FI62854C - Foerfarande foer limning eller avlagring av material - Google Patents

Description

ΙΓ·νΐ·"Ί ... .... KUULUTUSJULKAISU . 0 0 c Λ Μ ("»uTLXeeNiNossKRt'T 62 85 4 • fSEt C<4S> Patent Li zydn^Uy 10 03 19G3 (51) oui£a,t 3/14 // C 09 D 3/48, 1 ' C 08 F 210/02 SUOMI—FINLAND (2i) *»««*»*-»» - **w*m*, 1951/74 (22) HatumtaplM—Ameknlne^H 26.06.7¼ (23) Alkupaivt—GIM|hMdqt 26.06.7¼ (41) Tiilhit lulkMuri — «Mt affwcHg 11.07.75

Patentti- Ja rakiftaii halittu* /44) Nlhtlvftkslpwxw (a kauLfulkxlayn pvm. — 30.11.82

Patent· och nflittntyriiNn AmMcm uttagd och «lukuhan pubUeind (32)(33)(31) 0u*tom-+*i4 prtarkM 10.01.7¼

Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubliken Tyskland(DE) P 2U0097Ö.7 Toteennäytetty—

Styrkt (71) Ruhrchemie Aktiengesellschaft, Bruchstr. 219» Oberhausen 13,

Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubliken lyskland(DE) (72) Hans Walter Birnkraut, Oberhausen, Werner Kluy, Bochum-Stiepel,

Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubliken Tyskland(DE) (7¼) Antti Impola (5¼) Menetelmä ainesten liimaamiseksi tai kerrostamiseksi -Förfarande för limning eller avlagring av material Tämän keksinnön kohteena on menetelmä ainesten liimaamiseksi tai kerrostamiseksi käyttäen olefiinisekapolymeraattia liima- tai kerros-tusaineena, jolloin ainekset korotetussa lämpötilassa ja mahdollisesti korotetussa paineessa liimataan sulatetulla sekapolymeraatilla tai kerrostetaan tällä.

On tunnettua käyttää liimauksiin ja kerrostuksiin olefiinipoly-meraatteja, jotka on saatu sekapolymeroimalla eteeniä ja eteenisesti tyydyttämätöntä karboksylihappoa (vrt. USA-patenttijulkaisua 3 132 120) tai eteeniä, eteenisesti tyydyttämätöntä karboksyylihappoa ja sen esteriä (vrt. saksalaista kuulutusjulkaisua 1 669 685). Tyydyttämättömänä kar-boksyylihappona on käytetty varsinkin akryylihappoa. Karboksyyliryhmien läsnäolo polymeraatissa on katsottu ennen kaikkea välttämättömäksi silloin, kun kerrostetaan metalleja tai liimataan yhteen tekoaineiden kanssa. Tosiasiallisesti tartunta-aineina esitetyt eteeni-vinyyliasetaatti-kopolymeraatit eivät sovellu metallien, vaan yksinomaan paperien kerrostamiseen ja monikerroksisten kalvojen valmistukseen (kts. "Coating", nidos V, 1972, 11, sivut 330-331).

Akryylihappopitoisten ko- ja terpolymeraattien valmistukseen liittyy huomattavia vaikeuksia, jotka johtuvat pääasiallisesti siitä, että akryylihappo samoin kuin sen homologit vaikuttavat syövyttävästi, minkä johdosta syntyy vaurioita annostuslaitteisiin ja reaktoreihin. Näiden epäkohtien poistamiseksi on tehty monia kokeita. Niinpä ranska»· 2 62854 laisessa patenttijulkaisussa 1 596 991 on esitetty menetelmä sekapoly-meraattien valmistamiseksi eteenistä, akryylihaposta ja akryylihapon estereistä, jolloin lähdetään eteenistä ja tetriääristen alkoholien akryylihapon estereistä, jotka alkoholit lohkaisevat korkeissa polyme-rointilämpötiloissa alkeenia ja antavat näin polymeraattiin vapaita karboksyyliryhmiä. Tällä tavalla saadaan kuitenkin polymeraatteja, jotka eivät ole tarpeeksi homogeenisia eivätkä sen johdosta sovellu o-huiden kalvojen valmistukseen. Eräs parannettu, lisämenetelmuvaiheita vaativa työtapa on tunnettu saksalaisesta kuulutusjulkaisusta 2 119 047.

Akryylihappopitoisten eteenisekapolymeraattien valmistus voidaan suorittaa myös käsittelemällä eteenin ja isopropyyliakrylaattien seka-polymeraatteja 320 °C:ssa vesihöyryn ja ammoniakin läsnäollessa (kts. USA-patenttijulkaisua 3 681 313)· Myöskin tämä menetelmä on teknisesti vaikea eikä ole taloudellisesti tyydyttävä.

Näiden ongelmien ohella akryylihappopitoisten binääristen ja ternääristen sekapolymeraattien valmistuksessa esiintyy myös periaatteellisia puutteita, jotka johtuvat makromolekyyleissä läsnäolevista karboksyyliryhmistä. Karboksyyliryhmät edistävät nimittäin vetysilto-jen muodostumisen johdosta veden kokoutumista kerroksen ja ainesten väliin, mikä johtaa polymeraatin irrottumiseen työkappaleesta. Tätä esiintyy erittäin suuressa määrässä silloin, kun sidosmekanismi perustuu tartunta-aineen karboksyylihapporyhmiin, kuten on laita metalleihin tarttumisessa (kts. W.H. Smarrok ja S.Bonotto, Polym. Engin. and Science, tammikuu 1968, sivu 45).

DE-OS 16 69 685 esittää menetelmän raaka-aineiden liimaamiseksi tai kerrostamiseksi käyttämällä olefiinipolymeraattia liima-aineena, mm. polyetyleenin liimaamiseksi rautaan tai alumiiniin. Tällöin käytetään olefiinipolymeraattina terpolymeraattia, joka koostuu etyleenis-tä, etyleenisesti tyydyttämättömästä karboksyylihaposta ja etyleenisesti tyydyttämättömän karboksyylihapon esteristä. Etyleenisesti tyydyttämättömän karboksyyl ihapon amidin käyttöä sekapolymeraatin aineosana ei kuitenkaan ole tunnettua tästä julkaisusta.

DE-OS 16 45 022 selostaa menetelmiä etyleenisekapolymeraattien balmistamiseksi, jotka sisältävät 80-98 mooli-% etyleeniä, 1-10 mooli-% tyydytetyn monokarboonihapon vinyyliesterä ja 1-10 mooli-% amidia.

Nämä soveltuvat onttoihin kappaleisiin ja kalvoihin ja voidaan niitä käsitellä erityisesti puhaltamalla, valamalla, tankopuristamalla ja ruiskuttamalla. Näiden etyleenisekapolymeraattien käyttöä metallien ja olefiinipolymeraattien liimaamiseksi ei mainita.

3 62854

Julkaisussa DE-AS 19 49 592 selitetään vinyyli-asetaatti-ety-leenisekapolymeerejä, jotka sisältävät 80 paino-% ja sitä enemmän vi-nyyliasetaattia, jolloin vinyyliasetaatti ainoastaan muodostaa lisäai-nesosan (sarake 1, rivi 63 ja sarake 2, rivit 2 ja 8). Näiden täysin erilaisesta koostumuksesta johtuen omaavat tällaiset vinyyliasetaatti-sekapoiymeraatit täysin toisia ominaisuuksia kuin etyleeni-sekapolyme-raatit, joiden etyleenipitoisuus on 70-90 paino-%, ja eikä niiden näin ollen voida katsoa olevan yhteydessä viimemainittuihin.

Julkaisussa DE-AS 19 49 592 selitettyjä vinyyliasetaatti-sekapoly-meraatteja ei suhteellisen alhaisen kiinnitarttumisen vuoksi voida käyttää metalliliimana. Näin ollen ei julkaisusta DE-AS 19 49 592 - myöskään kun siinä mainitaan N-metylolamidi - voida vetää mitään johtopäätöstä siitä, kuinka suuremman kiinnitarttuvuuden omaavan liima-aineen aikaansaaminen, joka myös kestää vedessä varastoitumista ja joka ennen kaikkea on tarkoitettu metallien liimaamiseksi ja kerrostamiseksi, on ratkaistavissa.

Julkaisussa DE-AS 19 49 592 esitettyjä liima-aineita käytetään pintojen päällystämiseksi koristeellisilla PVS-kelmuilla, siis täysin toisella alalla kuin keksinnön mukaisia liimoja. Kuten julkaisussa selitetään, sivelletään näitä aineita päällystettäville pinnoille ve-sidispersiona. Tämä merkitsee sitä, että ne ovat vesiliukoisia ja näin ollen niiden polaaristen ryhmien suuresta osuudesta johtuen ne eivät ole kiinnitarttuvia varastoitaessa niitä veden alla, mikä on yksi keksinnön mukaisten liimojen tärkeimmistä ominaisuuksista. Pieni määrä N-metylolamidia ei millään lailla muuta tätä asiantilaa.

Kokeet ovat osoittaneet, että vinyyliasetaatti-etyleeni-kopoly-meerit, joiden vinyyliasetaattipitoisuus on 10-40 paino-%, vedessä varastoimisen jälkeen eivät omaa minkäänlaista liimaavuutta.

Tämän keksinnön tarkoituksena on aikaansaada menetelmä ainesten liimaamiseksi tai kerrostamiseksi, jossa ei esiinny edellä mainittuja epäkohtia.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle ainesten liimaamiseksi tai kerrostamiseksi on tunnusomaista se, että olefiinisekapolymeraattina käytetään terpoiymeraattia, joka sisältää 80-90 paino-osaa eteeniä, 2,5 - 8 paino-osaa eteenisesti tyydyttämättömän C^-C^-karboksyyliha-pon C.|-Cg alkyyliesteriä, jolloin paino-osien summan täytyy kuuloinkin olla 100.

Happoamidiryhmiä sisältävien terpolymeraattien liimausvaikutus " 62854 ei ole ollut ammattimiehelle aikaisemmin tunnettu, koska eteenin ja tyydyttämättömien karboksyylihappojen kopolymeraateilla ei ole mitään tartuntakykyä ja eteenin sekä tyydyttämättömien karboksyylihappojen amidin kopolymeraateilla on ainoastaan hyvin vähäinen tartuntakyky eri aineisiin.

Keksinnön mukaan käytettyjen terpolymeraattien erinomainen tar-tuntavaikutus ei perustu happoamidi- tai esteriradikaaleista peräisin olevien karboksyylihapporyhmien muodostukseen. Analyysillä on todettu, että polymeraatit sisältävät vähemmän kuin 0,5, useimmissa tapauksissa vähemmän kuin 0,1 paino-% happoa polymeerisesti sidotussa muodossa, joka määrä ei ole yleisen kokemuksen mukaan riittävä hyvän tartunta-kyvyn aikaansaamiseksi.

Keksinnön eräälle toiselle edulliselle sovellutusmuodolle on tunnusomaista se, että olefiinisekapolymeraattina käytetään terpoly-meraattia, joka sisältää 80-90 paino-osaa eteeniä, 2,5 - 8 paino-osaa akryyliamidia sekä 7-15 paino-osaa akryylihapon C2-C,- -alkyylieste-riä, jolloin paino-osien summan kulloinkin täytyy olla 100.

Akryylihapon -alkyyliesterinä on edullisesti tert. butyy- liakrylaatti.

Keksinnön mukainen menetelmä soveltuu erilaisten aineiden, varsinkin metallien, polyolefiinien, lasin, puun, tekstiilien, paperin, jne. kerrostamiseksi ja liimaamiseksi. Menetelmä sallii ei ainoastaan samanlaisten, vaan myös erilaisten aineiden toisiinsa yhdistämisen .

Niinpä esimerkiksi ei ainoastaan samaa metallia voida liimata keskenään yhteen tai metalleja toisten metallien kanssa, vaan myös lasin tai tekoaineiden kanssa. Myös saman- tai erilaisen tekoaineen liimaus toisiinsa on mahdollista. Lasin liimauksella selitettyjen terpolymeraattien avulla pirstoutumattoman lasin valmistamiseksi on huomattava merkitys.

Keksinnön mukaista menetelmää käytettäessä aikaansaadut liitokset yhdistettyjen ainesten välillä ovat erittäin kestäviä. tämän johdosta menetelmää voidaan käyttää muun muassa valmistettaessa kerrosrakenteita aineosista metalli-tekoaine-metalli. Tällaisilla yhdistetyillä aineilla on monia edullisia ominaisuuksia, jotka tekevät mahdolliseksi niiden käytön monilla käyttöaloilla, kuten kulkuneuvoissa, lentokoneissa ja laivanrakennuksessa sekä äänen ja lämmön eristyksessä.

Uuden työtavan eräs huomattava etu on siinä, että liimaus- tai 5 62854 kerrostusaineena käytettyjen terpolymeraattien tartuntaan voi tuskin vaikuttaa pitkäaikainenkaan veden vaikutus. Keksinnön mukaan käytettävien terpolymeraattien levitys liimaaviksi tai kerrostettaviksi aineosiksi voi tapahtua tunnetuilla menetelmillä. Sopivia ovat esimerkiksi pursutuskerrostus, sively tai liekkiruiskutus.

Uuden työtavan mukaan kerrostetut metalliosat voidaan suojata liimaamalla muita olefiiniipolymeraatteja sisältäviä massoja lisäksi mekaanisia vaikutuksia vastaan. Edullista on muun muassa suorittaa teräsputkien päällystys polyeteenillä, joilla nykyään on suuri merkitys.

Kuten muissa tekniikan tasoon kuuluvissa menetelmissä, keksinnön mukaisessa menetelmässä ei ole tarpeellista liimattaessa toi kerrostettaessa työaineksia käyttää tavallisia esikäsittelytoimenpite.itä, kuten rasvan poistoa, mekaanista karhentamista tai hapettavia kemiallisia esikäsittelyjä.

Keksinnön mukaan käytettävien sekapolymeraattien valmistus on tunnettu. Niiden valmistus suurpainemenetelmällä on esitetty esimerkiksi saksalaisessa kuulutusjulkaisussa 1 645 018.

Keksinnön mukaista menetelmää selitetään lähemmin jalempänä viitaten muutamiin kokeisiin, jotka on koottu yhteen taulukoksi. Tarttuvuuden määräämiseksi on käytetty seuraavia menetelmiä.

Puhdistettuja alumiinikaistaleita, joiden pituus oli 100 mm, leveys 100 mm ja paksuus 1.5 mm, liimattiin 70 mm:n pituisten, 0.2 mm:n paksuisten kalvojen avulla, jotka olivat kyseessä olevia eteenisekapo- o lymeraatteja, puristimessa (paine 3 kp/cm , puristusaika 30-40 sekuntia, puristuslämpötila 180°C). Toisessa tapauksessa saman kokoisia a-lumiinikaistaleita liitettiin samoissa olosuhteissa yhteen 4 mm:n paksuisen LDPE-levyn kanssa. Liimaamattomilta pituuksilta alumiinikaista-leet taivutettiin suorakulmaisesti vastakkaisiin suuntiin.

Liimauksen lujuutta kuvaa ensi sijassa kuoriinislujuus. Tämä suure ilmaisee voiman pituutta kohti, joka tarvitaan liitoksen irrottamiseksi. Kuten kitkassa tartunnan ja liukumisen välillä, on myös tarkoituksenmukaista liimausmenetelmässä differoida repeämis- ja jatkorepeä-misvoima repäisypituutta kohti. Tuotteen hyvää tarttuvuutta varten on merkitystä jatkorepeämisvoimalla.

Nämä fysikaaliset suureet määrätiin vetolujuuskoneella. Koneen

O

kiristysleuoilla vedettiin taivutettua alumiinilevyä (30 x 100 mm'1') siten, että liimauspinta (70 x 100 mm ) sijaitsi suorakulmaisesti kiri stysleukoihin nähden. Nopeudella 50 mm/min vedettiin systeemi erilleen. Samanaikaisesti rekisteröitiin piirtimellä repäisyvoimat, jotka ovat ominaisia lujuudelle.

6 62854

Taulukosta käy selville seuraavat yksityiskohdat.

Kokeen 1 mukainen liimaksivo, eteenin, akryylihapon ja C^-C^-akryylihapon polymeraatti vastaa tekniikan tasoa. Kopolymeraateilla, jotka muodostuvat eteenistä ja C2~C^-alkyyliakrylaatista tai eteenistä ja akryyliamidista, on ainoastaan vähäinen tarttuvuus (kokeet 2 ja 1).

Terpolymeraateilla, jotka sisältävät eteeniä, Cg-Ccfalkyyliak-rylaattia ja vähäiset määrät akryyliamidia, on pienessä määrässä tarttuvuus alumiinilevyyn (kokeet 4- ja 5). Tarttumiskykyä parannetaan o-leellisesti kohottamalla akryyliamidimäärä noin 8 paino-%:in (kokeet 6-10), ilman että vaikutetaan epäedullisesti polymeraatin fysikaalisiin ominaisuuksiin.

Keksinnön mukaista menetelmää havainnollistetaan lähemmin seu-raavassa eräillä esimerkeillä.

Esimerkki 1

Akryylihappoamidia ja akryylihapon esteriä sisältäviä eteeni-sekapolymeraatteja käsiteltiin puristamalla tai pursuttamalla noin 0.2 mm:n paksuiksi kalvoiksi.

Puristuskalvo valmistettiin jauhetusta sekapolymeraatista, joka sovitettiin lasikuituvahvisteisen teflonipäällysteen väliin ja puristettiin lahoratoriopuristimessa molemminpuolisesti 4 mm:n paksuisilla rautalevyillä seuraavissa olosuhteissa: 2

Puristuspaine: 20 kp/cm

Puristusaika: 2 min

Puristuslämpötila: 180°C

Tällöin saatiin hyvin läpiplastisoituja kalvoja.

Liimakalvon valmistamiseksi pursutusmenetelmän jälkeen rakeistettu sekapolymeraatti muokattiin Collin-pursuttimen leveärakoisella suuttimella 170°C:ssa 0.2 mm:n paksuiksi laakakalvoiksi.

Edellä selitetyn menetelmän mukaan valmistettu kalvo (koostumus: 80.3 paino-% eteeniä, 12.6 paino-% tert.hutyyliakrylaattia ja 7·1 paino-# akryyliamidia), jonka paksuus on noin 0.2 mm, sovitettiin kooltaan 100 x 100 x 0.15 mm , olevan kahden puhdistetun alumiinilevyn väliin jo _ o puristettiin 180°C:ssa paineessa 20 kp/cnr kaksi minuuttia. Liimaus-vaatimusten arvostelemiseksi määrätään kuoriinislujuus edellä esitetyllä menetelmällä. Mittaus antaa repeamislujuudeksi 11.2 kp/cm ja jatko-repeämislujuudeksi 2.8 kp/cm. Vertailun vuoksi käsiteltiin terpolyme-raattia, joka sisälsi eteeni/akryylihappo/tert.butyyliakrylaattia, jossa oli 8.3 paino-# akryylihappoa ja 7 paino-# tert.hutyyliakrylaattia, saman koestusmenetelmän mukaan, jolloin repeämislujuus oli 7*2 - 7 62854 8 kp/cm ja jatkorepeämislujuus 3 kp/cm.

Esimerkki 2

Esimerkkiä 1 vastaavasti valmistetaan rakenteen alumiini/liima-kalvo/alumiinin liitostyöaines, jolloin terpolymeraatti sisältää 83.4 paino-% eteeniä, 10,5 paino-% n-butyyliakrylaattia ja 6.1 paino-% ak-ryyliamidia. Repeämislujuus on 7.2 - 7.5 kp/cm ja jatkorepeämislujuus 2.7 kp/cm.

Esimerkki 3 4 mm paksusta LDPE-levystä, kahdesta alumiinilevystä ja liima-kalvosta valmistetaan kerrosrakennesysteemi alumiini/terpolymeraatti/ polyeteeni/terpolymeraatti/alumiini, jolloin sekapolymeraatin kokoomus on 84.2 paino-% eteeniä, 8.9 paino-% tert.butyyliakrylaattia ja 6.9 paino-% akryyliamidia.

p

Paras tartuntakyky saavutetaan käyttämällä painetta 2-3 kp/cm , puristusaikaa 30-45 sek ja lämpötilaa 180°C, koska näissä olosuhteissa LDPE-levy tulee plastiseksi ainoastaan liimattavilta pinnoilta ja sen tähden systeemi säilyttää kokonaispaksuutensa.

Saadaan pienen ominaispainon ja hyvät fysikaaliset ominaisuudet omaava kerrosrakennesysteemi. Jatkorepeämislujuus on 3*8 kp/cm, kun taas sellaisen samalla tavalla valmistetun kerrosrakennesysteemin jatkorepeämislujuus on 3*5 kp/cm, jossa käytetään terpolymeraattia, joka sisältää 89 paino-% eteeniä, 7 paino-% akryylihappo-tert.butyylieste-riä ja 4 paino-% akryylihappoa.

Esimerkki 4

Vastaten esimerkissä 3 esitettyjä olosuhteita valmistetaan ker-rosrakenne-elementti rauta/terpolymeraatti/polyeteeni/terpolymeraatti/ rauta käyttäen sekapolymeraattia, jonka sulamisindeksi on 4.5 ja joka sisältää 85 paino-% eteeniä, 8.2 paino-% tert.butyyliakrylaattia ja 6.2 paino-% jakryyliamidia. Polyeteeninä välikerrosta varten on suurpaine-polyeteeni, jonka sulamisindeksi on 0.2 ja tiheys 0.918.

Kerrosrakennesysteemin liimapintojen rauta/polyeteeni repeämislujuus on 2.3 kp/cm ja jatkorepeämislujuus 1.6 kp/cm.

Esimerkki 5

Kahden 5 mm:n paksuisen vanerilevyn väliin sovitetaan noin 200 ^u:n paksuinen kalvo, jonka muodostaa terpolymeraatti, jonka sulamisindeksi, on 4.5 ja joka sisältää 85-5· paino-% eteeniä, 8.4 paino-% n-butyyliakrylaattia ja 6.1 paino-% akryyliamidia. Vanerilevyt puristetaan ruuvipuristimella ja systeemiä kuumennetaan 15 minuuttia 200°C:ssa 8 62854 uunissa. Koestettaessa koottu levy vetolujuuskoneessa vaneri repeää arvossa 40 kp/cm, kun taas liimaus säilyy vielä.

j ., _ 62854 9 I d φ φ a

I in ö o IA CO

:cti Ο -H \ *· ·* l> M Ö bO Κ\ ΚΛ P :δ X co co ω cq co h> ft cq fl-- d Φ co ω rt X rM Φ o d d ρ·η a · d s Ο ν Ο ecu :3 s'v *> ·* >ί φ ω cn ο

3 ΗΉ ft ,Μ V

i ^ d "P — . ............. ...................—--- -p d id ® φ φ a

6-C d d O o KNCMOJr-O-ENCOCO

CO Ο Ή ''S ^ I

m^afaD fO> OOOr(\l(\INftl

W -P :3 M

d ffl CD

CD >-0 ft M ' ' '

CO CO I

d d d d -p 5 o cu cu d d > > co fi :3 d d r-{ »ri a *C0 p -P COOS o Lf\ '-p d [Ο,ΙΓΝΙΑΟΟΚ'λΟ-ΓνΙΐΓ'ι -P -P i3 VXb ·* ·Η +3 •'»'»'r»'»'»'»'

d I -Η Φ bo D~a-P C\lrC\ifniN(J»rlN

CO Η·Η ft ftd d V- -P <j rl ο -H co co

pcj φ -P -P

CO ________ •n>

d Ή I IP» lA

Sdo O- OJ ONOJEN-O-itONCO-t d)£j r> «· -P Φ-H it ΚΛ V- Γ o KN ιΛ ^

CQ -PCD COCO C^a'O'COOOCOINOO

o Wft o M--

•H I

d ·Η 'SR.

Φ H I

φ >νΗ O T-04^rcy\riA

Ö b^f^j pj || #%#*#*^**·««#*** >> M-H-H CO^-^CUkDvDO'X) Η Λ a co o -4 co ft

Pc__ d

Φ ·Η I -H

•H d -H iH

P Φ H CO

-p -p o co id- it

ffl CQ^jrM O it it O

CO φ Ο -Η ΙΟ O = e = I s

d M TD · I II . OJ

φ dH« -Pd d -po a o Co d £> Pc__ H 5-- Ο Λ ^

Pc -H ^ CO I—I I o CO CO O' CD ΙΛ O- CD Γ ^ t>^ Q «* r* ** f· »n r« ^ ^ r* Φ Pid l>- *0 I CN O- O- o O CM o 03 d -H v v r- T· äM co < Pi Φ Φ —————— 1.................. ............

£ , H LT\ lT\ Η I KNv ·« bj Q Q c* #*·**»#*#***#*** v- hPid to o oooooooo O jy co* φ V v V \/ X . Pi 3 --- ^ Φ o

Ο O ·· v OJ rOiit lAcO CN-CO O O

^ b4 d V-

Claims (3)

10 62854

1. Menetelmä ainesten liimaamiseksi tai kerrostamiseksi käyttäen olefiinisekapolymeraattia liima- tai kerrostusaineena, jolloin ainekset korotetussa lämpötilassa ja mahdollisesti korotetussa paineessa liimataan sulatetulla sekapolymeraatilla tai kerrostetaan tällä, tunnettu siitä, että olefii-nisekapolymeraattina käytetään terpolymeraattia, joka sisältää 80-90 paino-osaa eteeniä, 2,5 - 8 paino-osaa eteenisesti tyydyttämättömän C^-C^ -karboksyylihapon amidia sekä 7,0 - 15,0 paino-osaa eteenisesti tyydyttämättömän C^-Cg -karboksyylihapon C^-Cg -alkyyliesteriä, jolloin paino-osien summan täytyy kulloinkin olla 100.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ole fiinisekapolymeraattina käytetään terpolymeraattia, joka sisältää 80-90 paino-osaa eteeniä, 2,5 - 8 paino-osaa akryyliamidia sekä 7-15 paino-osaa akryyiihapon C2-Cg -alkyyliesteriä, jolloin paino-osien summan täytyy kulloinkin olla 100.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että akryyiihapon C2-Cg -alkyyliesterinä on tert.butyyliakrylaatti. .i':