FI74464B - 4-hydroxi-1,2-benzisotiazol-3(2h)-on- 1,1-dioxider, deras salter, deras framstaellning och anvaendning. - Google Patents

Description

1 74464 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidit, niiden suolat, niiden valmistus ja käyttö.

Oheisen keksinnön kohteena ovat uusina yhdisteinä yleiskaavan I mukaiset 4-hydroksi-l, 2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidit ,ic!>" 1 / \ 0 0 jossa R^ on vetyatomi tai hydroksiryhmä, niiden fysiologisesti vaarattomat suolat epäorgaanisten tai orgaanisten emästen kanssa, näiden yhdisteiden valmistusmenetelmät, näitä yhdisteitä sisältävät valmistemuodot ja käyttö makeutusaineina.

4-hdyroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidin suoloina tulevat kysymykseen kaikki fysiologisesti vaarattomat suolat. Tällöin on ensi sijassa kysymys alkali-suoloista, kuten natrium-, kalium- tai ammoniumsuolasta, erityisesti kuitenkin natriumsuolasta; maa-alkalimetal-lisuoloista, kuten kalsiumsuolasta, mutta myös muista suoloista, jotka ovat vesiliukoisia ja myrkyttömiä.

Makeutusaineille asetetaan yleensä seuraavat vaatimukset: a) ravintoaineiden lisänä makeutusaineen on oltava täysin varma eikä sillä saa olla minkäänlaisia toksisia tai farmakologisia vaikutuksia; 2 74464 b) makeutusaineella täytyy olla moitteettomat makuomi-naisuudet, jolloin esikuvana pidetään sakkaroosin vastaavia ominaisuuksia; makuaine ei saa siten tuottaa mitään sivumakua tai jälkimakua, makean maun on tunnuttava heti ja hävittävä jälleen nopeasti; c) makeutusaineen on käyttönsä vuoksi liuettava riittävän hyvin veteen, oltava kuumissa juomissa lämpötilan kestävä ja happamissa hedelmäjuomissa haponkestävä.

Mikään nykyään tunnettu makeutusaine ei täytä täydellisesti näitä edellä mainittuja vaatimuksia; siten syklamaatin ja sakariinin käyttö makeutusaineena ei ole vaaratonta, kuten eräät toksikologiset havainnot osoittavat näiden makeutusaineiden suuremmilla annostuksilla. Dipeptidi-rakenteiset makeutusaineet eivät ole riittävän lämpötilan-ja haponkestäviä, kun taas oksatiatsinonijohdosten maku ei ole täysin tyydyttävä. Suurimolekyy1isi1tä luonnontuotteilta puuttuu riittävä stabiilisuus ja lisäksi ne ovat käyttökelpoisia vain rajoitetusti johtuen pitkään kestävästä jälkimaustaan.

Nyttemmin on havaittu, että yleiskaavan I mukaiset 4-hydroksi-1, 2-bents isotiatso1-3(2H)-oni-l,l-dioksidit ja niiden fysiologisesti vaarattomat suolat epäorgaanisten tai orgaanisten emästen kanssa ovat makeutustehonsa suhteen vähintään samanarvoisia kuin tähän mennessä käytetyt makeutusaineet, omaavat moitteettomat makuominai-suudet ilman sivu- tai jälkimakua, liukenevat erittäin hyvin veteen ja ovat lisäksi lämpötilan- ja haponkestäviä. Lisäksi näiltä yhdisteiltä puuttuvat kaikki toksiset ja farmakologiset vaikutukset, joten ne ovat täysin varmoja käytössä.

Yleiskaavan I mukaiset keksinnön yhdisteet voidaan valmistaa seuraavasti: 1) Saippuoidaan alkalisesti yleiskaavan I mukaiset 3 74464 3-amino-l,2-bentsisotiatsol-l,l-dioksidit /2 O jH2 ΛΛ R27-Oks/ «/\ 0 0 jossa F?2 on vetyatomi, alkyyli- tai aralkyyliryhmä, parhaiten 1-6-hiiliatominen alkyyliryhmä tai bentsyyli- tai fenyyli-ryhmä, ja on vetyatomi, hyroksi-, alkoksi- tai aralkyyli ryhmä, jolloin alkoksiryhmässä on parhaiten 1 - 6 hiiliatomia ja aralkoksiryhmä tarkoittaa parhaiten bentsyylioksi-tai fenyylietyylioksiryhmää.

Jos on vetyatomi ja R22 on vetyatomi tai hydroksiryhmä, niin tämän 3-amino-yhdisteen saippuoinnissa syntyy heti lopputuotteena yleiskaavan I mukaista lopputuotetta tai sen suolaa; jos sitä vastoin R2 on alkyyli- tai aralkyyliryhmä ja/tai on alkoksi- tai aralkoksiryhmä, niin nämä alkyyli- tai aralkyyliryhmät erotetaan tämän jälkeen eetterilohkaisun avulla.

Yleiskaavan II mukaisen yhdisteen saippuointi suoritetaan emäksellä. Yleiskaavan II mukaisen yhdisteen vesiliuos käsitellään tällöin epäorgaanisella emäksellä, esimerkiksi alkalihydroksidilla, kuten natrium- tai kaliumhydroksidilla, lämpötiloissa välillä 30°C ja liuoksen kiehumispiste.

Jos R2 yleiskaavan II mukaisessa yhdisteessä on vetyatomi tai R22 on hydroksiryhmä, niin emästä on käytettävä vähintään kaksi ekvivalenttia. Jos kuitenkin R2 on vetyatomi ja ^2i on hydroksiryhmä, niin tarvitaan vähintään kolme ekvivalenttia emästä, muutoin tullaan toimeen emäksen ekvivalentilla tai pienellä ylimäärällä. Saippuoinnin jälkeen 4 74464 tehdään happameksi ja, mikäli tuote ei itse saostu, vesipitoinen medium ravistellaan uuttoaineen, kuten etyyliasetaatin kanssa.

Tämän jälkeen suoritettava eetterilohkaisu näin saadussa yhdisteessä, joka vielä sisältää 4- ja/tai 6-asemassa alkoksi- tai aralkoksiryhmän, tapahtuu happamella tai alkalisella menetelmällä. Happamessa menetelmässä käytetään Leu/is-happo ja, kuten boorihalogenidia, alumiinihalogenideja tai pyridiinihydrokloridia. Jos käytetään boorihalogenidia, kuten esimerkiksi booritribromidia tai booritrikloridia, toimitaan aproottisissa liuottimsissa, kuten halogeenihii-livedyissä, lämpötiloissa aina reaktioseoksen kiehumislämpö-tilaan asti. Boorihalogenidia käytetään parhaiten mooliyli-määrä. Jos käytetään alumiinihalogenideja, esimerkiksi vedetöntä alumiinikloridia, niin aproottisina liuottimina toimivat tällöin edullisesti rikkihiili, nitrobentseeni tai tolueeni. Eetterilohkaisu pyridiinihydrokloridilla suoritetaan parhaiten ilman liuotinta sulatteessa.

Alkalisessa mentelmässä käytetään polaarisia aproottisia liuottimia, erityisen hyvin sopii tähän tarkoitukseen dimetyylisulfoksidi, jolloin tämä menetelmä käsittää halogenidien tai pseudohalogenidien käytön moolimäärinä tai 5- - 10-kertaisena moo 1iy1imääränä. Tarvittava reaktio-lämpötila on välillä 120 ja 200°C, parhaiten kuitenkin välillä 150 ja 180°C. Haloqenideina käytetään parhaiten alkalihalogenideja, kuten litiumjodidia, -bromidia, -kloridia, natriumkloridia, -bromidia, -jodidia, kalium-kloridia, -bromidia, -jodidia, erityisesti kuitenkin kaliumbromidia. Alkali-pseudohalogenideina käytetään vastaavia syanideja tai rodanieja, erityisesti kuitenkin natrium- tai kaliumsyanidia tai kaliumrodania; 2) Hapetetaan yleiskaavan III mukaiset o-sulfamoyyli-tolueenit 5 o-r3 744 64 f\TCH3 ,απι S02nh2 R31 jossa R^ on alkyyli- tai aralkyyliryhmä, parhaiten 1-6-hii-liatominen alkyyliryhmä tai bentsyyli- tai fenyylietyyli-ryhmä ja on vetyatomi tai alkoksi- tai aralkoksiryhmä, jolloin alkoksiryhmässä on parhaiten 1-6 hiiliatomia, ja aralkoksiryhmä on parhaiten bentsyylioksi- tai fenyyli-etyylioksiryhmä, minkä jälkeen suoritetaan fenolieetteri-lohkaisu.

Hapettimeksi sopivat tavanomaiset epäorgaaniset hapettimet, kuten kaliumpermanganaatti, kaliumkromaatti tai kaliumdi-kromaatti. Käytetään esimerkiksi alkalista permanganaatti-liuosta, esimerkiksi kaliumpermanganaatin ja natriumbikarbonaatin liuosta vedessä tai kaiiumdikromaatin liuosta vesipitoisessa hapossa, esimerkiksi rikkihapossa.

Hapetus tapahtuu lämpötiloissa välillä huoneen lämpötila ja reaktioseoksen kiehumislämpötila; kaliumpermanganaatilla esimerkiksi välillä 60 ja 90°C.

Tämän jälkeen tehtävä eetterilohkaisu, so. ryhmän R^ lohkaiseminen ja ryhmän R^ lohkaiseminen, mikäli tämä tarkoittaa alkoksi- tai aralkoksiryhmää, tapahtuu menetelmässä 1 mainituilla menetelmillä; tällöin syntyy yleiskaavan I mukaista yhdistettä.

3) Substituoidaan nukleofiilisesti ryhmä yleiskaavan IV mukaisessa l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,1-dioksidissa R/ o 74464 6 χλ *£Χχ Λ o o jossa R^ tarkoittaa samaa kuin edellä ja on nukleo-fiilisesti korvattavissa oleva poistuva ryhmä ja sen jälkeen, mikäli R^ on alkoksi- tai aralkoksiryhmä, lohkaistaan fenolieetteriryhmittymä R^· Nukleofiilisesti korvattavissa olevana poistoryhmänä tulevat kysymykseen ennen kaikkea haloqeeni, pseudohaloqeeni tai diatsonium-kationi.

Yleiskaavan IV mukaisista diatsoniumyhdisteistä voidaan valmistaa yleiskaavan I mukaiset yhdisteet yksinkertaisella tavalla kuumentamalla kiehumispisteeseen asti vesipitoisessa tai happamessa vesipitoisessa liuoksessa, esimerkiksi laimeassa rikkihapossa. Sen sijaan haloaeeniatornin tai pseudohalogeenin vaihto kaavan IV mukaisessa 4-asemassa tapahtuu katalyyttien läsnäollessa. Katalyyteiksi sopivat ennen kaikkea kuparijauhe, kupari-(I)- tai kupari(11)suolat alkalien läsnäollessa, esimerkiksi natrium- tai kalium-karbonaatin läsnäollessa. Parhaiten käytetään kuparijauheen ja kuparisuolojen seoksia, esimerkiksi kuparijauheen ja kupari (11)kloridin seosta. Haloqeeniatomin tai pseudohalogeenin, kuten esimerkiksi syani- tai rodanidiryhmän vaihto tapahtuu veden läsnäollessa lämpötiloissa välillä 120 ja 160°C. Reaktio suoritetaan autoklaavissa. Reaktion jälkeen katalyyytti poistetaan reaktioseoksesta suodattamalla, suodos haihdutetaan, tehdään happameksi ja uutetaan, esimerkiksi eetterillä. Mikäli halutaan saada yleiskaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa R on hydroksiryhmä, on 7 74464 vielä suoritettava fenolieetterilohkaisu analogisesti menetelmässä 1 mainittujen menetelmien kanssa.

4) Yleiskaavan V mukainen 2-sulfamoyyli-3-karboksyyli-happojohdos 0_R2 A-"-* 5 ^ R2l5i!S^-S02-NH-R6 jossa ja R2^ tarkoittavat samaa kuin edellä, R^ on vetyatomi tai 4-19-hiiliatominen tert.-alkyyliryhmä ja R,. on nukleofiilisesti vaihdettavissa oleva ryhmä, kuten hydroksiryhmä, 1-10-hiiliatominen alkoksiryhmä, aryylioksiryhmä, jonka aryyliryhmä on fenyyli- tai naftyy-liryhmä, fenyyli- tai naftvylialkoksiryhmä, jossa on 1-3 hiiliatomia alkvleeniosassa, tai halogeeniatomi, käsitellään lämpötiloissa välillä 0 ja 100°C, parhaiten välillä 50 - 70°C, hapoilla, kuten fosforihapolla, poly-fosforihapolla, rikkihapolla tai tällaisten happojen seoksilla, jolloin tapahtuu syklisoituminen. Tällöin muodostunut lopputuote eristetään tavalliseen tapaan, esimerkiksi lisäämällä jäitä ja puhdistamalla tällöin muodostunut sakka. Reaktio voidaan suorittaa myös ilman mineraalihapon mukanaoloa pelkästään kuumentamalla lämpötiloissa välillä 100 ja 250°C, esimerkiksi myös liuottimen, kuten o-diklooribentseenin tai tolueenin läsnäollessa.

Yhtä hyviksi ovat osoittautuneet myös emäksiset reaktio-olosuhteet, esimerkiksi reaktio natriummetylaatin läsnäollessa. Jos R^ lähtövhdisteessä on alkyyli- tai aralkyyli-ryhmä tai R£^ on alkoksi- tai aralkoksiryhmä, niin saadussa yhdisteessä on vielä suoritettava eetterilohkaisu, jotta saataisiin yleiskaavan I mukainen tuote. Eetterilohkaisu tapahtuu menetelmässä 1 mainituissa olosuhteissa.

8 74464

Yleiskaavan II mukaiset lähtöyhdisteet saadaan siten, että mahdollisesti 4-asemassa alkoksi- tai aralkoksiryhmällä substituoitu 2-nitro-6-alkoksi (tai 6-aralkoksi-)bentso-nitriili pelkistetään tinalla ja suolahapolla tina(II)-kloridin läsnäollessa kuumentamalla refluksoiden vastaavaksi, mahdollisesti 4-asemassa alkoksi- tai aralkoksi-ryhmällä substituoiduksi 2-amino-6-alkoksi (tai-6-aral-koksi-)bentsonitriiliksi, joka sen jälkeen diatsotoidaan jääetikan ja suolahapon läsnäollessa natriumnitriitin avulla; reaktioseos lisätään tämän jälkeen 20°C:ssa rikkidioksidin liuokseen jääetikassa ja lisätään tipottain hitaasti kupari (11)-kloridin vesiliuos. Tällöin eroaa sulfokloridia, joka liuotetaan dioksaaniin ja liuokseen lisätään etanolia ja väkevää vesipitoista ammoniakkia. Syklisointi mahdollisesti 4-asemassa alkoksi- tai aralkoksi-ryhmällä substituoiduksi 3-amino-4-alkoksi-(tai 4-aralkoksi-) 1,2-bentsisotiatsoli-l,1-dioksidiksi tapahtuu lämmittämällä 40°C:een. Jos viimeisen vaiheen jälkeen liitetään alkaliha-logenidi tai -pseudohalogenidi esimerkiksi dimetyylisulfoksi-dissa, esimerkiksi kaiiumsvanidi, saadaan suoraan 3-amino- 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-1,1-dioksidi tai 3-amino- 4,6-dihydroksi-l,2-bentsisotiatsoli-l,l-dioksidi.

Yleiskaavan III mukainen lähtöyhdiste, jossa R^ tarkoittaa vetyatomia, voidaan saada vastaavasta o-alkoksi (tai-o-aralkoksi)-o'-nitro-tolueenista siten, että tämä yhdiste, joka on liuotettu alkoholiin, kuten etanoliin, hydrataan Raney-nikkelillä 100 bar paineessa, kunnes vetyä on kulunut teoreettinen määrä, jolloin syntyy vastaava 3-alkoksi-(tai- 3-aralkoksi)-2-metyylianiliini; jälkimmäinen yhdiste liuotetaan sen jälkeen kaasumaisella kloorivedyllä kyllästettyyn 50-prosenttiseen etikkahappoon ja diatsotoidaan natriumnitriitillä. Saatuun diatsoniumsuolaliuokseen lisätään magnesiumsulfaattia ja tämän jälkeen seos kaadetaan rikkidioksidilla kyllästettyyn jääetikkaan, johon on ensin lisätty hieman kupari(I)-kloridia . Sekoitetaan 4 tuntia huoneen lämpötilassa, minkä jälkeen lisätään 9 74464 vettä .ia uutetaan metyleenikloridilla. Uuttoaineen poistamisen jälkeen uute tislataan tyhjiössä ja tällöin saatuun puhtaaseen sulfonihappoklorid iin, joka on liuotettu etanoliin, lisätään väkevää vesipitoista ammoniakkia.

Tällöin muodostuu vastaavaa 3-alkoksi- tai (3-aralkoksi)- 2-metyyli-bentseenisulfonamidia , jolla on yleiskaava III. Yleiskaavan III mukaisten lähtöyhdisteiden, joissa R^ tarkoittaa alkoksi- tai aralkoksiryhmää, valmistaminen suoritetaan analogisesti vastaavista p-alkoksi (tai-p-aralkoksi)-o-alkoksi(tai-o-aralkoksi)-o'-nitro-tolueeneista. Yleiskaavan IV mukaiset lähtöyhdisteet saadaan esimerkiksi 6-asemassa nukleofiilisesti vaihdettavissa olevalla ryhmällä (esimerkiksi klooriatomilla) substituoidusta 2-nitro-tolueenista hydraamalla tämä Raney-nikkelillä liuottimen, kuten esimerkiksi alkoholin läsnäollessa.

Tällöin syntyy vastaava 3-asemassa substituoitu 2-metyyli-aniliini, joka sen jälkeen diatsotoidaan natriumnitriitin avulla väkevässä suolahapossa -7 - -3°C:ssa. Suodos kaadetaan ohuena virtana kupari (11)kloridin suspensioon rikkidioksidin 30-prosenttisessa jääetikkaliuoksessa.

Seos lämpenee tällöin noin 40°C:een ja tapahtuu voimakasta kaasun kehittymistä. Sekoitetaan vielä noin 1 tunti 2 0 0 C : s s a ja vielä toinen tunti 35°C:ssa ja lisätään jäitä sekoittaen. Saatu 3-asemassa vastaavasti substituoitu 2-metyylibentseenisulfonihappokloridi liuotetaan tämän jälkeen dioksaaniin ja saatetaan reaqoimaan etanolipitöisen ammoniakkiliuoksen kanssa lämpötiloissa välillä 30 ja 80°C vastaavaksi 3-asemassa substituoiduksi 2-metyylibentseenisulf onamidiksi . Tätä sulfonamidia kuumennetaan yhdessä kaliumkarbonaatin ja kaliumpermanganaatin kanssa vedessä 1 tunti refluksoiden. Reaktioseos suodatetaan kuumana ja suodatusjäännös pestään kuumalla vedellä. Yhdistetty suodos tehdään happameksi suolahapolla ja jäähdytetään. Saadaan yleiskaavan IV mukaista, vastaavasti 4-asemassa substituoitua 1,2-bentsisotiätsol-3(2H)-oni-1,1-dioksid ia .

ίο 74464

Yleiskaavan IV mukaiset lähtöyhdisteet voidaan valmistaa esimerkiksi seuraavasti: m-alkoksi-(tai-aralkoksi)-aniliini, joka on liuotettu polaariseen liuottimeen, kuten jääetik-kaan, diatsotoidaan lisäämällä suolahappoa ja natrium-nitriittiä, reaktioseos kaadetaan hitaasti kupari (11)klo-ridin ja kupari(I)kloridin seokseen rikkidioksidin ja jääetikan 30-prosenttisessa liuoksessa; reaktiolämpötila nousee noin 40°C:een ja samalla tapahtuu kaasun kehitystä, lämmitetään vielä 1 tunti tässä lämpötilassa ja laimennetaan tämän jälkeen jäävedellä. Orgaanisesta faasista eristetään 3-asemassa vastaavasti substituoitu bentseenisulfonihappo-kloridi, liuotetaan tetrahydrofuraaniin ja saatetaan reagoimaan tert.-butvy1iamiinin kanssa (noin 7 tuntia 60°C:ssa). N-tert.-butyy1i-3-alkoksi(tai 3-aralkoksi ) -bentseenisulfonamidi eristetään reaktioseoksesta. Muut Rg-ryhmät voidaan valmistaa analogisesti saattamalla reagoimaan muiden kaavan Rg-Nl·^ mukaisten amiinien kanssa. Tällä tavoin saadut bentseenisulfonamidit liuotetaan sen jälkeen vedettömään tetrahydrofuraaniin ja saatetaan reagoimaan litiumdi-isopropyyliamidin tai n-butyylilitiumin kanssa -80 - -50°C:ssa. Tämän jälkeen reaktioseosta sekoitetaan vielä noin 1 tunti 0°C:ssa, jäähdytetään -70 - -50°C:ssa ja käsitellään hiilidioksidikaasulla. Reaktion annetaan tapahtua loppuun huoneen lämpötilassa, minkä jälkeen reaktioseoksesta eristetään yleiskaavan V nukainen 2-(N-tert.butyyli)-sulfamoyyli-6-(alkoksi tai aralkoksi )-bentsoehappo, jolloin tässä tapauksessa R^ tarkoittaa hydroksiryhmää ja Rg tert.-butyyliryhmää. Käytettäessä muita kaavan Rg-NH^ mukaisia amiineja saadaan vastaavia 2-asemassa substituoituja sulfamoyylibentsoe-happoja; nämä bentsoehapot voidaan tämän jälkeen esteröidä sinänsä tunnetulla tavalla.

Kuten jo mainittiin, on yleiskaavan I mukaisilla yhdisteillä ja niiden fysiologisesti sopivilla suoloilla makeutusainei-den ominaisuuksia.

n 74464

Esimerkiksi yhdisteitä:

4-hydroksi-1,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidi = A

4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidi-natriumsuola = B

4,6-dihydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-

oni-1,1-dioksidi = C

verrattiin seuraaviin tunnettuihin makeutusaineisiin:

Syklamaatti ja = X

Sakariini = Y

ja myös kirjallisuudesta tunnettuun yhdisteeseen: 6-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol- 3(2H)-oni-l,l-

dioksidi = Z

A Makeutusaineominaisuuksien määrittäminen 1) Rajakonsentraation (threshold concentration) määrittäminen

Yhdisteistä A, B ja C ja vertailuyhdisteistä X, Y ja Z valmitettiin vesiliuokset, joiden konsentraatiot olivat 1:12500, 1:25000, 1:50000, 1:100000 ja 1:200000. Viisi koemaistajaa arvosteli nämä liuokset seuraavien kriteerioi-den perusteella: erittäin makea (= 3 pistettä), kohtalaisen makea (= 2 pistettä), heikosti makea (= 1) ja ei lainkaan makea (= 0 pistettä). Muutoin testi suoritettiin H.G, Schutz'in ja F.J. Pilgrim'in mukaisesti /Food Research 22, 206 (1957)/. Huomattavan makeana laimennuksena pidetään sitä konsentraatiota, jossa arvostelupisteiden keskiarvo on 1,0 tai enemmän.

Saadut tulokset on koottu seuraavaan taulukkoon 1: 12 74464

Taulukko 1

Aine Konsentraatio Arvostelupis- Huomattavan makea- teiden keski- na piidetty lai-_arvo_mennus_ A 1:25 000 2,4 1:50 000 1:50 000 1,0 1:100 000 0,2 11 ί i: B 1:25 000 2,6 1:50 000 1:50 000 1,2 1:100 000 0,0 C 1:25 000 1,8 1:50 000 1:50 000 1,0 1*100 000 0,0

Vertailu-aineet : X 1:12 500 0,6 >1:12 500 1:25 000 0,2 1:50 000 0,0 Y 1:25 000 2,4 1:50 000 1:50 000 1,2 1:100 000 0,4 Z 1:25 000 1,4 1:25 000 1:50 000 0,6 1:100 000 0,0 13 74464 2) Suhteellisen makeutusvoiman määrittäminen sakkaroosiin verrattuna

Makeutusaineiden suhteellinen makeutusuoima (määritellään usein makeutusasteeksi) sakkaroosiin (ruokosokeri) verrattuna muuttuu suuresti konsentraation mukana. Tavanomaisissa konsentraatioissa (vastaa 2-lo-prosenttista sakkaroosiliuosta) vaihtelee siten sakariinin suhteellinen makeutusvoima välillä 200 ja 700. Edellä mainittujen yhdisteiden suhteellisen makeutusvoiman määrityksessä käytettiin siten aina vertailuna 3-prosenttista sakkaroosin vesiliuosta.

Muilta osin suhteellisen makeutusvoiman määrittäminen suoritettiin enimmäkseen R. Pauli'n /Chemiker-Zeitunq 44, 744 (1920)/ ja T. Pauli'n /Chemiker-Zeitung 43, 38 (1921)/ mukaisesti. Viisi koemaistajaa tutki jokaisen tutkimussarjan.

Aineilla A, B ja C ja vertailuaineilla X ja Z saadut tulokset on koottu seuraavaan taulukkoon 2:

Taulukko 2

Aine Suhteellinen makeutusvoima

Sakkaroosi = 1 A 210 B 210 C 180

Vertailuaine X 45 Z 140 3) Maun laadun määrittäminen

Absoluuttisen makeutusvoiman lisäksi suuri merkitys on makeutusaineen maun laadulla. Siten sakariinin ja w 74464 sykalamaatin absoluuttiset makeutusvoimat ovat moninkertaiset sakkaroosiin nähden, mutta niillä ei ole läheskään niin hyvä maun laatu kuin sakkaroosilla. Makukokeissa voidaan siten helposti osoittaa sakariinin tunnettu metallinkitkerä jälkimaku ja kitkerä sivumaku. Koska makeutusaineen päävaatimuksena on sakkaroosille vertailukelpoinen maku, määritettiin maun laadut.

Testaus tapahtui seuraavan menetelmän mukaisesti: DuBois, G.A, Crosby, R.A. Stephanson ja R.E. Wingard Jr., /J.

Agric. Food Chem. 25., 763 (1977)/. Aineiden näytteet olivat vesiliuoksia, joiden konsentraatio vastasi noin 5-prosenttista sakkaroosiliuosta. Vertailuna käytettiin sakkaroosia. Kokeet suoritettiin ulkopuolisesta identtisissä olosuhteissa. Arvion kohteena oli vain maun karakterisointi, koska voimakkuus oli jo määritetty aikaisemmin suoritetuissa kokeissa. Jokainen koehenkilö määritti seuraavat kriteerit: Maultaan makeiden, kitkerien tai muunlaisten yksittäisten näytteiden prosentuaalinen määrä ja jälkimaun esiintyminen yksittäisissä näytteissä. Jokaisella aineella tehtiin kaksi kertaa viisi määritystä. Tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa 3.

Taulukko 3 15 74464

Aine Konsentraatio Määritys- Prosentuaalinen Jälki- ten luku- osuus maku määtä makeita kitkeriä muita A 1: 10 000 10 94 2 4 3 B 1: 10 000 10 96 2 2 5 C 1: 10 000 10 86 3 11 8

Vertailu- aineet Y 1: 10 000 10 72 21 7 80 Z 1: 10 000 10 81 7 12 29

Sakkaroosi 1:20 10 98 0 2 4

Taulukosta voidaan todeta: Vertailuaineet Y ja Z eivät läheskään saavuta sakkaroosin ideaalista profiilia.

Sitä vastoin yhdisteet A - C ovat lähes kokonaan ilman jälkimakua, mikä on yllättävää makeutusaineille. Myös maun puhtaus (94 - 96 %) yhdisteillä A ja B ja 86 % yhdisteellä C on makeutusaineille epätavallisen hyvä.

4) Liukoisuuden .ja haponkestävyyden määrittäminen

Makeutusaineen eräs lisävaatimus on hyvä liukoisuus veteen ja pysyvyys happamessa mediumissa. Suuntaa-antavasti todettiin, että ^yhdiste B liukenee helposti veteen (liukoisuus >> 1 g/10 ml).

Suuntaa-antavassa pysyvyystutkimuksessa liuotettiin yhdistettä B 1 90 konsentraatiossa 0,1 N suolahappoon ja annettiin seistä 27 päivää huoneen lämpötilassa.

Mitään muutosta ei tapahtunut. Sitä paitsi tutkittiin kiinteää ainetta päivänvalossa ja 60°C:ssa estämällä valonpääsy tai estämättä sitä 4 viikon aikana. Nytkään ei tapahtunut mitään muutosta.

IS 74464 B. Eräiden farmakologisten vaikutusten tutkiminen

Yhdisteellä B tutkittiin perusteellisesti eräät farmakologiset ja toksiset vaikutukset. Seuraavassa on kuvattu lyhyesti yksittäiset tutkimukset ja niiden tulokset: 1. Sedatoiva tai kiihottava vaikutus:

Vaikutus hiirien liikkuvuuteen

Menetelmä: 8 20 - 26 g painoista Chbb : NMRI-naarashiirtä (SPF), joille oli oraalisesti annettu yhdistettä suspensiona 1-prosenttisessa tvloosissa, laitettiin yksitellen valokaappi-aktiivisuushäkkiin ja niiden liikkuvuus mitattiin 30, 90 ja 130 minuuttia yhdisteen antamisen jälkeen kulloinkin 3 minuutin jaksona ja liikkuvuus arvioitiin prosentteina suspensioaine-vertailuryhmään nähden (try-loosi:karboksimetyyliselluloosa).

Tulokset:

Taulukko 1: Hiirien liikkuvuus, kosketuksia/eläin + SD

;] 1 - min. applikoinnin jälkeen Käsittely N 30-35 90 - 95 150 - 155

Vertailu 8 90jh35 83 ,+ 22 68 + 23

Yhdiste B

200 mg/kg p.o. 8 92^21 84 + 28 49 17

Yhdiste B

liikkuvuus-*) 102 101 72 N = Eläinten lukumäärä 17 74464

Yhdiste B ei vaikuttanut hiirien liikkuvuuteen suurena, 200 mg/kq p.o. annoksena.

2. Sedatoiva tai kiihottava vaikutus:

Vaikutus rottien liikkuvuuteen

Menetelmä: FGhrer'in ja Feldhofen'in (Arzneim.-Forsch. 1_1, 1027, 1961) annettiin yhdistettä B 100 mg/kg p.o. suspensiona 1-prosenttisessa tyloosissa kuudelle 160 - 190 g painoiselle Chbb:THOM-naarasrotalle (SPF). Testihäkeissä olevien yksittäisten eläinten liikkuvuus mitattiin 30 minuutin aikana 1 tunti yhdisteen antamisesta ja verrattiin tyloosi-vertailuryhmän liikkuvuusprosenttiin.

T ulokset;

Taulukko 2: Rottien liikkuvuus, kosketuksia/eläin + SD

Käsittely N min. applikoinnin jälkeen _60 - 90_

Vertailu 6 108 + 49

Yhdiste B

100 mg/kg p.o. 6 235 + 58

Yhdiste B

liikkuvuus-% 113 N= Eläinten lukumäärä

Yhdiste B ei vaikuttanut rottien liikkuvuuteen annoksella 100 mg/kg p.o.

ib 74464 3. Lihaksia relaksoiva ,ja/tai ataksia-vaikutujs;

Vaikutus hiirien kiinnipitokykyyn pyörivissä verkkosy-lintereissä

Menetelmä i

Young'in ja Lewis'in (Science 105, 368, 1947) mukaisesti tutkittiin 10 20 - 26 g painavan Chbb:NMRI-naarashiiren (SPF), jolle oli annettu oraalisesti 400 mq/kq yhdistettä tislatussa vedessä, kiinnipitokvky ajalla 30 - 60, 90 - 120, 210 - 240 ja 270 - 300 minuuttia hitaasti pyörivissä, vinoon asetetuissa verkkosy1intereissä.

Tulokset:

Taulukko 3: Vaikutus hiirien kiinnipitokykyyn

Pudonneet eläimet, min. applikoinnin Käsittely N jälkeen 30 - 60 90 - 120 210 - 240 270 - 300

Yhdiste B 10 2 2 1 0 400 mg/kg p.o.

Itse yhdisteellä B ei erittäin suurina annoksina 400 mg/kg p.o. ollut käytännöllisesti katsoen mitään vaikutusta hiirien kiinnipitokykyyn. Yhdiste ei vaikuttanut lihaksia relaksoivasti ja/tai koordinaatiota estävästi.

74464 19 4. Barbituraatteja vahvistava vaikutus;

Vaikutus heksobarbitaalinarkoosin kestoaikaan hiirillä Menetelmä:

Kymmenen 20 - 26 g painoista Chbb:NMRI-uroshiirtä (SPF) saivat Winter'in (J. Pharmacol, exp. Ther. 94, 7, 1948) mukaisesti 100 mg/kq tutkittavaa yhdistettä B suspensiona 1-prosenttisessa tvloosissa p.o.. Vertailuryhmä sai sus-pensioainetta. Kaikkiin eläimiin injisoitiin 1 tunti myöhemmin i.p. 80 mg/kq heksobarbitaalia. Hiiret asetettiin 37°C lämpimille metallilevyille ja mitattiin narkoosin kestoaikana aika, joka kului asentoheiiasteen häviön alusta sen uudelleen esiintymiseen. Tämä arvioitiin prosentteina suspensioaine-vertailuryhmään.

T ulokset:

Taulukko 4: Vaikutus heksobarbitaalinarkoosin kestoaikaan hiirille

Narkoosin kestoaika Käsittely min. + SD %

Yhdiste B

100 mg/kq 15,65 + 6,32 106

Vertailu 14,70 + 3,62 100

Yhdisteellä B ei annoksella 100 mg/kq p.o. ollut hiirillä mitään vaikutusta heksobarbitaalinarkoosin kestoaikaan.

20 74464 5. Antikonvulsiivinen vaikutus;

Vaikutus hiirten maksimaaliseen sähkökramppiin Menetelmä;

Sv/inyard' in, Brovi/n'in ja Goodman'in (J. Pharmaco. exp.

Ther. 10£, 319, 1952) mukaisesti annettiin yhdistettä B kymmenelle 20 - 26 g painavalle Chbb:NMRI-uroshiirelle (SPF) tislatussa vedessä oraalisesti annoksena 200 mq/kq.

30, 150 ja 300 minuuttia myöhemmin laukaistiin eläimissä pääelektrodien avulla vaihtovirran (50 mA, 50 Hz, kestoaika 2 minuuttia) aiheuttama tooninen ojentakramppi. Antikonvul-siivisesti vaikuttavilla aineilla ei tapahdu raaioien toonista o.ientakramppia.

Tulokset:

Taulukko 5: Vaikutus maksimaaliseen sähkökramppiin hiirillä

Suojattujen eläinten määrä Käsittely N 30 150 300 min. yhdisteen jälkeen

Yhdiste B 10 0 00 200 mg/kg p.o.

N = eläinten lukumärä

Yhdisteellä B ei annoksella 200 mg/kq p.o. ollut hiirillä mitään antikovulsiivista vaikutusta.

21 74464 6. Antidepressiivinen vaikutus:

Vaikutus reserpiini-hypotermiaan hiirillä Menetelmä:

Askew'in (Life Sei. 2, 275, 1963) mukaisesti aiheutettiin hypotermia 20 - 26 g painavilla CHbb:NMRI-uroshiiri1lä (SPF) antamalla 3 mq/ka reserpiiniä s.c.. 17 tuntia myöhemmin mitattiin kaikilla eläimillä alentunut kehon lämpötila ja tämän jälkeen annettiin oraalisesti yhdistettä B 40 ja 100 mg/ka liuoksena tislatussa vedessä 10 eläimelle/annos. Vertailuryhmä sai liuotinta p.o.. Lämpötila mitattiin tunnittain 1-4 tuntia yhdisteen antamisen jälkeen. Taulukossa annetut arvot ovat lämpötilojen keskiarvoja + SD.

T uloksets

Taulukko 6: Kehon lämpötilat verrattuna vertailuihin;

°C + SD

Yhdisteen antamisen jälkeen, h Käsittely N Ennen yhdis- 12 34 teen antamista

Vertailu 10 22,6 24,6 25,7 26,2 26,5 ±0,2 +1,3 +1,9 +2,1 +1,9

Yhdiste B 10 22,7 24,0 24,7 25,3 25,9 40 mg/kg p.o. +0,3 +1,4 _+l, 7 ±1»? + 1,4

Yhdiste B 10 23,3 26,0 26,7 26,6 26,8 100 mg/kg p.o. +0,5 +1,7 + 1,4 +1,2 +1,4 N = Eläinten lukumäärä

Yhdisteellä B ei ollut annoksilla 40 ja 100 mg/kg p.o. käytännöllisesti ka soen mitään vaikutusta reserpiini- 22 744 64 hypotermiaan hiirillä. -r v-τ 7. Antieksudatiivinen vaikutus :

Vaikutus kaoliiniturvotukseen rotilla Menetelmä:

Hillebrecht'in menetelmällä (Arzneim.-Forsch. 4^ 607, 1954) laukaistiin kumpaakin sukupuolta olevilla 125 -150 g painavilla Chbb:THOM-roti11a (SPF) turvotus taka-käpälässä injisoimalla jalkapohjanalaisesti 0,05 ml 10-prosenttista kaoli.inisuspensiota. 50 minuuttia tätä ennen annettiin 10 koe-eläimelle oraalisesti yhdistettä B 100 mg/ka liuoksena tislatussa vedessä. 10 vertailu-eläimelle annettiin liuotinta. Käpälän paksuudet mitattiin ennen yhdisteen antamista ja 5 tuntia antamisen jälkeen. Turvotusta muuttava vaikutus arvioitiin prosentteina vertailueläinten keksimääräisestä turvotusasteesta.

Tulokset:

Taulukko 7: Vaikutus kaoliiniturvotusta vastaan rotilla Käsittely N Keskimääräinen Estokyky, % turvotusarvo

Yhdiste B 10 239,0 13,7 100 mg/kg p.o.

Vertailu 10 277,0 N = Eläinten lukumäärä

Yhdisteellä B ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään antieksudatiivista vaikutusta annostuksella 100 mg/kg 23 ..,, 74464 p.o. rotilla.

8. Haavaumavaikutus rotilla Menetelmä: 10 naaras- ja koiraspuoliselle (1:1) Chbb:THOM-rotalle (SPF), joiden paino oli noin 200 g, annettiin ydhistettä B 200 mq/kq p.o. oraalisesti 1-prosenttisessa tyloosisus-pensiossa. Vertailuryhmälle annettiin suspendointiainetta. Kaikki eläimet tapettiin 4 tuntia myöhemmin, mahat preparoitiin puhtaaksi ja ne tutkittiin limakalvon vaurioiden suhteen.

T ulokset:

Taulukko 8: Haavaumavaikutus rotilla Käsittely N Eläimiä, joilla maha- vaurioita

Yhdiste B 10 0 200 mg/kg p.o.

Vertailu 10 0 N = Eläinten lukumäärä

Yhdisteellä B ei ollut mitään haavaumia aiheuttavaa vaikutusta rotilla annostuksella 200 mg/kg p.o.

9. Vaikutus sapeneritykseen rotilla Menetelmä;

Paastotettujen, 180 - 220 g painavien Chbb:THOM-urosrottien (SPF) Ductus choledochus tiehyeeseen yhdistettiin kanyyli 24 74 4 6 4 uretaaninarkoosissa ja sapen virtaus rekisteröitiin pisaralaskimen avulla. Yhditettä B applikoitiin intra-duodenaalisesti 100 tai 200 mg/kg liuoksena tislatussa vedessä kummassakin tapauksessa 10 eläimelle. Vertailuryhmälle annettiin liuotinta. Pisaroiden lukumäärää verrattiin 1 tuntia ennen käsittelyä ja 1 - 5 tuntia käsittelyn jälkeen.

T ulokset:

Taulukko 9: Sapeneritys rotilla, keskimäärinen pisaroiden määrä/h + SD

Ennen kä Tuntia käsittelyn jälkeen, h Käsittely N sittelyä 12345

Vertailu 1Q 62,6 57,1 55,8 56,3 56,6 58,1 +4,8 +4,8 +5,1 +6,0 +6,9 +10,0

Yhdiste B 10 55,1 53,3 51,7 50,7 49,9 49,5 100 mg/kg i.d. +9,1 +10,1 +9,2+9,3 +9,2 +9,1

YhdisteB 10 47,1 44,1 43,1 43,1 43,5 44,4 200 mg/kg i.d. +11,5 +9,8 +10,3 +8,2 +8,2 +8,0 N = Eläinten lukumäärä

Taulukossa 10 on esitettv keskimääräinen pisaroiden määrä 1 - 5 tuntia käsittelyn jälkeen prosentteina ennen käsittelyä kussakin tapauksessa saadusta arvosta.

25 74464

Taulukko 10: Sapeneritys rotilla prosentteina ennen käsittelyä saadusta arvosta

Ennen käIuntia käsittelyn jälkeen Käsittely N sittelyä 1 2 345

Vertailu 10 100 91 89 90 90 93

Yhdiste B

100 mg/kg i.d. 10 100 97 94 92 91 90

Yhdiste B

200 mg/kg i.d. 10 100 94 92 92 92 94 N = Eläinten lukumäärä

Kuten taulukot 9 ja 10 osoittavat, yhdisteellä B ei ollut mitään vaikutusta sapeneritykseen rotilla annostuksella 100 ja 200 mg/kq i.d..

10. Vaikutus verenkiertoon:

Vaikutus narkotisoitu.jen kissojen verenkiertoon Menetelmä:

Kolmelta täysikasvuiselta, nembutaalinarkoosissa olevalta kissalta mitattiin seuraavat parametrit: valtimoverenpaine Arteria carotis-valtimossa Statham-painemuuntimen avulla.

sydämen lyöntitaajuus Grass-takoqraafin avulla, hengitystiheys Fleisch'in pneumotakoqraafin avulla. Yhdiste B annettiin liuoksena tislatussa vedessä annostuksella 10 mg/kq i.v..

26 74464

Tulokset;

Taulukko 11: Narkotisoitujen kisso.ien verenpaine, sydämen lyöntitaajuus ja henqitystiheys, prosentuaalinen muutos verrattuna ennen yhdisteen antamista saatuihin arvoihin

Prosentuaaliset muutokset: Käsittely N Verenpaine Sydämen lyön- Hengitys- titaajuus tiheys

Yhdiste B 3 +1 -1 -2 10 mg/kg i.v.

N = Eläinten lukumäärä

Annostuksella 10 mg/kq i.v. ei yhdisteellä B ollut mitään vaikutusta narkotisoitujen kissojen valtimoverenpainee-seen, sydämen lyöntitaajuuteen ja henqitystiheyteen.

11. Vaikutus trombosyyttien aqqreqoitumiseen

Menetelmä:

Trombosyyttien aqgreqoituminen mitattiin Born'in ja Cross'in menetelmällä (J. Physiol. 170, 397, 1964) ihmisen sitraattiverta sentrifuqoimalla saadussa runsashiutaleisessa plasmassa. Parametreinä olivat maksimaalisen aggregoitu-misnopeuden muutos prosentteina verrattuna kontrolliin ja optisen tiheyden ("optical density") prosentuaalinen muutos.

Aggrgoituminen laukaistiin kollageenilla.

Tulokset: 74 4 6 4

Taulukko 12: Vaikutus kollageenin aiheuttamaan trombo-syyttien aqgregoitumiseen

Muutos, %

Käsittely maks. aggregoitumisnopeus Optinen tiheys Yhdiste B

, +0 +0 10'a mol/1

Konsentraatiossa 1 x 10~ mol/1 ei yhdisteellä B ollut mitään vaikutusta kollaqeenin aiheuttamana trombosyyttien aggregoitumiseen.

12. Bakteriostaasi .ja funqistaasi Menetelmät:

Sarjalaimennustestin jaagardiffuusiotestin avulla tutkittiin yhdisteen B bakteereita ja sieniä estävä vaikutus.

Tulokset:

Yhdisteellä B ei konsentraatiossa 320 jjg/ml ollut sarjalai-mennustestissä mitään vaikutusta seuraaviin orqanismeihin: Staphylocccus aureus SG 511, Streptococcus Aronson.

Sc. pyogenes ATCC 8668, Escherichia coli ATCC 9637, Pseudomonas aeruginosa Hbg., Serratia marcescens ATCC 13880, Candida albicans ATCC 10231, Trychophyton mentagrophytes ATCC 9129 ja Aspergillus niger.

Myöskin aqardiffuusiotestissä oli yhdiste B konsentraatiossa 16 000 yuq/ml tehoton samoja oraanismeja vastaan.

28 13. Diureettinen vaikutus: -- 74464

Vaikutus rottien diureesiin Menetelmä: 180 - 210 g painavilta Chbb:THOM-koirasrotilta (SPF) poistettiin ravinto, mutta veden antamista jatkettiin. Yhdistettä B annettiin oraalisesti 6 eläimelle/annos annostuksilla 30, 100 ja 200 mg/kg liuoksena tislatussa vedessä 1 ml 100 painogrammaa kohti. Lisäksi annettiin oraalisesti vettä 4 ml 100 painogrammaa kohti. Vertailu-eläimet saivat liuotinta ja vesimäärän oraalisesti.

5 tuntia käsittelyn jälkeen mitattiin virtsatilavuudet kustakin käsittelyryhmästä ja määritettiin Na+-, K+-ja Cl~-konsentraatiot fotometrisesti ja kompleksometrisesti.

T ulokset:

Taulukko 13: Diureesi rotilla, joille annettiin vettä

Mikroval/kq Virtsa Käsittely N Na+ K+ Cl- ml/kg

Yhdiste B

50 mg/kg p.o. 6 456,5 456,6 616,4 45,7 100 " 6 401,9 321,5 325,5 40,2 200 " 6 467,6 425,1 535,7 42,5

Kontrolli 6 274,9 471,2 353,4 39,3 N = Eläinten lukumäärä

Annostuksilla 50, 100 ja 200 mg/kg p.o. ei yhdisteellä B ollut mitään vaikutusta rottien diureesiin. Kaikki saadut eritysarvot ovat 50 vertailukeskiarvon luotetta- 29 vuusalueella (p =,05): 74464

Na+: 154,3 - 660,9 pVal/kq K+ : 146,3 - 550,0 juVal/kq

Cl-: 189,9 - 673,1 yuVal/kq

Tilavuudet: 37,1-49,3 ml/kq 14. Siirrettävyys limakalvolla:

Paikallinen siedettävyys kaniini n_s i_l m ässä ^e n_t e ljrn ä : 4 kaniinin (¢,^) silmän sidekalvopussiin tiputettiin 1 pisara yhdisteen B 1-prosenttista liuesta tislatussa vedessä. 15, 30, 60, 90, 120 minuuttia ja 24 tuntia tämän jälkeen tutkittiin silmistä sidekalvon ärsyyntyminen (punertuminen, liman erittyminen jne.) sekä pupillin muutokset. Vertailuna käytettiin kunkin eläimen toista silmää.

T ulokset:

Taulukko 14: Paikallinen siedettävyys, kaniinin silmä Käsittely N Havainnot

Yhdiste B

1-prosenttinen 4 Ei sidekalvon ärsyyntymistä, ei pupillien muuttumista 10-prosenttinen 4 Ei sidekalvon ärsyyntymistä, ei pupillien muuttumista N = Eläitirfcen lukumäärä 30 7 4 4 6 4

Kaniinit sietivät hyvin silmään tiputetun yhdisteen B liuoksen.

C. Mahdollisten akuuttien, subakuuttien. t£ksisten ja mutaqeenisten vaikutusten tutkiminen 1. Akuutin toksisuuden tutkiminen

Yhdisteen B akuutti toksisuus määritettiin antamalla yhdistettä oraalisesti koiras- ja naaraspuolisille hiirille, rotille ja koirille. Hiirille ja rotille yhdiste annettiin tyloosisuspensiona ja koirille vesiliuoksena. Seuraavassa taulukossa on annettu niiden eläinten lukumäärä, jotka osoitetulla annostuksella kuolivat 1, 7 ja 14 päivän sisällä.

Eläinlaji Annos Eläinten Tarkkailuaikana kuolleiden määrä eläiten määrä 1 päivä 7 päivää 14 päivää

Hiiri 10 g/kg 10 0 0 0

Rotta 10 g/kq 600 0

Koira 5 g/kq 200 0

Tarkkailuajän kuluessa ei kuollut yhtään eläintä ja sitä paitsi eläimillä ei voitu havaita minkäänlaisia toksisia oireita. Kaikki eläimet jäivät henkiin ja käyttäytyivät täysin normaalisti korkealla annostuksella 10 g/kg.

2 · Subakuutin toksisuuden tu t J< i m in e n

Yhdisteen B subakuutti toksisuus tutkittiin rotilla ja koirilla.

Tutkimus rotilla:

Kokeeseen otettiin kannan Chbb:TH0M 10 koiras- ja 10 31 74464 naarasrottaa. 5 v/iikon aikana eläimille annettiin päivittäin 750 mg/kg yhdistettä B. Tänä aikavälinä eläinten käyttäytyminen oli normaalia. Spontaaneja kuolintapauksia ei esiintynyt. Eläimet tapettiin 5 käsittelyviikon jälkeen ja seuraavat elimet preparoitiin histoloqista tutkimusta varten: Sydän, keuhkot, maksa, perna, lisämunuaiset, aivot, munuaiset ja haima.

Näiden elinten histologinen tutkimus ei tuottanut mitään patologisia löydöksiä, jotka olisivat liittyneet yhdisteen antamiseen.

Tutkimus koiralla: Tästä eläinlajista otettiin kokeeseen kolme urospuolista ja kolme naaraspuolista Beaqle-koiraa. Näille eläimille annettiin myös 5 viikon aikana yhdistettä B 750 mg/kq oraalisessa muodossa. Yleisvoinnissa ei havaittu mitään häiriöitä. Spontaaneja kuolintapauksia ei esiintynyt.

Tämän viiden viikon koeajan jälkeen eläimet tapettiin ja samat elimet kuin rotilla poistettiin ja preparoitiin histologista tutkimusta varten.

Mainituista elimistä ei voitu todeta mitään löydöksiä, jotka olisi voitu asettaa yhteyteen yhdisteen antamisen kanssa.

3. Mutaqeenisen vaikutuksen tutkiminen

Makeutusaineen tärkein vaatimus on tämän aineen vaarattomuus terveydelle. Useimmat makeutusaineet eivät kuitenkaan täytä tätä vaatimusta. Siten esimerkiksi sakariinilla on mutaqeeninen vaikutus (R.P.Batzinaer , S.-Y.:. On ja E. Buedinq. Science 198, 944 (1977)), joka asettaa kyseenalaiseksi sen käytön makeutusaineena.

32 74464

Yhdisteen B mutaqeeniset ominaisuudet tutkittiin AMES-systeemissä /Mutation Research 347-364 (1975)/.

Indusoituneiden molekulaaristen DNA-vaurioiden koko kirjon (emässubstituutio, siirrosmutaatio, deleetio) osoittamiseksi käytettiin geneettisinä indikaattoreina auksotroofisiä Salmonella tvphimurium bakteerikantoja TA 98, TA 100, TA 1535, TA 1537 ja TA 1538.

Kaikilla organismeilla tehtiin testit siten, että voitiin tutkia mikrosomaalisen entsvymisvsteemin, jossa oli vastaavat kofaktorit, vaikutus tutkittavaan aineeseen ja erot entsyvmi-induktiossa. Testaus suoritettiin lisäämällä aktivointisysteemiä ja ilman sitä. In vitro-akti-voinnissa käytettiin normaalien, so. ei-esikäsiteltyjen rottien ja Aroclor 1254:llä (500 mg/kg) indusoitujen rottien S-9 jakeita (endop1astisen retikulumin palasia). Indusoidusta S-9-iakeesta tutkittiin 3 eri konsentraatiota.

Yhdisteen konsentraatiot olivat 0,25, 2,5, 5 ja 10 mq/levy. Aikaisemmin suoritetussa sarja 1aimennustestissä korkein annostus ei vielä estänyt oraanismien kasvua.

Yhdiste B ei millään tutkitulla kannalla lisännyt spontaania mutatoitumisnopeutta. Entsyymi-induktion ja aktivoimisjakeen vaikutus jäännösmutatoitumistuloksiin ei ollut osoitettavissa. Yhdistelevvjen lasketut pesäkkeet olivat kyseisen testikannan spontaanialueella.

Kokeet osoittavat, että yhdiste B ei laukaise mitään emässubstituutiota /S. tvphimurium TA 1535, TA 100/ eikä mitään Frameshift-mutaatiota /S. typhimurium TA 1537, TA 1538, TA 98/. Kokeet eivät siten millään tavoin osoita, että yhdiste B olisi mutaoeeninen.

Seuraavat esimerkit selventävät makeutusaineiden valmistusta : 74464

Esimerkki JL

4-hydroksi-lt2-bentsisotiatsol-3(lH)-oni-l,1-dioksid i 3 g (25,2 millimoolia) 3-amino-4-hydroksi-1,2-bentsiso-tiatsol-1,1-dioksidia ja 2,02 g (50,5 millimoolia) nat-riumhydroksidia kuumennettiin 6,5 tuntia refluksoiden 15 mlrssa vettä. Tämän jälkeen liuos käsiteltiin aktiivi-hiilellä 60°C:ssa ja suodatettiin. Suodos tehtiin happameksi 60°C:ssa väkevällä vesipitoisella suolahapolla (noin 5 ml, noin 0,06 moolia). Muodostunut sakka erotettiin suodattamalla, kuivattiin ja kiteytettiin uudelleen vedestä. Saatiin 4,62 g (92 % teoreettisesta) 4-hydroksi- 1,2-bents isotiatsol-3(2H)-oni-l,1-dioksidia; sulamispiste: 228 °C.

IR(CH2CL2): 3320 (NH, OH assos.); 1720 (CO); 1335 ja 1140 crri (SOg) MS: 199 (M+), 136, 119 ja 108 m/e.

C?H5N04S (199,19)

Lask.: C 42,20 H 2,53 N 7,03 S 16,10 Saatu: 42,23 2,60 6,97 16,10 Lähtöaineena käytetty 3-amino-4-hydroksi-1,2-bentsiso-tiatsol-1,1-dioksidi valmistettiin seuraavalla tavalla 2-nitro-6-metoksi-bentsonitriilistä (A. Russel ja W.G. Tebbens, Ora. Synthesis, Coll. Voi. Ill, s. 293): 2-amino-6-metoksi-bentsonitriili 10 g (56,1 millimoolia) 2-nitro-6-metoksi-bentsonitriiliä, 26,6 g (220 millimoolia) tinaa ja 12,7 g (56,1 millimoolia) tina (11)-kloridia kuumennettiin 1,5 tuntia refluksoiden 160 ml:ssa puoliväkevää suolahappoa. Tämän jälkeen reaktio-seos jäähdytettiin 60°C:een ja siihen lisättiin tässä lämpötilassa tipottain liuos, joka sisälsi 40 g natrium-hydroksidia 10 ml:ssa vettä. Natriumhydroksidilisäyksen jälkeen (pH: noin 4) säädettiin pH arvoon 9 lisäämällä 34 74 4 64 natriumkarbonaattia ja muodostunut sakka erotettiin imulla. Suodatusjäännöstä ja 0,2 litraa etanolia kuumennettiin refluksoiden 20 minuuttia ja suodatettiin. Suodos haihdutettiin, jolloin saatiin 9 g puhdistamatonta ainetta. Tinahydroksidi-tuote-seoksen uutto toistettiin, jolloin saatiin vielä noin 0,5 g puhdistamatonta ainetta.

Puhdistamaton aine kiteytettiin uudelleen etanolista käyttämällä aktiivihiiltä. Haihdutetusta emäliuoksesta saatiin yhtä puhdas 2. jae. Saatiin 7,5 g (90 % teoreettisesta) 2-amino-6-metoksi-bentsonitriiliä, sulamispiste: 145 °C.

3-amino-4-metoksi-l,2-bentsisotiatsol-l,l-dioksidi 10 g (67,5 millimoolia) 2-amino-6-metoksi-bentsonitriiliä liuotettiin 80 ml:aan jääetikkaa 60°C:ssa ja lisättiin yhdellä kertaa 80 ml väkevää vesipitoista suolahappoa.

Tämän jälkeen reaktioseos jäähdytettiin -5°C:een ja diatsotoitiin tässä lämpötilassa lisäämällä tipottain liuos, joka sisälsi 4 g natriumnitriittiä 18,5 mljssa vettä. Reaktioseosta sekoitettiin vielä puoli tuntia (lämpötila nousi noin 0°C:een) ja lisättiin nopeasti annoksittain jo valmistettuun seokseen, joka sisälsi 94 ml 30-prosenttista rikkidioksidiliuosta jääetikassa ja liuoksen, jossa oli 1,7 g kupari (11)-korid ia 4 ml:ssa vettä. Tämän jo valmistetun seoksen lämpötila oli 20°C ja tämä lämpötila säilytettiin myös diatsoniumsuolaliuoksen lisäämisen aikana.

Sen jälkeen reaktioseosta sekoitetiin 3 tuntia, jolloin väri muuttui punaisesta kellanvihreäksi ja osa sulfo-kloridista erottui. Sulfokloridi erotettiin suodattamalla, pestiin perusteellisesti jäävedellä ja kuivattiin (sulfokloridi: 1. jae). Suodos haihdutettiin neljäsosaan tilavuudestaan ja siihen lisättiin viisinkertainen määrä 35 74464 jäävettä. Kiteytynyt sulfokloridi erotettiin suodattamalla, pestiin jäävedellä ja kuivattiin (2. jae). Molemmat sulfo-kloridi-jakeet liuotettiin 40 ml:aan dioksaania ja lämmitettiin 40°C:een ja tässä lämpötilassa liuokseen lisättiin tipottain seosta, joka sisälsi 20 ml etanolia ja 20 ml väkevää vesipitoista ammoniakkia. Lisäyksen jälkeen sekoitettiin 1 tunti 40°C:ssa ja tämän jälkeen keitettiin 2 tuntia refluksoiden. Jäähdyttämisen jälkeen osa tuotteesta (1. jae) erotettiin suodattamalla, tämä pestiin vedellä ja suodos haihdutettiin tyhjiössä kuiviin. Jäännös suspen-doitiin veteen, erotettiin suodattamalla ja pestiin vedellä ja pienellä määrällä kylmää etanolia (2. jae). Kuivaamisen jälkeen saatiin yhteensä 10 g (70 % teoreettisesta) 3-amino-4-metoksi-l,2-bentsisotiatsol-l,1-dioksidia; sulamispiste: 173-276°C.

3- amino-4-hydroksi-1.2-bentsisotiatsol-l.l-dioksidi 5 g 3-amino-4-metoksi-l,2-bentsisotiatsol-l,l-dioksidia ja 1,63 g kaliumsyanidia 15 ml:ssa dimetvylisulfoksidia lämmitetiin 130 - 140°C:een (hauteen lämpötila 160°C) samalla sekoittaen ja pidettiin tässä lämpötilassa 1,5 tuntia. Jäähdytetty reaktioseos sekoitettiin 250 ml:aan metyleenikloridia ja saostunut sakka erotettiin suodattamalla. Sakka kuivattiin ja liuotettiin 30 ml:aan vettä. Liuos käsiteltiin aktiivihiilellä 60°C:ssa ja suodatettiin kuumana. Kuuma suodos säädettiin pH-arvoon 1 väkevällä vesipitoisella suolahaoolla. Jäähdyttämisen jälkeen erotettiin kiteytynyt tuote imulla, pestiin pienellä määrällä jääetikkaa ja kuivattiin tyhjiössä. Saatiin 43 g (92 % teoreettisesta) 3-amino-4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-1,1-dioksidia; sulamispiste: 305°C (hajoaa).

Esimerkki 2 4- hydroksi-lt2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidi-natriumsuola 36 74464 10 g 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidia liuotettiin isopropanoliin 60°C lämpötilassa ja tässä lämpötilassa liuokseen lisättiin stökiömetrinen määrä natriumhydroksidia (2,0 g 6 ml:ssa vettä). Jäähdyttämisen jälkeen 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidin natirumsuola erotettiin suodattamalla, pestiin isopropanolilla ja eetterillä ja kuivattiin.

Tuotetta saatiin 10,8 g (96 % teoreettisesta); sulamispiste: >350°C.

IR(KBr): 3320 (NH ja OH assos.), 1730 (CO), 1330 ja 1140 cm'1 (S02).

1H-NMR(DM0-dg):δ =10,6 (s, 1,0H, vaihtuva CD^ODrn kanssa), 7,55 (dd,1H,J=4Hz, 6-H); 7,20 ja 7,05 (kaksi, d, kukin 1H, J = 4 Hz, 5-H ja 7-H) C7H4NNa04S x H20 (239,19)

Lask.: C35,15 H,2,52 N 5,85 S 13,41 Saatu: 35,36 2,40 5,88 13,45

Esimerkki 3 4.6- dihydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidi 1,5 g (4,7 millimoolia) 2-(N-tert.-butyyli)-sulfamoyyli- 4.6- dimetoksi-bentsoehappoa sekoitettiin 25 ml:aan 60-asteista polyfosforihappoa ja sekoitettiin 1 tunti 80°C:ssa. Reaktioseos kaadettiin jäiden päälle ja muodostunut sakka erotettiin suodattamalla. Suodos uutettiin kolme kertaa etyyliasetaatilla ja orqaaninen faasi kuivattiin ja haihdutettiin. Jäännös kiteytettiin uudelleen yhdessä edellä saadun sakan kanssa metanolista, jolloin saatiin 0,74 g (65 % teoreettisesta) 4,6-dimetoksi-l,2-bents-isotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidia; sulamispiste: 258°C. C9HgN05S (243,25)

Lask.: C 44,44 H 3,93 N, 5,76 S 13,18 Saatu: 44,70 3,75 5,97 13,32 37 74464

Saatu 4,6-dimetoksijohdos otettiin 25 ml;aan etyleeniklo-ridia ja seokseen lisättiin 3,05 g (12,2 millimoo1 ia ) booritribromidia. Keitettiin refluksodien 3 tuntia, minkä jälkeen lisättiin vielä 3,05 g booritribromidia ja kuumennettiin edelleen 3 tuntia refluksoiden. Reaktioseos sekoitettiin metanoliin ja haihdutettiin useita kertoja kuiviin lisäämällä uudelleen metanolia. Jäännös otettiin vesipitoiseen natriumbikarbonaattiliuokseen. Tämä liuos pestiin etyyliasetaatilla, tehtiin happameksi suolahapolla ja uutettiin etyyliasetaatilla. Etyyliasetaattiuute kuivattiin ja haihdutettiin. Jäännöksestä saatiin kiteyttämällä uudelleen etyleenikloridista 0,31 g (48 % teoreettisesta) 4,6-dihydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidia; sulamispiste: 286°C; IR(KBr): 3420, 3260 (OH,NH), 1700 (CO), 1330 ja 1145 cm"1 (S02).

1H-NMR(CDC13 + CD30D): δ = 6,8 (d,1H,J = 1,5Hz ) ja 6,57 (d, kukin lH,J=l,5Hz. 3-H ja 5-H).

C7H5N05S (215,19)

Lask.: C 39,07 H 2,34 N 6,51 S 14,90 Saatu: 39,15 2,60 6,58 14,95 Lähtöyhdisteenä käytetty 2-(N-tert.-butyyli)-sulfamoyyli- 4,6-dimetoksi-l,2-bentsoehappo valmistettiin 3,5-dimetok-si-aniliinista seuraavaa reittiä: 3,5-dimetoksibentseenisulfonihappokloridi

Liuokseen, joka sisälsi 26,6 g (0,174 moolia) 3,5-dimetoksi-aniliinia 100 ml:ssa jääetikkaa, lisättiin jäähdyttäen (reaktiolämpötila enintään +20°C) 50 ml väkevää vesipitoista suolahappoa. Tähän lisättiin tipottain 35 minuutin kuluessa jäähdyttämällä ja -8 - -3°C lämpötilassa liuos, joka sisälsi 12 g (0,174 moolia) natriunitriittiä 25 ml:ssa vettä. Sen jälkeen sekoitettiin 1 tunti kylmähauteella, suodatettiin ja tummanruskeaksi värjäytynyt suodos kaadettiin 20 - 25°C lämpötilassa sekoitettuun suspensioon, 3θ 74 4 64 joka sisälsi 10,2 g (60 millimoolia) kupari (11)-kloridia ja 2 g (20 millimoolia) kupari (I)-kloridia 120 mltssa rikkidioksidin 30-prosenttista liuosta jääetikassa.

Reaktiolämpötila nousi aluksi 40°C:een. Sen laskemisen jälkeen lämmitettiin- vielä 90 minuuttia 40°C:ssa. Tämän jälkeen suurin osa reaktioseoksesta haihdutettiin ja kaadetiin 2 litraan jäävettä. Uutettiin kolme kertaa eetterillä ja orgaaniset uutteet pestiin vedellä, natrium-bikarbonaattiliuoksella ja uudelleen vedellä.

Eetterifaasi kuivattiin ja käsiteltiin aktiivihiilellä, minkä jälkeen se haihdutettiin, jolloin saatiin 19,8 g (48,5 %) 3,5-dimetoksibentseenisulfonihappokloridia.

Näyte puhdistettiin kiteyttämällä uudelleen sykloheksaa-nista; sulamispiste: 74°C.

N-tert.-butyyli-3t5-dimetoksi-bentseenisulfonamidi

Liuokseen, jossa oli 10,0 g (42 millimoolia) 3,5-dimetoksibentseenisulf onihappokloridia 100 ml:ssa dioksaania, tiputettiin 15 minuutin sisällä 40°C lämpötilassa liuos, joka sisälsi 7,3 g (0,1 moolia) tert.-butyyliamiinia 20 mlrssa dioksaania. Niin pian kuin reaktiolämpötila alkoi laskea, lämmitettiin 1,5 tuntia 45°C:ssa ja 2 tuntia 60°C:ssa. Jäähdyttämisen jälkeen suodatettiin ja suodos haihdutettiin tyhjiössä. Jäännös kiteytettiin uudelleen sykloheksaanista, jolloin saatiin 7,5 g (64 ?ό teoreettisesta) N-tert.-butyyli-3,5-dimetoksibentseenisulf onamidia; sulamispiste: 140°C (etanolista) C12H19N04S (273’36)

Lask.: C 52,73 H 7,01 N 5,12 S 11,73 Saatru: 53,00 6,93 5,06.'· 11,70 2-(N-tert.-butyyli)-sulf amoyyli-4,6-dimetoksi-bentsoehappo 15,3 ml n-butyylilitiumin 15-prosenttista liuosta heksaa-nissa (25 millimoolia) tiputettiin 10 minuutin sisällä 39 744 64 -10 - -3°C lämpötilassa liuokseen, joka sisälsi 2,3 g (25 tnillimoolia) juuri tislattua di-isopropyyliamiinia 40 ml :ssa vedetöntä tetrahydrofuraania. Sekoitettiin edelleen 20 minuuttia, jäähdytettiin tämän jälkeen -70°C:een ja tässä lämpötilassa tiputettiin 40 minuutin kuluessa 1,7 g (6,2 millimoolia) N-tert.-butyyli-3,5-dimetoksi-bentseenisulfoniamidia liuotettuna 50 ml:aan tetra-hydrofuraania. Lisäyksen jälkeen reaktioseoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan ja sekoitettiin vielä 1 tunti.

Tämän jälkeen jäähdytettiin uudelleen -70°C:een ja reaktio-seoksen läpi johdettiin tässä lämpötilassa hiilidioksi-divirta. Reaktion päätyttyä (lämmönkehitys) seoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan uuden hiilidi-oksidivirran alla. Reaktioseos haihdutettiin tyhjiössä ja kiinteä jäännös jaettiin veden ja eetterin kesken. Vesipesun ja haihduttamisen jälkeen saatiin orgaanisesta faasista 1,1 g lähtöyhdistettä, joka käytettiin reaktiossa uudelleen. Vesifaasi tehtiin happameksi suolahapolla. Muodostunut sakka kiteytettiin uudelleen bentseenistä, jolloin saatiin 0,5 g (saanto 86 S, laskettu reagoineesta lähtöaineesta) 2-(N-tert.-butyyli)-sulfamoyyli-4,6-dimetoksi-bentsoehappoa; sulamispiste: 209°C (hajoaa). IR(KBr): 1730, 1710 (CO), 1320 ja 1140 cm-1 (S02) 1H-NMR (DMS0-d6+CD30D): <S = 7,15 (d,lH, J=l,5 Hz) ja 6,90 (d,1H, J = 1,5 Hz, 3-H ja 5-H); 4,05 (s,3H) ja 4,08 (s ,2H; 4-0CH3 ja 6-0CH3); 1,18 (s ,9H,C(CHj)?).

C13H19N06S (317>37)

Lask.: C 49,20 H 6,04 N 4,41 S 10,10 Saatu: 48,96 6,07 4,35 9,95

Esimerkki 4 4-hydroksi-l.2-bentsisotiatso1-3(2H)-oni-1,1-dioksidi 2,5 g (11,8 millimoolia) 3-amino-4-metoksi-1,2-bentsiso- 40 74464

tiatsol-l,1-dioksidia kuumennettiin 3 tuntia refluksoiden liuoksessa, joka sisälsi 0,47 g (11,8 millimoolia) natrium-hydroksidia 300 mlsssa vettä. Reaktioseos suodatettiin kuumana ja tehtiin happameksi suolahapolla. Muodostunut sakka erotettiin suodattamalla, kuivattiin ja kiteytettiin uudelleen bentseeni/etyyliasetaatista. Saatiin 2,0 g (9,4 millimoolia) 4-metoksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidia (sulamispiste: 224°C), joka liuotettiin 500 mlraan etyleenikloridia ja liuokseen lisättiin 0°C:ssa 10 g (40 millimoolia) booritribromidia. Reaktioseosta lämmitettiin hitaasti ja kuumennettiin 1 tunti refluksoiden. Tämän jälkeen haihdutettiin tyhjiössä ja sen jälkeen haihdutettiin useita kertoja tyhjiössä lisäämällä etanolia. Saatu tuote kiteytettiin uudelleen vedestä, jolloin saatiin 1,6 g (68 % teoreettisesta) 4-hydroksi-l,2-bents-isotiatsol-3(2H)-oni-l,1-dioksidia; sulamispiste: 228°C

C?H5N0AS (199,19)

Lask.: C 42,20 H 2,53 N 7,03 S 16,10 Saatu: 41,95 2,50 7,04 16,08

Esimerkki 5 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidi 2,5 g (11,8 millimoolia) 3-amino-4-metoksi-l,2-bentsiso-tiatsol-1,1-dioksidia saatettiin reqoimaan natriumhyd-roksidin kanssa esimerkin 4 mukaisesti ja muunnettiin tämän jälkeen 4-metoksi-1,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidi tekemällä happameksi. Tätä tuotetta kuumennettiin tämän jälkeen 20 g kanssa pyridiini-hydroklori-dia 200 - 205°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kiehautettiin useita kertoja bentseenin kanssa, liuotettiin veteen ja liuos kiehautettiin myös bentseenin kanssa. Yhdistetyt bentseenifaasit kuivattiin ja haihdutettiin tyhjiössä. Jäännös kiteytettiin uudelleen vedestä, jolloin saatiin 1,35 g (57,5 % teoreettisesta) 4-hydroksi-l,2- 41 74464 bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidia ; sulamispiste : 228°C.

C?H5N04S (199,19)

Lask.: C 42,20 H 2,53 N 7,03 S 16,10 Saatu: 41,90 2,45 7,18 16,30

Esimerkki 6 4-hydroksi-lt2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l.l-dioksidi 2.5 g (11,8 millimoolia) 3-amino-4-metoksi-l,2-bents-isotiatsol-1,1-dioksidia saatettiin reagoimaan natrium-hydroksidin kanssa esimerkin 5 mukaisesti ja muunnettiin tämän jälkeen tekemällä happameksi 4-metoksi-1,2-bents-isotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidiksi. Tämän jälkeen tätä yhdistettä ja 650 mg (10 millimoolia) kaiiumsyanidia lämmitettiin 3 tuntia 180°C:ssa dimetyylisulfoksidissa. Tuotteen kaliumsuola saostettiin lisäämällä petrolieetteriä ja tämä suola liuotettiin veteen. Tekemällä happameksi vesipitoisella suolahapolla, suodattamalla ja kiteyttämällä uudelleen saatiin 1,46 g (62 % teoreettisesta) 4-hydroksi- 1.2- bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,1-dioksidia; sulamispiste: 228°C (vedestä).

C7H3N04S (199,19)

Lask.: C 42,20 H 2,53 N 7,03 S 16,10 Saatu: 42,18 2,58 7,06 16,18

Esimerkki 7 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-ltl-dioksidi 2.5 g (11,8 millimoolia) 3-amino-4-metoksi-l,2-bents-isotiatsol-1,1-dioksidia saatettiin reaqoimaan esimerkin 6 mukaisesti. Kaliumsyanidin asemesta käytettiin kalium-bromidia. Saatiin 1,05 g (45 % teoreettisesta) 4-hydroksi- 1.2- bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,1-dioksidia; sulamispiste: 228°C (vedestä).

42 74464 C7H5N04S (199,19)

Lask.: C 42,20 H 2,53 N 7,03 S 16,10 Saatu: 42,00 2,61 7,09 16,21

Esimerkki 8 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,1-dioksidi

Seokseen, joka sisälsi 8,1 g (40 millimoolia) 3-metoksi- 2-metyyli-bentseenisulftnamidia ja 5,5 g (52 millimoolia) vedetöntä soodaa, lisättiin 300 ml vettä ja tämän jälkeen liuos lisättiin tipottain ja 70-80°C lämpötilassa liuokseen, joka sisälsi 15,9 g (500 millimoolia) kaliumpermanganaattia 400 ml:ssa vettä. Tämän jälkeen reaktioseosta kuumennettiin refluksoiden, kunnes väri häipyi (noin 1-2 tuntia), ja suodatettiin vielä kuumana. Suodos haihdutettiin tyhjiössä puoleen tilavuuteen ja tehtiin happameksi väkevällä vesipitoisella suolahapolla. Ensin kiteytyi pieni määrä lähtöainetta. Yön yli seisottamisen jälkeen kiteytynyt tuote voitiin erottaa suodattamalla.

Uuttamalla vesipitoinen emäliuos eetterillä voitiin eristää lisää tuotetta. Bentseeni/etyyliasetaatista uudelleenkiteyttämisen jälkeen saatiin 4,8 g (56 % teoreettisesta) 4-metoksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni- I, 1-dioksidia (sulamispiste: 225°C), joka liuotettiin 100 ml:aan etyleenikloridia. Liuokseen lisättiin -10°C:ssa II, 3 g (45 millimoolia) booritribromidia. Reaktioseosta sekoitettiin tämän jälkeen 30 minuuttia huoneen lämpötilassa ja lämmitettiin 1 tunti refluksoiden. Tämän jälkeen haihdutettiin tyhjiössä ja jäännöstä kuumennettiin 15 minuuttia 150 ml:n kanssa 70-prosenttista etanolia.

Tämän jälkeen haihdutettiin useita kertoja tyhjiössä lisäämällä etanolia. Saatiin 3,4 g (75 % teoreettisesta) 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,1-dioksidia; sulamispiste: 228°c (vedestä).

C7H5N04S (199,19) f 43 74464

Lask.: C 42,20 H 2,53 N 7,03 S 16,10 Saatu: 42,10 2,59 7,06 16,20 Lähtöaineena käytetty 4-metoksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidi saatiin 2-metoksi-6-nitro-tolueenista seuraavalla tavalla: 3-metoksi-2-metyyli-aniliini 200 g (1,19 moolia) 2-metoksi-6-nitro-tolueenia hydrattiin 2,5 litrassa etanolia, kun läsnä oli 25 g Raney-nikkeliä, 100 bar paineessa, kunnes vetyä oli kulunut teoreettinen määrä. Reaktioseos suodatettiin ja haihdutettiin tyhjiössä.

Tämän jälkeen tislaamalla saatiin 158,3 g (97 Yo teoreettisesta) 3-metoksi-2-metyylianiliinia; kiehumispiste: 126°C paineessa 16,25 mbar.

3-metoksi-2-metyyli-bentseenisulfonamidi 10,0 g (73 millimoolia) 3-metoksi-2-metyyli-aniliinia liuotettiin 50 ml:aan 50-prosenttista vesipitoista etikka-happoa, joka oli kyllästetty kaasumaisella kloorivedyllä, ja diatsotoitiin 5,5 g:lla (80 millimoolia) natriumnitriit-tiä (liuotettu 10 ml:aan vettä). Vähäinen nitriittiy1imäärä vältettiin urealla. Diatsoniumsuolaliuokseen lisättiin vielä 6 g magnesiumsulfaattia ja tämän jälkeen seos kaadettiin 60 ml:aan rikkidioksidilla kyllästettyä jää-etikkaa, johon oli lisätty tätä ennen 3 g kupari (I)-klori-dia.

Reaktioseos lämmitettiin hitaasti huoneen lämpötilaan ja sekoitettiin 4 tuntia. Lisättiin 500 ml vettä ja sen jälkeen raakatuote uutettiin metyleenikloridilla.

Orgaaniset faasit pestiin vedellä, natriumbikarbonaatti-liuoksella ja uudelleen vedellä, kuivattiin, haihdutettiin ja jäännös tislattiin tyhjiössä. 19,5 mbar paineessa 44 74464 ja 110 - 135°C kiehumislämpötilassa saatu tisle (sulfoni-happokloridi) otettiin 50 ml:aan etanolia ja seokseen lisättiin väkevää vesipitoista ammoniakkia. Reaktioseosta sekoitettiin 15 minuuttia ja haihdutettiin tyhjiössä. Jäännös kiteytettiin uudelleen metanoli/vedestä, jolloin saatiin 4,6 g (31 % teoreettisesta) 3-metoksi-2-metyyli-bentseenisulfonamidia; sulamispiste: 193°C.

Esimerkki 9 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l.l-dioksidi 6,6 g (30 millimoolia) 4-kloori-1,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidia, 12,3 g (90 millimoolia) kaliumkarbonaattia, 0,6 g kupari jauhetta ja 1,5 g kupari (11)-k lori dia kuumennettiin 110 mlsssa vettä 12 tuntia 150°C:ssa lasi-autoklaavissa. Tämän jälkeen reaktioseos laimennettiin vedellä, lämmitettiin ja suodatettiin kuumana. Suddos tehtiin happameksi suolahapolla ja uutettiin eetterillä. Eetteriuutteet haihdutettiin ja saatu jäännös kiteytettiin uudelleen vedestä. Saatiin 4,3 g (72 % teoreettisesta) 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,1-dioksidia; sulamispiste: 228°C.

C7H5N04S (199,19)

Lask.: C 42,20 H 2,53 N 7,03 S 16,10 Saatu: 42,10 2,59 7,06 16,20 Lähtöaineena käytetty 4-kloori-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidi valmistettiin 2-kloori-6-nitro-tolueenista jommalla kummalla seuraavista menetelmistä: REITTI A: 3-kloori-2-metyyli-aniliini 100 g (0,583 moolia) 2-kloori-6-nitro-tolueenia hydrattiin suspensiossa, joka sisälsi 10 g Raney-nikkeliä 1 litrassa 45 7 4 4 6 4 etanolia. Sen jälkeen, kun vetyä oli kulunut laskettu määrä, reaktioseos suodatettiin ja suodos haihdutettiin tyhjiössä. Jäännös tislattiin 14 mbar tyhjiössä. 134-140°C:ssa ylitislautuva yhdiste on 3-kloori-2-metyyli-aniliini; saanto 72 g (87 % teoreettisesta); kiehumispiste: 140°C/14,3 mbar.

3-kloori-2-metyyli-bentseenisulfonihappokloridi 30 g:aan (0,212 moolia) 3-kloori-2-metyyli-aniliinia lisättiin 50 ml väkevää vesipitoista suolahappoa. Jäähdytettiin -7 - -3°C:een ja tässä lämpötilassa tiputettiin 1 tunnin aikana liuos, joka sisälsi 14,6 g (0,212 moolia) natriumnitriittiä 50 ml:ssa vettä. Sekoitettiin vielä tunti 0°C:ssa, minkä jälkeen lisättiin 20,3 g (0,1 moolia) magnesiumkloridi-heksahydraattia, sekoitettiin 30 minuuttia ja reaktioseos suodatettiin. Suodos kaadettiin ohuena suihkuna suspensioon, joka sisälsi 12 g (71 millimoolia) kupari (11)-kloridia 250 ml:ssa rikkidioksidin 30-pro-senttista liuosta jääetikassa. Tämän lisäyksen aikana reaktioseos lämpeni 20°C:sta 40°C:een ja samalla kehittyi runsaasti kaasua. Sekoitettiin vielä huoneen lämpötilassa 60 minuuttia ja 35°C:ssa 60 minuuttia. Tämän jälkeen lisättiin 500 g jäitä, sekoitettiin jään sulamiseen asti ja suodatettiin. Saatiin 38,2 g (80 % teoreettisesta) 3-kloori-2-metyyli-bentseenisulfonihappokloridia, joka voitiin käyttää suoraan seuraavassa reaktiossa.

3-kloori-2-metyyli-bentseenisulfonamidi 38,2 g (0,17 moolia) 3-kloori-2-metyyli-bentseenisul-fonihappokloridia liuotettiin 200 ml:aan dioksaania ja lämmitettiin 40°C:een. 15 minuutin sisällä tiputettiin seos, joka sisälsi 100 ml väkevää vesipitoista ammoniakkia ja 100 ml etanolia, jolloin reaktioseoksen lämpötila nousi 55°C:een.

» 46 74 4 64 Tämän jälkeen lämmitettiin 2 tuntia 70°C:ssa, jäähdytettiin ja suodatettiin. (Jäännös muodostui 3,3'-dikloori-2,2 ’ -dimetyyli-difenyylidisulfidistä). Suodos haihdutettiin tyhjiössä ja siihen lisättiin jäävettä. Sakka erotettiin imulla ja pestiin jäävedellä, jolloin etanoli/vedestä uudelleenkiteyttämisen jälkeen saatiin 24 g (69 ?0 teoreettisesta) 3-kloori-2-metyyli-bentseenisulf onamidia; Sulamispiste: 179°C.

C7HgClN02S (205,67)

Lask.: C 40,88 H 3,92 Cl 17,24 N 6,81 S 15,59

Saatu: 40,90 3,85 17,33 6,71 15,63

Tekemällä happameksi väkevällä suolahapolla saatiin suodoksesta 3-kloori-2-metyyli-bentseenisulfiinihappoa, sulamispiste: 112°C, saanto 7,0 g eli 22 % teoreettisesta. Tämä sulfiinihappo voidaan muuntaa 88 % saannolla 3-kloori- 2-netyyli-bentseenisulfonihappokloridiksi kupari(II)-kloridilla muurahaishapossa (40°C, 1 tunti, jatkokäsittelyssä lisätään väkevää vesipitoista suolahappoa ja jäitä) ja siten myös 3-kloori-2-metyy1i-bentseenisulfonamidiksi. Kokonaissaanto nousi tällöin 85 ?ό:ϋη teoreettisesta.

4-kloori-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l.l-dioksidi 16,4 g (80 millimoolia) 3-kloori-2-metyyli-bentseeni-sulfonamidia 14 g (100 millimoolia) kaliumkarbonaattia ja 33,2 g (210 millimoolia) kaliumpermanganaattia kuumennettiin 1 tunti refluksoiden 350 mltssa vettä. Reaktioseos suodatettiin kuumana ja suodatus.iäännös pestiin kuumalla vedellä. Haihdutettu suodos tehtiin happameksi väkevällä vesipitoisella suolahapolla ja jäähdytettiin. Kiteet erotettiin imulla, pestiin vedellä ja kuivattiin, jolloin saatiin 12,6 g (72,5 % teoreettisesta) 4-kloori-l,2-bents-isotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidia; sulamispiste: 210°C (vedestä).

IR(KBr): 3420 (NH), 1730 (CO), 1330 ja 1180 cm"1 (S02) C7H4C1N03S (217,64) 47 74 464

Lask.: C 38,63 H 1,85 Cl 16,29 N 6,44 5 14,74

Saatu: 38,70 1,80 15,90 6,70 14,85 REITTI B:

2-kloori-6-nitro-bentsoe h appjD

Seosta, joka sisälsi 77,7 g (0,453 moolia) 2-kloori-6-nitro-tolueenia, 190 g (1,2 moolia) kaliumpermanganaattia, 500 ml 1 N kaliumhydroksidia ja 4 1 vettä, kuumennettiin 8,5 tuntia 100°C:ssa. Yön yli seisottamisen jälkeen lisättiin 25 g (0,16 moolia) kaliumpermanganaattia ja reaktioseosta kuumennettiin vielä 2,5 tuntia 100°C:ssa. Tämän jälkeen reagoimaton lähtöaine tislattiin pois vesihöyryn avulla. Jäljelle jäänyt reaktioliuos suodatettiin, suodatusjäännös pestiin kuumalla vedellä ja suodos haihdutettiin noin 750 ml:ksi. Tehtiin happameksi suolahapolla, jolloin saatiin sakka, joka erotettiin suodattamalla ja kuivattiin. Saatiin 45,9 g (50 % teoreettisesta) 2-kloori-6-nitro-bentsoehappoa; sulamispiste: 166°C (etyleenikloridista).

2-k loori-6-nit rjo-bentsoeha p£o klo r id i

Suspensioon, joka sisälsi 20,1 g (0,1 moolia) 2-kloori-6-nitro-bentsoehappoa 150 ml:ssa vedetöntä bentseeniä, lisättiin 1 ml dimetyyliformamidia ja 17,9 g (0,15 moolia) tionyylikloridia. Sekoitettiin 30 minuuttia, minkä jälkeen lämmitettiin refluksointilämpötilaa n ja 3 tunnin kuluttua lisättiin vielä 17,9 g (0,15 moolia) tionyylikloridia.

Refluksoitiin vielä 3 tuntia, minkä jälkeen jäähdytettiin, suodatettiin ja suodos haihdutettiin tyhjiössä. Saatiin 18,9 g (85,9 % teoreettisesta) 2-kloori-6-nitro-bentsoe-happokloridia öljynä.

2-kloori-6-nitro-bentsoehappometyylies teri 4β 74 4 64 10 minuutin kuluessa 100 ml:aan metanolia lisättiin tipottain 18,9 g (86 millimoolia) 2-kloori-6-nitro-bentsoehappokloridia. Kuumennettiin 4 tuntia refluksoiden, minkä jälkeen haihdutettiin tyhiiössä. Jäännös käsiteltiin pienellä määrällä jääkylmää metanolia ja suodatettiin. Saatiin 12,3 g (66 % teoreettisesta) 2-kloori-6-nitro-bentsoehappometyyliesteriä; sulamispiste: 98°C (syklo-heksaanista).

6-kloori-antraniilihappometyyliester i 4,5 g (0,212 moolia) 6-kloori-2-nitro-bentsoehappome-tyyliesteriä hydrattiin 1,8 litrassa metanolia Raney-nikkelillä, kunnes vetyä oli kulunut laskettu määrä. Suodatettu reaktioseos haihdutettiin tyhjiössä ja jäännös tislattiin tyhjiössä. Saatiin 34,6 g (88 % teoreettisesta) 6-kloori-antraliinihappometyyliesteriä; kiehumispiste: 158°C 14,3 mbar paineessa.

6-kloori-2-kloorisulfonyyl i^b ent s oe h ja p p£m e t y y _1 i esteri 34,6 g (0,186 moolia) 6-klooriantraniilihappometyyliesteriä lisättiin jäähdyttäen ja samalla sekoittaen 70 ml:aan väkevää vesipitoista suolahappoa ja diatsotoitiin 0 -+10°C lämpötilassa liuoksella, joka sisälsi 12,8 g (0,186 moolia) natriumnitriittiä 30 ml:ssa vettä. Reaktioseosta sekoitettiin 45 minuuttia 0°C:ssa ja sen jälkeen se kaadettiin sekoitettuun suspensioon, joka sisälsi 2 g kupari(I)-kloridia ja 17 g kupari (11)-kloridia 160 ml:ssa rikkidioksidin 30-prosenttista liuosta jääetikassa. Typen kehityksen lakattua sekoitettiin vielä 2 tuntia huoneen lämpötilassa. Uutettiin eetterillä ja orqaaniset uutteet pestiin, kuivattiin ja haihdutettiin. Saatiin 38,2 g (76 % teoreettisesta) 6-kloori-2-kloorisulfonyy-li-bentsoehappometyyliesteriä.

49 7 4464 4-kloori-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l, l-diokj3id_i

Liuokseen, joka sisälsi 38,2 g (0,141 moolia) 6-kloori- 2-kloorisulfonyyli-bentsoehappometyyliesteriä 150 ml:ssa dioksaania, lisättiin tipottain 20 minuutin kuluessa 150 ml ammoniakilla kyllästettyä etanolia 30 - 50°C lämpötilassa. Tämän jälkeen lämmitettiin 2 tuntia 40°C:ssa ja vielä 2 tuntia 60°C:ssa. Jäähdyttämisen jälkeen haihdutettiin, käsiteltiin eetterillä ja suodatettiin. Suodatus-jäännös keitettiin veden kanssa. Suodatettiin kuumana ja suodos tehtiin happameksi suolahapolla. Saatiin 19,8 g (64,5 % teoreettisesta) 4-kloori-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidia; sulamispiste: 210°C.

C7H4C1N03S (217,64)

Lask.: C 38,63 H 1,85 Cl 16,29 N 6,44 S 14,73

Saatu: 38,65 1,98 16,20 6,41 14,75

Esimerkki 10 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidi 3,4 g (12 millimoolia) 2-(N-tert.-butyyli)-sulfamoyy-li-6-metoksibentsoehappoa lisättiin 5 minuutin sisällä 50 g:aan poly fosforihappoa, joka oli lämmitetty 60°C:een. Tämän jälkeen lämmitettiin vielä 20 minuuttia 70°C:ssa ja vielä lämpimään reaktioseokseen lisättiin jäitä. Mudostunut sakka erotettiin suodattamalla ja kiteytettiin uudelleen vedestä (1,6 g; sulamispiste: 224°C; C^H^NO^S: 4-metoksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidi).

Kidemassa saatettiin reagoimaan 24 ml kanssa (25 millimoolia) booritribromidia 400 ml:ssa etyleenikloridia 1 tunnin ajan huoneen lämpötilassa ja 2 tuntia refluk-sointilämpötilassa. Tämän jälkeen reaktioseos haihdutettiin ja jäännökseen lisättiin useita kertoja metanolia ja haihdutettiin. Jäännös kiteytettiin uudelleen isopropa- so 744 64 nolista, jolloin saatiin 1,4 g (58 % teoreettisesta) 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidia; sulamispiste: 224°C.

C?H5N04S (199,19)

Lask.: C 42,20 H 2,53 N 7,09 S 16,10 Saatu: 42,16 2,57 6,99 16,01 Lähtöaineena käytetty 2-(N-tert.-butyyli)-sulfamoyyli- 6-metoksi-bentsoehappo valmistettiin m-anisidiinista seuraavaa tietä: 3-metoksi-betseenisulfonihappok Ijd r i jd i 61,6 g (0,5 moolia) m-anisidiinia liuotettiin 50 ml:aan jääetikkaa ja liuokseen lisättiin tipottain 110 ml väkevää vesipitoista suolahappoa. Seos jäähdytettiin 0°C:een ja diatsotoitiin liuoksella, joka sisälsi 38 g (0,551 moolia) natriunitriittiä 75 ml:ssa vettä. Tätä seosta sekoitettiin vielä 10 - 15 minuuttia ja kaadettiin hitaasti seokseen, joka sisälsi 24 g (0,14 moolia) kupari ( I I ) -kloridia ja 5 g kupari(I)-kloridia 300 ml:ssa rikkidioksidin 30-prosenttista liuosta jääetikassa ja 450 ml bentseeniä, jolloin tapahtui voimakasta kaasun kehitystä ja lämpötila nousi 40°C:een. Heti kun reaktio-lämpötila laski, lämmitettiin vielä 1 tunti 40°C:ssa. Jäähdyttämisen jälkeen laimennettiin 2,5 litralla jäävettä ja suodattamisen jälkeen erotettiin orgaaninen faasi.

Tämä pestiin vedellä ja natriumbikarbonaattiliuoksella ja haihdutettiin. Saatiin 84,5 g (82 % teoreettisesta) 3-metoksi-bentseenisulfonihappokloridia.

N-tert.-butyyli-3-metoksi-bentseenisulfonamidi 49,5 g (0,24 moolia) 3-metoksi-bentseenisulfonihappokloridia liuotettiin 50 ml:aan tetrahydrofuraania ja lisättiin 25 minuutin kuluessa tipottain liuokseen, joka sisälsi 51 74464 40 g (0,55 moolia) tert.-butyyliamiinia 200 ml:ssa tetra-hydrofuraania. Sekoitettiin 1 tunti huoneen lämpötilassa ja 7 tuntia 60°C:ssa. Reaktioseos suodatettiin ja suodos haihdutettiin tyhjiössä. Jäännös käsiteltiin sykloheksaa-nilla, jolloin saatiin 54,1 g (92,6 % teoreettisesta) N-tert.-butyyli-3-metoksi-bentseenisulfonamidia; sulamispiste 100°C.

2-(N-tert.-butyyli)-sulfamoyyl i^6 -me t£k s i- bentsoehappo

Liuokseen, joka sisälsi 3,3 g (14 millimoolia) N-tert.-butyyli-3-metoksi-bentseenisulfonamidia 70 ml:ssa vedetöntä tetrahydrofuraania, lisättiin typen alla tipottain 15 minuutin kuluessa ja -60 - -50°C lämpötilassa 19 ml n-butyylilitiumin 15-prosenttista liuosta heksaanissa (31 millimoolia). Tämän jälkeen reaktioseosta sekoitettiin 1 tunti 0°C:ssa, jäähdytettiin uudelleen -70 - -50°C:een ja seoksen läpi johdettiin hiilidioksidivirta. Eksotermisen reaktion loputtua hiilidioksidikäsittelyä jatkettiin vielä 1 tunti huoneen lämpötilassa. Tämän jälkeen reaktio-seos haihdutettiin tyhjiössä ja jäännös jaettiin jääveden ja eetterin kesken. Vesikerros pestiin eetterillä ja tehtiin happameksi suolahapolla. Sakka erotettiin suodattamalla, jolloin saatiin 3,5 g (87 % teoreettisesta) 2-(N-tert.-butyyli)-sulfamoyyli-6-metoksi-bentsoehappoa.

Esimerkki 11 4-hydroksi-l,2-bentsis o ti ats o 1^- 3_( 2 H_)_- ojn i-1_, l_-d i ok s_i d _i

Liuokseen, joka sisälsi 1,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,l-dioksidi-4-diatsoniumkloridia, joka oli valmistettu diatsotoimalla 1,98 g (10 millimoolia) 4-amino-l,2-bents-isotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidia natriumnitriitillä laimeassa suolahapossa, lisättiin 150 ml 10-prosenttista vesipitoista rikkihappoa ja kuumennettiin vesihauteella, kunnes typen kehittyminen lakkasi. Jäähdyttämisen jälkeen tehtiin vahvasti happameksi väkevällä vesipitoisella 52 74464 suolahapolla ja uutettiin eetterillä. Orgaaninen faasi haihdutettiin, jäännös liuotettiin pieneen määrään laimeaa natriumhydroksidia ja suodattamisen jälkeen tehtiin uudelleen happameksi suolahapolla. Erottuneet kiteet kiteytettiin uudelleen vedestä, jolloin saatiin 98 g (40 % teoreettisesta) 4-hydroksi-1,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,1-dioksidia; sulamispiste: 228°C.

C7H5N04S (199,19)

Lask.: C 42,20 H 2,53 N 7,093 S 16,10 Saatd: 42,14 2,57 7,09 15,98 Lähtöaineena käytetty 1,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1,1-dioksidi valmistettiin seuraavaa tietä: 2-metyyli-3-nitro-bentseenisulfonamidi 7,5 g (49 millimoolia) 2-amino-6-nitro-tolueenia liuotettiin sekseen, joka sisälsi 27,5 g väkevää rikkihappoa ja 250 ml vettä, ja diatsotoitiin 0 - 5°C lämpötilassa liuoksella, jossa oli 3,75 g (54 millimoolia) natrium-nitriittiä 7,5 ml:ssa vettä. 2 tunnin kuluttua reaktioseos lisättiin annoksittain jo valmistettuun seokseen, joka sisälsi 90 ml 30-prosenttista rikkidioksidiliuosta jääeti-kassa ja liuoksen, jossa oli 1,5 g kupari (11)-kloridia 4 ml:ssa vettä. Lisäyksen aikana lämpötila nousi 20°C:een. Jatkokäsittely ja reaktio ammoniakin kanssa suoritettiin samalla tavoin kuin on kuvattu 3-metoksi-2-metyyli-bentseenisulfonamidin yhteydessä (esimerkki 8). Saatiin 8,2 g (77 % teoreettisesta) 2-metyyli-3-nitro-bentseeni-sulfonamidia.

C7H8N204S (216,21)

Lask.: C 38,89 H 3,73 N 12,95 S 14,83 Saatu: 38,67 3,79 12,72 14,81 53 7 4 4 6 4 4-nitro-1.2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidi 8.0 g (37 millimoolia) 2-metyyli-3-nitro-bentseenisulfon-amidia hapetettiin esimerkin 8 muakisesti kaliumpermanganaatilla vedessä. Eetterillä uuttamisen jälkeen saatiin haihduttamalla ja vedestä uude1leenkiteyttämällä 3,8 g (45 % teoreettisesta) nitroyhdistettä; sulamispiste: 239°C.

4-amino-l,2-bentsisotiatsol-3 ( 2H ) -oni-1, 1-dioksajjd i 3.0 g (13 millimoolia) 4-nitro-l,2-bentsisotiatsol-3(2H )-oni-1,1-dioksid ia liuotettiin 100 ml:aan etanolia ja hydrattiin vedyllä käyttämällä palladium/eläinhiili-ka-talyyttiä. Suodattamisen, haihduttamisen ja etanolista uudelleenkiteyttämisen jälkeen saatiin 2,3 g (89,5 % teoreettisesta) aminoyhdistettä; sulamispiste: 244-245°C.

C7H6N2°3S (198»19)

Lask.: C 42,42 H 3,05 N 14,13 S 16,18 Saatu: 42,31 3,12 14,01 16,18 l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l, l-dioksidi-4-diatsoriium-kloridi 1,98 g (10 millimoolia) 4-amino-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidia liuotettiin veteen lisäämällä soodaa ja saostettiin väkevällä vesipitoisella suolahapolla. Tähän suspensioon lisättiin tipottain 0 - 5°C:ssa liuos, jossa oli 700 mg natriumnitriittiä 3 mlrssa vettä, minkä jälkeen sekoitettiin 2 tuntia 5°C:ssa. Tällä tavoin saatu diatsoniumsuolaliuos käytettiin suoraan jatkoreak-tiossa eristämättä diatsoniumsuolaa.

Kaavan I mukaiset yhdisteet tai niiden suolat voidaan sinänsä tavanomaisella tavalla työstää valmistemuodoiksi, kuten tableteiksi, jauheiksi tai liuoksiksi.

74464 54

Seuraavat esimerkit selventävät tätä:

Esimerkki 1

Makeutusaineliuos, .joka _sisäj^tää 50 mg 4-hydroksi-lA2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidin natriumjsuolaa 1 ml:ssa liuosta 100 ml:aan tislattua vettä liuotettiin 60°C:ssa seuraavat yhdisteet peräkkäin ja samalla sekoittaen: 0,1 g sorbiinihappoa, 1,2 g sitruunahappoa, 1,5 g dinatriumfosfaattia , 5,0 g makeutusaineen natriumsuolaa.

1 ml (vastaa noin 25 pisaraa) sisältää 50 mg edellä mainittua makeutusainetta. Tämän makeutusvoima vastaa noin 3 sokeripalaa.

Esimerkki II

Makeutustabletit, jotka sisältävät 20 mg_4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l.l-dioksidia

Yhden tabletin koostumus:

Makeutusaine 20 mg

Natriumvetykarbonaatti 5 mg

Sorbiitti, jauhe 25 mg

Makeutusaine sekoitetaan hyvin natriumvetykarbonaatin ja sorbiitin kanssa ja puristetaan tableteiksi enintään 60 % suhteellisessa ilmankosteudessa.

1 tabletin makeutusvoima vastaa noin yhtä sokeripalaa.

74464

Esimerkki III

Makeutustabletit , .jotka sisältävät 20 mg 4-hy droj<s i-1,2^ bentsisotiatsol-3(2H)-oni-1A1 -d, i oJ< s idin n a t r i u m s u o 1 £ a

Yhden tabletin koostumus:

Makeutusaineen natriumsuola 20 mg sorbiitti 30 mg

Makeutusaine sekoitetaan hyvin sorbiitin kanssa ja puristetaan tableteiksi. Yhden tabletin makeutusvoima vastaa noin yhtä sokeripalaa.

Claims (9)

56 74464

1. Makeutusvalmisteet, jotka sisältävät yhtä tai useampaa yleiskaavan (I) mukaista yhdistettä °/H O rj0CVh VVs-o jossa Ri on vety tai hydroksiryhmä tai niiden fysiologisesti vaarattomia suoloja epäorgaanisten tai orgaanisten emästen kanssa tavanomaisten kanto- ja/tai apuaineiden lisäksi.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukaiset makeutusvalmisteet, jotka sisältävät 4-hydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,1-dioksidin natrium- tai kalsiumsuolaa.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukaiset makeutusvalmisteet, jotka sisältävät 4,6-dihydroksi-l,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidin natrium- tai kalsiumsuolaa.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukaisten yleiskaavan (I) yhdisteiden ja/tai niiden fysiologisesti sopivien suolojen käyttö makeu-tusvalmisteiden valmistukseen.

5. Menetelmä valmistaa yleiskaavan (I) mukaisia 4-hydroksi- 1,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,1-dioksideja 57 74464 Cf 0 ΒΓϋ>“-" o O jossa R^ on vetyatomi tai hydroksiryhmä, ja niiden suoloja epäorgaanisten tai orgaanisten emästen kanssa, tunnettu siitä, että a) yleiskaavan (II) mukainen 3-amino-l,2-bentsisotiatsol-1,1-dioksidi y^2 o nh2 r2TU/ ,iii έ \ 0 o jossa R2 on vetyatomi, alkyyli- tai aralkyy1iryhmä ja R22 on vetyatomi, hydroksi-, alkoksi- tai aralkoksiryhmä, saippuoidaan vesiliuoksessa emäksillä lämpötiloissa välillä 50°C ja liuoksen kiehumispiste, ja mikäli R2 on alkyyli- tai aralkyyliryhmä ja/tai R2i on alkoksi-tai aralkoksiryhmä, näin saadussa tuotteessa suoritetaan 74464 58 tämän jälkeen eetterilohkaisu, tai b) yleiskaavan (III) mukainen o-sulfamoyyli-o'-alkoksi(tai o'-aralkoksi)-tolueeni o- r3 ch3 ,™> s02mh2 K31 jossa R-j on alkyyli- tai aralkyyliryhmä ja R^ on vetyatomi tai alkoksi- tai aralkoksiryhmä, hapetetaan tavanomaisella hapettimella ja näin saadussa tuotteessa suoritetaan sen jälkeen eetterilohkaisu, tai c) yleiskaavan (IV) mukaisessa 1,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni-l,l-dioksidissa iS \ o o jossa R^ tarkoittaa samaa kuin edellä ja R^ on nukleofii-ieesti vaihdettavissa oleva ryhmä, ryhmä vaihdetaan nukleofiilisesti hydroksiryhmään, jolloin diatsoniumkationin vaihto tapahtuu happamessa vesipitoisessa liuoksessa liuoksen kiehumislämpötilassa ja muiden vaihdettavien ryhmien vaihto tapahtuu alkaliemäksellä katalyyttien läsnäollessa ja veden läsnäollessa lämpötiloissa välillä 120 ja 200°C, ja mikäli R^^ on alkoksi- tai aralkoksiryhmä, näin saadussa tuotteessa suoritetaan tämän jälkeen eetterilohkaisu, tai 59 74464 d) yleiskaavan (V) mukainen 2-sulfamoyyli-3-karboksyyli-happojohdos o-r2 R21^/ ~'S°2-nh'r6 »,Y1 jossa R22 on vetyatomi, hydroksi-, alkoksi- tai aralkoksi-ryhmä ja R2 on vetyatomi tai alkyyli- tai aralkyyliryhmä, Rg on vetyatomi tai 4-19-hiiliatominen tert.alkyyliryhmä ja R^ on hydroksiryhmä, 1-10-hiiliatominen alkoksiryhmä, aryylioksiryhmä, jossa aryyli tarkoittaa fenyyliä tai naftyyliä, fenyyli- tai naftyy1 ialkoksiryhmä, jossa on 1-3 hiiliatomia alkyleeniosassa, tai halogeeniatomi tai jokin toinen ryhmä, jonka tiedetään olevan vaihdettavissa nukleofiilisesti, syklisoidaan happojen läsnäollessa lämpötiloissa välillä 0 ja 100°C, ilman happojen läsnäoloa lämpötiloissa välillä 100 ja 250°C, mahdollisesti myös emästen läsnäollessa, ja näin saadussa yhdisteessä, jossa R^ on alkyyli- tai aralkyyliryhmä ja/tai R^·^ on alkoksi- tai aralkoksiryhmä, suoritetaan sen jälkeen eetterilohkaisu, ja näin saatu yleiskaavan (I) mukainen yhdiste muunnetaan tämän jälkeen haluttaessa epäorgaanisten tai orgaanisten emästen kanssa vastaaviksi suoloiksi.

6. Patenttivaatimuksen 5a mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että saippuointi tapahtuu vesipitoisella natrium- tai kaiiumhydroksid iliuokse11a ja eetterilohkaisu, mikäli R2 on alkyyli- tai aralkyyliryhmä ja/tai R22 on alkoksi- tai aralkoksiryhmä, suoritetaan joko Levi/is-happo jen avulla aproott isissä liuottimissa lämpötiloissa, jotka ulottuvat aina reaktioseoksen kiehumispisteeseen asti, käyttämällä pyridi1inihydroklorid ia 60 7 4 4 6 4 sulatteessa tai emästen avulla polaarisissa aproottisissa liuottimissa alkali- tai maa-alkalihalqenidien tai -pseudo-halogenidien läsnäollessa lämpötiloissa välillä 120 ja 200°C.

7. Patenttivaatimuksen 5b mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että yleiskaavan (III) mukaisen yhdisteen hapettaminen suoritetaan vesipitoisella, alka-lisella kaliumpermanganaattiliuoksella tai vesipitoisella happamella kaliumdikromaattiliuoksella lämpötiloissa välillä 60 ja 90°C ja tämän jälkeen tapahtuva eettteri-lohkaisu tapahtuu joko Levuis-happo ien avulla aproottisissa liuottimissa lämpötiloissa, jotka ulottuvat aina reaktio-seoksen kiehumispisteeseen asti, pyridiinihydroklorid in avulla sulatteessa tai emästen avulla polaarisissa aproottisissa liuottimissa alkali- tai maa-alkalihaloqenidien tai -pseudohalogenidien läsnäollessa lämpötiloissa välillä 120 ja 200°C.

8. Patenttivaatimuksen 5c mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kun kyseessä ovat yleiskaavan (IV) mukaiset yhdisteet, joissa on halogeeniatomi tai pseudohalogeeni , nämä nukleofii1isesti vaihdettavissa olevat ryhmät vaihdetaan hydroksiryhmään kuumentamalla yhdistettä paineastiassa veden, alkalihydroksidin tai -karbonaatin ja katalyytin läsnäollessa lämpötiloissa välillä 140 ja 180°C, jolloin katalyyttinä käytetään parhaiten kuparijauhetta, kupari(I)- tai kupari(II)-suolaa tai näiden katalyyttien seosta.

9. Patenttivaatimuksen 5d mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että syklisointia varten yleiskaavan (V) mukaista yhdistettä joko käsitellään fosforihapolla, polyfosforihapolla, rikkihapolla tai näiden happojen seoksilla 50 - 70°C:ssa tai kuumennetaan lämpötiloihin välillä 100 ja 250°C liuotinten läsnäollessa tai saatetaan reagoimaan alkalialkoholaattien kanssa ja tämän jälkeen 6i 74464 tapahtuva eetterilohkaisu suoritetaan joko Levi/is-happojen avulla aproottisissa liuottimissa lämpötiloissa, jotka ulottuvat reaktioseoksen kiehumispisteeseen asti, pyri-diinihydrokloridin avulla sulatteessa tai emästen avulla polaarisissa aproottisissa liuottimissa alkali- tai maa-alkalihalogenidien tai -pseudohaloqenidien läsnäollessa lämpötiloissa välillä 120 ja 200°C. 62 D * .. 74464