FI56772C - Foerfarande foer framstaellning av en beredning foer behandling av onormala tarmtillstaond - Google Patents

Description

«fr--I Γβ1 .... KUULUTUSJULKAISU _ _ „ _ ^ [B] O1) UTLÄGG N I NGSSKRI FT 56772 C (45) Patentti myonn- ity 10 04 1930 j Patent ineddelat ' (51) Kv.ik.*/Int.ci.» A 61 K 35/78 A 61 K 31/74 A 61 K 31/715 SUOMI — FINLAND (21) Pu*nttlh»k«mu* — P«*nun«öknln| 7609^8 (22) Hakcmispiivi — Ansöknlngtdig · OU .76 ^ (23) Alkupilvl —Glltlghtttdag O7.Oil.76 (41) Tullut julkiseksi — Bllvlt offentllg 10.10.76

Patentti-ja rekisterihallltui , - . . . , (44) NIhtivlkilpanon ja kuul.julkaltun pvm. —

Patent- och registerstyrelaen v ' Anfökin utlagd och utUkrlft·.» publlcerad 31.12.79 (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus —Begird priorltet 09.0i+ .75

Ruotsi-Sverige (SE) 750^0^9-3 (71) AB Hässle, Fack, S—U31 20 Mölndal 1, Ruotsi-Sverige(SE) (72) Curt Henry Appelgren, V Frölunda, Conny Börje Bogentoft, Mölndal,

John Albert Sjögren, Mölnlycke, Ruotsi-Sverige(SE) (7 M Berggren Oy Ab (5*0 Menetelmä preparaatin valmistamiseksi, joka on tarkoitettu suoliston epänormaalien tilojen hoitoon - Förfarande för framställning av en beredning för behandling av onormala tarmtillständ Tämä keksintö kohdistuu menetelmään preparaatin valmistamiseksi, joka on tarkoitettu suoliston epänormaalien tilojen ja etenkin colon irritabilen hoitoon ja joka sisältää erilaisten viljalajien leseitä kantajakomponenttina, jolla on jäykkä makromorfologinen rakenne.

Paksusuolen umpipussit tulehtuvat helposti, mikä aiheuttaa diverculi-tista, josta aiheutuu hyvin tuskallinen olo, joka monessa tapauksessa voidaan parantaa vain poistamalla paksusuolen tulehtuneet osat.

Colon irritabile on sairaus, joka on tyypillinen länsimaisten teollisuusmaiden väestölle. Spastinen olotila lisättyine motorisine toimintoineen paksusuolessa kuuluu patologiseen kuvaan. Tämä johtaa paksusuolen sisäisen paineen kohoamiseen, joka johtaa umpipussien syntymiseen, nk. diverticulosis, mahdollisine myöhempine tulehduksi-neen, nk. diverculitis, kuten edellä on esitetty. Umpipussien syntyminen on yleistä ja sitä on ilmoitettu esiintyvän 56 % väestöstä, jonka keski-ikä on 70 vuotta. Colon irritabilen oireet vaihtelevat. Yleisimmät ovat muutokset ulostustapahtumassa, jolloin sekä ummetusta että ripulia voi esiintyä yhdessä vatsan venymisen ja kaasunmuodostuksen kanssa. Colon irritabile on mitä yleisin ruuansulatuseli-mien sairaus. Se on 2-5 kertaa niin yleinen kuin vatsahaposta joh- 2 56772 tuva vatsahaava sisätautiklinikan potilaissa.

Joskin syntymekanismi on monimutkainen ja joiltakin osiltaan tuntematon, on yleensä hyväksytty tosiasia, että todennäköisesti yleisin ja myös tärkein syy umpipussisairauden syntyyn on ravintoaineet, joissa on liian vähän tilavaa ainetta. Tästä syystä ulostuksen määrä pienenee ja kulkuaika ruuansulatuskanavan läpi pitenee, mikä puolestaan johtaa spastiseen olotilaan lisättyine motorisine toimintoineen paksusuolessa.

Hoitokeinona on aikaisemmin ollut muutettu dieetti, eli on syötetty elintarvikkeita, jotka sisältävät enemmän tilavaa ainetta, yhdessä terapeuttisten aineiden, kuten ripulia parantavien aineiden ja spas-molyyttisten ja peristaltiikkaa hillitsevien aineiden kanssa. Tämän tyyppisen hoidon suorittaminen on kuitenkin vaikeata eikä se ole osoittautunut riittävän tehokkaaksi.

Viime aikoina on saatu tuloksia, jotka osoittavat, että vehnäleseet vaikuttavat positiivisesti umpipussisairauteen. Ulostuksen määrä ja läpikulkuaika ruuansulatuskanavan läpi kasvavat kun päivittäin annetaan noin 20 g:n annos leseitä. Lisäksi paksusuolen sisäinen paine pienenee. Leseiden edullinen vaikutus johtuu todennäköisesti lese-kuitujen vedensitomiskyvystä. Tämä kyky on riippumaton ympäristön pH:sta.

Leseiden epäkohtana on kuitenkin, että on vaikeata ottaa niin suuri määrä, joka tarvitaan tehokasta hoitoa varten. Tämä johtuu siitä, että leseet ovat vaikeasti käsiteltäviä ja pienet annokset eivät ole riittävän tehokkaita ehkäisemään colon irritabilen aiheuttaman spastisen olotilan paksusuolessa. On myös todettu, että tarvittavan leseiden määrän nieleminen aiheuttaa ärsytystä johtuen venähdystun-teesta vatsassa, koska niellyt leseet välittömästi turpoavat.

Potilaille on yhtä vaikeata käyttää muun tyyppisiä tilavuutta lisääviä aineita, kuten sterhuliakumia, psylliumsiemeniä ja selluloosa-johdannaisia.

Ihanteellinen preparaatti umpipussisairauden hoitoon olisi näin ollen aine, joka ei absorboidu tai hajoa ruuansulatuskanavassa ja joka absorboi vettä ja turpoaa huomattavasti suurempaan tilavuuteen suolistossa, etenkin paksusuolessa, kuin vatsassa. Lisäksi tällaisen 3 56772 preparaatin tulisi olla sellaisessa muodossa, että se on helposti annosteltavissa aiheuttamatta epämukavuutta.

Tunnetaan ulostusaineita,jotka koostuvat turpoavasta aineesta, kuten bassoriinista tai kitosaanista, ja ulostusaineesta, kuten fran-gulakuoresta. Frangulakuori ei kuitenkaan toimi kantajakomponenttina, jolla on jäykkä makromorfologinen rakenne, vaan kemiallisesti vaikuttavana ulostusaineena.

Tunnetaan myös ulostusaineita, jotka sisältävät psylliumsiementen kuoria turpoavana aineosana yhdessä glukoosin kanssa. Tällaiset preparaatit turpoavat kuitenkin jo vatsassa, joten niillä on sama epä-" kohta kuin leseillä yksin käytettyinä.

Teoksessa Martindale: The Extra Pharmacopoeia 26. p. (1972) s. 987-991 esitetään useita ioninvaihtohartseja, niiden joukossa Calcium Polycarbophil. Saman teoksen sivuilla 1070—1093 esitetään useita luonnon tai synteettisiä turvotusaineita, joista mainittakoon akasia (arabikumi), polyakryylihapot kuten Carbopol® (Biesterfeld), natriumalginaatti, natriumkarboksi-metyyli-selluloosa ja sterculia.

Meller K.O., Pharmakologie 1966, s. 167-169 esittää useita limaa muodostavia aineita, niiden joukossa arabikumi ja natriumkarboksi-metyyliselluloosa. Saman teoksen sivuilla 207-211 on annettu katsaus eri ulostuslääkkeistä, mm. kemiallisesti/lihashermostollisesti vaikuttavista aineista, voitelevasti vaikuttavista aineista ja tilavuutta lisäävistä aineista.

Julkaisussa British Medical Journal 4^, s. 392-394 (1973) esitetään tutkimus dieetin lisänä käytettyjen vehnäleseiden ja selluloosan vaikutuksesta suoliston toimintaan.

Näitä tunnettuja aineita, jotka siis ovat joko jäykän makromorfolo-gisen rakenteen omaavia aineita tai turpoavia aineita, on myös käytetty erikseen ulostusaineina. Niillä on kuitenkin tällöin melkoisia epäkohtia, koska mm. niitä täytyy annostella hyvin suuria määriä, ne ovat teknisesti vaikeasti käsiteltäviä tai niiden turpoava vaikutus osuu vatsa-suolikanavan väärään kohtaan. Viimeksi mainittu on erikoisen epäedullista colon irritabilen tapauksessa.

4 56772

Tunnetaan myös preparaatteja sappihappojen sitomiseksi, jotka preparaatit sisältävät anioninvaihtohartseja ja lisäaineita, kuten akasia-kumia. Edelleen tunnetaan preparaatteja, joilla on vatsan limakalvoa suojaava vaikutus ja jotka mm. sisältävät pienen määrän mikrokiteistä selluloosaa. Tämä määrä on kuitenkin niin pieni, että selluloosa ei voi toimia kantajakomponenttina. Näillä preparaateilla ei ole edullisia turpoamisominaisuuksia eikä niitä ole käytetty epänormaalien suoliston tilojen hoitoon.

Tämän keksinnön tarkoituksena on saada aikaan preparaatti, joka täyttää edellä esitetyt vaatimukset ja jolla ei ole aikaisemmin tunnettujen vastaavanlaisten preparaattien epäkohtia. Keksintö kohdistuu näin ollen menetelmään preparaatin valmistamiseksi, joka on tarkoitettu suoliston epänormaalien tilojen ja etenkin colon irritabilen hoitamiseksi ja joka sisältää leseitä kantajakomponenttina, jolla on jäykkä makromorfologinen rakenne, ja keksinnön mukainen menetelmä on tunnettu siitä, että leseet sekoitetaan painosuhteessa 98:2-20:80 vedessä pH-arvossa yli 4 turpoavan vettäsitovan karboksyyliryhmäpi-toisen polymeerin tai sen suolan kanssa,ja että seokseen lisätään sideaineen liuos orgaanisessa liuottimessa, minkä jälkeen seos kuivataan.

Keksinnön mukaan käytetään edullisesti vettäsitovana yhdisteenä po-lyakryylihappoa tai karboksipolysakkaridia tai näiden suolaa.

Keksinnön mukaan voidaan edelleen sideaineen orgaaniseen liuottimeen liuottaa myös lipofiilista ainetta, kuten esimerkiksi setanolia, vahaa, rasvahappoestereitä, glyseroliestereitä ja sen tapaisia. Muita lipofiilisiä aineita voidaan käyttää kiinteän preparaatin päällystämiseen sen annostamisen helpottamiseksi, kun preparaatti on granu-laattimuodossa.

Keksinnön mukaan valmistettu preparaatti sisältää näin ollen eri viljalajien leseitä vettä sitovana, turpoavana kantajakomponenttina, jolla on jäykkä makromorfologinen rakenne ja joka on inertinen ruuansulatuskanavan prosesseille, ja yhdisteen, joka turpoaa merkitykset-tömästi vatsan happamessa pH-arvossa, mutta jonka tilavuus kasvaa huomattavasti ja joka helposti absorboi vettä, kun pH kohoaa yli 4 eli silloin kun preparaatti saapuu suolistoon. Suolessa vallitsevassa pH-arvossa yhdisteen tilavuus on kasvanut huomattavasti (2-20 ker- 5 56772 täiseksi) verrattuna tilavuuteen mahassa. Tämä yhdiste on edulli- ÖR) sesti polyakryylihappo (Carbopor^-tyyppi, Biesterfeld) tai karbok-sipolysakkaridi, kuten karaja-kumi (sterculia-kumi), ghattikumi (Intian kumi), arabikumi tai näiden suola, kuten kalsiumpolyakry-laatti, natriumkarboksimetyyliselluloosa, kalsiumalginaatti.

Keksinnön mukaan preparaatti voidaan valmistaa granulaattina, jolloin rakeet voidaan päällystää lipofiilisillä aineilla nauttimisen helpottamiseksi. Rakeet voidaan nauttia sellaisenaan tai suspensoituina liuokseen lietteeksi tai suspensioksi. Ne voidaan myös puristaa tableteiksi.

Päivittäinen annos, joka on tehokas umpipussisairauden hoitoon, on 2-10 g, mikä on huomattavasti pienempi kuin tavanomaisia turvotus-aineita käytettäessä.

Keksintöä esitetään seuraavassa viitaten oheisiin esimerkkeihin.

Sopiva menetelmä esillä olevan preparaatin vedenabsorptiokyvyn määrittämiseksi on seuraavanlainen: 0,5 g preparaattia saatetaan yhteen 40 ml:n kanssa maha- tai suolinestettä 24 tunniksi. Sitten seos lingotaan 4000 rpm 5 minuuttia ja sentrifugaatti poistetaan. Jäljelle jäävä osa vastaa preparaatin vedenabsorbtiokykyä.

Esimerkki 1 50 g vehnäleseitä ja 20 g Carbopo]® 934 sekoitetaan ja lisätään 7 g Vinnapas® B 100 (Wacker-Chemie: polyvinyyliasetaattia) ja 18 g glyse-ryylimonostearaattia liuotettuna metyleenikloridi/isopropanoli-seok-seen (9+1). Rakeet kuivataan ja jauhetaan 2,4 mm:n sihdin läpi.

0,5 g absorboi 2,7 g I^O mahanesteessä 0,5 g absorboi 18 g I^O suolinesteessä

Esimerkki 2 50 g vehnäleseitä sekoitetaan 20 g:n kanssa kalsiumalginaattia ja lisätään 13,4 g Kollidon®K 90 (BASF: polyvinyylipyrrolidonia) liuotettuna isopropanoliin. Rakeet kuivataan ja jauhetaan 2,4 mm:n sihdin läpi.

0,5 g absorboi 2 g I^O mahanesteessä 0,5 g absorboi 8 g f^O suolinesteessä 56772

Keksinnön mukaan valmistettua preparaattia verrattiin kahteen tunnettuun preparaattin sekä vehnäleseihin. Tunnetuista preparaateista Metamucir"' koostuu pääasiassa psylliumsiemenen kuorista ja glukoosista ja Normalaj^ koostuu pääasiassa frangulakuoresta ja basso-riinista. Vedensitomiskyky määritettiin edellä esitetyllä mene-telmällä.

Eri valmisteiden vedensitomiskyky

Valmiste H20:n sitominen H20:n sitominen Osamäärä H20:n mahanesteessä suolinesteessä sitominen , , . t„ /„\ suolinesteessä/ _^^_mahanesteessä

Metamucil® 14,0 14,0 1,0

Normalaj^ 8,4 11,8 1,4

Vehnäleseet 2,8 2,8 1,0

Esimerkki 1 3,9 16,0 4,1

Keksinnön mukaista preparaattia voidaan myös käyttää muihin suoliston epänormaaleihin tiloihin, kuten ummetukseen, jolloin ulostuksen konsistenssi ja tilavuus muuttuvat normaalimmiksi, mikä parantaa suoliston motorista toimintaa.

56772 Föreliggande uppfinningen hänför sig till ett förfarande för fram-ställning av ett preparat avsett för behandling av onormala till-ständ i tarmen och särskilt colon irritabile och som innehäller kli som bärande komponent med stel makromorfologisk struktur.

Divertiklarna i tjocktarmen blir lätt inflammerade, varvid diver-tikulit uppstär, varvid mycket smärtsamma tillständ erhälles, vilka endast, i mänga fall, kan elimineras genom eliminering av de in-flammerade tjocktarmspartierna.

Colon irritabile är ett sjukdomstillständ som är speciellt för den västerländska civilisationen. Tili sjokdomsbilden hör ett spastiskt tillständ med ökad motorik i tjocktarmen. Detta leder tili ett för-höjt intraluminalt tryck i colon med bildning av divertiklar s.k. divertikulos med ev. efterföljande infektion s.k. divertikulit som ovan nämnts. Divertikelbildning är vanlig och har rapporterats ske tili 56 % hos en population med medeläldern 70 är. Symptomen vid colon irritabile är varierande. De vanligaste är defekationsför-ändringar, bade obstipation och diarrö kan förekomma i kombination med uppspändhet och gasbildningar. Colon irritabile är den vanligaste gastroenterologiska äkominan.Bland patienter pä en internmedicinsk mot-tagning är den 2-5 gänger vanligare än magsär.

Fastän uppkomstmekanism är komplex och tili vissa delar okänd är det ett allmänt accepterat faktum, att den troligen vanligaste och ocksä viktigaste orsakande faktorn tili divertikelsjukdomen är alltför bulkfattig födoämnen. Därigenom blir mängden avföring mindre och passagetiden genom magtarmkanalen längre, vilket i sin tur leder tili ett spastiskt tillständ med ökad motorik i tjocktarmen.

Behandlingen har tidigare gätt ut pä ändrade kostvanor, dvs. mer bulkrik föda i kombination med läkemedel som t.ex. antidiarrÖmedel, spasmolytika och anticholinergika. Denna behandlingstyp är dock svär att genomföra och har inte visat sig vara tillräckligt effektiv.

Pä senare tid har det framkommit resultat som visar att vetekli in-verkar gynnsamt pä devertikelsjukdomen. Avföringsmängden och passage-hastigheten genom magtarmkanalen ökar efter en dos pä ungefär 20 g kli per dag. Dessutom sänks det intraluminala trycket i colon. Den positiva effekten av kli beror troligen pä den vattenbindande för- 5 6772 mägan hos klifibrerna. Denna egenskap är oberoende av omgivningens pH.

Nackleden med kli är emellertid bl.a. svärigheten att ta in den stora mängd kli som behövs för en effektiv behandling. Detta beror pä att kli är svärhanterligt och i smä doser inte är tillräckligt effektivt att motverka det spastiska tillständet som räder i colon vid colon irritabile. Den nödvändiga mängden kli upplevs ocksä besvärande att ta in p.g.a uppkördhetskänsla i magen, genom den omedelbara sväll-ningen av den tillförda mängden kli.

Samma problem upplever patienten även med andra typer av bulkgivande medel säsom sterhulia gummi, psyllium frö, cellulosa derivat.

Ett idealt medel för behandling av divertikelsjukdomen skulle därför vara ett medel som ej absorberas eller sönderdelas i magtarmkanalen och som tar upp vatten och sväller tili en betydligt större volym i tarmen, speciellt tjocktarmen, än i magsäcken. Dessutom bör medlet vara i sadan form att det är lätt att ta in utan att leda tili obe-hagskänslor.

Man känner laxermedel, som bestär av ett svällande material, säsom bassorin eller kitosan, och ett laxativ, säsom frangulabark. Framgu-labark verkar emellertid icke som bärarkomponent med stel makromor-fologisk struktur, utan som ett kemiskt verksamt laxermedel.

Man känner vidare laxermedel, som innehäller skal av psylliumfrö som svällande komponent tillsamman med glukos. Sädana preparat sväller dock redan i magsäcken, varför de har samma nackdel som kli använt ensamt för sig.

Martindale: The Extra Pharmacopoeia 26:th ed (1972) sid 987-991 anger ett antal jonbytarhartser, däribland Calcium Polycarbophil.

Ibid sid 1070-1093 anger ett flertal svällmedel av naturligt eller syntetiskt ursprunq bland vilka kan nämnas acacia (gummi arabicum) , natriumalginat, natriumkarboxi- metyl-cellulosa och sterculia.

Meller K.O., Pharmakologie 1966 sid 167-169 anger ett antal slem-bildande ämnen däribland gummi arabicum och natriumcarboximety1- 9 56772 cellulosa. Ibid sid 207-211 ger en översikt över olika laxermedel däribland kemiskt/neuromuskulärt verkande ämnen, medel med smörjande egenskaper och volymsökande medel.

British Medical Journal 4, sid 392-394 (1973) redovisar en studie av effekten pä tarmfunktionen hos vetekli och cellulosa som diettill-skott.

Salunda kända medel, utgörande ämnen med stel makromorfologisk struktur eller ämnen med svällande förmäga, har även var för sig kömmit till användning som laxermedel. De uppvisar dock därvid flera nackdelar dä de exempelvis mäste administreras i mycket Stora mängder, är tekniskt ohanterliga eller utövar sin svällande förmäga pä fel ställe i magtarmkanalen. Sistnämnda är speciellt ogynnsamt vid behandling av colon irritabile.

Man känner även beredningar för bindning av gallsyror, vilka bered-ningar innehäller anjonbytarhartser och tillsatsmedel, säsom acacia-gummi. Vidare känner man beredningar med skyddande effekt pä mags-lemhinnan och som bl.a. innehäller en liten mängd mikrokristallin cellulosa. Denna mängd är dock sä liten, att cellulosan ej kan tjänstgöra som bärarkomponent. Dessa beredningar har inte gynnsamma svällningsegenskaper och de har inte använts för behandling av onormala tillständ i tarmen.

Föreliggande uppfinning har tili ändamäl att ästadkomma ett preparat, som uppfyller de ovannämnda kraven och som inte har de tidigare kända motsvarande preparatens nackdelar. Uppfinningen hänför sig sälunda tili ett förfarande för framställning av ett preparat avsett för behandling av onormala tillständ i tarmen och särskilt colon irritabile och som innehäller kli som bärande komponent med stel makromorfologisk struktur, och förfarandet enligt uppfinningen kännetecknas av, att kliet blandas i ett mängdförhällande av 98:2-20:80 med en i vatten vid pH överstigande 4 svällande vattenupp-tagande karboxylgrupphaltig polymer eller ett sait därav, och att tili blandningen sättes en lösning av ett bindemedel i ett organiskt lösningsmedel, varpä blandningen torkas.

I enlighet med uppfinningen användes lämpligen en polyakrylsyra eller en karboxipolysackarid eller ett sait därav som den vatten- 10 56772 bindande polymeren.

I enlighet med uppfinningen kan vidare ett lipofilt ämne upplösas i bindemedlets organiska lösningsmedel, säsom exempelvis cetanol, vaxer, fettsyraestrar, glycerolestrar och liknande. Andra lipofila ämnen användas för att överdraga den fasta kompositionen för att underlätta administreringen därav, da preparatet förellgger i granulatform.

Det i enlighet med uppfinningen framställda preparatet innehäller sälunda kli av olika sädesslag som vattenupptagande, svällande bärarkomponent med stel makromorfologisk struktur och som är inert gentemot processerna i matsmältningskanalen, samt en förening, som svSller endast obetydligt vid magens sura pH-värde, men vars volym ökar märkbart och som lätt absorberar vatten da pH stiger over 4 d.v.s. da preparatet inkommer i tarmkanalen. Vid det pH som gäller i tarmkanalen har föreningens volym tilltagit avsevärt (2-20 gänger) jämfört med volymen i raagen. Denna förening utgöres företrädesvis av en polyakrylsyra (Carbopol®-typ, Biesterfeld) eller en karboxi-polysackarid, säsom karajagummi (stärculiagummi), ghattigummi (India-gummi), gummi arabicum eller salter därav, säsom kalciumpolyakrylat, natriumkarboximetylcellulosa, kalciumalginat.

Enligt uppfinningen kan preparatet framställas i form av ett granulat, varvid granulerna kan överdragas med lipofila ämnen för att underlätta administreringen. Granulerna kan administreras som sädana eller suspenderade i en lösning som ett slem eller en suspension. De kan även pressas tili tabletter.

Den dagliga dos som är effektiv vid behandling av divertikelsjuk-domen uppgär tili 2-10 g, vilket väsentligt understiger vad som är nödvändigt med vanliga svällande medel.

Föreliggande uppfinning beskrives nedan med hänvisning tili angivna exempel.

En lämplig metod för att bedöma den vattenupptagande förmägan av föreliggande beredningar är följande förfarande: 0,5 g av bered-ningsformen fär stä i kontakt med 40 ml mag- eller tarmsaft under 24 tim. Därefter centrifugeras blandningen med en hastighet av 11 56772 4000 varv/min under 5 min och centrifugatet avlägsnas. Den kvar-varande mängden motsvarar beredningsformens vattenbindande förmiga.

Exempel 1 50 g vetekli och 20 g Carbopol®934 blandas och 7 g Vinnapas ® B 100 (polyvinylacetat) och 18 g glycerylmonostearat tillsättes löst i en metylenklorid/isopropanolblandning (9+1). Granulatet torkas och rives genom sikt 2,4 mm.

0,5 g tar upp 2,7 g Η,,Ο i magsaft 0,5 g tar upp 81 g Η2<0 i tarmsaft ^ Exempel 2 50 g vetekli blandas med 20 g calciumalginat och 13,4 g Kollidon ® K 90 (BASF: polyvinylpryrrolidon) löst i isopropanol tillsättes. Granulatet torkas och rives genom sikt 2,4 mm.

0,5 g tar upp 2 g H20 i magsaft 0,5 g tar upp 8 g H20 i tarmsaft

Det i enlighet med uppfinningen framställda preparatet jämfördes med tvä kända preparat samt med vetekli. Av de kända preparaten bestir Metamucil>5/ huvudsakligen av skal av psylliumfrö och glukos och Normalax® bestar huvudsakligen av frangularbark och bassorin. Vat-tenupptagningsförmägan bestämdes med den ovan angivna metoden.

Vattenbindande förmaga hos olika beredningar

Preparat H20 upptag H20 upptag Kvot Η2<0 upptag i i magsaft ι tarmsaft tarmsart/magsaft (g/g) (g/g)

Metamucil 14,0 14,0 1,0

Normalax ® 8,4 11,8 1,4

Vetekli 2,8 2,8 1,0

Exempel 1 3,9 16,0 4,1

Preparatet enligt uppfinningen kan även användas för andra onormala tillständ i tarmen, sadom förstoppning, varvid avföringen erhäller en mera normal konsistens och volym, vilket förbättrar tarmmotoriken.