FI57445B - Rening av gaser innehaollande kvicksilveraonga - Google Patents

Description

R5SFI M fli)KUU.LUTUSJULKAleu S'? A AC

JNBTa LBJ { } UTLÄGGN I NCSSKRIFT O · ** ** O

^ (51) Kv.ik.Wci.3 c 22 B 43/00 SUOM I —Fl N LAN D (21) P«ttnttlhtk*n»ii» — PttMtmBkning ^79/72 (22) HikcmiiptM—AMökninpdig 23.02.72 (23) Alkupliv» —Glltlgh*tid«g 23.02.72 (41) Tullut lulklMiul — BllvH offMtllg 24.08.72

Patentti- ja rekisterihallitus NthttvUc.p™*, |. kuuLjullutaun pvm.- , Q

Patani och registerstyraJaan ' ' Ansakin utt»gd oeh uti.*krtfun pubiiurad 30.04.80 (32)(33)(31) P^*«y •tuolksus—Begird priority 23.02.71

Ruotsi-Sverige(SE) 2300/71 (71) Boliden Aktiebolag, Sturegatan 22, Stockholm, Ruotsi-Sverige(SE) " (72) Torkel Allgulin, Skelleftehamn, Ruotsi-Sverige(SE) (74) Oy Kolster Ab (54) Sellaisten kaasujen puhdistus, jotka sisältävät elohopeahöyryä -Rening av gaser innehällande kvicksilveränga

Esillä oleva keksintö koskee menetelmää sellaisten kaasujen puhdistamiseksi, jotka sisältävät kaasumaista alkuaineen muodossa olevaa elohopeaa Hg°. Menetelmä sopii erikoisesti elohopeahöyryn poistamiseksi sellaisista pasutuskaasuista, jotka on saatu elohopeayhdisteitä sisältäviä sulfidimalmeja pasutettaessa. Samaa menetel-mää voidaan kuitenkin käyttää edullisesti myös elohopean poistamiseksi muista kaasuista.

Erikoisesti viimevuosina on osoittautunut, että elohopean esiintyminen teollisuusprosesseissa aiheuttaa emissiovaaroja kaasujen ja muiden jäteaineiden vuotamisen johdosta ja että valmistetussa tuotteessa voi olla epäpuhtautena elohopeaa. Tällä probleemilla on luonnollisesti erittäin suuri merkitys sellaisten tuotteiden kuin lannoitusaineiden ja ravintoaineiden yhteydessä. Koska rikkihappoa käytetään erittäin suurissa määrissä kemiallisessa teollisuudessa, on alhaisen elohopea-pitoisuuden vaatimus valmistetussa rikkihapossa täten yhä voimistunut.

Aikaisemmin on tunnettua poistaa alkuaineen muodossa oleva elohopea absorboimalla ja hapettamalla liuoksissa, joista esimerkkinä voidaan mainita, että 57445 pH-arvossa U,5~9 on elohopeapitoisia kaasuja johdettu hypokloriittiliuokseen.

Katso esim. neuvostoliittolaista patenttijulkaisua 165 900 ja amerikkalaista patenttijulkaisua 3 **76 552. Edelleen voidaan mainita, että kaliumpermanganaatti-liuoksia on käytetty alkuaine-elohopean absorhoimiseen erikoisesti analysoimisten— koituksessa. Katso esim. Amer. Ind. Hyg. Assoc. J. 17Λ18-20 (1956).

On olemassa myös useita menetelmiä alkuaineen muodossa olevan absorboimi-seksi kaasuista kiinteisiin materiaaleihin, kuten hiileen ja muihin kantaja-ainei-siin, jotka ovat esim. kyllästetyt sulfideilla (katso esim. saksalaista patenttijulkaisua 1 075 953 ja amerikkalaista patenttijulkaisua 3 191* 629).

Alkuedneen muodossa olevaa elohopeaa sisältäviä kaasuja muodostuu elohopeapitoisten mineraalien peLSutuksen ohella myös esim. kloori-alkali-menetelmissä ja regeneroitua s a määrättyjä elohopeapitoisia katalysaattoreita, joita on käytetty orgaanisissa synteeseissä.

Pasutettaessa elohopeayhdisteitä sisältäviä sulfidipitoisia mineraaleja voidaan suurin osa esiintyvästä elohopeasta eroittaa kaasusta osasten muodossa olevina yhdisteinä käyttäen tavanomaisia kaasun puhdistusmenetelmiä. Kuitenkaan ei ole mahdollista ohjata pasutusprosessia siten, että kiinteistä aineista puhdistettuun kaasuun aikaansaadaan riittävän alhaiset alkuaineen muodossa olevan, kaasumaisen elohopean pitoisuudet. Mitään vaikeuksia poistaa elohopeayhdisteet pasutus-tuotteesta ei esiinny ja materiaalissa esiintyvä elohopea joutuu tämän johdosta tavallisesti suureksi osaksi pasutuskaasuun elohopeayhdisteinä tai alkuaineen muodossa olevana elohopeana osasten tai kaasumaisessa muodossa. Käytännössä voidaan tavanomaisen kiinteän aineen puhdistuksen avulla poistaa osasten muodossa oleva elohopea, kun taas elohopeahöyry kulkee kaasun mukana läpi rikkihapon koko valmis-tusprosessin aina lopputuote-rikkihappoon asti ja tekee tämän epäpuhtaaksi.

Pasutettaessa sulfidimalmeja saadaan täten rikkidioksidipitoinen pasutus-kaasu, jonka rikkidioksidipitoisuus on tavallisesti k-l6 %, ja joka riippuen malmin kokoomuksesta on enemmän tai vähemmän haihtuvien yhdisteiden likaamaa. Tavallisia epäpuhtauksia tässä yhteydessä ovat esim. arsenikin, lyijyn ja antimonin sekä elohopean aiheuttamat epäpuhtaudet vapaassa tai kemiallisesti sidotussa muodossa. Saatua rikkidioksidipitoista pasutuskaasua käytetään tavallisesti rikkihapon ja rikkitrioksidin sekä juoksevan rikkidioksidin valmistamiseksi. Rikkihapon, rikkitrioksidin ja juoksevan rikkidioksidin valmistus vaatii erittäin puhdasta raaka-ainetta rikkidioksidikaasun muodossa koska kaasun sisältämät epäpuhtaudet vaikuttavat määrätyissä tapauksissa epäsuotuisasti reaktion kulkuun valmistettaessa rikkihappoa ja rikkitrioksidia ja voivat osaksi liata lopputuotteen ja lopullisen poistokaasun.

57445

Sulfidimateriaalin pasutuksessa muodostuneet pasutuskaasut johdetaan pasu-tusuunista esim. sykloniin, jossa kaasut puhdistetaan mukana seuraavasta pölystä tavanomaisella tavalla. Tämän jälkeen kaasut jäähdytetään ja kuivapuhdistetaan esim. sähkösuodattimen avulla. Kaasun loppupuhdistus suoritetaan esim. pesemällä pesutomissa, jota seuraa kostea sähkösuodatin. Näillä puhdistusmenetelmillä ei kuitenkaan ole ollut mahdollista poistaa halutussa määrässä alkuaineen muodossa olevaa kaasumaista elohopeaa.

Nyt on osoittautunut, että kaasujen sisältämä kaasun muodossa oleva alkuaine-elohopea voidaan poistaa erittäin hyvin tuloksin kaasuista jos tämä pestään sellaisella pesuliuoksella, jossa ylläpidetään elohopea (Il)ionien pitoisuus arvossa 0,02 g/1 aina kyllästettyyn liuokseen asti, ja että pesuliuoksessa ylläpidetään yhden tai useamman sellaisen anionin pitoisuutta, jotka on valittu ryhmästä Cl , ' Br , J ja S0^ , jotka muodostavat vaikealiukoisia Hg(l)-suoloja, että muodostu nut Hg(l) voidaan saostaa ja korkeintaan sellaisessa määrässä, että vastaava Hg(Z)-suola ei ole epäsuhteessa yhdisteiden Hg(II) ja Hg° suhteen, sekä että mahdol- , lisesti esiintyvien pelkistävien kaasukomponenttien ei anneta pelkistää Hg(II) sitomalla Hg(II) kompleksisiksi Cl -, Br - ja/tai J -ionien kanssa (katso faasikaa-vioita 9, 10 ja li).

Pesunesteen lämpötila on pesun aikana pidettävä välillä 0 ja 70°C. Erittäin edullista on käyttää lämpötilaa alle noin 35°C. Menetelmälle on tunnusomaista tä- . . .. . 2+ ten se, että pesuliuos sisältää alkuaine-elohopean hapetusainetta Hg -X-komplek- sin muodossa, jossa X tarkoittaa klooria, bromia tai jodia, jolloin muodostuu 2+ 2+ 2+ ... . .

Hg2 reaktion Hg + Hg —Hgg mukaisesti, jonka jälkeen HggXg saostuu vaikealiukoisena suolana. Täten on osoittautunut, että Hg2+ on, kun läsnä on ylimäärin X , erittäin selektiivinen ja tehokas absorboimaan ja hapettamaan Hg°-höyryä. }

Puhdistettaessa sellaisia kaasuja, jotka eivät pelkistä Hg(Il) tai jotka pelkistävät Hg(ll) erittäin pienessä määrässä, voidaan halogeeni-ionit jättää pois tai lisätä pesunesteeseen erittäin vähäisessä määrässä. Muodostunut Hg(l) saostuu täl- ^ ...» 2- löin vaikealiukoisena yhdisteenä HggSO^ S0^ -ionien läsnäollessa. ^

Halogenidi-ionien X läsnäolo aiheuttaa osaksi sen, että mahdollinen Hg2+:n pelkistys pelkistävien kaasukomponenttien vaikutuksesta estetään kokonaan tai osittain sen johdosta, että HgXR muodostaa kompleksin HgXn , jossa n on luku, joka on välillä 1 ja 1*, ja osittain sen johdosta, että halogenidi-ionit seostavat - j elohopea (i)-halogenidin helposti talteenotettavassa muodossa, jonka johdosta myös Hg(l)-ioniaktiivisuus tulee alhaiseksi.

Edullisten tulosten aikaansaamiseksi esillä olevan keksinnön mukaisesti on > v ✓- ft4 i “ « U 57445 . 2+ _ välttämätöntä ylläpitää määrättyä Hg -pitoisuutta pesunesteessä. Tama voi tapahtua 2+ ....

lisäämällä Hg -ioneja ja tämä tapahtuu sopivasti käyttämällä jatkuvaa menetelmää hapettamalla saostettu HggXg liukoiseksi suolaksi, johon sisältyy elohopea (II)-ioneja ja joka palautetaan pesunesteeseen. Samalla tavoin on halogenidi-ionipitoi-suus ylläpidettävä järjestelmässä. Pesun aikana yhdisteeksi HggX^ muutetulla elohopealla on sellaisenaan liuenneessa muodossa tai kiinteässä faasissa pesuvedessä niin alhainen höyrynpaine, että poistuva pasutuskaasu on käytännöllisesti katsoen 2+ _ .

elohopeavapaata. Jos Hg lisätään yhdisteen HgClg muodossa, muodostuu käsittelyssä ei-toivottava Cl -ionien ylimäärä johtuen siitä, ettei seuraavaa reaktiota voida täysin välttää: 2 HgCl2 + S02 + 2 H20 --> Hg2Cl2 + 2HC1 + HgSO^ Tätä ylimäärää voidaan säätää poistamalla säännöllisesti pesunestettä pesujärjestelmästä.

Keksintöä kuvataan oheenliitettyjen kuvioiden avulla, joissa kuviot 1-5 osoittavat erilaisia tasapaino-olosuhteita erilaisissa keksinnön mukaisissa järjestelmissä. Kuvio 6 esittää keksinnön mukaista pesujärjestelmää. Kuviot 7-13 esittävät niitä tuloksia, jotka on saatu käytettäessä alla olevien esimerkkien mukaisia näytteitä.

Kaaviot kuvioissa 1, 2 ja 3 esittävät Hg(l)-esiintymisalueita erilaisissa hapetuspotentisaleissa ja Hg(ll)-pitoisuuden ollessa pesunesteessä 2 g/1. Faasi-diagrammit osoittavat tässä erikoistapauksessa, että Hg(II) hapettaa Hg°:n arvoissa pCl > - 1,5, pBr >0,5, pJ '>0,75» mikä osoittaa, että kokonaispitoisuus Cl <350 g/1, Br 25 g/l ja J<25 g/l.

Kuviot 1, 2 ja 3 ovat täten teoreettisia faasikaavioita, jotka esittävät elohopean kemiallista tilaa erilaisissa hapetuspelkistyspotentiaaleissa ja pCl-, pBr- vast. pJ-arvoissa. Liuotettujen komponenttien aktiivisuus on valittu arvoksi -2 2- .. .

10 m. S0^ -aktiivisuus on valittu arvoon 1-m ja pH-arvon oletetaan olevan niin alhaisen, että HgO ei saostu. Lämpötila on 25°C. Juoksevan Hg:n tai kyllästetyn

Hg-höyryn hapetuksen käyttövoima käytettäessä kaksiarvoista elohopeaa on suhteessa yksiarvoisen faasin ulottuvuuteen faasikaavion korkeussuunnassa. Lähtien tästä tosiasiasta on Hg-höyryn teoreettiset tasapainopitoisuudet kaasufaasissa sellais-. . . 2+ ten liuosten suhteen, jotka sisältävät Hg ja kiinteätä HggXg, laskettu erilaisissa pX-arvoissa (X * Cl, Br tai J). Tulokset on esitetty kaaviossa U.

. . . .2+ .

Kaaviossa 5 on kloriditapauksessa vaihdeltu Hg -kokonaispitoisuutta ja sitäpaitsi on ötettu huomioon HgCl2:n laskettu höyryn paine. Pitoisuus kaasufaasissa on täten Hg-höyryn ja HgCl2:n muodossa olevan Hg:n summa. Tämä kaavio mah-dollistaa sen seikan arvioimisen kuinka suurten sopivien Hg - ja Cl -määrien 57445 tulee olla pesunesteessä, jotta puhdistetun kaasun, Hg-höyryn ja HgCl2-höyryn yhteismäärä on mahdollisimman pieni.

Tasapaino-olosuhteiden lisäksi on kinetiikalla absorptiossa huomattava osa, jonka johdosta kaasufaasin samassa Hg-tasapainopitoisuudessa on korkeampaa 2+

Hg -kokonaismäärää pidettävä edullisempana kuin alhaista.

Samalla tavoin voidaan laskea maksimiarvot Hg(ll)-pitoisuuden ollessa 0,02 g/l pesunesteessä: Cl 35 g/1» Br ^ 5 g/1 ja J g/1. Jos puhdistettava kaasu sisältää sellaisen kaasukomponentin, joka pelkistää Hg(Il), esim.

SOg, on Hg(II):n kulumisen pienentämiseksi suojeltava tämä ioni muodostamalla - kompleksi halogenidi-ionin kanssa, jonka johdosta pesuliuokeesea täytyy ylläpitää määrättyä halogenidi-ionin minimimäärää, Hg(II)-pitoisuuden ollessa pesunesteessä välillä 0,02 g/1 ja 20 g/1, tulee Cl-kokonaismäärän olla välillä 0,007 g/1 ja „ 350 g/1. Kokeet osoittavat kuitenkin, että Hg(ll)-pitoisuus voi nousta HgClgin kyllästysrajaan asti pesutuloksen ollessa tyydyttävän, kuten on asianlaita myös silloin, kun halogenidi on Br tai J. Käytettäessä pesuliuoksessa erittäin korkeita Hg(Il)-pitoisuuksia voidaan työskennellä käyttäen pienempää määrää pesuliuosta ja vastaavasti pienempää laitteistoa.

Samalla tavoin kuin edellä olemme todenneet mitä tulee Br:n ja J:n kokonaispitoisuuksiin, että Hg(ll):n kokonaispitoisuuden ollessa 0,02 g/1 - 20 g/1, tulee kokonaispitoisuuksiksi Br 0,0l6 g/1 - 100 g/1 ja J 0,025 g/1 - 130 g/1.

Cl-, Br- ja J-pitoisuuksien edullisimmat alueet riippuvat täten täydellisesti liuoksen Hg(lI)-pitoisuudesta.

Kuvattu kaasujen puhdistus alkuaine-elohopeasta tapahtuu sopivasti pesemällä tavanomaisessa pesulaitteessa. Pesuneste kiertää sopivasti täysin suljetussa järjestelmässä lukuunottamatta pienempää poisjohdettua osaa, joka puhdistetaan täydellisesti ennen jätteenä poisjohtamista. Koko kiertävä pesuliuos tai sen osa puhdistetaan saostuneesta Eg^X.^: sta sedimentoimalla, sentrifugoimalla tai suodattamalla. Eroitettu seostettu HggXg hapetetaan tämän jälkeen niin, että saadaan riit- - tävä määrä Hg2+ uudelleenkierrättemistä varten pesujärjestelmään.

2+ . . . . „ Tämä HggXgtn hapetus Hg :si vox tapahtua jollain sinänsä tunnetulla tavalla. Hapetusaineena voidaan käyttää esim. vastaavaa halogeenia. Pesunesteestä eroitettu liete voidaan saattaa kosketuksiin jäljellä olevan rikkidioksidikaasun mahdollisen poishaihduttamisen jälkeen esim. Clg'.n kanssa lämpötilassa 20-60°C. Reaktio on nopea ja tapahtuu käytännöllisesti katsoen täydellisellä saannolla Clg:n suhteen. Kiinteä HggCl,, muutetaan tällöin HgClgjn vesiliuokseksi seuraavan kaavan mukaisesti HggClg + Clg 1 HgClg. Jonkin verran korotetussa lämpötilassa 6 57445 on HgClgtn liukoisuus on noin 100 g/1.

Keksinnön edelleen valaisemiseksi viitataan seuraavassa kuvioon 6, joka esittää pesulaitetta elohopean poistamiseksi pasutuskaasuista.

Kuviossa 6 on esitetty pesutorni 1, joka on varustettu syöttöjohdolla 2 epäpuhdasta kaasua varten ja poisjohdolla 3 puhdistettua kaasua varten. Pesutornis-sa suihkutetaan suuttimien U kautta pesuliuos täytekappaleiden 5 ylitse, jolloin pesuliuos kerääntyy pesutornin pohjalle 6. Sen seikan estämiseksi, että pesuneste poistuu kaasun mukana, on pesutorni varustettu nesteeneroittajalla 7. Pesutorais-ta johdetaan pesuneste johdon 8 kautta pumppuun 9 uudelleenkiertoa varten pesutor-niin johdon 10 kautta. Johdon 11 kautta voidaan lisätä tuoretta pesuliuosta tai vettä pesujärjesteinään. Osa johdon 8 kautta kulkevaa pesunestettä poistetaan johdon 12 kautta ja johdetaan lietteen eroittajaan 13, jonka voi muodostaa setimentoi-mislaite, suodatin tai sentrifugi. Lietteestä vapautettu liuos johdetaan johdon li* kautta takaisin tai poistetaan johdon 15 kautta ja puhdistetaan täydellisesti. Lietteen eroittajasta johdetaan eroittunut liete johdon 16 kautta joko lietteen varastosäiliöön johdon 17 kautta tai regeneroimislaitteeseen 18 johdon 21 kautta. Regeneroimislaitteesta 18 johdetaan johdon 19 kautta regeneroitu pesuneste pumppuun 9. Johdon 20 kautta poistetaan regeneroimislaitteen jätetuote.

Esimerkkejä ' Kokeet suoritettiin standardiolosuhteissa niin, että 1 1/min määrättyä kaasutyyppiä, joka sisälsi noin 10 mg Hg°/m^, johdettiin 250 ml:n pesupullon lävitse, joka oli täytetty 200 ml:11a pesuliuosta, jonka jälkeen poistuva kaasu analysoitiin alkuaineena olevan kaasumaisen Hg-sisällön määräämiseksi.

Saadut koetulokset on koottu yhteen jälempänä viittaamalla eri kuvioihin.

Esimerkki 1

Ensimmäisessä kokeessa kokeiltiin pesuvaikutusta käyttäen erilaisia pesu-liuokseen lisättyjä natriumkloridi-pitoisuuksia.

Pesunesteen tilavuus oli 90 ml, lämpötila 22°C ja se sisälsi 50 g rikkihappoa litraa kohden ja 0,11 g elohopea (II) oksidia litrassa. Kuviossa 7 esitetään kuinka jäännöspitoisuus Hg°-höyryä mg/m^ vaihtelee riippuen litraa kohden lisätyn nat- riumkloridin määrästä. Kaaviosta ilmenee, että pesuvaikutus pienenee kloridi- .... . .. 2+ . l ompi toi suuden kasvaessa. Tämä pienentynyt vaikutus johtuu siitä, että Hg -ionit muodostavat komplekseja.

Esimerkki 2

Kuvio 8 esittää niitä koetuloksia, jotka koskevat sellaisen ilman puhdistusta, joka sisälsi 5 tilavuus-# rikkidioksidia ja elohopeaa, jolloin pesuliuokseen oli lisätty vaihtelevat määrät elohopea(II) kloridia.

7 57445

Kokeessa käytettiin 100 ml pesunestettä, jonka lämpötila oli noin 20°C ja joka sisälsi litraa kohden 2 g rikkihappoa, 0,1 g elohopea (I) kloridia ja 2 g . . . . . . . . . . 3 natnumklondia. Kaasun muodosti ilma ja se sisälsi noin 10 mg elohopean per m lisäksi 5 % rikkidioksidia.

Kaavio osoittaa sen erinomaisen vaikutuksen, joka aikaansaadaan lisättäessä niinkin pieniä määriä elohopea(lI)kloridia kuin 0,25 g/1.

Esimerkki 3

Kuvio 9 esittää niiden kokeiden tuloksia, jotka koskevat sellaisen ilman puhdistusta, joka sisältää 5 tilavuus-? rikkidioksidia ja elohopeaa, jolloin pesu-^ liuokseen on lisätty vaihtelevia määriä elohopea (II) bromidia.

Kokeessa käytettiin 200 ml pesunestettä, joka sisälsi 100 g litraa kohden rikkihappoa, 0,1 g elohopea(I)bromidia ja 10 g kaliumbromidia länpötilassa 22°C.

^ Kaasun muodosti ilma, jossa oli 5 tilavuus-? rikkidioksidia.

Koe osoittaa samaa taipumusta kuin esimerkki 2, mutta hyvän vaikutuksen aikaansaamiseksi on HgBr^-määrä tehtävä noin 10 kertaa suuremmaksi kuin mikä on välttämätöntä HgClg käytettäessä.

Esimerkki 4

Kuvio 10 esittää sellaisten kokeiden tulokset, jotka koskevat elohopeaa sisältävän typpikaasun puhdistusta jodidi-järjestelmässä, jolloin kalium(ll)jodidia on lisätty vaihtelevat määrät pesuliuokseen.

Kokeessa käytettiin 200 ml pesunestettä, joka sisälsi 20 g rikkihappoa litraa kohden sekä 4,5 g elohopeatII)jodidia litraa kohden lämpötilan ollessa 22°C. Kaasuna käytettiin typpeä, joka oli kyllästetty 10 mg:lla Hg per m .

Kaavio osoittaa, että puhdistus parantui käytettäessä pienempiä jodidi-ioni-lisäyksiä, joka johtuu siitä, että yhä suurempi osa hapetus aineesta muuttuu liukenevaan muotoon seuraavan reaktion johdosta HgJ2 +2J"-» HgJu2"

Lisättäessä edelleen yhdistettä KJ ohittaa puhdistusvaikutus maksimin, jonka jälkeen puhdistus huononee johtuen reaktion pienentyneestä termodynaamisesta käyttövoimasta

HgJj^2" + Hg yrs» Hg^ + 2 J-

Kaavan mukainen reaktio vaihtaa suuntaa ja menee vasemmalle, so. Hg2J2 hajoaa jo suhteellisen kohtalaisissa jodidi-ioniylimäärissä.

Esimerkki 5

Kuvio 11 esittää tuloksia, jotka saatiin kokeessa, joka koski sellaisen ilman puhdistusta, joka sisälsi 5 tilavuus-? rikkidioksidia ja elohopeaa sekä kaliumbromidipitoisuuden vaihdellessa.

8 57445

Kokeessa käytettiin 200 ml pesunestettä, joka sisälsi 1,1*3 g elohopea(ll) bromidia, 0,1 g elohopea(l)bromidia ja 100 g rikkihappoa litraa kohden. Lämpötila pidettiin arvossa 22°C. Kaasuna käytettiin ilmaa, jossa oli 5 tilavuus-# rikkidioksidia.

Kaaviosta ilmenee, että lisääntynyt bromidi-ionipitoisuus pienentää pesu-liuoksen puhdistusvaikutusta.

Esimerkki 6

Kuvio 12 esittää niiden kokeiden tuloksia, jotka saatiin puhdistettaessa ilmaa, joka sisälsi elohopeaa ja 5 tilavuus-# rikkidioksidia, käyttäen pesuliuok-sessa erilaisia rikkihappopitoisuuksia.

Käytettiin 200 ml pesuliuosta, joka sisälsi 1 g elohopea (Il)kloridia, 0,1 g elohopeatI)kloridia ja 2 g natriumkloridia litraa kohden lämpötilassa 30°C.

Kokeet osoittivat, kuten kaaviosta ilmenee, että rikkihapon määrätty esiintyminen pesuliuoksessa vaikuttaa puhdistukseen positiivisesti. Tämä vaikutus johtunee siitä, että hapetuspelkistyspotentiaali liuoksessa kasvaa arvojen a^+ ja ac_ 2- kasvaessa.

Esimerkki 7

Kuvio 13 esittää niiden kokeiden tuloksia, jotka suoritettiin puhdistettaessa elohopea sellaisesta elohopealla kyllästetystä ilmasta, jossa oli vaihtelevia määriä rikkidioksidia.

Pesunesteen tilavuus oli 200 ml ja lämpötila 30°C ja se sisälsi 100 g rikkihappoa, 1 g elohopea(ll)kloridia, 0,1 g elohopeatl)kloridia ja 2 g natriumkloridia per litra.

Kuvio 13 osoittaa, että puhdistustehokkuus laskee rikkidioksidimäärän kasvaessa, joka todennäköisesti johtuu siitä, että liuoksen hapetuspelkistyspotentiaali alenee tällöin.

Claims (10)

1. 9 57445
2. 1. Menetelmä kaasumaista, alkuaineen muodossa olevaa elohopeaa sisältävien kaasujen puhdistamiseksi, tunnettu siitä, että kaasu puhdistetaan käyttäen pesuliuosta, jossa ylläpidetään sellainen elohopea( II)ionien pitoisuus, joka on arvosta 0,02 g/1 kyllästettyyn liuokseen saakka, ja että pesuliuoksessa ylläpide-sellaista yhden tai useamman anionin pitoisuutta, jotka on valittu ryhmästä Cl , Br , J ja S0^ , ja jotka muodostavat vaikealiukoisia Hg(l)-suoloja, että muodostunut Hg(I) voidaan saostaa ja korkeintaan sellaisessa määrässä, että vastaava Hg(l)-suola ei hajoa muotoon Hg(ll) ja Hg°, sekä että mahdollisesti esiintyvien pelkistävien kaasukomponenttien ei anneta pelkistää Hg(ll) sen johdosta, että Hg(ll) sitoutuu kompleksisesti Cl - ja/tai J-ionien kanssa.
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kloridin kokonaispitoisuus pesuliuoksessa on 0,007-350 g/1.
4. 3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että hromidin kokonaispitoisuus pesuliuoksessa on 0,016-100 g/1. U. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että jodidin kokonaispitoisuus pesuliuoksissa on 0,025-130 g/1.
5. 5. Patenttivaatimusten 2, 3 ja U mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että halogenidit esiintyvät yhdistelmänä toistensa kanssa.
6. 6. Patenttivaatimusten 1-5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että pesuliuoksen pH-arvo on pienempi kuin 6 edullisesti alle 2.
7. 7· Patenttivaatimusten 1-5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että pesuliuoksen lämpötila pidetään välillä 0 ja 70°C, edullisesti välillä 15 ja 35°C.
8. 8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kaasuun tai pesunesteeseen lisätään elohopea(II)-ioneja ja/tai halogenidi-ioneja, edullisesti elohopea(II) halogenidää.·.
9. 9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että halogenidi lisätään natrium- tai kaliumhalogenidina.
10. 10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että Hg(ll) lisätään yhdisteenä HgO.