FI90437B - Menetelmä indiumkloridiliuoksen käsittelemiseksi hydrometallurgisesti - Google Patents

Description

1 90437

Menetelmä Indlumklorldllluoksen käsittelemiseksi hydro-metallurgisesti Tämä keksintö koskee indiumin ja sen mahdollisten . 5 sukulais-alkuaineiden talteenottoa liuoksesta, joka sisäl tää indiumin ja erilaisten muiden alkuaineiden klorideja, erityisesti tinakloridia ja antimonikloridia; se koskee erityisesti tinan ja antimonin erottamista indiumista.

Indiumin uusien käyttökohteiden, joista voidaan 10 mainita yhdisteet III-V, johtokykyiset läpinäkyvät kalvot, joita käytetään näyttölaitteissa ja valokennoissa ja indium- tinaseosoksidit, jotka mahdollistavat kasvihuoneilmiön kolminkertaistamisen, kehittäminen on tehnyt erityisen houkuttelevaksi tämän alkuaineen talteensaannin, joka 15 usein esiintyy liittyneenä yleisten ei-rautametallien mal-meihin, erityisesti sinkkivälkkeeseen, kalkopyriittiin ja lyijyhohteeseen.

Talteenotto sulfaattiliuoksista on jo ollut lukuisien tutkimusten ja patenttien, erityisesti FR-hakemusjul-20 kaisun 2 435 533, kohteena.

Pyrometallurgisten prosessien aikana indiumia kerääntyy eri faaseihin, joille on helppo tehdä liuotus kloorin avulla käyttämällä hapetusta tai ilman sitä, jolloin sdaadaan indiumkloridiliuos. Tietyt metallikloridi-25 liuokset, kuten FR-patenttijulkaisussa 2 317 366 kuvatulla tavalla valmistetut liuokset, saattavat sisältää indiumia, joka saattaa olla otettavissa talteen.

Indiumin erottaminen tinasta ja antimonista, alkuaineista, joiden kanssa se on kemiallisesti samankaltai-30 nen, on teknisesti tunnettua, mutta ehdotetut liuokset ... eivät ole tyydyttäviä ja ne ovat kalliita käyttää. Tarkem min määriteltynä on ehdotettu uuttoja, joissa käytetään eetteri- tai ketonityyppisiä orgaanisia yhdisteitä; lukuisat tutkimukset ovat perustuneet erityisesti metyyli-iso-35 butyyliketoniin.

2 90437

Kaikki nämä tuotteet ovat kuitenkin haihtuvia ja aiheuttavat palo- ja räjähdysvaaroja, jotka eivät ole merkityksettömiä .

Tästä syystä tämän keksinnön eräänä päämääränä on 5 saada aikaan menetelmä indiumkloridiliuoksen, johon voi olla sekoittuneena tinakloridia tai antimonikloridia, käsittelemiseksi hydrometallurgisesti käyttämällä uuttoai-netta, joka ei saisi olla syttyvä eikä räjähtävä.

Tämän keksinnön eräänä toisena päämääränä on mene-10 telmä, joka mahdollistaa indiumkloridin tehokkaan erottamisen antimoni- ja tinakloridista.

Nämä ja muut jäljempänä ilmenevät päämäärät saavutetaan menetelmällä indiumkloridin ja vähintään yhden alkuaineen, joka kuuluu ryhmään tina ja antimoni, liuoksen 15 käsittelemiseksi hydrometallurgisesti, jolle menetelmälle on tunnusmerkillistä, että se sisältää seuraavat vaiheet: a) vapaiden kloridi-ionien pitoisuuden säätäminen lisäämällä alkalimetallikloridia tai maa-alkalimetallikloridia tai niiden seosta ja happamuuden säätäminen lisäämällä 20 vetykloridihappoa; b) mainitun indiumkloridiliuoksen saattaminen kosketukseen trialkyylifosfaattia sisältävän orgaanisen faasin kanssa; c) mainitun orgaanisen faasin takaisinuutto saattamalla _3 viimeksi mainittu kosketukseen 0,1-3 mol*dm vetyklori-25 dihappoa sisältävän liuoksen kanssa, jolloin saadaan in-diumkloridiliuos; d) emäksinen takaisinuutto käyttämällä alkalimetallihydr-oksidia.

Kloridi-ionipitoisuuden ja happamuuden säätö on 30 tärkeää, koska on toivottavaa uuttaa suurin piirtein kaikki jalostettavissa olevat alkuaineet ja kloridi-ionipitoi-suudella ja happamuudella on hyvin suuri vaikutus tämän talteenoton aikaansaantiin käytettäessä trialkyylifosfaattia. Vapaiden kloridi-ionien pitoisuus säädetään edulli- -3 35 sesti alueelle 3-12 ekvdm ja happopitoisuus alueelle 3 90437 1-6 ekvdm 3. Tämä säätö tehdään edullisesti käyttämällä kalsiumkloridia; erityisen edullinen alue on indiumklori-diliuos, joka sisältää lisäksi 5-10 ekvdm-3 kloridi-ione- _3 ja, edullisesti kalsiumkloridin muodossa, ja 1-3 ekvdm , 5 happoa. Olosuhteet ovat yleensä näiden alueiden keskellä.

"Vapailla kloridi-ioneilla" tarkoitetaan kloridi-ioneja, jotka eivät liity alkuaineeseen, joka halutaan uuttaa käyttämällä trialkyylifosfaattia, varauksettoman kompleksin muodossa (esimerkiksi InCl^, HInCl4 jne); ylei-10 sesti ilmaistuna vapaita kloridi-ioneja, jotka liittyvät vetykloridihappoon tai alkali- tai maa-alkalimetalleihin, pidetään vapaina kloridi-ioneina. Tämän keksinnön yhteydessä ammoniumionit lasketaan kuuluviksi alkalimetalli-ionien piiriin.

15 Neste-neste-uuton kontrolloimiseksi tehokkaammin sekä viskositeetin että kemiallisten ominaisuuksien suhteen on toivottavaa, että trialkyylifosfaatti liuotetaan aromaattisiin hiilivetyihin; aromaattiset hiilivedyt valitaan yleensä maaöljyfraktioiden joukosta, joilla on korkea 20 kiehumispiste ja korkea syttymispiste, kuten tyypillä, jota myydään kappanimellä Solvesso 150. Taloudellisista syistä trialkyylifosfaattina käytetään yleensä tributyyli-fosfaattia, joka tunnetaan paremmin nimellä TBP, joka on aineen englanninkielisen nimen kirjainlyhenne.

25 Orgaaninen faasi sisältää edullisesti 20-60, edul lisemmin 30-50 tilavuus-% trialkyylifosfaattia.

Tämän keksinnön eräänä päämääränä on ottaa talteen mahdollisimman suurella saannolla kloridiliuoksen metal-lisisältö mahdollisimman selektiivisesti epäpuhtauksien 30 suhteen. Kuten edellä kuvattiin, tehokas uutto käyttämällä trialkyylifosfaatteja voidaan saada aikaan säätämällä liuoksen kloridi- ja happopitoisuuksia. Mitä selektiivi-syyteen tulee, se saadaan aikaan, tavanomaisten menetelmien, erityisesti uuttovaiheiden lukumäärän lisäämisen, 35 lisäksi, säätelemällä trialkyylifosfaattimäärää, joka saa- 4 90437 tetaan kosketukseen uutettavan liuoksen kanssa, ottaen huomioon, että trialkyylifosfaatin ja uutettavan kloridi-ionikompleksin välille muodostuvat kompleksit vaativat kolme fosfaattimolekyyliä yhtä atomia kohden uutettavaa 5 alkuainetta tavanomaisissa olosuhteissa.

Kun otetaan huomioon, että tributyylifosfaatti, josta käytetään jäljempänä englanninkielistä lyhennettä TBP, on yleisimmin käytetty ja taloudellisin trialkyyli-fosfaatti, käytetään TBPrtä kuvauksen jäljellä olevassa 10 osassa tämän aineryhmän edustajana.

Niinpä tinan ja indiumin uuttoa kuvaavat yhtälöt ovat olennaisilta osiltaan seuraavaa tyyppiä: 2H+ + Sn4+ + 6C1" + 3TBP H2(SnCl6) - 3TBP 15

H+ + In3+ + 4C1" + 3TBP H(InCl4) - 3TBP

Tärkeimmät muut uuttuvat spesiekset ovat SnCl^, 2TBP; SnHCl3, 3TBP; InClg, 3TBP; InCl4, 3TBP. Reaktioon 20 liittyviä spesieksiä HC1, TBP ja HC1, 2TBP on myös läsnä.

Reaktio antimonin kanssa on samaa tyyppiä, ja myös siinä kuluu kolme TBP-molekyyliä. Niinpä stoikiometrian laskemiseksi oletetaan tarvittavan kolme TBP-molekyyliä yhtä atomia kohden uutettavaa alkuainetta.

25 Niinpä hyvän selektiivisyyden saavuttamiseksi on järkevää säätää orgaanisen faasin ja vesifaasin välinen suhde (O/A) ja eri faasien ulosmenomäärät sillä tavalla, että trialkyylifosfaattimäärä, joka saatetaan kosketukseen mainitun indiumkloridin ja vähintään yhden alkuaineen, 30 joka kuuluu joukkoon tina ja antimoni, kloridin liuoksen kanssa, on vähintään 1-1,5, edullisesti 1-1,2, kertaa tinan, antimonin ja indiumin täydelliseen uuttoon tarvittava stoikiometrinen määrä. Kun rauta(III):a on läsnä merkittävä määrä, tsl suunnilleen pitoisuutta 1 g/1 suurempana 35 pitoisuutena, on viisasta lisätä tähän stoikiometriseen 5 90437 määrään stoikiometrinen määrä, joka tarvitaan uuttamaan rauta(III), jonka solvatointi vaatii kolme TBP-molekyyliä.

Yleensä valitaan määrä, joka on noin 10 % suurempi kuin stoikiometrinen määrä.

. 5 Oikean osuuden määrääminen näiden alueiden sisällä riippuu lämpötilasta, joka voi vaihdella ympäristön lämpötilasta valitun laimennusaineen turvallisen käytön sallimaan lämpötilaan (60-70 °C), laimennusasteestä, epäpuhtauksista ja hyvän saannon ja hyvän selektiivisyyden vä-10 Iillä tehtävästä kompromissista.

Saanto, joka on tarkoitus saada aikaan, on edullisesti yli 90 %, edullisemmin yli 95 %.

Tällä menetelmällä saadaan aikaan tyydyttäviä tuloksia, kun indiumin moolisuhde antimonin ja tinan yhteis-15 määrään on suurempi kuin 1:7, edullisesti suurempi kuin 1:5. Kun tämä suhde on edellä esitettyjä arvoja pienempi, on edullista poistaa osa antimonista ja tinasta uutolla, joka tehdään ennen pääuuttoa, joka perustuu indiumiin.

Tämä voidaan toteuttaa sisällyttämällä prosessiin 20 ennen vaihetta b) vaihe a'), jossa mainaittua indiumklori-dia ja vähintään yhtä alkuainetta, joka kuuluu joukkoon tina ja antimoni, sisältävä liuos saatetaan kosketukseen trialkyylifosfaattiliuoksen kanssa, jolloin kosketukseen saatettava trialkyylifosfaattimäärä on pienempi kuin stoi-25 kiometrinen määrä, joka tarvitaan kaiken tinan ja antimonin uuttamiseen, edullisesti alle 80 % tästä määrästä. Kun läsnä on rauta(III):a merkittävänä pitoisuutena, ts. suunnilleen pitoisuutta 1 g/1 suurempana pitoisuutena, on viisasta lisätä tähän stoikiometriseen määrään stoikiometri-30 nen määrä, joka tarvitaan uuttamaan rauta(III), jonka solvatointi vaatii kolme TBP-molekyyliä. Tämän määrän tulee joka tapauksessa olla sellainen, että suhde indium:(anbti-moni + tina) on edellä määritellyissä rajoissa uuton jälkeen. Jotta vältettäisiin happamuusmuutokset, kun TBP-faa-35 si ja uutettavat indiumpitoiset liuokset saatetaan koske- 6 90437 tukseen toistensa kanssa, on edullista käsitellä nämä faa- _3 sit ennalta noin 2 ekvdm vetykloridihappoa sisältävällä liuoksella.

Kun indiumpitoisissa liuoksissa on läsnä merkittä-5 vissä määrin arseenia, on edullista säätää mainitun liuoksen hapetus-pelkistyspotentiaali sellaiseksi, että arsee-ni(V):n osuus kokonaisarseenista on vähintään 90 %, edullisesti 95 %. Eräs tämän keksinnön antamista tiedoista on itse asiassa se, että tässä hakemuksessa kuvattavissa uut-10 to-olosuhteissa arseeni(V) uuttuu paljon heikommin kuin arseeni(III).

Takaisinuuttovaiheella c) on hyvin tärkeä vaikutus siihen, että saavutetaan takaisinuuttoliuos, joka ei juuri sisällä tinaa, antimonia eikä, tapauksesta riippuen, rau-15 taa eikä muita mukana uuttuneita alkuaineita. Tämä vaihe tulee toteuttaa sillä tavalla, että lopullinen kloridi-ionikokonaispitoisuus takaisinuuton jälkeen on vähintään 2, edullisesti 3-8, yleensä 5-6 ekvdm Tätä kloridi-ioniloppupitoisuutta voidaan säätää joko säätelemällä ta-20 kaisinuuttoliuoksessa alunperin vallitsevaa vetykloridi-happopitoisuutta tai säätelemällä suhdetta 0/A ja indium-pitoisuutta orgaanisessa faasissa. Tulisi huomata, että orgaanisen faasin indiumpitoisuuden säätelyn kannalta esl-uuttovaiheella a' ) on suuri vaikutus orgaaniseen faasin 25 indiumpitoisuuteen. Indiumkloridiliuokselle, joka saadaan vaiheessa c) tehtävän takaisinuuton avulla orgaanisesta faasista, voidaan tehdä uutto varauksettomalla orgaanisella TBP-faasilla, jolloin suhde O/A säädetään sellaiseksi, että TBP:tä on läsnä 2-5 kertaa stoikiometrinen määrä, 30 joka tarvitaan uuttamaan kaikki tässä indiumkloridiliuok-sessa läsnä oleva tina.

Seuraavat esimerkit, joilla ei ole minkäänlaista rajoittavaa luonnetta, on tarkoitettu antamaan ammattimie-hille mahdollisuudet helposti määrittää toimintaolosuh- 7 90437 teet, joita on viisasta käyttää kulloisessakin erityistapauksessa.

Esimerkki 1 PHA^^-liuos saatetaan kosketukseen orgaanisen faa-5 sin kanssa, joka sisältää 40 tilavuus-% TBP:tä ja 60 ti-lavuus-% SOLVESSO 150:ä, siten että orgaanisen faasin suhde vesifaasiin on 0,8, vastavirtamenettelyä käyttäen 5 se-koitin-laskeuttimisesta koostuvassa laiteryhmässä. Kun on saavutettu kemiallinen tasapaino laiteryhmässä, saadaan 10 orgaaninen faasi PH0effl, jonka koostumus, samoin kuin PHAe£fl:n koostumuskin, annetaan jäljempänä. Toisessa vaiheessa orgaaninen faasi PHO joka on kuormittunut ti nan, indiumin ja antimonin suhteen, saatetaan kosketukseen _3 vesifaasin kanssa, joka sisältää 2 ekvdm HCl:a, siten 15 että suhde 0/A = 8, vastavirtaolosuhteissa 4 sekoitin-las-keuttimesta koostuvassa ryhmässä. Indium tulee siten kokonaan takaisinuutetuksi orgaanisesta faasista, ja kun on saavutettu kemiallinen tasapaino laiteryhmässä, saadaan orgaaninen faasi PH02 ja takaisinuuttovesifaasi PHAeff2, 20 johon indium on konsentroitunut; faasien koostumukset annetaan alla olevassa taulukossa.

Kolmannessa vaiheessa tinan ja antimonin suhteen kuormittunut orgaaninen faasi PH0eff2 saatetaan kosketukseen vesifaasin kanssa, jonka NaOH-pitoisuus on 4,5 _3 25 ekvdm , siten että suhde 0/A = 1,5, vastavirtaolosuhteissa sekoituksella varustetussa astiassa. Antimoni ja tina tulevat siten täydellisesti takaisinuutetuiksi, ja saadaan kolmifaasinen seos, josta saadaan suodatuksen ja dekantoinnin jälkeen orgaaninen faasi, joka ei enää sisäl-30 lä metallisia alkuaineita ja on kierrätettävissä, natrium-pitoinen vesifaasi PHA joka sisältää runsaasti tinaa, ja kiinteä natriumantimonaattikakku. PHA ^^:η koostumus esitetään alla olevassa taulukossa.

35 β 90437

Faasit

Kemiallinen spe- 5 sle8 P«A1nf PHAeff1 PHOeffi PHAeff2 PHOeff2 PHAeff3

Sn (g/l) 25 0,02 31,2 12 29,7 AA,6

In (g/l) 7 0,02 8,7 70 O 0

Sb (g/l) 2 O|00A 2,5 3 2,1 0,007

Pb (g/l) 21,A 21fA 0,002 0,001 0,002

Cu (g/l) 22,0 22,0 0,002 0,016 0,002

Zn (g/l) 2,0 2,0 0,03A 0,3 0,002

CaCl2 (M) 3 3 H+ (N) 2 2 3,5 15 OH" (M) 2,5 20

Edellä olevasta taulukosta on havaittavissa, että PHA^n^:ssa moolisuhde uindium:(tina + antimoni) on pienempi kuin 0,5, talteensaantiaste uuton jälkeen on yli 99 %, 25 tinan, antimonin ja indiumin uuttumisselektiivisyys on lähes täydellinen suhteessa muihin uuttuviin alkuaineisiin, kuten kupariin ja sinkkiin, ja indiumin rikastumis-kerroin takaisinuuttofaasissa PHAeff2 on 20 tinaan nähden ja yli 70 antimoniin nähden.

30 Esimerkki 2

Tinan, antimonin ja raudan poisto ennalta Tämän esimerkin tarkoituksena on osoittaa mahdollisuus erottaa selektiivisesti tina, antimoni ja rauta indiumista käyttämällä TBP-seosta.

g 90437

Liuos, jonka koostumus esitetään jäljempänä ja joka -3 -3 sisältää 2 ekvdm HCl:a ja 3 ekv*dm CaC^Ja, saatetaan kosketukseen TBP-SOLVESSO-seoksen kanssa (40-60 tila- _3 vuus-%, vastaa pitoisuutta 1,4 mol«dm ) vastavirtaolo-5 suhteissa sekoitin-laskeutinryhmässä kahdessa vaiheessa.

, Suhde 0/A valitaan siten, että käytettävä TBP-määrä sitoo stoikiometrisesti kaiken antimonin ja raudan ja 80 % tinasta. Tässä tapauksessa suhde 0/A on 0,55.

Tulokset esitetään alla olevassa taulukossa.

10 ,___

Alkuaineet (g/1) $b Sn f®

Varastoliuos 3,1 28,5 6,4 0,48

Tyhjennetty liuos 0,1 4,4 6,3 0,05 15 Kuormitettu liuotin 5,4 43,8 0,5 0,87

Saanto uutossa (%) 97 84 1,3 100

Siten vahvistetaan mahdollisuus uuttaa rauta ja antimoni käytännöllisesti katsoen kokonaan ja 84 % tinasta 20 indiumin uuttumatta merkittävästi.

Esimerkki 3

Takaislnuuttoliuoksen puhdistus Päämääränä on poistaa tina, joka on happamassa in-diumkloridiliuoksessa, joka saadaan prosessin vaiheesta 25 c).

Kokeen aikana vesiliuos saatetaan kosketukseen orgaanisen faasin kanssa, joka sisältää 40 % TBP:tä ja 60 % SOLVESSO 150:ä, vastavirtraolosuhteissa sekoitin-laskeutinryhmässä kolmessa vaiheessa. Suhde 0/A lasketaan siten, 30 että tina uuttuu käytännöllisesti katsoen kokonaan viemättä mukaan liian paljon indiumia. Tässä tapauksessa suhdse 0/A on 0,33.

Tulokset esitetään alla olevassa taulukossa.

35 10 90437

Alkuaineet (g/1) Sn In Sb

Varastoiiuos 10 70 1,2 5 Tyhjennetty liuos 0f1 68,7 0f35

Kuormitettu liuotin 30 3,9 2,6

Saanto uutossa (%) 99 2 71 Täten vahvistetaan mahdollisuus poistaa tina in-10 diumkloridiliuoksesta. Samalla suuri osa liuoksen sisältämästä antimonista poistuu.

Siten tinan suhteen kuormittunut liuotin voidaan kierrättää vaiheeseen b).

Claims (11)

11 90437

1. Menetelmä indiumkloridia ja vähintään yhtä alkuaineista tina ja antimoni sisältävän liuoksen käsittelemi- 5 seksi hydrometallurgisesti, tunnettu siitä, että se sisältää seuraavat vaiheet: a) vapaiden kloridi-ionien pitoisuuden säätäminen lisäämällä alkalimetallikloridia tai maa-alkalimetallikloridia tai niiden seosta ja happamuuden säätäminen lisäämällä 10 vetykloridihappoa; b) mainitun indiumkloridiliuoksen saattaminen kosketukseen trialkyylifosfaattia sisältävän orgaanisen faasin kanssa; c) mainitun orgaanisen faasin takaisinuutto saattamalla viimeksi mainittu kosketukseen 0,1-3 N vetykloridihappoa 15 sisältävän liuoksen kanssa, jolloin saadaan indiumklori-diliuos; d) emäksinen takaisinuutto käyttämällä alkalimetallihydr-oksidia.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 20 tunnettu siitä, että vaiheessa a) käytettävä alkalimetallikloridi tai maa-alkalimetallikloridi on kal-siumkloridi.

3. Kumman tahansa patenttivaatimuksista 1 ja 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että orgaaninen 25 faasi on liuos, joka sisältää 20-60 tilavuus-% trialkyyli-: fosfaattia liuotettuna aromaattiseen hiilivetyyn.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainittu aromaattinen hiili-vety on maaöljyfraktio.

5. Minkä tahansa patenttivaatimuksista 1-4 mukainen , menetelmä, tunnettu siitä, että vaiheen a) aikana kloridipitoisuus säädetään alueelle 3-12 N ja happopitoi-suus alueelle 1-6 N. i2 90437

6. Minkä tahansa patenttivaatimuksista 1-5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että orgaanisen faasin ja vesifaasin suhdetta ja eri faasien ulosmenomääriä säädetään sillä tavalla, että trialkyylifosfaattimäärä, joka 5 saatetaan kosketukseen mainitun liuoksen kanssa, joka sisältää indiumkloridia ja vähintään yhden alkuaineista tina ja antimoni kloridia, on 1-1,5 kertaa stoikiometrinen määrä, joka tarvitaan tinan, antimonin ja indiumin täydelliseen uuttoon.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainittu trialkyylifosfaat-timäärä on 1-1,2 kertaa stoikiometrinen määrä, joka tarvitaan tinan, antimonin ja indiumin täydelliseen uuttoon.

8. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-7 mukainen 15 menetelmä, tunnettu siitä, että se sisältää ennen vaihetta b) vaiheen a'), jossa mainittu liuos, joka sisältää indiumkloridia ja vähintään yhden alkuaineista tina ja antimoni kloridia, saatetaan kosketukseen trialkyylifosf aattiliuoksen kanssa, jolloin kosketukseen saatettava 20 trialkyylifosfaattimäärä on pienempi kuin stoikiometrinen määrä, joka tarvitaan kaiken tinan ja antimonin uuttamiseen.

9. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainittu orgaani- 25 en faasi saatetaan ennen vaihetta b) kosketukseen 2 N vet-; ykloridihappoa sisältävän liuoksen kanssa.

10. Minkä tahansa patenttivaatimuksista 1-9 mukai- ·": nen menetelmä, tunnettu siitä, että mainitun liuoksen, joka sisältää indiumkloridia ja vähintään yhden 30 alkuaineista tina ja antimoni kloridia, hapetus-pelkistys-potentiaalia säädetään sillä tavalla, että arseeni(V):n 1 osuus kokonaisarseenista on vähintään 90 %.

11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen menetelmä, : ' tunnettu siitä, että mainitun liuoksen, joka si- 35 sältää indiumkloridia ja vähintään yhden alkuaineista tina i3 90437 ja antimoni kloridia, hapetus-pelkistyspotentiaalia säädetään sillä tavalla, että arseeni(V):n osuus kokonaisarsee-nista on vähintään 95 %. i4 90437