FI81999B - Fordonsdaeck med radiell stomfoerstaerkning foer tunga belastningar. - Google Patents

Description

1 81999 Säteittäisen runkovahvikerakenteen omaava ajoneuvon rengas raskaita kuormituksia varten

Keksintö koskee ulkorenkaita, joiden runkovahvi-5 kerakenne on muodostettu ainakin yhdestä säteittäislan-kakerroksesta, joka on ankkuroitu ainakin yhteen tankoon renkaan kummassakin palleosassa, ja joiden yläosavahvike on järjestetty säteen suunnassa runkovahvikerakenteen ulkopuolelle ja melkein yhdensuuntaisesti tämän kanssa ren-10 kaan ekvaattorin keskellä olevaa vyöhykettä pitkin ja käsittää ainakin kaksi kerrosta, joiden teräslangat ovat molemmissa kerroksissa yhdensuuntaiset. Kerrokset on sijoitettu ristikkäin, ja päällimmäinen kerros on toista tai toisia kerroksia leveämpi.

15 Vyörenkaissa, jotka on tarkoitettu nimenomaan suu riin ja erittäin suuriin ajoneuvoihin, on yläosavahvike, joka käsittää kaksi ristikkäistä kerrosta, joiden teräs-langat edullisesti venyvät vähän ja muodostavat pienet kulmat renkaan kehän suunnan kanssa. Näitä kahta perusker-20 rosta nimitetään yleensä työkerroksiksi. Renkaan yläosan jäykkyyden parantamiseksi siihen voi kuulua lisäksi vielä yksi kerros, joka on tuntuvasti kaltevampi renkaan kehän suuntaan ja sijoitettu säteittäisesti työkerrosten sisäpuolelle. Lisäksi yläosavahvikkeen suojaamiseksi siinä voi 25 olla elastisista langoista koostuvia suojakerroksia säteittäisesti perusvahvikerakenteen ulkopuolella.

Toinen työkerros on tavallisesti leveämpi, ei kuitenkaan silloin, kun toisen kerroksen reunat on taivutettu toisen kerroksen päiden ympäri. Leveämmän työkerroksen ne 30 osat, jotka ulottuvat toisen kerroksen reunojen yli, toimivat lähinnä siirtovyöhykkeenä renkaan yläosavahvikkeen jäykän osan ja sen muun osan välillä. Tämän vuoksi renkaan yläosan aktiivisen osan (vahvistetun osan) leveys vastaa pienemmän työkerroksen leveyttä, joten tätä kerrosta nimi-35 tetään aktiiviseksi työkerrokseksi ja toista työkerrosta taas lisäkerrokseksi.

2 81999 FR-patentissa n:o 2 452 390 aktiivisen työkerroksen leveys on 55 % (renkaan suhteeseen H/B (n. 1) nähden) ja taas 85 % renkaan suurimmasta aksiaalisesti leveydestä B (suhteeseen H/B (n. 0,5) nähden). H on tällöin renkaan 5 säteiskorkeus renkaan ollessa vanteessa.

Lisätyökerros on useimmiten säteittäisesti aktiivisen kerroksen sisäpuolella ja sen leveys on yleensä alle 10 - 25 % tämän leveydestä. Rengas kuumenee maksimiarvoonsa lisäkerroksen päiden ja näiden sekä runkovah-10 vikerakenteen välissä olevan kautsuseoksen kohdalla, ts. renkaan säteisleikkaus on tällöin suuri. Poikettaessa kuormituksesta, paineesta ja nopeudesta, joille rengas on alunperin suunniteltu, renkaan kuumeneminen saavuttaa tai ylittää kriittisen pisteen (arvon), jolloin rengas joutuu 15 kovalle rasitukselle, niin että sen kautsuseos alkaa kulua. Kuluminen jatkuu sitten sekä runkovahvikerakenteen attä aktiivisen kerroksen päiden suunnassa, josta se voi edetä vielä renkaan ekvaattoritason suuntaan ja/tai viereiseen yläosakerrokseen, nimenomaan silloin, kun rengas 20 joutuu pyörimään epätasaisella alustalla, esim. maastossa.

Keksinnön tarkoituksena on vähentää em. tyyppiä olevien suurien ja erittäin suurien renkaiden "haavoittuvuutta" nimenomaan silloin, kun niitä käytetään epätasaisesti, vaikeassa maastossa sekä ylitettäessä kuormitus-25 ja nopeusnormit, vähentämättä näiden kahden työkerroksen muodostaman yksikön aktiivista leveyttä.

Keksintö koskee siis suuriin ja erittäin suuriin ajoneuvoihin tarkoitettua ulkorengasta, jota käytetään mahdollisesti maastossa ja jonka runkovahvikerakenne koos-30 tuu ainakin yhdestä säteittäisestä lankakerroksesta, joka on ankkuroitu ainakin yhteen tankoon renkaan kumpaankin palleosaan, sekä yläosavahvikkeesta, jossa on ainakin kaksi päällekkäistä kerrosta, joita nimitetään työkerroksik-si ja joiden teräslangat eivät jousta paljon. Langat ovat 35 molemmissa kerroksissa yhdensuuntaiset ja ristikkäin eri 3 81999 kerroksissa siten, että ne muodostavat terävät kulmat renkaan kehän suunnan kanssa. Kerrosten aksiaaliset leveydet ovat erilaiset, jolloin aksiaalisesti kapeimman kerroksen leveys on pienempi kuin renkaan kulutuspinnan 5 leveys. Lisäksi kerrokset ovat yhdensuuntaiset runkovah-vikerakenteen kanssa tietyssä vyöhykkeessä (parallelismi vyöhyke), jonka leveys on pienempi kuin kapeimman kerroksen leveys. Rungon luonnollinen tasapainoprofiili suuntautuu suunnilleen sen vyöhykkeen reunoista, jossa 10 yläosakerrokset ovat yhdensuuntaiset renkaan vahvikeraken-teen kanssa, ainakin niihin pisteisiin saakka, joissa sen aksiaalinen leveys on maksimaalinen. Ulkorenkaalle on tunnusomaista, että pienempi työkerros, jota nimitetään aktiiviseksi kerrokseksi, muodostaa sinänsä tunnetulla ta-15 valla 15° - 35* kulman renkaan ekvaaattoritason kanssa, jolloin toinen lisäkerrokseksi nimitetyn työkerroksen aksiaalinen leveys on seuraavien arvojen välissä: 1,05 kertaa kulutuspinnan aksiaalinen leveys ja 1,1 kertaa runko-vahvikerakenteen suurin aksiaalinen leveys, ja jolloin 20 lisäkerroksen teräslangat noudattavat ainakin osissaan, jotka ovat aksiaalisesti parallelismivyöhykkeen ulkopuolella geodeettista viivaa, joka merdiaanileikkauksessaan määrittyy sinänsä tunnetusta kaavasta 25 R'2 - R' 2 R' sip a

cos^= —2-^2 vT"2-° 2 " 2 I

R' - R' Δ VR'Δ - R' z cos* a 1 se so jossa X' tarkoittaa kulmaa, jonka tangetti muodostaa kerroksen viivalla säteen R' kohdalla renkaan pyörimisakselin 30 kanssa yhdensuuntaisen viivan kanssa, R'e on 0,8 - 1,2 kertaa säde runkovahvikerakenteen pisteessä, jossa tällä on suurin aksiaalinen leveys, R'. on ainakin yhtä suurin kuin säde siinä pisteessä, josta lähtien lisäkerros on yhdensuuntainen aktiivisen kerroksen ja runkovahvikerakenteen 35 kanssa, ja a0 on kulma, jonka lisäkerroksen teräslangat 4 81999 muodostavat renkaan ekvaattoritason kanssa, jolloin tämä kulma on suurempi kuin aktiivisen kerroksen lankojen kulma sekä viime mainitun kanssa vastakkainen ja arvoltaan 25° - 65°, ja jolloin säteet R', R'e ja R'. ovat mitatut 5 renkaan pyörimisakselista lähtien.

Keksinnön mukaisen lisäkerroksen langat on sijoi tettu geodeettisia ratoja noudatten kautsuseosprofiiliin, joka erottaa ne renkaan runkovahvikerakenteesta. Tästä johtuen jokainen lanka on sijoitettu joka kohdassa tiet-10 tyyn normaalitasoon ja joutuu, kun rengas täytetään ilmal la, tässä radassa vain normaalikuormituksiin. Tällöin langan kaarevuus kasvaa progressiivisesti sen päiden suunnassa, niin että sen jännitys pysyy vakiona.

Keksintöön liittyvät seuraavat edulliset suoritus- 15 muodot: a) Aktiivinen kerros on sijoitettu säteen suunnassa lisäkerroksen ulkopuolelle.

b) Runkovahvikerakenne omaksuu sinänsä tunnetulla tavalla luonnollisen tasapainon profiilin palleosiin asti.

20 Huomattakoon, että säteittäisen runkovahvikeraken- teen luonnollisen tasapainon meridiaanprofiili saadaan kaavasta ii 5 81999 mivyöhykkeen reunoissa kahden keksinnön mukaisen työker-roksen ja runkovahvikerakenteen välissä runkovahvikeraken-teen neutraalikuidun tangentti on yhdensuuntainen työker-rosten tangenttien kanssa.

5 c) Lisäkerroksen meridiaaniviivan tai tämän ak- siaalisesti ulkopuolella lisäkerroksen reunassa olevan kuvitellun jatkeen aksiaalinen ekvaattorisäde R'e on yhtä suuri kuin säde Re runkovahvikerakenteen siinä pisteessä, jossa sen aksiaalinen leveys on maksimaalinen.

10 d) Lisäkerroksen teräslangat muodostavat kulman oe renkaan ekvaattoritason kanssa ja noudattavat tämän kerroksen reunasta reunaan geodeettista viivaa; tämän kerroksen meridiaanikaarevuus 1_ siinä kohdassa, jossa se leik-

P

O

15 kaa ekvaattoritason, määrätään kaavasta 1 = 2 R,s_ - ct92 a0 po R' 2 - R' 2 R's se 20 ja runkovahvikerakenteen tasapainoprofiiliviiva omaksuu parallelismivyöhykkeen kaarevuuden heti tämän vyöhykkeen reunasta alkaen.

e) Lisäkerros käsittää ainakin yhden käännetyn reunan, kun kulutuspinta käsittää ainakin reunavyöhykkeessä 25 vinot tai poikittaislohkot, jotka on erotettu toisistaan suurilla ja syvillä urilla. Taivutetun osan leveys on edullisesti 10 - 30 % lisäkerroksen leveydestä (reunasta reunaan) meridiaanileikkauksena nähtynä. Taivutettu osa voidaan myös korvata kapealla kerroksella, joka ulottuu 30 lisäkerroksen reunaan.

Lisäksi renkaan muotoinen vahvistuselementti, jona voi olla hyvin kapea kerros, joka koostuu erittäin vähän (enintään 10° kehän suuntaan nähden) kaltevista langoista, voidaan sijoittaa lisäkerroksen sisäpuolelle. Lisäkerros 35 voi myös käsittää kapean kerroksen, jonka langat ovat hyvin vähän kaltevia.

6 81999 f) Keksinnön mukaisen lisäkerroksen ansiosta voidaan tätä työkerrosta varten käyttää poikkeuksellisen suuria kulmia. Näin ollen, kun rengasta käytetään erittäin suurissa ajoneuvoissa, jotka liikkuvat tiellä tai tasai-5 sessa maastossa, lisäkerroksen kulma on ekvaattorin koh dalla 25° - 35°, ja sen kulma, jonka aktiivisen kerroksen langat muodostavat lisäkerroksen lankojen kanssa, on 40 ± 50. Käytettäessä rengasta hyvin epätasaisessa maastossa liikkuvassa ajoneuvossa, lisäkerroksen kulma on ekvaat-10 torin kohdalla 40° - 60°, ja se kulma, jonka aktiivisen kerroksen langat muodostavat lisäkerroksen lankojen kanssa, on 60 ± 5°.

Keksinnön mukaista ulkorengasta havainnollistetaan kaaviona oheisessa piirustuksessa, jota selostetaan seu- 15 raavassa.

Kuva 1 on kaavio keksinnön mukaisen renkaan vasemmasta puoliskosta, kuva 2 esittää yksityiskohtaisesti renkaan em. puoliskoa, 20 kuvat 3 ja 4 esittävät lisäkerroksen reunojen kahta erikoisrakennetta, ja kuvat 5 ja 6 havainnollistavat aktiiviselle ja lisäkerrokselle suositettavia kulmia renkaan kehän suuntaan nähden ekvaattorin kohdalla.

25 Keksinnön mukaisen renkaan vasemman puoliskon meri- diaanileikkaus (kuva 1) on symmetrinen renkaan oikean puoliskon kanssa (ei kuvassa) viivan XX' ekvaattoritasoon nähden piirustuksen tasossa. Tässä kaaviossa on esitetty vain renkaan pääelementit, jotta renkaan osien keskinäinen 30 mitoitus olisi helpompi ymmärtää.

Rengas 1, jonka ulkoääriviiva on merkitty viitenumerolla 1', on kiinitetty vanteeseen 2, josta on kuvattu vain sen pohjan ja reunan ulkoääriviivat. Renkaassa on ku-lutuspinta 3, jonka aksiaalinen leveys on L3. Lisäksi ren-35 kaaseen kuuluu runkovahvikerakenne 4, jonka suurin ak- 11 7 81999 siaalinen leveys on B, sekä yläosavahvike, jossa on kaksi päällekkäistä ja keksinnön mukaista työkerrosta 5 ja 6.

Aktiivinen työkerros 6 eli pienempi kerros on sijoitettu säteittäisesti lisätyökerroksen 5 ulkopuolelle.

5 Kerroksen 5 meridiaaniviiva on esitetty yhtenäisenä viivana parallelismivyöhykkeessä, jonka leveys on Lp, molempien työkerrosten (5,6) ja rungon 4 välissä. Aksiaalisesti vyöhykkeen Lp ulkopuolella lisäkerroksen 5 meridiaaniviiva on kuvattu pisteviivana 5b. Se koskee tällöin sitä 25° 10 kulmaa a0, jonka tämän kerroksen teräslangat muodostavat renkaan ekvaattoritason kanssa (XX’), ja lyhyinä katkoviivoina 5a, jotka koskevat 60° kulmaa ac em. tason kanssa. Aktiivisen kerroksen 6 aksiaalinen leveys L6 on pienempi kuin kulutuspinnan aksiaalinen leveys L3, mutta suurempi 15 kuin sen vyöhykkeen leveys Lp, jossa molemmat työkerrokset 5 ja 6 ovat yhdensuuntaiset runkovahvikerakenteen 4 kanssa. Lisäkerroksen 5 (lihava pisteviiva 5b tai lihava katkoviiva 5a aksiaalisesti parallelismivyöhykkeen Lp ulkopuolella) leveys L5 on seuraavien arvojen välissä: 1,05 20 kertaa kulutuspinnan 3 aksiaalinen leveys ja 1,1 kertaa runkovahvikerakenteen 4 suurin aksiaalinen leveys B.

Lisäkerroksen 5a (5b) reunan 50a (50b) ulkopuolella lisäkerroksen 5 meridiaaniviivan kuviteltu jatke esite- ____ tään ohuena pisteviivana 5b' (kulma ac on 25*) ja ohuena . . 25 katkoviivan 5a* (kulma a0 on 60°) niihin aksiaalisiin ek- vaattoripisteisiin (E’b, E'a, säde R'e) saakka, joissa viivat ovat vastaavasti tangentteja Teb. ja Taa., jotka ovat yhdensuuntaiset viivan XX' ekvattoritason kanssa.

Elastomeeriseosmassan 31 (kuva 2) säteen suunnassa 30 ulompi pinta, joka on lisäkerroksen 5 pään 51 ja runkovahvikerakenteen 4 välissä ja koskettaa lisäkerrokseeen 5, on keksinnön mukaan profiloitu (meridiaanileikkauksena) seu-raavan kaavan perusteella : 35 8 81999 2 2 R' - R' R' sxn a o. e o cos r = -ö-ö v / 5 2 V l R' 2- R' 2 VR'2 - R' cos a s e i o 5 Tässä kaavassa, joka koskee myös lisäkerroksen 5 meridiaanileikkausta (kuva 1), Y* on tangetin Τ' lisäkerroksen 5 (tässä esimerkissä tangentti ja kuviteltu jatke 5b' ) ja renkaan 1 pyörimisakselin kanssa yhdensuuntaisen viivan (ei kuvassa) kanssa muodostama kulma säteen R' vas-10 taavassa pisteessä samaan akseliin nähden. R'e on säde samaan akseliin nähden siinä aksiaalisessa ekvaattoripis-teessä E'b (E' a), jossa lisäkerroksen jatkeen tangentti on yhdensuuntainen ekvaattoritason viivan XX' kanssa. Keksintöön kuuluu kuitenkin myös se tapaus, jolloin var-15 sinaisen lisäkerroksen 5a (5b) (ei siis sen jatkeen) tangentti on yhdensuuntainen ekvaattoritason viivan XX' kanssa, ts. silloin, kun esim. aksiaalinen ekvaattoripiste E’a (E'b) liittyy lisäkerroksen 5 reunaan 50a (50b). Lisä-kerros 5 on tällöin etäisyyden L5/2 päässä ekvaattoritason 20 viivasta XX'.

Renkaan 1 vastaava ulkoääriviiva 1' (kuva 2) on toteutettu siten, että lisäkerroksen 5 reunat 51 ovat aina renkaan elastomeeriseoksen peitossa. Aktiivinen kerros 6 ja lisäkerros 5 ovat edullisesti vahvistetut melkein veny-25 mättömillä teräslangoilla (suhteellinen venymä alle 0,2 -10 % murtorasituksesta).

Kuvassa 1 nähdään edullinen suoritusmuoto, jossa R'e (lisäkerroksen aksiaalinen ekvaattorisäde) vastaa sädettä Ra (rungon 4 pisteen E aksiaalinen ekvaattorisäde, tan-30 gentti Ta, joka on yhdensuuntainen ekvaattoritason viivan XX’ kanssa). Keksinnön mukaisen lisäkerroksen 5 edut koskevat aksiaalista ekvaattorisädettä R'a, joka on 0,8 - 1,2 kertaa runkovahvikerakenteen 4 aksiaalinen ekvaattorisäde R.· 35 Keksinnön mukaisen rungon 4 neutraali kuitu noudat- 9 81999 taa luonnollisen tasapainon meridiaaniprofiiliaan, joka määritetään kaavalla 2 2 k - R ^ e cos p = — -j—

5 R - R

s e säteen suunnassa aksiaalisen ekvaattoripisteensä E (säde R.) ulkopuolella suunnilleen parallelismivyöhykkeen L reunaan asti (Lp on keksinnön mukaisen yläosavahvikkeen 5, 6 10 ja runkovahvikerakenteen 4 välissä). Kuva 1 esittää yleisintä tapausta, jossa runkovahvikerakenteen 4 tai sen jatkeen neutraalikuidun säteen suuntainen ekvaattoripiste S4 (säde R.) eroaa parallelismivyöhykkeen Lp reunasta 52, ts. kun runkovahvikerakenteen 4 ja sen kuvitellun jatkeen 4' 15 neutraali kuidun symmetria-akselin ZZ’ aksiaalinen etäisyys ZX poikkeaa mainitun vyöhykkeen reunan 52 aksiaalisesta etäisyydestä Lp/2. Esitetyssä esimerkissä runkovahvikerakenteen 4 kuvitellun jatkeen 4' säteittäisen ekvaat-toripisteen S4 aksiaalinen etäisyys renkaan ekvaat-20 tori tasossa (viiva XX' ) on pienempi kuin puolet (Lp/2) mainitun vyöhykkeen aksiaalisesta leveydestä. Runkovahvikerakenteen 4 säteittäinen ekvaattoripiste S4 voi olla myös samalla aksiaalisella etäisyydellä Lp/2 ekvaat- ____ toritason viivasta XX' kuin vyöhykkeen reuna 52.

25 Parallelismivyöhykkeen Lp reunassa 52 yläosavahvik keen (5,6) tangentti (ei kuvassa) on suunnilleen yhdensuuntainen sen tangentin (ei myöskään kuvassa) kanssa, joka liittyy runkovahvikerakenteen 4 luonnollisen tasapainon meridiaaniprofiiliin.

30 Keksinnön erään edullisen suoritusmuodon mukaan lisäkerroksen 5 langat noudattavat tämän kerroksen toisesta reunasta 50a (50b) toiseen geodeettista viivaa. Toi-saalta meridiaanikaarevuus 1/p. säteen suuntaisessa ekvaat-toripisteessä S5 (tämän viivan leikkauspiste renkaan 1 ek-35 vaattoritason viivan XX' kanssa) lisäkerroksessa 5 vastaa 10 81 999 kaavaa 1_ _ 2 R's_ . ctg2 ao PS R' 2 - R' 2 R,s 5

Toisaalta parallellsmivyöhykkeen Lp reunassa 52 tangentti on runkovahvlkerakenteen 4 luonnollisen tasapainon meridiaaniprofiilissa yhdensuuntainen sen tangentin kansio sa, joka on lisäkerroksen 5 geodeettisella viivalla, kuten jo mainittiin. Aktiivinen kerros 6 on luonnollisesti liitetty lisäkerrokseen 5 tietylle aksiaaliselle etäisyydelle ekvaattoritason viivasta XX'. Tämä etäisyys voi olla suurempi kuin puolet parallellsmivyöhykkeen leveydestä 15 (Lp/2) yläosavahvikkeen (5,6) ja runkovahvlkerakenteen 4 välissä ja esim. yhtä suuri kuin puolet aktiivisen kerroksen leveydestä eli L6/2.

Keksinnön mukainen yläosavahvike voi liittyä toiminnallisesti myös kahteen kapeaan kerrokseen, jotka ra-20 jaavat runkovahvlkerakenteen laajenemisen ja sijaitsevat runkovahvlkerakenteen ja yläosavahvikkeen välissä (FR-pa-tentti 2 419 180).

Säteittäisesti runkovahvlkerakenteen 4 aksiaalisen ekvaattoripisteen E sisäpuolella runkovahvikerakenne nou-25 dattaa luonnollisen tasapainon profiiliaan pisteeseen I saakka renkaan 1 palleosan 7 lähellä ja kääntyy sitten palleosan 7 tangon 40 ankkurointia varten.

Runkovahvikerakenne 4 on muodostettu edullisesti vain yhdestä teräslankakerroksesta. Jos se kuitenkin teh-30 dään useista vierekkäisistä kerroksista, on edullista, että sen neutraali kuidun luonnollisen tasapainon meridi-aaniprofiili on samalla etäisyydellä sekä ulommasta että sisimmästä kerroksesta.

Kuvan 3 mukaan lisäkerroksen 5 reuna 51' käsittää 35 vahvistuksen, ts. kerroksen pää on taivutettu kaksinkerroin (52). Taivuttaminen voi tapahtua säteen suunnassa

II

li 81999 joko ulkopuolelle (kuva 4) tai sisäpuolelle (ei kuvassa) rengasmaisen vahvikkeen 53 ympäri, joka on muodostettu kapeasta teräslankakerroksesta. Tämä on kallistettu jonkin verran (enintään 10°) renkaan kehän suunnassa. Taivutus 52 5 voidaan korvata vastaavalla kapealla teräslankakerroksella (ei kuvassa), joka muodostaa renkaan kehän suunnan kanssa sellaisen kulman, joka on vastakkainen lisäkerroksen lankojen muodostaman kulman kanssa, ja ulottuu kerroksen reunaan 51. Tällaisen taivuttamattoman kapean reunakerroksen 10 käyttäminen voidaan yhdistää pienempään rengasvahvik-keeseen (esim. em. vahvike 53), joka on sijoitettu säteit-täisesti kapean kerroksen vahvistetun reunan uiko- tai sisäpuolelle tai kapean reunakerroksen ja lisäkerroksen 5 väliin.

15 Nämä järjestelyt (kuvat 3 ja 4) sekä vastaavat jär jestelyt (ei esitetty kuvissa) parantavat renkaan yläosa-vahvikkeen (5,6) reunojen aaltoilukestävyyttä, joka aiheutuu kulutuspinnan 3 muotoilusta, kun kulutuspinta käsittää - kuten edellä esitettyjen ja maastossa käytettävien ren-20 kaiden kohdalla on jo sinänsä laita - reunavyöhykkeessään vinoja tai poikittaislohkoja (ei kuvassa), joiden välissä on leveät ja syvät urat.

Kuvassa 5 nähdään lisäkerroksen teräslankojen ek-vaattoritason kulma, joka on 25° - 35® renkaan kehän 25 suuntaan tai ekvaattoritason Δ viivaan nähden. Tätä kulmaa suositetaan keksinnön mukaan sellaiseen renkaaseen, jota käytetään erittäin suurissa, lähinnä tiellä ja tasaisessa maastossa kulkevissa ajoneuvoissa. Aktiivisen kerroksen 6 langat muodostavat tällöin lisäkerroksen 5 lankojen kanssa 30 40 ± 5° kulman.

Kuvan 6 mukaan lisäkerroksen 5 langat muodostavat 40° - 60® kulman renkaan kehän suuntaan Δ nähden, jolloin rengasta voidaan käyttää pääasiassa erittäin epätasaisessa maastossa tien ulkopuolella kulkevissa ajoneuvoissa. Ak-35 tiivlen kerroksen 6 teräslangat muodostavat 60 ± 5° kulman lisäkerroksen 5 teräslankojen kanssa.

Claims (8)

1. Ulkorengas (1), joka on tarkoitettu mahdollisesti tien ulkopuolella liikkuviin suuriin ja erittäin suu-5 riin ajoneuvoihin jolloin renkaan runkovahvikerakenne (4) koostuu ainakin yhdestä säteittäisestä teräslankakerrok-sesta, joka on ankkuroitu ainakin yhteen tankoon renkaan kumpaankin palleosaan (7), sekä yläosavahvikkeesta, jossa on ainakin kaksi päällekkäistä kerrosta (6), joita nimite-10 tään työkerroksiksi ja joiden teräslangat joustavat vain vähän sekä ovat molemmissa kerroksissa yhdensuuntaiset mutta ristikkäin eri kerroksissa siten, että ne muodostavat terävät kulmat renkaan kehän suunnan kanssa, jolloin kerrosten aksiaaliset leveydet ovat erilaiset siten, että 15 aksiaalisesti kapeimman kerroksen leveys on pienempi kuin kulutuspinnan (3) leveys, jolloin kerrokset ovat lisäksi yhdensuuntaiset runkovahvikerakenteen (4) kanssa paral-lelismivyöhykkeessä, jonka leveys on pienempi kuin kapeimman kerroksen leveys ja jolloin runkovahvikerakenne (4) 20 noudattaa luonnollista tasapainoprofiiliaan suunnilleen sen vyöhykkeen reunoista, jossa molemmat yläosakerrokset ovat yhdensuuntaiset runkovahvikerakenteen (4) kanssa, niihin pisteisiin, joissa runkovahvikerakenteen aksiaalinen leveys on maksimaalinen, tunnettu siitä, että 25 pienempi työkerros (6), jota nimitetään aktiiviseksi kerrokseksi, muodostaa sinänsä tunnetulla tavalla 15° - 35° kulman renkaan ekvaattoritason (XX') kanssa, jolloin toinen lisäkerrokseksi nimitetyn työkerroksen (5), aksiaalinen leveys (L5) on seuraavien arvojen välissä: 1,05 30 kertaa kulutuspinnan (3) aksiaalinen leveys (L3) ja 1,1 kertaa runkovahvikerakenteen (4) suurin aksiaalinen leveys (B), ja jolloin lisäkerroksen (5) teräslangat noudattavat ainakin osissaan, jotka ovat aksiaalisesti parallelis-mivyöhykkeen (Lp) ulkopuolella geodeettista viivaa, joka 35 meridiaanileikkauksessaan määrittyy sinänsä tunnetusta II 13 81 999 kaavasta R' - R' 2 R' sin a cos r =--Ξ_ o____ 5 «'s2" R'e2 VR* ^ - R' '2 cos^ a 1 ° e s o jossa ^tarkoittaa kulmaa, jonka tangentti (Τ') muodostaa kerroksen (5) viivalla säteen R’ kohdalla renkaan (1) pyörimisakselin kanssa yhdensuuntaisen viivan kanssa, R'e on 10 0,8-1,2 kertaa säde (Re) runkovahvikerakenteen (4) pis teessä (E), jossa tällä on suurin aksiaalinen leveys (B), R'. on ainakin yhtä suuri kuin säde (Rp) siinä pisteessä, josta lähtien lisäkerros (5) on yhdensuuntainen aktiivisen kerroksen (6) ja runkovahvikerakenteen (4) kanssa, ja a„ on 15 kulma, jonka lisäkerroksen (5) teräslangat muodostavat renkaan (1) ekvaattoritason (XX') kanssa, jolloin tämä kulma on suurempi kuin aktiivisen kerroksen (6), lankojen kulma sekä viime mainitun kanssa vastakkainen ja arvoltaan 25° - 65°, ja jolloin säteet R', R’e ja R'. ovat mitatut 20 renkaan pyörimisakselista lähtien.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen ulkorengas, tunnettu siitä, että aktiivinen kerros (6) on sovitettu säteen suunnassa lisäkerroksen (5) ulkopuolelle.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen ulkorengas, 25 tunnettu siitä, että runkovahvikerakenteen (4) luonnollinen tasapainoprofiili suuntautuu sinänsä tunnetulla tavalla lähelle palleosia (7).

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen ulkorengas, tunnettu siitä, että kaavassa, joka määrittää 30 lisäkerroksen (5) meridiaanileikkausviivan, aksiaalinen ekvaattorisäde R'e vastaa sädettä R. runkovahvikerakenteen (4) siinä pisteessä, jolla tällä on suurin aksiaalinen leveys (B).

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen ulkoren-35 gas, tunnettu siitä, että lisäkerroksen (5) langat 14 81 999 muodostavat kulman αβ renkaan ekvaattoritason kanssa ja noudattavat tämän kerroksen (5) toisesta reunasta (51) toiseen reunaan geodeettista viivaa, ja että tämän kerroksen meridiaanikaarevuus (1/P0) kohdassa, jossa se leikkaa 5 ekvaattoritason (viiva XX'), määräytyy kaavalla 1. fj^s_ - ct?2 ao p pi 2 2 R'

10. R s R e s ja että runkovahvikerakenteen (4) tasapainoprofiilin viiva seuraa tangenttisesti parallelismivyöhykkeen (Lp) kaare-15 vuutta tämän vyöhykkeen (Lp) reunasta (52) alkaen.

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen ulkoren-gas, tunnettu siitä, että kulutuspinta (3) käsittää sinänsä tunnetulla tavalla reunavyöhykkeissään vinoja tai poikittaislohkoja, jotka on erotettu toisistaan suurilla 20 ja syvillä urilla, ja että ainakin lisäkerroksen (5) yhtä reunaa pitkin on sovitettu renkaan muotoinen vahvistus, joka on muodostettu hyvin kapeasta kerroksesta, jonka lankojen kaltevuus on enintään 10° kehän suuntaan nähden.

7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-6 mukainen ulkoren-25 gas, tunnettu siitä, että lisäkerroksen (5) kulma on ekvaattorin kohdalla 25° - 30°, ja kulma, jonka työker-roksen (6) langat muodostavat lisäkerroksen (5) lankojen kanssa, on 45° ± 5°.

8. Jonkin patenttivaatimuksen 1-6 mukainen rengas, 30 tunnettu siitä, että lisäkerroksen (5) kulma on ekvaattorin kohdalla 40° - 50°, ja kulma, jonka työkerrok-sen (6) langat muodostavat lisäkerroksen (5) lankojen kanssa on 60° ± 5°. is 81999