FI67544B - Foerfarande foer framstaellning av farmakologiskt vaerdefullt imidazolinderivat - Google Patents

Description

67544

Menetelmä faramseuttisesti aktiivisen imidatsoliinijohdoksen valmistamiseksi - Förfarande för framställning av farmakologiskt värdefullt imidazolinderivat Tämän keksinnön kohteena on menetelmä faramseuttisesti aktiivisen imidatsoliinijohdoksen valmistamiseksi, jonka kaava I on

/v -tO

jossa R1 on n-alkyyli C1-7, i-propyyli, alkenyyli C2_4r syklo-alkenyyli C4.7» sykloalkyyli C4_7 tai fenyyli.

Englantilaisessa patenttihakemuksessamme GB 2068376A {julkaistu 12.8.1981) olemme kuvanneet ja esittäneet vaatimukset kaavan A mukaisesta 2-£2-(l,4-bentsodioksanyyli)l-2-imidatsoliinistä

I7 II 2T

4 β H (a) 67544 jolle on tunnusomaista, että yhdisteen NMR-spektrissä esiintyy protonoidussa muodossa multipletteja alueella T4,4 ja <5,4, joka yhdiste ei oleellisesti sisällä 2-metyyli-2-J22-(1,3-bentsodioksolyyli)J-2-imidatsoliinia. Kaavan A mukainen yhdiste salpaa erittäin selektiivisesti presynaptisia c<2-adrenoresep-toreita.

Nyttemmin olemme tutkineet, mikä vaikutus on yhden metyyli-ryhmän viemisellä molekyyliin ja olemme yllättäen havainneet, että yhtä poikkeusta lukuunottamatta (2-asema) seuraus on täysin vastakkainen niin, että teho ja selektiivisyys häviävät merkittävästi.

Keksinnön mukaan valmistetussa kaavan I mukaisessa yhdisteessä sopiviin ryhmän R^- merkityksiin kuuluvat metyyli, etyyli, n-propyyli, i-propyyli, n-butyyli, n-pentyyli, n-heksyyli, i-propenyyli, syklobut-l-enyyli, syklopent-l-enyyli, sykloheks-l-enyyli, syklobutyyli, syklopentyyli, syklo-heksyyli ja fenyyli.

Keksinnön eräässä suoritusmuodossa tuodaan esiin kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa R^ on n-alkyyli tai alkenyyli c3_4» ja niiden toksittomat suolat.

On huomattava, että kaavan I mukaiset yhdisteet sisältävät asymmetrisen hiiliatomin ja että keksintö kattaa sekä rasee-miset seokset että optisesti aktiiviset enantiomeerit.

Toksittomista suoloista ovat esimerkkejä suolat epäorgaa- 11 '3 67544 nisten happojen, kuten suolahapon, rikkihapon tai fosfori-hapon kanssa; tai orgaanisten happojen, kuten etikkahapon, propionihapon, malonihapon, meripihkahapon, fumaarihapon, viinihapon, sitruunahapon tai kanelihapon kanssa. Suositeltu suola on hydrokloridi.

Sympaattihermostojärjestelmän adrenoreseptorit on monia vuosia luokiteltu kahteen päätyyppiin, nimittäin alfa (a) Ja beta (3) tyyppiin. Viime vuosina tätä luokittelua on täytynyt muuttaa, koska kummankin tyypin alaryhmiä on tunnistettu niin, että täydellinen luokitus on a^, 0-2 Ja 32* Sekä 132" ja &2 e*-ta a^-adrenoreseptorit sijaitsevat pääasiassa sileiden lihassolujen pinnalla (postsynaptisia). Sitä vastoin useat tutkijat (Langer, S.Z., Br. J. Pharmac., 1977, 6_0, 481) ovat osoittaneet, että a2-aclrenoreseptorit sijaitsevat pääasiallisesti noradrenergiinisten hermojen hermopäätteissä (presynap-tisia). Kun näitä reseptoreita ärsytetään fysiologisissa olosuhteissa luonnon noradrenaliini-transmitterin avulla, ne estävät eksosytoottista vapautumista. Presynaptiset adrenoreseptorit käynnistävät siten negatiivisen feedback-silmukan, joka säätelee transmitterin konsentraatiota hermosolujen välissä.

On olemassa aineita, jotka selektiivisesti kiihottavat (agonisteja) tai salpaavat (antagonisteja) a^-, 8^-ja 32~tyyppisia adrenoreseptoreita. Eräille näistä on löytynyt kliinistä käyttöä. Oheisen keksinnön kohteena ovat yhdisteet, jotka salpaavat erittäin selektiivisesti presynaptisia «^-adrenoreseptoreita.

o^-adrenoreseptoreiden selektiivinen antagonismi inhiboi negatiivista feedback-silmukkaa, joka käynnistyy, kun noradrenaliinia vapautuu sympaattisista hermopäistä. Tällainen inhiboituminen johtaa noradrenaliinin synaptisen konsentraation lisääntymiseen ja sen seurauksena sympaattisen hermostojärjestelmän aktiivisuuden kasvuun. Tällaisen Γ ’ 4 67544 lääkkeen voidaan ennustaa olevan arvokas olosuhteissa, joiden uskotaan liittyvän saatavissa olevan noradrenaliinin vajaukseen keskushermostojärjestelmän ja/tai peri feraalisen hermostojärjestelmän postsynaptisissa adrenoreseptorikoh-dissa. Näihin tiloihin kuuluvat endogeeninen depressio, sydänvika ja tilat, jotka liittyvät liialliseen bronko-konstriktioon, kuten astma ja heinäkuume. Presynaptiset c^-adrenoreseptorit liittyvenät myös humoraalisiin tapahtumiin. Esimerkiksi on osoitettu, että o^-adrenoresepto-reiden agonistit käynnistävät ja antagonistit inhiboivat ihmisen verihiutaleiden aggregoitumista (Grant, J.A., ja Scrutton, M.C., Nature, 1979, 277, 659). Presynaptisten o^-adrenoreseptoreiden selektiiviset antagonistit saattavat siten olla kliinisesti toivottavia patogeenisissä tiloissa, joihin liittyy verihiutaleiden kasautumista, esimerkiksi migreenissä.

Äskettäin on ehdotettu, että inhibiitiomekanismi, johon liittyy o^-adrenoreseptoreita, voisi säädellä glukoosi-ja lipidi-metabolia joko suoraan tai epäsuoraan (insuliinin kautta) (Berthelsen & Pettinger, Life Sciences, 1977, 21, 595). a^-adrenoreseptoreiden antagonisteilla voi siten tulla olemaan oma osuutensa metaboliahäiriöiden, kuten sokeritaudin ja liikalihavuuden kontrolloinnissa.

Marsun munuaisen proksimaaliset putket sisältävät^ runsaasti c^-adrenoreseptoreita, joiden aktivointi johtaa natriumin pidättymiseen (Young & Kuhar, Eur. J. Pharmac., 1980, 67, 493). Tämä viittaa siihen, että c^-adrenoreseptoreiden antagonistit voivat aiheuttaa diuresiaa. Yhdisteillä voi siten olla käyttöä diureetteina.

Kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa on n-alkyyli j, alkenyyli C^ ^, sykloalkenyyli ^ tai fenyyli, voidaan valmistaa analogisesta kaavan II mukaisesta yhdisteestä * o ·

II

5 67544

JMH

!^γθΝ_/ (H)

'or. HX

jossa R on alkyyli ^ ja HX on happo (parhaiten farmaseuttisesti sopiva happo), käsittelemällä vähintään yhdellä mooliekvivalentilla etyleenidiamiinia. Reaktio suoritetaan parhaiten polaarisessa liuottimessa, kuten metanolissa tai etanolissa. R on parhaiten metyyli tai etyyli, HX on HC1 ja reaktio suoritetaan vastaavasti metanolissa tai etanolissa.

Kaavan II mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa analogisista kaavan III mukaisista syanoyhdisteistä R1

(^Y°i~cN

Il (mi käsittelemällä kaavan RÖH mukaisella alkoholilla, jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä, hapon HX läsnäollessa, jossa HX tarkoittaa samaa kuin edellä. Alkoholi on tar-koituksenmukaisimmimi metanoli tai etanoli ja HX on HC1. Reaktio suoritetaan liuottimena käytetyssä vedettömässä dietyylieetterissä.

Erityisen tarkoituksenmukainen suoritustapa on muodostaa kaavan II mukainen yhdiste in situ kaavan III mukaisesta syanoyhdisteestä. Siten esimerkiksi kaavan RÖH mukaiseen alkoholiin (esimerkiksi metanoli tai etanoli) liuotettu _ ΤΓ ____ 6 67544 syanoyhdiste käsitellään natriumalkoksid illa RONa (esimerkiksi natriummetoksidi tai -etoksidi), minkä jälkeen saatetaan reagoimaan kloorivedyn kanssa (tarkoituksenmukaisesti liuotettuna alkoholiin RÖH, esimerkiksi meta-noliin tai etanoliin) ja vähintään yhden mooliekvivalentin kanssa etyleenidiamiin ia.

Kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa R1 on alkyyli tai sykloalkyyli voidaan valmistaa analogisista kaavan I mukaisista yhdisteistä, joissa R^ on alkenyyli C2 4 tai sykloalkenyyli hydraamalla katalyyttisesti katalyytin, kuten palladium/hiile n läsnäollessa.

Kaavan III mukaiset syanoyhdisteet, joissa R^ on n-alkyyli tai fenyyli, voidaan valmistaa analogisista aminoyhdisteis-tä : R1 —conh2 (m) dehydraama 11a esimerkiksi fos foripentoksidilla tai fosfori-oks ik lo rid illa.

Kaavan IV mukaiset amidoyhdisteet voidaan valmistaa käsittelemällä analogiset happoklorid it ylimäärällä ammoniakkia. Happoklorid it on vuorostaan valmistettu analogisista kaavan V mukaisista hapoista käsittelemällä halogenointiaineilla, kuten tionyylikloridilla liuottimessa, kuten tolueenissa.

67544 R1 od-*

Kaavan V mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa analogisista kaavan VI mukaisista alkoholeista hapettamalla reagenssilla, kuten kaliumpermanganaatilla.

Kaavan VI mukaiset alkoholit voidaan valmistaa katekolista saattamalla reagoimaan sopivan substituoidun epikloorihydriinin kanssa.

Kaavan III mukaiset yhdisteet, joissa on alkenyyli ^ tai sy k loa lkeny y li voidaan valmistaa vastaavista kaavan VII tai VIII mukaisista karbinoleista o·., 67544 R4 5 I o

CH3-C-OH Vc-0H

od- od~ (2H) (wn 4 5 joissa R on metyyli tai etyyli ja R on C, , dehydraama 11a reagenssilla , kuten fosforipentoksidillä tai fosforioksiklo-rid i11a.

Kaavan VII ja VIII mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa kaavan IX mukaisesta nitriilistä a:r - käsittelemällä karbonyyliyhdisteellä emäksen läsnäollessa. Karbonyyliyhdisteistä ovat esimerkkejä asetoni ja syklopen-tanoni. Emäksistä on esimerkki kaliumkarbonaatti.

Keksintöä havainnollistetaan seuraavilla esimerkeillä, joissa lämpötilat on annettu Celsius-asteina.

9 67544

Eri yhdisteet ja välituotteet tutkittiin ohut levykromatograa-fisesti (TLC) silikageelilevyillä (Merck. Kieselgel 60 F2$4)· Sulamispisteet määritettiin Kofler'in hot stage-laitteessa tai Buchi'n laitteessa lasikapillaariputkissa. Sulamispisteitä ei ole korjattu. IR-spektrit tallennettiin Perkin-Elmer 710 B spektrofotometrillä.

ESIMERKKI 1 2-/2-(2-metyyli-1.4-bentsodioksanyyli)/-2-imidatsoliini- hydrokloridi a) 2-metyyli-1.4-bentsodi;o ksaani-2-karboksyylihappo 2- hydroksimetyyli-2-metyyli-1,4-bentsodioksaanin ja 3-hydroksi- 3- metyy H-2H-1,5-bentsodioksepi inin seosta (23,7 g) (suhde noin 3:1; valmistettu A. Salimbeni'in ja E. Manghisi'n menetelmällä, J. Heterocyclic Chem., Γ7, 489, 1980) sekoitettiin 1 N_ natriumhydroksidin vesiliuoksen (135 ml) kanssa ja jäähdytettiin 0 - 10°C:een. Kaliumpermanganaatin (42 g) liuos vedessä (165 ml) lisättiin hitaasti siten, että lämpötila pysyi alle 10°C. Seosta pidettiin 48 tuntia huoneen lämpötilassa, minkä jälkeen se suodatettiin ja suodos tehtiin happameksi 1 fl vesipitoisella rikkihapolla ja uutettiin metyleenikloridilla. Uutteet pestiin natriumbikarbonaatin vesiliuoksella ja vesikerros tehtiin happameksi rikkihapolla. Uutettiin metyleenikloridilla ja sen jälkeen uutteet pestiin, kuivattiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin karboksyylihappoa (11,5 g; sp. 125 - 129,5°C).

b) 2-metyyli-1.4-bentsodioksaani-2-karboksamidi 2-metyyli-1,4-bentsodioksaani-2-karboksyylihapon (10,28 g) ja tionyylikloridin (7,8 ml) soesta vedettömässä tolueenissa (40 ml) kuumennettiin 1 tunti 90 - 100°C:ssa. Poistamalla liuotin ja ylimääräinen tionyy1ikloridi tyhjiössä saatiin puhdistamatonta karbonyyliklorid ia, joka jähmettyi hitaasti.

it _____ . .

10 67544 Tämän välituotteen liuos vedettömässä dioksaanissa (25 ml) lisättiin hitaasti sekoitettuun vesipitoiseen ammoniakkiin (tiheys 0,88; 26 ml) samalla jäähdyttäen (0 - 10°). 1 tunnin kuluttua lisättiin vettä (300 ml) ja kiinteä aine otettiin talteen suodattamalla. Pestiin vedellä, jolloin saatiin karboksamidia (8,3 g); sp. 127 - 128,5°C.

c) 2-syano-2-metyyli-l<4-bentsodioksaani 2-metyyli-1,4-bentsodioksaani-2-karboksamidin (8,17 g), fosforipentoksid in (17 g) ja vedettömän tolueenin (175 ml) sekoitettua seosta kuumennettiin refluksoiden 4 tuntia. Jäähdytettäessä saatu pääliliuos erotettiin dekantoima11a jäännöksestä ja jälkimmäinen pestiin dekantoimalla uudella tolueenilla. Suodattamalla ja haihduttamalla liuotin saatiin kiinteätä jäännöstä (5,18 g). Kiteyttämällä uudelleen etanolista saatiin syanoyhdistettä (4,4 g); sp. 88 - 89°C.

d) 2-/2-(2-metyyli-1.4-bentsodioiksanyyli)/-2-imdiatsoliini-hydroklo rid i 2-syan o-2-metyy1i-1,4-bentsodioksaanin (0,61 g), natriummetok-sidin (16 mg) ja metanolin (2,3 ml) seosta sekoitettiin 18 tuntia, jolloin saatiin melkein kirkas liuos. Jäähdytettiin 0 - 10°C:een ja lisättiin tipottain ja sekoittaen etyleenidi-amiinin (0,235 g) liuos metanolissa (1 ml). Muutaman minuutin kuluttua lisättiin tipottain kloorivedyn liuos metanolissa (0,65 ml 5,6 M liuosta) ja seoksen annettiin sen jälkeen lämmetä huoneen lämpötilaan. 16 tunnin kuluttua seos tehtiin lievästi happameksi metano1 ipitoise1la kloorivedyllä ja suodatettiin kiinteän aineen poistamiseksi. Lisäämällä suodokseen dietyylieetteriä saatiin kiinteätä ainetta, joka otettiin talteen suodattamalla (0,84 g; 2 erää). Kiteyttämällä uudelleen etanoli-dietyylieetteristä, joka sisälsi kloorivetyä, saatiin kuivaamisen jälkeen imidatsoliini-jhydrokloridia; sp. 258 - 261°C (analysoitu 1/4 hydraattina).

% »7 <-' · 11 67544 ESIMERKKI 2 2-/2-(2-etyyli-1.4-bentsodioksanyyli)/-2-imidätsoii ini a) 2-hydroksimetyyli-2-etyyli-1.4-bentsodioksaani

Katekolin (14,0 g), 2-etyyli-epikloorihydriinin (15,3 g), na triumhydroksid in (5,1 g) ja veden (50 ml) sekoitettua seosta kuumennettiin 4 tuntia 90°C:ssa typpikaasukehän alla. Mitattiin vettä jäähdyttäen ja tuote uutettiin mety-leen ik lo r id il la . Yhdistetyt uutteet pestiin 2 _N vesipitoisella natriumhydroksidiliuokse11a, vedellä ja suolavedellä, kuivattiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin öljyä (10,8 g); IR v 3650-3200, 3000-2850 cm"1.

max ’ b) 2-/2-(2-etyyli-l,4-bentsodioksanyyli)/-2-imidatsoliini

Edellä saatu 2-etyy1i-bentsodiaoksaani-metano 1i muunnettiin vastaavaksi im idätsoiiiniyhdisteeksi esimerkin 1 menetelmillä a-d. Menetelmässä (d) poistettiin metanolipitoisen kloorivety-liuoksen lisäämisen jälkeen suurin osa liuottimesta tyhjiössä ja jäännös jaettiin natriumbikarbonaatin vesiliuoksen ja etyyliasetaatin kesken. Kuivaamalla orgaaninen faasi ja sen jälkeen haihduttamalla liuotin saatiin kiinteätä ainetta, joka hierrettiin kevytpetrolin kanssa (60-80°), jolloin saatiin imidatsoliinin vapaata emästä; sp. 98-100°C.

ESIMERKKI 3 2-/2-(2-fenyyli-l,4-bentsodioksanyyli)/-2-imidatsoliini

Katekoli ja 2-fenyyli-epikloorihydriini saat ett iin reagoimaan keskenään 2-hydroksimetyyli-2-fenyyli-l,4-bentsodioksaani-välituotteessa (esimerkn 2 menetelmä (a)), joka muunnettiin imidatsoliiniyhdisteeksi esimerkin 2 menetelmällä (b).

Vapaa emäs kiteytettiin uudelleen kevytpetrolista (60-80°); 12 67544 sp. 114,5 - 116°C.

ESIMERKKI 4 2-/2-(2-isopropenyyli-lt4-bentsodioksanyyli/-2- imdiatsoliini a ) 2-syano-2-(I-hydroksi-l-metyylietyyli)-lt4-bentsodioksaani 2-syano-l,4-bentsodiksaanin (40 g) ja vedettömän kaliumkarbonaatin (176 g) suspensiota asetonissa (500 ml) sekoitettiin ja kuumennettiin refluksoiden 5 päivää. Seos jäähdytettiin ja epäorgaaniset suolat poistettiin suodattamalla. Asetoni haihdutettiin tyhjiössä, minkä jälkeen jäännös jaettiin mety leenik lo r id in ja natriumhy droks id in 2 N_ vesiliuoksen kesken. Orgaaninen kerros pestiin natriumhy droks id in 2 N_ vesiliuoksella (x2), 5-prosenttise11a suolahapolla, suolavedellä ja sen jälkeen kuivattiin johtamalla puuvilla-absorbent in läpi. Haihduttamalla tyhjiössä saatiin oranssinväristä öljyä (37 g). Haluttu tuote eristettiin johtamalla silikapyl-vään (300 g) läpi käyttämällä eluointiaineena metyleeniklori-dia. Ne jakeet, joiden R^-arvo oli 0,2 (CHCl^) TLC-tutkimuk-sessa, yhdistettiin ja haihdutettiin tyhjiössä, jolloin saatiin haluttu hydroksiyhdiste (14,5 g); sp. 63 - 65°C (pylväästä saatiin 18 g reagoimatonta 2-syano-l,4-bentsodiok-saania ) .

b) 2-syano-2-isopropenyyli-It4-bentsodioksaani

Edellä mainitun hydroksiyhdisteen (0,80 g) liuos kuivassa pyridiinissä (8 ml) käsiteltiin huoneen lämpötilassa tipottain 5 minuutin aikana f os f or ioks ik lo ridin (1 ml) kanssa. Liuosta kuumennettiin sen jälkeen 18 tuntia 60 - 70°C:ssa, jäähdytettiin ja kaadettiin varovasti jääveteen. Seos uutettiin metyleenikloridilla (3 x 50 ml), uutteet pestiin suolavedellä, kuivattiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin haluttua isoprope-nyyliyhdistettä (0,62 g); Rf 0,75 (CHCl^).

13 67544 c) 2-/2-(2-isopropenyyli-lt4~bentsodioksanyyli)/-2-imidat-soliini

Edellä saatu isopropenyyliyhdiste saatettiin reagoimaan etyleenidiamiinin kanssa esimerkissä 1 kuvatulla menetelmällä (d). Metanolipitoisen kloorivetyliuoksen lisäämisen jälkeen poistettiin suurin osa liuottimesta tyhjiössä ja jäännös jaettiin vesipitoisen natriumbikarbonaattiliuoksen ja metyleeni-kloridin kesken. Kuivaamalla orgaaninen faasi ja sen jälkeen haihduttamalla liuotin saatiin kiinteätä ainetta, joka kiteytettiin uudelleen kevytpetrolieetteristä ¢60-800), jolloin saatiin imidatsoliinin vapaata emästä; sp. 108 -110°C.

ESIMERKKI 5 2-/2-(2-isopropyyli-1.4-bentsodioksanyyli)/-2-imidatsoliini 2-/2-(2-isopropenyyli-l,4-bentsodioksanyyli)/-2-imdiatsoliinin (0,80 g) liuos etanolissa (8 ml) hydrattiin 10-prosenttise11a pa Hadium/hiile 1 lä (80 mg) ilmakehän paineessa ja huoneen lämpötilassa 6,5 tunnin aikana. Seos suodatettiin, palladium-jäännökset pestiin etanolilla (2 x 10 ml) ja yhdistetyt suodokset haihdutettiin kuiviin alipaineessa. Saatu kiinteä aines (0,8 g) kiteytettiin uudelleen kevytpetrolieetteristä (60-80°), jolloin saatiin isopropyyli-bentsodioksaania (0,3 g); sp. 124 - 125°C.

ESIMERKKI 6 2-/2-(2-sykloheks-l,henyyli-lt4-bentsodioksanyyli/-2-imi-datsoliini Tämä yhdiste valmistettiin esimerkin 4 menetelmillä a-c käyttämällä asetonin asemesta sykloheksanonia ja suorittamalla ’ •reaktio noin 90°C:ssa. Tuotteen sulamispiste oli 122 -124°C.

ΤΓ 14 67544 ESIMERKKI 7 2-/2-(2-syklopent-l,-enyyli-lt4-bentsodioksanyyli)/-2-imdiat-soli in i Tämä valmistettiin esimerkin 4 menetelmillä a-c käyttämällä asetonin asemesta syklopentanonia ja suorittamalla reaktio noin 90°C:ssa. Tuotteen sulamispiste oli 83 - 85°C.

ESIMERKKI 8 2-/2-(2-n-propyyli-l,4-bentsodioksanyyli)/-2-imidatsoliini Tämä valmistettiin esimerkin 2 menetelmällä käyttämällä 2-n-propyyliepikloorihydriiniä (valmistettu käsittelemällä emäksellä l-kloori-2-hydroksi-2-kloorimetyylenipentaani, joka oli saatu saattamalla n-propyylimagnesiumbromidi reagoimaan 1,3-diklooriaseton in kanssa vedettömässä tolueenissa). Tuotteen sulamispiste oli 113 - 115°C.

ESIMERKKI 9 2-/2-(2-syklobut-l'-enyyli-lt4-bentsodioksanyyli)/-2-imi- datsoliini-hydrokloridi Tämä valmistettiin esimerkin 4 menetelmillä a-c käyttämällä asetonin asemesta syklobutanonia ja sen asemesta keraliuot-timena tetrahydrofuraania ja suorittamalla reaktio noin 65°C:ssa. Tuotteen R^-arvo oli 0,38 (CHC1^/metanoli 4:1 tilavuus/tilavuus) .

ESIMERKKI 10 2-/2-(2-syk3opentyyli-l,4-bentsodioksanyyli)/-2-imdiatsoliini 2-/2-(2-syklopent-l'-enyyli-l,4-bentsodioksanyyli)/-2-imidatsoliinin (0,50 g) liuos etanolissa (10 ml) hydrattiin is 67544 10-prosenttise11a palladium/hiilellä (80 mg) ilmakehän paineessa ja huoneen lämpötilassa 3,5 tunnin aikana. Seos suodatettiin ja suodos haihdutettiin kuiviin alipaineessa, jolloin saatiin ruskeaa öljyä (0,5 g), öljy jaettiin 2N_ vesipitoisen suolahaponja dietyylieetterin kesken. Vesikerros tehtiin emäksiseksi natriumbikarbonaatilla ja uutettiin sen jälkeen dietyylieeterillä. Kuivattu orgaaninen faasi haihdutettiin alipaineessa kiinteäksi öljyksi (0,15 g), joka kiteytettiin uudelleen heksaanista. Näin saatiin valkoista kiinteätä ainetta (0,10 g); sp. 135 - 136°C.

Keksinnön mukaisten yhdisteiden farmakologinen aktiivisuus määritettiin seuraavilla tavoilla.

1. Pre- ja postsynaptisten g-adrenoreseptore iden antagonismi kokeissa, joissa käytettiin eristettyä kudosta

Presynaptisten o^-adrenoreseptoreiden antagonismi tutkittiin määrittämällä pA^-arvot klonidiinin, joka on yleisesti tunnettu presynaptisten a^-adrenoreseptore iden agonisti, inhibiitiovaikutuksia vastaan käyttämällä rotan siemen johdinta, jota ärsytettiin 0,1 Hz taajuudella seuraavalla menetelmällä: Doxey, J.C., Smith, C.F.C., ja Walker, J.M., Br. J. Pharmac., 1977, 60, 91.

Tämä in vitro malli on erityisen hyödyllinen ensimmäisenä seulana, kun tutkitaan presynaptista aktiivisuutta erikseen, koska siemenjohdinkudos on fysiologiselta luonteeltaan sellainen, että eksogeeniset aineet pääsevät erityisen vaikeasti siinä sijaitseviin posynaptis iin reseptoreihin. Postsynaptisten a^-adrenoreseptore iden aktiivisuuden toteamiseen käytetään siten vaihtoehtoisena kudoksena rotan anococceys-lihasta. Noradrena1iinisupistusten antagonismin avulla määritetään pA^-arvot postsynaptisissa o^-adrenoresep-toreissa. Adrenoreseptoreiden selektiivisyyden määrittämiseen käy tetään presynapt isten <*2-adrenoreseptore iden antagonismin (klonidiiniin verrattuna ja käyttämällä rotan siemenjohdinta) 16 67544 suhdetta postsynaptisten a^-adrenoreseptore iden antagonismiin (noradrenaliini-supistuksia vastaan ja käyttämällä rotan anococcygeus-lihasta) . Esimerkin 1 mukaisen yhdisteen pA2~arvo on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1 sisältää myös neljälle standardilääkkeelle saadut tulokset: (i) fentolamiini , joka on epäselektiivinen α-adrenoreseptoreiden antagonistiin, (ii) johimbiini, joka on selektiivinen presynaptinen antagonisti, (iii) pratsatsiini, joka on erittäin selektiivinen postsynaptinen antagonisti ja (iv) mianseriini, joka on antidepressantti ja jolla osana farmakologista profiiliaan on epäselektiivisiä pre- ja postsynaptisten adrenoresept oreihin antagonistiominaisuuksia.

Taulukko 1

Yhdiste Presynaptinen an- Postsynaptinen Pre/post- tagonismi pA^ vs antagonismi pA„ synaptinen klonidiini vs noradrenaliini suhde (vas deferens) (anococcygeus)

Esim. 1 8,6 5,6 871

Fentolamiini 8,4 7,7 4,8

Yohimbiini 8,2 6,4 60

Pratsosiini 5,9 8,2 0,005

Mianseriini 7,3 6,6 5,0

Tulokset ovat vähintään 5 kokeen keskiarvoja.

Taulukosta 1 voidaan havaita, että tutkituista yhdisteistä oli esimerkin 1 mukainen yhdiste kaikkein tehokkain resynap-tisten α^-adrenoreseptore iden antagonisti ja lisäksi kaikkein selektiivisin presynaptisten kohtien suhteen.

2. Presynaptisten a„-adrenoreseptoreiden antagonismi selkäydin-käsitellyllä rotalla 1) Laskimonsisäinen aktiivisuus käyttämällä rotan siemen-johdint a.

17 67544 Tämä koemalli ulottaa resynaptisten o^-adrenoreseptoreiden antagonismin arvioinnin, jossa verrattiin vaikutusta kloni-diiniin rotan siemenjohtimella, in vivo tilanteeseen. Verenpaineella ja ärsyttämällä indusoituja siemenjohtimen supistuksia seurattiin selkäydin-käsittelyillä rotilla käyttämällä seuraavaa menetelmää: Brown, 3., Doxey, J.C., Handley, S. ja Virdee, N., Recent Advances in the Pharmacology of Adrenoceptors, Elsevier North Holland, 1978. Klonidiinin (100 ug/kg, i.v.) aiheuttaa pitkään kestävän verenpainetta nostavan reaktion ja inhiboi pitkään siemenjohtimen supistuksia. Testattavat lääkkeet injisoitiin intravenöösisti kumulatiivisena annostuksena. Niiden kyky palauttaa hypogastrisen hermon stimuloitavuus heijasti niiden presynaptista antagonismia. Taulukossa 2 on esitetty ne antagonistien annokset, jotka palauttivat 50-prosenttisesti hypogastrisen hermon stimuloitavuuden.

Taulukko 2

Suhteelliset antaqonistitehot presynaptisissa a^-adreno-reseptoreissa selkäydin-käsit telly 11ä rotalla

Yhdiste Antagonistin i.v. annos, joka 50-prosenttisesti poistaa klonidiinin vaikutuksen siemen- _ johtimessa, mq/kq_

Esimerkki 1 0,04

Yohimbiini HC1 0,86

Mianseriini HC1 >4,4

Fentolamiini-mesylaatti 0,12

Tulokset ovat vähintään 4 rotan keskiarvoja.

Mianseriinia lukuunottamatta kaikki tutkitut yhdisteet poistivat valituissa koeodosuhteissa täydellisesti klonidiinin inhibiitiovaikutukset hypogastrisen hermon stimuloi-tavuuteen. Mianseriini11a havaittu suuri poistamiskyky oli 36 % 4,4 mg/kg suuruisella kumulatiivisella intravenöö-sillä annoksella. Taulukosta 2 voidaan havaita, että ie 67544 esimerkin 1 mukainen yhdiste on selvästi kaikkein tehokkain tutkittu presynaptisten o^-a dreno resept ore iden antagonisti.

Esimerkin 1 mukaisen yhdisteen (kaavassa I on metyyli) farmakologista aktiivisuutta on verrattu sellaisten iso-meeristen yhdisteiden aktiivisuuksiin, joissa metyyliryhmä sijaitsee eri asemista kaavassa A. Näissä tutkimuksissa mitattiin agonistinen tai antagonistinen aktiivisuus pre-ja post-synapt is issa <*-adrenoresept ore issa .

Seuraavissa hahmotelluissa menetelmissä määritettiin yhdisteiden agonistinen teho standardiaineiden suhteen, kun taas antagonistista tehoa verrattiin yhdisteen A tehoon.

Pre- ja post-synaptiset tutkimukset suoritettiin hiiren siemenjohtime 11a ja vastaavasti rotan anococcygeus-lihakse11a.

Pre-synaptiset tutkimukset (g

Hiiren siemenjohdinta ärsytettiin alhaisella taajuudella (0,1Hz) ja tallennettiin "nytkähdysreaktiot". Presynaptisten a 2_ac*renoreseptoreiden agonistinen aktiivisuus mäör iitfeti iin tutkimalla yhdisteiden kyky inhiboida näitä supistuksia.

Kun inhibiitiota havaittiin, verrattiin yksittäisten yhdisteiden tehoa k lon id iin i in , jota käytettiin et ^-adrenoresep-toreiden astandardiagonistina.

Antagon istitutkimuksissa käytettiin samoja koeolosuhteita paitsi, että nytkähdysreaktio vaimennettiin lisäämällä fysiologiseen liuokseen klonidiinia (30 ng/ml). Yhdisteiden kyky poistaa klonidiinin inhibiitiovaikutukset määritettiin ja niiden tehoja verrattiin kaavan A mukaisen yhdisteen tehoon.

Post-synaptiset tutkimukset (a^)

Rotan anococcygeus-lihasta käytettiin sekä agonisti- että antagonistitutkimuksissa. Yhdisteiden kyky indusoida anococcygeus-lihaksen supistumia heijasti post-synaptisten a^-adrenoresep- 19 67544 toreiden agonistiaktiivisuutta. Supistavia ominaisuuksia omaavien yhdisteiden tehot määritettiin verrattuna fenylefii-niin, joka on selektiivinen post-synaptinen a^-adrenoresepto-reiden agonisti.

Antagonistinen aktiivisuus tutkittiin määrittämällä yhdisteiden inhibiitiovaikutukset noradrenaliinilla indusoituihin anococcygeus-lihaksen supistumiin. Yhdisteen se konsentraatio, jolla saatiin annossuhde 2 noradrenaliiniin verrattuna, määritettiin ja verrattiin sitä kaavan A mukaisen yhdisteen tehoon.

Tulokset on esitetty taulukossa 3, jossa ensimmäinen pystyrivi osoittaa metyylisubstituentin aseman kaavassa A. Taulukosta voidaan havaita, että esimerkin 1 mukainen yhdiste on jopa yli kaksi kertaa niin selektiivinen kuin kaavan A mukainen yhdiste. Mikään muu näistä 7 yhdisteestä ei ole niin selektiivinen kuin kaavan A mukainen yhdiste ja o^-antagonisteina niillä on huomattavasti pienempi teho. Eräissä tapauksissa a^-agonismi tulee osaksi niiden profiilia.

20 675 4 4

Taulukko 3 o(2"teho crfj^-teho

Yhdiste Agonismi-*- Antago- Agonismi^ Antago- _n i sm i ^_nismi^_

Esim. 1 I.A. 0,67 I.A. 0,28 2,4 3-metyyli I.A. 0,004 I.A. < 0,023 5- metyyli 0.1. 0,13 1.0. Tehostu minen 20 ng/ml 6- metyyli I.A. 0,08 I.A. 0,11 0,7 7- metyyli I.A. 0,08 0,004 0,125 0,64 8- metyyli 0,01 0,5 2,1 21-metyyli I.A. 0,0003 I.A. 0,1 0,003 31-metyyli I.A. 0,003 I.A. 1,0 0,003 1. Teho klonidiinin suhteen = 1 2. ja 4. Teho kaavan A yhdisteen suhteen 3. Teho fenylefriinin suhteen = 1 5. Selektiivisyys kaavan A yhdisteen suhteen I.A. = ei aktiivinen

Claims (3)

67544

1. Menetelmä faramseuttisesti aktiivisen imidatsoliinijohdoksen valmistamiseksi, jonka kaava I on R1 , Nv Oc °iQ jossa R1 on n-alkyyli C1_7, i-propyyli, alkenyyli C2_4, syklo-alkenyyli C4_7, sykloalkyyli C4_7 tai fenyyli, tunnettu siitä, että kaavan (II) mukainen yhdiste R1 jossa R on alkyyli C^_4 ja HX happo ja R^ tarkoittaa samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan vähintään yhden mooliekvi-valentin kanssa etyleenidiamiinia ja mahdollisesti sen jälkeen hydrataan kaavan (I) mukainen yhdiste, jossa R·*· on alkenyyli C2_4 tai sykloalkenyyli C4_7, palladium/hiili-katalyytin läsnäollessa kaavan (I) mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R^- on alkyyli C2_4 tai sykloalkyyli C4_7.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kaavan (II) mukaisessa yhdisteessä R on metyyli tai etyyli, HX on kloorivety ja että reaktio suoritetaan vastaavasti metanolissa tai etanolissa. _________ - TT" 22 67544

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että reaktio suoritetaan alkoholissa RÖH (jossa R on alkyyli 0^4) ja että kaavan (II) mukainen yhdiste, (jossa R on alkyyli C^_4 ja HX on kloorivety) muodostetaan in situ analogisesta kaavan (III) mukaisesti yhdisteestä Ci0i~c saattamalla tämä reagoimaan natriumalkoksidin RONa (jossa R on alkyyli C-j^) kanssa ja sen jälkeen saattamalla reagoimaan kloorivedyn kanssa. 67544