FI98910C - Menetelmä farmaseuttisesti käyttökelpoisten pilokarpiinijohdannaisten valmistamiseksi - Google Patents

Description

98910

Menetelmä farmaseuttisesti käyttökelpoisten pilokarpiini-johdannaisten valmistamiseksi Tämä keksintö koskee menetelmää uusien, glaukooman hoidossa käyttökelpoisten pilokarpiinin prodrug-yhdisteiden, tarkemmin sanottuna bispilokarpiinihapon estereiden valmistamiseksi.

(+)-Pilokarpiini, (3S-cis)-3-etyylidihydro-4-[(1-metyyli-lH-imidatsol-5-yyli)metyyli]-2(3H)-furanoni, on glaukooman hoidossa käytettävä lääkeaine, joka alentaa silmänpainetta nopeuttamalla kammionesteen ulosvirtausta silmästä. Pilokarpiinin silmänpainetta alentava vaikutus perustuu lääkeaineen silmän sädelihasta supistavaan vaikutukseen, jolloin kammionesteen ulosvirtauksen kannalta tärkeä etukammion kulma laajenee ja nesteen ulosvirtaus helpottuu.

Silmänpaineen lasku ei kuitenkaan ole pilokarpiinin ainoa vaikutus silmässä. Kun lääkeainepitoisuus on riittävän suuri, pilokarpiinin sädelihasta jännittävä vaikutus voimistuu ja aiheuttaa silmän mykiön (linssin) mukautumisen lähelle katsomista varten. Tällöin potilaan on vaikeaa mukauttaa silmiään katsomaan kauemmaksi, mikä on potilaalle hankalaa. Pilokarpiini aiheuttaa myös silmän värikehän eli , iriksen supistumisen, jolloin silmän mustuainen pienenee ... huomattavasti. Näiden lääkevaikutuksen kannalta tarpeettomien ja potilaalle kiusallisten silmävaikutusten lisäksi pilokarpiini voi aiheuttaa sivuvaikutuksia silmän ulkopuo- • ' ! lella. Näitä vaikutuksia ovat mm. syljen erityksen lisään-• · v ’ tyminen ja sydämen harvalyöntisyys (bradykardia).

♦ · · • 4 · , · Useimmiten glaukoomapotilaat annostelevat pilokarpiinin • · *·* paikallisesti silmätippoina. Näin annettuna pilokarpiinin annoksesta imeytyy silmään kuitenkin vain noin 1 % ja verenkiertoon noin 70 %. Pilokarpiinin vähäinen imeytyminen silmään johtuu kolmesta keskeisestä tekijästä: . 98910 2 1) tipan nopea huuhtoutuminen silmän pinnasta 2) pilokarpiinin nopea imeytyminen silmäluomien sisäpinnan sidekalvon kautta verenkiertoon 3) pilokarpiinin huono kyky läpäistä silmän sarveiskalvo.

Pilokarpiini imeytyy silmään sarveiskalvon kautta. Sarveiskalvossa se imeytyy ensin silmän pinnassa olevaan runsaasti solukalvojen lipidejä (rasvoja) sisältävään tiiviiseen epi-teelikerrokseen. Pilokarpiini ei kuitenkaan ole kovin rasvaliukoinen, minkä takia se penetroituu suhteellisen vähän sarveiskalvon epiteeliin. Sarveiskalvon epiteeli toimii samalla pilokarpiinin imeytymistä rajoittavana kalvona ja varastona, joka luovuttaa pilokarpiinia edelleen sarveiskalvon vesipitoisen stroman ja endoteelin kautta etukammion nesteeseen. Kammionesteestä pilokarpiini pääsee helposti vaikutuspaikkaansa sädelihakseen. Pilokarpiinin vaikutuksen kestoaikaa silmässä lyhentää huomattavasti sen osittainen muuttuminen tehottomaksi pilokarpiinihapoksi sekä pilokarpiinin nopea poistuminen silmästä kammionesteen kierron ja värikalvon verenkierron kautta.

Silmään annostellun pilokarpiinin vähäinen imeytyminen silmän sisäosiin ja sen lyhyt vaikutusaika aiheuttavat vaikeuksia lääkehoidossa. Jotta lääkkeen tehoa saataisiin parannettua ja sen vaikutusaikaa pidennettyä, joudutaan pilokarpiinia käyttämään suhteellisen suurina annoksina.

; , Tämä johtaa siihen, että silmän kammionesteessä, värikal- < i * 'y. m vossa ja sädelihaksessa saavutetaan korkeita pilokarpii- 4 nipitoisuuksia, jotka aiheuttavat voimakkaan mustuaisen « M * supistumisen ja silmän mukautumisen lähietäisyydelle kat- k t r · sotaiseen. Pilokarpiiniannoksen nostaminen on lisäksi melko tehoton tapa pidentää lääkevaikutusta näin nopeasti silmästä erittyvällä lääkeaineella ja pilokarpiinitippoja an-nostellaankin 3-8 kertaa vuorokaudessa potilastapauksesta riippuen. Silmätippojen annostelu näin usein on potilaan kannalta hankalaa varsinkin, kun silmäsivuvaikutukset seu- 3 98910 raavat aina tippojen annostelua. Suurten pilokarpiinian-nosten käyttö lisää myös verenkiertoon imeytyvän pilokar-piinin määrää, ja siten myös muiden sivuvaikutusten riskiä.

Edellämainittuja pilokarpiinin huonosta imeytymisestä johtuvia haittoja on koetettu ratkaista sarveiskalvon epiteeliin paremmin imeytyvillä pilokarpiinin prodrug-johdoksilla. Tällaisten johdosten on oltava pilokarpiinia rasvaliu-koisempia, jotta imeytymistä voitaisiin parantaa. Lisäksi niiden täytyy pilkkoutua mahdollisimman täydellisesti sarveiskalvon epiteelissä siten, että ne vapauttavat lääkkeel-lisesti tehokkaan pilokarpiinin ja tehottoman pro-osan. Pilkkoutumisen määrä sarveiskalvossa riippuu johdoksen viipymisajasta sarveiskalvon epiteelissä ja sen pilkkou-tumisnopeudesta siellä. Johdoksen viipymisaika epiteelissä pitenee sen rasvaliukoisuuden kasvaessa ja sen diffuusio-kertoimen pienentyessä.

Pilokarpiinin prodrug-johdoksia on kehitetty tähän mennessä kaksi eri tyyppiä. Bodor on US-patentissa 4,061,722 kuvannut kvaternäärisiin ammoniumyhdisteisiin perustuvia pilo- I > i karpiinin prodrugeja. Bundgaard et ai. on EP-patenttihake- muksessa 0 106 541 kuvannut pilokarpiinihapon diestereitä.

Julkaisuissa Int. J.Pharm. 79; 233-242 ja ibid. 243-250, 1992 on kuvattu bispilokarpiinihapon monoesteritä ja ;*·*: julkaisuissa Int. J. Pharm. 75; 249-258, 1991 ja Pharm.

0

Res. 1991, 8 (12) 1539-42 on kuvattu bispilokarpiinihapon diestereitä. Bundgaard·in diestereillä on saavutettu pilo- « · karpiinia parempi silmäimeytyminen. Näihin pilokarpiinin diestereihin liittyy kuitenkin eräitä epäkohtia, kuten ; \ epätäydellinen pilkkoutuminen sarveiskalvossa, jonka l . ·

Jti.· seurauksena ehjää prodrugia kulkeutuu kammionesteeseen, jolloin prodrugilla saavutettava hyöty jää vähäisemmäksi. Lisäksi diestereistä pilkkoutuu runsaasti epäedullisia sivutuotteita suhteessa varsinaiseen tehoaineeseen, pilokarpiiniin.

98910 4 Tämän keksinnön kohteena ovat uudet bispilokarpiinihapon esterit eli bispilokarpaatit, joilla edellä mainitut epäkohdat voidaan pitkälti välttää tai ainakin minimoida. Niinpä keksinnön mukaiset prodrug-johdokset pilkkoutuvat rasvaliukoisuudeltaan vastaaviin Bundgaard et ai.'in prodrugeihin verrattaessa vähintään yhtä nopeasti pilokar-piiniksi ja pro-osaksi ja ne edistävät pilokarpiinin sarveiskalvon läpäisevyyttä vähintään yhtä hyvin. Lisäksi bispilokarpaattijohdokset kuljettavat sarveiskalvoon yhden pro-osan kahta pilokarpiinimolekyyliä kohti, kun taas Bundgaard et ai.'in mukaiset johdokset kuljettavat yhden pro-osan jokaista pilokarpiinimolekyyliä kohti. Bispilokar-paattijohdosten diffuusiokerroin sarveiskalvon epiteelissä on Bundgaard'in yhdisteitä pienempi jonka takia vielä pilkkoutumattomat bispilokarpaattijohdokset viipyvät sarveiskalvon epiteelissä pitempään. Näin prodrugille jää enemmän aikaa pilkkoutua täydellisesti. Lisäksi ovat keksinnön mukaiset yhdisteet paremmin liukenevia ja sopivat siten paremmin lääkeformulaatioiden valmistukseen.

:Y; Tunnettuihin monoestereihin verrattuna ovat keksinnön mukaiset diesterit stabiilimpia vesiliuoksessa, koska diestereiden hajoaminen alkaa vasta entsymaattisella hyd-rolyysillä silmässä. Monoesterit eivät siten ole yhtä käyttökelpoisia vesiliuoksessa, esim. silmätippoina. Keksinnön mukaiset yhdisteet imeytyvät myös paremmin silmän sarveis- • · · *·’ ' kalvoon, koska ne ovat monoestereitä rasvaliukoisempia.

• · ·.: ; Monoesterit vapauttavat pilokarpiinia kemiallisen hydrolyy- • · · ϊ : : sin seurauksena, kun taas keksinnön mukaiset diesterit lä- : .·. pikäyvät kaksivaiheisen hajoamisprosessin, jolloin pilokar- • ♦ · *11/ piinin hajoamisnopeutta voidaan säätää kahdessa eri vapau- • · *Γ tumisvaiheessa. Tämä antaa laajemmat vaihteluvälit pilokar- piinin vapautumisnopeudelle, monoestereihin verrattuna.

Tunnettuihin diestereihin verrattuna on keksinnön mukaisissa diestereissä käytetty suoraketjua pilokarpiinihappomole- 98910 5 kyylien yhdistämisessä ksylyleenin sijasta, jolloin keksinnön mukaisista yhdisteistä vapautuva monoesteri on vesiliu-koisempi kuin vastaava ksylyleenimonoesteri ja siirtyy siten helpommin rasvaliukoisesta epiteelistä vesipitoiseen stroomaan, jossa tapahtuu monoesterin kemiallinen hydrolyy-si. Monoesterin nopea siirtyminen sarveiskalvon epiteelistä stroomaan vähentää prodrugin varastoitumista epiteeliin ja siten vähentää epiteelin suuresta prodrugpitoisuudesta aiheutuvaa silmä-ärsytystä. Keksinnön mukaisissa yhdisteissä käytetyillä suorilla hiilivetyketjuilla saavutetaan välituotteen nopea kemiallinen hajoaminen, jolloin pilokar-piinin vapautumisnopeutta voidaan säädellä laajemmin kuin käytettäessä ksylyleeniketjua. Keksinnön mukaisissa yhdisteissä käytetyt suhteellisen lyhyet hiilivetyketjut tuovat pilokarpiinimolekyylit hyvin lähelle toisiaan, jolloin prodrugmolekyylin avaruusrakenne avautuu ja esterisidokset ovat paremmin esteraasientsyymien tavoitettavissa. Tämä mahdollistaa myös entsyymihydrolyysinopeuden säätelyn.

Keksintö antaa siten mahdollisuuden pitkäaikaiseen, hitaaseen lääkeaineen vapautumiseen sarveiskalvosta silmän sisä-osiin, jolla voidaan tehokkaasti pidentää pilokarpiinin vaikutuksen kestoaikaa ja myös pienentää pilokarpiinin huippupitoisuuksia silmässä, mikä on tärkeää edellä mainit- ! tujen sivuvaikutusten vähentämiseksi.

• · • · • · · *·’ ’ Keksinnön mukaisesti valmistettavilla, uusilla pilokarpii nin prodrug-johdannaisilla, erityisesti bispilokarpiiniha-:.i 1 pon estereillä eli bispilokarpaateilla, on yleinen I kaava »o· • V < • « » » • · • « · • · · • · · · · · • · • · 98910 6 CH3CH2^ ^\__n'CH3 A)0 ? o

CHj Y

A

I (!)

CH, Y

'il jLi

'' " ' ^ V CH

CH3CH2" 3

jossa kaavassa O

II

Y on -C-R, jossa R on C,-C4-alkyyli, tax C3-C6-sykloalkyyli, A on suora sidos tai metyleeniryhmä, sekä sanottujen yhdisteiden happoadditiosuolat.

Edellä mainitun yleisen kaavan I yhteydessä on C,-C4-alkyyli suora tai haarautunut, edullisesti metyyli, etyyli, propyy-li, butyyli. Erityisesti se on alkyylinä suora tai haarautunut propyyli tai butyyli, kuten n-, i-propyyli, n-, i-tai t-butyyli.

Φ · « R on edullisesti sykloalkyyli jossa on 3-6 rengashiiliato- • · · :·· * mia, joka myös voi olla substituoitu metyyliryhmällä, kuten V ; syklopropyyli tai syklobutyyli.

« · c • « · « · · « j···. Kaavan I mukaisten yhdisteiden happoadditiosuoloja ovat erityisesti farmaseuttisesti hyväksyttävät additiosuolat myrkyttömien epäorgaanisten tai orgaanisten happojen kanssa. Esimerkkeinä sopivista hapoista mainittakoon kloorivety-, bromivety-, rikki-, typpi, fosfori- jne, sekä orgaanisina happoina esimerkiksi etikka-, propioni-, steariini-, 98910 7 oksaali-, maloni-, meripihka-, glutaari-, adipiini-, ma-leiini-, fumaari-, omena-, viini-, sitruuna-, askor-biini-, bentsoe-, pamoe- tai sulfonihappo, kuten mesyyli-tai tosyylihappo.

Erityisen edullinen ryhmä kaavan I mukaisia yhdisteitä on sellainen, jossa R on substituoimaton sykloalkyyli, kuten syklobutyyli.

Edullisia yksittäisyhdisteitä ovat: 0,0' -disyklopropyylikarbonyyli (l, 2-etyleeni) bispilokarpaat-ti 0,0' -disyklobutyylikarbonyyli (1,2-etyleeni) bispilokarpaatti 0,0' -disyklopropyylikarbonyyli (1,3-propyleeni) bispilokarpaatti 0,0'-disyklobutyylikarbonyyli(1,3-propyleeni)bispilokarpaatti 0,0'-dipropionyyli(1,3-propyleeni)bispilokarpaatti 0,0'-dipivaloyyli(1,2-etyleeni)bispilokarpaatti 0,01-dipivaloyyli(1,3-propyleeni)bispilokarpaatti 0,0'-di(1-metyylisyklopropyylikarbonyyli)(1,2-etyleeni)-·;·· bispilokarpaatti O, O '-disyklopentyylikarbonyyli (1,2-etyleeni) bispilokarpaatti 0,0'-dipropionyyli(1,2-etyleeni)bispilokarpaatti 0,0' -di-isobutyroyyli (1,2-etyleeni) bispilokarpaatti i : : * 0,0' -disykloheksyylikarbonyyli (1,2-etyleeni) bispilokarpaatti • · • · · "·" 0,0'-disyklopentyylikarbonyyli(1,3-propyleeni)bispilo- V : karpaatti • 0,0'-disykloheksyylikarbonyyli(1,3-propyleeni)bispilokar- • · # « ,···. paatti.

• ·

Keksinnön mukaisen menetelmän mukaisesti saatetaan yhdiste, 98910 8 jonka kaava on ch3ch2 ch> A)X> ? o

p H

A

CH. H (II) ii xx CU3CH2' chj jossa A tarkoittaa samaa kuin edellä, reagoimaan kaavan RC02H mukaisen hapon, tai sen funktionaalisen johdannaisen kanssa, ja mahdollisesti muutetaan saatu yhdiste happoaddi-tiosuolakseen.

4 I 4 I I I

Edellä lähtöaineena käytetty yhdiste valmistetaan siten, että pilokarpiinihappo, jonka kaava on ::

\ ’ OH

* · * « · • · · • · · t ,*·*. saatetaan reagoimaan kaavan X-CH2-A-CH2-X' mukaisen yhdis teen kanssa, jossa X ja X' tarkoittavat toisistaan riippumatta hydroksia, tai lähtevää ryhmää, kuten halogeenia, asyylioksia, alkyyli- tai aryylisulfonyylioksia, ja A tarkoittaa samaa kuin edellä.

98910 9

Edellä mainituissa reaktioissa käytetään happojen funktionaalisina johdannaisina edullisesti niiden halogenideja, anhydrideja, alkyyli- tai aryylisulfonaatteja. Reaktioväli-aineena käytetään edullisesti näihin nähden inerttejä liuottimia, kuten hiilivetyjä, halogenoituja hiilivetyjä, eettereitä, ketoneja jne. Edullisia hiilivetyjä ovat aromaattiset hiilivedyt, kuten bentseeni ja alkyylibentseenit, kuten tolueeni ja ksyleeni. Tarkoitukseen soveltuvia halogenoituja hiilivetyjä ovat esimerkiksi dikloorimetaani, kloroformi ja klooribentseeni. Ketoneina mainittakoon asetoni, etyylimetyyliketoni ja isobutyylimetyyliketoni, eettereinä mainittakoon dietyylieetteri, di-isopropyyli-eetteri, dibutyylieetteri ja 1,4-dioksaani. Muita sopivia liuottimia ovat dimetyylisulfoksidi, dimetyyliformaroidi ja asetonitriili.

Reaktiolämpötila ei ole kriittinen vaan voi vaihdella esimerkiksi -10°C:sta liuottimen kiehumapisteeseen. Sopivasti käytetään huoneen lämpötilaa. Reaktioaika voi vaihdella laajoissa rajoissa ja on tavallisesti 12-72 tuntia, yleensä noin 24 tuntia. Reaktioissa on edullista käyttää mukana happoa sitovia apuaineita, kuten alkali- ja maa-alkalime-tallikarbonaatteja tai orgaanisia emäksiä. Tarkoitukseen soveltuvia metallikarbonaatteja ovat natrium-karbonaatti ja kaliumkarbonaatti sekä orgaanisina emäksinä pyridiini ja sen homologit, 4-(dimetyyliamino)pyridiini, kinoliini ja ·* * sen homologit, Ν,Ν-dimetyylianiliini ja trialkyyliamiinit, edullisesti trietyyliamiini. Edellä mainitut reaktiot • * . voivat tapahtua joko homogeenisessa liuoksessa tai hetero- « < * V geenisessä systeemissä, kuten PTC-olosuhteissa.

• * • · ( • ♦ · «·» « ···. Keksinnön mukaisten yhdisteiden esterisidokset voidaan • * muodostaa myös käyttämällä tunnettuja vedenlohkaisurea-gensseja, kuten karbodi-imidejä. Eräissä tapauksissa voivat tulla kysymykseen myös tunnetut hapon katalysoimat este-röintireaktiot.

98910 10

Farmaseuttiset valmisteet valmistetaan sinänsä tunnetulla tavalla käyttäen alalla tunnettuja kantaja-aineita ja muita apuaineita. Kantaja-aineet voivat olla esimerkiksi nesteitä, suspensioita tai emulsioita, tai salvoja ja voiteita. Valmiste voi myös olla muodostettu kiinteäksi, silmään asetettavaksi lääkemuodoksi. Sopiva annostusmuoto on esimerkiksi silmätippaliuos, joka sisältää keksinnön mukaista yhdistettä sopivana konsentraationa, kuten 0,1-4 %, sopivaan pH-arvoon puskuroidussa tai hapolla tai emäksellä sopivaan pH-arvoon säädetyssä steriilissä vesiliuoksessa, ja jolloin yhdistettä mieluimmin käytetään vesiliukoisena happoadditiosuolamuodossa. Tätä halutun konsentraation omaavaa silmätippaliuosta annostetaan silmään, potilaan tilasta riippuen, edullisesti 1-3 kertaa vuorokaudessa.

, ·: KOKEIDEN SUORITUS

Keksinnön mukaisia yhdisteitä on testattu seuraavissa kokeissa.

i » · • ·· t : : ' 1) Yhdisteiden stabiilius • • · · - Bispilokarpiinihapon diesteristä vapautuvan bispilokarpii- • « · V * nihapon monoesterien kyky vapauttaa pilokarpiinia fysiolo- : «\ gisissa olosuhteissa testattiin puskurihydrolyysillä (pH- • · < · .···. arvo 7,4) 37°C:ssa. Tulokset on esitetty esimerkkien yh- • · teydessä (esim. l). Tulokset osoittavat että ko. yhdisteet hydrolysoituvat kemiallisesti vesiliuoksessa vapauttaen pilokarpiinia ja että hydrolyysinopeutta voidaan säädellä vaihtamalla pilokarpiinihappoon liitettyä kemiallista ryhmää.

98910 11 2) Lipofiilisvvs

Yhdisteiden lipofiilisyys määritettiin mittaamalla yhdisteiden jakaantumiskertoimet (P) pH-arvossa 7,40 ja 5,00. Määritykset suoritettiin 1-oktanoli-fosfaattipuskuriseok-sessa mittaamalla tutkittavan yhdisteen pitoisuus puskuri-faasissa ennen jakautumista ja jakautumisen jälkeen. Tutkittavien yhdisteiden log P-arvot on esitetty esimerkkien yhteydessä. Tuloksista nähdään että kaikki keksinnön mukaiset yhdisteet ovat pilokarpiinia (log P = 0,01) ras-valiukoisempia ja johdoksien rasvaliukoisuutta voidaan säädellä vaihtamalla pilokarpiinihappoon liitettäviä substituentteja.

3) Entsvvmihvdrolvvsi

Keksinnön mukaisten bispilokarpaattien entsyymihydrolyysin puoliintumisajat määritettiin plasma/puskuri-seoksessa ja/tai kaniinin sarveiskalvohomogenaatissa.

A. Plasma/puskuri-seoksessa

Bispilokarpiinihapon diestereiden entsyymihydrolyysin puoliintumisajat määritettiin plasma/fosfaattipuskuri pH 7,40 - seoksessa (80%-20%) 37 °C:ssa. Logaritmi jäljellä olevas-1 ta diesterimäärästä esitettiin ajan funktiona ja näin ♦ .*! saadusta kuvaajasta määritettiin puoliintumisaika Tw, jotka 1 « « on esitetty esimerkkien yhteydessä.

, i Tuloksista voidaan nähdä että puskuriliuoksissa stabiili • · ·;; · diesteri hajoaa plasman esteraasien vaikutuksesta 0,0'- *·* divetybispilokarpaattivälituotteeksi, joka kemiallisesti • hajoaa fysiologisessa pH-arvossa aktiiviseksi pilokar- • * · · t***. piiniksi. Prodrug-johdoksen hajoamisnopeutta voidaan säädellä vaihtamalla pilokarpiinihappoon liitettäviä substituentteja.

B. Sarveiskalvohomogenaatissa

Bispilokarpiinihapon diesterien enstyymihydrolyysin puo- 98910 12 liintumisajät määritettiin kaniinin sarveiskalvohomoge-naatissa pH 7,40 37°C:ssa. Sarveiskalvohomogenaatti valmistettiin 0,05 M Tris-puskuriin. Logaritmi jäljellä olevasta diesterimäärästä esitettiin ajan funktiona ja näin saadusta kuvaajasta määritettiin puoliintumisaika T^, jotka on esitetty esimerkkien yhteydessä.

Tuloksista voidaan nähdä että kaniinin sarveiskalvon este-raasit hydrolysoivat bispilokarpiinihapon diesterit 0,0'-divetybispilokarpaattivälituotteeksi, joka kemiallisesti hajoaa fysiologisessa pH-arvossa aktiiviseksi pilokarpii-niksi. Prodrug-johdoksen hajoamisnopeutta voidaan säädellä vaihtamalla pilokarpiinihappoon liitettäviä substituentte-ja.

4) Sarveiskalvopenetraatio

Keksinnön mukaisten uusien bispilokarpaattien sarveiskalvopenetraatio tutkittiin diffuusiokammiossa, jossa seurattiin yhdisteen kulkeutumista luovuttajataasista (epiteelipuoli) sarveiskalvon läpi diffuusiokammion vastaanottajapuolelle : ! : (endoteelipuoli). Tutkimuksessa käytettiin kaniinin silmän sarveiskalvoa. Permeabiliteettinopeudesta lasketut permea-biliteettikertoimet (Papp) on esitetty esimerkkien yhteydessä.

Tuloksista nähdään että uusilla yhdisteillä voidaan paran- taa pilokarpiinin sarveiskalvopermeabiliteettia (P,pp= 2,77 " cm/s x 10-6) .

Tulokset osoittavat myös että keksinnön mukaiset yhdisteet • · ·-* · hydrolysoituvat sarveiskalvossa muodostaen pilokarpiinia ja että pilokarpiinihappoon liitetyillä ryhmillä voidaan sää- • «*; dellä prodrug-yhdisteen sarveiskalvopenetraatiota ja pilo- t·**. karpiinin muodostumisnopeutta. On syytä huomauttaa että permeabiliteettikerroin on pienempi johdoksille, jotka vapauttavat pilokarpiinia hitaasti johtuen esim. johdoksesta vapautuneen välituotteen sopivan hitaasta kemiallisesta hydrolysoitumisesta, kuin johdoksille, joista pilokarpiini vapautuu nopeasti.

98910 13

Seuraavassa taulukossa on esitetty vertailevat arvot keksinnön avulla saatavien yhdisteiden ja Bundgaard'in EP-patenttihakemuksesta 0 106 541 tunnettujen yhdisteiden välillä. Tulosten perusteella on todettavissa että keksinnön mukaiset yhdisteet, edellä mainittujen edullisten ominaisuuksien lisäksi, ovat kaikilla osa-alueilla vähintään yhtä hyviä kuin Bundgaard'in yhdisteet, ja joidenkin yhdisteiden osalta paremmat.

i ^ I i i i I I < l

I I

4 II* f * · I I « 9 • « I 4 »m « i · < · t 1 f • ·

• 4 > I

9 »· t i 14 98910

O

Λ , 10 — <0 ö α « «- .χ u

(Λ *-* X

·*- 41 Ν Μ ΙΛ N f\J Μ h- Ό O m f\J r·*- CO

4/ C *-s (Λ r- >t r· ¢0 N *- «— f\J O' Kt fO sj O

(- Q. Ι'ε «-*-«-000' o' o' cT o' o' <0 O CL O (/3 > V \/ L. (

Ό M

>· Ο λ .= 0.1- E w >* S3 OO^eomiO roroOintniTk >3 (ΒΛ ·- «- Kl ro Ό »

(/) 4> V) C

ti c g a ε

UJ C E V

I O

(_ » Φ (Λ Ό O <NI K ® O T* O O r- 0--*m h» m m Ό to Ό h· (/) Q. X %*·» ······· ·— Q- © *- CJ ♦ · » O O O O O © «- ΙΪ ....

♦«* —*

C

to to CN N- O ro N- Νί ο N· Κ» Ό K) K) -x— co ro ia *o m oo n. O' 'j· (BOX ··-··* « » . » (- Ω. (\j Μ ^ ^ in %i ojfMKtrgro· > o c 8 8.

Sto

4-· -X Q Ό Ό Ό Ό Ό Γϋ {► O* O» K) W M M

·— 4» G «- v- v- «- «- (M N- N. fs. O' O' O' O' — — S K> Kl rt M M M si si si si si si si > g ® I; " .X O Q CO (N O «- LA CO «- ΙΑ ΙΆ (A O' N- ΙΛ 4> C £ ia h- © oj ia N» o* «— vt o (M m co --1 ·** "s. fO fO ssi -si ro m ό -Ο Ό Ό Ό s5 O £© ’ . . ‘ · Q. · Q.

Q. (_ Q. (_ • U · (0 (- <0

, > · · · <0 Q. -X *0 .X

• ‘ .X I- O -X O

O <0 — o —» , —« .X ·— —* • — o o. ·— a.

. « , ·— Q. — (/) Q. (/) • , , (- (/) — — (/) ·«- 4i «- a .o — .o • t «-» Λ (Λ · J3 ... (Λ *— a. x-s t Φ Q. ~ -Q (- — ^ ·- • > (- '«- <0 c ♦- c ·— «j c '-s -* o c a> • 1 — ·«- —- .X 41 ♦— Ο 4) Φ 4> * · « (- (- >* O 4» C —* — 4/ — · ·· 4> 4/ >· —. — 4» — >« -» >· ·* 4J·— 4-» (/) ·— >s Φ Q. Q. >s Q.

(Λ (- ·— (Λ JX Q. — (Λ O CL O

.c 4> 4/ -- (- 4» 4/ (0 4» >s — (- O (- «· 4^ (- 4» · £ — i *-* X) Q. «_ Q_

• · (Λ 4> 4-» (Λ O .D OJ 4/ I a I

t/> 4) 4-* w «-> —* - · ro i ro to 4/ c .x *-» *- rsj — * κ» * C · 41 4) >· — · C *- ** *- 4» (/) · .Q </) C «- 4» ^ -- .Q 4-» · (/) >·- 4> *" s*s 4) v C (Λ 4-» C —' 4/ — w ·*- 2 3 4 2 o . § .8 c S 8. £ Ϊ! >1 £ ~ 3

l, c · a 4> i C0 4-» 4/4^C>>0>s>sV

CQ C & JZ 4» ^4/Q>(-C>sC

• · -cQ c · ε «) « £ c a o c g

• t · - Ω. C Ο .X — <\J t_ O · .Q Q JD

4 • * C <13 O Ö. O C *O · «> -□ fA (- .0 (- c Q. <0 w Q .C *- .X (- - (0(-(0 , ·— · <o x: ··- Q. >^·*-<ο«-.χ«.χ 4-> &. j( r I do —* .x ·*- _x • 4» »- O -X JZ 4-* — >» ·— —»*——« ··· φ <0 —* ,χ o — a»-* >*-*·*-».—* >.

• 4 ·*- o —· —♦ ^ W>sQ.>s — ?*>*>· **- v> o a — — >s o — »sox^.ax^-'

Φφ, ·— —> ·— Q. — (0C(-4J>sO4^C

, Ό— — Q. O·- ^OQ.3C(-24» T r\ r a —' — «Λ ο. 2—ο^οαώο.

H > >s * 4-» ea—»o — ooo k/ S - c — o -x — a — w T3 c >. >s 4» —^ C(- >s^c o^.x^; , Ä „ ·>* >* O >s Ο ώ >* :OQ-(0>s(->s>s>k , . >-< 4» LA >. ·»- (- (Λ I >s C -·- ··- (Λ Q. V) (Λ (Λ , -* 4-* Ό ♦-» Q. 4/ «» —» C Ό Ό — — — *“ »—

, I—I w O 41 o —> C (-) O •-(•*0*OOT3*U

p- T- (Λ (- <0 4/ · (Λ tO - .....

• · 7 T3 . ω a > i K) <D ^ooooooo « <rt X Q. » 1 t I I I 41««·».»»·,· • >- UiOOOOOO xrooooooo • " E-> ____ 98910 15

Yhteenveto

Keksinnön mukaisten yhdisteiden rasvaliukoisuutta, entsymaattista hydrolysoitumista, sarveiskalvopenetraa-5 tiota, välituotteen kemiallista hydrolysoitumista ja siten aktiivisen pilokarpiinin muodostumista silmässä voidaan säädellä helposti tarkoitusta vastaavaksi vaihtamalla pilokarpiinihappoon liitettyjä kemiallisia ryhmiä. Bispilokarpiinihapon diesterit hydrolysoituvat 10 entsymaattisesti bispilokarpiinihapon estereiksi, jotka hydrolysoituvat kemiallisesti (spontaanisti) pilokar-piiniksi.

Keksinnön mukaiset bispilokarpiinihapon diesterit kuljet-15 tavat sarveiskalvoon yhden pro-osan kahta pilokarpiinimo-lekyyliä kohti, jolloin irtoavien pro-osien määrä on minimoitu. Minimoimalla irtoavien pro-osien määrä pyritään vähentämään lääkeaineesta aiheutuvaa silmän ärsytystä ja kirvelyä.

20 . . Keksinnön mukaiset bispilokarpiinihapon diesterit rasva- ' liukoisina yhdisteinä imeytyvät sarveiskalvon epiteeliin tehokkaasti, jossa sarveiskalvon esteraasit vapauttavat ' : nopeasti sopivan vesiliukoisen välituotteen (esim. 0,0'- '25 divety(1,2-etyleeni)bispilokarpaatti), joka vesiliukoise- '·.*·: na yhdisteenä pystyy siirtymään epiteelistä stromaan ja • ψ r !#i · siitä silmän sisäosiin kohti vaikutuskohtaansa vapauttaen siirtymisen aikana koko ajan pilokarpiinia. Tällöin sar-: . . veiskalvon epiteeliin ei varastoidu ylimäärin prodrugjoh-,v30 dosta, mikä voisi aiheuttaa silmä-ärsytystä.

• · · Keksinnön mukaisilla yhdisteillä voidaan pilokarpiinin i « r lääkehoidossa esiintyviä epäkohtia (huono biologinen hy- väksikäytettävyys, systeemi- ja silmäsivuvaikutukset, ."35 tiheä annostelu ja näistä johtuva potilaiden huono hoito-myötyvyys) pitkälti poistaa. Johtuen paremmasta sarveis-kalvopermeabiliteetista, keksinnön mukaisia yhdisteitä 98910 16 voidaan annostella huomattavasti pienemmillä annoksilla ja annostelukertoja/päivä voidaan vähentää, jolloin sivuvaikutukset vähenevät, potilaiden hoitorayötyvyys paranee ja glaukoomapotilaiden lääkehoito tehostuu.

5

Seuraavat esimerkit havainnollistavat keksintöä.

KÄYTETYT LAITTEET

10

Sulamispisteen määritys: Reichert Thermovar-laitteisto Taitekertoimen määritys: Atago Illuminator-laitteisto pKa-arvon määritys: titraamalla johdos vesi-etanoliseok-sessa (50%-50%)

15 Massaspektrometri: VG 70-250SE

Mittausolosuhteet elektronipommitusionisaatiossa: elektronienergia: 70 eV (ellei toisin mainittu) ionisaatiovirta: 500 μΑ ionisaatiokammion lämpötila: 150 °C 20 näytteen asettimen lämpötila 30 °C => 500 °C 2-5 minuutissa resoluutio: 10 000 • Thermospray-massaspektrometri: VG thermospray/plasmaspray .25 VG Trio-2 quadropoli • *

Beckmann 112 pumppu • · · i/ Mittausolosuhteet thermospray-ionisaatiossa optimoitu päivittäin NMR-spektrometri: Bruker AC 250/Aspect 3000 • > . · ”3.0 'H/^C 5 mm dual probe CD30D 20 mg/ml • · δ ppm (tetrametyylisilaani=0) f · 98910 17

Esimerkki 1 0,0'-divety(1,2-etyleeni)bispilokarpaatti (Y=vety, A= suora sidos) 5

Monoesteri valmistettiin siten että liuokseen, jossa oli 1302 mg (5,25 mmoolia) pilokarpiinihapon natriumsuolaa 60 ml:ssa dimetyylisulfoksidia, lisättiin tipoittain 247 mg (1,31 mmoolia) 1,2-dibromietaania. Liuosta sekoitettiin 10 huoneen lämpötilassa 72 tuntia, ja kaadettiin 100 ml:aan tislattua vettä. Seos uutettiin kahdella 100 ml:n erällä kloroformia. Yhdistetyt kloroformiuutteet pestiin 100 ml:11a tislattua vettä, 100 ml:11a 2 %:sta natriumbikar-bonaattiliuosta ja 100 ml:11a tislattua vettä. Klorofor-15 miuutteet kuivattiin kalsiumsulfaatilla (30 min) ja kloroformi haihdutettiin alennetussa paineessa, ja saatu bispilokarpaatti kiteytettiin etyyliasetaatti/eetteri-seoksesta, jolloin saatiin 332 mg (0,69 mmoolia) otsikon yhdistettä.

20

Sul.p. = 111-115°C pK. = 6,30 | < HR-MS-spektri: m/e (suhteellinen intensiteetti): 209 I (8%), 208 (19%), 96 (30%), 95 (100%).

'· '25 NMR: δ 7,49 2H bs, 6,74 2H bs, 4,30 4H m, 3,60 6H s, 3,54 4H m, 2,73 2H m, 2,56 2H m, 2,51 2H m, 2,02 2H m, 1,68 4H m, 0,89 6H t.

Log P = 0,50 (pH 7,40) : : : T* = 10 min (puskuriliuoksessa, pH 7,40, 37 °C).

. Lähtöaine, pilokarpiinihapon natriumsuola, voidaan vai- *".* mistaa seuraavalla tavalla: t* ”*

Pilokarpiinihydrokloridia (3,92 g; 16,00 mmoolia) liuo-/35 tet-tiin tislattuun veteen (4 ml) ja liuos jäähdytettiin noin O °C:seen. Liuokseen lisättiin 18 ml jääkylmää 2M NaOHrta neljänä annoksena. Liuoksen annettiin seistä noin 98910 18 O °C:ssa tunnin ajan. Ylimääräisen NaOH:n neutraloimisen jälkeen 5 ml:11a IM HCl:ää, liuos haihdutettiin alennetussa paineessa. Jäännös liuotettiin 60 ml:aan absoluuttista etanolia ja sekoitettiin 10 minuuttia 60 °C:ssa.

5 Jäähdyttämisen jälkeen 4 °C:seen, liukenematon NaCl poistettiin suodattamalla. Suodos haihdutettiin alennetussa paineessa, jolloin saatiin 3,93 g natriumpilokarpaattia valkoisena, erittäin hygroskooppisena aineena.

10 Vastaavalla tavalla voidaan valmistaa 0,0'-divety(1,3-propyleeni)bispilokarpaatti pilokarpiinihapon natrium-suolasta (1021 mg; 4,11 mmoolia) ja 1,3-dibromipropaanis-ta (208 mg; 1,03 mmoolia). Saanto 330 mg (0,70 mmoolia).

15 Vastaavalla tavalla voidaan valmistaa 0,0'-divety(2-hydroksi-l,3-propyleeni)bispilokarpaatti pilokarpiinihapon natriumssuolasta (1674 mg; 6,75 mmoolia) ja 1,3-dibromi-2-hydroksipropaanista (341 mg; 1,69 mmoolia). 0,0'-divety(2-hydroksi-l,3-propyleeni)bispilokarpaatti 20 voidaan valmistaa myös pilokarpiinihapon natriumsuolasta ja epikloorihydriinistä (2:1).

Esimerkki 2 25 0,0'-disyklopropyylikarbonyyli(l,2-etyleeni)bispilo- l.'*: karpaatti · (Y=syklopropyylikarbonyyli; A=suora sidos) : : Yhdiste valmistettiin siten että seokseen, jossa oli • · · ;*'‘30 Ο,Ο'-divety(1,2-etyleeni)bispilokarpaattia (540 mg; 1,13 . *. mmoolia) (vrt. esimerkkiä 1) ja 1866 mg kaliumkarbonaat-• · ···/ tia (13,5 mmoolia) tolueenissa (150 ml), lisättiin ti- ♦ · poittain 945 mg (9,64 mmoolia) syklopropaanikarbonyylik-loridia n. 24 tunnin kuluessa. Seosta sekoitettiin 24-72 •"35 tuntia. Reaktioseokseen lisättiin 2%:nen natriumbikar- bonaattiliuos (150 ml) ja seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 3 tuntia. Kerrokset erotettiin ja tolueeni- 98910 19 faasi pestiin kahdesti vedellä (2 x 150 ml), kuivattiin kalsiumsulfaatilla (30 min) ja haihdutettiin alennetussa paineessa, jolloin saatiin 0,01-disyklopropyylikarbonyy-li(1,2-etyleeni)bispilokarpaattia. Saanto oli 304 mg 5 (0,49 mmoolia).

nd20= PK. = 5,70 HR-MS-spektri: m/e (suhteellinen intensiteetti): 614 [M+ ] 10 (1%), 408 (11%), 393 (10%), 321 (7%), 320 (29%), 307 (9%), 291 (16%), 209 (18%), 208 (11%), 207 (78%), 163 (29%), 162 (14%), 121 (47%), 113 (52%), 96 (38%), 95 (100%).

15 HR-MS: molekyylipaino= 614,3299260 (havaittu) 614,3315650 (laskettu).

NMR: S 7,56 2H bs, 6,78 2H bs, 4,35 4H m, 4,08 4H m, 3,63 6H s, 2,69 4H m, 2,50 2H m, 2,33 2H m, 1,69 4H m, 1,61 2H m, 1,10 6H t, 0,92 6H t, 0.90 8H m.

20 Log P = - 0,58 (pH 5,0) 2,83 (pH 7,4) ..... = 24 min (sarveiskalvohomogenaatti)

Pw= 2,60 x 10-6 cm/s.

! 25 Esimerkki 3 l ·..

• · • * · *·' * 0,0'-dipropionyyli(l,2-etyleeni)bispilokarpaatti (Y=propionyyli, A=suora sidos) • · • · • · • · · 30 Yhdiste valmistettiin Ο,Ο'-divety(1,2-etyleeni)bispilo-; ’·. karpaatista (300 mg; 0,63 mmoolia) (vrt. esimerkkiä 1) ja propionyylikloridistä (464 mg; 5,02 mmoolia) esimerkissä 2 selitetyn menetelmän mukaisesti. Saanto oli 243 mg (0,41 mmoolia) .

; ’' 3 5 nd20= pK, = 6,00 98910 20 HR-MS-spektri: m/e (suhteellinen intensiteetti): 591 (5%), 590 [M+] (5%), 503 (7%), 397 (19%), 396 (85%), 395 (8), 382 (20%), 381 (95%), 309 (11%), 209 (18%), 195 (45%), 121 (18%), 96 (78%), 95 (100%).

5 HR-MS: molekyylipaino= 590,3363040 (havaittu) 590,3315650 (laskettu).

NMR: δ 7,61 2H bs, 6,78 2H bs, 4,33 4H m, 4,08 4H m, 3,62 6H s, 2,68 4H m, 2,49 2H m, 2,32 2H q, 1,68 4H m, 1,10 6H t, 0,90 6H t.

10 Log P = - 0,77 (pH 5,0) 2,57 (pH 7,4)

Tw = 9 min (sarveiskalvohomogenaatti)

Pipp= 1,67 x 10"6 cm/s.

15 Esimerkki 4 0,0'-disyklobutyylikarbonyyli(1,2-etyleeni)bispilokar-paatti (Y=syklobutyylikarbonyyli, A suora sidos; fumaraatti) 20

Yhdiste valmistettiin θ,θ'-divety(1,2-etyleeni)bispiloka- rpaatista (470 mg; 0,98 mmoolia) (vrt. esimerkkiä 1) ja syklobutaanikarbonyylikloridista (931 mg; 7,86 mmoolia) esimerkissä 2 selitetyn menetelmän mukaisesti. Yhdiste ; 25 kiteytettiin 2-propanoli/tolueeni/petrolieetteriseokses- i * · · ta. Saanto oli 810 mg (0,82 mmoolia).

Γ!"

Sul.p.= 49-51°C (fum.) ; nd - 30 pK, = , HR-MS-spektri: ra/e (suhteellinen intensiteetti): 642 [M+] (4%), 529 (6%), 436 (10%), 423 (22%), 422 (100%), 421 (13%), 408 (18%), 407 (85%), 335 (10%), 221 (52%), 209 (12%), 121 (13%), 96 (86%), 95 (50%).

: 35 HR-MS: molekyylipaino= 642,3648680 (havaittu) 642,3628651 (laskettu).

NMR: 5 8,50 2H bs, 7,23 2H bs, 6,73 s (fum.), 4,36 4H m, 98910 21 4,11 4H m, 3,79 6H s, 3,16 2H m, 2,77 4H m, 2,54 2H m, 2,40 2H m, 2,22 4H m, 2,01 4H m, 1,89 4H m, 1,71 4H m, 0,93 6H t.

Log P = 0,30 (pH 5,0) 5 3,76 (pH 7,4)

Ta = 4 min (sarveiskalvohomogenaatti) = 7 min (80%:sessa plasmassa)

Papp= 10,46 x 10^ cm/s.

10 Esimerkki 5 0,0'-dipropionyyli(1,3-propyleeni)bispilokarpaatti (Y=propionyyli, A=metyleeni) 15 Yhdiste valmistettiin 0,0'-divety(l,3-propyleeni)bispilo-karpaatista (500 mg; 1,02 mmoolia) (vrt. esimerkkiä 1) ja propionyylikloridista (751 mg; 8,12 mmoolia) esimerkissä 2 selitetyn menetelmän mukaisesti. Saanto oli 467 mg (0,77 mmoolia).

20 n«2°= pK, = 5,95 HR-MS-spektri: m/e (suhteellinen intensiteetti): 604 [M+] (6%), 517 (7%), 411 (13%), 410 (57%), 396 (16%), 395 : 25 (71%), 339 (36%), 209 (15%), 208 (6%), 195 (48%), 121 *· *: (20%), 96 (56%), 95 (100%).

V · HR-MS: molekyylipaino= 604,3491210 (havaittu) 604,3472151 (laskettu).

j NMR: S 7,56 2H bs, 6,76 2H bs, 4,18 4H m, 4,08 4H m, 3,62

:':*?0 6H S, 2,69 4H m, 2,49 2H m, 2,33 2H m, 2,31 4H q, 2,01 4H

9 . qv, 1,68 4H m, 1,10 6H t, 0,91 6H t.

Log P = - 0,61 (pH 5,0) '·; 2,93 (pH 7,4) T% = 7 min (sarveiskalvohomogenaatti) :"3;5 Papp= 3,19 x 10-6 cm/s.

98910 22

Esimerkki 6 0,0'-disyklopropyylikarbonyyli (1,3-propyleeni)bispilo-karpaatti 5 (Y=syklopropyylikarbonyyli, A=metyleeni)

Yhdiste valmistettiin Ο,Ο'-divety(1,3-propyleeni)bispilo-karpaatista (422 mg; 0,86 mmoolia) (vrt. esimerkkiä 1) ja syklopropyylikarbonyylikloridista (719 mg; 6,88 mmoolia) 10 esimerkissä 2 selitetyn menetelmän mukaisesti. Saanto oli 297 mg (0,47 mmoolia).

nd20= pK, — 6,05 15 HR-MS-spektri: m/e (suhteellinen intensiteetti): 629 (4%), 628 [M+] (7%), 423 (19%), 422 (76%), 408 (16%), 407 (73%), 352 (10%), 351 (40%), 335 (9%), 334 (9%), 209 (19%), 208 (11%), 207 (73%), 121 (32%), 96 (55%), 95 (100%) .

20 HR-MS: molekyylipaino= 628,3428340 (havaittu) 628,3472151 (laskettu).

NMR: δ 7,51 2H bs, 6,73 2H bs, 4,19 4H m, 4,07 4H m, 3,61 6H s, 2,68 4H m, 2,49 2H m, 2,33 2H m, 2,02 2H qv, 1,68 / 4H m, 0,91 6H t, 0,90 8H m.

25 Log P = - 0,30 (pH 5,0) '*.*“· 3,43 (pH 7,4) • ♦· V * T% = 11 min (sarveiskalvohomogenaatti)

Pw= 4,26 x 10^ cm/s.

* · • · • ·· :’:’50 Esimerkki 7 • · • < · 0,0·-disyklobutyylikarbonyyli (1,3-propyleeni)bispilo- t * karpaatti (Y=syklobutyylikarbonyyli, A=metyleeni)

Yhdiste valmistettiin 0,0'-divety(l,3-propyleeni)bispilo-karpaatista (705 mg; 1,43 mmoolia) (vrt. esimerkkiä 1) ja 35 98910 23 syklobutyylikarbonyylikloridista (1357 mg; 11,45 mmoolia) esimerkissä 2 selitetyn menetelmän mukaisesti. Saanto oli 960 mg (0,96 mmoolia).

5 Sul.p.= 33-35°C (fum.) nd20= pK. = HR-MS-spektri: m/e (suhteellinen intensiteetti): 657 (4%), 656 [M+] (6%), 543 (9%), 437 (23%), 436 (100%), 422 10 (22%), 421 (86%), 366 (10%), 365 (46%), 222 (9%), 221 (58%), 209 (14%), 121 (15%), 96 (68%), 95 (78%).

HR-MS: molekyylipaino= 656,3743290 (havaittu) 656,3785152 (laskettu).

NMR: δ 8,50 2H bs, 7,23 2H bs, 6,73 s (fum.), 4,21 4H m, 15 3,80 6H s, 3,16 2H m, 2,78 4H m, 2,53 2H m, 2,40 2H m, 2,22 4H m, 2,03 2H qv, 2,01 4H m, 1,89 4H m, 1,71 4H m, 0,92 6H t.

Log P = 0,60 (pH 5,0) = 4 min (sarveiskalvohomogenaatti) 20 5 min (80%:sessa plasmassa)

Pw= 12,86 x 10-6 cm/s.

Vastaavalla tavalla voidaan esimerkkiä 2 vastaavasti valmistaa 0,0'-dipropionyyli(2-hydroksi-l,3-propyleeni)- '. 25 bispilokarpaatti lähtemällä 0,01-divety(2-hydroksi-l,3- i 1 ·« ( ( ( , propyleeni)bispilokarpaatista (544 mg; 1,07 mmoolia) i: ... .

• (vrt. esimerkkiä 1) ja propionyyliklondista (785 mg; 8,49 mmoolia).

• *

• · V

• · ♦ · • · · i · · « t · • « « ♦ • ·

« · K

··» r ·

Claims (7)

98910 24

1. Menetelmä farmaseuttisesti käyttökelpoisten yhdisteiden valmistamiseksi, joiden kaava on 5 CH3CH24. jT) O O \ j N ? 0\

10 CH, N Y i (!) CH, Y tl X) CHjCHj' J 20 jossa kaavassa O i · '· Il Y on -C-R, jossa R on C,-C4-alkyyli tai C3-C6-sykloalkyyli ja A on suora sidos tai metyleeniryhmä, sekä sanottujen yh- 25 disteiden happoadditiosuolojen valmistamiseksi, tunnettu l. siitä, että yhdiste, jonka kaava on ·«· t ; . CHjCH2 CH3 i J) O 0 o 'o « · 4 I f·**· Λ ;; i : · ’ «»H ”t> 0 CH3CH ' ' ' Cl,3 h i sai; im | , | «| : - : 98910 25 jossa A tarkoittaa samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan kaavan RC02H mukaisen hapon, tai sen funktionaalisen johdannaisen kanssa, jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä, ja mahdollisesti muutetaan saatu yhdiste happoaddi-5 tiosuolakseen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan Ο,Ο'-disyklopropyylikarbonyyli-(1,2-etyleeni)bispilokarpaatti. 10

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 0,0'-disyklobutyylikarbonyyli-(1,2-etyleeni)bispilokarpaatti.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 0,0'-disyklopropyylikarbonyyli-(1,3-propyleeni)bispilokarpaatti.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu 20 siitä, että valmistetaan 0,0'-disyklobutyylikarbonyyli- , · (1,3-propyleeni)bispilokarpaatti. I I I

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 0,0'-dipropionyyli(l,3-propylee- • 25 ni)bispilokarpaatti. s'.. » · • m*

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 0,0'-dipropionyyli(l,2-etylee- • ni) bispilokarpaatti. .· «r · .·: 30 * » k f · • · • * » « · · f · 26 9891C