FI79459C - Foerfarande och anlaeggning foer roentgenfotografering av omraodet foer taenderna, kaekarna och skallen. - Google Patents

Description

79459

Hampaiston, leukojen ja kallon alueen röntgenkuvauksessa käytettävä menetelmä ja laitteisto Tämän keksinnön kohteena on patenttivaatimuksen 1 johdannon mukainen menetelmä hampaiston, leukojen ja kallon alueen röntgenkuvaukseen.

Keksinnön kohteena on myös menetelmän toteuttamiseen käytettävä laitteisto.

Tunnetuissa hampaiden, leukojen ja kallon alueen kuvausmenetelmissä kuten intraoraaliröntgenkuvauksissa, panoraamato-mografiassa sekä lineaari- että polydirektionaalisissa tomografioissa tapahtuu kuvakentän ja leiketason kohdistaminen potilaaseen visuaalisesti pelkästään potilaan ulkoisten rakenteiden perusteella ja röntgensädekimpun keskisäteen suuntaa ja leiketason sijaintia osoittavien valomerkkien avulla. Intraoraalikuvauksessa kohdealueen valinta tapahtuu kuitenkin puhtaasti näköhavainnon perusteella. Mainituissa tekniikoissa myös eri kohdealueet kuvataan eri filmeille.

Yleisimmin hampaiden ja leukojen ekstraoraalisiin röntgentutkimuksiin käytetyt panoraamaröntgenkuvauslaitteet, joissa kohteen kuvaaminen suoritetaan liikkuvalle filmille kapealla pyörivällä röntgensädekeilalla, kuvaavat kohteen myös yhtenä kokonaisuutena yhdelle filmille. Kohteesta osan kuvaaminen on ollut mahdollista vain keskeyttämällä valotus. Hyötyä va-lotuksen keskeyttämisestä on kuitenkin vain tilanteessa, jos kuvaus on alkanut siitä kohteen osasta, jota ensisijaisesti halutaan tutkia. Periaatteessa on ollut myös mahdollista rajata sädekeilaa siten, että esim. vain ylähampaat ja -leuka tai alahampaat tai -leuka valottuvat filmin ylä- tai alaosaan filmin ala- tai yläosan jäädessä valottumatta. Lisäksi näissä laitteissa ovat sekä horisontaaliset, että vertikaaliset projektiosuunnat kiinteät ja käytettyyn laitemerkkiin sidotut.

Tunnetaan myös röntgenkuvauslaite (pat.hak. FI - 790 555), jossa käytetään osaa röntgenfilmistä hammaskaaren kuvaukseen 2 79459 ja loppua filmistä ohimo-alaleuka-nivelen kuvaukseen ennal-tamäärätyssä tasoleikkauksessa.

Tunnetuilla panoraamalaitteilla ei ole mahdollista muuttaa projektiota jonkin kohteen osan anatomian kuvaamiseen tai siellä todetun diagnostisen tehtävän ratkaisemiseen paremmin soveltuvaksi. Tämä johtaa käytännössä usein kuvaustehtävään nähden tarpeettoman laajoihin valotuksiin ja huonoon sädehy-gieniaan sekä helposti rajoittuneen diagnostisen informaation hyväksymiseen, vaikka tiedetäänkin käsillä olevan ongelman selvittämisen edellyttävän tutkimuskohteen kuvaamista useissa eri projektioissa. Tunnetuilla panoraamalaitteilla myös tietyn osa-alueen paikantaminen kuvausta varten on hankalaa, jopa mahdotonta.

Tämän keksinnön tarkoituksena on poistaa edellä kuvatussa tekniikassa esiintyvät haitat ja saada aikaan aivan uuden-tyyppinen menetelmä ja laitteisto hampaiston, leukojen ja kallon alueen röntgenkuvaukseen.

Keksintö perustuu siihen, että panoraamakuvausalue jaetaan ennaltamäärättyihin lohkoihin, jotka ulottuvat osittain toistensa päälle ja kattavat koko kuvausalueen, ja laitteisto on sovitettu siten, että panoraamakuvan tietty yksityiskohta on kuvattavissa siten, että paikallistamiselimellä määritetään panoraamakuvasta lohko, jossa mainittu yksityiskohta sijaitsee, ja ainoastaan kyseinen lohko kuvataan vähintään kahdessa eri projektiossa.

Täsmällisemmin sanottuna keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista se, mikä on esitetty patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa.

Keksinnön avulla saavutetaan huomattavia etuja.

Keksinnön tärkeimpänä etuna voidaan pitää sitä, että kuvauskohteen sijaintia ei tarvitse määrittää kuvaustilanteessa eikä perustuen silmämääräiseen arvioon. Myös mahdolliset kuva-alueen ja -kerroksen tarkistukset tutkimuskohteeseen 3 79459 nähden ovat suoritettavissa hallitusti, koska edellisen kuvan lähtökoordinaatit tunnetaan. Keksinnön toisena keskeisenä etuna on, että se sallii huomattavan vapausasteen koko filmipinta-alan käsittävien kuvaohjelmakokonaisuuksien kokoonpanossa. Toisaalta erillään olevat kohteen ylä- tai alaosassa sijaitsevat alueet ovat yhdistettävissä samaan ku-vausohjelmaan.

Keksintöä ryhdytään seuraavassa lähemmin tarkastelemaan oheisten piirustusten mukaisen sovellutusesimerkin avulla.

Kuvio 1 esittää yleisnäkymää kuvauslaitteen perusosista.

Kuvio 2 esittää runko-osaan liittyvien liike-elimien yksityiskohtia .

Kuvio 3 esittää primäärikaihdinelinten rakennetta.

Kuvio 4 esittää liike- ja asetteluelimien ohjauselektronii-kan lohkokaaaviota.

Kuvio 5 esittää potilaan asetteluun liittyviä järjestelyjä.

Kuvio 6 esittää kuvausköhteen paikantamiselintä.

Kuvio 7 esittää liike- ja asetteluelimien nopeuskäyriä erään kuvausohjelman aikana.

Kuviossa 1 on esitetty kuvauslaitteen perusosat. Lattiaan kiinnitetystä jalustasta 1 saa tukensa laitteen runko-osa, joka koostuu kotelomaisesta pilarista 2 ja vaakasuorasta orresta 3. Orteen 3 on pystysuoran akselin välityksellä yhdistetty pyörijä 4. Tähän puolestaan on yhdistetty ympyränkaa-ren muotoinen kiertokaari 5 siten, että tämä pääsee kiertymään pyörijään 4 nähden pitkin mainittua ympyränkaarta. Kiertokaaren 5 toiseen päähän on kiinnitetty muunmuassa röntgenputken sisältävä putkipää 6. Vastakkaiseen päähän kiertokaarta 5 on kiinnitetty kasettipää 7, johon sisältyy kuvanmuodostuselimenä toimiva röntgenfilmikasetti 8.

4 79459

Jalustaan 1 on edelleen yhdistetty potilastuoli 9, jota voidaan nostaa ja laskea jalustaan 1 nähden nostoelimen 10 välityksellä. Tuoli 9 on yhdistetty nostoelimeen 10 lineaarisen siirtoelimen välityksellä (ei näy kuviossa 1), jonka avulla tuolia 9 voidaan liikuttaa etu-takasuunnassa jalustaan 1 nähden. Tuoliin 9 on edelleen yhdistetty potilaan tu-entaelin 11 siten, että tämän korkeusasemaa tuoliin 9 nähden voidaan säätää potilaan pituuden mukaan (säätöelin ei ole näkyvissä kuviossa 1). Tuentaelimen 11 yläpäässä sijaitsevat potilaan leukatuki 12 sekä sivutuet 13, joiden avulla leuat keskitetään sekä pidetään liikkumattomina kuvauksen aikana.

Kuviossa 1 on nähtävissä myös potilaan asettamiseen liittyvät valomerkkielimet 14 ja 15, filmikasetin 8 liikuntarako 16, röntgensädekeilan toisiorajauskaihtimet 17 ja 18 sekä mainittujen kaihtimien kanssa mekaanisesti yhteydessä oleva valintaelin 19.

Halutunlaisten röntgenkuvien aikaansaamiseksi on selostettavassa suoritusmuodossa yhteensä kahdeksan liike- tai asette-luvapausastetta, joita kutakin varten on oma elektronisesti ohjattava sähkömoottori. Seuraavassa mainitut vapausasteet käydään läpi luettelonomaisesti: 1. Horisontaalinen kiertoliike: pyörijän 4 kiertoliike orteen 3 yhdistetyn pystysuoran akselin ympäri.

2. Vertikaalinen kiertoliike: kiertokaaren 5 liike pyörijään 4 nähden.

3. X-liike: pyörijän 4 kiertoakselin lineaarinen liike orren 3 pituusakselin (x-akselin) suunnassa .

4. Y-liike: tuolin 9 lineaarinen liike tuolin 9 (ja potilaan) etu-takasuunnassa (y-akseli).

5 79459 5. Filmin liike röntgensädekeilaan nähden: filmi-kasetin 8 lineaarinen liike kasettipäähän 7 nähden liikuntaurassa 16.

6. Radiaaliliike: pyörijän 4 lineaarinen liike pi-tuusakseliaan pitkin (kiertokaaren määräämässä tasossa) orteen 3 liittyvän kiertoakselin suhteen.

7. Z-liike: tuolin 9 (ja potilaan) pystysuora lineaarinen liike jalustaan nähden nostoelimen 10 välityksellä.

8. Primäärikaihdinelimen asetusliike: asetusliike, jolla valitaan putkipäässä 6 sijaitsevan rönt-genputken sädekenttää rajoittavan kaihdinaukon ja siten myös röntgensädekeilan koko.

Kuvio 2 esittää kuvauslaitteen runko-osaan liittyvien liike-elimien toteutusten yksityiskohtia. Tämä kuvio on pääpiirteittäin sama kuin mitä on esitetty suomalaisessa patenttihakemuksessa no:t 84 0412 ja 84 0413. Horisontaalisten ja vertikaalisten kiertoliikeiden sekä radiaaliliikkeen osalta kuvio 2 palvelee täsmälleen samoja tarkoituksia kuin mainituissa patenttihakemuksissa. Sen sijaan kuviossa 2 x-liik-keen toteuttava elin on mainitussa patenttihakemuksessa tarkoitettu samaan kuin mitä tässä keksinnössä kuvan muodostuksen kannalta aikaansaadaan y-liikkeellä.

Kuviossa 2 oleva tukielin 3a kuuluu kiinteänä osana kuviossa 1 näkyvään orteen 3. Tukielimeen 3a kiinnitettyjen urakisko-jen 20a ja 20b ohjaamana liikuttaa moottori 58c liikeruuvin 23 välityksellä siirtolevyä 24. Tämä siirtoliike on sama kuin aiemmin mainittu x-liike. Siirtolevyyn 24 on laakeroitu pystysuora pyörimisakseli 25, jota pyörittää moottori 58a. Akseli 25 puolestaan on kiinnitetty siirtolevyyn 27, jota moottori 58f liikuttaa liikeruuvin 29 välityksellä pyörijään 6 79459 4 nähden. Tämä liike on sama kuin aiemmin mainittu radiaali-liike. Kuviossa 2 näkyy myös pyörijään 4 liittyvä kiertokaa-ri 5, jonka kanssa ovat yhteistoiminnassa pyörijän 4 sisäpuolelle laakeroidut rullat 30 ja 31, jotka vaikuttavat kiertokaaren sivu- ja ylä- sekä alapintaa (viimeksi mainittua esittämättä) vastaan ohjaten kaarta sen omaa kaariviivaa pitkin. Kaaren siirtoliike eli aiemmin mainittu vertikaalinen kiertoliike aikaansaadaan pyörijään 4 akselin 33 avulla kääntyvästi laakeroidulla karamoottorilla 58b, jonka kierre-akseli 34 tarttuu kaaren sivuun kääntyvästi kiinnitettyyn vastakappaleeseen 35.

Tuolin 9 horisontaalisen liikkeen (y-liike) toteuttamiseksi soveltuu samanlainen rakenne kuin mitä kuviossa 2 on esitetty siirtolevyn 24 liikuttamiseksi.

Tuolin 9 nostoelimeksi 10 soveltuvat periaatteessa samanlaiset rakenteet kuin mitä yleisesti käytetään samanlaisissa tehtävissä kuten esimerkiksi hammaslääkärin potilastuoleis-sa. Sopivin muoto on sellainen, jossa liike-elimenä on sähkömoottori, kuten askelmoottori.

Filmikasetin 8 liikuttamiseksi sähkömoottoria liike-elimenä käyttäen on olemassa tunnettuja rakenteita, joita on selostettu mm. eri patenttijulkaisuissa. Sopiva mekanismi on esimerkiksi sellainen, jossa askelmoottorin akseliin yhdistetty siirtoruuvi, kuten ruuvit 23, 29 ja 34 kuviossa 2, liikuttaa filmikasetin liikuntaraossa 16 telinettä, johon itse kasetti voidaan työntää paikoilleen ja vetää pois. Sopivin kasetti-telineen rakenne on sellainen, joka on toisesta päästä avoin. Tällöin kasetin panemiseksi paikoilleen ja ottamiseksi pois tarvitaan vain vaakasuora liike.

Kuvio 3 esittä putkipäässä 6 sijaitsevan primäärikaihdineli-men rakennetta katsottuna kasettipään 7 suunnasta. Putkipään kotelon sisällä taaimpana sijaitsee varsinainen röntgenput-ken, eristysöljyn, suurjänniteosat jne. sisältävä metalliko-telo 36. Tämän kotelon etuseinässä on laipparenkaalla 37 7 79459 kiinnitetty röntgensädeikkuna 38. Välittömästi putkipään etuseinän 39 takana sijaitsee kaihdinlevy 40, jossa on joukko kaihdinaukkoja 41, 42, 43, 44, 45. Kaihdinlevy on tehokkaasti röntgensäteitä vaimentavaa ainetta, ja se voidaan elektronisella ohjauksella siirtää asemaan, jossa haluttu kaihdinaukko on hyvin tarkkaan symmetrisesti sädeikkunan pystyakselin 52 suhteen. Eri kaihdinaukkojen tarkoituksena on muodostaa halutun kokoinen röntgensädekenttä halutulle korkeudelle röntgenfilmille. Aukko 41 muodostaa kapean säde-kentän, joka ulottuu filmin yläreunasta sen alareunaan. Aukot 42 ja 43 muodostavat myös kapean kentän, mutta vain puolelle alueelle filmin korkeudesta siten, että aukko 42 muodostaa kentän filmin yläosaan ja aukko 43 filmin alaosaan. Aukot 41, 42 ja 43 on tarkoitettu ns. rakokuvauksiin, kun taas aukot 44 ja 45, jotka ovat edellisiä huomattavasti leveämmät, on tarkoitettu kerros- eli tomografiakuvauksiin.

Kuviossa 3 on esitetty myös elimet, joiden avulla kaihdinle-vyn 40 haluttu liikutus ja paikoitus käy mahdolliseksi. Kaihdinlevy 40 on kiinnitetty pystysuoran säädön sallivien ruuvien 46 ja 47 avulla liikekappaleeseen 48. Tässä kappaleessa on vaakasuorassa oleva kierrereikä, jossa pyörii lii-keruuvi 49 antaen vaakasuoran liikkeen liikekappaleelle 48 ja siten myös kaihdinlevylle 40. Koko kaihdinelimen runkona on putkipään koteloon kiinteästi kiinnitetty runkokappale 50. Liikeruuvi 49 on laakeroitu aksiaalisen välyksen poistamiseksi ei-esitetyllä laakerilla runkokappaleeseen 50. Liikeruuvi 49 on varustettu vauhtipyörällä 51 ja se liittyy lopulta askelmoottorin 58h akselille. Liikekappaleen 48 kier-tymisen estää tähän kiinnitetty ja runkokappaleen 50 läpi liikkumaan pääsevä puikko 53. Kaihdinaukon 41 sivuttaisase-man säätöä varten on ruuvi 54, joka on yhteistoiminnassa moottorin 58h ohjauspiiriin kytketyn rajakytkimen 55 kanssa. Mikä tahansa muu kaihdinaukko saadaan kohdalleen tarkasti tämän selostetun perustilanteen jälkeen, koska askelmoottori 58h askeltaa tarkasti tietyn matkan kullakin ohjauspulssil-la.

β 79459

Edellä on käyty läpi kunkin kahdeksan liike- ja asetteluva-pausasteen mekaaninen toteutus. Sopivimpana liike-elimenä kullekin vapausasteelle on askelmoottori, jolle on ominaista, että yhden ohjauspulssin aikana moottorin akseli askeltaa tietyn kulma-alkion verran. Haluttu pyörintänopeus saadaan aikaan syöttämällä sopiva pulssitaajuus. Vastaavasti haluttu liikematka (kiertymäkulma) saadaan aikaan syöttämällä tietty pulssimäärä. Molemmat ohjaustilanteet sopivat erinomaisesti digitaalitekniikalla sekä mikroprosessorin avulla toteutettavaksi.

Kuviossa 4 on esitetty kuvauslaitteen toimintojen ohjausten elektroninen lohkokaavio. Selvyyden vuoksi lohkokaaviosta on jätetty pois teholähteiden kytkeytyminen eri elimille. Varsinaiset toimeenpanoelimet on esitetty pystylinjalla 56. Röntgensäteilyn varsinaisesti synnyttävä elin 57 sisältää röntgenputken, joka sijaitsee putkipään 6 kotelossa 36. Mekaanisten liikkeiden toteutuselimet 58a...58h ovat askel-moottoreita, joita on selostettu aiemmin liike- ja asettelu-vapausasteiden yhteydessä. Valolähteet 59 sisältyvät valo-merkkielimiin 14 ja 15. Rajakytkimet 60 ovat yhteistoiminnassa askelmoottoreihin liittyvien liike- ja asennuselimien kanssa, mistä esimerkkinä on kuviossa 3 esitetty rajakytkin 55.

Pystylinjalla 61 sijaitsevat piirit, jotka syöttävät toimeenpanoelimille sähköisen tehon kullekin elimelle sopivassa muodossa ja sopivina ajankohtina. Röntgengeneraattori 62 sisältää piirit, jotka syöttävät varsinaiselle röntgensäteily-lähteelle 57 anodi- ja hehkutehon siten, että halutunlaista säteilyä syntyy haluttuina ajankohtina. Pulssituspiirit 63a ja 63b sisältävät yhteensä kahdeksan identtistä piiriä, joista kukin syöttää vastaavalle askelmoottorille sisääntu-losignaalin määräämän pulssitaajuuden. Valomerkkiohjäin 64 sisältää tehokytkimen, joka sisääntulosignaalin ollessa päällä kytkee käyttöjännitteen lampuille 59.

Muut kuvion 4 lohkoista käsittävät kuvauslaitteen varsinaiset sisäänsyöttö- ja logiikkaelimet. Keskeisessä asemassa on 9 79459 prosessoriyksikkö 65 (PU = Processing Unit), joka sisältää varsinaisen mikroprosessorin eli keskusyksikön lisäksi mm. kellopiirin sekä erilaisia muisti- ja liitäntäpiirejä. Pro-sessoriyksikön muistipiireihin on kiinteästi tallennettu kuvauslaitteen perustoimintalogiikka eli ns. käyttöjärjestelmä sekä eri kuvausohjelmiin liittyvät toimintasekvenssikäskyt.

Kuvauslaitteen varsinaisessa toiminnassa prosessoriyksikkö 65 on yhteydessä pääliikennöintiväylän 66 välityksellä rönt-gengeneraattorin liitäntäyksikköön 67 (Opto-Coupled Input-/Output Circuit), askelmoottoreiden pulssitaajuuksien muo-dostusyksikköön 68 sekä yleiskäskyjen liitäntäyksikköön 69 (Parallel Interface Adapter). Jälkimmäinen yksikkö saa palautetiedot mekaanisten elinten tiloista pitkin väylää 70.

Syöttöeliminä toimivat näyttö- ja valintapaneeli 71, joka fyysisesti sijaitsee pilarin paikassa 2a, manuaalisesti ohjattavien liikkeiden painikkeet 72 (Manual Positioning), kuvaus- eli valotuspainike 73 (Exposure) sekä palautuspainike 74 (Return).

Seuraavassa selostetaan lähemmin kuvion 4 yksiköiden toimintaa eri käyttötilanteissa tarkoituksena selventää eräisiin yksiköihin sisältyviä funktiota.

Painettaessa painiketta 74 käynnistyy prosessoriyksikössä 65 niin sanottu palautusohjelma, jonka päämääränä on saattaa kaikki liike- ja asetuselimet alkutiloihinsa. Keskeinen tehtävä tässä on rajakytkimillä 60, jotka toimivat tiedonantajina eri liike-elimien asennoista. Yksikäsitteisesti määrätty alkutila on pyörijällä 4, kiertokaarella 5, filmikasetil-la 8, radiaaliasemalla (siirtolevy 27) sekä primäärikaihdin-levyllä 40. Käyttöjärjestelmä huolehtii siitä, ettei kuvausta voida aloittaa elleivät mainitut elimet ole alkutiloissaan .

Sen jälkeen kun laite on painikkeella 74 saatettu alkutilaan, ja kun potilas istuu tuolissa 9, suoritetaan painikkeilla 72 potilasasettelu, jota selostetaan myöhemmin tar- 10 79459 kenunin. Liike-elimien kannalta potilasasettelu tarkoittaa sitä, että manuaaliohjauksella järjestetään x-liikkeellä (siirtolevy 24), y-liikkeellä (tuolin horisontaalinen liike) sekä z-liikkeellä (tuolin vertikaalinen liike) sellainen tilanne, että potilas on sopivassa asemassa kuvauslaitteeseen nähden.

Valinta- ja näyttöpaneeli 71 sisältää valintapainikkeet, joilla voidaan valita sekä valotusarvoihin liittyvät suureet (anodivirta, anodijännite, kuvausnopeus) että haluttu ku-vausohjelma. Paneelin näyttöosa sisältää numeronäytöt, jotka ilmaisevat valitun anodijännitteen, anodivirran, valitun ku-vausohjelman numeron sekä tähän liittyvän valotusajan arvon. Näyttöosaan sisältyvät lisäksi merkkivalot, jotka ilmaisevat laitteen valmiuden kuvaukseen sekä sen, onko röntgensäteily-tys päällä.

Kaiken ollessa valmista kuvausta varten kuvaus aloitetaan painamalla painiketta 73 jatkuvasti. Tällöin käynnistyy va-lintapaneelista 71 valittu kuvausohjelma, jota vastaava toimintojen sekvenssikokonaisuus toteutetaan prosessoriyksikön 65 lukumuistiin (ROM) tallennettujen käskyjen mukaan. Kun kuvausohjelma on tullut loppuunsuoritetuksi tai jos valotus-painikkeesta 73 on hellitetty tätä ennen, kaikki kuvaustoi-minnot pysähtyvät. Uusi kuvaus on mahdollista vain sen jälkeen, kun laite on palautettu painikkeen 74 avulla alkutilaan .

Edellä kuvion 4 selostuksen yhteydessä mainittiin potilasa-settelusta painikkeiden 72 avulla. Kuvio 5 esittää potilaan asetteluun liittyviä koordinaatisto- ja valomerkkijärjestelyjä. Kuviossa potilaan 75 ja kuvauslaitteen keskinäiset suhteet on esitetty ylhäältä päin katsottuna ja kuvauksen alkutilanteessa. Tällöin kiertokaaren 5 keskitaso 86 ja y-akselin kautta kulkeva pystysuora taso muodostavat keskenään tunnetun kulman 76. Putkipäähän 6 liittyvä valomerkkielin 14 sisältää valolähteen 77, rakokollimaattorin 78 sekä peilin 79. Mainittu rakokollimaattori 78 sisältää elimet kapean, n 79459 terävän valoviivan muodostamiseksi potilaan kasvoihin. Vaakasuunnassa kapea valonsädekimppu 80 yhtyy kuvauslaitteen suhteen kiinteään y-akseliin. Vastaavasti kasettipäähän 7 liittyvä valomerkkielin 15 sisältää valolähteen 81/ rakokol-limaattorin 82 sekä peilin 83. Vaakasuunnassa kapea valonsä-dekimppu 84 yhtyy kuvauslaitteen x-akseliin, joka on kohtisuorassa edellä mainittua y-akselia vastaan. Kollimaattoris-sa on myös vaakasuora rako, jonka välityksellä potilaan pään vasemmalla sivulla näkyvä vaakasuora valojuova määrittelee kuvauselimiin nähden kiinteän z-perustason. Tällä tavoin va-lomerkkielinten 14 ja 15 yhdessä synnyttämät valomerkit määräävät kuvauslaitteen suhteen kiinteän x-y-z-koordinaatis-ton.

Myös potilaaseen nähden kiinteä koordinaatisto voidaan määritellä: x'— akseli kulkekoon potilaan etuhampaiden juurten alueen kautta vasemmalta oikealle, ja vastaavasti y'-akseli kulkekoon potilaan keskitasossa edestä taaksepäin. Potilasa-settelun tavoitteena on saada x-y- ja x'- y'-koordinaatistot yhtymään keskenään, kuten on tilanne kuviossa 5. Käytännössä tähän päästään seuraavasti: x-liikkeen manuaaliajolla tuodaan valonsäde 80 potilaan keskitasoon (kasvojen keskiviivalle). Tuolin y-liikkeellä potilastuoli (ja potilas) tuodaan asemaan, jossa valonsäde 84 osuu etuhampaiden juurten kohdalle. Tuolin z-liikkeellä elimen 15 vaakasuora valojuova saatetaan leukojen sille korkeudelle, jolta kuva halutaan muodostaa, tai korkeudelle, joka halutaan kuvauksen lähtöasemaksi. Kuvion 1 sivutukien 13 avulla potilaan pää saadaan asemaan, jossa akselit y ja y' ovat samansuuntaiset. Selostettua tilannetta nimitetään tässä potilaan perusasetteluti-lanteeksi.

Kuviosta 5 ilmenee myös, kuinka röntgenputkesta 57 lähtevän sädekeilan keskiakseli osuu kasettipään 7 toisiokaihdinauk-kojen 17 ja 18 keskikohtaan. Kuvion 1 valintaelimellä 19 kaihdinaukkoon 17 liittyvä metallilevy siirretään syrjään silloin, kun käytetään kuvausohjelmia, joissa röntgensäde-kenttä määräytyy kuvion 4 kaihdinaukkojen 44 tai 45 perusteella .

12 79459

Esillä olevan keksinnön mukaisella kuvauslaitteella suoritettavissa röntgentutkimuksissa yleensä ensimmäinen eli pe-ruskuvaus on hampaiston ja leukojen ns. panoraamakuvaus. Lukuisissa patenttijulkaisuissa on selostettu, kuinka kuvanmuodostus tällöin tapahtuu. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä kerrata eräitä perusasioita. Seuraavassa viitataan aiemmin selostettuihin kuvioihin, erikoisesti kuvioon 5. Pa-noraamakuvauksessa röntgensädekentän määrää kuviossa 3 esitetty kaihdinaukko 41. Kuvanmuodostus määräytyy kahdesta perusasiasta: Ensimmäinen koskee sitä, kuinka sädekeilan kes-kiakseli 86 lävistää hammaskaaren ja leukaluun kuvauksen kulloisessakin vaiheessa. Tässä keksinnössä projektio määräytyy sädekeilan kiertymäkulman (pyörijän 4 kulma-aseman) sekä tuolin y-aseman perusteella. Toinen seikka koskee kasetin 8 liikettä. Tämän liikkeen nopeus ohjelmoidaan sellaiseksi, että potilaasta terävänä kuvautuvaksi halutun kerroksen pisteiden projektioiden nopeus kasetin kohdalla on sama kuin itse kasetin nopeus. Tämä tarkoittaa sitä, että pyörijän horisontaalinen kiertoliike, tuolin y-liike sekä kasetin liike ovat kuvauksen aikana joka hetki tietyllä tavalla suhteessa toisiinsa. Tästä taas seuraa mm., että kutakin säde-keilan asemaa vastaa tietty kohta filmillä. Kääntäen tämä taas tarkoittaa sitä, että jos tiedetään potilaan jonkin kohteen kuvan paikka filmillä, tiedetään myös, missä tämä kohde sijaitsee kuvauslaitteen koordinaatistossa.

Tähän johtopäätökseen perustuu kuviossa 6 esitetyn kuvauskohteen paikantamiselimen toimintaperiaate. Kuviossa pano-raamaröntgenkuva 87 on asetettu filmintarkasteluvalaisimen 88 valopinnalle siten, että filmin valotetun alueen reuna osuu valopinnalle merkittyyn merkkiviivaan 89. Valaisinkote-lon yläreunaan on kiinnitetty kisko 90, jota pitkin voidaan liikutella 1lukukappaletta 91. Tämän mukana röntgenfilmin edessä liikkuu läpinäkyvä liuska 92, johon on merkitty merkkiviiva 93. Kotelon alaosaan on merkitty joukko numeroituja janoja 94, jotka osuvat merkkiviivan 93 alueelle. Kukin jana vastaa aluetta, joka kuvautuu vastaavan numeroisella osaku- 13 79459 vausohjelmalla. Kuvion 6 mukaista järjestelyä käytetään siten, että merkkiviiva 93 siirretään sen osa-alueen kohdalle, josta halutaan tarkennettu röntgenkuva. Merkkiviivan alaosasta nähdään, mikä kuvausohjelma on sopiva kyseisen alueen kuvaamiseksi. Haluttaessa kuvata esimerkiksi aluetta 95 on sopivin kuvausohjelma se, joka vastaa janaa 96.

Paikantaminen voidaan toteuttaa myös muodostamalla valopinnan 88 reunoille riittävän tiheä valodiodi-lähetin -vastaan-otinmatriisi, jolloin kahdelle vierekkäiselle reunalle asennetut lähetinrivit ja vastakkaisille reunoille asennetut vastaanotinrivit antaisivat yksikäsitteisen paikkatiedon esimerkiksi kynällä ositetusta röntgenkuvan 87 yksityiskohdasta 95 .

Paikantamiselin voi olla myös CRT-kuvaputkeen yhdistetty va-lokynä, jolloin valokynällä osoitettua kohtaa vastaava ku-vausohjelma olisi helposti esimerkiksi ohjelmallisesti löydettävissä. Tämä tekniikka edellyttää kuitenkin röntgenkuvien informaation muuttamista CRT-kuvaputkelle sopivaksi.

Haluttaessa tarkennettu kuva epäilyksenalaisesta kohteesta, kuten kuviossa 6 alueesta 95, on oleellista, että osakuva-tutkimus tuo lisää informaatiota panoraamakuvan sisältämään informaatioon nähden. Tämä käy järjestämällä osakuvausohjelma sellaiseksi, että sama alue tulee kuvatuksi useammassa kuin yhdessä projektiossa. Toinen mahdollisuus, joka tulee kysymykseen tomografiakuvauksissa, on että samasta alueesta kuvataan useita lähekkäisiä "leikkeitä" samalle filmille.

Käytettäessä usean projektion menetelmää on mahdollista muuttaa kuvaussuuntaa horisontaalitasossa ja/tai vertikaali-tasossa. Kuvaussuunnan muuttaminen horisontaalitasossa tapahtuu horisontaalisen kiertoliikkeen ja y-liikkeen varioi-misen avulla. Vertikaalisen kuvauskulman muuttamiseksi muutetaan kiertokaaren 5 asentoa. Jälkimmäisessä tapauksessa on edullista järjestää siirtolevyn 27 asema (radiaaliasema) sellaiseksi, että kiertokaaren 5 keskipiste osuu kuvattavan 14 79459 alueen kohdalle. Tällöin kiertokaaren asentoa muutettaessa kuvattavan alueen kuva säilyy samalla korkeudella filmillä.

Kahdesta eri suunnasta kuvatut osakuvat voidaan sijoittaa filmille myös pareittain siten, että syntyy yksi tai useampia stereopareja. Horisontaalisella projektiokeskuksen siirroksella otetut stereoparin kuvat voidaan sijoittaa filmille vierekkäin. Vertikaalisen siirroksen tapauksessa taas stereoparin kuvat on sijoitettava päällekkäin (toinen filmin yläosaan, toinen alaosaan), jos halutaan nähdä kuvapari sellaisenaan stereokuvana.

Riippuen osakuvien koosta sekä haluttujen projektioiden lukumäärästä samalle filmille voidaan ottaa osakuvia myös useammasta kuin yhdestä osa-alueesta. Kuvausohjelma voidaan tällöin laatia sellaiseksi, että osakuvien sijoittelu filmille on tarkoituksenmukainen.

Kuvio 7 esittää esimerkkinä kuvausohjelmien rakenteesta eri liike- ja asetteluelimien nopeuskäyrät ajan funktiona sellaisessa kuvausohjelmassa, joka kuvaa tietystä osa-alueesta filmin yläreunaan yhden horisontaalisen stereoparin ja edellisen kohdalle filmin alareunaan toisen horisontaalisen stereoparin siten, että mainittujen parien ensimmäiset kuvat muodostavat keskenään ensimmäisen vertikaalisen stereoparin sekä toiset toisen vertikaalisen stereoparin. Vertikaalisten stereoparien katsomista varten filmiä on kierrettävä 90°, jotta alun perin päällekkäin olevat kuvat saadaan näkymään rinnakkain.

Kuviossa 7 eri funktiot ovat seuraavat: 97 kuvaa horisontaalisen kiertoliikkeen kulmanopeutta (νψ), 98 kuvaa vertikaalisen kiertoliikkeen kulmanopeutta (v0), 99 kuvaa x-liikkeen nopeutta (v ), 100 kuvaa y-liikkeen nopeutta (v ), 101 kuvaa x y filmikasetin nopeutta (v^, ), 102 kuvaa radiaaliliikkeen (siirtolevy 27) nopeutta (v^), 103 kuvaa tuolin vertikaali-liikkeen nopeutta (v ), 104 kuvaa primäärikaihtimen 40 no-peutta <vc) sekä 105 kuvaa röntgensäteiden päälläoloa (XR).

15 79459

Funktion 105 perusteella voidaan todeta, että aikavälit 106, 107, 108 ja 109 ovat varsinaisia kuvausjaksoja. Edelleen havaitaan, että valotusjaksojen aikana käytössä ovat vain horisontaalinen kierto, y-liike ja kasetin liike.

Muista aikaväleistä ja liikkeistä voidaan todeta seuraavaa. Valotuspainiketta aletaan painaa ajanhetkellä 0. Aikavälinä 0...T^ eli alkupaikoituksen aikana eri elimet järjestetään oikeisiin asemiin ja kuvausliikkeille järjestetään oikeat nopeudet. 110 kuvaa oikean vertikaalikulman järjestämistä kiertokaaren 5 sopivalla asennolla. 117 kuvaa kiertokaaren keskipisteen viemistä kuvattavan alueen kohdalle. 111 kuvaa tuolin vähäistä nostamista, koska aluksi kuvataan filmin yläreunaan. 112 kuvaa kaihdinaukon 42 tuomista sädeikkunan eteen. Aikavälinä T2...T3 tapahtuu ensimmäinen välipaikoi-tus, jonka aikana pyörijä tuodaan takaisin halutun stereo-kulman etäisyydelle hetken Tl asemasta. Samoin tapahtuu tuolin y-asemalle tuolin y-aseman säädön avulla. Filmiä sen sijaan siirretään hiukan eteenpäin seuraavaa kuvaruutua varten. Samantyyppinen välipaikoitus tapahtuu myös aikavälillä Tg...T^. Kahden ensimmäisen kuvausjakson aikana (106 ja 107) muodostetaan ensimmäinen horisontaalinen stereopari ja jaksojen 108 ja 109 aikana toinen. Välipaikoitusjakso T4...T5 on muista poikkeava. Tällöin muutetaan vertikaalikulmaa, kuten 113 osoittaa, tuodaan filmikasetti samaan asemaan kuin hetkellä T]^ (114), siirretään tuolia alaspäin (115) sekä vaihdetaan kaihdinaukko 42 aukkoon 43 (116). Aikana T8---Tg liikkeessä olevat elimet hidastetaan pysähdyksiin.

Kuviosta 7 näkyy, että x-liike on pysähdyksissä koko kuvaus-ohjelman ajan. Sitä on kuitenkin tarvittu potilaan asettelun aikana. Mikäli potilas on poistunut kuvauslaitteesta pano-raamakuvan ottamisen jälkeen, hänet täytyy saattaa uudelleen samaan perusasetteluasemaan kuin, mitä on selostettu kuvion 5 yhteydessä. Kuvion 6 mukaisen paikantamisvälineen käyttäminen kuvausohjelman valinnan apuvälineenä edellyttää, että potilaan asema kuvauslaitteeseen nähden on sama kaikissa kuvauksissa.

ie 79459

Kuvion 7 havainnollistama kuvausohjelma edustaa periaatteessa samanlaista rakokuvaustekniikkaa kuin mitä tunnetusti käytetään hampaiston ja leukojen alueen panoraamakuvauksis-sa. Tässä selostettu toteutumismuoto mahdollistaa myös tomografia- eli kerroskuvaustekniikan. Kerroskuvausmoodia sellaisenaan voidaan käyttää kahdella tavalla: ohuen kerroksen tapauksessa kuvataan sarja lähekkäin olevia leikekuvia samasta kohteesta tai paksun kerroksen tapauksessa voidaan muodostaa stereopareja.

Kerroskuvaustekniikalle ovat tyypillisiä mm. seuraavat seikat: valotuksen aikana filmikasetti on paikoillaan (ei liiku), sädekeila tekee esimerkiksi ympyrä- tai ellipsikierto-liikettä kuvattavan osa-alueen ollessa kiertokeskipisteenä. Rakokuvaustekniikassa esiintyy myös jonkin verran tomografi-aefektiä - horisontaalisuunnassa ainoastaan. Mainitun kahden kuvausmoodin valintakriteereiksi voidaan esittää seuraavat: rakokuvaus on valinta silloin, kun halutaan manipuloida pro-jektiokeskusta (virtuaalista fokusta), kun taas kerrosku-vausmenetelmä on paikallaan, kun halutaan ei-haluttujen alueiden sumuttamaa useammassa kuin yhdessä dimensiossa.

Keksintöä on edellä selvitetty vain sen edullisimpaan to-teuttamisesimerkkiin viitaten. Esitettävien patenttivaatimusten puitteissa voidaan ajatella myös muita toteutusmuotoja, joista eräitä selostetaan seuraavassa.

Filmin ylä- ja alaosaan sijoitettavien osakuvien järjestämiseksi on edellä käytetty primäärikaihtimen erilaista sijaintia filmin ollessa pystysuunnassa paikoillaan. Vaihtoehtoinen toteutus on, että primäärikaihtimena käytetään yhtä matalaa rakoa tai suorakaidetta ja filmikasetin pystysuuntaisella asettelumahdollisuudella järjestetään röntgensädekei-lan osuminen joko filmin yläosaan tai alaosaan.

Edellä on rakokuvaustekniikassa käytetty hyväksi pyörijän liikettä ja y-liikettä siihen, että aikaansaadaan sädekeilan rotaatio hetkellisen navan eli halutun projektiokeskuksen 17 79459 ympäri. Sama lopputulos kuvauksen kannalta voidaan toteuttaa myös siten, että alkupaikoituksessa käyttämällä sekä y-lii-kettä että x-liikettä viedään horisontaalisen rotaation pyö-rähdysakseli halutun projektiokeskuksen kohdalle. Tällöin kuvauksen aikana tarvitaan ainoastaan pyörijän liike ja fil-mikasetin liike. Tämä vaihtoehto tulee kysymykseen rajoitettujen alueiden osakuvauksissa. Kuvaustapa vastaa rakokuvaus-tekniikan historian alkuaikoina käytettyä menetelmää, joka tunnetaan pantomografiän nimellä.

Kuvion 6 esimerkissä on esitetty hampaiston ja leukojen alueen panoraamakuva peruskuvana, jonka avulla haluttu anatominen osakohde paikoitetaan. Esitetty perusajatus soveltuu myös muihin peruskuviin. Eräs toinen esimerkki on leukanivelten kuvaustutkimus, jossa ensimmäisenä kuvauksena voidaan ajatella orientoiva kartoituskuvaus, jolla määritellään ni-velpään suunta ja sijainti koordinaatiston eri tasoissa.

Edellä on käsitelty vain hampaiston ja leukojen alueen kuvauksia. Selostettu kuvauslaite soveltuu sellaisenaan myös muihin pään alueen kuvauksiin. Moniprojektiomenetelmän eräs potentiaalinen muu käyttö on pään alueen luunmurtumatutki-muksissa. Tunnetusti luunmurtuma näkyy röntgenkuvassa vain jos sädesuunta sattuu kulkemaan sopivasti murtumalinjän läpi kohtisuoraan luunpintaa vastaan. Tätä sattumanvaraisuutta voidaan vähentää kuvaamalla epäiltyä murtuma-aluetta useaan kertaan kullakin kerralla hieman eri suunnasta. Myös kuuloelinten alueen kuvauksiin selostettu laite voi tuoda uutta tehoa.

Edellä on korostettu stereokuvapareja esimerkkinä eri ku-vaussuunnista otettuina kuvina. Keksintö ei suinkaan rajoitu vain näihin, vaan anatomisesta alueesta ja vastaavasta kliinisestä käytännöstä riippuen myös muut projektioyhdistelmät voivat tulla kysymykseen. Eräs esimerkki on jälleen leukanivelen nivelpään kuvaus. Tarkoituksenmukaiset eri projektiot samalle filmille saattavat tällöin koskea nivelpään aksiaa-lisuunnassa ja tätä vastaan kohtisuorasti otettuja kuvia.

Claims (12)

18 79459

1. Menetelmä potilaan hampaiston, leukojen ja kallon alueen röntgenkuvaamiseksi, jossa menetelmässä - asetetaan potilas potilastuoliin (9) siten, että hänen asemansa kuvauslaitteiston koordinaatistossa on yksikäsitteinen, - muodostetaan ensimmäinen röntgenkuva (87) pyyhkäisemällä röntgensäteilylähteen (57) muodostamalla rönt-gensädekeilalla (86) kohteen yli ja tahdistamalla röntgenfilmi (8) röntgensäteilylähteeseen (57) nähden siten, että potilaasta terävänä kuvatuksi halutun kerroksen projektioiden nopeus röntgenfilmin (8) kohdalla on sama kuin itse filmin (8) nopeus, tunnettu siitä, että - röntgenkuva (87) muodostetaan liikuttamalla kuvaus-elimiä (57, 8) kohteeseen nähden askeltavilla liike-elimillä (58a..58h) kolmiulotteisen, yksikäsitteisen kuvauskoordinaatiston luomiseksi, - mitataan saadusta röntgenkuvasta (87) mittauselimel-lä (88) halutun yksityiskohdan (95) koordinaatit, - valitaan koordinaattien perusteella kuvausalue (94 tai 96), jossa yksityiskohta (95) sijaitsee, - muutetaan kuvaussuuntaa ensimmäiseen kuvaukseen nähden horisontaalitasossa, ja/tai vertikaalitasossa, - muodostetaan kuvausalueen (94 tai 96) kuvausjakso liikuttamalla askeltavilla liike-elimillä (58a...58h) röntgensädelähdettä (57), röntgensädeikkunan (38) kaihdinlevyä (40), röntgenfilmiä (8) ja potilasta kuvausalueen (94 tai 96) edellyttämällä tavalla, 19 79459 - kuvataan valittu kuvausalue (94, 95) ennaltamäärä-tyllä liikeradalla ainakin yhden kerran siten, että potilas on kulloinkin potilastuoliin (9) ja tuentavä-lineisiin (12, 13) nähden samassa asennossa kuin ensimmäisessä röntgenkuvauksessa, ja - kuvataan valittu kuvausalue (94, 96) tarvittaessa toiseen kertaan samalle filmille muuttamalla kuvaus-suuntaa esimerkiksi stereokulman verran haluttuun suuntaan.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuvataan haluttu yksityiskohta (95) tomografia-kuvauksena siten, että vertikaali- ja horisontaalikierto-liikkeiden kiertoakselit sovitetaan leikkaamaan toisiaan ja leikkauspiste sovitetaan haluttuun yksityiskohtaan (95), valitaan leveä kaihdinaukko (44 tai 45), pyyhkäistään röntgen-sädekeilalla (86) ellipsinmuotoista rataa, esim. ympyrärataa, halutun yksityiskohdan (95) yli siten, että haluttu yksityiskohta (95) on kiertokeskipisteenä ja röntgenfilmi (8) on paikallaan röntgensädekeilaan (86) nähden.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että laitteiston liikkeet toteutetaan puls-siohjatuilla askelmoottoreilla (58a...58h).

4. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuvaussuuntaa muutetaan panoraa-makuvaukseen nähden horisontaalitasossa varioimalla horisontaalista kiertoliikettä ja tuolin (9) y-liikettä pulssioh-jattujen askelmoottorien (58a, 58d) avulla.

5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuvaussuuntaa muutetaan verti-kaalitasossa muuttamalla kiertokaaren (5) asentoa pyörijään (4) nähden pulssiohjattun askelmoottorin (58b) avulla.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että radiaaliasemaa muutetaan siirtämällä pyörijää 20 79459 (4) pituusakselinsa suunnassa pulssiohjatulla askelmootto-rilla (58f) siten, että kuvattava alue säilyy samalla korkeudella filmiä (8).

7. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että halutun yksityiskohdan (95) koordinaatit mitataan kuljettamalla liukukappaletta (91) valopinnalle merkkiviivan (89) kohdalle asetetun panoraama-röntgenkuvan (87) päällä ja asettamalla liukukappaleen (91) merkkiviiva (93) halutun yksityiskohdan (95) kohdalle, jolloin merkkiviivan (93) alareuna ilmoittaa käytettävän kuvausalueen (94, 96).

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että halutun yksityiskohdan (95) koordinaatit paikannetaan elektronisesti CRT-kuvaputken ja valokynän avulla.

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että halutun yksityiskohdan (95) koordinaatit paikannetaan valaisinkotelon (88) valopinnan reunoille asennetun valodiodimatriisin ja yksityiskohtaa koskettavan elimen, esimerkiksi kynän, avulla.

10. Laitteisto potilaan hampaiston, leukojen ja kallon alueen röntgenkuvauksen toteuttamiseksi, joka laitteisto käsittää: - potilasasetteluelimet (11, 12, 13, 14, 15), joilla potilas on asetettavissa siten, että hänen asemansa kuvauslaitteiston koordinaatistossa on koko kuvauksen ajan yksikäsitteinen, - röntgensäteilylähteen (57), jolla on muodostettavissa röntgensädekeila (86), - generaatori- ja säätöelimet (62, 65, 67), joilla röntgensäteilylähde (57) on ohjattavissa, - kaihdinlevyn (40), jolla röntgensädekeila (86) on rajattavissa, 2i 79459 - röntgensäteilylähteen (57) kanssa yhteydessä olevan röntgenfilminpitimen (8), - ympyrän kaaren muotoisen kiertokaaren (5), jonka vastakkaisiin päihin röntgensätelylähde (57) ja röntgenf ilminpidin (8) ovat sijoitetut ja joka on liikuteltavissa pitkin mainittua ympyränkaarta, - liike-elimet (58a, 58e), joilla röntgensäteilyläh teen (57) liike potilaaseen nähden ja filminpitimen (8) liike röntgensädekeilaan nähden on toteutettavissa ja näin panoraamaröntgenkuva (87) muodostettavissa, tunnettu - paikannuselimestä (88), jolla haluttu yksityiskohta (95) panoraamaröntgenkuvassa (87) on määriteltävissä röntgenkuvauslaitteen koordinaatistossa, - säätöelimistä (61, 65, 67), joiden ohjauksella haluttu yksityiskohta on röntgenkuvauslaitteen liike-elimien (58a...58h) avulla askeltavasta kuvattavissa, - ensimmäisistä kiertoelimistä (58b), joilla röntgensäteilylähteen (57) ja filminpitimen (8) yhteinen vertikaalinen kiertoliike on toteutettavissa vertikaalisten projektioiden kuvaamiseksi, - toisista kiertoelimistä (58f), joilla röntgensätei-lylähde (57) ja filminpidin (8) ovat liikuteltavissa horisontaalitasossa pystysuoran kiertoakselin suhteen, ja - siirtoelimistä (58h, 49, 53), joilla kaihdinlevy (40) on liikuteltavissa röntgensädeikkunan (38) suhteen röntgensädekeilan säätämiseksi. 22 79459

11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että paikannuselin (88) käsittää merkkiviivan (89), jonka avulla röntgenkuva (87) on asetettavissa vakiopaikalle, kiskon (90), jolla liukukappale (91) on liikuteltavissa, läpinäkyvän liuskan (92), johon on asennettu merkkiviiva (93), sekä joukon numeroituja janoja (94), joiden kohdalle merkkiviiva (93) on asetettavissa.

12. Patenttivaatimuksen 10 tai 11 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että liike-elimet (58a...58h) ovat askelmoottoreita. 23 79459