FI58403C

FI58403C - Regleranordning i fuktighetsgivare

Info

Publication number: FI58403C
Application number: FI791061A
Authority: FI
Inventors: Eero Salasmaa; Veijo Antikainen; Jouko Jalava
Original assignee: Vaisala Oy
Priority date: 1979-03-29
Filing date: 1979-03-29
Publication date: 1981-01-12
Also published as: FI58403B; CA1176345A; GB2047431B; JPS5629151A; FR2452709A1; GB2047431A; DE3011525A1; DE3011525C2

Description

.... KUULUTUSJULKAISU Λ Λ , ® ί11) UTLÄCCNINGSSKRIFT 5 84 Ο 3 «Jgft C (45Ραtentti myönnetty 12 01 1981

Patent meddelat ^ (51) Kv.ik.Wa3 G 01 Ν' 27/22 SUOMI—FINLAND (21) f*K*mmrt*mu*-p«t*n«*»ekninf 791061 (22) Hkkwnlipilvl —Afweknlnpdag 29.03.79 (23) AJkupUvi—GUtifWsdtg 29.03.79 ¢41) Tulkit ]ulkMul — BlMt effuntlig 30.09.80 PMMtl. ,. -. „\n

Patent· och regl*t*r*tyr*l*en v ' Arnokin utii*d och utukrtftun pubiicund 30.09. oo (32)(33)(31) Pyydetty «tuoikm*—Buglrd prtorttet (71) Vaisala Oy, PL 26, 00421 Helsinki 42, Suomi-Finland(FI) (72) Eero Salasmaa, Helsinki, Veijo Antikainen, Vantaa, Jouko Jalava, Klaukkala, Suomi-Finland(Fl) (74) Forssen & Salomaa Oy (54) Säätölaite kosteusanturissa - Regleranordning i fuktighetsgivare

Keksinnön kohteena on säätölaite kosteusanturissa, jonka toiminta perustuu anturin impedanssin muutokseen, etenkin sellaisessa kapasitiivisessa kosteus-anturissa, jonka eristeaineena on polymeeri, jonka dielektrisyysvakio muuttuu kosteuden funktiona ja jonka säätölaitteen kontrolloimana anturia lämmitetään sähköteholla välillisesti tai välittömästi anturin ulkoista lämpötilaa korkeampaan lämpötilaan anturin mittaustarkkuuden parantamiseksi ja/tai sen eliniän pidentämiseksi ja joka säätölaite käsittää siltakytkennän tai vastaavan, joka sisältää lämpötilasta riippuvaisia vastuselemettejä, joiden avulla havaitaan mainittu ulkoinen lämpötila ja anturin lämpötila ja jonka siltakytkennän erojännitettä käytetään takaisinkytkentäsignaalina, jolla säädetään anturia lämmittävää sähkötehoa.

Hakijan suomalaisessa patentissa n:o 48229 on esitetty kapasitiivinen kosteus-anturi, jossa dielektrisena aineena on polymeeriksivo, jonka dielektrisyysvakio on polymerikäIvon absorboiman vesimäärän funktio. Edellä esitetyissä ja muissakin impedanssin muutokseen perustuvissa kosteusantureissa esiintyy ei-toivottu-ja ilmiöitä, etenkin suuria kosteuspitoisuuksia mitattaessa. Tällaisia ilmiöitä ovat mm. anturin hidas ryömiminen, joka voi aiheutua useista eri tekijöistä. Yleisesti on kuitenkin tällöin kysymys palautuvista ilmiöistä, joiden entistä 2 58403 parempaan hallintaan keksinnöllä tähdätään tarkoituksena entistä suuremman anturin nopeuden aikaansaaminen ja mittaustarkkuuden parantaminen, etenkin suurilla esim. yli 75...90 %:n suhteellisilla kosteuksilla.

Hakijan Fi-patenttihakemuksessa n:o 773680 on esitetty menetelmä sähköisen kos-teusanturin ei haluttujen ominaisuuksien pienentämiseksi, jolle menetelmälle on pääasiallisesti tunnusomaista se, että kosteusanturin kosteudelle herkkää materiaalia lämmitetään ainakin suuremmilla suhteellisilla kosteuksilla kosteusanturin ympäristön lämpötilaa suurempaan lämpötilaan.

Edellä esitettyyn liittyen lisäksi viitataan Transducer *78 konferenssissa esitettyyn julkaisuun "A stable Thin Film Humidity Sensor, Philip H. Chawner and Cecil A. Cove", jossa on kuvattu menetelmä, jolla kosteusanturin lämpötilaa pidetään yhtälön T = K · T + C mukaisena, jossa T on anturin lämpötila ja S3 s T on ympäristön lämpötila. Julkaisussa on esitetty vakioille K ja C arvot 1,041856 ja 4,02497 sekä 1,0352 ja 4,1000 lämpötilan T eri alueille, jolloin 3 kosteusanturi "näkee" 0,75 kertaa vallitsevan ympäristökosteuden.

Mainittu yhtälö T = K · T + C on likiarvoyhtälö, jolla saadaan esim. lämpö- S 3 tila-alueella -20 C...+100 C n. ±0,2 C tarkkuus anturin lämpötilaan T säädös- s sä. Tämän tunnetun laitteen elektroninen ratkaisu on oheisen kuvion A mukainen, jossa vastukset R3i>R32,Ra Ja Rs muodostavat yhdessä niiden rinnalle kytkettyjen vastuselementtien kanssa siltakytkennän, johon on vielä liitetty sillan oikeanpuoleiseen haaraan lisäkomponentteja jäljempänä ilmenevissä tarkoituksissa. Mainittujen vastusten ja lisäkomponenettien arvot sopivasti valitsemalla ja kun Ra on ympäristön lämpötilasta T^ lähes lineaarisesti riippuva PTC-vastus ja R samoin anturin lämpötilasta T lähes lineaarisesti riippuva S s PTC-vastus, esimerkkitapauksessa platinavastuksia PtlOO, on silta tasapainossa kun edellä mainittu yhtälö T = K · T + C on toteutettu.

S 3

Kosteusanturi, jota ei näy kuviossa A, vastus Rg ja erillinen lämmitysvastus R^ ovat liimaamalla mekaanisesti yhteenkytkettyjä, joten vastuksesta R^ on terminen kytkentä TC vastukseen R ja näihin kiinnitettyyn kosteusanturiin. Oletta-maila operaatiovahvistimen IC1 vahvistus hyvin suureksi, mikä käytännössä toteutuu, on piirin toiminta fysikaalisesti helposti ymmärrettävissä. Vastukseen R^ menee jatkuvasti teho, joka pitää sillan tasapainossa lämpötilaherkän vastuksen Rg lämpötilaa ja siten resistanssia säätämällä. Jos esim. ympäristön lämpötila T kohoaa, nousee vastuksen R resistanssi. Tällöin silta tulee 3 3 3 58403 epätasapainoon aiheuttaen ICl:n jälkeen olevan transistorin TRO läpi kulkevan virran nousun, lisää tehoa lämmitysvastukseen ja täten vastuksen Rg lämpötila nousee kunnes sillan tasapaino on saavutettu. Olennaisesti vakiovirta lämpötilaherkkien vastuksien läpi saadaan aikaan stabiloimalla sillan syöttö-jännite ja valitsemalla vastukset R^ ja R^ suuriresistiivisiksi, esim. 10 kO .

Vakio K saadaan aikaan säätämällä vastusta RV, siten, että virtaussuhde I /1 1 as on lukuarvoltaan tahdotun K-arvon suuruinen. Vakion C arvo säädetään halutuksi vastusta RV^ muuttamalla, mikä vaikuttaa erojännitteeseen pisteiden X,Y välillä.

Em. julkaisussa esitetyllä tavalla on kosteusanturin hallittu lämpötilan säätö voitu lähes tyydyttävästi toteuttaa. Tässä tunnetussa menetelmässä on kuitenkin havaittu tiettyjä epäkohtia, joita seuraavassa käsitellään yksityiskohtaisesti.

Laitteessa tarvitaan kosteusanturiin liitettynä kaksi erillistä lisäelementtiä, nimittäin lämpötilaherkkä vastus Rg ja lämmitysvastus R^, mikä tekee anturi-vastus-yhdistelmän hankalaksi valmistaa. Vastukset R ja R , joiden resistans- S 3 si on lämpötilasta riippuvainen, ovat käytännöllisistä syistä teollisesti valmistettuja resistiivisiä metallilämpötila-antureita, joilla on suhteellisen pieni impedanssi, esim. PtlOO vastuksia. Etenkin R :n, jonka tulee olla ter- 3 miseltä hitaudeltaan pieni, itselämpenemisen välttämiseksi on huolehdittava siitä, että R :an vaikuttava jännite on pieni, suuruusluokkaa 150 mV. Täten 3 elektroniikalle, esim. operaatiovahvistimelle IC1, on asetettava erittäin suuria vaatimuksia ja elektroniikasta myös tulee vaikeasti kalibroitava ja käyttö tulee vaatimaan erikoista huolellisuutta esim. kontaktipotentiaalien välttämiseksi liittimissä. Lisäksi tunnetun laitteen lämpötilan säätö, sen tapahtuessa likiarvoyhtälön T = K · T + C mukaan, aiheuttaa merkittäviä virheitä mittaus- S 3 tuloksiin. Epäkohtana on myös se, että laite vaatii monia tarkkuuskomponentte-ja ja stabiloidun virtalähteen.

Keksinnön tarkoituksena on sellaisen säätölaitteen aikaansaaminen, jossa edellä mainitut epäkohdat vältetään. Tarkoituksena on myös saada aikaan sellainen säätölaite, jolla voidaan tarvittaessa korjata myös kosteusanturin lämpötila-riippuvuutta.

Edellä esitettyihin ja myöhemmin selviäviin päämääriin pääsemiseksi keksinnölle on pääasiallisesti tunnusomaista se yhdistelmä, että anturin lämmitysvastuksena käytetään sellaista positiivisen lämpötilakertoimen omaavaa vastuselementtiä, esim. platinavastusta, joka sinänsä tunnetusti samalla toimii anturin lämpötilan 4 58403 sensorina ja että ulkoisen lämpötilan sensorina käytetään viimemainitun vastus-elementin sijoitukseen nähden siltakytkennän toiseen haaraan vastakkain sijoitettua sellaista vastus-termistori-sovitelmaa, että tietty, kullekin anturityypille ominainen funktio T = f(T ) toteutuu säätölaitteen avulla.

s a

Lisäetuna keksintö tarjoaa yksinkertaisesti mahdollisuuden aikaansaada kosteus-mittari, joka näyttää paitsi suhteellista kosteutta (RH) myös absoluuttista kosteutta ja/tai kastepistettä. Lisäetuna keksinnön säätölaitteessa ovat toteutuksen yksinkertaisuus ja pieni tehonkulutus.

Seuraavassa keksintöä selostetaan yksityiskohtaisesti viittaamalla oheisen piirustuksen kuvioissa kaaviollisesti esitettyihin keksinnön eräisiin sovellutus-esimerkkeihin, joiden perustana on kapasitiivinen kosteusanturi, jossa kosteus-herkkänä aineena on orgaaninen polymeeri.

Kuvio A esittää edellä käsiteltyä ennestään tunnettua säätölaitetta.

Kuvio 1 esittää kosteusanturia sekä siihen liitettyä säätölaitetta kaaviollisesti.

Kuvio 2 esittää leikkausta II-II kuviossa 1.

Kuvio 3 esittää keksinnön säätölaitteissa käytettyä siltakytkentää ja siihen liittyviä virransäätölaitteita.

Kuvio 4 esittää keksinnön mukaisella säätölaitteella varustetun kosteuden mittauslaitteen mittapään kaaviollista toteutusta.

Kuvio 5 esittää keksinnön mukaisessa säätölaitteessa käytetyn siltakytkennän tarkempaa toteutusta.

N

Kuvio 6 esittää keksinnön mukaisella säätölaitteella toteutuvaa erolämpötilaa ΔΤ ulkolämpötilan T funktiona.

S 3

Kuvio 7 esittää keksinnön mukaisella säätölaitteella varustetun mittalaitteen yksityiskohtaista kytkentäkaavaa.

Kuvioissa 1 ja 2 esitetty kosteusanturi on sinänsä tunnettu hakijan suomalaisesta patentista n:o 48229. Anturin 10 pohjana on veden absorption suhteen passii- 5 58403 vinen tukialusta 11, kuten lasilevy. Tukialustalle 11 on tehty ohutkalvotek-niikasta tunnetulla tavalla metalloimalla pohjakontakti 12, joihin on kiinnitetty juotoksilla 16 kontaktijohtimet, joista kapasitanssia mitataan ja ilmaistaan laitteella, joita kuviossa 1 on kaaviollisesti esitetty lohkoilla 20 ja 22. Anturissa 10 on aktiivisena aineena ohut esim. paksuudeltaan n. 1 pm suuruusluokkaa oleva polymeerikalvo 13. Polymeerikalvon 13 päälle on tyhjöhöyrystetty, sputrattu tai kemiallisesti muodostettu ohut vesihöyryä läpäisevä pintakontakti 14, joka ei ole galvaanisessa kosketuksessa kumpaankaan pohjakontaktiin 12.

Näin muodostuu mitattava kapasitanssi alueella d ja e (kuvio 2) pohjakontak-tien 12 ja pintakontaktin 14 välille syntyvien kapasitanssien sarjakytkennästä.

Kuviossa 1 on lohkolla 17 kuvattu laitteita, joilla mitataan ulkoista lämpötilaa T , jonka signaali johdetaan yhteen 19 kautta mittaus- ja säätölaitteelle 20.

3

Kuviosta 2 näkyy substraatin 11 yhteyteen esim. höyrystämällä tehty vastusele-mentti R , jolla anturia 10 pidetään keksinnön mukaista säätölaitetta käyttäen j 1 ympäristön lämpötilaa T korkeammassa lämpötilassa T . Kuviossa 1 on yhteellä 18 merkitty sitä toiminnalista yhteyttä, jonka kautta vastukselle RgT johdetaan lämmitysvirta 1^ ja jonka kautta mitataan anturin 10 lämpötila T^.

Kuvion 3 siltakytkennässä RgT on pieni-impedanssinen lämpötilaherkkä vastusele-mentti esim. PtlOO platinavastus, joka mittaa ja mittausvirran aiheuttaman itse lämpenemisen avulla nostaa kosteusanturin 10 tai sitä ympäröivän väliaineen, yleensä ilman, lämpötilaa. Vastuselementti Rg^ on kiinnitetty kosteusanturiin 10, muodostettu anturin 10 pinnalle tai se on erillinen elementti, joka lämmittää väliainetta, jonka kanssa anturi 10 joutuu kosketukseen. Kuvion 3 siltakytkennässä R^T on ympäristön lämpötilasta riippuva suuri-impedanssinen NTC-elementti, esimerkiksi termistori-vastus-piirisovitelma, joka on tehty siten, että RÄT:n impedanssi on tietyllä valitulla tavalla anturin ja ulkoisen lämpötilan T :n funktio. Siltakytkennän vastukset R.. ja R~ ovat resistanssiltaan 3 I. Z

vakioarvoisia ja niiden lämpötilariippuvuus on pieni, jolloin ne voidaan sijoittaa muuallekin kuin anturin 10 läheisyyteen, kosteusmittauksen kohteena olevan väliaineen lämpötilasta poikkeavaan lämpötilaan.

Kuvion 3 mukaisesti sillan R^j,»^*^ST tasaPa^no mitataan havaitsemalla ero-jännite AU, jolla ohjataan operaatiovahvistinta 1C1, joka puolestaan säätää transistoria TR^, jonka kautta sillalle johdetaan virta I * 1^ + 1^.

Kuvion 4 mukaisesti vastuselementit R^, ja RgT sekä kosteusanturi 10 ovat sijoitetut samaan mittapäähän lähelle toisiaan.

6 58403

Keksinnön mukaisesti kun R on oikealla tavalla ulkolämpötilan T funktio ja AI ä kuviossa 3 esitetyn operaatiovahvistimen IC1 vahvistus on suuri, laitteella voidaan säätää anturin 10 lämpötila T = f(T ) niin, että f(T ) on tahdotun kaltai- s a a nen funktio. Keksinnön mukaisesti T B f(T ) on määrätty siten, että kosteus- S cl anturi "näkee" aina vallitsevaa suhteellista kosteutta sopivasti pienemmän arvon, esim. 0,75 x (suht. kosteus), kuten ennestään tunnetuissakin laitteissa, mutta lisäksi voidaan anturin lämpötilariippuvuutta korjata käyttämällä tiettyä, tarkoitukseen sopivaa toista riippuvuutta T = f (T ).

S I SL

Keksinnössä kuvion 3 sillan haarojen virrat on sovitettu siten, että virta I2 lämmittää resistoria Rg^, joka samalla toimii resistiivisenä lämpötila-anturina mitaten omaa lämpötilaansa, jolloin I2 säätyvät aina suuruudeltaan sellaiseksi, että sillan tasapainoyhtälö R^ · R2 = R^ ' Rg^ toteutuu. Ehto 1^ << I2 saadaan aikaan huolehtimalla siitä, että impedanssi (R^, + R^) >>- (R„ + R__).

2 ST

Tämän keksinnön piiriin kuuluu myös se, miten R^,:n haluttu lämpötilariippuvuus saadaan aikaan. Voidaan aluksi todeta, että f(T ) on edullisimmin konduktans- a si-lineaarinen lämpötilan funktio, päinvastoin kuin aikaisemmin eristetyssä ratkaisussa (kuvio A), jossa Tfl on lähes resistanssi-lineaarinen lämpötilan funktio.

Keksinnön toteuttamiseksi voidaan elementti R^ rakentaa kaupallisesti saatavista, ns. termilineraarisista termistorikomponenteista ja sopivasti valituista vastuksista. Laajalla lämpötila-alueella toimii kuvion 5 mukainen piiri, jossa Ti ja T2 ovat kaupallisesti saatava termistori-yhdistelmä. Vastukset R^ ja R^ ovat termilineaarisen termistorin valmistajan toimittamia vastuksia tai muita vastaavia.

R, ja R, valitaan resistanssiltaan sellaisiksi, että tarvittu T = f(T ) saa-6 J 4 s a daan aikaan, ottaen haluttaessa mukaan myös kosteusanturin 10 lämpötilakerroin, jolloin T = f (T ).

Keksinnön piiriin kuuluu myös lämpötilasta riippuvan R^, korvaaminen lämpötilasta riippumattomalla resistorilla. On ilmeistä, että jos R^T on resistanssiltaan vakiollinen, kuvion 3 silta on tasapainossa anturilämpötilan Tg:n eräällä vakioarvolla T ,, ja T pysyy vakiona arvossa T , mikäli T . > T , joten kysei-sl s sl sl a sen kosteusanturin 10 lämpötila tällöin on myöskin vakio. Tällöin R^-arvoa näyttävä anturi 10 voidaan kalibroida näyttämään joko kastepistettä tai abso- 7 58403 luuttista kosteutta määrätyin rajoituksin.

Kuvion 4 mukaisesti mittapää käsittää lieriön muotoisen pitkänomaisen kotelon 100, jonka sisälle on piirilevylle 102 kytketty laitteen elektroniset komponentit. Eristekappaleeseen 101 on kiinnitetty säteilysuojus 103, joka on esim. peilipintainen levykappale. Suojuksen 103 toiselle puolelle on sijoitettu kos-teusanturi 10, joka on varustettu edellä selostetun kaltaisella lämmitysvas- tuksella R ja toiselle puolelle on sijoitettu ulkoista lämpötilaa T havait-bl ä seva termistorisovitelma T , johon kuuluvat vastus-termistori-sovitelman R._

o AT

termistori ja T2. Mittapäästä 100 lähtee johto 104 osoitinlaitteelle.

Kuviossa 7 näkyy keksinnön mukaisen säätölaitteen elektroniikan lisäksi kosteus-anturin 10 kapasitanssia CM mittaava elektroniikka.

Seuraavassa esitetään kuvion 7 mukaisessa kytkennässä käytettyjen vastusten ja kondensaattorien resistanssi- ja kapasitanssiarvot sekä muiden komponenttien tyyppimerkinnät.

Rx - 390 Ω 0χ = 10 nF

R2 = 10 ΚΩ C2 = 10 nF

R3 = 10 kfi C3 = 10 nF

R. = 390 Ω C, = 10 nF

4 4

R5 = 390 Ω C5 = 39 pF

R6 = 390 Ω Cfi = 0,8...10 pF

R^ = 2 k Ω , triram = 22 nF

Rg = 5700 Ω, 0,1 % Cg = 10 PF, tantaali

Rq = 12000 Ω, 0,1 % CQ = 1 pF, tantaali 4 - - R = 100 Ω TR3 = 2N 3227 R12 = 4698 Ω TR2 = 2N 3227 R,. = 4110 Ω TR, = 2N 3904 14 3 R15 - 47 k Ω

RgT PtlOO, Heraus IC1 * LM 358 T1 x YS1 thermistor 44202 T2 =

Kuvioissa 5 ia 7 vastaavat seuraavat vastukset toisiaan R- = R_, R. = R,_, J 394 12 R5 = R8 R6 = R10· 8 58403

Kuvion 7 toteutuksessa on toimintalämpötila-alueeksi valittu -5°C< T^ < 45°C. Anturin 10 lämpötila Tg säädetään siten, että anturin "näkemä" kosteus on 0,75 kertaa mitattavan väliaineen kosteus. Lisäksi korjataan kosteusanturin 10 lämpötilariippuvuus, joksi oletetaan +0,07 % R^/1°C. R^,:n lämpötilasta riippuvaksi osaksi on valittu YSI:n (Yellow Springs Instrument Co, Ohio) termilineaa-rinen termistoripaketti 44202, johon kuuluvat termistorit ja T2 sekä vas tukset R^ = 5700 Ω ja R^ = 12000 Ω. Rg^, on platinalämpötila-anturi PtlOO (DIN 43760).

Tavoiteltu lämpötilariippuvuus T f(T ) on aluksi taulukoitu käyttäen S 8l

Smithsonian Meteorological Table'sissa julkaistuja taulukoita. Tämän jälkeen on muodostettu uusi korjattu taulukko T f.(T ), joka ottaa huomioon kosteus- S 1 3 anturin 10 lämpötilariippuvuuskorjauksen. Käyttäen apuna sillan tasapainoyhtä- löitä ja termistorien T^ ja resistanssiarvoja lasketaan R^:lle ja R^:lle arvot, jotka toteuttavat vaaditun lämpötilariippuvuuden T = f.(T ).

s la

Kun resistoreille R^ ja R^ valitaan arvot 4698 ohmia ja 2 ohmia ja kun R^:n ja R^in tulo on 411037 ohmia^ saavutetaan teoreettinen kuvion 6 graafisen esityksen mukainen poikkeama ΔΤ halutusta lämpötilan T =* f (T ) eri ulkolämpö- S S X 3 tilan T arvoilla alueella -5...45°C. a

Seuraavassa esitetään patenttivaatimukset, joiden määrittelemän keksinnöllisen ajatuksen puitteissa keksinnön eri yksityiskohdat voivat vaihdella ja poiketa edellä esitetyistä.

Claims

9 58403
1. Säätölaite kosteusanturissa (10), jonka toiminta perustuu anturin (10) impedanssin muutokseen, etenkin sellaisessa kapasitiivisessa kosteusanturissa, jonka eristeaineena on polymeeri, jonka dielektrisyysvakio muuttuu kosteuden funktiona ja jonka säätölaitteen kontrolloimana anturia (10) lämmitetään sähköteholla välillisesti tai välittömästi anturin (10) ulkoista lämpötilaa (T ) cl korkeampaan lämpötilaan (Tg) anturin (10) mittaustarkkuuden parantamiseksi ja/tai sen eliniän pidentämiseksi ja joka säätölaite käsittää siltakytkennän (R^,R^,1*2»Rgj) tai vastaavan, joka sisältää lämpötilasta riippuvaisia vastus-elementtejä (R^T,RgT), joiden avulla havaitaan mainittu ulkoinen lämpötila (T ) ja anturin lämpötila (Tg) ja jonka siltakytkennän erojännitettä (AU) käytetään takaisinkytkentäsignaalina, jolla säädetään anturia (10) lämmittävää sähkötehoa, tunnettu siitä yhdistelmästä, että anturin lämmitysvastuksena käytetään sellaista positiivisen lämpötilakertoimen (PTC) omaavaa vastuselementtiä (Rg^,), esim. platinavastusta, joka sinänsä tunnetusti samalla toimii anturin lämpötilan (T ) sensorina ja että ulkoisen lämpötilan (T ) sensorina käytetään s & viimemainitun vastuselementin (Rg^) sijoitukseen nähden siltakytkennän toiseen haaraan vastakkain sijoitettua sellaista vastus-termistori-sovitelmaa (R ), Ai että tietty, kullekin anturityypille ominainen funktio T = f(T ) toteutuu S di säätölaitteen avulla.
2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen säätölaite, tunnettu siitä, että mainittu vastus-termistori-sovitelma (R^,) on mitoitettu toteuttamaan tietty funktio T = fλ(T ), jota soveltaen korjataan anturin lämpötilariippuvuus. S JL cl
3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen säätölaite, tunnettu siitä, että vastus-termistori-sovitelman (R.„) konduktanssi (G,„) on olennaisesti AT AT ^ lineaarinen funktio anturin ulkoisesta lämpötilasta (T ) (G * p— = K1 x T + C..,
3. X X S X missä ja ovat tarkoituksenmukaisesti valittuja vakioita).
4. Patenttivaatimuksen 1,2 tai 3 mukainen säätölaite, tunnettu siitä, että laitteeseen kuuluvassa siltakytkennässä ovat anturin (10) lämmitysvastus- ja anturilämpötilan (T ) sensori-yhdistelmä (R ) ja mainittu vastus-termistori- S dX sovitelma (RAT) sillan eri haaroissa vastakkain. 1 Patenttivaatimuksen 4 mukainen säätölaite, tunnettu siitä, että sillan eri haarojen impedanssit on niin valittu, että sillan sen haaran, johon lämmitysvastus-sensori-yhdistelmä (RgT) kuuluu, virta (I+) on suuruus- 10 58403 luokaltaan suurempi kuin vastakkaisen sillan haaran virta (1^) (I^*1 *1^*
6. Patenttivaatimuksen 1,2,3,4 tai 5 mukainen säätölaite, tunnettu siitä, että kosteusanturin (10) sovittamiseksi toimimaan absoluuttisen kosteuden ja/tai kastepisteen sensorina on mainittu vastus-termistori-sovitelma (Rat^ korvattu tietyllä kiinteällä, lämpötilasta olennaisesti riippumattomalla vastuksella ja että anturia (10) lämmitetään tiettyyn vakiolämpötilaan (T ), joka on korkeampi kuin absoluuttisen kosteuden ja/tai kastepisteen havaitse-mislämpötila (T ). 3