FI77607C - Foerfalskningssaekert dokument och dess framstaellning. - Google Patents

Description

1 77607 Väärentämiseltä suojattu asiakirja ja menetelmä sen valmistamiseksi

Keksinnön kohteena on informaatiota sisältävä 5 valokuvakannin, joka on molemmilta puolilta laminoitu muovikalvoilla, sekä menetelmä tämän väärentämiseltä suojatun asiakirjan valmistamiseksi.

Väärentämiseltä suojatut asiakirjat saavat lisääntyvässä määrässä merkitystä. Niitä käytetään esim.

10 pankkien, vähittäiskauppaliikkeiden, öljy-yhtiöiden, lentoyhtiöiden tai luottoyhtiöiden luottokorttien muodossa käteisrahattoman maksuliikenteen helpottamiseksi. Tällaiset asiakirjat sisältävät tietoja, jotka koskevat omistajaa ja myös asiakirjassa ilmoitettua paikkaa ja 15 joiden väärentämiseltä suojaaminen on kummankin edun mu kaista. Sentähden ei ole puuttunut yrityksiä saada tämänkaltaiset informaatiokantimet väärentämiseltä suojatuiksi .

On esimerkiksi tunnettua laminoida kortti, jolle 20 tiedot on painettu, kahden kalvon väliin. Peitekalvoa käsitellään tässä tapauksessa paikoittain niin, että kalvojen käsitellyt kohdat eivät tartu paperin pintaan. Yrityksestä jälkeenpäin repäistä peitekalvo irti on seurauksena, että saavutettaessa käsittelemättömät alueet 25 repäisy pienempää vastusta seuraten siirtyy paperin pin taan ja repäisee paperin pinnan (DE-OS 2 511 367) .

Erään toisen ehdotuksen mukaisesti saumataan pape-rikortista ja kalvoreunuksesta koostuva painettu infor-maatio-kannin ns. "kerroslaminaatiksi" kahden läpinäkyvän 20 kalvon väliin. Kalvoreunuksen tehtävänä tässä työskentely tavassa on muodostaa paperikortin reunat käsittävä reuna-saumaus, joka vaikeuttaa saumattujen korttien irroittamis-ta (DE-OS 2 756 691) .

Brittiläisestä patentista GB-PS 1 518 946 on tun-25 nettua saumata reunoiltaan valokuvapaperi informaatiokan- timeksi pariin läpinäkyviä laminoituja kalvoja käyttäen 2 77607 painetta ja lämpötilaa. Tähän käytetään kaupallisia kalvoja, jotka koostuvat ulommasta polyetyleenitereftalaat-ti-kerroksesta ja sisemmästä polyetyleenikerroksesta.

Haitallista tunnetuista laminointimenetelmissä 5 on, että niitä varten käytettävät kalvot saumattaessa ainoastaan epätäydellisestä kiinnittyvät informaatiokan-tiraen pintaan ja antavat siten ainoastaan rajallisen suojan väärentämistä vastaan. Myöskään reunasaumaus ei näissä olosuhteissa merkitse olennaista parannusta, koska se voi-10 daan vaivatta irrottaa ja jälleen uusia. Tunnetuilla la-minointimenetelmillä on lisäksi se haitta, että päälle laminoitu kalvo voidaan irrottaa paperikantimelta lämmittämällä tai kemiallisilla aineilla.

Keksinnön tehtävänä on asettaa käytettäväksi vää-15 rentämiseltä suojattu asiakirja, jossa on informaatiokan-nin valokuvauksellisesti ja painoteknillisesti valmistetun valokuva-aineksen muodossa, jolloin informaatio-kan-timen koko pinta on irrottamattomasti kiinnitetty läpinäkyvään kalvoainekseen ja informaatio-kantimelle viedyt 20 tiedot eivät ole enää luoksepäästävissä informaatio-kan-ninta tuhoamatta ja ne ovat siten luotettavasti suojattuja jälkeenpäin tehtäviltä muutoksilta.

Keksinnön kohteena on väärentämiseltä suojattu asiakirja, joka käsittää tiedoilla varustetun ja vähin-25 tään yhden läpinäkyvän kalvon kanssa laminoidun, valoku-vausaineksesta muodostetun informaatiokantimen, jolloin asiakirjalle on tunnusomaista, että valokuvausaines on etu- ja takapinnaltaan varustettu gelatiinia sisältävällä kerroksella ja molemminpuolisesti sidottu läpinäkyvään 30 kalvoon tartuntakerroksella, joka sisältää poly-l,2-al-kyleeni-imiiniä.

Keksinnön mukaisessa tartuntakerroksessa käytetyt polyalkyleeni-imiinihartsit ovat periaatteessa etyleeni-imiini ja sen C- ja N-substituointi-tuotteiden polymeroi-35 mistuotteita. Tällaisiin polymeroimistuotteisiin, jotka typen ohella voivat sisältää heteroatomeina happea, rikkiä tai fosforia, johtavia reaktioita selostetaan teoksessa 11 3 77607 "Methoden der Organischen Chemie (Houben-Weyl)", nide XIV/2, sivut 568-579. Yksityiskohtia etyleeni-iraiinin polymeroiduista C-alkyyli- ja N-alkyyli-johdannaisista löytyy saksalaisista patenteista 888 170 ja 914 325.

5 Edelleen viitattakoon julkaisuihin G.D. Jones, J. Org.

Chem. 9, 484 (1944); LD. Klapp, Am. Soc. 70, 184 (1948); Y. Minoura, M. Takebayashi ja C.C. Price, Am. Soc. 81, 4689 (1959); H. Bestian, Ang. Ch. 62, 451 (1950).

Erityisen sopiviksi polyalkyleeni-imiinihartseik-10 si ovat osoittautuneet etyleeni-imiinin, propyleeni-imii-nin ja butyleeni-imiinin homopolymeerit ja sekapolymeerit, esimerkiksi ne, joita on selostettu US-patentissa 3 418 204 ja erityisesti ne, joita on selostettu US-patentissa 3 909 469. Edullinen on polyetyleeni-imiini, jonka 15 molekyylipaino on väliltä 40 000 - 60 000.

Nämä tartuntakerrokset valmistetaan vesipitoisista liuoksista tai dispersioista, jotka sisältävät polyalkylee-ni-imiiniä, mahdollisesti jotakin happoa tai alkyloimis-ainetta ja edullisesti modifioimisaineen. Tällöin ovat ky-20 symyksessä ei-geeliytyvät vesipitoiset liuokset. Modifi- oimisaineiksi tyydytetyt tai tyydyttämättömät alemmat ali-faattiset ketonit ja aldehydit, joissa edullisesti on C-atomeja 6:een asti, esim. formaldehydi, asetaldehydi, pro-pionialdehydi, butyyrialdehydi, kloraali, asetoni tai 25 akroleiini. Eräs edullinen modifioimisaine on formaldehydi.

Myös polyfunktionaaliset yhdisteet, jotka pystyvät reagoimaan poly-1,2-alkyleeni-imiinin, erityisesti sen imino-ryhmien kanssa, ovat osoittautuneet sopiviksi modifioi-misaineiksi. Esimerkkejä ovat polyhalohydriinit, polyisosya-30 naatit, polyepoksidit ja polyatsiridinyyli-yhdisteet, kuten esim. epikloorihydriini, heksametyleenidi-isosyanaatti, polyvinyylisyklohekseenidioksidi, tris-(1-atsiridinyyli)-fosfiinioksidi, lopuksi tyydyttämättömät karbonihapot ja niiden johdannaiset, kuten kloridit ja esterit, esim. akryy-35 lihappo, akryylihappokloridi tai akrylaatit.

4 77607

Polyalkyleeni-imiinin valmistusta esipolymeeriksi tai sen silloittumista tai ketjun pidentymistä kiihdytetään hapoilla tai alkyloimisaineilla. Tähän tarkoitukseen sopivia happoja ovat epäorgaaniset ja orgaaniset hapot, 5 esim. alifaattiset karbonihapot, joissa on hiiliatomeja 6:een asti, kuten esim. etikkahappo, propionihappo, voi-happo, malonihappo ja meripihkahappo tai niiden anhydridit. Etikkahappo on edullinen. Periaatteessa voidaan käyttää myös karbonihappoja, joilla on vain rajoitettu liukoisuus 10 veteen. Näissä tapauksissa on mahdollista nostaa karboni- happojen liukoisuutta liuottamalla ne orgaaniseen liuotti-meen, joka on veden kanssa sekoittuva, esim. alkoholiin. Sama vaikutus on halogeenivetyhapoilla, sulfonihapoilla tai myös boorifluoridilla, boorifluoridieteraatilla, diat-15 soniumfluoboraatilla, alkyylihalogenideilla, dialkyyli- sulfaateilla, karbonihappo- ja sulfonihappoklorideilla tai sulfonihappoestereillä. Mutta myös yhdisteet, jotka pilkkovat happoja, kuten esim. £ -kloorietyyliamiini, amiinihydrokloridit ja tietyt hopeasuolat, ennenkaikkea 20 hopeaperkloraatit, ovat tehokkaita.

Tartuntakerrosliuoksen koostumusta voidaan vaihdella laajoissa rajoissa. Erään esimerkin sopivasta koostumuksesta muodostaa tartuntakerrosliuos, joka sisältää 0,05-10 paino-% poly-1,2-alkyleeni-imiiniä, 0,01-2 paino-% modi-25 fioimisainetta ja mahdollisesti 0,01-1 paino-% jotakin karbonihappoa, laskettuna karbonihapon karboksyyli-ryh-mistä. Eräs edullinen tartuntakerroskokoonpano sisältää 0,1-5 paino-% polyetyleeni-imiiniä, 0,05-1 paino-% modifi-oimisainetta, mahdollisesti 0,05-0,2 paino-% jotakin edel-30 lä esitetyn määritelmän mukaista karbonihappoa ja loppu osana vettä tai muita tiettyjen ominaisuuksien asettamiseksi tarvittavia lisäyksiä. Keksinnön mukaisella tavalla käytetyt tartuntakerrokset kehittävät kuivuessaan erinomaisia tartuntaominaisuuksia ja yllättävän kestävyyden vettä 35 vastaan.

5 77607

Vesipitoiseen tartuntakerrosliuokseen voidaan paitsi jo mainittuja aineita lisätä pieniä määriä pak-sunninta tai myös hartsia, joka lämpökäsittelyn jälkeen edelleen parantaa tartuntakerroksen veden kestävyyttä, 5 tai vaahdonestoainetta vaahdon muodostuksen, jolla voi olla haittoja tartunta-aineliuoksen käytölle, estämiseksi. Mikäli aiotaan käyttää paksunninta, lisähartisia tai vaahdonestoainetta, voidaan näitä lisäaineita käyttää yksittäin tai yhdessä seuraavissa painomäärissä: 0,01-1 10 paino-% paksunninta, esim. paksunninta ryhmästä hydroksi- etyyliselluloosa, polyvinyylialkoholi ja metyyliselluloo-sa, 0,01-2 paino-% hartsia, kuten melamiiniformaldehydi-tai ureaformaldehydi-hartsia ja 0,01-0,1 paino-% vaahdon-estoainetta, esim. dimetyylipolysiloksaania.

15 Paksuntamien tai hartsien painosuhde polyalkyleeni- imiiniin riippuu näiden lisäysten laadusta. Sopivia ovat yleensä suhteet väliltä 1:1 - 1:100, edullisesti 1:3 -1:30.

Läpinäkyviksi kalvoaineksiksi sopivat kestomuovit, 20 kuten esim. polyolefiinit kuten polyetyleeni, polypropy leeni, selluloosaesterit, polyvinyyliasetaatti, polystyree-ni, polyvinyylikloridi, polyvinylideenikloridi, polyvinyy-lifluoridi, polytetrahalogeenietyleeni, polykarbonaatti, ertyisesti bisfenoliin A pohjautuvat, polyesterit, erityi-25 sesti polyetyleeni- ja polybutyleenitereftalaattiin poh jautuvat, polyamidit, esim. polyamidi-6 tai polyamidi-6,6, polyamidi-12 tai kopolyamidit.

Luonnollisesti voidaan käyttää myös ns. yhdistelmä-kalvoja yksittäiskalvoista, joilla on samanlainen tai eri-30 lainen kemiallinen koostumus. Erimerkkeinä mainittakoot: polyetyleeni/polyamidi, polypropyleeni/polyamidi tai polyolef iinikalvot muiden kalvoainesten, kuten polyestereiden, esim. polyetyleenitereftalaatin kanssa. Sopivia kalvoja ja yhdistelmäkalvoja selostetaan teoksessa Ullmanns Encyklo-35 pädie der Technischen Chemie, 4. painos, nide 11, sivut 673-.

6 77607

Jos laminointiin käytetään yhdistelmäkalvoja, niin voidaan yksittäiskalvot liittää toisiinsa tavallisilla tunnetuilla, mutta edullisesti samoilla tartuntakerrok-silla, joita käytetään myös yhdistelmäkalvon sitomiseen 5 informaatio-kantimeen.

Keksinnön mukaisesti käytettyjen kalvojen paksuus määräytyy asiakirjalle toivotun jäykkyyden mukaan. Yleensä riittävät kalvopaksuudet väliltä 15-250^um, edullisia ovat paksuudet väliltä 50-200^um.

10 Kalvon pinta, joka on määrätty vastaanottamaan tartuntakerrosyhdistelmän, voidaan esikäsitellä ennen päällystämistä sidoksen parantamiseksi kalvon ja tartunta-kerroksen välillä, mikä takaa päällystysliuoksen tasaisen levittämisen ja joka käsittely parantaa niiden tarttuvuut- 15 ta. Hyviä tuloksia saadaan esim. tavallisella korona- käsittelyllä .

Tietysti on myös mahdollista tukea kanninkalvolle levitetyn tartuntakerroksen tarttuvuutta muilla toimenpiteillä, kuten esim. levittämällä sopiva pohjakerros.

20 Tartuntakerrosyhdistelmän levittäminen kalvolle voi tapahtua lakkateollisuudessa tavallisin menetelmin, kuten esim. ruiskuttamalla, valssaamalla, raakeloimalla, painamalla, kastamalla, linkoamalla, kelluttamallla, maalaamalla, sivelemällä jne.

25 Tartuntakerroksen kerrospaksuus kuivana määräytyy toivottujen vaatimusten ja odotetun liimausvaikutuksen mukaan. Yleensä saavutetaan kuivakerrospaksuuksilla 0,05- 10^,um käyttökelpoisia tuloksia. Edullisia ovat kuivaker- rospaksuudet väliltä 0,05 - 2yum. Erityisen edullisia ' 2 30 ovat kuivakerroslevitykset väliltä 0,05-0,5 g/m , laskettuna poly-1,2-1,2-alkenyleeni-imiinistä.

Informaatio-kannin koostuu yleensä tavalliseen tapaan rakennetusta, ts. valoherkän hopeahalogenidiemulsio-kerroksen tavallisella kerroskantimella sisältävästä valo- 35 kuvausmateriaalista. Tämän kerroksen sisältämät hopeasta tai väriaineesta koostuvat tiedot aikaansaadaan kuvanmukai- 7 77607 sella valotuksella ja tavallisella valokuvan valmiiksi-käsittelyllä. Informaatio-kantimina voidaan käyttää sekä valokuvauspapereita että myös filmejä, jotka sisältävät mustavalkoisia tai värivalokuvaustallennuksia, kuva- ja/ 5 tai merkki- ja/tai muita tietoja tai muita tunnistustun- nusmerkkejä. Tällaisten valokuvainformaatiokantimien ker-roskannin voi koostua tavallisista teknisessä tai kuva-valokuvauksessa käytetyistä aineksista. Esimerkkeinä mai-nittakoot: paperit, heijastuskerroksilla varustetut pape-10 rit, polyolefiinilla päällystetyt paperit, tavalliset filmialustat, esim. selluloosatriasetaatista tai polyesteristä, mahdollisesti pigmentoituina, läpinäkymättöminä kerroskantimina. Tällaisten informaatio-kantimien valokuvauksellisilla emulsio- tai apuainekerroksilla on valo-15 kuvausmateriaaleissa yleensä käytetyt koostumukset.

Valoherkkinä valokuvauskerroksina, joilla informaa-tio-kannin voi olla varustettu, mainittakoot esimerkiksi kerrokset, jotka perustuvat ei-herkistettyihin hopeahalo-genidi-emusioihin tai spektraalisesti herkistettyihin 20 hopeahalogenidi-emulsioihin. Sopivia ovat myös erilaiset valokuvaus-mustavalko- ja värimenetelmiä varten, negatiivi-, positiivi- ja diffuusiosiirtomenetelmiä varten ja painomenetelmiä varten käytetyt tunnetut gelatiinikerrok-set. Valokuvaus-gelatiini-kerrokset eivät sideaineena si-25 säilä yksinomaan gelatiinia. Ne voivat gelatiinin ohella sisältää myös kemiaalisesti modifioituja gelatiineja, esim. asyloituja, asetyloituja,hydroksyloituja, esteröityjä, tai oksas-polymeroimalla tunnetulla tavalla modifioituja gelatiineja, tai seoksia muiden hydrofiilien kolloidien, 30 esim. selluloosajohdannaisten, polyvinyylialkoholien, po- lyvinyylipyrrolidonien, hydrolysoitujen polyvinyyliasetaat-tien, algiinihapon, kolloidisen albumiinin tai seiinin kanssa. Kerrokset voivat, olivatpa ne valoherkkiä tai ei-valoherkkiä, lisäksi sisältää valokuvauskerrosten mekaa-35 nisten ominaisuuksien muuttamiseksi käytettyjä tavallisia lisäaineita, kuten esim. akrylaatti- tai metakrylaatti- 8 77607 pohjaisia polymeraatteja, styreeni/maleiinihapposeka-polymeerejä tai styreeni/maleiinihappoanhydridi-puolial-kyyliesteri-sekapolymeerejä tai päällystysapuaineita, kuten polyetyleeniglykoliaryylieetteriä sekä muita taval-5 lisiä valokuvausapuaineita.

Informaatio-kannin voi tietojen ohella vielä sisältää muita mitä erilaisimpia varmistus- tai tunnistus-tunnusmerkkejä, jolloin nämä voidaan aikaansaada sekä valokuvauksellisesti että myös tekstaamalla, painamalla 10 tai korkomeistolla. Tietenkin niihin voidaan viedä myös koneellisesti, magneettisesti tai optisesti luettavia tietoja. Keksinnön mukainen informaatio-kannin ei siten eroa tässä suhteessa millään tavalla tunnetuissa asiakirjoissa käytetyistä informaatio-kantimista.

15 Muita varmuustunnusmerkkejä, näkyviä, tai silmälle näkymättömiä, esim. UV-valoa imevistä aineista tehtyjä, voi sisältyä informaatio-kantimeen, esim. kerroskantimeen, kun tämä on paperia, vesileimana, tai ulommassa kalvossa, esim. tartuntakalvossa. Erilaisia mahdollisuuksia väärentä-20 miseltä varmistettujen asiakirjojen varustamiseksi tällai silla varmuustunnusmerkeillä kuvataan esim. seuraavissa painotuotteissa: DE-OS 3 013 238, DE-OS 1 446 851, DE-OS 2 908 742, US-PS 3 679448, GB-PS 1 519 715, DE-AS 2 756 692, US-PS 2 373 540 ja US-PS 4 066 873.

25 Informaatiota sisältävän kantimen kerroskanninta var ten käytetyt muovit - esim. muovi, jolla paperialusta on päällystetty, tai muovi, josta filmialusta koostuu, -joihin myös selluloosaesterit kuuluvat - sekä muovit, joista informaatio-kantimen laminointiin käytetyt kalvot koos-30 tuvat, tulisi edullisesti valita niin, että kerroskantimen muovin pehmenemispiste on alempi kuin kalvoaineksen pehmenemispiste.

Kun informaatio-kanninta varten käytetään polyole-fiinilla päällytettyä paperia kerroskantimena, on osoittau-35 tunut tarkoituksenmukaiseksi varustaa paperi polyolefii- nilla, jonka sulamispiste on n. 10-30°C alempi kuin kalvo- 9 77607 aineksen tartuntakerroksen sisältävän kalvon sulamispiste.

Tartuntakerroksella varustetun kalvon laminoimi-seksi informaatiokantimen pinnalle kuumennetaan kalvo 5 n. 50-150°Crseen ja painetaan tällöin informaatiokanti men pintaa vastaan niin, että syntyy rakkuloista ja rypyistä vapaa laminaatti. Laminointia vahvistaa käyttämäl- 2 lä paineita väliltä 1-10 kp/cm .

Laminointi, edullisesti informaatiokantimen kum-10 mallekin puolelle, suoritetaan tarkoituksenmukaisesti jatkuvana viemällä yhteen yksittäiset informaatiokantimet varastorullilta juoksevien, tartuntakerroksella varustettujen kalvojen kanssa. Tällöin syntyvästä nauhamaisesta laminaatista informaatiokantimet sisältävät osat senjäl-15 keen meistää irti, jolloin saumattu kalvo informaatio kantimen paksuudesta riippuen erottuu n. 1-2 mm:n etäisyydellä informaatiokantimen reunasta. Saadaan joka puolelta suljettu informaatiokantimen peite, joka tekee myöhemmin tapahtuvan reunasaumauksen turhaksi. Luonnollisesti 20 johtaa epäjatkuva laminointi arkinmuotoisia kalvonkappa- leita käyttäen samoihin tuloksiin.

Kuvatut asiakirjat ovat erinomaisella tavalla varmistettuja väärentämistä vastaan. Saimoin kuin kalvot informaatiokantimen kanssa sidotaan myös informaatiokantimen 25 ulkopuolelle ulottuvat kalvot osat käytännöllisesti irrot- tamattomasti toisiinsa. Ei edes lämmön avulla voida asiakirjaa enää erottaa osikseen tuhoamatta täysin informaa-tiokanninta.

Vielä eräs tärkeä ja yllättävä keksinnön mukaisten 30 henkilöllisyysasiakirjojen tai ID-korttien, joissa on polyalkyleeni-imiini-tartuntakerrokset, etu on erinomaisessa tasomaisuudessa. Nimenomaan tässä suhteessa ovat keksinnön mukaiset asiakirjat selvästi tunnettuja parempia.

Esimerkki 1 35 100 g vesipitoista 2-paino-%:sta polyetyleeni- 10 776 0 7 imiini-liuosta sekoitettiin 0,1 g:n kanssa jääetikkaa ja 2 ml:n kanssa vesipitoista 40-paino-%:sta formaldehydi-liuosta ja levitettiin senjälkeen polyetyleenikalvolle. Polyetyleenikalvon pinta altistettiin ennen valelua korona-5 säteilytykselle. Kuivattu kerros sisälsi 0,1 g polyetylee- ni-imiiniä/m^.

Informaatiokantimena käytettiin tavanomaista valokuvauspaperia, jonka kerroskannin koostui molemminpuo-lin polyetyleenillä päällystetystä paperista, jonka neliö-10 massa oli n. 120 g. Kerroskantimen polyetyleenin pehmenemispiste oli 110°C. Kerroskannin oli varustettu valoherkällä hopeahalogenidi-gelatiini-emulsio-kerroksella sekä gelatiinipitoisella suojakerroksella ja taustakerroksella, joiden molempien koostumus oli sama. Informaatiokantimelle 15 valotettiin, kehitettiin ja kiinnitettiin henkilötodistuksen haltijan kuva yhdessä vastaavien tietojen kanssa.

Informaatiokannin, jolle tunnistamistunnusmerkit oli saatettu valokuvauksellisesta ja painoteknillisesti, pantiin nyt kahden edellä mainitun polyetyleenikalvon 20 väliin, joiden pehmenemispiste oli n. 122°C, niin, että kalvojen tartuntakerrokset tulivat kosketukseen informaatio- kantimen kummankin pinnan kanssa ja kalvot ulottuivat n.

1 mm informaatiokantimen reunan yli. Tämä paketti vietiin nyt kahden 90° C:seen kuumennetun valssin läpi ja puris- 2 25 tettiin yhteen n. 1,5 kp/cm :n paineella.

Asiakirjan jäähtymisen jälkeen olivat polyetyleeni-kalvot sitoutuneet informaatiokantimeen niin lujasti, että yrityksessä erottaa asiakirja osiinsa reunaliimausten poisleikkaamisen jälkeen kuumennetussa tilassa (n. 100°C) 30 informaatiokantimen paperialusta tuhoutui, mutta sen jään nökset pysyivät kiinni kalvoissa, jotka tällöin lisäksi venyivät palautumattomalla tavalla.

n 77607

Esimerkki 2

Esimerkissä 1 kuvattu tartuntakerrosliuos levitettiin koronasätelytetylle polyetyleenitereftalaatti-kal- volle ja tämä liimattiin kahden 90°C:seen kuumennetun 2 5 valssin välissä 5 kp/cm :n paineen alaisena samoin ko- ronasäteilytetyn polyetyleeni-kalvon kanssa, jolloin syntyi yhdistelmäkalvo.

Informaatiokantimena käytettiin valokuvaus-filmi-ainesta, joka sisälsi tavallisilla substraatti-kerroksil-10 la varustetun kerroskantimen, joka oli titaanidioksidilla pigmentoitua selluloosatriasetaattia, hopeahalogenidi-gelatiini-emulsiokerroksen, tämän kerroksen päällä olevan suojakerroksen ja taustakerroksen. Suojakerros ja tausta-kerros valmistettiin tällaisia kerroksia varten tavalli-15 sista vesipitoisista gelatiini-liuoksista.

Tälle informaatiokantimelle valotettiin, kehitettiin ja kiinnitettiin henkilökortin haltijan kuva yhdessä vastaavien tietojen kanssa.

Asiakirjan valmistamiseksi päällystettiin yhdistel-20 mäkalvon polyetyleeni-pinta samalla, jo yhdistelmäkalvon valmistuksessa käytetyllä, tartuntakerrosyhdistelmällä ja laminointiin kuten esimerkissä 1 kuvattiin informaatiokantimelle .

Tuloksena oli henkiköllisyystodistus, jonka tasomai-25 suus oli erinomainen. Henkilökorttia ei voida jakaa osik seen ilman informaatiokantimena käytetyn valokuvausainek-sen täydellistä tuhoutumista.

Esimerkki 3

Esimerkki 2 toistettiin, jolloin sekä itse yhdistel-30 mäkalvon liimaukseen että myös yhdistelmäkalvon liimaukseen informaatiokantimen kanssa esimerkissä 1 kuvatun tartunta-kerroksen asemesta käytettiin tartuntakerrosta, joka koostui kaksikomponenttisesta aineksesta, joka pohjautui poly-isosyanaattiin ja hydroksyyliryhmiä sisältävään hartsi-35 komponenttiin (Kaschierkleber EPS 71 firmasta Dr. Kurt 12 77607

Herberts, Wuppertal).

Asiakirjan tasomaisuus oli puutteellinen ja kalvojen tarttuvuus antoi ajanmittaan periksi, niin että liimaus voitiin yhden viikon kuluttua rikkoa il-5 man informaatiokantimen suurempaa vahingoittumista.

tl

Claims (13)

13 77607

1. Väärentämiseltä suojattu asiakirja, joka käsittää tiedoilla varustetun ja vähintään yhden läpinäky- 5 vän kalvon kanssa laminoidun, valokuvausaineksesta muodostetun informaatiokantimen, tunnettu siitä, että valokuvausaines on etu- ja takapinnaltaan varustettu gelatiinia sisältävällä kerroksella ja molemminpuolisesti sidottu läpinäkyvään kalvoon tartuntakerroksella, joka 10 sisältää poly-1,2-alkyleeni-imiiniä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen asiakirja, tunnettu siitä, että tartuntakerros sisältää 0,05- 2 0,5 g poly-1,2-alkyleeni-imiiniä/m .

3. Patenttivaatimusten 1 ja 2 mukainen asiakirja, 15 tunnettu siitä, että poly-1,2-alkyleeni-imiini on ketoneilla tai aldehydeillä modifioitu polyalkyleeni- imiini.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen asiakirja, tunnettu siitä, että poly-1,2-alkyleeni-imiini on modi- 20 fioitu formaldehydillä.

5. Patenttivaatimusten 1-4 mukainen asiakirja, tunnettu siitä, että poly-1,2-alkyleeni-imiini on polyetyleeni-imiini.

6. Jonkin edellä esitetyn vaatimuksen mukainen 25 asiakirja, tunnettu siitä, että tartuntakerros poly-1,2-alkyleeni-imiinin lisäksi sisältää melamiini-formaldehydi- tai urea-formaldehydihartsin.

7. Jonkin edellä esitetyn vaatimuksen mukainen asiakirja, tunnettu siitä, että valokuvausaines 30 sisältää kerroskantimen, joka on paperia, jolla on ainakin yksi valokuvan sisältävä kerros ja mahdollisesti muita valokuvaus-apukerroksia.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen asiakirja, tunnettu siitä, että kerroskannin on molemminpuo- 35 lisesti polyolefiinilla päällystetty paperi. i4 77607

9. Jonkin edellä esitetyn vaatimuksen mukainen asiakirja, tunnettu siitä, että läpinäkyvä kalvo koostuu yhdestä tai useammasta kestomuovista ryhmästä polyetyleeni, selluloosaesteri, polyvinyyliasetaatti, 5 polypropyleeni, polystyreeni, polyvinyylikloridi, poly-vinylideenikloridi, polyvinyylifluoridi, polytetrahalo-geenietyleeni, polykarbonaatti, joka pohjautuu bisfeno-li A:han, polyetyleenitereftalaatti, polybutyleenitere-ftalaatti ja polyamidi.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen asiakirja, tunnettu siitä, että käytetään kahdesta tai useammasta kalvosta muodostettua yhdistelmäkalvoa.

11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen asiakirja, tunnettu siitä, että yhdistelmän tartuntakerrok- 15 sen sisältävä kalvo on polyetyleeniä.

12. Menetelmä väärentämiseltä suojattujen asiakirjojen valmistamiseksi laminoimalla valokuvausainek-sesta koostuva informaatiokannin molemminpuolisesti kalvojen kanssa, tunnettu siitä, että kalvo päällys- 20 tetään vesipitoisella liuoksella, joka sisältää poly- 1, 2-alkyleeni-imiiniä, kerros kuivataan ja laminoidaan kummallekin puolelle kuvan mukaisesti valotettua ja valo-kuvauksellisesti valmiiksi käsiteltyä tunnistamistunnus-merkein varustettua informaatiokanninta, jonka etu- ja 25 takapinnalla on gelatiinia, samanaikaisesti kuumentaen ja paineen alaisena.

13. Patenttivaatimuksen 12 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vesipitoinen liuos sisältää 0,05-10 paino-% poly-1,2-alkyleeni-imiiniä, 0,01-2 pai- 30 no-% aldehydiä tai ketonia ja mahdollisesti 0,01-1 paino-% karbanihappoa, laskettuna karboksyyliryhmien pitoisuudesta. 15 77607