FI102613B - Menetelmä NMDA-antagonistien valmistamiseksi - Google Patents

Description

x 102613

Menetelmä NMDA-antagonistien valmistamiseksi Tämä keksintö koskee uuden β-ketoni-, β-oksiimi- ja β-hydrat siinifosfonaatti-NMDA-antagonist iryhmän valmistus-5 ta. Nämä yhdisteet ovat terapeuttisesti käyttökelpoisia epilepsian, hermovamman, kuten halvauksen, sydänpysähdyk-sen, hypoglykemian ja joko aivojen tai selkäytimen fyysisen vaurion aiheuttaman hermovamman, neurodegeneratiivis-ten sairauksien ja tuskaisuuden hoidossa ja kivun lievit-10 tämisessä.

Keksinnön mukaisesti valmistetut yhdisteet edustavat uutta ryhmää kiihottavia aminohappoantagonisteja, jotka toimivat NMDA-reseptorikompleksissa. Keksinnön kohteena on menetelmä kaavan (I) tai (Ia) mukaisten NMDA-antagonis-15 tien ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien happoaddi- tiosuolojen, farmaseuttisesti hyväksyttävien emäsadditio-suolojen ja niiden tautomeerien, optisten isomeerien ja geometristen isomeerien valmistamiseksi 20 O 0

'· II

HO-P-OR HO-P-OR

I | CR1R2 CRiR2 \ \

25 C-0 C=M

: A A

< · · **

i:! I I

b B

« · · • · ♦ t · « · · '·1 1 30 Kaava I Kaava Ia · joissa R on vety, CM-alkyyli tai -CF3; Rj ja R2 merkitsevät • »· : toisistaan riippumatta vetyä, CM-alkyyliä, sykloalkyyliä, alkyylifenyyliä, ryhmää -CF3, fenyyliä tai substituoitua 35 fenyyliä; M on N-0-R3 tai N-NH-R3, jossa R3 tarkoittaa ve- 2 102613 tyä, CM-alkyyliä tai alkyylifenyyliä; A tarkoittaa mety-leeni- tai trimetyleenisiltaryhmää, joista kumpi tahansa voi olla mahdollisesti substituoitu enintään 2 substituen-tilla, jotka on valittu ryhmästä, jonka muodostavat -CF3, 5 CM-alkyyli, sykloalkyyli, alkyylifenyyli, fenyyli, substituoitu fenyyli; ja B tarkoittaa jotakin seuraavista substituenteista:

N

f > I

10 HN^CO

\ N ^ C02Z , | ' H2H-CH-COOZ

j l-o , Ξ

tai H2N-CX-COOZ

15 jossa Z tarkoittaa vetyä, C,.4-alkyyliä, sykloalkyyliä, tri-alkyyliaminoa, alkyylifenyyliä, fenyyliä tai substituoitua fenyyliä; ja X tarkoittaa alkyyliä, alkyylifenyyliä tai trifluorimetyyliä; edellyttäen, että a) kun kaavassa I 20 symbolit R, R, ja R2 merkitsevät vetyä, A on substituoima-ton metyleeni ja B on H2N-CH-COOZ, jossa Z on vety; niin yhdiste ei ole läsnä L-isomeerinään; b) ainakin yhden substituenteista R, Ri ja R2 täytyy olla vetyatomi; c) kun B v tarkoittaa joko piperatsiinijohdannaista tai a-substi- 25 tuoitua aminohappoa, niin ainakin toisen substituenteista ; R, ja R2 täytyy olla vetyatomi, ja d) kun B on oksatsoloni- • < · · johdannainen, niin R:n täytyy olla vety.

I I · · ,···. Tässä hakemuksessa käytettynä: a) termit "alempi alkyyliryhmä ja CM-alkyyli" t f 30 viittaavat haarautuneen tai haarautumattoman ketjun omaa- . . vaan alkyyliryhmään, joka sisältää 1-4 hiiliatomia, ku- • · ten metyyliin, etyyliin, n-propyyliin, isopropyyliin, n-butyyliin, isobutyyliin, jne.; : b) termit "alempi alkoksiryhmä ja CM-alkoksi" ;· · 35 viittaavat haarautumattoman tai haarautuneen ketjun omaa- 102613 3 vaan alkoksiryhmään, joka sisältää 1-4 hiiliatomia, kuten nietoksiin, etoksiin, n-propoksiin, isopropoksiin, n-butoksiin, isobutoksiin, jne.; c) termi "sykloalkyyli" viittaa sykloheksyyli- tai 5 syklopentyyliryhmään; d) termi "substituoitu fenyylirengas" viittaa fe-nyyliin (C6H5), joka on substituoitu enintään 3 substitu-entilla, joista kukin substituentti on valittu toisista riippumatta ryhmästä, jonka muodostavat halogeenit, 10 alkyyli, C1.4-alkoksi, CF3, 0CF3, OH, CN, N02, C00R3 ja CONR3R4, joissa R3 ja R4 merkitsevät toisistaan riippumatta vetyä tai C1.4-alkyyliä. Nämä substituentit voivat olla samoja tai erilaisia ja ne voivat sijaita joko orto-, meta-tai para-asemissa.

15 e) termi "alkyylifenyylisubstituentti" viittaa seu- raavaan rakenteeseen -(CH2)m-C6H5, jossa m on kokonaisluku 1 - 3. Tämä fenyylirengas voi olla substituoitu juuri edellä kuvatulla tavalla.

f) termi "piperatsiinijohdannainen" viittaa radi- 20 kaaliin:

N

25 ,

: I

H

• » · • · · • · • g) termi "a-substituoitu aminohappo" viittaa yhdis-

30 teeseen H2N-CX-COOZ

.. h) termi "oksatsoloni" viittaa radikaaliin: i · » « « » • t • · ·

I

i' « ·

35 ».^CO

:· 1—° 4 102613 i) termi "trialkyyliamino" viittaa radikaaliin:

Alk

5 - (CH2 )n-N

Alkx jossa n on kokonaisluku 2 - 4 ja Alk ja Alkl merkitsevät 10 toisistaan riippumatta Cx_4-alkyyliä.

j) termi "oksiimi" viittaa yhdisteisiin, joissa M on N-O-Rj, k) termi "hydratsiini" viittaa yhdisteeseen, jossa M on N-NH-R3, ja 15 m) termi "halogeeni" viittaa kloori-, fluori- tai bromiatomiin.

Ilmaisu "farmaseuttisesti hyväksyttävät happoaddi-tiosuolat" on tarkoitettu käytettäväksi kaavalla I tai Ia kuvattujen emäsyhdisteiden tai niiden välituotteiden mille 20 tahansa ei-toksiselle orgaaniselle tai epäorgaaniselle happoadditiosuolalle. Esimerkkejä epäorgaanisista hapoista, jotka muodostavat sopivia suoloja, ovat mm, vetyklori-di-, vetybromidi-, rikki- ja fosforihappo ja happometalli-: : suolat, kuten natriummonovetyortofosfaatti ja kaliumvety- 25 fosfaatti. Esimerkkejä orgaanisista hapoista, jotka muo- « · : .·. dostavat sopivia suoloja, ovat mm. mono-, di- ja trikar- < I · · boksyylihapot. Esimerkkejä tällaisista hapoista ovat esi- merkiksi etikka-, glykoli-, maito-, palorypäle-, maloni-, ::: meripihka-, glutaari-, fumaari-, omena-, viini-, sitruu- • · • 30 na-, askorbiini-, maleiini-, hydroksimaleiini-, bentsoe-, hydroksibentsoe-, fenyylietikka-, kaneli-, salisyyli-, 2-fenoksibentsoe-, p-tolueenisulfonihappo ja sulfonihapot, ·'.· · kuten metaanisulfonihappo ja 2-hydroksietaanisulfonihappo.

. Tällaiset suolat voivat esiintyä joko hydratoidussa tai ,. · 35 oleellisesti vedettömässä muodossa. Yleensä näiden yhdis- « • » • · 102613 5 •teiden happoadditiosuolat ovat liukoisia veteen ja erilaisiin hydrofiilisiin orgaanisiin liuottimiin, ja verrattuna niiden vapaaemäsmuotoihin niillä on yleensä korkeammat sulamispisteet.

5 Ilmaisu "farmaseuttisesti hyväksyttävät emäsaddi- tiosuolat" on tarkoitettu käytettäväksi kaavalla I tai Ia kuvattavien yhdisteiden tai niiden välituotteiden mille tahansa ei-toksisille orgaanisille tai epäorgaanisille emäsadditiosuoloille. Esimerkkejä emäksistä, jotka muodos-10 tavat sopivia suoloja, ovat mm. alkalimetalli- tai maa-alkalimetallihydroksidit, kuten natrium-, kalium-, kalsium-, magnesium- tai bariumhydroksidit; ammoniakki ja alifaattiset, alisykliset tai aromaattiset orgaaniset amiinit, kuten metyyliamiini, dimetyyliamiini, trimetyyli-15 amiini ja pikoliini.

Jotkut kaavojen I ja Ia mukaiset yhdisteet esiintyvät optisina isomeereinä. Minkä tahansa viittauksen tässä hakemuksessa yhdisteeseen, jota kuvataan kaavalla I tai Ia, tarkoitetaan käsittävän joko spesifisen optisen iso-20 meerin tai optisten isomeerien seoksen (ellei sitä ole erikseen suljettu pois). Spesifiset optiset isomeerit voidaan erottaa ja ottaa talteen alalla tunnetuilla menetelmillä, kuten kromatografialla kiraalisilla stationäärifaa-seilla tai resoluutiolla kiraalisen suolan muodostuksen 25 kautta ja seuraavaksi erottamalla selektiivisellä kitey- j tyksellä. Spesifisen optisen isomeerin vaihtoehtoinen I I f · käyttö lähtöaineena antaa vastaavan isomeerin lopputuot- y.l teenä.

< · !” Kaavan I tutkiminen osoittaa, että kaavan I mukai- • · 30 set β-ketonifosfonaatit esiintyvät tautomeerisellä tasa-painoasteella, jossa karbonyyliryhmä osallistuu keto-eno-li-tasapainoreaktioon. Kuten alan ammattimiehille on il- • · * : meistä, kun yhdiste esiintyy enolimuodossaan, niin sekä Rx että R2 eivät ole kiinnittyneinä osoitettuun hiiliatomiin.

: 35 Siten vain yhdisteet, joissa joko Rx tai R2 on vety, osoit- • · 6 102613 tavat tällaista tautomeriaa. Tämä tautomeria voidaan kuvata seuraavasti:

O

O II

ς II HO-P-OR

HO-P-OR | BCR2 \

C=0 C-OH

10 A A

I I

B B

Kaava I, keto Kaava I, enoli

15 R1 H

Enolitautomeeri esiintyy geometrisinä isomeereinä, koska läsnä on kaksoissidos. Tämä enoli esiintyy seuraavi-na cis- ja trans-isomeereinä: 20

O O

Il n

Rz P(OR)(OH) (OR)(OH)P R2 • \ 7 Xc/ 25 C u il 11

!:! C-OH -> C-OH

··· I *

* -t- A

V ! 30 I I

B B

• ♦ :.V Cis Trans • · ·

Niissä kaavan I mukaisissa yhdisteissä, joissa A • 35 tarkoittaa trimetyleeniosaa, tapahtuu toinen tasapaino- • · 102613 7 reaktio, jossa yhdisteille tapahtuu molekyylin sisäinen kondensaatio, jolloin muodostuu syklinen imiini. Yksi esimerkki tällaisesta ketoni-imiinitasapainoreaktiosta on kuvattu alla: 5 0

HO-I

Rl-C

10 I

c (H- c 15 / NH2

Kaavan Ia mukaisissa yhdisteissä, joissa M on ok-siimijohdannainen, oksiimisubstituentille on mahdollista 20 esiintyä joko syn- tai anti-konfiguraatiossa.

Minkä tahansa viittauksen kaavan I tai Ia mukaisiin yhdisteisiin tulisi katsoa käsittävän näiden yhdisteiden ketomuodot, näiden yhdisteiden enolimuodon joko cis- tai trans-konfiguraatiossa, näiden yhdisteiden syklisen imii-25 nimuodon, syn- tai anti-oksiimijohdannaisen, jne. Myös pa- « · : ,·. tenttivaatimusten tarkoitetaan käsittävän nämä yhdisteet.

• · · "V Havainnollistavia esimerkkejä yhdisteistä, jotka sisältyvät kaavaan I, ovat mm.

• · a) R-4-okso-5-fosfononorvaliini • · · '·* * 30 b) R-2-amino-6-okso-7-fosfonoheptaanihappo c) 4-(2-okso-3-fosfonopropyyli)-2-piperatsiinikarboksyy- • · V.· lihappo '·;! · d) R-4-( 2-okso-3-fosfonopropyyli )-5-okso-3-oksatsolidiini ,··. e) 4-okso-5-fosfono-2-metyylinorvaliini 35 f) 4-okso-5-fosfono-3-metyylinorvaliini 102613 8 g) R-4-okso-5-fosfono-5-metyylinorvaliini h) 4-okso-5-fosfono-3,5-dimetyylinorvaliini i) 5-(hydroksimetoksifosfinyyli)-4-oksonorvaliini j) 4-okso-5-fosfono-2-(2-fenyylietyyli)norvaliini 5 k) 4-okso-5-fosfono-5-(2-fenyylietyyli)norvaliini l) R-4-okso-5-fosfononorvaliinietyyliesteri m) R-2-amino-6-okso-7-fosfonoheptaanihappoetyyliesteri n) 4-okso-5-fosfono-2-metyylinorvaliinietyyliesteri o) R-4-okso-5-fosfono-5-metyylinorvaliinibentsyyliesteri 10 p) 4-okso-5-fosfono-2-(4'-trifluorimetyylifenyylietyyli)- norvaliini q) 4-(2-okso-3-fosfonopropyyli)-2-piperatsiinikarboksyyli-happoetyyliesteri r) 4-(hydroksi-imino)-5-fosfononorvaliini 15 s) 4-(metoksi-imino)-5-fosfononorvaliini t) 4-(bentsyylihydratsino)-5-fosfononorvaliini u) 4-[(fenyylimetoksi)imino]-5-fosfononorvaliini v) R-4-okso-5—fos fononorvaliinimetyy1iesteri w) 4-[(2'-fenyylietoksi)imino]-5-fosfononorvaliini.

20 Kuten minkä tahansa lääkeaineryhmän kyseessä olles sa, tietyt kaavojen I ja Ia mukaiset yhdisteet ovat edullisia, koska niillä on parempi teho, biosaatavuusominai-suudet, jne. A tarkoittaa edullisesti metyleeniosaa, ja B tarkoittaa edullisesti joko piperatsiinijohdannaista tai 25 aminohappoa, jonka α-asema voi olla mahdollisesti substi- : .·. tuoitu.

• · V Havainnollistavia esimerkkejä edullisista yhdis- 'iti teistä ovat mm.: ·** a) R-4-okso-5-f osf ononorvaliini • · ' « · t ‘ 30 b) R-4-okso-5-fosfononorvaliinietyyliesteri c) R-4-okso-5-fosfono-5-metyylinorvaliini • · :.V d) R-4-okso-5-fosfono-5-metyylinorvaliinietyyliesteri

I t I

: : : e)4-(2-okso-3-fosfonopropyyli)-2-piperatsiinikarboksyyli- , ·. happo . 35 f)4-(2-okso-3-fosfonopropyyli)-2-piperatsiinikarboksyyli- . happoetyyliesteri 9 102613 g) R-4-okso-5-fosfono-2-metyylinorvaliini h) R-4-okso-5-fosfono-2-metyylinorvaliinietyyliesteri i) 4-(hydroksi-imino)-5-fosfononorvaliini j) 4-(metoksi-imino)-5-fosfononorvaliini 5 k) 4-[(fenyylimetoksi)imino]-5-fosfononorvaliini l) R-4-okso-5-fosfononorvaliinimetyyliesteri m) 4-[(2'-fenyylietoksi)imino]-5-fosfononorvaliini.

Kaavan I mukaiset yhdisteet valmistetaan käyttäen alalla hyvin tunnettuja menetelmiä patenttivaatimuksessa 1 10 kuvatulla tavalla.

Yhdisteet, joissa B tarkoittaa aminohappoa tai aminohapon johdannaista (so. H2N-CH-COOZ) ja R tarkoittaa vetyatomia, voidaan valmistaa käyttäen menettelyä, joka on kuvattu alla reaktiokaaviossa I: • · • « 0 · » · · • < t « « · 0 0 • «00 •00 0 0 < 0 0 < · • · 0 0 0 0 * · » • i> · 102613 10

Reaktlokaavio 1

COOH

5 COOH I

I A

Vaihe A A Suojausreaktio I

I -^ I

I PgNH-C-COOH

H2N-C-COOH

Kaava II Kaava III

COOH

COOH A

15 Vaihe BA _ ... nn

I Suojausreaktio CO

PgNH-C-COOH ' ., . .. * I-’

Paraformaldehydi O

Kaava III Kaava IV

20 COC1 COOH .

25 I A

Vaihe C A Happokloridin valmistus ::. pgN co socij * ,co :r; I_0 1—0 30

Kaava IV Kaava V

« · « · • · 102613 11

Reaktiokaavio I (jatkuu)

YO-PO-OY

RlCR2

5 COC1 I

I CO

Vaihe D a I

I + M+ CRiR2-PO-(OY)2~ Kytkentä A

PgN CO Kaava VI ^ I ' PgN C0

-0 ” I I

10 Kaava V O

Kaava VII

HO-PO-OH

15 YO-PO-OY Ricr2 R1CR2 „ 'rn

Vaihe E i ►

CO I

I Suojauksen poisto A

20 I H2N COOH

PgN f°

^-0 Kaava I, R ja Z = H

Kaava VII 25 • · • · · · · I · « I t , ·

HO-PO-OH HO-PO-OH

·· 3Q Vaihe F, RlcR! Γ>1«2

mahdollinen | I

QQ ^ CO

'*·* I Esteröinti I

: : A A

35 H2Nx^'COOH h2N ^ COOZ

102613 12

Reaktiokaavion I vaiheessa A kaavalla II kuvatulle aminohapolle, jossa A on kuten kaavassa I, suoritetaan suojausreaktio, jossa bentsyylikarbamaattisuojaryhmä (Pg) laitetaan aminohapon vapaaseen amiiniin, jolloin saadaan 5 kaavan III mukainen suojattu aminohappo. Reaktiokaavion I vaiheessa B kaavan III mukainen suojattu aminohappo saatetaan kosketukseen paraformaldehydin kanssa, jolloin edel-21een suojataan aminohappoa muuttamalla se kaavalla IV kuvatuksi oksatsolonijohdannaiseksi. Vaiheessa C oksatsoloni 10 saatetaan kosketukseen tionyylikloridin kanssa, joka siirtää happokloridiryhmän molekyyliin, jolloin saadaan kaavan V mukainen happokloridi.

Vaiheessa D kaavan V mukaiselle happokloridille suoritetaan kytkentäreaktio mahdollisesti siirtymämetal- 15 likatalyytin läsnä ollessa fosfonaatin kanssa, jolla on kaava VI, jossa Rx ja R2 ovat kuten kaavassa I, M on sopiva kationi, ja kukin Y merkitsee toisista riippumatta C^- alkyyliä. Tällä kytkentäreaktiolla saadaan suojattu 6-ke- tonifosfonaattijohdannainen, jolla on kaava VII, jossa A, 20 Rlf r2 ja Y ovat kuten edellä. Vaiheessa E suoritetaan suo- jauksenpoistoreaktio, jolla poistetaan kaikki suojaryhmät β-ketofosfonaattimolekyylistä. Tämä reaktio poistaa bent- syylikarbamaattisuojaryhmän, oksatsolonisuojaryhmän ja alkyyliryhmät, joita merkitään Y:llä. Mahdollisessa vai- ·,·, 25 heessa F kaavan I mukaisen lopputuotteen fosfonihapporyh- • · , ’ I mään voidaan viedä esteriryhmä.

i · ·

Reaktiokaavion I vaiheen A oikea lähtöaine on ami- «·· nohappo, jossa A on sama metyleeni- tai trimetyleeniryhmä '«··* kuin halutaan kaavan I mukaiseen lopputuotteeseen. Vaiheen « ·· '.· * 30 A suojausreaktio voidaan toteuttaa käyttäen alalla hyvin tunnettuja menetelmiä. Tavallisesti kaavan II mukainen :V: aminohappo saatetaan kosketukseen 1 - 1,5 ekvivalentin kanssa bentsyyliklooriformaattia suunnilleen huoneenläm-*. pötilassa noin 0,05 - 0,2 molaarisessa natriumhydroksidi- 35 liuoksessa. Reagensseja sekoitetaan tavallisesti yhdessä 102613 13 noin 1-3 vuorokauden ajan. Kaavan III mukainen suojattu aminohappo voidaan ottaa talteen reaktiosta käyttäen alalla tunnettuja menetelmiä, kuten uuttamalla orgaanisella liuottimena tai väkevöimällä.

5 Vaiheen B suojausreaktio, jossa oksatsolonisuoja- ryhmä viedään kaavan III mukaiseen suojattuun aminohappoon, voidaan toteuttaa käyttäen alalla tunnettuja menetelmiä. Kaavan III mukainen aminohappo saatetaan tavallisesti kosketukseen noin 2-3 ekvivalentin kanssa parafor-10 maldehydiä happokatalyytin, kuten para-tolueenisulfoniha-pon, läsnä ollessa. Katalyyttiä on tyypillisesti läsnä reaktioseoksessa määrä, joka on noin 1 - 3 % (paino/paino) suhteessa käytetyn aminohapon määrään. Reagensseja sekoitetaan tavallisesti yhdessä orgaanisessa liuottimessa, 15 kuten bentseenissä, lämpötilassa, joka on 40 °C:sta ref-luksointilämpötilaan, noin 1-4 tunnin ajan.

Kaavan IV mukainen oksatsoloni voidaan ottaa talteen reaktiosta käyttäen alalla tunnettuja menetelmiä, kuten joko väkevöimällä tai uuttamalla. Haluttaessa kaavan 20 IV mukainen suojattu aminohappo voidaan puhdistaa selektiivisellä hapolla, emäksellä, ja uutoilla orgaanisella liuottimena.

Seuraava vaihe reaktiossa on kaavan V mukaisen hap- pokloridin valmistus, kuten vaiheessa C on kuvattu. Tämä .·.·. 25 happokloridi voidaan valmistaa käyttäen alalla tunnettuja #·#·. menetelmiä. Tavallisesti kaavan IV mukainen oksatsoloni • · « .* saatetaan kosketukseen noin 3-4 ekvivalentin kanssa tio- • · · *··.* nyylikloridia. Reaktio voidaan toteuttaa puhtaana tai liu- • · · •••j ottimessa, kuten kloroformissa. Reaktion annetaan jatkua • · *·.·’ 30 10 - 20 minuutin ajan palautusjäähdyttäen. Kun reaktio on • · · ·.· · mennyt loppuun, kaavan V mukainen happokloridi voidaan ottaa talteen reaktioseoksesta väkevöimällä tyhjössä.

:V: Reaktion vaiheessa D kaavan V mukaiselle happoklo- ridille suoritetaan kytkentäreaktio kaavalla VI kuvatun 35 fosfonaatin kanssa. Sopiva fosfonaatti on sellainen, jossa 102613 14

Ri ja R2 merkitsevät samoja substituentteja kuin halutaan kaavan I mukaiseen tuotteeseen. Alkyyliryhmät, joita merkitään Y:llä fosfonaatissa, eivät säily lopputuotteessa. Kationi, jota merkitään M:llä, on tavallisesti Li tai Zn.

5 Kaavan VI mukaiset fosfonaatit sekä niiden valmistusmenetelmät ovat alalla tunnettuja.

Tämä kytkentäreaktio voidaan toteuttaa käyttäen alalla hyvin tunnettuja menetelmiä. Tavallisesti ekvimo-laariset määrät fosfonaattia ja sopivaa emästä, kuten n-10 butyylilitiumia, saatetaan kosketukseen, jolloin muodostuu fosfonaatin kationi. Sen jälkeen tätä käsitellään suunnilleen 10 %:n mooliylimäärällä happokloridia niin, että läsnä on siirtymämetallikatalyyttiä, kuten kuparijodidia. Katalyytti on tavallisesti läsnä reaktioseoksessa ekviva-15 lenttina määränä. Reagenssit saatetaan tavallisesti kosketukseen lämpötilassa, joka on noin -78 °C:sta huoneenlämpötilaan, noin 2-16 tunnin aikana. Saatu suojattu kaavan VII mukainen B-ketonifosfonaattijohdannainen voidaan ottaa talteen reaktioseoksesta joko väkevöimällä tai uuttamalla, 20 kuten alalla tiedetään. Haluttaessa B-ketonifosfonaatti voidaan puhdistaa alalla tunnetuilla kromatografisilla menetelmillä, kuten flash-kromatografialla.

Suojauksenpoistoreaktio, joka on kuvattu vaiheessa E, voidaan toteuttaa käyttäen alalla tunnettuja menetel-25 miä. Tällä suojauksenpoistoreaktiolla poistetaan bentsyy- • · « ΙΙ# likarbamaattisuojaryhmä (Pg), oksatsolonisuojaryhmä ja .* I alkyyliryhmät, joita kuvataan Y:llä, jolloin muodostuu • · · joitakin kaavan I mukaisia B-ketonifosfonaatteja.

• · · • Tavallisesti suojattu kaavan VII mukainen B-ketoni- • · · *...* 30 fosfonaattijohdannainen saatetaan kosketukseen stoikiomet- • · · : risen määrän kanssa trimetyylisilyylijodidia (TMSI, noin 4 ekvivalenttia) liuottimessa, kuten metyleenikloridissa.

:V: Suojauksenpoistoreaktio toteutetaan tavallisesti huoneen- ; ; : lämpötilassa noin 3-5 tunnin aikana. Käytetty trimetyy- 35 lisilyylijodidin määrä on tärkeä. Jos ei käytetä stoikio- ♦ 102613 15 metrisiä määriä TMSI:a, aikaansaadaan yhdiste, josta ei ole poistettu kaikkia suojaryhmiä.

Jos Z:lla kuvataan muuta substituenttia kuin vetyä, niin on tarpeen toteuttaa vaiheen F mahdollinen esteröin-5 ti. Tämä esteröinti voidaan toteuttaa käyttäen alalla hyvin tunnettuja menetelmiä. Sopivat esteröintimenetelmät käsittävät β-ketonifosfonaatin refluksoinnin alkoholin kanssa hapon läsnä ollessa. Tämän alkoholin tulisi vastata rakenteellisesti haluttua esteriosaa. Voidaan käyttää myös 10 muita alalla tunnettuja menetelmiä.

Ne yhdisteet, joilla on kaava I, jossa R tarkoittaa vetyä ja B tarkoittaa oksatsolonia:

N

15 . .

I-o voidaan myös valmistaa käyttäen alalla tunnettuja menetelmiä. Nämä yhdisteet voidaan valmistaa käyttäen samaa synteesiä, joka on esitetty edellä reaktiokaaviossa I, mutta 20 yhdellä pienellä muutoksella. Ainoa muutos on se, että vaiheen E suojauksenpoistoreaktiossa käytetyn TMSI:n määrää muutetaan. Suunnilleen 3 ekvivalenttia TMSI:a antaa 8-ketofosfonaatin, jota kuvataan kaavalla I ja josta on poistettu bentsyylikarbamaattisuojaryhmä ja alkyyliryhmät, 25 joita kuvataan Y:llä, mutta jossa oksatsoloniosa säilyy « · ♦ l I molekyylissä.

♦ · ♦ • · ♦ .1 1 Ne yhdisteet, joilla on kaava I, jossa B tarkoittaa • · · ··· · piperatsiiniosaa, voidaan myös valmistaa alalla tunnettu- ··· •••I jen menetelmien mukaisesti. Ne voidaan esimerkiksi valmis- • · · :...· 30 taa käyttäen menetelmää, joka on esitetty alla reaktiokaa- • · · · viossa m.

· 102613 16

YO-PO-OE

Reaktiokaavio III (

Vaihe A RjC

H II

I OY OE C_0Y

N I I ' 5 I Br-A-C=C—PO(OY) * LA + I N-alkylointi ^N ^ » coo* *1 -►[ Ί

" Kaava IX " COOY

10 H

Kaava VIII

Kaava X

Vaihe B HO-PO-OR

η c YO-PO-OE I

15 , RlfH

RlC ' II c=0 c-°Y ;

A I

I /N \ 20 N f Ί

S I Suojauksen poist^ I I

y\ Hydrolyysi N C00H

N COOY 1

I H

H

/;·; 25 Kaava X Kaava I, Z = H

• · • · • · · • · · • · : Vaihe C, • · · • · · ·

maH0-pi-Sin HO-PO-OR

30 rich Rlf : U f°

. . 1 Esteröinti A

ά * ά

** COOH I C00Z

H H

102613 17

Reaktiokaavion III ensimmäinen vaihe on N-alkyloin-nin toteuttaminen piperatsiinijohdannaisen, jota kuvataan kaavalla VIII, jossa Y tarkoittaa Cj^-alkyyliä, ja halo-genidienolifosfonaattijohdannaisen, jota kuvataan kaavalla 5 IX, jossa R3 ja A ovat kuten kaavassa I, E on C^-alkyyli tai CF3 ja kukin Y merkitsee toisista riippumatta C1.4-al-kyyliä, välillä. Tämä N-alkylointi antaa enolifosfonaat-tijohdannaisen, jolla on kaava X, jossa Y, E, Rx ja A ovat edellä määritellyt. Kaavan X mukaiselle enolifosfonaatti-10 johdannaiselle suoritetaan sitten hydrolyysireaktio, jolla poistetaan suojaryhmät, joita merkitään Y:llä, ja muutetaan enoliosa karbonyyliryhmäksi. Tällä hydrolyysillä voidaan myös poistaa suojaryhmä, jota merkitään E:llä, riippuen käytetyn hapon pitoisuudesta. Jos R tarkoittaa vety-15 atomia halutussa kaavan I mukaisessa yhdisteessä, niin tämä täydellinen hydrolyysi tulisi suorittaa. Jos Z tarkoittaa esteriä halutussa kaavan I mukaisessa tuotteessa, niin tulisi suorittaa vaiheen C mahdollinen esteröinti.

Yksi lähtöaineista on piperatsiini, jota kuvataan 20 kaavalla Vili, jossa Y tarkoittaa Cx.4-alkyyliä. Tämä al-kyyliryhmä ei säily lopputuotteessa, ja siten sen tunnistus on epäolennaista. Toinen lähtöaine on halogenidienoli-fosfonaatti, jota kuvataan kaavalla IX, jossa kukin Y merkitsee toisista riippumatta C1.4-alkyyliä, E tarkoittaa C3_4-. . 25 alkyyliä tai CF3:a ja Rx ja A ovat kuten kaavassa I. Subs- **** tituentit, joita kuvataan R^lla ja Ailia, säilyvät loppu- • · · '·*·* tuotteessa; sen vuoksi käytetyssä halogenidienolifosfonaa- • · : tissa tulisi olla sama substituentti näissä asemissa, kuin halutaan kaavan I mukaiseen lopputuotteeseen. Alkyyliryh- • · · 30 mät, joita kuvataan Yillä, eivät säily lopputuotteessa, ja niiden tunnistus on epäolennaista. Substituentti, jota merkitään Elliä, voi säilyä lopputuotteessa, riippuen sii-.·.'. tä, suoritetaanko osittainen vai täydellinen hydrolyysi.

Jos E tarkoittaa joko CF3:a tai C1.4-alkyyliä, niin käyte-35 tyssä halogenidienolifosfaatissa tulisi olla tämä substi- 102613 18 tuentti E-asemassa. Kaavan VIII mukaiset piperatsiinit ja kaavan IX mukaiset halogenidienolifosfonaatit sekä niiden valmistusmenetelmä ovat alalla tunnettuja.

N-alkylointireaktio voidaan toteuttaa käyttäen 5 alalla hyvin tunnettuja menetelmiä. Tavallisesti suunnilleen ekvimolaariset määrät piperatsiinijohdannaista ja halogenidienolifosfonaattia saatetaan kosketukseen keskenään polaarisessa liuottimessa, kuten vedessä, noin 0,5 -18 tunnin aikana. N-alkylointi suoritetaan tyypillisesti 10 huoneenlämpötilassa niin, että läsnä on emäs, kuten nat-riumhydroksidi. Emästä on tavallisesti läsnä määrä, joka on noin 1-3 ekvivalenttia. Näin valmistetut kaavan X mukaiset enolipiperatsiinijohdannaiset voidaan ottaa talteen reaktioseoksesta käyttäen alalla tunnettuja menetel-15 miä, kuten uuttamalla tai väkevöimällä. Haluttaessa kaavan X mukainen enolipiperatsiinijohdannainen voidaan puhdistaa alalla tunnetuilla kromatografisilla menetelmillä, kuten ioninvaihtokromatografiällä.

Kaavan X mukaiselle enolipiperatsiinille suorite-20 taan sitten hydrolyyttinen suojauksenpoistoreaktio, jolla poistetaan suojaryhmät, joita merkitään Y:llä, ja voidaan poistaa suojaryhmä, jota merkitään E:llä, riippuen reaktio-olosuhteista. Jotta saataisiin poistetuksi molemmat suojaryhmät, joita merkitään Y:llä ja E:llä, kaavan X mu-. . 25 kainen enolipiperatsiinijohdannainen saatetaan kosketuk- ;1 seen mineraalihapon, kuten vetykloridihapon, noin 6-molaa- • · « *·1·1 risen liuoksen kanssa. Tämä hydrolyysi suoritetaan lämpö- • · · : tilassa, joka on noin 60 °C:sta refluksointilämpötilaan, aikana, joka vaihtelee noin 1-18 tuntiin. Vaihtoehtoi- • · · 30 sesti kaikki suojaryhmät voidaan poistaa käyttäen TMSI:a tavalla, joka on esitetty reaktiokaaviossa I.

Osittainen hydrolyysi, jossa E:tä ei poisteta mole-kyylistä, toteutetaan saattamalla enolipiperatsiini kos-.·; ketukseen mineraalihapon, kuten vetykloridihapon, 1 M mo- 35 laarisen liuoksen kanssa lämpötilassa, joka on 60 °C:sta 102613 19 refluksointilämpötilaan aikana, joka vaihtelee yhdestä kahdeksaan tuntiin. Huolimatta siitä, mitä suojauksenpois-toa käytetään, haluttu kaavan I mukainen yhdiste voidaan ottaa talteen reaktioseoksesta joko väkevöimällä tai uut-5 tamalla. Sen jälkeen se voidaan puhdistaa kromatografisilla menetelmillä, kuten ioninvaihtokromatografialla tai uudelleenkiteyttämällä liuotinsysteemistä, kuten vedestä ja alkoholista.

Jos Z tarkoittaa esteriryhmää, niin on tarpeen to-10 teuttaa esteröintireaktio, jotta saataisiin haluttu subs-tituentti Z-asemaan. Tämä esteröinti voidaan toteuttaa samalla tavalla kuin vaiheen F esteröintireaktio reaktio-kaaviossa I. Esteröity tuote voidaan myös ottaa talteen ja puhdistaa samalla tavalla.

15 Ne yhdisteet, joilla on kaava I, jossa B tarkoittaa α-substituoitua aminohappoa (so. H2N-CX-C00Z), voidaan valmistaa käyttäen synteesiä, joka on esitetty alla reaktio-kaaviossa IV: • · • · • · · • · · • · • · • · · • · · • · · · • · ·

MM

• · · • « • · • · · « · · • · · « · · « 1 · · 102613 20

Reaktiokaavio IV

Y0-P0-0E

Vaihe A I

RlC

5 M X OY OE Alkylointi ||

H3C0 sV, \7 I I -—► C-OY

I 1 + Br-A-C=C-PO(OY) BuLi , γΤ OCH3 Ri K3CO x CH3 CH3 Kaava IX scX--.

ίο N OCH3

Kaava XI CH3 \ CH3

Kaava XII

Vaihe B 15

YO-PO-OE

„ ' HO-PO-OR

RiC

Π RlCH

C-OY Suojauksen poisto · ! -► co 20 A Hydrolyysi ' J/

I X^COOH

H2N

* OCH3 CH3 CH3

Kaava XII Kaava I, Z = H

• · · ' • · · • · • « • · · • · · • · · < ...\ Vaihe C, :***: mahdollinen ··· on

HO-PO-OR HO-PO-OR

I 1

Rich Rich

:V: I I

CO CO

• Esteröinti * „

35 AX -► A X

Λ 102613 21

Reaktiokaavion IV vaiheessa A alkylointireaktio suoritetaan 3,6-dimetoksipiperatsiinijohdannaisen, jota kuvataan kaavalla XI, jossa X on kaavassa I määritelty, ja halogenidienolifosfonaattijohdannaisen, joka on edellä 5 kuvattu kaavalla IX, jossa Rj ja A ovat kuten kaavassa I, kukin Y merkitsee toisista riippumatta C^-alkyyliä ja E on Cj^-alkyyli tai CF3, välillä. Tällä alkyloinnilla saadaan piperatsiinifosfonaattijohdannainen, jolla on kaava XII, jossa X, A, Rj, E ja Y ovat kuten edellä. Vaiheessa 10 B kaavan XII mukaiselle piperatsiinifosfonaattijohdannai- selle suoritetaan hydrolyysi, jolla lohkaistaan piperat-siinirengas, poistetaan alkyyliryhmät, joita merkitään Y:llä, ja voidaan poistaa substituentti, jota merkitään E:llä, riippuen hydrolyysin toteuttamistavasta. Tällä hyd-15 rolyysillä saadaan β-ketonifosfonaattijohdannainen, joka on kuvattu kaavalla I, jossa B tarkoittaa a-substituoitua aminohappoa (so. H2N-CX-COOZ). Jos Z tarkoittaa esteriosaa, niin on tarpeen suorittaa vaiheen C esteröintireaktio.

3,6-dimetoksipiperatsiinissa, jota käytetään läh-20 töaineena, tulisi olla sama substituentti X-asemassa, kuin halutaan kaavan I mukaiseen lopputuotteeseen. Käytetyssä kaavan IX mukaisessa halogenidienolifosfonaatissa tulisi olla sama substituentti A- ja Rj-asemassa kuin halutaan kaavan I mukaiseen lopputuotteeseen. Alkyylisubstituentit, . . 25 joita merkitään Y:llä, eivät säily lopputuotteessa, eikä • · ♦ I * niiden tunnistus ole ratkaisevaa. Jos E tarkoittaa joko • · « /*· CF3:a tai Cj^-alkyyliä, niin käytetyssä halogenidienoli- « · ♦ : fosfaatissa tulisi olla tämä substituentti E-asemassa.

• · « ...: Kaavan IX mukaiset halogenidienolifosfonaatit ja kaavan »«· 30 XII mukaiset 3,6-dimetoksipiperatsiinit sekä niiden vai- ♦ · · : mistusmenetelmä ovat alalla tunnettuja.

Vaiheessa A kuvattu alkylointireaktio voidaan to-:V; teuttaa käyttäen alalla hyvin tunnettuja menetelmiä. Ta- vallisesti 3,6-dimetoksipiperatsiini saatetaan ensin kos-35 ketukseen suunnilleen ekvivalentin määrän kanssa emästä, 102613 22 kuten N-butyylilitiumia. Ne saatetaan tavallisesti kosketukseen lämpötilassa, joka on -78 °C - 0 °C noin 0,5-8 tunnin aikana liuottimessa, kuten tetrahydrofuraanissa.

Sen jälkeen reaktioseos lämmitetään noin 30 °C:n 5 lämpötilaan ja reaktioseokseen lisätään suunnilleen ekvi-molaarinen määrä kaavan IX mukaista halogenidienolifosfo-naattia. Sitten reagensseja sekoitetaan yhdessä noin 1 -18 tunnin ajan. Sen jälkeen reaktio pysäytetään vedellä, ja kaavan XII mukainen piperatsiinifosfonaattijohdannainen 10 otetaan talteen reaktioseoksesta joko uuttamalla tai väke-vöimällä. Haluttaessa kaavan XII mukainen piperatsiinifos-fonaattijohdannainen voidaan puhdistaa alalla tunnetuilla kromatografisilla menetelmillä, kuten flash-kromatogra-fialla, tai uudelleenkiteyttämällä liuotinsysteemistä, 15 kuten etyyliasetaatista/heksaanista, kuten alalla on tunnettua .

Seuraava vaihe reaktiosarjassa on vaiheessa B kuvatun hydrolyysin suorittaminen kaavan XII mukaiselle pipe-ratsiinifosfonaattijohdannaiselle. Tämä hydrolyysireaktio 20 voidaan toteuttaa käyttäen alalla tunnettuja menetelmiä. Jos halutaan täydellinen hydrolyysi (so. R on H), niin piperatsiinifosfonaatti saatetaan kosketukseen 0,25 - 6 molaarisen mineraalihapon, kuten HCl:n, liuoksen kanssa. Suojauksenpoistoreaktio toteutetaan tavallisesti lämpöti-25 lassa, joka on välillä 20 °C - 100 °C 1 - 18 tunnin aika- • · « • · · • · na.

• · *.*.* Jos halutaan osittainen hydrolyysi (so. substitu- • · ·.: : entti, jota merkitään E:llä, säilyy lopputuotteessa), niin hydrolyysi toteutetaan 1-2 tunnin aikana 0,2 - IM HC1- :***: 30 liuoksen kanssa. Muodostunut kaavan I mukainen β-ketoni- • · · :*·*: fosfonaatti, joka on aikaansaatu jommalla kummalla hydro-

lyysillä, voidaan ottaa talteen reaktioseoksesta joko vä-kevöimällä tai uuttamalla. Sen jälkeen kaavan I mukainen β-ketonifosfonaatti voidaan puhdistaa reaktiokaavion III

35 vaiheessa B esitetyllä tavalla.

23 102613

Jos muissa reaktiokaavioissa Z tarkoittaa esteri-ryhmää, niin on tarpeen toteuttaa vaiheessa C kuvattu es-teröintireaktio.

Ne yhdisteet, joilla on kaava I, jossa R on ei-ve-5 tysubstituentti ja B on aminohappo tai aminohapon johdannainen (so. H2N-CH-COOZ), voidaan myös valmistaa käyttäen juuri edellä reaktiokaaviossa IV esitettyjä menetelmiä. Ainoa muutos reaktiosarjassa on käytettävissä lähtöaineissa. Käytettävässä kaavan XII mukaisessa 3,6-dimetoksipipe-10 ratsiinissa tulisi olla vetyatomi X-asemassa. Koska R on ei-vetysubstituentti, vaiheen B suojauksenpoistoreaktion pitäisi olla osittainen hydrolyysi.

Ne yhdisteet, joilla on kaava I, jossa B tarkoittaa α-substituoitua aminohappoa, voidaan myös valmistaa to-15 teuttamalla alkylointireaktio aikaisemmin kaavalla IX kuvatun halogenidienolifosfonaatin ja imiinin välillä, jota imiiniä kuvataan alla kaavalla XIII, jossa X on kuten kaavassa I on määritelty, Ph tarkoittaa fenyylirengasta ja Alk tarkoittaa Cj^-alkyyliä: 20

X

Ph-CH=N-CH

25 COOAlk

Kaava XIII

• · • · · • · · • « • · ·.· · Tämä alkylointireaktio voidaan toteuttaa samalla tavalla, kuin reaktiokaavion IV vaiheessa A kuvattu alky-30 lointireaktio. Tämä alkylointi antaa imiinifosfonaatin, ··· ;*·*; joka on kuvattu alla kaavalla XIV, jossa Rx, X ja A ovat kaavassa I määritellyt, ja Ph ja Alk ovat edellä määritel-.·.·. lyt: 102613 24

HO-PO-OR

RiC

II

C-OY

5 I

A X

Ph-CH= Λ COOAlk

10 Kaava XIV

Sen jälkeen voidaan valmistaa kaavan I mukainen β-ketonifosfonaatti suorittamalla kaavan XIV mukaiselle imiinifosfonaatille happohydrolyysi samalla tavoin, kuin 15 reaktiokaavion IV vaiheen B suojauksenpoistoreaktio. Jos muissa reaktiokaavioissa Z tarkoittaa esteriosaa, niin on tarpeen suorittaa esteröintireaktio. Tämä esteröintireaktio voidaan toteuttaa samalla tavalla, kuin reaktiokaavion I vaiheen F esteröintireaktio.

20 Kaavan Ia mukaiset yhdisteet voidaan myös valmistaa käyttäen alalla tunnettuja menetelmiä. Yksi menetelmä näiden yhdisteiden valmistamiseksi on esitetty alla reaktio-kaaviossa V: 102613 25

Reaktiokaavio V

5

0 O

il Kondensaatio RXN^ I,

HO-P-OR HO-P-OR

| H2M | CRiR2 CRjR2 10 ^ ^

C=0 Kaava XV

/ / ”

A A

I I

B B

15

Kaava I Kaava Ia

Reaktiokaaviossa V yhdelle kaavan I mukaiselle B-20 ketonifosfonaatille suoritetaan kondensaatioreaktio joko oksllmln tai hydratsiinijohdannaisen kanssa, jota kuvataan kaavalla XV, jossa M on kaavassa Ia määritelty. Tällöin saadaan yksi kaavan Ia mukainen β-hydratsoni tai B-oksii-mi.

25 Sopivia reagensseja kondensaatioreaktiota varten ovat B-ketonifosfonaatti, jossa A, B, Rx, R2 ja R ovat samoja substituentteja kuin halutaan lopputuotteeseen, ja sopivasti substituoitu oksiimi tai hydratsiini, jossa M on sama substituentti kuin halutaan lopputuotteeseen. Kon-30 densaatioreaktio voidaan toteuttaa käyttäen alalla tunnettuja menetelmiä. Tavallisesti suunnilleen ekvivalenttiset määrät kaavan XV mukaista yhdistettä ja kaavan I mukaista B-ketonifosfonaattia saatetaan kosketukseen puskuroidussa liuoksessa. Natriumasetaatti on eräs sopiva puskuri. Reak-35 tio suoritetaan tavallisesti lämpötilassa, joka on välillä 102613 26 25 eC - 80 °C, 1-24 tunnin aikana. Sen jälkeen haluttu kaavan Ia mukainen yhdiste voidaan ottaa talteen reaktio-seoksesta ja puhdistaa joko geelisuodatuksella tai ionin-vaihtokromatografiällä.

5 Kaavojen I ja la mukaiset yhdisteet ovat kiihotta vien aminohappojen antagonisteja. Ne vastustavat kiihottavien aminohappojen vaikutuksia NMDA-reseptorikomplek-siin. Ne sitoutuvat ensisijaisesti glutamaatin kiinnityskohtaan, joka sijaitsee NMDA-reseptorikompeksissa. Ne ovat 10 käyttökelpoisia hoidettaessa lukuisia sairaustiloja.

Yhdisteillä on kouristuksen vastaisia ominaisuuksia, ja ne ovat käyttökelpoisia epilepsian hoidossa. Ne ovat käyttökelpoisia grand mal -kohtauksissa, petit mal -kohtauksissa, psykomotorisissa taudinkohtauksissa ja au-15 tonomisissa taudinkohtauksissa. Yksi menetelmä niiden an-tiepileptisten ominaisuuksien havainnollistamiseksi perustuu yhdisteiden kykyyn inhiboida audiogeenisia kouristuksia DBA/2-hiirissä. Tämä koe voidaan suorittaa seuraavasti .

20 Tavallisesti yhdelle ryhmälle, jonka muodostavat 6-8 koiraspuolista audiogeenisesti herkkää DBA/2J-hiir-tä, annetaan noin 0,01 pg - noin 100 pg koeyhdistettä. Koeyhdiste annetaan serebraalisesti aivojen sivukammioon. Toiselle ryhmälle hiiriä annetaan yhtä suuri määrä vertai-25 lusuolaliuosta samalla tavalla. Viiden minuutin kuluttua • » hiiret laitetaan yksittäisesti lasitölkkeihin ja ne altis- • · tetaan 110 desibelin ääniärsykkeelle 30 sekunnin ajan.

: Äänialtistuksen aikana jokaista hiirtä tarkkaillaan tau- ··· dinkohtausaktiivisuusoireiden suhteen. Vertailuryhmällä on ···· .···. 30 tilastollisesti suurempi taudinkohtausten esiintymistiheys ··· kuin ryhmällä, jolle on annettu koeyhdistettä.

• · ·

Toinen menetelmä näiden yhdisteiden antiepileptis- . . ten ominaisuuksien osoittamiseksi perustuu niiden kykyyn • · · ; inhiboida taudinkohtauksia, jotka aiheutuvat kinoliiniha- ♦ ♦ · *·* 35 pon antamisesta. Tämä koe voidaan suorittaa seuraavasti.

102613 27

Yhdelle ryhmälle, jossa on kymmenen hiirtä, annetaan 0,01 - 100 pg koeyhdistettä aivokammion sisään 5 mik-rolitrassa suolaliuosta. Toiselle vertailuryhmälle, jossa on yhtä monta hiirtä, annetaan yhtä suuri määrä suola-5 liuosta vertailun vuoksi. Suunnilleen 5 minuutin kuluttua molemmille ryhmille annetaan 7,7 mikrogrammaa kinoliini-happoa aivokammion sisään 5 mikrolitrassa suolaliuosta. Sen jälkeen eläimiä tarkkaillaan 15 minuutin ajan kloonus-kohtausoireiden suhteen. Vertailuryhmällä on tilastolli-10 sesti suurempi määrä kloonuskohtauksia kuin koeryhmällä.

Kaavojen I ja Ia mukaiset yhdisteet ovat käyttökelpoisia estettäessä tai minimoitaessa vauriota, joista keskushermoston hermokudokset kärsivät, kun ne altistuvat joko iskeemisille, hypoksisille tai hypoglykeemisille ti-15 loille. Havainnollistavia esimerkkejä tällaisista iskeemi-sistä, hypoksisista tai hypoglykeemisistä tiloista ovat mm. halvaukset tai aivoverisuonivahingot, hiilimonoksidi-myrkytys, hyperinsulinemia, sydänpysähdys, hukkumiset, tukehtuminen ja vastasyntyneen anoksiavamma. Yhdisteet 20 pitäisi antaa potilaalle 24 tunnin kuluessa hypoksisen, iskeemisen tai hypolglykeemisen tilan alkamisesta, jotta yhdisteet tehokkaasti minimoisivat potilaalle aiheutuvan keskushermostovaurion.

Yhdisteet ovat myös käyttökelpoisia hoidettaessa 25 neurodegeneratiivisia sairauksia, kuten Huntingtonin tau- • · ·

*·’·’ tia, Alzheimerin tautia, vanhuuden dementiaa, tyypin I

• · · *.*.* glutaarihappoisuutta, moni-infarktidementiaa ja hermosolu- « · : vauriota, joka liittyy kontrolloimattomiin taudinkohtauk- ##|·* siin. Näiden yhdisteiden antaminen tällaisessa tilassa :***: 30 olevalle potilaalle joko estää neurodegeneraation lisään- • · · ;*·*: tymisen potilaassa tai vähentää neurodegeneraation tapah- tumisnopeutta.

Kuten alan ammattimiehille on ilmeistä, yhdisteet -‘ eivät korjaa mitään keskushermostovauriota, joka on jo 35 ilmaantunut joko taudin tai hapen tai sokerin puutteen tu- 102613 28 loksena. Tässä hakemuksessa käytettynä termi "hoito" viittaa yhdisteiden kykyyn estää uusia vaurioita tai viivyttää uusien vaurioiden ilmestymisnopeutta.

Yhdisteillä on anksiolyyttinen vaikutus, ja ne ovat 5 siten käyttökelpoisia tuskaisuuden hoidossa. Tällaiset anksiolyyttiset ominaisuudet voidaan havainnollistaa kokeella, joka perustuu niiden kykyyn estää rotan poikasten hädästä johtuvaa ääntelyä. Tämä koe perustuu siihen ilmiöön, että kun rotan poikanen poistetaan poikueestaan, se 10 lähettää ultraääniääntelyä. Keksittiin, että anksiolyyttiset aineet lopettavat tällaisen ääntelyn. Koemenetelmiä ovat kuvanneet Gardner, C.R., Distress vocalization in rat pups: a simple screening method for anxiolytic drugs, J. Pharmacol. Methods, 14 (1985) 181 - 187, ja Insel et al., 15 Rat pup ultrasonic isolation calls: Possible mediation by the benzodiapine receptor complex, Pharmacol. Biochem Be-hav., 24 (1986) 1263 - 1267. Yhdisteillä on myös analgeet-tinen vaikutus ja ne ovat käyttökelpoisia säädeltäessä kipua.

20 Kaavan I ja Ia mukaiset yhdisteet ovat lihasrelak santteja ja sen vuoksi käyttökelpoisia helpotettaessa li-haskouristuksia. Yksi menetelmä, jolla havainnollistetaan niiden käyttökelpoisuutta lihasrelaksantteina, perustuu Straub Tail -kokeeseen. Tämä seulontamenettely perustuu 25 havaintoon, jonka mukaan morfiinin antaminen hiirille saa • t *.·.* aikaan niiden sacrococcygeus-lihaksen jatkuvan supistumi- • · • ,·,· sen, joka aiheuttaa sen, että niiden häntä nousee suunni 1- : leen 90° :n kulmaan. Lihasrelaksantti estää tämän lihaksen • · · · ··* supistumisen ja estää hännän nousemisen. Nämä kokeet on «·«· .***· 30 kuvattu julkaisussa K.O. Ellis, et ai., Neuropharmacology,

Voi. 13 (1974) s. 211 - 214.

• « «

Jotta nämä terapeuttiset ominaisuudet ilmentyisi- . vät, yhdisteitä täytyy antaa määrä, joka riittää inhi boimaan vaikutukset, joita kiihottavilla aminohapoilla on ’ 35 NMDA-reseptorikompleksiin. Annostusalue, jolla näillä yh- 102613 29 disteillä on antagonistinen vaikutus, voi vaihdella suuresti riippuen kyseessä olevasta hoidettavasta sairaudesta, potilaan sairauden vakavuudesta, potilaasta, kyseessä olevasta annettavasta yhdisteestä, antotavasta ja muista 5 läsnä olevista piilevistä sairaustiloista potilaassa, jne. Tavallisesti yhdisteillä on terapeuttinen vaikutus annos-tusalueella, joka on noin 1 mg/kg/vrk - noin 500 mg/kg/ vrk, mille tahansa edellä luetelluille sairauksille tai tiloille. Toistuva päivittäinen antaminen voi olla toivot-10 tavaa ja se voi vaihdella edellä esitettyjen tilojen mukaisesti .

Kaavan (I) tai (Ia) mukaisia yhdisteitä voidaan antaa useilla eri tavoilla. Ne ovat tehokkaita oraalisesti annettuina. Yhdisteitä voidaan antaa myös parenteraalises-15 ti (so. ihonalaisesti, laskimonisäisesti, lihaksensisäisesti, vatsakalvonsisäisesti tai intratekaalisesti).

Farmaseuttiset koostumukset voidaan valmistaa käyttäen alalla tunnettuja menetelmiä. Tavallisesti antagonistinen määrä yhdistettä sekoitetaan farmaseuttisesti hyväk-20 syttävan kantajan kanssa.

Oraalisesti antamista varten yhdisteet voidaan formuloida kiinteiksi tai nestemäisiksi valmisteiksi, kuten kapseleiksi, pillereiksi, tableteiksi, pastilleiksi, sulatteiksi, jauheiksi, suspensioiksi tai emulsioiksi. Kiin- 25 teät yksikköannostusmuodot voivat olla tavallisen gelatii- • i ·.·.· nityypin kapseleita, jotka sisältävät esimerkiksi pinta- • · i:i aktiivisia aineita, voiteluaineita ja inerttejä täyteai- • neita, kuten laktoosia, sakkaroosia ja maissi tärkkelystä, ··» · ··· tai ne voidaan säilyttää vapaina valmisteina. Toisessa ···· .·**. 3 0 toteutusmuodossa kaavojen I ja Ia mukaiset yhdisteet voi- daan tabletoida tavallisten tablettipohjien kanssa, kuten 4 t « laktoosin, sakkaroosin ja maissitärkkelyksen kanssa, yh- .. distelmänä sitovien aineiden kanssa, kuten akaasian, mais- • · · ’· sitärkkelyksen tai gelatiinin kanssa, tai gelatiinin, ha- 35 jottavien aineiden, kuten perunatärkkelyksen tai algiini- 102613 30 hapon kanssa, ja voiteluaineen, kuten steariinihapon tai magnesiumstearaatin kanssa. Nestemäiset valmisteet valmistetaan liuottamalla aktiivinen aineosa vesipitoiseen tai vedettömään farmaseuttisesti hyväksyttävään liuottimeen, 5 joka voi myös sisältää suspendoivia aineita, makeutusai-neita, aromiaineita ja säilöntäaineita, jotka tunnetaan alalla.

Parenteraalisesti antamista varten yhdisteet voidaan liuottaa fysiologisesti hyväksyttävään farmaseutti-10 seen kantajaan ja antaa joko liuoksena tai suspensiona. Esimerkkejä sopivista farmaseuttisista kantajista ovat vesi, suolaliuos, dekstroosiliuokset, fruktoosiliuokset, etanoli, tai eläinöljyt, kasviöljyt tai synteettistä alkuperää olevat öljyt. Farmaseuttinen kantaja voi myös sisäl-15 tää säilöntäaineita, puskureita, jne., jotka tunnetaan alalla. Kun yhdisteitä annetaan intratekaalisesti, ne voidaan myös liuottaa aivoselkäydinnesteeseen, kuten alalla tiedettään.

Tässä hakemuksessa käytettynä: 20 a) termi "potilas" viittaa lämminverisiin eläimiin, kuten esimerkiksi marsuihin, hiiriin, rottiin, kissoihin, kaniineihin, koiriin, apinoihin, simpansseihin ja ihmisiin; b) termi "hoito" viittaa yhdisteiden kykyyn joko 25 helpottaa, lievittää tai hidastaa potilaan sairauden ke- • « · hittymistä; • · · .* c) termi "neurodegeneraatio" viittaa hermosolujen • « · ***. määrän etenevään kuolemiseen ja katoamiseen, mikä ilmenee • · · •••j kyseessä olevalle sairaustilalle luonteenomaisesti ja joh- • · *···* 30 taa aivovaurioon.

··· ·.* · Yhdisteet voidaan myös sekoittaa minkä tahansa inertin kantajan kanssa ja käyttää laboratoriokokeissa yhdisteiden pitoisuuden määritykseen potilaan seerumista, uriinista, jne., kuten alalla tiedetään.

35 Neurodegeneratiiviset sairaudet liittyvät tavalli sesti NMDA-reseptorien häviämiseen. Siten kaavojen I ja Ia 102613 31 mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää diagnostisissa menettelyissä lääkärin apuna neurodegeneratiivisten sairauksien diagnoosissa. Yhdisteet voidaan leimata isotooppisil-la aineilla alalla tunnetuilla menetelmillä ja käyttää 5 kuvantamiSaineina. Sen jälkeen ne voidaan antaa potilaalle, jotta voidaan määrittää, onko potilaalla vähentynyt määrä NMDA-reseptoreita ja millä nopeudella häviämistä esiintyy.

Seuraavat esimerkit on esitetty keksinnön edelleen 10 havainnollistamiseksi. Niitä ei tulisi pitää millään tavalla keksintöä rajoittavina.

Esimerkki I

Tämän esimerkin tarkoituksena on havainnollistaa kaavan III mukaisten suojattujen aminohappojen valmistusta 15 käyttäen menetelmiä, jotka on esitetty reaktiokaavion I vaiheessa A ja menetelmää, joka on esitetty julkaisussa V.J. Lee & K.L. Rinehart J. Am. Chem. Soc. 100 (1978) 4237.

A) N-bentsyylioksikarbonyyli-D-asparagiinihappo 20 D-asparagiinihappoa (25,0 g, 0,188 mol) ja bentsyy- liklooriformaattia (34,3 ml, 0,282 mol) lisättiin natrium-hydroksidiin (22,9 g, 0,564 mol) vedessä (600 ml). Saatua seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 3 vuorokautta. Sen jälkeen seos tehtiin happamaksi 6 M HClrlla pH-arvoon 1 ja 25 uutettiin etyyliasetaatilla (3 x 250 ml). Uutteet yhdis- • · · tettiin, kuivattiin (MgS04) ja haihdutettiin kirkkaaksi /Y öljyksi, paino 50,2 g. XH-NMR (90 MHz, CDC13): δ 3,05 (2, :‘V bm), 4,65 (1, bm), 5,25 (2, s), 6,2 (1, bs), 7,4 (5, s), ···:* 10 (1, bs).

• · · *...* 30 B) N-bentsyylioksikarbonyyli-3-metyyli-D, L-aspara- • · · ·.· · giinihappo Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä 3-me- tyyli-D, L-asparagiinihaposta (10,0 g, 67 mmol), bentsyy-liklooriformaatista (12 ml, 100 mmol) 50 %:isessa NaOH:ssa 35 (16,7 g, 208 mmol) vedessä (125 ml) saatiin N-bentsyyliok- sikarbonyyli-3-metyyli-D,L-asparagiinihappoa 19,0 g alhai- 102613 32 sessa lämpötilassa sulavana kiinteänä aineena. 1H-NMR (90 MHz, CDCl3/d6DMSO): 6 1,1 (3, d), 2,9 (1, dt), 4,4 (1, m), 4,95 (2, s), 5,9 (1, bd), 7,2 (5,6), 7,9 (1, bs).

C) N-bentsoyylikarbonyyli-D-2-aminoadipiinihappo 5 Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä D-2- aminoadipiinihaposta (4,0 g, 24,8 mmol), bentsyylikloori-formaatista (4,5 ml, 37,2 mmol) ja 50-prosenttisesta nat-riumhydroksidista (6,0 g, 74,4 mmol) vedessä saatiin N-bentsoyylikarbonyyli-D-2-aminoadipiinihappoa 7,5 g alhai-10 sessa lämpötilassa sulavana kiinteänä aineena. XH-NMR (300 MHz, CDC13) δ 1,65 (2, m), 1,78 (2, m), 2,41 (2, t), 3,8 (1, t), 5,1 (2, s), 7,4 (5, m).

Esimerkki II

Tämän esimerkin tarkoitus on havainnollistaa kaavan 15 IV mukaisten oksatsolonijohdannaisten valmistusta menetelmällä, joka on esitetty reaktiokaavion I vaiheessa B, ja menetelmällä, joka on esitetty julkaisussa M.ITOH Chem. Pharm. Bull. 17 (1969) 1679.

A)R-5-okso-4-etikka-3-oksatsolidiinikarboksyyliha-20 pon 3-( fenyylimetyyli)esteri N-bentsyylioksikarbonyyli-D-asparagiinihappoa (52 g, 195 mmol) lisättiin para-formaldehydiin (16 g) ja para-tolueenisulfonihappoon (1 g) bentseenissä (1 1). Saatu seos kuumennettiin kiehuvaksi ja refluksoitiin 4 % tun-25 tia poistaen vettä atseotrooppisesti (Dean & Stark -louk- « · ♦

II' ku). Sen jälkeen seos jäähdytettiin ja kaadettiin 1 M

• · · .* I HCltiin (500 ml). Saatua seosta uutettiin etyyliasetaatil- • · ♦ la (3 x 250 ml) ja uutteet yhdistettiin ja pestiin 5-pro- • · · senttisellä natriumbikarbonaatilla (2 x 500 ml). Bikarbo-

·...* 30 naattiuutteet yhdistettiin, tehtiin happamaksi 6 M

• · · V : HCl:lla, sitten uutettiin etyyliasetaatilla (3 x 250 ml).

Etyyliasetaattiuutteet yhdistettiin, kuivattiin (MgS04) ja haihdutettiin, jolloin saatiin alhaisessa lämpötilassa sulava valkoinen kiinteä aine, paino 25,9 g. XH-NMR 35 (90 MHz, CDCI3) 6 3,05 (2, m), 4,25 (1, t), 5,05 (2, s), ; ; 5,25 (2, dd), 7,2 (5, s), 7,5 (1, bs).

102613 33 B)S-5-okso-4-etikka-3-oksatsolidiinikarboksyyliha-pon 3-(fenyylimetyyli)esteri Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä N-bent-syylioksikarbonyyli-L-asparagiinihaposta (10 g, 37 mmol), 5 para-formaldehydistä (3 g) ja para-tolueenisulfonihaposta (0,25 g) bentseenissä (250 ml) saatiin 10,1 g alhaisessa lämpötilassa sulavaa kiinteää ainetta. 1H-NMR (90 MHz, CDC13) 6 3,05 (2, m), 4,25 (1, t), 5,05 (2, s), 5,25 (2, dd), 7,2 (5, s), 7,5 (1, bs).

10 C)R,S-5-okso-4-(a-metyylietikkahappo)-3-oksatsoli- diinikarboksyylihapon 3-fenyyli(metyyli)esteri Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä N-bent-syylioksikarbonyyli-3-metyyli-D,L-asparagiinihaposta (18,8 g, 67 mmol), para-formaldehydistä (6 g) ja para-to-15 lueenisulfonihaposta (0,5 g) bentseenissä (500 ml) saatiin 13,5 g alhaisessa lämpötilassa sulavaa kiinteää ainetta. 1H-NMR (90 MHz, CDC13) δ 1,5 (3, d), 3,25 (1, m), 4,2 (1, D), 5,2 (2, s), 5,35 (2, dd), 7,2 (5,6), 9,2 (1, bs).

D) R-5-okso-4-butyyri-3-oksatsolidiinikarboksyyli-20 hapon 3-(fenyylimetyyli)esteri Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä N-bent-syylioksikarbonyyli-D-2-aminoadipiinihaposta (7,5 g, 24,8 mmol), para-formaldehydistä (5 g) ja para-tolueenisulfonihaposta (0,5 g) bentseenissä saatiin 5,83 g kirkas-25 ta öljyä. aH-NMR (90 MHz, CDC13) 6 1,7 (2, m), 1,95 (2, m), .V. 2,35 (2, m), 4,3 (1, m), 5,2 (2, s), 5,35 (2, dd), 7,4 (5, s).

• · · • · ·

’*·,* Esimerkki III

• · · ···· Tämän esimerkin tarkoitus on havainnollistaa kaavan • · · • « *···* 30 V mukaisten happokloridien valmistusta menetelmillä, jotka • · · V ; on esitetty reaktiokaavion I vaiheessa C, ja menetelmällä, joka on esitetty julkaisussa B.H. Lee & M.J. Miller Tetra-:V: hedron Lett. 25 (1984) 927.

A) R-5-okso-4-(asetyylikloridi )-3-oksatsolidiini-35 karboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)esteri 102613 34

Tionyylikloridia (20 ml) lisättiin R-5-okso-4-etik-ka-3-oksatsolidiinikarboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)es-teriin (9,8 g, 35,1 mmol) ja refluksoitiin 10 minuuttia.

Sen jälkeen liuos jäähdytettiin ja puhallettiin kuivalla 5 N2-virralla niin, että saatiin jäännös. Sitten jäännös vä-kevöitiin tyhjössä, jolloin saatiin vaaleankeltainen öljy (10,4 g). 1H-NMR (90 MHz, CDC13) 6 3,5 (2, d), 4,2 δ (1, t), 5,1 (2, s), 5,25 (1, dd), 7,2 (5, s).

B) S-5-okso-4-(asetyylikloridi)-3-oksatsolidiini- 10 karboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)esteri Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä tionyy-likloridista (18 ml) ja S-5-okso-4-etikka-3-oksatsolidii-nikarboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)esteristä (10,1 g, 36 mmol) saatiin 10,8 g keltaista öljyä.

15 C)R,S-5-okso-4-(a-metyyliasetyylikloridi)-3-oksat- solidiinikarboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)esteri Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä tionyy-likloridista (15 ml) ja R,S-5-okso-4-(a-metyyliasetyylikloridi )-3-oksatsolidiinikarboksyylihapon3-(fenyylimetyy-20 li)esteristä saatiin 7,4 g oljenväristä öljyä.

D) R-5-okso-4-(butyryylikloridi)-3-oksatsolidiini-karboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)esteri Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä tionyy-likloridista (8 ml) ja R-5-okso-4-butyyli-3-oksatsolidii-25 nikarboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli )esteristä (5,8 g, ti* t·.·, 18,9 mmol) saatiin 6,1 g väritöntä öljyä.

", Esimerkki IV

* · · *·*,· Tämän esimerkin tarkoitus on havainnollistaa kaavan • · · ···· VII mukaisten suojattujen β-ketonifosfonaattien valmistus- * » *...* 30 ta käyttäen kytkentämenetelmiä, jotka on esitetty reaktio- • · · ·.· · kaavion I vaiheessa D, ja menetelmää, joka on - esitetty julkaisussa J.M. Vaslet, N. Collignon & P. Savignac Can J.

:V: Chem. 57 (1979) 3216.

A) R-4-[3-(dietoksifosfinyyli )-2-oksopropyyli]-5-35 okso-3-oksatsolidiinikarboksyylihapon 3-(fenyylimetyy- ' li)esteri 102613 35

Dietyylimetyylifosfonaatti (25,1 g, 165 mmol) liuotettiin THF:iin (250 ml) käyttäen N2:a suojakaasuna ja jäähdytettiin -65 °C:seen. Liuokseen lisättiin tipoittain 2,7 M "BuLi:a (61 ml, 165 mmol) heksaaneissa 15 minuutin 5 aikana ja sekoitettiin vielä 10 minuuttia pitäen lämpötila -65 °C:ssa. Lisättiin kupari(I)jodidia (34,7 g, 182 mmol), ja saatu seos lämmitettiin -30 °C:seen ja sen jälkeen sekoitettiin vielä 1 h. Sen jälkeen lisättiin tipoittain R- 5-okso-4-(asetyylikloridi)-3-oksatsolidiinikarboksyyliha-10 pon 3-(fenyylimetyyli)esteriä (54,2 g, 182 mmol) eetterissä (250 ml) niin, että lämpötila pidettiin -30 °C:ssa, ja saatua seosta sekoitettiin vielä 18 tuntia. Sen jälkeen reaktioseos kaadettiin veteen (750 ml), ja sitten vesipitoista seosta uutettiin dikloorimetaanilla (3 x 250 ml).

15 Sen jälkeen orgaaniset uutteet yhdistettiin, suodatettiin celite-kerroksen läpi, kuivattiin (MgS04) ja haihdutettiin vaaleankeltaiseksi öljyksi. Flash-kromatografoitiin sili-kageelillä 100-prosenttisella etyyliasetaatilla, jolloin saatiin väritön öljy, paino 31,9 g. ^i-NMR (300 MHz, CDC13) 20 δ 1,24 (6, t), 2,95 (2, d), 3,32 (2, m), 3,98 (4, m), 4,15 (1, m), 5,1 (2, s), 5,35 (2, dd), 7,28 (5,5); MS (CI), M/Z 414 (MH+).

B) S-4-[3-(dietoksifosfinyyli)-2-oksopropyyli]-5- okso-3-oksatsolidiinikarboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)-25 esteri • · Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä S-5- • · · okso-4- (asetyylikloridi) -3-oksatsolidiinikarboksyylihapon • · · 3-(fenyylimetyyli)esteristsä (10,8 g, 36,3 mmol), metyyli- • · · dietyylifosfonaatista (5,0 g, 33 mmol), 2,7 M nBuLi:sta • · 30 (12,2 ml, 33 mmol) ja kupari(I) jodidista (6,91 g, * 36,3 mmol) THF:ssa (50 ml) ja eetterissä (50 ml) saatiin väritön öljy, paino 5,0 g. 1H-NMR (300 MHz, CDC13) δ 1,25 :Λ: (6, t), 2,95 (2, d), 3,32 (2, m), 3,98 (4, m), 4,15 (1,

: m), 5,1 (2, s), 5,35 (2, dd), 7,28 (5, s); MS (CI), M/Z

35 414 (MH+).

102613 36 C) 4-[3-(dietoksifosfinyyli)-l-metyyli-2-oksopro-pyyli]-5-okso-3-dietyylifosfonaatti)-3-oksatsolidiinikar-boksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)esteri Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä 5-okso-5 4-(a-metyyliasetyylikloridi)-3-oksatsolidiinikarboksyyli- hapon 3-(fenyylimetyyli)esteristä (7,4 g, 23,7 mmol), di-etyylimetyylifosfonaatista (3,28 g, 21,5 mmol), 2,7 M nBuLi:sta (8,0 ml, 21,5 mmol) ja kupari( I) jodidista (4,5 g, 23,7 mmol) THF:ssa (40 ml) ja eetterissä (40 ml) saatiin 10 3,17 g väritöntä öljyä. ^-NMR (90 MHz, CDC13) 6 1,2 (6, t), 1,4 (3, d), 2,95 (2, d), 4,1 (4, m), 5,1 (2, s), 5,25 (2, dd), 7,25 (5, s); MS CCZ), M/Z 428 (MH+).

D) 4-[3-(dietoksifosfinyyli)-l,3-dimetyyli-2-okso-propyyli]-5-okso-3-oksatsolidiinikarboksyylihapon 3-(fe- 15 nyylimetyyli)esteri Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä 5-okso- 4-(a-metyyliasetyylikloridi)-3-oksatsolidiinikarboksyyli-hapon 3-(fenyylimetyyli)esteristä (6,9 g, 22 mmol), di-etyylifosfonaatista (3,32 g, 20 mmol) ja kupari(I)jodidis-20 ta (4,19 g, 22 mmol) THF:ssa (50 ml) ja eetterissä (50 ml) saatiin 2,1 g väritöntä öljyä. XH-NMR (300 MHz, CDC13) 1,1 (6, m), 1,12 (3, m), 1,96 (3, m), 3,4 (1, m), 3,6 (1, m), 4,25 (1, m), 5,2 (2, s), 5,35 (2, dd), 7,4 (5, s). MS (CI) M/Z 442 (MH+).

25 E)R-4-[3-(dietoksifosfinyyli)-3-metyyli-2-oksopro- • · · I! pyyli]-5-okso-3-oksatsolidiinikarboksyylihapon 3-(fenyy- • · · * · · .* * limetyyli )esteri • a · ··· ’ Käyttäen samanlaista menettelyä kuin edellä R-5- • · · ···! okso-4- (asetyylikloridi) -3-oksatsolidiinikarboksyylihapon • · · 30 3-( f enyylimetyyli )esteristä (4,79 g, 16,1 mmol), etyylidi- V ·' etyylifosfonaatista (2,43 g, 14,6 mmol), 2,7 M "BuLirsta (5,40 ml, 14,6 mmol) ja kupari(I)jodidista (31 g, :Y: 16,1 mmol) THF:ssa (30 ml) ja eetterissä (40 ml) saatiin .·. . 2,1 g kirkasta öljyä. 1H-NMR (90 MHz, CDC13) 1,2 (6, m), 35 1,25 (3, s), 3,1 (1, m), 3,8 (1, m), 4,05 (4, m), 5,1 (2, : : s), 5,25 (2, dd), 7,2 (5, s), MS CI M/Z 428 (MH+).

102613 37 F) R-4-[5-dietoksifosfinyyli)-4-oksopentyyli]-5- okso-3-oksatsolidiinikarboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)-esteri Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä R-5-5 okso-4-(butyryylikloridi)-3-oksatsolidiinikarboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)esteristä (6,1 g, 18,7 mmol), metyylidi-etyylifosfonaatista (2,6 g, 17 mmol), 2,7 M nBuLi:sta (6,3 ml, 17 mmol) ja kupari(I)jodidista (3,6 g, 18,7 mmol) THF:ssa (50 ml) ja eetterissä (50 ml) saatiin kirkas öl-10 jy, paino 2,51 g. ^-NMR (300 MHz, CDC13) δ 1,32 (6, t), 1,59 (2, m), 1,80 (1, m), 1,99 (1, m), 2,61 (2, m), 3,04 (2, d), 4,13 (4, m), 4,35 (1, m), 5,2 (2, s), 5,35 (2, dd), 7,4 (5, s).

Esimerkki V

15 Tämän esimerkin tarkoitus on havainnollistaa kaavan I mukaisten β-ketonifosfonaattien valmistusta menetelmillä, jotka on esitetty reaktiokaavion I vaiheessa E.

A) R-4-okso-5-fosfononorvaliini R-4- [3- (dietoksifosf inyyli )-2-oksopropyyli] -5-okso-20 3-oksatsolidiinikarboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)esteri (20,0 g, 48 mmol) liuotettiin CH2Cl2:iin (750 ml) ja ase-tonitriiliin (750 ml) ja jäähdytettiin kuivassa ^-atmosfäärissä 0 °C:seen. Lisättiin tipoittain trimetyylisilyy-lijodidia (27,6 ml, 20,1 mmol) 10 minuutin aikana, ja saa-25 tu liuos lämmitettiin huoneenlämpötilaan ja sekoitettiin · « 4 % tuntia. Sen jälkeen lisättiin vettä (20 ml) ja reak- • · · ! tioseosta puhallettiin N2-virralla niin, että saatiin jään- '··,* nös. Jäännös otettiin talteen CH2Cl2:iin (250 ml) ja veteen • · · ·"! (200 ml). Sen jälkeen vesipitoinen kerros pestiin ’···* 30 CH2Cl2:lla (10 x 20 ml), sitten pestiin dietyylieetterillä • · · ·.· * (3 x 300 ml) ja sitten lyofilisoitiin, jolloin saatiin keltainen jauhe. Jauhe otettiin talteen mahdollisimman : : : pieneen määrään vettä ja eluoitiin H+-muodossa olevalla : : : BIORAD AG50W-X8-hartsilla veden kanssa. Ninhydriiniposi- 35 tiiviset fraktiot lyofilisoitiin, jolloin saatiin 6,2 g luonnonvalkoista kiinteää ainetta. Kiinteä aine otettiin 102613 38 uudelleen talteen mahdollisimman pieneen määrään vettä ja eluoitiin H*-muodossa olevan BIORAD Ag50W-X4-hartsin läpi veden kanssa, jolloin saatiin 4,8 g valkoista kiinteää ainetta, s.p. 154 °C (hajoaminen). 1H-NMR (300 MHz, D20) 5 3,05 (2, dd), 3,35 (2, m), 4,2 (1, m); 31PNMR (121 MHz, D20) 12,4 (s); MS (FAB) M/Z 212 (MH+). Anal, laskettu yhdisteelle C5H10NO6P 1/2 H20: C 27,28; H 5,04; N 6,45. Todettu; C 27,27; H 4,82; N 6,35. Termogravimetrisesti määritetty painohäviö vastaa 4,8 paino-% vettä.

10 B) S-4-okso-5-fosfononorvaliini Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä S-4-[3-(dietoksifosfinyyli)-2-oksopropyyli] -5-okso-3-oksatoli-diinikarboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)esteristä (5,0 g, 12 mmol) ja trimetyylisilyylijodidista (6,9 ml, 48 mmol) 15 dikloorimetaanissa (250 ml) ja asetonitriilissä (300 ml) saatiin 0,28 g valkoista kiinteää ainetta. S.p. 155 °C (hajoaminen). XH-NMR (300 MHz, D20) 3,05 (2, dd), 3,35 (2, m), 4,2 (1, m); 31PNMR (121 MHz, D20) 12,4 MS (FAB) m/z 212 (MH+). Anal, laskettu yhdisteelle C5H10NO6P 1/2 H20: 20 C 27,28; H 5,04; N 6,45. Todettu: C 27,07; H 4,98; N 6,37. Termogravimetrisesti määritetty painohäviö vastaa 3,9 paino-% vettä.

C) 3,4-dimetyyli-4-okso-5-fosfononorvaliini Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä 4-[3- . 25 (dietoksifosfinyyli)-l,3-dimetyyli-2-oksopropyyli]-5-okso- 3-oksatsolidiinikarboksyylihapon 3-( fenyylimetyyli )este- • · · I ristä (2,0 g, 4,5 mmol) ja trimetyylisilyylijodidista *··.· (2,6 ml, 18,1 mmol) dikloorimetaanissa (100 ml) ja aseto- • · · •••j nitriilissä (100 ml) saatiin 21,4 mg valkoista kiinteää ’···’ 30 ainetta, s.p. 72 °C, hajoaminen. ^-NMR 1,25 (6, m), 2,49 • · ·

V ; (1, m), 4,22 (1, m); 31PNMR (121 MHz, D20) 16,1 (s); MS

(FAB) m/z 240 (MH+). Anal, laskettu yhdisteelle C7HuN06P 1/2 H20: C 35,15; H 5,90; N 5,86. Todettu: C 34,13; H 5,16; : N 5,22. Termogravimetrisesti määritetty painohäviö vastaa 35 7,3 paino-% vettä.

102613 39 D) 3-metyyli-4-okso-5-fosfononorvaliini Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä 4-[3- (dietoksifosfinyyli )-l-metyyli-2-oksopropyyli] -5-okso-3-oksatsolidiinikarboksyylihapon3-(fenyylimetyyli)esteristä 5 (3,17 g, 7,4 mmol) ja trimetyylisilyylijodidista (4,3 ml, 30,2 mmol) dikloorimetaanissa (200 ml) ja asetonitriilissä (200 ml) saatiin 310 mg valkoista kiinteää ainetta, s.p. 145 eC (hajoaminen). 1H-NMR (300 MHz), D20) δ 1,35 (3, d), 3,21 (2, dd), 3,61 (6, m), 4,35 (1, m); 31PNMR (121 MHz, 10 D20) 11,90; (MS FAB) 226 (MH+). Anal, laskettu yhdisteelle C6H12N06P 1/2 H20: C 30,78; H 5,60; N 5,98. Todettu: C 30,90; H 5,48; N 5,93. Termogravimetrisesti määritetty painohäviö vastaa 4,3 paino-% vettä.

E) R-5-metyyli-4-okso-5-fosfononorvaliini 15 Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä R-4- [3-(dietoksifosfinyyli)-3-metyyli-2-oksopropyyli]-5-okso-

3-oksatsolidiinikarboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli)este-ristä (2,1 g, 4,9 mmol) ja trimetyylisilyylijodidista (2,9 ml, 20,4 mmol) dikloorimetaanissa (150 ml) ja aseto-20 nitriilissä (150 ml) saatiin 70 mg valkoista kiinteää ainetta, s.p. 140 °C (hajoaminen). Hl-NMR (300 MHz, D20) 1,35 (3, m), 3,31 (2, m), 3,54 (1, m), 4,28 (1, m) 31P NMR (121 MHz, D20) 6 16,3 (s); MS (FAB) M/Z 226 (MH+) Anal, laskettu yhdisteelle C6H12N06P 1/2 H20: C 30,78; H 5,60; N

. V. 25 5,98. Todettu: C 30,45; H 5,24; N 5,86. Termogravimetri- • · · sesti määritetty painohäviö vastaa 5,2 mooli-% vettä.

• i · F) R-2-amino-6-okso-7-fosfonoheptaanihappo • · · Käyttäen samanlaista menetelmää kuin edellä R-4- • · · ··· j [ 5- (dietoksifosfinyyli) -4-oksopentyyli] -5-okso-3-oksatso- • · *···* 30 lidiinikarboksyylihapon 3-(fenyylimetyyli )esteristä • · · :.: * (2,5 g, 5,7 mmol) ja trimetyylisilyylijodidista (3,2 ml, 22,8 mmol) dikloorimetaanissa (150 ml) ja asetonitriilissä ' : : (150 ml) saatiin 400 mg valkoista kiinteää ainetta, s.p.

: 82 eC, hajoaminen. ^-NMR (300 MHz, d6DMS0) 1,65 (2, m),

35 1,90 (2, m), 2,8 (2, m), 3,1 (2, D), 4,4 Cl, M); 31P NMR

(121 MHz, D20) 9,3 (s); MS (FAB) 240 (MH+). Anal, laskettu 102613 40 yhdisteelle C7H14N06P: C 35,15; H 5,90; N 5,86. Todettu: C 35,38; H 5,60; N 5,80.

Esimerkki VI

Tämän esimerkin tarkoitus on havainnollistaa kaavan 5 I mukaisen β-ketonifosfonaatin valmistusta, jossa kaavassa R on piperatsiinijohdannainen, käyttäen reaktiokaaviossa III esitettyjä menetelmiä.

4-(2-okso-3-fosfonopropyyli)-2-piperatsiinikarbok-syylihappo 10 1,2 g piperatsiini-2-karboksyylihappovetykloridia (7,2 mmol) liuotettiin veteen (25 ml), ja lisättiin 80 % natriumhydroksidia (1,4 g) ja dimetyyli-l-bromi-2-metok-sipropenyylifosfonaattia (2,4 g, 9,3 mmol). Saatua seosta sekoitettiin 18 tuntia N2-atmosfäärissä, sitten tehtiin 15 happamaksi pH-arvoon 3,0 1 M HCl:lla. Reaktioseosta puhallettiin N2-virralla niin, että saatiin jäännös, ja sen jälkeen se otettiin talteen mahdollisimman pieneen määrään vettä ja eluoitiin asetaattimuodossa olevasta BIORAD Agl-X8-hartsista veden kanssa. Ninhydriinipositiiviset frak-20 tiot lyofilisoitiin ja hydrolysoitiin refluksoimalla 6 M HCl:n (50 ml) kanssa 6 tuntia. Reaktioseosta puhallettiin niin, että saatiin jäännös, ja eluoitiin Amberlite-CG-50-ioninvaihtohartsista veden kanssa; lyofilisoimalla saatiin 71 mg valkoista kiinteää ainetta. 1H-NMR (300 MHz, D20) δ 25 3,02 (2, d), 3,3 - 3,6 (3, m) 3,6 - 3,8 (2, m), 3,7 (1, m), 3,71 (2, m). 31PNMR (121 MHz, D,0) 12,25.

; .·' Esimerkki VII

« t · ”V Tämän esimerkin tarkoitus on havainnollistaa kaik- • ♦ » '*** kien kaavan I mukaisten β-substituoitujen 8-ketonifosfo- ♦ · *···* 30 naattien valmistusta käyttäen menetelmää, joka on esitetty • « · *·* * julkaisussa U. Schollkopf, V. Groth, K.-O. Westphalen And C. Deng, Synthesis 1981, 969.

« · : 2-metyyli-4-okso-5-fosfononorvaliinin synteesi : D,L-alaniinietyyliesterivetykloridia (10,0 g; 35 65,1 mmol) lisättiin bentsaldehydiin (6,6 ml; 65,1 mmol), magnesiumsulfaattiin (6 g) ja trietyyliamiiniin (20 ml) 102613 41 dikloorimetaanissa (50 ml), ja sekoitettiin huoneenlämpö-tilassa 18 tuntia. Kiinteä aine suodatettiin ja suodosta jakouutettiin eetterillä (250 ml) ja vedellä (250 ml). Orgaaninen kerros erotettiin, kuivattiin ja haihdutettiin, 5 jolloin saatiin kirkas öljy, paino 11,3 g. 1H-NMR (90 MHz, CDC13) δ 1,2 (3, t), 1,4 (3, d), 4,0 (1, m), 4,1 (2, q), 7,4 (5, m), 8,2 (1, s).

Öljy (2,62 g; 12,8 mmol) lisättiin THF:iin (200 ml) ja jäähdytettiin -78 °C:seen 1/2 tunniksi. Lisättiin hek-10 sametyylisilyyliamiinia (1,0 M heksaanissa; 12,8 mmol) ja sekoitettiin 1/2 tuntia. Lisättiin tipoittain dimetyyli- 3-bromi-2-metoksipropenyylifosfonaattia (3,3 g, 12,8 mmol) THF:ssa (75 ml) 1/2 tunnin aikana, ja saatua liuosta sekoitettiin ja lämmitettiin huoneenlämpötilaan 18 tunnin 15 aikana. Sen jälkeen reaktioseos kaadettiin veteen (500 ml) ja uutettiin etyyliasetaatilla (2 x 500 ml). Orgaaniset uutteet yhdistettiin, kuivattiin (MgS04) ja haihdutettiin, jolloin saatiin jäännös, joka flash-kromatografoitiin si-likageelillä etyyliasetaatin kanssa, jolloin saatiin 1,8 g 20 kirkasta öljyä. 1H-NMR (300 MHz, CDC13) 1,23 (3,6), 1,49 (3, s), 3,3 - 3,8 (11, m), 4,19 (1, q), 4,49 (1, D), 7,5 (m, 5), 8,32 (1, s).

6 M HCl:a (400 ml) lisättiin öljyyn (1,8 g, 4,6 mmol), ja seos kuumennettiin kiehuvaksi ja refluksoi-25 tiin N,-atmosfäärissä 6 tuntia. Sen jälkeen liuos haihdu- 4·.·. tettiin, jolloin saatiin jäännös. Jäännös otettiin talteen ♦ · · .* \ etanoliin (10 ml), ja lisättiin isopropyylialkoholia ”*.* (3 ml) ja propyleenioksidia (1 ml). Muodostunut kiinteä «at •••j aine suodatettiin ja kuivattiin, paino 0,75 g, s.p.

:...Σ 30 130 °C, hajoaminen. 1H-NMR (300 MHz, D20) 1,55 ( 3, s), 3,05 »·· Σ (1, ddd), 3,45 (1, dd); MS (FAB) M/Z 226 (MH+).

Esimerkki Vili : \ Tämän esimerkin tarkoitus on havainnollistaa osit- :: täistä hydrolyysiä, jossa fosfonaattiesteriosa säilyy lop- 35 putuotteessa.

102613 42 5-(hydroksimetoksifosfinyyli)-4-oksonorvaliini N-(difenyylimetyleeni)glysiinietyyliesteri (3,1 g, 11,6 mmol) liuotettiin THF:iin (50 ml) ja jäähdytettiin -78 °C:seen kuivassa N2-atmosfäärissä. Lisättiin 1 M liti-5 umheksametyylisilyyliamiinia heksaaneissa (12 ml, 12 mmol), ja saatua oranssia liuosta sekoitettiin -78 eC:ssa 1/2 tuntia. Lisättiin dimetyyli-3-bromi-2-me-toksipropenyylifosfaattia (3 g, 12 mmol), ja liuosta sekoitettiin ja sen annettiin lämmetä huoneenlämpötilaan 18 10 tunnin aikana. Sen jälkeen reaktioseos kaadettiin veteen (200 ml) ja uutettiin etyyliasetaatilla (2 x 250 ml). Orgaaniset uutteet yhdistettiin, kuivattiin (MgS04) ja haihdutettiin, jolloin saatiin jäännös. Flash-kromatografoi-tiin silikageelillä etyyliasetaatin ja heksaanin kanssa 15 (75:25), jolloin saatiin 3,2 g vaaleankeltaista öljyä.

Lisättiin 1 M HCl:a (50 ml) öljyyn (2,63 g; 5,9 mmol) ja refluksoitiin 1 1/2 tuntia. Saatu liuos haihdutettiin, jolloin saatiin jäännös, ja eluoitiin veden kanssa H*-muodossa olevalla BIORAD 50W:X8-hartsilla veden kanssa, jol-20 loin saatiin 0,65 g valkoista kiinteää ainetta, s.p.

111 °C (hajoaminen). 1H-NMR (300 MHz, D20) δ 3,15 (1, d), 3,45 (1, m), 3,61 (3, d), 4,31 (1, m); MS (FAB) M/Z 226 (MH+) Anal, laskettu yhdisteelle C6H12N06P 1/2 H20; C 30,78; H 5,60; N 5,98. Todettu: C 31,11; H 5,57; N 6,07.

25 Esimerkki IX

« « « I Tällä esimerkillä havainnollistetaan kaavan Ia mu- * · · • · · .* * kaisten oksiimien valmistusta.

• · · ’·· · A) 4-(hydroksi-imino)-5-fosfononorvaliini • · · 0,25 g:aa R-4-okso-5-fosfononorvaliinia (1,1 mmol) • · · ·...* 30 sekoitettiin yön yli 40 °C:ssa 1,0 g:n kanssa natriumase- V · taattia (12,2 mmol) ja 0,50 g:n kanssa hydroksyyliamii- ni HCl:a (7,2 mmol) 5 ml:ssa vettä. Lähtöaineen häviäminen :V: HPLC:n mukaan osoitti reaktion menneen loppuun. Reaktio- ; seos eluoitiin Sephadex® -G-10-pylvään läpi deionisoidun 35 veden kanssa. Sen jälkeen ninhydriinipositiiviset fraktiot ' yhdistettiin ja kondensoitiin pakastuskuivauksella, joi- 102613 43 loin saatiin 153 mg (59 %) 4-(hydroksi-imino)-5-fosfono-norvaliinia valkoisena hygroskooppisena kiinteänä aineena, s.p. 128 °C (hajoaminen). Laskettu vedettömänä: C 26,56; H 4,90; N 12,39. Todettu: C 21,13; H 4,45; N 9,85. TGA: 5 9,7 % häviö. FAB MS M+H 227,1; 300 MHz NMR D20:ssa Ή: 4,25 M, 4,15 M (yhteensä 1 H) 30 M(2H), 3,1 M(2H) 31P(1H-kytkentä): 14,8, 15,75; 13C: 32-34 D, 38, 55, 157D, 177.

B) 4-(metoksi-imino)-5-fosfononorvaliini

0,21 g R-4-okso-5-fosfononorvaliinia ja 0,5 g 0-10 metyylihydroksyyliamiini HCl:a saatettiin reagoimaan kuten esimerkissä IX(A), ja saatiin 4-(metoksi-imino)-5-fosfono-norvaliinia valkoisena hygroskooppisena kiinteänä aineena, s.p. 170 °C (hajoaminen). (52 %). Laskettu: C 30,01; H

5,46; N 11,67. Todettu: C 21,22; H 4,48; N 8,10 ja 6,1 %:n 15 häviö Tg-analyysillä. FAB MS: M+H 241,1. 300 MHz: XH(D20): 4,1 M(1H), 3,85 D syn/anti (3H), 3,0 M(2H) 2,9 M(2H) 31P( 1H-kytkentä) 15 + 16,4 (syn/anti).

C) 4-[(fenyylimetoksi)imino]-5-fosfononorvaliini 0,2 g R-4-okso-5-fosfononorvaliinia, 0,5 g O-bent-

20 syylihydroksiamiini HCl:a saatettiin reagoimaan kuten esimerkissä IX(A), ja saatiin 4-[(fenyylimetoksi)imino]-5-fosfononorvaliinia valkoisena hygroskooppisena jauheena, s.p. 153 °C (hajoaminen), 100 mg (33 %). Laskettu: C

45,58; H 5,42; N 8,86. Todettu: C 40,08; H 4,81; N 7,67; 25 ja 9,8%:n häviö Tg-analyysillä. FAB MS: M+H 317,1.

• · ·

.V. 300 MHz *H (D20 ) 7 , 45 M (5H) 5,15 D (2H) 4,1 M (1H), 3,0 M

!**:* (2H), 2,9 M (2H).

• · · '**.* D) 4-[(2'-fenyylietoksi)imino]-5-fosfononorvaliini • · · •••| 4- [ ( 2 ' -fenyylietoksi )imino] -5-fosfononorvaliini *...* 30 voidaan valmistaa käyttäen esimerkissä IX(A-C) kuvattua • ·· V· menettelyä, mutta käyttämällä R-4-okso-5-fosfononorvalii- nia ja 0-(2-fenyylietyyli)hydroksyyliamiinivetykloridia lähtöaineina.

102613 44

Esimerkki X

Tällä esimerkillä havainnollistetaan kaavan Ia mukaisen yhdisteen valmistusta, jossa kaavassa M on hydrat-soni.

5 4-(bentsyylihydratsino)-5-fosfononorvaliinivoidaan valmistaa käyttäen esimerkkien IX(A-C) menettelyä, mutta käyttämällä R-4-okso-5-fosfononorvaliinia ja bentsyylihyd-ratsiinidivetykloridia lähtöaineina.

Esimerkki XI

10 Tällä esimerkillä havainnollistetaan kaavan Ia mu kaisten esterien valmistusta.

A) R-4-okso-5-fosfononorvaliinimetyyliesteri

Juuri tislattua asetyylikloridia (25 ml) lisättiin tipoittain kuivaan metanoliin (500 ml) 0 °C:ssa käyttäen 15 N2:a suojakaasuna 15 minuutin aikana. Lisättiin R-4-okso- 5-fosfononorvaliinia (1,25 g), ja saatu seos kuumennettiin kiehuvaksi ja refluksoitiin 16 tuntia. Saatu liuos konden- soitiin öljyksi, joka otettiin talteen kuivaan metanoliin (500 ml), ja hidas HCl-virta vietiin liuoksen läpi samalla 20 kun refluksoitiin liuosta vielä 16 tunnin ajan. Saatu liuos jäähdytettiin, puhallettiin N2-virralla niin, että saatiin jäännös, ja sen jälkeen jäännös eluoitiin 200 - 400 meshin Biorad AGlX8-hartsin (asetaattimuodossa) läpi veden kanssa. Haluttua tuotetta sisältävät fraktiot pakas- . 25 tuskuivattiin, jolloin saatiin 590 mg valkoista kiinteää * · ainetta, s.p. 88 °C (hajoaminen). Anal, laskettu: C 32,01; V:* H 5,37; N 6,22. Todettu: C 30,17 %; H 5,90 %; N 5,87 %.

• · TGA-häviö 5,7 mooli-%. MS(FAB) M/Z 226 (MH+). 300 MHz :H-”* NMR (D20) 4,42 (1H, e), 3,82 (3H, s), 3,51 (2H, m), 3,14 30 (2H, dd). 31P-NMR (D20, ^-kytkentä) 11,4 ppm.

··· V * B) R-4-okso-5-fosfononorvaliinietyyliesteri R-4-okso-5-fosfononorvaliinia (0,5 g) lisättiin ve-dettömään etanoliin (250 ml), ja saatu seos kyllästettiin ; vedettömällä HCl:lla. Seosta refluksoitiin 5 tuntia, sit- 35 ten jäähdytettiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin jäännös. Saatu jäännös otettiin talteen veteen (100 ml) ja sen 102613 45 jälkeen pakastuskuivattiin, jolloin saatiin valkoinen kiinteä aine, s.p. 98 °C (hajoaminen). Anal, laskettu: C 30,50; H 5,49; N 5,08. Todettu: C 29,51; H 5,69; N 5,04. TGA-häviö 0,4 mooli-%. MS(FAB) M/Z 240 (MH+). 300 MHz 5 1H-NMR (CD20 ) 4,42 (1H, t), 4,29 (2H, q), 3,51 (2H, m), 3,25 (2M, d), 1,28 (3H, t). 31P-NMR (D20, xH-kytkentä) 14,6 ppm.

• · • · • · · • · · • · I · * · · « · · • · · 9 9 99 9 9 • *99 *99 9 9 *99 *99 • 9 9 I 9 9 * I l 4 I 4 I 4

Claims (10)

102613 46

1. Menetelmä kaavan (I) tai (Ia) mukaisten NMDA-antagonistien ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien 5 happoadditiosuolojen, farmaseuttisesti hyväksyttävien emäsadditiosuolojen ja niiden tautomeerien, optisten isomeerien ja geometristen isomeerien valmistamiseksi

0 O 10 11 11 HO-P-OR HO-P-OR 1 i cr1r2 CRiR2 C=0 C=M 15 I I B B Kaava I Kaava Ia 20 joissa R on vety, C^-alkyyli tai -CF3; R3 ja R2 merkitsevät toisistaan riippumatta vetyä, C^-alkyyliä, sykloalkyyliä, alkyylifenyyliä, ryhmää -CF3, fenyyliä tai substituoitua fenyyliä; M on N-0-R3 tai N-NH-R3, jossa R3 tarkoittaa ve- 25 tyä, C^-alkyyliä tai alkyylifenyyliä; A tarkoittaa mety- leeni- tai trimetyleenisiltaryhmää, joista kumpi tahansa •voi olla mahdollisesti substituoitu enintään 2 substituen-• · · · tiliä, jotka on valittu ryhmästä, jonka muodostavat -CF3, • · · · ,···. C^-alkyyli, sykloalkyyli, alkyylifenyyli, fenyyli, sub- • · y.'.' 30 stituoitu fenyyli; ja B tarkoittaa jotakin seuraavista • · · * substituenteista: ·* N Γ Ί 1

35. I HlT CO \ N C02Z , I I H2N-CH-C00Z | 1-0 , H 102613 47 tai H2N-CX-COOZ jossa Z tarkoittaa vetyä, C^-alkyyliä, sykloalkyyliä, tri-alkyyliaminoa, alkyylifenyyliä, fenyyliä tai substituoi-5 tua fenyyliä; ja X tarkoittaa alkyyliä, alkyylifenyyliä tai trifluorimetyyliä; edellyttäen, että a) kun kaavassa I symbolit R, Rx ja R2 merkitsevät vetyä, A on substituoi-maton metyleeni ja B on H2N-CH-COOZ, jossa Z on vety? niin yhdiste ei ole läsnä L-isomeerinään; b) ainakin yhden sub-10 stituenteista R, R2 ja R2 täytyy olla vetyatomi; c) kun B tarkoittaa joko piperatsiinijohdannaista tai a-substi-tuoitua aminohappoa, niin ainakin toisen substituenteista Rx ja R2 täytyy olla vetyatomi, ja d) kun B on oksatsoloni-johdannainen, niin R:n täytyy olla vety, tunnettu 15 siitä, että A) niiden yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on kaava I, jossa B tarkoittaa aminohappoa, aminohapon johdannaista (so. H2N-CH-COOZ) tai oksatsolonijohdannaista, ja R tarkoittaa vetyä, suoritetaan kytkentäreaktio yhdis-20 teelle, jolla on kaava (V) C0C1 l A

25 PgN^CO I I • · · I • · o • · • · · • · · • · · Kaava V • · · · • · · • · • · t1|·, 30 jossa Pg on bentsyylikarbamaattisuojaryhmä ja A on edellä • · · määritelty, yhdisteen kanssa, jolla on kaava (VI) Kaava VI · · · M+ CRiR2-PO-(OY)2- 35 102613 48 jossa M on sopiva kationi, Y on C^-alkyyli ja Rx, R2 ja Y ovat edellä määritellyt, jolloin saadaan yhdiste, jolla on kaava (VII) YO-PO-OY 5 l Rij*2 CO A

10 PgN^CO l—O Kaava VII 15 minkä jälkeen poistetaan suojaus, jolloin saadaan yhdiste, jolla on kaava: HO-PO-OH

20 R1CR2 CO A λ

25 H2n C00H • · · » · · • · : :*: Kaava I, R ja z = h • · · · ' w • · · • · · · ja saatu yhdiste mahdollisesti sen jälkeen esteröidään, • · · 30 jolloin saadaan yhdiste, jolla on kaava: • · · HO-PO-OH • · • · · I • · · 1 RiCR2

35 CO A h2n cooz 102613 49 B) niiden yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on kaava I, jossa B tarkoittaa piperatsiiniosaa, jossa Y, E, Rx, A ja Z ovat edellä määritellyt, N-alkyloidaan yhdiste, jolla on kaava (VIII)

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että A tarkoittaa metyleeniä.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että A tarkoittaa trimetyleeniä.

4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että R tarkoittaa vetyä tai C^-alkyy-liä.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että Rx tarkoittaa vetyä tai C1.4-alkyy- 10 liä.

5 RlCH CO A X y 10 h2n cooz D) niiden yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on kaava (I), jossa B on substituoitu aminohappo, suoritetaan alkylointireaktio seuraavien yhdisteiden välillä

15 OY OE x II. I Br-A-C=C-PO(OY) Da Ph-CH=N-CH Rl COOAlk 20 joissa Alk on C^-alkyyli, Ph on fenyyli ja Y, E, A, R2 ja X ovat edellä määritellyt, ja suoritetaan tuotteelle hap-pohydrolyysi, j a E) niiden yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on kaava (Ia), suoritetaan kondensaatioreaktio kaavan (I) v,: 25 mukaisen yhdisteen ja kaavan H2M mukaisen yhdisteen välil- : lä, jolloin saadaan yhdiste, jolla on kaava: • · • · · o • · · · il ···: ho-p-or • · · so I : : : CRiR2 C=M A

35 B Kaava Ia 102613 53

5 H a 10. cooi H Kaava VIII yhdisteen kanssa, jolla on kaava (IX) 15 OY OE I I Br-A-C=C—PO (OY) _ _ Rl 20 Kaava IX jolloin saadaan yhdiste, jolla on kaava (X) . 25 YO-PO-OE : RiC « · · II C-OY .···. I « · IM 30 . ·.· * I - a , COOY

35 H Kaava X 102613 50 minkä jälkeen poistetaan suojaus, jolloin saadaan yhdiste, jolla on kaava: HO-PO-OR 5 C=0 A 10 \ N , COOH H Kaava I, Z - H 15 ja saatu yhdiste mahdollisesti sen jälkeen esteröidään, jolloin saadaan yhdiste, jolla on kaava: HO-PO-OR

20 Rl<pH C=0 A . : 25 :’V na : : : i COOZ • · · · * H • · · · .···. C) niiden yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on 30 kaava I, jossa B tarkoittaa α-substituoitua aminohappoa (so. H2N-CX-C00Z), alkyloidaan yhdiste, jolla on kaava (XI) V. X ::: H3C0Y> Y

35 N ^ OCBj CHa ch3 Kaava XI B1 102613 51 yhdisteen kanssa, jolla on kaava (IX) OY OE I I Br-A-C=C-PO(OY) ix Kaava IX jolloin saadaan yhdiste, jolla on kaava (XII) 10 Υ0-Ρ0-0Ε RlC II

15 C-OY i N A H3CO χ y N OCH3 20 CH3 \ CH3 Kaava XII minkä jälkeen poistetaan suojaus, jolloin saadaan yhdiste, 25 jolla on kaava: • · · • · · • · • · • · · ;*V HO-PO-OR ·:* RlCH * * 1 • · · 30 co • · · A X •V; L/ H2„^cooh 35 Kaava I, Z = H 102613 52 ja saatu yhdiste mahdollisesti sen jälkeen esteröidään, jolloin saadaan yhdiste, jolla on kaava: HO-PO-OR

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että B tarkoittaa ryhmää H2N-CX-COOZ.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että B tarkoittaa radikaalia 15 kn'k , co2z

20 H

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että B tarkoittaa radikaalia

25 As hn CO • · · .·: ' • · · 1 Π

<* · · · • · .·» .··, 9. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, t u n- !!!# 30 n e t t u siitä, että Z tarkoittaa vetyä. • · ·

10. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainittu metyleeni on substi-tuoitu C1_4-alkyylillä. 54 102613