FI77666B - Foerfarande foer framstaellning av farmaceutiskt anvaendbara n6-substituerade adenosiner. - Google Patents

Description

77666

Menetelmä farmaseuttisesti käyttökelpoisten N^-substituoitu-jen adenosiinien valmistamiseksi - Förfarande för framställ-ning av farmaceutiskt användbara N6-substituerade adenosiner Tämän keksinnön mukaisesti valmistettavat yhdisteet ovat ade-nosiinianalogeja, joilla on joitakin samoja vaikutuksia kuin adenosiinilla, mutta niillä on huomattavasti pidempi vaikutusaika. Nämä yhdisteet muista, aikaisemmin kuvatuista ade-nosiinianalogeista erottava piirre on havainto, että N^-di-fenyylialkyyli-adenosiineilla on edullinen affiniteettien suhde A^- ja A2~reseptoreissa ja erityisen toivottava keskushermostoon vaikuttava aktiivisuus ja kardiovaskulaarinen aktiivisuus, kuten analgeettinen, antipsykoottinen, sedatiivi-nen, antihypertensiivinen ja antianginaalinen aktiivisuus.

US-patentissa 3,590,029 kuvataan sarja 2-amino-N®-adenosii-nijohdannaisia, jotka voivat myös sisältää 2-amino-N®-dife-nyylialkyyli-adenosiineja, joilla on verenkiertoon ja sydämeen vaikuttava aktiivisuus. Saksalainen julkaisu 2 406 587 sisältää ja patenttivaatimuksessa esitetään N^-difenyylial-kyyliadenosiineja hypolipeemisinä aineina.

Tämä keksintö koskee menetelmää N®-substituoitujen adenosiinien valmistamiseksi, joilla on kaava I

H H ,'M1 -""Τφ ιι3·ο or2* 2 77666 jossa kaavassa Ar ja Ar^ ovat toisistaan riippumatta fenyyli tai halogeenilla, hydroksilla, alempialkoksilla, alempial-kyylillä tai nitrolla substituoitu fenyyli, A on suoraket-juinen 1-4 hiiliatomia sisältävä alkyleeni, X on vety, hyd-roksi, alempialkyyli tai alempikarboalkoksi, Y on vety, halogeeni tai amino ja 1*2'/ 1*3' ja Rs' ovat toisistaan riippumatta vety tai asetyyli- tai bentsoyyliryhmä, tai R21 ja 1*3' yhdessä ovat isopropylideeni, ja R51 voi myös olla fosfaatti-ryhmä, ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien happoaddi-tiosuolojen valmistamiseksi.

Kaavan (I) mukaisissa yhdisteissä termi "alempialkyyli" tarkoittaa suoraa tai haarautunutta alkyyliryhmää, jossa on 1 -6 hiiliatomia, kuten esimerkiksi metyyliä, etyyliä, propyy-liä, isopropyyliä, butyyliä, sek.-butyyliä, isobutyyliä, tert.-butyyliä, amyyliä, isoamyyliä, neopentyyliä, heksyyliä ja vastaavia.

Halogeeni tarkoittaa erityisesti fluoria, klooria tai bromia.

Alempialkoksi on O-alkyyli sisältäen 1-6 hiiliatomia kuten .. edellä määriteltiin "alempialkyylin" yhteydessä.

O

·»

Alempikarboalkoksi on suora tai haarautunut C-O-alkyyliryhmä, josa on 1 - 6 hiiliatomia edellä määritellyssä alkyyli-ketjussa. Kaavan (I) mukaiset yhdisteet ovat hyödyllisiä sekä vapaan emäksen muodossa että happoadditiosuolojen muodossa. Molemmat muodot kuuluvat keksinnön piiriin. Käytännössä suolamuodon käyttö on ekvivalenttinen emäsmuodon käytön kanssa. Sopivia, farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja, jotka kuuluvat keksinnön piiriin, ovat sellaiset, jotka johdetaan mineraalihapoista, kuten kloorivetyhaposta ja rikkihaposta, ja orgaanisista hapoista, kuten etaanisulfonihaposta, bent-seenisulfonihaposta, p-tolueenisulfonihaposta ja vastaavista, jolloin vastaavasti saadaan hydrokloridi, sulfamaatti,

II

3 77666 etaanisulfonaatti, bentseenisulfonaatti, p-tolueenisulfonaat-ti ja vastaavat.

Mainittujen emäksisten yhdisteiden happoadditiosuolat valmistetaan joko liuottamalla vapaa emäs vesiliuokseen tai vesipitoiseen alkoholiliuokseen tai muihin sopiviin liuottimiin, jotka sisältävät sopivan hapon, ja suola eristetään haihduttamalla liuotin, tai vapaa emäs ja happo saatetaan reagoimaan orgaanisessa liuottimessa, jolloin suola erottuu suoraan tai se voidaan saada konsentroimalla liuos.

Keksinnön mukaiset yhdisteet voivat sisältää asymmetrisen hiiliatomin hiiliatomissa, johon liittyvät ryhmät A, Ar, Ari ja X, kun Ar ja Ar^· ovat erilaiset. Keksintö koskee myös yksittäisiä enantiomeereja, puhdasta S-, puhdasta R-isomeeria ja näiden seoksia. Yksittäiset enantiomeerit voidaan valmistaa tai eristää alalla tunnetuilla menetelmillä.

Tämän keksinnön eräs edullinen suoritusmuoto on menetelmä kaavan (I) mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R2'# R3', Rs' ja X ovat vety ja A, Y, Ar ja Ari tarkoittavat samaa kuin edellä.

Edullinen suoritusmuoto on myös menetelmä kaavan (I) mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R2', R3', Rs' ja X ovat vety? Y on vety, kloori tai amino; A on metyleeni ja Ar ja Ari ovat fenyyli.

Erityiset suoritusmuodot käsittävät menetelmän N^-(2,2-dife-nyylietyyli)-asenosiinin, N®-(2,2-difenyylietyyli)-2-kloori-adenosiinin, N®-(2,2-difenyylietyyli)-2-aminoadenosiinin ja N®-(2,2-difenyylipropyyli)-adenosiinin valmistamiseksi.

Kaavan (I) mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa siten, että a) yhdiste, jonka kaava on 4 77 6 6 6

Hal

JÖP

νβ-φΙ r3'o or2* jossa Hal on halogeeni ja Y, 1*2', 83' ja 85' tarkoittavat samaa kuin edellä, saatetaan emäksen läsnäollessa reagoimaan amiinin kanssa, jonka kaava on ΑΓ\ .C - A - NH2

Ar^i jossa kaavassa Ar, Ar^, A ja X tarkoittavat samaa kuin edellä, tai b) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa Y on amino, yhdisteessä, jonka kaava on “ipl

AcO OAc jossa kaavassa Ar, Arlf a ja X tarkoittavat samaa kuin edellä ja Ac on asetyyli, klooriatomi korvataan ryhmällä Y-H, jossa Y tarkoittaa samaa kuin edellä, poistetaan asetyyliryh-mät ammoniumhydroksidillä, ja 11 5 77666 saatu vapaa emäs muutetaan haluttaessa tunnetuilla menetelmillä farmaseuttisesti hyväksyttäväksi happoadditiosuolaksi.

Reaktiossa a) 6-halogeenipuriiniribosidi saatetaan reagoimaan diaryylialkyyliamiinin kanssa inertissä liuottimessa, kuten alkoholissa tai aproottisessa liuottimessa, kuten dimetyyli-formamidissa lämpötilassa, joka on noin 25°C - noin 130°C, 1-48 tunnin ajan.

On edullista lisätä emästä, kuten trietyyliamiinia tai kal-siumkarbonaattia reaktion sivutuotteena muodotuvan vetyhalo-genidin neutraloimiseksi, mutta tämä voidaan suorittaa myös käyttämällä ylimäärin aryylialkyyliamiinia. On myös edullista, vaikkakaan ei välttämätöntä, suojata ribofuranoosin hyd-roksyyliryhmät asetaatti- tai bentsoaattiestereinä, jotka voidaan valmistaa ammoniumhydroksidilla tai natriummetoksi-dilla N^-substituoidun adenosiinin synteesin jälkeen.

Kaavan (I) mukaisten yhditeiden on havaittu omaavan erilaiset affiniteetit adenosiinireseptoreihin (merkitty selvyyden vuoksi Ai ja Ä2-reseptoreina). Nämä yhdisteet ovat aktiivisia eläinkokeissa, jotka ennustavat neuroleptisen aktiivisuuden hoidettaessa useimpia psykooseja, kuten skitsofreniaa. Keksinnön mukaisilla yhdisteillä on myös sedatiivisia/hypnoot-tisia ominaisuuksia ja ovat siten hyödyllisiä hoidettaessa unihäiriöitä. Näillä yhdisteillä on myös analgeettisia ominaisuuksia ja siten ne ovat hyödyllisiä hoidettaessa kiputiloja.

Lisäksi tämän keksinnön mukaiset yhdisteet ovat hyödyllisiä 6 11666 antihypertensiivisina aineina kohonneen verenpaineen hoidossa. Ne myös lisäävät sepelvaltimoverenkiertoa ja ovat siten hyödyllisiä sydämen ja sydänlihaksen verettö-myyden (iskemian) hoidossa.

5 Farmakologinen arviointi

Adenosiini-reseptorisitoutuminen - A^-reseptoriaffiniteet-ti (RBA1)

Membraanien valmistus

Long Evans urosrottien (150 - 200 g) koko aivot, joista 10 oli poistettu pikkuaivot ja aivorunko, homogenoitiin 30 tilavuusosassa jääkylmää 0,05 M tris-HCl-puskuria, pH 7,7, käyttäen Brinkman Polytron PT-10-laitetta (säätö numero 6; 20 sekunnin ajan) ja sentrifugoitiin 10 minuuttia 20 000 x g (Sorvali RC-2-sentrifuugi) 4°C:ssa. Sakan päällä 15 oleva liuos eli supernatantti heitettiin pois ja sakka suspendoitiin uudestaan ja sentrifugoitiin edellä esitetyllä tavalla. Sakka suspendoitiin uudestaan 20 mitään tris-HCl-puskuria, joka sisälsi adenosiinideaminaasia (Sigma tyyppi III, valmistettu vasikan suolilimakalvosta) 20 kaksi kansainvälistä yksikköä/ml, inkuboitiin 37°C:ssa 30 minuuttia, jonka jälkeen lopuksi 0°C:ssa 10 minuuttia. Homogenaatti sentrifugoitiin taas ja lopullinen sakka suspendoitiin uudestaan jääkylmään 0,05 M tris-HCl-pusku-riin, pH 7,7, konsentraatioon, joka oli 20 mg/ml alku-25 peräistä kosteaa kudosta, ja käytettiin välittömästi.

Koeolosuhteet

Kudoshomogenaattia (10 mg/ml) inkuboitiin 0,05 M tris-

. - HCl-puskurissa, jonka pH oli 7,7 ja joka sisälsi 1,0 nM

3 6 3 (h)-N -sykloheksyyliadenosiinia (( H)-CHA), yhdessä tai ' 30 ilman testattavia aineita, kolmena rinnakkaiskokeena, n 1 77666 tunnin ajan 25°C:ssa. Inkubointitilavuus oli 2 ml. Sitou-tumaton ( h)-CHA erotettiin suodattamalla nopeasti alennetussa paineessa Whatman-lasikuitusuodattimien (GF/B) läpi. Suodattimet huuhdottiin kolme kertaa 5 ml:11a jääkylmää 5 0,05 M tris-HCl-puskuria, pH 7,7. Radiomerkitty ligandi, joka jäi suodattimelle, mitattiin nestetuikespektrofoto-metrillä, sen jälkeen kun suodattimia oli tunnin ajan tai kauemmin ravisteltu mekaanisella ravistelijalla 10 ml:ssa Beckman Ready-Solv HP tuikeliuosta.

10 Laskelmat

Ei-spesifinen sitoutuminen määritettiin sitoutumisena, joka tapahtui 1 mM teofylliiniä läsnäollessa. Testattavan aineen konsentraatio, joka esti 50-prosenttia spesifisestä sitoutumisesta (ICj-g), määritettiin ei-lineaarisella tieto-15 konekäyrällä. Scatchardin käyrä laskettiin lineaarisesti regressoimalla käyrä, joka saatiin merkitsemällä koordinaatistoon radioligandisesti sitoutunut määrä (pmoolia/-kudosgranuna) vastaan lauseke (sitoutunut radioligandi) (vapaa radioligandi).

Koska sitoutuneen radioligandin määrä oli lisätyn koko- 20 naismäärän pieni osa, vapaa radioligandi määritettiin inkubointiseokseen lisätyn radioligandin konsentraationa (nM). Hill'in kerroin laskettiin lineaarisesti regressioi- malla käyrä, joka saatiin merkitsemällä koordinaatistoon sitoutuneen radioligandin logaritmi vastaan lausekkeen 25 ( _sitoutunut radioligandi _ j logaritmi.

B___ - sitoutunut radioligandi max

Sitoutumispaikkojen maksimimäärä (B ) laskettiin max

Scratchard'in käyrästä.

Adenosiini-reseptorisitoutuminen - A^-reseptori affiniteetti (RBA„) ...... · - Δ— β 77666

KudosvaImiste

Kumpaakin sukupuolta olevien Sprague-Dawley rottien, paino 200 - 500 g, aivot hankittiin Pel-Freez'ilta (Rogers, Arkansas). Long-Evans mustapäisten (hooded) uros-5 rottien tuoreista aivoista (Blue Spruce Farms, Altamont, NY) saadut tulokset olivat pääosin identtiset. Aivot sulatettiin, jonka jälkeen niitä pidettiin jään päällä, kunnes aivojuoviot leikattiin. Aivojuoviot hajotettiin 10 tilavuusosassa jääkylmää 50 mM tris-HCl-puskuria (pH 10 7,7 25°C:ssa, pH 8,26 5°C:ssa) (Tris) 30 sekunnin ajan

Polytron PT-10 -laitteella (Brinkman), säätö numero 5. Suspensio sentrifugoitiin 50 000 x g 10 minuutin ajan, supernatantti heitettiin pois, sakka suspendoitiin uudestaan 10 tilavuusosaan jääkylmää edellä esitettyä tris-15 liuosta, sentrifugoitiin uudestaan, suspendoitiin uudestaan 1 g/5 ml ja säilytettiin muovipulloissa -70°C:ssa (pysyvä ainakin 6 kuukautta). Tarvittaessa kudos sulatettiin huoneen lämpötilassa, hajotettiin Polytron-laitteella ja pidettiin jään päällä kunnes käytettiin.

20 Inkubointiolosuhteet

Kaikki inkuboinnit tapahtuivat 60 minuutin ajan 25°C:ssa 12 x 75 mm lasiputkissa, jotka sisälsivät 1 ml tris- liuosta, jossa oli 5 mg rotan aivojuovion alkuperäistä kudosta, 4 nM ( h)-N-etyyli-adenosiini-5'-karboksiamidia 3 6 25 (( h)NECA), 50 nM N -syklopentyyliadenosiinia (A^ reseptori- sitoutumisen eliminoimiseksi), 10 mM MgC^, 0,1 yksikköä/-ml adenosiinideaminaasia ja 1 % dimetyylisulfoksidia. N^-syklopentyyliadenosiini liuotettiin 10 mmoolin konsen-traatiossa 0,02 N kloorivetyhappoon ja laimennettiin tris-30 liuoksella. N^-syklopentyyliadenosiinin varastoliuoksia ja laimennoksia voitiin varastoida -20°C:ssa useita kuukausia. Testattavat yhdisteet liuotettiin 10 mmoolin konsentraa- I! 9 77666 tiossa dimetyylisulfoksidiin samana päivänä kun koe suoritettiin ja laimennettiin dimetyylisulfoksidilla 100-kertaisesti lopullisen inkubointikonsentraation saavuttamiseksi. Kontrolli-inkubointiliuoksiin laitettiin dimetyy-5 lisulfoksidia sama tilavuus (10 yl) ; dimetyylisulfoksidin käytetyllä konsentraatiolla ei ollut mitään vaikutusta sitoutumiseen. ( H)NECA laimennettiin 40 nmolaariseen tris-liuoksella. Membraanisuspensio (5 mg/0,79 ml) sisälsi riittävästi MgC^^a ja adenosiinideaminaasia, jotta 10 lopulliseksi inkubointikonsentraatioksi saatiin 10 nM ja vastaavasti 0,1 yksikköä/ml. Testattavilla yhdisteillä, joilla ICc-g-arvot olivat alle 1 yM, lisäyksien järjestys oli testattava yhdiste (10 yl), N®-syklopentyyliadenosiini (100 yl), (3H)NECA (100 yl) ja membraanit (0,79 ml).

15 Testattavilla yhdisteillä, joilla IC^Q-arvot olivat suuremmat kuin 1 yM ja joiden liukoisuus veteen oli rajoittunut, lisäysjärjestys oli (samat tilavuudet) testattava yhdiste, membraanit, N -syklopentyy1iadenosiini ja ( H)NECA. Kaikkien lisäysten jälkeen, putkitelinettä pyöritettiin 20 (vortex), jonka jälkeen putkia inkuboitiin 60 minuutin ajan 25°C:ssa ravistelevassa vesihauteessa. Putkitelinettä pyöritettiin vielä kerran puolivälissä inkubointia.

Inkuboinnin päätyttyä suodatettiin 2,4 cm:n GF/B -suodattimien läpi alennetussa paineessa. Jokainen putki suodatet-25 tiin seuraavalla tavalla: putken sisältö kaadettiin suodattimelle, 4 ml jääkylmää tris-liuosta lisättiin putkeen ja sisältö kaadettiin suodattimelle ja suodatin pestiin kaksi kertaa 4 ml:11a jääkylmää tris-liuosta. Suodatus tapahtui täysin noin 12 sekunnissa. Suodattimet 30 laitettiin tuikepulloihin, 8 ml Formula 947 tuikenestettä lisättiin ja pullojen annettiin seistä yön yli, ravisteltiin ja laskettiin nestetuikelaskimella 40 % teholla.

ίο 7 7 6 6 6

Arvojen analyysit

Ei-spesifinen sitoutuminen määritettiin sitoutumisena, joka tapahtui kun 100 yM N^-syklopentyyliadenosiinia oli läsnä, ja spesifinen sitoutuminen määritettiin kokonais-5 sitoutuminen miinus ei-spesifinen sitoutuminen. IC,-q laskettiin sijoittamalla käyrästä saatavat painotetut pienimmät neliösummat massa-vaikutusyhtälöön.

Y = T - S· 5^k jossa Y on cpm sitoutunut T on cpm (kokonaissitoutuminen ilman lääkettä) 10 S on cpm (spesifinen sitoutuminen ilman lääkettä) D on lääkkeen konsentraatio ja K on lääkkeen IC^g-arvo

Korjaustekijät laskettiin olettaen, että normaalipoikkeama oli verrannollinen Y:n odotusarvoon. Ei-spesifinen sitou-15 tuminen käsiteltiin lääkkeen erittäin laajana (äärettö-mänä) konsentraationa tietokoneanalyysissä.

IC,-0-arvot (nM) adenosiini A,j- ja A2~reseptoriaffinitee-tille on esitetty taulukossa.

Antipsykoottinen arviointi 20 Keksinnön mukaiset yhdisteet ovat uusia, kemiallisia aineita, jotka ovat hyödyllisiä farmaseuttisina aineina hoidettaessa psykooseja. Keksinnön mukaisten yhdisteiden antipsykoottinen vaikutus todettiin seuraavassa esitetyllä "Mouse Activity and Screen Test" - menetelmällä (MAST).

25 Eläimet

Yhdeksän paastoamatonta Swiss-Webster uroshiirtä, paino li ιι 7766 6 20 - 30 g, jaetaan tasan kolmeen ryhmään jokaisen lääkeannoksen testaamiseksi. Toisin sanoen jokaisen annostason arvot saatiin kolmella erillisellä ryhmällä, joissa jokaisessa oli kolme hiirtä.

5 Lääkkeet

Ainakin kolme annostasoa (10, 30 ja 100 mg/kg) testataan jokaisella lääkkeellä. Käsittelyt suoritetaan intraperi-toneaalisesti tunti ennen testiä. Kaikki annokset lasketaan perusyhdisteenä ja annetaan 10 ml/kg:n määrinä. Yhdisteet 10 liuotetaan tai suspendoidaan 0,2-% Methoceliin. Kontrolli- eläimille annetaan injektiona Methocel'ia.

Testaus;

Kaksiosainen testausmenetelmä aloitetaan tunnin kuluttua injektiosta. Ensin suoritetaan verkkotesti (screen test 15 ST) (katso Pharmac. Biochem. Behav. 6, 351-353, 1977).

Lyhyesti tämä testi käsittää hiirten asettamisen yksittäisille lankaverkoille, joita sen jälkeen käännetään 180 astetta 60 sekunnin tarkkailujakson alussa. Käännetyltä verkolta pudonneiden hiirien lukumäärä lasketaan.

20 Verkkotestiä seuraa välittömästi testin loppuosa, joka aloitetaan asettamalla jokainen kolmen hiiren ryhmä yhteen aktofotometriin (Life Sciences, 22, 1067-1076, 1978). Aktofotometri muodostuu lieriömäisestä kammiosta, jonka sisällä on toinen sylinteri, joka sisältää valaistuksen 25 kuutta, kammion kehälle asennettua valokennoa varten. Kuusi valonsäteen katkaisua vastaa yhtä sykäystä. Liikkumis-aktiivisuus rekisteröidään tietokoneella 10 minuutin aikavälein 60 minuutin ajan.

12 77666

Tulokset;

Verkkotestistä saadut tulokset on esitetty verkolta pudonneiden hiirien prosenttimääränä. Lääkkeellä käsiteltyjen hiirien liikkumisaktiivisuudesta saatuja tuloksia 5 verrataan kantaja-aineella käsiteltyjen eläinten aktiivi suuteen ja tulokset on ilmoitettu spontaanisen liikkumisen prosentuaalisena estona. Kaikki prosenttiarvot, jotka on esitetty liikkumisen estolle (LI) perustuvat tuloksiin, jotka saatiin tunnin aikana. Testauksen molemmat osat on 10 jaettu luokkiin: A=60-100%;C=31 -59%jaN= 0 - 30 %. Kokonaisannosluokitus saadaan seuraavilla kriteereillä;

Liikkumisen eston Verkkotestin Annos- luokitus + epäonnistumis- = luokitus _luokitus_

A N tai C = A

A A = C

C - N tai C = C

___Muut yhdistelmät_=_N_ LAD tarkoittaa alhaisinta annosta, jossa A-luokitus saavutetaan. Yhdisteet, jotka osoittivat kokonaisannosluoki-15 tuksen A annoksella 100 mg/kg tai vähemmän, katsotaan aktiivisiksi. Käyttäen tätä menetelmää, saatiin kokonaisannosluokitus A kullekin merkitylle yhdisteelle taulukkoon merkityllä annoksella. Yhdisteet on identifioitu esimerkeissä.

Il 13 77 66 6

Esimerkki Annos Hiiren liikkumis- Verkkotestissä (mg/kg) aktiivisuuden pudonneiden _esto_määrä_ 1 10 92 % 11 % 30 93 % 22 % 100 94 % 44 % 2 10 -9 % 0 % 30 13 % 0 % 100 60 % 0 % 3 10 56 % 0 % 30 85 % 11 % 100 92 % 44 % 4 10 64 % 0 % 30 87 % 11 % 100 95 % 22 %

Keksinnölle tyypillisten yhdisteiden (identifioitu esimerkeissä) antipsykoottinen aktiivisuus testattiin myös seuraavalla menetelmällä (SIDR). Kullakin esitetyllä yhdisteellä on osoitettu ED^Q-arvo (mg/kg/ ja sen on todettu 5 olevan aktiivinen antipsykoottisena aineena testimenetelmässä.

Menetelmä Täysi-ikäisiä uros Long-Evans-rottia tai silkkiapinoita . . opetetaan työntämään vipua tuskallisen sähköisen jalka- 10 shokin välttämiseksi. Jos eläimen ei onnistu työntää vipua, se saa shokin joka kymmenes sekunti, kunnes vipua työnnetään. Shokit voidaan lopettaa työntämällä vipua. Sen jälkeen, niin kauan kuin vipua työnnetään ainakin kerran joka 20. sekunti, shokkeja ei tule.

14 77666

Jokainen eläin toimii omana kontrollinaan; yksi jakso viikossa käytetään peruskäyttäytymisen arvioimiseen ja toinen jakso myöhemmin samalla viikolla käytetään lääke-jaksona. Heti kun väistämismallit on arvioitu, standardi-5 yhdisteiden ja tuntemattomien yhdisteiden vaikutukset tutkitaan.

Reaktioiden arviointi

Kaikki tapahtumat ovat elektronisesti ohjelmoituja ja reaktiot näihin tapahtumiin otettiin huomioon tai niitä 10 käytettiin tietopohjana ohjelmassa.

Antihypertensiivinen arviointi (AHP3) Tämän keksinnön mukaisten yhdisteiden käyttökelpoisuus antihypertensiivisinä aineina osoitetaan niiden tehokkuutena tavanomaisissa farmakologisissa testimenetelmissä, 15 esimerkiksi, niiden aikaansaamana huomattavana vähennyksenä keskimääräisessä valtimoverenpaineessa tajuissaan olevalla rotalla. Tämä testimenetelmä on kuvattu seuraavissa kappaleissa.

Menetelmä aorttaverenpaineen ja sydämen lyöntinopeuden 20 mittaamiseksi suoraan tajuissaan olevilta rotilta

Sykkivän verenpaineen (BP) jatkuva mittaaminen vapaina tajuissaan olevilta rotilta, joille oli kirurgisesti asennettu polyetyleenikanyylit, suoritettiin tietokoneen avulla, käyttäen hyväksi tietokoneavusteista tiedonkeruu-25 kaaviota (computer assisted data capture scheme, CADCS). Menetelmän peruselementit ovat kanylointimenetelmä ja CADCS.

15 77666

Menetelmä

Kanylointimenetelmä:

Rotat nukutettiin telatsolilla (1:1 tiletamiini-HCl ja tsolatsepam-HCl); 20 - 40 mg/kg i.m. ja laskeva aortta 5 paljastettiin keskiviiva-viillolla. Kanyylit, jotka oli valmistettu polyetyleeniputkista, asetettiin aorttaan munuaisvaltimoiden alapuolella olevan lyhyen punktioreiän kautta. Punktioreikä tehtiin 23 G kertakäyttöneulalla, siten, että osa aortasta oli puristettu kiinni punktio-10 kohdan ylä- ja alapuolelta. Kanyylit, jotka muodostuivat PE100 (0,86 mm sisähalk.) rungosta ja PE50 (0,58 mm sisä-halk.) kärjestä, yhdistettiin troakaareen, vietiin lanne-lihaksen läpi ja johdettiin subkutaanisesti selän keskilinjaa pitkin ja ulos korvien välistä. Kanyylit kiinni-15 tettiin lannelihakseen ja lapaluiden väliin (3-0 vihreä punottu ommel). Keskiviivan viilto suljettiin kahdessa vaiheessa (ensin lihas/ sen jälkeen iho) käyttäen yhtäjaksoista over-and-over-ommelta (4-0 pitkäaikainen).

Sen jälkeen jokaiselle rotalle annettiin subkutaanisesti 20 30 000 yksikköä penisilliiniä (Penisilliini G, steriili prokaiini suspensio).

Rotat varustettiin vaijas-jousi-nivel-laitteella, joka oli suunniteltu suojaamaan kanyyliä ja salli rotan suhteellisen vapaan liikkumisen. Valjaat valmistettiin nylon-25 tarranauhasta, joka liimattiin metallilevyyn, johon jousi-langat (18-8 ruostumatonta terästä) kiinnitettiin messinkiniveliin. Jokainen polyetyleenikanyyli pujotettiin jousen läpi ja yhdistettiin nivelellä paineenmittaus-laitteeseen (Model P23Gb; Statham Instruments; Hato Rey, 30 Puerto Rico) ja infuusiopumppuun (Sage malli 234-7; Orion ·:· Research, Cambridge, MA) PE100-letkun avulla. Testin kuluessa jokainen rotta sai jatkuvana, hitaana infuusiona heparinoitua, fysiologista suolaliuosta (noin 400 1 tai 16 77666 40 yksikköä hepariinia 24 tunnin kuluessa) hyytymien muodostumisen estämiseksi. Aortan verenpaineen (systolinen miinus diastolinen) ollessa pienempi kuin 25 mmHg, kanyyliä huuhdeltiin ylimääräisiä kertoja heparinoidulla 5 suolaliuoksella.

CADCS:

Jokaisen 32 rotan sykkivä verenpaine ja sydämen lyönti-nopeus rekisteröitiin joka minuutti kahdella laboratoriossa olevalla mikrotietokoneella, jotka olivat suoraan yhtey-10 dessä tiedonkeskitintietokoneeseen. Tiedot tallennettiin ensin tiedonkeskitinlevylle, jonka jälkeen ne siirrettiin magneettinauhalle päätutkiraustietokoneen analysoitavaksi ja raportoitavaksi. Koko ohjelma käsitti paineenmittaus-laitteesta saadun primäärisignaalin moduloimisen, systo-15 lisen, diastolisen ja keskimääräisen verenpaineen ja sydämen lyöntinopeuden yhden-minuutin arvojen primäärisen tiedoston kehittämisen laboratoriossa olevalla mikrotietokoneella ja päätietokoneella suoritetun tietojen varastoinnin, analyysin ja raportoinnin.

20 Paineenmittauslaitteet oli liitetty analogiasignaalien konditiointimoduuleihin. Moduulit kehittivät säädetyn magnetointijännitteen paineenmittauslaitetta varten, tarvittavan vahvistuksen mikroprosessorien liittämiseksi ja aktiivisen alipäästösuodattimen kompensoimaan paine-25 aallonmuotoa, jonka taipuisa, nesteen täyttämä, kapea kanyyli vääristi. Vääristymä oli 22 - 26 Hz ja tämän avulla saatiin luotettava sekä systolisen että diastolisen verenpaineen arvo.

Mikrotietokoneet (yksi kumpaakin 16 rotan ryhmää varten) 30 yhdistettiin syöttökomponentteihin moduuliliitäntäyksiköi- den avulla, paineaallon muotosignaalin analogi-digitaali-muuttajan ja annos- ja tapahtumamerkkikytkimien digitaali-

II

17 77666 syöttöjen avulla. Mikrotietokone ohjasi tulosten peräkkäistä keräämistä moduuliliitäntäyksiköistä sisäisen synkronisen tosiaikakellon ajoitingeneraattorin avulla. Käyttäen ajoitingeneraattoria referenssinä/ verenpaineen arvot ja 5 merkkikytkimien asento jokaiselta 32 asemalta määritettiin joka kymmenes millisekunti. Mikrotietokone käsitteli jokaisen verenpainenäytteen sellaisena kun se vastaanotettiin sydämen lyöntinopeuden ja keskimääräisen/ systolisen ja diastolisen verenpaineen "juoksevien keski-10 määräisten" arvojen muodostamiseksi.

Testattaessa edellä esitetyllä menetelmällä esimerkkien 1 ja 3 yhdisteet, saatiin seuraavat muutokset keskimääräisessä valtimoverenpaineessa (MAP, mean arterial blood pressure) ja sydämen lyöntinopeudessa (HR, heart rate).

Esimerkki 1 mg/kg MAP-J- HR+ 1 16 % <20 % 3 20 % <20 % 10 20 % <20 % 30 35 % <20 %

Esimerkki 3_10_15 %_<20 % 15 LAD viittaa alhaisimpaan testattuun annokseen, jolla saavutetaan >10 % aleneminen verenpaineessa neljän peräkkäisen tunnin aikana.

Sepelvaltimon veren virtaus (PCS2A)

Menetelmä 20 Urosrotat (400 - 600 g) käsitellään etukäteen Na-heparii-nilla 2000 yksikköä ja nukutetaan Na-pentobarbitaalilla (50 mg/kg), joka annetaan intraperitoneaalisesti. Heti 18 7 7666 nukutuksen jälkeen rotan sydän nopeasti leikataan, nousevaan aorttaan asetetaan aortan läpikulkeva kanyyli ja kiinnitetään suonen seinään. Sepelvaltimolta läpihuuh-dotaan aluksi 15 ml/min nopeudella kahden - kolmen minuu-5 tin ajan, jonka jälkeen niitä läpihuuhdotaan vakiopaineel-la, joka on 79 mm Hg ja lämpötila on 37°C. Elektrokardiogrammi (EKG) rekisteröidään käyttäen kahta platinaelek-trodia, jotka asetetaan vasemman kammion pohjalle ja kärkeen. Toisen eläimen sydän leikataan, kanyloidaan ja 10 läpihuuhdotaan edellä esitetyllä tavalla. Molemmat sydämet testataan rinnakkain. Standardi fysiologinen suolaliuos (PSS) on modifioitu Krebs-Hanseleit-bikarbonaattipuskuri, jolla on seuraava koostumus konsentraatiot mmooleissa: NaCl, 127; NaHCO^, 25; dekstroosi, 5,5; Na-pyruvaatti, 15 2,0; KC1, 4,7; MgS04, 1,1; KH 2P04, 1,2; CaCl2*2H20, 2,5;

CaNa2 EDTA, 0,05.

Ennen testimenetelmän aloittamista, pidetään 30 minuutin stabilointijakso.

Mikroprosessorin kontrolloima sepelvaltimon läpivirtaus 20 (coronary perfusion) ja lääkkeenluovutusjärjestelmä

Mikroprosessori-kontrolli-systeemi on apumekanismi, jonka avulla sepelvaltimon läpivirtauspaine (coronary perfusion pressure, CPP) ja lääkekonsentraatio pysyvät vakiona riippumatta muutoksista sepelvaltimon virtauksessa. Tasoa, 25 jolla CPP ja lääkekonsentraatio pidetään, voidaan muuttaa käskyillä, jotka annetaan mikroprosessorin näppäimistön avulla. Annosvastauskäyrät saadaan läpihuuhtomalla konsentroitu lääkeliuos (concentrated drug, DC) nopeuksilla, jotka ovat verrannollisia kokonaissepelvaltimovirtaukseen 30 (total coronary flow, CFT). Lääkekonsentraatioita lisätään DC-infuusion nopeuden tasasuhteisilla lisäyksillä CFT:hen verrattuna, mikroprosessorin näppäimistön avulla. Verrannolliset virtausnopeudet DC:DFT-suhteelle ovat noin

II

19 776 6 6 0,0002:1 annos-vastaus-käyrän alapäässä ja 0,02:1 annos-vastaus-käyrän yläpäässä. Annos-vastaus-käyrät, jotka sisältävät ainakin kaksi log-annosta, saadaan valmistamalla kaksi DC-liuosta, joiden konsentraatiot eroavat 5 1:100. Seuraamalla kahden log-annoksen ensimmäistä annos- aluetta, valitaan DC, sopiva pumppausnopeus säädetään ja annos-vastaus-käyrä jatkuu toisen kahden log-annoksen ajan. Standardi-annos-vastaus-käyrä saadaan lisäämällä puoli log-annosta alkaen alaraja-annoksesta ja päätyen annokseen, 10 joka tuottaa lähes maksimaalisen vastauksen aktiivisuudessa. Standardi vertailuyhdisteet testataan annosalueella 10-9 - 10“6M.

Mittaukset

Mitataan sydämen lyöntinopeus (heart rate, HR) ja sepel-15 vaitimovirtaus (coronary flow, CF). Yksiköt ovat: HR, lyöntiä/minuutti (bpm) ja CF millilitraa/minuutti (ml/min). HR lasketaan piirturilla rekisteröidystä EKG:stä ja CF lasketaan rekisteröimällä pumppujen 1 ja 2 analogia ulostulot. Ulostulot pumpusta #1 = CF^, ja ulostulo pumpusta 20 # 2 = CF sydämelle B (CFg). CF sydämelle A (CFÄ) lasketaan (CFT - CFb = CFA).

Käyttäen edellä esitettyä tekniikkaa, esimerkkien 1 ja 2 yhdisteiden vaikutukset ovat seuraavat:

Esimerkki 1 Esimerkki 2

Annos (molaarinen) CF HR CF HR

1 x 10'9 7 % 1 % 3 x 10"9 15 % 3 % 1 x 10“8 32 % -1 % 26 % -2 % 1 x 10“7 43 % -13 % 42 % -5 % 1 x 10“6 50 % -47 % 47 % -19 % 3 x 10'6 48 % -34 % 20 77 66 6

Analgeettinen arviointi Vääntymistä estävällä testillä (antiwrithing test AW) suoritetaan potentiaalisesti analgeettisen aktiivisuuden omaavien yhdisteiden alustava arviointi. Testi suoritetaan 5 Swiss-Webster-uroshiirillä. Yhdisteet annostetaan subku- taanisesti vesipitoisessa 0,2-% metyyliselluloosassa tai muussa, sopivassa liuottimessa tilavuuksien ollessa 10 ml/kg. Annokset edustavat aktiiviosia.

20 minuutin kuluttua adenosiinivaikuttajan annostuksesta 10 injektoidaan intraperitoneaalisesti etikkahappoa (0,6 %, 10 ml/kg). Vääntöliikkeet lasketaan viiden minuutin ajan alkaen seitsemän minuuttia etikkahappoinjektion jälkeen. Vääntyminen määritellään palleakouristuksina ja ruumiin takajalkojen venytyksenä sekä selän koverana kaa-15 reutumisena. Tulokset ilmoitetaan ED,, q-arvoina, joissa ED,.0 on annos, joka tarvitaan estämään vääntyminen 50-prosenttisesti verrattuna liuotinkontrolleihin. ED arvot lasketaan ei-lineaarisella regressio-analyysillä.

Biologiset tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa.

Il 21 77 6 6 6 ϋ

S' «λ SR

W % %

ΚΩ O

& S

__ ? '—' τ— 00 O τ- 00 τ}< 00 τ- r-lDO 00

< 00 A t- Λ - O O τ- O

(N O O O · ·* Λ * en h in - v o o o <C ΓΊΙΟΟτ— 00v— 00 00 TT 00 O 00

CS O 00 * A A «.At- A

CO Ph LT) AO »— A

__2_ O'

X r-OOOOOOO OOOO OO

00 \ 00 00 r- 0O t- τ- r— r— r— r— r—r—

+J 0b ft Q tp Λ ΛΑΛ A

a) E ffl g M -—-- 0 g> H ,5 in Φ ie ιο 3 Ph Os * <> * ·. ·> » 43 Θ Ln0' OM σ> oo o m oo es g CnQ£__A_ * oi P 4* <U Op oooooooooooooooo M B oooooooooooooooo

Jji fH ΛΛΛΛΛΛΛΛ ΑΑΑΑΑΑΛ 3 «

•H -----P

. oo O' w

w X -H

Ό E OOOOOOOOOOOOOOOOv— OO "5 —- o*— *-©OOt— ^|00 00 i- O >1 1 s § ^ I ....... ' I " — " ''-— Λ—ν <0 s ^ e ττοσιηοοοτ-^τ— οοο·»τ o σ\ π '—- TTGioor-mpsiyiTiit-r-T-ocri στ- s

Ovi 00 v— (N ID lii Π N 00 00 K

< o m σι oo

m m C

Ey 0 h tn -—------—-—-. (0 v—' T-or^oiooor^voooTjiexiTrvo i" oo e T- τ-οονοοο^τ-^νοτ-τ-νοστ- (M (N m < o T- oo m v- es 2 m in ^ KU ·*

H -H

C

---χ g 0) -R * OT-csooTfinioE-·

Uj ι-ΓνΙΟΟτΤίηίΟΙ^ΟΟσιτ-τ-τ-τ-τ-τ-ντ- 22 776 6 6 ”Ίϊ s _ o S m _ rtj n ro ro o t- ro ro t-

<N O A O ·* t— A A A

gfcy10 o ° Λ ?

rtj ro ΓΟΓΟΟιΛτ— rocM

(Ί , O Λ Λ Λ I- ' i *

AO CM

f ro \ o o o o o o o o o fe K Q Ö> r- r- τ- τ- f~ r- ΐ— τ— r-

K m g JS Λ AA A

4J-- a» -τ ο) * a di ° 0 01¾ " 3 w H = +j cu -—--

* I

+J ö> ooooooooooooo n) E ococoooooroooocoo rn - '—’ t— A i-i-r-i-At-i-r-Ar-

“J fH Ä A AA Λ ΛΛΛ A

O.

o s to m

H

0 -—--- Ή 0ϊ ; m S' ooooo*— rooroooroo — o ro o ro ro »- ro v ro ; · ^ r- A Τ Ι <n rooioooTrrooiooooo <C o τ-ΓΝίηΐηΓ'ΟΟΟΙΟΟ’ίΝΓΜ*— mm «— m aj v£> t— co oo / σ>

Ku cn ro vo _ r- N 1/1 r· OI li)

<5 O r-<N<NC\ICO<NCT\<TirOOO (N

min un o (N(NT-vor~inroo -o1

KU T- (NO CN

H t- o __ro • jj r-ooooT-cNco^rinuor^ooo

E t-r-r-CNCN{N(NAI(NCN(N(N(N

as_

II

23 77666

Seuraavassa taulukossa esitetään tuloksia, joissa on verrattu keksinnön mukaisia yhdisteitä tekniikan tason mukaisiin yhdisteisiin (N®-aryylialkyyliadenosiineihin). Arvot ovat IC50~arvoja, jotka on saatu edellä sivuilla Θ-12 selitetyissä adenosiinireseptorisitoutumiskokeissa (Αχ- ja A2~resepto-rit).

«» ~d

MOON

Reseptorisitoutuminen Suhde A2/A1 IC50 (nM) N6 Ai a2 1. JL 9.67 676 69,9

HU

Hi 2. "! ^ 333 9403 28 3. 2,07 184 89,1 , w, r 4. i’*» 86,9 2692 30,8 5‘ 12,1 36,6 3,03 6. 27,0 90'0 3’3 24 7 7 6 6 6

Tuloksista havaitaan, että difenyyliyhdisteillä on parempi aktiivisuus kuin tekniikan tason mukaisilla aryy-lialkyyliyhdisteillä, joissa on N^-asemaan kiinnittynyt tertiäärinen hiiliatomi. Lisäksi tuloksista käy ilmi se keksinnön mukaisten yhdisteiden erityinen piirre, johon viitataan edellä sivulla 1, nimittäin niiden edullinen Αχ- ja A2~reseptorisitoutumisen suhde.

Kaavan I mukaisista yhdisteistä valmistettava farmaseuttinen valmiste on mieluiten yksikköannosmuodossa. Tällaisessa muodossa valmiste jaetaan pienempiin yksik-köannoksiin, jotka sisältävät sopivat määrät aktiiviai-netta. Yksikköannosmuoto voi olla pakattu valmiste, pakkauksen sisältäessä erillään olevat valmistemäärät, esimerkiksi pakattuja tabletteja, kapseleita ja jauheita pienissä pulloissa tai ampulleissa. Yksikköannosmuoto voi olla myös kapseli, tärkkelyskapseli tai tabletti itse tai se voi olla sopiva määrä mitä tahansa näistä pakatussa muodossa.

Aktiiviaineen määrä valmisteen yksikköannoksessa voi vaihdella tai sitä voidaan säätää 1 mg:sta 500 mg:aan, mieluimmin se on 5 - 100 mg yksiköllisen annostustavan ja aktiiviainetehokkuuden mukaisesti. Koostumus voi,

II

25 77666 haluttaessa, sisältää myös muita yhteensopivia, terapeuttisia aineita.

Edellä esitetyssä terapeuttisessa käytössä 70 kg painavalle imettäväiselle annosalue on 0,1 - 150 mg/ kehon pai-5 no kg per päivä tai mieluimmin 1-50 mg/ kehon paino kg per päivä. Annokset voivat kuitenkin vaihdella riippuen potilaan tarpeista, hoidettavan tilan vakavuudesta ja käytetystä yhdisteestä. Sopivan annoksen määrittämisen yksilöllisessä tilanteessa pystyy alan ammattimies teke-10 mään. Yleensä hoito aloitetaan pienemmillä annoksilla, jotka ovat vähemmän kuin yhdisteen optimiannos. Sen jälkeen annostusta lisätään vähän kerrallaan kunnes saavutetaan optimivaikutus käytetyissä olosuhteissa. Käytön helpottamiseksi koko päivittäinen annos voidaan haluttaessa jakaa 15 ja antaa annoksina päivän kuluessa.

Seuraavat esimerkit kuvaavat keksintöä edelleen.

· Esimerkki 1: " * * 6 N -(2,2-difenyylietyyli)adenosiini

Liuosta, jossa on 6-kloori-9-3-D-ribofuranosyylipuriinia 20 (11,47 g, 0,04 moolia) ja 2,2-difenyylietyyliamiinia (19,73 g, 0,01 moolia, 250 mooli-%) absoluuttisessa etanolissa (300 ml), kuumennetaan palautusjäähdyttäen typpiatmosfäärissä sekoittaen magneettisekoittajalla kolme päivää, jonka kuluessa, TLC-analyysin (5/1, CHCl^/MeOH) 25 mukaan, lähtöaine on kulunut. Jäähdytetty reaktioseos haihdutetaan tyhjössä kumimaiseksi vaahdoksi, joka liuotetaan etyyliasetaattiin. Saadaan kaksi annosta kiteitä, jotka hylätään. Suodos laimennetaan heksaanilla, saatu öljy erotetaan ja jäljelle jäävä liuos haihdutetaan tyhjössä 30 valkoiseksi vaahdoksi. Ei öljy eikä vaahto kiteydy hyvin etyyliasetaatti/heksaanista, etyyliasetaatista pelkästään 26 77666 tai etanoli/vedestä, mutta yhdistämällä öljy ja vaahto ja kiteyttämällä kaksi kertaa metanolista, saadaan N6-(2,2-difenyylietyyli)adenosiini valkoisena kiinteänä aineena, sul.p. 106,5-115°C (kiteytetty uudestaan metanolista).

5 Analyysi: laskettu kaavalle C24H25N5^4^ H2°: C, 63,64, H, 5,71, N, 15,47, Cl, 0,00, H20, 1,19.

Saatu: C, 63,97, H, 5,48, N, 15,48, halogeeni (kokonais), 0,00, H20 (Karl Fisher) 1,44.

Esimerkki 2: g 10 N -(3,3-difenyylipropyyli)adenosiini

Liuosta, jossa on 6-kloori-9-6-D-ribofuranosyylipurilnia (2,87 g, 0,010 moolia) ja 3,3-difenyylipropyyliamiinia (5,28 g, 0,025 moolia, 250 mooli-%) absoluuttisessa etanolissa (75 ml), kuumennetaan palautusjäähdyttäen 6 15 päivää, jonka kuluessa TLC-analyysin mukaan (5/1, CHCl^/MeOH) lähtöaineesta suurin osa on kulunut. Liuos jäähdytetään 5°C:seen ja muodostuu ensimmäinen ja toinen erä valkoisia kiteitä, jotka yhdistämällä saadaan N^-(3,3-difenyylipropyyli)adenosiini, sul.p. 103-118°C (absoluut-20 tisesta etanolista).

Esimerkki 3: N^-(2,2-difenyylietyyli)-2-klooriadenosiini

Seosta, jossa on 2,75 g triasetyyli-2,6-dikloori-9-(β-D-ribofuranosyyli)puriini (M.J. Robins ja B. Uznanski Can.

25 J. Chem., 59, 2601 (1981), J.F. Gerster ja R.K. Robins, J. Org. Chem., 31, 3258(1966)), 1,34 g 2,2-difenyylietyyli-amiinia ja 0,748 g trietyyliamiinia, hämmennetään huoneen lämpötilassa typpiatmosfäärissä 4 tuntia 50 ml:ssa 1,2-dimetoksietaania (tislattu NaH:n päältä). Et^i^HCl-sakka 30 suodatetaan ja liuotin haihdutetaan suodoksesta kuiviin.

Il 27 77666 Jäännös liuotetaan 50 mitään metanolia, joka on kyllästetty ammoniakilla, ja hämmennetään huoneen lämpötilassa kolme tuntia. Seos haihdutetaan kuiviin ja jäännös puhdistetaan keskipaine-nestekromatografisesti piihappogeelillä, 5 käyttäen eluointiin 5-prosenttista metanolia kloroformissa.

Haihduttamalla liuotin puhtaista fraktioista saadaan kiinteä aine, joka kiteytetään kloroformi-2-propanoli-seoksesta (10:1) ja heksaanista, jonka jälkeen saadaan N^-(2,2-difenyylietyyli)-2-klooriadenosiini, sul.p. 120-10 123°C.

Analyysi laskettu kaavalle C24H24N5°4C^: C, 59,81; H, 5,01; N, 14,53; Cl, 7,35.

Saatu: C, 59,52; H, 5,20; N, 14,27, Cl, 7,05.

Esimerkki 4: 15 N^-(2,2-difenyylietyyli)-2-aminoadenosiini

Seosta, jossa on 1,25 g 6-kloori-2-amino-9-($-D-ribofura-nosyyli)puriinia, 0,899 g 2,2-difenyylietyyliamiinia ja 0,503 g trietyyliamiinia, kuumennetaan palautusjäähdyttäen 30 ml:ssa absoluuttista etanolia typpiatmosfäärissä 18 20 tuntia. Liuotin haihdutetaan kuiviin ja jäännös käsitellään 50 ml:11a kylmää vettä. Liukenematon, orgaaninen aine suodatetaan, kuivataan ja puhdistetaan keskipaine-nestekromatograf isesti piihappogeelillä. Tuote eluoidaan 10-% metanoli-kloroformi-seoksella. Haihduttamalla liuotin 25 puhtaista fraktioista saadaan väritön kiinteä aine. Kiteyttämällä CHCl,-2-propanoli-seoksesta (10:1) ja heksaa- £ 6 nista, saadaan N -(2,2-difenyylietyyli)-2-aminoadenosiini, sul.p. 134-137°C.

Analyysi laskettu kaavalle C24H26N6°4: 30 C, 62,32; H, 5,66; N, 18,17.

Saatu: C, 62,18; H, 5,53; N, 17,88.

Esimerkki 5; (tekniikan tason mukainen yhdiste) 28 77666 N^-difenyylimetyyliadenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkissä 1 esitetyllä tavalla, korvaamalla difenyyli- 5 metyyliamiinilla 2,2-difenyylietyyliamiini ja käyttäen isopropyylialkoholia etanolin sijasta. Sul.p. 89-96°C.

Analyysi laskettu kaavalle C23H23N5°45 C, 63,73; H, 5,35; N, 16,16.

Saatu: C, 64,79; H, 5,49; N 14,94.

10 Esimerkki 6: N^-(4,4-difenyylibutyyli)adenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkissä 1 esitetyllä tavalla, korvaamalla 4,4-difenyy-libutyyliamiini-hydrobromidilla 2,2-difenyylietyyliamiini. 15 Sul.p. 102-108°C.

Analyysi laskettu kaavalle C26H29N5°4*®'6 H2O*0,3 C^gO

(etanoli): C, 63,88; H, 6,45; N, 14,00.

Saatu: C, 63,92; H, 6,44; N, 13,99.

Esimerkki 7: 20 N6-(5,5-difenyylipentyyli)adenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkin 1 mukaisesti, korvaamalla 5,5-difenyylipentyyli-amiini-vetysulfaatilla 2,2-difenyylietyyliamiini ja käyttäen emäksenä trietyyliamiinia.

25 Sul.p. 78-82°C.

Analyysi laskettu kaavalle C27H31N5^4*H20:

II

29 77666 C, 63,43; H, 6,53; N, 13,70.

Saatu: C, 63,43; H, 6,59; N, 13,75.

Esimerkki 8: N^-(2,2-difenyylipropyyli)adenosiini 5 Seosta, jossa on 6-kloori-9-8-D-ribofuranosyylipuriinia (2,32 g, 8,09 mmoolia), 2,2-difenyylipropyyliamiini-hydrokloridia (2,01 g, 100 mooli-%) ja trietyyliamiinia (2,3 ml, 204 mooli-%) N,N-dimetyyliformamidissa (30 ml), hämmennetään typpiatmosfäärissä huoneen lämpötilassa 19 10 päivää, suodatetaan, kiinteä aine pestään eetterillä ja suodos haihdutetaan öljyksi, öljy puhdistetaan pylväs-kromatografisesti piihappogeelillä, eluoimalla klorofor-mi/metanoli-seoksella (5:1), ja haihduttamalla sopivat fraktiot, saadaan N®-(2,2-difenyylipropyyli)adenosiini 15 vaahtona, johon jää puoli moolia N,N-dimetyyliformamidia. Analyysi laskettu kaavalle C25H27N5°4*0'5 C3H7NO: C, 63,90: H, 6,18; N, 15,47.

Saatu: C, 63,90; H, 6,07; N, 15,45.

Esimerkki 9: 20 N^-(2-(3-metyylifenyyli)-2-fenyylietyyli)adenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkissä 1 kuvatulla tavalla, korvaamalla 2-(3-metyylifenyyli) -2-fenyylietyyliamiinilla 2,2-difenyylietyyli-amiini.

25 Sul.p. 92-105°C.

Analyysi laskettu kaavalle C25H27N5°4; C, 65,06; H, 5,90; N, 15,17.

Saatu: C, 65,49; H, 5,94; N, 14,38.

Esimerkki 10; 30 77666 N^-(2-(4-fluorifenyyli)-2-fenyylietyyli)adenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan kullanruskeana vaahtona pääasiallisesti esimerkissä 8 esitetyn menetelmän 5 mukaisesti, korvaamalla 2-(4-fluorifenyyli)-2-fenyyli- etyyliamiinilla 2,2-difenyylipropyyliamiini-hydrokloridi. Analyysi laskettu kaavalle C24H24N5°4F*^'^ 1^0; C, 61,45; H, 5,25; N, 14,93.

Saatu; C, 61,43; H, 5,41; N, 14,98.

10 Esimerkki 11: N^-(2-(4-fluorifenyyli)-2-fenyylietyyli)-2-klooriadenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkissä 3 esitetyllä tavalla, korvaamalla 2-(4-fluorifenyyli) -2-fenyylietyyliamiinilla 2,2-difenyylietyyliamiini. 15 Sul.p. 120-123°C.

Analyysi laskettu kaavalle C24H23N5°4C^F: C, 57,66; H, 4,63; N, 14,00; Cl, 7,09; F, 3,80.

Saatu; C, 57,63; H, 4,92; N, 13,76; Cl, 6,95; F, 3,99.

Esimerkki 12; g 20 N -(2-(4-fluorifenyyli)-2-fenyylietyyli)-2-aminoadenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkissä 4 esitetyllä tavalla, korvaamalla 2-(4-fluorifenyyli) -2-fenyylietyyliamiinilla 2,2-difenyylietyyliamiini. Sul.p. 127-130°C.

25 Analyysi laskettu kaavalle C24H25N6°4F*0»65 I^O: C, 58,56; H, 5,38; N, 17,07; F, 3,86.

Saatu; C, 58,95? H, 5,73? N, 16,62; F, 3,95.

I!

Esimerkki 13; 31 „ „ 77666 N^-(2,2-di-(4-fluorifenyyli)etyyli)adenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkissä 1 esitetyllä tavalla, korvaamalla 2,2-di-(4-5 fluorifenyyli)etyyliamiinilla 2,2-difenyylietyyliamiini ja käyttäen emäksenä trietyyliamiinia.

Sul.p. 75-80°C.

Esimerkki 14: N**- (2- (3-kloorifenyyli) -2-fenyylietyyli) adenosiini 10 Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkin 1 mukaisesti, korvaamalla 2-(3-kloorifenyyli)-2-fenyylietyyliamiini-hydrokloridilla 2,2-difenyylietyyli-amiini ja käyttäen emäksenä trietyyliamiinia.

Sul.p. 107-110°C.

15 Esimerkki 15; N6-(2-(4-kloorifenyyli)-2-fenyylietyyli)adenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkin 1 mukaisesti, korvaamalla 2-(4-kloorifenyyli)-fenyylietyyliamiini-hydrokloridillä 2,2-difenyylietyyli-20 amiini ja käyttäen emäksenä trietyyliamiinia.

Sul.p. 89-95°C.

Esimerkki 16: N^-(2-(4-kloorifenyyli)-2-fenyylietyyli-2-aminoadenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti 25 esimerkissä 4 esitetyllä tavalla, korvaamalla 2-(4- 32 7 7 6 6 6 kloorifenyyli)-2-fenyylietyyliamiini-hydrokloridillä 2,2-difenyylietyyliamiini.

Sul.p. 134-137°C.

Analyysi laskettu kaavalle C24H25N6°4C^*0/6 ί^Ο: 5 C, 56,77; H, 5,20; N, 16,55.

Saatu: C, 56,42; H, 4,99; N, 16,30.

Esimerkki 17: N^-(2,2-di-(4-kloorifenyyli)etyyli)adenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti 10 esimerkissä 1 esitetyllä tavalla, korvaamalla 2,2-di-(4-kloorifenyyli)-etyyliamiinilla 2,2-difenyylietyyliamiini ja käyttäen emäksenä trietyyliamiinia.

Sul.p. 95-120°C.

Esimerkki 18: g 15 N -(2,2-di-(4-kloorifenyyli)etyyli-2-aminoadenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkissä 4 esitetyllä tavalla, korvaamalla 2,2-di-(4-kloorifenyyli)etyyliamiinilla 2,2-difenyylietyyliamiini. Sul.p. 128-130°C.

20 Analyysi laskettu kaavalle C24H24N6°4C^2: C, 54,24; H, 4,55; N, 15,81; Cl, 13,34.

Saatu: C, 54,21; H, 4,70; N, 15,55; Cl; 13,10.

Esimerkki 19: N**- (2- (4-metoksifenyyli) -2-fenyylietyyli) adenosiini 25 Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkissä 1 esitetyllä tavalla, korvaamalla 2—(4— II: 33 77666 metoksifenyyli)-2-fenyylietyyliamiini-hydrokloridillä 2,2-difenyylietyyliamiini ja käyttäen emäksenä trietyyli- amiinia.

Sul.p. 87-92°C.

5 Esimerkki 20: N^-(2,2-di-(4-nitrofenyyli)etyyliadenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkissä 1 esitetyllä tavalla, korvaamalla 2,2-di-(4-nitrofenyyli)-etyyliamiini-hydrokloridilla 2,2-difenyyli-10 etyyliamiini ja käyttäen emäksenä trietyyliamiinia.

Sul.p. 121-124°C.

Analyysi laskettu kaavalle C24H23N7°8: C, 52,62; H, 4,40; N, 17,94.

Saatu: C, 52,74; H, 4,42; N, 17,94.

15 Esimerkki 21: N^—(2,2-difenyylipropyyli)-2-aminoadenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkissä 4 esitetyllä tavalla, korvaamalla 2,2-di-fenyylipropyyliamiinilla 2,2-difenyylietyyliamiini.

20 Sul.p. 129-132°C.

Esimerkki 22: 6 N -(2,2-difenyyli-2-hydroksietyyli)adenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan vaalean keltaisena vaahtona, johon jää 0,3 moolia dimetyyliformamidia, pää-25 asiallisesti esimerkissä 8 esitetyn menetelmän mukaisesti, korvaamalla 1,1-difenyyli-2-hydroksietyyliamiini-hydro- 34 77666 kloridilla 2,2-difenyylipropyyliamiini-hydrokloridi.

Analyysi laskettu kaavalle C24H24N5°5*^'3 C3H7NO: C, 61,60; H, 5,64; N, 15,30.

Saatu: C, 61,30; H, 5,63; N, 15,09.

5 Esimerkki 23; N**- (2,2-difenyyli-2-hydroksietyyli) -2-aminoadenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkissä 4 esitetyllä tavalla, korvaamalla 2,2-difenyy-li-2-hydroksietyyliamiinilla 2,2-difenvylietyyliamiini.

10 Sul.p. 138-140°C.

Esimerkki 24: N^-(2-karbometoksi-2,2-difenyylietyyli)adenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan keltaisena öljynä, pääasiallisesti esimerkissä 8 esitetyn menetelmän mukai-15 sesti, korvaamalla 2-karbometoksi-2,2-difenyylietyyli- amiini-hydrokloridilla 2,2-difenyylipropyyliamiini-hydro-kloridi.

Esimerkki 25: 2', 3', 5,-tri-0-asetyyli-N^-(2,2-difenyylietyyli)-20 adenosiini 6

Seosta, jossa on N -(2,2-difenyylietyyli)adenosiinia (4,6 g, 0,01 moolia) ja etikkahappoanhydridiä (2,9 ml, 306 mooli-%) pyridiinissä, sekoitetaan huoneen lämpötilassa typpiatmosfäärissä 20 tuntia ja reaktioseos haihdutetaan 25 tyhjössä. Jäännös liuotetaan kloroformiin, pestään kaksi kertaa vesipitoisella, jääkylmällä 5% natriumkarbonaatilla

II

35 77 66 6 ja orgaaninen kerros kuivataan (MgSO^) ja haihdutetaan tyhjössä. Kromatografoimalla piihappogeelillä, eluointi kloroformi/metanoli-seoksella (5:1), saadaan sopivien fraktioiden tyhjössä haihduttamisen jälkeen otsikossa 5 mainittu yhdiste, jonka sul.p. 75-80°C.

Analyysi laskettu kaavalle C^gH^N^O^: C, 62,82; H, 5,45; N, 12,21.

Saatu: C, 62,97; H, 5,57; N, 12,59.

Esimerkki 26: 10 21, 3', 5'-tri-O-bentsoyyli-N^-(2,2-difenyyli- etyyli)adenosiini

Otsikossa mainittu yhdiste valmistetaan pääasiallisesti esimerkissä 25 esitetyllä tavalla, korvaamalla bentsoyyli-kloridilla etikkahappoanhydridi.

15 Sul.p. 60-75°C.

Esimerkki 27: 21, 3', 51-tri-O-asetyyli-N^-(2,2-difenyyli-etyyli)-2-klooriadenosiini

Seosta, jossa on 2', 3', 5'-tri-0-asetyyli-2,6-dikloori-20 9-8-D-ribofuranosyylipuriinia (5,25 g, 0,011 moolia) 2,2- difenyylietyyliamiinia (2,55 g, 0,013 moolia) ja trietyyli-amiinia (1,42 g, 0,014 moolia), hämmennetään huoneen lämpötilassa kuivassa 1,2-dimetoksietaanissa (100 ml) neljä tuntia. Seos suodatetaan ja suodos haihdutetaan.

25 Jäännös puhdistetaan kromatografisesti piihappogeelillä, eluoimalla etyyliasetaatilla ja haihduttamalla sopivat fraktiot saadaan otsikossa mainittu yhdiste; sul.p. 68-71 °C.

Analyysi laskettu kaavalle C30H30N5°7C1: 36 7 7 6 6 6 C, 59,26; H, 4,97; N, 11,51; Cl, 5,83.

Saatu: C, 59,23; H, 5,09; N, 11,29; Cl, 5,88.

Esimerkki 28: N^-(2,2-difenyylietyyli)adenosiini-51-fosfaatti 5 Seosta, jossa on trimetyylifosfaattia (60 ml) ja fosforyy-likloridia (1,8 ml), hämmennetään useita minuutteja, jonka jälkeen jäähdytetään 0°C:seen. Tähän lisätään N -(2,2-difenyylietyyli)adenosiinia (4 g). Kuuden tunnin kuluttua 0°C:ssa, seos lisätään jääveteen (0,4 1) ja hämmennetään 10 30 minuutin ajan. Sakka suodatetaan ja suodoksen pH sääde tään vesipitoisella 1 M natrumhydroksidilla arvoon 2. Viimeksi mainittu seos laitetaan aktiivihiili-celite-pylvääseen (30 g kumpaakin), joka on valmistettu vesipitoisena lietteenä, ja eluointi suoritetaan ensin vedellä (1 1), 15 jonka jälkeen etanoli:ammoniakki:vesi-seoksella (1 1; 50:2:48). Puhdistamalla edelleen Biobeads-pylväässä, eluointi metanoli-vesi-seoksella (4:1), saadaan otsikossa mainittu yhdiste natrium-, ammonium-suolana (sul.p. 140-145°C haj.). Puhdistamalla alkuperäinen sakka Biobeads-20 pylväässä edellä esitetyllä tavalla, saadaan otsikossa mainittu yhdiste vapaana happona (sul.p. 157-160°C). Natrium-, ammoniumsuola:

Analyysi laskettu kaavalle C24H28N6°7PNa*0'^ H2O: C, 50,00; H, 5,21; N, 14,58.

25 Saatu: C, 49,86; H, 5,56; N, 14,33.

Vapaa happo:

Analyysi laskettu kaavalle C24H26N5°7P2H20: C, 51,15; H, 5,33; N, 12,43.

Saatu: C, 51,01; H, 4,85; N, 12,03.

Il

Esimerkki 29: 37 77666 2', 3,-0-isopropylideeni-N^-(2/2-difenyyli-etyyli)adenosiini

Seosta, jossa on N^-(2,2-difenyylietyyli)adenosiinia 5 (2,13 g, 0,005 moolia) 2,2-dimetoksipropaania (8 ml) ja bis-(4-nitrofenyyli)-fosfaattia (1,9 g, 120 mooli-%) asetonissa (0,2 1), hämmennetään huoneen lämpötilassa 16 tuntia, laimennetaan vesipitoisella 5 % natriumbikarbonaatilla ja seos haihdutetaan tyhjössä. Jäännös liuotetaan 10 veteen, uutetaan viisi kertaa metyleenikloridilla ja yhdistetyt orgaaniset kerrokset kuivataan (MgSO^) ja haihdutetaan tyhjössä vaahdoksi. Vaahto otetaan metanoli-vesi-seokseen (1:1) ja käsitellään annoksittain Bio-Rex AGlX8:lla ja suodatetaan ja suodos haihdutetaan, jonka 15 jälkeen saadaan otsikossa mainittu yhdiste, sul.p. 86-91°C.

Lukuunottamatta jäljempänä yksityiskohtaisemmin kuvattuja amiinisivuketjuja, voidaan kaikki saada kaupallisesti tai ne ovat tunnettuja kirjallisuudesta.

Katso: C. Kaiser, et ai., J. Med. Pharm. Chem. 1962, 5, 20 1243; K. P. Bogeso, J. Med. Chem. 1983, 26, 935; B. Blank, et ai., J. Med. Chem. 1969, _1_2, 271; W. A. Zuccarello, et ai., J. Med. Chem. 1969, J_2, 9.

Katso myös: S. Takemura, et ai., Chem. Pharm. Bull. 1983, 3J_, 2632.

25 Lisäksi, 2-(4-fluorifenyyli)-2-fenyylietyyliamiini ja 2,2-di-(4-fluorifenyyli)etyyliamiini-hydrokloridi valmistetaan käyttäen edellä esitettyjä kirjallisuusmenetelmiä.

Esimerkki A: 38 77666 2- karbometoksi-2,2-difenyylietyyliamiini-hydrokloridi 3- bromipalorypälehappo (170 g) suspendoidaan kylmään rikkihappoon (0,85 1) ja pidetään 0°C:ssa samalla kuin lisä- 5 tään bentseeniä (0,255 1) 1,5 tunnin kuluessa. Lämpötilan annetaan nousta 35 - 36°C:seen, jonka jälkeen pidetään 25°C:ssa kolme tuntia. Kaadetaan jäämurskan (4 1) päälle, jonka jälkeen hierretään kylmässä vedessä ja kiteytetään uudestaan 95 % etanolista, jolloin saadaan 76 g 3-bromi-10 2,2-difenyylipropionihappoa (sul.p. 201-202°C). Tämä happo (75 g) suspendoidaan bentseeniin ja lisätään tio-nyylikloridia (55 ml). Keitetään palautusjäähdyttäen, jonka jälkeen seos suodatetaan ja suodoksesta saadaan 40 g happokloridia (sul.p. 98-100°C). Happokloridi lisätään 15 annoksittain vesipitoiseen ammoniumhydroksidiin, samalla hämmentäen, ja annetaan seistä yön yli, suodattamalla saadaan 3-bromi-2,2-difenyylipropioniamidia. Amidi (10 g) lisätään annoksittain, samalla hämmentäen, liuokseen, jossa on natriumia (1,5 g) absoluuttisessa etanolissa 20 (0,2 1), ja saatua liuosta kuumennetaan tunti höyryhau- teella. Laimennetaan vedellä, jonka jälkeen saadaan kiinteä (sul.p. >310°C) 2,2-difenyyli-atsetidin-2-oni. Atsetidi-nonia (2 g) kuumennetaan palautusjäähdyttäen metanolissa, joka on kyllästetty HCl:llä (50 ml), otsikossa mainittu 25 yhdiste saadaan metanoli/eetteristä kiteyttämisen jälkeen sul.p. 207-208°C.

Katso myös: J. Wegmann ja H. Dahn Helv. Chim. Acta 1946, 29, 415.

Esimerkki B: 39 77666 2,2-difenyyli-2-hydroksietyyliamiini-hydrokloridi Käsittelemällä etyyliglysinaatti-hydrokloridi (4/5 g) fenyylimagnesiumbromidilla (0,39 moolia sekä bromibentsee-5 niä että magnesiumia) menetelmällä, jonka ovat esittäneet A. McKenzie ja G. O. Wills, julkaisussa J. Chem. Soc.

1925, 127, 283 (ja siinä mainitut viitteet) saadaan otsikossa mainittu yhdiste (sul.p. 191-193°C).

Esimerkki C; 10 4,4-difenyylibutyyliamiini

Natriumamidiin (4,0 moolia) nestemäisessä ammoniakissa (3 1) lisätään difenyylimetaania (680 g), samalla hämmentäen. 45 minuutin kuluttua lisätään liuos, jossa on 3-klooripropioninitriiliä (368,6 g) eetterissä. Lisätään 15 ammoniumkloridia (300 g), jonka jälkeen ammoniakki haihdutetaan, seos suodatetaan ja suodos tislataan. 4,4-di-fenyylibutyronitriili (187 g) tislautuu 155 - 165°C:ssa 0,9 mm:ssä.

Suspensioon, jossa on litiumaluminiumhydridiä (23 g) 20 eetterissä (1 1), lisätään tipoittain liuos, jossa on 4,4-difenyylibutyronitriiliä dioksaanissa (6,25 1), siten että liuos kiehuu sopivasti palautusjäähdyttäen. Reaktiota jatketaan tunnin ajan keittäen palautusjäähdyttäen, jonka jälkeen lisätään tipoittain liuos, jossa on kaliumkarbo-25 naattia (200 g) vedessä (300 ml), samalla hämmentäen.

Seos suodatetaan, pestään dioksaani-eetteriseoksella (1:1) ja suodos haihdutetaan tyhjössä, jonka jälkeen saadaan tislaamalla otsikossa mainittu yhdiste (76 g), kieh.p. 145-150°C 0,6 mm:ssä. Vapaa amiini muutetaan yleensä hydro-30 bromidisuolaksi tunnetulla tavalla.

Esimerkki D: 40 7 7 6 6 6 2,2-di-(4-nitrofenyyli)-etyyliamiini-hydrokloridi

Liuokseen, jossa on 2,2-difenyylietyyliamiinia (30 g) ja trietyyliamiinia (18,21 g) tolueenissa (300 ml), lisätään 5 liuos, jossa on asetyylikloridia (14,13 g) tolueenissa (60 ml). 20 minuutin kuluttua tolueeni poistetaan tyhjössä ja jäännös puhdistetaan kromatografisesti piihappo-geelillä, eluoimalla etyyliasetaatilla. Sopivat fraktiot haihdutetaan, jonka jälkeen kiteytetään kloroformi:meta-10 nolisheksaani-seoksesta ja saadaan asetamidi, jonka sul.p. 75-80°C. Kylmään, konsentroiduun rikkihappoon (60 ml) lisätään asetamidi (8 g) ja liuosta pidetään -5°C:ssa. Amidiliuokseen lisätään sen jälkeen hitaasti liuos, jossa on konsentroitua typpihappoa (8 ml) kylmässä konsentroi-15 dussa rikkihapossa (30 ml), samalla voimakkaasti hämmen täen ja pitäen lämpötila -5°C:ssa. Kun lisäys on täysin tapahtunut, liuosta hämmennetään 50 minuuttia, reaktioseos kaadetaan jääveteen ja sakka suodatetaan ja kuivataan, jonka jälkeen saadaan N-asetyyli-2,2-di-(4-nitrofenyyli)-20 etyyliamiini.

Nitroamidin muuttaminen otsikossa mainituksi yhdisteeksi tapahtuu menetelmällä, jonka ovat esittäneet G. A. Dilbeck et ai., julkaisussa J. Org. Chem. 1978, £3, 4593.

Esimerkki E: 25 5,5-difenyylipentyyliamiini-vetysulfaatti

Tionyylikloridia (8,9 ml) lisätään hitaasti syklopropyyli-difenyylikarbinoliin (25 g) ja seosta hämmennetään kunnes kaasun kehittyminen lakkaa. Tislaamalla tyhjössä saadaan 4-kloori-1,1-difenyylibuteenia. Kloridin muuttaminen

II

41 77666 syanidiksi suoritetaan käyttäen menetelmää, jonka ovat esittäneet R. A. Smiley ja C. Arnold, julkaisussa J. Org. Chem. 1960, 25, 257. Saatu nitriili (14,72 g) pelkistetään Raney-koboltilla (4 g) tetrahydrofuraanissa (150 ml) ja 5 trietyyliamiinissa (4 ml) 15 - 130°C:ssa ja 1450-2100 PSIG:n paineessa. Sen jälkeen olefiininen osa pelkistetään huoneen lämpötilassa metanolissa (150 ml) konsentroidulla rikkihapolla (3,5 ml) ja 20 % Pd-C-katalysaattorilla (5 g, lisätään annoksittain reaktion kuluessa) huoneen 10 lämpötilassa ja 50 PSIG:n vetypaineessa.

Katso myös: Chem. Abstr. 1971, 7_5, 88289h.

Claims (8)

1. 42 7 7 6 6 6
2. 1. Menetelmä farmaseuttisesti käyttökelpoisten N^-substi-tuoitujen adenosiinien valmistamiseksi, joilla on kaava I -JS'*! h N Y-Ar1 (I) R3O 0R2* jossa kaavassa Ar ja Ar^ ovat toisistaan riippumatta fenyyli tai halogeenilla, hydroksilla, alempialkoksilla, alempial-kyylillä tai nitrolla substituoitu fenyyli, A on suoraket-juinen 1-4 hiiliatomia sisältävä alkyleeni, X on vety, hyd-roksi, alempialkyyli tai alempikarboalkoksi, Y on vety, halogeeni tai amino ja R2', ^3' ja Rs' ovat toisistaan riippumatta vety tai asetyyli- tai bentsoyyliryhmä, tai R2' ja R31 yhdessä ovat isopropylideeni, ja Rs'voi myös olla fosfaatti-ryhmä, tai niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien happoaddi-tiosuolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että a) yhdiste, jonka kaava on II 43 77666 Hal “'npl r3'o or2· jossa Hal on halogeeni ja Y, R2', R3' ja R5' tarkoittavat samaa kuin edellä, saatetaan emäksen läsnäollessa reagoimaan amiinin kanssa, jonka kaava on Ar*C-A-NH2 Ail J jossa kaavassa Ar, Ar*, A ja X tarkoittavat samaa kuin edellä, tai b) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa Y on amino, yhdisteessä, jonka kaava on Jf Ar1 * cJQQ -191 AcO OAc jossa kaavassa Ar, Ar^, A ja X tarkoittavat samaa kuin edellä ja Ac on asetyyli, klooriatomi korvataan ryhmällä Y-H, jossa Y tarkoittaa samaa kuin edellä, poistetaan ase-tyyliryhmät ammoniumhydroksidilla, ja 44 776 6 6 saatu vapaa emäs muutetaan haluttaessa tunnetuilla menetelmillä farmaseuttisesti hyväksyttäväksi happoadditio-suolaksi.
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että valmistetaan N6-(2,2-difenyylietyyli)-adenosiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä happoaddi-tiosuola.
4. 3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että valmistetaan N^-(3,3-difenyylipropyyli)-adenosiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä happoaddi-tiosuola.
5. 4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että valmistetaan N®-(2,2-difenyylietyyli)-2-klooriadenosiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä hap-poadditiosuola.
6. 5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan N6-(2,2-difenyylietyyli)-2-aminoadenosiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä happo-additiosuola.
7. 6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että valmistetaan N6-(2,2-difenyylipropyyli)-adenosiini. Il 45 77 6 6 6 Patentkrav;
8. 1. Förfarande för framställning av farmaceutiskt användbara N^-substituerade adenosiner med formeln I »N 1'Ar1 Äl y^ir^ ** (I) r3o or2' i vilken formel Ar och Ar1 är oberoende av varandra fenyl eller med halogen, hydroxi, lägalkoxi, lagalkyl eller nitro substituerad fenyl, A är alkyl med 1-4 kolatomer och med en rak kedja, X är väte, hydroxi, lagalkyl eller lagkarboalko-xi, Y är väte, halogen eller amino och R21 , 1*3' och Rs' är oberoende av varandra väte eller en acetyl- eller bensoyl-grupp, eller R21 och R3' tillsammans är isopropylen, och R51 kan ocksa vara en fosfatgrupp, eller farmaceutiskt godtagba-ra syraadditionssalter därav, kännetecknat där-av, att a) en förening med formeln 46 7 7 6 6 6 Hal W *3*0 0R2' i vilken Hal är halogen och Y, 1*2', 1*3' och R5* betecknar det sanana som ovan, omsä.tts, i närvaro av en bas, med en amin med formeln Ar\ ’A' i vilken Ar, Ar^·, A och χ betecknar detsanana som ovan, eller b) för framställning av en förening med formeln I, väri Y är amino, i en förening med formeln Hh^a A) AcO OAc i vilken Ar, Ar^, A och X betecknar detsamma som ovan och Ac är acetyl, kloratomen ersätts med en grupp Y-H, väri Y betecknar detsamma som ovan, avlägsnas acetylgrupperna med am-moniumhydroxid, och 11