FI114466B

FI114466B - Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten fenoksifenyylisyklopentenyylihydroksiureayhdisteiden valmistamiseksi

Info

Publication number: FI114466B
Application number: FI943799A
Authority: FI
Inventors: Akiyoshi Kawai; Rodney W Stevens
Original assignee: Pfizer
Priority date: 1993-08-19
Filing date: 1994-08-18
Publication date: 2004-10-29
Also published as: PE57194A1; CN1077568C; PL176223B1; NO305595B1; ZA946253B; JP2794343B2; TW448144B; KR0170623B1; IL110628A0; KR960703845A; IL110628A; WO1995005360A1; NO960631L; PL313037A1; CA2169066A1; NO960631D0; CN1129440A; CO4230229A1; CZ48396A3; JPH08511031A

Description

114466

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten fenoksifenyyli-syklopentenyylihydroksiureayhdisteiden valmistamiseksi

Tekniikan ala 5 Tämä keksintö koskee menetelmää terapeuttisesti käyttökelpoisten fenoksifenyylisyklopentenyylihydroksiurea-yhdisteiden valmistamiseksi Esillä olevan keksinnön mukaisesti valmistetut yhdisteet ehkäisevät lipoksigenaasient-syymin toiminnan ja ovat käyttökelpoisia estettäessä, käsi-10 teltäessä tai lievitettäessä tulehduksellisia sairauksia, allergiaa ja sydän-verisuonisairauksia nisäkkäillä.

Tekniikan tausta

Arakidonihapon tiedetään olevan biologinen edeltä-jäaine useille ryhmille endogeenisia metaboliitteja, pros-15 taglandiineja, mukaan lukien prostasykliinit, tromboksaanit ja leukotrieenit. Arakidonihappometabolismin ensimmäisenä vaiheena on arakidonihapon ja sen kaltaisten tyydyttämättömien rasvahappojen vapautuminen kalvon fosfolipideistä, fosfolipaasi A2:n vaikutuksen kautta. Vapaat rasvahapot me-20 tabolisoituvat sen jälkeen joko syklo-oksygenaasin vaikutuksesta, jolloin muodostuu prostaglandiineja ja trombok- • * ’ saaneja, tai lipoksigenaasin vaikutuksesta, jolloin syntyy * hydroperoksirasvahappoja, jotka voivat edelleen metaboli- : · soitua leukotrieeneiksi. Leukotrieenit ovat sisältyneet tu- • ' 25 lehduksellisten sairausten patofysiologiaan, joita sairauk- ·;* siä ovat nivelreuma, kihti, astma, iskeemia-reperfuusio- vaurio, psoriasis sekä tulehdukselliset suolistosairaukset.

«

Jokaisen lääkkeen, joka estää lipoksigenaasia, odotetaan .!. aikaansaavan uuden merkittävän hoidon sekä akuuteille että ,··, 30 kroonisille tulehduksellisille sairaustiloille, h Äskettäin ovat useat aikakauslehtiartikkelit käsi- telleet lipoksigenaasin ehkäisyaineita (katso H. Masamune ja L.S. Mevin, Sr., Annual Reports in Medicinal Chemistry, :.. 24 (1989) s. 71 - 80 (Academic Press) ja B.J. Fitzsimmons t | 35 Ja J. Rokach, Leukotrienes and Lipoxygenases, (1989) s.

• » 427 - 502 (Elsevier)).

2 114466

Kansainväliset patenttijulkaisut nrot WO-92/09 567 ja WO-92/09 566 esittävät aivan erityisesti suuren määrän N-hydroksiurea- ja hydroksiamiinihappoyhdisteitä lipoksi-genaasientsyymin inhibiittoreina. Näitä ovat yhdisteet, 5 joilla on seuraava rakennetyyppi I:

Ai-X-A-N-C-R

L & (I) jossa Ar tarkoittaa aromaattista ryhmää, X tarkoittaa ei-10 aromaattista rengasjärjestelmää, A tarkoittaa mahdollista välikkeenä olevaa hiilivetyryhmää ja R on joko alkyyli- tai mahdollisesti substituoitu aminoryhmä. Julkaisussa WO-92/09 567 ei-aromaattinen osa X on tyydytetty karbosyklinen rengas, jossa on 3 - 8 hiiltä, mutta julkaisussa ei ole mi-15 tään mainintaa tyydyttämättömyyden mahdollisuudesta X-ryh-mässä. Julkaisussa WO-92/09 566 ei-aromaattinen osa X on esitetty karbosyklisenä renkaana, jossa on 3 - 8 hiiltä ja joka voi mahdollisesti sisältää kaksoissidoksen. Kaikki ι·;·ι sykloalkeeniyhdisteiden esimerkit julkaisussa WO-92/09 566 20 ovat kuitenkin syklobuteeni- tai syklohekseeniyhdisteitä * * * I « · ,1 eikä julkaisussa ole mitään viittausta siihen, että nämä ; “ tyydyttämättömät yhdisteet ovat edullisia.

: ·’ Esillä olevan keksinnön keksijät ovat yllättäen tällöin keksineet, että yleisen rakenteen I mukaisten N-V ; 25 hydroksiureayhdisteiden pienellä suvulla, jossa rakenteessa X on sykiopentenyyliryhmä ja Ar on mahdollisesti substitu-·· oitu 3-f enoksi f enyy li ryhmä, on edullisia ominaisuuksia li- poksigenaasin inhibiittoreina.

I f * 3 114466

Lyhyt keksinnön kuvaus

Esillä oleva keksintö tarjoaa menetelmän, jolla voidaan valmistaa N-hydroksiureayhdisteiden oikealle kiertäviä isomeerejä, joilla on seuraava kemiallinen kaava II: 5 "XXCU o ^NHR2 (II)

i>H

ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja, jossa kaavassa R1 on vety, fluori tai kloori; ja R2 on vety tai 10 metyyli.

Kaavan II mukaiset yhdisteet ehkäisevät 5-lipoksi- genaasientsyymin vaikutuksen. Tämän vuoksi ne ovat käyttökelpoisia käsiteltäessä sairaustilaa, johon tarvitaan 5-lipoksigenaasin inhibiittoria, kohteen ollessa nisäkäs, 15 esim. ihminen. (+)-isomeerit ovat erityisen käyttökelpoisia , allergisten ja inflammatoristen sairaustilojen käsittelyyn tai ennakolta ehkäisyyn. Tämä keksintö sulkee piiriinsä > ' myös farmaseuttiset koostumukset, jotka sisältävät kaavan • ” II mukaista (+)-isomeeriä tai sen farmaseuttisesti hyväk- : V 20 syttävää suolaa, sekä farmaseuttisesti hyväksyttävää kanta- ..’j’ ja-ainetta. Kaavan II mukaisten yhdisteiden ( + )-isomeerit • · · : osoittavat oivallista aktiviteettia lipoksigenaasiinhibiit- toreina. Sitä paitsi ne osoittavat oivallista metabolista • j. stabiliteettia glukuronidien muodostumista vastaan.

,*··. 25 Erityisen edullisia keksinnön mukaisia yhdisteitä ovat: ( + ) -N- [3- [3- (4-fluorifenoksi) fenyyli] -2-syklopen-'...· ten-l-yyli] -N-hydroksiurea; ·'·*. ( + ) -N- [3- (3-fenoksifenyyli) -2-syklopenten-l-yyli] - .···, 3 0 N-hydroksiurea; ja • » i 4 114466 ( + )-N- [3- [3-(4-kloorifenoksi)fenyyli]-2-syklopen-ten-l-yyli]-N-hydroksiurea.

Keksinnön yksityiskohtainen kuvaus

Termi oikealle kiertävä isomeeri (eli (+)-isomeeri) 5 tarkoittaa enantiomeeriä, joka etanoliliuoksessa kääntää polarisoidun valon tasoa myötäpäiväisessä suunnassa natriumin D-viivalla.

Kaavan II mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa monilla synteettisillä menetelmillä. R1 ja R2 ovat sellaisia 10 kuin edellä on määritelty.

Eräässä suoritusmuodossa valmistetaan kaavan II mukaisia yhdisteitä kaaviossa I esitetyn reaktiovaiheen mukaan :

Kaavio 1 15 "’KXjOu, "tiU „ Ϊη

m II

( ·

: " Tässä vaiheessa käsitellään hydroksyyliamiinia III

:20 sopivan trialkyylisilyyli-isosyanaatin tai metyyli-isosya-» naatin kanssa reaktiolle inerttisessä liuottimessa yleensä » « · '1 l lämpötilassa, joka on ympäristön ja palautustislauslämpöti- lan välillä. Sopivia liuottimia, jotka eivät reagoi reak- .·· tanttien ja/tai tuotteiden kanssa, ovat esimerkiksi tetra- » · * · .··*. 2 5 hydrof uraani, dioksaani, metyleenikloridi tai bentseeni.

Eräässä vaihtoehtoisessa menetelmässä käsitellään yhdistet- • · · ’*.* tä III kaasumaisen kloorivedyn kanssa reaktiolle inertti- *...· sessä liuottimessa, kuten bentseenissä tai tolueenissa, ja sen jälkeen suoritetaan käsittely fosgeenin kanssa. Reak-30 tiolämpötilat ovat yleensä ympäristön lämpötilan ja liuottimen kiehumispisteen välillä. Välituotteena saatua karba- 5 114466 moyylikloridia ei eristetä, vaan sille suoritetaan reaktio in situ ammoniakin tai metyyliamiinin vesiliuoksen kanssa. Eräässä tämän menetelmän muunnoksessa, kun R2 on vety, voidaan yhdisteen II mukainen happoadditiosuola saattaa rea-5 goimaan ekvimolaarisen määrän kanssa alkalimetallisyanaat-tia, kuten kaliumsyanaattia, vedessä. Tällöin saatu kaavan II mukainen tuote eristetään standardimenetelmillä ja puhdistus voidaan suorittaa tavanomaisin menetelmin, kuten kiteyttämällä uudelleen tai kromatografiän avulla.

10 Edellä mainittua hydroksyyliamiinia III voidaan valmistaa standardityyppisillä synteesimenetelmillä vastaavasta 3-substituoidusta 2-syklopenten-l-noni- tai 3-substi-tuoidusta 2-syklopenten-1-oli-yhdisteestä. Esimerkiksi, sopiva karbonyyliyhdiste muutetaan sen oksiimiksi ja sen jäl-15 keen pelkistetään tarvittavaksi hydroksyyliamiiniksi III sopivan pelkistysaineen avulla. (katso esimerkiksi: R.F.

Borch et ai, J. Am. Chem. Soc. , 9J3 2897, 1971) . Parhaita pelkistysaineita, seuraaviin kuitenkaan rajoittumatta, ovat natriumsyanoboorihydridi ja boraanikompleksit, kuten bo-20 raanipyridiini, boraanitrietyyliamiini ja boraanidimetyyli-sulfidi. Voidaan myös käyttää trietyylisilaania trifluori-etikkahapossa.

Sopivia 2 - syklopenten-1-one ja voidaan valmistaa lu- • '·· kuisilla eri menetelmillä (katso julkaisua WO-92/09 566) .

| ‘ l 25 Syklopentenoneja voidaan valmistaa 1,4-diketonien molekyyli* Iin sisäisen aldolisyklisoinnin avulla, joita 1,4-dike- « ♦ ♦ · toneja on helposti saatavissa vastaavista aldehydeistä ja metyylivinyyliketonista Stetterin reaktion avulla (katso esimerkiksi L. Novak et ai., Liebigs Ann. Chem., 509, [!!! 30 1986) . 2 - syklopenten-1-one ja voidaan vaihtoehtoisesti val- mistaa suorittamalla vastaavien aryylihalogenidien tai y,: triflaatin ristikytkentäreaktio 3-stannyyli-2-syklopenten- > 1-onin kanssa tai vaihtoehtoisesti sopivan katalysaattorin ;·’·. läsnä ollessa, joita ovat esim. Pd(PPh3)4, PdCl2(PPh3)2 tai 35 näiden kaltaiset (katso esimerkiksi J.S. Kiely et ai, J.

Heterocyclic Chem., 28, 1581, 1991).

6 114466

Vaihtoehtoisesti voidaan edellä mainittua hydrok-syyliamiinia III valmistaa helposti käsittelemällä vastaavaa 2-syklopenten-l-olia N,O-bis(tert-butyylioksikarbonyy-li)hydroksyyliamiinin kanssa Mitsunobu-tyyppiSten reaktio-5 olosuhteiden alaisena ja suorittamalla sen jälkeen hapolla katalysoitu hydrolyysi (esimerkiksi käyttämällä trifluori-etikkahappoa) N,O-suojatulle välituotteelle (katso JP-pa-tenttia nro 1 045 344) . Tarvittavaa 2-syklopenten-l-olia valmistetaan helposti suorittamalla vastaavalle 2-syklo-10 penten-l-onille 1,2-pelkistys käyttäen sopivaa pelkistys-ainetta, kuten natriumboorihydridiä, natriumboorihydridise-riumtrikloridia tai näiden kaltaisia. Tarvittavaa alkoholia voidaan myös valmistaa esimerkiksi kytkemällä vastaava aryylihalogenidi tai triflaatti 2-syklopenten-l-olin kanssa 15 sopivan katalysaattorin, kuten Pd(PPh3)4:n tai sen kaltaisen läsnä ollessa.

Edellä mainituilla tyypillisillä menetelmillä tällöin saatu kaavan III mukainen hydroksyyliamiini eristetään standardimenetelmillä ja puhdistus voidaan suorittaa tavan-20 omaisin keinoin, kuten uudelleenkiteytyksen tai kromatogra-fian avulla.

’ ’ ’ Vielä eräässä suoritusmuodossa valmistetaan kaavan ’ II mukaisia yhdisteitä kaaviossa 2 kuvatulla tavalla.

: *· Kaavio 2 ::i; ,

6 0R4 1 NHR

X iH

iv il 3 0 R3 on fenyyli ja R4 on fenyyli tai alempi alkyyli.

7 1 1 4 4 6 6 Tässä prosessissa valmistetaan kaavan IV mukaista yhdistettä vastaavasta syklopentenolista ja biskarboksihyd-roksiamiiniyhdisteestä, edullisesti N,O-bis(fenoksikarbo-nyyli)hydroksyyliamiinista, ja muutetaan sen jälkeen yhdis-5 teeksi II käsittelemällä ammoniakin, ammoniumhydroksidin tai metyyliamiinin kanssa (A.O. Stewart ja D.W. Brooks, J.

Org. Chem., 57, 5020, 1992). Sopivia reaktion liuottimia ovat esimerkiksi metanoli, etanoli, tetrahydrofuraani, bentseeni ja näiden kaltaiset, vaikkakin reaktio voidaan 10 suorittaa ilman mukana olevaa liuotinta, s.o., yksistään tarvittavassa amiinissa. Reaktiolämpötilat ovat tyypillisesti ympäristön lämpötilan ja liuottimen kiehumispisteen välillä. Kaavan IV mukaista yhdistettä valmistetaan vaihtoehtoisesti kytkemällä vastaava aryylihalogenidi tai tri-15 flaatti suoraan biskarboksihydroksyyliamiinin kanssa, joka on johdettu 2-syklopenten-l-olista, sopivan katalysaattorin, kuten Pd(PPH3)4:n tai tämän kaltaisen läsnä ollessa. Tällöin saatu kaavan II mukainen tuote eristetään standardimenetelmillä ja puhdistus voidaan suorittaa tavanomaisin 20 keinoin, kuten uudelleenkiteytyksen ja kromatografiän avul-la.

Kaavan II mukaisten yhdisteiden yksityisiä, oikeal-' ’ le kiertäviä isomeerejä voidaan saada monilla menetelmillä, : '·· joista alan ammattimiehet ovat tietoisia. Esimerkiksi kaa- j ' · 25 van II mukaista ( + )-isomeeriä voidaan sopivasti saada erot- *:* tamalla kaavan II mukaisen raseemisen seoksen komponentit • > i i käyttämällä (1) kiraalista kromatograf iapylvästä tai (2) i suorittamalla reaktio kiraalisen esteröimisaineen kanssa, erottamalla sen jälkeen tällöin saatu diastereomeerinen 30 seos (esim. kromatograf iän avulla) ja regeneroimalla sen T jälkeen N-hydroksiurea.

Kaavan II mukaista kiraalista yhdistettä voidaan suoraan valmistaa vastaavasta, kaavan III mukaisesta kiraa-lisesta yhdisteestä tässä edellä esitetyillä menetelmillä.

\.! 35 Kaavan III mukaisia kiraalisia yhdisteitä on helposti saa tavissa esimerkiksi sopivasta kiraalisesta 2-syklopenten-l- 8 114466 olista. Kiraalista 2-syklopenten-l-olia voidaan sopivasti valmistaa alan ammattimiesten tuntemilla menetelmillä, joita ovat esimerkiksi raseemisen seoksen komponenttien erottaminen kiraalisen kromatografiapylvään avulla tai sopivien 5 diastereomeerien valmistus ja erottaminen ja halutun erotetun enantiomeerin regenerointi, tai suorittamalla asymmetrinen synteesi.

Näin saadut kaavan II mukaiset kiraaliset yhdisteet voidaan puhdistaa tavanomaisin keinoin, kuten uudelleenki-10 teytyksen tai sen kaltaisen avulla.

Kaavan II mukaisten uusien yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja valmistetaan helposti saattamalla mainitut yhdisteet kosketukseen stökiometrisen määrän kanssa sopivaa metallihydroksidia tai alkoksidia tai amii-15 nia joko vesiliuoksessa tai sopivassa orgaanisessa liuotti-messa. Vastaavia suoloja voidaan sen jälkeen saada saosta-malla ja suodattamalla sen jälkeen tai haihduttamalla liuotin .

Kaavan II mukaiset yhdisteet ehkäisevät lipoksi-20 genaasientsyymin aktiviteetin. Kaavan II mukaisten yhdisteiden kyky ehkäistä lipoksigenaasientsyymiä tekee ne käyt-v ' tökelpoisiksi sellaisten oireiden kontrolloimiseen, jotka ovat endogeenisten metaboliittien aiheuttamia, jotka saavat • '·. alkunsa arakidonihaposta nisäkkäissä. Yhdisteet ovat sen : ' : 2 5 vuoksi arvokkaita tällaisten sairaustilojen ennakoltaeh- ··· käisyssä ja käsittelyssä, joissa arakidonihapon metaboliit- .*!*. tien akkumuloituminen on aiheuttavana tekijänä; joita sai raustiloja ovat esim. allerginen keuhkoahdistustauti, iho-sairaudet, nivelreuma, luu-niveltulehdus ja verisuonitukos.

’!!! 30 Niinpä kaavan II mukaiset yhdisteet ja niiden farmaseutti- ;* sesti hyväksyttävät suolat ovat erityisen käyttökelpoisia V.: käsiteltäessä tai lievennettäessä tulehduksellisia sairauk- : siä ihmisissä.

Kaavan II mukaisten yhdisteiden kyky ehkäistä li-35 poksigenaasientsyymin aktiviteettia voidaan määrittää in vitro ja in vivo seuraavien standardimenetelmien avulla.

9 114466 1) In vitro -koe käyttämällä hepariinisoitua ihmisen täysverta (HWB)

Ehkäisy on osoitettu in vitro -kokeella käyttäen hepariinisoitua ihmisen täysverta (British Journal of Phar-5 macology: (1990) 99, 113 - 118), joka koe määrittää mainit tujen yhdisteiden ehkäisyvaikutuksen arakidonihapon 5-li-poksigenaasin (LO) metabolismiin. Terveistä luovuttajista saatua määräsuuruisia määriä (1 ml) hepariinisoitua ihmisen täysverta esi-inkuboitiin dimetyylisulfoksidiin liuotettu-10 jen lääkeaineiden kanssa (lopullinen konsentraatio 0,1 %) 10 minuutin ajan 37 °C:ssa, jonka jälkeen lisättiin kalsium- ionof oria A21387 (60 μΜ) ja Heparapidia (2,5 %, Sekisui

Chemical Co. LTD., Japani) ja inkubaatioita jatkettiin sen jälkeen 30 minuuttia. Reaktiot lopetettiin jäähdyttämällä 15 nopeasti jääkylvyssä. Heparapidilla aikaansaadut verihyytymät poistettiin sentrifugoimalla. Sakan yläpuoliseen nesteeseen lisättiin asetonitriiliä (ACN, 1,5 ml) ja PGB2 (200 ng, sisäisenä standardina). Näytteitä sekoitettiin Voltex-sekoittimella ja saostuneet proteiinit poistettiin 20 sentrifugoimalla. Sakan yläpuoliset nesteet laimennettiin vedellä ACN:n arvoon 15 % ja lisättiin edeltäkäsin pestyyn ’ Sep-Pak Ci8-patruunaan (Waters Associates, Milford, MS, V ’ USA) ja arakidonaattimetaboliitteja eluoitiin 4 ml :11a

I I

• ’·· 7 0 %:ista metanolia. Metanoliuutos haihdutettiin ja jäännös I * : 25 rekonstruoitiin sen jälkeen 250 μΐ-.ssa 67 %:ista ACN.

>·· ACN-rekonstituutiot (100 μΐ) ruiskutettiin kään- teisfaasi-Cia-pylvääseen (Wakosil 5C18, 4,6 x 150 mm, Wako

Pure Chemical Industries LTD, Japani). Pylvään lämpötila 011 40 °C. HPLC-analyysi suoritettiin käyttäen Hewlett 30 Packard model 1090M HPLC-järjestelmää. Kromatografia suori- tettiin gradienttieluoinnin avulla käyttäen kahta erilaista V,! liikkuvaa faasia (liikkkuva faasi A sisälsi 10 % ACN, 0,1 % ; : trifluorietikkahappoa ja 0,05 % trietyyliamiinia; liikkuva faasi B sisälsi 80 % ACN, 0,1% trif luorietikkahappoa ja 35 0,05 % trietyyliamiinia). Jokaista liikkuvaa faasia huuh- 1 1 deltiin jatkuvasti heliumilla. HPLC-gradientti ohjelmoitiin 10 114466 seuraavalla tavalla (jossa A + B = 100) : aikavälillä 0 - 9,7 minuuttia lineaarinen gradientti arvosta 35 % arvoon 100 % liikkuvaa faasia A virtausnopeuden ollessa 1 ml/min. Eluoitujen tuotteiden huiput määritettiin kvantitatiivises-5 ti UV-absorboituvuuden avulla (LTB4 ja PGB2 arvolla 275 nm; HHT ja 5-HETE arvolla 235 nm, vastaavasti) ja nämä arvot korjattiin PGB2:n talteensaannon avulla. Lineaarista regressiota käytettiin ICso-arvojen arvioimiseksi.

Esimerkeissä 1, 2 ja 3 esitettyjä kaavan II mukai-10 siä (+)-isomeerejä testattiin edellä mainitussa kokeessa niiden kyvyn koestamiseksi ehkäistä lipoksigenaasin aktiviteettia. Esimerkkien 1, 2 ja 3 mukaiset (+)-isomeerit osoittivat IC50-arvojen olevan suunnilleen 0,5 μτη.

Kaavan II mukaisten yhdisteiden kykyä ehkäistä li-15 poksigenaasia voidaan myös osoittaa kokeella, jossa käytetään vatsakalvo-ontelossa olevia soluja, menetelmien mukaan, jotka on esitetty julkaisussa Japanese J. Inflammation, 7: 145 - 150 (1987), "Synthesis of leukotrienes by pe ritoneal macrophages", joka koe määrittää mainittujen yh-20 disteiden vaikutuksen arakidonihapon metabolismiin.

2) In vivo -järjestelmä oraalisesti annetun koeyh-*·' ’ disteen vaikutusten mittaamiseksi verihiutaleita aktivoivaa

I I I

V 1 tekijää (PAF) vastaan, joka on aiheuttanut kuolleisuutta * · • '·· hiirillä I ’ : 25 In vivo -teho koeyhdisteiden oraalisen antamisen ·;· jälkeen ICR-hiiriin (urospuolisiin) määritettiin käyttämäl- 4 * * · lä PAF-kuolettavuuskoetta samalla tavalla kuin se on esitetty seuraavissa artikkeleissa: J.M. Young, P.J. Maloney, S. N. Jubb ja J.S. Clark, Prostaglandins 30, 545 (1985); M.

» ;;; 30 Criscuoli ja A. Subissi, Br. J. Pharmac. , 90, 203 (1987); ja H. Tsunoda, S. Abe, Y. Sakuma, 5. Katayama ja K. Ka-V.’ tayama, Prostaglandins Leukotrienes and Essential Fatty

Acids, 39, 291 (1990). PAF liuotettiin konsentraatioon ;·[·, 1,2 μg/ml 0,05 mg propanolia millilitrassa sisältävään suo- 35 laliuokseen, joka sisälsi 0,25 % naudan seerumin albumiinia ”* (BSA) ja ruiskutettiin suonensisäisesti hiiriin annoksen 1 1 4466 11 ollessa 12 μρ/kg. Kuolleisuus määritettiin tunnin kuluttua PAF-ruiskeen jälkeen. 5-LO-inhibiittorien vaikutuksen tutkimiseksi liuotettiin yhdisteitä 5-%:iseen tween 80:een, 5-%:iseen etanolin suolaliuokseen ja annettiin oraalisesti 5 (0,1 ml/10 g) 45 minuuttia ennen PAF:n ruiskuttamista. Li neaarista regressiota käytettiin ED50-arvojen arvioimiseksi. Tässä kokeessa osoittivat esimerkkien 1, 2 ja 3 kaavan II mukaiset (+)-isomeerit ED50-arvoja, jotka olivat suunnilleen 1-10 mg/kg.

10 3) Glukuronidien muodostusnopeuden in vitro suori tetut tutkimukset käyttäen apinan maksan mikrosomiprepa-raatteja

Rakennetyyppiä I olevien hydroksiureoiden pääasiallisen metabolismin tuloksen otaksutaan olevan glukuronidien 15 muodostuminen (D. J. Sweeny, J. Bonska, J. Machinist, R. Bell, G. Carter, S. Cepa ja H.N. Nellans, Drug metabolism and Disposition, 20, 328 (1992)). Yhdisteiden, jotka osoit tavat suhteellista stabiliteettia glukuronidien muodostumista vastaan, otaksutaan tämän vuoksi osoittavan in vivo 20 parantuneita farmakokineettisiä ominaisuuksia. Esillä olevan keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden stabi- V ’ liteettia glukurinidien muodostumista vastaan arvioitiin in

• · I

V ' vitro seuraavalla tavalla.

• '·· Urospuolisista cynomolgus-apinoista (3-4 kg) saa- : · : 25 tuja maksoja varastoitiin -80 °C:ssa ja niitä käytettiin 6 ·*· kuukauden kuluessa hankinnasta lukien. Maksat homogenoitiin

väliaineessa, jonka pitoisuudet olivat seuraavat: 0,25 M

sakkaroosia, 1 mM EDTA, 10 mM Tris (pH 7,4), ja mikrosomit preparoitiin standardisentrifugointimenetelmillä (K.W.

3 0 Bock, B. Burcbell, G. Dutton, O. Hanninen, G.J. Mulder, I.

Owens, G. Siest ja T. Tephiy, Biochem. Pharmacol., 32, 953 1//. (1983) ) . Inkubaatiot suoritettiin polypropyleeniputkissa (13 x 100 mm) 37 °C:ssa metabolisessa tärykylvyssa (TAI- • · · TECR) . Lopullinen inkubaatiotilavuus oli 2,6 ml ja se si-35 sälsi: koeyhdistettä (10 μΜ, 30 μΜ, 100 μΜ) , 2,6 mg mik- t » ·“’ rosomaalista proteiinia, 5 mM MgCl2, 0,025 % Triton X-100, 12 114466 50 mM Tris-HCl (pH 8,0) ja 3 mM UBP-glukuronihappoa. Reaktiot pantiin alulle lisäämällä UDP-glukuronihappoa ja keskeytettiin lisäämällä 200 μΐ inkubaatioseosta 2 ml:an ISTD (1 μΜ)/asetonitriilissä, Sakka poistettiin sentrifugoimalla 5 ja sakan päällä oleva neste dekantoitiin ja kuivattiin Speed Vac -laitteella. Jäännös liuotettiin 75 μ1:3η ase-tonitriili/vesi/ammoniumasetaatti (25:75:0,05) -seosta ennen HPLC-analyysiä. Erottamiset HPLC:n avulla suoritettiin käyttäen käänteisfaasi-Cie-pylvästä (WAKOSIL 5C18 0 2 mm x 10 150 mm, 5 μηπ, Wako Pure Chemical Industries LTD, Japani) ja kromatografia suoritettiin gradienttieluoinnin avulla käyttäen kahta erilaista liikkuvaa faasia: liikkuva faasi A sisälsi 10 % asetonitriiliä 0,006 normaalisessa ammoniumase-taatissa; liikkuva faasi B sisälsi 80 % asetonitriiliä 15 0,006-normaalisessa ammoniumasetaatissa. Virtausnopeus oli 0,35 ml/min ja efluenttia tarkkailtiin välillä 260 - 270 nm. Mikrosomaalinen proteiini analysoitiin kvantitatiivisesti Bio-Rad -proteiinikokeen avulla käyttäen BSA standardina. Koeyhdisteiden glukuronidien muodostumisen kinetiikka 20 määritettiin käyttäen konsentraatioaluetta 10 - 100 μΜ.

Koeyhdisteiden glukuronidien muodostumista apinan mikro- V ’ someissa tapahtui Michaelis-Mentenin kinetiikan mukaisesti.

V : Vmaks- ja Km-arvot koeyhdisteille arvioitiin käyttäen Micha- « · j elis-Mentenin yhtälöä.

25 Kaavan II mukaisten yhdisteiden ( + )-isomeerit ja • » (-)- isomeerit sekä näiden seokset osoittavat oivallista • i · · biologista aktiviteettia in vitro ja in vivo lipoksi-genaasientsyymiä vastaan. Kuitenkin in vitro suoritetut glukuronidien muodostuskokeet, käytettäessä apinan maksan 30 mikrosomipreparaatteja, osoittivat, että ( + )-isomeeri on ·;' huomattavasti stabiilimpi glukuronidien muodostumista vas-

I I

ί > ϊ t J taan kuin (-)-isomeeri. Lisäksi kaavan II mukaiset (+)-isomeerit ovat enemmän stabiileja glukoronidien muodos-tumista vastaan kuin rakenteellisesti niiden kaltaiset fe- 1 » » t » 35 noksif enyylisyklopentyylihydroksiureat, jotka on esitetty *·*' julkaisuissa WO-92/09 566 ja WO-92/09 567. Vielä lisäksi 13 114466 (+)-isomeereillä on potenssietuja LO-inhibiittoreina verrattuna julkaisun WO-92/09 566 yksinkertaisiin fenyylisyk-lobutenyyli- ja fenyylisykloheksenyyliyhdisteisiin.

(+)-isomeerit osoittavat myös oivallista kemiallista stabi-5 liteettia tehden ne erityisen sopiviksi käytettäviksi ihmis lääke tie teessä .

Edellä kuvattujen erilaisten sairaustilojen käsittelemiseksi voidaan kaavan II mukaisia yhdisteitä ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja antaa kohteena ole-10 valle ihmiselle joko sellaisenaan tai yhdistelmänä far maseuttisesti hyväksyttävien kantaja- tai laimennusaineiden kanssa farmaseuttisen standardikäytännön mukaisessa farmaseuttisessa koostumuksessa. Yhdisteitä voidaan antaa erilaisilla tavanomaisilla lääkkeenantomenetelmillä, joita 15 ovat oraalinen, parenteraalinen tai inhalaatiomenetelmä.

Jos yhdistettä annetaan oraalisesti kohteena olevan ihmisen tulehduksellisen sairaustilan hoitamiseksi, on annostusalue välillä noin 0,1 - 10 mg/kg hoidettavan kohteen kehon painoa päivää kohti, edullisesti välillä noin 0,5 - 10 mg/kg 20 kehon painoa päivää kohti, yhtenä annoksena tai jaettuina annoksina. Jos halutaan käyttää parenteraalista lääkkeenan-v ' totapaa, niin tehokas annos on välillä noin 0,1 - 1,0 mg/kg V * hoidettavan kohteen kehon painoa päivää kohti. Joissakin * · • ’·· tapauksissa saattaa olla välttämätöntä käyttää näiden rajo- ta * : · : 25 jen ulkopuolella olevia annostuksia, koska annostukset ·;· vaihtelevat ilman muuta yksityisen potilaan iän ja reagoin- * * · « j:*s tikyvyn mukaan samoin kuin potilaan oireiden tyypin ja an- karuuden mukaan sekä annettavan erityisen yhdisteen voimak- . kuuden mukaan.

» · * 30 Lääkkeen oraalista antamista varten voidaan keksin- * · ’;* nön mukaisesti valmistettuja yhdisteitä ja niiden far- » » i:: maseuttisesti hyväksyttäviä suoloja antaa esimerkiksi tab- lettien, jauheiden, pastillien, siirappien, kapselien, ve-siliuoksen tai suspension muodossa. Kysymyksen ollessa • · 35 oraaliseen käyttöön tarkoitetuista tableteista, ovat ylei-·· sesti käytettyjä kantaja-aineita laktoosi ja maissitärkke- 14 114466 lys. Yleensä lisätään lisäksi voiteluaineita, kuten magne-siumstearaattia.

Kysymyksen ollessa kapseleista, käyttökelpoisia laimennusaineita ovat laktoosi ja kuivattu maissitärkkelys.

5 Jos vesisuspensioita halutaan oraaliseen käyttöön, yhdistetään aktiivinen aineosa emulgoimis- ja suspendoimisaineiden kanssa. Haluttaessa voidaan lisätä määrättyjä makeutusai-neita ja/tai mausteita. Intramuskulaarista, intraperitone-aalista, subkutaanista ja intravenöösistä käyttöä varten 10 valmistetaan yleensä aktiivisen aineosan steriilejä liuoksia ja liuosten pH-arvo tulee sopivasti säätää ja puskuroida. Intravenöösistä käyttöä varten tulee liuenneen aineen konsentraatiota kontrolloida valmisteen tekemiseksi isotoniseksi .

15 Esimerkkejä

Esillä olevaa keksintöä valaistaan seuraavien esimerkkien avulla. On kuitenkin selvää, että keksintö ei ole rajoitettu näiden esimerkkien erityisiin yksityiskohtiin. Protoniydinmagneettinen resonanssi (NMR)-spektri mitattiin 20 arvolla 270 MHz, ellei toisin ole ilmoitettu, ja huippuase-mat ilmaistiin miljoonasosina (ppm) laskien eteenpäin tet-‘ rametyylisilaanista. Huippujen muodot ilmaistaan seuraavas- *, · ti: s - singletti, d - dupletti, t - tripletti, m -multi- * t • ’·. pietti ja br - leveä.

; ' ; 2 5 Esimerkki 1 ’* ( + ) -N- [3- [3- (4-fluorifenoksi) fenyyli] -2-syklopen- ten-l-yyli] -N-hydroksiurea i [A] l-bromi-3-(4 - fluorifenoksi)bentseeni:

Liuos, joka sisälsi kaliumhydroksidia (32 g; 0,485 30 M) vedessä (65 ml), lisättiin tipottain sekoitettuun liuok- 'P seen, joka sisälsi 4-fluorifenolia (54,42 g; 0,486 M) me- i t :jj tanolissa (160 ml) . Lisäyksen päätyttyä seos haihdutettiin : : ja jäljelle jäänyt kiinteä aine jauhettiin ja otettiin N- ..j. metyyli-2-pyrrolidoniin (200 ml). m-bromifluoribentseeniä i · 35 (84,97 g; 0,4855 M) lisättiin ja seosta kuumennettiin pa- '** lautustislauslämpötilassa yön yli. Jäähdytyksen jälkeen 15 114466 seos kaadettiin veteen (500 ml), uutettiin Et20:lla (500 ml x 1, 200 ml x 1), ja yhdistetyt orgaaniset kerrokset pes tiin natriumhydroksidin 2-molaarisella vesiliuoksella (200 ml x 2), vedellä (100 ml x 1), 10 %:isella HCl:n vesi-5 liuoksella (200 ml x 1), vedellä (100 ml x 1), kyllästetyllä suolaliuoksella (100 ml x 1), kuivattiin MgS04:n avulla ja konsentroitiin tyhjössä, jolloin saatiin 50 g raakaa eetteriä. Saadun raa1 an öljyn tislaus (k.p. 95 - 115 °C) antoi 38,53 g (30 %:n saanto) alaotsikon mukaista yhdistet-10 tä [A] vaaleankeltaisena öljynä.

^-NMR (CDCla) δ ; 7,24 - 7,14 (m, 2H) , 7,10 - 6,96 (m, 5H), 6,89 (d, t, J = 2,2 Hz, 6,9 Hz, 1H) miljoonasosaa.

[B] 3-(4-fluorifenoksi)bentsaldehydi: Jäähdytettyyn (-75 °C) , sekoitettuun liuokseen, jo-15 ka sisälsi 1-bromi-3-(4-fluorifenoksi)bentseeniä (38,5 g; 0,1442 M) kuivassa THF:ssa (80 ml), lisättiin tipottain n-butyylilitiumia (1,63 M n-heksaanissa, 68 ml; 0,11 M) N2:n alaisena. Sen jälkeen kun seosta oli sekoitettu 30 minuuttia -73 °C:ssa, lisättiin seokseen tipottain DMF (11,38 g; 20 0,1557 M) -73 °C:ssa. Seosta sekoitettiin edelleen 30 mi- ,,, nuuttia ja sen jälkeen sen annettiin lämmetä huoneenlämpö- ’ tilaan. Seokseen lisättiin HCl:n 2-molaarista vesiliuosta *·' ’ (200 ml) ja koko seos uutettiin Et20:lla (100 ml x 3) . Yh- i · : ·* distetyt orgaaniset kerrokset pestiin vedellä (150 ml), • 25 kyllästetyllä suolaliuoksella (150 ml), kuivattiin MgS04:n *: * avulla ja konsentroitiin tyhjössä. Jäljelle jäänyt öljy puhdistettiin flash-pylvään (Si02) avulla eluoimalla etyy-liasetaatti/n-heksaani(1:10)seoksella, jolloin saatiin 21,6 g alaotsikon mukaista yhdistettä [B] värittömänä öljynä.

’.···, 30 1H-NMR (CDCla) δ ; 9,96 (s, 1H) , 7,59 (d.t, J = 1,1 *** Hz, 7,3 Hz, 1H) , 7,50 (t, J = 7,7Hz, 1H) , 7,42 - 7,40 (m, « · :.V 1H) , 7,28 - 7,23 (m, 1H) , 7,11 - 6,99 (m, 4H) miljoonas- ·,,,· osaa.

• » • 1 16 114466 [C] 1- [3-(4-fluorifenoksi)fenyyli]-1,4-pentaanidio- ni:

Sekoitettuun liuokseen, joka sisälsi 3 -(4 - fluorife-noksi)bentsaldehydiä (26,8 g; 0,124M ) etanolissa (60 ml), 5 lisättiin metyylivinyyliketonia (8,32 ml; 0,1 M), 3-bents-yyli-5-(2-hydroksietyyli)-4-metyylititsoliumkloridia (5,93 g; 0,022 M) ja trietyyliamiinia (27,88 ml; 0,2 M) huoneen lämpötilassa. Sen jälkeen kun seosta oli sekoitettu 6 tuntia, poistettiin siitä haihtuvat aineet. Jäännökseen lisät-10 tiin vettä (200 ml) ja koko seos uutettiin etyyliasetaatilla (150 ml x 2) . Yhdistetyt orgaaniset kerrokset pestiin vedellä (100 ml) , kyllästetyllä suolaliuoksella (100 ml) , kuivattiin MgS04:n avulla ja konsentroitiin tyhjössä. Jäljelle jäänyt öljy puhdistettiin flash-pylvään (SiCk) avulla 15 eluoimalla etyyliasetaatti/ n-heksaani(1:5)-seoksella, jol loin saatiin 19,03 g (saanto 66,5 %) alaotsikon mukaista yhdistettä [C] vaaleankeltaisena öljynä.

1H-NMR (CDCls) δ ; 7,70 (d.t, J = 1,4 Hz, 7,7 Hz, 1H) , 7,54 (d.d, J = 1,4 Hz, 2,2 Hz, 1H) , 7,42 (t, J = 8,0 20 Hz, 1H) , 7,17 (d.d.d, J = 1,1 Hz, 2,5 Hz, 8,0 Hz, 1H) , , , 7,09 - 6,96 (m, 4H), 3,23 (t, J = 5,9 Hz, 2H), 2,87 (t, J = i · ' 5,9 Hz, 2H) , 2,25 (s, 3H) miljoonasosaa.

• « I

* [D] 3-[3-(4-f luorifenoksi) fenyyli] -2-syklopenten-l- > i ’* oni: • 25 Liuosta, joka sisälsi 1-[3 -(4 - fluorifenoksi)fenyy- ·]* li]-1,4-pentaanidionia (19,03 g; 0,0665 M) 0,44-molaarises- sa NaOH:n vesiliuoksessa (300 ml), kuumennettiin palautus-tislausolosuhteissa 24 tuntia. Jäähdytyksen jälkeen jäljel-le jääneet kiinteät aineet koottiin suodattamalla ja kui-30 vattiin, jolloin saatiin 18 g (kvantitatiivinen saanto)

• I

alaotsikon mukaista yhdistettä [D] ruskeana kiinteänä ai- • · neena, jota käytettiin sitä enempää puhdistamatta.

1H-NMR (CDC13) δ ; 7,41 - 7,38 (m, 2H) , 7,26 - 7,23 :·!*. (m, 2H) , 7,10 - 6,97 (m, 4H) , 6,53 (t, J = 1,8 Hz, 1H) , I ( ,···, 35 3,03 - 2,98 (m, 2H) , 2,60 - 2,56 (m, 2H) , miljoonasosaa.

• · » 17 1 1 4466 [E] 3- [3-(4 - fluorifenoksi)fenyyli]-2-syklopenten-l-oni-oksiimi:

Sekoitettuun liuokseen, joka sisälsi 3 - [3 - (4 - f luo-rifenoksi)fenyyli]-2-syklopentenonia (10 g; 0,0373 M) eta-5 noli/pyridiiniseoksessa (75 ml/21 ml), lisättiin hydroksyy-liamiinihydrokloridia (3,37 g; 0,0485 M) huoneen lämpötilassa. 4 tuntia kestäneen sekoittamisen jälkeen liuotin poistettiin. Jäännökseen lisättiin HCl:n laimeata vesiliuosta (100 ml) ja koko seos uutettiin etyyliasetaatilla 10 (200 ml x 1, 100 ml x 1) . Yhdistetyt orgaaniset kerrokset pestiin vedellä (100 ml), kyllästetyllä suolaliuoksella (100 ml), kuivattiin MgSC>4:n avulla ja konsentroitiin tyhjössä, jolloin saatiin 12 g raakaa alaotsikon mukaista yhdistettä [E] ruskeana öljynä, jota käytettiin sitä enempää 15 puhdistamatta.

[F] N- [3-[3-(4-fluorifenoksi)fenyyli]-2-syklopen-ten-l-yyli] - N-hydroksyy liaaniini:

Sekoitettuun liuokseen, joka sisälsi 3-[3-(4-fluo- rifenoksi)fenyyli]-2-syklopentenoni-oksiimia (1,85 g; 6,54 20 mM) etikkahapossa 10 ml), lisättiin annoksittain natriumsy- anoboorihydridiä (0,62 g; 9,81 mM) huoneenlämpötilassa.

Kaksi tuntia kestäneen sekoittamisen jälkeen lisättiin li- *·' ' säksi natriumsyanoboorihydridiä (0,25 g; 4 mM) ja etikka- • · : ·· happoa (5 ml). Seosta sekoitettiin yön yli. Etikkahappo : V 25 poistettiin tyhjössä ja jäännökseen lisättiin NaHC03:n kyl- ( V lästettyä vesiliuosta (50 ml) . Koko seos uutettiin etyyli- asetaatilla (50 ml x 1, 30 ml x 1), ja yhdistetyt orgaaniset kerrokset pestiin vedellä (50 ml), kyllästetyllä suola-liuoksella (50 ml), kuivattiin MgS04:n avulla ja konsent-.···. 30 roitiin tyhjössä. Jäljelle jäänyt öljy puhdistettiin flash- ’·’ pylvään (Si02) avulla eluoimalla CH2Cl2/etanoli (30:1)- • · · VJ seoksella, jolloin saatiin 1,07 g alaotsikon mukaista yh- distettä [F] vaaleankeltaisena öljynä.

• t 18 114466 1H-NMR (CDC13) δ; 7,32-7,18 (m, 2H) , 7,08-6,85 (m, 6H) , 6,14 (d, J = 2,2 Hz, 1H) , 5,90 - 5,30 (br.d, 2H) , 4,32 (br.s, 1H), 2,90 - 2,81 (m, 1H), 2,73 - 2,62 (m, 1H), 2,37 - 2,23 (m, 1H), 2,06 - 1,93 (m, 1H) miljoonasosaa.

5 [G] N- [3-[3-(4-fluorifenoksi)fenyyli]-2-syklopen- ten-l-yyli]-N-hydroksiurea

Sekoitettuun liuokseen, joka sisälsi N-[3-[3-(4-fluorifenoksi)fenyyli] syklopent-2-enyyli]-N-hydroksyyli-amiinia (1,07 g; 3,75 mM) kuivassa THF:ssa (10 ml), lisät-10 tiin trimetyylisilyyli-isosyanaattia (0,76 g; 5,63 mM) huoneenlämpötilassa. Tunnin kestäneen sekoittamisen jälkeen lisättiin etanolia (10 ml). Haihtuvat aineet poistettiin ja jäljelle jääneet kiinteät aineet kiteytettiin uudelleen etyyliasetaatti/n-heksaani-seoksesta, jolloin saatiin 0,6 g 15 (saanto 28 %) alaotsikon mukaista yhdistettä [G] värittömänä kiinteänä aineena.

s.p. 151 - 153 °C (hajoaa) 1H-NMR (DMS0-d6) δ; 8,92 (s, 1H) , 7,36 (t, J = 8,1

Hz, 1H) , 7,28 - 7,20 (m, 3H) , 7,11 - 7,04 (m, 3H) , 6,89 - 20 6,85 (m, 1H) , 6,32 (s, 2H) , 6,08 (d, J = 2,2 Hz, 1H) , 5,33 (br.s, 1H) , 2,79 - 2,69 (m, 1H) , 2,59 - 2,48 (m, 1H) , 2,18 - 2,06 (m, 1H) , 2,00 - 1,88 (m, 1H) miljoonasosaa.

IR (nuj oli) cm 1; 3460, 1655, 1575, 1170, 1090, i '·* 840, 775.

• < * : .· 2 5 Analyysi.

t, * * * Lasketut arvot kaavalle C18H17FN2O3: .'V: C 65,85; H 5,22, N 8,53, F 5,79;

Saadut arvot: C 65,87, H 5,26, N 8,43, F 5,92.

j. ( + ) -N- [3- [3- (4-fluorifenoksi) fenyyli] -2-syklopen- »II* 30 ten-l-yyli]-N-hydroksiurea: » ·

I I I

• Otsikon mukaista oikealle kiertävää enantiomeeriä

» I I

V.* saatiin erottamalla [G] :na saadun rasemaatin kiraalisesta • » t ·...· stationäärisestä faasista. Rasemaatti (50 mg) hajotettiin jV, HPLC:n avulla (eluentti; n-heksaani/etanoli(70:30)-seos) 1 · 35 käyttämällä kiraalista pak AS-pylvästä (DAICEL CHEM. IND.), * » jolloin saatiin 12 mg vähemmän polaarista otsikkoyhdisteen l0 1 1 4466 1 y enantiomeeria etyyliasetaatti/n-heksaaniseoksesta suoritetun uudelleenkiteytyksen jälkeen värittöminä kiteinä.

s.p. 152 - 154 °C; [«Id = + 59,6 (c = 0,057, etanoli) · 5 Esimerkki 2 (+)-N-[3-(3-fenoksifenyyli)-2-syklopenten-l-yyli]-N-hydroks iurea N- [3-(3-fenoksifenyyli)-2-syklopenten-l-yyli]-N-hydroksiurea: 10 Alaotsikon mukaista yhdistettä valmistettiin esi merkin 1 menetelmän mukaan käyttämällä 3-fenoksibentsalde-hydiä vaiheessa [C] käytetyn 3 -(4-fluorifenoksi)bentsalde-hydin sijasta, s.p. 147 - 148 °C (hajoaa).

1H-NMR (DMS0-d6) δ; 8,92 (s, 1H) , 7,42 - 7,26 (m, 15 4H), 7,17 - 7,11 (m, 2H), 7,03 - 6,98 (m, 2H), 6,92 - 6,88 (m, 1H) , 6,32 (s, 2H) , 6,08 (d, J = 2,2 Hz, 1H) , 5,33 (br.s, 1H), 2,74 - 2,67 (m, 1H), 2,57 - 2,48 (m, 1H), 2,18 - 2,05 (m, 1H), 1,99 - 1,86 (m, 1H).

IR (nujoli) cm"1; 3450, 1655, 1575, 1170, 770, 690.

20 Analyysi.

... Lasketut arvot kaavalle Ci8Hi8N203: * 1 · C 69,66, H 5,85, N 9,03; '·1 1 Saadut arvot: C 69,51, H 5,81, N 8,94.

i · i · ! ” ( + )-N- [3-(3-fenoksifenyyli)-2-syklopenten-l-yyli]N- ',· 2 5 hydroksiurea: i '!1 Otsikon mukaista oikealle kiertävää enantiomeeriä • I t » saatiin erottamalla rasemaatin kiraalisesta stationäärises-tä faasista N-[3 -(3 - fenoksifenyyli)-2-syklopenten-1-yyli]-N-hydroksiurea. Rasemaatti (50 mg) hajotettiin HPLC:n avul- ,···, 30 la (eluentti; n-heksaani/etanoli (70:30)-seos) käyttäen ki- • · 1 raalista pak AS-pylvästä (DAICEL CHEM. IND.), jolloin saa- t f · ’·1. tiin 12 mg vähemmän polaarista enantiomeeria etyyliasetaat- ·...· ti/n-heksaani-seoksesta suoritetun uudelleenkiteytyksen jälkeen värittöminä kiteinä.

35 s.p. 139 - 141 °C ; [a]D = +61,7 (C = 0,06 etanoli) 20 114466

Esimerkki 3 (+)-N-[3-[3-(4-kloorifenoksi)fenyyli]-2-syklopen-ten-l-yyli]-N-hydroksiurea N- [3-[3-(4-kloorifenoksi)fenyyli]-2-syklopenten-l-5 yyli]-N-hydroksiurea:

Alaotsikon mukaista yhdistettä valmistettiin esimerkin 1 menetelmän mukaan käyttämällä 3-(4-kloorifenoksi)-bentsaldehydiä vaiheessa [C] käytetyn 3 -(4 - fluorifenoksi)-bentsaldehydin sijasta.

10 s.p. 145,5 - 146,5 °C (hajoaa).

^-NMR (DMSO-dg) δ; 8,92 (s, 1H) , 7,43 (d, J = 8,7 Hz, 2H) , 7,39 - 7,29 (m, 2H) , 7,15 (s, 1H) , 7,03 (d, J = 8,7 Hz, 2H) , 6,95 - 6,91 (m, 1H) , 6,32 (s, 2H) , 6,11 (s, 1H), 5,33 (br.s, 1H), 2,80 - 2,68 (m, 1H), 2,58 - 2,47 (m, 15 1H), 2,18 - 2,08 (m, 1H), 1,97 - 1,90 (m, 1H).

IR (nuj oli) cm'1, 3470, 1622, 1563, 1510, 1490, 1230, 1185, 1090, 1010, 820.

Analyysi.

Lasketut arvot kaavalle C18H17CIN2O3 : 20 C 62,70, H 4,97, H 8,12, Cl 10,28;

Saadut arvot: C 62,88, H 4,98, N 8,19, Cl 10,22.

( + ) -N- [3- [3- (4-kloorifenoksi) fenyyli] -2-syklopen- • * · ‘ ten-l-yyli] -N-hydroksiurea: * · : *· Otsikon mukaista oikealle kiertävää enantiomeeriä » · · • 25 saatiin erottamalla rasemaatin kiraalisesta stationäärises- tä faasista N-[3-[3-(4-kloorifenoksi) fenyyli]-2-syklopen-ten-l-yyli] -N-hydroksiurea. Rasemaatti (50 mg) hajotettiin HPLCrn avulla (eluentti; n-heksaani/etanoli-(70:30)seos) käyttäen kiraalista pak AS-pylvästä (DAICEL CHEM. IND.), ,···, 30 jolloin saatiin 12 mg vähemmän polaarista enantiomeeriä etyyliasetaatti/n-heksaani-seoksesta uudelleenkiteytyksen .*.· jälkeen värittöminä kiteinä.

s.p. 143 - 144 °C; [a]D = 61,4 (C = 0,044, etano- li) -

Claims

2i 1 1 4466

1. Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten, kaavan (II) mukaisten fenoksifenyylisyklopentenyylihydrok-5 siureayhdisteiden oikealle kiertävän isomeerin, ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, XXXXq ^ ^NHR2 Lh 10 jossa kaavassa R1 on vety, fluori tai kloori; ja R2 on vety tai metyyli, tunnettu siitä, että (A) saatetaan hydroksyyliamiini, jolla on kaava III : "tXOkQ ,’·· ^NH (III) v‘: OH \ 15 ‘ reagoimaan joko (i) trialkyylisilyyli-isosyanaatin tai • t» alempi-alkyyli-isosyanaatin kanssa reaktiolle inertissä * liuottimessa; tai (ii) kaasumaisen kloorivedyn ja fosgeenin kanssa ja sen jälkeen ammoniakin vesiliuoksen tai kaavan 20 H2NR2 mukaisen sopivan amiinin kanssa, reaktiolle inertissä liuottimessa; tai • » · 22 1 1 4466 (B) saatetaan yhdiste, jolla on kaava IV: A 0R< (IV) T 5 jossa R3 on fenyyli ja R4 on fenyyli tai alempi alkyyli, reagoimaan ammoniakin, ammoniumhydroksidin tai amiinin kanssa, jolla on rakenne H2NR2.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että reaktiolle inertti liuotin on 10 tetrahydrofuraani, dioksaani, metyleenikloridi tai bents- eeni .

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että reaktio suoritetaan ympäristön lämpötilan ja palautustislauslämpötilan välillä olevassa 15 lämpötilassa.

·, 4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan N- [3-[3-(4-fluorife- • · noksi)fenyyli]-2-syklopenten-l-yyli]-N-hydroksiurean · 114466