FI86142C - Foerfarande foer framstaellning av en homogeniserad farmaceutisk emulsion. - Google Patents

Description

1 86142

Menetelmä homogenisoidun farmaseuttisen emulsion valmistamiseksi

Keksintö koskee menetelmää homogenisoidun farma-5 seuttisen emulsion valmistamiseksi.

Aikaisemmin emulsiosysteemeistä on käytetty annos-tusmuotöinä, tavallisesti öljyjen oraalista antamista varten tai ulkonaisesti käytettävien tuotteiden tai kosmeettisten aineiden muotona. Nykyään emulsioita käytetään 10 myös parenteraalisena lääkkeiden antomuotoina. Julkaisus sa Pelham, L.D., Am. J. Hosp. Pharm., 38 (1981), s 198-208, esitetään parenteraalisen kokonaisravitsemisen (TPN) olleen yksi tärkeimmistä edistysaskeleista potilaan akuuttihoidossa kuluneena vuosikymmenenä. Se on tapa ra-15 vita intravenöösisti potilaita, jotka eivät pysty absorboimaan ravintoaineita gastrointestinaalialueen kautta. Infuusiona annettuihin ravintoaineisiin voi sisältyä aminohappoja, dekstroosia, elektrolyyttejä, mineraaleja, vitamiineja, rasvahappoja ja hivenainemineraaleja.

20 Kuten L.D. Pelham esittää edellä mainitussa viite- julkaisussa, intravenöösisti käytettäviä rasvaemulsioita on ollut kaupallisesti saatavana Euroopan maissa yli 20 ·; vuotta, vaikka niiden käyttöä Yhdysvalloissa on rajoitet tu viime aikoihin saakka vaikeiden ja eräissä tapauksissa 25 kuolemaan johtaneiden reaktioiden vuoksi kuten on esitetty julkaisuissa Br. J. Surg., 52 (1965), s 795-800, ja Drug Intell. Clin. Pharm., 6 (1972), s 321-330. Lipomul®, ensimmäinen Yhdysvaltoihin tuotu intravenöösisti käytettävä rasvaemulsio poistettiin markkinoilta 1965 sen jäl-. . 30 keen, kun oli esitetty useita ilmoituksia "rasvaylikuor-mitusoireyhtymästä" (fat overloading syndrome), kuten on kuvattu julkaisuissa Br. J. Surg., 52 (1965), s 291-298, ja Metabolism, 6 (1957), s 815-821. Intralilipid®, jota toimittaa Cutter Laboratories, hyväksyttiin käyttöön Yh-35 dysvalloissa 1975. Sitä oli aikaisemmin käytetty useita vuosia Euroopassa. Vuonna 1979 Abbot Laboratories toi

A

markkinoille tuotteen Liposyn , toisen intravenöösisti käytettävän rasvaemulsion.

2 86142

Intralipid® ja Liposyn® sisältävät monityydyttä-mättömien rasvahappojen lähteinä 20 % (paino/tilavuus) soijaöljyä ja vastaavasti 10 % (paino/tilavuus) saflori-5 öljyä. Kumpikin tuote sisältää 1,2 % (paino/tilavuus) puhdistettuja munan fosfolipidejä emulgointiaineina ja vettä on lisätty, niin että on saatu 10-prosenttinen (paino/tilavuus) tai 20-prosenttinen (paino/tilavuus) emulsio. Viime aikoihin saakka Yhdysvalloissa on ollut 10 saatavana vain 10-prosenttisia emulsioita. Euroopassa pääosa käytöstä koostuu 20-prosenttisista emulsioista julkaisussa Surg. Clin. North Am., 58 (1978), s 1055-1070, esitetyn artikkelin mukaan. Glyserolia, vesiliukoista ainetta, on lisätty rasvaemulsioiden tekemiseksi 15 isotonisiksi sen määrän ollessa tuotteessa Intralipid® 2,25 % (paino/tilavuus) ja tuotteessa Liposyn® 2,5 % (paino/tilavuus). Koska rasva aiheuttaa erittäin pienen osmoottisen paineen, glyseroli aiheuttaa kaksinkertaisen osmoottisen paineen kuten yhtäsuuri painomäärä glukoosia, 20 mannitolia tai sorbitolia julkaisun N. Engl. J. Med., 297 (1977), s 1444-1452 mukaan. Sekä tuotteen Intralipid® että tuotteen Liposyn® pH-alue on 5,5-8; rasvahiukkasten halkaisijat vaihtelevat Intralipid®;Ssä ja Liposyn®:ssä 0,1 pm:stä 0,5 pm:iin ja ovat siten vähän pienempiä kuin 25 endogeeniset kylomikronit, kuten on esitetty useissa julkaisuissa mm julkaisussa Metabolism, 27 (1978), s 1109-Y:;" 1127.

1970-luvun alusta lähtien useimmat kirjallisuudessa esitetyt rasvaemulsioiden aiheuttamiksi katsotut vas-:.‘-z 30 tareaktiot koskivat Intralipid®;n käyttöä yksinkertaisesti siksi, että se oli ainoa kaupallisesti saatava rasva-emulsio. Ajan myötä voi ilmestyä raportteja myös tuotteen .···. Liposyn® aiheuttamista saman kaltaisista vastareaktiois ta. Tuotteen Intralipid® ja Liposyn® näyttävät aiheutta-35 van merkittävästi vähemmän ja lievempiä vastareaktioita kuin Lipomul®, kun on esitetty julkaisuissa Can. Med. Assoc. J., 111 (1974), s 152-154, ja Liposyn® Research 3 86142

Conference proceedings, North Chicago, Abbot Laboratories (1979). Nykyään esitetyt vaikeimpia vastareaktioita kuvaavat artikkelit liittyvät yliannostuksiin, kuten on esitetty julkaisussa Arch. Surg., 111 (1976), s 1391-5 1393.

Rasvaemulsiofuusioihin liittyy kahden tyyppisiä vastareaktioita. Ensimmäinen tyyppi on tavallisesti akuutti tai lievä ja esiintyy infuusion aikana. Toinen tyyppi ilmenee myöhemmin rasvaemulsion intravenöösin käy-10 tön kestoa pidennettäessä. Yleisimmin raportoituihin akuutteihin reaktioihin kuuluvat kuumevaste, vilunväreet ja tärinä sekä kipu rinnassa tai selässä, joita on kuvattu julkaisussa J. Pediatr., 86 (1975), s 2-16. Hyvin nopeat infuusiot voivat julkaisun Br. J. Surg., 52 (1965), 15 s 291-298 mukaan aiheuttaa sydämentykytystä, tiheälyönti- syyttä, äkillistä ahdistusta rinnassa, vinkuvaa hengitystä, syanoosia, pahoinvointia, kipua injektiokohdassa, öljyisen maun tuntumista ja päänsärkyä. Viime vuosina in-travenöösit rasvaemulsiot, joita aluksi käytettiin olen-20 naisten rasvahappojen lähteenä, ovat tulleet suositummik si energialähteenä kuten on kuvattu julkaisuissa US-pa-tentti nro 3 169 094 ja Yeo, M. T. et ai., Arch. Surg., 106 (1973), s 792-796. Jeppsson, R. ja Ljungberg, S. ovat käsitelleet aihetta julkaisussa Acta Pharmacal. et Toxi-. 25 cal, 36 (1975), s 312-320. Ljungberg ja Jeppsson tutkivat farmakodynaamisia vaikutuksia, joita liittyi emulsioiden käyttöön kantoaineina lipideihin liukeneville aineille. Vaikutuksia tutkittiin sen jälkeen, kun oli annettu pa-renteraalisesti soijaöljyemulsioita, jotka sisälsivät eri 30 lääkeaineita liuotettuina öljyfaasiin. Tutkitut lääkeaineet olivat barbituurihappoja, syklandelaattinitroglyse-riini ja diatsepaami. Tulokset osoittivat, että emulsio-valmisteet olisivat sopivia kantoaineita lipideihin liukeneville lääkeaineille, jotka on tarkoitettu suonensi-35 säiseen antoon, koska farmakologiset vaikutukset olivat lähes samat kuin vaikutukset, jotka todettiin käytettäessä natriumsuolojen vesiliuoksia. Käytettäessä barbi-tuurihappoja soijaemulsion öljyfaasissa havaittiin anes- 4 86142 teslan piteneminen siihen verrattuna, joka todettiin käytettäessä vastaavan natriumsuolan liuosta. Tulokset tulkittiin lääkeaineen hitaaksi vapautumiseksi öljyhiukka-sista tai mahdolliseksi lääkeaineiden spesifisemmäksi 5 siirtymiseksi keskushermostoon, kun ne sisältyvät pieniin öljypisaroihin [Jeppsson, R., Acta Pharmaceutics Sueccia, 9 (1972), s 81-90]. Julkaisussa Dardel, 0. et ai.,

Anaesth. Scand., 20 (1976), s 221-224 on esitetty kaupallisen diatsepaamiemulsion olevan saatavana. Tämän lipidi-10 emulsioformulaation valmistaja on Vitrum AB, Ruotsi, ja se on monessa suhteessa samankaltainen kuin Intralipid . Uuden lipidiemulsiomuodon on todettu merkittävästi pienentävän venöösiin systeemiin liittyvien paikallisten sivuvaikutusten esiintymistiheyttä eikä diatsepaamin eri 15 valmistemuotojen terapeuttisten tehojen välillä havaittu merkittäviä eroja.

Esillä oleva keksintö koskee menetelmää homogenisoidun farmaseuttisen emulsion valmistamiseksi. Menetelmälle on tunnusomaista, että 20 (a) muodostetaan ionipari saattamalla hydrofobinen lääkeaine reagoimaan ioniparin muodostajan kanssa, joka on tyydyttynyt tai tyydyttymätön alifaattinen tai aromaattinen C6-C20-happo, kun hydrofobinen lääkeaine on emäk-- - sinen, ja farmaseuttisesti hyväksyttävä alifaattinen tai 25 aromaattinen amiini, kun hydrofobinen lääkeaine on hapan; (b) muodostetaan mainitun ioniparin öljy-vedessä-emulsio yhdistämällä siihen vesi, farmaseuttisesti hyväksyttävä öljyinen kantoaine tai öljy, joka on valittu (i) luonnossa esiintyvistä kasviöljyistä ja (ii) puolisyn-30 teettisistä mono-, di- tai triglyserideistä; pinta-aktii-vinen aine tai emulgaattori; ja pinta-aktiivinen apuaine tai lisäemulgaattori; ja homogenisoidaan emulsio paineessa 55,16-103,43 MPa (8000-15000 psi) emulsion hiukkaskoon pienentämiseksi alueelle 0,170-0,5 mikrometriä.

35 Keksinnön mukaisesti saadaan ainekoostumuksia, jotka sisältävät nopeasti in vivo murtuvia, intravenöö-sisti, intramuskulaarisesti, intra-artikulaarisesti ja/tai oraalisesti käytettäviä, rasvaemulsiomuodossa ole- 5 86142 via valmisteita, Joihin sisältyy tiettyjen tyydyttyneiden tai tyydyttymättömien alifaattisten tai aromaattisten happojen, esim. kaproni-, kapriini- tai öljyhapon, ja aromaattisten happojen, esim. hydroksibentsoe- tai kane-5 lihappojen ja niiden kaltaisten käyttö pinta-aktiivisena apuaineena ja/tai ioniparin muodostajana [Ioniparin muo-dostumisteoriaa ja -sovellutuksia on käsitelty seuraavis-sa julkaisuissa ja kirjallisuusviitteissä: Naunyn-Schmie-deberg's Arch. Pharmacol., 264 (1969), s 55-75; J. Pharm. 10 Pharmacol. Suppl., 28:75P (1976); J. Pharm. Pharmacol, 31 (1981), s 749-753; ja J. Pharm. Pharmacol., 36 (1984), s 45] ja jotka on suunniteltu siten, että ne solubilisoivat tiettyjä veteen niukkaliukoisia hydrofobisia ionisoituvia lääkeaineita ja tiettyjä veteen liukenemattomia hydrofo-15 bisia viskooseja öljymäisiä nesteitä ja/tai sellaisia emäksisiä lääkeaineita, joiden pKa-arvot ovat pienemmät tai lähes samat kuin fysiologinen pH, tai happamien lääkeaineiden ollessa kyseessä lääkeaine voi olla viskoosi öljymäinen neste tai kiinteä veteen liukenematon hydrofo-20 binen happo, jonka ionisaatiovakio tai -vakiot voivat olla suuremmat tai lähes samat kuin fysiologinen pH.

Siten happamien lääkeaineiden (joiden pKa-arvot ovat pienemmät tai lähes samat kuin fysiologinen pH) tai emäksisten lääkeaineiden (joilla on suuremmat tai lähes 25 samat pKa-arvot) ollessa kyseessä ne muuttuvat fysiologiseen ympäristöön vietyinä (esim. i v infuusiossa) mole-kyylimuodoiksi, joilla on huomattavasti pienemmät liukoisuudet. Tästä on seurauksena, että lääkeaineet saostuvat aiheuttaen mahdollisesti ärsyttävien yhdisteiden paikal-30 lisiä suuria kasaumia.

pKa-arvot ovat molekyyleille luontaisia ominaisuuksia, joita ei voida muuttaa tekemättä yhdisteen rakenteeseen kovalenttisia muutoksia. Jos yhdisteen esi-kliinisen farmaseuttisen kehittämisen jossakin myöhemmäs-35 sä vaiheessa tehdään kovalenttisia muutoksia yhdisteen rakenteeseen, kemikaali katsotaan uudeksi kemialliseksi kokonaisuudeksi ja siten kaikki farmaseuttiset, farmakologiset, toksikologiset, farmakokineettiset ja muut bio- 6 86142 logiset kokeet täytyy toistaa. Rakenteen muutoksen seurauksena on usein myös farmakologisen aktiivisuuden katoaminen tai väheneminen tai täydellinen muuttuminen.

Keksinnön mukaisesti saatavalla nopeasti murtuval-5 la (eli nopeasti lääkeaineen luovuttavalla) emulsiolla vältetään lääkeaineiden paikallinen saostuminen tekemättä kovalenttista muutosta ongelmana olevien lääkeaineiden rakenteeseen.

Hydrofobisten, veteen liukenemattomien happamien 10 lääkeaineiden happofunktio voi johtua -COOH-ryhmästä, fe-nolisesta -OH-ryhmästä, -S03H-ryhmästä tai aminohapporyh-mistä tai niiden kaltaisista ryhmistä, jotka protonin luovuttaen muodostavat anioneja tai kahtaisioneja. Tässä tapauksessa farmaseuttisisesti hyväksyttävää amiinia ku-15 ten glukamiinia voidaan käyttää ioniparin muodostamiseen, esimerkiksi N-metyyli-D-glukamiinia ja sen homologeja, joilla on kaava R-NH-CH2(CHOH)4CH2OH, jossa R on vety tai C^.e-alkyyli. Esimerkki hydrofobisen happaman lääkeaineen ja amiinin välisestä ioniparin muodostumisesta toteutet-20 tiin yhdistämällä yhdiste 4-bifenyylietikkahappo (tunnettu analgeettinen ja tulehdusten vastainen aine, joka on kuvattu US-patenteissa 3 784 704 ja 3 991 206) N-me-tyyli-D-glukamiiniin, joka oli liuotettu emulsion öljy-faasiin (kasvisöljy, soija- tai munalesitiini ja emulsio- 25 ta stabiloivia pinta-aktiivisia aineita) ja muodostamalla öljy-vedessä-emulsio. Tätä formulaatiota on ehdotettu lihas- tai nivelruiskeisiin. Joitakin tämän tyyppisestä formulaatiosta johtuvia etuja ovat seuraavat: estetään lääkeaineen saostuminen kiteinä ja kivun aiheutuminen in-30 jektiokohtaan tai pehmeisiin kudoksiin, jotka liittyvät tulehdykselliseen artriittiin; aikaansaadaan lääkeaineen hidas ja pitkään jatkuva vapautuminen paikallisessa patologisessa kohdassa; ja estetään immunologisten, artriit-tia muistuttavien tulehduksellisten vasteiden ilmenemi-... 35 nen. Tietyt kasvainten vastaiset aineet kuten bis-(3-imi-I* datsolen-2-yylihydratsoni)-9,10-antraseenidikarboksalde- : V hydi (kuvattu US-patentissa 4 258 181 ja seuraavassa kut- suttu nimellä bisantreeniemäs) ja adriamysiiniemäs, joka 7 86142 on kuvattu US-patentissa 3 590 028, ja niiden kaltaiset ovat esimerkkejä emäksisistä hydrofobisista lääkeaineista, jotka voidaan solubilisoida tällä menettelyllä. Yhdiste 3-[4,6-bis-[(1,1,2,2-tetrametyylipropyyli)amino]-5 s-triatsin-2-yyli]-3-atsabisyklo[3.2.2]nonaani, jolla on käyttöä antiartriittisena aineena ja joka on kuvattu US-patentissa 4 261 892, on myös veteen niukkaliukoinen hydrofobinen ionisoituva lääkeaine ja se voidaan myös menestyksellisesti formuloida rasvaemulsiokantoaineen kanssa. 10 Myös tätä solubilisoitua lääkeainetta voidaan antaa in-travenöösisti ilman haitallisia sivuvaikutuksia.

Oletettavasti tässä kuvattuja emulsiosolubilisoin-tisysteemejä voidaan soveltaa lukuisiin muihin lääkeaineisiin, joista jotkut ovat tunnettuja kaupallisia tuot-15 teitä ja toisen tuotteita, joita on kuvattu kirjallisuudessa, esim. triamtereeni, patenttijulkaisussa US 3 081 230 (Smith, Kline & French, 1963) kuvattu diu-reetti; amfoterisiini B, antifungaalinen aine, Gold et ai., Antibiot. Ann., 1955-1956, 579, tai patenttijulkaisu 20 US 2 908 611 (Olin Mathieson, 1959); ibuprofeeni, tulehdus tenvastainen aine, patenttijulkaisu US 3 385 886 (Boots Pure Drug Company Ltd., 1968); indometasiini, tu-lehdustenvastainen aine, patenttijulkaisu US 3 161 654 (Merck & Co., 1964); terfenadiini RMI-9918, antihistamii-. .·. 25 ni, jolla ei ole keskushermostovaikutuksia, kuvattu julkaisussa Annual Drug Data Report, 3 (1981), s. 246 (Ric-hardson-Merrel Inc.); (trifenyylifosforanylideeni)karba-miinihapon etyyliesteri, jolla on farmaseuttinen aktiivisuus, jota ei ole kuvattu, on esitetty patenttijulkaisus-30 sa DD 137 716; yhdisteet fenyyli-[7-(4-pyridinyyli)pyrat-solo[l,5-a]pyrimidin-3-yyli]metanoni ja 2-furanyyli-[7-(3-pyridinyyli)pyratsolo[l,5-a]pyrimidin-3-yyli]metanoni, joita voidaan käyttää anksiolyyttisinä aineina, on kuvattu US-patenttihakemuksessa 506 966, tehty 23. kesäkuuta 35 1983, hakija American Cyanamid Co., yhdiste 5-(3-bromife- nyyli[l,2,4]triatsolo[l,5-c]pyrimidiini-2-amiini, astman vastainen aine, kuvattu US-patenttihakemuksessa 518 250, tehty 28. heinäkuuta 1983, hakija American Cyanamid Co., β 86142 ja cisplatinin hydrofobiset kompleksit kuten 2-hydratsino-4,5-dihydro-lH-imidatsolinyhdiste platinakloridin (PtC^) kanssa (1:1) ja 5-hydratsino-3,4-dihydro-2H-pyrrolin yhdiste platinakloridin kanssa, jotka kumpikin ovat aktiivisia anti-5 neoplastisina aineina ja jotka on kuvattu US-patenttihakemuk-sessa 553 675, tehty 21. marraskuuta 1983, hakija American Cyanamid Co.

Esimerkkejä muista happamista lääkeaineista, jotka saostuvat vaihtelevin määrin fysiologisessa pH:ssa intrave- 10 nöösin infuusion jälkeen, ovat seuraavat:

Taulukko IA

Tavaramerkki Ympäröivän pH, jonka toisella liuoksen pH puolen tapahtuu .1 merkittävää saos- 5 ______________tumista_

Droperidol (dehydro- bentsperidol) 3,24 5,83

Thalamonal 3,44 6,00

Dipidolor (piritramidi) 3,97 4,50

Phenergan (prometatsiini) 5,68 6,42

Largactil (klorpromatsiini) 5,57 6,50

Nozinan (levomepromitse) 4,38 6,50

Prazine (promatsiini) 4,85 7,10

Atarax (hydroksitsiini) 5,60 6,40

Inderal (propanololi) 3,50 6,00

Aramine (metaraminoli) 3,60 5,80 \“sm Persantine (dipyridamoli) 3,12 5,10 “I Eraldin (praktololi) 5,80 7,40 30 : ·' Piirustuksissa kuvio 1 esittää bisantreenin liukoisuutta veteen, kuvio 2 esittää bisantreenin liukoisuutta valittuihin väliaineisiin ja biologisiin nesteisiin, : 35 kuvio 3A on valokuva koiran laskimosta, :1·1: kuvio 3B on valokuva koiran laskimosta, kuvio 4A on valokuva koiran laskimosta, '\m\ kuvio 4B on valokuva koiran laskimosta, '··♦' kuvio 5A on valokuva koiran laskimosta, kuvio 5B on valokuva koiran laskimosta, • » · 9 86142 kuvio 6 on graafinen esitys ryhmästä veren valkosolumäärien keskiarvoja (urokset), ja kuvio 7 on graafinen esitys ryhmästä veren valkosolumäärien keskiarvoja (naaraat).

5 Hoidettaessa ihmisiä tai eläimiä lääkeaineilla on monissa tapauksissa tarpeen antaa lääkeaine intravenöösis-ti. Intravenöösi anto on nopein ja suorin tapa lääkkeen saattamiseksi elimistöön. Voi kuitenkin esiintyä paikallisia laskimoruiskekohdan vastareaktioita, jotka saattai-10 sivat johtua seuraavista syistä: (a) mahdollisesti ärsyttävän lääkeaineen saostuminen paikallisesti suurina määrinä termodynaamisista syistä, (b) lääkeaineen luontainen taipumus sitoutua ensisijaisesti injektiokohdan kudokseen, mikä aiheuttaa lääkeaineen 15 suuren paikallisen kasautumisen, ja (c) neulan vaurioittama laskimo.

Tämä johtaa lääkeaineen purkautumiseen suonesta ja sitten lääkeaineen vaikutukseen paljaaseen kudokseen.

Kuten julkaisussa Acta Anesthesiologica Belgica, 20 nro 3 (lokakuu 1973), s 230-240, on kuvattu, paikallinen laskimon tukkotulehdus on hyvin yleinen laskimoinfuusioi-den ja -injektioiden yhteydessä silloinkin, kun ilmeistä bakteerikontaminaatiota ei esiinny. Infuusioiden ollessa kyseessä tämä ongelma esiintyi suunnilleen 30 prosentissa 25 tutkituista tapauksista riippumatta siitä, käytettiinkö neulaa tai metalli- tai muovikanyyliä. Muissa sarjoissa infuusiota seuraavan laskimon tukkotulehduksen esiintymis-taajuudeksi osoittautui 25-30 %, kun taas 32 prosentissa tapauksista komplikaatio-oireet ilmenivät vasta viikon 30 kuluttua. Myös havainnot, jotka on raportoitu julkaisussa : Drug Intelligence and Clinical Pharmacy, 3 (toukokuu 1977) , i..’ s 266, osoittivat, että 33 prosenttiin kaikista intrave- 10 861 42 nöösisti annetuista syövänvastaisista lääkeaineista liittyi laskimon tukkotulehduksen kehittyminen. Ongelman ratkaisemiseksi tehdyt ehdotukset kohdistuivat seuraaviin seikkoihin: 5 (a) neulan tai katetrin koon tarkistaminen verisuonen hal kaisijaan nähden, (b) infuusiona annettujen liuosten tiheyden tarkistaminen ja (c) uusi halkiotyyppinen (slit type) neula tai katetri.

10 Kuten edellä on mainittu intravenöösi anto on suora ja nopea lääkkeen antotapa, mutta kuten hiljattain julkaisussa Drug Intelligence and Clinical Pharmacy, 17 (lokakuu 1983), s 713, ilmestyneessä artikkelissa Extravasation on esitetty, se ei ole yksinkertainen menetelmä, vaan me-15 netelmä, joka edellyttää erityislaitteistoa, ammattitaitoista henkilöstöä ja tarkkaa seurantaa. Yksi tämän antotavan riskeistä on intrevenöösinesteen ja lääkeaineen joutuminen vahingossa välikudokseen. Tämä saattaisi tapahtua intravenöösikanyylin luiskahtaessa laskimosta kudokseen 20 tai jos intravenöösinestettä vuotaa laskimosta tähän tulleen reiän kautta tai kanyylin kohdan ympäriltä. Yllä mainitussa artikkelissa esitetään, että purkautumista suonesta havaittiin yhdessätoista prosentissa tutkituista lap-·· sille annetuista intravenöösihoidoista ja jopa 22,8 pro- -'··' 25 sentissä tutkituista aikuisille annetuista intravenöösi- hoidoista. Onneksi useimmat näistä vahingoista havaitaan : V nopeasti ja niistä aiheutuu vähän haittaa. Vaikka todet- · tiin, että prosentuaalisesti pienessä määrässä tapauksia : ; : esiintyi kudosvaurioita, jotka johtuivat nesteen purkau- 30 tumisesta, tästä johtuva vaurio voi olla vakava ja se voi : johtaa pitkäaikaisempaan sairaalahoidon tarpeeseen kuin ,··*. alunperin oli tarkoitus. Nestepurkautuman aiheuttaman vaurion alkuilmenemismuoto riippuu lääkityksen luonteesta • * · : ja välikudokseen joutuneen liuoksen tilavuudesta. Yksinker- 35 taisimmassa muodossaan nestepurkautuman aiheuttama vaurio il 86142 voi ilmetä kivuliaana, punoittavana turvotuksena, joka ympäröi intravenöösikanyylin kohtaa. Jos vain osa ihon paksuudesta on vahingoittunut, alue voi näyttää rakkulaiselta ihon ollessa täplikäs ja tummunut. Jos iho on va-5 hingoittunut koko paksuudeltaan, sen pinta voi näyttää hyvin valkoiselta ja myöhemmin voi kehittyä kuolleen kudoksen muodostama massa.

Syövän kemoterapeuttisten lääkeaineiden ekstrava-saation aiheuttamien paikallisten myrkytystilojen ehkäi-10 syyn ja hoitoon liittyviä ongelmia koskeva katsaus on esitetty julkaisussa Cancer Treatment Reviews, 7 (1980), s 17-27. Kuten julkaisussa Seminars of Oncology, i, nro 1 (maaliskuu 1982), s 14-22, on kuvattu, useimmat kemoterapeuttisten lääkeaineiden antoon käytetyt laskimot ristei-15 levät ihon ja ihonalaisen rasvakerroksen välissä. Myrkyllisten lääkeaineiden purkautuminen laskimosta voi aiheuttaa sen, että iho katoaa koko paksuudeltaan alueelta, joka on vaurioitunut. Alueilla, joissa on vähän ihonalaista rasvaa kuten kädenselällä ja nivelten ympärillä, voi aiheu-20 tua myös vaikeita hermojen, jänteiden ja lihaksen vaurioita. Ehdotettuja hoitokeinoja nesteen purkautumisvaaran vähentämiseksi olivat seuraavat: . (a) käytetään intravenöösinesteen vapaata virtausta ja ··; injektoidaan normaalia suolaliuosta ennen laskimoruisket- 25 ta ja sen jälkeen, (b) vältetään kyynärtaivekuopan edellä olevan alueen (ante-cubital fossa) ja käden käyttämistä infuusio- tai injek-tiokohtana, (c) käytetään sopivaa virtausnopeutta ja 30 (d) käytetään vain laskimo-valtimoavanteen laskimon puol- . ·. : ta.

-··, On kuitenkin esitetty, että monilla syöpäpotilailla on niin heikot laskimot, että satunnaisia ekstravasaatioita ei : *.* voida välttää.

;φ..: 35 Injektiokohdan vastareaktiot, joita seuraavassa » · • · · i2 861 42 kuvataan adriamysiinin (doksorubisiini) osalta, ovat yleisiä monille lääkeaineille, joilla on fysiologisesti haitallisia ionisoitumisominaisuuksia, jotka johtavat saos-tumiseen ja/tai lääkeaineiden sitoutumiseen paikalliseen 5 kudokseen, kun niitä annetaan parenteraalisesti. Jos tämän lisäksi tapahtuu vahingossa nesteen purkautumista laskimosta, ongelmat tulevat hyvin vaikeiksi.

Ongelma, joka liittyy adriamysiinin intravenöösiin antoon syövän hoidossa, on raportoitu julkaisussa Recon-10 structive Surgery, 61 (1978), s 86-92. Kun lääkeaine purkautuu pehmeään kudokseen, se aiheuttaa runsaasti kudos-kuoliota intravenöösiantoon käytetyn kohdan tienoilla.

Tämä kuolio kehittyy hitaasti, jatkuu vaikeudeltaan voimistuen useiden viikkojen ajan eikä ole parannettavissa 15 tavanomaisella tavalla. Muodostuvat haavaumat ovat kivuttomia, ja ne voivat jäädä vakavan tuskan ja toiminnallisen heikkenemisen syyksi useiden kuukausien ajaksi paranematta. Nekroottisen alueen ja ympäröivien, kudokseen purkautunutta lääkeainetta sisältävien kudosten poistami-2o nen on suositeltavaa. Ihosiirrännäiset kiinnittyvät huonosti, jos transplantaatiokohdassa on jäljellä pieniä määriä lääkeainetta.

Kun bisantreenidihydrokloridin vesiliuosta annetaan ··; nisäkkäille laskimoruiskeena, niin ongelma, jonka esiin- ' 25 tyminen on todennäköistä, on kemiallinen tukkotulehdus /Cancer Research, 43 (helmikuu 1983), s 925-9267. Saata-: / vissa olevan tiedon perusteella näyttää siltä, että tuk- ' [ - kotulehduksen syynä on lääkeaineen saostuminen intravenöö- siliuoksesta, kun tämä sekoittuu laskimovereen. Lääkeaine-30 hiukkasten erottuminen laskimon seinämille johtaa paikalli-: sesti suuriin pitoisuuksiin, jotka kestävät pitkiä ajan- jaksoja, sekä aikaansaa ärsytystä.

* m 4

Bisantreenin liukoisuusominaisuudet, jotka puoles-: taan aiheuttavat saostumista, ovat hyvin suuri herkkyys ·....· 35 lämpötilanmuutoksille, pH: lie ja erilaisille liuenneille i3 861 42 aineille. Esimerkiksi kuvassa 1 nähdään bisantreenin liukoisuus veteen pH:ssa 4,5 lämpötila-alueella 6°C:sta 30°C: seen, kun taas taulukosta IB ilmenee sen laaja liukoisuus-alue valittuihin väliaineisiin ja biologisiin nesteisiin; 5 nämä arvot on esitetty graafisesti kuvassa 2.

Taulukko IB

Bisantreenin liukoisuus valittuihin väliaineisiin Väliaine pH Liukoisuus (^ug/ml) 10 5-%:nen dekstroosiliuos 4,6 10 000

Normaali suolaliuos 5,5 2 000 Täysveri 7,9 400

Plasma 7,7-8,2 90 15 Seerumi 7,8 27

Taulukosta voidaan nähdä, että bisantreeni on hyvin liukoinen väliaineisiin, jotka ovat käyttökelpoisia mahdollisina laskimoinfuusioina, kuten normaaliin suola-20 liuokseen ja 5-prosenttiseen dekstroosiin. Seerumissa ja plasmassa liukoisuus on kuitenkin huomattavasti heikompi pH:n suurenemisen vuoksi, ja tämä voi olla syynä siihen, . että lääkeaine saostuu infuusiokohdassa. Havaitaan myös, ··; että liukoisuus täysvereen on paljon suurempi kuin liukoi- 25 suus plasmaan ja seerumiin. Lääkeaineen liukoisuusominai-suuksien ja muun tiedon perusteella näyttää siltä, että lääkeaine lopulta jakautuu erytrosyytteihin, jotka sitten - j - toimivat lääkeainetta hitaasti vapauttavina kantajina.

Siten jakautuminen tapahtuisi ilman sitä edeltävää saos-30 tumista, mikäli lääkeaine voidaan pitää liuoksessa kyl-: Iin pitkään koko veritilavuuden täydellisen laimenemisen mahdollistamiseksi.

Antiartriittisen yhdisteen 3-^4,6-bis-^(1,1,2,2-: tetrametyylipropyyli)aminq7-s-triatsin-2-yyli/-3-atsabi- 35 syklo/3.2.2ynonaanin suhteen yhteen kootut arvot osoitta- * · · i4 861 42 vat, että tämän yhdisteen liukoisuus veteen on merkityksetön eikä tätä yhdistettä sen vuoksi suositella mahdollisena yhdisteenä käytettäväksi traditionaalisina oraalisina annosmuotoina kuten tabletteina.

5 Liukoisuudet määritettiin parenteraalisesti hyväk syttävissä liuottimissa ja ne on lueteltu taulukossa II. Tulokset osoittavat, että liukoisuus on alueella 0,5-1,5 mg/ml parenteraalisissa liuottimissa. Oraalisesti ja parenteraalisesti hyväksyttävät pinta-aktiivisten aineiden ja 10 polymeerien, kuten tuotteiden Tween 40, 60 tai 80, poly-etyleeniglykoli 300:n tai polyvinyylipyrrolidonin liuokset suurensivat liukoisuutta vain määrällä 0,5-1,0 mg/ml.

Taulukko II

15 Antiartriittisen triatsiiniyhdisteen liukoisuus parenteraalisesti hyväksyttäviin liuottimiin

Liuotin____mg/ml_

Bentsyylibentsoaatti 1,3

Propyleeniglykoli-isostearaatti 1,5 2Q Bentsyylialkoholi 0,8

Dimetyyliasetamidi 0,7

Etanoli USP 0,1

Propyleeniglykoli 0,1 1,3-butyleeniglykoli 0,3 25 Triasetiini 0,1

Cremophor ® EL 0,2 -·- Ernulphor ® EL-620P <0,1 V Propyleeniglykoli-isostearaatti 0,3

Brij® 35, 2-%:nen liuos 0,05 30

Koska antiartriittinen triatsiiniyhdiste on emäs, : tutkittiin orgaanisia happoja vastaioneina lääkeaineen liukoisuuden parantamiseksi. Lääkeaineesta valmistettiin suolat meripihkahapon ja kanelihapon kanssa, nämä paran-·' 35 sivat liukoisuutta etanoliin. Valmistettiin lisäksi lääke- is 86142 aineen komplekseja erilaisten orgaanisten ja epäorgaanisten happojen kanssa. Jotkut hapot kuten hippuri-, korkki-ja fosforihappo saivat aikaan vähäisiä parannuksia lääkeaineen vesiliukoisuuteen. Alustavat havainnot mahdollisis-5 ta antomuodoista osoittivat seuraavaa: (a) lääkeaineen parenteraalinen absorptio oli mitätön, ja (b) oraalinen absorptio oli lievästi parempi, mutta noin 90 % yhdisteestä erittyi ulosteisiin.

Lääkeaineelle ominainen vaikealiukoisuus näyttää jossakin 10 määrin olevan syynä yllä mainittuihin tuloksiin. Lääkeaineen vaikealiukoisuuden aiheuttaman ongelman ratkaisemiseksi yksi huomioonotetuista tavoitteista oli sellaisen annosmuodon aikaansaaminen, joka parantaisi lääkeaineen absorboitumista, kun sitä annetaan laskimo-, lihas- tai 15 nivelruiskeena.

Ö1jy-vedessä-emulsion muodostama antosysteerai on edullinen ratkaisu hydrofiilisten, ionisoituvien, veteen niukkaliukoisten lääkeaineiden formulointiin ja antoon liittyviin ongelmiin.

20 1. Lääkeaineen suuren pitoisuuden paikallinen kosketus veren aineosan tai kudosmateriaalin kanssa voitaisiin minimoida.

2. Lääkeaineen sisällyttäminen öljy-vedessä-emulsion öl-jyfaasiin, josta se vapautuisi nopeasti ja kontrolloidus- 25 ti/ mahdollistaisi lääkeaineen kulkeutumisen pois injektio-kohdasta saostumatta.

3. Esiintyvää lääkeaineen rajoittavaa liukoisuutta in vivo (veressä) voitaisiin suurentaa sopivalla emulsion formuloinnilla.

30 4. Lääkeaineen paikallinen immobilisoituminen injektio- kohtaan, mikä johtuu sille ominaisesti saostumistaipumuk-.·. : sesta tai sen sitoutumisesta kudokseen pienentää mahdolli- sesti toksisen lääkeaineen biosaatavuutta. Emulsion muodostaman, biologisesti hajoavan estevaikutuksen avulla • ’.· 35 lääkeaineen immobilisoituminen eliminoituisi ja siten 16 861 42 parantunut biosaatavuus pienentäisi tehokasta minimiannosta ja suurentaisi terapeuttista indeksiä.

5. Sydämen imeytyvän lääkeaineen määrän huomattava väheneminen saattaa olla tuloksena.

5 Seuraavien emulsioon liittyvien tunnusmerkkien tie detään olevan oleellisia tekijöitä formuloitaessa haluttua tuotetta: 1. Kaikkien aineosien tulee olla myrkyttömiä ja hyväksyttäviä parenteraaliseen antoon.

]_q 2. Emulsion kaikkien hiukkasten tulisi olla halkaisijal taan alle 5^,um (edullisesti alle mikrometrin luokkaa) , muuten ne saattavat tukkia keuhkokapillaareja.

3. Emulsio ei saisi seistessään muodostaa kasaumia.

4a) Emulsion tulisi olla siinä määrin stabiili, että se 15 voi kuljettaa lääkeaineen oleellisesti pois in vivo injek-tiokohdasta ja siten oletettavasti vähentää paikallisia injektiokohdan reaktioita.

4b) Emulsion hiukkasina ei kuitenkaan tulisi jäädä ehjiksi niin pitkäksi ajaksi, että näitä hiukkasia kerääntyisi 2Q selektiivisesti maksaan ja muihin redikuloendoteelisen systeemin elimiin. Selektiivinen kerääntyminen näihin eli— miin tuhoaa muita hiukkasmuotojen jakelusysteemeitä kuten mikropallosten, liposomien ja tavanomaisten emulsioiden systeemeitä.

25 5. Rasvaemulsion täytyy kestää säteilytyssterilisointi ja : : : lisäksi on toivottavaa, että se kestää laajoja lämpötila- : vaihteluita huoneen lämpötilan lähellä.

6. Rasvaemulsion täytyy kestää pitkäaikaisvarastointia . murtumatta, kermoittumatta eli rasvahiukkasten erottumatta 30 pintaan ja flokkuloitumatta.

7. Lopuksi vaatimuksena on, että rasvaemulsioiden tulisi . . olla koostumukseltaan sellaisia, että niillä ei ole hai- ; / tallista farmakologista vaikutusta verenpaineeseen ja -kiertoon eikä muihin fysiologisiin toimintoihin.

:*· : 35 Nyt on todettu, että valitsemalla sopivasti lääke- i7 861 42 aine, rasvojen muoto, emulgaattorit, pinta-aktiiviset aineet, aktiiviset apuaineet, bakteriostaatit, säilöntäaineet, antioksidantit ja liuottimet, voidaan aikaansaada lipideihin liukoisten lääkeaineiden kantoaineiksi sopivia 5 emulsiosysteemeitä, joita voidaan käyttää nisäkkäille ilman sivureaktioiden esiintymistä.

Keksinnön mukaisesti valmistetuille uusille emul-siosysteemimuodoille ominaiset piirteet johtuvat niissä olevista eri aineosista ja aineosien yhdistelmistä, eli 10 aineosista, jotka kuuluvat seuraavien kategorioiden piiriin ja sisältyvät näihin: 1. öljyinen kantoaine eli öljyfaasi, 2. aktiivinen aineosa, 3. pinta-aktiivinen aine tai emulgaattori, 15 4. pinta-aktiivinen apuaine tai lisäemulgaattori, 5. ioniparin muodostaja, 6. toksisuuden muuttaja tai jäätymiseltä suojaava aine (mahdollinen), 7. antioksidantti (mahdollinen), 20 8. bakteriostaatti tai säilöntäaine (mahdollinen), 9. emulsion stabilisaattori ja kermoittumista estävä aine (mahdollinen) ja 10. vesi.

öljyfaasi (1) voi sisältää noin 1 %:sta noin 50 : 25 iin pääreseptistä (a) luonnossa esiintyviä kasviöljyjä, esim. puhdistettua seesamiöljyä, maapähkinäöljyä, oliiviöljyä, safloriöljyä, soijapapuöljyä ja niiden kaltaisia tai öljyistä kantoai-netta kuten bentsyylibentsoaattia, 3Q (b) puolisynteettisiä mono-, di tai triglyseridejä käytettyinä yksin tai seoksina keskenään, esim. rac-glyseryyli- 1-monopalmitaatti, rac-glyseryyli-l-mono-oleaatti, 1,2-dipalmitaatti, 1,3-dipalmitaatti, trimyristaatti, tripalmi-taatti, tristearaatti, trioleaatti, trielaidaatti, trili-35 nolaatti, triheptadekanoaatti ja niiden kaltainen tai frak- • · 66142 tioidut tai synteettisiä öljyjä, joista voidaan mainita esimerkkeinä vastaavasti Miglyol ^ 810 ja 812, kapryyli- ja kapriinitriglyseridien seos, jota valmistaa fraktioidusta kookosöljystä Dynamit Nobel Chemicals, Ruotsi, ja 5 Neobee®M5, kookosöl jystä peräisin oleva fraktioitu tri-glyseridi, jota on modifioitu, niin että on saatu alkoholiin liukoinen öljy, tuottaja Drew Chemical Corp., Boonton, N. J.

Aktiivinen aineosa (2) voi olla veteen niukkaliu-10 koinen hydrofobinen ionisoituva lääkeaine, veteen liukenematon hydrofobinen öljymäinen neste ja/tai aine, jonka ionisoitumisvakiot ovat lähellä fysiologista pH:ta.

Pinta-aktiiviset aineet (3) voivat koostua olennaiselta osaltaan sekä vesiliukoisista että veteen liuke-15 nemattomista tyypeistä kuten (a) luonnon lesitiineistä ja fosfolipideistä, jotka ovat peräisin muna- tai soijaraaka-aineista ja joita kutsutaan muna- tai soijafosfatideiksi, esim. munalesitiini, muna-fosfatidyylietanoliamiini, fosfatidiinihappo, kasvien mono- 20 galaktosyylidiglyseridi (hydrattu) tai kasvien digalakto- syylidiglyseridi (hydrattu) ja niiden kaltaiset, (b) synteettisistä lesitiineistä, joita ovat esimerkiksi diheksanoyyli-L- 06 -lesitiini, didekanoyyli-L- «^.-lesitiini, didodekanoyyli-L- -lesitiini, ditetradekanoyyli-L- ·’; 25 ^-lesitiini, diheksadekanoyyli-L- rJ(--lesitiini, diokta- dekanoyyli-L- oi-lesitiini, dioleyyli-L- -lesitiini, dilinoleyyli-L- ^-lesitiini, ^-palmito- fi -oleyyli-L-i -lesitiini, L- -glyserofosforyylikoliini ja niiden | ' kaltaiset; 30 (c) synteettisistä pinta-aktiivisista aineista, jotka pe rustuvat glyseroliin tai sorbitoliin ja joita ovat esim.

: sorbitolitri-isostearaatti, triglyserolidi-isostearaatti ja triglyserolipentaoleaatti ja niiden kaltaiset, tai aineista, jotka perustuvat polyoksietyloituihin hiilive- "*·*· (r) : 35 tyihin tai kasviöljyihin; tällaisia ovat esim. Cremaphorw • · · • · ti · · « • * i9 861 42 EL tai RH40 ja niiden kaltaiset, Emulphor ® EL-620P tai EL-719 ja niiden kaltaiset tai Arlacel® 186 ja sen kaltaiset. Pluronic F-66:n, munalesitiinin, soijalesitiinin ja niiden kaltaiset aineiden ja tiettyjen tyydyttyneiden 5 tai tyydyttymättömien Cg_2o“a-1--'-^aatt^sten happojen tapaisia aineita voidaan käyttää selektiivisesti pinta-aktii-visina apuaineina (4). Yllä mainitut tyydyttyneet tai tyy-dyttymättömät alifaattiset hapot voivat toimia yksittäin myös ioniparin muodostajina (5), toisin sanoen ne pysty-10 vät muodostamaan lujan ionisidoksen sopivan veteen liukenemattoman hydrofobisen ionisoituvan emäksisen lääkeaineen kanssa. Siten lääkeaine voi olla sekä sitoutuneena että solubilisoituneena öljy-vedessä-emulsion muodostaman anto-systeemin öljyfaasissa. Pinta-aktiiviset apuaineet (4) ja 15 ioniparin muodostajat (5) voidaan valita tyydyttyneistä tai tyydyttymättömistä alifaattisista tai aromaattisista hapoista kuten kaproiini-, enantiini-, kapryyli-, kapriini-, lauriini-, palmitiini-, steariini-, arakidoni-, arakidiini-, öljy-, linoli-, linoleeni-, hydroksibentsoe- ja kaneliha-20 poista ja niiden kaltaisista. Happamille lääkeaineille voidaan käyttää ioniparin muodostajina farmaseuttisesti hyväksyttäviä amiineja kuten glukamiinia ja sen homologeja.

On tunnettua, että eri vaiheiset ja tyyppiset ioni-parit dissosioituvat yksittäisiksi ioneiksi voimakkaasti 25 polaarien tai voimakkaasti solvatoivien väliaineiden ku- : ten veden, alifaattisten alkoholien ja vesipitoisten or gaanisten liuottimien läsnäollessa. Kummankin ionin pitämiseksi tiiviinä ioniparimuotona vaaditaan heikosti po-laareja väliaineita, ja näitä tarjoaa kohdassa (1) kuvattu 30 emulsion öljyfaasi. Nämä ioniparit muuttavat lääkeaineen amfolyyttisiksi molekyyleiksi ja toimivat täten pinta-ak-tiivisina apuaineina emulsion stabiloinnissa in vitro.

Tämän parenteraalisen emulsiona olevan antosysteemin yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on tuotteen varastointikes-: ·' 35 tävyys in vitro. Mutta kun tuote on injektoitu, tapahtuu · • · • · · 20 861 42 emulsion destabilisoituminen in vivo, mikä puolestaan saa aikaan lääkeaineen nopean vapautumisen.

Jäätymiseltä suojaava aine tai tonisuuden muuttaja (6), kuten glyseroli, laktoosi, mannitoli, sorbitoli tai 5 niiden kaltainen on mahdollinen ja sitä voidaan käyttää tuotteen suojaamiseksi jäätymiseltä ja myös siksi, että tämän aineen avulla aikaansaadaan ja säilytetään vesifaa-sissä sopiva osmoottinen paine. Myös antioksidantin (7) käyttö on maydollista, ja tätä tarkoitusta varten formu-10 laatioon voidaan sisällyttää esimerkiksi dl- o<£-tokofero-lin kaltainen aine. Mikäli tuotteen steriilisyys on ongelma, voidaan käyttää bakteriostaatteja tai säilöntäaineita (8) kuten bentsyylialkoholia. Joka tapauksessa valmiin lää-keainemuodon täytyy olla steriili ja sen täytyy olla sta-15 biili tuotanto- ja varastointiolosuhteissa ja se täytyy suojata mikro-organismien kuten bakteerien ja sienten kontaminaatiovaikutukselta.

Valittaessa öljyistä kantoainetta tai öljyä, pinta-aktiivista ainetta ja pinta-aktiivista apuainetta tai emul-20 gaattoria tulisi pitää huolta siitä, ettei valita aineosia, jotka häiritsevät hydrofobisen lääkeaineen vaikutusta tai reagoivat sen kanssa kemiallisesti. Esimerkiksi tiettyjä säilöntäaineita kuten BHT:tä ja BHA:ta sisältyy öljytuotteisiin ja tällaiset säilöntäaineet saattavat rea-25 goida hydrofobisten lääkeaineiden kuten bisantreeniemäksen ·"; kanssa. Siten tämän kekesinnön mukaisesti valmistettavissa emulsioformulaatiossa tulisi välttää tällaisia lisäaineita tai epäpuhtauksia sisältävien öljyjen tai muiden aineosien käyttöä.

: : : 30 Veteen liukenemattoman ionisen tai ionittoman hyd rofobisen lääkeaineen kantajana käytettävän emulsioformu-| laation in vitro- eli varastointistabiilisuus riippuu (emul- sion aineosien lisäksi) lääkeaineen molekyylirakenteesta ^ ja -muodosta. Emulsion stabiilisuuden määräävät sen pin- : ·1 35 tafilmin (jonka muodostavat emulsion aineosat) tunnusmer- ·...1 killiset ominaisuudet, joka on kosketuksessa öljy-vedessä- • · · » m • * · 2i 86142 emulsiopisaraa ympäröivän veden kanssa; stabiilisuus määräytyy kaikkien veden kanssa tapahtuvien molekyyli-vuorovaikutusten kokonaissumman mukaisesti. Lääkeaine on usein osa tätä pintafilmiä ja siten pääosa lääkeainemole-5 kyylistä on myös kosketuksessa pisaraa ympäröivään vesi- faasiin. Jos lääkeainemolekyylin sijoittuminen pintafilmiin destabiloi emulsion, käytetään sen vuoksi hydrofiilisiä tai hydrofobisia pinta-aktiivisia aineita tai polymeerejä emulsion stabilisaattoreina (9), esim. tuotteita Emulphor® 10 EL-620P, Emulphor EL-719, PVP tai erilaisia Pluronic® - möhkälekopolymeerejä. Valitsemalla pinta-aktiivisten aineiden tai polymeerien tyyppi ja määrä asianmukaisen harkinnan perusteella voidaan emulsion pintafilmi modifioida juuri sopivaksi kulloinkin kyseessä olevalle lääkeaineelle. 15 Kaikki hiukkasia sisältävät nestemäiset tai kiin teät systeemit (emulsiot, liposomit, rakkulat, lipididis-persiot, polymeeri-lääkeainekonjugaatit, kiinteät mikro-palloset tai nanopalloset) imeytyvät lääkeaineiden kantajina käytettyinä selektiivisesti suurempina pitoisuuksina 20 (yleiseen verenkiertoon verrattuna) retikuloendoteelisiin elimiin (RES) kuten maksaan, pernaan jne. Tämä on selvä epäkohta halutun farmakologisen vaikutuksen kannalta, mikäli halutaan lääkeaineen tasainen jakautuminen systeemi-. sesti verenkiertoon mahdollisesti toksisten tai antineo- **“ 25 plastisten lääkeaineiden ollessa kyseessä. Eräs tällä kek- sinnöllä saavutettava etu perustuu tuotteen in vivo-omi-naisuuteen, emulsion luonteeseen, jonka ansiosta se on ’ nopeasti murtuva, tai vaihtoehtoisesti lääkeainetta no- peasti kantajasysteemistä vapauttava. Tästä on seuraukse-: : : 30 na, että RES-elimet eivät tunnista tätä lääkeaineen kan ta jasysteemiä tyypilliseksi hiukkasia sisältäväksi systee- >*. : miksi. Tämän vuoksi ei tapahdu lääkeaineiden selektiivis- * tä imeytymistä RES-elimiin tai se vähenee, kun lääkeaineet on solubilisoitu tässä kuvattuihin emulsiosysteemeihin.

» « » i 35 Emulsion nopeasti tapahtuva murtuminen eli lääkeaineen * · t * * • · * • * • · · • · 22 861 42 nopea vapautuminen kantajasysteemistä aikaansaadaan tämän keksinnön mukaisesti valitsemalla ioniparin muodostavat aineosat, esim. alifaattiset tai aromaattiset hapot emäksisille lääkeaineille tai alifaattiset tai aromaattiset 5 amiinit happamille lääkeaineille. Tätä havainnollistetaan seuraavassa käyttäen esimerkkinä bisantreeniemästä, joka on emäksinen lääkeaine.

Bisantreeniemäs on liukenematon veteen, öljyihin, emulsioiden öljyfaasiin tai valmiisiin kaupallisiin ravinko toemulsioihin kuten tuotteisiin Intralipid ® ja Liposyn Kun bisantreeniemäs muodostaa ioniparin öljyhapon kanssa, niin bisantreenin liukoisuus öljyihin ja emulsioiden öljy-faasiin kasvaa. Lisäksi bisantreenioleaatti-ionipari toimii pinta-aktiivisena aineena, tulee emulsion rajapinta-15 kerroksen osaksi ja stabiloi emulsiota in vitro. Tätä seikkaa valaisevat havainnot, joiden mukaan samalla emul-sioformulaatilla ilman bisantreenia on lyhyt varastointi-kestävyys .

Bisantreenioleaatti-ioniparin muodostuminen on tyy-20 pillisten ioniparien tavoin reversiibeli tasapainotapahtuma. Xoniparit ovat stabiileja vain heikosti dielektri-sissä (tai polaareissa) väliaineissa kuten öljyissä tai hydrofobisissa polymeereissä ja liuottimissa. Jos ionipa-ria ei sisällytettäisi heikosti polaariin emulsion öljy-25 faasiin, se dissosioituisi bisantreeniksi ja öljyhapoksi ja saostuisi joutuessaan veteen.

: ' : Veren plasmaproteiinit ja -lipoproteiinit sitovat : alifaattisia happoja ja jossakin määrin myös aromaattisia ;y; happoja, esim. yhdeksän molekyyliä öljyhappoa sitoutuu 30 yhteen tyypillisen plasmaproteiinin molekyyliin. Kun bis-.*, ; antreenia sisältävää emulsiomuotoista antosysteemiä anne- taan laskimoinfuusiona, joutuu emulsion bisantreenioleaat-ti-ioniparia sisältävä rajapinta siten plasmaproteiinien • '.· vaikutuksen kohteeksi, ja koska proteiineilla on kyky si- : 35 toa useita öljyhappomolekyylejä, ne toimivat öljyhapon ke- 23 861 42 rääjinä. Alla esitetty tasapaino siirtyy oikealle.

Bisantreenioleaatti + proteiinit -> (ionipari) 5 ^- bisantreeni + proteiinioleaattikompleksi + bisantreeniproteiinikompleksi Näistä in vivo tapahtuvista vuorovaikutuksista on kokonaistuloksena, että lääkeaine vapautuu emulsiosta. Vapautuko minen on myös verrannollinen emulsion ja veren aineosien välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen laajuuteen ja on siten valvottavissa ja tapahtuu asteittain. Tämä ilmiö mahdollistaa sitä seuraavan lääkeaineen sitoutumisen plasma-proteiineihin ja veren punasolukettoihin, niin ettei sitä k5 saostu injektiokohtaan. Plasmaproteiinien aiheuttaman, bis-antreenioleaatti-ioniparin dissosioitumisen seurauksena on myös, että emulsiota stabiloiva ioniparin pinta-aktiivisuus katoaa. Emulsion fosfolipidien sitoutuessa plasman lipideihin, lipoproteiineihin ja proteiineihin emulsio 2o murtuu asteittain ennen kuin se ehtii maksaan. Hyvin samankaltainen mekanismi in vivo on myös tapauksissa, joissa käytetään happamia lääkeaineita, jotka on solubilisoi-tu emulsiomuotoiseen antosysteemiin sen jälkeen kun niis-tä on muodostettu ionipareja glukamiinien tai sopivien aro- * :1: 25 maattisten amiinien kanssa.

: Keksintöä kuvataan yksityiskohtaisemmin seuraavien erityisten esimerkkien avulla.

- -' Esimerkki 1 2 mg/ml bisantreeniemästä sisältävän, lääkeaineen 30 antoon tarkoitetun emulsiokoostumuksen valmistus . . Bis-(2-imidatsolin-2-yylihydratsoni)-9,10-antra- seenikarboksaldehydiä (bisantreeniemästä) määrä, joka vas-‘ taa 2,000 grammaa puhdasta yhdistettä, lisättiin samalla sekoittaen 30,000 grammaan öljyhappoa USP, joka oli 50 ml:n 35 erlenmeyerpullossa. Seosta lämmitettiin vesihauteella 50- · • · 1 24 861 42 60°C:ssa 20 minuuttia liukenemisen saattamiseksi täydelliseksi. Pullo poistettiin vesihauteelta. Sen jälkeen lisättiin 10,000 g tuotetta Emulphor® EL-620P ja 16,000 g erittäin hyvin puhdistettua seesamöljyä, ja koko seosta 5 sekoitettiin, kunnes muodostui homogeeninen liuos, jota kutsuttiin "Ö1jyfaasiksi”.

29,7 mg:n määrään dl- -tokoferoli USPrtä lisättiin samalla sekoittaen 564 mg edellä valmistettua öljy-faasia. 14,5 mg yllä mainittua dl--tokoferoliseosta 10 lisättiin 3,0 g:aan edellä kuvattua öljyfaasia tuikepul-loon. Tätä seosta sekoitettiin magneettisekoittimella, kunnes liukeneminen oli täydellinen, sitten lisättiin hitaasti ja samalla jatkuvasti sekoittaen 46,7 ml tuotetta Intralipid® 20 % (Intravenous Fat Emulsion, Cutter Medi-15 cal, Cutter Laboratories). Muodostunutta emulsiota sonifi-koitiin sitten viisi sekuntia.

Kun emulsio oli seissyt huoneenlämmössä 6 vuorokautta, havaittiin emulsion lievä kermoittuminen, joka katosi, kun emulsiota ravistettiin varovasti.

20 Esimerkki 2 5 mg/ml bisantreeniemästä sisältävän, lääkeaineen antoon tarkoitetun emulsiokoostumuksen valmistus

Aineosa ____ Määrä, % (paino/tilavuus)

Bisantreeniemäs 0,5 25 Öljyhappo 4,0 - | : Emulphor R EL-62QP 1,0 : **: Soijapapuöljy 10,0

Soijalesitiini 95 % P.C. 1,6 dl- 06 -tokoferoli 0,05 30 Glyseroli USP 2,25 ; Ruiskeisiin tarkoitettua vettä qs (täyd. 100:n) 1) 22,4 g soijalesitiiniä leikattiin ohuiksi lastuiksi ja liuotettiin 140 g:aan soijapapuöljyä sekoitta-: maila typessä ja lämmittämällä vesihauteella 50-60°C:ssa 35 noin kahden tunnin ajan. 2) Bisantreeniemäsmäärä, joka « « * « 25 861 42 vastaa 7/000 grammaa puhdasta yhdistettä, liuotettiin 56,0 g:aan öljyhappoa N.F. sekoittamalla ja lämmittämällä vesihauteella 65-70°C:ssa typessä. 3) 700 mg dl--tokoferolia USP liuotettiin 14,0 g:aan tuotetta (f) 5 Emulphor^ EL-620P sekoittaen typessä. Vaiheiden 1, 2 ja 3 tuotteet yhdistettiin kahden litran erlenmeyerpul-loon, ja seosta pyörresekoitettiin typessä samalla kun siihen lisättiin 800 ml ruiskeisiin tarkoitettua vettä (WFI) 80 ml:n erinä. Sitten pulloon lisättiin 200 ml WFI: 10 tä, joka sisälsi 31,50 g glyserolia USP, samalla kun seosta sekoitettiin kiivaasti. Muodostunut emulsio siirrettiin kvantitatiivisesti asteikolla varustettuun kahden litran mittalasiin ja tilavuus säädettiin tasan 1400 mlrksi WFI: llä. Mittalasi suljettiin ja ravistettiin kiivaasti. Muo-15 dostunutta emulsiota sonikoitiin 10-15 sekuntia 80-100 ml:n erinä laitteella Branson Sonifier Driver (Branson Instruments Inc., Stamford, CT) tasavirta-asetyksella 6-7 ampeeria. Yhdistetty sonifikoitu materiaali homogenoitiin sitten Gaulin-homogenisaattorissa (Gaulin Corp., 20 Everett, MA) paineessa 55,16 MPa (8000 psi) kolmesti peräkkäin. Homogenisoitu aine jaettiin sitten 50 ml:n eriin 100 ml:n lääkepulloihin, jotka suljettiin ja varustettiin nimilapuilla.

. Esimerkki 3 25 2 mg/ml bisantreeniemästä sisältävän, lääkeaineen antoon tarkoitetun emulsiokoostumuksen valmistus * ‘ Aineosa_' __Määrä % (paino/tilavuus)

Bisantreeniemäs 0,2 öljyhappo NF 1,2 30 Emulphor ® EL-620P 1,0 :/·· Soijapapuöljy (erittäin puhdas) 10,0 : Soijalesitiini 95 % PC 1,2 dl- -tokoferoli USP 1,01 '..I Glyseroli USP 2,25 35 Ruiskeisiin tarkoitettua vettä täyd. tilav.

1000 ml 26 861 42 1) 28,8 g soijalesitiiniä leikattiin ohuiksi lastuiksi ja liuotettiin 240 g:aan erittäin puhdasta soija-papuöljyä sekoittaen typessä ja lämmittäen 50-55°C:ssa vesihauteella. 2) 2,2,684 g bisantreeniemästä liuotet-5 tiin 14,4 g:aan öljyhappoa N.F. lämmittämällä 70-75°C: ssa ja sekoittaen typessä. 3) 0,24 g:n määrä dl-O^-toko-ferolia USP liuotettiin 24,0 g:aan tuotetta Emulphor® EL-620P sekoittaen typessä. Sitten 112 g vaiheessa 1 saatua seosta yhdistettiin 14,237 g:aan vaiheessa 2 saatua 10 seosta ja 10,1 g:aan vaiheen 3 seosta tarkistetussa kahden litran erlenmeyerpullossa. Sekoitettu materiaali (jota nimitettiin "täydelliseksi Ö1jyfaasiksi") siirrettiin huonemaiseen (walk-in) inkubaattoriin 42°C:seen. 22,5 g glyserolia USP lisättiin samalla sekoittaen 150 ml:aan 15 ruiskeisiin tarkoitettua vettä, tämäkin seos sijoitettiin 42°C:n inkubaattoriin. Lisäksi noin 750 ml ruiskeisiin tarkoitettua vettä sopivassa astiassa tasapainotettiin 42°C:ssa inkubaattorissa. Myös asteikolla varustettu kahden litran mittalasi ja tulppa tasapainotettiin.

20 Kun kaikki aineosat oli tasapainotettu 42°C:seen inkubaattorissa, lisättiin noin 500 ml ruiskeisiin tarkoitettua vettä tarkistettuun kahden litran erlenmeyer-pulloon, jossa oli "täydellinen öljyfaasi”. Vesi lisät-tiin 6-8 eränä samalla pyörresekoittaen kaikkiaan noin • · · 25 kahden minuutin kuluessa. Edellä kuvattu glyseroli/vesi-:.i.: seos lisättiin emulsioon kolmena eränä samalla kun pyör- I V resekoitettiin jatkuvasti; sen jälkeen koko emulsioseos : : : siirrettiin asteikolla varustettuun kahden litran mitta- • lasiin, ravistettiin kiivaasti, saatettiin määrätilavuu-30 teen ruiskeisiin tarkoitetulla vedellä ja ravistettiin .·. : uudelleen.

• ;· Koko emulsioseosta homogenoitiin laitteessa

Eppenback Homo-Mixer (Gifford-Wood Co., Hudson, NY) suun- V nilleen 3 minuuttia. Senjälkeen seos ajettiin Gaulin-homo- 35 genisaattorin läpi seuraavalla tavalla. Seos ajettiin lait- 27 861 42 teen läpi 55,16 MPa:n (8000 psi) paineessa kolme kertaa peräkkäin ja sen jälkeen vielä kerran paineessa 27,58 MPa (4000 psi). Lopullisen homogenaatin hiukkaskoko tarkistettiin fotomikrografisella tutkimuksella ja tässä to-5 dettiin hiukkasten olevan kooltaan yleensä noin l,0yum.

Senjälkeen emulsio steriilisuodatettiin tavanomaiseen tapaan käyttäen Q,45^um:n kasettia typpikehässä 27,58 kPa:n (4 psi) paineessa. Tuote jaettiin aseptisesti 50 ml:n eriin 100 ml:n pulloihin. Pullot suljettiin tulpilla ja ki-10 ristettiin aseptisesti, minkä jälkeen ne varustettiin nimilapuilla ja ne sisälsivät tuotteen vaaleankeltaisena emulsiona.

Esimerkki 4 2 mg/ml bisantreeniemästä sisältävän, lääkeaineen 15 antoon tarkoitetun emulsiosysteemin valmistus käyt täen tuotetta Intralipid® 20 %

Aineosa_Määrä % (paino/tilavuus)

Bisantreeniemäs 0,2 öljyhappo USP 1,2 20 Emulphor R EL-620P 1,0

Seesamöljy (erittäin puhdas) 1,6 dl- oC-tokoferoli USP 0,002

Soijapapuöljy ) 19,2 "· Munalesitiini ) 1,152

Glyseroli USP ) 1 2,16 25 Ruiskeisiin tarkoitettua vettä qs

' ' * R

x peräisin tuotteesta Intralipid 20 % "Ö1jyfaasin" valmistus

Bisantreeniemäsmäärä, joka vastasi 2,400 grammaa, lisättiin hitaasti 14,400 g:aan öljyhappoa USP sekoittaen 30 magneettisekoittimella tunnin kuluessa huoneenlämmössä. Sitten lisättiin 12,000 g tuotetta Emulphor® 620P ja * sekoittamista jatkettiin 2 tuntia. Muodostunut seos läm- • ***; mitettiin noin 50°C:seen vesihauteella ja 19,200 g erit- .***. täin puhdasta seesamöljyä lisättiin sekoittaen 30 minuu- • 35 tin ajan. Sen jälkeen lisättiin 24,0 mg dl- ^C-tokoferolia · 1 28 861 42 ja koko seos lämmitettiin 44-55°C:seen ja sekoitettiin vielä 3 tuntia 40 minuuttia, jolloin saatiin valmis "öljy-faasi" .

Kun 4,002 g yllä saatua "öljyfaasia" laimennetaan 5 100 ml:ksi tuotteella Intralipid ® 20 % (20 % intravenöö- si rasvaemulsio valmistajalta Cutter Medical) ja seosta sekoitetaan kiivaasti ja sonifikoidaan 5 sekuntia, saadaan tämän esimerkin tuote.

Esimerkki 5 IQ 2 mg/ml bisantreeniemästä sisältävän, lääkeaineen antoon tarkoitetun emulsiosysteemin valmistus

Aineosa___Määrä % (paino/tilavuus)

Bisantreeniemäs 0,2 öljyhappo USP 0,8 15 Heksaanihappo 0,1

Soijapapuöljy (erittäin puhdas) 10,0

Soijalesitiini 95 % PC 1,2 dl- °C -tokoferoli USP 0,01

Polyvinyylipyrrolidoni, tyyppi NP-K30 0,1 20 Glyseroli USP 2,25

Ruiskeisiin tarkoitettua vettä gs 1) Bisantreeniemäsmäärä, joka vastasi 1,68 grammaa, lisättiin hitaasti typessä seokseen, jonka muodostivat •:· 6,000 g öljyhappoa USP ja 0,750 g heksaanihappoa, 25 ml:n : 25 tarkistettuun erlenmeyerpulloon samalla sekoittaen vesi- . .·. hauteella 60-70°C:ssa.

: 2) 8,400 g soijalesitiiniä leikattiin lastuiksi ’ . ja lisättiin typessä 70,000 g: aan soi japapuöl jyä 125 ml:n tarkistettuun erlenmeyerpulloon, lämmitettiin 55-60°C:ssa * 30 vesihauteella. Seosta sekoitettiin ja kun soijalesitiini oli liuennut, lisättiin 70 mg dl- οό-tokoferolia. Sekoit-·. " tamista jatkettiin, kunnes liukeneminen oli täydellinen.

: 3) 13,50 g glyserolia USP liuotettiin ruiskeisiin :\\ tarkoitettuun veteen (WFI) ja laimennettiin 100 mlrksi.

.···. 35 4) 600 mg polyvinyylipyrrolidonia (PVP) tyyppi • · * » · ♦ 29 861 42 NP-K30 liuotettiin 300 ml:aan ruiskeisiin tarkoitettua vettä.

Seuraavat tuotteet sijoitettiin 42°C:seen huoneko-koiseen inkubaattoriin ja annettiin tasapainottua sanot-5 tuun lämpötilaan: vaiheesta 1 saatu bisantreeniemäksen, öljyhapon ja heksaanihapon seos (8,43 g), vaiheen 2 soija-lesitiinin, soijapapuöljyn ja dl- -tokoferolin seos (78,47 g), vaiheen 3 glyseroliliuos (100 ml), vaiheen 4 PVP-liuos (300 ml), 250 ml WFI, tarkistettu yhden litran 10 mittalasi ja tulppa sekä yhden litran erlenmeyerpullo.

Inkubaattorissa yhdistettiin 6,74 g vaiheesta 1 saatua seosta 67,26 grammaan vaiheen 2 seosta litran erlen-meyerpullossa pyörresekoittaen, sitten lisättiin vaiheen 4 PVP-liuos (300 ml) 4-5 eränä, joista kukin oli 60-75 ml, 15 noin 2 minuutin kuluessa. Sitten lisättiin 100 ml WFI:tä nopeasti kahtena 50 ml:n eränä samalla pyörresekoittaen, ja sen jälkeen vaiheen 3 glyseroliliuos. Koko seos siirrettiin sitten asteikolla varustettuun yhden litran mittalasiin ja täytettiin 600 ml:n merkkiin saakka WFI:llä.

20 Seosta ravistettiin hyvin ja sitä homogenoitiin lämpimänä Eppenback Homo-Mixer-laitteessa 3 minuuttia 750 W:n säätö-muuntajan (Variac ®) asetuksella 80. Muodostunut emulsio ajettiin Gaulin-homogenisaattorin läpi neljästi peräkkäin paineella 55,16 MPa (8000 psi). Sen jälkeen emulsio suo-25 datettiin 0,45 Pall-suotimen läpi ja jaettiin 50 ml:n erinä : 100 ml:n pulloihin.

Esimerkki 6 2 mg/ml bisantreeniemästä sisältävän, lääkeaineen antoon tarkoitetun emulsiosysteemin valmistus 30 Aineosa _ ' _Määrä % (paino/tilavuus) . . Bisantreeniemäs 0,2 öljyhappo USP 1,0

Heksaanihappo 0,1 :*·*.· Soi japapuöl jy (erittäin puhdas) 10,0 ;***: 35 Soijalesitiini 95 % PC 1,2 dl--tokoferoli USP 0,01 • · · 30 8 6 1 42

Polyvinyylipyrrolidoni tyyppi NP-K30 0,1

Glyseroli USP 2,25

Ruiskeisiin tarkoitettua vettä qs 1) Bisantreeniemäsmäärä, joka vastasi 1,680 g, li- 5 sättiin hitaasti typessä seokseen, jonka muodostivat 7,500g öljyhappoa USP ja 0,750 g heksaanihappoa 25 ml:n tarkistettuun erlenmeyerpulloon samalla sekoittaen vesihauteella 55-6Q°C:ssa.

2) Identtinen esimerkin 5 vaiheen 2 kanssa 10 3) Identtinen esimerkin 5 vaiheen 3 kanssa.

4) Identtinen esimerkin 5 vaiheen 4 kanssa.

Seuraavat tuotteet asetettiin 42°C:seen huoneko-koiseen inkubaattoriin ja annettiin tasapainottua sanottuun lämpötilaan: vaiheesta 1 saatu bisantreeniemäksen, öljyhapon ja heksaanihapon seos (9,930 g), vaiheen 2 soija-lesitiinin, soijapapuöljyn ja dl- cJL-tokoferolin seos (78,470 g), vaiheen 3 glyseroliliuos (100 ml), vaiheen 4 PVP-liuos (300 ml), 250 ruiskeisiin tarkoitettua vettä (WFI), tarkistettu asteikolla varustettu yhden litran mit-20 taiasi ja tulppa sekä yhden litran erlenmeyerpullo.

Inkubaattorissa yhdistettiin 7,942 g vaiheesta 1 saatua seosta vaiheen 2 koko seokseen (67,260 g) litran .?· erlenmeyerpullossa pyörresekoittaen (75,202 g), sen jälkeen • · m m .lisättiin vaiheen 4 PVP-liuos (300 ml) 4-5 eränä, joista 25 kukin oli 60-75 ml, noin kahden minuutin kuluessa. Sitten lisättiin 100 ml WFI:tä nopeasti kahtena 50 ml:n eränä ; samalla pyörresekoittaen ja sen jälkeen vaiheen 3 glysero- liliuos. Koko seos siirrettiin sitten asteikolla varustet-'-1·1 tuun yhden litran mittalasiin ja täytettiin 600 ml:n merk- 30 kiin saakka WFI:llä. Seosta ravistettiin hyvin, homogenoi-tiin lämpimänä Eppenback Homo-Mixer-laitteessa 3 minuut-: tia 750 W:n säätömuuntajan (Variac ® ) asetuksella 80.

·/· Muodostunut emulsio ajettiin Gaulin-homogenisaattorin läpi seuraavasti: 600 ml:n emulsiota kierrätettiin laitteen lä-*1’ 35 pi 4,25 minuuttia paineella 55,16 MPa (8000 psi). Sen jäi- « 1 · 3i 86142 keen seos ajettiin vielä kerran laitteen läpi paineella 55,16 MPa. Materiaali esisuodatettiin millipore-suotimel-la, sitten steriilisuodatettiin 0,45yum:n Pall-suotimen läpi ja jaettiin aseptisesti 50 ml:n erinä 100 ml:n pulloi-5 hin.

Esimerkki 7

Tuotetta Intralipid® 20 % sisältävässä, lääkeaineen antoon tarkoitetussa emulsiosysteemissä käytettävän plasebon valmistus 10 Aineosa______ Määrä % (paino/tilavuus) öljyhappo USP 1,2

Emulphor ® EL-620P 1,0

Seesamöljy (erittäin puhdas) 1,6 dl- oC-tokoferoli USP 0,002 15 Soijapapuöljy ) 19,2

Munalesitiini j x 1,152

Glyseroli USP ) 2,16

Ruiskeisiin tarkoitettua vettä qs (r) x Peräisin tuotteesta Intralipid w 20 % 20 Aineosat formuloitiin kuten esimerkissä 4 on ku vattu bisantreeniemästä lukuunottamatta.

Esimerkki 8 (Bi s antreeniemäs)

Suurempia lääkeainepitoisuuksia sisältävässä, lää-: 25 keaineen antoon tarkoitetussa emulsiosysteemissä : käytettävän plasebon valmistus "-‘. Aineosa_____Määrä % (paino/tilavuus) . .·. öljyhappo USP 4,0

Emulphor R EL-620P 1,0 30 Soijapapuöljy 10,0 . . Soijalesitiini 95 % PC 1,6 dl-Q<S-tokoferoli USP 0,05 -1 ' Glyseroli USP 2,25 ·1·1: Ruiskeisiin tarkoitettua vettä qs 35 Aineosat formuloitiin kuten esimerkissä 2 on ku- * · · • · « · • φ · 32 861 42 vattu lukuunottamatta bisantreeniemästä.

Esimerkki 9 10 mg/ml antiartriittista lääkeainetta sisältävän, oraalisen, lääkeaineen antoon tarkoitetun emulsio- 5 systeemin valmistus

Aineosa______ Määrä % (paino/tilavuus) 3-^416-bis-/”( 1,1,2,2-tetra-metyylipropyyli) aminoj'-s-tri-atsin-2-yyli7“3-atsabisyklo-^3.2.2/nonaani 1/0 10 Öljyhappo 1,2

Heksaanihappo 0,250

Emulphor® EL-62QP 1,0

Soijapapuöljy 10,0

Soijalesitiini-Controlex P 1,6 15 dl-o(-tokoferoli 0,05

Glyseroli USP 2,25

Ruiskeisiin tarkoitettua vettä qs 1) 3-^4,6-bis-^(l, 1,2,2-tetrametyylipropyyli) cunino/-s-triatsin-2-yyli7-3-atsabisyklo/3.2.2/nonaanimäärä, joka 20 vastasi 12,000 g, liuotettiin sekoittaen ja vesihauteella lämmittäen seokseen, jonka muodostivat 14,400 g öljyhap-poa USP ja 3,000 g heksaanihappoa.

2) 22,400 g soijalesitiiniä (Centrolex^ P) leikat- • 1 · tiin lastuiksi ja lisättiin 140,000 g:aan erittäin puhdas-25 ta soi japapuöl jyä. Seosta lämmitettiin 55-60°C:ssa vesi- hauteella sekoittaen, kunnes liukeneminen oli täydellinen.

* : 3) 600 mg dl- o£-tokoferolia liuotettiin 12,000 g:aan . tuotetta Emulphor EL-620P kuten edellä vaiheessa 2 on Y: kuvattu.

30 Yhden litran erlenmeyerpulloon lisättiin 24,50 g : vaiheessa 1 saatua seosta, 116,00 g vaiheen 2 seosta ja 10,50 g vaiheen 3 seosta. Tätä seosta sekoitettiin ja lämmitettiin vesihauteella 55-60°C:ssa, sitten lisättiin 500 ml • Y ruiskeisiin tarkoitettua vettä pyörresekoittaen jatkuvasti • 2: 35 ja sen jälkeen liuos, jonka muodosti 22,50 g glyserolia · · • · • · 2 « · · 33 861 42

laimennettuna ruiskeisiin tarkoitetulla vedellä 200 ml: ksi. Edellä saatu seos siirrettiin tarkistettuun asteikolla varustettuun kahden litran mittalasiin ja täytettiin 1000 ml:n merkkiin saakka WFI:llä. Seosta ravistet-5 tiin hyvin ja homogenoitiin sen jälkeen Eppenback Homo-Mixerissä 5 minuuttia, jolloin saatiin valkoinen emulsio. Esimerkki 1Q

10 mg/ml 4-bifenyylietikkahappoa sisältävän intra-muskulaarisesti ja/tai intra-artikulaarisesti käy-10 tettävän, lääkeaineen antoon tarkoitetun emulsio- systeemin valmistaminen

Aineosa__Määrä % (paino/tilavuus) 4-bifenyylietikkahappo 1,0 N-metyyli-D-glukamiini 0,92 15 Soijapapuöljy (erittäin puhdas) 7,00

Soijalesitiini 95 % PC 1,00

Bentsyylialkoholi 0,60

Glyseroli USP 4,50

Ruiskeisiin tarkoitettua vettä qs 20 1) 4,00 g 4-bifenyylietikkahappoa yhdistettiin se koittaen 3,68 gsaan N-metyyli-D-glukamiinia ja 40 ml saan 3A-alkoholia typessä, sekoittamista jatkettiin, kunnes muodostui kirkas liuos. Liuos haihdutettiin tyhjössä kai-. ken 3A-alkoholin poistamiseksi. Kaikkiaan 4,76 g:n erä ·; 25 näin saatua kirkasta konsentraattia siirrettiin tarkis- tettuun yhden litran erlenmeyerpulloon ja säilytettiin typessä.

: 2) Seos, jonka muodostivat 28,00 g soijapapuöljyä, 4,00 g soijalesitiiniä ja noin 50 ml petrolieetteriä, liu-: : : 30 otettiin sekoittaen typessä. Liuos väkevöitiin tyhjössä kaiken petrolieetterin poistamiseksi. Sitten jäännökseen : lisättiin 2,4 g bentsyylialkoholia sekoittaen, niin että saatiin kirkas liuos.

3) 13,50 g glyserolia USP liuotettiin ruiskeisiin : .* 35 tarkoitettuun veteen ja laimennettiin noin 60 mlsksi.

34 8 6 1 42 4) 25,80 g vaiheen 2 liuosta siirrettiin tarkistettuun yhden litran erlenmeyerpulloon, joka sisälsi vaiheessa 1 saadun kirkkaan konsentraatin.

Seuraavat tuotteet sijoitettiin 42°C:seen huonekokoi-5 seen inkubaattoriin ja tasapainotettiin sanottuun lämpötilaan: vaiheen 4 pullo, joka sisälsi vaiheiden 1 ja 2 tuotteiden seoksen (31,56 g), vaiheen 3 pullo, joka sisälsi glyseroli/vesi-seoksen, pullo, joka sisälsi vielä 200 ml WFI:tä ja tarkistettu 500 ml:n mittalasi, joka oli 1Q varustettu asteikolla.

Inkubaattorissa lisättiin sekoittaen vaiheen 4 pullon sisältöä 180 ml WFI:tä hitaasti 2 minuutin kuluessa. Jatkuvasti pyörresekoitettaen lisättiin sitten samalla tavalla vaiheen 3 glyseroli/vesi-seos. Koko emulsio siir-15 rettiin sitten tarkistettuun 500 ml:n mittalasiin ja tilavuus säädettiin 3Q0 mlrksi WFI:llä. Mittalasi suljettiin tulpalla ja ravistettiin kiivaasti. Muodostunutta emulsiota sonikoitiin ja homogenoitiin kuten esimerkissä 2 on kuvattu.

20 Esimerkki 11

Kaksikomponenttiöljyfaasin valmistaminen emulsio-antosysteemiin, jota käytetään lääkeaineen oraalisen absorboitumisen parantamiseksi Komponentti A

: 25 Aineosa____ Määrä % (paino/tilavuusj x : Emulphor® EL-620P 1,0

Soi japapuöl jy 20,0 . .·. Soijalesitiini 95 % PC 1,2 · dl- °L -tokoferoli 0,05 30 k Tämä koostumus sopii käytettäväksi laimennettuna 100 ml: 11a ruiskeisiin tarkoitettua vettä öljy/vesi-emulsion te-kemiseen.

' Komponentti B

Aineosa____________Määrä % (paino/tilavuus) 35 öljyhappo 1,2

Jotta saataisiin 100 g täydellistä öljyfaasia, ha- « · · · • · 35 8 6 1 42 luttu määrä 3-/4,6-bis-/(l,1,2,2-tetrametyylipropyyli)ami-n<27-s-triatsin-2-yyli7~3-atsabisyklo/3.2.2>/nonaania lisätään 5,117 g:aan komponenttia B samalla sekoittaen suunnilleen 30 minuuttia eli kunnes lääkeaine on liuennut.

5 Yllä esitettyyn seokseen lisätään 94,883 g kompo nenttia A samalla sekoittaen 50°C:ssa vesihauteella, kunnes muodostuu kirkas öljyfaasi käytettäväksi emulsiossa.

Kun tätä yhdistettyä kaksikomponenttiöljyfaasia annetaan oraalisesti nisäkkäille, muodostuu emulsio in situ 10 ruuansulatusjärjestelmän luonnollisesta vaikutuksesta.

Esimerkki 12 2 mg/ml bisantreeniemästä sisältävän, lääkeaineen antoon tarkoitetun emulsiosysteemin valmistus Aineosa Määrä % (paino/tilavuus) 15 Bisantreeniemäs 0,224 x öljyhappo 0,700 heksaanihappo 0,100

Soijapapuöljy USP 7,000

Soijalesitiini 95 % 1,200 20 Bentsyylialkoholi 0,900 dl- c/ -tokoferoli 0,010

Glyseroli USP 2,25

Ruiskeisiin tarkoitettua vettä qs ···· x Määrä, joka tarvitaan, jotta saadaan 0,200 % (paino/ti- ·"" 25 lavuus) puhdasta lääkeainetta.

1) Bisantreeniemäsmäärä, joka vastasi 2,200 g puh- : dasta yhdistettä, lisättiin hitaasti ja samalla sekoit- : : : taen seokseen, jossa oli 7,700 g öljyhappoa, 1,100 g hek- saanihappoa ja 5,6573 g bentsyylialkoholia, pullossa, joka 30 oli täytetty typellä ja upotettuna vesihauteeseen, joka .·. : pidettiin 55-60°C:n lämpötilassa. Sekoittamista jatkettiin, • · 1 kunnes liukeneminen oli täydellinen eli noin tunnin ajan.

2) Seosta, jonka muodostivat 77,000 g soijapapu- • 1.· öljyä USP, 110 g dl--tokoferolia ja 4,2427 g bentsyyli- • · · 35 alkoholia, lämmitettiin ja sekoitettiin pullossa, joka oli • · · • · · • · • · · · • « • · • · · 36 861 42 upotettu 40-45°C:ssa pidettyyn vesihauteeseen. Sitten 13,200 g soijalesitiiniä leikattiin lastuiksi ja lisättiin seokseen ja sekoittamista jatkettiin, kunnes liukeneminen oli täydellinen eli noin 35 minuuttia.

5 3) 28,125 g glyserolia USP punnittiin yhden litran tarkistettuun asteikolla varustettuun mittalasiin, sitten mittalasi sijoitettiin 42°C:seen huonekokoiseen inkubaat-toriin ja sen annettiin tasapainottua sanottuun lämpötilaan. Glyseroli liuotettiin ruiskeisiin tarkoitettuun ve-10 teen (WFI), tasapainotettiin 42°C:seen ja täytettiin merkkiin saakka WFI:llä.

4) 15,383 g vaiheen 1 seosta yhdistettiin 85,957 g: aan vaiheesta 2 saatua seosta ja sekoitettiin tarkistetussa 1000 ml:n asteikolla varustetussa mittalasissa. Mitta-15 lasi sijoitettiin sitten huonekokoiseen inkubaattoriin ja sen annettiin tasapainottua. Sitten lisättiin 800 ml vaiheen 3 glyseroliliuosta ja tilavuus säädettiin 1000 ml:ksi WFI:llä. Seosta ravistettiin hyvin ja se homogenoitiin lait-

TM

teen Microfluidizer 110 (Microfluidics Corporation, New-20 ton, MA 02164) avulla typen paineessa 551,6-689,5 kPa (80-100 psi) emulsion hiukkaskoon pinentämiseksi. Hiukkaskoko-jakautuma määritettiin aallonpituudella 632,8 nm laitteella NICOMP Model 200 submicron particle sizer (Pacific Scien-*” tific, HIAC/Royco Instruments Div., Smithtown, NY 11787) ja 25 sen todettiin olevan alueella 0,2-0,5yum.

.:.' Vaihtoehtoisesti emulsio voidaan homogenoida aja- * V maila se Gaulin-homogenisaattorin läpi esimerkissä 5 kuva- -^ · tulla tavalla.

:Y: Esimerkki 13 30 2 mg/ml bisantreeniemästä sisältävän, lääkeaineen *. : antoon tarkoitetun emulsiosysteemin valmistus (käyttäen kloroformia) 37 861 42

Aineosa____Määrä % (paino/tilavuus)

Bisantreeniemäs 0,224 x öljyhappo 0,700

Heksaanihappo 0,100 5 Soijapapuöljy USP 7,000

Soijalesitiini 95 % 1,200

Bentsyylialkoholi 0,900 dl- o^-tokoferoli 0,010

Glyseroli USP 2,25

Ruiskeisiin tarkoitettua vettä qs x Määrä, joka tarvitaan, jossa saadaan 0,200 % (paino/tilavuus) puhdasta lääkeainetta.

1) Bisantreeniemäsmäärä, joka vastaa 2,200 g puhdasta yhdistettä, 7,700 g öljyhappoa, 1,000 gheksaani-15 happoa ja 5,6573 g bentsyylialkoholia solubilisoitiin typellä täytetyssä pullossa lisäämällä 20-40 ml kloroformia samalla pyörresekoittaen. Muodostunut liuos haihdutettiin tyhjiössä 30°C:ssa kloroformin poistamiseksi, jolloin jäljelle jäi kirkas aineosien muodostama liuos.

20 2 ) Sen jälkeen jatkettiin esimerkin 12 vaiheiden 2, 3 ja 4 mukaisesti loppuun saakka.

Bisantreeniemäkselle käytettävien, keksinnön mukaisesti valmistettuja uusia lääkeantoon tarkoitettuja emul-.siosysteemeitä edustavien koostumusten ja tunnettujen 25 kaupallisten intravenöösien rasvaemulsioiden välinen ver-:: tailu on esitetty taulukossa III. Oletettavasti uusia tau- lukossa III kuvattuja emulsiosysteemeitä voidaan käyttää . .·. myös muiden tunnettujen veteen liukenemattomien hydrofo bisten ionisoituvien lääkeainemuotojen kanssa; tällaisia 30 ovat mm adriamysiini, amfoterisiini B, indometasiini, . . terfenadiini, prometatsiini, klooripromatsiini, hydrok-

; "1 sitsiini ja niiden kaltaiset kuten edellä taulukossa IA

* 1 1 '·' ‘ on esitetty.

* · · • · * m • · « • · • · • · · •« · • m m 38 861 42 <ΰ * :<β :<β γΉ C Λ d) ιο •Η ·

£ -S ΙΛ rH

ο ω ΟγΗγηγμ ον ο ον Ρ* φ ν ν ν ν ν ν ν Ο O rH Ο Ο Η ΟΝ Ο Ο Μ ϋΐ in rH Ο1 3 « Ή · Ή Ε C ·Η ιη Η 0) 10 00 Η *Η ΟΝ ΟΝ Ο ΟΝ ΛΙΙ-ιΟ) V V ν ν ν ν ν ^ '-'Ο Ο Ο Ο Ή ΟΝ Ο Ο (0 Μ Ή Ν* Ή Ο1 -Ρ Ή S 5 ?

W M ö (NJ

Ή Φ "H in νο Ο Λ > 0) (Ν ΙΟ ΟΝ Ή rH Ο Ο ΟΝ

mv νν V V V V V

* r* *— ΟΠ rH rH rH ON rH O O to c Φ 00 H ^ <1)C rv •h -h on W H ·

w 2 -3 m rH

Π3**» ON ON ON O O ON

H 0Ö C in -H rH ON rH O O to |—1 Q) ON rH o1

O -H

C 6 jj f\j Μ <D <D o · 3 Ό a) -he Η -π -P Φ -H in in aotn'd® o io on o o m

β , Ϊ HI) V v v V V V

£ m m Ä w o N- rH ON rH O O 00

EH W W (3 rH rH CT

U ^ “1 " ? 5 -n g m on o N- o >6 mE H g to Q) Ή ... to u C /£) . O) Q~J on in ; β τη cl c v v

m3 H R O rH ON O

^ 5 S’ rH O

: : ; oi +j M

:0 Φ ip?)

S S P

% ° UU ^ ^ ·.:- I ^ 3 o:mHCN §

P <0 on -n rH

• · · -P -p Φ (¾ e I j ό o

•5 B -jj t B Si 3» * 3d »A

O g 31 jj w rt -h ν·η T p ® m CO 5 >i E >0 0 &-Ή 'HRdi® h w S-p <updp> ·η _ ® ,c ^ v w6 Hi? ηΨ W .<d ψ -d

•η r Ιϋ ι-Η^ιΉ t3 ^ ShS ΟηΗτιΤ MH ’PO

:..- 3 § «'h 9 5 S °-3 o I |S 93«3^.r“ 53 |« 3 e 3< iigl 11 I 1 P ls8iml 8 3^3 :·:·. 1111 Ä5 9>, 311, s ÄAis3E||v3g^|

5 5 5s ·Η P 5 n H S -Π H ’d ·3 fi fi 3 >1 2 I, ί M H

.*·*, EH (0 ä'-' $ W & :0 W W Ö ® (S r^ SbsSbIoI^S’»»^ » · • » · 39 861 42

Taulukossa III esitetyn emulsion 3 mukaista lääkeaineen antoon tarkoitettua emulsioformulaatiota testattiin kahdella eläinlajilla; tällöin tutkittiin perifeerilaski-moiden ärsytys sen seikan määrittämiseksi, esiintyikö pai-5 kallisia injektiokohdan vastareaktioita. Kokeissa käytettiin myös liuosta, jossa oli 1,0 mg/ml bisantreenivetyklo-ridia 5-prosenttisessa dekstroosi/vesiseoksessa, sekä emulsion 3 kantoainetta ilman bisantreeniemästä. Käytetyt kaksi eläinlajia olivat kaniini ja koira. Formulaatioita annet-10 tiin intravenöösisti perifeerilaskimoon käyttäen Butterfly-infuusiosettiä (Becton, Dickinson Co., Rutherford, N.J.). Kaniinilla käytettiin korvanreunan laskimoa ja koiralla jal-kavarren iholaskimoa tai jalan päälaskimoa.

Formulaatioita annettiin hitaana laskimoinfuusiona 15 käyttäen Sage-ruiskupumppua (Sage Instruments, Orion Research Inc., Cambridge, Ma.) kahden tunnin ajan. Eläimet olivat kokeen ajan sidottuina mutta nukuttamattomina. Infuu-sion jälkeen eläimet palautettiin häkkeihinsä ja niille tarjottiin ruokaa. Eläimet tapettiin vuorokauden kuluttua 20 infuusiosta.

Kun eläimet tapettiin, infuusiolaskimo avattiin infuusiokohdasta ja kardioitiin useiden senttimetrien mat-. kaita. Laskimon tila, sen sisäkalvo ja ympäröivä perusku- dos sekä oranssinkeltaisen materiaalin ja/tai hyytymien 25 läsnäolo tai puuttuminen laskimossa todettiin ja on esi-tetty taulukoissa IV ja V. Vertailukoetulokset osoitta-vat lopullisesti, että kun bisantreeniemästä annettiin lääkeaineen antoon tarkoitetussa emulsiosysteemissä in-: fuusiona kaniinien korvanreunan laskimoon ja koirien peri- 30 feerilaskimoon, suonen onteloon ei muodostunut keltaisia ;\f tai oranssinkeltaisia saostumia, joita oli tuloksena, kun .·:·. bisantreenihydrokloridia annettiin 5-prosenttisessa dekst- * roosin ja ruiskeisiin tarkoitetun veden seoksessa samalla : *' tavalla infuusiona. Kuvat 3, 4 ja 5 koostuvat koirien 35 avattuja perifeerilaskimoita esittävistä valokuvista ja ne vahvistavat edellä kuvatut havainnot.

40 8 6 1 42

(0 W

1 ·π (0

•H rH

c :(d Φ + c

0) M (D

cil Φ h* 8 § + + I I II

3 -H >h +> Λ « R

wcc g « w +j

rl ® ij O

Λ Φ > ·Η I

U U C I >i <0 C O O TjPw + . . +

c <0 x p p e-3 + 1 1 I + I

Φ to w 5 H1 2 Φ -H C ^ 4-. b

X Λ QJ

ill *.....

§ 3 § L

•MM g Μ *H tj rn 4- i “fi'S 5 P P + + + + i + id +) to id fi +> h m a id CO) +, <d *H to P c o totOM^gj+j + + woo Λ & ο I I + I + + 0) +-> <U P J ? id β w w ·> ·> > + id -h H + X to

Φ O 0) I

O c -H > , w

c w \ |Q

r|i4 38 g HP600 rH β E + I * I I· s s « 2 g a Is

Eh (d * + ·Η W Id W Id rn + * > 3 C O CD Id + ο ή ό si β .

+ w r 1,.,+ + .:. id id id -h 3 + 1 1 1 + + X Id to Id Eh + rH IQ β β O P <D O CU .

' ·η & w x β h

. 5h ·· Ο ·Η -H

:: ‘ o # ,¾ o Qid , + + + + +1 g > +1 + 1 + +

o o tn + m P R

* : > ·Η Q) d w v 3 M w id w 3 id rH -Η -Η :β + .-- wPOtuL-H G +

p Ο ί H S * a ^ s II

w o ;id ω ä rl u.

•H :id rH ·(—t -rj -Η w :id x β n, d X > >1 id J. ^ ^ O :id + g , i fl c c + + Φ <D h -h S w § 1

rH i> rH u W ^ 3) :d CC

: ·. + :id -Η Ο a Φ Π Μ Β Μ -Η -H

«o m β p .1 < o -y .¾ 0 < Φ to cd <d Sj id tn id S Φ w $ ad 2 + + η m ··> β 9 οι Q η β *h jD!> -Hid

•H :id + C -d H M fi W Q -d Λ . . H =¾ O » ST

2 ϋ g 8 1 s? II 33 ti sh ^ a 8 :> φ λ ,*: » S ιή ·ό 8 h J ·η 1 'ä w S +i 41 86142 d) ·Η ·Ρ α> c μ 44 (U Μ W Q) <0 •Ρ Ρ >Ρ 3 4J ·Ρ Ρ β Ρ

o S α) +J

ε M Q) ιΗ

•Η ·Η Ή QJ

X Λ ·Ρ 44 W Ρ -—- <d β d) β ip (d ft Ο (0 ιΗ c Η I + I I I II +1+1 Μ Ή HI (0 Μ ·Η χ d) (ΰ Ρ :<0 ·Η

(d Ρ ·Ρ WP

Ρ Ρ Ο ·Ρ Md __ ρ 0) Μ υι > α) c c ·η <ο ι β <d tn I η ro O tn Ο β ο Ρ d> Η ·Η H) 4-4- 5S2 ++ ι ι ι ι > ι ι Ρ <d 44 Ρ 0) · 4-4- <d 44 Ο β β Ρ (d to ο <ϋ ο ίο -η ε tn ·η tn -η ρ οι β tn -η β 0 4*;+· β η ιη ο

Odd) β :π) _ Ε > tfl ·Η

2 ω . ϋ +++ΙΙ I + I I

44 ·Η I >ι 4- + 4- -ρ - tn -h ρ 4- O li O Ρ >1 •Π +> O d) >1-- OP > Λ - ·Η Ρ ρ ρ tn o td χ > nj d) ρ Ρ Ή Ό Ρ I W (ti <rt >22 ο β O li III ++II ββ β E <d ιη·η+* (93

o-HPtn r-π ρ β MM

44 ·Ρ Ο Μ Ρ d) *(d β 5 5 44 id <p <u o « > E 10 10 β +> o tn β cc

Ρ Ρ ·Η · · β O O

β d) tn <#> -H _ -Ρ Ή id > (H id tn tn tn E-ι β m > β B 5 C 6 Id P id Λ tp ip d)d)«dÄ o |+ + ι ι + + ι ι ββ

Ό -ρ tn · > 4-4- 4.4. -ρ -P

β Md Ό -P EP 4-+ * * ·-· β :rd -P <d Ρβ 22 tn > ρ β (d eh m -¾ •P :<d O O X--dj d)

: : : tn 4J .p x c SS

44 *p 44 O d) -p S 5 : . . o « >i χ β id ι tn 25 - P tn Ρ ·ρ Ρ β o tntn •p d) -P O · -P Ρ β β βω>ΰ)44βΡβ 2¾ d) -Ptnr-(3:(d3 I+++I++I1 55 tn :nj β ·ρ D ft > E ___p 's ή - - -ρ P d) d) 3 3

•P tn 0) 44 I Ρ P

rHMdPH _ ö ββ <d E p Md |d -8 . 22 44 d) β -r, tnSi-id ΐ i -p -p id β ι « S β ί ββ ·-- id β tn id rPptn fötni ft ft ft <l) -p E «d „ „ :·Τ: MM H 3 1 I! ... βτ-ιβ/u SidincSto fflafn tntn ptntid^-P Sw^o-PEPMdp 'd ^ β Ja tn e S 1¾¾ £.¾ imi I liiiiiiaa 1¾ β d) E » fflinPwdPCQtntn id Λ • · 42 861 42

Kuvassa 3A (ylempi valokuva) koirayksilölle 85321 oli annettu infuusiona bisantreenivetykloridia 5-prosent-tisessa dekstroosi/WFI-seoksessa. Valokuva osoittaa selvästi koiran perifeerilaskimon suoniontelossa olevan orans-5 sinkeltaisen saostuman. Kuvan 3B valokuvassa (alempi kuva) koirayksilölle 80723 oli annettu infuusiona bisantreeni-emästä taulukossa III esitetyssä emulsion 3 koostumuksessa. Valokuva osoittaa, että suoniontelo oli tyhjä edellä mainituista saostumista.

10 Kuvassa 4A (ylempi valokuva) koirayksilölle 78732 oli annettu infuusiona bisantreenivetykloridia 5-prosent-tisessa dekstroosi/WFI:ssä. Tämä valokuva osoittaa taas selvästi suoniontelossa olevat oranssinkeltaiset saostumat, jotka on osoitettu nuolilla, ja tämä kuva on esitet-15 ty vertailuna koirayksilölle 80721, kuva 4B (alempi valokuva) , jossa eläinten laskimoihin vietiin infuusiona vain 5-prosenttista dekstroosi/WFI-seosta.

Kuvassa 5A (ylempi valokuva) koirayksilö 69660 oli saanut infuusiona bisantreeniemästä taulukon III emulsio-20 sa 3. Valokuva osoittaa, että koiran perifeerilaskimon suo-nionteloon ei ollut muodostunut oranssinkeltaisia saostumia, ja on esitetty vertailuna koirayksilölle 68989, kuva 5B (alempi valokuva) , jossa infuusiona oli käytetty vain pelkkää emulsiokantoainetta.

; 25 Suunniteltiin koe, jonka avulla voitiin verrata vaikutuksia, jotka bisantreeniemäksellä oli, kun sitä annettiin koirille laskimoinfuusiona perifeerilaskimoon verrattuna vaikutuksiin, jotka bisantreenivetykloridilla oli annettuna dekstroosi/vesikantoaineessa samalla tavalla. 30 Käytettiin kaikkiaan 40 eläintä, joista puolet oli urok-siä, puolet naaraita. Eläimet jaettiin neljään ryhmään, joissa kussakin oli 5 urosta ja 5 naarasta. Kaikkia ryhmän I eläimiä käsiteltiin pelkällä 5pprosenttisella dekstroo-si/WFI-kantoaineella. Ryhmän II eläimiä käsiteltiin 2,0 e·* 35 mg/ml bisantreenivetykloridia sisältävällä 5-prosentti- 43 861 42 sella dekstroosi/WFI:llä, jota käytettiin annoksena 10 mg/kg tai 340 mg/m infuusioajan ollessa suunnilleen 2 tuntia sekä pelkälle kantoaineelle että bisantreenivety- kloridia sisältävälle kantoaineelle. Ryhmän III eläimiä 5 käsiteltiin esimerkin 3 emulsiokantoaineella ilman bis- antreeniemästä ja ryhmän IV eläimiä käsiteltiin esimer- 2 kin 3 emulsiolla annoksena 10 mg/kg tai 340 mg/m infuusioajan ollessa samoin suunnilleen 2 tuntia sekä kanto-aineelle pelkästään että bisantreeniemästä sisältävälle 10 kantoaineelle. Kaikki ryhmät käsiteltiin samana päivänä esitetyin annoksin ja anto uusittiin joka 21. päivä kaikkiaan kolme kertaa.

Kliinisiin merkkeihin, jotka eläimissä havaittiin kokeen aikana kuuluvat seuraavat: Annettaessa laskimoin-15 fuusiona bisantreenivetykloridia 5-prosenttisessa dekst-roosi/WFI-seoksessa ja pelkkää kantoainetta, ei ilmennyt mitään merkkejä, mutta annettaessa bisantreeniemulsiota ja emulsiokantoainetta pelkästään havaittiin jonkin verran ohimenevää punoitusta, suonensisäistä hemolyysiä ja 20 hemoglobinuriaa; kaikilla ryhmillä havaittiin pehmeät ulosteet sekä vähentynyt ravinnonkulutus ja kohonnut ruumiinlämpö kummassakin tapauksessa (5-7 vuorokautta • |· käsittelyn jälkeen) ; turvotusta esiintyi jalassa, johon . .·. infuusio oli annettu, kolmella eläimellä, jotka saivat . .·. 25 bisantreenivetykloridia, kun taas tätä ei esiintynyt eläi- millä, jotka saivat bisantreeniemulsiota.

; -3 ; Ryhmän keskimääräiset valkosolumäärät (WBCxlO ) mitattiin vertailukokeessa, joka suoritettiin erikseen kussakin ryhmässä oleville uros- ja naaraseläimille.

30 Kaikkien eläinten WBC-lukemat (valkosolumäärät) mitattiin 7 vuorokautta ennen käsittelyä. Käsittely suoritettiin : vuorokausina 0, 21 ja 42, jolloin kaikilta eläimiltä mitattiin WBC-lukemat uudelleen vuorokausina 3, 7, 14, 20, ,···. 24, 28, 35, 41, 45, 49 ja 56. Tästä kokeesta saadut keski- 35 arvot on esitetty taulukossa VI ja ryhmän valkosolumäärien ·· · »k 44 861 42 keskiarvot on esitetty graafisesti erikseen uroksille ja naaraille kuvissa 6 ja 7 vastaavasti.

Λ 1 k « • · 45 861 42 »ΛΦ COM © 1 r1 41. te #» te 1·.·«. ►‘V.

W> OD Φ PV r4 C O' ^ rt1 rt1 ^ — φ φ#η r> O O' © CD © ^ ·> ti, 1“ ·» · ·1 ·- ·“ a>~4 m © O σ' iN m #-4 1rt m o P- n h v ^ ^ «

^ ta K w V ^ · K

φ <N ΐΛ ΜΊ Γ14 rl V ^ rt1 «H r1 q f"· r» f^ »rt © N ir rt4 ·. te "1 1^ ^1 1· 4p on **4 «»1 θ' h n f·© »rt «-4 ^ rtrt o© ΙΛ O ^ΙΛ rt4 4? l/> ·1 · •••k 41 ** ·» 1·1 rt o rt1 rt rt θ' «ή O ·1 rt4 rt1 i-4 frt r1 ** **

Γ1 © φ H· 04 «N ©rtN

© ^#» *^ 1- ·«. ·* 1- ·-.

<N O' P* 04 ^ rt1 © 04 m rt* ««H rt1 m ^ <0 Q N N H © ^ ΛΙΙΛ w (N ***k ·»· ·1· · ·1 ··

*H O' rt1 t/N © »-4© 4TV

rt1 rt1 rt1 X v> 1n ©irt ^ O' o ·1 ·1 1·» 1-·» 1· ·1

i-ifJ rv o OO O© P- O

^>g rt1 rt1 rt1 rt4 rt1 rt1 4-· Q 1_1 θ' ΙΛ rt ^ M 16 Φ f1 ^ f r ·» 1- 1“ ·1 1 1 J1 r1 rt1©rt1rt1fflrt1rt1®© ^Q) rt« rt1 rt1 »rt »rt rt1 _P Q tn r- © m 04 rv1n ^15 ·. K »K ^ ^ » ** P P r1 O^ m ^ ^1»rt OJ. rH ^ #H ^4 ^4 E"1 1^j p1 04 O n »n © 10 ** v ··.·1. 1% ** O rv jj m ©rt1 r1 © rv O ·· ·- ^ rt rt H rt «0 id *:· o .... J> rv© m <1 m© O ^ f1· fc ► ·. k 1· »· 1-v . . 1. 1.00 «1 O O' O' O O' • 1 C rt rt rt rt »rt ... Ό > * 1 Ή .: o i .

... (1_| £ Ή •P ^'jgxfaiXaiXb.Xfat : :': <0 co Cu

* 1 · rH

3 1 '3 S S 3 1

: 1.; e ω T S I

: 1:': S -¾1 ^ δ § Ϊ s a s s 3 Is ;·': S S S g 5 Sfl •H 3 f w S w g : 1: ® » Ji 2$ M m <d 2 • · 2 « · 46 861 42

Verrattaessa ja tutkittaessa edellä olevassa kokeessa saatuja tuloksia, tehtiin se johtopäätös, että paikalliset injektiokohdan lääkeainesaostumat tai lääkeaineen sitoutuminen tai tulehdus ja tukkotulehdus puuttui-5 vat käytettäessä bisantreeniemästä emulsioformulaatiossa ja niitä esiintyi, kun käytettiin bisantreenivetykloridi-liuosformulaatiota. Veren valkosolulukeman pohja-arvo oli bisantreeniemäsemulsiota käytettäessä samankaltainen suuruudeltaan ja ajan funktiona kuin se oli käytettäessä bis-10 antreenivetykloridia 5-prosenttisessa dekstroosi/WFI-seok-sessa. Kokeesta tehtiin myös se johtopäätös, että kliiniset oireet, jotka voivat johtua bisantreenista, olivat samankaltaiset näille kahdelle formulaatiolle, kun taas ohimeneviä lisäsivuvaikutuksia voitiin katsoa johtuviksi emul-15 siokantoaineesta yleensä ja varsinkin Emulphor EL-620P:stä.

Tässä keksinnössä kuvattuihin aikaisempiin formu-laatioihin sisältyy Emulphor® EL-620P pinta-aktiivisena aineena emulsion stabiloimiseksi. Muutamissa tapauksissa kirjallisuudessa mainitaan, että ainakin koirakokeissa 20 Emulphor w - tai Cremaphor w -pinta-aktiiviset aineet voivat aiheuttaa histamiinin vapautumisen tyyppisiä reaktioita kuten lievissä tapauksissa ohimenevää ihottumaa keholla, .*:* punaisia täpliä lähellä silmää tai korvan seudulla ja vai- keissa tapauksissa anafylaktisia reaktioita. Myöhemmät täs-: : 25 sä keksinnössä kuvatut esimerkit osoittavat, että pystyt- tiin muodostamaan näitä pinta-aktiivisia aineita sisältä-;·- mätön stabiili emulsio, joka sisältää veteen niukkaliukoi- sia hydrofobisia emäksisiä ja/tai happamia lääkeaineita, käytettäväksi parenteraaliseen infuusioon.

30 Edellä kuvatussa kokeessa bisantreeniemulsiolla ei ollut havaittavissa olevaa vaikutusta eläinten keuhkoi-; * hin tai sydän-verisuonitoimintoihin; tämä todettiin fysi- kaalisella tutkimuksella, EKGtllä, verenpaineesta ja rönt-gensäteillä.

• * *

Claims (1)

1. 47 861 42 Patenttivaatimus Menetelmä homogenisoidun farmaseuttisen emulsion valmistamiseksi, tunnettu siitä, että 5 (a) muodostetaan ionipari saattamalla hydrofobinen lääkeaine reagoimaan ioniparin muodostajan kanssa, joka on tyydyttynyt tai tyydyttymätön alifaattinen tai aromaattinen C6-C20-happo, kun hydrofobinen lääkeaine on emäksinen, ja farmaseuttisesti hyväksyttävä alifaattinen 10 tai aromaattinen amiini, kun hydrofobinen lääkeaine on hapan; (b) muodostetaan mainitun ioniparin öljy-vedessä-emulsio yhdistämällä siihen vesi, farmaseuttisesti hyväksyttävä öljyinen kantoaine tai öljy, joka on valittu (i) 15 luonnossa esiintyvistä kasviöljyistä ja (ii) puolisynteettisistä mono-, di- tai triglyserideistä; pinta-aktii-vinen aine tai emulgaattori; ja pinta-aktiivinen apuaine tai lisäemulgaattori; ja homogenisoidaan emulsio paineessa 55,16-103,43 MPa (8000-15000 psi) emulsion hiukkaskoon 20 pienentämiseksi alueelle 0,170-0,5 mikrometriä. « 86142 Förfarande för framställning av en homogeniserad farmaceutisk emulsion, kännetecknat därav, 5 att man a) bildar ett jonpar genom att omsätta ett hydro-fobt läkemedel med en jonparsbildare, som är en mättad eller omättad, alifatisk eller aromatisk C6-C20-syra dä det hydrofoba läkemedlet är basiskt, och en farmaceutiskt 10 godtagbar alifatisk eller aromatisk amin, dä det hydrofoba läkemedlet är surt; b) bildar en olja-i-vatten-emulsion av nämnda jonpar genom att kombinera med detta vatten, ett farmaceutiskt godtagbart oljigt bärarämne eller oija, som valts 15 bland (i) i naturen förekommande växtoljor och (ii) halv-syntetiska mono-, di- eller triglycerider; ett ytaktivt medel eller emulgator; och ett ytaktivt hjälpmedel eller en ytterligare emulgator; och homogeniserar emulsionen vid ett tryck av 55,16-103,43 MPa (8000-15000 psi) för 20 minskning av emulsionens partikelstorlek tili ett omräde av 0,170-0,5 mikrometer. • » 1 » » · Λ • ·