FI62122B - Polymerisatblandning foer framstaellning av mellanfolier foer laminerat glas - Google Patents

Description

ISSr^l W ^KUULUTUSJUUKAISU --

JmTa l j ' ; UTLÄeONINOSSKRIFT ο ζ Ί 2 2 c (4S) Patentti ayönnetty 10 11 19o2 ktvVxr Patent meddelat V T ^ (51) K*.m?/int.a3 C 08 L 29/14, C 03 C 27/12 SUOMI —FINLAND (21) ftKwittlhilwmu· —Ρκ«*·ΜΜηΙη| T!’51"0 (22) HakMilapUva—AmMutlnfriag 11.11.75 * * (23) AllnipUvt—GHtlftMtad·! 11.11.75 (41) Tullut lulMMkal — ftlMt ofTamllf li». 05.76 MMtl. |. rrtlMHh.mc» ΜΗΗ,.^Ηρ,.η.- 30.07.82

Patent· OCh rejlrterttyreleen AiwMcan tthfd eeh utl.*krtft*n publlcurud (32)(33)(31) Pyydetty «tuolit·»*—»«gird priority 13 · 11 · lb

Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubliken lyskland(DE) P 2U53780.2 (71) Hoechst Aktiengesellschaft, Postfach 80 03 20, 6230 Frankfurt (Main) 80, Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubliken lyskland(DE) (72) Hans Dieter Hermann, Neuenhain/Taunus, Joachim Ebigt, Frankfurt/Main,

Klaus Fabian, Kriftel/Taunus, Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubliken Tyskland(DE) (7M Oy Kolster Ab (5^) Polymeraattiseos laminoidun lasin välikalvojen valmistamiseksi -

Polymerisatblandning för framställning av mellanfolier för laminerat glas

Keksinnön kohteena ovat polyvinyylibutyraalin polymeraattiseokset, jotka sopivat erityisen hyvin laminoidun lasin välikalvojen valmistamiseksi.

Tähän saakka on polyvinyylibutyraali ollut lähes ainoa polymeeri, joka lujuudeltaan, murtovenymältään, lasiin tarttuvuudeltaan ja säiteily-kestävyydeltään on lähes täysin vastannut laminoidun lasin välikalvoihin kohdistuvia vaatimuksia.

Tähän saakka on kuitenkin ollut vaikeaa jo työstöteknisistä ja käyttötarkoitussyistä samanaikaisesti ja optimaalisesti täyttää kaikkia tähän ainekseen kohdistuvia vaatimuksia. Suuria lujuuksia saavutetaan suurimolekyylisestä polyvinyylibutyraalista valmistetuilla kalvoilla, joilla samalla on kapea molekyylipainojakautuma. Tällä ominaisuusyhdis-telmällä saadaan kuitenkin lähtöaines, jonka työstönopeus on vähäinen käytännön työstölämpötiloissa hyvin pienen juoksevuuden vuoksi. Jos tämä kompensoidaan kohottamalla työstölämpötilaa tapahtuu osittaista lämpöpilk-koutumista, mikä huonontaa mekaanisia ominaisuuksia. Tosin on helpompi i 62122 työstää tuotteita, joilla on laaja molekyylipainojakautuma. Mutta myös laajempi molekyylipainojakautuma huonontaa mekaanisia ominaisuuksia.

Suulakepuristettaessa suurimolekyylisiä polyvinyylibutyraaleja, joilla on kapea molekyylipainojakautuma käytännön lämpötilassa suurella suulakepuristusnopeudella, esiintyy sulamismurtumia. Siten pehmitinpi-toisessa polymeerisulassa esiintyy pyörteitä, jotka suulakepuristetuissa kalvoissa aiheuttaa aaltomaisen pinnan.

Jotta saataisiin polyvinyylibutyraalikalvoja hyvin ominaisuuksin on tähän saakka sopivia suurimolekyylisiä tuotteita suulakepuristettu varovasti ja siten suhteellisen hitaasti. Suuremmat ja siten taloudellisemmat suulakepuristusnopeudet huonontavat laatua.

Nyt on keksitty polymeraattiseos, josta taloudellisin suulakepuris-tusnopeuksin saadaan polyvinyylibutyraalikalvoja, jotka ovat hyvin lujia ja joiden pinta on moitteeton. Se koostuu pääasiassa polyvinyylibutyraalista, tavanomaisista pehmittimistä, mahdollisesti tavanomaisista stabilisaatto-rilisäaineista ja kiinnitysaineista. Keksinnön mukaisesti seos tunnetaan siitä, että polyvinyylibutyraaliosa muodostuu seoksesta, jossa on TO - 97,5 paino-^C polyvinyylibutyraalia, viskositeetti 60 - 120 cP 5 $:na etanoliliuoksena 23°Cissa ja 30 - 2,5 paino-$ polyvinyylibutyraalia, viskositeetti 2 - 30 cP 5 $*na etanoliliuoksena 23°C:ssa, jolloin molempien polyvinyylibutyraalien molekyylipainojen paino- ja lukukeskiarvojen gee-lipermeaatiokromatografisesti määritetty suhde (M^Μβ) on pienempi kuin 5 ja mieluiten 1,5 - 5·

Saavutetaan erityisen hyviä tuloksia polyvinyylibutyraaliseoksen muodostuessa 75 - 95 paino-$:sta polyvinyylibutyraalia, viskositeetti 70 - 100 cP ja 5 - 25 paino-$:sta polyvinyylibutyraalia, viskositeetti 3-20 cP.

Keksinnön mukaisten seosten polyvinyylibutyraalit saadaan antamalla polyvinyylialkoholien, joilla on vastaava molekyylipaino ja vastaava kapea molekyylipainojakautuma, reagoida n-butyraldehydin kanssa happamassa väliaineessa. Pienimolekyylisissä komponenteissa on vastaavien polyvinyylialkoholien viskositeetti 3 - 15 cP ja suurimolekyylisissä komponenteissa 25 - 40 cP mitattuina 4 $:na vesiliuoksena 20°C.

Ko. viskositeettien mittaus tapahtuu DIN 55015 mukaan.

Kemialliselta rakenteeltaan eivät keksinnön mukaiset polyvinyylibutyraalit eroa tähän saakka kalvonvalmistuksessa käytetyistä polyvinyyli-butyraaleista. Vinyylibutyraaliryhmien ohella ne sisältävät 12 - 25, mieluiten 17 - 23 paino-$ vinyylialkoholiryhmiä ja 0 - 10, mieluiten 0,5 - 5 paino-% vinyyliasetaattiryhmiä.

r 3 62122

Keksinnön mukaiset polyvinyylibutyraaliseokset voidaan valmistaa yksinkertaisesti sekoittamalla mekaanisesti jauhemaisia polyvinyylibutyraa-likomponentteja. Tällöin huolellinen sekoittaminen on erityisen tärkeää yksittäiskomponenttien viskositeettien ollessa kaukana toisistaan.

Sekoittuminen on erityisen homogeenia ja huolellista valmistettaessa ensin vastaavien polyvinyylialkoholien seos, jotka asetalisoidaan yhdessä.

On selvää, että polyvinyylialkoholiseos voidaan myös valmistaa vastaavan molekyylipainojakautuman omaavien polyvinyyliasetaattien seoksesta.

Polyvinyylibutyraaliseosten työstämiseksi kalvoiksi on polyvinyyli-butyraaliin tavalliseen tapaan lisättävä pehmitintä ennen työstöä tai sen jälkeen. Kuten tunnettujen polyvinyylibutyraalien kohdalla on pehmit-timien lisäysmäärä 20 - 60, yleensä 30 - 50 paino-osaa pehmitintä 100 paino-osaa kohti polyvinyylibutyraaliseosta. Sopivia pehmittimiä ovat tavanomaisesti käytetyt yhdisteet, esim. moniarvoisten alkoholien tai moniarvoisten happojen esterit. Esimerkkeinä mainittakoon trietyleeniglykolin ja 6-10 hiiliatomia sisältävien alifaattisten karboksyylihappojen esterit, erityisesti 2-etyylivoihappo, glyserolimono-oleaatti, dibutyyliseba-saatti, di-(p-butoksietyyli)-adipaatti, dioktyyliftalaatti ja trikresyy-lifosfaatti. Näitä pehmittimiä voidaan käyttää yksinään tai seoksina.

Lisäksi voidaan lisätä aineita, jotka stabiloivat seosta pilkkoutumista vastaan, esim. pieniä määriä emästä tai emäksisesti reagoivia suoloja ja lisäksi hapetusstabilisaattoreita, esim. 2-, 4- ja/tai 6-ase-massa substituoituja fenoleja tai bisfenoleja tai terpeenifenoleja.

Lisäksi voivat seokset sisältää lisäaineita, jotka vaikuttavat kalvojen tarttumiseen toisiinsa tai lasiin, esim. karboksyylihapposuoloja, fluorideja, lesitiiniä tai alkyleeniureoita.

Sekä mainittuja stabilisaattoreita että tarttumislisäaineita lisätään tavanomaisia määriä 0,001 - 1 painokokonaisseoksesta laskettuna.

Polyvinyylibutyraali, pehmittimet ja mahdolliset lisäaineet sekoitetaan tavanomaiseen tapaan sekoittamalla normaalilämpötilassa ja mahdollisesti seisottamalla seosta tai vatkaamalla tai valssaamalla kohotetussa lämpötilassa tai myös välittömästi työstön yhteydessä kalenterissa tai suulakepuristimessa.

Samoin voidaan komponentit sekoittaa liuoksena, josta valetaan kalvoja·

On yllättävää, että keksinnön mukaisilla polyvinyylibutyraaliseok-silla, joissa on suurimolekyylinen ja pienimolekyylinen osa ja aina kapea molekyylipainojakautuma, on parempi vaikutus sulamismurtumaan ja * 62122 juoksevuuteen kuin polyvinyylibutyraaleilla, Joilla on pieni molekyylipaino tai leveä molekyylipainojakautuma. Tällöin saavutetaan kuitenkin varovassa työstössä lähes täysin lujuusarvot, jotka ovat ominaisia vaikeasti työstettäville tuotteille suurine molekyylipainoineen ja leveine molekyylipaino jakauturaineen. Voimakkaammissa, siis taloudellisimmissa työstöolosuh-teissa keksinnönmukaiset tuotteet tarvitsevat vähemmän energiaa. Siten lämpöpilkkoutuminen on vähäisempi ja saavuttavat jopa suurempia lujuus-arvoja kuin suuriraolekyyliset tuotteet kapeine molekyylipainojakautumineen.

Keksinnön mukaisten seosten määrä- ja viskositeettisuhteet ovat kriittisiä. Pieniviskoosien komponenttien liian suuri osuus johtaa siihen, että seoksen juoksevuus on liian suuri, jolloin siitä suulakepuristetut kalvot rypistyvät. Suuriviskoosien komponenttien liian suuri osuus johtaa suulakepuristettaessa liian suureen energiantarpeeseen.

Jos komponenttien viskositeetti ja molekyylipainojakautuma poikkeavat keksinnön mukaisista arvoista vaikuttaa tämä työstettävyyteen tai lujuuteen tai molempiin.

Komponenttien viskositeetit ja määrät voivat vaihdella keksinnön-mukaisten arvojen puitteissa. Tällöin optimiseos saadaan yksinkertaisin työstökokein ja voidaan sovittaa vaadittujen työstö- ja lujuusarvojen mukaan. Pehmittimen luonteen ja määrän ohella seos riippuu jossain määrin polyvinyyliasetaatin luonteesta, jota käytetään polyvinyylialkoholin ja siten polyvinyylibutyraalin valmistamiseksi.

Seuraavissa esimerkeissä, jotka selventävät keksintöä, ovat kaikki määrät painomääriä. Kaikki liuosviskositeetit määritettiin DIN 53015 mukaan.

Esimerkki 1

Sekoitettiin mekaanisesti 95 i° jauhemaista polyvinyylibutyraalia, viskositeetti 84 cP 5 $sna liuoksena 96 ssa etanolissa 23°C:ssa ja 5 % polyvinyylibutyraalia, jonka samalla tavoin mitattu viskositeetti oli 5 cP. Polymeerien polyvinyylialkoholipitoisuus oli 19,0 $ ja 19,2 $.

Niiden geelikromatografisesti mitattu molekulaarinen epäjatkuvuus M^/Μη oli 2,4 ja 2,8. Sekoitettiin huoneen lämpötilassa 100 osaa polymeeri-seosta ja 41 osaa trietyleeniglykolidi-2-etyylivoihappoesteriä ja seisotettiin yli yön. Sitten seos suulakepuristettiin 170°C:ssa laboratorio-suulakepuristimessa 1 mm x 15 mm liuskoiksi. Puristeesta määritettiin DIN 53735 mukaan lämpötilassa 150°C ja kuormituksella 10 kp sulain-, deksi i10 * 4,7 g/lO min.

Esimerkki 2 (vertailu)

Toistettiin esimerkki 1 sillä erotuksella, että polyvinyylibutyraa-lina käytettiin vain polymeeriä, jonka viskositeetti oli 84 cP lisäämättä pieniviskoosia polymeerejä. Kun oli lisätty pehmitintä ja suulakepuristettu 5 62122 kuten esimerkissä 1 oli polymeerin sulaindekai i^ = 3,6 g/min. Taipumus sulamismurtumaan oli huomattavasti suurempi kuin esimerkin 1 mukaan valmistetuilla polymeereillä.

Taulukossa 1 on vertailtu esimerkkejä 1 ja 2. Havaitaan, että pienimolekyylisen polyvinyylibutyraalin lisääminen parantaa huomattavasti polymeeri-pehmitinseoksen juoksevuutta.

' * ' 62122 , ^ 7 *; * I Λί'-' -H * * en o> a ^ m

rH T3 O

3 Ö rH o

Ui -H -H rH

O

Ö o

Hd r-v -P ^ ·

H n5 S Ή rH

S rt rt >> ^ ^

J3 cg n) H Q) O CO O

Ph -—- O P* ___ e. .

OI

s

Is

0* Φ I

rH

Uh

O

a: m i n rH ^

•H

° rt H *n i

Ai (H W

>>

Ai -P "" 3 ·

3 ,Q CH

•rH

rH rH

rt H ^1¾0 N « t>

Eh >a

rH

O *r»*.

* S

H O O

$ * eT

ft rH rH

CO

3 -Τ' 3

Ph CO

O -H

V_r O

-P

• ^ 5 τί v (D CO P<

β H

2 o > Ä

O

M

H g 8 3 • c

rH -H

- , ' ' ' - (» >>

' ' rH

3 O

rH Ph

•H *H

A rt

Λ; -P rH

ft ft ω φ 0 > CU rH rH v“' w 7 62122

Esimerkki 3

Valmistettiin polyvinyylibutyraali 80 #:sta polyvinyylialkoholia, viskositeetti 29 cP mitattuna 4 #sna vesiliuoksena 20°C:ssa ja 20 Joista polyvinyylialkoholia, viskositeetti 9 cP mitattuna samalla tavoin. Molemmat polyvinyylialkoholit valmistettiin esteröimällä uudelleen liuoksessa valmistettua polyvinyyliasetaattia. Epäjatkuvuus M^M^ oli 2-3·

Sekoitettiin 100 osaa polyvinyylibutyraalia ja 42 osaa trietyleeni-glykolin Cg - C^-rasvahappoesteriseosta ja suulakepuristettiin 170°C:ssa laboratoriomittaussuulakepuristimella, valmistaja toiminimi Göttfert.

Käytettiin reikäsuulaketta, halkaisija 1,2 mm ja pituus 30 mm. Sisäpai-neessa 245 kp/cm tuotto oli 4»1 g/min. Kun tuotto oli 3,3 g/min. oli sulamismurtumaa havaittavissa·

Puristeesta valmistettiin 150°Cissa 0,8 mm paksuja kalvoja. Näistä kalvoista meistettiin 15 mm leveitä ja 10 cm pitkiä liuskoja. Liuskoja ilmastoitiin kaksi päivää normi-ilmastossa (23°C, 50 $:n suhteellinen kosteus). Normi-ilmastossa määritettiin näytteiden vetolujuus Instron-lait-teella DIN 53455 mukaan. Kiinnitys tapahtui kiertämällä ympäri, kiinni-tyspituus oli 50 mm. Vetonopeus oli 20 cm/min. Saadut vetolujuuden ja vetovenymän arvot ilmenevät taulukosta 2.

Esimerkki 4

Samalla tavoin kuin esimerkissä 3 valmistettiin ja työstettiin polyvinyylibutyraali 90 #:sta kapeajakautumapolyvinyylialkoholia, viskositeetti 29 cP ja 10 $:sta kapeajakautumapolyvinyylialkoholia, viskositeetti 4,5 cP (mitattu esimerkin 3 mukaan). Koetulokset ilmenevät taulukosta 2.

Esimerkki 5 (vertailu) Tässä esimerkissä asetalisoitiin polyvinyylialkoholiseos, jossa oli yhtä suuret osat polyvinyylialkoholia, viskositeetti 29 cP ja polyvinyylialkoholia, viskositeetti 20 cP. Viskositeetti mitattiin esimerkin 3 mukaan. Asetalisointi vietiin edellä olevissa esimerkeissä niin pitkälle, että saadun polyvinyylibutyraalin jäännöspitoisuutena oli 19,5 - 20,5 i" ; polyvinyylialkoholiyksikköjä. Polymeeri työstettiin ja mitattiin esimer- « kissä 3 kuvatulla tavalla. Koetulokset ilmenevät taulukosta 2. ·

Esimerkki 6 (vertailu) !

Tässä kokeessa käytettiin asetalisoinnissa suurimolekyylistä, kapea-iakautumapolyvinyylialkoholia. Muilta osin tapahtui polyvinyylibutyraalin I

valmistus ja pehmitinseoksen työstö ja mittaus kuten esimerkissä 3. Tulokset ilmenevät taulukosta 2.

i 62122

Esimerkki 7 (vertailu)

Myös tässä esimerkissä käytettiin asetalisoinniesa vain yhtä poly-vinyylialkoholia. Poiketen esimerkkien 3-6 polyvinyylialkoholeista sitä ei valmistettu vinyyliasetaattiliuospolymeroimalla ja suhteen M^/M^ ollessa 6 molekyylipainojakautuma oli laaja. Asetalisointi, työstö ja mittaus tapahtui kuten esimerkissä 3· Koetulokset ilmenevät taulukosta 2.

Taulukon 2 koetulosten vertailu osoittaa selvästi keksinnön mukaisen menetelmän ylivoimaisuuden. Esimerkkien 3 ja 4 mukaan saatiin helposti juoksevia polymeeri-pehmitinseoksia, joissa vasta suhteellisen suurilla suulakepuristusnopeuksilla esiintyi sulamismurtumaa.

Vertailuesimerkin 5 mukaan asetalisoitiin rasittamatonta polyvi-nyylialkoholiseosta. Tällöin saatujen polyvinyylibutyraalikomponenttien viskositeetit eroavat toisistaan liian vähän. Pehmitinpitoisen polymeeri-seoksen juoksevuus on selvästi pienempi ja sulamismurtumaa esiintyy pienemmällä valmistusnopeudella.

Samalla tavoin käyttäytyi vertailuesimerkin 7 laajajakautumapolymeeri.

Vertailuesimerkin 6 kapeajakautumapolymeerin juoksevuus ja sulamis-murtuma oli erityisen epäedullinen. Verrattuna esimerkkiin 3 juoksevuus oli laskenut puoleen ja taipumus sulamismurtumaan oli kasvanut lähes kolminkertaiseksi.

Mutta vertailtaessa tuotteiden vetolujuuksia havaitaan, että polymeerien 3 ja 4 lujuus on lähes sama kuin polymeerillä 6 kun taas polymeerit 5 ja 7 ovat selvästi huonontuneet.

9 62122

I I

0 >> 10 o m o 0 £.. σI σι o r* <m <n o* <n iy <»» I---— Ή Λ <ί nT* c g

•H « M

a '5 \ inoo O m ° Q< .H «-Ι © n* 00

Ο φ 2 X OMCiH m H

® > rH w m - ________________ M I ---

® ^ I I

® an o < c ® d ö -p a ..

+> S 3 « P-H f*> CO N N

Ή d d -P ·3 -P 6 * · * » * 5 3 85 8« η " " ^ " Φ CO 4» fl Pii-K-^

Pi

Ji --- ® -p -p c

® -P O O-H

Μ ΐδ 6 Η Ό O O H

o 3 ® o ^ 5 *<*><*» m m fm ® * >> ö 01 •H ————— ~ S Hi '. 3 P \ I ^ •H d d &

ο β ® 8 (H al A

Jd 8 ® o -H 11 ..... * I

,* c o o Ah I I

«fit.__ Λ | """ " 1 -- 3 Id •Η -P β ,

t—I O ® P I

f> » a c inin · 3 Ή d 3 © « %

Pi Ή ®-~v 01 ft - J,ssas

64 £Sa% r’ -..... ...... I

JljC io in « 3Γ IS * «·· *

1 www i I

2 · S, x Λ in

1 CO P| en » o I ‘I

® ο Ί· n ij • * o o ö

Η Μ «— M H in I I

a _____ I *v «* «* rf .° » I Ji p.

S M U OlOlOl CO o

Sr»*-* mmm m cn jg > © 5 $ - 8 8 / <*«. ” "M.—* ·”i~T~~ 3 3 3

P P . ι-l P

Μ P P P

5 d d d

P P P P

® p U P

s « © « . -H >.·>>.

ro <0 mw vo^ 10 621 2 2

Esimerkkien 1-7 mukainen työstö tapahtui varovissa olosuhteissa, jolloin polymeerit eivät vaurioidu. Käytännössä ja erityisesti suuren mittakaavan suulakepuristimissa polymeerit pyrkivät pilkkoutumaan. Tällainen pilkkoutuminen huonontaa suulakepuristettujen kalvojen ja niistä valmistetun laminoidun lasin ominaisuuksia. Tätä ei voida stabilisaattori-lisäykselläkään täysin laminoida.

Seuraavat esimerkit osoittavat keksinnön mukaisten tuotteiden suuremman vastustuskyvyn leikkuuvoimien kasvaessa.

Esimerkki 8

Vatkattiin Brabender-reometrissä 100 osaa polyvinyylibutyraalia suljetussa ilmatilavuudessa kierrosluvulla 30 kierr./min. ja lämpötilassa 170° ja 58 osaa trietyleeniglykolidi-2-etyylivoihappoesteriä. Polymeeri valmistettiin polyvinyylialkoholiseoksesta, jossa oli 82 $ polyvinyyli-alkoholia, M* 2,1 ja viskositeetti 31 cP (4 °J“ vedessä, 20°C) sekä 18 cfo polyvinyylialkoholia, M^/Μη = 2,4 ja viskositeetti Θ cP. Asetali-soinnin jälkeen se sisälsi 19,5 f» polyvinyylialkoholiyksikköjä. Ennen vatkaamista polymeeri stabiloitiin 0,4 terpeenifenolia. Kahden mi nuutin vatkausajan kuluttua polymeeri-pehmitinseoksen sulaindeksi esimerkin 1 mukaan oli i^^ 6,8 ja 10 minuutin kuluttua i^Q » 7,0. Siten pilkkoutuminen oli ollut varsin vähäistä.

Esimerkki 9 (vertailu)

Esimerkissä 8 kuvatulla tavalla stabiloitiin yhtenäinen polymeeri ja vatkattiin pehmittimen kera. Polymeeri saatiin 100 ‘fo: sti polyvinyyli-alkoholista, M^/M^ * 2,2 ja viskositeetti 29 cP. Asetalisoinnin jälkeen se sisälsi 19,7 i° polyvinyylialkoholiyksikköjä. Kahden minuutin vatkaa-misajan jälkeen seoksen sulaindeksi oli i^Q = 3,8 ja 10 minuutin kuluttua i^Q = 6,5.

Näistä taulukon 3 arvoista ilmenee, että ei-keksinnön mukaisen tuotteen pilkkoutuminen on huomattavasti voimakkaampaa, so. se tapahtuu ilmeisesti aikaisemmin kuin esimerkin 8 mukaan valmistetulla polymeeriseoksella. Syynä on ilmeisesti keksinnön mukaisen tuotteen pienempi energiantarve.

n 62122 c S s +> β β ή •rl · . p a I β 5 o «3 ® P n ,- w p O *n P A! β to * * cd Ή^ Is* <0 > o a Ν'» d O β

O cd P P

Ρ·η

O

Ό P O · I .

ra f- β

Ai r-l P

® a Id •Ö β β _ c φ cp ®

•Η Φ φ Ρ % CO

ιί ϋ Ό ί) \0 * , Ρ Ρ Λ Ρ «*» β :cÖ «5 β Μ -rj Ai Ai

S

C O rl

•H O O

3 ® ® a cd cd M **» **>

Jc α o Φ φ co m φ Äc ' o o e N"H ' I» I i i. . .11 .

CD

3 1 β ρ c c . <D Ρ Ρ φ *Λ *·* o I p d β ον-' % * < O P ö AfiR <T> Q\ M 2^ri~‘ «-< «* Λ. «H (0 O tcu ^ ftdBn__ » ^ 2 · cö en 2' _

•O « O

P •H'·'’ ® I

iS>

hP

_, | β · ** ®

Cl Nw P I

Φ ------- £ 04 2^|s es es ^ ·

Ph ,*—> ‘ » 0« r-l es £ p o «n en i>w

hP

es O

P w o o

H

P 3

Ai P

Ai P

β d e ® ® β P Φ <o > K, >»p 12 621 22

Esimerkki 10

Polyvinyylibutyraali, polyvinyylialkoholiyksikkojen pitoisuus 19,5 muodostui BO sta kapeajakautumapolymeeriä, viskositeetti 80 cP ja 20 #:sta kapeajakautumapolymeeriä, viskositeetti 15 cP mitattuina 5 $:na liuoksena 96 /^’Jssa etanolissa 23°C:ssa® Suulakepuristettiin 100 osaa polymeeriä ja 39 osaa trietyleeniglykolin - C^-rasvahappoesteriä suulakelämpötilassa 170°C ja syöttövyöhykkeen maksimilämpötilassa 230°C. Esimerkissä 3 kuvatulla tavalla mitattiin suulakepuristeen vetolujuus. Lisäksi valmistettiin puristeesta 100 x 150 x 0,8 mm kalvoja. Näistä valmistettiin laminoitua lasia puristamalla 30 minuuttia lämpötilassa 140°C ja paineessa 10 kp/cm2. Ulkolasilevyjen paksuus oli 2 ja 3 mm. Kolmen millimetrin lasilevy yläpuolella levyt asetettiin irrallaan sopivaan kehikkoon ja niitä kokeiltiin lieriömäisellä pudostusvasaralla, paino 2 kp ja halkaisija 35 mm. Määritettiin pudotuskorkeus, jolloin 50 ssa polyvinyylibutyraalikalvoja lami-noidun lasin sisässä ei ollut halkeamia. Taulukon 4 mukaan mitattiin pudotuskorkeus 2,50 m, mikä DIN 52506 mukaan (dynaaminen menetelmä) vastaa keskimääräistä pudotuskorkeutta n. 7,50 m.

Esimerkki 11 (vertailu)

Kuten esimerkissä 10 on kuvattu suulakepuristettiin samassa lämpötilassa ja samalla valmistusnopeudella yhtenäistä kapeajakautumapolyvinyy-libutyraalia, viskositeetti 80 cP ja polyvinyylialkoholipitoisuus 19,7 $>· Koekalvojen valmistus ja niiden mittaaminen tapahtui kuten esimerkissä 10.

Taulukon 4 esimerkkien 10 ja 11 tulosten vertailu osoittaa, että samalla suulakepuristusnopeudella ovat keksinnön mukaiset polymeerit selvästi parempia kuin vertailuesimerkin 11 polymeerit. Syynä tähän on huonommin juoksevan vertailutuotteen voimakkaampi pilkkoutuminen.

t i;> 6 212 2 03 00 2 3 o 5« 0 10

fi * M H

CO

ΠΝ in O

rH O ·“* Ή

CS CM

4» pi 0) X ► "—' >> fl O f-t Η · O O _ _ -P r4 Ρ.ΙΠ5 ON O'

Ή ">*. *«4 f*N C*N

a 4 «s n JS * «5 · 0) * « · a< o o a its ?s*

** P4 M

^ -----..- .- ....

O

Λί

3 * O

H * -»» ift =3 ί “? * a) j> «“* * e< •w ΜΗ 90 Jä* o K. ° " 1

•P

£ *7 H « £-- fi ' •H ·

► M 04 CD O

® O P» CO

H *H

o t> P4 |2 S 8

O H

.H

* ..

» ------- "......—1 3 •H r—* X -<4 X Λ P 4’ α> i-i B c « O H *.

JäL__ ... -. P-ii.l·. .-••»Λ- Λ,.2Σ2ιϊιΒϋ..-Uijae.^rSlUA· .*«ft—~· *» — -**- ~ · ·

Claims (2)

1. Polymeraattiseos laminoidun lasin välikalvojen valmistamiseksi, joka pääasiassa muodostuu polyvinyylibutyraalista, tavanomaisista pehmittimictä, mahdollisesti stabiloimislisäaineista ja kiinnitysaineista, tunnettu siitä, että polyvinyylibutyraali on seos 70-97,5 paino:sta polyvinyylibutyraalia, viskositeetti 60-120 cP 5~% etanoliliuoksena 23°C:ssa ja 30-2,5 paino-%:sta polyvinyylibutyraalia, viskositeetti 2-30 cP 5~% etanoliliuoksena 23°C:ssa, jolloin molempien polyvinyylibutyraalikomponenttien molekyylipainojen paino- ja lukukeskiarvojen geelipermeaatiokromatografisesti määritetty suhde (M /M ) on pienempi kuin 5 ja V n mieluiten 1,5-3.

1,1 6212 2

2. Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen polyvinyylibutyraalista, peh mittämistä sekä mahdollisesti stabilisaattoreista ja kiinnitysaineista koostuvan seoksen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että a set ali soidaan happaman katalyytin läsnäollessa n-butyraldehydilla 70-97,5 paino-osaa polyvinyylialkoholia, viskositeetti 25-1+0 cP k-% vesiliuoksena 20°C:ssa sekä 30-2,5 paino-osaa polyvinyylialkoholia, viskositeetti 3-15 cP h-% vesiliuoksena 20°C :ssa, jolloin molempien polyvinyylialkoholikomponenttien molekyylipainojen paino- ja lukukeskiarvojen suhde ) on pienempi kuin 5 ja mieluiten 1,5-3, ja sen jälkeen polyvinyyli butyraali seokseen lisätään pehmittimiä ja mahdollisesti stabilisaattoreita sekä ki inn it ysa in eitä.