FI87796B - Limblandningar foer anvaendning pao vinylsubstrat och med dylika bestrukna substrat - Google Patents

Description

1 37790

Vinyylisubstraateilla käytettävät liimaseokset ja näillä päällystetyt substraatit

Limblandningar för användning pä vinylsubstrat och med dylika bestrukna substrat ♦

Keksintö kohdistuu kosketusliimaseoksina toimiviin polymeeri -emulsioihin, jotka on erityisesti sovitettu käytettäväksi vinyylisubstraateilla. Nämä liimat käsittävät etyleenin, vinyy-liesterin, di-2-etyyliheksyylimaleaatin tai vastaavan fumaraa-tin polymeerejä, sekä tyydyttymätöntä monokarboksyylihappoa.

Kosketusliimat eli paineherkät liimat toimivat aikaansaamalla välittömän adheesion, kun niitä käytetään lievän paineen alaisena. Niille on tunnusomaista sisäänrakennettu kyky varmistaa tämä adheesio pintaan ilman aktivointia, kuten käsittelyä liuottimilla tai lämmöllä, ja myös riittävä sisäinen lujuus siten, että liima-aine ei murru ennen kuin sidos liima-aineen ja pinnan välillä murtuu. Kyky saavuttaa välitön adheesio ilmaistaan tavallisesti "tahmeuden" tai "liimaisuuden" määränä. Tavallisesti on toivottavaa saavuttaa niin paljon tahmeut-ta kuin mahdollista menettämättä merkittävää määrää sisäistä lujuutta (koheesiota). Jälkimmäinen adhesiivi- ja kohesiivi-ominaisuuksien tasapaino on ollut vaikeata saavuttaa liimapoly-meereissä, koska tavanomaisesti polymeereihin koheesiolujuuden lisäämiseksi sisältyvät monomeerit yleensä johtavat liimaus-kyvyn alenemiseen.

Kosketusliimojen erikoisluokkaa käytetään vinyylisubstraateilla, joita käytetään laajassa joukossa teollisuussovellutuksia, joihin kuuluvat vinyylikattopäällysteet autoissa, koristami-seen kuten vinyylietiketeissä, ja siirtokuvissa sekä erikois-tyypeissä. Toisin kuin tavalliset polyolefiinikalvot, kute polyetyleeni ja polypropyleeni, nämä polyvi nyyli klori di(PVC)-kalvot vaativat niiden prosessivaatimusten ja korkean lasisiir-tymälämpötilan johdosta formulointia monilla lisäaineilla. Jotkut näistä ovat migroituvia komponentteja ja vaikuttavat 2 37796 vinyylisiirtokuvan tai -etiketin pitkäaikaisominaisuuksiin. Lisäaineiden määrät ja tyypit vaihtelevat vinyyliformulaatioi-den keskuudessa ja tästä johtuen on saatavissa laaja joukko vinyyliominaisuuksia. Tyypillinen joustava PVC-kalvoformulaa-tio sisältää suuren joukon lisäaineita mukaan lukien pehmitti-met. Käytettyihin pehmittimiin kuuluvat migroituvat monomeeri-tyypit kuten ftalaattiesterit (esim. dioktyyliftalaatti) tai vähemmän migroituvat polymeeripehmittimet (esim. polyesterit, epoksoidut soijaöljyt) . Nämä sovellutukset asettavat tiukkoja vaatimuksia liimaseokselle. Erityisesti, vinyylisubstraatit sisältävät huomattavia määriä näitä pehmittimiä, joilla on taipumus migroitua liimaan, erityisesti vanhenemisen (engl. aging) jälkeen, joiden pehmittimien migraatio tuhoaa liiman ja aiheuttaa sidoksen heikkenemisen.

Näin ollen liimapäällystettyjen joustavien polyvinyylikloridi-kalvojen käyttöä on perinteisesti vaihtelevissa määrin kiusannut pehmittimen migraatiosta ulos PVC-kalvosta liimapäällys-tykseen johtuvien ominaisuuksien huononeminen. Tämän tapahtumisen aste on riippuvainen PVC-formulaatiosta ja käytetystä liimasta. Paitsi että vinyylisiirtokuvissa käytettävien liimojen täytyy vastustaa tätä pehmittimen migraatiota vanhenemisen yhteydessä, niiden täytyy osoittaa aiemmin selitettyjä korkeita alkupalstautumisarvoja sekä kohesiivista että adhesiivista lujuutta ja niiden täytyy estää kutistumisenvastusta.

Kaksi tärkeimmistä liimapäällystetyn vinyylisiirtokuvan tai -etiketin reaalisuorituskykyyn vaikuttavista tekijöistä ovat pehmitintyyppi sekä -pitoisuus PVC-kalvossa. Nämä lisäaineet, jotka mahdollistavat PVC:n käytön joustaviin sovellutuksiin, ovat PVC:lie levitettyjen polymeeripäällystysten huononemisen pääsyy. Johtuen niiden migroituvammasta luonteesta monomeeri-pehmittimillä on suurempi vaikutus liimaominaisuuksiin kuin polymeeripehmittimillä. Kaikkien muiden ollessa samat, mitä suurempi monomeeripehmittimen pitoisuus vinyylikalvossa, sitä enemmän liimapäällystetty siirtokuva kokee huononemista ajan funktiona.

3 37796

Pehmittimen migraation määrän ja sen vaikutusten liimausominai-suuksiin ennustamiseksi tarkasti on tärkeää osoittaa mitä peh-mittimelle tapahtuu, kun se lähtee vinyylikaivosta. Mikäli liima estää pehmittimen sisääntunkeutumisen kokonaan, tuloksena on pehmittimen kertyminen liima-vinyyli-rajapintaan. Tämä voi johtaa sidoksen heikentymiseen tällä rajalla. Mikäli liima on liian pehmitintä vastaanottava, liiman viskoelastiset ominaisuudet huononevat johtaen heikkoon, honteloon (engl. leggy) polymeeriksi voon. Kolmas mahdollisuus käsittää pehmittimen migraation ulos PVC: stä läpi liimamassan liima-substraatti-raja-pintaan. Tämä voi hidastaa tai tuhota sidoksen muodostumisen.

Pehmittimen kohtalo migraatioprosessin jälkeen on itse asiassa yhdistelmä näistä kolmesta äärimmäisyydestä. Aste, johon yksi tapaus vallitsee, on riippuvainen liimasta, substraatista ja PVC-taustasta. Liiman huononemiseen liittyvän pehmitinmigraa-tion ilmeisin osoitus on liimausominaisuuksien huononeminen vinyylillä vanhenemisen funktiona. Useat liimasysteemit osoittavat merkittävää alenemista kuoriutumisadheesiossa (engl. peel adhesion) sekä virumisenkestävyydessä (engl. creep resistance) kosketuksen aikana pehmitetyn vinyylin kanssa; kuitenkin huolellisen polymeerisuunnittelun kautta voidaan saavuttaa migraatioprosessin säätö ja sitä seuraava vaikutus kosketusliiman ominaisuuksiin.

Päinvastoin kuin tunnetun tekniikan mukaisissa liimaseoksissa, pehmitinmigraatioon liittyvät ongelmat voitetaan tämän keksinnön mukaisesti käyttämällä kosketusliimaa, joka sisältää 30. . . 70 painoprosentista alkaanihapon vinyyliesteriä; 10... 30 painoprosentista etyleeniä; 20...40 painoprosentista di-2-etyy-liheksyylimaleaattia tai vastaavaa fumaraattia; ja 1. .. 10 painoprosentista tyydyttymätöntä monokarboksyylihappoa muodostettua polymeeriemulsiota.

Liimoille on tunnusomaista parempi kestävyys pehmitinmigraa-tiota vastaan, mikä johtaa erinomaisiin kokonaisliimausominai- 4 37796 suuksiin liiraapäällystettyjen substraattien varastoinnin jälkeen, joihin liittyy suuri alkupalstautumislujuus. Sellaisenaan kosketusliimoilla on erityissovellutuksena vinyyli-substraattien liimaus ja erityisesti käyttö liimana vinyyli-siirtokuviin.

Tässä käytetyt vinyyliesterit ovat alkaanihappojen estereitä, joissa on yhdestä noin 13:een hiiliatomia. Tyypillisiin esimerkkeihin kuuluvat; vinyyliformiaatti, vinyyliasetaatti, vinyylipropionaatti, vinyylibutyraatti, vinyyli-isobutyraatti, vinyylivaleraatti, vinyyli-2-etyyliheksanoaatti, vinyyli-iso-oktanoaatti, vinyylinonaatti, vinyylidekanoaatti, vinyylipiva-laatti, vinyyliversataatti jne. Edellä mainituista vinyyliasetaatti on edullinen monomeeri sen helpon saatavuuden ja alhaisen hinnan johdosta. Vinyyliesteriä on läsnä kopolymeerissä määrinä n. 30...70 paino-%, edullisesti 40...60 paino-%.

Tässä käytetty dioktyylimaleaatti-isomeeri on di-2-etyylihek-syylimaleaatit. Koska polymeroinnin jälkeen fumaraatin ja maleaatin (cis ja isomeerit) rakenne ovat samoja, vastaavaa fumaraattiesteriä voidaan myös käyttää tässä. Jälkimmäisiä komponentteja on läsnä kopolymeerissä määrinä n. 20...40 paino-%, edullisesti 25...35 paino-%.

Tässä käytettyihin tyydyttymättömiin monokarboksyylihappoihin kuuluvat esimerkiksi, akryyli- ja metakryylihappo tai maleii-nihapon puoliesterit, joista mainittakoon monoetyyli-, mono-butyyli- tai mono-oktyylimaleaatti, akryylihapon tai monoetyy-limaleaatin ollessa edullinen. Happoa on läsnä määränä 1.. .10 paino-%, edullisesti 2...6 paino-%.

10.. .30 %:n etyleeniä lisäksi kopolymeeriin voidaan myös toivoa sisältyvän pieniä määriä muita funktionaalisia komonomee-reja. Sopiviin kopolymeroitaviin komonomeereihin kuuluvat esimerkiksi akryyliamidi, allyylikarbamaatti, N-metyloli(met)-akryyliamidi, N-vinyylipyrrolidinoni, diallyyliadipaatti, triallyylisyanuraatti, butaanidiolidiakrylaatti, allyyli- 5 37796 metakrylaatti jne. sekä C2.·.C3~hydroksialkyyliesterit, joista mainittakoon hydroksietyyliakrylaatti, hydroksipropyyliakry-laatti ja vastaavat metakrylaatit. Jälkimmäisiä komonomeereja käytetään yleensä tasoina alle 5 % riippuen tietyn komonomee-rin luonteesta. Kaikissa tapauksissa tuloksena olevan koske-tusliiman Tg:n pitäisi olla välillä n. -45...-25 °C niin, että valinnaisia komonomeereja ei pitäisi lisätä määrinä, jotka johtavat polymeereihin tämän Tg-alueen ulkopuolella.

Lisäksi tietyt kopolymeroituvat monomeerit, jotka parantavat kopolymeeriemulsion, esim. vinyylisulfonihapon, stabiilisuut-ta, ovat myös käyttökelpoisia tässä lateksistabilisaattoreina. Näitä valinnaisia läsnäolevia monomeerejä, mikäli niitä käytetään, lisätään hyvin pieninä määrinä n. 0,1...2 paino-% mono-meeriseoksesta.

Tässä voidaan käyttää tavanomaisia panos-, puolipanos- tai jatkuvia emulsiopolymerointimenetelmiä. Yleensä monomeerit polymeroidaan vesiväliaineessa paineissa, jotka eivät ylitä 100 ilmakehää, katalyytin ja vähintään yhden emulgointiaineen läsnäollessa.

Kopolymeeriin menevän etyleenin määrään vaikuttaa paine, sekoitus sekä polymerointiväliaineen viskositeetti. Täten kopolymeerin etyleenipitoisuuden lisäämiseksi käytetään korkeampia paineita. Sopivimmin käytetään vähintään 10 ilmakehän painetta. Seos sekoitetaan voimakkaasti läpikotaisin etyleenin liuottamiseksi jatkaen sekoitusta, kunnes saavutetaan olennainen tasapaino. Tämä vaatii yleensä noin 15 minuuttia. Kuitenkin laitteesta, sekoituksen voimakkuudesta, tietystä systeemistä ja vastaavista riippuen voidaan tarvita vähemmän aikaa.

Sopivia polymerointikatalyytteinä ovat vesiliukoiset vapaa-radikaalimuodostajat, joita yleensä käytetään emulsiopolyme-roinnissa, joista mainittakoon vetyperoksidi, natriumpersulfaatti, kaliumpersulfaatti ja ammoniumpersulfaatti sekä tert-butyylihydroperoksidi, emulsion kokonaismäärään perustuen 6 37796 määrinä välillä 0,01...3 paino-%, edullisesti 0,01...1 pai-no-%. Niitä voidaan käyttää yksinään tai yhdessä pelkistävien aineiden, joista mainittakoon natriumformaldehydisulfoksilaat-ti, rauta(2)suolat, natriumditioniitti, natriumvetysulfiitti, natriumsulfiitti, natriumtiosulfaatti, kanssa hapetus-pelkis-tyskatalyytteinä emulsion kokonaismäärään perustuen määrinä 0,01...3 paino-%, edullisesti 0,01...1 paino-%. Vapaaradikaa-linmuodostajat voidaan ladata emulgaattorin vesiliuokseen tai lisätä annoksina polymeroinnin aikana.

Polymerointi suoritetaan pH:ssa välillä 2...7, edullisesti välillä 3...5. pH-alueen säilyttämiseksi saattaa olla hyödyllistä työskennellä tavanomaisten puskurisysteemien läsnäollessa, esimerkiksi alkalimetalliasetaattien, alkalimetallikarbo-naattien, alkalimetallifosfaattien läsnäollessa. Joissakin tapauksissa voidaan myös lisätä polymerointisäätäjiä, joista mainittakoon merkaptaanit, aldehydit, kloroformi, etyleeniklo-ridi ja trikloorietyleeni.

Emulgointiaineet ovat niitä, joita yleisesti käytetään emul-siopolymeroinnissa, sekä valinnaisesti läsnäolevat suojakol-loidit. On myös mahdollista käyttää emulgaattoreita yksinään tai seoksina suojakolloidien kanssa.

Emulgaattorit voivat olla anionisia, kationisia, ei-ionisia pinta-aktiivisia yhdisteitä tai niiden seoksia. Sopivia anionisia emulgaattoreita ovat esimerkiksi alkyylisulfonaatit, alkyyliaryylisulfonaatit, alkyylisulfaatit, hydroksialkanolien sulfaatit, alkyyli- ja alkyyliaryylidisulfonaatit, sulfonoidut rasvahapot, polyetyoksiloitujen alkanolien ja alkyylifenolien sulfaatit ja fosfaatit, sekä sulfosukkinihapon esterit. Sopivia kationisia emulgaattoreita ovat esimerkiksi kvaternääriset alkyyliammoniumsuolat sekä kvaternääriset alkyylifosfoniumsuo-lat. Esimerkkejä sopivista ei-ionisista emulgaattoreista ovat additiotuotteet, joissa 5...50 moolia etyleenioksidia on adduktoitunut suoraketjuisiin tai haaraketjuisiin 6...22 hiiliatomisiin alkanoleihin, tai alkyylifenolit, tai korkeammat 7 3 7 7 S 6 rasvahapot, tai korkeammat rasvahappoamidit, tai primääriset ja sekundääriset korkeammat alkyyliamiinit; sekä propyleeni-oksidin segmenttikopolymeerit etyleenioksidin kanssa ja niiden seokset. Kun käytetään emulgointiaineiden yhdistelmiä, on edullista käyttää suhteellisen hydrofobista emulgointiainetta yhdistelmänä suhteellisen hydrofiilisen aineen kanssa. Emul-gointiaineen määrä on yleisesti n. 1...10, edullisesti n.

2...8 paino-% polymeroinnissa käytetyistä monomeereista.

Polymeroinnissa käytetty emulgaattori voidaan myös lisätä kokonaisuudessaan alkupanokseen polymerointivyöhykkeeseen tai osa emulgaattorista, esim. 90...25 % siitä, voidaan lisätä jatkuvasti tai ajoittain polymeroinnin aikana.

Edellä selitettyjen emulgaattorien sijasta tai lisäksi voidaan käyttää useita erilaisia suojakolloideja. Sopiviin kolloidei-hin kuuluvat osittain esim. 50 %:iin asti asetyloitu polyvi-nyylialkoholi, kaseiini, hydroksietyylitärkkelys, karboksi-metyyliselluloosa, arabikumi ja vastaavanlaiset, jotka tunnetaan synteettisen emulsiopolymeeriteknologian alalla. Yleensä näitä kolloideja käytetään kokonaisemulsion painoon perustuen pitoisuuksina 0,05...4 paino-%.

Polymerointireaktiota jatketaan yleensä, kunnes jäljelle jäänyt vinyyliasetaatti, monomeeripitoisuus on alle n. 1 %. Päättyneen reaktion tuotteen annetaan sitten jäähtyä noin huoneenlämpötilaan samalla, kun se suljetaan ilmakehältä.

Liimaemulsiot valmistetaan ja käytetään suhteellisen korkeilla kiintoainepitoisuuksilla, esim. välillä 35...70 %, edullisesti ei alle 50 %, vaikkakin niitä voidaan haluttaessa laimentaa vedellä.

Lateksin hiukkaskokoa voidaan säätää käytetyn ei-ionisen tai anioinisen emulgointiaineen tai suojakolloidin määrällä. Pienempien hiukkaskokojen saamiseksi käytetään suurempia määriä emulgointiaineita. Yleisenä sääntönä, mitä suurempi käytetyn 8 37796 emulgointiaineen määrä, sitä pienempi keskimääräinen hiukkas-koko.

Haluttaessa voidaan keksinnön mukaisiin uusiin liimoihin sisällyttää tavanomaisia lisäaineita niiden ominaisuuksien modi-fioimiseksi. Näiden lisäaineiden joukkoon voivat kuulua sakeuttimet, täyteaineet tai pigmentit, joista mainittakoon talkki ja alumiinioksidi, pienet määrät tartunta-aineita, jne.

Emulsioliima on käyttökelpoinen millä tahansa tavanomaisella teipillä tai muulla pintamateriaalilla, erityisesti vinyyli-substraateilla, kuten vinyylikaIvoilla tai -kelmuilla. Liima voidaan levittää käyttäen tavanomaisia tekniikoita. Tyypilliset menetelmät käsittävät liiman levityksen irrotuslainerille (engl. release liner) mekaanisten päällystysprosessien, joista mainittakoon liinaharja-, teräkaavin-, pyyhkäisyteräpäällys-tin-, vastatela- tai syväpainopäällystystekniikat. Liiman annetaan kuivaa huoneenlämpötilassa ja sen jälkeen sitä uuni-kuivataan n. 250 °F:ssa (n. 121,1 °C) 10 minuutin ajan. Päällystetty irrotuslaineri voidaan sitten laminoida pintamateriaaliin nippitelalla käyttäen kumitelan ja terästelan välistä painetta. Tämä tekniikka saa aikaan liimamassan siirron pintamateriaaliin minimitunkeutumisella.

Esimerkki 1 Tämä esimerkki valaisee tämän keksinnön mukaisia kosketuslii-moja valmistettaessa käytettyä polymerointimenetelmää.

10 litran autoklaaviin ladattiin 675 g (20 % w/w liuosta vedessä) natr iumalkyyliaryylipolyetyleenioksidisulfaattia (3 moolia etyleenioksidia), 50 g (70 % w/w liuosta vedessä) alkyyliaryylipolyetyleenioksidia (30 moolia etyleenioksidia), 60 g (25 % w/w liuosta vedessä) natriumvinyylisulfonaattia, 0,5 g natriumasetaattia, 2 g natriumformaldehydisulfoksilaat-tia, 5 g (1 % w/w liuosta vedessä) rauta(2)sulfaattiliuosta ja , 0/796 1900 g vettä. Typellä huuhtelemisen jälkeen reaktoriin ladattiin 1575 g vinyyliasetaattia ja 1425 g di-2-etyyliheksyyli-maleaattia. Sen jälkeen reaktori paineistettiin etyleenillä 750 psi:hin (n. 5,17 MPa) ja tasapainotettiin 50 °C:ssa 15 minuutin ajan. Polymerointi aloitettiin annostelemalla liuoksessa 60 g tertiääristä butyylihydroperoksidia 290 g:ssa vettä ja 45 g natriumformaldehydisulfoksilaattia ja 2 g natriumase-taattia 225 g:ssa vettä tasaisesti 5 tunnin ajanjakson aikana. Samanaikaisesti lisättiin neljän tunnin aikana 100 g akryyli-hapon ja 100 g hydroksipropyyliakrylaatin liuos 300 g:ssa vettä.

Heti kun initiaattoreiden lisäys alkoi, reaktiolämpötila nostettiin 80...82 °C:een ja pidettiin tässä lämpötilassa kunnes reaktio oli päättynyt. Initiaattorin hitaiden lisäysten lopussa tuote siirrettiin evakuoituun astiaan (30 litraa) jäljelle jääneen etyleenin poistamiseksi systeemistä. Se identifioitiin emulsiona 1.

Käyttäen edellä selitettyä yleistä menetelmää valmistettiin lisäemulsioita muuttamalla määriä ja/tai monomeerikoostumuk-sia. Päämonomeerit ja niiden vastaavat määrät esitetään taulukossa I.

Vertailuina valmistettiin myös emulsiot, jotka edustavat tunnettua tekniikkaa, mukaan lukien esimerkit 8...15, jotka valaisevat akryylikoostumuksia (Esim. 8 ja 9), vinyyliakryyli-koostumuksia (Esim. 10, 11, 12 , 13) ja etyleeni-vinyyliase-taatti-akryylikoostumuksia (Esim. 14 ja 15), jälkimmäiset valmistettuna US-patenttijulkaisun 4 322 516 selityksen mukaisesti. Esimerkki 16 valaisee yhtiön Rohm and Haas tähän loppukäyttöön tarjoamaa teollisuusstandardia. Lisäksi, vertailu-näytteet valmistettiin käyttämällä di-iso-oktyylimaleaattia (Esim. 17), ilman karboksyylihappoa (Esim. 18) ja maleiinihap-poa (Esim. 19), tyydyttymätöntä dikarboksyylihappoa.

ίο 3 7 796 4 ??9?99¥τ9τ???79 959 <1 m m m SI ridri I I | | I I i « «Nj| il M II I | | | | I I I I I | I I „ <1 *0 “2 ‘'i in ΙΛ fM . , «ft , »nioinmio $1 mmm λνΙ U'U'nn'n'n' ™||

® I I I I I I" M I I I I I l s | I I

+J

c o

SI I I I I I I 1881 I I I | I || I I

£ ·-> <a o Ml R88R8R8 I I I I I SS §888

^ O

3 M

i—I O

3 -* £ »n <* ^ In I? S « « I IJS&mSSiS"*00*0 -*-*

1 ^ «μη νιπ^τ ^ | | «H 4-i ,H

h +-> rt θ ......M,,""i{ei, |i y a 2 ^ , 'H rt +-i t—i « rH W +J tj -H <0 ^

SI «RasRfisi 111111 ilissj III

3 §.2 £.3 5'££?£ Ä| , , %%% S 8 :§ 51 I i I I I I I v> m m m m m m m ιιι tl V κ'ίέ'ΓΛ 3mri a> 1 'Mill f «wwe«Slij|H IM Lzl .

> <u e ei'gO i 2§s«isii|i

Ι-j I

ml l 9 ^ w ^ w w ^ w %--» w w W w w .¾ rt 3 H -37796

Emulsioliima päällystettiin pehmitetylle vinyylikaivoile ja kuivattiin uunissa 5 minuutin ajan 105 "C:ssa. Tuloksena olevaa kuivaa liimakerrostumaa oli 20 mg/in2 (n. 3,1 mg/cm2).

Tämä päällystys koostettiin kuoriutumislujuudeltaan Pressure Sensitive Tape Councilin testimenetelmän nro 1 mukaisesti, joka oli tässä modifioitu viipymäajan vaihtelemiseksi päällystyksen sijoittamisen kosketukseen ruostumaton teräs -koepanee-lin ja kuoriutumislujuuden mittauksen välillä. Lisäksi yhteenliimattu testikappale vanhennettiin lämmöllä, kuten on osoitettu taulukossa II, jotta kiihdytettäisiin mahdollisesti esiintyvää taipumusta menettää adheesiota vanhenemisen yhteydessä PVC-substraatilla johtuen pehmittimen migraatiosta polymeeriin.

Taulukko II

Alkukuoriu- Kuoriutuminen 1 vko Kuoriutumislujuu-

Esim. tuminen_vanhennettu 70 *C:ssa den retentio-% 20 min 24 h 20 min 24 h (Ib) (Ib) 1 5,2 5, 9 3, 3 3, 6 63 2 4, 6 5, 1 3, 5 3, 5 76 3 4, 0 4, 7 3, 3 5, 1 83 4 4, 5 6, 3 3, 5 3, 4 78 5 4, 6 6, 4 3, 1 3, 9 67 6 3, 5 6, 2 3, 5 4, 3 100 7 4, 1 5, 1 2, 3 3, 2 56 8 2, 6 - 1, 2 - 46 9 3, 7 4,5 1, 2 - 32 10 2,7-1,8- 67 11 3,3-2,2- 67 12 3, 3 4, 9 1,2 1, 8 36 13 3, 3 5, 4 1,7 2, 5 51 14 3, 3 3, 9 1, 1 1, 6 33 15 3, 1 4, 1 1, 5 3, 2 48 16 3, 7 5, 3 1, 6 3, 0 43 17 2, 5 4, 1 2,0 2, 8 80 18 3, 1 5, 0 2, 8 3, 2 90 19 1, 5 3,0 2,2 2, 5 100 i2 3 7 79 6

Tulokset osoittavat kyseisten polymeerien ylivoimaisen lii-mausominaisuuksien pysymisen (verrattuna tunnetun tekniikan mukaisiin) altistettuna vanhenemiselle PVC-kalvolla (vinyylillä). Tämän esittävät erityisesti esimerkit jotka valaisevat korkeat alkukuoriutumislujuudet (4...5 Ib) (n. 1,8...2,2 kg) ja tämän kuoriutumislujuuden 3...4 Ib: n (n. 1, 3. . . 1, 8 kg) säilymisen vanhetessa verrattuna tunnettuun tekniikkaan ja vertailukokeiden ainoastaan 3...4 Ib: n (n. 1,3...1,8 kg) alkukuoriutumisluj uuteen ja kuoriutumistumis- lujuuden 1. . . 2 lb (n. 0,4...0,9 kg) alempaan säilymiseen van hetessa.

Claims (15)

1. Pehmitetyt polyvinyyl iki ori di substraatit, jotka on päällystetty kosketusliimaseoksella, tunnettu siitä, että seos sisältää 30... 70 painoprosentista alkaanihapon vinyyli-esteriä; 10. . . 30 painoprosentista etyleeniä; 20. . . 40 painoprosentista di-2-etyyliheksyylimaleaattia tai vastaavaa fumaraat-tia; ja 1...10 painoprosentista tyydyttymätöntä monokarboksyy-lihappoa muodostettua polymeeriemulsiota.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen substraatti, tunnet-t u siitä, että polyvinyylikloridisubstraatti on pehmitetty migroituvalla pehmittimellä.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen substraatti, tunnet-t u siitä, että pehmitin on ftalaattiesteri, polyesteri tai epoksoitu soijaöljy.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen substraatti, tunnet- t u siitä, että polymeeri lisäksi sisältää 5 %: iin asti kopolymeroituvaa komonomeeria, joka on valittu ryhmästä, johon kuuluvat akryyliamidi, allyylikarbamaatti, N-metyloli(met)ak-ryyliamidi, N-vinyylipyrrolidinoni, diallyyliadipaatti, trial 1yylisyanuraatti, butaanidiolidiakrylaatti, allyylimetakry-laatti, hydroksietyyliakrylaatti, hydroksipropyyliakrylaatti ja vastaavat metakrylaatit, ja jossa kosketusliimaseoksessa komonomeerin määrä on sellainen, että se pitää liiman T«-alueella -45...-25 ' C.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen substraatti, tunnet-t u siitä, että vinyyliesteri polymeerissä on vinyyliasetaat-ti.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen substraatti, tunnet-t u siitä, että happo polymeerissä on akryylihappo tai metakryylihappo tai maleiinihapon puoliesteri. 14 87 756

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen substraatti, tunnet-t u siitä, että vinyyliesteriä on läsnä määränä ; 40...60 pai-no-% ja maleaattia on läsnä määränä 25...35 paino-%.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen substraatti, tunnet-t u siitä, että kopolymeroitava komonomeeri on hydroksietyyli akrylaatti tai hydroksipropyyliakrylaatti.

9. Kosketusliimaseokset, tunnettu siitä, että niiden Tw on -45...-25 * C, ja jotka kosketusliimaseokset ovat sopivia levitykseen pehmitetyille polyvinyylikloridikaivoille ja koostuvat olennaisesti polymeeriemulsiosta, joka on muodostettu 30. . . 70 painoprosentista alkaanihapon vinyyliesteriä; 10... 30 painoprosentista etyleeniä; 20...40 painoprosentista di-2-etyyliheksyylimaleaattia tai vastaavaa fumaraattia; ja 1...10 painoprosentista tyydyttymätöntä monokarboksyylihappoa ja 0. . . 10 painoprosentista kopolymeroituvaa komonomeeria, joka on valittu ryhmästä, johon kuuluvat akryyliamidi, allyylikarba-maatti, N-metyloli(met)akryyliamidi, N-vinyylipyrrolidinoni, diailyyliadipaatti, triallyylisyanuraatti, butaanidiolidiakry-laatti, ailyylimetakrylaatti, hydroksietyyliakrylaatti, hydroksipropyyli akrylaatti ja vastaavat metakrylaatit.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen kosketusliimaseos, tunnettu siitä, että polymeeri lisäksi sisältää 5 %:iin asti kopolymeroituvaa komonomeeria, joka on valittu ryhmästä, johon kuuluvat akryyliamidi, allyylikarbamaatti, N-metyloli-(met)akryyliamidi, N-vinyylipyrrolidinoni, diallyyliadipaatti, triallyylisyanuraatti, butaanidioiidiakrylaatti, allyyli-metakrylaatti, hydroksietyyliakrylaatti, hydroksipropyyliakrylaatti ja vastaavat metakrylaatit, ja jossa kosketusliimaseok-sessa komonomeerin määrä on sellainen, että se pitää liiman T^-alueella -45...-25 ’ C.

11. Patenttivaatimuksen 9 mukainen kosketusliimaseos, tunnettu siitä, että vinyyliesteri polymeerissä on vinyyliasetaatti. is -37796

12. Patenttivaatimuksen 9 mukainen kosketusliimaseos, tunnettu siitä, että happo polymeerissä on akryylihappo tai metakryylihappo tai maleiinihapon puoliesteri.

13. Patenttivaatimuksen 9 mukainen kosketusliimaseos, tunnettu siitä, että vinyyliesteriä on läsnä määränä 40. ..60 paino-% ja maleaattia on läsnä määränä 25...35 paino-%.

14. Patenttivaatimuksen 10 mukainen kosketusliimaseos, tunnettu siitä, että kopolymeroitava komonomeeri on hydroksietyyliakrylaatti tai hydroksipropyyliakrylaatti.