FI75172B - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt anvaendbara n-glykosylerade karboksylsyraamidderivat. - Google Patents

Description

75172

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten N-glykosy-loitujen karboksyylihappoamidijohdannaisten valmistamiseksi 5 Keksinnön kohteena on menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten N-glykosyloitujen karboksyyliamidihap-pojohdannaisten valmistamiseksi, joilla on kaava

10 Z-N I

\ CO-R1 jossa Z merkitsee anomeerisen hiiliatomin välityksellä 15 sitoutunutta mono- tai disakkariditähdettä, merkitsee suoraketjuista ja haarautunutta, tyydytettyä hiilivetyryhmää, joka sisältää 9-21 hiiliatomia, tai 1 tai 2 tyydyttämätöntä sidosta omaavaa alkenyyli-ryhmää, joka sisältää 7-21 hiiliatomia, 20 R£ merkitsee suoraketjuista tai haaroittunutta, tyydytettyä tai yhden tai useamman tyydyttämättömän sidoksen omaavaa alkyyli- tai aralkyyliryhmää, joka sisältää korkeintaan 30 hiiliatomia ja joka voi olla substituoitu halogeeniatomeilla, tai alkoksialkyyliryhmää tai (alkok-25 si-alkoksi)alkyyliryhmää, joka sisältää korkeintaan 30 hiiliatomia.

Esimerkkeinä R^:n merkityksistä tyydytettyinä alkyyliryhminä mainittakoon n-nonyyli, n-dekyyli, n-un-dekyyli, n-dodekyyli, n-tridekyyli, n-tetradekyyli, 30 n-pentadekyyli, n-heksadekyyli, n-heptadekyyli, n-okta-dekyyli, n-nonadekyyli, dokosyyli, metyylidekyyli, i-propyylidekyyli, metyylitridekosyyli.

Tyydyttämättömiä tähteitä ovat esimerkiksi 1-dekenyyli, 5-dekenyyli, 9-dekenyyli, 8-heptadekenyyli, 35 8,11-heptadekaanidienyyli, 8,11,14-heptadekaanitrienyyli.

Tyydyttämättömät hiilivetytähteet voivat tällöin olla puhtaina cis- tai trans-isomeereinä tai myös iso-meeriseoksina.

2 75172

Esimerkkejä, joissa R2 kaavassa I merkitsee suora-ketjuista tai haaroittunutta, mahdollisesti yhden tai useamman tyydyttämättömän sidoksen omaavaa tyydyttämätöntä alkyylitähdettä, ovat R^sn yhteydessä mainitut.

5 Erityisesti mainittakoon metyyli, propyyli, hek- syyli, dekyyli, undekyyli, dodekyyli, tridekyyli, tetra-dekyyli, pentadekyyli, heptadekyyli, oktadekyyli, nona-dekyyli, dokosyyli, myrisyyli, etyyliheksyyli, isobutyy-li, propenyyli, oktenyyli, heksadienyyli, dokosenyyli, 10 dimetyyliheksenyyli ja 2-(sykloheksyyli)-etyyli. Tyydyttämättömät hiilivedyt voivat esiintyä puhtaina cis-tai trans-isomeereinä tai isomeeriseoksena.

Alkoksialkyylitähteitä ja (alkoksi-alkoksi)-alkyy-litähteitä ovat esim. metoksibutyyli tai butoksipropyyli 15 tai etoksietoksietyyli, ja esimerkkinä halogeenisubsti-tuentein substituoidusta hiilivetytähteestä mainittakoon trifluorimetyylietyyli.

R2:ta kaavassa I vastaava aralkyyli on esimerkiksi aryyli-alempialkyyli, kuten bentsyyli, fenetyyli tai 20 fenyyliheksyyli, jolloin fenyyliytimessä voi mahdollisesti olla yhtenä tai useampana, ensisijaisesti yhtenä tai kahtena substituenttina esimerkiksi halogeeni tai hydr-oksi.

Kaavassa I Z merkitsee glykosyylitähdettä, joka 25 keksinnön mukaisissa yhdisteissä on aina sitoutunut ami-dityppeen anomeerisen hiiliatomin välityksellä, jolloin glykosyylitähteillä tarkoitetaan keksinnön mukaisesti erityisesti mono- ja disakkarideja, joissa mahdollisesti yksi tai useampia hydroksyyliryhmistä voi olla korvattu 30 aminoryhmillä, asyyliamidoryhmillä, atsidoryhmillä, vedyllä, nitrolla, tioliryhmillä tai alempi-alkoksilla tai halogeenilla, ja glykosyylitähteet voivat olla myös vastaavien uloosien, uloosijohdannaisten, uronihappojen tai uronihappojohdannaisten muodossa.

Il 3 75172

Kaavassa I glykosyylitähteet Z ovat keksinnön mukaisesti ensisijaisesti pyranosyyli- tai furanosyyli-muodossa, jolloin kyseiset monosakkaridi- ja disakkari-ditähteet ovat koostuneet ensisijaisesti tetrooseista, 5 pentooseista, heksooneista ja heptooseista.

Keksinnön mukaisia esimerkkejä monosakkariditäh-teistä ovat glukopyranosyyli-, galaktopyranosyyli-, mannopyranosyyli-, glukofuranosyyli-, ribofuranosyyli-, arabinopyranosyyli- tai myöskin lyksopyranosyyli- tai 10 myös D-glysero-D-gluko-heptopyranosyylitähteet. Esi merkkeinä di- (ja oligo-) sakkariditähteistä voidaan mainita maltosyyli-, maltotriosyyli-, maltotetraosyyli-, laktosyyli-, sellobiosyyli-, melibiosyyli- tai 6-0-(Oi· - tai y/ht-ribofuranosyyli) -glukopyranosyylitähteet, 15 so. hiilihydraattisysteemit, jotka ovat koostuneet sokereista, joilla C-luku on erilainen ja joissa sokeri voi olla pyranoosi- ja/tai furanoosimuodossa. Yksityisten sokerirakenneosien väliset glykosidiset sidokset voivat olla Oi- ja/tai /^-muodossa ja yksityisten so-20 kerirakenneosien sitoutuminen voi anomeerisesta hiili- atomista lähtien tapahtua glykonina toimivan sakkari-diosan sekä primäärisen OH-ryhmän, että myöskin jonkin sekundäärisen hydroksyyliryhmän välityksellä.

Esimerkkeinä mono-, di (ja oligo-) sakkariditäh-25 teistä, joissa yksi tai useampia OH-ryhmistä on korvattu aminoryhmillä, asyyliamidoryhmillä, atsidoryhmillä, vedyllä, nitrolla, tioliryhmillä, alempi-alkoksilla tai halogeenilla, mainittakoon 2-asetyyliamido-2-des-oksiglukopyranosyyli-, 2-amino-2-desoksi-glukopyrano-30 syyli-, 4-atsido-4-desoksi-glukopyranosyyli-, 4-stearo- yyliamido-4-desoksi-D-glukopyranosyyli-, 4-dodekoyyli-amido-4-desoksi-D-glukopyranosyyli-, 6-heksa-dekanoyy-liamido-6-desoksi-D-galaktopyranosyyli-, 2,6-diamino- 2,6-didesoksiglukopyranosyyli-, 6,6'-diamino-6,61-di- 4 75172 desoksimaltosyyli-, 6-amino-6,6'-didesoksilaktosyyli-, 6-desoksimannopyranosyyli-, 2-desoksitribofuranosyyli-, fukosyyli-, 5-fluori-5-desoksitribofuranosyyli-, 6-0-metyyliglukopyranosyyli-, 6-deoksi-6-tioglukopyranosyy-5 li- ja 3-desoksi-3-nitrogalaktopyranosyyli-tähteet.

Jos glykosyylitähteet ovat uronihappojen tai uronihappojohdannaisten muodossa, kyseessä ovat gluku-ronihapot, joissa on vapaa karboksyyliryhmä, tai alkyy-lin esteröimä karboksyyliryhmä tai glukuroamidijohdan-10 naiset, joissa on substituoimaton tai substituoitu typ-piatomi. Esimerkkejä vastaavista sokereista ovat galak-turonihappo, glukuronihappometyyliesteri, glukuronihap-poamidi tai myöskin N-dodekyyliglukuroniamidi.

Kaavan I mukaisissa yhdisteissä on yksi tai 15 useampia kiertäviä C-atomeja ja ne esiintyvät optisesti puhtaina diastereomeereinä tai diastereomeeriseoksina. Kaavan I mukaiset, keksinnön mukaiset yhdisteet ovat siis karboksyylihappoamideja tai N-alkyloituja tai N-aralkyloituja karboksyylihappoamideja, joiden kunkin 20 amiditypessä on N-glykosidisesti - s.o. anomeerisen hiiliatomin välityksellä sitoutuneena yksinkertainen tai modifioitu mono-, di- tai oligosakkariditähde.

Aivan erityisen ensisijaisia yhdisteitä ovat suoritusesimerkeissä mainitut, erityisesti esimerkkien 25 12, 13, 14, 15, 16, 18, 20, 24, 26, 34, 35, 36, 38, 40, 41, 43, 44, 46, 47, 49, 50,51, 54, 55, 56, 57 ja 58 mukaiset yhdisteet.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi kaavan I Z:n mää-30 rittelemän sokerin annetaan reagoida joko vapaassa, s.o. suojaamattomassa muodossa, tai suojattujen, mahdollisesti aktivoitujen johdannaisten muodossa ensin amino-

II

751 72 5 yhdisteen R2~NH2 kanssa, joka on joko vapaassa muodossa tai sopivan happoadditiosuolan muodossa, jossa R2:lla on edellä selostettu merkitys, ja tämän jälkeen asyloidaan tällöin saatu glykosyyliamiini - kuten asylointireaktiois-5 sa on tavallista - aktivoidun karboksyylihappojohdannaisen kanssa, jonka reaktiokykyiset ryhmät on mahdollisesti suojattu, näin saadussa reaktiotuotteessa mahdollisesti läsnäolevat suojaryhmät lohkaistaan pois ja tällä tavalla saadaan kaavan I mukaisia keksinnön mukaisia yhdistei-10 tä, jotka voidaan, tarvittaessa, puhdistaa kromatografi-oimalla, kiteyttämällä uudelleen, uuttamalla tai näiden kaltaisin menetelmin.

Keksinnön mukaisen menetelmän ensisijaisessa suoritusmuodossa ensimmäisessä menetelmävaiheessa suojaamat-15 toman sokerin Z-OH, jossa OH merkitsee anomeerista hydroksyyliryhmää, ja Z:lla on kaavan I yhteydessä selostettu merkitys, annetaan reagoida sopivassa liuotti-messa, tai myös ilman liuotinta, mahdollisesti katalyytin läsnäollessa ja lämpötilojen ollessa välillä 20 0°C - 80°C, 1-10 ekvivalentin kanssa kyseistä amiinia R2~NH2 ja jatkokäsittelyn jälkeen saadaan tavallisesti suurin saannoin kyseisiä glykosyyliamiineja Z-NH-R2 amorfisina tai kiteisinä kiinteinä aineina tai sitkeinä siirappeina.

25 Toisessa menetelmävaiheessa glykosyyliamiinin Z-NH-R2 annetaan sitten reagoida 1-10 ekvivalentin kanssa karboksyylihappojohdannaista, jonka kaava on R^CO-X, jossa Reillä on edellä mainittu merkitys ja X merkitsee halogeenia tai asylointireaktioissa tavallista poistu-30 vaa ryhmää, ensisijaisesti aktivoivaa esteritähdettä, tai ryhmää 0-C0-(0)n-R^ (n = 0 tai 1), jossa Ritilä on R^:n osalta edellä mainittu merkitys, jolloin reaktio 6 751 72 suoritetaan orgaanisessa tai vesipitoisessa orgaanisessa liuottimessa lämpötilojen ollessa välillä 0°C - 50°C, mahdollisesti emäksen läsnäollessa, ja reaktion päätyttyä reaktiotuotetta käsitellään edelleen tavalliseen 5 tapaan.

Siinä tapauksessa, että hiilihydraattitähteessä Z on yksi tai useampia vapaita aminoryhmiä, nämä varustetaan, ennen amiinin kanssa tapahtuvaa reaktiota, tunnetulla tavalla aminosuojaryhmällä.

10 Aminosuojaryhminä tulevat kysymykseen sellaiset sokeri- ja peptidikemian yhteydessä tavallisesti käytettävät ryhmät (katso esimerkiksi Houben-Weyl, Methoden der organischen Chemie, Band XV, Georg Thieme Verlag, Stuttgart, 1974), jotka toisaalta ovat pysyviä maini-15 tuissa reaktio-olosuhteissa, mutta jotka toisaalta ky seisen N-glykosidin valmistamisen ja tämän seuraavan asyloinnin jälkeen karboksyylihappojohdannaisella R^-CO-X, jossa Reillä on edellä mainittu merkitys, voidaan jälleen lohkaista niin selektiivisesti, että saadaan kaavan 20 I mukaista toivottua lopputuotetta, s.o. siten, että kaavan I mukaisessa lopputuotteessa oleva asyyliamino-ryhmä ei sen jälkeen lohkea. Suositeltavia esimerkkejä ovat asyyliryhmä, joka on tyyppiä

-C-B

25 " 0 jossa B merkitsee trikloorimetyyliä tai trifluorimetyy-liä, tai tyyppiä

- C - 0 - E

II

o 30 jossa E merkitsee esim. trikloorietyyliä tai tertiää ristä butyyliä tai myös sulfenyyliryhmät, jotka ovat tyyppiä

- S - G

jossa G merkitsee fenyyliä, substituoitua fenyyliä tai 35 di- tai trifenyylimetyyliä ja 'substituoitu fenyyli' il 7 751 72 merkitsee fenyylitähdettä, jossa on substituentteina yksi - kolme substituenttia sarjasta nitro, alempialkyy-li tai 1-5 halogeeniatomia, ensisijaisesti klooriatomia. Esimerkkeinä mainittakoon 2,4,5-trikloorifenyylisulfe-5 nyyli ja o-nitrofenyylisulfenyylitähde.

Näiden suojaryhmien liittäminen aminoyhdistei-siin ja niiden myöhemmin tapahtuva lohkaiseminen haluttujen aminoryhmien vapauttamiseksi ovat tunnettuja menetelmiä ja niitä on selostettu esimerkiksi edellä 10 viitatussa kirjallisuuskohdassa.

Toisessa menetelmän suoritusmuodossa sellaisten kaavan I mukaisten tuotteiden valmistamiseksi, joiden glykosyylitähteessä Z on yksi tai useampia vapaita aminoryhmiä, lähtötuotteina käytetään sokerijohdannaisia 15 Z-OH, joissa aminoryhmä tai aminoryhmät ovat lähinnä atsi- dotähteiden muodossa, s.o.siis piilomuodossa. Kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistuksen loppuvaiheessa nämä atsidoryhmät muutetaan pelkistämällä tunnetulla tavalla aminoryhmiksi, jolloin varmistutaan siitä, että käytetään 20 sellaisia pelkistysaineita, jotka eivät vahingoita muita molekyylissä mahdollisesti olevia pelkistymiselle alttiita ryhmiä.

Vastaavat atsidosokerit ja niiden valmistus ovat tunnettuja (katso esimerkiksi Methods in Carbohydrate 25 Chemistry, Voi. I, 242-246 Academic Press, 1962 New York a. London). Pelkistykseen voidaan käyttää hydridi-donaattoreita kuten esim. natriumboranaattia tai litium-alanaattia, katalyyttisesti aktivoitua vetyä tai myös trifenyylifosfiinia metanoliammoniakki-pyridiini-seok-30 sessa tai myös rikkivetyä tai merkaptaaneja proottisis- sa liuottimissa.

Liuottimina voidaan käyttää kaikkia sopivia orgaanisia liuottimia, ensisijaisesti alempia alkanoleja, mutta myös vettä tai vesipitoisia alkanoleja.

35 Reaktiot suoritetaan mahdollisesti lisäämällä orgaanisia happoja kuten esimerkiksi etikkahappoa tai 751 72 8 epäorgaanisia happoja kuten esimerkiksi rikkihappoa tai lisäämällä orgaanisia emäksiä kuten esimerkiksi pyridii-niä tai epäorgaanisia emäksiä kuten esimerkiksi ammoniakkia. Työskentely tapahtuu lämpötilojen ollessa vä-5 Iillä 0 - 120°C, ensisijaisesti välillä 10°C - 40°C, mahdollisesti normaalia korkeammassa paineessa ja/tai neutraalin kaasun suojaamana.

Siinä tapauksessa, että kaavan I keksinnön mukaisten lopputuotteiden hiilihydraattiosassa Z yksi tai 10 useampia OH-ryhmiä on korvattu yhdellä tai useammalla asyyliamidoryhmällä, sokeria Z-OH käytetään heti alusta alkaen vastaavien asyyliamidosokerien muodossa. Asyyli-amidosokerien annetaan anomeerisen keskuksen osalta reagoida edellä mainittujen amiinien kanssa ensin vas-15 taaviksi asyyliamidoglykosyyli-amiineiksi ja toisessa reaktiovaiheessa sokeriosan C-l -aminoryhmä asyloidaan, jolloin saadaan kaavan I mukaisia N-(asyyliamidoglykosyy-li)amideja.

Eräs muu menetelmätapa kaavan I mukaisten yhdis-20 teiden valmistamiseksi, joissa Z merkitsee yhden tai useamman asyyliamidoryhmä-substituentin sisältävää so-keritähdettä, perustuu siihen, että amino-desoksi-so-kerien, joissa aminoryhmä on muussa kuin anomeerisessa hiiliatomissa, annetaan reagoida kaavan mukaisten 25 amiinien kanssa (amino-desoksi-glykosyyli)-amiineiksi, jotka asyloidaan sitten toisessa reaktiovaiheessa kaksi kertaa tai mahdollisesti useampia kertoja kaavan I mukaisiksi N- (asyyliamidoglykosyyli)-amideiksi 30 Z -

^"C0 - R

Kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa Z merkitsee yhden tai useamman asyyliamidoryhmä-substituentin sisältävää sokeritähdettä, voidaan edelleen saada myös loh-35 kaisemalla ensin kaavan I mukaisissa johdannaisissa, joissa Z vastaa lähinnä yhdellä tai useammalla väliaikai-

II

751 72 9 sella aminosuojaryhmällä, jotka ovat edellä selostettua tyyppiä

-C-B, -C-O-E tai -S-G

tl It 0 o 5 suojattua aminosokeria, tilapäiset aminosuojaryhmät

tavallisin menetelmin, jolloin saadaan vastaavia N-(ami-nodesoksiglykosyyli)-amideja ja näiden annetaan sitten reagoida aktivoitujen karboksyylihappojohdannaisten kanssa vastaaviksi N-(asyyliamidoglykosyyli)-amideiksi, jotka 10 ovat kaavan I

^R2

Z - U

CO - mukaisia.

15 Eräs muu menetelmätapa kaavan I mukaisten N-(a-syy- liamidoglykosyyli)-amidien valmistamiseksi perustuu siihen, että kaavan I mukaisten N-(atsidoglykosyyli)-amidien annetaan reagoida tunnetuin menetelmin kaavan I mukaisiksi N-(aminoglykosyyli)-amideiksi ja nämä asyloidaan 20 sitten aktivoitujen karboksyylihappojohdannaisten kanssa kaavan I mukaisiksi N-(asyyliamidoglykosyyli)-amideiksi.

Ensimmäisenä menetelmävaiheena kaavan I mukaisia keksinnön mukaisia yhdisteitä valmistettaessa on siten sokerin Z-OH reaktio tyyppiä olevan amiinin kans- 25 sa, anomeerisen hiiliatomin kohdalla, veden lohjetessa, kyseiseksi glykosyyliamiiniksi.

Amiinien jotka ovat huoneen lämpötilassa nesteitä, voidaan antaa reagoida sokerin kanssa suoraan, s.o. liuottimitta. Työskentely tapahtuu tällöin lämpöti-30 lojen ollessa välillä 0°C - 100°C, ensisijaisesti välil lä 25°C - 70°C. Katalyyteiksi soveltuvat epäorgaaniset hapot, kuten esimerkiksi suolahappo, rikkihappo tai typpihappo, tai lyhytketjuiset karboksyylihapot, kuten etik-kahappo tai propionihappo, joita käytetään määrin 0,001-35 0,05 ekvivalenttia.

10 751 72

Kussakin tapauksessa, ja amiinien R2~NH2 yhteydessä, jotka ovat huoneen lämpötilassa kiinteitä, gly-kosyyliamiinien valmistus voidaan suorittaa, ja pidetään myös suotavana suorittaa, liuottimen läsnäollessa.

5 Työskentely tapahtuu silloin ensisijaisesti reaktio- olosuhteissa neutraalin laimentimen läsnäollessa, joka on ensisijaisesti sellainen, että ainakin joko reaktio-osapuolet tai reaktiotuote liukenevat siihen.

Kysymykseen tulevat alkoholit kuten metanoli, 10 etanoli, propanoli-1 ja propanoli-2, eetterit kuten tetrahydrofuraani ja dioksaani, samoin kuin myös dimetyy-liformamidi, jolloin - paitsi alkoholeja käytettäessä-ensisijäisenä pidetään veden lisäämistä. Sen lisäksi ensisijaisesti lyhytketjuisten amiinien R2~NH2 yhteydessä 15 vesikin yksinään soveltuu liuottimeksi. Voi myös olla edullista käyttää alkanoleja seoksena veden kanssa.

Valmistettaessa glykosyyliamiineja liuottimia käyttäen reaktiolämpötilat ovat välillä -10°C - 120°C, ensisijaisesti välillä 30°C - 70°C.

20 Kyseinen laimennin voidaan lisätä valinnanvarai sesti ennen reaktiota tai sen aikana. Pitkäketjuisten amiinien R2-NH2 yhteydessä pidetään edullisempana suorittaa lisäys ennen reaktiota.

Edellä selostetulla tavalla valmistetut glykosyy-25 liamiinit kiteytyvät erilleen joko suoraan tai jäähdyt tämisen jälkeen ja ne voidaan saostaa tai kiteyttää lisäämällä sopivaa, ensisijaisesti polaarittomampia apuliuot-timia kuten asetonia, dietyylieetteriä, sykloheksaania, etikkaesteriä tai petrolieetteriä, mahdollisesti jäähdyt-30 täen; mahdollisesti läsnäoleva ylimääräinen amiini R2~NH2 voidaan poistaa pesemällä tai kiteyttämällä tuote uudelleen tunnetulla tavalla.

Toisena menetelmävaiheena kaavan I mukaisia keksinnön mukaisia yhdisteitä valmistettaessa on edellä 35 selostetulla tavalla saadun glykosyyliamiinin selektii vinen N-asylointi karboksyylihappojohdannaisella, jonka kaa-

II

11 75172 va on - CO - X, jossa Reillä ja X:llä on edellä mainitut merkitykset. Tunnetuista karboksyylihappojohdannaisista R-CO-X on pidettävä ensisijaisina anhydridejä, aktivoituja estereitä ja happohalogenideja, ensisijaisesti 5 klorideja.

Näiden asylointiaineiden annetaan reagoida gly-kosyyliamiinien kanssa ensisijaisesti laimentimen läsnäollessa, johon reaktio-osapuolet liukenevat täydellisesti tai myöskin ainoastaan osittain.

10 Orgaanisina tai epäorgaanisina liuottimina tule vat kysymykseen ensisijaisesti sellaiset liuottimet, jotka reaktio-olosuhteissa mahdollisimman paljon heikentävät tai estävät sivureaktioita. Työ voidaan suorittaa sekä orgaanisissa liuottimissa kuten eettereissä, esim.

15 tetrahydrofuraanissa ja dioksaanissa, tai alkoholeissa, esim. etanolissa ja propanolissa, tai ketoneissa, esim. asetonissa tai metyylietyyliketonissa, tai dimetyyliform-amidissa, etikkaesterissä tai pyridiinissä samoin kuin myös näiden liuottimien keskeisissä seoksissa ja/tai 20 seoksissa veden kanssa. Yleensä suositeltavana pidetään vedettömien liuottimien käyttöä.

Asylointiaineita R^-CO-X käytetään glykosyyliamii-nin suhteen laskien 1-10 ekvivalenttia, jolloin suositeltavana pidetään 1-3 ekvivalentin käyttöä.

25 Asylointireaktiot voidaan suorittaa, ensisijai sesti happohalogenideja ja -anhydridejä käytettäessä, emäksisten apuaineiden läsnäollessa. Käyttökelpoisia ovat kaikki orgaanisessa synteesissä tavalliset emäksiset yhdisteet kuten esim. tertiääriset alifaattiset tai 30 myöskin aromaattiset amiinit, mutta myöskin alkali- ja maa-alkalimetallihydroksidit tai -karbonaatit kuten natronlipeä, natriumkarbonaatti tai kalsiumkarbonaatti.

Asyloinnit suoritetaan lämpötilojen ollessa välillä noin -30°C - -80°C, ensisijaisesti välillä -10°C -35 +20°C.

12 75172 Tällä tavalla saadut amidit eristetään tunnetuin menetelmin kiteisinä tai amorfisina kiinteinä aineina tai sitkeinä siirappeina ja puhdistetaan, tarvittaessa, kiteyttämällä uudelleen, kromatografroimalla, uuttamal-5 la jne.

Kun kyseessä ovat yhdisteet, joiden glykosyyli-osan aminoryhmät on suojattu, suojaryhmät lohkaistaan pois tunnetulla tavalla.

Seuraavan kaavion tarkoituksena on valaista esi-10 merkin muodossa kaavan I mukaisten yhdisteiden keksinnön mukaisen valmistuksen erästä ensisijaista suoritusmuotoa :

r°H /-OH

15 KOH^OH + -» ZohVnH

HO'W 18 37 2 C18H37

0H HO OH

(a) (b) / (c) / . c17h33-co-ci 20

<OH

ΗΟ^ I C18H37 OH 25

Ensimmäisessä menetelmävaiheessa glukoosin (a) annetaan reagoida oktadekyyliamiinin (b) kanssa N-oktadekyyli-/^ -30 D-glukopyranosyyliamiiniksi (c), joka toisessa menetelmä vaiheessa asyloidaan oleiinihappokloridilla N-oktade-kyyli-N-oleyyl -D-glukopyranosyyliamiiniksi (I).

Il 13 75172

Keksinnön kohteena ovat myös kaavan I mukaisten yhdisteiden suolat. Tällöin on kysymyksessä ensisijaisesti tavalliset farmaseuttisesti käyttökelpoiset, ei-toksiset suolat, esim. alkalimetalli- tai ammonium-5 suolat.

Tämän keksinnön mukaisilla yhdisteillä on arvokkaita farmakologisia ominaisuuksia - erityisesti selväpiirteinen kehon omaa torjumiskykyä lisäävä vaikutus.

On siis huomattu, että tämän keksinnön mukaiset yhdis-10 teet kiihdyttävät immuniteettijärjestelmän vasta-aine-synteesiä ja voimistavat lisäksi epäspesifistä isännän omaa torjumiskykyä. Tämä on osoitettavissa seuraavassa selostetun koejärjestelyn avulla.

Neste-immuniteetin lisääntyminen lampaan puna-15 solujen (SE) suhteen.

Vasta-ainesynteesin kulun seuraaminen kokonaisuudessaan in vitro on mahdollista suorittaa kokeellisesti. Tätä varten hiiren pernasoluviljelmiä immunisoi-saan lampaan punasoluilla (SE). 5 päivän kuluttua mää-20 ritetään anti-SE-vasta-ainetta muodostavat solut. Tämän keksinnön mukaiset yhdisteet pystyvät - kuten taulukossa 1 on osoitettu - yllättäen lisäämään, annoksesta riippuen alueella 1-30 ^ug/ml, vasta-ainetta muodostavien solujen lukumäärää.

14

Taulukko 1 7517 2

Valittujen N-glykosyloitujen karboksyylihappoamidi-johdannaisten vaikutus vasta-ainesynteesiin lampaan 5 punasolujen suhteen in vitro.

Yhdiste, Vasta-ainetta erittävien solujen määrän/viljelmä esimerkissä riippuvuus annoksesta (^ug/ml) _0______1_____3____10_30____ 10 15 2620 2840 4040 6760 12330 18 2030 2350 3660 7580 10300 20 1390 2090 2550 8760 12680 36 2700 3680 4850 5200 8160 24 27,0 4000 5740 6920 10600 15

Nesteimmuniteetin lisääntyminen in vivo: vasta-ainetuotannon lisääntyminen lampaan punasolujen suhteen 20 hiirellä.

NMRI-hiiriä immunisoitiin ruiskuttamalla vatsa- 7 ontelonsisäisesti (i.p.) 10 SE:tä. 5 päivän kuluttua pernat poistettiin ja määritettiin anti-SE-vasta-ainet-ta erittävät imusolut. Toisessa koejärjestelyssä määri-25 tettiin eläinten seerumissa olevien hemaglutinoivien vasta-aineiden tiitteri. Käytetyin annoksin SE-arvot ovat saajaeläinten suhteen lähes optimaaliset, s.o. ne pystyvät virittämään ainoastaan pienen määrän imu-soluista vasta-ainesynteesiin. Eläinten käsittely li-30 säksi tämän keksinnön mukaisilla yhdisteillä pystyy, annettaessa näitä kerran vatsaontelon-

II

75172 15 sisäxsesti tai ihonalaisesti (s.c.) 1,0 - 100 mg/kg, lisäämään vasta-ainetta muodostavien solujen lukumäärän 5-10 -kertaisesti kontrolliarvoa suuremmaksi ja nostamaan merkittävästi vasta-aine-tiitteriä eläinten seeru-5 missä.

Mainittujen yhdisteiden immunostimuloiva vaikutus on päinvastoin kuin muilla bakteeri-immuunistimulanteil-la (esim. lipopolysakkaridi gramnegatiivisista mikro-organismeista) riippuvainen vasta-aineesta, s.o. uusien 10 yhdisteiden ruiskuttamisen seurauksena anti-SE-tiitte-ri kohoaa ainoastaan SE-immunisoiduilla, mutta ei immu-nisoimattomilla hiirillä.

Nesteimmuniteetin lisääntyminen in vivo: vasta-ainetuotannon lisääntyminen muna-albumiinin suhteen.

15 NMRI -hiiriä immunisoidaan päivänä 0 ruiskuttamalla vatsaontelonsisäisesti 50 ^ug muna-albumiinia. 7, 14 ja 21 päivän kuluttua otetaan seeruminäytteitä ja tutkitaan niiden anti-muna-albumiini-vasta-aine-pitoisuus passiivisen hemaglutinaation avulla. Käytetyin annoksin 20 muna-albumiini on hiirien suhteen lähes immunogeeni, s.o. se ei pysty lisäämään lainkaan tai ainoastaan aivan vähäisessä määrässä vasta-aineiden tuotantoa. Hiirien käsittely tietyillä immuniteettia lisäävillä aineilla ennen vasta-aineen antoa tai sen jälkeen johtaa vasta-25 ainetiitterin kohoamiseen seerumissa. Käsittelyn vaikutus ilmaistaan saavutetun score-arvon avulla, s.o. kolmen verenottopäivän log2~tiitterierojen summan avulla.

Tässä kokeessa kaavan I mukaiset yhdisteet pystyvät, kun niitä annetaan vatsaontelonsisäisesti tai ihon-30 alaisesti 1-100 mg/kg immunointipäivänä muna-albumiinilla, nostamaan merkittävästi vasta-aineiden tuotantoa muna-albumiinia vastaan.

16

Makrofagien aktivointi . 7 5172

Makrofagit esittävät keskeistä osaa epäspesifisten torjumisprosessien yhteydessä. Antigeenin suhteen ne reagoivat tyypillisesti aineenvaihduntaa lisäämällä 5 (makrofagi-aktivoituminen), mikä on osoitettavissa ennen kaikkea kohonneiden erityskykyjen avulla. Voitiin osoittaa, että mainitut yhdisteet aiheuttavat ensisijaisesti antigeenin, kuten esim. Candida albicans'in, kanssa makro-fagi-aktivoitumisen lisääntymistä. Mitattiin sytotoksi-10 sesti vaikuttavan peroksidin vapautuminen. Osoittautui, että mainitunlaiset yhdisteet pystyvät lisäämään peroksidin tuotantoa ainakin 2-kertaisesti.

Sietokyky

Vaikkakin keksinnön mukaiset yhdisteet kehittävät 15 tehostavan vaikutuksen hiirillä esimerkiksi jo yksittäis- annoksen ollessa 10 mg/kg i.p., tai suun kautta annettuna, toksisia vaikutuksia ei havaita silloinkaan kun niitä annetaan 100 mg/kg. Mainittujen aineiden sietokyky on sen vuoksi hyvä.

20 Keksinnön mukaiset yhdisteet pystyvät seoksena antigeenin kanssa toisaalta lisäämään tämän immunogeni-teettiä, toisaalta kohottamaan systeemisen annon yhteydessä käsitellyn elimistön immunologista reaktiivisuutta. Lisäksi mainitut aineet pystyvät aktivoimaan vasta-25 aineiden muodostumisesta vastuussa olevia imusoluja.

Uusia yhdisteitä voidaan siten käyttää hyödyksi apuaineina seoksena rokotteiden kanssa rokotustulosten parantamiseksi ja lisäämään immuniteetin välittämää infektiosuojaa bakteerien, virusten tai loisten aiheutta-30 mia tartuntoja vastaan.

Edelleen kuvatut yhdisteet soveltuvat seoksena mitä erilaisimpien antigeenien kanssa apuaineiksi, valmistettaessa hoitotarkoituksiin ja diagnostisiin tarkoituksiin kokeita varten tai teollisessa mittakaavassa, 35 vastaseerumeita.

17 751 72 Tämän lisäksi uusia yhdisteitä voidaan käyttää hyväksi myös lisäämättä samanaikaisesti antigeeniä, edistämään jo tiedottomasti tapahtuvia torjumisreaktioita ihmisillä ja eläimillä. Yhdisteet so-5 veltuvat siten erityisesti kiihoittamaan kehon omaa tor-jumiskykyä, esim. kroonisten ja akuuttien tartuntojen yhteydessä tai selektiivisten (antigeenispesifisten) immunoloogisten puutosten yhteydessä, sekä synnynnäisten, mutta myöskin hankittujen yleisten (s.o. ei antigeeni-10 spesifisten) immunoloogisten puutostilojen yhteydessä, joita esiintyy vanhuusiässä, vaikeiden primäärisairauk-sien aikana ja ennen kaikkea ionisoivilla säteillä tai hylkimistä vastuvasti vaikuttavilla aineilla tapahtuneen hoidon jälkeen. Mainittuja aineita voidaan siten antaa 15 ensisijaisesti myös yhdistelmänä tartuntaa vastustavien antibioottien, kemoterapeuttisten aineiden tai muiden hoitomenetelmien kanssa immunologisten vaurioiden vastustamiseksi. Lopuksi selostetut aineet soveltuvat myös yleiseen infektiosairauksien ennalta ehkäisyyn ihmisillä 20 ja eläimillä.

Keksinnön mukaiset yhdisteet kohottavat eloonjää-mismääriä systeemisen hiiri-kandidoosi-eläinmallikokeen yhteydessä.

Kokeen selostus 25 Tyyppiä SFF-CF. olevat hiiret infektoitiin las- 1 5 kimonsisäisesti 2-6 x 10 logaritmisesti kasvavilla Candida albicans-soluilla, jotka oli suspendoitu fysiologiseen keittosuolaliuokseen. Kolmantena päivänä infektoin-nista käsittelemättömissä kontrollieläimissä on havait-30 tavissa ensimmäiset sairausoireet. Viidenteen päivään mennessä kuolevat ensimmäiset eläimet nopeasti edistyvään munuaistoiminnan vajavuuteen ja 14 päivään mennessä infektion suorittamisesta yleensä enemmän kuin 80 % käsittelemättömistä eläimistä on kuollut. Tässä kokeessa kaa-35 van I mukaiset yhdisteet ovat sekä sairautta hidastavia että myös hoidollisesti tehoavia. Merkittävä sairautta 18 75172 hidastava vaikutus saavutettiin annettaessa aineita kerran 24 tuntia ennen infektointia konsentraatioin 1-50 mg/kehonpainon kiloa kohden, ensisijaisesti vatsaonte-lonsisäisesti mutta myös suun kautta.

5 Taulukko 2

Candidalla infektoitujen CF^-hiirten eloonjäämisarvot sen jälkeen kun niitä oli esikäsitelty vatsaontelon-sisäisesti mainituilla yhdisteillä.

Yhdiste H, Kontrollieläinten eloon- ,Esikäsiteltyjen eläinten 10 esimerkki_jäämisarvot 14. päivänä eloonj äämisarvot 14, päivänä 14 1/10 4/10 44 1/10 4/10 46 0/10 4/10 49 0/10 6/10 15 50 0/10 4/10 57 0/10 4/10 58 0/10 4/10 59 0/10 6/10 Käsiteltyjen eläinten osalta havaittiin statisti-20 sesti merkittävä eloonjäämisajän pidentyminen verrattu na käsittelemättömiin kontrolleihin. Noin 50 % käsitellyistä eläimistä oli elossa 14 päivän tarkkailuajän jälkeen kun taas vastaavasti käsittelemättömistä kont-rollieläimistä oli elossa noin 10 %.

25 Terapeuttinen vaikutus saavutettiin käsiteltä essä eläimiä infektointipäivästä alkaen päivittäin antamalla preparaattia kerran päivässä kolmen päivän ajan suun kautta tai vatsaontelonsisäisesti määrin 1-30 mg/kehonpainon kiloa kohden. Kun infektoinnista oli kulunut 30 14 päivää käsiteltyjen eläinryhmien eläimistä oli jäänyt eloon noin 60 %, käsittelemättömistä kontrollieläimistä vastaavasti 20 %.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden ennalta ehkäisevästä ja terapeuttisesta vaikutuksesta hiiri-kandidoosi-35 eläinkokeissa voidaan päätellä, että aineella on laaja I! 19 751 72 torjumiskykyä stimuloiva vaikutus, mistä johtuen ei ainoastaan hiivainfektiot vaan myöskin yleensä mikrobien aiheuttamat häiriöt ovat paremmin kontrolloitavissa eläimillä ja ihmisillä. Tämän perusteella näyttää oi-5 keutetulta pitää ainetta tartunnanvastaisesti tehoava na, etenkään koska ei esiinny viitteitä aineen sienten vastaiseen aktiivisuuteen.

Keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää yksinään ennalta ehkäisevänä aineena jo esiintyvien 10 infektioiden torjumiseen tai antibiootti-hoidon yhtey dessä antibioottien ja kemoterapeuttisten aineiden (esim. penisilliinien, kefalosporiinien, aminoglykosi-dien ym.) hoitovaikutuksen lisäämiseksi tartunnan saaneilla ihmisillä ja eläimillä.

15 On todettu, että hiirillä, joissa on tautia ai heuttavia bakteereja, jotka johtavat 24-48 tunnin kuluessa koe-eläinten kuolemaan, esiintyviä infektioita voidaan hoitaa suorittamalla ennalta ehkäisevä käsittely - ensisijaisesti vatsaontelonsisäisesti - 1-80 20 mg/kg:n annoksilla kaavan I mukaisia keksinnön mukaisia yhdisteitä. Tämä koskee kokonaista sarjaa grampositii-visia (esim. stafylokokit) ja gramnegatiivisia (esim.

E.coli, Klebsiella, Proteus, Pseudomonas) taudinaiheuttajia. Tätä luetteloa on pidettävä esimerkin luonteisena 25 eikä millään tavoin rajoittavana. Siten esim. hiiristä, joihin oli infektoitu tautia aiheuttavaa Klebsiella 63 -kantaa, elossa oli annoksella 20 mg/kg esimerkin 17 keksinnön mukaista yhdistettä tapahtuneen käsittelyn jälkeen (esim. 18 tuntia ennen infektointia) 80-90 %, 30 kun taas käsittelemättömistä kontrollieläimistä elossa oli vain 0-30 %. Samankaltaisia tuloksia antoivat myös esimerkkien 14, 20, 34, 38, 44, 50, 51, 54, 59 mukaiset yhdisteet.

Eräässä lisäkokeessa voitiin osoittaa, että anti-35 bioottien terapeuttista tehokkuutta voidaan lisätä kek- 20 75172 sinnön mukaisilla yhdisteillä (taulukko 3). Siten hiiriin infektoitiin Pseudomonas W-kantaa. Tämä infektio johtaa useimpien kontrollieläinten kuolemaan 24 tunnin kuluessa. Erästä lisäryhmää käsiteltiin annoksilla 4 5 mg/kg Sisomicin-valmistetta 30 tuntia infektoinnin jäl keen. Voitiin osoittaa, että koeryhmässä, jota oli käsitelty annoksella 20 mg/kg esimerkin 17 mukaista keksinnön mukaista yhdistettä, Sisomicin'in terapeuttista tehokkuutta voitiin ratkaisevasti parantaa.

10 Taulukko 3

Eloon jääneiden eläinten määrä (prosentteina) käsittelyn tapahtuessa käyttämällä esimerkin 17 mukaista yhdistettä Sisomicin'in yhteydessä Pseudomonas W-infektion hoitamiseen CF^-hiirissä.

15 Preparaatti Elossa olevien eläinten %-määrä kun infektoinnista oli kulunut ___1 päivä 3 päivää 5 päivää_ 1) Esim. 17 mukainen yhdiste 20 mg/kg 90 50 40 2) Sisomicin 20 4 mg/kg 50 30 30 1) Esim. 17 yhdiste/20 mg/kg + 100 80 80 2) Sisanicin/e mg/kg

Infektiokontrolli 25 15 15 25 1) 18 tuntia ennen infektointia vatsaontelonsisäisesti 2) 30 ' infektoinnin jälkeen ihonalaisesti.

Samankaltaisia tuloksia saatiin myös esimerkkien 14, 20, 34, 38, 44, 50, 51, 54, 59 mukaisilla yhdisteillä.

30 Yhdisteitä I sisältävät farmaseuttiset valmisteet ovat ensisijaisesti tabletteja tai gelatiinikapseleita, jotka sisältävät vaikutusaineita yhdessä laimentimien, esim. laktoosin, dekstroosin, sakkaroosin, mannitolin, sorbitolin,selluloosan ja/tai luistoaineiden, esim.

35 piimään, talkin, steariinihapon tai sen suolojen, kuten magnesium- tai kalsiumstearaatin, ja/tai polyetyleeni-

II

75172 21 glykolin kanssa. Tabletit sisältävät myös sideainetta, esim. magnesiumaluminiumsilikaattia, tärkkelyksiä, kuten maissi-, vehnä-, riisi- tai nuolijuuritärkkelystä, gelatiinia, traganttia, metyyliselluloosaa, natriumkarbok-5 simetyyliselluloosaa ja/tai polyvinyylipyrrolidonia, ja haluttaessa hajoittavia aineita, esim. tärkkelyksiä, agaria, algiinihappoa tai sen suolaa, kuten natriumalgi-naattia ja/tai poreiluseoksia, tai adsorptioaineita, väriaineita, makuaineita ja makeutusaineita. Injektoita-10 vat valmisteet ovat ensisijaisesti isotonisia vesiliuok sia tai suspensioita. Peräpuikot, salvat tai voiteet ovat lähinnä rasvaemulsioita tai -suspensioita. Farmaseuttiset valmisteet voivat olla steriloituja ja/tai sisältävät apuaineita, esim. säilystys-, stabilointi-, 15 kostutus- ja/tai emulgointiaineita, liukenemista välit täviä aineita, suoloja osmoottisen paineen säätämiseksi ja/tai puskureita. Näitä farmaseuttisia valmisteita, jotka, haluttaessa, voivat sisältää muita farmakologisesti arvokkaita aineita, valmistetaan tunnetulla taval-20 la, esim. tavanomaisten sekoitus-, rakeistus- tai lääke- rakeistusmenetelmin ja ne sisältävät noin 0,1 % - noin 75 %, erityisesti noin 1 % - 50 % mainittuja aktiivisia aineita.

Tämän keksinnön mukaiset suun kautta annettavat 25 valmisteet voidaan myös varustaa mahanestettä kestävällä pinnoitteella.

Keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää torjumiskykyä lisäävinä ja immuniteettia voimistavina aineina kroonisten ja akuuttien infektioiden (esim.

30 bakteeri-, virus- ja lois-infektioiden) ja pahanlaatuis ten kasvaimien hoitamiseen. Niitä voidaan käyttää myös apuaineina suojarokotuksen yhteydessä, fagosytoosin stimuloinnin yhteydessä, torjunta- ja immuunijärjestelmän häiriöiden säätelyn yhteydessä.

35 Seuraavat esimerkit valaisevat edellä selostettua 22 75172 keksintöä/ niiden rajoittamatta kuitenkaan millään tavalla tämän piiriä.

Keksintö koskee yleisesti myös yhdisteiden I suoloja minkä tahansa muiden suolan muodostavien ryhmien, 5 esim. vapaiden karboksyyliryhmien kanssa, ensisijaises ti farmaseuttisesti käyttökelpoisia ei-toksisia suoloja, esim. metalli- tai ammoniumsuoloja.

Esimerkkejä

Ohutkerroskromatografinen käsittely (DC) tapah-10 tui valmisteilla Kieselgel-DC-Fertigplatten (E. Meck,

Darmstadt) ja preparatiiviset erotukset silikageelillä Kieselgel 60 (Merck, Darmstadt).

Liuotinsysteemit s Systeemi G Ct^C^/CH^OH/lS % : inen ammoniumhydroksidi suhteessa 1/1/1, tästä alafaasi; 15 Systeemi E CI^C^/CH^OH^O % : inen ammoniumhydroksidi suhteessa 8/4/1; kulloinkin tilavuusosina.

Esimerkki 1: N-D-glukopyranosyy1i-oleiinihappo-amidi 3 g 2,3,4,6-tetra-0-asetyyli-3,D-glykopyranosyy-20 liamiinia liuotettiin 25 ml:aan tetrahydrofuraania ja sen jälkeen kun oli lisätty 3,45 g natriumkarbonaattia voimakkaasti sekoittaen ja jäähdyttäen, lisättiin 0°C:ssa tiputtamalla 2,24 g oleiinihappokloridia liuotettuna 5 ml:aan tetrahydrofuraania (THF). Reaktion tapah-25 duttua täydellisesti (tarkistus ohkokromatograafisesti = DC seoksessa tolueeni: asetoni = 4:1) sakka suodatettiin erilleen, suodos haihdutettiin kuiviin vakuumissa ja kuivattiin. O-deasetylointia varten näin saatu raaka-tuote liuotettiin 200 ml:aan liuosta metanoli/trietyy-30 liamiini/vesi = 4:3:1 (tilavuusosia) ja jätettiin 15 tun niksi huoneen lämpötilaan. Sitten haihdutettiin kuiviin vakuumissa ja jäännös kromatografioitiin silikageelillä. Tällä tavalla saadun otsikon tuotteen RF-arvo oli 0,46.

Il 23 75172

Esimerkki 2 : N-bentsyyli-/* -D-glukopyranosyyliamiini 50 g D-glukoosia liuotettiin 1000 ml:aan kuumaa etanolia, ja kun oli lisätty 89 g bentsyyliamiinia, seoksen annettiin olla 48 tuntia huoneen lämpötilassa. Sit-5 ten jäähdytettiin jäillä ja tuote saostettiin petroli- eetterillä. Suodatettiin erilleen, pestiin eetterillä ja kuivattiin vakuumissa.

^H-NMR CD^ODissä: «£ = 7,33 leveä singletti fenyyli-H. Esimerkki 3; N-bentsyyli-N-glukopyranosyyli-10 asetamidi 1 g esimerkin 2 yhdistettä asetyloitiin 10 ml:ssa vedetöntä pyridiiniä, 0°C, 6 ml:lla asetanhydridiä huoneen lämpötilassa. Työskentely jatkui kuten tavallisesti ja saatiin 1 g N-asetyyli-tetra-O-asetyylijohdannaista.

15 1H-NMR CDC13:ssa: S= 1,9-2,1 m 5 x CH3-C0-.

0-deasetylointia varten 500 ml penta-asetaattia deasetyloitiin vedettömässä metanolissa 10 %:lla natrium-metylaattia ja jatkokäsittely tapahtui tavalliseen tapaan. Tuote saostui erilleen amorfisena kiinteänä aineena.

20 1H-NMR CD30D:ssä: S = 7,1-7,4 fenyyli-H.

Esimerkki 4: N-dodekyyli-/^ -D-glukopyranosyyliamiini 18 g glukoosia sekoitettiin 50 ml:ssa etanolia 70°C:ssa, sitten lisättiin 18,5 g dodekyyliamiinia, lämmitettiin vielä kunnes liuos oli kirkas, annettiin 25 jäähtyä huoneen lämpötilaan ja 20 tunnin kuluttua saos tuneet kiteet suodatettiin erilleen. Pestiin etanolilla ja eetterillä ja kuivattiin vakuumissa.

Saanto = 24 g.

Alkuaineanalyysi: (C^gH^NO^ = 347): 30 laskettu: C = 62,2 %, H = 10,6 %, N = 4,0 %; saatu: C = 62,2 %, H = 10,6 %, N = 4,2 %.

24 751 72

Esimerkki 5: N-dodekyyli-N-^-D-glukopyranosyyli- asetamidi

Valmistus tapahtui esimerkin 3 mukaisesti. Alkuaineanalyysi: 5 laskettu: C = 61,7 %, H = 10,0 %, N = 3,6 %; saatu: C = 60,8 %, H = 9,9 %, N = 3,8 %.

Esimerkki 6: N-glukopyranosyyli-N-propyyli- oleiinihappoamidi 11 g N-propyyli-D-glukopyranosyyliamiinia sekoi-10 tettiin 90 ml:ssa tetrahydrofuraania (THF) 21 gramman kanssa soodaa, sitten siihen lisättiin hitaasti tiputtamalla ja jäähdyttäen 1 ekvivalentti oleiinihappoklori-dia 20 ml:ssa tetrahydrofuraania. Täydellisen N-asyloin-nin jälkeen (tarkistus DC:n avulla liuotinseoksen olles-15 sa Ci^C^/CH^OH = 13:1) sakka suodatettiin erilleen, pestiin THF:11a, suodos haihdutettiin kuiviin vakuumissa ja saatu siirappi kromatografioitiin jälkipuhdistusta varten silikageelillä. Pylvään kehitys seoksella C^C^/CH^OH = 15:1. Fraktiot, jotka sisälsivät puhdas-20 ta otsikon yhdistettä, yhdistettiin. Liuotin poistet tiin vakuumissa. Saanto: 3,3 g.

Rf-arvo: 0,34 seoksessa C^C^/CH^OH = 15:1.

= +7,5° (c = 1,0 CH2C12).

Esimerkki 7: N-glukopyranosyyli-N-heksyyli-25 oleiinihappoamidi

Valmistus tapahtui lähtemällä N-heksyyli-D-gluko-pyranosyyliamiinista kuten esimerkissä 6 on selostettu. Pylväskromatografiointi seoksella C^C^/CH^OH = 13:1. Saanto: 9,2 g puhdasta tuotetta.

30 Rf-arvo = 0,38 seoksessa C^C^/CH^OH = 13:1.

= +5,8°C (c = 0,94 CH2Cl2:ssa).

Il 25 751 72

Esimerkki 8; N-glykopyranosyyli-N-(n-3,3,3-tri-fluori-propyyli)-oleiinihappoamidi Seosta, jossa oli 3,6 g glukoosia ja 0,8 ml 0,5-norm. suolahappoa sekä 4,6 g n-3,3,3-trifluoripro-5 pyyliamiinia, lämmitettiin 25 minuuttia 75°C:ssa sekoit taen. Jäähdyttämisen jälkeen N-glukosidi kiteytyi erilleen, pestiin eetterillä ja kuivattiin vakuumissa.

Saanto: 4,1 g.

N-asylointi oleiinihappokloridilla tapahtui esimerkin 6 10 mukaisesti. Pylväskromatografiointi seoksella CH2C12/CH30H

= 15:1.

Saanto: 2,7 g.

= +7'6° (c = CH2Cl2:ssa).

Esimerkki 9: N-(2-etyyli-heksyyli)-N-glukopyra-15 nosyyli-oleiinihappoamidi

Glukoosin reaktio 2-etyyli-heksyyliamiinin kanssa tapahtui esimerkin 8 mukaisesti. N-asylointi oleiinihappokloridilla suoritettiin esimerkin 6 mukaisesti. Pylväskromatografiointi seoksella CH2C12/CH30H = 15:1.

20 Otsikon yhdisteen Rf-arvo: 0,44 seoksessa ch2ci2/ch3oh = 15. 1.

Esimerkki 10: N-(3-butoksi-propyyli)-N-glukopyra-nosyyli-oleiinihappoamidi N-glykosidin valmistus ja N-asylointi tapahtuivat 25 kuten esimerkissä 8 tai esimerkissä 6 on selostettu.

Rf-arvo: 0,29 liuotinseoksessa CH2C12/CH30H = 10/1.

Esimerkki 11: N-dodekyyli-N-glykopyranosyyli-steariinihappoamidi 100 g esimerkin 4 N-dodekyyli-^ -D-glukopyranosyy-30 liamiinia liuotettiin 765 ml:aan THF:a ja 32 gramman trietyyliamiini-erän läsnäollessa lisättiin jäähdyttämällä tiputtaen 80 g steariinihappokloridia. Jatkokäsittelyä varten seos suodatettiin ja liuotin poistettiin vakuumissa.

35 Samalla tavalla valmistettiin N-dodekyyli-N-gluko- 26 751 72 pyranosyyli-oleiinihappoamidia.

Esimerkki 12; N-dekyyli-N-glukopyranosyyli-oleiini-happoamidi 18 g D-glukoosia ja 50 ml etanolia sekoitet-5 tiin 70°C:ssa 15,7 gramman kanssa dekyyliamiinia kunnes liuos oli kirkas. Sitten annettiin jäähtyä huoneen lämpötilaan, kiteet suodatettiin 4 tunnin kuluttua erilleen ja pestiin sitten etanolilla ja eetterillä. Saanto:20 g. Näitä sekoitettiin 166 ml:ssa THF:a 22,6 gramman 10 kanssa soodaa. Sitten lisättiin tiputtamalla hitaas ti 25°C:ssa 19 g oleiinihappokloridia 20 ml:ssa THF:a. Toisen tunnin kuluttua suodatettiin, suodos haihdutettiin vakuumissa siirapiksi ja raakatuote puhdistettiin kromatografroimalla pylväässä silikageelillä eluentilla 15 CH2C12/CH30H = 13/1.

Otsikon yhdisteen Rf-arvo = 0,53 seoksessa CH2C12/CH30H = 13/2.

Esimerkki 13: N-glukopyranosyyli-N-tetradekyyli-oleiinihappoamidi 20 Valmistus esimerkin 12 mukaisesti.

Pylväskromatografiointi eluentilla CH2C12/CH30H = 13/1.

^D° = + 9'6 (c = 1»° DMF> ·

Alkuaineanalyysi: 25 laskettu: C = 70,3 %, H = 11,3 %, N = 2,16 %; saatu: C = 69,4 %, H = 11,6 %, N = 2,1 %.

Esimerkki 14: N-glukopyranosyyli-N-heksadekyyli-oleiinihappoamidi

Valmistus ja puhdistus esimerkin 12 mukaisesti.

30 Rf-arvo = 0,25 liuotin CH2C12/CH30H = 13/1.

Esimerkki 15: N-glukopyranosyyli-N-oktadekyyli-oleiinihappoamidi

Seosta, jossa oli 90 g D-glukoosia ja 135 g okta-dekyyliamiinia 1000 ml:ssa propanoli-2:ta ja 500 ml:ssa 35 vettä, lämmitettiin 50°C:ssa sekoittaen kunnes oli muodos-

II

27 7 5 1 72 tunut kirkas liuos. Sitten seoksen annettiin olla myös ajan huoneen lämpötilassa. Sitten tuote suodatettiin erilleen, pestiin alkoholilla ja eetterillä, kuivattiin ja kiteytettiin lopuksi uudelleen etanoli/THF-seoksesta.

5 10 g tätä N-oktadekyyli-/5-D-glukopyranosyyliamiinia lie- tettiin 80 ml:aan THF:a ja, kun oli lisätty 10 g soodaa, lisättiin tiputtamalla 7 g oleiinihappokloridia 10 ml:ssa THF:a. Kvantitatiivisen reaktion jälkeen (DC seoksessa CK^C^/CH^OH = 13/1) jatkokäsittely suoritettiin kuten 10 esimerkissä 12 on selostettu. Puhdistus pylväässä ja käyttämällä eluenttina seosta Ci^C^/CH^Oi^lS/l.

Esimerkki 16; N-glukopyranosyyli-N-oktadekyyli-steariinihappoamidi

Valmistus esimerkin 6 mukaisesti N-oktadekyyli-15 glukopyranosyyliamiinista ja steariinihappokloridista.

Alkuaineanalyysi: laskettu: C = 72,5 %, H = 11,7 %, N = 2,0 %; saatu: C = 71,7 S, H = 12,2 %, N = 2,0 %.

Esimerkki 17: N-glukosyyli-N-oktadekyyli-dodekaani-20 happoamidi

Valmistus esimerkin 16 mukaisesti N-oktadekyyli-^ -D-glukopyranosyyliamiinista ja dodekaanihappokloridista.

= +8° (C = 1,0 dioksaani) .

Esimerkki 18: N-glukosyyli-N-oktadekyyli-tetrade-25 kaanihappoamidi

Valmistus esimerkin 16 mukaisesti N-oktadekyyli-^-D-glukopyranosyyliamiinista ja tetradekaanihappoklo-ridista.

= +9,5° (C = 1,0 DMF) .

30 Alkuaineanalyysi: laskettu: C = 71,8 %, H = 11,7 %, N = 2,1 %; saatu : C = 71,3 %, H = 11,9 %, N = 1,9 %.

28 751 72

Esimerkki 20: N-(2-asetamido-2-desoksi-D-glukopyra-nosyyli)-N-oktadekyyli-oleiinihappo-axnidi

Seosta, jossa oli 15 g N-asetyyli-D-glukoosiamii-5 nia ja 18,8 g dodekyyliamiinia 50 ml:ssa etanolia, läm mitettiin sekoittaen 80°C:ssa 3 tuntia. Sitten liukenematon aine suodatettiin erilleen kuumana, suodos jäähdytettiin, saostunut tuote suodatettiin erilleen ja pestiin etanolilla ja eetterillä. 2,2 g näin saatua 2-asetamido-10 2-desoksi-N-oktadekyyliglukopyranosyyliamiinia sekoitet tiin 17 ml:ssa THF:a 2 gramman kanssa soodaa. Sitten lisättiin tiputtamalla 1,45 g oleiinihappokloridia 5 ml:ssa THF:a.

Jatkokäsittely kuten esimerkissä 6 on selostettu.

15 Pylväskromatografiointi eluentilla (Cf^C^/CH^OH

= 20/1. = + 9,2° (c = 0,56 CH30H) .

Alkuaineanalyysi: laskettu: C = 72,8 %, H = 11,7 %, N = 3,8 %; saatu: C = 72,9 %, H = 12,5 %, N = 3,3 %.

20 Esimerkki 21: N-oktadekyyli-L-ramnopyranosyyliamiini

Seosta, jossa oli 9 g L-ramnoosia ja 13,5 g stearyyliamiinia, sekoitettiin 100 ml:ssa propanoli-2:ta ja 50 ml:ssa vettä 50°C:ssa kunnes oli muodostunut kirkas liuos. Seoksen oltua 50 tuntia huoneen lämpötilassa ki-25 teet suodatettiin erilleen, pestiin etanolilla ja eette rillä ja kuivattiin vakuumissa.

Saanto: 17,4 g.

Esimerkki 22: N-oktadekyyli-N-ramnopyranosyyli-oleiinihappoamidi 30 7 g esimerkin 21 yhdistettä asyloitiin oleiini- happokloridin kanssa esimerkissä 6 selostetulla tavalla. Erotus pylväässä seoksella Ct^C^/CH^OH = 13/1. Alkuaineanalyysi: laskettu: C = 74,4 %, H = 11,9 %, N = 2,04 %; 35 saatu: C = 74,3 %, H = 12,0 %, N = 2,1 %.

Il 751 72 29

Esimerkki 23: N-oktadekyyli-L-fukopyranosyyliamiini Seosta, jossa oli 3,26 g L-fukoosia ja 5,38 g stearyyliamiinia 20 ml:ssa etanolia, lämmitettiin sekoittaen 70°C:ssa kunnes oli muodostunut kirkas liuos. Annet-5 tiin jäähtyä, kiinteä aine suodatettiin kiteytymisen pää tyttyä erilleen ja pestiin etanolilla ja eetterillä.

Saanto vakuumissa kuivaamisen jälkeen: 4,4 g.

Esimerkki 24: N-fukopyranosyyli-N-oktadekyyli-oleiinihappoamidi 10 2,9 g esimerkin 23 yhdistettä asyloitiin esimer kissä 6 selostetulla tavalla oleiinihappokloridin kanssa. Pylväskromatografiointi eluentilla CH2C12/CH30H = 15/1. Saanto: puhdasta tuotetta 1,9 g.

Rf-arvo = 0,44; liuotinseos kuten pylväskromatografioin-15 nissa.

Esimerkki 25: Ν-/θ ,D-arabinopyranosyyli-N-oktade-kyyli-oleiinihappoamidi 7 g N-oktadekyyli-^,D-arabinopyranosyyliamiinia asyloitiin esimerkissä 6 selostetulla tavalla oleiini-20 happokloridin kanssa. Pylväskromatografiointi eluentilla CH2C12/CH30H = 20/1.

Saanto, puhdasta tuotetta: 2,3 g.

Rf-arvo = 0,57; liuotin CH2C12/CH30H = 15/1.

Wl° = +20° (c = 1,03 CH2C12).

25 Esimerkki 26: N-^ ,D-maltosyyli-N-oktadekyyli- oleiinihappoamidi 3,04 g N-oktadekyyli-^-D-maltosyyliamiinia asyloitiin esimerkissä 6 selostetulla tavalla oleiinihappokloridin kanssa.

30 Pylväskromatografiointi seoksella CH2C12/CH30H

= 10/1.

Rf-arvo: 0,24 liuotin CH2C12/CH30H = 8,1.

= +22°C (c = 0,5 CH30H).

30 75172

Esimerkki 27: N-(4-atsido-4-seoksi-D-glukopyrano-syyli)-N-oktadekyyli-dodekaanihappo-amidi 3,09 g 4-atsido-4-desoksi-D-glukoosia liuotet-5 tiin 30 mlraan isopropanolia ja 15 ml:aan vettä, ja sen jälkeen kun oli lisätty 4,05 g oktadekyyliamiinia, lämmitettiin 50°C:ssa. Muodostuneen liuoksen annettiin olla paikoillaan huoneen lämpötilassa yön ajan. Muodostunut kiinteä aine suodatettiin erilleen, pestiin sitten 10 pienellä määrällä etanolia ja eetteriä ja kuivattiin.

2,3 g tätä tuotetta liuotettiin 10 ml:aan THF:a, lisättiin 3 g natriumkarbonaattia ja 1,2 g dodekaanihappoklo-ridia liuotettuna 15 ml:aan THF:a. kvantitatiivisen reaktion jälkeen jatkokäsittely suoritettiin kuten esiraer-15 kissä 12 on selostettu.

Rf-arvo: 0,27 seoksessa Ci^C^/CH^OH = 4:1 (til.suhde) Esimerkki 28; N-(4-asetamido-4-desoksi)-D-gluko- pyranosyyli-N-oktadekyyli-dodekaani-happoamidi 20 3 g esimerkin 27 yhdistettä hydrattiin normaali- paineessa seoksessa, jossa oli 30 ml seosta dioksaani/ metanoli = 2/1 ja 3 ml etikkahappoanhydridiä, jolloin läsnä oli 1,0 g palladiumhiiltä (5 %). Reaktion päätyttyä (liuotinseos d^C^/CH^OH = 3/1) katalyytti suoda-25 tettiin pois, ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa.

Rf-arvo: 0,18 (CF^C^/MeOH, 10:1, til.suhde)

Esimerkki 29: N-(6-desoksi-6-fluori-D-glukopyrano- syyli)-N-oktadekyyli-oleiinihappoamidi 18,2 g 6-desoksi-6-fluori-D-glukoosia ja 13,5 g 30 oktadekyyliamiinia sekä 7 g oleiinihappokloridia annet tiin reagoida ja jatkokäsiteltiin kuten esimerkissä 15 on selostettu.

Rf-arvo: 0,30 seoksessa Ci^C^/CH^OH = 9/1.

Il 751 72 31

Esimerkki 30: N-(metyyli-D-glukopyranosyyli)uro- naatto-N-oktadekyylioleiinihappoamidi 15 g D-glukuronilaktonia liuotettiin 150 ml:aan vedetöntä metanolia ja liuoksen annettiin olla 1/2 tuntia 5 huoneen lämpötilassa 3 ml:n kanssa 1-norm. natriummety- laatti-liuosta. Tämän jälkeen neutraloitiin happamella ionivaihtajalla ja haihdutettiin kuiviin. Muodostuneen glukoronihappometyyliesterin annettiin reagoida otsikon yhdisteeksi ja käsiteltiin edelleen kuten esimerkis-10 sä 15 on selostettu.

Rf-arvo: 0,32 (Ci^C^/CH^OH = 9:1, til.suhde).

Esimerkki 31: N-(glukoronopyranosyyli)-N-oktade-kyy1i-ole i inihappoamidi 2 g esimerkissä 31 selostettua yhdistettä liuotet- 15 tiin 10 ml:aan dioksaania, ja kun oli lisätty 5 ml 1-norm.

NaON, lämmitettiin kiehuttaen 2 tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen neutraloitiin laimealla suolahapolla, haihdutettiin kuiviin vakuumissa ja jäännöstä sekoitettiin 20 ml:n kanssa metanoli/dioksaani-seosta = 1/1. Tä-20 män jälkeen suodatettiin ja suodos haihdutettiin siira piksi .

Rf-arvo: 0,13 (d^C^/CH^OH = 7:1, til.suhde).

Esimerkki 32: N-(4-amino-4-desoksi-D-glukopyrano-syyli)-N-oktadekyyli-lauriinihappo-25 amidi 3 g esimerkin 27 yhdistettä hydrattiin 30 ml:ssa dioksaani/metanoliseosta 2/1, jolloin läsnä oli 1,0 g palladiumhiiltä (5 %). Reaktion päätyttyä katalyytti suodatettiin pois ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa.

30 Rf-arvo: 0,39 CH2Cl2/MeOH 5:1.

Esimerkki 33: N-(4-lauriiniamido-4-seoksi-D-gluko-pyranosyyli)-N-oktadekyyli-lauriini-happoamidi 4,00 g esimerkissä 32 selostettua yhdistettä liuo-35 tettiin 30 ml:aan THF:a, lisättiin 2,0 g natriumkarbo- 32 751 72 naattia ja annettiin reagoida 1,42 gramman kanssa do-dekaanihappokloridia 10 ml:ssa THF:a. 30 minuutin kuluttua laimennettiin dikloorimetaanilla, suodatettiin ja suodos haihdutettiin kuiviin vakuumissa. Siirappi puhdis-5 tettiin kromatograafisesti pylväässä (liuotin dikloori- metaani/metanoli = 15:1).

Rf-arvo: 0,36 CH2Cl2/Me0H 10:1.

Esimerkki 34: N-glukopyranosyyli-N-oktadekyyli-palmitiinihappoamidi 10 Valmistus esimerkin 16 mukaisesti N-oktadekyyli- glukopyranosyyliamiinista ja palraitiinihappokloridista. Rf-arvo: 0,36 CH2Cl2/MeOH 9:1.

Esimerkki 35; N-oktadekyyli-N-glukopyranosyyli-lauriinihappoamidi 15 Valmistus esimerkin 16 mukaisesti N-oktadekyyli- glukopyranosyyliamiinista ja lauriinihappokloridista. Rf-arvo: 0,35 CH2C12/CH30H 9:1.

Esimerkki 36: N-oktadekyyli-N-ramnopyranosyyli-steariinihappoamidi 20 Valmistus esimerkin 22 mukaisesti N-oktadekyyli- ramnopyranosyyliamiinista ja steariinihappokloridista. Rf-arvo: 0,39 CH2C12/CH30H 9:1.

Esimerkki^ 37: N-oktadekyyli- (2-amino-2-desoksi-D- glukopyranosyyli)-amiini-hydrokloridi 25 6,45 g D-glukoosiamiini-hydrokloridia liuotet tiin 60°C:ssa 30 ml:aan isopropanolia ja 10 ml:aan vettä ja lisättiin 12,1 g stearyyliamiinia. Muodostunutta kirkasta liuosta sekoitettiin vielä edelleen 10 minuuttia ja sitten jäähdytettiin huoneen lämpötilaan. Erilleen 30 kiteytynyt tuote suodatettiin erilleen ja pestiin ensin etanoli/vesi-seoksella (5:2, til.suhde), sitten etanolilla ja lopuksi eetterillä. Jäännös kuivattiin korkeavakuu-missa.

Il 751 72 33

Esimerkki 38; N-oktadekyyli-N-(2-dodekyyliamino-2- desoksi-D-glukopyranosyyli)-dodekaani-happoamidi 4,6 g esimerkissä 37 selostettua yhdistettä lie-5 tettiin 120 ml saan tetrahydrofuraania j<i lisättiin 22,6 g natriumkarbonaattia.

Sekoitettuun suspensioon lisättiin tiputtamalla 4,2 g dodekaanihappokloridia 20 ml:ssa tetrahydrofuraania. Erä haihdutettiin kuiviin vakuumissa, asetyloitiin 10 käyttämällä 50 ml pyridiiniä ja 25 ml asetanhydridiä, kaadettiin jääveteen, liuotettiin dikloorimetaaniin, orgaaninen faasi pestiin peräkkäin laimealla suolahapolla, kyllästetyllä natriumvetykarbonaattiliuoksella ja sitten vedellä, kuivattiin natriumsulfaatilla ja haihdu-15 tettiin vakuumissa siirapiksi. Saatu siirappi puhdistet tiin kromatograafisesti pylväässä (liuotin tolueeni/etik-kaesteri = 10:1, til.suhde). Saatu kiinteä aine (sp. 86°) liuotettiin vedettömään metanoliin, lisättiin 20 mg natrium-metylaattia ja lämmitettiin kiehuttaen 20 minuuttia. Reak-20 tion päätyttyä neutraloitiin happamella ioninvaihtajalla ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa.

Sulamispiste: 78°C, Rf-arvo: 0,64 seoksessa CI^C^/MeOH 0 10/1, (til.suhde).

Esimerkki 39: N-propyyli-(2-amino-2-deoksi-D-25 glukopyranosyyli)amiini-hydrokloridi 21,5 g glukoosiamiinihydrokloridia lietettiin 17,7 g:aan n-propyyliamiinia ja lämmitettiin 70°:ssa kunnes oli muodostunut kirkas liuos. Jäähdytettäessä huoneen lämpötilaan tuote saostui erilleen.

30 Esimerkki 40: N-propyyli-N-(2-oleiinihappoamido-2- desoksi-D-glukopyranosyyli)oleiini-happoamidi 5,1 g esimerkissä 39 selostettua yhdistettä lietettiin 100 ml:aan tetrahydrofuraania, lisättiin 12,7 g 35 natriumkarbonaattia. Tämän jälkeen lisättiin tiputtamal la 12 g oleiinihappokloridia 20 ml:ssa tetrahydrofuraania.

34 75172

Reaktion päätyttyä erä laimennettiin 50 ml:11a dikloori-metaania, natriumsulfaatti suodatettiin pois, pestiin vedellä, kuivattiin natriumsulfaatilla, ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa. Saatu siirappi puhdistettiin kroma-5 tografroimalla pylväässä (liuotin dikloorimetaani/meta- noli 15/1, til.suhde).

Rf-arvo: 0,37 seoksessa Ci^C^/MeOH 10:1.

= 17,9° (c = 1,02 dikloorimetaanissa).

Esimerkki 41: N-glukopyranosyyli-N-tetradekyyli-10 steariinihappoamidi

Valmistus esimerkin 12 mukaisesti N-tetradekyyli-glukopyranosyyliamiinista ja steariinihappokloridista. Rf-arvo: 0,25 seoksessa tolueeni/asetoni 1:1.

Esimerkki 42: N-dodekyyli-N-(2-amino-2-desoksi-15 glukopyranosyyli)-amiini-hydrokloridi 46 g dodekyyliamiinia sulatettiin 60°C:ssa ja sekoittaen lisättiin 31 g glukoosiamiinihydrokloridia. Jäähdytettäessä huoneen lämpötilaan tuote saostui erilleen. Kiinteätä ainetta sekoitettiin 3 kertaa eetterin 20 kanssa ja suodatettiin ja kuivattiin sen jälkeen korkea- vakuumissa.

Esimerkki 43: N-dodekyyli-N-(2-stearyyliamido-2- desoksi-D-glukopyranosyyli)-steariinihappoamidi 25 5 g esimerkissä 42 selostettua yhdistettä lie- tettiin 100 ml:aan tetrahydrofuraania, lisättiin 8,5 g natriumkarbonaattia ja 8 g steariinihappokloridia 20 ml: ssa tetrahydrofuraania. Reaktion päätyttyä jatkokäsittely suoritettiin esimerkissä 40 selostetulla tavalla.

30 Saatu raaka siirappi kiteytettiin etyyliasetaatista.

Sulamispiste 67°; Rf-arvo 0,42 seoksessa CI^C^/MeOH

10/1.

751 72 35

Esimerkki 44; N-dodekyyli-N-(2-lauriinihappoamido-2-desoksi-D-glukopyranosyyli)-lau-riinihappoamidi 5 grammaa esimerkissä selostettua yhdistettä an-5 nettiin reagoida esimerkissä 43 selostetulla tavalla lau- riinihappokloridin kanssa.

Sulamispiste 67°; Rf-arvo:0,42 seoksessa CI^C^/MeOH 10/1. Esimerkki 45: N-oktadekyyli-N-(galaktopyranosyy-li)-amiini 10 60 g D-galaktoosia suspendoitiin 330 ml saan iso propanolia ja 170 ml saan vettä ja lämmitettiin 50°sseen.

Kun oli lisätty 90 g stearyyliamiinia, sekoitettiin kunnes koko amiinimäärä oli liuennut. Jäähdytettäessä gly-kosyyliamiini kiteytyi erilleen. Kiinteä aine suodatet-15 tiin erilleen, pestiin peräkkäin etanolilla ja eetteril lä ja kuivattiin vakuumissa.

Esimerkki 46 s N-oktadekyyli-N-(d-galaktopyrano-syyli)-lauriinihappoamidi Valmistus 8,4 grammasta esimerkissä 45 selostet-20 tua yhdistettä ja 4,4 grammasta dodekaanihappokloridia esimerkin 11 mukaisesti.

Rf-arvos 0,22 seoksessa tolueeni-n-propanoli 4/1 (til. suhde).

c/D = 11»4 (c = 0,93 dikloorimetaanissa).

25 Esimerkki 4^7 s N-tetradekyyli-N- (D-galaktopyrano- syyli)-oleiinihappoamidi 30 grammasta D-galaktoosia ja 53 grammasta tetra-dekyyliamiinia valmistettiin esimerkissä 45 selostetulla tavalla N-tetradekyyli-N-(D-galaktopyranosyyli)-amii-30 nia. Galaktosyyliamiinin annettiin reagoida esimerkis sä 11 selostetun yhdisteen jälkeen oleiinihappokloridin kanssa.

Rf-arvo: 0,26 seoksessa tolueeni/n-propanoli 4/1 (til.suhde), ei. = 11° (c = 1,0 dikloorimetaanissa).

35 36 751 72

Esimerkki 48: N-oktadekyyli-N-mannopyranosyyli-amiini 20 grammaa D-mannoosia ja 45 grammaa stearyyliamii-nia annettiin reagoida esimerkissä 45 selostetulla taval-5 la glykosyyliamiiniksi.

Esimerkki 49: N-oktadekyyli-N-(D-mannopyranosyy- li)-lauriinihappoamidi 8,6 grammaa esimerkissä 48 selostettua yhdistettä annettiin reagoida esimerkissä 11 selostetulla taval-10 la 4,4 gramman kanssa dodekaanihappokloridia.

Rf-arvo: 0,25 seoksessa tolueeni/n-propanoli 4/1 (til. suhde).

otD = 11,3 (c = 1,13 dikloorimetaanissa).

Esimerkki 50: N-oktadekyyli-N-(D-mannopyranosyy-15 li)-tetradekaanihappoamidi

Valmistus esimerkissä 48 selostetusta yhdisteestä ja tetradekaanihappokloridista esimerkin 11 mukaisesti. Rf-arvo: 0,26 seoksessa tolueeni/n-propanoli 4/1 (tl.suhde). öL= 9,9° (c = 1,0 dikloorimetaanissa).

20 Esimerkki 51: N-tetradekyyli-N-(D-mannopyranosyy- li) -oleiinihappoamidi 20 grammaa D-mannoosia ja 35 grammaa tetradekyy-liamiinia annettiin reagoida esimerkissä 45 selostetulla tavalla N-tetradekyyli-mannopyranosyyliamiiniksi. Toi-25 sessa reaktiovaiheessa glykosyyliamiinin (7,5 g) annet tiin reagoida 6,0 gramman kanssa oleiinihappokloridia esimerkissä 11 selostetulla tavalla glykosyyliamidiksi. Rf-arvo: 0,29 seoksessa tolueeni/n-propanoli 4/1 (til.suhde). oC D = 10,8° (c = 1 tetrahydrofuraanissa).

30 Esimerkki 52: 2-dodekyyliamino-2-desoksi-D-gluko- pyranoosi 55 g dodekaanihappokloridia liuotettiin 170 ml:aan tetrahydrofuraania ja lisättiin voimakkaasti sekoittaen tiputtamalla liuokseen, jossa oli 54 g D-glukoosiamii-35 ni-hydrokloridia 330 ml:ssa natriumkarbonaatin vesi- liuosta (20 %). Happokloridilisäyksen päätyttyä sekoi- tl 751 72 37 tettiin vielä edelleen tunnin ajan, sitten erään lisättiin 500 ml vettä ja kiinteä aine suodatettiin erilleen ja pestiin vedellä. Jäännös kiteytettiin uudelleen iso-propanoli/vesi-seoksesta 10/1 (til.suhde) ja kuivattiin 5 korkeavakuumissa.

Esimerkki 53: N-dodekyyli-N-(2-dodekyyliamido-2-desoksi-D-glukopyranosyyli)-amiini 15 grammaan esimerkissä 52 selostettua yhdistettä lisättiin 45 g dodekyyliamiinia ja 75 ml etanolia ja läm-10 mätettiin sekoittaen 70°:ssa. Kirkkaan liuoksen muodostumisen jälkeen jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja an nettiin kiteytyä yön ajan. Saostunut kiinteä aine suodatettiin erilleen, pestiin kerran etanolilla ja kolme kertaa eetterillä ja kuivattiin vakuumissa.

15 Esimerkki 54; N-dodekyyli-N-(2-dodekyyliamido-2- desoksi-D-glukopyranosyyli)-stearii-nihappoamidi 4 g esimerkissä 53 selostettua yhdistettä liuotetaan 100 ml:aan tetrahydrofuraania ja lisätään 4,8 g 20 natriumkarbonaattia. Tähän suspensioon lisätään sekoit taen tiputtamalla 3,45 g steariinihappokloridia liuotettuna 20 ml:aan tetrahydrofuraania. Sekoitettiin edelleen 30 minuuttia, sitten laimennettiin 50 ml :11a dikloorime-taania ja suodatettiin erilleen kiinteästä aineesta.

25 Jäännös pestiin dikloorimetaanilla. Orgaaniset liuotin- faasit yhdistettiin ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa. Saatu siirappi puhdistettiin kromatografioimalla (liuotin: dikloorimetaani/metanoli 20/1 (til.suhde).

Rf-arvo: 0,55 seoksessa dikloorimetaani/metanoli 10/1 30 (til.suhde) 15,8° (c = 1,05 dikloorimetaanissa).

Esimerkki 55: N-dodekyyli-N-(2-asetamido-2- desoksi-D-glukopyranosyyli)-tetra-dekaanihappoamidi 35 26 g N-asetyyliglukoosiamiinia liuotettiin 100 ml:aan 38 751 72 etanolia ja 60 ml:aan vettä ja lämmitettiin 60°:seen. Lisättiin 37 g dodekyyliamiinia ja sekoitettiin kunnes oli saatu kirkas liuos. Huoneen lämpötilaan jäähdyttämisen jälkeen glykosyyliamiini kiteytyi erilleen. Kide-5 liete suodatettiin erilleen, pestiin etanolilla ja sit ten eetterillä ja kuivattiin vakuumissa. 3 g kiinteätä ainetta lietettiin 50 ml:aan tetrahydrofuraania, lisättiin 3,3 g natriumkarbonaattia ja sitten lisättiin 1,9 g tetradekaanihappokloridia 10 ml:ssa tetrahydrofuraania.

10 Reaktion päätyttyä laimennettiin 30 ml:11a dikloorime- taania, suodatettiin ja suodos haihdutettiin kuiviin vakuumissa. Saatu siirappi puhdistettiin kromatograafi-sesti (liuotin dikloorimetaani/metanoli 20/1 (til.suhde)). Rf-arvo: 0,21 seoksessa dikloorimetaani/metanoli 10/1 15 (til.suhde).

Esimerkki 56: N-dodekyyli-N-(2-asetamido-2-desok-si-D-glukopyranosyyli)steariini-happoamidi 3 g N-(2-asetamido-2-desoksi)-dodekyyliamiinia, 20 jonka valmistus on selostettu esimerkissä 55, annettiin reagoida esimerkissä 55 selostetulla tavalla steariini-happokloridin kanssa.

Rf-arvo: 0,23 seoksessa dikloorimetaani/metanoli 10/1 (til.suhde).

25 Esimerkki 57; N-oktadekyyli-N-(2-asetamido-2- desoksi-D-glukopyranosyyli)-tetra-dekaanihappoamidi

Valmistus esimerkin 20 mukaisesti N-asetyyliglukoo-siamiinista, stearyyliamiinista ja tetradekaanihappoklo-30 ridista.

Rf-arvo: 0,25 seoksessa tolueeni/isopropanoli 4/1 (til.suhde) o/= 16,9° (c = 1 tetrahydrofuraanissa).

I! 751 72 39

Esimerkki 58: N-dodekyyli-N-(D-mannopyranosyyli)- steariinihappoamidi

Valmistus esimerkin 11 mukaisesti D-mannoosista, dodekyyliamiinista ja steariinihappokloridista.

5 Rf-arvo: 0,28 seoksessa tolueeni/n-propanoli 4/1 (til.suhde) e£= 11,4° (c = 1 tetrahydrofuraanissa).

Esimerkki 59: N-dodekyyli-N-(D-galaktopyranosyy-li)-steariinihappoamidi 10 Valmistus esimerkin 11 mukaisesti D-galaktoosista, dodekyyliamiinista ja steariinihappokloridista.

Rf-arvo: 0,28 seoksessa tolueeni/n-propanoli 4/1 (til.suhde) 4,4° (c = 1 dikloorimetaanissa).

15

Claims (7)

40 Patenttivaatimukset 7 5172

1. Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten N-glykosyloitujen karboksyylihappoamidijohdannaisten val- 5 mistamiseksi, joilla on kaava ^r2 Z-N I ^^CO-Rt 10 „ 1 jossa Z merkitseeanomeerisen hiiliatomin välityksellä sitoutunutta mono- tai disakkariditähdettä, 15 merkitsee suoraketjuista tai haaroittunutta, tyydytet tyä hiilivetyryhmää, joka sisältää 9-21 hiiliatomia, tai 1 tai 2 tyydyttämätöntä sidosta omaavaa alkenyyliryh-mää, joka sisältää 7-21 hiiliatomia, R2 merkitsee suoraketjuista tai haaroittunutta, tyydytet-20 tyä tai yhden tai useamman tyydyttämättömän sidoksen omaavaa alkyyli- tai aralkyyliryhmää, joka sisältää korkeintaan 30 hiiliatomia ja joka voi olla substituoitu halogee-niatomeilla, tai alkoksialkyyliryhmää tai (alkoksi-alkok-si)alkyyliryhmää, joka sisältää korkeintaan 30 hiiliato-25 mia, tunnettu siitä, että glykosidin annetaan reagoida kaavan R2-NH2 mukaisen amiinin kanssa yhdisteeksi, jolla on kaava ZNH-R2/ jossa Z ja R2 merkitsevät samaa kuin edellä, ja sen jälkeen suoritetaan asylointi tunnetulla taval-30 la asylointiaineella, jolla on kaava R^-CO-X, jossa R^ mer kitsee samaa kuin edellä ja X on asylointireaktiossa tavanomainen poistuva ryhmä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan N-glukopyrano- 35 syyli-N-oktadekyylioleiinihappoamidi.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan N-glukosyyli-N-oktadekyyli-dodekaanihappoamidi. 11 41 75172

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan N-glukosyyli-N-oktadekyyli-tetradekaanihappoamidi.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 5 tunnettu siitä, että valmistetaan N-oktadekyyli-N-(D-mannopyranosyyli)-lauriinihappoamidi.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan N-tetradekyyli-N-(D-mannopyranosyyli)-oleiinihappoamidi.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan N-dodekyyli-N-(D-galaktopyranosyyli)-steariinihappoamidi. 42 Patentkrav 7 517 2