FI81776C - Foerfarande foer trimetylsilylering av organiska foereningar innehaollande en eller flera aktiva vaeteatomer medelst hexametyldisilazan. - Google Patents

Foerfarande foer trimetylsilylering av organiska foereningar innehaollande en eller flera aktiva vaeteatomer medelst hexametyldisilazan. Download PDF

Info

Publication number
FI81776C
FI81776C FI812094A FI812094A FI81776C FI 81776 C FI81776 C FI 81776C FI 812094 A FI812094 A FI 812094A FI 812094 A FI812094 A FI 812094A FI 81776 C FI81776 C FI 81776C
Authority
FI
Finland
Prior art keywords
group
mmol
trimethylsilyl
hexamethyldisilazane
methyl
Prior art date
Application number
FI812094A
Other languages
English (en)
Swedish (sv)
Other versions
FI81776B (fi
FI812094L (fi
Inventor
Cornelis Adrianus Bruynes
Theodorus Klaas Jurriens
Original Assignee
Gist Brocades Nv
Priority date (The priority date is an assumption and is not a legal conclusion. Google has not performed a legal analysis and makes no representation as to the accuracy of the date listed.)
Filing date
Publication date
Priority claimed from NL8003891A external-priority patent/NL8003891A/nl
Priority claimed from NL8005041A external-priority patent/NL8005041A/nl
Application filed by Gist Brocades Nv filed Critical Gist Brocades Nv
Publication of FI812094L publication Critical patent/FI812094L/fi
Application granted granted Critical
Publication of FI81776B publication Critical patent/FI81776B/fi
Publication of FI81776C publication Critical patent/FI81776C/fi

Links

Classifications

    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07HSUGARS; DERIVATIVES THEREOF; NUCLEOSIDES; NUCLEOTIDES; NUCLEIC ACIDS
    • C07H23/00Compounds containing boron, silicon, or a metal, e.g. chelates, vitamin B12
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07DHETEROCYCLIC COMPOUNDS
    • C07D499/00Heterocyclic compounds containing 4-thia-1-azabicyclo [3.2.0] heptane ring systems, i.e. compounds containing a ring system of the formula:, e.g. penicillins, penems; Such ring systems being further condensed, e.g. 2,3-condensed with an oxygen-, nitrogen- or sulfur-containing hetero ring
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07FACYCLIC, CARBOCYCLIC OR HETEROCYCLIC COMPOUNDS CONTAINING ELEMENTS OTHER THAN CARBON, HYDROGEN, HALOGEN, OXYGEN, NITROGEN, SULFUR, SELENIUM OR TELLURIUM
    • C07F7/00Compounds containing elements of Groups 4 or 14 of the Periodic Table
    • C07F7/02Silicon compounds
    • C07F7/08Compounds having one or more C—Si linkages
    • C07F7/0801General processes
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07FACYCLIC, CARBOCYCLIC OR HETEROCYCLIC COMPOUNDS CONTAINING ELEMENTS OTHER THAN CARBON, HYDROGEN, HALOGEN, OXYGEN, NITROGEN, SULFUR, SELENIUM OR TELLURIUM
    • C07F7/00Compounds containing elements of Groups 4 or 14 of the Periodic Table
    • C07F7/02Silicon compounds
    • C07F7/08Compounds having one or more C—Si linkages
    • C07F7/0898Compounds with a Si-S linkage
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07FACYCLIC, CARBOCYCLIC OR HETEROCYCLIC COMPOUNDS CONTAINING ELEMENTS OTHER THAN CARBON, HYDROGEN, HALOGEN, OXYGEN, NITROGEN, SULFUR, SELENIUM OR TELLURIUM
    • C07F7/00Compounds containing elements of Groups 4 or 14 of the Periodic Table
    • C07F7/02Silicon compounds
    • C07F7/08Compounds having one or more C—Si linkages
    • C07F7/10Compounds having one or more C—Si linkages containing nitrogen having a Si-N linkage
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07FACYCLIC, CARBOCYCLIC OR HETEROCYCLIC COMPOUNDS CONTAINING ELEMENTS OTHER THAN CARBON, HYDROGEN, HALOGEN, OXYGEN, NITROGEN, SULFUR, SELENIUM OR TELLURIUM
    • C07F7/00Compounds containing elements of Groups 4 or 14 of the Periodic Table
    • C07F7/02Silicon compounds
    • C07F7/08Compounds having one or more C—Si linkages
    • C07F7/18Compounds having one or more C—Si linkages as well as one or more C—O—Si linkages
    • C07F7/1804Compounds having Si-O-C linkages
    • C07F7/1872Preparation; Treatments not provided for in C07F7/20
    • C07F7/188Preparation; Treatments not provided for in C07F7/20 by reactions involving the formation of Si-O linkages
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07FACYCLIC, CARBOCYCLIC OR HETEROCYCLIC COMPOUNDS CONTAINING ELEMENTS OTHER THAN CARBON, HYDROGEN, HALOGEN, OXYGEN, NITROGEN, SULFUR, SELENIUM OR TELLURIUM
    • C07F7/00Compounds containing elements of Groups 4 or 14 of the Periodic Table
    • C07F7/02Silicon compounds
    • C07F7/08Compounds having one or more C—Si linkages
    • C07F7/18Compounds having one or more C—Si linkages as well as one or more C—O—Si linkages
    • C07F7/1896Compounds having one or more Si-O-acyl linkages
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07FACYCLIC, CARBOCYCLIC OR HETEROCYCLIC COMPOUNDS CONTAINING ELEMENTS OTHER THAN CARBON, HYDROGEN, HALOGEN, OXYGEN, NITROGEN, SULFUR, SELENIUM OR TELLURIUM
    • C07F9/00Compounds containing elements of Groups 5 or 15 of the Periodic Table
    • C07F9/02Phosphorus compounds
    • C07F9/06Phosphorus compounds without P—C bonds
    • C07F9/22Amides of acids of phosphorus
    • C07F9/24Esteramides
    • C07F9/2454Esteramides the amide moiety containing a substituent or a structure which is considered as characteristic
    • C07F9/2479Compounds containing the structure P(=X)n-N-acyl, P(=X)n-N-heteroatom, P(=X)n-N-CN (X = O, S, Se; n = 0, 1)
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07JSTEROIDS
    • C07J51/00Normal steroids with unmodified cyclopenta(a)hydrophenanthrene skeleton not provided for in groups C07J1/00 - C07J43/00

Landscapes

  • Chemical & Material Sciences (AREA)
  • Organic Chemistry (AREA)
  • Health & Medical Sciences (AREA)
  • General Health & Medical Sciences (AREA)
  • Life Sciences & Earth Sciences (AREA)
  • Biochemistry (AREA)
  • Molecular Biology (AREA)
  • Crystallography & Structural Chemistry (AREA)
  • Chemical Kinetics & Catalysis (AREA)
  • Engineering & Computer Science (AREA)
  • Biotechnology (AREA)
  • Genetics & Genomics (AREA)

Description

! 81776
Menetelmä yhden tai useamman aktiivisen vetyatomin sisältävien orgaanisten yhdisteiden trimetyylisilyloimiseksi heksametyylidisilatsaanilla Tämä keksintö koskee parannettua menetelmää yhden tai useamman aktiivisen vetyatomin sisältävien orgaanisten yhdisteiden trimetyylisilyloimiseksi heksametyylidisilatsaanilla.
Preparatiivisessa orgaanisessa kemiassa esiintyy kasvavaa mielenkiintoa trimetyylisilyyliryhmän käyttöön samoin kuin reaktiivisten ryhmien suojaamiseen fysikaalisten ominaisuuksien, kuten haihtuvuuden ja liukoisuuden modifioimiseksi (ks. esim. B. E. Cooper, Chem. and Ind. 1978, 794).
Silylointiaineita, joita käytetään suuressa mittakaavassa, ovat esim. trimetyylikloorisilaani ja dimetyylidikloorisi-laani. Johtuen siitä, että silylointireaktiot ovat tasapainoreaktioita, on välttämätöntä poistaa kloorivety, jota reaktiossa syntyy, mahdollisimman nopeasti tasapainon siirtämiseksi tuotteiden puolelle. Tämä voidaan tehdä lisäämällä sopivaa tertiääristä amiinia reaktioseokseen. Amiini reagoi kloorivedyn kanssa muodostaen vastaavaa ammoniumsuolaa, joka on tavallisesti huonosti liukeneva reaktioseokseen. Tämän ammoniumsuolan poisto on tavallisesti välttämätöntä ennen kuin tuote voidaan puhdistaa, mikä tekee välttämättö-. . mäksi käyttää suuria määriä sopivaa liuotinta. Usein on kuitenkin mahdotonta välttää, että pieniä määriä ammoniumsuolaa jää tuotteeseen.
Muilla silylointiaineilla, joita usein käytetään, esim.
N,0(bis-trimetyylisilyyli)asetamidilla, N,N'-bis(trime-tyylisilyyli)urealla, N-trimetyylisilyyli-N,N'-difenyyli-urealla, N-trimetyylisilyyli-imidatsolilla ja trimetyyli-silyylidietyyliamiinilla ja N,N-bis(trimetyylisilyyli)hy-dantoiineilla, jotka yhdisteet usein valmistetaan lähtien trimetyylikloorisilaanista, on se haitta, että silyloitu tuote on erotettava loppuosasta, joka jää jäljelle 2 81776 silylointiaineesta.
Toinen silylointiaine, jota käytetään suuressa mittakaavassa, on 1,1,1-trimetyyli-N-(trimetyylisilyyli)silaaniamiini (joka tunnetaan triviaalinimellään heksametyylidisilatsaani, HMDS, jolla on se etu, että ainoa sivutuote on kaasumainen, ja tämän vuoksi helposti poistettava ammoniakki. Sitäpaitsi HMDS on suhteellisen halpa reagenssi, mikä tekee sen houkuttelevaksi teollisiin prosesseihin .
HMDS:n tärkeä haitta on kuitenkin, että se reagoi hitaasti monissa tapauksissa ja joissakin tapauksissa se ei jopa reagoi lainkaan (ks. esim. S.H. Langer c.s., J. Org.Chem. 2J3, 50 (1958). Tämän vuoksi korkeat reaktiolämpötilat ja/tai pitkät reaktioajat ovat välttämättömiä silyloinnin loppuunsaattamiseen, mikä tekee menetelmän vähemmän houkuttelevaksi ja sopimattomaksi lämpöherkille yhdisteille. Sitäpaitsi vaaditaan usein HMDS:n suurta ylimäärää.
Tämän vuoksi paljon huomiota on kiinnitetty HMDS:n avulla tapahtuvien silylointireaktioiden katalyysiin reaktiolämpötilan alentamiseksi ja/tai reaktioajan lyhentämiseksi (ks. esim. B.E. Cooper, Process Biochemistry, Λ_, 9 (1980). Esimerkkejä katalyyteistä ovat amiinisuolat (ks. esim. DOS 2507882), trimetyylikloorisilaani (ks. esim. S.H. Langer c.s., J. Org. Chem. 2_3, 50 (1958), epäorgaaniset hapot, kuten rikkihappo (ks. esim. D.A. Armitage c.s., Inorg. Synth. _1_5, 207 (1974), kloorivety, fosforihappo ja niiden ammonium-suolat (ks. esim. NL 7613342), Lewis-hapot, kuten booritrifluoridi, ja alumiinitrikloridi (ks. myös NL 7613342), bis(trialkyylisilyyli)-sulfaatti (ks. esim. GE 2649536), (fluorialkyyli)sulfonihapot (ks. esim. GE 2757936) N,O-bis(trimetyylisilyyli)sulfamaatti (ks. GB-1509691) ja imidatsoli (ks. esim. D.N. Harpp c.s., J. Amer. Chem. Soc. 100, 1222 (1978). Kuitenkin myös näillä katalyyteillä tarvitaan vielä korkeita reaktiolämpötiloja, ylimäärin HMDS:ä ja toisinaan hyvin pitkiä reaktioaikoja, aina 48 tuntia, jotta saavutettaisiin riittävä konversio halutuksi silyylijohdannaiseksi.
Il 3 81776
Nyt on yllättäen havaittu, että orgaanisten yhdisteiden monien luokkien silylointia HMDStllä voidaan kiihdyttää huomattavasti käyttämällä katalyytteinä tiettyjä typpeä sisältäviä yhdisteitä.
Keksinnön parannettu prosessi koskee sellaisten orgaanisten yhdisteiden trimetyylisilylointia, joissa on yksi tai useampia aktiivisia vetyatomeja, heksametyylidisilatsaanilla, jolle menetelmälle on tunnusomaista se, että trimetyylisily-lointi suoritetaan siten, että läsnä on 0,001-10 mooli-% katalyyttia, jolla on kaava
X-HN-Y
jossa X ja Y ovat samanlaisia tai erilaisia ja ainakin toinen niistä esittää elektroneja puoleensa vetävää ryhmää, ja ne on valittu seuraavien karbonyyliryhmien, sulfonyyli-ryhmien ja fosforyyliryhmien muodostamien yhdistelmien mukaan: A) Y on vetyatomi tai trialkyylisilyyliryhmä elektroneja puoleensa vetävän ryhmän X ollessa seuraavan kaavan mukainen 0
Ri-e- jossa Ri on vety tai alkyyliryhmä, joka voi olla substituoi-tu yhdellä tai useammalla halogeeniatomilla karbonyylihii-liatomin viereisessä hiiliatomissa; B) Y on vetyatomi tai trialkyylisilyyliryhmä elektroneja puoleensa vetävän ryhmän X ollessa seuraavan kaavan mukainen
• ; O
i ·...· 0 4 81776 jossa R2 esittää ryhmää R3R4N, jossa R3 ja R4 ovat samanlaisia tai erilaisia ja kumpikin voivat esittää vetyatomia, trialkyylisilyyliryhmää tai alkyyliryhmää; C) X ja Y ovat samanlaisia tai erilaisia ja edustavat molemmat elektroneja puoleensa vetävää ryhmää, joka on 0 0 0
Il II II
R5-0, R5-S- tai RgORgOP- 0 jossa R5 ja Rg ovat samanlaisia tai erilaisia ja esittävät 0
II
jokainen alkyyliryhmää, joka tapauksessa R5-C- voi olla substituoitu yhdellä tai useammalla halogeeniatomilla, aryyliryhmää, joka voi olla substituoitu yhdellä tai useammalla halogeeniatomilla, alkyyliryhmällä, alkyylioksiryhmäl-lä tai nitroryhmällä,
O
II
tai Rc esittää ryhmässä Rc-S- ryhmää R7R0N,
II
o jossa R7 ja Rg esittävät alkyyliryhmää tai jossa X ja Y yhdessä edustavat elektroneja puoleensa vetävää ryhmää A-Z-B, joka muodostaa 5-9 rengasatomin muodostaman renkaan yhdessä typpiatomin kanssa, johon A ja B ovat kiinnittyneet, jossa A on 0
II
-c- B on jokin seuraavista ryhmistä 0 0 0 0
Il II II II
-C-, -S02-, -s-, -C-NH-C- tai -C(OCC6H5)=N- ja Z edustaa alkyleeniä, alkenyleeniä tai aryleeniryhmää.
li 5 81 776
Esimerkkejä aivan erityisesti sopivista elektroneja poistavista ryhmistä ovat seuraavan kaavan mukaiset O
II
Rg-C-, jossa Rg on dihalogeeni- tai trihalogeenimetyyli-ryhmä tai fenyyli- tai naftyyliryhmä, joka aryyliryhmä voi olla substituoitu metyyliryhmällä tai metoksiryhmällä tai sitten ne sisältävät sulfonyyliryhmän ja ovat seuraavan kaavan mukaisia 0
II
Rio"|_ o jossa R^q on metyyliryhmä tai fenyyliryhmä, joka fenyyli-ryhmä voi olla substituoitu metyyliryhmällä tai klooriato-milla tai ne sisältävät fosforyyliryhmän ja ovat seuraavan kaavan mukaisia 0
II
r11or12op“ jossa Rn ja R]^2 ovat samanlaisia tai erilaisia ja kumpikin edustavat alkyyliryhmää tai fenyyliryhmää, joka fenyyliryhmä voi olla substituoitu halogeeniatomllla tai nitroryhmällä.
Esimerkkejä erityisen sopivista elektroneja poistavista ryhmistä, jotka muodostavat syklisen systeemin yhdessä typpiatomin kanssa, esittävät kaavat:
O O
Il I
-c-z-c- jossa Z esittää etyleeniryhmää tai benseeni- tai naftaleeni-renkaaseen sisällytettyä etyleeniryhmää, joka ryhmä tai rengas voi olla substituoitu useammalla halogeeniatomllla, tai seuraavan kaavan mukainen 0 -c-z-sox 6 81776 jossa x on 0 tai 2 ja Z esittää benseenirenkaaseen sisällytettyä etyleeniryhmää.
Erityisen suositeltavia ovat ne edellä olevan yleisen kaavan katalyytit, joissa elektroneja poistavia ryhmiä esittävät kaavat: 0
II
(I) R5-C-, jossa R5 esittää dihalometyyli- tai trihalometyy-liryhmää tai fenyyli- tai naftyyliryhmää, jotka kumpikin voi olla substituoitu metoksiryhmällä, 0
II
(II) Rg-S-, jossa Rg esittää metyyliryhmää, fenyyliryhmää, 0 joka voi olla substituoitu metyyliryhmällä tai klooriatomil-la, aminoryhmää, dialkyyliaminoryhmää tai trialkyylisilyy-liaminoryhmää, 0
II
(III) RgRjLQP-, jossa Rg ja R^q esittävät metoksi-, etoksi-tai propoksiryhmää tai fenyyliryhmää, joka voi olla substituoitu nitroryhmällä tai klooriatomilla.
Samoin esimerkkejä erityisen suositeltavista elektroneja poistavista ryhmistä, jotka muodostavat syklisen systeemin typpiatomin kanssa, esittävät kaavat: 0 0
Il II
(I) -C-Z-C-, jossa Z esittää etenyleeniryhmää, fenyleeni-tai naftyleeniryhmää, jotka molemmat on valinnaisesti substituoitu perhaloryhmällä, 7 81776
O
M
(II) -C-Z-SOx-, jossa x on 0 tai 2 ja Z esittää fenylee-niryhmää.
Tässä esityksessä alkyyli-, alkyleeni-, alkenyleeni- ja alkoksiryhmät sisältävät 1-6 hiiliatomia.
Esimerkkejä yllä mainitun määritelmän mukaisten yhdisteiden luokista, joilla on halutut katalyyttiset ominaisuudet, ovat amidit, sulfonamidit, sykliset tai avoimet imidit, sykliset tai avoimet sulfonimidit, sulfamidit, disulfon-amidit, asyylifosforamidaatit, sulfonyylifosforamidaatit ja imidodifosfaatit.
Sopivia katalyyttejä ovat esimerkiksi triklooriasetamidi, trifluoriasetamidi, ftaali-imidi, 3,4,5,6-tetrakloori-ftaali-imidi, 3,4,5,6-tetrabromiftaali-imidi, 1,8-naf-talimidi, maleimidi-, barbituurihappo, sakkariini, N-bentsoyyli-4-tolueenisulfonamidi, N-(2-metoksibentsoyyli)- 4-tolueenisulfonamidi, N-(1-naftoyyli)-4-tolueenisulfonamidi, N-bentsoyylibentseenisulfonamidi, N-(2-metoksi-l-naftoyyli)-4-tolueenisulfonamidi, N-(2-metoksi-l-naftoyy-·.· · li)metaanisulfonamidi , di (4-tolueenisulfonyyli)-amiini, : dimetyyli-N-(triklooriasetyyli)fosforamidaatti, di-4- ·.: nitrofenyyli-N- (triklooriasetyyli) fosforamidaatti, di-4- :·-! nitrof enyyli-N- (p-tolueenisulfonyyli) fosforamidaatti, di-isopropyyli-N-(diklooriasetyyli) fosforamidaatti, di-o-kloorifenyyli-N-(4-kloorifenyylisulfonyyli)fosforamidaatti, tetrafenyyli-imidodifosfaatti, sulfamidi, N,N-dimetyy-lisulfamidi, N,N'-bis(trimetyylisilyyli)sulfamidi, 1,2-bentsoisotiatsoli-3-(2H)-oni ja 4-bentsyylioksi-l,2-•-·’ dihydro-l-okso-f taaliatsiini.
: Erityisen suositeltavia katalyyttejä ovat sakkariini-, .··. di-4-nitrofenyyli-N- (triklooriasetyyli) fosforamidaatti, -· di-4-nitrofenyyli-N-(4-tolueenisulfonyyli)fosforamidaatti ja tetrafenyyli-imidodifosfaatti.
Γ* 8 81776
Reaktio voidaan suorittaa orgaanisessa liuottimessa tai ilman sitä lämpötiloissa välillä 0-150°C. Jos liuotinta käytetään, sen on oltava inertti reagensseille samoin kuin tuotteille ja mieluummin se liuottaa vain vähän tai ei lainkaan reaktiossa syntynyttä ammoniakkia lämpötilassa, jossa reaktio suoritetaan, koska johtuen tasapainon asettumisesta reaktionopeus piaienee suuremmilla ammoniakki-väkevyyksillä. Sopivia liuottimia ovat suoraketjuiset, haarautuneet tai sykliset hiilivedyt, jotka voivat olla substituoituja yhdellä tai useammalla halogeeniatomilla, esimerkiksi heksaani, sykloheksaani, dikloorimetaani ja kloroformi, aromaattiset hiilivedyt, esimerkiksi bentsee-ni, tolueeni ja ksyleeni, karboksyylihappojen alkyylieste-rit, esimerkiksi etyyliasetaatti- ja butyyliasetaatti, nitriilit, esimerkiksi asetonitriili ja bentsonitriili, dimetyyliformamidi, dimetyylisulfoksidi tai niiden seokset.
Orgaaniset yhdisteet, joissa on yksi tai useampia -OH, NH, -NH2 tai -SH-ryhmiä, voidaan silyloida tämän keksinnön menetelmällä. Esimerkkejä tällaisista yhdisteistä ovat alko-: holit, amiinit, fenolit, tiofenolit, hapot, amidit, sulfon- amidit, tioamidit, fosforamidit, aminohapot, heterosykli-set yhdisteet, penisillaani- ja kefalosporaanihappojohdannaiset, hydratsiinit, N-hydroksisukkinimidit, hydroksyyli-amiinit, tiolit ja enolisoituvat ketonit. Johtuen sen orgaanisen yhdisteen luokkien suuresta määrästä, jossa on yksi tai useampia -OH, NH, -NH2 tai -SH-ryhmiä, yllä olevaa luetteloa ei ole pidettävä tämän keksinnön yleistä suo-japiiriä rajoittavana.
Käyttämällä tämän keksinnön katalyyttejä alkuperäiset haitat, jotka johtuvat HMDS:n käytöstä silylointiaineena, ts. pitkät reaktioajat ja/tai korkeat reaktiolämpötilat ja/tai silylointiaineen suuren ylimäärän käyttö, on voitettu. Nyt silylointireaktiot voidaan suorittaa lyhyessä ajas-sa ja/tai matalassa reaktiolämpötilassa ja pieni silyloin-
II
9 81776 tiaineen ylimäärä on tavallisesti riittävä. Sitäpaitsi näissä reaktio-olosuhteissa muodostuu puhtaampi reaktio-seos, mitä kautta saadaan puhtaampi tuote ja monessa tapauksessa suurempi saalis. Toinen tämän keksinnön parannetun menetelmän etu on, että nyt on käynyt mahdolliseksi sily-loida yhdisteitä, joista tiedetään, että ne eivät reagoi HMDS:n kanssa, lyhyessä ajassa käyttämällä keksinnön katalyyttejä. Esimerkkejä tällaisista yhdisteistä ovat terti-ääriset alkoholit /kts. S.H. Langer c.s. J. Org. Chem. 23, 50 (1958_)_/, ftaali-imidi /kts. D.N. Harpp, c.s., J. Amer. Chem. Soc. 100, 1222 (1978jy ja tiolit.
Tämän lisäksi käyttämällä keksinnön menetelmää penisillaa-ni- ja kefalosporaanihapon N,0-bis(trimetyylisilyyli)johdannaisia voidaan valmistaa yksinkertaisella tavalla ja kvantitatiivisin saannoin. Nämä johdannaiset voidaan valmistaa muulla tavoin vain vaikeasti /kts. esim. F. Bortesi c.s., J. Pharm. Sei. 66, 1767 (1977jy.
Muu tämän keksinnön menetelmän etu, jolla valmistetaan si-lyloituja yhdisteitä, on siinä, että sikäli kuin näitä yhdisteitä vuorostaan käytetään silylointiaineina, kuten esimerkiksi N-trimetyylisilyyli-imidatsolia, N,N'-bis(tri-:metyylisilyyli) ureaa jne, nämä yhdisteet eivät saastu ammoniumsuoloilla, jotka suolat voivat johtaa epämieluisiin sivureaktioihin käytettäessä näitä silylointiaineita.
Esimerkki, joka paljastaa tämän keksinnön, on urean silylointi. Urean silylointi ilman katalyyttiä kestää 36 tuntia n. 125°C:ssa, kuten alankomaalaisessa patentissa 7613342 on esitetty. Käyttäen ammoniumkloridia katalyytti-• · nä se kestää vielä 6 tuntia 118°C:ssa (edellä mainitun pa- • tentin esimerkki III). Kuitenkin tässä keksinnössä, jossa käytetään sakkariinia katalyyttinä, on havaittu, että 20 • minuutin reaktioaika riittää saattamaan reaktio päätökseen.
Toinen esimerkki on fenyylihydratsiinin reaktio HMDS:n 10 81 776 kanssa. Ilman katalyyttiä saatiin 12 %:n saalis 12 tunnin kuluttua 130°C:ssa. (R. Fessenden c.s. J. Org. Chem. 26, 4638 (1961). Käyttäen ammoniumkloridia katalyyttinä saatiin 89 %:n saalis käyttäen samoja reaktio-olosuhteita. Käyttäen sakkariinia katalyyttinä vaadittiin vain 2,5 tuntia silyloidun tuotteen saman saaliin saavuttamiseen.
Vielä yksi esimerkki on 5,5-dimetyylihydantoiinin muuttaminen sen N,N'-bis(trimetyylisilyyli)-johdannaiseksi. GB-patentin 1 509 691 esimerkin 2 mukaan saatiin 86 % saanto karkeaa tuotetta kun refluk-soitiin tolueenia 7,25 tuntia käyttäen enemmän kuin 100 %:n ylimäärää heksametyylidisilatsaania ja katalyyttia 1 mooli-% N,0-bis(tri-metyylisilyyli)sulfamaattia. Samoissa olosuhteissa saatiin 0,07 mooli-%:11a sakkariinilla todellinen 88,3 %:n saanto 1,5 tunnissa, vaikka käytettiin vain 27 %:n ylimäärä heksametyylidisilatsaania.
HMDS:n reaktiot tertiääristen alkoholien kanssa, joista tiedettiin, että nämä yhdisteet eivät reagoi HMDS:n kanssa edes trime-tyylikloorisilaanin ollessa läsnä katalyyttinä (ks. S.H. Langer c.s. J. Org. Chem. 23, 50 (1958), sujuvat nyt nopeasti tai erittäin nopeasti yllä kuvattujen katalyyttien vaikutuksesta. Esimerkiksi t-amyylialkoholi reagoi kolmessa tunnissa HMDS:n kanssa trimetyylisilyylieetteriksi käyttämällä sakkariinia katalyyttinä ja 2-metyyli-2-heksanoli reagoi vain 15 minuutissa trimetyylisilyyli johdannaiseksi 92 %:n saaliilla käyttämällä di-4-nitrifenyy- li-N-(4-tolueenisulfonyyli)fosforamidaattia katalyyttinä. Ftaali-imidin reaktio HMDS:n kanssa osoittaa myös keksinnön katalyyttien käytön edut. Ftaali-imidin silylointi heksametyylidisilatsaanin ja imidatsolin kanssa katalyyttinä vaatii kahden päivän refluk-soinnin (D.N. Harpp c.s., J. Amer. Chem. Soc. 100, 1222 (1978).
Nyt on havaittu, että sakkariinilla katalysoitu ftaali-imidin silylointi HMDS:llä menee loppuun 1,5 tunnissa ja antaa oleellisesti suuremmat saaliit.
Sitäpaitsi keksinnön parannettu menetelmä HMDS:llä silylointia varten saa aikaan mahdollisuuden valmistaa orgaanisten yhdisteiden trimetyylisilyylijohdannaisia, joita ei voitaisi silyloida tähän saakka kirjallisuudessa esitettyjen menetelmien mukaisesti. Tämä koskee erityisesti tiettyjä orgaanisia tioleja.
Näin ollen keksinnön toinen ominaispiirre on trimetyylisilyyli-substituoitujen yhdisteiden valmistus, joilla on yleinen kaava
II
81776 R-S-SiMe3 jossa kaavassa R esittää 5- tai 6-jäsenistä heterosyklis-tä ryhmää, jossa on yksi tai useampia typpi- tai rikki-atomeja heteroatomeina ja joka ryhmä voi olla substituoitu yhdellä tai useammalla aikyyliryhmällä, fenyyliryhmällä, trimetyylisilyyliryhmällä, alkyyliaminoryhmällä tai trime-tyylisilyylioksikarbonyylimetyyliryhmällä.
Esimerkkejä yllä mainitusta ryhmästä R ovat 1,3,4-tridiat-solyyliryhmä, 1,2,3,4-tetratsolyyliryhmä, 1,2,3-triatsolyy-liryhmä, 1,2,4-triatsolyyliryhmä, imidatsolyyliryhmä tai pyrimidyyliryhmä, joka voi olla substituoitu metyyliryh-mäl-lä , fenyyliryhmällä, metyyliaminoryhmällä, tr ime tyy 1 1 s i lyy 1 i ryhmä! 1 ä tai trimetyylisilyylioksikarbonyylimetyyliryhmällä. Yllä olevan kaavan mukaisia yhdisteitä ovat esimerkiksi (5-me-tyyli-1,3,4-tiadiatsoli-2-tio)-trimetyylisilaani, 1-metyy- li-5-trimetyylisilyylitiotetratsoli, 1-trimetyylisilyyli- 5-trimetyylisilyylitio-l,2,3-triatsoli, l-metyyli-2-(trime-tyylisilyylitio)imidatsoli, l-trimetyylisilyyli-3-trime-tyylisilyylitio-lH-1,2,4-triätsoli, l-fenyyli-5-trimetyy-lisilyylitio-lH-tetratsoli, 4,6-dimetyyli-2-(trimetyylisi-lyylitio) pyramidiini, 2-metyyliamino-5-trimetyylisilyyli-tio-1,3,4-tiadiatsoli, trimetyylisilyyli-5-trimetyylisilyy- ' litio-lH-tetratsolyyli-l-asetaatti, trimetyylisilyyli-5- trimetyylisilyylitio-1,3,4-tiadiatsolyyli-2-asetaatti.
Nämä trimetyylisilyloidut tiolit ovat hyödyllisiä välituot-. teitä arvokkaiden yhdisteiden valmistuksessa uudella mene telmällä. Esimerkkejä tällaisista arvokkaista yhdisteistä ovat terapeuttisesti aktiiviset 3'-tiosubstituoidut kefalo-sporiinit tai niiden välituotteet. Ne valmistetaan antamalla trimetyylisilyloitujen tiolien reagoida vastaavien 3'-halosubstituoitujen kefalosporiinien kanssa. Muita trime-' tyylisilyylitioyhdisteiden sovellutuksia ovat kuvanneet : esimerkiksi Mukaiyama c.s. (Chem. Lett., 187, 1974 ja
Chem. Lett., 1013, 1974) ja Evans c.s. /J. Amer. Chem.
Soc. 99, 5009 (1971\J.
12 81 776 Näin ollen keksinnön toinen ominaispiirre ovat uudet yhdisteet, joilla on yleinen kaava R-S-SiMe3 jossa kaavassa R esittää 5- tai 6-jäsenistä heterosyklistä ryhmää, jossa on yksi tai useampia typpi- tai rikkiatome-ja heteroatomeina ja joka ryhmä voi olla substituoitu yhdellä tai useammalla alkyyliryhmällä, fenyyliryhmällä, trimetyylisilyyliryhmällä, alkyyliaminoryhmällä tai trime-tyylisilyylioksikarbonyylimetyyliryhmällä.
Esimerkkejä yllä mainituista ryhmistä R ovat 1,3,4-tia-diatsolyyliryhmä, 1,2,3,4-tetratsolyyliryhmä, 1,2,3-triatso-lyyliryhmä, 1,2,4-triatsolyyliryhmä, imidatsolyyliryhmä tai pyrimidyyliryhmä, joka voi olla substituoitu metyyli-ryhmällä, fenyyliryhmällä, metyyliaminoryhmällä, trimetyylisilyyliryhmällä tai trimetyylisilyylioksikarbonyylime-tyyliryhmällä. Yllä olevan kaavan mukaisia yhdisteitä ovat esimerkiksi (5-metyyli-l,3,4-tiadiatsoli-2-tio)trime-tyylisilaani, l-metyyli-5-trimetyylisilyylitiotetratsoli, l-trimetyylisilyyli-5-trimetyylisilyylitio-l,2,3-triatsoli, 1- metyyli-2-(trimetyylisilyylitio)imidatsoli, 1-trimetyyli-silyyli-3-trimetyylisilyylitio-lH-l,2,4-triatsoli, 1-fenyy- li-5-trimetyylisilyylitio-lH-tetratsoli, 4,6-dimetyyli-2- (trimetyylisilyylitio)pyrimidiini, 2-metyyliamino-5-trime-tyylisilyylitio-1,3,4-tiadiatsoli, trimetyylisilyyli-5-trimetyylisilyylitio-lH-tetratsolyyli-l-asetaatti, trime-tyylisilyyli-5-trimetyylisilyylitio-l,3,4-tiadiatsolyyli- 2- asetaatti.
Vielä eräs keksinnön ominaispiirre ovat uudet yhdisteet trimetyylisilyyli-7-fenyyliasetamido-3-(1-metyyli-lH-tetratsolyyli-l-tio)metyyli-2-kefem-4-karboksylaatti-l-oksidi, Ν,Ο-bis(trimetyylisilyyli)-7-fenyyliasetamido-3-(1H-1,2,3-triatsolyyli-5-tio)metyyli-3-kefem-4-karboksyyli-happo-l-oksidi, trimetyylisilyyli-7-trimetyylisilyyli-amino-3- ( 5-metyyli-l, 3,4-tiadiatsolyyli-2) -tiometyyli-3-r kefem-4-karboksylaatti, trimetyylisilyyli-7-trimetyylisi- lyyliamino-3-(1-trimetyylisilyyli-lH-l,2,3-triatsolyyli-
II
13 81 776 5)-tiometyyli-3-kefem-4-karboksylaatti, trimetyylisilyyli-7-trime-tyylisilyyliamino-3-(l-metyyli-lH-tetratsolyyli-5)-tiometyyli-3-kefem-4-karboksylaatti, trimetyylisilyyli-7-fenyyliasetamido-3-(l-metyyli-lH-tetratsolyyli-5-tio)metyyli-3-kefem-4-karboksylaat-ti, trimetyylisilyyli-7-fenyyli-asetamido-3-(1-trimetyylisilyyli-1H-1,2,3-triatsolyyli-5-tio)metyyli-3-kefem-4-karboksylaatti. Nämä yhdisteet ovat arvokkaita yhdisteitä terapeuttisesti aktiivisten kefalosporiinien valmistukseen.
Jotkin yhdisteet ovat sekä silyloitavissa että toimivat katalysaattorina. Tällaisille yhdisteille katalysaattori on valittava sellaisista yhdisteistä, joiden ryhmillä X ja/tai Y on suurempi elektroneja puoleensa vetävä voima kuin silyloitavalla substraatilla.
Alaan perehtyneelle on selvää, että katalyytti voidaan lisätä reak-tioseokseen sellaisenaan, mutta myös peitetyssä muodossa, esimerkiksi sen silyloituna johdannaisena, sen natriumsuolana tai jonakin muuna johdannaisena, joka hajaantuu reaktioseoksessa yllämainituksi katalyyttiseksi yhdisteeksi.
Seuraavat esimerkit esitetään tämän keksinnön menetelmän kuvaamiseksi tarkemmin rajoittamatta kuitenkaan keksintöä näiden yhdisteiden käyttöön.
Esimerkki 1 1-trimetyylisllyylioksidodekaanin valmistus A. Sakkariinia (93 mg; 0,5 mmoolia) lisättiin 18,6 g:aan (0,1 moolia) 1-dodekanolia ja seos kuumennettiin 130°C:een. Heksametyy-lidisilatsaania (15,6 ml; 0,075 moolia) lisättiin 8 minuutin aikana. Reaktiossa syntynyt ammoniakki johdettiin kuivan typpivirran avulla veteen ja titrattiin 1-N HCl:lla. Havaittiin, että laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 15 minuutin aikana heksametyylidisiiat-saanin lisäyksen aloittamisen jälkeen. Refluksointia jatkettiin 10 min, ylimääräinen heksametyylidisilatsaani tislattiin pois alipaineessa ja jäännös tyhjötislattiin, jolloin saatiin 25,42 g (98,5 %) 1-trimetyylisilyylioksidodekaania, kp. 120°C/0,5 mm Hg; 25 n 1,4268.
D
B. Heksametyylidisilatsaania (7,8 ml; 38 mmoolia) lisättiin ref-luksoivaan liuokseen, jossa oli 9,3 g (50 mmoolia) 14 81 776 1- dodekanolia ja 51 mg (0,27 mmoolia) sakkariinia 50 ml:ssa dikloorimetaania. Esimerkissä IA kuvatulla menetelmällä havaittiin, että laskettu määrä ammoniakkia kehittyi yhden tunnin refluksoinnin jälkeen.
C. Liuos, jossa oli 9,30 g (50 mmoolia) l-dodekanolia ja 70 mg (0,25 mmoolia) dimetyyli-N-triklooriasetyylifosfor-amidaattia 50 ml:ssa dikloorimetaania, kuumennettiin ref-luksoivaksi ja heksametyylidisilatsaania (7,8 ml; 37,5 mmoolia) tiputettiin nopeasti siihen painetasatulla tipu-tussuppilolla. Havaittiin, että laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 75 minuutin refluksoinnin jälkeen.
D. Tämä valmistus suoritettiin esimerkissä 1C kuvatulla tavalla, mutta katalyyttinä käytettiin 121 mg (0,25 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-triklooriasetyylifosforamidaattia. Reaktio meni loppuun 40 minuutissa.
E. Käyttäen katalyyttinä 121 mg (0,25 mmoolia) di-4-nitro-fenyyli-N-4-tolueenisulfonyylifosforamidaattia reaktioaika oli 60 min.
Esimerkki 2
Trimetyylisilyylioksisykloheksaanin valmistus Esimerkissä IA kuvatulla menetelmällä sykloheksanolia (15,0 g; 0,15 moolia) silyloitiin 23,4 ml:lla (0,112 moolia) heksametyylidisilatsaania, joka lisättiin 5 minuutin aikana. Silylointia katalysoitiin 137 mg:11a (0,75 mmoolia) sakkariinia. Laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 18 minuutissa. Refluksointia jatkettiin sitten 10 min, ylimääräinen heksametyylidisilatsaani tislattiin pois alipaineessa ja jäännös tyhjötislattiin, jolloin saatiin 22,01 g (85,3 %) trimetyylisilyylioksisykloheksaania, kp. 53-55°C/12 mm Hg, n^5 1,4281.
: Esimerkki 3 2- trimetyylisilyylioksi-2-metyylibutaanin valmistus li 15 81 776
Heksametyylidisilatsaania (21,9 ml; 0,105 moolia) lisättiin refluksoivaan seokseen, jossa oli 17,6 g (0,20 moolia) 2-metyyli-2-butanolia (t-amyylialkoholi) ja 0,18 g (1 mmooli) sakkariinia. Silyloinnin kulkua seurattiin esimerkissä IA kuvatulla tavalla. Havaittiin, että 50 % lasketusta määrästä ammoniakkia kehittyi 18 minuutissa. Ref-luksointia jatkettiin 3,25 tuntia, minkä jälkeen 98 % lasketusta määrästä ammoniakkia oli kehittynyt. Tislaus normaalipaineessa tuotti 22,75 g (71 %) puhdasta 2-trime-tyylisilyylioksi-2-metyylibutaania, kp. 129-130°C; n22 1,3980. Esitisle, jonka kiehumispiste oli 125-129°C 22 (3,69 g) ja nD 1,3974, sisälsi 88 % otsikon yhdistettä NMR-analyysin mukaan.
Esimerkki 4 17-beta-trimetyylisilyylioksi-4-androsten-3-onin valmistus Heksametyylidisilatsaania (246 mg; 1,5 mmoolia) lisättiin refluksoivaan suspensioon, jossa oli 577 mg (2,0 mmoolia) 17-beta-hydroksi-4-androsten-3-onia ja 1,8 mg (0,01 mmoolia) sakkariinia 10 ml:ssa dikloorimetaania. Reaktion kul-kua seurattiin ohutlevykromatografiän avulla Kieselgel *:·. 60 F254-valmisteella (Merck) käyttäen eluentteina toluee- nin ja asetonin 9 + 1-seosta. Havaittiin, että 2 tunnin refluksoinnin jälkeen lähtöainetta ei ollut enää läsnä ja että yksi uusi tuote oli muodostunut. NMR-spektroskopian avulla todettiin, että tuote, joka saatiin kvantitatiivi-sella saannolla liuottimen haihdutuksen jälkeen tyhjössä, oli puhdasta beta-trimetyylisilyylioksi-4-androsten-3-onia.
Tuotteen sulamispiste oli 126-128°C (hajosi).
’ Esimerkki 5 - ·'· 1-1rimetyy 1 isilyyljoksi-2-propeenin valmistus ·· Allyylialkoholia (24,28 g; 0,418 moolia) ja sakkariinia (0,36 g; 2 mmoolia) lisättiin 50 ml:aan pentaania ja seos · kuumennettiin refluksointilämpötilaan. Heksametyylidisi- 16 81 776 latsaania (51 ml; 0,25 moolia) lisättiin seokseen 7 minuutin aikana. Reaktion aikana kehittyneen ammoniakin tit-rauksella havaittiin, että laskettu määrä sitä kehittyi 1.5 tunnissa. Tislaus normaalipaineessa tuotti 46,1 g (85 %) l-trimetyylisilyylioksi-2-propeenia, kp. 97-100°C, n^5 1,3943.
Esimerkki 6
Penta(trimetyylisilyyli)fruktoosin valmistus Heksametyylidisilatsaania (42 ml; 0,20 moolia) lisättiin tipottain 8 minuutissa refluksoivaan seokseen, jossa oli 7,20 g (40 mmoolia) fruktoosia, 0,07 g (0,4 mmoolia) sakka-riinia, 24 ml kloroformia ja 8 ml pyridiiniä. Kehittynyt ammoniakki absorboitiin veteen ja titrattiin 1-N I^SO^llä. Havaittiin, että 0,10 moolia ammoniakkia kehittyi yhden tunnin refluksoinnin jälkeen. Refluksointia jatkettiin puoli tuntia, liuottimet tislattiin pois normaalipaineessa ja jäännös tyhjötislattiin, jolloin saatiin 19,63 g (90,9 %) penta-(trimetyylisilyyli)fruktoosia, kp. 138-142°C/0,5 mm Hg; n£5 1,4306.
Esimerkki 7 1-trimetyylisilyylioksiheksaanin valmistus A. 5,10 g (50 mmoolia) 1-heksanolia sekoitettiin 0,37 g:aan (2,5 mmoolia) ftaali-imidiä ja kuumennettiin öljy-hauteella 130°C:een. Heksametyylidisilatsaania (7,8 ml; 37.5 mmoolia) lisättiin ja ammoniakin kehittymistä seurattiin absorboimalla se veteen ja titraamalla 1-N H2SO^:llä. Havaittiin, että 25 mmoolin laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 130 minuutissa.
B. Koe toistettiin 2,5 mmoolilla 3,4,5,6-tetraklooriftaali-imidiä katalyyttinä. Laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 70 minuutissa.
C. Koe toistettiin myös 2,5 mmoolilla 3,4,5,6-tetrabromi-ftaali-imidiä katalyyttinä. Havaittiin, että laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 20 minuutissa.
17 81 776 D. Suoritettiin myös ajo lisäämättä katalyyttiä ja tässä tapauksessa havaittiin, että laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 205 minuutin refluksoinnin kuluttua.
E. 5,10 g:aan (50 mmoolia) ]-heksanolia sekoitettiin seu-raavassa taulukossa mainittuja katalyyttejä, kuumennettiin öljyhauteella 130°C:ssa ja 7,8 ml (37,5 mmoolia) heksame-tyylidisilatsaania lisättiin. Aika (t), jossa puolet teoreettisesta määrästä ammoniakkia kehittyi, mitattiin. Muut yksityiskohdat ovat löydettävissä seuraavasta taulukosta.
Katalyytti__mooli-% katalyyttiä_t (min) ei lainkaan - 22 sukkinimidi 5,0 18 3,3-dimetyyliglutaari-imidi 5,0 16 maleimidi 5,0 9 1,8-naftalimidi 5,0 8 1,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni 5,0 9 4-bentsoyylioksi-1,2-dihydro- 1-oksof taaliatsiini 5,0 7 : : 3,4,5,6-tetrabromiftaali-imidi 2,0 4 3,4,5,6-tetrakloorif taali-imidi 2,0 4 barbituurihappo 2,0 12 ____: dimetyyli-N-triklooriasetyyli- fosforamidaatti 0,1 7 sakkariini 0,5 4 di-4-nitrofenyyli-N-trikloori- asetyylifosforamidaatti 0,1 1,5 di-4-nitrofenyyli-N-4-tolueeni- sulfonyylifosforamidaatti 0,1 1,5 di-4-nitrof enyyli-N-trikloo- riasetyylifosforamidaatti 0,01 3 di-4-nitrofenyyli-N-4-tolueeni- : sulfonyylifosforamidaatti 0,001 6 tetrafenyyli-imidodifosfaatti 0,1 1 tetrafenyyli-imidodifosfaatti 0,001 13 ie 81776
Esimerkki 8 (2-metyyli-2-heksoksi)trimetyylisilaanin valmistus Seos, jossa oli 5,80 g (50 mmoolia) 2-metyyli-2-heksanolia ja 25 mg (0,05 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-4-tolueenisul-fonyylifosforamidaattia, asetettiin öljyhauteelle 140° C:een ja 7,8 ml (37,5 mmoolia) heksametyylidisilatsaania lisättiin. Havaittiin, että laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 15 minuutin refluksoinnin kuluttua. Tyhjötislaus tuotti 8,66 g (92 %) (2-metyyli-2-heksoksi)trimetyylisilaa-nia; kp. 54-60°C/18 mm Hg; n^ 1,4074.
Esimerkki 9
Heksametyylidisilatsaanin reaktio veden kanssa Refluksoivaan, kiehuvaan liuokseen, jossa oli 740 mg (41 mmoolia) vettä ja 21,4 mg (0,12 mmoolia) sakkariinia 15 ml:ssa kuivaa asetonitriiliä, lisättiin 12,5 ml (60 mmoolia) heksametyylidisilatsaania tipottain 5 minuutin aikana. Kehittynyt ammoniakki johdettiin veteen typpivirran avulla ja titrattiin 1-N rikkihapolla. Jo 4 minuutin kuluttua tipottaisen lisäyksen aloittamisesta 50 % ammoniakin lasketusta määrästä oli kerätty talteen. 35 minuutin kuluttua enempää ammoniakkia ei vapautunut ja laskettu määrä oli kerätty talteen.
Esimerkki 10 N-trimetyylisilyyli-p-toluidiinin valmistus Heksametyylidisilatsaania (25 ml; 0,12 mmoolia) lisättiin 5 minuutin aikana seokseen, jossa oli 17,25 g (0,16 mmoolia) p-toluidiinia ja 0,15 g (0,8 mmoolia) sakkariinia ja joka kuumennettiin 130°C:een öljyhauteella. Titraamalla reaktion aikana kehittynyt ammoniakki havaittiin, että laskettu määrä sitä kehittyi 2 tunnin refluksoinnin jälkeen. Refluksointia jatkettiin puoli tuntia ja reaktioseos tyhjö-tislattiin, jolloin saatiin 24,0 g (83 %) N-trimetyylisi-lyyli-p-toluidiinia, kp. 98-102°C/12-13 mm Hg.
li 19 81 776
Esimerkki 11
Fenoksi(trimetyyli)silaanin valmistus
Liuokseen, jossa oli 19 g (0,1 mmoolia) fenolia ja 80 mg (0,4 mmoolia) sakkariinia 15 ml:ssa dikloorimetaania, ja joka kiehui refluksoiden, lisättiin tipottain heksametyyli-disilatsaania (31 ml; 0,15 mmoolia). 25 minuutin kuluttua laskettu määrä ammoniakkia oli kehittynyt, mikä voitiin todeta titraamalla edellä kuvatulla tavalla. Fraktiointi tuotti 31,6 g (95 %) fenoksi(trimetyyli)silaania; kp. 62-63°C/12 mm Hg; n^6 1,4731.
Esimerkki 12 o^trimetyylisilyylioksitolueenin valmistus 10,80 g (0,1 moolia) o-kresolia liuotettiin 30 ml:aan dikloorimetaania. Sakkariinia (90 mg; 0,5 mmoolia) lisättiin, seos kuumennettiin refluksoivaksi ja heksametyylidisilat-saania (15,6 ml; 0,075 moolia) lisättiin. Havaittiin, että teoreettinen määrä ammoniakkia kehittyi 30 minuutissa.
Kun liuotin ja ylimääräinen heksametyylidisilatsaani oli haihdutettu, jäännös tyhjötislattiin, jolloin saatiin 16,91 g (93,9 %) o-trimetyylisilyylioksitolueenia, kp.
46-53°'C/0,5-0,7 mm Hg; n^5 1,4756.
' ; Rinnakkaisajossa ilman sakkariinia tarvittiin 3,75 tunnin refluksointi kehittämään laskettu määrä ammoniakkia.
Esimerkki 13 (2,6-di-sek.-butyylifenoksi)trimetyylisilaanin valmistus Heksametyylidisilatsaania (7,8 ml; 37,5 mmoolia) lisättiin refluksoivaan seokseen, jossa oli 10,4 g (50 mmoolia) 2,6-di-sek.-butyylifenolia, 23 mg (0,05 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-triklooriasetyylifosforamidaattiaja 20 ml . kloroformia. Ammoniakin kehittyminen lakkasi 3 1/2 tunnin ··- refluksoinnin jälkeen. Kloroformi tislattiin pois alipai- Ί. neessa ja jäännös fraktioitiin, jolloin saatiin 12,64 g (90 %) otsikon yhdistettä, kp. 86-90°C/0,4 mm Hg; n^ 1,4812.
20 81 776
Esimerkki 14
Trimetyyli(fenyylitio)silaanin valmistus A. Heksametyylidisilatsaania (23,4 ml; 0,11 moolia) lisättiin 10 minuutin aikana refluksoivaan liuokseen, jossa oli 16,0 g (0,145 moolia) tiofenolia ja 135 mg (0,75 mmoolia) sakkariinia 25 ml:ssa kloroformia. Titraamalla reaktion aikana muodostunut ammoniakki havaittiin, että silylointi oli mennyt loppuun 2,66 tunnin refluksoinnin jälkeen. Liuotin ja ylimääräinen heksametyylidisilatsaani tislattiin pois alipaineessa ja jäännös fraktioitiin, jolloin saatiin 24,4 g (92,1 %) trimetyyli(fenyylitio)silaa-nia. kp. 92-95°C/12-13 mm Hg; n^5 1,5270.
B. Seosta, jossa oli 17,4 g (0,158 moolia) tiofenolia, 135 mg (0,75 mmoolia) sakkariinia ja 24,7 ml (0,12 moolia) heksametyylidisilatsaania, refluksoitiin 2 tuntia. Tislaus tuotti 23,9 g (83 %) trimetyyli(fenyylitio)silaania, kp. 88-90°C/12 mm Hg; n^5 1,5308.
Esimerkki 15 (5-metyyli-l,3,4-tiadiatsolyyli-2-tio)trimetyylisilaanin valmistus___
Heksametyylidisilatsaania (15,6 ml; 0,075 moolia) lisättiin refluksoivaan liuokseen, jossa oli 13,2 g (0,1 moolia) 2-merkapto-5-metyyli-l,3,4-tiadiatsolia ja 92 mg (0,5 mmoo-lia) sakkariinia 25 ml:ssa tolueenia. Titraamalla kehittynyt ammoniakki havaittiin, että reaktio meni loppuun 30 minuutin refluksoinnin jälkeen. Tolueeni tislattiin pois normaalipaineessa ja jäännös tyhjötislattiin. Saatiin 18,63 g (91,3 %) (5-metyyli-l,3,4-tiadiatsolyyli-2-tio)tri- metyylisilaania, kp. 150-152°C/15 mm Hg. Tisle muuttui kiinteäksi aineeksi, jonka sp. oli 67-69°C. NMR /60 MHz; CCl^ssä käyttäen tetrametyylisilaania (delta=0) sisäisenä standardina?: kaksi singlettiä kohdissa 0,56 ja 2,42, integrointisuhde 3:1.
Il 21 81776
Esimerkki 16 l-metyyli-5-trimetyylisilyylitetratsolin valmistus 0,582 g (5,0 ramoolia) 5-merkapto-l-metyylitetratsolia ja 5,0 mg (0,03 mmoolia) sakkariinia liuotettiin seokseen, jossa oli 12 ml etyyliasetaattia ja 25 ml dikloorimetaa-nia. Seosta refluksoitiin ja heksametyylidisilatsaania (1,26 ml; 5,5 mmoolia) lisättiin. Ammoniakin kehittyminen lakkasi yhden tunnin refluksoinnin jälkeen. Haihtuva materiaali haihdutettiin tyhjössä, jolloin saatiin 0,94 g l-metyyli-5-trimetyylisilyylitiotetratsolia. NMR-spektri (CCl^): 2 singlettiä kohdissa 0,61 ja 3,79 ppm, integroin-tisuhde 3:1.
Esimerkki 17 l-trimetyylisilyyli-5-trimetyylisilyylitio-l,2,3-triatso- lin valmistus_____________
Heksametyylidisilatsaania (1,52 ml; 7,3 mmoolia) lisättiin refluksoivaan seokseen, jossa oli 0,49 g (4,86 mmoolia) 5-merkapto-l,2,3-(1H)triatsolia, 5 mg (0,027 mmoolia) sakkariinia, 10 ml etyyliasetaattia ja 15 ml dikloorimetaania. ;;; Kehittynyt ammoniakki titrattiin 1-N H2S04:llä esimerkissä IA kuvatulla menetelmällä ja havaittiin, että 2 ekvivalenttia (4,9 mmoolia) sitä kehittyi 30 minuutin refluksoinnin jälkeen. Haihtuvat materiaalit haihdutettiin tyhjössä ja jäännöksestä (1,19 g; 96 %) otettiin NMR-spektri hiilitet-rakloridiliuoksessa: delta 0,31 (9H); 0,48 (9H); 7,46 (1H) .
Esimerkki 18 l-metyyli-2-(trimetyylisilyylitio)imidatsolin valmistus Seokseen, jossa oli 1,14 g (10 mmoolia) l-metyyli-2-merkap-toimidatsolia, 18 mg (0,1 mmoolia) sakkariinia ja 20 ml tolueenia, joka seos kiehui refluksoiden samalla, kun typ-pivirta johdettiin sen yli, lisättiin heksametyylidisilatsaania (1,5 ml; 7,2 mmoolia). Kehittynyt ammoniakki johdettiin veteen typpivirran avulla. Titraamalla 1-N rikki-. . hapolla todettiin, että laskettu määrä ammoniakkia oli kehittynyt 40 minuutissa. Seos haihdutettiin kuiviin ali- 22 81776 paineessa ja jäljelle jäänyt jäännös kuivattiin huoneen lämpötilassa tyhjössä, jolloin saatiin 1,78 g (95 %) 1-metyyli-2-(trimetyylisilyylitio)imidatsolia, sp. 49-52°C.
1H NMR (CC14): 0,55 (s, 9H); 3,49 (s, 3H) ; 6,48 (d, 1H, J 2 Hz); 6,69 (d, 1H, J 2 Hz).
Esimerkki 19 l-trimetyylisilyyli-3-trimetyylisilyylitio-lH-l,2,4-triat- solin valmistus __________
Suspensioon, jossa oli 9,70 g (96 mmoolia) 3-merkapto-lH- 1,2,4-triatsolia ja 100 mg (0,25 mmoolia) di-4-nitrofe-nyyli-N-(4-tolueenisulfonyyli)fosforamidaattia 200 mltssa dikloorimetaania, joka suspensio kiehui refluksoiden samalla, kun kuivaa typpeä johdettiin sen yli, lisättiin 29,2 ml (0,14 mmoolia) heksametyylidisilatsaania tipottain nopeasti. Kehittynyt ammoniakki johdettiin veteen typpi-virran avulla. Titraamalla 1-N rikkihapolla todettiin, että laskettu määrä ammoniakkia (96 mmoolia) oli kehittynyt 1,25 tunnissa. Keittämistä jatkettiin vielä 0,5 tuntia ja sen jälkeen kirkas väritön liuos haihdutettiin kuiviin kiertävällä kalvohaihduttimella, jolloin saatiin 23,1 g (98 %) l-trimetyyli-3-trimetyylisilyylitio-lH-l,2,4-triatsolia; sp. 90-94°C.
1H NMR (CC14): 0,52 (s, 9H); 0,55 (s, 9H); 7,52 (s, 1H). Esimerkki 20 l-fenyyli-5-trimetyylisilyylitio-lH-tetratsolin valmistus Samalla tavoin kuin esimerkissä 19 kuvattiin 1,78 g (10 mmoolia) l-fenyyli-5-merkapto-lH-tetratsolia 50 mlissa 1,2-dikloorietaania silyloitiin 2,60 mlrlla (12,4 mmoolia) heksametyylidisilatsaania käyttäen 5 mg (0,03 mmoolia) sakkariinia katalyyttinä. Laskettu määrä ammoniakkia kerättiin talteen 20 minuutissa. Keittämistä jatkettiin vielä 10 minuuttia ja sen jälkeen seos haihdutettiin kuiviin ja jäännös kuivattiin, jolloin saatiin 2,58 g (103 %) 1-fe-
II
23 81 776 nyyli-5-trimetyylisilyylitio-lH-tetratsolia; sp. 67-68°C.
1H NMR (CC14): 0,68 (s, 9H); 7,38-7,64 (m, 3H); 7,91-8,17 (m, 2H) .
Esimerkki 21
Trimetyylisilyyli-(4-kloorifenyylitio)silaanin valmistus Seos, jossa oli 14,50 g (0,10 moolia) 4-klooritiofenolia ja 45 mg (0,25 mmoolia) sakkariinia Claisen-astiassa, kuumennettiin öljyhauteella 120°C:een saumalla, kun seoksen yli johdettiin kuiva typen virta. Heksametyylidisilatsaa-nia (20,8 ml, 0,10 moolia) lisättiin tipottain nopeasti seokseen. Tällöin muodostui sakka, joka hävisi jälleen 10 minuutin kuumennuksen jälkeen. Reaktion edistymistä valvottiin johtamalla kehittynyt ammoniakki typpivirran avulla veteen ja titraamalla 1-N rikkihapolla. Todettiin, että laskettu määrä aimmoniakkia oli kehittynyt 40 minuutissa. Tuote eristettiin fraktioimalla alipaineessa, jolloin saatiin 19,81 g (91,5 %) trimetyylisilyyli-(4-kloorifenyylitio) silaania j kp. 82-84°C/2,0 mm Hg.
- Esimerkki 22 "’: Trimetyyli-(4-metyylifenyylitio)silaanin valmistus A. Esimerkissä 21 kuvatun menettelyn mukaisesti 14,70 g (118 mmoolia) 4-metyylitiofenolia silyloitiin 25 ml:11a . . (120 mmoolia) heksametyylidisilatsaania käyttäen 40 mg (0,08 mmoolia) tetrafenyyli-imidodifosfaattia katalyyttinä. Todettiin, että silylointi meni loppuun 1 tunnissa. Tuote eristettiin tislaamalla tyhjössä, jolloin saatiin 22,16 g (95,4 %) trimetyyli- (4-metyylif enyylitio) silaania kp. 80,5-82,0°C/2,5 mm Hg.
B. Toisessa ajossa käytettiin 11,35 g (91,5 mmoolia) 4-metyylitiof enolia ja 20,8 ml (100 mmoolia) heksametyyli-disilatsaania ja katalyyttinä 200 mg (0,42 mmoolia) tetra- "" fenyyli-imidodifosfaattia. Tällä katalyyttimäärällä havait- ·.: tiin, että reaktio oli mennyt täysin loppuun 30 minuutissa.
24 81776
Tislaamalla eristettiin trimetyyli-(4-metyylifenyylitio)-silaania 84 %:n saaliilla; kp. 79-81°C/2,5 mm Hg.
Esimerkki 23 4.6- dimetyyli-2-(trimetyylisilyylitio)pyrimidiinin valmis- tus___
Seokseen, jossa oli 0,70 g (5,0 mmoolia) 4,6-dimetyyli-2-merkaptopyrimidiiniä, 10 mg (0,02 mmoolia) tetrafenyyli-imidodifosfaattia ja 25 ml tolueenia ja joka seos kiehui refluksoiden, lisättiin 1,0 ml (4,8 mmoolia) heksametyyli-disilatsaania. Esimerkissä 19 kuvatun menettelyn mukaisesti todettiin, että laskettu määrä ammoniakkia oli kehittynyt 1,5 tunnin keiton jälkeen. Seos haihdutettiin sitten kuiviin ja jäännös kuivattiin, jolloin saatiin 1,08 g (102 %) 4.6- dimetyyli-2-(trimetyylisilyylitio)pyrimidiiniä.
1H NMR (CC14) : 0,43 (s, 9H) ; 2,32 (s, 6H) ; 6,63 (s, 1H) . Esimerkki 24 2-metyyliamino-5-trimetyylisilyylitio-l,3,4-tiadiatsolin valmistus____
Liuokseen, jossa oli 298 mg (2,03 mmoolia) 2-metyyliamino- 5-merkapto-l,3,4-tiadiatsolia ja 2 mg (0,004 mmoolia) tetraf enyyli-imidodifosfaattia 10 mlrssa etyyliasetaattia ja joka liuos kiehui refluksoiden, lisättiin 0,42 ml (2,0 mmoolia) heksametyylidisilatsaania. Esimerkissä 19 kuvatun menettelyn mukaisesti todettiin, että ammoniakin kehittyminen meni loppuun 0,5 tunnin keiton jälkeen. Sillä hetkellä 1 mmoolia ammoniakkia oli kerätty talteen. Keittämistä jatkettiin vielä 0,5 tuntia ja sen jälkeen liuotin ja muut haihtuvat materiaalit poistettiin kiertävällä kalvo-haihduttimella, jolloin saatiin 434 mg (97 %) 2-metyyli-amino-5-trimetyylisilyylitio-l,3,4-tiadiatsolia), sp. 80-82°C.
1H N MR (CC14) : 0,60 (s, 9H) :, 2,90 (d, 3H, J 5,5 Hz); 5,85 (g, 1H, J 5,5 Hz).
25 81 776
Esimerkki 25
Trimetyyli-(4-bromifenyylitio)silaanin valmistus Esimerkissä 21 kuvatun menettelyn mukaisesti 10,82 q (57,2 mmoolia) 4-bromitiofenolia silvloitiin 8,9 ml:lla (42,6 mmoolia) heksametvylidisilatsaania käyttäen 25 mq (0,05 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-(4-tolueenisulfonvyli)-fosforamidaattia katalyyttinä. Laskettu määrä ammoniakkia oli kerätty talteen 15 minuutin refluksoinnin jälkeen. Fraktiointi alipaineessa tuotti 13,16 g (88,4 %) trimetyyli- (4-bromifenyylitio)silaania, kp. 87-88°C/0,8 mm Hg, n25 1,5652.
Esimerkki 26
Trimetyyli-(3,4-dikloorifenyylitio)silaanin valmistus Esimerkissä 21 kuvatun menettelyn mukaisesti 8,45 mg (47,2 mmoolia) 3,4-diklooritiofenolia silyloitiin 7,40 ml :11a (35,4 mmoolia) heksametyylidisilatsaania käyttäen 22 mg (0,045 mmoolia) tetrafenyyli-imidodifosfaattia katalyyttinä. Laskettu määrä ammoniakkia oli kehittynyt 35 minuutissa. Fraktiointi alipaineessa tuotti 11,28 g (95,3 %) trimetyyli-(3,4-dikloorifenyylitio)-silaania, kp. 96-97°C/ 0,8 mm Hg, n25 1,5600.
. Esimerkki 27
Trimetyylisilyyli-5-trimetyylisilyylitiö-1H-tetratsolyy- : li-l-asetaatin valmistus_
Seokseen, jossa oli 318 mg (2,0 mmoolia) 5-merkapto-lH-tetratsolyyli-l-etikkahappoa, 5,5 mg (0,03 mmoolia) sak-kariinia ja 25 ml tolueenia ja joka seos kiehui refluksoi-den, lisättiin heksametyylidisilatsaania (0,6 ml; 2,9 mmoolia). Kahden tunnin keiton jälkeen ammoniakin kehittyminen meni loppuun. Sillä hetkellä 2 mmoolia ammoniakkia oli kerätty talteen. Seos haihdutettiin kuiviin alipaineessa ja jäännös kuivattiin, jolloin saatiin 0,60 g (100 %) trimetyylisilyyli-5-trimetyylisilyylitio-lH-tet-. . ratsolyyli-l-asetaattia viskoosina öljynä.
NMR (CC14); 0,29 (s, 9H); 0,65 (s, 9H); 4,87 (s, 2H).
26 8 1 7 7 6
Esimerkki 28
Trimetyylisilyyli-5-trimetyylisilyylitio-l,3,4-tiadiatso- lyyli-2-asetaatin valmistus____
Seokseen, jossa oli 0,44 g (2,5 mmoolia) 5-merkapto-l,3,4-tiadiatsolyyli-2-etikkahappoa, 5,0 mg (0,25 mmoolia) sakka-riinia ja 30 ml dikloorimetaania ja joka seos kiehui ref-luksoiden, lisättiin 0,9 ml (4,3 mmoolia) heksametyyliäi-silatsaania. Laskettu määrä ammoniakkia (2,5 mmoolia) oli kehittynyt 1,5 tunnin keiton jälkeen. Seos haihdutettiin sitten kuiviin ja jäännös kuivattiin alipaineessa, jolloin saatiin 0,80 g (100 %) trimetyylisilyyli-5-trimetyy-lisilyylitio-1,3,4-tiadiatsolyyli-2-asetaattia, sp.
45-49°C.
ΧΗ NMR (CC14): 0,33 (s, 9H); 0,60 (s, 9H) ; 3,73 (s, 2H). Esimerkki 29
Trimetyylisilyylibentsoaatin valmistus A. Heksametyylidisilatsaania (15,6 ml; 0,075 moolia) lisättiin 5 minuutin aikana refluksoivaan liuokseen, jossa oli 12,2 g (0,1 moolia) bentsoehappoa ja 90 mg (0,5 mmoolia) sakkariinia 30 ml:ssa dikloorimetaania. Titraamalla kehittynyt ammoniakki havaittiin, että laskettu määrä sitä muodostui 40 minuutissa heksametyylidisilatsaanin lisäyksen aloituksen jälkeen. Liuotin tislattiin pois normaalipaineessa ja jäännös tyhjötislattiin, jolloin saatiin 17,80 g (91,7 %) trimetyylisilyylibentsoaattia, kp. 102-104°C/13 mm Hg; n^5 1,4837.
Ajossa ilman katalyyttia refluksointia piti jatkaa 2,25 tuntia lasketun ammoniakkimäärän kehittämiseksi. Molemmissa tapauksissa muodostui paksu sakka heksametyylidisilatsaanin lisäyksen jälkeen, joka sakka hävisi silyloinnin edistyessä.
B. Yllä oleva koe toistettiin käyttäen 117 mg (0,5 mmoolia) natriumsakkarinaattia 2 aq. sakkariinin sijasta. Laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 40 minuutin refluksoinnin
II
27 81 776 jälkeen. Fraktioiva tislaus tuotti 18,85 g (97,2 %) trime- o 25 tyylisilyylibentsoaattia, kp. 56-57 C/0,5 mm Hg; nQ 1,4843.
Esimerkki 30
Trimetyylisilyylitriklooriasetaatin valmistus Liuos, jossa oli 12,3 g (75 mmoolia) trikloorietikkahappoa 30 ml:ssa 1,2-dikIoorietaania, lisättiin tipottain 10 minuutin aikana huoneenlämpötilassa seokseen, jossa oli 34 mg (0,18 mmoolia) sakkariinia ja 31,3 ml (150 mmoolia) heksametyylidisilatsaania samalla, kun kuiva typpivirta johdettiin seöksen yli. Tällöin muodostui sakka. Sen jälkeen seosta keitettiin refluksoiden 1,5 tuntia, jolloin alussa läsnä ollut kaksikerrossysteemi hävisi homogeeniseksi liuokseksi ja laskettu määrä ammoniakkia kerättiin talteen. Sen jälkeen dikloorietaani poistettiin tislaamalla normaalipaineessa, jolloin pieni määrä kiinteää ainetta erottui jäähdyttimessä. Jäännöksen tyhjötislaus tuotti 14,94 g (84,9 %) trimetyylisilyylitriklooriasetaat-tia; kp. 63-64°C/ll mm Hg; n^ 1,4360.
Esimerkki 31
Trimetyylisilyyli-2-trimetyylisilyylioksibentsoaatin valmistus_ * . Seokseen, jossa oli 13,80 g (0,10 moolia) salisyylihappoa ja 50 mg (0,10 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-(4-tolueenisul-fonyyli)fosforamidaattia ja joka seos kuumennettiin 130° C:een, lisättiin 41,7 g (0,20 moolia) heksametyylidisilatsaania tipottain 5 minuutissa. Kehittynyt ammoniakki johdettiin veteen kuivan typpivirran avulla, jota johdettiin reaktioseoksen yli. Titraamalla 1-N rikkihapolla todettiin, että laskettu määrä ammoniakkia oli kehittynyt 45 minuutissa. Fraktiointi alipaineessa tuotti 27,86 g (98,8 %) trimetyylisilyyli-2-trimetyylisilyylioksibentsoaattia; kp. 104-105°C/1,5 mm Hg; n^5 1,4746.
28 8 1 7 7 6
Esimerkki 32
Etyylitrimetyylisilyylimalonaatin valmistus Liuokseen, jossa oli 22,9 g (0,173 moolia) etyylivety-malonaattia ja 30 mg (0,17 mmoolia) sakkariinia 25 ml:ssa dikloorimetaania ja jota liuosta keitettiin refluksoiden samalla, kun kuiva typpivirta johdettiin sen yli, lisättiin 20,8 ml (0,10 mmoolia) heksametyylidisilatsaania tipottain nopeasti. Tällöin saatiin kaksikerrossysteemi, joka hävisi homogeeniseksi liuokseksi reaktion edistyessä. Titraamalla kehittynyt ammoniakki todettiin, että ammoniakin kehittyminen meni loppuun 1,5 tunnin kuluttua. Keittämistä jatkettiin 0,5 tuntia ja sen jälkeen seos fraktioitiin alipaineessa, jolloin saatiin 34,1 g (96,6 %) etyyli-trimetyylisilyylimalonaattia; kp. 49,0-50,5°C/0,4 mm Hg; nQ 1,4135.
Esimerkki 33
Trimetyylisilyyli-5-merkapto-1H-tetratsolyyli-l-asetaatin valmistus__ 0,30 g:aan (1,86 mmoolia) 5-merkapto-lH-tetratsolyyli-1-etikkahappoa 25 ml:ssa 1,2-dikloorietaania lisättiin 6,0 mg (0,012 mmoolia) tetrafenyyli-imidodifosfaattia ja sitten samalla keittämällä refluksoiden 0,5 ml (2,4 mmoolia) heksametyylidisilatsaania. Yhden tunnin refluksoinnin jälkeen 1 ekvivalentti ammoniakkia oli kehittynyt. Seos haihdutettiin sitten kuiviin alipaineessa ja jäännös kuivattiin, jolloin saatiin 0,45 g (105 %) trimetyylisilyyli- 5-merkapto-lH-tetratsolyyli-l-asetaattia; sp. 130-133°C.
1H NMR (CDC13): 0,30 (s, 9H) ; 4,99 (s, 2H) ; 14,28 (s, 1H). Esimerkki 34 N,N'-bis-(trimetyylisilyyli)urean valmistus Heksametyylidisilatsaania (10 ml; 48 mmoolia) lisättiin 2,4 g:aan (40 mmoolia) ureaa ja 73 mgjaan (0,4 mmoolia) sakkariinia 15 ml:ssa refluksoivaa etyyliasetaattia. Ammoniakin kehittyminen alkoi välittömästi ja se meni loppuun 29 81776 20 minuutin refluksoinnin kuluttua, mikä todettiin titraa-malla 1-N HClilla. Haihtuva materiaali haihdutettiin tyhjössä ja jäännös kuivattiin tyhjössä. Saatiin 8,06 g N,N'-bis-(trimetyylisilyyli)ureaa, sp. 219-222°C (99 %) .
Lisäämättä sakkariinia katalyytiksi ammoniakin kehittyminen oli hidasta ja reaktiota on jatkettava vähintään 24 tuntia sen saattamiseksi päätökseen.
Esimerkki 35 N-trimetyylisilyyli-triklooriasetamidin valmistus Seos, jossa oli 16,24 g (0,10 moolia) triklooriasetamidia, 15 mg (0,08 mmoolia) sakkariinia, 25 ml tolueenia ja 15 ml (0,07 moolia) heksametyylidisilatsaania, asetettiin esi-kuumennetulle öljyhauteelle (120°C) ja refluk soitiin 30 minuuttia, minkä jälkeen ammoniakin kehittymistä ei ollut enää havaittavissa. Haihtuvat materiaalit haihdutettiin tyhjössä ja jäännös tyhjökuivattiin 50°C:ssa. Epäpuhtaan N-trimetyylisilyylitriklooriasetamidin sp. oli 75-85°C ja se liukeni selvästi petrolieetteriin. Saalis 22,58 g (96,3 %).
Esimerkki 36 N-trimetyylisilyylibentsamidin valmistus 15 mitään tolueenia lisättiin sakkariinia (40 mg; 0,22 mmoolia) ja bentsamidia (5,0 g; 41,3 mmoolia) ja saatu seos kuumennettiin refluksoivaksi. Heksametyylidisilatsaania (6,4 ml; 31 mmoolia) lisättiin ja vapautunut ammoniakki johdettiin veteen typpivirran avulla, jota johdettiin reak-tioseoksen yli. Titraus 1-N H2SO^:llä paljasti, että laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 15 minuutissa. Liuotin ja ylimääräinen heksametyylidisilatsaani haihdutettiin tyhjössä, jolloin jäännöksenä saatiin 8,04 g (101 %) N-trime-tyylisilyylibentsamidia, sp. 111-114,5°C.
Koe toistettiin lisäämättä sakkariinia ja tässä tapauksessa havaittiin, että 82 % teoreettisesta ammoniakkimäärästä 30 81 776 kehittyi 15 minuutissa ja 88 % 50 minuutissa.
Esimerkki 37 N-trimetyylisilyyli-4-nitrobentsamidin valmistus A. 4-nitrobentsamidia (5/0 g; 30,1 mmoolia) käsiteltiin heksametyylidisilatsaanilla (4,7 ml, puhtaus 93 %; 21 mmoolia) 20 ml:ssa refluksoivaa butyyliasetaattia sakkarii-nin (50 mg; 0,27 mmoolia) läsnäollessa esimerkissä 18 kuvatulla menetelmällä. Teoreettinen määrä ammoniakkia kehittyi 15 minuutin aikana. Haihtuvien materiaalien haihdutus tyhjössä antoi vaalean ruskean jäännöksen N-trimetyylisi-lyyli-4-nitrobentsamidia (7,2 g; 100 %), sp. 130,5-134,5°C.
B. Heksametyylidisilatsaania (4,5 ml; 22 mmoolia) lisättiin refluksoivaan seokseen, jossa oli 5,0 g (30,1 mmoolia) 4-nitrobentsamidia, 100 mg (0,5 mmoolia) 1,8-naftalimidiä ja 20 ml butyyliasetaattia. Laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 35 minuutin refluksoinnin jälkeen.
Suoritettiin sama koe ilman katalyyttiä ja tässä tapauksessa vain 16 % teoreettisesta ammoniakkimäärästä kehittyi 15 minuutin refluksoinnin jälkeen; kun oli refluksoitu 1 tunti, 83 % tästä määrästä oli kehittynyt.
Esimerkki 38 N-trimetyylisilyyli-alfa,alfa-dimetvylipropionamidin valmistus____ 5,0 g:aan (49,5 mmoolia) alfa,alfa-dimetyylipropionamidia ja 10 g:aan (0,05 mmoolia) sakkariinia 15 mlzssa refluksoivaa tolueenia lisättiin 15 minuutin aikana 7,7 ml (37 mmoolia) heksametyylidisilatsaania. Kun oli refluksoitu 45 minuuttia, ammoniakin kehittyminen oli täysin loppunut. Haihdutus ja kuivaus tyhjössä tuotti 8,04 g (98 %) N-trimetyylisilyyli-alfa,alfa-dimetyylipropionfmidia, sp. 101-105,5°C.
NMR-analyysin mukaan tuotteen puhtaus oli 92 %.
li 31 81776
Esimerkki 39 N-trimetyylisilyyliasetamidin valmistus Seos, jossa oli 5,90 g (0,1 moolia) asetamidia ja 55 mg (0,3 mmoolia) sakkariinia, kuumennettiin 130°C:een ja 15,6 ml (0,075 moolia) heksametyylidisilatsaania lisättiin 3 tunnin aikana. Esimerkissä IA kuvatulla menetelmällä havaittiin, että laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 35 minuutissa heksametyylisilatsaanin lisäyksen aloittamisen jälkeen. Refluksointia jatkettiin 10 minuuttia, ylimääräinen heksametyylidisilatsaani haihdutettiin alipaineessa ja kiinteä jäännös kuivattiin tyhjössä. Saatiin 12,80 g (97,7 %) N-trimetyylisilyyliasetamidia, jonka puhtaus oli yli 95 % NMR-analyysin mukaan.
Esimerkki 40 N-trimetyylisilyyliuretaanin valmistus
Heksametyylidisilatsaania (15,6 ml; 0,075 moolia) lisättiin 2 minuutin aikana refluksoivaan seokseen, jossa oli 8,9 g (0,1 moolia) uretaania, 183 mg (1 mmooli) sakkariinia ja 10 ml tolueenia. Teoreettinen määrä ammoniakkia kehittyi 30 minuutissa. Refluksointia jatkettiin 15 minuuttia, liuotin ja ylimääräinen heksametyylidisilatsaani poistettiin alennetussa paineessa ja jäännös tyhjötislattiin.
·.: Saatiin 15,6 g (96,9 %) N-trimetyylisilyyliuretaania, kp. 73°C/12 mm Hg; n^5 1,4268.
Esimerkki 41 Ν,Ν^-bis(trimetyylisilyyli)-malonamidin valmistus A. 7,5 ml (36 mmoolia) heksametyylidisilatsaania lisättiin refluksoivaan seokseen, jossa oli 3,06 g (0,03 moolia) malonidiamidia, 18,3 mg (0,1 mmoolia) sakkariinia, 50 ml etyyliasetaattia ja 5 ml pyridiiniä. Titraamalla 1-N rikkihapolla kehittynyt ammoniakki havaittiin, että 30 mmoolia sitä kehittyi yhden tunnin refluksoinnin jälkeen. Haihtuva materiaali haihdutettiin tyhjössä ja jäännös, joka kiteytyi seistessään, kuivattiin tyhjössä. Saatiin 32 81 776 7,32 g (99 %) Ν,Ν^-bis(trimetyylisilyyli)malonamidia, sp. 72-76°C, NMR-spektri (CDCl^): delta 0,24 (s, 18H) ; 3,20 (s, 2H); 6,5 (leveä, 2H).
B. Samanlainen ajo, jossa käytettiin butyyliasetaattia liuottimena, vaati 15 minuutin refluksoinnin kehittämään lasketun määrän ammoniakkia. Jäännöksen sulamispiste oli 71-80°C. Saalis 6,72 g (91 %).
Esimerkki 42 N-trimetyylisilyylikaprolaktaamin valmistus
Seosta, jossa oli 22,6 g (0,2 moolia) kaprolaktaamia, 0,73 g (4 mmoolia) sakkariinia ja 40 ml (0,19 moolia) hek-sametyylidisilatsaania, refluksoitiin 3,5 tuntia, minkä ajan kuluttua ammoniakin kehittymistä ei enää voitu havaita. Tummanruskea reaktioseos tyhjötislattiin, jolloin saatiin 21,64 g (58,5 %) N-trimetyylisilyylikaprolaktaamia, kp. 103-106°C/12 mm Hg:
Esimerkki 43
Trimetyylisilyylisakkariinin valmistus
Seokseen, jossa oli 1,83 g (10 mmoolia) sakkariinia, 10 mg (0,02 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-(4-tolueenisulfonyyli)-fosforamidaattia, ja 20 ml asetonitriiliä ja jota seosta keitettiin refluksoiden samalla, kun kuiva typpivirta johdettiin sen yli, lisättiin 2 ml (9,6 mmoolia) heksametyyli-disilatsaania. Kehittynyt ammoniakki johdettiin veteen typ-pivirran avulla ja titrattiin 1-N rikkihapolla. Laskettu määrä ammoniakkia oli kehittynyt 0,5 tunnissa. Liuotin ja muut haihtuvat materiaalit poistettiin haihduttamalla kiertävällä kalvohaihduttimella ja sen jälkeen jäännös kuivattiin tyhjössä, jolloin saatiin 2,50 g (98 %) trime-tyylisilyylisakkariinia, sp. 90-92°C.
NMR (CCl^): 0,53 ja 0,57 (kaksi singlettiä yhdessä 9H) j 7,66-8,13 (m, 4H).
Il 13 33 81776 C NMR (CDCl^j 20 MHz, sisäinen standardi TMS): -1,2; -0,4; 1,8; 120,5; 121,4; 123,6; 124,8; 133,3; 133,8; 134,8.
Esimerkki 44 N-trimetyylisilyylibentseenisulfonamidin valmistus Heksametyylidisilatsaania (15,6 ml; 75 mmoolia) lisättiin refluksoivaan suspensioon, jossa oli 15,72 g (0,1 moolia) bentseenisulfonamidia ja 18 mg (0,1 mmoolia) sakkariinia 45 mlrssa etyyliasetaattia. Typpivirta johdettiin reaktio-seoksen yli ja johdettiin veden läpi kehittyneen ammoniak-kimäärän määrittämiseksi. Titraamalla 1-N H2SOij:llä havaittiin, että laskettu määrä ammoniakkia vapautui 25 minuutissa. N-trimetyylisilyylibentseenisulfonamidijäännöksellä, joka saatiin haihtuvien materiaalien haihdutuksen jälkeen tyhjössä, oli sp. 62-63°C.
Esimerkki 45 N-trimetyylisilyylimetaanisulfonamidin valmistus Heksametyylidisilatsaania (5,1 ml; 24,5 mmoolia) lisättiin refluksoivaan seokseen, jossa oli 3,0 g (31,6 mmoolia) me-taanisulfonamidia, 20 mg (0,11 mmoolia) sakkariinia ja ' 15 ml tolueenia. Typpivirta johdettiin reaktioseoksen yli kehittyneen ammoniakin karkottamiseksi, joka absorboitiin :·· veteen ja titrattiin 1-N H2SO^:llä. Havaittiin, että 20 minuutin refluksoinnin jälkeen laskettu määrä ammoniakkia oli kehittynyt. Liuotin ja ylimääräinen heksametyylidisilat-saani haihdutettiin tyhjössä. Kiinteä jäännös tyhjökuivat-tiin. N-trimetyylisilyylimetaanisulfonamidin saalis oli 5,22 g (99,5 %), sp. 69-74,5°C.
Koe toistettiin lisäämättä sakkariinia. Tässä tapauksessa laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 35 minuutissa. Puhdistus yllä kuvatulla tavalla tuotti 5,25 g (100 %) N-trime-tyylisilyylimetaanisulfonamidia, sp. 68-72,5°C.
34 81 776
Esimerkki 46 N-trimetyylisilyylitioasetämidin valmistus Heksametyylidisilatsaania (17,2 ml; 82 mmoolia) lisättiin 10 minuutin aikana refluksoivaan seokseen, jossa oli 11,3 q (0,15 moolia) tioasetamidia, 0,14 g (0,75 mmoolia) sakka-riinia ja 50 ml tolueenia. Reaktiossa muodostunut ammoniakki johdettiin kuivan typpivirran avulla veteen ja tit-rattiin 1-N HCltlla. Havaittiin, että 1,5 tunnin refluk-soinnin jälkeen heksametyylidisilatsaanin lisäyksestä kehittyi laskettu määrä ammoniakkia. Tolueeni ja ylimääräinen heksametyylidisilatsaani tislattiin pois normaalipaineessa ja jäännös tyhjötislattiin, jolloin saatiin 13,12 g (59,2 %) N-trimetyylisilyylitioasetamidia, kp. 97-99°C/ 0,7 mm Hg.
Esimerkki 47 N-trimetyylisilyylid ifenyylifosforamidaatin valmistus Heksametyylidisilatsaania (3,2 ml; 15,4 mmoolia) lisättiin 5,0 g:aan (20,1 mmoolia) difenyylifosforamidaattia ja 36 mg:aan (0,20 mmoolia) sakkariinia 35 ml:ssa refluksoi-vaa tolueenia. Typpivirta johdettiin reaktioseoksen yli ja kehittynyt ammoniakki absorboitiin veteen ja titrattiin 1-N t^SO^illä. Laskettu määrä ammoniakkia vapautui 15 minuutissa. Refluksointia jatkettiin 10 minuuttia ja liuotin haihdutettiin tyhjössä. Saadun N-trimetyylisilyylidifenyy-lifosforamidaatin (6,69 g) sp. oli 83-86,5°C.
Koe toistettiin lisäämättä sakkariinia, 15 minuutin ref-luksoinnin jälkeen 26 % lasketusta määrästä ammoniakkia vapautui ja 69 % 1 tunnin refluksoinnin jälkeen.
Esimerkki 48 Ν,Ο,Ο-tris(trimetyylisilyyli)-DL-seriinin valmistus Suspensioon, jossa oli 10,50 g (0,1 moolia) DL-seriiniä 30 ml:ssa tolueenia, lisättiin 91 mg (0,5 mmoolia) sakkariinia. Seos kuumennettiin refluksoivaksi ja 52,2 ml (0,25 moolia) heksametyylidisilatsaania lisättiin. Kuivan 35 81776 typen virta johdettiin reaktioseoksen yli ja johdettiin veden läpi kehittyneen anunoniakkimäärän määrittämiseksi. Titraamalla 1-N I^SO^jllä havaittiin, että kolme ekvivalenttia ammoniakkia kehittyi kolmessa tunnissa (kaksi ekvivalenttia kehittyi kahden tunnin kuluttua). Tolueeni ja ylimääräinen heksametyylidisilatsaani haihdutettiin tyhjössä ja jäännös tyhjötislattiin, jolloin saatiin 22,92 g (76,2 %) N,Ο,Ο-tris(trimetyylisilyyli)-DL-seriiniä; kp. 87-89°C/0,5-0,6 mm Hg; n^5 1,4213.
Esimerkki 49
Trimetyylisilyyli-d,1-alfa-trimetyylisilyyliaminopropio- naatin valmistus_______
Seos, jossa oli 8,90 g (0,1 moolia) d,1-alaniinia ja 50 mg (0,1 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-4-tolueenisulfonyyli-fosforamidaattia, asetettiin esikuumennetulle (140°C) öljyhauteelle ja 41,6 ml (0,2 moolia) heksametyylidisilat-saania lisättiin. Kahden tunnin refluksoinnin jälkeen laskettu määrä (0,1 moolia) ammoniakkia kehittyi, mikä todettiin johtamalla se veteen ja titraamalla 1-N I^SO^rllä. Väritön liuos tyhjötislattiin, jolloin saatiin 20,72 g (88,9 %) trimetyylisilyyli-d,1-alfa-trimetyylisilyyliami-nopropionaattia, kp. 78-81°C/18 mm Hg; n^5 1,4145.
Esimerkki 50 . . N-trimetyylisilyylisukkinimidin valmistus A. Refluksoivaan suspensioon, joka koostui seoksesta, jossa oli 50 ml tolueenia ja 19,80 g (0,20 moolia) sukkin-imidiä, lisättiin sakkariinia (458 mg; 2,5 mmoolia) ja heksametyylidisilatsaania (31,5 ml; 0,15 moolia) ja ref-luksointia jatkettiin 2 tuntia. Viisitoista minuuttia si-lylointiaineen lisäyksen jälkeen saatiin kirkas, vaaleankeltainen liuos, joka muuttui ruskeaksi, kun refluksointia jatkettiin. Reaktioseos jäähdytettiin, suodatettiin ja liuottimen haihdutuksen jälkeen jäännös tyhjötislattiin. Saatiin 31,04 g (90,8 %) N-trimetyylisilyylisukkinimidiä, ·.: kp. 86-88°C/l,3 mm Hg.
36 81 776 B. Refluksoivaan suspensioon, jossa oli 9,90 g (0,1 moolia) sukkinimidiä ja 0,24 g (0,5 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-4-tolueenisulfonyylifosforamidaattia 50 ml:ssa dikloori-metaania, lisättiin tipottain muutamassa minuutissa 15,6 ml (0,075 moolia) heksametyylidisilatsaania. Typpivirran avulla, joka johdettiin reaktioseoksen yli, kehittynyt ammoniakki johdettiin veteen. Reaktion edistyminen todettiin titraamalla kehittynyt ammoniakki. Havaittiin, että 1,5 tunnin refluksoinnin jälkeen ammoniakin muodostuminen oli mennyt loppuun. Tällöin 90 % teoreettisesta ammoniakkimää-rästä oli kehittynyt. Keittämistä jatkettiin vielä 2 tuntia ja sen jälkeen liuotin poistettiin tislaamalla normaali-paineessa. Fraktiointi alipaineessa tuotti 15,36 g (89,8 %) N-trimetyylisilyylisukkinimidiä; kp. 118-119°C; 18 mm Hg, 25 1,4745.
Esimerkki 51 N-trimetyylisilyyliftaali-imidin valmistus
Seos, jossa oli 36,8 g (0,25 moolia) ftaali-imidiä, 0,92 g (5 mmoolia) sakkariinia ja 75 ml (0,36 moolia) heksametyylidisilatsaania, asetettiin öljyhauteelle, joka oli esi-kuumennettu 120°C:een. Ammoniakin kehittyminen alkoi välittömästi ja kirkas liuos saatiin 30 minuutin kuluttua. Tämän ajan jälkeen seosta refluksoitiin 60 minuuttia. Haihtuvat materiaalit haihdutettiin tyhjössä, 50 ml petroli-eetteriä (kp. 80-110°C) lisättiin ja seos haihdutettiin jälleen kuiviin. Lähes värittömällä jäännöksellä oli sp. 66-68°C, mikä on hyvin sopusoinnussa N-trimetyylisilyyli-ftaali-imidin kirjallisuustietojen kanssa. Yhdisteen väitetty rakenne varmistettiin myös sen NMR-spektrin avulla. Saalis 54,89 g (100 %) .
Esimerkki 52 N-trimetyylisilyyli-imidatsolin valmistus 13,62 g:aan (0,2 moolia) imidatsolia ja 28 mg:aan (0,15 mmoolia) sakkariinia, joka oli kuumennettu 100°C:een, lisättiin 31,5 ml (0,15 moolia) heksametyylidisilatsaania
II
37 81 776 tipottain 45 minuutin kuluessa. Tämän lisäyksen aikana hauteen lämpötila nostettiin 100°C:sta 140°C:een. Heksame-tyylidisilatsaanin lisäyksen jälkeen seosta sekoitettiin 30 minuuttia 140°C:n haudelämpötilassa. Ylimääräinen hek-sametyylidisilatsaani haihdutettiin alipaineessa ja jäännös tyhjötislattiin. Saatiin 22,25g (79,5 %) N-trimetyyli-silyyli-imidatsolia, kp. 103-105°C/22 mm Hg, n^'^ 1,4740.
Esimerkki 53 1,3-bis(trimetyylisilyyli)-5,5-dimetyvlihydantoiinin valmistus____
Heksametyylidisilatsaania (80 ml; 0,38 moolia) lisättiin 30 minuutin aikana refluksoivaan suspensioon, joka sisälsi 50 ml tolueenia, 40 mg (0,22 mmoolia) sakkariinia ja 38,45 g (0,30 moolia) 5,5-dimetyylihydantoiinia. Ammoniakin kehittyminen alkoi välittömästi. Kun puolet heksametyy-1idisilatsaanista oli lisätty, kaikki kiinteä aine oli mennyt liuokseen. Heksametyylidisilatsaanin lisäyksen jälkeen refluksointia jatkettiin 1 tunti, tolueeni tislattiin pois ja jäännös tyhjökuivattiin 45°C:ssa. Saatiin 79,0 g (97 %) 1,3-bis(trimetyylisilyyli)-5,5-dimetyylihydantoiinia, sp. 46-49°C. NMR-analyysin mukaan yhdisteen puhtaus oli 91 %.
Esimerkki 54 N-trimetyylisilyyli-2-oksatsolidonin valmistus 25 ml:aan tolueenia lisättiin sakkariinia (10 mg; 0,05 mmoolia) ja 2-oksatsolidonia, jonka puhtaus oli 94 % (10,0 g; 108 mmoolia) ja seos kuumennettiin refluksoivaksi. Heksametyylidisilatsaania (14,3 ml; 69 mmoolia) lisättiin 10 minuutin aikana ja refluksointia jatkettiin 1 tunti. Ammoniakin kehittyminen oli päättynyt täysin tämän ajan kuluttua. Liuotin haihdutettiin tyhjössä ja jäännös tyhjö-tislattiin, jolloin saatiin 14,6 g (85 %) N-trimetyylisilyy-li-2-oksatsolidonia, kp. 62°C/0,2 mm Hg; n^ 1,4529.
38 81 776
Esimerkki 55 1-trimetyylisilyyli-l,2,4-triatsoIin valmistus Seokseen, joka koostui 10,35 g:sta (0,15 moolia) 1,2,4-triatsolia ja 127 mg:sta (0,75 mmoolia) sakkariinia, ja joka oli kuumennettu 126°C:een, lisättiin 23,4 ml (0,11 moolia) heksametyylidisilatsaania. Ammoniakin kehittyminen alkoi välittömästi. 30 minuutin refluksoinnin jälkeen laskettu määrä ammoniakkia kehittyi määritettynä esimerkissä IA kuvatulla menetelmällä. Tyhjötislaus tuotti 19,37 g (91,6 %) 1-trimetyylisilyyli-l,2,4-triatsolia, kp. 76,5-78,0°C/12 mm Hg; n^5 1,4592.
Esimerkki 56
Trimetyylisilyy1i-6-aminopenisillanaatin valmistus A. Refluksoivaan suspensioon, joka koostui 1,08 g:sta (5,0 mmoolia) 6-aminopenisillaanihappoa ja 20 mg:sta (0,11 mmoolia) sakkariinia 20 mlrssa dikloorimetaania, lisättiin heksametyylidisilatsaania (1,0 ml; 4,8 mmoolia). Puolen tunnin refluksoinnin jälkeen saatiin oleellisesti kirkas liuos, mikä osoitti, että dikloorimetaanin liukenematon 6-aminopensillaanihappo oli muuttunut liukoiseksi trimetyylisilyyliesteriksi. Sakkariinin poisjättäminen pidensi reaktioajan 4 tunniksi.
B. Suspensioon, joka koostui 1,08 g:sta (5,0 mmoolia) 6-aminopenisillaanihappoa ja 30 mg:sta (0,11 mmoolia) di-metyyli-N-triklooriasetyylifosforamidaattia 20 ml:ssa ref-luksoivaa dikloorimetaania, lisättiin heksametyylidisilatsaania (1,0 ml; 4,8 mmoolia). Kirkas liuos, joka osoitti, että dikloorimetaaniin liukenematon 6-aminopensillaanihappo oli muuttunut liukoiseksi trimetyylisilyyliesteriksi, saatiin 40 minuutin refluksoinnin jälkeen.
C. Suspensio, jossa oli 1,08 g (5,0 mmoolia) 6-aminopeni-silaanihappoa, 20 mg (0,11 mmoolia) sakkariinia ja 15 ml kloroformia (alkoholiton), kuumennettiin refluksoivaksi ja heksametyylidisilatsaania (0,75 ml; 3,6 mmoolia) lisättiin
II
39 81 776 siihen. 20 minuutin refluksoinnin jälkeen saatiin oleellisesti kirkas liuos, mikä osoitti, että dikloorimetaaniin liukenematon 6-aminipenisillaanihappo oli muuttunut liukoiseksi trimetyylisilyyliesteriksi. Sakkariinin poisjättäminen pidensi reaktioajan 1,5 tunniksi.
D. Suspensioon, jossa oli 1,08 g (5,0 mmoolia) 6-aminope-nisillaanihappoa ja 53 mg (0,11 mmoolia) di-4-nitrofenyy-1i-N-triklooriasetyylifosforamidaattia 20 ml:ssa refluk-soivaa dikloorimetaania, lisättiin, 1,0 ml (4,8 mmoolia) heksametyylidisilatsaania. Kirkas liuos, joka osoitti, että dikloorimetaaniin liukenematon 6-aminopenisillaani-happo oli muuttunut liukoiseksi trimetyylisilyyliesteriksi, saatiin 25 minuutin refluksoinnin jälkeen.
Esimerkki 57
Trimetyylisllvvli-6-trimetvvlisilvvliaminopenisillanaatin valmistus_____________
Refluksoivaan suspensioon, jossa oli 0,86 g (4 mmoolia) 6-aminopenisillaanihappoa, 12 mg (0,07 mmoolia) sakkarii-·*: nia ja 25 ml kloroformia, lisättiin heksametyylidisilat saania (2,5 ml; 12 mmoolia). 20 minuutin refluksoinnin jälkeen saatiin kirkas liuos. Kahden tunnin refluksoinnin jälkeen haihtuva materiaali haihdutettiin tyhjössä 40°C:ssa :*·: haudelämpötilassa. Kirkas, väritön öljy, joka jäi jäljelle, liuotettiin 4 mlraan kuivaa hiilitetrakloridia. Tämän liuoksen NMR-spektristä voitiin päätellä, että trimetyyli-silyyli-6-trimetyylisilyyliaminopenisillanaattia oli läsnä 90 %.
Esimerkki 58
Trimetyyli-6-D-(-)-alfa-aminofenyyliasetamidopenisillanaa- :' tin valmistus____ 6-D-(-)-alfa-aminofenyyliasetamidopenisillaanihappoa (3,49 g; 10 mmoolia) suspendoitiin 35 mlraan dikloorimetaania ja sakkariinia (92 mg; 0,5 mmoolia) lisättiin. Seos kuumennet- 4° 81776 tiin refluksoivaksi ja 1,55 ml (7,4 mmoolia) heksametyyli-disilatsaania lisättiin. Kirkas, väritön liuos saatiin 25 minuutin refluksoinnin jälkeen, mikä osoitti, että di-kloorimetaaniin liukenematon penisillaanihappojohdannainen oli muuttunut liukoiseksi trimetyylisilyyliesteriksi. Rinnakkaisajo, jossa sakkariinia ei lisätty, antoi kirkkaan liuoksen 50 minuutin refluksoinnin jälkeen.
Esimerkki 59
Trimetyylisilyyli-6-/D-(-)-alfa-amino-p-trimetyylisilyyli-oksifenyyliasetamido/penisillanaatin valmistus Refluksoivaan suspensioon, jossa oli 0,73 g (2 mmoolia) 6-/D-(-)-alfa-amino-p-hydroksifenyyliasetamido/penisillaa-nihappoa ja 5 mg (0,027 mmoolia) sakkariinia 15 ml:ssa di-kloorimetaania, lisättiin 0,7 ml (3,4 mmoolia) heksametyy-lidisilatsaania. Kirkasta liuosta, joka saatiin 20 minuutin refluksoinnin jälkeen, refluksoitiin vielä tunnin ajan. Liuotin haihdutettiin tyhjössä ja jäännös tyhjökuivattiin. Kiinteä jäännös (1,15 g) oli lähtöaineen O,0-bis(trimetyy-lisilyyli)johdannainen NMR-spektrin mukaan.
Rinnakkaisajossa lisäämättä sakkariinia kirkkaan liuoksen saamiseen tarvittiin kahden ja puolen tunnin refluksointi.
Esimerkki 60
Trimetyylisilyyli-6-trimetyylisilyyliaminopenisillanaatin 1-oksidin valmistus__
Samalla tavoin kuin esimerkissä 72 kuvattiin, 465 mg (2,0 mmoolia) 6-aminopenisillaanihapon 1-oksidia silyloi-tiin 20 ml:ssa kloroformia 1,6 ml:lla (7,7 mmoolia) heksa-metyylidisilatsaania käyttäen 1,0 mg (0,002 mmoolia) tet-raifenyyli-imidodifosfaattia katalyyttinä. Laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 1,5 tunnissa. Kun seosta oli keitetty 1,75 tuntia, se haihdutettiin kuiviin kiertävällä kalvo-haihduttimella ja kun oli lisätty 10 ml kuivaa hiilitetra-kloridia, haihdutus kuiviin toistettiin. Jäännös (0,81 g)
II
41 81776 liuotettiin hiilitetrakloridiin.
1H NMR: 0,11 (s, 9H) ; 0,33 (s, 9H) ; 1,17 (s, 3H) ; 1,65 (s, 3H) ; 2,36 (d, 1H, J 12,8 Hz); 4,45 (s, 1H) ; 4,45, 4,76 ja 4,72 (dd ja s, 2H, J 4,5 Hz).
Esimerkki 61
Trimetyylisilyyli-6-trimetyylisilyyliaminopenisillanaatin 1,1-dioksidin valmistus_____
Samalla tavoin 506 mg (2,0 mmoolia) 6-aminopenisillaaniha-pon 1,1-dioksidia (joka sisälsi 6 paino-% vettä) silyloi-tiin 1,9 mltlla (9,1 mmoolia) heksametyylidisilatsaania 20 ml:ssa kloroformia käyttäen 1,0 mg (0,002 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-triklooriasetyylifosforamidaattia katalyyttinä. Laskettu määrä ammoniakkia (3,6 mmoolia) kehittyi 3,25 tunnissa. Liuotin poistettiin sitten alipaineessa. Jäännöksen (0,76 g) ^H NMR-spektrin avulla todettiin, että täydellinen disilylointi oli suoritettu.
1H NMR (CC14): 0,14 (s, 9H) ; 0,34 (s, 9H) ; 1,33 (s, 3H) ; 1,53 (s, 3H); 2,27 (d, 1H, J 14 Hz); 4,28 (s, 1H); 4,47 (d, 1H, J 4,5 Hz); 4,60 ja 4,85 (dd, 1H, J 4,5 ja 14 Hz).
Esimerkki 62
Trimetyylisilyyli-7-amino-3-metyyli-3-kefem-4-karboksy- : laatin valmistus____ A. Refluksoivaan suspensioon, jossa oli 1,07 g (5,0 mmoolia) 7-amino-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihappoa 20 ml:ssa kloroformia (p.a.-laatu stabiloitu etanolilla), lisättiin heksametyylidisilatsaania (1,25 ml; 6 mmoolia) ja sakkarii-nia (20 mg; 0,11 mmoolia). Reaktioseoksen yli johdettu rauhallinen kuivan typen virtaus auttoi ajamaan tuotetun ammoniakin pois ja piti systeemin vedettömissä olosuhteissa. 25 minuutin refluksoinnin jälkeen saatiin kirkas, kellertävä liuos, mikä osoitti, että kloroformiin liukenematon karboksyylihappo oli muuttunut liukoiseksi trimetyylisilyy-liesteriksi.
42 81 776
Sakkariinin poisjättäminen reaktioseoksesta pidensi reak-tioajan 3,5 tunniksi.
B. Esimerkissä 62A kuvatulla menetelmällä saatiin kirkas liuos sen jälkeen, kun oli refluksoitu seosta, jossa oli 20 ml dikloorimetaania (alkoholiton), 1,07 g (5,0 mmoolia) 7-amino-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihappoa, 1,05 ml (5 mmoolia) heksametyylidisilatsaania ja 20 mg (0,11 mmoolia) sakkariinia, 10 minuutin ajan.
Sama koe, jossa käytettiin vain 6,1 mg (0,03 mmoolia) sakkariinia, tarvitsi 20 minuutin refluksoinnin kirkkaan liuoksen saamiseksi; ilman sakkariinia reaktioaika oli 2,5 tuntia.
C. Refluksoivaan suspensioon, jossa oli 1,07 g (5,0 mmoolia) 7-amino-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihappoa 20 ml:ssa dikloorimetaania, lisättiin 20 mg (0,11 mmoolia) sakkariinia ja 0,75 ml (3,6 mmoolia) heksametyylidisilatsaania. 30 minuutin refluksoinnin jälkeen saatiin kirkas liuos.
Rinnakkaisajossa ilman sakkariinia kesti 3,5 tuntia kirkkaan liuoksen saamiseen.
D. Refluksoivaaan suspensioon, jossa oli 1,50 g (7,0 mmoolia) 7-amino-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihappoa 20 ml:ssa dikloorimetaania, lisättiin triklooriasetamidia (82 mg; 0,5 mmoolia) ja heksametyylidisilatsaania (1,05 ml; 5,0 mmoolia). Saatiin kirkas liuos 50 minuutin refluksoinnin jälkeen.
Lisäämättä triklooriasetamidia aika, joka vaadittiin kirkkaan liuoksen saamiseen, oli 210 minuuttia.
E. Refluksoivaan suspensioon, jossa oli 1,07 g (5 mmoolia) 7-amino-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihappoa 20 ml:ssa di-
II
43 81 776 kloorimetaania, lisättiin sulfamidia (10 mg; 01 mmoolia) ja heksametyylidisilatsaania (0,75 ml; 3,6 mmoolia). Kahden tunnin refluksoinnin jälkeen saatiin kirkas liuos.
Jättämällä sulfamidi pois kesti 20 minuuttia saada kirkas liuos.
F. Refluksoivaan seokseen, jossa oli 25 ml dikloorimetaa-nia, 1,07 g (5 mmoolia) 7-amino-3-metyyli-3-kefem-4-karbok-syylihappoa ja 26 mg (0,11 mmoolia) N,N'-bis(trimetyylisi-lyyli)sulfamidia, lisättiin heksametyylidisilatsaania (0,75 ml; 3,6 mmoolia). Kahden tunnin refluksoinnin jälkeen saatiin kirkas liuos. Samassa kokeessa lisäämättä N,Ν’-bis(trimetyylisilyyli)sulfamidia tarvittiin 210 minuutin refluksointi kirkkaan liuoksen saamiseen.
G. Esimerkissä 62 F kuvatulla menetelmällä reaktio kesti 35 minuuttia, kun N-bentsoyylibentseenisulfonamidia (41,4 mg; 0,15 mmoolia) käytettiin katalyyttinä.
H. Esimerkissä 62F kuvatulla menetelmällä reaktio kesti 135 minuuttia, kun N-(2-metoksi-l-naftoyyli)-4-tolueeni-sulfonamidia (54,8 mg; 0,15 mmoolia) käytettiin katalyyttinä.
I. Esimerkissä 62F kuvatulla menetelmällä reaktio kesti 150 minuuttia, kun N-(2-metoksi-l-naftoyyli)metaanisulfon-amidia (42,8 mg; 0,16 mmoolia) käytettiin katalyyttinä.
J- Heksametyylidisilatsaania (528 mg; 3,28 mmoolia) lisättiin refluksoivaan suspensioon, jossa oli 1,08 g (5,0 mmoolia) 7-amino-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihappoa, 10 mg f (0,05 mmoolia) sakkariinia ja 20 ml dikloorimetaania. Kir kas liuos, joka saatiin yhden tunnin refluksoinnin jälkeen, haihdutettiin kuiviin ja jäännös kuivattiin huoneen lämpötilassa tyhjössä. Jäännös (1,48 g) analysoitiin kvanti- 44 81 776 tatiivisen NMR-analyysin avulla käyttäen sisäisen standardin tekniikkaa. Tällä tavoin havaittiin, että trimetyylisi-lyyli-7-amino-3-metyyli-3-kefem-4-karboksylaatin saalis, laskettuna trimetyylisilyylipiikistä oli 93 %. Vain hiven-määrä trimetyylisilyyli-3-metyyli-7-trimetyylisilyyliamino- 3-kefem-4-karboksylaattia voitiin havaita NMR-spektrissä.
Esimerkki 63
Trimetyylisilyyli-7-trimetyylisilyyliamino-3-metyyli-3-kefem-4-karboksylaatin valmistus____ A. 40 ml:aan kloroformia (pro analyysi-laatua, joka sisälsi etanolia) lisättiin di-4-nitrofenyyli-N-4-tolueeni-sulfonyylifosforamidaattia (12 mg? 0,024 mmoolia) ja seosta refluksoitiin puoli tuntia mahdollisesti läsnä olevien aktiivisia vetyatomeja sisältävien epäpuhtauksien tuhoamiseksi. Tänä aikana kehittynyt ammoniakki ajettiin pois johtamalla rauhallinen kuivan typen virta seoksen yli.
Tämän jälkeen 1,07 g (5,0 mmoolia) 7-amino-3-metyyli-3-ke-fem-4-karboksyylihappoa lisättiin ja refluksointia jatkettiin samoissa olosuhteissa, mutta typpivirta johdettiin nyt veteen kehittyneen ammoniakin absorboimiseksi, joka titrattiin 0,1-N rikkihapolla. Havaittiin, että kirkas liuos saatiin 10 minuutin refluksoinnin jälkeen (25 ml rikkihappo-liuosta oli tällöin käytetty) ja että 50 ml rikkihappo-liuosta, joka osoitti täydellistä disilylointia, oli käytetty 35 minuutin refluksoinnin jälkeen.
B. Seos, jossa oli 0,80 g (3,7 mmoolia) 7-amino-3-metyyli- 3-kefem-4-karboksyylihappoa, 1,87 ml (11,6 mmoolia) heksa-metyylidisilatsaania, 8,8 mg (0,048 mmoolia) sakkariinia ja 20 ml kloroformia, kuumennettiin refluksoivaksi. Kirkas liuos saatiin 10 minuutin kuluttua. Kahden tunnin refluksoinnin kuluttua haihtuva materiaali haihdutettiin tyhjössä (hauteen lämpötila 50°C). Kiinteä jäännös liuotettiin 5 ml:aan hiilitetrakloridia. Tämän liuoksen NMR-spektristä voitiin päätellä, että N,0-disilyloitua johdannaista oli
II
45 81 776 läsnä 80 % (vertaamalla N-trimetyylisilyyli- ja O-trime-tyylisilyylisignaalien suhdetta).
Esimerkki 64
Trimetyylisilyyli-3-metyyli-7-fenyyliasetamido-3-kefem-4-karboksylaatin 1-oksidin valmistus__ A. Heksametyylidisilatsaania (1,25 ml; 6,0 mmoolia) lisättiin refluksoivaan suspensioon, jossa oli 1,4 g (4 mmoolia) 3-metyyli-7-fenyyliasetamido-3-kefem-4-karboksyyliha-pon 1-oksidia 25 ml:ssa dikloorimetaania. Kirkas liuos, joka osoitti täydellistä silylointia, saatiin 30 minuutin refluksoinnin jälkeen.
B. Koe toistettiin 13 mg :11a (0,04 mmoolia) ditosyyliamii-nia, joka lisättiin katalyytiksi. Kirkas liuos saatiin 8 minuutin refluksoinnin jälkeen.
C. Käyttäen 74,8 mg (0,66 mmoolia) 2,2,2-trifluoriaset-amidia katalyyttinä saatiin kirkas liuos 15 minuutin ref-luksoinnin jälkeen.
D. Seos, jossa oli 1,083 g (3,1 mmoolia) 3-metyyli-7-fe-nyyliasetamido-3-kefem-4-karboksyylihapon 1-oksidia, 42 mg (0,15 mmoolia) N-bentsoyyli-4-tolueenisulfonamidia ja 25 ml dikloorimetaania, kuumennettiin refluksoivaksi. Heksametyylidisilatsaania (0,57 ml; 2,73 mmoolia) lisättiin ja refluksointia jatkettiin 5 minuuttia, minkä jälkeen saatiin kirkas, hieman ruskea liuos.
Rinnakkaisajo, jossa katalyytti jätettiin pois, antoi kirkkaan liuoksen 45 minuutin refluksoinnin jälkeen.
E. Heksametyylidisilatsaania (0,5 ml; 2,4 mmoolia) lisättiin refluksoivaan seokseen, jossa oli 1,04 g (3,0 mmoolia) 3-metyyli-7-fenyyliasetamido-3-kefem-4-karboksyylihapon 1-oksidia, 14,5 mg (0,3 mmoolia) formamidia ja 30 ml dikloorimetaania. Kirkas liuos saatiin 45 minuutin refluksoinnin jälkeen.
46 81 776
Rinnakkaisajossa, jossa formaraidi jätettiin pois, tarvittiin 7 5 minuutin refluksointi kirkkaan liuoksen saamiseen.
Esimerkki 65
Trimetyylisilyyli-7-fenyyliasetamido-3-metyyli-3-kefem-4- karboksylaatin 1-alf a-oksidin valmi s tus_____
Otsikon yhdiste valmistettiin keittämällä refluksoiden 30 minuutin ajan seosta, jossa oli 0,17 g (0,5 mmoolia) 7-fenyyliasetamido-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihapon 1-alfa-oksidia, 0,88 mg (0,005 mmoolia) sakkariinia, 0,065 ml (0,31 mmoolia) heksametyylidisilatsaania ja 5 ml deuterokloroformia. ''"H NMR-spektrin mukaan tuote oli muodostunut kvantatiivisesti.
1H NMR (CDCI3): 0,33 (s, 9H); 2,18 (s, 3H); 3,33 ja 3,98 (ABq, 2H, J 16,5 Hz); 3,58 (s, 2H); 4,47 (d, 1H, J 4,5 Hz); 5.29 ja 5,42 (dd, 1H, J 4,5 ja 8 Hz); 7,13 (d, 1H, J 8 Hz); 7.29 (s, 5H).
Esimerkki 66
Trimetyylisilyyli-7-formamido-3-metyyli-3-kefem-4-karboksy- laatin 1-oksidin valmistus____
Refluksoiden kiehuvaan suspensioon, jossa oli 1,34 g (5,0 mmoolia) 7-formamido-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyyli-hapon 1-oksidia (96 %), 5 mg (0,01 mmoolia) tetrafenyyli-imidodifosfaattia ja 50 ml dikloorimetaania, lisättiin 0,62 ml (3,0 mmoolia) heksametyylidisilatsaania. Laskettu määrä ammoniakkia kehittyi 80 minuutissa. Kun haihtuvat materiaalit oli haihdutettu alipaineessa ja kuivattu tyhjössä huoneenlämpötilassa, saatiin 1,63 g (99 %) trimetyyli-silyyli-7-formamido-3-metyyli-3-kefem-4-karboksylaatin 1-oksidia,kiinteänä, vaaleankeltaisena aineena.
Tuotteen karakterisointi suoritettiin seuraavasti: seosta, jossa oli 106 mg 7-formamido-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyy-lihapon 1-oksidia, 0,5 mg sakkariinia, 3 ml deuterokloroformia ja 0,05 ml heksametyylidisilatsaania, keitettiin 11 47 81 776 refluksoiden 1 tunti. Näin valmistetun liuoksen "^H NMR-spektristä havaittiin trimetyylisignaalin ja 7-protonisig-naalin välisestä integrointisuhteesta, että silylointi oli sujunut kvantitatiivisesti.
λΗ NMR (CDCI3): 0,32 (s, 9H) ; 2,16 (s, 3H) ; 3,23 ja 3,68 (ABq, 2H, J 18 Hz); 4,53 (d, 1H, J 4,5 Hz); 5,97 ja 6,11 (dd, 1H, J 4,5 ja 9,8 Hz); 7,20 (d, 1H, J 9,8 Hz); 8,31 (s, 1H) .
Esimerkki 67
Trimetyylisilyyli-7-fenyyliasetamido-3-(1-metyyli-lH-tet-ratsolyyli-l-tio)metyyli-3-kefem-4-karboksylaatin 1-oksi- din valmistus__
Samalla tavoin kuin esimerkissä 75 on esitetty 115 mg (0,25 mmoolia) 7-fenyyliasetamido-3-(1-metyyli-lH-tetratso-lyyli-5-tio)metyyli-3-kefem-4-karboksyylihapon 1-oksidia 2 ml:ssa deuterokloroformia, silyloitiin 1,5 tuntia 0,10 ml :11a (0,48 mmoolia) heksametyylidisilatsaania käyttäen 0,048 mg (0,00026 mmoolia) sakkariinia katalyyttinä.
1H NMR (CDCI3): 0,33 (s, 9H); 3,54 (s, 2H); 3,25, 3,58, ..t 3,88, 4,21 (ABq, 2H, J 19 Hz); 3,83 (s, 3H) ; 4,06, 4,29, 4,43, 4,66 (ABq, 2H, J 13 Hz); 4,44 (d, 1H, J 4,5 Hz); 5,99 (dd, 1H, J 4,5 ja 10 Hz); 6,82 (d, 1H, J 10 Hz); 7,27 (s, 5H).
Esimerkki 68 7-fenyyliasetamido-3-(1H-1,2,3-triatsolyyli-5-tio)metyyli- 3-kefem-4-karboksyylihapon 1-oksidin bis(trimetyylisily-lointi)_______
Samalla tavoin kuin esimerkissä 76 on esitetty 130 mg (0,29 mmoolia) 7-fenyyliasetamido-3-(1H-1,2,3-triatsolyyli- 5-tio)metyyli-3-kefem-4-karboksyylihapon 1-oksidia muutettiin sen bis(trimetyylisilyyli)johdannaiseksi keittämällä refluksoiden 2 ml:ssa deuterokloroformia 1 tunnin aikana 0,10 ml:an kanssa (0,48 mmoolia) heksametyylidisilatsaania, 48 81 776 kun läsnä oli 1,0 mg (0,002 moolia) di-4-nitrofenyyli-N-triklooriasetyylifosforamidaattia katalyyttinä, NMR-spektristä voitiin päätellä, että tuote koostui kahden isomeerin seoksesta, jotka erosivat toisistaan triatsoliren-kaassa olevan trimetyylisilyyliryhmän aseman suhteen.
1H NMR (CDC13): 0,25 ja 0,28 (2s, yhdessä 9H) ; 0,49 ja 0,53 (2s, yhdessä 9H) ; noin 3,2 - 4,7 (m, 7H) ; 5,95 (dd, 1H, J 4,5 ja 9 Hz); 6,82 ja 6,98 (2d, yhdessä 1H, molemmissa J 9 Hz); 7,28 (s, 5H); 7,65 ja 7,85 (2s, yhdessä 1H).
Esimerkki 69
Trimetyylisilyyli-3-asetoksimetyyli-7-amino-3-kefem-4- karboksylaatin valmistus____________
Refluksoivaan suspensioon, jossa oli 0,82 g (3,0 mmoolia) 3-asetoksimetyyli-7-amino-3-kefem-4-karboksyylihappoa 15 ml:ssa dikloorimetaania, lisättiin sakkariinia (11 mg; 0,06 mmoolia) ja heksametyylidisilatsaania (0,63 ml; 3,0 mmoolia). Kirkas liuos,· joka osoitti, että kloroformiin liukenematon karboksyylihappo oli muuttunut liukoiseksi trimetyyli-silyyliesteriksi, saatiin 10 minuutin refluksoinnin jälkeen.
Sama koe lisäämättä sakkariinia suoritettiin myös. Tässä tapauksessa refluksointia oli jatkettava 50 minuuttia kirkkaan liuoksen saamiseksi.
Esimerkki 70
Trimetyylisilyyli-7-trimetyylisilyyliamino-3-asetoksimetyy-li-3-kefem-4-karboksylaatin valmistus
Refluksoivaan suspensioon, jossa oli 1,08 g (4 mmoolia) 3-asetoksimetyyli-7-amino-3-kefem-4-karboksyylihappoa, 15 mg (0,08 mmoolia) sakkariinia ja 25 ml kloroformia, lisättiin heksametyylidisilatsaania (2,5 ml; 12 mmoolia). Seosta, joka muuttui kirkkaaksi 10 minuutin kuluttua, ref-luksoitiin 2 tuntia. Kun liuotin ja ylimääräinen heksame-tyylidisilatsaani oli haihdutettu tyhjössä 40°C:n haude-lämpötilassa, saatiin ruskea öljymäinen jäännös. Tämä 49 81 776 liuotettiin 4 mitään kuivaa hiilitetrakloridia, suodatet-. tiin ja saatettiin NMR-analyysiin. Trimetyylisilyyli-7-trimetyylisilyyliamino-3-asetoksimetyyli-3-kefem-4-karbok-sylaattia osoittautui olevan läsnä vähintään 80 %.
Esimerkki 71
Trimetyylisilyyli-7-trimetyylisilyyliamino-3-(5-metyyli- 1.3.4- tiadiatsolyyli-2)-tiometyyli-3-kefem-4-karboksylaa- tin 1-oksidin valmistus_____
Seos, jossa oli 0,85 g (2,5 mmoolia) 7-amino-3-(5-metyyli- 1.3.4- tiadiatsolyyli-2)-tiometyyli-3-kefem-4-karboksyyli-happoa, 12 mg (0,07 mmoolia) sakkariinia ja 25 ml kloroformia, kuumennettiin refluksoitfaksi ja heksametyylidisilat-saania (1,6 ml; 7,7 mmoolia) lisättiin siihen. Kirkas liuos saatiin välittömästi. Kahden tunnin refluksoinnin jälkeen haihtuva materiaali haihdutettiin alipaineessa ja kirkas viskoosi jäännös liuotettiin 4 mitään kuivaa hiilitetrakloridia. Tämän liuoksen NMR-spektristä voitiin päätellä, että trimetyylisilyyli-7-trimetyylisilyyliamino-3-(5-metyyli- 1.3.4- tiadiatsolyyli-2)-tiometyyli-3-kefem-4-karboksylaa-tin 1-oksidia oli muodostunut vähintään 80 %.
·:·. Esimerkki 72
Trimetyylisilyyli-7-trimetyylisilyyliamino-3-(1-trimetyy-lisilyyli - 1H-1,2,3-triatsolyyli-5)-tiometyyli-3-kefem-4- karboksylaatin valmistus ___ ’ 20 mitään kloroformia lisättiin 1,65 ml (80 mmoolia) heksa- metyylidisilatsaania ja 1,0 mg (0,002 mmoolia) di-4-nitro-fenyyli-N-(4-tolueenisulfonyyli)fosforamidaattia. Seosta refluksoitiin sitten, kunnes enempää ammoniakkia ei enää kehittynyt, mikä todettiin johtamalla ammoniakki veteen kuivan typpivirran avulla, jota johdettiin reaktioseoksen yli ja titraamalla 1-N rikkihapolla. 1,5 tunnissa kehittyi 2,6 mmoolia ammoniakkia. Sen jälkeen 0,632 g (2 mmoolia) 7-amino-3-(1H-1,2,3-triatsolyyli-5)-tiometyyli-3-kefem-4-karboksyylihappoa lisättiin seokseen ja keittämistä jat-: kettiin samoissa olosuhteissa, kunnes enempää ammoniakkia so 81776 ei vapautunut. 1,75 tunnissa saatiin talteen 3 mmoolia ammoniakkia. Kun seos oli haihdutettu kuiviin alipaineessa, lisättiin 5 ml hiilitetrakloridia ja sitten kuiviin haihdutus toistettiin. Jäännös (1,13 g) liuotettiin kuivaan hiilitetrakloridiin.
1H NMR: 0,11 (s, 9H); 0,28 (s, 9H) ; 0,52 (s, 9H) ; 1,41 (d, 1H, J 12 Hz); 3,40 ja 3,80 (ABq, 2H, J 18 Hz); 3,75 ja 4,29 (ABq, 2H, J 13,5 Hz); 4,49 ja 4,75, 4,73 (dd ja s, 2H, J 4,8 Hz); 7,57 (s, 1H).
IR (CC14): 3400, 1795, 1720, 1380, 1270, 865 cm"1.
Esimerkki 73
Trimetyylisilyyli-7-trimetyylisilyyliamino-3-(1-metyyli-lH-tetratsolyyli-5)-tiometyyli-3-kefem-4-karboksylaatin valmistus__
Samalla tavoin kuin esimerkissä 72 kuvattiin 1,64 g (4,6 mmoolia) 7-amino-3-(l-metyyli-lH-tetratsolyyli-5)-tiometyy-li-3-kefem-4-karboksyylihappoa (pitoisuus 91 %) 30 ml:ssa kloroformia silyloitiin 2 tunnissa 3,0 ml:11a (14,4 mmoolia) heksametyylidisilatsaania käyttäen 5,0 mg (0,01 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-triklooriasetyylifosforamidaattia katalyyttinä. Seos väkevöitiin haihduttamalla kiertävällä kalvohaihduttimella vaahdoksi, joka kuivattiin sitten tyhjössä, jolloin saatiin 2,21 g (103 %) otsikon yhdistettä.
XH NMR (CC14): 0,11 (s, 9H); 0,34 (s, 9H); 1,43 (d, 1H, J 12 Hz); 3,66 (s, 2H); 3,90 (s, 3H); 4,14 ja 4,51 (ABq, 2H, J 13,5 Hz); 4,58, 4,83 ja 4,82 (dd ja s, 2H, J 4,5 Hz).
Esimerkki 74
Trimetyylisilyyli-7-D-(o-trimetyylisilyyli)mandelamido-3-(l-metyyli-lH-tetratsolyyli-5)-tiometyyli-3-kefem-4-karbok- sylaatin valmistus__ _
Suspensiota, jossa oli 3,23 g (6,3 mmoolia) 7-D-(-)-mandel-amido-3-(l-metyyli-lH-tetratsolyyli-5)tiometyyli-3-kefem- 4-karboksyylihappoa (90 %; kefamandoli), 10,0 mg (0,02
II
si 81776 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-(4-tolueenisulfonyyli)fosfor-amidaattia, 1,90 ml (9,1 mmoolia) heksametyylidisilatsaa-nia ja 30 ml dikloorimetaania, keitettiin refluksoiden. Kehittynyt ammoniakki johdettiin veteen kuivan typpivirran avulla, jota johdettiin reaktioseoksen yli. Titraamalla 1-N rikkihapolla todettiin, että ammoniakin kehitys saatiin päätökseen 0,5 tunnin keiton jälkeen. Tällöin oli käytetty 65 ml 1-N rikkihappoa. Kiinteä aine, joka jäi jäljelle sen jälkeen, kun oli haihdutettu kuiviin alipaineessa, pestiin seoksella, jossa oli 20 ml petrolieetteriä ja 5 ml etyyliasetaattia, jolloin saatiin 3,1 g (81 %) otsikon yhdistettä; NMR-spektri oli sopusoinnussa kirjallisuudesta tunnetun kanssa.
Esimerkki 75
Trimetyylisilyyli-7-fenyyliasetamido-3-(1-metyyli-lH-tetratsolyyli-5-tio)-metyyli-3-kefem-4-karboksylaatin valmistus_______
Sakkariinin dikloorimetaaniliuoksesta 1 ml, joka sisälsi 0,048 mg (0,00026 mmoolia) sakkariinia, pantiin pyöreäpoh-jäiseen 25 ml:n kolviin ja liuotin haihdutettiin sitten alipaineessa. Sen jälkeen 113 mg (0,25 mmoolia) 7-fenyyli-asetamido-3- (l-metyyli-lH-tetratsolyyli-5-tio) metyyli-3-kefem-4-karboksyylihappoa punnittiin astiaan ja sitten 2 ml deuterokloroformia ja 0,05 ml (0,25 mmoolia) heksametyyli-disilatsaania lisättiin. Samalla kun rauhallinen kuivan typen virta johdettiin seoksen läpi, sitä sekoitettiin huoneenlämpötilassa. 10 minuutin kuluttua saatiin lähes kirkas liuos. Yhden tunnin sekoituksen jälkeen rekisteröitiin kirkkaan liuoksen NMR-spektri, josta ilmeni, että si-·". lylointi oli sujunut kvantitatiivisesti.
; 1H NMR (CDC13) : 0,31 (s, 9H) ; 3,58 (s, 2H) ; 3,64 (s, 2H) ; 3,86 (s, 3H) ; 4,33 (s, 2H) ; 4,88 (d, 1H, J 4,5 Hz); 5,78 (dd, 1H, J 4,5 ja 9 Hz); 6,22 (d, 1H, J 9 Hz); 7,27 ; : (s, 5H) .
52 81776
Esimerkki 76
Trimetvylisilyyli -7-fenyyliasetamido-3-(1-trimetyylisi-lyyli-lH-1,2,3-triatsolyyli-5-tio)metyyli-3-kefem-4- karboksylaatin valmistus —__
Pyöreäpohjaisessa 25 ml:n kolvissa 2 ml di-4-nitrofenyyli-N-triklooriasetyylifosforamidaatin liuosta, joka sisälsi 0,25 mg (0,0005 mmoolia) sanottua ainetta, haihdutettiin kuiviin alipaineessa. Tämän jälkeen 103 mg (0,25 mmoolia) 7-fenyyliasetamido-3-(1H-1,2,3-triatsolyyli-5-tio)metyyli- 3-kefem-4-karboksyylihappoa punnittiin astiassa ja 2 ml deuterokloroformia lisättiin. Sitten samalla, kun keitettiin refluksoiden, lisättiin 0,10 ml (0,48 mmoolia) heksame-tyylidisilatsaania. Keittämistä jatkettiin 45 minuuttia ja seos haihdutettiin sitten kuiviin alipaineessa, jolloin saatiin 144 mg otsikon yhdistettä.
1H NMR (CDC13): 0,28 (s, 9H) ; 0,53 (s, 9H); 3,23, 3,53, 3,64, 3,95 (ABq, 2h, J 18 Hz); 3,61 (s, 2H); 3,68, 3,90, 4,15, 4,39 (ABq, 2H, J 13 Hz); 4,88 (d, 1H, J 4,5 Hz); 5,78 (dd, 1H, J 4,5 ja 9 Hz); 6,53 (d, 1H, J 9 Hz); 7,33 (s, 5H); 7,66 (s, 1H).
Esimerkki 77
Trimetyylisilyyli-3-metyyli-7-fenyyliasetamido-3-kefem-4- karboksylaatin 1-oksidin valmistus_ 142 mg (0,41 mmoolia) 3-metyyli-7-fenyyliasetamido-3-ke-fem-4-karboksyylihapon 1-oksidia ja 0,5 mg (0,003 mmoolia) sakkariinia suspendoitiin 3 ml:aan deuterokloroformia.
9-metyyliantraseenia (57 mg; 0,297 mmoolia) lisättiin sisäisenä referenssinä kvantitatiivista NMR-analyysiä varten. Heksametyylidisilatsaania (0,05 ml; 0,24 mmoolia) lisättiin ja seosta refluksoitiin 10 minuuttia. Saatu kirkas, vaaleankeltainen liuos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan. Tämän liuoksen NMR-spektristä laskettiin vertaamalla muodostuneen trimetyylisilyyli-3-metyyli-7-fenyyliasetamido-3-ke-fem-4-karboksylaatin 1-oksidin trimetyylisilyyliesteripii-kin ja lisätyn 9-metyyliantraseenin metyylipiikin integroin- il 53 8 1 7 7 6 tisuhteita, että trimetyylisilyyli-3-metyyli-7-fenyyliaset-amido-3-kefem-4-karboksylaatin 1-oksidin saalis oli 97 %.
Esimerkki 78
Trimetyylisilyyli-7-trimetyylisilyyliamino-3-metyyli-3-kefem-4-karboksylaatin 1-beta-oksidin ja 1-alfa-oksidin valmistus____ :__ A. Suspensioon, jossa oli 122 mg (0,53 mmoolia) 7-amino- 3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihapon 1-beta-oksidia, 0,5 mg (0,001 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-(4-tolueenisulfo-nyyli) fosforamidaattia ja 2 ml dikloorimetaania, lisättiin sekoittaen 0,2 ml (0,96 mmoolia) heksametyylidisilatsaa-nia. Kun suspensiota oli keitetty refluksoiden 6 minuuttia johtaen samalla kuivaa typpivirtaa reaktioseoksen yli, saatiin kirkas liuos. 40 minuutin keiton jälkeen seos haihdutettiin kuiviin kiertävällä kalvohaihduttimella. Kiinteä jäännös kuivatettiin tyhjössä huoneenlämpötilassa. Saatiin 208 mg trimetyylisilyyli-7-trimetyylisilyyliamino-3-metyy-li-3-kefem-4-karboksylaatin 1-beta-oksidia.
ΧΗ NMR (CDCI3): 0,14 (s, 9H) ; 0,36 (s, 9H) ; 1,99 (d, 1H, J 14 Hz); 2,16 (s, 3H); 3,19, 3,60 (Aq, 2H, J 18 Hz); 4,34 (d, 1H, J 4,5 Hz); 4,62, 4,86 (dd, 1H, J 4,5 ja 14 Hz).
B. Samalla tavoin saatiin trimetyylisilyyli-7-trimetyyli-silyyliamino-3-metyyli-3-kefem-4-karboksylaatin 1-alfa-oksidia.
1H NMR (CDCI3): 0,17 (s, 9H); 0,34 (s, 9H); 1,54 (d, 1H, J 13 Hz); 2,13 (s, 3H); 3,37 ja 3,97 (ABq, 2H, J 17 Hz); 4,44 (d, 1H, H 4,5 Hz); 4,80 ja 5,02 (dd, 1H, J 4,5 ja 13 Hz).
Esimerkki 79 l-trimetyylisilyyli-2-fenyylihydratsiinin valmistus 90 mg (0,5 mmoolia) sakkariinia lisättiin 10,8 g:aan (0,1 moolia) fenyylihydratsiinia ja saatu seos kuumennettiin 130°C:een. Heksametyylidisilatsaania (15,6 ml; 0,075 moo- 54 81 776 lia) lisättiin ja refluksointia jatkettiin 2,5 tuntia. Esimerkissä IA kuvatulla menetelmällä todettiin, että kahden tunnin refluksoinnin jälkeen kehittyi laskettu määrä ammoniakkia. Seoksen tyhjötislaus tuotti 16,15 g (89,7 %) 1-trime-tyylisilyyli-2-fenyylihydratsiinia, kp. 112-116°C/11 mm Hg; n^5 1,5241.
Esimerkki 80 N-trimetyylisilyylioksisukkinimidin valmistus Seos, jossa oli 5,60 g (47,2 mmoolia) N-hydroksisukkinimi-diä (puhtaus 97 %) ja 46 mg (0,25 mmoolia) sakkariinia, kuumennettiin 130°C:een ja 7,8 ml (37,5 mmoolia) heksametyy-lidisilatsaania lisättiin. Ammoniakin voimakas kehittyminen alkoi välittömästi ja se päättyi 15 minuuttia heksametyyli-disilatsaanin lisäyksen aloittamisen jälkeen. Seos jäähdytettiin, ylimääräinen heksametyylidisilatsaani tislattiin pois alipaineessa ja jäännös fraktioitiin, jolloin saatiin 7,70 g (87,2 %) N-trimetyylisilyylioksisukkinimidiä, kp. 109-110°C/0,4 mm Hg, sp. 55-57°C.
Esimerkki 81 N-bentsoyyli-N,0-bis(trimetyylisilyyli)hydroksyyliamiinin valmistus_
Seokseen, jossa oli 1,21 g (8,8 mmoolia) bentsohydroksaami-happoa, 5 mg (0,01 mmoolia) di-4-nitrofenyyli-N-(4-toluee-nisulfonyyli)fosforamidaattia ja 10 ml dikloorimetaania ja joka seos kiehui refluksoiden, lisättiin 4,2 ml (20,2 mmoolia) heksametyylidisilatsaania tipottain nopeasti, jolloin muodostui sakka. Kun seosta oli keitetty refluksoi-den 15 minuuttia, ammoniakin kehittyminen päättyi ja saatiin kirkas liuos. Haihtuvat materiaalit poistettiin haihduttamalla alipaineessa, jolloin saatiin 2,35 g (95 %) N-bentsoyyli-N,0-bis(trimetyylisilyyli)hydroksyyliamiinia.
XH NMR (CC14): 0,26 (s, 9H) ; 0,30 (s, 9H) ; 7,2-7,4 (m, 3H) ; 7,6-7,8 (m, 2H).
Il 55 8 1 7 7 6
Esimerkki 82 N-trimetyylisilyylioksi-4-tolueenisulfonamidin valmistus Seokseen, jossa oli 0,94 g (5,0 mmoolia) N-hydroksi-4-tolueenisulfonamidia, 5 mg (0,01 mmoolia) tetrafenyyli-imidodifosfaattia ja 20 ml dikloorimetäänia ja joka seos kiehui refluksoiden, lisättiin heksametyylidisilatsaania (1,0 ml; 4,8 mmoolia). Titraamalla kehittynyt ammoniakki 0,1-N rikkihapolla todettiin, että ammoniakin kehittyminen päättyi 50 minuutin keiton jälkeen. Tällöin 2,5 mmoolia ammoniakki oli kerätty talteen. Reaktioseos haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 1,29 g (100 %) N-trimetyylisilyy-lioksi-4-tolueeni-sulfonamidia, sp. 87-90°C.
XH NMR (CC14): 0,17 (s, 9H); 2,43 (s, 3H); 6,90 (s, 1H); 7,20, 7,34, 7,69, 7,83 (q, 4H).
Esimerkki 83 l-trimetyylisilyylioksisykloheksen-3-onin valmistus 8,4 g (72 mmoolia) sykloheksaanidioni-1,3:a (puhtaus 96 %) ja 70 mg (0,38 mmoolia) sakkariinia sekoitettiin 60 ml:aan (288 mmoolia) heksametyylidisilatsaania. Seos asetettiin esikuumennetulle öljyhauteelle ja refluksoitiin. Titraamalla reaktion aikana kehittynyt ammoniakki havaittiin, että laskettu määrä poistui 50 minuutissa. Refluksointia jatkettiin sitten 10 minuuttia, ylimääräinen heksametyyli-disilatsaani haihdutettiin tyhjössä ja jäännös tyhjötislat-tiin. Saatiin 10,67 g (80,5 %) 1-trimetyylisilyylioksi-sykloheksen-3-onia, kp. 119-121°C/2,0 mm Hg.
Esimerkki 84
Etyyli-3-trimetyylisilyylioksi-2-butenoaatin valmistus Seos, jossa oli 9,75 g (75 mmoolia) etyyliasetoasetaattia ja 70 mg (0,38 mmoolia) sakkariinia, kuumennetaan 130°C:een öljyhauteella. Heksametyylidisilatsaania (60 ml; 288 mmoolia) lisättiin ja seosta refluksoitiin 1,5 tuntia. Ylimääräinen heksametyylidisilatsaani tislattiin pois alipaineessa ja jäännös tyhjötislattiin, jolloin saatiin 12,71 g 56 81 776 (84 %) etyyli-3-trimetyylisilyylioksi-2-butenoaattia ja kp. 102-104°C/16 mm Hg.
Esimerkki 85 l-trimetyylisilyylioksibutaanin valmistus Jonkin taulukossa alla mainitun katalyytin liuokseen 15 ml:ssa dikloorimetaania lisättiin liuos, jossa oli 1,48 g (20,0 mmoolia) butanoli-l:a 10 ml:ssa dikloorimetaania. Tämä seos kuumennettiin refluksoivaksi ja 2,50 ml (12,0 mmoolia) heksametyylidisilatsaania lisättiin. Aika (t), jossa puolet ammoniakin lasketusta määrästä kehittyi, mitattiin. Muut yksityiskohdat ovat löydettävissä seuraa-vasta taulukosta.
mooli-% t
Katalyytti katalyyttiä (minuuttia) ei lainkaan 42 di-4-nitrofenyyli-N-(dimetyy- liaminosulfonyyli)fosforami- daatti 0,5 2 di-isopropyyli-N-diklooriase- tyyli)fosforamidaatti 0,5 22 di-o-kloorifenyyli-N-(4-kloori- fenyylisulfonyyli)fosforamidaatti 1,0 17 Ν,Ν-dimetyylisulfamidi 5,0 15 silyloitu sakkariini 0,1 4 N-(1-naftoyyli)-4-tolueenisul- fonamidi 1,0 8 N-(2-metoksibentsoyyli)-4-toluee- nisulfonamidi 5,0 22
Esimerkki 86 N,N-dimetyyli-N1-trimetyylisilyylisulfamidin valmistus Refluksoivaan seokseen, jossa oli 2,48 g (20 mmoolia) Ν,Ν-dimetyylisulfamidia, 9 mg (0,05 mmoolia) sakkariinia ja 30 ml tolueenia, lisättiin heksametyylidisilatsaania (3 ml; 14,4 mmoolia). Edellä kuvatulla menetelmällä todettiin, että laskettu määrä ammoniakkia oii kehittynyt yhden tunnin refluksoinnin jälkeen. Haihtuvat materiaalit haihdutettiin sitten alipaineessa ja jäännös kuivattiin li 57 81 776 huoneenlämpötilassa, jolloin saatiin 3,96 g (101 %) N,N-dimetyyli-N1-trimetyylisilyylisulfamidia, sp. 83-86°C.
Esimerkki 87
Trimetyylisilyylitrimetyylisilyylitioasetaatin valmistus Refluksoivaan liuokseen, jossa oli 1,20 g (13,0 mmoolia) merkaptoetikkahappoa ja 18 mg (0,036 mmoolia) di-4-nitro-fenyyli-N-(4-tolueenisulfonyyli)fosforamidaattia 10 ml:ssa tolueenia, lisättiin heksametyylidisilatsaania (4,0 ml; 19,2 mmoolia). Edellä kuvatulla menetelmällä todettiin, että laskettu määrä ammoniakkia (13 mmoolia) oli kehittynyt 25 minuutin refluksoinnin jälkeen. Haihtuvat materiaalit haihdutettiin sitten kiertävällä kalvohaihduttimella ja jäännös pidettiin tyhjössä 0,5 tuntia. Saatiin 2,87 g (93,4 %) trimetyylisilyylitrimetyylisilyylitioasetaattia.
1H NMR (CC14): 0,28 (s, 9H); 0,32 (s, 9H); 3,01 (s, 2H).

Claims (11)

58 81 776
1. Menetelmä yhden tai useamman aktiivisen vetyatomin sisältävien orgaanisten yhdisteiden trimetyylisilyloimiseksi heksametyylidisilatsaanilla, tunnettu siitä, että trime-tyylisilylointi suoritetaan siten, että läsnä on 0,001-10 mooli-% katalyyttia, jolla on kaava X-HN-Y jossa X ja Y ovat samanlaisia tai erilaisia ja ainakin toinen niistä esittää elektroneja puoleensa vetävää ryhmää, ja ne on valittu seuraavien karbonyyliryhmien, sulfonyyli-ryhmien ja fosforyyliryhmien muodostamien yhdistelmien mukaan: A) Y on vetyatomi tai trialkyylisilyyliryhmä elektroneja puoleensa vetävän ryhmän X ollessa seuraavan kaavan mukainen 0 II Ri-C- jossa Ri on vety tai alkyyliryhmä, joka voi olla substituoi-tu yhdellä tai useammalla halogeeniatomilla karbonyylihii-liatomin viereisessä hiiliatomissa; B) Y on vetyatomi tai trialkyylisilyyliryhmä elektroneja puoleensa vetävän ryhmän X ollessa seuraavan kaavan mukainen O II Ro-S- II o jossa R2 esittää ryhmää R3R4N, jossa R3 ja R4 ovat samanlaisia tai erilaisia ja kumpikin voivat esittää vetyatomia, trialkyylisilyyliryhmää tai aikyyliryhmää; C) X ja Y ovat samanlaisia tai erilaisia ja edustavat molemmat elektroneja puoleensa vetävää ryhmää, joka on II 59 81 776 0. o Il II II R5-C-, Rs-s- tai R50R60P- 0 jossa Rg ja Rg ovat samanlaisia tai erilaisia ja esittävät 0 II jokainen alkyyliryhmää, joka tapauksessa R5-C- voi olla substituoitu yhdellä tai useammalla halogeeniatomilla, aryyliryhmää, joka voi olla substituoitu yhdellä tai useammalla halogeeniatomilla, alkyyliryhmällä, alkyylioksiryhmäl-lä tai nitroryhmällä, O II tai R5 esittää ryhmässä Rg-S- ryhmää RyRgN, O jossa R7 ja R3 esittävät alkyyliryhmää tai jossa X ja Y yhdessä edustavat elektroneja puoleensa vetävää ryhmää A-Z-B, joka muodostaa 5-9 rengasatomin muodostaman renkaan yhdessä typpiatomin kanssa, johon A ja B ovat kiinnittyneet, jossa A on 0 -c- B on jokin seuraavista ryhmistä 0 0 0 0 Il I I I -C-, -S02-, -S-, -C-NH-C- tai -C(OCC6H5)=N- ja Z edustaa alkyleeniä, alkenyleeniä tai aryleeniryhmää.
2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että Ri edustaa dihalogeenimetyyli- tai trihalogeeni-metyyliryhmää.
3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sekä X että Y ovat elektroneja puoleensa vetäviä ryhmiä, jotka sisältävät karbonyyliryhmän ja ovat seuraavan 60 81 776 kaavan mukaisia O » Rg-C- jossa Rg on dihalogeeni- tai trihalogeenimetyyliryhmä tai fenyyli- tai naftyyliryhmä, joka aryyliryhmä voi olla sub-stituoitu metyyliryhmällä tai metoksiryhmällä tai sitten ne sisältävät sulfonyyliryhmän ja ovat seuraavan kaavan mukaisia 0 II Rl0T o jossa Riq on metyyliryhrnä tai fenyyliryhmä, joka fenyyli-ryhmä voi olla substituoitu metyyliryhmällä tai klooriato-milla tai ne sisältävät fosforyyliryhmän ja ovat seuraavan kaavan mukaisia 0 II ^ll0Rl2®^- jossa R]^ ja R^2 ovat samanlaisia tai erilaisia ja kumpikin edustavat alkyyliryhmää tai fenyyliryhmää, joka fenyyliryhmä voi olla substituoitu halogeeniatomilla tai nitroryh-mällä.
4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että typpiatomin kanssa renkaan muodostava elektroneja puoleensa vetävä ryhmä on seuraavan kaavan mukainen O 0 H H -c-z-c- jossa Z esittää etyleeniryhmää tai benseeni- tai naftaleeni-renkaaseen sisällytettyä etyleeniryhmää, joka ryhmä tai rengas voi olla substituoitu useammalla halogeeniatomilla, tai seuraavan kaavan mukainen II ei 81776 o II -c-z-sox jossa x on 0 tai 2 ja Z esittää benseenirenkaaseen sisällytettyä etyleeniryhmää.
5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että katalyytti valitaan ryhmästä, johon kuuluvat triklooriasetamidi, trifluoriasetamidi, ftaali-imidi, 3,4,5,6-tetraklooriftaali-imidi, 3,4,5,6-tetrabromi-ftaali-imidi, 1,8-naftalimidi, maleimidi, barbituurihappo, sakkariini, N-bentsoyyli-4-tolueenisulfonamidi, N-(2-metok-sibentsoyyli)-4-tolueenisulfonamidi, N-(1-naftoyyli)-4-tolueenisulfonamidi, N-bentsoyylibentseenisulfonamidi, N- (2-metoksi-l-naftoyyli)-4-tolueenisulfonamidi, N-(2-metoksi-1-naftoyyli)-metaanisulfonamidi, di(4-tolueenisulfonyyli)-amiini, dimetyyli-N-(triklooriasetyyli)fosforamidaatti, di-4-nitrofenyyli-N-(triklooriasetyyli)-fosforamidaatti, di-4-nitrofenyyli-N-(p-tolueenisulfonyyli)fosforamidaatti, di-isopropyyli-N-(diklooriasetyyli)fosforamidaatti, di-o-kloori-fenyyli-N-(4-kloorifenyylisulfonyyli)fosforamidaatti, tetrafenyyli-imidodifosfaatti, sulfamidi, N,N-dimetyylisulf-amidi, N,N'-bis(trimetyylisilyyli)-sulfamidi, 1,2-bentso-tiatsoli-3(2H)-oni ja 4-bentsoyylioksi-l,2-dihydro-l-oksi-ftaaliatsiini.
6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että katalyytti valitaan ryhmästä, johon kuuluvat sakkariini, di-4-nitrofenyyli-N-(triklooriasetyyli)fosforamidaatti , di-4-nitrofenyyli-N-(4-tolueenisulfonyyli)fosforamidaatti ja tetrafenyyli-imidodifosfaatti.
7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan yhdisteitä, joilla on yleinen kaava R-S-SiMe3 62 81 776 jossa kaavassa R esittää 5- tai 6-jäsenistä heterosyklistä ryhmää, jossa on yksi tai useampia typpi- tai rikkiatomeja heteroatorneina ja joka ryhmä voi olla substituoitu yhdellä tai useammalla alkyyliryhmällä, fenyyliryhmällä, trimetyyli-silyyliryhmällä, alkyyliaminoryhmällä tai trimetyylisilyyli-oksikarbonyylimetyyliryhmällä.
8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että R esittää 1,3,4-tiadiatsolyyliryhmää, 1,2,3,4-tetratsolyyliryhmää, 1,2,3-triatsolyyliryhmää, 1,2,4-triat-solyyliryhmää, imidatsolyyliryhmää tai pyrimidyyliryhmää, joka voi olla substituoitu metyyliryhmällä, fenyyliryhmällä, metyyliaminoryhmällä, trimetyylisilyyliryhmällä tai trime-tyylisilyylioksikarbonyylimetyyliryhmällä.
9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että yhdiste valitaan ryhmästä, johon kuuluvat (5-metyyli-1,3,4-tiadiatsoli-2-tio)-trimetyylisilaani, 1-metyy-li-5-trimetyylisilyylitiotetratsoli, l-trimetyylisilyyli-5-trimetyylisilyylitio-1,2,3-triatsoli, l-metyyli-2-(trimetyy-lisilyylitio)imidatsoli, l-trimetyylisilyyli-3-trimetyy-lisilyylitio-lH-1,2,4-triatsoli, l-fenyyli-5-trimetyylisi-lyylitio-lH-tetratsoli, 4,6-dimetyyli-2-(trimetyylisilyyli-tio)pyrimidiini, 2-metyyliamino-5-trimetyylisilyylitio- 1,3,4-tiadiatsoli, trimetyylisilyyli-5-trimetyylisilyylitio-lH-tetratsolyyli-l-asetaatti, trimetyylisilyyli-5-trimetyy-lisilyylitio-1,3,4-tiadiatsolyyli-2-asetaatti.
10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että katalyytti lisätään sellaisen johdannaisen muodossa, joka hajoaa reaktioseoksessa mainituksi katalyytiksi.
11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lisätyn katalyytin johdannainen on sen silyloitu johdannainen tai natriumsuola. Il 63 81 776
FI812094A 1980-07-04 1981-07-02 Foerfarande foer trimetylsilylering av organiska foereningar innehaollande en eller flera aktiva vaeteatomer medelst hexametyldisilazan. FI81776C (fi)

Applications Claiming Priority (4)

Application Number Priority Date Filing Date Title
NL8003891A NL8003891A (nl) 1980-07-04 1980-07-04 Verbeterde werkwijze voor de silylering van organische verbindingen met 1,1,1-trimethyl-n-(trimethylsilyl)- -silanamine door middel van katalyse met bepaalde stikstofbevattende verbindingen.
NL8003891 1980-07-04
NL8005041A NL8005041A (nl) 1980-09-05 1980-09-05 Werkwijze voor de bereiding van thioethers, alsmede gesilyleerde thiolen voor toepassing bij deze werkwijze.
NL8005041 1980-09-05

Publications (3)

Publication Number Publication Date
FI812094L FI812094L (fi) 1982-01-05
FI81776B FI81776B (fi) 1990-08-31
FI81776C true FI81776C (fi) 1990-12-10

Family

ID=26645637

Family Applications (1)

Application Number Title Priority Date Filing Date
FI812094A FI81776C (fi) 1980-07-04 1981-07-02 Foerfarande foer trimetylsilylering av organiska foereningar innehaollande en eller flera aktiva vaeteatomer medelst hexametyldisilazan.

Country Status (14)

Country Link
US (1) US4400509A (fi)
EP (1) EP0043630B1 (fi)
AU (1) AU543108B2 (fi)
CA (1) CA1184556A (fi)
DE (1) DE3173428D1 (fi)
DK (1) DK166581C (fi)
ES (1) ES8301485A1 (fi)
FI (1) FI81776C (fi)
GR (1) GR74366B (fi)
HU (1) HU185935B (fi)
IE (1) IE51452B1 (fi)
IL (1) IL63100A0 (fi)
NO (1) NO812275L (fi)
PT (1) PT73261B (fi)

Families Citing this family (14)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
DE3443960C2 (de) * 1984-12-01 1986-12-11 Dynamit Nobel Ag, 5210 Troisdorf Verfahren zur Herstellung von Bis-trimethylsilylamiden aus Carbonsäureamiden
US4808511A (en) * 1987-05-19 1989-02-28 International Business Machines Corporation Vapor phase photoresist silylation process
US5084568A (en) * 1989-02-02 1992-01-28 Eli Lilly And Company Process for preparing acid halides
US5013854A (en) * 1989-02-02 1991-05-07 Eli Lilly And Company Process for preparing acid halides
WO1997000899A1 (en) * 1995-06-22 1997-01-09 Yuri Gudimenko Surface modification of polymers and carbon-based materials
US5847179A (en) * 1997-10-02 1998-12-08 Pcr, Inc. High purity alkoxytrimethylsilane fluids
FR2794751B1 (fr) * 1999-06-08 2001-08-10 Atofina Procede de fabrication d'urees bis-silylees
US20070021612A1 (en) * 2004-11-04 2007-01-25 University Of Notre Dame Du Lac Processes and compounds for preparing histone deacetylase inhibitors and intermediates thereof
US7235688B1 (en) 2004-11-04 2007-06-26 University Of Notre Dame Du Lac Process for preparing histone deacetylase inhibitors and intermediates thereof
CN101772509B (zh) * 2007-07-30 2013-12-04 中化帝斯曼制药有限公司荷兰公司 用于β-内酰胺化合物的硅烷基化的方法
JP5324361B2 (ja) * 2009-08-28 2013-10-23 東京応化工業株式会社 表面処理剤及び表面処理方法
US9703202B2 (en) * 2015-03-31 2017-07-11 Tokyo Ohka Kogyo Co., Ltd. Surface treatment process and surface treatment liquid
CN108503668A (zh) * 2018-05-11 2018-09-07 浙江华贝药业有限责任公司 一种三甲基苯氧基硅烷的合成方法
CN109232632B (zh) * 2018-10-18 2021-07-06 江苏食品药品职业技术学院 一种六甲基二硅脲的制备方法

Family Cites Families (3)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
DE1959523A1 (de) * 1969-11-22 1971-06-03 Schering Ag Thiopyrimidinnucleoside
GB1509691A (en) * 1976-02-20 1978-05-04 Dow Corning Ltd Silylation process and organosilicon compounds
GB1578183A (en) * 1977-03-17 1980-11-05 Goldschmidt Ag Th Process for silyation

Also Published As

Publication number Publication date
DK166581C (da) 1993-10-25
HU185935B (en) 1985-04-28
IE811495L (en) 1982-01-04
EP0043630A3 (en) 1982-06-23
EP0043630B1 (en) 1986-01-08
IE51452B1 (en) 1986-12-24
AU543108B2 (en) 1985-04-04
DE3173428D1 (en) 1986-02-20
US4400509A (en) 1983-08-23
DK166581B (da) 1993-06-14
DK296781A (da) 1982-01-05
PT73261A (en) 1981-07-01
PT73261B (en) 1982-07-22
EP0043630A2 (en) 1982-01-13
ES503650A0 (es) 1982-12-01
GR74366B (fi) 1984-06-28
AU7188681A (en) 1982-01-07
IL63100A0 (en) 1981-09-13
ES8301485A1 (es) 1982-12-01
FI81776B (fi) 1990-08-31
NO812275L (no) 1982-01-05
FI812094L (fi) 1982-01-05
CA1184556A (en) 1985-03-26

Similar Documents

Publication Publication Date Title
FI81776C (fi) Foerfarande foer trimetylsilylering av organiska foereningar innehaollande en eller flera aktiva vaeteatomer medelst hexametyldisilazan.
US20090069569A1 (en) Cycloaddition of azides and alkynes
CN110049815B (zh) 有机金属络合物催化剂
FI79520C (fi) Foerfarande foer framstaellning av tioetrar.
US4412078A (en) Hydantoinylsilanes
EP0031996B1 (en) Hydantoinylsilanes and bis(hydantoinyl)disiloxanes and method for preparing same
CN107709303B (zh) 取代的咪唑鎓硫烷和它们的用途
Doszczak et al. New, efficient and chemoselective method of thioacylation, starting from carboxylic acidsPresented in part at 13th ICOS, Warsaw 2000, Poland, pp. 139.
FI73438B (fi) Foerfarande foer framstaellning av 7-acylamino-3-(tiosubstituerad)metyl-3-cefem-4-karboxylsyra-1-oxid derivat.
JPH025758B2 (fi)
JP6486700B2 (ja) 脱水縮合剤
Kisanga et al. The synthesis of 2, 6, 7‐trioxa‐1, 4‐diphosphabicyclo [2.2. 2] octane revisited: the synthesis of 2, 6, 7‐triphenyl‐2N, 6N, 7N‐triaza‐1, 4‐diphosphabicyclo [2.2. 2] octane and the synthesis of 1λ5‐phosphiranol
JPH062747B2 (ja) 2‐アルキル‐4,5‐ジヒドロキシメチルイミダゾールの製法
KR840001213B1 (ko) 특종의 촉매를 이용하는 유기화합물의 실릴화 방법
NL8003891A (nl) Verbeterde werkwijze voor de silylering van organische verbindingen met 1,1,1-trimethyl-n-(trimethylsilyl)- -silanamine door middel van katalyse met bepaalde stikstofbevattende verbindingen.
Christophersen et al. Acyl thiocyanates—III: The synthesis of stable Aroyl thiocyanates
Kamoshenkova et al. Reactions of 1, 3, 5-tris (fluorosulfonyl) benzene with some nucleophilic reagents
Maas et al. Novel α-Silyl-α-diazoacetates Containing a Silicon-Heteroatom Bond
KR870000496B1 (ko) 티오에테르류의 제조방법
Hamed et al. On the Reaction of Acylium Salts with Isocyanates
KR830000634B1 (ko) N-트리틸 이미다졸 화합물을 제조하는 방법
Fei et al. Nucleophilic reactions of 2, 4-(naphthalene-1, 8-diyl)-1, 3, 2, 4-dithiadiphosphetane 2, 4-disulfide
JPH0216312B2 (fi)
JP2019135225A (ja) 一塩化ヨウ素の塩酸溶液による芳香環のヨウ素化
GB2281562A (en) Method of preparing heteroalicyclic N-nitro compounds

Legal Events

Date Code Title Description
MM Patent lapsed
MM Patent lapsed

Owner name: GIST-BROCADES N.V.