FI74718B - Polymerkompositon baserad pao ett polykarbonat, en kopolymer och en ympsampolymer. - Google Patents

Description

1 74718

Polymeeriseos, joka perustuu polykarbonaattiin, kopolymeerlin ja oksaskopolymeerl1 n Tämä keksintö käsittää polymeeri seoksen, joka perustuu polykarbonaatti 1 n ja v1nyyl1aromaattlsen yhdisteen ja tyydytty-mättömän n1tri 11iyhdlsteen oksaskopolymeerlln kumin kaltaisella polymeerillä.

Tämäntyyppinen polymeeriseos tunnetaan mm. DE-patenteista 1 170 141 ja 1 810 993 ja julkisista NL-patentt1hakemuksista 7316731 ja 7316732, jotka on kuulutettu julkista tarkastusta varten.

DE-patenttl 1 170 141 kuvailee polykarbonaatin ja polymeerin seoksia, jossa polymeeri on saatu aromaattisen v1nyy1iyhdis-teen ja tyydyttymättömän n1tri 111yhd1steen oksaspolymerolnn1l-la polybutadleenin kanssa.

DE-patentln 1 810 993 mukaan sellaisten seosten lämmönkestä-vyyttä, lovi-lskulujuutta ja kovuutta voidaan parantaa liittämällä siihen kopolymeerla, joka sisältää ainakin 50 paino-% -metyyli styreeniä.

NL-patenttihakemuksen 7316731 mukaan näiden patenttien mukaisten seosten sulahltsauksia voidaan vahvistaa käyttämällä okscskopolymeerla 40-80 painoprosentin kanssa kumia, kun ok-saspolymeerln keskimääräinen hlukkaskoko on välillä 0,2-5 ^um.

NL-patenttihakemus 7316732 tuo julki, että sama päämäärä voidaan saavuttaa käyttämällä oksaskopolymeeria, jonka keskimääräinen hlukkaskoko on välillä 0,05-0,19 ^um.

EP-patenttlhakemuksessa 51 336 kuvataan polymeerikokoonpanoa, joka perustuu polykarbonaattl1n ja erityiseen oksaskopolymeerlln.

2 74718 EP-patenttihakemus 5202 kuvaa polymeeri seosta, joka perustuu polykarbonaattl1 n, ABS-tyypp1seen oksaskopolymeerl1 n, jonka kumlpltoisuus on 5-50 palno-%, toiseen ABS-tyypp1seen oksaskopolymeeriln, jonka kumip1toisuus on 60-90 palno-%, ja valinnan mukaan kopolymeerl1 n. Tämän hakemuksen kohteena on saada aikaan seoksia, jotka säilyttävät iskulujuutensa jopa hyvin alhaisissa lämpötiloissa.

Tämän keksinnön tarkoituksena on saada aikaan yllä kuvatun tapainen polymeerlseos, jossa virtausominaisuutta parannetaan samalla, kun muut mekaaniset ominaisuudet, kuten Iskulujuus ja kovuus, pysyvät ennallaan.

Keksinnön mukainen polymeerlseos tunnetaan siitä, että se sisältää : A. 50-95 palno-% laskettuna (A+B):stä yhtä tai useampaa oksaskopolymeerla, jotka on saatu polymerolmal1 a 40-80 paino-osaa monomeeriseosta, joka sisältää: 20-40 palno-ϊ akryyl1nltri111ä 60-80 paino-* styreeniä ja 0-20 paino-* yhtä tai useampaa muuta monomeeria 30-50 paino-osan kanssa kumia, B. 5-50 paino-* laskettuna (A+B):stä yhtä tai useampaa oksaskopolymeerla, jotka on saatu polymerolmal1 a 75-90 paino-osaa monomeeriseosta, joka sisältää: 20-40 paino-* akryyl1n1tri 111ä 60-80 palno-% styreeniä ja 0-20 palno-% yhtä tai useampaa muuta monomeeria 10-25 paino-osan kanssa kumia, C. 15-50 palno-% laskettuna (A+B+C):stä kopolymeerla, joka on saatu polymerolmal1 a 20-40 paino-osaa akryylinitrilllä ja 60-80 paino-osaa styreeniä, ja D. 5-95 palno-% laskettuna (A+B+C+D):stä yhtä tai useampaa polykarbonaattla polymeerlseoksen kumlpltoisuuden ollessa välillä 5-30 paino-*, ja eron oksaskopolymeerien kumlpltoi-suukslen välillä ollessa ainakin 5 paino-*.

3 7471 8 Tässä yhteydessä termit styreeni ja akryylinitriili käsittävät styreenin ja akryylinitriilin johdannaiset, kuten a-metyylistyreenin ja metakryylinitriilin.

Yllättäen on havaittu, että sellaisessa seoksessa hyvät virtausominaisuudet yhdistyvät hyvään iskulujuuteen (jopa alhaisissa lämpötiloissa), kovuuteen, jäykkyyteen ja absorboituneeseen energiaan putoavan nuolen kokeessa.

Tämä on erityisen tärkeää monimutkaisille tuotteille, kuten auton osille, esimerkiksi kojelautoina ja säleikköinä. Eräs lisäetu on se, etteivät nämä polymeeriseokset tuo mitään ongelmia, jotka liittyvät sulaliitosten lujuuteen. Hyvän virtauskäyttäytymisen lopputuloksena on sulaliitoksilla riittävä lujuus, ja ne ovat kokonaan, tai itse asiassa, näkymättömiä.

Periaatteessa mikä tahansa termoplastinen polykarbonaatti on sopiva keksinnön valukelpoisiin massoihin. Polykarbonaa-tit itsessään tunnetaan, ja niitä voidaan saada esimerkiksi dihydroksi- tai polyhydroksiyhdisteiden reaktiolla fosgee-nin tai hiilihapon diesterin kanssa.

Dihydroksiyhdisteitä, jotka ovat erityisen sopivia, ovat dihydroksidiaryylialkaanit koskien niitä yhdisteitä, jotka sisältävät alkyyliryhmiä tai kloori- tai bromiatomeja orto-asemassa hydroksyyliryhmään nähden.

Seuraavat yhdisteet ovat parempina pidettyjä dihydroksi-diaryylialkaaneja: 4-4'-dihydroksi-2,2-difenyylipropaani (bisfenoli A), tetrametyylibisfenoli A, tetraklooribisfe-noli A, tetrabromibisfenoli A ja bis-(4-hydroksifenyyli)-p-di-isopropyylibentseeni. Polykarbonaattien, joita voidaan valmistaa yksin dihydroksidiaryylialkaaneista, lisäksi voidaan käyttää haaroittuneita polykarbonaatteja. Tämän tapaisten polykarbonaattien valmistamiseksi osa dihydroksi-yhdisteestä, esimerkiksi 0,2-2 mooli-%, korvataan poly-hydroksiyhdisteellä.

4 7471 8

Esimerkkejä sopivista polyhydroksiyhdisteistä ovat: 1,4-bis(41,4,2'-dihydroksitrifenyylimetyyli)bentseeni, floroglusinoli, 4,6-dimetyyli-2,4-6-tri(4-hydroksifenyyli)- 2-hepteeni, 4,6-dimetyyli-2-4,6-tri(4-hydroksifenyyli)-heptaani, 1,3,5-tri(4-hydroksifenyyli)bentseeni, 1,1,1-tri(4-hydroksifenyyli)-etaani ja 2,2-bis/4,4-(4,4'-di-hydroksidifenyyli)sykloheksyyli7propaani.

Mainitun tyyppisiä polykarbonaatteja on esimerkiksi kuvattu US-patenteissa 3 028 365, 2 999 835, 3 148 172, 3 271 368, 2 970 137, 2 991 273, 3 271 367, 3 280 078, 3 014 891 ja 2 999 846.

Jos polymeerikokoonpanolta vaaditaan palonsuojaominaisuuk-sia, voi polykarbonaatti-komponentti sisältää riittävästi kokonaan tai osaksi halogenoitua polykarbonaattia.

Oksaskopolymeerejä voidaan saada polymeroimalla styreeniä ja akryylinitriiliä kumin läsnäollessa, mieluummin emulsiossa.

Erilaiset tunnetut polymerointitekniikat ovat sopivia tähän tarkoitukseen, kuten emulsio-, suspensio-, möhkäle- ja liuospolymerointi tai näiden yhdistelmät, kuten möhkäle-suspensio-, emulsio-möhkäle- ja emulsio-suspensio-polyme-rointi. On myös mahdollista valmistaa kahta tai useampaa oksaskopolymeeria kahdella tai useammalla erilaisella po-lymerointitekniikalla.

Styreenin ja akryylinitriilin kopolymeeri valmistetaan mieluummin emulsiossa tai suspensiossa, mutta myös muita yllä mainittuja polymerointitapoja voidaan käyttää.

Emulsiopolymerointi voidaan tehdä tavallisella tekniikalla sekä oksaskopolymeereille että kopolymeerille.

Jos polymerointi tehdään vesiemulsiossa on tarpeellista 7471 8 5 käyttää tavanomaisia reagensseja, kuten emulgaattoreita, alkalia, suoloja, saippuoita, initiaattoreita, kuten pe-roksideja, ja ketjun pituuden säätäjiä.

Sopivia ketjun pituuden säätäjiä ovat orgaaniset rikkiyhdisteet, kuten laajalti käytetyt merkaptaanit tai dialkyyli-diksantogeenit, diaryylisulfidit, merkaptotiatsolit, tetra-alkyylitiurammonosulfidit ja disulfidit jne., yksin tai yhdistelmänä, ja hydroksyyliyhdisteet, kuten terpinoleenit. a-metyylistyreenin tai α-alkeenin, jossa on suhteellisen pitkä ketju, dimeeriä voidaan myös käyttää.

Ketjun pituuden säätäjiä, joita laajimmin käytetään kaupallisesti, ovat ennen kaikkea merkaptoyhdisteet, ja näistä hydroksikarbyylimerkaptaaneja, joissa on 8-20 hiiliatomia molekyyliä kohti, käytetään nykyään laajalti. Erityisemmin etusija annetaan merkaptaaneille, joissa on tertiäärinen alkyyliryhmä.

Orgaanisen rikkiyhdisteen määrä voi vaihdella laajojen rajojen sisällä riippuen valitusta seoksesta, kyseisestä yhdisteestä, polymerointilämpötilasta, emulgaattorista ja muista muuttujista, jotka koskevat kokoonpanoa. Hyvä lopputulos voidaan saavuttaa käyttämällä 0,01-5 paino-osaa (100 paino-osaa kohti monomeeriä) orgaanista rikkiyhdistettä, jossa etusija annetaan 0,05-2 paino-osalle orgaanista rikkiyhdistettä. Sopivat orgaaniset rikkiyhdisteet käsittävät n-oktyylimerkaptaanin, n-dodekyylimerkaptaanin, tert.dodekyylimerkaptaanin, tert.nonyylimerkaptaanin, tert.heksadekyylimerkaptaanin, tert.oktadekyylimerkaptaa-nin, tert.eikosyylimerkaptaanin, sek-oktyylimerkaptaanin, sek-tridekyylimerkaptaanin, syklododekyylimerkaptaanin, syklododekadienyylimerkaptaanin, aryylimerkaptaanit, kuten 1- naftaleenitioli jne., bis(tetrametyylitiuraamidisulfidi), 2- merkaptobentsatiatsolin ja sen tapaiset. Näiden yhdisteiden seoksia voidaan myös käyttää.

6 7471 8

Emulgaattori voidaan valita hyvin laajasta yhdistejoukosta, kuten disproportionoitunut hartsisaippua, rasvahapon saippua, näiden yhdisteiden seokset, aryylisulfonaatit, alkyyli-aryylisulfonaatit ja muut pinta-aktiiviset yhdisteet ja näiden yhdisteiden seokset. Ei-ionisia emulgaattoreita, kuten polyeettereitä ja polyoleja, voidaan käyttää. Käytettävien emulgaattorien määrät riippuvat tyypeistä, reaktio-parametreistä ja polymeroitavien monomeerien konsentraati-oista emulsiopolymerointisysteemissä.

Vapaiden radikaalien donoreita emulsiopolymerointiprosessiin ovat orgaaniset tai epäorgaaniset peroksidit, hydroperoksi-dit, atsoyhdisteet ja redox-initiaattorisysteemit. Näitä yhdisteitä voidaan lisätä polymeroinnin alkaessa. Vaihtoehtoisesti niitä voidaan lisätä osittain polymeroinnin alkaessa ja osittain sen kuluessa.

Initiaattoreiksi valitut yhdisteet ovat mieluummin alkali-tai ammonium-persuoloja ja/tai redox-systeemejä. Erityisiä yhdisteitä, joita voidaan mainita, ovat kaliumpersulfaatti, anunoniumpersulfaatti ja natriumpersulfaatti. Esimerkkejä sopivista redox-systeemeistä ovat persuolat (esimerkiksi perkloraatit tai persulfaatit), tert.butyylihydroperoksidi, kumeenihydroperoksidi, di-isopropyylibentseeni-hydroperok-sidi ja metyylisykloheksyylihydroperoksidi yhdessä pelkis-timien kanssa, jotka perustuvat happoihin, jotka sisältävät rikkiä alhaisella valenssilla, kuten natriumformalde-hydisulfoksylaatti, bisulfidi ja pyrosulfidi, tai orgaanisten emästen kanssa, kuten trietanoliamiini, tai dekstroosin, natriumpyrofosfaatin ja merkaptaanien kanssa tai niiden yhdistelmien kanssa mahdollisesti yhdessä metallisuolojen kanssa, kuten ferrosulfaatin. Nämä initiaattorit tai ini-tiaattorisysteemit voidaan lisätä kertalisäyksenä, useissa vaiheissa tai jopa asteittain.

Kumi oksaskopolymeerien valmistusta varten voi periaatteessa olla mitä tahansa tyyppiä.

7471 8 7

Kuitenkin etusija annetaan butadieeni-pohjaisille kumeille, kuten polybutadieeni- ja butadieeni-styreeni-kumille. Sellaisen polymeerikokoonpanon saamiseksi, jolla on hyvä is-kulujuus, on toivottavaa käyttää kumilateksia, jolla on painotettu keskimääräinen hiukkaskoko (d,.n, määritetty elektro-

dU

nimikroskoopilla) välillä 0,05-0,70 ^um.

Sellaisessa tapauksessa täytyy oksaskopolymeeri siksi valmistaa ainakin osaksi emulsiossa.

Prosessia, jolla kumilateksia valmistetaan, säädetään mieluummin sillä tavalla, että saadaan suuresti ristiliitostu-neita tuotteita. Geelipitoisuuden tulisi mieluummin olla suurempi kuin 70 paino-% (määritetty metyylietyyliketonis-sa tai tolueenissa). Suurilla määrillä butadieeniä kumissa tämä ristiliitostumisen aste voidaan saada polymeroimalla korkeaan konversioasteeseen tai käyttämällä ristiliitosten muodostajia, so. polyfunktionaalisia monomeereja, kuten divinyylibentseeniä tai etyleeniglykoli-dimetakrylaattia.

Jos oksaskopolymerointi tehdään reittiä pitkin, joka ei sisällä emulsiopolymerointia, voidaan myös käyttää kumeja, jotka on tehty seoksista orgaanisissa liuottimissa. Siinä tapauksessa, kuitenkin on toivottavaa tehdä oksaspolyme-rointireaktio esimerkiksi möhkäle-suspensio-polymeroinnin muodossa.

Tapauksissa, joissa kumit valmistetaan emulsiopolymeroin-nilla, voidaan käyttää samoja emulgaattoreita, aktivaat-toreita ja polymeroinnin apuaineita, joita käytetään a-metyylistyreeni-akryylinitriili-kopolymeerien valmistuksessa. Ennen oksastusreaktiota tulisi kumilateksista poistaa kaasut konvertoitumattomien monomeerien ei-toivottujen reaktioiden vähentämiseksi.

Etusija annetaan polybutadieenin homopolymeereille tai butadieenikopolymeereille, jossa butadieenipitoisuus on 7471 8 enemmän kuin 60 paino-%. Jos muita dieenejä, kuten isopree-niä, tai akryylihapon alempia alkyyliestereitä käytetään komonomeereina, voidaan kumin butadieenipitoisuutta alentaa 30 painoprosenttiin ilman mitään haittavaikutuksia polymee-riseoksen ominaisuuksiin. Periaatteessa on myös mahdollista valmistaa oksaspolymeereja tyydyttyneistä kumeista, esimerkiksi eteeni-vinyyli-asetaatti-kopolymeereja, joissa vinyy-liasetaattipitoisuus on pienempi kuin 50 %, tai eteeni-propeeni-dieeni-terpolymeereja (nämä dieenit eivät ole konjugoituneita; esimerkkejä ovat 1,4-heksadieeni, etyli-deeninorborneeni ja disyklopentadieeni), tai akrylaattiku-mista, klooratusta polyeteenikumista tai kloropreenikumis-ta. Kahden tai useamman kumin seoksia voidaan myös käyttää.

Jos kopolymeeri tai oksaskopolymeeri valmistetaan suspensiossa, käytetään tavallisia lisäaineita, kuten suspension stabilaattoreita, vapaita radikaaleja vapauttavia aineita, ketjunsiirtoaineita ja sen kaltaisia.

Polymeeriseoksen erilaiset komponentit voidaan sekoittaa alalla tunnetulla tavalla riippuen siitä muodosta, jossa ne ovat saatavissa.

Jos kaikki komponentit ovat kiinteitä, kuten pulvereina, helminä tai granulaatteina, ne sekoitetaan parhaiten ruu-vipuristimessa, jossa on yksi tai kaksi kierukkaa, valinnaisesti kaasujen poiston kanssa. Jos kahta tai useampaa komponenttia valmistetaan samalla polymerointitekniikalla, esimerkiksi emulsiopolymeroinnilla, voi olla edullista yhdistää nämä kaksi tai useammat komponentit aikaisessa vaiheessa ennen komponentin talteenottoa reaktioseoksesta ja ottaa talteen komponentit yhdessä.

Seuraavaa mahdollista menetelmää kuvataan GB-patenttijulkaisussa 1 586 910, jonka patentin mukaan komponentit liuotetaan tai suspendoidaan esimerkiksi klooribentseeniin.

9 74718

LodduIiuoksesta tai suspensiosta voidaan polymeeri seos eristää .

Keksinnön mukaan voidaan käyttää oksaskopolymeerien erilaisia yhdistelmiä. Parempana pidetyn suoritusmuodon mukaan 50-95 paino-% A:ta yhdistetään 5-50 painoprosentin kanssa B:tä (suhteessa A+B:hen). A:n kumipitoisuus on mieluummin välillä 20-50 paino-%, missä tapauksessa B:n kumipitoisuus on ker-naammin välillä 10-20 paino-%.

Keksinnön parempana pidetyssä suoritusmuodossa oksaskopoly-meeri A valmistetaan polymeroimal1 a 50-70 paino-osaa monomee-reja 50-30 paino-osan läsnäollessa kumia.

Keksinnön seuraavassa parempana pidetyssä suoritusmuodossa valinnan mukaan kombinaationa yllä olevan parempana pidetyn suoritusmuodon kanssa, oksaskopolymeerin B kumipitoisuus on välillä 15-20 paino-%.

Edullinen painosuhde toisaalta C:n ja toisaalta (A+B):n välillä on 5-80, erityisesti 15-50, paino-%.

Parempana pidetyt painosuhteet toisaalta polykarbonaatin ja toisaalta yhdessä komponenttien A, B ja C välillä ovat välillä 5-95 ja 95-5, erityisemmin välillä 40-60 ja 75-25.

Polymeeri seoksen kumipitoi suus on mieluummin 5-30 paino-%, ja vielä mieluummin 10-20 pa1no-%. Polymeeriseoksel1 a, jonka ku-mipltolsuus on näiden rajojen välissä, on hyvä iskulujuus myös hyvin alhaisissa lämpötiloissa yhdistyneenä hyvien prosessoi ntiomi nai suuksien kanssa.

Oksaskopolymeerit saadaan mieluummin polymeroimalla styreeniä ja akryy1initri 111ä butadieenikumin läsnäollessa. Voi kuitenkin olla edullista korvata styreeni kokonaan tai osaksi -metyyli styreeninä , jos vaaditaan parempaa 1 ämmönkestävyyttä .

Jos vaaditaan parantunutta lämmönkestävyyttä, on myös hyödyllistä käyttää akryylin1tri 11 in ja -metyylistyreeni n kopoly-meeriä kopolymeerinä D.

10 7471 8

On mahdollista sovittaa yhteen α-metyylistyreenillä osan styreenistä korvaaminen oksaskopolymeerissä styreenin korvaamisella α-metyylistyreenillä kopolymeerissä.

Tavallisesti, ja mieluummin, styreenin ja/tai a-metyyli-styreenin ja akryylinitriilin kopolymeeri valmistetaan erillään oksaskopolymeeristä. Tietyissä olosuhteissa voi kuitenkin olla käytännöllistä, että vain sitä kopolymeeriä on läsnä, jota valmistetaan oksaspolymeroinnissa.

Keksintöä kuvataan nyt joillakin esimerkeillä.

Esimerkit I ja II

Oksaskopolymeereja A ja B saatiin polymeroimalla vastaavasti 65 ja 84 paino-osaa styreenin ja akryylinitriilin seosta vastaavasti 35 ja 16 paino-osan läsnäollessa butadieeniku-mia. Sitten valmistettiin kaksi polymeerikokoonpanoa A:sta ja B:stä. Nämä kokoonpanot sisälsivät myös polykarbonaattia styreenin ja akryylinitriilin kopolymeerimäärän lisäksi.

Ne valmistettiin ZSK-kaksoisruuvipuristimessa. Komponenttien suhteet ja seoksen mekaaniset ominaisuudet on annettu taulukossa.

Seokset sisälsivät myös tavanomaisia lisäaineita.

Taulukko 1

Esimerkki

Seos I_II

ABS-A (paino-osaa) 16 10 ABS-B (paino-osaa) 10 5

Kopolymeeri (paino-osaa) 24 15

Polykarbonaatti (paino-osaa) 50 70

Ominaisuudet

Sulaindeksi 8 6

Iskulujuus (Izod, J/m) 457 600 (Charpy, lovettu, mJ/mm2) 20 33 2

Taivutuslujuus (N/mm ) 110 103 E-moduli (N/mm2) 2500 2570

Vicat (5 kg, °C) 119 131 7471 8 11

Esimerkit III ja IV

Näissä esimerkeissä polymeeriseokset olivat samoja kuin esimerkeissä I ja II paitsi, että kopolymeeri korvattiin a-metyylistyreenin ja akryylinitriilin kopolymeerilla. Tulokset olivat verrannollisia taulukossa annettuihin tuloksiin. Ainoa merkittävä ero oli, että Vicat'n pehmenemispisteet olivat vastaavasti 126 ja 136°C.

Esimerkit V-VII ja vertailuesimerkki A

Samojen komponenttien pohjalta, joita käytettiin esimerkin I mukaisesti, valmistettiin kolme yhdistettä, joissa on eri ABS-PC-suhteet. Näiden yhdisteiden kokoonpano ja ominaisuudet on annettu taulukossa 2. Yhdisteet valmistettiin käyttäen RSK-pariruuvi-puristinta ja sulamislämpötilaa noin 240°C:ta.

Taulukko 2

Esimerkki

Seos V_VI_VII_A

ABS-A (paino-osaa) 30 27 27 34 ABS-B (paino-osaa) 10 10 10

Kopolymeeri (paino-osaa) 15 13 8 16

Polykarbonaatti (paino-osaa) 45 50 55 5

Kumipitoisuus (paino-%) 14 12 12 12

Ominaisuudet

Sulaindeksi (260°C, 10 kg) 4,5 Iskulujuus (Izod, lovettu) +23°C (kJ/mm2) 49 54 65 52 0°C 41 43 55 42 -40°C 17 21 25 20

Vicat B (5 kg, °C) 113 113 120 113

Spiraalimaisen virtauksen pituus (cm, 40°C) 93,5 91,5 83,5 87,6 (litteä spiraali 3x20 mm, injektointipaine 1060 baaria, lämpötila 260°C).

Claims (6)

12 7471 8

1. Polymeeri seos, joka perustuu polykarbonaattiin ja vinyyli aromaatti sen yhdisteen ja tyydyttämättömän nitriiliyh-disteen oksaskopolymeeriin kumin kaltaisella polymeerillä, tunnettu siitä, että polymeeri seos sisältää: A. 50-95 paino-% laskettuna (A+B):stä yhtä tai useampaa oksaskopolymeeria, jotka on saatu polymeroimal1 a 40-80 paino-osaa monomeeriseosta, joka sisältää: 20-40 paino-% akryy1initrii1iä 60-80 paino-% styreeniä ja 0-20 paino-% yhtä tai useampaa muuta monomeeria 30-50 paino-osan kanssa kumia (suhteessa 100 paino-osaan oksaskopolymeeria), B. 5-50 paino-% laskettuna (A+B):stä yhtä tai useampaa oksaskopolymeeria, jotka on saatu polymeroimalla 75-90 paino-osaa monomeeriseosta, joka sisältää: 20-40 paino-% akryy1initrii1iä 60-80 paino-% styreeniä ja 0-20 paino-% yhtä tai useampaa muuta monomeeria 10-25 paino-osan kanssa kumia (suhteessa 100 paino-osaan oksaskopolymeeria), C. 15-50 paino-% laskettuna (A+B+C):stä styreenin ja akryy 1 i ni tri i 1 i n kopolymeeria, joka on saatu polymeroimalla 60-80 paino-osaa styreeniä ja 20-40 paino-osaa akryylinitrii-1 iä ja D. 5-95 paino-% laskettuna (A+B+C+D):stä yhtä tai useampaa polykarbonaattia polymeeri seoksen kumipitoisuuden ollessa välillä 5-30 paino-%, ja eron oksaskopolymeerien kumipltoi-suuksien välillä ollessa ainakin 5 paino-%.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polymeeri seos, tunnettu siitä, että seos sisältää: a. 5-95 paino-% polykarbonaattia ja b. 5-95 paino-% komponentteja A, B ja C. 13 7471 8

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen polymeerlseos, tunnettu siltä, että polymeerlseos sisältää: a. 40-75 paino-% polykarbonaattla ja b. 25-60 paino-% komponentteja A, B ja C.

4. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-3 mukainen polymeerlseos, tunnettu siltä, että seos sisältää polykarbo-naattla, joka perustuu el-halogenoituun dihydroksidiaryy1iai -kaaniin.

1. Polymerkomposition baserad pä ett polykarbonat och en ympsampolymer av en v1ny1aromatisk förening och en omättad n1tri 1 förening pä en gummiartad polymer, kännetecknad av att den innehäller: A. 50-95 vikt-% räknat pä (A+B) av en eller flera ympsam-polymerer erhällna genom polymerisering av 40-80 viktdelar av en monomerblandning bestäende av: 20-40 vikt-% akrylnltril 60-80 vikt-% styren och 0-20 vikt-% av en eller flera andra monomerer 1 närvaro av 30-50 viktdelar gumml (räknat pä 100 viktdelar ympsampolymer), B. 5-50 vikt-% räknat pä (A+B) av en eller flera ympsam-polymerer erhällna genom polymeriserlng av 75-90 viktdelar av monomerblandning bestäende av: 20-40 v1kt-% akrylnltril 60-80 vikt-% styren och 0-20 v1kt-% av en eller flera andra monomerer i närvaro av 10-25 viktdelar gumml (räknat pä 100 viktdelar av ympsampolymeren), C. 15-50 vikt-% räknat pä (A+B+C) av en sampolymer av styren och akrylnltril erhällen genom polymerisering av 60-80 viktdelar styren och 20-40 viktdelar akrylnltril, och D. 5-95 vikt-% räknat pä (A+B+C+D) av ett eller flera polykarbonat, varvid gummi1nnehället i polymerkompositionen är