappo-2-metyyli- _1-fenyyli-2-propyyliesterin valmistus_ Tämä yhdiste (kp. 78°C/0,1 mm Hg, n^ = 1,5147) valmistettiin esimerkissä 1 selostetun menetelmän kanssa analogisesti käyttäen yhdistettä 2-metyyli-1-fenyyli-2-propanoli (kp. 93°C/12 mm Hg) lähtöainee na. Saanto oli 63 %·

Esimerkki 4. Lähtöaineena käytetyn 2-bromipropaanihappo-l-(4-bromi- _fenyyli)-2-metyyli-2-propyyliesterin valmistus_ Tämä yhdiste valmistettiin esimerkissä 1 selostetun menetelmän kanssa analogisella tavalla käyttäen lähtöaineena yhdistettä 1-(4-bromife-nyyli)-2-metyyli-2-propanolia (kp. 98-100°C/0,16 mm Hg, sp. 34-35°C). Saatu tuote puhdistettiin pylväskromatografialla (piihappogeeli, bentseeni). Ohutkerroskromatografia antoi (piihappogeeli, bentseeni): R^, = 0,72.

10 59242

Esimerkki 5A. Lähtöaineena käytetyn 1-(4-kloorifenyyli)-2-propanolin _valmistus__ 4-klooribentsyylisyanidia (15*2 g, 0,10 moolia) ja etyyliasetaattia (13,2 g, 0,15 moolia) sekoitettiin tiputussuppilossa ja lisättiin ti-pottain natriumin (3,1 g, 0,13 moolia) kiehuvaan liuokseen 45 ml:ssa etanolia. Reaktioseosta keitettiin palautusjäähdyttäen 8 tuntia, jäähdytettiin ja kaadettiin 400 ml:aan jäävettä. Vesifaasi pestiin kahdesti eetterillä ja hapotettiin sen jälkeen väkevöidyllä etikkahapolla pH-arvoon A,8. Tuote erotettiin uuttamalla eetterillä. Kuivaamisen jälkeen vedettömällä natriumsulfaatilla ja liuottimen poistamisen jälkeen tyhjössä saatiin keltaisia neuloja. Kaksi uudelleenkiteytystä etanolista antoi 14,3 g:an (74 %) saannon a-asetyyli-4-klooribentsyy-lisyanidia. Tämän yhdisteen (7*8 g, 0,04 moolia), suolahapon (14 ml) ja etikkahapon (30 ml) seosta keitettiin palautusjäähdyttäen 24 tuntia. Seos jäähdytettiin. Vettä (100 ml) lisättiin ja seosta uutettiin bentseenillä (2 x 50 ml). Bentseeniliuos pestiin 10 %:lla. natrium-hydroksidia ja vettä. Vedettömällä natriumsulfaatilla suoritetun kuivauksen jälkeen liuotin poistettiin, öljymäinen jäännös (6,1 g, 91 %>: nen saanto) oli 4-kloorifenyyli-2-propanonia NMR-kirjon mukaan. Tämän yhdisteen (6,0 g, 0,036 moolia) liuosta etanolissa (60 ml) jäähdytettiin jäähauteella. Natriumboorihydridiä (2,39 g, 0,072 moolia) lisättiin annoksina ja seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa tunnin ajan. Liuotin poistettiin tyhjössä. Jäännös käsiteltiin kahdesti 50 ml:11a eetteriä ja suodatettiin. Ruskea öljymäinen tuote saatiin kun suodate haihdutettiin, öljy puhdistettiin tislaamalla. Kp. 90-91° C/0,20 mm Hg. Saanto 3*8 g (63 %).

Esimerkki 5B. Lähtöaineena käytetyn L-4-metyyli-2,5-oksatsolidiini- _dionin valmistus_ L-alaniinin (8,9 g, 0,10 moolia) suspensioon kuivassa tetrahydrofu-raanissa (200 ml) johdettiin fosgeenivirta. 3 tunnin jälkeen saatiin kirkas liuos. Liuos jäähdytettiin ja kuivan ilman virtaus johdettiin tunnin ajan liuoksen läpi. Liuotin poistettiin tyhjössä vesi-hauteella 30°C:ssa. Valkoinen kiteinen tuote sekoitettiin eetterin (150 ml) kanssa ja sekoitettiin huoneen lämpötilassa 30 min. Eetteri poistettiin tislaamalla alennetussa paineessa. Jäännös liuotettiin 500 ml:aan kiehuvaa eetteriä, 200 ml petroolieetteriä lisättiin ja seistyään 0°C:ssa yön yli saatiin valkoinen sakka. Kiteet poistettiin suodattamalla, pestiin eetterillä ja kuivattiin. Saanto 8,6 g (75%)· Sp. 84-89°C (hajoaa).

11 59242

Alla olevat esimerkit 6-11 kohdistuvat kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistukseen.

Esimerkki 6. 2-aminopropaanihappo-l-(4-kloorifenyyli)-2-metyyli-2- _propyyliesterin valmistus_

Esimerkin 1 mukaista esteriä (7,5 g, 23,5 mmoolia) liuotettiin etanoliin (200 ml) ja jäähdytettiin 0°C:een. Liuos kyllästettiin ammoniakilla (4 tuntia). Sekoitusta jatkettiin huoneen lämpötilassa 24 tuntia. Liuotin poistettiin tyhjössä, öljymäinen jäännös liuotettiin eetteriin (250 ml) ja liuos uutettiin 0,5-n suolahapolla. Hapan faasi tehtiin emäksiseksi lisäämällä väkevöityä ammoniakkia. Emäksinen faasi uutettiin kahdesti eetterillä. Orgaaninen kerros kuivattiin (nat-riumsulfaatti) ja liuotin haihdutettiin. Emäksisestä öljymäisestä jäännöksestä valmistettiin vetykloridi. Uudelleenkiteytys kloroformi-eetteristä antoi 2-aminopropaaniahappo-l-(4-kloorifenyyli)-2-metyyli- 2-propyyliesteri-vetykloridia (sp. 12 3'-12 4°C, 5,1 g, 70 %:nen saanto).

Esimerkki 7· 2-aminopropaanihappo-l-(3,4-dikloorifenyyli)-2-metyyli- _2-propyyliesterin valmistus_

Esimerkin 2 mukaisesti saatua esteriä (8,85 g, 25,0 mmoolia) liuotettiin etanoliin (350 ml) ja jäähdytettiin 0°C:seen. Liuos kyllästettiin ammoniakilla (3 tuntia). Sekoitusta jatkettiin huoneen lämpötilassa 27 tuntia. Liuotin poistettiin tyhjössä, öljymäinen jäännös liuotettiin eetteriin (250 ml) ja liuos uutettiin 1-n suolahapolla. Happaman faasin jäähdyttäminen antoi kiteisen sakan, joka poistettiin suodattamalla, pestiin eetterillä ja kuivattiin. Uudelleenkiteytys kloroformi-eetteristä antoi 2-aminopropaanihappo-l-(3,4-dikloorife-nyyli)-2-metyyli-2-propyyliesterin vetybromidia (sp. 135-136°C, 3,4 g, 42 %:nen saanto).

Esimerkki 8. 2-aminopropaanihappo-2-metyyli-l-fenyyli-2-propyyli- _esterin valmistus_ Tämä yhdiste valmistettiin esimerkissä 6 selostetun mentelmän mukaisesti käyttäen esimerkin 3 mukaisesti valmistettua yhdistettä lähtöaineena. Haluttu tuote uudelleenkiteytettiin asetonista, jolloin saatiin 2-aminopropaanihappo-2-metyyli-l-fenyyli-2-propyyliesteri-vetykloridia (sp. 132-133°C, 45 %:nen saanto).

Esimerkki 9. 2-aminopropaanihappo-l-(4-bromifenyyli)-2-metyyli-2-_propyyliesterin valmistus_ 12 59242 Tämä yhdiste valmistettiin esimerkissä 6 selostetun menetelmän mukaisesti käyttäen esimerkissä 4 valmistettua yhdistettä lähtöaineena. Jälkimmäinen yhdiste saatettiin siten reagoimaan ammoniakin kanssa ja liuottimen poistamisen jälkeen liuotettiin öljymäinen jäännös eetteriin. Jäähdyttämällä eetteriliuosta, saatiin haluttu tuote valkoisena sakkana, joka uudelleenkiteytettiin asetoni-iso-propanolista, jolloin saatiin 2-aminopropaanihappo-l-(4-bromife-nyyli)-2-metyyli-2-propyyliesteri-vetybromidia (sp. l47-l48°C, 27 %:nen saanto).

Esimerkki 10. 2-dimetyyliaminopropaanihappo-l-(4-kloorifenyyli)- _2-metyyli-2-propyyliesterin valmistus__

Esimerkin 1 mukaisesti saatua esteriä (10 g, 0,0313 moolia) sekoitettiin bentseenin (30 ml) kanssa ja dimetyyliamiinin (5*62 g, 0,125 moolia) kanssa. Seos siirrettiin teräspanokseen ja kuumennettiin autoklaavissa 90°C:ssa 16 tuntia. Panoksen jäähdytyksen jälkeen ja liuottimen poistamisen jälkeen tyhjössä jäi jäljelle keltainen öljy. Vetykloridi valmistettiin ja uudelleenkiteytettiin asetoni-eetteristä otsikon yhdisteen aikaansaamiseksi vetykloridi- na. Sp. 108-109°C. Saanto 5,6 g (56 %).

Esimerkki 11. L-2-aminopropaanihappo-l-(4-kloorifenyyli)-2- _propyyliesterin valmistus__ L-4-metyyli-2,5-oksatsolidiinidionin (0,30 g, 2,00 mmoolia, valmistettu esimerkin 5B mukaisesti) suspensiota 5-n eetteripitoises-sa kloorivetyliuoksessa (5 ml) jäähdytettiin jäähauteella. l-(4-kloorifenyyli)-2-propanolia (0,8 g, 4,69 mmoolia, valmistettu esimerkin 5A mukaisesti) laimennettiin 3 ml :11a eetteriä ja lisättiin tipottain 5 minuutin aikana. Kirkas liuos saatiin ja hiilidioksidin kehittymistä havaittiin. 16 tunnin hitaan sekoittamisen jälkeen haihdutettiin reaktioseos alennetussa paineessa, öljymäinen jäännös käsiteltiin eetterillä kunnes saatiin valkoinen kiteinen vetyklori-dituote. Yhdisteet poistettiin suodattamalla, pestiin suodattimena eetterillä, kuivattiin ja uudelleenkiteytettiin asetonista. Saanto 250 mg (33 %). Sp. 167-170°C.

Esimerkki 12. 2-aminopropaanihappo-l-(4-metyylifenyyli)-2-metyyli- _2-propyyliesterin valmistaminen____ Tämä yhdiste valmistettiin analogisesti esimerkissä 6 kuvatun menetelmän kanssa käyttäen 2-bromi-propaanihappo-l-(4-metyylifenyyli)- i3 59242 2-metyyli-2 - propyyliesteriä lähtöaineena. Lopputuotteen sulamispiste oli 15^~155°C.

Esimerkki 13. 2-aminopropaanihappo-l-(3-kloorifenyyli)-2-metyyii- _2-propyy lies terin valmistaminen_ Tämä yhdiste valmistettiin analogisesti esimerkissä 6 kuvatun menetelmän kanssa käyttäen 2-bromipropaanihappo-l-(3-kloorifenyyli)-2-metyyli-2-propyyliesteriä lähtöaineena. Lopputuotteen sulamispiste oli 117-ll8°C.

Farmakologisia menetelmiä A. Biokemiallisia testejä 1. Hiili-l4 5-HT:n ja tritioidun noradrenaliinin yhteytyksen ehkäisy elävässä elimistössä ja koelasissa Ross, Renyi ja Ögren ovat selostaneet tätä menetelmää julkaisussa “ 59242

European Journal of Pharmacology 17 (1972), 107-112. Imipramiini-tyyppiä olevien trisyklisten masennusta ehkäisevien lääkkeiden anta- 1 It x minen elävässä elimistössä hiirille vähentää C-5-HT:n ja ^H-NA:n yhteytystä koelasissa. Aineita annettiin vatsaontelon sisäisesti 1/2 tuntia ennen kuin eläimet tapettiin ja keskiaivot otettiin ulos sekä viipaloitiin ja haudutettiin seoksessa, joka sisälsi 100 mg aivo- ... 1 li 7 viipaleita kohti 0,2 n-moolia C-5-HT:tä, 0,2 n-moolia H-NA:ta ja ll^umoolia glukoosia 2 mlrssa Krebs-Henseleit-puskuria, pH 7,^· Haihduttamisaika oli 5 min. Viipaleisiin imeytyneet radioaktiiviset amiinit liuotettiin Soluene-350 ® (Packard) ja määrät määritettiin kaksoismerkkiatomitekniikalla nestetuikkeen avulla. Annos, joka aikaansai 50 %:n alenemisen aktiivisessa yhteytyksessä (ED^Q) määritettiin graafisesti annosominaiskäyristä. Aktiivinen yhteytys määritetään siksi osaksi radioaktiivista yhteytystä, jonka korkea kokaiini-pitoisuus inhiboi. Kaikkia annoksia annettiin vähintään neljälle eläimelle.

B. Farmakologisia testejä 1. 5-HTP-reaktion vahvistamistesti 5-HT:n yhteytyksen ehkäisy vahvistaa annetun 5-hydroksitryptofaanin (5-HPT) vaikutuksia mahdollisesti lisäämällä 5~HT:n määrää reseptorin luona. Kolmelle hiirelle annettiin testilääkkeitä tuntia (tai 4, 2h tuntia) ennen dl-5~HTP:tä 90 mg/kg laskimonsisäisesti. 5-HTP itsessään antaa ainoastaan heikon käyttäytymisoireiston, mutta esikäsitel-lyissä hiirissä nähdään tyypillinen käyttäytymisoireisto, joka esiintyy 5 minuutin sisällä: vapinaa, notkoselkäisyyttä, takajalkojen loitontumista, pään nykäisyjä. Oireiston voimakkuutta arvostellaan 0:sta +3:een. Kukin ryhmä käsittää 3 eläintä ja vähintään 4 ryhmää testattiin 25 mg:lla/kg vatsaontelon sisäisesti. Vertailuna käytettiin vertailuryhmiä, jotka saivat imipramiinia (Tofranil®), koska imipramii-ni jatkuvasti vahvisti dl-5~HTP:tä. Testiyhdisteen kaikissa eläimissä suurimman mahdollisen pistemäärän (+3) antama vähimmäisannos arvioitiin logaritmisesta annos-ominaiskäyrästä, ja on alla olevassa taulukossa merkitty "tehokas annos".

Lääkkeen aiheuttama sydämen rytmihäiriö rotissa

Testilääkkeitä annettiin laskimonsisäisesti urosrotille, jotka oli (B) nukutettu Nembutal:i11a . Annoksia korotettiin asteittain kuoletta vaan annokseen asti ja ensimmäinen annos, joka aiheutti rytmihäiriöitä pantiin merkille.

!5 59242

Akuutin myrkyllisyyden, käyttäytymisen antikolinerginen tutkimus hiirillä

Yhdisteitä annettiin laskimonsisäisesti kuudelle hiirelle. LD,-n on annos, joka tappaa 50 % eläimistä 7 päivän sisällä. Taudin kohtaus, käynti, rauhallisuus ja tarttumisvoima merkittiin muistiin. Mustuai-sen laajuus (mydriasis), joka paljastaa perifeerisen antikolinergisen vaikutuksen, mitattiin vihreässä valossa.

Tulokset yllä mainituista testeistä on koottu alla olevaan taulukkoon. Taulukossa olevat testattujen yhdisteiden kocdidnumerot viittaavat johonkin niistä keksinnön mukaisista yhdisteistä, jotka on lueteltu koodinumeroilla selityksen alkuosassa. Kaikkiä keksinnön mukaisia yhdisteitä testattiin niiden suolojen muodossa suolahapon tai bromi-vetyhapon kanssa.

Taulukko

Yhdiste Yhteytyksen 5-HTP^:n te- Akuutti Rytmihäiriö, ehkäisy hokkaan an- myrkyllä- akkumuloitunut (50$) elä- noksen te- syys laskimonsisäi- vässä eli- hostuminen LD,-n nen annos* mistössä , ,, . \ jolla nä- S-HT1) Na2> mg/kg l.v. °kyy merkkejä mg/kg i p rytmihäiriöistä mg/Kg i.p. mg/kg i.v.

GEA 654 15 > 40 1 70 63 GEA 699 15 >40 7 GEA 916 15 >40 8 - GEA 917 25 >40 5 GEA 935 5 >40 3 GEA 937 10 >40 12 - imipramiini 24 6 15 28 8 1) - 7

5-HT = 5-hydroksitryptamiini, 1 x 10 M

2) -7 NA = 1-noraderanaliini, 1 x 10 M

5-HTP = 5-hydroksitryptofaani i.p·. = vatsaontelonsisäinen anto i.v. = laskimonsisäinen anto

Farmakologisissa testeissä saatujen tulosten arviointi Keksinnön mukaisesti valmistetut yhdisteet estävät 5-hydroksitryptamiinin yhteyty^-tä aivoviipaleissa elävässä elimistössä, mutta eivät ehkäise noradrenaliinin yhteytystä. Elävässä elimistössä ne ovat tehokkaampia kuin 16 59242 imipramiini 5-hydroksitryptamiinin inhibiittoreina. Ne tehostavat 5-hydroksitryptofaanin vaikutuksia huomattavasti alemmissa annoksissa kuin imipramiini. Yhden testatun yhdisteen laskimonsisäinen myrkyllisyys on huomattavasti alempi kuin imipramiinilla. Perifeerinen antikolinerginen vaikutus havaittiin yhtä suureksi tai pienemmäksi kuin imipramiinilla. Myrkyllisyys sydämelle on paljon heikompi kuin imipramiinilla.

Nämä tulokset osoittavat että uudet yhdisteet ovat paljon selektii-visempiä kuin imipramiini 5-hydroksitryptamiinin yhteytyksen ehkäisemisessä ja että ei-toivotut sivuvaikutukset ovat huomattavasti heikompia kuin imipramiinin kohdalla.

Denna uppfinning hänför sig tili ett förfarande för framställning av nya aralkylestrar av aminosyror.

Avsikten med föreliggande uppfinningen är att frambringa föreningar med verkan pä det centrala nervsystemet och speciellt föreningar med antidepressiv verkan vilka ger minskad förekomst av biverk-ningar och ger ökad effekt jämfört med läkemedel som nu används.

Den för närvarande mest använda föreningen vid behandling av depressioner är imipramin (Tofranil®).

ch2ch2ch2n(ch3)2

Denna förening är bade stämningsförhöjande och psykomotoriskt aktiverande, men den har flera nackdelar. Den har antikolinerg aktivitet och ger antikolinerga symptom, exempelvis torrhet i munnen, tremor, hjärtklappning och svettning. Vid höga doser kan den orsaka allvarliga hjärtarytmier och vid normala doser kan den orsaka toxiska interaktioner hos personer med hjärtfel. En ytter-ligare nackdel vid behandling med imipramin är det sena inträdandet 17 59242 av den antidepressiva effekten, vilken effekt är observerbar först efter tre veckors behandling.

Det har pävisats att imipramin har effekt pä verkningarna av transmitter substanserna i det centrala nervsystemet. Mera speciellt in-hiberar imipramin äterupptagningsmekanismen för noradrenalin (NA) och 5-hydroxitryptamin (5-HT). Den stämningsförhöjande delen av den antidepressiva effekten antages i huvudsak vara relaterad tili inhiberingen av 5-HT-upptaget.

Enligt den föreliggande uppfinningen har vi funnit att vissa nya föreningar, vilka beskrives som aralkylestrar av aminosyror, kan ge en selektiv inhibering av det centrala neuron-upptaget av 5-hydroxitryptamin. Vidare är den toxiska effekten pä hjärtat betyd-ligt svagare än för imipramin.

Med förfarandet enligt uppfinningen framställs nua föreningar med den allmänna formeln I samt farmaceutiskt acceptabla salter därav, , , R1 0 ,R3 /T\_ 1 II /

ν' r~CH.-C-O-C-CH-N

,,ο-AW I 1^4

R CH, CH, R

R° 3 3 där grupperna R° är lika eller olika och betecknar väte, halogen 1 3 4 eller metyl, R är väte eller metyl, R och R är lika eller olika och är väte eller metyl.

Eftersom de nya föreningarna innehäller ätminstone en asymmetrisk kolatom kan de existera i optiskt aktiva former, och de kan upp-lösas i sinä optiska antipoder enligt kända metoder säsom att an-vända optiskt aktiva syror, exempelvis vinsyra, kamfer-10-sulfon-syra, dibensoylvinsyra och liknande.

Fördelaktiga föreningar enligt uppfinningen erhälls dä R° i formeln (I) betecknar halogen eller metyl. Dessutom är R1 fördelak- 3 4 tigt l formeln I metyl och R och R är fördelaktigt väte.

Föreningarna med nedanstäende formler kan nämnas som exempel pä föreningar som framställes enligt uppfinningen: 18 59242 ch, o /~V 1 11

Cl—y— ch2-c-o-c-ch-nh2 (gea 654) CH3 ch3 CH, 0 1 3 » ch3—y CH2-C-0-C-(j:H-NH2 (GEA 937) CH, CH, 3 3 CH, 0 //“λ 1 11 vv_ CH2-C-0-C-CH-NH2 (GEA 935) C1 CH3 CH3 CH, 0 /Γ\ I 3 «

Cl -C y—CH2-C-0-C-CH-NH2 (GEA 699)

Cl CH3 »3 CH, 0

1 3 I

Br —y— CH2-C-0-C-CH-NH2 (GEA 917) CH, CH, 5 3 0

// s\ II

Cl —y—CH2-CH-0-C-CH-NH2 (gea 938) CH, CH, 5 3 //-V Γ3? ^ ch2-c-o-c-(^h-nh2 (gea 916) CH3 CH3 CH, 0 _/ΓΛ_ I 3 H /0H3

Cl—C y—CH2-C-0-C-CH-N^ ^ (gea 953)

N'vJ=^ I * ^CH

CH3 CH3 -5 19 59242

Enligt uppfinningen framställs föreningarna genom att a) omsätta en förening med formeln R1 0 (L /- CH2-C-0-C-CH-X (II) r/jo “3 /r3 med en amin med formeln HN (III) i vilka formler R°, R^, R^ och R^ har ovan angiven betydelse, och X är halogen (sasom klor, brom eller jod) eller p-toluensulfonyl-oxi; eller b) omsätta en alkohol med formeln R1 /“V '

Ks y—ch2-c-oh (iv)

ΥΓ I CH

R° 3 med ett aminosyraderivat med formeln

CH

^C-CH (VI) o'

XC-NH

* 0 O 1 il 1 vilken formel IV R , R , R; ja R betecknar väte.

Den ovan beskrivna metoden a) är den föredragna metoden för fram-ställning av föreningarna enligt uppfinningen.

Mellanprodukten med formeln II i förfarande alternativet a) ovan är en ny förening. Denna kan framställas exempelvis genom att reagera en alkohol med formeln IV ovan med en förening med formeln 20 59242

Y-CO-CH-X

CH3 i vilken X har ovan angiven betydelse och Y är brom eller klor.

Reaktionerna enligt metoderna a) och b) utförs fördelaktigt i ett inert, organiskt lösningsmedel som upplöser de reagerande substanserna. Reaktionerna utförs företrädesvis vid normalt tryck eller vid övertryck, vid en temperatur mellan -10°C till +100°C, fördelaktigt 0-30°C.

Reaktionen enligt metoden b) genomföres företrädesvis i närvaro av torrt klorväte som katalysator. Utgängsmaterialet vid denna reaktion, dvs föreningarna med formlerna IV och VI kan framstäl-las pä i och för sig känt sätt. Sälunda kan föreningen med forme In VI framställas genom att reagera med en lämplig aminosyra, eventuellt med en optiskt aktiv aminosyra da man önskar erhälla en optiskt aktiv förening enligt formeln I.

Föreningarna framställda enligt uppfinningen kan användas tera-peutiskt i form av den racemiska blandningen av (+)- och (-)-formen, vilken vanligtvis erhälles vid framställningen. De kan ocksä resolveras i de motsvarande optiskt aktiva modifikationerna, vilka ävenledes kan användas i terapin. 0m sä önskas kan en optiskt aktiv modifikation framställas genom direkt syntes, t.ex. via en optiskt aktiv förening enligt formeln IV, sasorn ovan be-skrives.

Farmaceutiska beredningar I klinisk praxis kommer föreningarna framställda enligt den före-liggande uppfinningen normalt att administeras oralt, rektalt eller via injektion, i form av farmaceutiska beredningar inne-fattande den aktiva beständsdelen antigen som en fri bas eller som ett farmaceutiskt acceptabelt, icke toxiskt syraadditions-salt, till exempel som hydroklorid, hydrobromid, laktat, acetat, fosfat, sulfat, sulfamat, sitrat, tartrat, oxalat och liknande, i förening med en farmaceutiskt fördragbar bärare. Bäraren kan vara ett fast, halvfast eller flytande utspädningsmedel eller en kapsel. Vanligtvis utgör den aktiva substansen mellan 0,5 och 20 viktprocent för beredningar avsedda för injektion och mellan 21 59242 2 och 50 viktprocent för beredningar lämpliga för oral administ-rering.

För att framställa farmaceutiska beredningar innehällande en förening framställd enligt uppfinningen i form av doseringsenheter för oral användning kan den utvalda föreningen blandas med en fast, pulverformig bärare, t ex laktos, sackaros, sorbitol, mannitol, stärkelse säsom potatisstärkelse, majsstärkelse eller amylo-pektin, cellulosaderivat, ett bindemedel säsom gelatin, polyvi-nylpyrrolidon, och ett smörjmedel säsom magnesium-stearat, kal-ciumstearat, polyetylenglykolvaxer och liknande och sedan samman-pressas till bindning av tabletter. Om överdragna tabletter öns-kas, kan kärnorna framställda som ovan beskrivits, överdras med en koncentrerad sockerlösning, som kan innehälla t ex gummi ara-bicum, gelatin, talk, titandioxid och liknande. Alternativt kan tabletten täckas med ett lack som har lösts i ett lättflyktigt organiskt lösningsmedel eller en blandning av organiska lösnings-medel. Färgämnen kan sättas till dessa beläggningar för att lätt skilja mellan tabletter som innehäller olika aktiva substanser, eller olika mängder av den aktiva föreningen.

För framställning av mjuka gelatinkapslar (pärlformade slutna kap-slar) bestäende av gelatin och exempelvis glycerol eller liknande slutna kapslar, kan den aktiva substansen blandas med en vegeta-bilisk olja. Härda gelatinkapslar kan innehälla ett granulat av den aktiva substansen i förening med fasta, pulverformiga bärare säsom laktos, sackaros, sorbitol, mannitol, stärkelse (t ex potatisstärkelse, majsstärkelse eller amylopektin), cellulosaderivat eller gelatin.

Doseringsenheter för rektal administrering kan framställas i form av suppositorier innehällande den aktiva substansen i blandning med en neutral fettbas, eller i form av rektalkapslar av gelatin innehällande den aktiva substansen i blandning med vegetabilisk olja eller paraffinolja.

Flytande beredningar för oral administrering kan föreligga i form av sirupar eller suspensioner, t ex lösningar innehällande frän omkring 0,2 viktprocent tili omkring 20 viktprocent av den aktiva substans som här beskrivits, varvid resten utgörs av socker och 22 592 4 2 en blandning av etanol, vatten, glycerol och propylenglycol. Eventuellt kan sädana flytande beredningar innehälla färgämnen, smakämnen, sackarin och karboximetylcellulosa som förtjocknings-medel.

Lösningar för parenteral administrering genom injicering kan fram-ställas i form av en vattenlösning av ett vattenlösligt farmaceu-tiskt acceptabelt sait av den aktiva substansen, företrädesvis i en koncentration frän fördelaktigt omkring 0,5 viktprocent tili omkring 10 viktprocent. Dessa lösningar kan ocksa innehälla sta-biliseringsmedel och/eller buffringsmedel och kan lämpligen till-handahällas i olika doseringsenhetsampuller.

Lämplig daglig dos av föreningarna enligt uppfinningen vid tera-peutisk behandling är 100 tili 500 mg vid peroral administrering och 20 tili 100 mg vid parenteral administrering.

Den föredragna föreningen framställd enligt uppfinningen har for-meln CH 0

/r~\ I I

Cl—CHo-C-0-C-CH-NH„ (GEA 65*0

\=/ I I

ch7 cht Företrädesvis framställes och användes denna förening i form av ett hydrokloridsalt.

Framställningen av ett antal utgängsmaterial för användning vid framställning av föreningar med formeln I illustreras av de föl-jande exemplen 1-5·

Exempel 1. Framställning av 2-brompropionsyra 1-(4-klorfenyl)-2- _metyl-2-propylester använd som utgängsmaterial_

En lösning av 4-klorobensylklorid (165 g, 1,02 mol) i eter (500 ml) tillsattes droppvis under en timme tili magnesium (2^,3 g, 1,00 mol) i en trehalsad kolv försedd med omrörare och äterflödeskyla-re. Den spontana äterflödeskokningen fick fortsätta under ytter-ligare en timme, varefter lösningen kyldes. Aceton (60,0 g, 1,30 mol) tillsattes droppvis och lösningen äterflödeskokades under 23 5 9 2 4 2 tre timmar. Efter kylning uthälldes reaktionsblandningen pä is (500 ml) och koncentrerad saltsyra (92 ml). Faserna separerades.

Den organiska fasen tvättades med vatten, torkades(Na2SO^) och indunstades i vakuum. Den äterstäende oljan fraktionerades och gav 1-( 4-klorfenyl )-2-metyl-2-propanol (kp. 123-124°C/12 mm Hg, n^5 = 1,5300, 128,5 g, 70 % utbyte).

Den erhällna substituerade propanolen (10,0 g, 54,2 mmol) blan-dades med dimetylanilin (6, 7 g, 55,3 mmol) och eter (25 ml). Lösningen kyldes och α-brompropionylbromid (11,6 g, 53,7 mmol) tillsattes droppvis under 40 minuter. Efter omrörning vid rums-temperatur under fyra timmar erhölls en kristallin fällning av dimetylanilinhydroklorid. Vatten (25 ml) tillsattes tili reaktionsblandningen. Faserna separerades. Den organiska fasen tvättades med 5 #:ig svavelsyra, mättad natriumvätekarbonatlösning och vatten. Eterlösningen torkades (Na2S0|j) och indunstades i vakuum. Den aterstäende oljan fraktionerades och gav 2-brom-propionsyra 1-(4-klorfenyl)-2-metyl-2-propylester (kp. 105-115°C/ 0,15 mm Hg, 11,6 g, 60 % utbyte).

Exempel 2. Framställning av 2-brompropionsyra l-(3,4-diklorfenyl)- _2-metyl-2-propylester använd som utgängsmaterial_

En lösning av 3,4-diklorbensylklorid (49,2 g, 0,254 mol) i torr eter (125 ml) tillsattes droppvis under en timme tili magnesium (6,08 g, 0,250 mol) i en trehalsad kolv försedd med omrörare och äterflödeskylare. Äterflödeskokningen fick fortsätta tills hela mängden magnesium hade blivit upplöst, varefter lösningen kyldes. Aceton (15,0 g, 0,258 mol) tillsattes droppvis och lösningen fick äterflödeskoka under tre timmar. Efter kylning uthälldes reaktionsblandningen pä is (125 ml) och koncentrerad saltsyra (23 ml). Faserna separerades och det organiska skiktet tvättades med vatten, torkades (Na2S0^) och industades i vakuum. Den äterstäende oljan destillerades och gav 1-(3,4 diklorfenyl)-2-metyl-2-propanol (kp. 8l-83°C/0,2 mm Hg, 31,3 g, 57 % utbyte). Efter ett flertal omkristallisationer med petroleumeter erhölls en produkt som smäl-te vid 40-4l°C. Ovannämnda substituerade propanol (21,9 g, 0,100 mol) blandades med dimentylanilin (12,4 g, 0,102 mol) och eter (50 ml). Lösningen kyldes och a-brompropionylbromid (21,4 g, 0,099 mol) tillsattes droppvis under 40 minuter. Efter omrörning vid rumstemperatur under 48 timmar erhölls en kristallin fällning 59242 ?4 av dimetylanilinhydrobromid, vilken fränfiltrerades och tvättades med eter. Eterlösningarna sammanslogs och indunstades i vakuum.

Den äterst&ende oljan destillerades och gav 2-brompropionsyra 1-(3,4-diklorfenyl)-2-metyl-2-propylester (kp. 135-l43°C/0,2 mm Hg, 19,2 g, 55 % utbyte).

Exempel 3. Framställning av 2-brompropionsyra 2-metyl-l-fenyl-2 _propylester använd som utgangsmaterial_

Denna förening (kp. 78°C/0,1 mm Hg, n^° = 1,5147) framställdes i analogi med den i exempel 1 beskrivna metoden, och med användan-det av föreningen 2-metyl-l-fenyl-2-propanol (kp. 93°C/12 mm Hg) som utgangsmaterial. Utbytet blev 63 %·

Exempel 4. Framställning av 2-brompropionsyra 1-(4-bromfenyl)- _2-mgtyl-2-propylester använd som utgangsmaterial_

Denna förening framställdes i analogi med den i exempel I beskrivna metoden och med användandet av föreningen 1-(4-bromfenyl)-2-metyl-2-propanol (kp. 98-100°C/0,16 mm Hg, smp. 34-35°C) som ut-gängsmaterial. Den erhällna produkten renades genom kolonnkroma-tografi (kiselgel, bensen). Tunnskiktskromatografi (kiselgel, bensen) gav Rf = 0,72.

Exempel 5A. Framställning av 1-(4-klorfenyl)-2-propanol använd _som utgangsmaterial_ 4-klorbensylcyanid (15,2 g, 0,10 mol) och etylacetat (13,2 g, 0,15 mol) blandades i en dropptratt och tillsattes droppvis till en kokande lösning av natrium (3,1 g, 0,13 mol) i 45 ml etanol. Reaktionsblandningen iterflödeskokades under 8 timmar, avkyldes och hälldes i 400 ml isvatten. Vattenfasen tvättades tv& ganger med eter och surgjordes sedan med koncentrerad ättiksyra till pH 4,8. Produkten isolerades genom extraktion med eter. Efter torkning med vattenfritt natriumsulfat och fränskiljning av 10s-ningsmedelt i vakuum erhölls gula, nälformiga kristaller. Efter tvd omkristallisationer med etanol erhölls 14,3 g (74 %) a-acetyl- 4-klorbensylcyanid. En blandning av denna förening (7,8 g, 0,04 mol), klorvätesyra (14 ml) och ättiksyra (30 ml) äterflödeskoka-des under 24 timmar. Blandningen fick därefter svalna. Vatten (100 ml) tillsattes och blandningen extraherades med bensen (2 x 50 ml). Bensenlösningen tvättades med 10 procentig natrium-hydroxidlösning samt vatten. Efter torkning med vattenfritt natri- 25 5 9 2 4 2 umsulfat avskiljdes lösningsmedlet. Den äterstäende oljan (6,1 g, 91 % utbyte) bestod av 4-klorfenyl-2-propanon enligt NMR-spektret. En lösning av denna förening (6,0 g, 0,036 mol) i etanol (60 ml) avkyldes med ett isbad. Natriumborohydrid (2,39 g, 0,072 mol) tillsattes portionsvis och blandningen omrördes under en timme vid rumstemperatur. Lösningsmedlet avlägsnades genom indunstning i vakuum. Äterstoden tvättades tvä gänger med 50 ml eter och filt-rerades.En brun, oljig produkt erhölls dä filtratet indunstades. Oljan renades genom destination. Kp. 90-91°C/0,20 mm Hg. Utbyte 3,8 g (63 %).

Exempel 5B. Framställning av L-4-metyl-2,5-oxazolidindion använd _som utgängsmaterial_

En Ström av fosgen infördes i en suspension av L-alanin (8,9 g, 0,10 mol) i torr tetrahydrofuran (200 ml). Efter tre timmar erhölls en klar lösning. Lösningen fick svalna och genomblästes därefter med torr luft under en timme. Lösningsmedlet avskiljdes genom vakuumindunstning vid 30°C i ett vattenbad. Den vita kristallina produkten blandades med eter (150 ml) och omrördes under 30 minuter vid rumstemperatur. Etern frändestillerades vid redu-cerat tryck. Äterstoden upplöstes i 500 ml kokande eter, 200 ml petroleumeter tillsattes, och efter det att blandningen fätt sta över natten vid 0°C erhölls en vit fällning. Kristallerna fränfiltrerades, tvättades med eter och torkades. Utbyte 8,6 g (75 %)· Smp 84-89°C (sönderdelning).

De följande exemplen 6-11 äskädliggör framställningen av föreningar enligt formeln I.

Exempel 6. Framställning av 2-aminopropionsyra l-(4-klorfenyl)- _2-metyl-2-propylester_

Den enligt exempel 1 erhällna estern (7,5 g, 23,5 mmol) upplöstes i etanol (200 ml) och kyldes tili 0°C. Lösningen mättades med am-moniak (4 timmar). Omrörningen fick fortsätta vid rumstemperatur under 24 timmar. Lösningsmedlet avlägsnades under vakuum. Den äterstäende oljan upplöstes i eter (250 ml) och lösningen extra-herades med 0,5-n saltsyra. Den sura fasen gjordes alkalisk genom tillsats av koncentrerad ammoniak. Den alkaliska fasen extrahe-rades tvä ganger med eter. Det organiska skiktet torkades (Na2S0^) och lösningsmedlet fick avdunsta. Hydrokloriden framställdes ur 26 59242 den basiska oljeäterstoden. Efter omkristallisation med kloroform-eter erhölls 2-aminopropionsyra 1-(4-klorfenyl)-2-metyl-2-propyl-ester hydroklorid (smp. 123-124°C, 5,1 g, 70 % utbyte).

Exempel 7. Framställning av 2-aminopropionsyra 1-(3,4-diklor- _fenyl)-2-metyl-2-propylester_

Den enligt exempel 2 erhällna estern (8,85 g, 25,0 mmol) upplös-tes i etanol (350 ml) och kyldes till 0°C. Lösningen mättades med ammoniak (3 timmar). Omrörningen fick fortsätta vid rumstempe-ratur under 27 timmar. Lösningsmedlet avlägsnades under vakuum.

Den äterstäende oljan upplöstes i eter (250 ml) och lösningen extraherades med 1-n saltsyra. Efter kylning av den sura fasen erhölls en kristallin fällning vilken fränfiltrerades, tvättades med eter och torkades. Efter omkristallisation med kloroform-eter erhölls 2-aminopropionsyra 1-(3,4-diklorfenyl)-2-metyl-2-propy1-ester hydroklorid (smp. 135-136°C, 3,4g,42 % utbyte).

Exempel 8. Framställning av 2-aminopropionsyra 2-metyl-l-fenyl- _2-propylester_

Denna förening framställdes i analogi med den i exempel 6 beskriv-na metoden, och med användning av föreningen framställd enligt exempel 3 som utgängsmaterial. Den önskade produkten omkristalli-serades med aceton och gav 2-aminopropionsyra-2-metyl-l-fenyl-2-propylester hydroklorid (smp. 132-133°C, 45 % utbyte).

Exempel 9- Framställning av 2-aminopropionsyra l-(4-bromfenyl)- _2-metyl-2-propylester_

Denna förening framställdes i analogi med den i exempel 6 beskrivna metoden, och med användning av föreningen framställd enligt exempel 4 som utgängsmaterial. Den sistnämnda föreningen reagerades sälunda med ammoniak, och efter avlägsnandet av lösningsmedlet upplöstes oljeäterstoden i eter. Vid kylning av eterlösningen erhölls den önskade produkten i form av en vit fällning, vilken om-kristalliserades med aceton-isopropanol och gav 2-aminopropionsyra l-(4-bromfenyl)-2-metyl-2-propylester hydrobromid (smp. l47-l48°C, 27 % utbyte).

Exempel 10. Framställning av 2-dimetylaminopropionsyra l-(4-klor- _fenyl )-2-metyl-2-propylester__

Estern (10 g, 0,0313 mol) erhällen enligt exempel 1 blandades / 27 59242 med bensen (30 ml) och dimetylamin (5,62 g, 0,125 mol). Bland-ningen överfördes till autoklav i en stälhylsa, upphettades och hölls vid 90°C under 16 timmar. Efter avkylning av hylsan och vakuumindunstning av lösningsmedlet erhölls en gulaktig olja. Hydrokloriden framställdes och omkristalliserades med aceton-eter, varvid man erhöll rubricerade förening i form av dess hydroklorid. Smp. 108-109°C. Utbyte 5,6 g (56 %).

Exempel 11. Framställning av L-2-aminopropionsyra l-(4-klor- _fenyl)-2-propylester_

En suspension av L-4-metyl-2,5-oxazolidindion (0,30 g, 2,00 mmol, framställt enligt exempel 5B i en 5~n eter-klorvätelösning (5 ml) kyldes i ett isbad. 1-(4-klorfenyl)-2-propanol (0,8 g, 4,69 mmol, framställt enligt exempel 5A utspäddes med 3 ml eter och tillsat-tes droppvis under fern minuter. En klar lösning erhölls och ut-veckling av koldioxid observerades. Efter langsam omrörning under 16 timmar indunstades reaktionsblandningen vid reducerat tryck.

Den äterstäende oljan behandlades med eter tills att vitt, kris-tallint hydrokloridsalt erhölls. Föreningen fränfiltrerades, tvät-tades pä filtret med eter, torkades och omkristalliserades med aceton. Utbyte 250 mg (33 %). Smp. l67-170°C.

Exempel 12. Framställning av 2-aminopropansyra l-(4-metyl- _fenyl)-2-metyl-2-propylester_

Denna förening framställdes analogt med den i exempel 6 beskrivna metoden, med användning av 2-bromcpropansyra 1-(4-metylfeyl)-2-metyl-2-propylester som utgängsmaterial. Slutproduktens smält-punkt blev 154-155°C.

Exempel 13. Framställning av 2-aminopropansyra l-(3-klorfenyl- _2-metyl-2-propylester__

Denna förening framställdes analogt med den i exempel 6 beskrivna metoden, med användning av 2-bromopropansyra 1-(3~klorfenyl)-2-metyl-2-propylester som utgängsmaterial. Slutproduktens smältpunkt blev 117-ll8°C.

28 59242

Farmakologiska metoder A. Biokemiska försök 14 1. Hämnmg av upptaget av C 5-HT och tritierat noradrenalin in vitro och in vivo

Metoden är beskriven av Ross, Renyi och ögren i European Journal of Pharmacology 17 (1972), 107-112. Tricykliska antidepressiva läkemedel av typ imipramin som ges tili möss in vivo minskar upp- 14 3 taget av C 5-HT och H-NA in vitro. Substanserna administrera-des intraperitonealt en halv timme innan djuren avlivades och mel- lanhjärnan togs ut, skivades och inkuberades i en blandning som . . 14 per 100 mg skivad hjärna mnehöll 0,2 n-mol C-5-HT, 0,2 n-mol ^H-NA och 11 ^u mol glukos i 2 ml Krebs-Henseleit buffer, pH 7,4. Inkubationstiden var 5 minuter. De i skivorna upptagna radioakti-va aminerna upplöstes i Soluene-350® (Packard) och mängderna bestämdes medelst dubbelmärkningstekniken vid vätskescintillation. Den dos som gav 50 % minskning av det aktiva upptaget (ED^q) bestämdes grafiskt utifrän dos-responskurvor. Aktivt upptag defi-nieras som den del av det radioaktiva upptaget som hämmas av en hög koncentration av kokain. Samtliga doser gavs tili minst fyra dj ur.

B. Farmakologiska försök 1. Test av potentiering av 5-HTP-svaret Hämning av upptaget av 5-HT förstärker effekterna av ädministrerat 5-hydroxitryptofan (5-HTP), troligen genom att öka mängden 5-HT vid receptorn. Testsubstanserna ges tili tre möss en timme (eller 4,24 timmar) före i.v. administrering av 90 mg/kg dl-5-HTP. Till-försel av enbart 5-HTP ger bara ett svagt beteendesyndrom, men hos förbehandlade möss iakttages ett karakteristiskt beteendesyndrom, vilket sätter en efter fern minuter: tremor, lordosis, abduktion av bakbenen, huvudspasmer. Styrkan av syndromet poäng-sättes fran 0 till +3. Varje grupp bestod av 3 djur och minst 4 grupper testades med 25 mg/kg i.p. Som referens användes kotroll-grupper vilka erhöll imipramin (Tofranil®), eftersom imipramin genomgäende potentierade dl-5-HTP. Den minsta dos av testförening-en som ger maximalt utbildat syndrom (+3) hos alla djuren beräknas med hjälp av logaritmiska dos-responsdiagram, och betecknas "ef-fektiv dos” i den följande tabellen.

t 29 59242 Läkemedelsinducerade arrytmier hos rlittor

Testsubstanserna administerades intravenöst tili vuxna rittor som var bedövade med Nembutal ^ . Doserna ökades stegvis tili dödlig dos och den lägsta sammanlagda dos som gav upphov tili arrytmier fastställdes.

Akut toxicitet, beteende och antikolinerg effekt hos möss Föreningarna gavs den intravenösa vägen tili 6 möss. LD^q är den dos som dödar 50 % av djuren inom 7 dagar. Paroxysmer, sätt att gä, sedering, och gripstyrka noterades. Pupillvidden (mydriasis), vilken avslöjar perifer antikolinerg verkan, mättes i grönt ljus.

Resultaten frän de ovan beskrivna försöken summeras i nedanstä-ende tabell. Kodnumren i tabellen hänför sig tili ett antal repre-sentativa föreningar enligt uppfinningen vilka uppräknas tillsam-mans med sinä kodnummer i början av beskrivningen. Alla föreningarna testades i form av med klorväte- eller bromvätesyra.

Tabell Förening Hämning (50¾) av Potentiering Akut toxi- Arrytmiiac-upptag in vivo av 5-HTP5) citet LD™ kumulerad 5-HT1' NA1' effektiv dos mg/kg i.vv i.v. dos vid mg/kg i.p. (mg/kg i.p.) vilken det finns tecken pä arrytmi mg/kg i.v.

GEA 654 15 >40 1 70 63 GEA 699 15 >40 7 GEA 916 15 >40 8 GEA 917 25 >40 5 GEA 935 5 >40 3 GEA 937 10 >40 12

Imipramin 24 6 15 28 8 1) -7

5-HT = 5-hydroxitryptamin, 1x10 'M

-7 NA = l-noradrenalin, 1x10 M

^5-HTP = 5-Hydroxitryptofan i.p. = intraperitoneal administrering i.v. = intravenös administrering 30 59242

Utvärdering av resultaten frän de farmakologiska försöken Föreningarna framställda enligt uppfinningen blockerar upptaget av 5-hydroxitryptamin i skivad hjärna in vivo, men hämmar ej upptaget av noradrenalin. De är mer potenta än imipramin som hämmare för 5-hydroxitryptamin in vivo. De potentierar 5-hydroxitrypto-fansvaret vid betydligt lägre dos än imipramin. Den intravenösa toxiciteten för en testad förening är betydligt lägre än för imipramin. Den perifera antikolinerga effekten befanns vara likvärdig med eller mindre än hos imipramin. Hjärt-toxiciteten är betydligt svagare än hos imipramin.

Ovanstäende resultat antyder att de nya föreningarna är mycket mer selektiva än imipramin för hämning av 5-hydroxitryptamin-upptaget, och att de oönskade biverkningarna är betydligt svagare än för imipramin.

Claims (4)

1. 5 9242 31
2. 1. Analogiamenetelmä masennuslääkkeenä vaikuttavien yhdisteiden ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, joilla yhdisteillä on kaava R1 0 R3 f~\_ i « / C y-CH„-C-0-C-CH-N (I) / 2 i i \ „ CH, CH, R R° 3 3 jossa ryhmät R° ovat samoja tai erilaisia ja tarkoittavat vetyä . . 1 · . 7 , li * halogeeniä ja metyyliä, R on vety tai metyyli, R ja R ovat samanlaisia ja tarkoittavat vetyä tai metyyliä, tunnettu siitä, että a) yhdiste, jolla on kaava R1 0 /TA 1 11 N>- CH„-C-0-C-CH-X (II) yr k k R° saatetaan reagoimaan amiinin kanssa, jolla on kaava ^ R3 HN (III) ^ R1* yllä olevan kaavan I mukaisen yhdisteen muodostamiseksi, joissa kaavoissa R°, R1, R^ ja R^ tarkoittavat samaa kuin yllä, ja X on halogeeni tai p-tolueeni-sulfonyylioksi, tai b) alkoholi, jolla on kaava R1 CH2-C-OH (IV) Ro/T R° saatetaan reagoimaan aminohappojohdannaisen kanssa, jolla on kaava 32 59242 CH, ^C-CH 0 (VI) T-NH 0 yllä olevan kaavan I mukaisen yhdisteen muodostamiseksi, joissa kaavoissa R° tarkoittaa samaa kuin yllä, ja R^, R^ ja R^ ovat vety.
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan yhdiste, jolla on kaava CH, 0 yTA 1 11 Cl —C N)—CHo-C-0-C-CH-NHo \=y 2 i i 2 CH3 CH3
4. 1. Analogiförfarande för framställning av antidepressivt aktiva föreningar med formeln R1 0 R5 r\ i li / C y- CH--C-0-C-CH-N (I) K CH, CH, R R° 3 3 och farmaceutiskt acceptabla salter därav, i vilken formel grupperna R° är lika eller olika och är väte, halogen, och metyl, R1 är väte 3 4 eller metyl, och R och R är lika och är väte eller metyl, k ä n -netecknat av att man a) reagerar en förening med formeln R1 0 I II v CH„-C-0-C-CH-X (II) /t I I R° Ro CH3 CH3 med en amin med formeln