FI57492B - Elektrostatografiska framkallningsaemnen - Google Patents

Description

ΓβΙ f11iKUULUTUSjULKAISU CHAQO VHTa LBJ (11) UTLÄGGNINGSSKRIFT ^ * ra® c <4S> ./. 1 " "·ΰ ^ v ^ (51) Ky.ik.Wa3 G 03 G 9/10 SUOMI —FINLAND (21) P«t*nttlh»k*mu· — Ρκ«ΜΜβΜη« 2781/72 (22) HakwnispUvt—AntOknlnfadag 09.10.72 (23) AikupCWt—GlMghucsdm 09.10.72 (41) Tullut JulklMicsi — Blhrtt offantllg 13.OU.73

Patentti· ja rekisterihallitus (44) NlhttvUulp*non j» kuuLJulkmUun pvm. —

Patent· och registerstyreisan Ainekin utiifd och uti^krtftM pubUcund 30.0U.80 (32)(33)(31) Pyj^ettjr «tuolkuu*—Begird prtorttet 12.lO.7i USA(US) I88605 (71) Xerox Corporation, Xerox Square, Rochester, N.Y., USA(US) (72) Marianne C. O'Neill, Webster, N.Y., Arun Kumar Chatterji, Webster, N.Y., USA(US) (Jh) Berggren Oy Ab (5U) Elektrostatografisia kehitysaineita - Elektrostatografiska fram-kallningsämnen Tämä keksintö koskee elektrostatografisista hiukkasista koostuvaa kehitysmateriaalia, joka sisältää mm. elektroskooppisen sävy-tiriaineen.

Kuvien muodostaminen ja kehittäminen valosähköisestä johtavien aineiden pinnalle sähköstaattisin keinoin ovat hyvin tunnettuja.

C.P. Carlson'in US-patentissa n:o 2 297 691 esittämä perus- · sähkövalokuvausmenetelmä käsittää tasaisen sähköstaattisen varauksen asettamisen valosähköisestä johtavalle eristyskerrokselle, kerroksen saattamisen alttiiksi valo- ja varjokuvalle varauksen hajottamiseksi kerrosten valolle altistetuille alueille ja saadun sähköstaattisen piilevän kuvan kehittämisen saostamalla kuvan päälle hienojakoista elektroskooppista ainetta, joka tunnetaan alalla nimellä "sävytin". Sävytin pyrkii yleensä niille kerroksen alueille, joissa varaus on säilynyt muodostaen sävytinkuvan, joka vastaa piilevää sähköstaattista kuvaa. Tämä jauhekuva voidaan sitten siirtää tukipinnalle, kuten paperille. Siirretty kuva voidaan kiinnittää täysin pysyvästi tukipinnalle esim. lämmön avulla. Sen sijaan, että muodostettaisiin piilevä kuva, varaamalla valosähköisestä johtava kerros tasaisesti ja altistamalla kerros sitten valo- ja varjokuvalle, piilevä kuva voidaan muodostaa varaamalla kerros suoraan kuvan ulkomuotoon. Jauhekuva voidaan 2 57492 kiinnittää valosähköisesti johtavalle kerrokselle, mikäli jauhekuvan siirtovaihe ei ole toivottava. Edellä mainittu lämpökiinnitysvaihe voidaan korvata muilla sopivilla kiinnityskeinoilla kuten liuotin-tai päällystyskäsittelyllä.

Useita menetelmiä tunnetaan elektroskooppisten hiukkasten levittämiseksi kehitettävälle piilevälle sähköstaattiselle kuvalle. Eräs kehitysmenetelmä, jonka on esittänyt E.N. Wise US-patentissa n:o 2.618.552, tunnetaan "kaskadi"-kehityksen nimellä. Tässä menetelmässä kehitysmateriaali, joka sisältää suhteellisen suuria kantoainehiukka-sia, joiden pinta on päällystetty sähköstaattisesti hienojakoisilla sävytinhiukkasilla, johdetaan sähköstaattisen kuvan kantavalle pinnalle ja valssataan tai pommitetaan sen yli. Kantoainehiukkasten koostumus on valittu siten, että ne varaavat hankaussähköllä sävytinhiukka-set niiden haluttuun polaarisuuteen. Kun seos pommitetaan tai valssataan piilevän kuvan kantavan pinnan yli, sävytinhiukkaset saostuvat ja kiinnittyvät sähköstaattisesti positiivin kehitysprosesseissa piilevän kuvan varautuneeseen osaan eivätkä saostu kuvan varautumattorniin tai taustaosiin. Suurin osa tausta-alueille satunnaisesti saostuneista sävyt inhiukkasista poistetaan valssattavan kantoaineen avulla johtuen ilmeisesti suuremmasta sähköstaattisesta vetovoimasta sävyttimen ja kantoaineen kuin sävyttimen ja varauksettoman taustan välillä. Kantoaine ja ylimääräinen sävytin kierrätetään sitten takaisin. Tämä tekniikka on erittäin hyvä kehitettäessä viivakopiokuvia.

Toinen menetelmä sähköstaattisten kuvien kehittämiseksi on "magneettiharja"-menetelmä, joka on esitetty esim. US-patentissa n:o 2.87^.063. Tässä menetelmässä kehitysainetta, joka sisältää sävytinhiuk-kasia ja magneettisesti puoleensa vetäviä kantoainehiukkasia, kuljetetaan magneetin avulla. Magneetin magneettikenttä äheuttaa magneettisesti puoleensa vetävien kantoainehiukkasten suuntautumisen harjamaiseen mutooon. Tämä "magneettiharja" on liitetty sähköstaattisen kuvan kantavaan pintaan ja sävytinhiukkaset vedetään harjasta piilevälle kuvalle sähköstaattisen vetovoiman avulla.

Vielä eräs toinen menetelmä sähköstaattisten, piilevien kuvien kehittämiseksi on "jauhepilvi"-menetelmä, jonka esim. C.P. Carlson on esittänyt amerikkalaisessa patentissa n:o 2.221.776. Tässä menetelmässä kehitysaine, joka sisältää sähköisesti varautuneita sävytinhiuk-kasia kaasumaisessa nesteessä, johdetaan sähköstaattisen, piilevän kuvan kantavan pinnan ohitse. Sähköstaattinen vetovoima vetää sävytinhiukkaset kaasusta piilevälle kuvalle. Tämä menetelmä on erityisen käyttökelpoinen jatkuvasävyisessä kehityksessä.

3 57492

Muita kehitysmenetelmiä, kuten "kosketus"-kehitystä, jonka on esittänyt R.W. Gundlach US-patentissa n:o 3.166.^32, voidaan käyttää sopivassa yhteydessä.

Yleensä kaupallisissa elektrostatografisissa kehityssystee-meissä käytetään automaattisia koneita. Koska automaattisten elektro-statografisten kopiointikoneiden tulisi toimia mahdollisimman vähällä huollolla, koneissa käytettyä kehitinainetta tulisi voida kierrättää uudelleen monia tuhansia kertoja. Automaattisessa ksesografisessa laitteessa on tavallista käyttää sähkövalokuvauslevyä, joka varataan, valotetaan ja sitten kehitetään saattamalla se kosketukseen kehitin-seoksen kanssa. Joissakin iutomaattisissa koneissa sähkövalokuvausle-vylle muodostunut sävytinkuva siirretään vastaanottavalle pinnalle ja sähkövalokuvauslevy puhdistetaan sitten uutta käyttöä varten. Siirto suoritetaan koronan synnyttävällä laitteella, joka saa aikaan sähköstaattisen varauksen jauheen vetämiseksi sähkövalokuvauslevyltä rekisteröivälle pinnalle. Kuvan siirron suorittamiseen vaadittu varauksen polaarisuus riippuu alkuperäisen., kopion visuaalisesta muodosta suhteessa kehittämisen suorittamiseen käytetyn kehitinmateriaalin jäljennös- ja elektroskooppisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi kun alkuperäisestä positiivista on tehtävä positiivijäljennös, on tavallista käyttää positiivista koronaa negatiivisesti varautuneen sävytinkuvan siirtämiseen rekisteröivälle pinnalle. Kun halutaan saada positiivijäljen-nös alkuperäisestä negatiivista, on tavallista käyttää positiivisesti varautunutta sävytintä, jota laatan varautuneet alueet työntävät sen varauksettomille alueille muodostaen positiivikuvan, joka voidaan siirtää negatiivinapaisella koronalla. Molemmissa tapauksissa jäännösjauhe-kuva jää tavallisesti kuvan pinnalle siirron jälkeen. Koska levy voidaan käyttää uudestaan seuraavalla kierroksella, on tarpeen poistaa jäännöskuva "varjokuvien" muodostumisen estämiseksi seuraaville kopioille ja sävytinkalvon muodostumisen estämiseksi valon vastaanottimen pinnalle. Yllä kuvatussa positiivi-positiivi-jäljennösmenetelmässä jäännösjauhe jää tiukasti levyn pinnalle ilmiön ansiosta, jota ei täysin ymmärretä, mikä estää jauheen täydellisen siirtämisen tukipinnal-le, erityisesti itse kuvan alueella. Sävytyinhiukkasten epätäydellinen siirtyminen ei ole toivottavaa, koska viimeisen kopion kuvatiheys pienenee ja tarvitaan erittäin kuluttavaa valon vastaanottimen puhdistus-tekniikkaa jäljelle jääneen sävyttimen poistamiseksi valon vastaanottimen pinnalta. Tämä kuvausprosessi toistetaan tavallisesti jokaiselle koneen jäljentämälle kopiolle milloin tahansa kehitinaineen ja sähkö-valokuvauslevyn pinnan käyttökelpoisen kestoiän aikana.

" 57492

Erilaiset elektrostatografisen levyn puhdistuslaitteet, kuten "harja"- ja "kangas"-puhdistimet ovat alalla aikaisemmin tunnettuja. Tyypillisen harjapuhdistimen ovat esittäneet L.E. Walkup et. ai. US-patentissa n:o 2.832.977. Harjatyyppinen puhdistuslaite käsittää tavallisesti yhden tai useampia pyöriviä harjoja, jotka poistavat jään-nösjauheen levyltä ilmavirtaan, joka poistetaan suodatinsysteemin läpi. Tyypillisen kangaspuhdistuslaitteen ovat esittäneet W.E. Graff, Jr et ai. US-patentissa n:o 3.1B6.838. Kuten Graff, Jr. et ai. esittävät, levyllä olevan jäännösjauheen poisto suoritetaan johtamalla kuituma-teriaalikudos levyn pinnan yli. Toinen järjestelmä jäljelle jääneiden sävytinhiukkasten poistamiseksi valonvastaanottimen pinnalta koostuu joustavasta puhdistusterästä, joka pyyhkii tai kaapii jäännössävytti-men valon vastaanottimen pinnalta, kun pinta liikkuu terän ohi.

Valitettavasti edellä mainitut puhdistusjärjestelmät eivät tehokkaasti poista kaikentyyppisiä sävytinhiukkasia kaikentyyppisiltä uudestaan käytettäviltä valon vastaanottajilta. Tämä ei ole puhdistus-järjestelmän haitta, vaan tiettyjen sävyttimien haitta, joita käytetään määrättyjen valon vastaanottajien yhteydessä. Ellei tietty sävytin pyri muodostamaan kiinni tarttuvaa jäännöskalvoa määrätylle valon vastaanottajalle, kuvatut puhdistusjärjestelmät poistavat tehokkaasti kaiken jäännössävyttimen. Kuitenkin monet kaupalliset sävyttimet pyrkivät jo luonnostaan muodostamaan jäännöskalvon uudestaan käytettävien valon vastaanottajien pinnalle. Tällaisten kalvojen muodostuminen ei ole toivottavaa, sillä ne vaikuttavat haitallisesti kehittämättömien ja kehitettyjen kuvien laatuun. Näiden määrättyjen sävyttimien sävytinkalvo-ongelma on äkillinen erittäin nopeissa kopiointi- ja jäljennöskoneissa, joissa kosketus kehitinaineen ja kuvauspinnan välillä tapahtuu paljon useammin ja suuremmilla nopeuksilla kuin tavanomaisissa elektrostato-grafisissa systeemeissä. Lopulta sävyttimen kasaantuminen tulee niin suureksi, että tehokas kopiointi tai jäljentäminen huononee. Tämän tuloksena voimakkaammat keinot, esim. liuotinpoisto, ovat tarpeen tämäntyyppisen kalvon poistamiseksi. Usein toistuva laitteen pysäyttäminen valon vastaanottajan pinnan puhdistamiseksi on ilmeisen ei-toivottavaa, silkka kone otetaan pois toiminnasta ja toistuva tämäntyyppinen tekniikka kuluttaa valon vastaanottajan pinnan loppuun.

Näin ollen on olemassa jatkuva tarve menetelmälle sävytinkal-von kerääntymisen estämiseksi valon vastaanottajan pinnalle. Elektro-statografiset systeemit ja erityisesti tällaisten systeemien kuvaus-, kehitys- ja puhdistusosat edistyisivät merkittävästi, jos edellä olevat ongelmat voitaisiin tehokkaasti selvittää.

5 57492 Näin ollen tämän keksinnön tarkoituksena on saada aikaan kehitinvalmiste, joka estää tehokkaasti sävytinkalvon kerääntymisen.

Keksinnön toisena tarkoituksena on saada aikaan kehitinvalmiste, joka parantaa kiinteäalaisen painon voimakkuutta.

Edelleen tämän keksinnön tarkoituksena on saada aikaan kehitinvalmiste, joka pienentää kopioiden taustan voimakkuutta.

Vielä eräs tämän keksinnön tarkoitus on saada aikaan kehitinvalmiste, jolla on parannetut ja stabiloidut hankaussähköominaisuudet.

Vielä eräs tämän keksinnön tarkoitus on saada aikaan kehitinvalmiste, joka tekee mahdolliseksi sävytinkalvon muodostumisen tehokkaan pitkäaikaisen estämisen tai valinnan uudestaan käytettävälle valon vastaanottajalle.

Vielä eräs tämän keksinnön tarkoitus on saada aikaan iältään pitkäaikaisempi kehitinvalmiste, so. enemmän kopioita painoyksikköä kohti kehitintä.

Vielä eräs tämän keksinnön tarkoitus on saada aikaan kehitinvalmiste, jolla saadaan optiselta tiheydeltään suhteellisen korkeita kopioita.

Eräs muu tämän keksinnön tarkoitus on saada aikaan menetelmä, joka estää kehitinkomponenttien ei-toivottavan kerääntymisen uudestaan käytettäville elektrostatografisille kuvauspinnoille.

Vielä eräs tämän keksinnön tarkoitus on saada aikaan elektro-statografinen kuvausmenetelmä, jossa käytetään kehitinaineita ja joka saa aikaan tehokkaamman uudelleen käytettävien elektostatografisten kuvauspintojen puhdistuksen.

Vielä eräs tämän keksinnön tarkoitus on saada aikaan elektro-statografinen kuvausmenetelmä, jossa käytetään kehitinseoksia, jotka ovat helposti siirrettävissä elektrostatografiselta pinnalta siirtopin-nalle.

Vielä eräs tämän keksinnön tarkoitus on saada aikaan parannettu kehitinvalmiste, jolla saadaan kuvat ja kopio, joissa resoluutio'ei ole pienentynyt.

Vielä eräänä tarkoituksena on saada aikaan parannettu kehitinvalmiste, jonka sulamistehokkuudessa ei ole tapahtunut pienenemistä.

Vielä eräs tämän keksinnön tarkoitus on saada aikaan parannettu kehitinvalmiste, jolla on pienempi taipumus sävytintukkeutumi-seen.

6 57492

Vielä eräs tämän keksinnön tarkoitus on saada aikaan parannettu kehitinvalmiste, joka pidentää kuvauspinnan puhdistusjäsenten ikää.

Ylläolevat ja muut tarkoitukset toteutetaan aikaansaamalla elektrostatografinen kehitinaine, joka koostuu keksinnölle tunnusomaisista hiukkasista, jotka sisältävät (1) hienojakoista, elektroskooppista sävytinainetta ja (2) noin 0,01-10 paino-? laskettuna sävytinaineen painosta rasvahapon metallisuolaa, ja (3) noin 0,01-10 paino-? laskettuna sävytinaineen painosta piidioksidihiukkaisa,joiden pintapiiatomit ovat kemiallisesti kiinnittyneet pii-happi-piisidoksilla piiatomeihin,joihin on suoraan kiinnittyneinä 1-3 orgaanista ryhmää pii-hiilisidoksel-la, mainittujen piidioksidihiukkasten keskimääräisen hiukkaskoon ollessa välillä noin 1-500 millimikronia.

Tämän keksinnön sävytinmateriaali voi olla mikä tahansa elektroskooppinen sävytinmateriaali, joka on mieluummin käsitelty pigmentillä tai värjätty. Tyypillisiä sävytinmateriaaleja ovat poly-styreenihartsi, akryylihartsi, polyetyleenihartsi, polyvinyyliklo-ridihartsi, polyakryyliamidihartsi, metakrylaattihartsi, polyety-leenitereftalaattihartsi, polyamidihartsi ja niiden kopolymeerit, polymeeriseokset ja seokset. Vinyylihartsit, joiden sulamispiste tai sulamisalue on vähintään n. 43°C:sta ylöspäin, ovat erityisen sopivia käytettäväksi tämän keksinnön sävyttimessä. Nämä vinyylihartsit voivat olla homopolymeerejä tai kahden tai useamman vinyyli-monomeerin kopolymeerejä. Tyypillisiä monomeeriyksikköjä, joita voidaan käyttää vinyylipolymeerin muodostamiseen, ovat: styreeni, vinyyli, naftaleeni, mono-olefiinit, kuten etyleeni, propyleeni, buty-leeni, isobutyleeni jne. vinyyliesterit, kuten vinyyliasetaatti, vi-nyylipropionaatti, vinyylibentsoaatti, vinyylibutyraatti jne. alfame-tyleeni alifaattisten monokarboksyylihappojen esterit, kuten metyyli-akrylaatti, etyyliakrylaatti, n-butyyliakrylaatti, isobutyyliakry- ^ 57492 laatti, dodesyyliakrylaatti, n-oktyyliakrylaatti, metyylimetakrylaat-ti, etyylimetakrylaatti, butyylimetakrylaatti jne; vinyylieetterit kuten vinyylimetyylieetteri, vinyyli-isobutyylieetteri, vinyylietyy-lieetteri jne; vinyyliketonit, kuten vinyylimetyyliketoni, vinyyli-heksyyliketoni,metyyli-isopropenyyliketoni jne; ja niiden seokset. Sopivien sävyttimenä käytettyjen aineiden keskimääräinen molekyyli-paino on tavallisesti välillä n. 3000 - n. 500 000.

Mitä tahansa pigmenttiä tai väriainetta voidaan käyttää sävy-tinhiukkasten värittäjänä.Sävytinväriaineet ovat hyvin tunnettuja ja niihin kuuluvat esim. hiilimusta, nigrosiiniväri, aniliinisininen, "Calco Qil^sininen, kromikeltainen, ultramariinisininen,"du Pont Oil-punainen, kinoliinkeltainen, metyleenikloridisininen, ftalosyanidin-sininen/Malachite Green Oxalate*, noki,"Rose Bengal” ja niiden seokset. Pigmenttiä tai väriainetta tulee olla läsnä sävyttimessä riittävä määrä tekemään se erittäin värilliseksi siten, että se muodostaa selvästi näkyvän kuvan rekisteröimisosaan. Näin ollen esimerkiksi, kun halutaan saada tavanomaisia kserografisia kopioita koneella kirjoitetuista asiapapereista, sävytin voi sisältää mustaa pigmenttiä, kuten hiilimustaa täi mustaa väriainetta, kuten"Amaplast Black"'väriä, jota on saatavana National Aniline Products, Incorporated-yhtiöltä. Pigmenttiä käytetään mieluummin n. 1-30 paino-5i:n määrä laskettuna värjätyn sävyttimen kokonaispainosta. Jos käytetty sävyttimen vär-jäysaine on väriaine, voidaan käyttää oleellisesti pienempiä määriä värjäysainetta.

Kun tämän keksinnön sävytinmateriaaleja on tarkoitus käyttää edellämainituissa kehitysmenetelmissä, sävyttimen keskimääräisen hiukkaskoon painoprosenteissa tulee olla alle n. 30 mikronia.

Rasvahapon metallisuola kykenee muodostamaan ohuen, kiinni-tarttuvan kalvokerroksen uudelleen käytettävän valon vastaanottajan kuvauspinnalle elektrostatografisen systeemin toistuvien jaksojen aikana. Tämän suolan ei tarvitse olla sellainen, joka muodostaa täysin jatkuvan kalvon kuvauspinnalle, vaikkakin monet muodostavat jatkuvan kalvon. Muut rasvahappojen metallisuolat pyrkivät täyttämään pinnan alavat kohdat ja pienet huiput peittyvät ainoastaan yhdellä suolan kerroksella.Metallisuolan sulamispistettä rajoittavat pääasiassa vallitsevat toimintaolosuhteet ja ilmeisesti sen tulee olla ainakin hieman korkeampi kuin vallitseva lämpötila.

Metallisuolat voivat olla tyydytettyjen tai tyydyttämättömien substituoitujen tai substituoimattornien rasvahappojen suoloja, joissa on mieluummin 8-35 hiiliatomia. Yllä määriteltyjen rasvahap- s 57492 pojen metallisuoloja ovat litium-, natrium-, kalium-, kupari-, rubidium-, hopea-, magnesium-, kalsium-, sinkki-, strontium-, kadmium-, barium-, elohopea-, alumiini-, kromi-, tina-, titaani-, sirkonium-, lyijy-, mangaani-, rauta-, koholtti- ja nikkelisuolat ja sanottujen suolojen seokset, mutta ne eivät rajoitu näihin. Tyypillisiä tarkasteltuja rasvahappoja ovat kapryyli-, pelargoni-, kapriini-, undekano-, lauriini-, tridekano-, myristiini, pentadekano-, palmitiini-, margariini-, steariini-, maapähkinä-, beheebi-, lignoserium-, serotiini-happo ja niiden seokset.

Kun yleisiin kopiointitarkoituksiin käytetään kehitinvalmis-tetta, joka sisältää rasvahapon metallisuolaa, havaitaan tämän lisäaineen liiallista kerääntymistä kuvauspinnalle jossain määrin samalla tavoin kuin sävytin kasaantuu ilman lisäainetta. Tämä kasaantuminen on myös erityisen äkillistä erittäin nopeissa kopio- ja jäljen-nöskoneissa, joissa kehittimen ja kuvauspinnan välinen kosketus tapahtuu hyvin paljon useammin ja suuremmilla nopeuksilla kuin tavanomaisissa elektrostatografisissa järjestelmissä. Keksittiin, että kooltaan alle mikronin olevaa kolloidista piidioksidia voitiin käyttää kitkaa pienentävän aineen yhteydessä erinomaisella menestyksellä.

Aikomatta sitoutua mihinkään vaikutusteoriaan uskotaan, että rasvahapon metallisuola, mikäli sitä käytetään yksinomaisena kehitin-lisäaineena, muodostaa voitelevan kalvon kuvauspinnalle helpommin ja työntäen olennaisesti syrjään sävytinkalvon. Tämä kalvo ei ainoastaan tee mahdolliseksi jäljellä olevan sävytinaineen tehokkaampaa poistoa, vaan lisää minkä tahansa jäännöskehittimen poistoon käytetyn puhdistusosan kestoikää ja tehoa. Käytön aikana rasvahapon metalli-suola kasaantuu siinä määrin, että se vähitellen huonontaa kopioiden laatua. Sisällyttämällä kehitinvalmisteeseen pienen määrän kooltaan alle mikronin olevaa kolloidista piihappoa tämä aine torjuu rasvahapon metallisuolan kasaantumisen hankaavalla toiminnallaan, kun puhdistuslaite poistaa jäännöskehittimen kuvauspinnalta voimalla, joka saa aikaan kehitinseoksen pyyhkiytymisen ainakin osittain kuvauspinnan yli. Tämä lisäaineyhdistelmä tekee mahdolliseksi rasvahapon metallisuolan suorittaa tehtävänsä samalla kun hankaava aine estää liiallista- voiteluaineen häiritsevää kerrosta kasaantumasta ko. pinnalle. Lisäksi sopiva hankaussähköero varausvälineiden, kuten kan-toainehiukkasten ja sävytinaineen välillä ainakin stabiloituu, sillä kolloidinen piidioksidi estää sävyttimen mitätöivän kasautumisen varauslaitteen pinnalle.

Erityisen suositeltavia kolloidisia piidioksideja ovat ne, joiden pintaa on modifioitu hydrofobisten ominaisuuksien antamiseksi 9 57492 nille. Hydrofobiset piihapot valmistetaan esim. antamalla juuri valmistetun kolloidisen piihapon reagoida ainakin yhden orgaanisen piiyhdisteen kanssa, jonka piiatomiin on kiinnittynyt sekä orgaanisia ryhmiä että hydrolysoituvia ryhmiä. Eräässä menetelmässä reagenssit ja höyry syötetään pneumaattisesti rinnakkaisvirtauksena leijukerros-reaktoriin, joka on kuumennettu n. 400°C:en. Orgaaninen piiyhdiste reagoi silanoliryhmien kanssa SiOj-hiukkasten pinnalla ja kemiallinen kiinnittyminen orgaanisen piiyhdisteen piiatomin ja SiC^n pii-atomin välillä tapahtuu happiatomin välityksellä. Mitä tahansa sopivaa orgaanista ryhmää, joka on suoraan kiinnittynyt orgaanisen piiyhdisteen piiatomiin, voidaan käyttää valmistettaessa modifioitua piihappoa. Orgaaninen ryhmä on mieluummin sellainen, joka antaa han-kaavalle aineelle hydrofobiset ominaisuudet kehitinaineiden stabii-lisuuden parantamiseksi erilaisissa kosteusolosuhteissa. Orgaaniset ryhmät voivat sisältää tyydytettyjä tai tyydyttämättömiä, substi-tuoituja tai substituoimattomia hiilivetyryhmiä tai niiden johdannaisia. Tyydytettyjä orgaanisia ryhmiä ovat metyyli-, etyyli-, propyyli-, butyyli-, klooripropyyli ja kloorimetyyliryhmät. Esimerkkejä tyypillisistä orgaanisista piiyhdisteistä ovat: dimetyylidikloorisilaani, trimetyylikloorisilaani, metyylitrikloorisilaani ja vinyylitrietok-sisilaani. Orgaanisten ryhmien tyyppi voi vaikuttaa kehittimen hankaus s ähkö is iin ominaisuuksiin. Esim. aminopropyylisilaanilla käsiteltyä piihappoa voidaan käyttää vaihtotyyppisessä kehittimessä.

Kolloidisen piidioksidilisäaineen hiukkaskoon tulisi olla mieluummin alle mikronin alueella välillä n. 1-500 millimikronia ja mieluummin välillä n. 10-100 millimikronia.

Kunkin kolloidisen piidioksidihiukkasen muotoon ei liity erityistä kriittisyyttä, sillä sekä pallomaiset että epäsäännöllisen muotoiset hiukkaset toimivat tehokkaasti. Suositeltava aine on "Aero-sil R 972",joka on hydrofobista piidioksidia, jota on saatavissa De Gussa Incorporated-yhtiöltä, New York, New York.

Tämän keksinnön valmisteelle löytyy käyttöä kaikissa tunnetuissa elektrostatografisissä systeemeissä. Tämä tarkoittaa systeemejä, joissa käytetään kantoainetta, kuten magneettiharjakehitystä ja kaskadikehityetä sekä systeemejä, joissa ei välttämättä käytetä kantoainetta, kuten jauhepilvikehityetä, kuituharjakehitystä ja kos-ketuskehitystä.

Sopivia päällystettyjä ja päällystämättömiä kantoaineita kaskadikehitykseen tunnetaan alalla hyvin. Kantoainehiukkaset koostuvat mistä tahansa sopivasta kiinteästä aineesta edellyttäen, että kantoainehiukkasiin muodostuu varaus, jonka polaarisuus on vastakkai- 10 57492 nen sävytinhiukkasten varaukselle, kun ne saatetaan kosketukseen sä-vytinhiukkasten kanssa siten, että sävytinhiukkaset takertuvat kan-toainehiukkasiin ja ympäröivät ne. Kun sähköstaattisista kuvista halutaan saada positiivijäljennös, kantoainehiukkaset valitaan siten, että sävytinhiukkasiin muodostuu varaus, jonka polaarisuus on vastakkainen sähköstaattisen kuvan varaukselle. Vaihtoehtoisesti jos sähköstaattisesta kuvasta halutaan saada päinvastainen jäljennös, kantoai-ne valitaan siten, että sävytinhiukkasiin muodostuu varaus, jonka polaarisuus on sama kuin sähköstaattisella kuvalla. Näin ollen kan-toainehiukkasten materiaalit valitaan sen hankaussähköominaisuuksien mukaan elektroskooppiseen sävyttimeen nähden siten, että kun ne sekoitetaan tai saatetaan kosketukseen keskenään, kehittimen toinen komponentti varautuu positiivisesti, jos toinen komponentti on ensimmäisen komponentin alapuolella hankaussähkösarjassa, ja negatiivisesti, jos toinen komponentti on ensimmäisen komponentin yläpuolella hankaussähkösarjassa. Sopivalla materiaalien valinnalla niiden han-kaussähköisten vaikutusten mukaisesti niiden varauksen polaarisuudet ovat sekoitettuna sellaiset, että elektroskooppiset sävytinhiukkaset tarttuvat kantoainehiukkasten pinnalle ja peittävät sen ja tarttuvat myös siihen osaan sähköstaattista kuvaa kantavaa pintaa, joka vetää enemmän puoleensa sävytin- kuin kantoainehiukkasia. Tyypillisiä kantoaineita ovat: teräs, piikivirakeet, alumiinikaliumkloridi, Rochelle-suola, nikkeli, kaliumkloraatti, raemainen sirkoni, raeraai-nen piidioksidi, metyylimetakrylaatti, lasi yms. Kantoaineita voidaan käyttää ilman päällystettä tai sen kanssa. Monia edellä mainituista ja muista tyypillisistä kantoaineista kuvataan US-patentissa n:o 2 6l8 552. Lopullista päällystetyn hiukkasen halkaisijaa, joka on välillä n. 50-2000 mikronia, suositellaan koska kantoainehiukkasilla on tällöin riittävä tiheys ja inertia välttyäkseen tartunnasta elektrostaattisille kuville kaskadikehitysprosessin aikana. Kanto-ainehelmien tarttuminen sähköstaattisille rummuille ei ole toivottavaa johtuen syvien raapamien muodostumisesta pinnalle kuvansiirtoja rummunpuhdistusvaiheiden aikana. Lisäksi tapahtuu kuvan vahingoittumista, kun suuria kantoainehelmiä takertuu kserografisille kuvauspinnoille. Magneettiharjakehitykseen ovat tyydyttäviä kantoainehiukkaset, joiden keskimääräinen hiukkaskoko on alle n. 800 mikronia. Yleisesti puhuen saadaan tyydyttävät tulokset, kun käytetään n. 1 osa sävytintä n. 10-100 paino-osan kanssa kantoainetta kaskadi-ja magneettiharjakehittimissä.

li 57492

Mitä tulee sävytinmateriaalin laajoihin suhteellisiin määriin lisäaineisiin nähden tulee rasvahapon metallisuolaa periaatteessa olla läsnä vähintään riittävä määrä tarttuvan kerroksen muodostamiseksi olennaisen tasaisesti jakautuneena vähintään 20$:lie kuvaus-pinnan pinta-alaa kuvauspinnan jaksottaisen käytön aikana. On suositeltavaa, että n. 100$ kuvauspinta-alasta peittyy rasvahapon metal-lisuolalla. On havaittu, että n. 0,01-10 paino-$ rasvahapon metalli-suolaa laskettuna sävytinaineen painosta tekee mahdolliseksi saavuttaa edellä mainitun peittoasteen. Erityisen suositeltava suhde on n. 0,1- 2,0 paino-$ metallisuolaa laskettuna sävyttimen painosta.

Periaatteessa kolloidista piidioksidia on oltava läsnä suhteellinen määrä, joka riittää ylläpitämään metallisuolan kalvoker-roksen paksuuden alle mikronin alueella so. pienempänä kuin 10000 A, jotta vältyttäisiin häiritsevältä kalvolta; kuitenkaan tämä määrä ei saa olla niin suuri, että se poistaisi kerroksen kokonaan tai estäisi sellaista muodostumasta. Jos suhteellinen määrä on niin suuri, että mitään kalvoa ei jää jäljelle tai muodostu, kolloidinen piihappo toimii suoraan valon vastaanottajana ja pitkäaikaisessa käytössä tämä voi edistää valon vastaanottajan ja tiettyjen systeemissä käytettyjen puhdistuslaitteiden iän lyhenemistä. Alarajana voidaan mainita, että niin kauan kuin kooltaan n. 5 A:n metallisuolaa on käytettävissä kuvauspinnalla, voidaan tämän keksinnön edut toteuttaa. Alaan perehtynyt voi helposti määrittää kaksoislisäaineiden optimi-suhteet tarkkailemalla jäljelle jääneen kitkaa pienentävän kalvon paksuutta. Radioaktiivisen merkkiaineen käyttö metallisuolassa on eräs tehokas keino määrien optimoimiseksi. Suhteellisen pitkäaikaiset koeajot ovat myös: hyödyksi. Yleensä on havaittu, että n. 0,Olio paino-$:lla kolloidista piihappoa laskettuna sävytinaineen painosta saavutetaan halutut tulokset. Erityisen suositeltava alue on n. 0,1-2 paino-$.

Tämän keksinnön sävytinvalmisteita voidaan käyttää sähköstaattisten piilevien kuvien kehittämiseen mille tahansa sopivalle piilevää sähköstaattista kuvaa kantavalle pinnalle, joita ovat tavanomaiset valosähköisesti johtavat pinnat. Hyvin tunnettuja valo-sähköisesti johtavia aineita ovat: lasimainen seleeni, orgaaniset tai epäorgaaniset valosähkönjohtimet, jotka on upotettu valosähköä johtamattomaan sideaineeseen, orgaaniset tai epäorgaaniset valosähkönjoht imet, jotka on upotettu valosähköisesti johtavaan sideaineeseen, yms. Vastaavia patentteja, joissa valosähköisesti johtavia aineita kuvataan, ovat US-patentit n:ot 2 803 5*»2, 2 970 906, 12 5 74 92 3 121 006, 3 121 007 ja 3 151 982.

US-patentissa n:o 2 986 521 esitetään negatiivityyppinen ke-hitinjauhe sähköstaattiseen kopiointiin, joka koostuu elektroskoop-piAesta aineesta, so. sävyttimestä, joka on päällystetty hienojakoisella kolloidisella piidioksidilla. Sävytihainee11a on oltava (1) positiivinen hankaussähköinen suhde piidioksidin suhteen ja (2) ku-vauspinnan negatiivisesti varattujen kohtien tulee työntää luotaan piidioksidilla päällystettyä sävytintä. Piihapon ainoa positiiviseksi väitetty tarkoitus tai käyttö on vähentää kehitinjauheen takertuvuut-ta ja parantaa sen vapaavalumisominaisuuksia.

Brittiläisessä patentissa n:o 1 172 839 esitetään, että sisällyttämällä sähköstaattiseen kehitinaineeseen pieniä määriä . rasvahapon hydrofobista metallisuolaa vältetään tiettyjä ongelmia, joita liittyy alan aikaisempien sävytin- ja kantoaineiden käyttöön. Näitä ongelmia ovat sävyttimen pyrkimys muodostaa eintoivottuja kerroksia, jotka häiritsevät kopion laatua ja kantoaineiden ja eräiden sävyttimien pitkäaikaiset hankaavat vaikutukset. Rasvahapon metallisuolalla vältetään nämä ongelmat, mutta on kuitenkin havaittu, että metallisuolan liiallinen kerääntyminen voi Siimalla tavoin aiheuttaa kopion laadun huononemista.

US-patentissa n:o 3 552 850 neuvotaan käyttämään kuivaa voiteluainetta, kun elektrostatografisessa kuvaussysteemissä käytetään teräpuhdistinta. Tässä patentissa ei kuitenkaan neuvota miten estettäisiin kuivan voiteluaineen haitallinen kasaantuminen.

Seuraavissa esimerkeissä määritellään, kuvataan ja verrataan tarkemmin tämän keksinnön kehityssysteemin komponenttien tyypillisiä valmistusmenetelmiä ja niiden käyttöä kehitys- ja puhdistusprosesseissa. Osuudet ja prosentit on laskettu painon mukaan ellei toisin mainita. Muiden kuin vertailuesimerkkien on myös tarkoitettu kuvaavan tämän keksinnön erilaisia suositeltavia suoritustapoja.

Esimerkki I

Automaattisen kopiokoneen lasimainen seleenirpnpu koronava-rataan n. 800 voltin positiiviseen jännitteeseen ja valotetaan valoja varjokuvalla sähköstaattisen piilevän kuvan muodostamiseksi. Se-leenirumpua pyöritetään sitten magneettiharjakehitysaseman läpi. Käytetään vertailukehitintä, joka koostuu 2 osasta polystyreenihart-sia sisältävää sävytintä ja n. 100 osasta teräshiekasta koostuvia kantoainehelmiä. Sävytinhiukkasten keskimääräinen hiukkaskoko on n.

12 mikronia ja kantoainehelmien hiukkaskoko keskimäärin n. 125 mikronia. Kun sähköstaattinen piilevä kuva on kehitetty kehitysasemalla, I, 57492 saatu sävytinkuva siirretään paperiarkille siirtoasemalla. Sävytin-hiukkasjätteet, jotka ovat jääneet seleenirummulle sen kuljettua siir-toaseman läpi, poistetaan kolmella eri menetelmällä. Joka tapauksessa ja seuraavissa esimerkeissä on ymmärrettävä, että niissä käytetään puhdasta seleenirumpua.

Eräässä menetelmässä käytetään sylinterimäistä harjaa, jonka kokonaishalkaisija on 10,3 cm ja joka muodostuu 15 denierin polypro-pyleenikuiduista, joiden harjaspituus on n. 0,9 cm ja kuitutiheys n.

p 8400 kuitua/cm . Harja asetetaan rumpua vasten siten, että välykseksi kuitujen kanssa tulee n. 0,25 cm, ja sitä pyöritetään n. 175 kierrosta minuutissa. Kopion laatu on alussa erinomainen; kuitenkin 25 000 kopion jälkeen taustan tummuus on erittäin suuri, resoluutio on laskenut huomattavasti, kuvan käyttö yhtenäisissä ja viivakopiois-sa on huono ja reunatarkkuus on huono. Rummun tarkastelu paljastaa lieviä kulumisen merkkejä ja huomattavaa sävyttimen kasautumista sen pinnalle.

Toisessa menetelmässä käytetään puhdistuskangasta, joka on US-patentissa n:o 3 186 838 esittämää tyyppiä. Käytetään n. 12,6 kg/ p cm kosketuspainetta nonwoven-raionkankaalle, kankaan ja valon vastaanottajan välistä suhteellista nopeutta n. 3,8 cm/s ja n. 0,3 cm:n kankaan kosketuskaarietäisyyttä. Kun kopiointiprosessi on toistettu 5000 kertaa, kopiot osoittavat melko hyvää viivakontrastia ja pientä taustakerrostumista. Kuitenkin suurilla yhtenäisillä alueilla on poishuuhdottu ulkonäkö. Rummun pinnan mikrovalokuvatutkimukset paljastavat huomattavaa sävytinkalvon kasautumista.

Kolmannessa menetelmässä käytetään jäljelle jääneen sävyttimen kaavinterätyyppistä puhdistusta. Suorakulmainen 0,16 cm:n paksu suikale polyuretaania olevaa kumimaista ainetta, jonka toinen pää on viistottu puhdistusreunan muodostamiseksi, jonka kulma on n. 60°, asetetaan yhdensuuntaisesti rummun akselin kanssa. Terän viistottu reuna pidetään talttaavassa mieluummin kuin pyyhkivässä asennossa liikkuvaan rumpuun nähden. Koko terän reunan painamiseen rummun pintaa vasten käytetty pystysuora resultanttivoima on n. 1,4 kg luettuna jousdasteikolta. Alussa kopiot osoittautuvat kaikissa suhteissa laadultaan hyviksi, kuitenkin n. 2000 kopion jälkeen kuvan laatu on selvästi huonompi osoittaen suurta taustatummuutta, huonoa kuvan täyttöä ja pienentynyttä resoluutiota. Rummun tarkastelu paljastaa sävyttimen huomattavaa kasautumista kuvauspinnalle.

Edellä oleva kuvaa ongelmaa, joka kohdataan käytettäessä tyypillistä sävytinainetta, jolla j-o luonnostaan on pyrkimys kasaantua ι“ 57492 valon vastaanottajan pinnalle. Lisääntyvä kasautuminen on epäilemättä pääsyy kopioiden laadun huononemiseen.

Esimerkki II

Esimerkin I kehitysmenettely toistetaan paitsi, että kehitintä modifioidaan seuraavalla tavalla: n. 0,1 osaa sinkkistearaattia, jonka hiukkaskokojakautuma on 0,75-40 mikronia, taitetaan varovasti sisään 1 osaan sävytintä. Saatua seosta jauhetaan perusteellisesti Szegvari-kiekkomyllyssä n. 10 min. Kehitetyn kuvan siirron jälkeen kuten esimerkissä I käytetään kaavintaterää ja esimerkin I tekniikkaa paitsi, että terään käytetty voima on 0,09 kg. Noin 2000 jakson jälkeen kopioille on luonteenomaista suuri tummuus ja taustakerros-tuman suuri määrä. Seleenirummun pinnalla voidaan havaita liiallista kalvon kasautumista. Kalvokerrostuma on joko sinkkistearaattia tai sen ja sävyttimen yhdistelmää.

Lisäämällä terän voimaa valon valonvastaanottajarummulla n.

1,4 kilogrammaan kopion laatu pysyi hyvänä 2000 jaksoa.

Edellä oleva esimerkki osoittaa, että käyttämällä edustavaa kitkaa pienentävää ainetta, so. sinkkistearaattia, kehitinvalmisteessa yhdessä puhdistuslaitteen kanssa, jossa käytetään riittävää voimaa puhdistuksen aikana, haitallinen kalvon kasautuminen voidaan tehokkaasti torjua.

Seuraavat esimerkit osoittavat, että käyttämällä suhteellisen hankaavaa ainetta yhdessä kalvon muodostavan voiteluaineen kansssa saadaan poikkeuksellisen korkealuokkaisia kopioita vielä tehokkaammalla kalvon kasautumisen torjunnalla.

Esimerkki III

Esimerkin I kehitysmenettely toistetaan paitsi, että kehitin-tä modifioidaan seuraavalla tavalla: esimerkin I sävyttimeen lisätään 0,25¾ sinkkistearaattia ja jauhetaan Szegvari-kiekkomyllyssä 10 min. Tämän jälkeen lisätään 1,0 paino-$ käsiteltyä alle mikronin piidioksidia ja jauhetaan vielä 10 min. Käsitellyt piidioksidihiukkaset valmistetaan puhtaan piitetrakloridin liekkihydrolyysihajotuksella kaasufaasissa räjähdyskaasuliekissä n. 1100°C:ssa, jota seuraa reaktio dimetyylidikloorisilaanin kanssa kuumennetussa leijukerrosreak-torissa. Noin 75¾ juuri valmistettujen piidioksidihiukkasten pinnalla olevista silanoliryhmistä reagoi silaanin kanssa leijukerrosreak-torissa. Piidioksidihiukkasissa on n. 3 silanoliryhmää 100 A pintaa kohti ennen reaktiota silaanin kanssa. Lopullisen tuotteen analyysi paljastaa 99,8¾ S1O2 ja loput hiiltä, Cl, raskaita metalleja, FejO^, 15 5 7492 A120j, Ti02 ja Na20y Hiukkaskoko on välillä n. 10-30 millimikronia ja pinta-ala on n. 90-150 m^/g.

Suhteelliset kitkakerroinarvot eri aineille määritettynä ylläesitetyllä tekniikalla ovat seuraavat: seleeni 5,23, sävytin 3,92 ja sinkkistearaatti 0,67. Sävyttimen Shore Durometer-kovuus on suurempi kuin 100 A- ja B-asteikolla, sinkkistearaatin 66 A-asteikolla ja 52 B-asteikolla. Käsitellyn piidioksidin kovuus on n. 5 Moh-as-teikolla. Kehitetyn kuvan siirron jälkeen kuten esimerkissä I käytetään esimerkin I teräpuhdistustekniikkaa käyttäen n. 1,4 kg:n terän voimaa. 2000 jakson jälkeen kopioille on luonteenomaista sama poikkeuksellisen korkea kuvan laatu kuin ensimmäisillä kopioilla. Selee-nirummun tarkastelu paljastaa alle 300 A:n kalvon kasautuman.

Esimerkki IV

Esimerkin III menetelmä toistetaan paitsi, että kaksoislisä-aine koostuu 0-25¾:sta sinkkistearaattia ja l,0^sta käsittelemätöntä alle mikronin piidioksidia. Piidioksidi on identtistä esimerkin III piidioksidin kanssa paitsi, että sitä ei ole käsitelty sen saattamiseksi organofiiliseksi. Prosessi toimii n. 80¾:n suhteellisessa kosteudessa keskimäärin n. 24°C:n lämpötilassa. Taustan tummuus, resoluutio, kuvan käyttö viivakopioissa ja reunatarkkuus ovat hyvät ensimmäisissä kopioissa. Kuitenkin n. 900 kopion jälkeen taustan tummuus on enemmän kuin kaksinkertaistunut, resoluutio on pienentynyt, kuvan täyttö viivakopioissa on huono ja reunatarkkuus on huono. Valon vastaanottajan pinnalta löytyy harmaa kostea savimainen kalvo, jota ei voida poistaa tavallisella puhdistustekniikalla.

Sama prosessi suoritettuna 30¾:n suhteellisessa kosteudessa n. 24°C:ssa antaa erinomaisia kopioita n. 2000 jakson jälkeen. Mitään savimaista kalvoa ei havaita valon vastaanottajan pinnalla.

Kun esimerkin III käsiteltyä piidioksidia käytetään valmisteessa 8θί:η korkeassa suhteellisessa kosteudessa ja 24°C:ssa, kuvan laatu pysyy erinomaisena eikä mitään kolloidista piidioksidikerros-ta havaita valon vastaanottajan pinnalla.

Uskotaan, että tilavuudeltaan ja pinta-alaltaan suuri käsittelemätön piidioksidi toimii vettä imevänä aineena ja että lisäaineen imemä vesi vaikuttaa kaikin puolin haitallisesti prosessin kehitys-ja puhdistusvaiheisiin. Suhteellisen kuivissa olosuhteissa tätä ei havaita.

Esimerkki V

Esimerkin III kehitysmenetelmä toistetaan paitsi, että sinkkistearaatin sijasta käytetään 0,25¾ kuparistearaattia. 2000 jakson 16 57492 jälkeen tällä kehittimellä saadaan laadultaan joka suhteessa hyviä kopioita. Kalvon kasautuma valon vastaanottajan pinnalla ei ylitä 300 A.

Vaikka tyypillisiä materiaaleja ja olosuhteita on esitetty edellä olevissa esimerkeissä, ne on tarkoitettu pelkästään tämän keksinnön kuvauksiksi. Erilaisilla muilla sopivilla sävytinkomponenteil-la, lisäaineilla, väriaineilla, kantoaineilla ja kehitysmenetelmillä kuten yllä luetelluilla voidaan korvata esimerkeissä olevat samoin tuloksin. Muita aineita voidaan myös lisätä sävyttimeen tai kanto-aineeseen kuvausominaisuuksien tai muiden systeemien toivottujen ominaisuuksien herkistämiseksi, tehostamiseksi tai parantamiseksi muulla tavoin.

Muut tämän keksinnön muunnelmat voivat johtua alaan perehtyneiden mieleen tätä keksintöä lukiessa. Näiden katsotaan kuuluvan tämän keksinnön piiriin.

Claims (6)

17 57492

1. Elektrostatografinen hiukkasista koostuva kehitysmateriaali, joka sisältää mm. elektroskooppisen sävytinaineen, tunnettu siitä, että hiukkaset sisältävät (1) mainittua sävytinainetta hienojakoisina hiukkasina, ja (2) noin 0,01-10 paino-# laskettuna sävytinaineen painosta rasvahapon metallisuolaa, ja (3) noin 0,01-10 paino-# laskettuna sävytinaineen painosta piidioksidihiukkasia, joiden pintapiiatomit ovat kemiallisesti kiinnittyneet pii-happi-pii-sidoksilla piiatomeihin, joihin on suoraan kiinnittyneinä 1-3 orgaanista ryhmää pii-hiilisidoksella, mainittujen piidioksidihiukkasten keskimääräisen hiukkaskoon ollessa välillä noin 1-500 millimikronia.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kehitysmateriaali, tunnet-t u siitä, että sanottu metallisuola on sinkkistearaattia.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kehitysmateriaali, tunnet-t u siitä, että sanottua metallisuolaa on läsnä noin 0,1-2 paino-# laskettuna sanotun sävytinaineen painosta; ja sanottua piidioksidia on läsnä noin 0,1-2 paino-# laskettuna sanotun sävytinaineen painosta.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kehitysmateriaali, tunnet-t u siitä, että piidioksidin keskimääräinen hiukkaskoko on välillä noin 10-100 millimikronia.

5. Patenttivaatimusten 1-4 mukainen kehitysmateriaali, tunnettu siitä, että sävytinaineen keskimääräinen hiukkaskoko on alle n. 30 mikronia.

6. Patenttivaatimusten 1-5 mukainen kehitysmateriaali, tunnettu siitä, että se sisältää 10-1000 paino-osaa kantoainehiuk-kasia yhtä osaa kohti sävytinainetta, kantoainehiukkasten ollessa paljon suurempia kuin hienojakoinen sävytinaine.