FI66366C - Foerfarande foer framstaellning av som laekemedel anvaenda 1,4-tiazin-3-karboxylsyraderivat - Google Patents

Description

1 66366

Menetelmä lääkeaineina käytettävien l,4-tiatsiini-3-karbok-syylihappojohdannaisten valmistamiseksi - Förfarande för framställning av som läkemedel använda l,4-tiazin-3-karboxyl-syraderivat Tämän keksinnön kohteena on menetelmä lääkeaineina käytettävien

1,4-tiatsiini-3-karboksyylihappojohdannaisten valmistamiseksi, joilla on kaava I

<?>n R1 (I) R S_R3 R5 R4 °

jossa J

Rjl ja R2, jotka voivat olla samanlaisia tai erilaisia, merkitsevät vetyä, suoraa tai haarautunutta C^-, C2-, C3- tai C4-alkyyliradikaalia tai fenyyliä, joka valinnaisesti on substi-tuoitu halogeeniatomilla, kuten fluorilla, kloorilla tai bromilla, suoralla tai haarautuneella C^-, C2-r C3- tai C4-alkyyliradikaalilla, tai suoralla tai haarautuneella C-^-, C2-, C3- tai C4-alkoksiradikaalilla, R-^ ja R2 voivat muodostaa viereisen hiiliatomin kanssa syklo- alkyylin, jossa on 3, 4, 5, 6, 7 tai 8 hiiliatomia, jossa yksi tai useampi hiiliatomi voi valinnaisesti olla korvattu rikki- tai happiatomilla tai ryhmällä SO, S02 tai NRg, jossa

Ro merkitsee vetyä, suoraa tai haarautunutta C-.-, Co- c, x z ' 3- tai C4-alkyyliradikaalia, fenyyliä tai bentsyyliryhmää, R3 merkitsee: - hydroksyyliryhmää, 2 66366 < *t - ryhmää ORg, jossa Rg merkitsee suoraa tai haarautunutta ^2-' ^3“' C4-, Cj-f Cg-, Cy-, Cg-, Cq-, C^q—r ^H-tai C12-alkyyliryhinää, ryhmää O-CH-COOR^^ tai ryhmää OCH-OCOR^, R10 p10 joissa R^q merkitsee vetyä tai C·^- tai C2-alkyyliradikaalia ja Rg-^ merkitsee suoraa tai haarautunutta C-^-, C2-, Cg-, C4-, Cg-, Cg-, C7-, Cg-, Cg-, C10-, C-^- tai C12-alkyyliradikaalia, ^ R12 - ryhmää N , jossa R^2 ja Ri3» jotka voivat olla saman- ^ r13 laisia tai erilaisia, merkitsevät vetyä tai suoraa tai haarautunutta C-^-, C2-, C3- tai C^-alkyyliradikaalia, tai - 3-ftalidyylioksiryhmää tai l-(2,5-dioksopyrrolidinyyli)-l-etoksiryhmää, R4 merkitsee vetyatomia, suoraa tai haarautunutta C^-, C2-, C3-, C4-, Cg-, Cg-, C7- tai Cg-alkyyliradikaalia, suoraa tai haarautunutta C^, C2-, Cg-, C4-, Cg-, Cg-, C7- tai Cg-asyyli-ryhmää tai ryhmää CONH2, R3 ja R4 voivat muodostaa hydantoiinirenkaan viereisten hiili-ja typpiatomien kanssa, R5 ja R6, jotka voivat olla samanlaisia tai erilaisia, merkitsevät vetyä, suoraa tai haarautunutta C^-, C2-, Cg-, C4-, Cg-, Cg-, C7- tai Cg-alkyyliradikaalia, fenyyliä, joka valinnaisesti on substituoitu halogeeniatornilla, kuten fluorilla, kloorilla tai bromilla, suoralla tai haarautuneella Cl-, C2-, Cg- tai C^-alkyyliradikaalilla tai suoralla tai haarautuneella Cg-, C2~, Cg- tai C^-alkoksi- 3 6 6 3 6 6 radikaalilla, tai ryhmää C^COOR^, jossa merkitsee vetyä tai suoraa tai haarautunutta C^-, C^-, C^- tai C^-alkyyli- radikaalia, R-y merkitsee vetyä, suoraa tai haarautunutta C^-, C, C^-tai C^-alkyyliradikaalia, geminaalista dimetyyliradikaalia tai fenyyliä, joka valinnaisesti on substituoitu halogeeni-atomilla, kuten fluorilla, kloorilla tai bromilla, suoralla tai haarautuneella C^-, tai C^-alkyyliradikaalilla tai suoralla tai haarautuneella C^-, ^2~f C^-alkoksi- radikaalilla, ia

f U

n:llä voi olla arvo 0, 1 tai 2.

Jos Rj, R^, R^ ja R^ merkitsevät vetyä ja jos R^ merkitsee hydroksyylirv^hniää tai suoraa tai haarautunutta C1 -C^-alkyyli-radikaalia, R,. tai R^ ei merkitse vetyä, suoraa tai haarautunutta C^-C^-alkyyliradikaalia tai fenyyliä.

Keksinnön ensisijaisen muodon mukaisesti keksintö koskee kaavan I yhdisteitä, jossa kaavassa: R] ja R^, jotka voivat olla samanlaisia tai erilaisia, merkitsevät vetyä tai suoraa tai haarautunutta C^-C^-alkyyliradikaalia, R^ merkitsee hydroksyy1iryhmää, ryhmää 0R^, jossa R^ merkitsee suoraa tai haarautunutta C^-C^-alkyy liryhmää, ryhmääO-CH-COOR^ R10 tai ryhmää 0-CH-0C0R^, joissa R^g merkitsee vetyä tai metyyli-R10 radikaalia ja R^^ merkitsee suoraa tai haarautunutta C^-Cg-alkyyliradikaalia, R^ merkitsee vetyä tai metyy1iryhmää, R5 Ja R6* voivat olla samanlaisia tai erilaisia, merkit sevät vetyä, suoraa tai haarautunutta C^-C^-alkyyliryhmää tai ryhmää C^COOR^, jossa R^ merkitsee vetyä tai C^-C^-alkyyliryhmää, R^ merkitsee vetyä ja n:llä voi olla arvo 0 tai 1.

4 66366

Ensisijainen kaavan I yhdisteiden ryhmä on sellainen, jossa Rl ja R£ merkitsevät vetyä tai metyyliryhmää, R^ merkitsee hydroksyyliryhmää tai ryhmää ORg, jossa Rg merkitsee suoraa tai haarautunutta C^-C^-alkyyliryhmää, R^ merkitsee vetyä tai metyyliryhmää, R^ merkitsee vetyä ja R^ merkitsee suoraa tai haarautunutta C^-C^-alkyyliryhmää, R^ merkitsee vetyä ja n:llä voi olla arvo 0 tai 1,

Keksinnön mukaisia yhdiste-esimerkkejä ovat: l-okso-2,2,5-tri-metyyli-1,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo, etyyli-l-okso-2,2,5-trimetyyli-1,4-tiatsiini-3-karboksylaatti, 2,2,4,5-tetrametyyli- 1,4,-tiatsiini-3-karboksyylihappo, l-(pivaloyylioksi)etyyli- l-okso-2,2,5-trimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksylaatti, (oktyylioksikarbonyyli)metyyli-l-okso-2,2,5-trimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksylaatti, l-(etoksikarbdnyyli)etyyli-l-okso-2,2,5-trimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksylaatti, 5-butyy-li-2,2-dimetyyi-l,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo, 2,2-dime-tyyli-5-isoprppyyli-l,4-tiätsiini-3-karboksyylihappo, 5-metyy-li-2-fenyyli-1,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo ja etyyli-3-karboksi-2,2-dimetyyli-l,4-tiatsiini-5-asetaatti.

Jos kaavan I mukaiset johdannaiset ovat happoadditiosuolojen muodossa, ne voidaan muuntaa tavanomaisin menetelmin niiden vapaiksi emäksiksi tai muiden happojen suoloiksi.

Tavallisimmin käytetyt suolat ovat farmaseuttisesti hyväksyttävät, toksittomat happoadditiosuolat, jotka on muodostettu sopivien epäorgaanisten happojen, esimerkiksi suolahapon, rikkihapon tai fosforihapon kanssa, tai sopivien orgaanisten happojen, kuten alifaattisten, sykloalifaattisten, aromaattisten, aralifaatt-isten tai heterosyklisten karboksyyli-tai sulfonihappojen, esimerkiksi muurahais-, etikka-, propioni-, meripihka-, glykoli-, glukoni-, maito-, omena-, viini-, sitruuna-, askorbiini-, glukuroni-, maleiini-, fumaari-, palorypäle-, aeparagiini-, glutamiini-, bentsoe-, antraniili-, hydroksibentsoe-, salisyyli-, fenyylietikka-, manteli-, emboni-, metaanisulfoni-, etaanisulfoni-, pantoteeni-, toluee-nisulfoni-, sulfaniili-, sykloheksyyliaminosulfoni-, steariini-, k t 6 6 3 6 6 algiini-, (3-hydroksipropioni-, β-hydroksi voi - , oksaali-, maloni-, galaktaari- ja galakturonihappojen kanssa. Näitä suoloja voidaan myös johtaa luonnon tai synteettisistä aminohapoista, kuten lysiinistä, glysiinistä, arginiinista, ornitii-nista, asparagiinista, glutamiinista, alaniinista, valiinista, treoniinista, seriinistä, leusiinista, kysteiinistä ja vastaavista.

Jos merkitsee OH-ryhmää, esillä oleva keksintö käsittää myös suolat, jotka on muodostettu karboksyylihapporyhmän, joka täten on läsnä kaavassa I, ja emästen, kuten natriumhyd-roksidin, kaliumhydroksidin, litiumhydroksidin, ammoniumhyd-roksidin, magnesiumhydroksidin ja kalsiumhydroksidin välillä, ja myöskin sisäiset suolat (zwitterionit).

Kaavan I yhdisteillä voi olla yksi tai useampi asymmetriakeskus, ja ne voivat esiintyä optisten isomeerien, rasemaattien tai diastereoisomeerien muodossa; kaikki nämä muodot ovat osa esillä olevaa keksintöä. Optiset isomeerit voidaan saada stereospesifisillä tai stereoselektiivisilä synteeseillä tai rasemaatteja erottamalla tavanomaisin menetelmin, esimerkiksi muodostamalla diastereoisomeerisia suoloja reaktiolla optisesti aktiivisten' happojen, kuten viini-, diasetyyliviihi-, tartraniili-, dibents'oyyliviini- ja ditoluoyyliviinihappojen kanssa, erottamalla diastereoisomeerien seos, esimerkiksi kiteyttämällä tai kromatografisesti, ja vapauttamalla sitten , optisesti aktiiviset emäkset näistä suoloista. Optisesti aktiiviset kaavan I yhdisteet voidaan myös saada käyttämällä optisesti aktiivisia lähtöaineita. Diastereoisomeerien seokset voidaan erottaa samalla tavalla kuin yllä mainitut diastereo-isomeeriset suolat.

Valtimo- ja laskimoverisuonitukossairaudet edustavat yleisesti yhtä hyvin merkittävää kuolleisuuden syytä ja varsinkin sairaalloisuuden syytä länsimaissa. Keksinnön tuotteet mahdollistavat uuden terapeuttisen lähestymistavan, joka eroaa toisaalta 6 66366 lähestymistavasta yhdisteillä, jotka vaikuttavat verihiukkasten toimintoihin, ja toisaalta lähestymistavasta fibrinolyyttisillä entsyymeillä. Veren fibrinolyyttisen aktiivisuuden kasvu, joka on seurausta fibrinolyysin luonnollisten aktivaattoreiden synteesin ja/tai vapautumisen kasvusta tuloksena keksinnön yhdisteiden oraalisesta tai parenteraalisesta annosta, tekee mahdolliseksi kuvitella tärkeitä terapeuttisia käyttömahdollisuuksia paremmin turvallisuusedellytyksin. Siten vaikea laskimoveri-suonitukos ja sen usein kohtalokkat seuraukset, nimittäin keuhkoveritulpat, voitaisiin ehkäistä ennen riskejä sisältäviä kirurgisia interventioita ja niiden jälkeisinä viikkoina suun kautta annetulla käsittelyllä.

On myös mahdollista kuvitella verisuontitukoksen ehkäiseminen, kun se esiintyy komplikaationa primääristen tai sekundääristen pintaverisuonien tulehduksessa ajanjakson aikana, jolloin potilaat ovat pitkään liikkumatta. Keksinnön tuotteita voidaan myös käyttää olosuhteissa, joissa tapahtuu veren fibrinolyyttisen aktiivisuuden laskua, kuten esimerkiksi kirurgisen intervention jälkeen, yleisen anestesian aikana tai insuliinilla hoidetussa diabetestapauksessa. Lopuksi keksinnön tuotteina - joko yksinään tai yhdessä verihiutaleiden adheesiota ja aggregaatiota estävien yhdisteiden kanssa - esitetään toistuvien valtimo- tai laskimo-verisuontitukoskohtausten ehkäisemiseksi. Itse asiassa tiedetään, että potilailla, joilla on ollut aivoverisuoni- tai sepel-valtimotukos (myokardiaalinen infarkti), tukoksen uusiutumisen vaara osoittaa oikeutetuksi ehkäisevän hoidon käytön.

Keksinnön tuotteet toimivat suun kautta annosteltaessa, mikä tekee ne helpoksi käyttää, ja niitä voidaan antaa pitkän ajanjakson ajan, päinvastoin kuin nykyisiä fibrinolyyttisiä yhdisteitä, koska tuotteilla ei ole entsymaattista aktiivisuutta, eivätkä ne ole immunogeenisia ja ne vaikuttavat organismissa normaalisti läsnäolevien aktivaattoreiden kautta. Niiden käyttö yksinään tai yhdessä verihiutaleiden aggregatiota estävien yhdisteiden kanssa mahdollistaa tien valtimo- ja laskimo- 66366 verisuonitukoksen hoitamiseksi ja ehkäisemiseksi.

Tähän keksintöön luetaan myös kuuluviksi farmaseuttiset seokset, jotka sisältävät aktiivisena aineena vähintään yhtä yleisen kaavan I yhdistettä ja/tai yhtä sen suoloista farmaseuttisen kantajan kanssa. Nämä seokset esitetään siten, että ne ovat suun kautta, rektaalisesti tai parenteraalisesti annettavissa.

Siten esimerkiksi suun kautta annettavat seokset voivat olla nestemäisiä tai kiinteitä, ja ne voivat olla tablettien, kapseleiden, rakeiden, pulvereiden, siirappien tai suspensioiden muodossa; tällaiset kompositiot sisältävät galeenisessa farmasiassa yleisesti käytettyjä lisäaineita ja kantajia, inerttejä laimentimia, desintegratoivia aineita, sideaineita ja liukastusaineita, kuten laktoosia, tärkkelystä, talkkia, gelatiinia, steariinihappoa, piihappoa, magnesiumstearaattia, polyvinyylipyrrolidonia, kalsiumfosfaattia, kalsiumkarbonaattia yms.

Tällaiset formuloinnit voidaan valmistaa siten, että pitkitetään -hajoamista ja niin muodoin aktiivisen aineosan vaikutusaikaa.

Vesipohjaiset suspensiot, emulsiot ja öljy liuokset valmistetaan siten, että mukana käytetään makeutusaineita, kuten dekstroosia tai glyserolia, ja makua parantavia aineita, kuten esimerkiksi vanilliinia, ja ne voivat myös sisältää sakeutusaineita, kostutusaineita ja säilöntäaineita.

öljyemulsiot ja -liuokset·valmistetaan kasvi- tai eläinperäiseen öljyyn, ja ne voivat sisältää emulgoivia aineita, makua parantavia aineita, dispergoivia aineita, makeutusaineita ja antioksidantteja.

Steriiliä vettä, polyvinyylipyrrolidonin vesiliuosta, maapähkinäöljyä, etyylioleaattia tai muita sellaisia käytetään väliaineena parenteraaliannoksiin. Nämä vesi- tai öljypohjaiset ruiskeliuokset voivat sisältää sakeutusaineita, kostutusaineita, 8 66366 dispergoivia aineita ja geelinmuodostusaineita.

Ensimmäisen menettelytavan mukaisesti kaavan II vinyyli-tioeetteri, joka on saatu A.I. Virtasen et ai. julkaisussa Acta Chem. Scan., 1966, 20, 1163-1185 kuvaaman menetelmän mukaisesti, syklisoidaan johdannaisen I tuottamiseksi seu-raavan kaavion mukaisesti: R, COR,.

?1 /C0-R3 r / / R2-C CH 2 —-+-( λ"· -> »v·

y~/-H

76 R7 R6

II I

R-j_, R2, R3, R4, R5, Rp, R-y ja n on määritelty edellä.

Syklisointi suoritetaan mieluummin emäksisessä väliaineessa. Emäs voi olla orgaaninen, kuten trietyyliamiini, pyridiini tai Ν,Ν-dimetyylianiliini, tai epäorgaaninen, kuten esimerkiksi alkalimetallihydroksidit, kuten natriumhydroksidi tai kaliumhydroksidi, tai myös ammoniumhydroksidi.

Jos käytetty emäs on orgaaninen emäs, liuotin on mieluummin inertti orgaaninen liuotin, kuten kloroformin tai metyleeni-kloridin kaltaiset klooratut liuottimet, bentseenin, tolueenin tai erilaisten petrolieetterifraktioiden kaltaiset aromaattiset tai alifaattiset hiilivedyt tai myös asetonitriilin, N,N,-dime- k 9 66366 tyyliformamidin tai dimetyylisulfoksidin kaltaiset liuottimet.

Jos emäs on epäorgaaninen, käytetty liuotin on mieluummin vesi, ja emäksisen liuoksen kosentraatio on 0,01 N - 10 N ja edullisesti 0,2 N - 2 N. Reaktio tapahtuu lämpötilssa, joka on 0°C:n ja liuottimen palautuslämpötilan välillä.

Kuitenkin voi olla erittäin edullista suorittaa reaktio lämpötilassa, joka on lähellä ympäristön lämpötilaa, erityisesti, jos reagoivat yhdisteet tai tuotteet sisältävät vallitsevana stereoisomeeriä, joka luultavasti isomeroituu, jos käytetyt olosuhteet ovat liian voimakkaat.

Toinen menettelytapa käsittää syklisoinnin suorittamisen kysteiinijohdannaisella III, joka on saatu J.F. Carsonin et ai. julkaisussa J. Org. Chem. 29, 2203 (1964) kuvaaman menetelmän mukaisesti, seuraavan kaavion mukaisesti:

R? ✓ /COR* «I C0R

/ \hr / \ (°)n-s X NHR« -— (0)n-5 N-R4 CH-C-R. \_/ k m : i 9 Tässä kaaviossa R^, R2 , R?, R^, R^, R^, R^ ja n ovat edellä määritellyt ja X merkitsee halogeeniatomia, kuten klooria, bromia tai jodia, hydroksyyliryhmää tai ryhmää, joka voidaan helposti poistaa, kuten esimerkiksi tosyyli- tai mesyyliryhmää.

Jos syklisointi suoritetaan emäksisessä väliaineessa, voidaan ensimmäiselle menetelmälle kuvattuja olosuhteita soveltaa tässä. Jos syklisointi suoritetaan happamassa väliaineessa, silloin käytetään epäorgaanista tai orgaanista happoa, kuten suolahappoa, bromivetyhappoa, jodivetyhappoa , fosforihappoa rikkihappoa, muurahaishappoa tai etikkahappoa.

10 6 6 3 6 6

On myös mahdollista käyttää dehydratoivia aineita, kuten esimerkiksi fosforipentoksidia, konsentroitua rikkihappoa tai karbodi-imidiä, kuten disykloheksyylikarbodi-imidä.

Nämä reaktiot suoritetaan tavallisesti inerteissä orgaanisissa liuottimissa, kuten kloroformin tai metyleenikloridin kaltaisissa klooratuissa liuottimissa, bentseenin, tolueenin, ksyleenin, klooribentseenin, diklooribentseenin tai petroli-eetterin kaltaisissa aromaattisisa tai alifaattisissa hiilivedyissä tai myös dimetyylisulfoksidin tai N,N-dimetyyliformamidin kaltaisissa liuottimissa. Reaktio tapahtuu lämpötilassa, joka on ympäristön lämpötilan ja valitun liuottimen palautus-lämpötilan välillä.

Toisen menettelytavan mukaisesti kysteiiniderivaatta IV syklisoidaan reaktiossa α-halogeeniketonin V kanssa; tällöin muodostuu tyydyttämätön syklinen yhdiste VI, joka sitten pelkistetään johdannaisen VII tuottamiseksi seuraavan kaavion mukaisesti: ?i '

HS-C - CH - C0R3 ♦ Y-CH-C0-R5 f K

R2 NH2 R7

IV V VI

«

Pelkistys VSi VII I ^

H

11 66366 t

Rj, R^, Rj, Rj ja Ry on määritelty edellä ja Y merkitsee halogeeniatomia, kuten klooria, bromia tai jodia.

Prosessin ensimmäinen vaihe tapahtuu inertissä orgaanisessa liuottimessa, kuten metanolin, etanolin tai propanolin kaltaisissa alkoholeissa, dioksaanin tai tetrahydrofuraanin kaltaisissa eettereissä, dimetyylisulfoksidin tai Ν,Ν-dimetyyliformamidin kaltaisissa liuottimissa tai bentseenin tai tolueenin kaltaisissa aromaattisissa hiilivedyissä.

# •

Emäkset, joita voidaan käyttää, ovat alkalimetallihydroksideja, kuten natriumhydroksidi tai kaliumhydroksidi, tai alkalimetal-lialkoholaatteja , kuten esimerkiksi natriummetanolaatti tai kaliummetanolaatti, natriumetanola^atti tai kaliumetanolaatti tai natrium-t-butanolaatti tai kalium-t-butanolaatti'.

Reaktio tapahtuu lämpötilassa, joka .tfil -20°C ja liuottimen palautuslämpötilan välillä; se suoritetaan edullisesti lämpötilassa, joka on 0°C ja ympäristön lämpötilan välillä.

n*.

Dehydratoivaa ainetta, kuten esimerkiksi molekyyliseula, voidaan edullisesti lisätä reaktioseokseen.

N 1 r

Johdannainen VI voidaan eristää ja puhdistaa, tai vaihtoehtoisesti raakaseosta voidaan suoraan käyttää pelkistysvaiheeseen.

Imiini VI pelkistetään vedyn ja pelkistyskatalysaattorin, kuten platinan, platinaoksidin tai palladium-hiilen läsnäollessa, liuottimessa, kuten metanolissa, etanolissa, etyyliasetaatissa tai jääetikkahapossa, suorittaen reaktio yleispaineessa ja edullisemmin korkeammassa paineessa, tai myös alkalimetalli-hydridin, kuten natriumboorihydridin avulla liuottimessa, kuten metanolissa, tai litiumalumiinihydridin avulla liuotti- messa, kuten eetterissä tai tetrahydrofuraanissa.

*

Yleisen säännön mukaan tämä pelkistys 'tapahtuu ympäristön lämpötilassa, mutta riippuen systeemin reaktiivisuudesta 12 66366 voi joskus olla edullista kuumentaa reaktioseosta tai jäähdyttää sitä.

Happo, kuten esimerkiksi suolahappo, rikkihappo tai etikkahappo, voi joskus katalysoida reaktiota.

Sulfoksidien saamiseksi on mahdollista käyttää aineita, kuten jodia, bromia vedessä tai asetaatti-ionien läsnäollessa tai myös kompleksoituna pyridiinin kanssa, perhappoja, kuten peretikka-, monoperftaali- tai m-klooriperbentsoehappoja, N-halogeenisukkinimide jä , kuten N-brornisukkinimidiä , hypokloriitteja, kuten natriumhypokloriittia tai t-butyyli- tai i-propyyli-hypokloriittia, perjodaatteja, kuten natriumperjodaattia, vetyperoksidia etikkahappoanhydridin läsnäollessa tai vanadii-nipentoksidin läsnäollessa t-butanolissa, nitraatteja, kuten asetyylinitraattia tai ceriumammoniumnitraattia, oksideja, kuten kromi(VI)oksidia pyridiinissä, vanadiinipentoksidia hapon läsnäollessa tai typpipentoksidia, peroksideja, otsonia, happea yksi- tai kolmeolomuodossa, happoja, kuten typpihappoa, kromihappoa tai Caron-happoa, tai myös muita aineita, kuten sulfuryylikloridia, 1-klooribentsotriatsolia, kloramiinia, N-kloorinailon 6,6, jodibentseenidikloridia, jodosobentseeniä, jodibentseenidiasetaattia, N-klooritriatsolia, 2,4,4,6-tetra-bromisykloheksadienonia tai kloorikultahappoa (HAuCl^).

Nämä hapetusreaktiot suoritetaan liuottimissa, kuten esimerkiksi vedessä, etikkahapossa, kloroformissa, metyleBaikloridissä, hiilitetrakloridissä, metanolissa, t-butanalissa tai asetonissa.

Sulfonien saamiseksi on edullista käyttää aineita, kuten vetyperoksidia, mieluummin zirkoniumsuolojen läsnäollessa, perhappoja, kuten peretikka-, monoperftaali- ja m-klooribentsoe-happoja (perhappohapetuksessa käytetään edullisesti siirtymäme-talleihin pohjautuvia katalysaattoreita), kaliumpermanganaattia happamassa tai emäksisessä väliaineessa, natriumdikromaattia tai kaliumdikromaattia, osmiumtetroksidia, seleenioksidia, t-butyylitypokloriiittia, typpihappoa, otsonia, happea, edullisesti iridium- ja rodiumsuolojen läsnäollessa, jodibentseeni- 66366 dikloridia tai perjodihappoa, tai käyttää sähkökemiallista hapetusta. Nämä reaktiot suoritetaan liuottimissa, kuten vedessä, etikkahapossa, kloroformissa, metyleenikloridissa, metanolissa, etanolissa, isopropanolissa, t-butanolissa, dioksaanipsa tai asetonissa.

Tietyissä tapauksissa voi olla edullista suorittaa yllä kuvatut hapetusreaktiot yhdisteillä, joissa käytetylle hapetus-aineelle herkät ryhmät on suojattu.

Tuonnempana kuvatut syklisointi-, pelkistys- ja hapetusvaiheet voivat myös muodostaa osan jatkuvaa prosessia, joka ei vaadi minkään välituotteen eristämistä.

On huomionarvoista, että johdannaisen I, jossa n = 0, muuntaminen johdannaiseksi I, jossa n = 1 tai 2, voidaan suorittaa missä tahansa 1,4-tiätsiinrenkaan tuottamisvaiheessa.

Kun substituentti merkitsee suoraa tai haarautunutta Cj-Cg-alkyyliryhmä tai suoraa tai haarautunutta C^-C^-asyyli-ryhmää, se saadaan amiinin alkyloinnilla tai asyloinnilla tai asyloinnilla seuraavan kaavion mukaisesti: : \ H^lCORj („VS N-H ♦ -"“‘"V! V*4

VIII IX

R^, Rj, Rft, R5, R^, Ry ja n on määritelty yllä.

Z merkitsee halogeeniatomia, kuten klooria, bromia tai jodia tai ryhmää, joka voidaan helposti poistaa, kuten esimerkiksi 14 66366 tosyyli- tai mesyyliryhmää.

Reaktio tapahtuu edullisesti inertissä orgaanisessa liuotti-messa, kuten kloroformin tai metyleenikloridin kaltaisissa klooratuissa hiilivedyissä, bentseenin, tolueenin tai petroli-eetterin kaltaisissa aromaattisissa tai alifaattisissä hiilivedyissä, metanolin ja etanolin kaltaisissa alkoholeissa tai myös asetonitriilissä tai eettereissä. Lämpötila on ympäristön lämpötilan ja reaktioseoksen palautuslämpötilan välillä. Reaktio voidaan edullisesti suorittaa orgaanisen emäksen, kuten pyridiinin, trietyyliamiinin tai N,N-dimetyyli-aniliinin, epäorgaanisen emäksen, kuten alkalimetalli- tai maa-alkalimetallihydroksidien, -karbonaattien ja bikarbonaattien tai hienoksi jauhetun kalkin läsnäollessa.

Alkyloidut johdannaiset voidaan myös saada pelkistämällä vastaava asyloitu johdannainen tavanomaisten menetelmien mukaisesti.

Substituentti = C0NH2 saadaan tavanomaisesti antamalla johdannaisen VIII reagoida alkalimetalli-isosyanaatin tai ammoniumisosyanaatin kanssa seuraavan kaavion mukaisesti:

i I

V /C0R3 Rl fOR3 h7~\ r27\ (°)n-^ NH + MNCO-- (°)n’S N-C0NH2 ) ^Rs yv~R5 K7 R6 R7 r6 5

VIII X

Tässä kaaviossa R^, R2, Rj, R^, R^, Ry ja n ovat edellä määritellyt, ja M merkitsee yksiarvoista kationia, kuten natrium-, kalium-, litium- tai ammoniumionia.

Reaktio suoritetaan yleiseen tapaan vedessä lämpötilassa, joka on normaalilämpötilan ja palautuslämpötilan välillä.

ΐ· 15 66366

Hydantoiini XI saadaan kuumentamalla johdannaista X, jossa R^j merkitsee hydroksyyliryhmää, hapon vesiliuoksessa.

0 /1 /C0R3 /1 / 27\ h* (0)n-S N-C0NH2- /1^«5 V-7< ° *7 « 5 *7 »s 5

X XI

Tässä kaaviossa R^, R2» Rj, R5» Rg, Ry ja n ovat edellä määri-t tellyti. Käytptty happo on mineraalihappo, kuten suolahapon, bromivetyhapon tai jodivetyhapon kaltaiset halogeenia sisältävät vetyhapot tai typpihappo, rikkihappo tai myös fosforihappo.

Reaktioseos kuumennetaan tavallisesti lämpötilaan, joka on lähellä liuoksen palautuslämpötilaa.

Johdannaisten, joissa R^ merkitsee hydroksyyliryhmää, muuntaminen johdannaisiksi, joissa R^ merkitsee ryhmää OCHCOOR^ • *10 tai OCH-OCOR^, on esteröintireaktio. Hapon esteröinti R10 on hyvin yleinen reaktio, joka voi tapahtua lukuisilla tavoilla. Tavanomaisesti happo ja alkoholi reagoitetaan happokatalysaattorin, kuten suolahapon, rikkihapon tai p-to-lueenisulfonihapon, läsnäollessa. Tämä reaktio suoritetaan edullisesti vedettömissä olosuhteissa, ja toista reagoivista aineista käytetään suuresti ylimäärin. Liuotin voi olla joko toinen reagoivista aineista tai inertti orgaaninen liuotin, kuten kloroformin tai hiilitetrakloridin kaltaiset klooratut hiilivedyt tai bentseenin, tolueenin tai petroli-eetterin kaltaiset aromaattiset tai alifaattiset hiilivedyt. Lämpötila on normaalilämpötilan ja reaktioseoksen palautusläm- 66366 Ιέ pötilan välillä.

Toinen menettelytapa sisältää veden tislaamisen heti, kun se on muodostunut, käyttäen sopivaa laitteistoa. Reaktio-olosuhteet ovat aivan samat kuin olosuhteet, jotka kuvattiin edellä, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että toista reagoivista aineista ei ole tarpeen käyttää suuresti ylimäärin.

Esterin hydrolysointi suoritetaan esteröintireaktion kaltaisissa olosuhteissa, mutta tässä tapauksessa toista reagoivista aineista, nimittäin vettä, käytetään oikein suuresti ylimäärin.

Katalyysi- ja lämpötilaolosuhteet ovat samat kuin esteröin-nissä.

Johdannaisten, joissa R^ merkitsee hydroksyyliryhmää tai ryhmiä, kuten 0Rq, 0CHC0QR-. tai 0CH-0C0R.., muuntaminen “ i 11 , 11 R10 R10 " R12 johdannaisiksi, joissa R, merkitsee ryhmää N. on r15 tavanomainen reaktio, joka on erittäin hyvin dokumentoitu kemiassa, ja joka voidaan suorittaa useiden jäljempänä kuvattujen menetelmien mukaisesti.

Esimerkiksi karboksyylihapppv’ voidaan saattaa reaktioon amiinin kanssa, ja suolan, joka täten on muodostunut, pyrolyysi samoinkuin dehydratoivan aineen, kuten P^O^rn vaikutus, johtaa amidin muodostumiseen.

Toinen tapa käsittää karboksyylihapon muuntamisen happohalo-genidiksi ja sen jälkeen reaktiossa amiinin kanssa amidiksi.

Hapon muuntaminen happohalogenidiksi suoritetaan usein ilman liuotinta käyttäen tionyylikloridia, fosofripentakloridia tai fosforioksikloridia. Vastaavia bromideja voidaan myös käyttää. Reaktion saattamiseksi loppuun on usein tarpeellista kuumentaa reaktioseosta lämpötilaan, joka on 50°C ja 150°C välillä. Jos liuotin on tarpeellinen reaktion suorittamiseksi, 17 66366 tämä on inertti orgaaninen liuotin, kuten bentseenin, tolueenin tai petrolieetterin kaltaiset hiilivedyt tai dietyylieetterin kaltaiset eetterit.

Happohalogenidin reaktio amiinin kanssa suoritetaan jäähdyttämällä reaktioseosta lämpötilaan, joka on 0°C ja -50°C välillä, käyttäen ylimäärin amiinia (ainakin 2 ekvivalenttia tai ainakin 1 ekvivalentti amiinia ja ainakin 1 ekvivalentti tertiääristä orgaanista emästä, kuten esimerkiksi trietyyliamii-nia). Tavanomaisesti happokloridi lisätään liuokseen, jossa on amiinia inertissä orgaanisessa liuottimessa, kuten yllä määritellyissä, tai myös vedessä.

Vielä yksi menettelytapa käsittää karboksyylihapon reaktion amiinin kanssa kytkentäreagenssin, sellaisen kuten käytetään esimerkiksi peptidisynteeseissä, läsnäollessa. Nykyään on olemassa suunnaton määrä kytkentäreagensseja, kuten esimerkiksi disykloheksyylikarbodi-imidi, N-etyyli-N'-3-dime-tyyliaminopropyylikarbodi-imidi, fosfiinit, fosfiitit, piitetrakloridi tai titaanitetrakloridi tai EEDQ.

Esterin aminointi suoritetaan tavanomaisesti joko vedessä tai inertissä organisessa liuottimessa. Esimerkkejä, jotka mainittakoon liuottimista, joita voidaan käyttää, ovat aromaattiset hiilivedyt, kuten bentseeni tai tolueeni, alifaat-tiset hiilivedyt, kuten heksaani tai petrolieetteri, tai halogenoidut hiilivedyt, kuten metyleenikloridi tai kloroformi.

Vahvan emäksen läsnäolo voi olla välttämätöntä reaktiossa amiinien, joilla on pieni emäksisyys, tai steerisesti estyneiden amiinien kanssa. Yllä oleva reaktio voidaan suorittaa lämpötilassa, joka on ympäristön lämpötilan ja liuottimen palautuslämpötilan välillä.

Riippuen käytetyistä olosuhteista amidin, nimittäin johdannaisen, jossa merkitsee ryhmää N - R^* hydrolysointi voi R13 18 66366 johtaa karboksyylihapon tai estereiden muodostumiseen.

Kaikilla yllä kuvatuilla menetelmillä päästään helposti keksinnön mukaisiin 1,4-tiatsiinijohdannaisiin. Kuitenkin saadun diastereosiomeerien seoksen koostumus vaihtelee käytetyn menetelmän mukaan. Näiden diastereoisomeeriseosten fraktiointi suoritetaan orgaanisessa kemiassa yleisesti käytetyllä tavalla.

Yksityiskohtaisia esimerkkejä muutamien keksinnön mukaisten johdannaisten valmistuksesta annetaan alla. Näiden esimerkkien tarkoituksena on erityisesti antaa lähempi kuvaus keksinnön mukaisten menetelmien yksityiskohtaisista ominaispiirteistä.

Esimerkki 1. 2,2-dimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo 1) 5-(2-hydrok3ietyyli)penisillamiini

Liuos, jossa on 17,5 g (0,14 moolia) 2-bromietanolia 100 mlrssa etanolia, lisätään tipottain, ylläpitäen hyvää sekoitusta, liuokseen, jossa on 14,9 g (0,10 mooia) penisillamiinia 75 ml:ssa 2 N natriumhydroksidin vesiliuosta pidettynä inertissä atmosfäärissä (N^)· Kun lisäys on päättynyt, lisätään etanolia määrä, joka on riittävä, jotta saadaan homogeeninen väliaine, ja väliainetta sekoitetaan sen jälkeen ympäristön lämpötilassa 24 tuntia. Sen jälkeen, kun on neutralisoitu konsentroidulla suolahapolla, suurin osa alkoholista haihdutetaan pois alennetussa paineessa ja tilavuus saatetaan 300 mlrksi vedellä. Saatu liuos kiinnitetään Dowex 50-tyyppiseen hartsipylvääseen, joka on happomuodossa. Hartsia pestään vedellä ja sen jälkeen eluoidaan 3 litralla 3 N ammoniakkiliuosta. Eluaatti haihdutetaan kuiviin. Jäännöstä käsitellään 50 mltlla vettä ja 500 ml:lla etanolia. Kiinteä aine suodatetaan sen jälkeen pois ja uudelleenkiteytetään isopropanolista. Saadaan. 9,0 g (47 %) valkeaa kiinteää ainetta. Sulamispiste: 148 - 150°C.

19 66366 2) S-(2-kloorietyyli)penisillamiini (hydrokloridi)

Seosta, joka sisältää 9,0 g (47 millimoolia) yllä olevaa tuotetta ja 350 ml 38-prosenttista suolahappoa, kuumennetaan 7 tuntia hauteessa, jonka lämpötila pidetään 95°C:ssa.

Seos haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa ja jäännös uudelleenkiteytetään isopropanolista. Saadaan 8,9 g (78 %) tuotetta, joka on homogeenista todettuna silikaohutkerros-kromatografialla (eluenttii BuQH/AcOH/t^O : 13:3:5). Rf: 0,59.

3) 2,2-dimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo 6,7 g (27 millimoolia) yllä olevaa kloridia liuotetaan 450 ml:aan N , N-dimetyyliformamidia, sen jälkeen lisätään 50 ml trietyyliamiinia ja seosta kuumennetaan 2,5 tuntia hauteessa, jonka lämpötila pidetään 95°C:ssa. Seos haihdutetaan sen jälkeen kuiviin alennetussa paineessa. Jäännös liuotetaan 75 mitään vettä ja liuos suodatetaan 250 ml:aan Dou/ex 50-tyyp-pistä hartsia. Hartsia pestään vedellä ja sen jälkeen eluoidaan 1,5 1:11a ammoniakkiliuosta. Eluaatti konsentroidaan alennetussa paineessa tilavuuteen 400 ml, saatua liuosta käsitellään sen jälkeen yli yön 100 mltlla Amberlite IRC 50-tyyppistä hartsia, joka on happomuodossa. Sen jälkeen, kun hartsi on suodatettu pois, liuos konsentroidaan tilavuuteen 30 ml. Kiteet, jotka ovat ilmaantuneet, suodatetaan pois ja liuotetaan uudelleen 10 ml:aan vettä. 40 ml:n asteittainen asetonilisäys saa aikaan lopullisen tuotteen uudelleensaostu-misen. Paino: 3,1 g (66 S). Sulamispiste: 320°C (hajoaminen).

* IR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaisia odotetun rakenteen kanssa

Alkuaineanalyysi: C H N

% laskettu 48,0 7,5 8,0 % löydetty 47,9 7,4 7,9 66366 20

Esimerkki 2. 2,2,5-(R,S)-trimetyyli-l,4-tiatsiini-3-(S)-karboksyylihappo 1) 5-allyylipenisillamiini

Liuosta, jossa on 6,6 g (4,1 ml; 55 millimoolia) allyylibromi-dia 50 ml:ssa etanolia, ja 35 ml 2 N natriumhydroksidin vesiliuosta, lisätään hitaasti ja samanaikaisesti suspensioon, jossa on 7,5 g (50 millimoolia) penisillamiinia 50 ml:ssa etanolia, pitäen reaktioseoksen lämpötilaa 20°C:n alapuolella.

Kun lisäys on päättynyt, seosta sekoitetaan seuraavat noin 2 tuntia samalla testaamalla lähtöainetiolin häviämistä (silikaohutkerros; eluentti: BuOH/AcOH/H^O : 12:3:5; kehitys ninhydriinillä). Liuos neutralisoidaan konsentroidulla suolahapolla ja sen jälkeen konsentroidaan, kunnes kiinteää ainetta ilmaantuu. Tilavuus saatetaan 300 ml:ksi vedellä ja saatu liuos suodatetaan sulfonihappotyypiseen (Amberlite IR 120) hartsipylvääseen, joka on happomuodossa. Hartsia pestään vedellä ja sen jälkeen eluoidaan 1 1:11a ammoniakki-liuosta. Eluaatti haihdutetaan kuiviin ja kiinteä jäännösaine uudelleenkiteytetään isopropanolista. Saadaan 7,8 g (82 %) tuotetta. Sulamispiste: 182 - 184°C.

2) S-(2-bromipropyyli)penisillamiinihydrobromidi

Edellisen vaiheen tuote (7,8 g; 41 millimoolia) lisätään, ' ylläpitäen sekoitusta, 300 ml:aan 40-prosenttista vetybromidin etikkahappoliuosta. 3 päivän sekoittamisen jälkeen reaktioliuos haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Jäännöstä sekoite-# taan sen jälkeen eetterissä ja suodatetaan pois. Saatu kiinteä aine käytetään sellaisenaan seuraavassa vaiheessa.

Paino: 14,2 g (99 Ä). Sulamispiste: 106 - 108°C.

3) 2>2,5-trimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo

Yllä oleva tuote (14,2 g; 40 millimoolia) lisätään 500 ml:aan DMF,joka sisältää 50 ml trietyyliamiinia. Seosta 6 6 3 6 6 kuumennetaan 2,5 tuntia vesihauteessa, jonka lämpötila pidetään 90°C:ssa; se haihdutetaan sen jälkeen kuiviin alennetussa paineessa. Jäännös liuotetaan 400 ml:aan vettä ja liuos suodatetaan 500 g:aan sulfonihappohartsia (Amberlite IR 120), joka on happomuodossa. Hartsia pestään 2 1:11a vettä; sen jälkeen eluoidaan 2 1:11a ammoniakkiliuosta.

Eluaatti haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa ja jäännös liuotettuna 500 ml:aan vettä, sekoitetaan 50 ml:aan karboksyy1ihappohartsia (Amberlite IRC 50), joka on happomuodossa. Hartsi suodatetaan pois ja vesifaasi haihdutetaan sen jälkeen kuiviin alennetussa paineessa. Jäännös liuotetaan 50 ml:aan asetonin ja veden 2:l-seosta ja liuos pannaan jäähdyttimeen. 3 päivän kuluttua kiteet, jotka ovat ilmaantuneet, suodatetaan pois. Asetonilla pesemisen ja kuivauksen jälkeen saadaan toistaiseksi 3,7 g (45 %) tuotetta. Sulamispiste: 190°C (hajoaminen).

IR, NMR ja massaspektri vahvistavat syklisoituneen tuotteen rakenteen.

Karl-Fisher-analyysi osoittaa, että läsnä on 8,7 % vettä. Alkuainenalyysi: C H N

% laskettu 46,4 8,3 6,8 % löydetty 46,1 8,5 6,4

Tuote näyttää olevan homogeeninen tutkittaesa silikaohutkerros-kromatografiällä, butanoli/etikkahappo/vesi : 12:3:5-seoksella eluoinnin jälkeen. Silyloinnin jälkeen kuitenkin kaasufaasikro-matografia osoittaa kahden epimeerin olemassaolon yhtä suurina osuuksina.

Esmerkki 3. l-(R,S)-okso-2,2,5-(S)-trimetyyli-l,4-tiatsiini- 3-(S)-karboksyylihappo

Edeltävän esimerkin uudelleenkiteytysemäliuokset ja tuotteen pesuasetoni, jotka on huolellisesti säilytetty, haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Valkea kiinteä jäännösaine uudelleenkiteytetään etyyliasetaatista. Kiinteä jäännösaine 22 6 6 3 6 6 jauhennetaan heti sen jälkeen asetonissa ja uudelleenkiteytetään sitten asetonin ja veden seoksesta. Tämä antaa 0,57 g (7 % 5-(2-bromipropyyli)-penisillamiinihydrobromidin suhteen) 98-prosenttisesti rikastettuna 2,2,5-(S)-trimetyyli-l,4-

tiatsiini-3-(S)-karboksyylihappoa. Sulamispiste: 328°C

20 o (hajoaminen), /ot/p = 131 (C =0,5; vesi).

Alkuaineanalyysi: C H N

% laskettu 50,8 7,8 7,4 % löydetty 50,5 8,0 7,7

Yllä oleva sulfidi liuotetaan 10 ml:aan etikkahappoa ja 0,4 ml 30-prosenttista vetyperoksidia lisätään. Seosta sekoitetaan 24 tuntia ympäristön lämpötilassa ja sen jälkeen sitä konsentroidaan alennetussa paineessa, kunnes saadaan siirappia. 25 ml asetonia lisätään ja seosta pidetään yli yön 5°C:ssa. Kiinteä kiteinen aine suodatetaan pois ja uudelleen liuotetaan 10 ml:aan vettä. Liuosta konsentroidaan, kunnes saadaan siirappia. Yllä oleva käsittely toistetaan ja siten saadaan 0,29 g (47 %) valkeaa kiinteää ainetta, joka sisältää kahden epimeerisen sulfoksidin seoksen. Sulamispiste: 230°C (hajoaminen).

IR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaiset odotetun rakenteen kanssa.

Karl-Fisher-analyysi osoittaa, että läsnä on 2,2 % vettä. Alkuaineanalyysi: C H N

% laskettu 45,8 7,5 6,7 S löydetty 45,6 7,4 6,9

Esimerkki 4. 2,2,5-(R)-trimetyyli-l,4-tiatsiini-3-(S)-karboksyylihappo >,25 ml (40,3 millimoolia) juuri tislattua klooriasetonia lisätään, ylläpitäen sekoitusta, suspensioon, jossa on 5 g (33,6 millimoolia) D-penisillamiinia 28 ml:ssa vettä.

Kun reaktioliuos on homogenoitunut, reaktioastia upotetaan 25 66366 jäähauteeseen. 20-prosenttista natriumhydroksidin vesiliuosta lisätään sen jälkeen tipottain, kunnes pH on 5,3, antamatta länpötilan ylittää 10°C, ja sen jälkeen lisätään tipottain liuosta, jossa on 1 g (26,4 millimoolia) natriumboorihydridiä 5 ml:ssa vettä, joka sisältää emästä, samalla huolehtien varmistaa, että lämpötila ei nouse yli 30°C. Kun lisäys on päättynyt, seosta sekoitetaan vielä yksi tunti ympäristön lämpötilassa. 37-prosenttista suolahappoa lisätään sitten hitaasti, kunnes pH on 5,0. Lopullinen reaktioliuos haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa ja jäännöstä käsitellään 50 mlrlla absoluuttista etanolia. Liukenematon aines suodatetaan pois ja suodos haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Väritön jäännösöljy liuotetaan uudelleen veteen, liuos haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Saatu kiinteä aine sekoitetaan 10 ml:aan vettä ja seosta kuumennetaan refluksoiden, kunnes kiinteä aine on liuennut. Liuos jätetään kiteytymään pitäen sitä 4 tuntia ympäristön lämpötilassa ja sen jälkeen yli yön 5°C:ssa. Kiinteä aine suodatetaan pois ja kuivataan. Paino: 4,3 g (20,7 millimoolia; 62 %). Sulamispsite: 310°C (hajoaminen). /ot/^ = +93° (C = 1; vesi).

Karl-Fisher-analyysi osoittaa, että läsnä on 8,7 S vettä.

IR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaisia odotetun rakenteen kanssa. Korkeapainenestekromatografia-analyysi osoittaa lopullisen tuotteen homogeenisuuden.

Alkuaineanalyysi: C H N

% laskettu 46,4 8,3 6,8 Ä löydetty 46,3 8,3 6,9

Silikaohutkerroslevyllä analysoitaessa tuotteella on Rf-arvo 0,69 metanoli/etikkahappo/kloroformi : 6:1:4-seoksella eluoimisen jälkeen.

2* 66366 i

Esimerkki 5. l-(R)-okso-2,2,5-(R)-trimetyyli-l,4-tiatsiini- 3-(S)-karboksyylihappo

Valmistetaan liuos, jossa on 3,5 g (16,7 millimoolia) edeltävän esimerkin tuotetta 17 ml:ssa etikkahappo/vesi : l:l~seosta, ja jäähdytetään se sen jälkeen jäähauteessa. 1,94 ml 30-prosent-tista vetyperoksidia lisätään tipottain 5 minuutin aikana, ylläpitäen sekoitusta. Kun lisäys on päättynyt, seosta sekoitetaan 8 tuntia jäähdytyshauteessa ja sen jälkeen 10 tuntia ympäristön lämpötilassa. Haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa, lämpötilassa, joka ei ylitä 60°C.

Jäännösöljy liuotetaan 10 mitään vettä ja liuos haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Menettely toistetaan, kunnes saadaan kiinteää ainetta. Tämä liuotetaan sitten 6 mitään vettä. 15 ml asetonia lisätään hitaasti, ylläpitäen sekoitusta.

Seosta sekoitetaan yksi tunti ympäristön lämpötilassa ja suodatetaan. Tästä saadaan ensimmäinen osa haluttua sulfoksidia.

Toinen osa saadaan jäähdyttämällä emäliuos 10°C:een lisäämällä 10 ml asetonia ja suodattamalla sitten seos 15 minuutin kiteyttämisajän jälkeen. Kokonaispaino: 2,2 g (9,9 millimoolia; 59 %). Sulamispiste: 246°C (hajoaminen), /a/j^ = -3,5° (C = 1; IN HC1).

IR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaisia odotetun rakenteen kanssa.

«

Vastaavan hydrokloridin analyysi X-säde-menetelmällä tekee mahdolliseksi varmistaa absoluuttisen rakenteen.

Kar1-Fisher-analyysi osoittaa, että läsnä on 8,2 ¾ vettä. Alkuaineanalyysi: C H N

% laskettu 43,0 7,7 6,3 % löydetty 43,2 7,6 6,4

Silikaohutkerroslevyllä tutkittaessa tuotteella on Rf-arvo 0,42 metanoli/etikkahappo/kloroformi : 6:1:4-seoksella eluoimisen jälkeen.

25 6 6 3 6 6

Korkeapainenestekromatografia-analyysi varmistaa tuotteen homogeenisuuden.

Esimerkki 6. l-(S)-okso-2,2,5-(R)-trimetyyli-l,4-tiatsiini- 3-(S)-karboksyylihappo (hydrokloridi)

Edeltävän esimerkin tuotteen toisen osan kiteytysemäliuokset, jotka on huolellisesti säilytetty, haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Jäännös, joka painaa 1,3 g, liuotetaan 10 mitään vettä ja saatetaan liuos pH-arvoon 1 37-prosenttisel-la suolahapolla. Liuosta konsentroidaan, kunnes saadaan märkäpainoksi 3,0 g, ja tämä jäännös pidetään yli yön 5°C:ssa. Kiinteä aine suodatetaan pois; sillä on 79°C:een optinen kierto vedessä. Kiteet liuotetaan 10 mitään vettä ja liuosta haihdutetaan alennetussa paineesa, kunnes saadaan siirappia.

1,5 ml asetonia lisätään ja seosta pidetään yli yön 5°C:ssa. Suodatetaan se. Kiinteän aineen optinen kierto on 84°.

Lisäkiteytysmenettely tuottaa riittävän puhdasta tuotetta. Paino: 0,22 g (0,9 millimoolia; 5 % esimerkissä 4 käytetyn tuotteen suhteen). Sulamispiste: 275°C. A*/q^ = +85° (C = 1; vesi), +73° (C = 1; 1 N HC1).

IR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaisia odotetun tuotteen kanssa.

Karl-Fisher-analyysi osoittaa, että läsnä on 0,5 % vettä. Alkuaineanalyysi: C H N

% laskettu 39,8 6,7 5,8 % löydetty 39,8 6,7 5,9

Korkeapainenestekromatografia-analyysi osoittaa 99,5 % puhtautta.

Esimerkki 7. l,l-diokso-2,2,5-(R)-trimetyyli-l,4-tiatsiini- 3-(S)-karboksyylihappo 5 g (22,4 millimoolia) esimerkin 5 tuotetta liuotetaan 26 6 6 3 6 6 300 ml:aan 0,5 N rikihappoa. Liuosta, jossa on 2,5 g kaliumpermanganaattia 300 mlissa vettä, lisätään sen jälkeen 2 tunnin aikana. Kun lisäys on päättynyt, seosta sekoitetaan 2 tuntia ympäristön lämpötilassa ja sitten lisätään 12 ml muurahaishappoa. Seos suodatetaan ja sen jälkeen lisätään 0,5 N bariumhydroksidin vesiliuosta, kunnes saostuminen on päättynyt. Seos suodatetaan ja suodos siirretään vahva happo-tyyppiseen ioninvaihtohartsipylvääseeni^ joka on H+-muodossa. Hartsia pestään, kunnes poiste on neutraalista, ja sen jälkeen eluoidaan 3 N ammoniakki liuoksella. Eluaattia konsentroidaan alennetussa paineessa, kunnes saaavutetaan noin 100 ml:n tilavuus. Saatu ammoniumsuolaliuos suodatetaan sen jälkeen heikko emäs-tyyppiseen hartsipylvääseen. Suodosta haihdutetaan alennetussa paineessa, kunnes saadaan siirappia, ja siirappiin lisätään 15 ml asetonia. Seosta sekoitetaan 2 tuntia ja sen jälkeen suodatetaan. Paino: 2,7 g (11,6 millimoolia; 52 %). Sulamispiste: 232°C (hajoaminen), /a/p^ = +2° (C = 1; 1 N HC1).

IR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaisia odotetun rakenteen kanssa.

Karl-Fisher-analyysi osoittaa, että läsnä on 6,2 % vettä. Alkuaineanalyysi: C H N

% laskettu 40,7 7,1 5,9 S löydetty 40,7 7,3 5,9

Silikaohutkerroslevyllä tutkittaessa tuotteella on Rf-arvo 0,38 butanoli/etikkahappo/vesi : 5:2:3-seoksella eluoimisen jälkeen.

Esimerkki 8. 5-metyyli-1,4-tiatsiini-3-karboksyylihapon hydantoiini 3,9 g (24,0 millimoolia) 5-metyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksyy-lihappoa ja 2,3 g (28,8 millimooia) kaliumisosyanaattia lisätään välittömästi peräkkäin 25 ml:aan vettä. Seosta kuumennetaan kiehumiseen asti ja sen jälkeen seos saatetaan 27 66366 takaisin ympäristön lämpötilaan. 5-metyyli-4-ureido-l,4-tiatsii-ni--3-karboksyylihappoliuosta, joka täten saadaan, käsitellään sen jälkeen 34 tul: 11a lO^prosenttista suolahappoa. Seosta konsentroidaan alennetussa paineessa tilavuuteen noin 20 ml. Sitä sekoitetaan 1 tunti ympäristön lämpötilassa ja sen jälkeen suodatetaan. Kiinteä aine kiteytetään lopuksi uudelleen vedestä. Paino: 2,5 g (13,4 millimoolia; 56 S). Sulamispiste: 189°C (hajoaminen).

IR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaisia odotetun rakenteen kanssa.

Alkuaineanalyysi: C H N

% laskettu 45,2 5,4 15,0 Ä löydetty 44,9 5,5 15,1

Esimerkki 9. 1-etoksikarbonyylietyyli-l-okso-2,2,5-trimetyyli- l,4-tiatsiini-3-karboksylaatti (oksalaatti)

Liuosta, jossa on 3,7 g (17,4 millimoolia) esimerkin 5 tuotetta 37 ml:ssa vettä, käsitellään 0,5 N kaliumhydroksidin vesiliuoksella, kunnes pH saavuttaa arvon 9. Saatu liuos haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Jäännös suspendoi-daan 40 ml:aan DMF:ta. Sen jälkeen lisätään tipottain 3,2 g (17,6 millimoolia) etyy1i-2-bromipropionaattia. Reaktioliuosta sekoitetaan 4B tuntia ympäristön lämpötilassa ja sen jälkeen se liuotetaan 100 ml:aan vettä ja sitä uutetaan kloroformilla. Orgaaninen uutos kuivataan ja sitten haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Jäännösöljy otetaan 50 ml:aan etanolia ja sitä käsitellään sen jälkeen liuoksella, jossa on 1,6 g (17,6 millimoolia) oksaalihappoa minimimäärässä samaa liuotinta. Seosta sekoitetaan 30 minuuttia ja suodatetaan se.

Täten saatu kiinteä aine uudeileenkiteytetään etanolista.

Saadaan 4,3 g (10,5 millimoolia; 64 Ä) puhdasta tuotetta. Sulamispiste: 196°C (hajoaminen).

IR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaisia odotetun rakenteen kanssa.

28 6 6 3 6 6

Karl-Fisher-analyysi osoittaa, että läsnä on 3,1 % vettä. Alkuaineanalyysi: C H N

% laskettu 44,1 6,5 3,4 % löydetty 44,1 6,7 3,3

Silikaohutkerroslevyllä kromatografoitaessa tuotteella on Rf-arvo 0,52 butanoli/etikkahappo/vesi : 5:2:3-seoksella eluoimisen jälkeen.

Esimerkki 10. l-pivaloyylioksietyyli-l-okso-2,2,5-trimetyyli- 1,4-tiatsiini-3-karboksylaatti (oksalaatti)

Liuosta, jossa on 3,7 g (16,4 millimoolia) esimerkin 5 tuotetta 37 ml:ssa vettä, käsitellään 0,5 N kaliumhydroksidin vesiliuoksella, kunnes pH saavuttaa arvon 9. Saatu liuos haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Jäännös suspendoi-daan 40 ml:aan DMF:ta. 2,9 g (17,6 millimoolia) 1-kloorietyyli-pivalaattia lisätään sen jälkeen tipottain ylläpitäen hyvää sekoitusta. Kun lisäys on päättynyt, sekoitusta ylläpidetään edelleen 48 tuntia 40°C:ssa. Saatua reaktioliuosta laimennetaan 100 ml:lla vettä ja sen jälkeen uutetaan kloroformilla.

Orgaaninen uutos kuivataan ja sen jälkeen haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Jäännöstä käsitellään 50 ml:lla etanolia ja sen jälkeen liuoksella, jossa on 1,6 g (17,6 millimoolia) oksaalihappoa minimimäärässä samaa liuotinta. Seosta sekoitetaan 30 minuuttia ja sen jälkeen .

saostuma, joka on muodostunut, suodatetaan pois. Se puhdistetaan lopuksi uudelleen kiteyttämällä etanolista. Tämä antaa 4,2 g (9,9 millimoolia; 60 !S) valkeaa, kiinteää kiteistä ainetta. Sulamispiste: 214°C (hajoaminen).

IR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaisia odotetun rakenteen kanssa.

Alkuaineanalyysi: C H N

% laskettu 48,2 6,9 3,3 % löydetty 48,1 7,2 3,2 25 66366

Silikaohutkerroslevyllä kromatografoitäessä tuotteella on Rf-arvo 0,65 butanoli/etikkahappo/vesi : 5:2:3-seoksella eluoimisen jälkeen.

Esimerkki 11. Metyyli-2,2,5-trimetyyli-1,4-tiatsiini-3-karboksylaatti (hydrokloridi)

Liuos, jossa on 32,2 g kaliumhydroksidia 640 ml:ssa metanolia, jäähdytetään 0 - 5°C:een. 47,9 g (0,24 moolia) penisillamiinin metyyliesterin hydrokloridia lisätään ja sen jälkeen lisätääV» 25,0 g klooriasetonia tipottain. Reaktioliuosta sekoitetaan 1 tunti alkulämpötilassa ja sen jälkeen se saatetaan pH-arvoon 6^5 vetykloridin etanoliliuoksella. 6,2 g natirumboorihydridiä lisätään sitten pieninä annoksina. Kun lisäys on päättynyt, seosta sekoitetaan vielä 1 tunti yhä samassa lämpötilassa. Ylimäärä hydridiä tuhotaan lisäämällä konsentroitua suolahappoa ja sen jälkeen liuos neutralisoidaan 10-prosenttisen bikarbo-naatin vesiliuoksella. Vesipitoista liuosta uutetaan kloroformilla. Uutokset kuivataan ja sen jälkeen haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Jäännösöljy liuotetaan seokseen, joka sisältää 50 ml metanolia ja 350 ml eetteriä. Kyllästetyn vetykloridieetteri liuoksen lisääminen aiheuttaa kiinteän hydrokloridin saostumisen. Tämä suodatetaan pois ja saostetaan uudelleen kahdesti me>tanoliliuoksesta lisäämälllä eetteriä. Paino: 17,2 g (30 Ä). Sulamispiste: 204°C (hajoaminen).

TR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaiset odotetun rakenteen kanssa.

Alkuaineanalyysi: C H N

% laskettu 45,1 7,6 5,8 % löydetty 45,1 7,7 5,8

Esimerkki 12. 2,2,4,5-tetrametyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksyyli-happo 1,68 g (20 millimoolia) natriumbikarbonaattia ja 1,5 g (0,66 ml; 10,5 millimoolia) metyylijodidia lisätään välittömästi 30 66366 peräkkäin liuokseen, jossa on 2,1 g (10 millimoolia) 2,2,5-tri-metyyli-1,4-tiatsiini-3-karboksyylihappoa 50 mlrssa metanolia. Saatua reaktioliuosta sekoitetaan ympäristön lämpötilassa 24 tuntia ja sen jälkeen kuumennetaan palautuslämpötilassa sama aika. Liuos haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa ja jäännös liuotetaan 100 mlraan vettä. Täten saatu liuos siirretään vahva happo-tyyppiseen ioninvaihtohartsipylvääseen, joka on H+-muodossa. Hartsia pestään vedellä, kunnes poiste on neutraalista ja sen jälkeen eluoidaan 1 N ammoniakkiliuok-sella. Eluaatti haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Valkea kiinteä jäännösaine uudelleenkiteytetään etyyliasetaatista. Saadaan 1,4 g (6,8 millimoolia; 68 %) puhdasta tuotetta. Sulamispiste: 201°C (hajoaminen).

IR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaiset odotetun rakenteen kanssa.

Alkuaineanalyysi: 'C H N

% laskettu 53,2 8,4 6,9 % löydetty 52,8 8,5 7,0

Silikaohutkerroslevyllä kromatografoitaessa tuotteella on Rf-arvo 0,60 «»etanolilla eluoimisen jälkeen.

I :

Esimerkki 13. 5-n-butyyli-2,2-dimetyyli-1,4-t iatsiini-3-karboksyylihappo (hydrokloridi ) 7.5 g (50 millimoolia) D-penisillamiinia lisätään 40 mitään vettä, joka pidetään lämpötilassa, joka on 0°C ja 5°C välillä. Samanaikaisesti, tipottain, ylläpitäen hyvää sekoitusta, lisätään seuraavat aineet: toiselta puolen 9,5 g (53 millimoolia) l-bromiheksan-2-onia noin 10 minuutin aikana ja toiselta puolen 25 ml (50 millimoolia) 2 N natriumhydroksidin vesiliuosta noin 30 minuutin aikana. Kun lisäys on päättynyt, sekoitusta ja lämpötilaa ylläpidetään seuraavan yhden tunnin ajan ja sen jälkeen lämpötila säädetään noin 15°C:een. Lisätään 50 ml metanolia ja sen jälkeen hitaasti liuos, jossa on 1.5 g (39 millimoolia) natriumboorihydridiä 9 ml:ssa vettä, joka sisältää emästä. Reaktioliuos jätetään palautumaan 31 6 6366 ympäristön lämpötilaan ja sen jälkeen uutetaan kloroformilla. Orgaaninen uutos kuivataan ja sen jälkeen haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Punainen jäännösöljy liuotetaan 50 mitään di-isopropyylieetteriä ja lisätään riittävässä määrin etanolia, jotta saadaan liuos. Sen jälkeen lisätään vetykloridin eetteriliuosta, kunnes saostuminen on päättynyt, ja sitten etanolia riittävässä määrin, jotta ruskeanpunaisesta massasta syntyy vaalean harmaanruskeaa kiinteää ainetta.

Tämä suodatetaan pois, pestään di-isopropyylieetterillä ja liuotetaan kuumaan etanoliin. Etyylieetteriä lisätään, kunnes sameus pysyy ja sen jälkeen seos jätetään jäähtymään. Kiteet kootaan ja puhdistetaan toisen kerran. Paino: 8,0 g (30 millimoolia; 60 S»). Sulamispiste: 225°C (hajoaminen).

IR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaiset odotetun rakenteen kanssa.

Alkuaineanalyysi: C H N

% laskettu 49,3 8,3 5,2 % löydetty 49,5 8,2 5,5

Silikaohutkerroslevyllä kromatografoitaessa tuotteella on Rf-arvo 0,62 butanoli/etikkahappo/vesi : 5:2:3-seoksella eluoimisen jälkeen. J

i

Esimerkki 14. 5-metyyli-2-fenyyli-1,4-tiatsiini-3-karboksyyli-happo (hydrokloridi) 1 g (4,3 millimoolia) threo-6-fenyylikysteiinihydrokloridia liuotetaan 12 ml:aan vettä. Liuosta jäähdytetään jäähauteessa ja sen jälkeen pH saatetaan arvoon 7,0 20-prosenttisella natriumhydroksidin vesiliuoksella. 0,42 g (4,5 millimoolia) juuri tislattua klooriasetonia lisätään. pH:n stabiloiduttua 30 minuutin ajan 2 N natriumhydroksidin vesiliuosta lisätään, kunnes saavutetaan neutralisoituminen. Seosta sekoitetaan vielä 1 tunti, yhä jäähauteessaϊ ja sen jälkeen lisätään liuos, jossa on 0,13 g (3,4 millimoolia) natriumboorihydridiä 2 ml:ssa vettä, joka sisältää emästä. Saadaan kirkas, väritön liuos, jolla on pH 9,1. Liuosta sekoitetaan 1 tunti antaen 32 66366 sen palautua ympäristön lämpötilaan. pH saatetaan arvoon 6,0 37-prosenttisella suolahapolla. Seos haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Jäännös, sopivasti kuivattu, liuotetaan 10ml:aan etanolia ja lisätään 2 ml 22-prosenttista vetykloridin etanoliliuosta. Seosta sekoitetaan 15 minuuttia ja sen jälkeen haihdutetaan kuiviin alennetussa paineessa. Jäännös uudelleenkiteytetään kahdesti isopropanoli/etanoli : 4:l-seok-sesta. Paino: 0,66 g (2,4 millimoolia} 56 55). Sulamispiste: 248°C (hajoaminen).

IR, NMR ja massaspektri ovat yhdenmukaiset odotetun rakenteen kanssa.

Alkuaineanalyysi: C H N

Ä laskettu 52,6 5,9 5,1 % löydetty 52,3 5,9 5,4

Esimerki 15. l-(R)-okso-2,2,5-(R)-trimetyyli-l,4-tiatsiini- 3-(S)-karboksyylihappo (ilman välituotteen eristämistä) 7, 4 g (80 millimoolia) juuri tislattua klooriasetonia lisätään ylläpitäen hyvää sekoitusta suspensioon, jossa on 10 g (67 millimoolia) (D)-penisillamiirnia 56 ml:ssa vettä, ympäristön lämpötilassa. 2 tunnin reaktioajan jälkeen lisätään 20 % natriumhydroksidin vesiliuosta, kunnes pH on 5,3 (lämpötila < 20°C). Liuos, jossa on 2 g (50 millimoolia) natriumboori-hydridiä 10 ml:ssa vettä, lisätään tipottain reaktio1luokseen (lämpötila έ 30°C). 1 tunnin reaktioajan jälkeen liuos tehdään happamaksi lisäämällä 50 ml etikkahappoa. Reaktioliuos jäähdytetään (0°C ύ lämpötila 6 5°C) ja siihen lisätään tipottain 2,4 g (0,74 moolia) 30-prosenttista vetyperoksidia. Lämpötila pidetään 0°C - 5°C:een välillä 8 tunt ia ja sen jälkeen 20°C:ssa 4 tuntia. Seos konsentroidaan alennetussa paineessa. Jäännös liuotetaan 40 ml:aan etanolia, suspensio suodatetaan ja etanolipitoinen liuos lisätään 240 ml:aan etyyliasetaattia, ylläpitäen hyvää sekoitusta. Tuote jätetään kiteytymään 20°C:eeseen 1 tunniksi. Saostuma suodatetaan pois ja pestään asetonilla. Raaka-aminohappo kiteytetään H^O/ase- 33 66366 töni : 1:4-seoksesta. Saadaan 7,4 g (33,3 millimoolia; 54 %) valkeaa kiteistä ainetta, joka on identtinen esimerkin 5 tuotteen kanssa.

Alla olevaan taulukkoon I on merkitty yllä mainittujen esimerkkien johdannaiset yhdessä muiden keksinnön johdannaisten, jotka on valmistettu yllä olevien menetelmien mukaisesti, kanssa.

34 6 6 3 6 6

•H

tl I - 4~> M Ή 4-) ^ >"* CO ·Η —' 0) Ο 4J CU Γ— r— Ch 00 CD 0> r-4 >> > -— 0) v_^ -h w

ω \ 4-> rH

' 4) -H -H Ή -H 4-1 -H Ή >> Ή -H

•h Μ Ή to CO ra ra m >, ra ra ^ 0) O 0) 0) 0)0) 0) · Q. 0) Q) Q)w\ca\-^ -H \ ^ (4 < <

ra ·Η Q- Ή *H .-I -H Ή Q. -H -H

^ c C O C C OC COCC

—< -h ot40 o. c o o m ' o o

ra-U 4-> CL 4-1 4-> -H CO 44 -H 4-> -H 4-> 4-> -H

ΌΟ 0)00) 0)0)4-) 0)0)0)10)0)10 0 -H 0)0)0) 0)0)0) CO . 0) 0) -H 0) 0) 0) <-* co-i-teo co ;> e co :> co Ό co co > * .__^ Λ 40 cn cn ^ ^ cn «e· m m cn lo •g ^ — d'— CiT —'CL r-£^ cl to.2 OCNJOOcT)«TOr».inr^.c>) S” co Ί! o) r, cm n- cd cd co o cm cm r^. O cn n- m

J) 'p^o ro CM CM ^ r-t «—« CM CM r—I CM *—C CM CM CM

C 0r-»0»-*00«-l0^4«-»CM^-tCM

r>.

01 xxxxxxxxxxxxx.

cn Ä xxxxxxxxxxxxx <n--— CM ri X o «-»I J0 tncncncncncncncncncncn

Oi—4-( « xxxxxxxxxxxxx / \ υυυυυυυυυυυ c ' \ <<f__·_ ' _

O—«rt X—OC

\ ./“ * / I Λ 01 XXXX XX xxxxx ' '«o OC o

CC ° U

<-> .

--· - a: - * χ z «n cn xxxx xx xxxxx K o o o o o o o o o o o o o ^ cn n m cn cncncncn«*»cn«ncn “ xxxxxxxxxxxxx o υ υ o υυυουυου H-1 S - cn cn m cn cncncncncncncncn

i»; 06 XXXXXXXXXXXXX

=) υ υ υ ο υυυυυυυυ _j

ZD

<--—------' H* • HOin^TtniONcocnoHojro .

* «H (-4 «H rH

35 6 6 3 6 6 •r-t

U

I 0

CO '—^ ·— -P

>-, I—I ΟΊ *H -H -P

-P r-H .-1 U -H (h 0 -H

>, — '— (D P (D 0 -P

0 J-> 0 -p \ 4J

-P Ή ·Η JJ ·Η JJ 4J -Η ·Η ·Η ·Η 0 v -.-1^ m 0 0 0 -P 0 ι—I K\ *—I <—10

^ N 0 000 00ΟΟΉΟ Ο -P

C^-> P>\> 0 \ C C w . c C 0) 0 \ \ -Η \ \ -H 0 0 0 00 0 C ·Η -H I—I -Η Ή I—t CL Q. H Q. Q. 0

»-H *H C COC<-HOOO--IO O-H

"-IJJ O OCO O C. U U O (-· U r-i 0 Ο -P -P 0 -P C0Q.QCQ. a >.

"03 © 0 -P 0 04-10000 o >- 0- H 0 000-Ρ000-Ρ0 0 4-> D H 0 0 E 0 0 E -H . ·Η 0 ·Η ·γΊ 0 I Ή 0 p G. d- _ . _. .

^_jju 0O0«HV0t\J«fO 0 O o

1— I 0° ΝΠΝΝνηΝβΛΙΟ O O

3-hO P)N^I(MNNCMrHNN CNJ N

0 a. _

C ο IH O 1-1. >H fH 1-4 r-l r-t rH H O

r*- z =c3=zzzzzzzz z z *o «o ee zzzzzzzzzz z z _ (-) <N) cP----- ee. o —»I ^ *° ηηΛηηηηπηΊη «n ro n-, f / ec zzzzzzzzzz z z Ί V υυυουυυυυυ υ υ c ^ ' *i-___

O—CO 3E — CC

\ / _** ?* m «n J 1 f oc Q£ zzzzzzzzzz zz / lyö (J <_> k cc cc in f- z.

J?» J* “· £ CM o

1 I Z Z ^ X «M

• ^ 0^^0^ O o ro zz^zz^'-^z0-*-· o z ^ oo*o n · J n ' u n n o

C u c C u O 3; x X

' O ' ' O 1 (_>-<-) o o O o o o Γ1 «ommrommcorocoto roro ^ zzzzzzzzzz zz υυυυυυυυυυ υ υ ! _Γ* rom rororomrorororo «nro “ ZZZZ ZZZZZZ zz ^ υυ υυυυυυυυ o o o - -____ ie ^ _ =5 ® O-tnior^como—«cMro « 0

=5 S Wfl ^HiHiHCMNNN N N

4 ---- —.... ....... ......................

h— 36 66366 CO . - >. 2-· JJ -H ··"»

>, p 4J

(U 0) -t->

II rH Ή ' ' CD

„ -H ^ -ri U) 4-> U) <t CD

jc n c cd ω ω —i >-> c ^ cd' > a> > ^ g) CD CD \ \ '-s. CO -H .

0) c -H JJ ·Η *H -Η -Η ·Η ·Η ·Η CD C

•—( -H »-H JC r-t C Ή C Ή r-l r-S -H CO

.-h jj o o o oooo o g --n ro

(DO C 1C -U C 4-> C c c ^ CO

U D CD O CD CD CD O CD CDCD >· -X

3-HJJ CO -P CO -*-> CO -4-> +J -t-> -U <j)

3 I—I ID Ή CD CDCDC00J CD CD CD -C

I'" ______5=5T^-;**:-«. / » » * vo vr «o tn «r n w vo vo m <t ot id co m η η ιλιο«λ men n rvj o —* vo ^r CM f-( >-l CM CM —« CV CV .-· ·-«

<H *-H r-4 O O ·—» ·—* H O

X XX XXXX XXX

X XX XXXX XXX

x” x" x” x” -Γ *f =” χ" x” CJ ο CJ °cc° ooo - ........ ..........“—— .

- -- xxxx -- l" ________ -, O* m ΙΛ

—· _T CM

x 3: M> * X

cr « i · «* cm m ^ t Γ ♦> CM 0 >» *->

o <=>CM XXXCL O o S

O Oq o o o I ΓΟ o o °

OfO CM u « XX N N

XX XXX 0-0 X X

o—o O 0—0 Ο υ t3 OOP ° u_ ro ro ro ro ro ro to ro ro

X XX XXX XXX

o O O I O O O o o o -r ____________________ CM ___________

X

o ro ro m I ro ro ro η π _T°

X XX XXX XXX

CJ CJ o ooo o o o - — - ' --------- 11 — " VO n oo σ* o ·—« cm o v Irt cm cmcm cm ro ro ro ro ro ro _^______________________ v 66366

*>»>» I>I* I * I *11 1.1 » I I I I I I-» « II I I * III .<11 t | | W ·ι , |H

i—( I o

CO ^ --v ^ C

LA MD A* CD

-j—> f—i '—i Η Ή 4-> >, -— — --- 4-> 0) (D H jJ \ , 4-) Ή -Η Ή ·Η *-H Ή Ή CO ·Η ·Η h ^ γ-l^hcoco-Hi—I to co co <—i .iCCsI 000)0) Ή O 0)-(-)0)0

C ^ C C > > f·) C >0)>C

0) CO CO \ "^v 4-> CO —CO CO

' Q) c -h ο. α -H -h -h a. -h co -h o.

r-l-H r-lOOCCCO C-HCO

--(4-) 0P4f4000t4 0--(0(4 cuo c a a. -c-> 4-i 4-) o. -h 4J · o. 4-> o.

ΌΟ CO O O 0) 0) 0) O CO 0) IV. 0) o 0 -H -U CO CO CO CO CO CO 0)C0aJC0C0

a h 0) ·-f -r-f CO CO CO Ή > (0 --0) CO -H

1 ^ _ r,®ron iniftinn<e-in'-« .3

§ o’mA'.OOCSJCMOOOrieO

r-cco σιο*ί·»4νηΑπνο*Η^ην 3 -H -O CVJCMcSJrOM·—«csicvinrsicvicvi CO .CL o c oooo·—«0000000 rv. 1 ‘"'L n

cc E^xXXXZXXXXXX

O X CJ

OO

----- oc° xxxxxxxxxxxx «n - — ...-- — — ---- —.1·!·.,·—., —;

tM ec rv. X

oc O -Ss, x CM

1 U vn Ηΐ« co ro ro ro vn o ro ro ro _r*l / cc xd^oxxxxoxxxx K / ( «->, · U U U VO CJ o 00 / \ ac — o x C / \ V»__5 _o_

O—VO Z-QC

\ / u» ^ o )........( cc oc xxxxxxxxxxxx / t

A* X

X _ __

ro XXXXXXXXXXXX

x oooooooooooo i? n rorororororocorororo X xxxxxxxxxxix UUOUUOUUUU tn

CM

__X _ u «—« rorororororororororo vn

cc XXXXXXXXXX X

υουυυυυουυ vo ) «

t—I

0 lONCOOtO’-tNIOtfinVO K

g x nioronvfvcvvvvv 1 - — ------- o _j o «a: H— 38 6 6 3 6 6 co Ή

H P

f-i P

ω ra o I -P -p -p ω -p to >s O) 'Ρ'Ί -P (D -H Q-l Ή p CO O Ή

Q) *-H ra Ή i—f -P

-P >> -P EX 'd+j

•H .—* >, -p 3 CSI H CO

^ esi a. ra .e ^ ora cw o ra ra c_) c-u ω ρ \ -ho -h aj to OJC a. -H j* o ή o. co rH -H O rH m -I-; O Ή

I—I -P to O --P O P —I

ωο Ή -H *H >s C >, I C D.>S

a o m ico—oco —> o to o >> -->

D-H QJ -H 0) I -P i—I CM -P CO -P <—I

3 Ή > "O > :θ Q) CO *-H QJ -HO) -.o ® ^ to m n ui <· m vo in m ra -p h to u> p in in O co

fn ‘Pj*-5 ID O r— ΙΟΙ CT» I

1X0 N H ra_cp_·-·_r-i e O O O O o o *— o o N» cc xxxxxx x x x io cc xxxxxx x x x

CM oP

°* O

I u m en n n o n n <n en «n-

I__/ cc x x x x x x x x X

j \ u u u o o υ o u o O—«/> Z-dT ^ ' \ / ^cvj en en \ / m «r -Λ χ x en >---f— cc cc X CM X O X O X x x

't 5 S S

N K : — U U

ee o o_.

CNJ ‘ " 3” =“· 5°

E CM C

• o m m c_> cm en xxx »xx «m X o cc o o o ™ cm cm o o υ “ ο υ o en cm TOO XX x x 0—0 o z _o_ o

• I

tM CM

cm cm en cm en en en cc xxxxxx x x x o o o o o o

I I

_ m _ o -

t I

CM CM

p cMcncMencncn _

CC XXXXXX x XX

o o o o o o

' I-H I I

o i* · cocnor-icMcn *« m«o x X «r -m· m m m m m mm _j ^ e t— 39 66366 co ' >n Ή

•P -Η ·Η ·Η p -H

>- 4J 4J 4-> <D (4

Q) -H 4-> -H \ 4J 4-> 4-> OJ

4-> C CO C -H -H CO CO 4-> 4-> •h ^ co co co <-t c co co a> 4-> JC CM COJJCOOO 4J 4-> O) 0) C ^ (0 OJ CO C 4J 0) 0) ^0) ω co _* co <u co co h \ CD CT CD (O ID αο Ή ·Η (OOH ·Η

I—I ·Η CZ -H JI O CO Ή C H -H O rH

—I -U O Ή O P \ O O Ή t~\ c O

OJO >> r-i >% i—I Q. ·Η C -P >. >» CO c

T3 3 >“> ^ O 0) ID ω >, >, 4-> CD

D-H >—I 4J >, CO CD 4J CO 4-> 4-> CD 4J

Z5 <—I :θ CO (O CO Ή > CD CO CD (D E CD

|- ^ . r—N y*\ /—' !—- /· . · " ' ' —' w .m m co ιο m in in ^ o· o· w ' ' ^ ^ CO 4-J 10 H ID w D-Hf, en en «h co in t" o m in cm co a-o i cm in t oi rt ___«—h CM ,—1 CM CM_CM CM CM CM CM_

e O O O O O O O O O O O

f en

aT* X XXXXX X^cjXXX

__e__________ «£» X .X XXX X xxxxx tn -— — —' - . ....... ... -

CVI CC

CC o rt . o . _ rt cnrtrtrtrt rt rtr-t-rt -« / X xxxxx xxxxx cc-1..... f “ o o o cj u o o cj m u e / \ „__. ^ O—m z—cc ' —————————— \ / 5° \ /.'P ^ o en O) ) — f “ OC X wXXXX xxxxx ίΜ o: υ o o CC. O · · __U ^_oa _r_^ _ ‘’"rt B ... · CM se ' c*> °CM X χ'τ X χ···χ.χ X X X CC O OO cm O O o. 0 0.00 o rt X - .

XX Y

o -u i _ o g_ i 4 i CM CM in rt rt ^ rt rt rt rt ^. x

S* X X XX CM X X X X CM iD

“ CJ CJ X O CJ CJ CJ X CJ

10 CJ CJ I

^ w . ^ CM

CM I rt IX

--x - z -x - X - CJ -

O I CJ. I

W CM CM

*— rtirtt^-^rtrtrtrt^ r· x x xx cm x <x xx cm

§ « CJ CJCOXCJ'CJOCJX

^ CJ O , . CJ

ZO · w w

=j I I

<c 1 -- o r» co en o *h cm rt^invDC' z in in in in m m loiniomm 40 6 6 3 6 6

•H

U

i <υ en jj

>. 4J

-4-> CU

>, 03 0) H \

s 4-> C , -H

H ^v CO '—I

-X CM CO O

C ^ 03 C

CD -H CO

03 C 03 Q.

-I -H SZ □ r-H 4J O (4 03 O Ή O.

"O O -li ‘ O

o -h >, en =) rH en -h *1 * " " ^ ^ - en * »h t/> E <13' ro jj ·“”i e/3 Λ, .

O -H M 00

en a» ·-» CO

- ' — -r-i —< _ - _

e o O

rv.

CC X X

VO

CC XX ...

P) -— - — - - ......-

«M CC

CC o ^ I « w n ro r ocJ-/ ^ o 5 * e ' ' v__.. - ο-»λ ar-cc “ \ /- , / [ 01 x X . X ^ • '«» rv cc « _^_, , .

» « C\1 .’· ^v · * C\J li) . . · ro X X · CC 2 CVJ ;-··

U

2 co oo CM X x

oT U

’ CO (O

r" x x . * .

O CC u u ie · « · iC · 33 _l 3 ......... — — --------- ... ......

< *- o co en

Z VO VO

k 41 66366 (1) : Tämä on useimmiten hajoamislämpötila. Taulukkoon merkitty arvo vastaa ilmiön alkuarvoa.

(2) : Kaikille mainituille tuotteille saadaan oikea C,H,N-al- kuaineanalyysi (3) : Hydratoitunut tuote (4) : Hydrokloridi (5) : Vapaa emäs tai kahtaisioni (6) : Oksalaatt i (7) : Isomeerien seos, seoksen erotetut komponentit ilmenevät jäljempänä taulukossa (8) : Asymmetriakeskusten konfiguraatio: 1-(R)-3-(S)-5-(R) (9) : Asymmetriakeskusten konfiguraatio: l-(S)-3-(S)-5-(R) (10) : Asymmetriakeskusten konfiguraatio: 1-(R )-3-(S)-5-(R) (11) : Asymmetriakeskusten konfiguraatio: 3-(S)-5-(S) (12 ): Asymmetriakeskusten konfiguraatio: l-(R,S)-3-(5)-5-(S) (13) : phth merkitsee 3-fta 1idyyliä (14) : pyr merkitsee 2,5-diokso-l-pyrrolidinyyliä (15) : Asymmetriakeskusten konfiguraatio: 3-(R)-5-(S) (16) : Asymmetriakeskusten konfiguraatio: 1-(S )-3-(R)-5-(S) (17) : Asymmetriakekusten konfiguraatio: 3-(S)-5-(R) (18) : Hemihydrokloridi

Keksinnön tuotteet alistettiin sarjaan farmakologisia testejä, joiden metodologiaa kuvataan jäljempänä. Näiden testien tulokset on kirjattu taulukkoon II, jossa ensimmäisen sarakkeen numerot vastaavat taulukon I ensimmäisen sarakkeen numeroita.

LD^Q-arvot ovat lasketut Lichtfield'in ja Wilcoxon'in (J. Pharmacol. Pxp. Ther. 96, 99, 1949) menetelmän mukaan ja ilmaistaan yksiköissä mg/kg. Tuotteet on annettu hiirille suun kautta.

Aineiden vaikutusta on tutkittu käyttäen S. Irwin'in (Gordon Res. Conf. on Medicinal Chem., 133, 1959) menetelmästä johdettua menetelmää. Yhdisteet suspendoituna kasvilimaan k 6636 6 42 (mucilage), joka sisältää 1 % traganttikumia, annetaan suun kautta mahalaukkuun johdetulla sondilla 5 uroshiiren ryhmille (CDl-kanta, Charles River, 18 tuntia paastonneina).

Annokset, jotka on testattu havaitun aktiviteetin funktiona, vaihtelevat 3000 - 3 mg/kg. Vaikutusta on tutkittu 2, 4, 6 ja 24 tunnin kuluttua käsittelystä. Havainnointia on jatkettu, jos vaikutus jatkuu tässä vaiheessa. Kuolleisuus on rekisteröity 14 päivän aikana käsittelystä. Mikään testatuista tuotteista ei aiheuttanut epänormaalia käyttäytymistä hiirissä tai osoittautunut olevan myrkyllinen.

43 .

66366 ro •r-( *

CO -P

inu»»«iNoe»inNio»o 3 -t-> sz

C

0 - ------- U ~ ~ - 0 > w •Η ·Η c c KU)iAOtoiu)^iAin«ouiin O Z3 4->

O

^ rH _ 0

•H

4-) ^ NM>«0«OlAC)«ONIA4fNOll/) 4J . .

0 ^ K> •H ^ 0 o

4-) *H

O 4->

^ § NOO^fCOW^^ N CO VO V

4-)

»H

4.1

<D CS

® 'H in«tnok«oiAV>«oot^(ootiA

C 4-1 ο ω c <-i ' C 3 3 -H 4-> ·

4-1 4J

4-1 CO

4-1 3 _ — ω >.3 CO --1 co

•Η ο ·Η -H

cn c > 4J · ° u'-h 3' NmcotootiouiNMNinu) 0 jQ 4-1 4-1

J* -H

CO U. CD —I

E

(4----- ' - ' — . I I .. . . II . -- -

- CO

L- 1 Ooooo o 0 ° 0 00 00 0 0 /1 0 00 00 00 “ .«*» η η η ro <η n S ΑΛΛΛΛΛΛ -- -- ZD —" ....

Z) 0 •HCvJro^ wujrscocnOi-iNn't

< rH rH rH rH rH

·- I _ i k '44· 6 6366

N

co •H * CO 4-> ^ ^ in«NOtntn«iniotniA(AiAa>

3 -P SI

C ι*\ ω (-t — » -1 — —— I ...M.— — * " Ml ' I.—11 ..I . 1............. · ω > co •H -rl co -p > cc »NeDeeoin»\o<»«N(n«oc*>

o 3 SS -P O

—t - »I ....... —"— - " " co

•H

4-»

-M

CO

•H ____ ____ CO — " 1 1 " ”

O

4J «H

O -P

> 3 ^KCO<tNtOOk<^^ OlftNIA

»-H

-P

1 ω co en -h lOintAOttf^Ninvvcnotooot

_* C -P

O (DC· ! Ή C 3 I 3 -h -P , I -p -p ·

P 0) PO

-P 3 _ ' cu >, 3 CO H 10

•H O -H H

σ> c ;> -p i ^ ph 3 r>^ir>vDtr)r--vovD<rr^ir><yir^irir>.

O Xl -P -p

j SS -H SS

CO U. CO I—I

! E

p ---- ' “ — — — - - ' . . . .......

I ro ! Ο Ι • il OOOOO o O O O o o OOOOO O O ooo H O O O VO o O o o O O* M Q h h h μ n ro ro »-h ro ·“· ° Λ Λ Λ Λ Λ Λ ΛΑ ^ —---- - ____ ___ ..... _

3 Ο Ό CD N C0 ΟΙ Ο ·-< <Μ η 9 CO CD S CO

ed HHiH HHCMCcjC\I(\1(\J(\JNC\JC\J

I— Z ___4______ ' 1 45 . 6 6 3 6 6

L

k

CD

•H ,

P CD C

-X3 c (nin<iocnini/)0>rs«in«oi DC. 4-1 η

_C

c • <d 54 -- — 1 '“ ' ........." to CD * * ·Η ·Η ® ς β * « « ¢. ιλ__m ot to ·» ia ut tn O D P ö

^ «P

_ *' - —......

CD

•H

c «oo^Oin^NincONCD^intoot 13 4j 03

r<N

♦H ______^ CO-- "" - o

4J -H

O -t-> ^ ^ ΝΠ^ν^ΙΛΠΝ^ΐΟ^ΐΛ^Φ

-P

f“( I

p

CD CD

cd h tnottovtnvovtocooitototnin

J* CP

o mc

-H CD

D -P -P '

P P

, P 0) ID

P· >. 3 — ω >, cd

CD *—I CD

p O -H Ή O' C 5> p ° tr»u5tr»tnr^rv.Lntooocr.tnoocr>co

rH P *H .J

0 JD P P

Di -H PC

CO U_ CD ·—I

ε p - '—........... " 11 —

CD

Lu

O OOO/O O O

1 O O O O O O o O O o o o o o o h-H irt *p H p *—I n (*) p

•p Q

P

Ö ΛΛΛΛΛΛ A

CX

^-- -__ _j '-

=i o cr%o^4«\jrorTir»vor^cocrto—«CJ

ej ,. NnnrDrDnnnnnnw'j’i}· p- ^ _ 66366 46 i k.

ft

CO * I

•H

ω 4-> ^ c n « «o n m ot ot

3 -P

x: C ΙΆ 0) u .. ...... 1 -—--- (ΰ >

CO

•Η Ή Π) rin m ιι-ί ^ □ ro n u) 0 3 ·.· __

-Y -P

o ^ --1 .

co 1 '

•H

-P

c in « io o « in to 3

•P

CO

3C fA •H

CO , '" 11 ' I I - ... — o

-P -H O -P

^ ^ in to in

-P I—I

-P · ω co to *h in in n « oi v <r

30 C -P

ο ω c —I c 3

3 Η -P

-p -p 4J m n ' -P >n 3 CD >·. 3 1

CO I—I CO

•H O -ri -H

O' C > -P

° £ 2 c in ot in 0 X3 -P -P _ <·? 3£ Ή 30 CO U. CO --1

E

P - ~ -- co b.

P

-—I in ►-» Q .

—I

O

____ - _ 3> ’ .

—I

3 ° ro in «> co ot ^ {£_____I » ^ ^ .«q· v v *7 663 6 6

Vaikutuksen määrittäminen fibrinolyyttiseen aktiivisuuteen, vuotoaikaan .ja verenhukkaan

Tutkittavaa yhdistettä, suspendoituna kasvillmaan (mucilage), joka sisältää 1 % traganttikumia, annetaan suun kautta rotille annoksena 30 mg/kg. Verinäyte otetaan 1 tunnin tai 3 tunnin kuluttua käsittelystä. Plasma erotetaan sentrifugoimalla ja euglobuliinit saostetaan. Fibrinolyyttinen aktiivisuus määritetään Astrupin ja Mullertzin (Arch. Biochem. Biophys. 1952, 4Ό, 346) menetelmällä. 50 ui liuosta, jossa on eugolobuliineja veronaalipuskurissa, joka sisältää 0,25 % gelatiinia, asetetaan levyille, joilla on 0,08 % fibriini-suspensiota. 18 tunnin inkubointiajän jälkeen 37°C:ssa Huoneen vyöhykkeen läpimitta mitataan.

Pistearvo on funktio käsiteltyjen rottien fibrinolyyttisen aktiivisuuden suhteesta placebon saaneiden rottien fibrino-lyyttiseen aktiivisuuteen. Merkitykset ovat seuraavat:

Pistearvo 4: Fibrinolyyttisen aktiivisuuden kasvuvakio 0,51 - 0,99

Pistearvo 5: Fibrinolyyttisen aktiivisuuden kasvuvakio 1 - 1,5

Pistearvo 6: Fibrinolyyttisen aktiivisuuden kasvuvakio : C

1,6 -2

Pistearvo 7: Fibrinolyyttisen aktiivisuuden kasvuvakio 2,1 - 2,5

Pistearvo 8: F ibirinolyy11isen aktiivisuuden kasvuvakio 2,6 - 3

Pistearvo 9: Fibrinolyyttisen aktiivisuuden kasvuvakio £ 3,1

Vuotoajan määrittämiseksi rottien häntä, jota on pidetty ympäristön lämpötilassa 2 tuntia, puhdistetaan eetterillä ja hännänpäästä viilletään veitsellä 2 mm. Vuotoaike, ilmaistuna sekunteina, mitataan 1 tunnin tai 3 tunnin kuluttua käsittelystä. Veri kootaan suodatinpaperille. Verenhukan i 48 66366 määrä määritellään punnitsemalla suodatinpaperi ennen veren kokoamista ja sen jälkeen.

Vuotoajan kasvuvakio on käsiteltyjen rottien vuotoajan suhde placebon saaneiden rottien vuotoaikaan.

Pistearvo 3 merkitsee kasvuvakiota 0,79 - 0f89 Pistearvo 4 merkitsee kasvuvakiota 0,9 - 1,09 Pistearvo 5 merkitsee kasvuvakiota 1,1 - 1,11 Pistearvo 6 merkitsee kasvuvakiota 1,12 - 1,22

Pistearvo 7 merkitsee kasvuvakiota 1,23 - 1,33

Pistearvo 8 merkitsee kasvuvakiota 1,34 - 1,44

Pistearvo 9 merkitsee kasvuvakiota 2 1,45

Verenhukan kasvuvakio on käsitellyillä rotilla menetetyn veren määrän suhde vertailurotilla menetetyn veren määrään.

Pistearvo 3 merkitsee kasvuvakiota έ 0,5 Pistearvo 4 merkitsee kasvuvakiota 0,51 - 0,99 Pistearvo 5 merkitsee kasvuvakiota 1 - 1,5 Pistearvo 6 merkitsee kasvuvakiota 1,6 - 2

Pistearvo 7 merkitsee kasvuvakiota 2,1 - 2,5

Pistearvo 8 merkitsee kasvuvakiota 2,6 - 3

Pistearvo 9 merkitsee kasvuvakiota 2 3,1

Kaksi keksinnön tuotetta olivat yksityiskohtaisemman arvioinnin , kohteena: Nämä ovat johdannainen 7 ja johdannainen 12 (johdannaisen 7 vapaa emäs hydratoituneessa muodossa).

Yhdiste 7 oli rotille ja apinoille suoritetun yhden kuukauden kestäneen toksisuustutkimuksen kohteena. Tämä tutkimus osoitti, että sen sieto on moitteetonta aina annokseen 300 mg/kg/päivä asti.

Yhdisteen 12 toksisuus on erinomainen: LD^g on suurempi kuin 8 g/kg hiirille ja rotille. Apinoille sen sieto on moitteetonta aina annokseen 800 mg/kg.

49 66366

Kun johdannaista 7 on annettu 4 kaniinin ryhmille annoksina 2,5 - 50 mg/kg, havaitaan veren fibrinolyyttisen aktiivisuuden kasvua, joka on verrannollinen annettuun annokseen. Tämä kasvu on esimerkiksi 3-kertainen 90 minuutin kuluttua annostuksesta 5 mg/kg. Tämä vaikutus on selvä jatkuvassa annostuksessa; siten käsitteleminen annoksella 10 mg/kg kahdesti päivässä 21 päivän ajan nostaa veren fibrinolyyttistä aktiivisuutta arvoon, joka on 3 kertaa suurempi kuin kontrollieläi-millä.

Annettaessa johdannaista 12 laskimoon annoksina 3 tai 5 mg/kg/10 minuuttia kahden tunnin ajan havaitaan fibrinolyyt-tisessä aktiivisuudessa 2,8-kertainen kasvu aina 10 - 30 minuutin kuluttua antamisen aloittamisesta ainakin 3 tuntiin antamisen lopettamisesta asti.

Yhdisteen 12 aktiivisuus osoitettiin myös rotilla ja apinoilla suun kautta annettaessa. Lopuksi ihmiselle 100 - 800 mg:n annostus suun kautta aiheuttaa fibrinolyyttisessä aktiivisuudessa kasvua, joka on verrannollinen annokseen.

Keksinnön uusia yhdisteitä annosteltaessa päivittäinen annos on 50 mg - 2 g annettaessa suun kautta ja 10 mg -1 g annettaessa ruiskeena tai tiputettaessa laskimoon.

Keksinnön tuotteita voidaan käyttää erilaisissa galeenisissa « muodoissa. Seuraavat esimerkit eivät merkitse rajoittamista, vaan koskevat galeenisia formulointeja, jotka sisältävät keksinnön aktiivista tuotetta, jota osoitetaan kirjaimella A ja joka voi olla esimerkiksi l-okso-2,2,5-trimetyyli-1,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo, etyyli-l-okso-2,2,5-trimetyyli- l,4-tiatsiini-3-karboksylaatti, 2,2,4,5-tetrametyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo, l-(pivaloyylioksi)etyyli-l-okso-2,2,5-trimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksylaatti, (oktyylioksi-kerbonyyli)metyyli-l-okso-2,2,5-trimetyyli-l,4-tiatsiini- 3-karboksylaatti, l-(etoksikarbonyyli)etyyli-l-okso-2,2,5-trimetyyli - 1,4-tiatsiini-3-karboksylaatti, 5-butyy1i-2,2-dimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo, 2,2-dimetyyli- 50 663 6 6 5-isopropyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo, 5-metyyli-Z-fenyyli-1,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo tai etyyli-3-kar-boksi-2,2-dimetyyli-l,4-tiatsiini-5-asetaatti.

Päällystetyt pillerit A 50 mg

Sta RX tärkkelys 100 mg

Mikrokiteinen selluloosa 60 mg

Erikoishieno laktoosi, kiteitä 132 mg

Kolloidinen piioksidi 2 mg

Hydrattu risiiniöljy 6 mg A 100 mg

Dikalsiumfosfaatti 95 mg

Natriumglykolaattitärkkelys 52,5 mg

Kolloidinen piioksidi 2 mg

Magnesiumstearaatti 0,5 mg

Tabletit A 500 mg

Mannitoli 95 mg

Polyvinyylipyrrolidoni 27 mg

Polyetyleeniglykoli 6000, jauhe 8 mg A 300 mg Tärkkelys 60 mg

Laktoosi 130 mg

Matalaviskositeettinen etyyliselluloosa 20 mg

Talkki 5 mg

Aerosil 5 mg Lääkepuikot A 500 mg a-tokoferoli 10 mg

Witepsol H 15 (semi-glyseridi) 2600 mg 5i 6 6 3 6 6

Injektoitavat liuokset A 20 mg

Natriumkloridi 2,5 mg

Sitruunahappo/natrium- sitraatti-puskuri pH:ksi 4,8 A 50 mg

Propyleeniglykoli 300 mg

Etyylialkoholi 50 mg

Vesi injektoimista varten, tilavuudeksi 1 ml Päällystetty pilleri, joka sisältää 100 mg annoksen yhdistettä A ja 300 mg annoksen asetyylisalisyylihappoa A 100 mg

Asetyylisalisyylihappo 300 mg

Etyyliselluloosa 60 mg

Laktoosi 40 mg

Aerosil 8 mg

Magnesiumstearaatti 8 mg

Tabletit, jotka sisältävät 300 mg annoksen yhdistettä A

ja 50 mg annoksen dipyridamolia A 300 mg

Dipyridamoli 50 mg

Hypromelloosi 25 mg Tärkkelys 100 mg

Kalsiumstearaatti 8 mg

Tabletti, joka sisältää 200 mg annoksen yhdistettä A ja 100 mg annoksen suloktidilia A 200 mg

Suloktidil 100 mg

Tvi/een 80 8 mg

Etyyliselluloosa 22 mg

Laktoosi 40 mg Tärkkelys 71 mg

Magnesiumstearaatti 9 mg

Claims (8)

1. Menetelmä lääkeaineina käytettävien l,4-tiatsiini-3-karbok-syylihappojohdannaisten valmistamiseksi, joilla on kaava I (0) R ’ n 1 R 7 \ / S 2 (I) π N ^C I 1» ^ r5 r4 0 jossa R^ ja R2» jotka voivat olla samanlaisia tai erilaisia, merkitsevät vetyä, suoraa tai haarautunutta C^-, C2-, Cy tai C4-alkyyliradikaalia tai fenyyliä, joka valinnaisesti on substi-tuoitu halogeeniatomilla, kuten fluorilla, kloorilla tai bromilla, suoralla tai haarautuneella C^-, Cj-, c3~ ta* C4~ alkyyliradikaalilla, tai suoralla tai haarautuneella C-j-, C2-, C3- tai C4-alkoksiradikaalilla, R^ ja R2 voivat muodostaa viereisen hiiliatomin kanssa syklo-alkyylin, jossa on 3, 4, 5, 6, 7 tai 8 hiiliatomia, jossa yksi tai useampi hiiliatomi voi valinnaisesti olla korvattu rikki- tai happiatomilla tai ryhmällä SO, SO2 tai NRg, jossa Rg merkitsee vetyä, suoraa tai haarautunutta C^-, c2-' C3” ta* ( C4-alkyyliradikaalia, fenyyliä tai bentsyyliryhmää, R3 merkitsee; - hydroksyyliryhmää, - ryhmää ORg, jossa Rg merkitsee suoraa tai haarautunutta ^1“' C2“' ^3“r ^4"r C5”' C6“' C7”r c8”r ^9”» ^10”r Cll“ tai Ci2-alkyyliryhmää, ryhmää O-CH-COORi 1 tai ryhmää I XX R10 OCH-OCOR^, joissa R^q merkitsee vetyä tai Cy tai C2~alkyyli-R10 radikaalia ja R-j^ merkitsee suoraa tai haarautunutta C^-, 53 6 6 3 6 6 ^2“ > ^3” ’ ^ k~ ’ ^5”» ^6”» ^7"» C3_» ^g~» C1Q-, C^- tai C^-3].-kyyliradikaalia, '^12 - ryhmää Νχ , jossa R^ Ja ^33* jotka voivat olla samanlaisia R13 tai erilaisia, merkitsevät vetyä tai suoraa tai haarautunutta Ci-, C2*-» C3- tai C^-alkyyliradikaalia, tai - 3-ftalidyylioksiryhmaä tai 1-(2,5-dioksopyrrolidinyyli)-1-etoksiryhmää, R^ merkitsee vetyatomia, suoraa tai haarautunutta C^-, C^-, C3"’ C4“* C5“’ C6~* C7“ tai cg-all<yyliradikaalia, suoraa tai harautunutta C^-, Cf C^-, C^-, C,.-, C^-, C^- tai Cg-asyyliryhmää tai ryhmää CONl·^, ^3 ja R4 voivat muodostaa hydantoiinirenkaan viereisten hiili- ja typpiatomien kanssa, R5 R6’ j°^ka voivat olla samanlaisia tai erilaisia, merkitsevät vetyä, suoraa tai haarautunutta C^-, ^2~f ^3”» C^-, C^ -, C^ , C 7 — tai Cg-alkyyliradikaalia, fenyyliä, joka valinnaisesti on substituoitu halogeeniatomilla, kuten fluorilla, kloorilla tai bromilla, suoralla tai haarautuneella C^-, ^2”’ ^3“ tai C^-alkyyliradikaalilla tai suoralla tai haarautuneella C^-, C^- tai C^-alkyyliradikaalilla tai suoralla tai haarautuneella C^-, C2-, C^- tai C^-alkoksiradikaalilla, tai ryhmää CH^COOR^, jossa R^ merkitsee vetyä tai suoraa tai haarautunutta C^-, C, C^- tai C^-alkyylradikaalia, merkitsee vetyä, suoraa tai haarautunutta C^-, C2-, C^-tai C^-alkyyliradikaalia, geminaalista dimetyyliradikaalia tai fenyyliä, joka valinnaisesti on substituoitu halogeeniatomilla, kuten fluorilla, kloorilla tai bromilla, suoralla tai haarautuneella C^-, C2-, C^- tai C^-alkyyliradikaalilla tai suoralla tai haarautuneella C,-, C«-, C_- tai C,-alkoksi-radikaalilla, ja n:llä voi olla arvo 0, 1 tai 2; jos Rj, R2, R4 ja R7 merkitsevät vetyä ja jos R? merkitsee hydroksyyliryhmää tai suoraa tai haarautunutta C^-C^-alkyyli-radikaalia, R,. tai R^ ei merkitse vetyä, suoraa tai haarautunutta C^-C^-alkyyliradikaalia tai fenyyliä, ja myös näiden yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävien happojen ja 54 6 636 6 emästen kanssa muodostettujen suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että: a) kaavan II johdannainen ?1 ^C0R3 R?- C-CH / 'nh-r, /5 h syklisoidaan emäksisessä reaktioliuoksessa, tai b) kaavan III johdannainen R, ^COR, Ro-C-CH / \ III (0) 4 NK'R4 " \ / CH C - Rt I I o R7 R6 jossa X merkitsee halogeeniatomia, kuten klooria, bromia tai jodia, hydroksyyliryhmää tai ryhmää, joka voidaan helposti poistaa, kuten esimerkiksi tosyyli- tai mesyyliryhmää, sykli-soidaan emäksisessä tai dehydratoivassa reaktioliuoksessa, tai c) 5,6-dihydro-2H-tiatsiinijohdannainen VI R7s/ R2 VI Rs"^ N/Ac0R3 55 66366 pelkistetään kaavan I 1,4-tiatsiiniksi, mitä valinnaisesti seuraa hapettaminen vastaavan sulfoksidin tai sulfonin tuottamiseksi, tai d) valmistettaessa kaavan I johdannaista, jossa merkitsee suoraa tai haarautunutta C^-C^-alkyyliradikaalia tai suoraa tai haarautunutta C^-C^-asyyliradikaalia, kaavan I amiini, jossa on vety, alkyloidaan tai asyloidaan emäksisessä reaktioliuoksessa yhdisteellä R^Z, jossa Z merkitsee halogee-niatomia, kuten klooria, bromia tai jodia, tai ryhmää, joka voidaan helposti poistaa, kuten esimerkiksi tosyyli- tai mesyyliryhmää, tai e) valmistettaessa kaavan I johdannaista, jossa R^ merkitsee radikaalia CONH^, kaavan I johdannainen, jossa R^ merkitsee vetyä, saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava MNCO, jossa M merkitsee yksiarvoista kationia, kuten natrium-, kalium-, litium- tai ammoniumionia, tai f) valmistettaessa kaavan I johdannaista, jossa R^ ja R^ muodostavat hydantoiinirenkaan viereisten hiili- ja typpiatomien kanssa, kaavan I johdannainen, jossa R^ merkitsee hydroksyyli-ryhmää ja R^ merkitsee ryhmää CONl·^, saatetaan happamaan reaktioliuokseen, kuumentaen sitä, jos tarpeellista, tai g) valmistettaessa johdannaista I, jossa n = 1 tai 2, kaavan I johdannaista, jossa n = 0, käsitellään hapettavalla aineella, tai h) kaavan I johdannainen, jossa R^ merkitsee hydroksyyliryhmää, muunnetaan johdannaiseksi, jossa merkitsee ryhmää OR^, OCHCOORj^ tai OCHOCORjj, esteröimällä, tai R10 R10 i) kaavan I johdannainen, jossa R^ merkitsee hydroksyyliryhmää tai ryhmää OR^, OCHCOOR^ tai OCHOCOR^, muunnetaan johdannai- R10 R10 seksi, jossa R^ merkitsee ryhmää N"R12* amidoimalla, tai R13 j) kaavan I johdannainen, jossa R^ merkitsee ryhmää OR^, i 56 6 6 366 OCHCOORj^ tai OCHOCOR^, muunnetaan johdannaiseksi, jossa R10 R10 Rj merkitsee hydroksyyliryhmää tai ryhmää N—R^» hydrolysoi- R13 maila tai aminolysoimalla, tai k) kaavan I johdannainen, jossa merkitsee ryhmää N—R^ R13 muunnetaan johdannaiseksi, jossa R^ merkitsee hydroksyyliryhmää tai ryhmää OR^, OCHCOOR^ tai OCHOCOR^j, hydrolysoimalla R10 R10 tai alkoholysoimalla.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että yleiskaavassa I ja R^, jotka voivat olla samanlaisia tai erilaisia, merkitsevät vetyä tai metyyliryhmää.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että yleiskaavassa I R^ merkitsee hydroksyyliryhmää, ryhmää OR^, jossa R^ merkitsee suoraa tai haarautunutta C^-C^-alkyyliradikaalia, ryhmää OCH-COOR^ R10 tai ryhmää OCHOCORj^, joissa R^g merkitsee vetyä tai metyylikö radikaalia ja R^ merkitsee suoraa tai haarautunutta Cj-Cg-alkyyliradikaalia.

4. Minkä tahansa patenttivaatimusten 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että yleiskaavassa I~R^ merkitsee vetyä tai metyyliradikaalia.

5. Minkä tahansa patenttivaatimusten 1-4 mukainen menetelmä, k 57 6 6 3 6 6 tunnettu siitä, että yleiskaavassa I R,. ja R , jotka voivat olla samanlaisia tai erilaisia, merkitsevät vetyä, suoraa tai haarautunutta C^-C^-alkyyliryhmää tai ryhmää CHgCOOR^, jossa R^^ mekritsee vetyä tai C^-^-alkyyliryhmää.

5?. 6 6 3 6 6

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että yleiskaavassa I R^ merkitsee vetyä ja R^ merkitsee suoraa tai haarautunutta C^-C^-alkyyli-ryhmää.

7. Minkä tahansa patenttivaatimusten 1-6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että yleiskaavassa I n:llä on arvo 0 tai 1.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistettava yhdiste valitaan ryhmästä, joka sisältää seuraavat yhdisteet: l-okso-2,2,5-tri-metyyli-1,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo, etyyli-l-okso-2,2,5-trimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboskylaatti, 2,2,4,5-tetrame-tyyli-l,4-tiasiini-3-karboksyylhappo, l-(pivaloyylioksi)etyy-li-l-okso-2,2,5-trimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksylaatti, (oktyylioksikarbonyyli)metyyli-l-okso-2,2,5-trimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksylaatti, 1-(etoksikarobnyyli)etyyli-l-okso-2,2,5-trimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksylaatti, 5-butyyli- 2.2- dimetyyli-l,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo, 2,2-dimetyyli-5-isoprpopyyli-1,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo, 5-metyyli-2-fenyyli-1,4-tiatsiini-3-karboksyylihappo ja etyyli-3-karboksi- 2.2- dimetyyli-1,4-tiatsiini-5-asetaatti. 58 6 6 3 6 6