FI95126C - Betoninen kattotiili ja menetelmä sen valmistamiseksi - Google Patents

Description

1 95126

Betoninen kattotiili ja menetelmä sen valmistamiseksi Käsiteltävänä oleva keksintö koskee pinnoitettua, parantuneita ominaisuuksia omaavaa betonikattotiiltä ja 5 menetelmää sen valmistamiseksi.

Betonikattotiilet valmistetaan laasteista, joiden konsistenssi mahdollistaa lopullisen muotoilun. Kattotiilien muoto säilyy myös kovetusprosessin aikana, joka tapahtuu yleensä lämpötilassa 40 - 100 °C. Betonikattotii-10 Iillä on taipumusta kalkkikukintaan, jota ilmenee kattotiilien pinnalla olevan kalsiumhydroksidin reagoidessa ilman hiilidioksidin kanssa. Kalsiumhydroksidia voi syntyä kattotiilien pinnalle kovettumisen aikana, mutta myös sään vaikutuksesta. Seurauksena ovat laikulliset ja epämiellyt-15 tävän näköiset katot. Läpivärjätyt betonikattotiilet pin noitetaan useimmiten pinnoitusmassoilla muotoilun jälkeen, mutta ennen kovetusta, eli ns. "vihreinä kivinä", minkä katsotaan estävän kateainepinnan kalkkikukinnan, ja varastoidaan sitten 6-12 tuntia lämpökäsittelykammioissa, 20 joissa lämpötila on tavallisesti yllä mainitulla alueella.

Tänä aikana ne kovettuvat lopullisesti ja samalla pinnoi-tusmassa kuivuu. Joskus toistetaan käsittely pinnoitusmas-salla kovetuksen jälkeen ja kuivataan.

Laajan käytön betonikattotiilien valmistuksessa 25 ovat saavuttaneet vedelliset pinnoitusmassat, jotka muodostuvat sideainedispersiosta, epäorgaanisista täyteaineista kuten liidusta, kvartsijauheesta ja rautaoksidipig-menteistä, lisäaineista halutun minimikalvonmuodostusläm-pötilan (= MFT) säätämiseksi, esim. vaikeasti haihtuvista 30 estereistä ja hiilivedyistä tai pehmitteistä sekä pigmenttien dispergointiaineista ja vaahdonpoistoaineista. Näiden pinnoitusmassojen pigmenttitilavuuskonsentraatio (PVK) on n. 40 %.

Sideaineina käytetään esim. emulsiopolymeraatteja, 35 jotka pohjautuvat n-butyyliakrylaattiin tai 2-etyylihek- 2 95126 syyliakrylaattiin ja styreeniin, jolloin perustana olevien polymeeridispersioiden MFT-arvo on aina n. 20 eC ja pin-noitussysteemien MFT-arvo n. 5 - 8 eC.

Tällaisten pinnoitteiden varjopuolina on ajan mit-5 taan esitetty seuraavaa.

Varmassa ja täydellisessä kalvonmuodostuksessa tarvittavien lisäaineiden poistuminen nopeutetussa kuivatuksessa tapahtuu epätäydellisesti eivätkä ne muodosta alusta lähtien riittävää kalsiumionien estettä.

10 Tässä vaiheessa ei myöskään aina esiinny tarvitta vaa vedenestovaikutusta, joten vuodenaikana, jolloin pakkaset ovat mahdollisia, voi esiintyä varhaiseroosiota kriittisten lämpötilanvaihtelujen vuoksi.

Tässä suhteessa vaarassa ovat esim. katot, joiden 15 betonikattotiilet on valmistettu syksyllä tai talvella ja joita käytetään pian tämän jälkeen. Sama koskee betonikattotiiliä, joita tavalliseen tapaan säilytetään pakattuina ulkosalla. Tällöin pakkauksissa voi muodostua kosteutta hikoiluvetenä tai vuotavan pakkauksen päästäessä niihin 20 sadevettä.

Niinpä tehtävänä on ollut keksiä pinnoitettu beto nikattotiili, joka kaikissa käytännössä esiintyvissä varastointi- ja käyttöolosuhteissa on suojattu kalkkikukin-nalta, joka omaa parantuneen vedenestovaikutuksen ja joka .. 25 on paremmin suojattu lämpötilanvaihtelujen aiheuttamalta varhaishajoamiselta.

Toisena tehtävänä on ollut keksiä algisidiseksi tehty betonikattotiili, joka ei kuormita ympäristöä toksisten aineiden päästöillä. Lopuksi tehtävänä on ollut 30 keksiä menetelmä tällaisen betonitiilen valmistamiseksi, jossa ei käytetä lisäaineita tai apuaineita, jotka jätehuollon yhteydessä kuormittaisivat jätevesiä tai pohjavettä.

Nyt on havaittu, että betonikattotiili, jonka vä-35 hintään yksi pinta on tunnettuun tapaan pinnoitettu täyte- 3 95126 aineilla ja/tai pigmenteillä täytetyllä sekapolymeerikal-volla, täyttää yllä mainitut vaatimukset, jos sekapolyme-raattiin on polymeroimalla liitetty seuraavat monomeeriyk-siköt: 5 a) 0,03 - 2 paino-% tinaa vähintään yhden organoti- nayhdisteen yksikköjen muodossa, joissa on yksi tai useampia polymeroituvia C = C -sidoksia, b) 0,5 - 5 paino-% akryylihapon, metakryylihapon, akryyliamidin, metakryyliamidin ja/tai vinyylisulfonihapon 10 yksikköjä, c) 0,1 - 5 paino-% karbonyyliryhmiä sisältävien monomeerien yksikköjä, jotka on silloitettu alifaattisten, 2-10 hiiliatomia sisältävien dikarboksyylihappojen di-hydratsideilla, ja 15 d) lopun 100 paino-%:iin saakka muodostuessa vähin tään kahden monomeerin, jotka kuuluvat ryhmään C^-alkano-lien ja styreenin muodostamat akryyli- ja metakryylihappo-esterit, yksiköistä sellaisena valikoimana ja sellaisissa määräsuhteissa, että sekapolymeraatin lasittumislämpötila 20 ennen silloitusta on -15 - +10 eC.

Tällainen betonikattotiili valmistetaan keksinnön mukaisesti siten, että "vihreän" kattotiilen vähintään yhdelle pinnalle levitetään vedellisestä valmisteesta muodostuva pinnoitusmassa, jossa on 25 A) dispergoituvaa sekapolymeraattia, jonka muo dostavat

Ai) 0,03-2 paino-% (tinaksi laskettuna) vähintään yhtä organotinayhdistettä, jossa on yksi tai useita polymeroituvia C = C -sidoksia, 30 A2) 0,5 - 5 paino-% akryylihappoa, metakryylihappoa, akryyliamidia, metakryyliamidia ja/tai vinyylisulfonihap-poa.

A3) 0,1 - 5 paino-% vähintään yhtä monomeeriä, jossa on yksi tai useita karbonyyliryhmiä, ja 35 A4) lopun 100 paino-%:iin saakka muodostuessa vähin tään kahdesta monomeeristä, jotka kuuluvat ryhmään C^-al- 4 95126 kanolien ja styreenin muodostamat akryyli- ja metakryyli-happoesterit, sellaisena valikoimana ja sellaisissa määrä-suhteissa, että sekapolymeraatin lasittumislämpötila on -15 - +10 °C, 5 B) 0,2-3 paino-% (kuivasta sekapolymeraatista laskettuna) alifaattisen, 2-10 hiiliatomia sisältävän dikarboksyylihapon vähintään yhtä vesiliukoista dihydrat-sidia.

C) 1-5 paino-% (kuivasta sekapolymeraatista 10 laskettuna) vähintään yhtä emulgointiainetta ryhmästä ras- va-alkoholisulfaatit ja rasva-alkoholietoksylaatit, ja D) 300 paino-%:iin saakka (kuivasta sekapolymeraatista laskettuna) mineraalitäyteaineita ja/tai -väri-pigmenttejä, jonka jälkeen valmisteen annetaan kuivua kal- 15 voksi betonikattotiilen lämpökovetuksen aikana ja valin naisesti lämpökovetuksen jälkeen levitetään toinen kerros valmistetta ja annetaan samoin kuivua kalvoksi.

Pinnoitusmassa valmistetaan sopivasti sekapolymeraatin A vesidispersiosta, jonka viskositeetti 23 eC:ssa 20 on 0,5 - 2,5 Pa·s ja pH-arvo edullisesti n. 8.

Kohdassa A: mainitunlaiset organotinayhdisteet ovat tunnettuja tai ne saadaan tunnetuin menetelmin. Tällaisten yhdisteiden esimerkkeinä mainittakoon tri-n-butyylitina-akrylaatti, tri-n-butyylitinametakrylaatti, trisyklohek-25 syylitinametakrylaatti, trisykloheksyylitina-akrylaatti, trifenyylitina-akrylaatti, trifenyylitinametakrylaatti, tri-n-propyylitina-akrylaatti, tri-n-propyylitinametakry-laatti, tri-isopropyylitina-akrylaatti, tri-isopropyyliti-nametakrylaatti, tri-sek-butyylitina-akrylaatti, tri-sek-30 butyylitina-akrylaatti, trietyylitina-akrylaatti, trietyy- litinametakrylaatti, dietyylibutyylitina-akrylaatti, di-etyylibutyylitinametakrylaatti, dietyyliamyylitina-akry-laatti, dietyyliamyylitinametakrylaatti, diamyy1imetyyli-tina-akrylaatti, diamyylimetyylitinametakrylaatti, propyy-35 libutyyliamyylitina-akrylaatti,propyylibutyyliamyylitina- 5 95126 metakrylaatti, dietyylifenyylitina-akrylaatti, dietyylife-nyylitinametakrylaatti, etyylidifenyylitina-akrylaatti, etyylidifenyylitinametakrylaatti, n-oktyylidifenyylitina-akrylaatti, n-oktyylidifenyylitinametakrylaatti, dietyyli-5 iso-oktyylitina-akrylaatti,dietyyli-iso-oktyylitinametak- rylaatti, di-n-butyylitinadiakrylaatti, di-n-butyylitina-dimetakrylaatti, maleiinihappo(tripropyylitina)mono- ja -diesteri, maleiinihappo(trisykloheksyylitina)mono- ja -diesteri, maleiinihappo(trifenyylitina)mono- ja -dieste-10 ri, maleiinihappo(tri-n-butyylitina)mono- ja -diesteri sekä itakoni- ja sitrakonihapon vastaavat mono- ja dieste-rit, allyyli-tri-n-butyylitina, diallyylidi-n-butyylitina, allyylitrisykloheksyylitina,diallyylidisykloheksyylitina, allyylitrifenyylitina, diallyylidifenyylitina. Erityisen 15 tehokkaita ovat organotinayhdisteet, joissa on akryyli- tai metakryyliryhmä ja kolme tinaan liittynyttä, 3-6 hiiliatomia sisältävää alkyyliryhmää. Näistä on helpon saatavuutensa vuoksi edullienn tri-n-butyylitinametakry-laatti.

20 Organotianyhdisteitä, joissa on yksi tai useampi C = C -kaksoissidos, lisätään polymeroimalla polymeraat-tiin A sellaisena määränä, että tinan pitoisuudeksi poly-meraatissa tulee 0,03 - 2 paino-%, edullisesti 0,3 - 1 paino-%.

25 Kohdassa A2 mainitut monomeerit, mikäli niissä on karboksyyli- tai sulfonihapporyhmiä, voivat olla sekapoly-meraateissa A vapaiden happojen muodossa tai kokonaan tai osittain neutraloidussa muodossa, erityisesti alkali- tai ammoniumsuolamuodossa.

30 Karbonyyliryhmiä sisältävät monomeerit A3 ovat mono- meerejä, joissa on vähintään yksi aido- tai ketoryhmä ja yksi polymeroituva kaksoissidos. Erityisen mielenkiintoisia ovat akroleiini, diasetoniakryyliamidi, formyylisty-reeni, vinyylialkyyliketonit, joissa on edullisesti 4-7 35 hiiliatomia, kuten erityisesti vinyylimetyyliketoni, vi- 6 95126 nyylietyyliketoni ja vinyyli-isobutyyliketoni ja/tai (met)akryylioksialkyylipropanaalit, joilla on yleinen kaava

5 0 R* H

Il Hl/

H ?C=C-C-0—C—C-C

I IJ \\

Rl R2R 3 0 jossa R1 on -H tai CH3, R2 on -H tai 1-3 hiiliatomia si-10 sältävä alkyylitähde, R3 on 1 - 3 hiiliatomia sisältävä alkyylitähde ja R4 on 1-4 hiiliatomia sisältävä alkyylitähde. Tällaiset (met)akryylioksialkyylipropanaalit voidaan valmistaa saksalaisen patenttihakemuksen P 2 722 097.9 menetelmän mukaan esteröimällä 8-hydroksialkyylipro-15 panaaleja, joilla on yleinen kaava

R* H

H I /

R2-C- C -C

I I ^ OH R3 0 20 jossa R2, R3 jaR4 merkitsevät kuten yllä, inerttien laimen-timien ja pienten sulfonihappo- ja mineraalihappomäärien läsnä ollessa lämpötilassa 40 - 120 °C, erityisesti 60 -90 °C. Ketoryhmiä sisältävinä monomeereinä tulevat lisäksi ; 25 kysymykseen diasetoniakrylaatti, asetonyyliakrylaatti, diasetoni(met)akrylaatti,2-hydroksipropyyliakryyliasetyy-liakrylaatti, butandioli-1,4-akrylaattiasetyyliasetaatti ja 2-ketobutyyli(met)akrylaatti. Karbonyyli- tai ketotryh-miä sisältävien, polymeroimalla liitettyjen komonomeerien 30 määrä on edullisesti 1-4 paino-% sekapolymeraatista A laskettuna.

Kohdassa A4 mainitun ryhmän monomeerit muodostavat sekapolymeraatin A verrattomasti suurimman osan. Siten sen luonne ja määräsuhteet määräävät sekapolymeraatin A lasit-35 tumislämpötilan. Ammattimies tuntee tässä suhteessa huo- 7 95126 mioonotettavat lainalaisuudet. Siksi niitä kuvataan tässä vain pääpiirteittäin. Erotetaan toisistaan kovettavat ja pehmittävät monomeerit. Sanonnoilla "kovettava" ja "pehmittävä" tarkoitetaan monomeerejä, joita kirjallisuudessa 5 kutsutaan joskus epätarkasti "koviksi" ja vastaavasti "pehmeiksi", eli monomeerejä, joista polymeroitaessa saadaan kovia tai pehmeähköjä homopolymeerejä. Tässä mielessä tarkoitetaan kovettavilla monomeereillä yleensä monomeerejä, joista saatujen homopolymeraattien lasittumislämpöti-10 lat ovat n. 25 - 125 °C ja pehmittävillä monomeereillä monomeerejä, joista saatujen homopolymeraattien lasittu-mislämpötilat ovat n. -60 - +25 eC. Tosin näistä monomee-riryhmistä löytyy tunnetusti välimuotoja, mutta tunnetaan myös kummankin ryhmän tyypillisiä edustajia.

15 Tyypillisiä kovettavia monomeerejä ovat esim. sty reeni, metyylimetakrylaatti ja tert-butyyliakrylaatti. Näistä ovat käsiteltävänä olevan keksinnön puitteissa edullisia metyylimetakrylaatti ja styreeni.

* < Tyypillisiä pehmittäviä monomeerejä ovat esim. 2 - 20 8 hiiliatomia sisältävien, ei-tertiaaristen alkanolien akryyli- ja metakryylihappoesterit. Näistä ovat käsiteltävänä olevan keksinnön puitteissa edullisia n-buityyliakry-laatti, n-butyylimetakrylaatti ja etyyliheksyyliakrylaat-ti.

. 25 Ammattimies tietää, että sekapolymeraateilla, jois sa on polymeroimalla liitettyjä pehmittäviä ja kovettavia monomeerejä, on lasittumislämpötiloja, jotka ovat kulloistenkin homopolymeraattien lasittumislämpötilojen välissä. Monomeerien valinnalla ja niiden määräsuhteiden avulla 30 voidaan siten yksinkertaisella tavalla säätää kyseiset lasittumislämpötilat. Kohdassa A4 mainitunlaisten monomeerien tyypillisiä yhdistelmiä, joiden lasittumislämpötila on keksinnön mukaisesti vaadittavalla alueella, ovat esim.

(painoprosentteina): 35 8 95126 65 % 2-etyyliheksyyliakrylaattia, 35 % styreeniä, 55 % 2-etyyliheksyyliarkylaattia, 45 % styreeniä, 60 % 2-etyyliheksyyliakrylaattia, 20 % metyylimet-akrylaattia, 20 % styreeniä, 5 55 % 2-etyyliheksyyliakrylaattia, 35 % butyylimet- akrylaattia, 10 % styreeniä, 25 % butyyliakrylaattia, 25 % 2-etyyliheksyyliakrylaattia, 50 % styreeniä, 60 % butyyliakrylaattia, 40 % styreeniä, 10 30 % butyyliakrylaattia, 30 % 2-etyyliheksyyliakry laattia, 20 % styreeniä, 20 % metyylimetakry-laattia, 35 % butyyliakrylaattia, 30 % metyylimetakrylaat-tia, 35 % butyylimetakrylaattia.

15 Samoin voidaan vaikuttaa sekapolymeraattien A la- sittumislämpötiloihin liittämällä niihin vielä kohdissa A: - A3 mainittuja monomeerejä. Tällöin on valinnaisesti muutettava monomeerien A4 yllä mainittuja määräsuhteita.

Lasittumislämpötila voidaan määrittää tavanomaisin 20 menetelmin esim. mittaamalla virumiskokeessa E-moduuli lämpötilan funktiona tai differentiaalitermoanalyysin (DTA) avulla [tätä koskien ks. A. Zosel, Farbe und Lack 82 (1976), 125 - 134].

Sekapolymeraatin A vesidispersiot voidaan valmistaa . 25 tavalliseen tapaan sekapolymeroimalla kohtien At - A4 mono- * meerit vesiemulsiona käyttäen tavanomaisia emulgointi- ja dispergointiapuaineita. Sekapolymeraatin A konsentraatio dispersioissa on yleensä 40 - 60 paino-%. Dispersiot sisältävät yleensä 0,2-3 paino-% emulgointi- ja disper-30 gointiaineita sekapolymeraatin A määrästä laskettuna, an-ionisia ja/tai ionoitumattomia emulgointiaineita kuten natriumdialkyylisulfosuksinaatteja, sulfatoitujen öljyjen natriumsuoloja, alkyylisulfonihappojen natriumsuoloja, natrium-, kalium- ja ammoniumalkyylisulfaatteja, sulfoni-35 happojen alkalisuoloja, oksalkyloituja C12_24-rasva-alkoho- 9 95126 leja ja oksalkyloituja alkyylifenoleja sekä lisäksi okse-tyloituja rasvahappoja, rasva-alkoholeja ja/tai rasva-amideja, oksetyloituja alkyylifenoleja, lisäksi rasvahappojen natriumsuoloja kuten natriumstearaattia ja natriumoleaat-5 tia. Emulgointiaineina käytetään edullisesti rasva-alkoho-lisulfaatteja ja rasva-alkoholietoksylaatteja, koska nämä hajoavat biologisesti erittäin hyvin. Näin saadaan hienojakoisia dispersioita, joiden käyttö keksinnössä on erittäin edullista. Keskimääräinen hiukkaskoko keksinnön mu-10 kaisissa dispersioissa on yleensä selvästi alle 100 nm. Analyyttisellä ultrasentrifugilla määritetty tyypillinen massajakauma [W. Maechtle, Makromolekulare Chemie, 185 (1984), s. 1025] on D10 60 nm, 550 65 nm, D90 70 nm.

Sekapolymeraatin A dispersioihin lisätään kompo-15 nenttia (B) eli alifaattisen, 2 - 10, edullisesti 4-6 hiiliatomia sisältävän dikarboksyylihapon vähintään yhtä vesiliukoista dihydratsidia sopivasti määränä 0,05 - 1, edullisesti 0,4 - 0,6 mol sekapolymeraatin A sisältämien karbonyyliryhmien moolia kohti. Komponenttien (B) esimerk-20 keinä mainittakoon oksaalihappodihydratsidi, malonihappo- dihydratsidi, meripihkahappodihydratsidi, glutaarihappodi-hydratsidi, adipiinihappodihydratsidi, sebasiinihappodi-hydratsidi, maleiinihappodihydratsidi, fumaarihappodihyd-ratsidi ja/tai itakonihappodihydratsidi.

: 25 Sekapolymeraattien A komponentteja (B) sisältävät dispersiot muodostavat huoneenlämpötiloissa kiiltäviä, kirkkaita ja sitkeänjoustavia kalvoja, jotka imevät vain vähän vettä siten, että määrä on 24-tuntisen vesiupotuksen jälkeen alle 10, enimmäkseen alle 5 %. Niissä ei ole peh-30 mitteitä eikä kalvonmuodostusaineita.

Dispersioiden vaahtoaminen on vähäistä, mutta työstettäessä pinnoitusmassoiksi voi kuitenkin olla eduksi käyttää vaahdonpoistoainetta. Hyviä vaahdonpoistajia ovat esim. silikoneihin pohjautuvat tuotteet.

35 Yllä mainitut organotinayhdisteet liittyvät täysin polymeeriketjuihin ja lisäksi ne ovat hydrolyysinkestäviä.

10 95126

Niinpä sekapolymeeri A-dispersioiden vesifaasista voidaan todeta tinakonsentraatioita n. 1 ppm riippumatta siitä, onko lisätty 0,1 % tai 5 % organotinayhdistettä.

Näiden polymeeridispersioiden LC50-arvo (96 h, Salmo 5 gairdneri RICH. ) on yli 1000 mg/1 eivätkä ne siten ole akuuttiliitoksisia kaloille.

Siten sekapolymeraattien A dispersioita voidaan edullisesti pitää dispersioina, jotka tekniikan tason mukaisesti sisältävät biosideina niukkaliukoisia sinkkidi-10 tiokarbamaatti- ja/tai bentsimidatsolijohdannaisia. LC50-arvo (kultakarppi) on alle 500 mg/1.

Lisätyn, hydrolyysiä hyvin kestävän tinan hyvin pienikin konsentraatio estää yllättäen levien kuten Chlo-rella vulgariksen kasvun.

15 Valmistettaessa pinnoitusmassoja, sekapolymeraat tien A komponentteja (B) sisältäviin dispersioihin sekoitetaan tunnettuun tapaan epäorgaanisia täyteaineita ja väripigmenttejä ja säädetään viskositeetti halutunlaiseksi vedellä. Epäorgaanisina täyteaineina tulevat kysymykseen 20 esim. liitu, kvartsijauhe ja/tai raskassälpä.

Väripigmenttien esimerkkejä ovat rautaoksidipuna-tai -mustapigmentit.

Seuraavassa kuvataan tällaisen pinnoitusmassan periaatteellista koostamista: 40 % polymeeridispersiota, 25 johon on valinnaisesti myös lisätty kohdan (C) emulgointi-ainetta, 20 % liitua, 15 % kvartsijauhetta, 5 % rautaoksi-dipigmenttiä, n. 20 % vettä.

Tämän formulaatin pigmenttitilavuuskonsentraatio on n. 45 % ja viskositeetti on 150 mPa*s (82 s'1) mitattuna 30 DIN 53 018 mukaan.

Betonikattotiili valmistetaan tavalliseen tapaan valmiiksi sekoitetusta betonista suulakepuristusmenetel-mällä. Jo tällöin se saa lopullisen muotonsa. Pinnoitus-massa levitetään tunnettuun tapaan, edullisesti ruiskutta-35 maila, "vihreälle kivelle" eli vielä kostealle betonille.

Il „ 95126

Kokonaislevitysmäärä (kuivana) on n. 300 g/m2. Pinnoitettu kattotiili siirretään ns. kammioon. Kammiossa betonin annetaan sitoutua 6-12 tuntia kestävässä sitoutumisproses-sissa lämpötilassa 40-65 °C ja pinnoitusmassan sekapoly-5 meraatti muodostaa kalvon.

Tämän prosessin jälkeen kattotiilelle ruiskutetaan edullisesti toistamiseen pinnoitusmassaa. Kuivatus tapahtuu tunneliuunissa ympäristöillään lämpötilassa n. 100 °C. Tunneliuuni ja sitä seuraava jäähdytysosa on suunniteltu 10 siten, että kalvonmuodostus on täydellinen.

Erittäin tasaiset pinnoitteet omaavat kalsiumionien erittäin hyvän estokyvyn. Vesihaudekäsittelyn jälkeen niissä ei esiinny kalkkikukintaa. Erityisen yllättävää on pinnoitteiden pitkäikäisyys kriittisten lämpötilanvaihte-15 lujen kokeessa, joka on betonikattotiiliteollisuudessa käytetty pikasääkoe DIN 52 104 mukaan. Keksinnön mukaiset kattotiilet kestävät vaurioitumatta vähintään kaksinkertaisen määrän eli vähintään 1200 kriittistä lämpötilanvaihtelua verrattuna tekniikan tason kattotiiliin, joiden 20 voidaan olettaa vaurioituvan 300 - 600 kriittisen lämpötilanvaihtelun jälkeen.

Claims (4)

1. Betonikattotiili, jonka vähintään yksi pinta on pinnoitettu valinnaisesti täyteaineilla ja/tai pigmenteil- 5 lä täytetyllä sekapolymeraattikalvolla, tunnettu siitä, että sekapolymeraattiin on polymeroimalla liitetty seuraavat monomeeriyksiköt: a) 0,03 - 2 paino-% tinaa vähintään yhden organoti-nayhdisteen yksikköjen muodossa, joissa on yksi tai useam- 10 pia polymeroituvia C = C -sidoksia, b) 0,5 - 5 paino-% akryylihapon, metakryylihapon, akryyliamidin, metakryyliamidin ja/tai vinyylisulfonihapon yksikköjä, c) 0,1 - 5 paino-% karbonyyliryhmiä sisältävien 15 monomeerien yksikköjä, jotka on silloitettu alifaattisten, 2-10 hiiliatomia sisältävien dikarboksyylihappojen di-hydratsideilla, ja d) lopun 100 paino-%:iin saakka muodostuessa vähin- t tään kahden monomeerin, jotka kuuluvat ryhmään C^-alkano-20 lien ja styreenin muodostamat akryyli- ja metakryylihappo-esterit, yksiköistä sellaisena valikoimana ja sellaisissa määräsuhteissa, että sekapolymeraatin lasittumislämpötila ennen silloitusta on -15 - +10 °C.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen betonikattotiili, • 25 tunnettu siitä, että se on pinnoitettu sekapolyme- raatilla, joka organotinayhdisteen yksikköinä sisältää tri-n-butyylitinametakrylaattiyksikköj ä.

3. Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen betonikattotiilen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että 30 "vihreän" kattotiilen vähintään yhdelle pinnalle levitetään vedellinen valmiste, jossa on A) dispergoituvaa sekapolymeraattia, jonka muodostavat Ax) 0,03-2 paino-% (tinaksi laskettuna) vähintään 35 yhtä organotinayhdistettä, jossa on yksi tai useita polymeroituvia C = C -sidoksia, II ., «126 A2) 0,5-5 paino-% akryylihappoa, metakryylihappoa, akryyliamidia, metakryyliamidia ja/tai vinyylisulfonihap-poa, A3) 0,1 - 5 paino-% vähintään yhtä monomeeriä, jossa 5 on yksi tai useita karbonyyliryhmiä, ja A4) lopun 100 paino-%:iin saakka muodostuessa vähintään kahdesta monomeeristä, jotka kuuluvat ryhmään C^-al-kanolien ja styreenin muodostamat akryyli- ja metakryyli-happoesterit, sellaisena valikoimana ja sellaisissa määrä-10 suhteissa, että sekapolymeraatin lasittumislämpötila on -15 - +10 °C, B) 0,2 - 3 paino-% (kuivasta sekapolymeraatista laskettuna) alifaattisen, 2-10 hiiliatomia sisältävän dikarboksyylihapon vähintään yhtä vesiliukoista dihydrat- 15 sidia, C) 1 - 5 paino-% (kuivasta sekapolymeraatista laskettuna) vähintään yhtä emulgointiainetta ryhmästä rasva-alkoholisulfaatit ja rasva-alkoholietoksylaatit, ja D) 300 paino-%:iin saakka (kuivasta sekapolymeraa- 20 tista laskettuna) mineraalitäyteaineita ja/tai -väripig menttejä, jonka jälkeen valmisteen annetaan kuivua kalvoksi betonikattotiilen lämpökovetuksen aikana ja valinnaisesti lämpökovetuksen jälkeen levitetään toinen kerros valmistetta ja annetaan samoin kuivua kalvoksi.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetta levitetään kattotiilelle sellainen määrä, että kokonaislevitysmääräksi (kuivana) tulee 50 - 300 g/m2. :4 95126